MIETINTÖ rakennepolitiikan vaikutuksista ja seurauksista Euroopan unionin koheesion kannalta

19.4.2007 - (2006/2181(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Francisca Pleguezuelos Aguilar

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

rakennepolitiikan vaikutuksista ja seurauksista Euroopan unionin koheesion kannalta

(2006/2181(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon luonnokset EU:n alueelliseksi agendaksi ja Leipzigin peruskirjaksi,

–   ottaa huomioon Hampton Courtin epävirallisen valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksen päätöksellä perustetun tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen riippumattoman asiantuntijaryhmän tammikuussa 2006 antaman raportin innovatiivisen Euroopan luomisesta (Creating an innovative Europe, nk. Ahon raportti),

–   ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Kasvu- ja työllisyysstrategia ja Euroopan koheesiopolitiikan uudistaminen – Koheesiota koskeva neljäs väliraportti” (KOM(2006)0281),

–   ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevä toinen väliraportti”[1] ,

–   ottaa huomioon 28. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman alueellisen yhteenkuuluvuuden roolista aluekehityksessä[2] ,

–   ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman valtiontuesta aluekehityksen välineenä[3],

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi koheesiorahastosta[4],

–   ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä[5] ,

–   ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa[6],

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 esittämänsä kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi koheesiorahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1164/94 kumoamisesta[7] ,

–   ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 esittämänsä kannan ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta[8],

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2006 esittämänsä kannan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista[9],

–   ottaa huomioon 18. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman vuoden 2007 talousarviosta: komission kertomus vuosittaisesta toimintastrategiasta[10],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A6‑0150/2007),

A.  toteaa, että koheesiopolitiikalla on kiistatta myönteinen vaikutus sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen koheesioon sekä hallinnon tason parantamiseen paikallisesti ja alueellisesti,

B.   toteaa, että tämä myönteinen vaikutus on eriasteista eri alueilla, minkä vuoksi tässä mietinnössä halutaan antaa suosituksia koheesiopolitiikan vaikutuksen optimoimiseksi uudella ohjelmakaudella,

C.  panee merkille, että luonnoksia EU:n alueelliseksi agendaksi ja Leipzigin peruskirjaksi laaditaan parhaillaan siinä tarkoituksessa, että ne hyväksytään kaupunkirakentamista ja alueellista koheesiota käsittelevässä epävirallisessa ministerikokouksessa, joka pidetään Leipzigissä 24. ja 25. toukokuuta 2007,

D.  toteaa, että jotta rakennerahastoilla olisi suurempi vaikutus Euroopan unionin koheesioon, on kehitettävä pk-yritysten roolia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa ja julkisten tutkimuslaitosten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopalvelujen saatavuudessa,

E.   huomauttaa, että edellä mainitun neljännen koheesiota koskevan väliraportin mukaan asukasta kohden laskettu BKT:n kasvu on ollut vuosina 1995–2005 nopeampaa koheesiorahastoista tukea saavissa 13 maassa (3,6 prosenttia vuotta kohden) kuin 15 jäsenvaltion EU:ssa (2,2 prosenttia vuotta kohden),

F.   huomauttaa, että jokaisesta EU:n tasolla koheesiopolitiikkaan käytettävästä eurosta syntyy lisämenoja, jotka ovat keskimäärin 0,9 euroa muita heikommin kehittyneillä alueilla (tavoite 1 -alueilla) ja 3 euroa rakennemuutosalueilla (tavoite 2 -alueilla),

G.  katsoo, että sääntelemättömät markkinavoimat eivät yksin riitä Euroopan yhteisön perustajien asettaman koheesiotavoitteen saavuttamiseksi, vaan lisäksi tarvitaan välttämättä julkisia toimia, joilla voidaan taata tasapainon palauttaminen alueiden välille,

H.  toteaa, että rakennepolitiikoilla on merkittävä rooli alueellisen koheesion vahvistamisessa ja että niillä on voitava vastata EU:n uusiin alueellisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa väestön ikääntyminen, maatalouden markkinoiden kehittyminen sekä maahanmuuttoon, energiaan ja ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset,

I.    toteaa, että monikeskuksisuus on Euroopan aluekehitysstrategian keskeinen teema, joka on otettava huomioon uuden koheesiopolitiikan täytäntöönpanovaiheessa,

J.    katsoo, että koheesiopolitiikan näkyvyyttä on lisättävä,

1.   korostaa, että koheesiopolitiikalla on ratkaisevan tärkeä rooli sisämarkkinoiden tukemisessa, sillä Euroopan unionin yhteisrahoittamien hankkeiden suunnittelu ja käynnistäminen vilkastuttaa kauppaa ja parantaa työllisyyttä;

2.   korostaa, että on tärkeää kehittää yhdennetty ja kestävä rakennepolitiikka, jossa rakenne- ja koheesiorahastojen toiminta yhdistetään johdonmukaisesti osaksi yhteisön muuta politiikkaa; vaatii, että yhdennetyn rakennepolitiikan käsitteestä levitetään tietoa ja että tieto sisällytetään koulutuspoliittisiin toimiin, jotta kaikki alan toimijat ja erityisesti kenttätyöntekijät voisivat hyödyntää sitä;

3.   painottaa, että komission, jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten olisi kiinnitettävä erityishuomiota niiden tavoitteiden saavuttamiseen, jotka on otettu uuden koheesiopolitiikan täytäntöönpanovaiheessa osaksi kaikkia menettelytapoja ja toimia sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi;

4.   kehottaa komissiota selvittämään koheesiopolitiikan tehostamiseksi, millaisilla kansallisilla julkisilla ja alueellisilla toimintalinjoilla voitaisiin edistää lähentymistä, ja antamaan sen jälkeen aiheesta tiedonannon, jossa pohditaan mahdollisuutta myöntää tulevasta koheesiopolitiikasta rahoitusta sellaisten kasvua tukevien hyvien kansallisten käytäntöjen edistämiseen, jotka olisi määriteltävä määrällisten indikaattoreiden perusteella;

5.   katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi laajennettava Euroopan sosiaalirahaston osuutta Euroopan työllisyysstrategian toteutuksessa ja tiivistettävä näiden keskinäistä yhteyttä; katsoo lisäksi, että laajentamiseen on ryhdyttävä viipymättä ottamalla käyttöön asianmukaisia indikaattoreita, joilla edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia;

6.   kehottaa komissiota tutkimaan uusia tapoja yhdistää rakennepolitiikka ja siinä käytettävät välineet muuhun yhteisön politiikkaan ja välineisiin, joiden tarkoituksena on lisätä kilpailukyvyn sekä kestävän tutkimus- ja innovaatiotoiminnan edistämisestä saatavia synergiaetuja; katsoo, että tässä voitaisiin ottaa esimerkkiä komission yksiköiden välisten, mainituista aloista vastaavien task force -työryhmien tuloksista;

7.   suosittaa alueille ja jäsenvaltioille, että ne sisällyttäisivät toimintaohjelmiinsa mitattavissa olevia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotavoitteita;

8.   kehottaa komissiota ja neuvostoa tutkimaan, onko edellä mainitussa Ahon raportissa esitetty ehdotus, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia rakennerahastojen varoista olisi suunnattava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan seuraavan ohjelmakauden alusta alkaen, toteuttamiskelpoinen; kehottaa lisäksi välttämään keskittymistä pelkästään suuriin hankkeisiin ja osaamiskeskuksiin ja kiinnittämään huomiota myös sellaisiin pienempiin, epäsuotuisilla alueilla toteuttaviin hankkeisiin, jotka edistävät alueellista kestävää kehitystä;

9.   kehottaa komissiota ja neuvostoa tukemaan alueellisten ja paikallisten teknologiakoordinaattoreiden rekrytointia (käyttämällä olemassa olevia resursseja, kuten euroneuvonta- ja innovaatiokeskuksia), joiden toiminta rahoitettaisiin rakennerahastojen varoin ja jotka osallistuisivat alueellisiin hankkeisiin sekä teknologiakeskusten, klustereiden ja verkostojen toimintaan ja vauhdittaisivat yritysten ja erityisesti pk-yritysten innovaatiotoimintaa helpottamalla niiden pääsyä osaksi EU:n tuista ja ohjelmista;

10. panee tyytyväisenä merkille EU:n alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan luonnosten laatimisen mutta korostaa samalla, että molemmissa asiakirjoissa on määriteltävä yksityiskohtaisemmin, millaisia toimia on tarkoitus toteuttaa näissä strategisissa asiakirjoissa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja mikä on jäsenvaltioiden osuus; toivoo, että jäsenvaltiot sitoutuisivat Leipzigissä 24.‑25. toukokuuta 2007 pidettävässä epävirallisessa Eurooppa-neuvostossa kaupunkien kestävän kehityksen edistämiseen;

11. katsoo, että rakennerahastojen erilaisten käyttötapojen pitkän aikavälin vaikutuksista on laadittava arviointi tulevien säädösten valmistelemiseksi ja moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi;

12. kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita edistämään hyviä käytänteitä, arvioimaan yhteisön politiikan vaikutuksia koheesioon asianmukaisten indikaattoreiden avulla ja asettamaan Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston käyttöön tarvittavat resurssit ja toimet, jotta se voisi todella arvioida rakennepolitiikan vaikutusta koheesioon;

13. kehottaa komissiota tutkimaan myös määrärahojen kohdentamisen alueellista vaikutusta ja arvioimaan etenkin, voidaanko EU:n varojen ohjaamisella Lissabonin tavoitteiden toteuttamiseen todella edistää tasapainoista ja yhdenmukaista aluekehitystä;

14. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita sekä paikallisviranomaisia, erityisesti lähentymistavoitealueita, asettamaan etusijalle toimenpiteet, joilla pyritään alueellisen epätasapainon estämiseen siten, että tuetaan useampia toiminnallisia keskuksia käsittävien alueiden kehittämistä;

15. kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia tutkimaan, mitkä välineet soveltuvat parhaiten alueellisen tasapainon luomiseen kaupunki- ja maaseutualueiden välille, jotta voidaan varmistaa, että maaseudun kehittäminen ja alueellinen kehittäminen tapahtuvat toisiaan täydentävällä tavalla, että yhdennettyä strategista lähestymistapaa sovelletaan kaupunkialueiden kehittämiseen yhtenä kokonaisuutena niiden reuna-alueiden ja ympäröivän maaseudun kanssa ja että edistetään moitteetonta varainhoitoa koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa erityisesti alueellisissa ja alakohtaisissa verkostoissa, erityisesti Brysselissä järjestettävällä Euroopan alueiden ja kaupunkien teemaviikolla;

16. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja alueita turvautumaan aiempaa useammin rakennerahastoihin muuttotappiollisten alueiden kestävän ja itsenäisen kehityksen edistämiseksi sekä torjumaan väestörakenteen muutoksen kielteisiä vaikutuksia;

17. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia edistämään koheesiopolitiikan myönteistä vaikutusta kestävän kehityksen uuden strategian toteuttamisessa, joka perustuu suureksi osaksi uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen, uusiokäyttöön ja kierrätykseen sekä sellaiseen liikennejärjestelyyn, jossa hyödynnetään aiempaa tehokkaammin intermodaaliliikenteen tarjoamia mahdollisuuksia;

18. ehdottaa komissiolle, jäsenvaltioille, alueille ja paikallisviranomaisille, että nämä tukisivat ja edistäisivät uusien teknologioiden kehittämiseen liittyvän taloudellisen toiminnan harjoittamista maaseutualueilla, sillä kyseinen toiminta ei edellytä sijaintia suurten kaupunkikeskusten läheisyydessä;

19. korostaa alueellisen yhteistyön merkitystä koheesiopolitiikassa ja kehottaa hallintoviranomaisia lisäämään valtioiden ja alueiden välistä yhteistyötä luomalla alueellisia ja alakohtaisia yhteistyöverkostoja sekä vaihtamalla kokemuksia ja hyviä käytänteitä alueellisesti ja paikallisesti Alueet taloudellisen muutoksen puolesta -aloitteen avulla;

20. kehottaa hyödyntämään koheesiotasoa mitattaessa asukasta kohden lasketun BKT:n lisäksi myös muita alueellisia indikaattoreita: työllisyysaste ja työpaikkojen laatu, naapurialueiden väliset BKT-erot, hajauttamisaste ja palvelujen saatavuus, infrastruktuurin ja liikennepalveluiden kattavuus, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen panostaminen ja alueellisen tuotannon monipuolisuus;

21. kehottaa komissiota tarkastelemaan Eurostatin kanssa uusien määrällisten ja laadullisten koheesioindikaattoreiden käyttöä uuden koheesiopolitiikan väliarvioinnissa vuonna 2009;

22. kannustaa komissiota analysoimaan rakennerahastojen kerrannaisvaikutusta yksityisten investointien houkuttelemiseen uudessa koheesiopolitiikassa ja korostamaan tarvetta julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön;

23. ehdottaa, että komissio hankkisi kattavampia tietoja rakennerahastojen avulla luotujen työpaikkojen laadusta ja kestosta;

24. kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että hallintokapasiteetin puuttuminen voi olla huomattava este koheesiopolitiikan vaikutusten optimoinnille, ja pyytää siksi komissiota kehittämään sopimusten ja kolmikantasopimusten käyttöä sekä jatkamaan hallintokapasiteetin vahvistamisprosessia uuden koheesiopolitiikan täytäntöönpanovaiheessa, muun muassa perustamalla valtuutettujen koulutusvastaavien verkoston, jonka tarkoituksena on varmistaa hallintoviranomaisten, erityisesti alueellisten ja paikallisten, koulutus- ja valistustoiminnan yhdenmukaisuus yhden jäsenvaltion sisällä;

25. korostaa kumppanuusperiaatteen merkitystä koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja muistuttaa sen edellyttävän, että kumppanit ovat hyvin informoituja, että heidän kantansa sisällytetään arviointiasiakirjoihin ja että heille järjestetään tarvittavaa koulutusta tehtäviensä suorittamiseksi;

26. kehottaa komissiota tutkimaan soveltamisasetuksen mukaisesti, millä toimenpiteillä voitaisiin lisätä sekä suurissa infrastruktuurihankkeissa että pienissä hankkeissa toteutettavien toimien näkyvyyttä; kehottaa lisäksi valvomaan tarkemmin pakollisten tiedotustoimien toteutusta sekä määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka syyllistyvät näiden sääntöjen räikeään rikkomiseen; kehottaa hallintoviranomaisia ottamaan Euroopan parlamentin jäseniä mukaan rakennerahastoista rahoitettuja hankkeita koskevaan viestintään;

27. koska EU:n rahoittamat hankkeet todistavat solidaarisesta ja kansalaista lähellä olevasta unionista, korostaa, että alueviranomaisten ja jäsenvaltioiden on toteutettava soveltamisasetuksessa säädetyt toimenpiteet rahoitettujen toimien näkyvyyden lisäämiseksi ja pyrittävä parantamaan tiedottamista tuomalla esiin koheesiopolitiikan kansalaisten arkipäivään vaikuttavia tuloksia;

28. katsoo, että tarvitaan lisää tutkimusta, jonka avulla voidaan löytää useampia vaihtoehtoja EU:n koheesiopolitiikan rahoittamiseksi tulevaisuudessa; katsoo, että on tarpeen suorittaa vertailevaa tutkimusta tärkeimpien rahoitusvälineiden (EAKR, ESR, YMP:n ensimmäinen pilari, maaseuturahasto) vaikutuksista Euroopan unionin 27 jäsenvaltion kehitykseen;

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

• [1]  EYVL C 284 E, 21.11.2002, s. 209.
• [2]  EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 88.
• [3]  EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 501.
• [4]  EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 289.
• [5]  EUVL C 157 E, 6.7.2006, s. 95.
• [6]  EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 123.
• [7]  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 79.
• [8]  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
• [9]  EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11.
• [10]  EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 357.

PERUSTELUT

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat heinäkuussa 2006 neljä asetusta, joissa määritellään uudella ohjelmakaudella 2007–2014 harjoitettava koheesiopolitiikka, ja hyväksyivät hieman myöhemmin koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat. Uuden koheesiopolitiikan oikeusperusta on siten määritetty.

Nyt kun myös strategiset suuntaviivat on hyväksytty, voidaan siirtyä uuden politiikan täytäntöönpanovaiheeseen. Vaikka päälinjoista on jo sovittu, on edelleen mahdollista esittää uusia suosituksia uuden politiikan toteutuksesta sen sosiaalisten, taloudellisten, alueellisten ja hallinnollisten vaikutusten maksimoimiseksi.

Meneillään on myös päättyneen ohjelmakauden vaikutusten arviointivaihe. Komissio työstää jo neljättä koheesioraporttia, joka annettaneen kaupunkirakentamista ja alueellista koheesiota käsittelevässä ministerikokouksessa, joka pidetään 24. ja 25. toukokuuta 2007 Saksan Leipzigissa. Syksyllä 2007 komissio aikoo käynnistää keskustelun koheesiopolitiikan tulevaisuudesta neljännen koheesioraportin päätelmien pohjalta. Halukkailla on nyt mahdollisuus antaa panoksensa raportin laadintaan. Raporttia on tarkoitus käyttää koheesiopolitiikasta käytävän kattavamman vuoropuhelun alustuksena.

Tämä vuoropuhelu huipentuu keskusteluun EU:n talousarvion tarkistuksesta, joka on sovittu toteutettavaksi varainhoitovuonna 2008–­2009 ja josta komissio aikoo antaa vuoden 2009 alussa tarkistuskertomuksen. Koska koheesiopolitiikasta on tulossa yksi Euroopan unionin talousarvion keskeisistä kohdista, tätä kysymystä on pohdittava erittäin huolellisesti. Ennen Euroopan unionin talousarvion tarkistamista koskevan vuoropuhelun käynnistämistä olisi analysoitava ja palautettava mieliin, millaista lisäarvoa koheesiopolitiikasta saadaan.

Mietinnön tarkoituksena onkin esittää suosituksia uuden koheesiopolitiikan toteutuksesta, osallistua neljännestä koheesioraportista käytävään vuoropuheluun sekä korostaa koheesiopolitiikan keskeistä roolia Lissabonin strategian ja koheesiostrategian tavoitteiden saavuttamisessa. Mietinnössä halutaan maksimoida aiempien kokemusten perusteella uuden koheesiopolitiikan sosiaaliset, taloudelliset, alueelliset ja hallinnolliset vaikutukset. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi esitetään useita suosituksia ja huomautuksia.

I.      Eri aloilla harjoitettavien julkisten politiikkojen yhteisvaikutusten optimointi

Koheesiopolitiikan vaikutuksia voitaisiin vahvistaa lisäämällä eri aloilla harjoitettavien julkisten politiikkojen yhteisvaikutuksia vertikaalisella tasolla – kansallisten, alueellisten ja yhteisön politiikkojen välillä – ja horisontaalisella tasolla – eri aloilla harjoitettavien yhteisön politiikkojen välillä.

Vertikaalisen tasolla jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että niiden kansallinen politiikka tukee rakennerahastoista rahoitettuja toimia ja edistää keskeisten strategioiden (Lissabonin strategia, työllisyysstrategia jne.) täytäntöönpanoa. Horisontaalisella tasolla politiikan ja erityisesti innovaatiotoimintaan liittyvän politiikan olisi oltava yhdennetympää ja yhdistettävämpää. Olisi helpotettava mahdollisuutta tukien ja toimenpiteiden yhdistämiseen, jotta alueet voivat keskittää kehittämistoimensa tiettyihin painopistealoihin.

II.    Innovaatiotoiminnan edistäminen

Innovaatiotoiminnalla on ratkaiseva vaikutus siihen, että koheesiopolitiikan taloudelliset vaikutukset saadaan maksimoitua. Mietinnössä esitetään sen vuoksi Ahon raportin perustella suosituksia tavoista lisätä innovaatiotoimintaa uuden koheesiopolitiikan puitteissa.

Pk-yritykset ovat avainasemassa innovaatioiden lisäämistä koskevan tavoitteen saavuttamisessa. Verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Euroopan unionin pk-yritykset eivät panosta riittävästi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Erityisesti pk-yritysten toiminta mahdollistaa heikommin kehittyneiden alueiden lähentymisen kehittyneempiin alueisiin. Sen vuoksi olisi ehdotettava toimenpiteitä, kuten teknologiakoordinaattorin viran perustaminen, innovaatiotoiminnan tiellä olevien esteiden poistamiseksi ja asetettava kunnianhimoisia mutta realistisia määrällisiä tavoitteita.

III.   Koheesion alueellisen ulottuvuuden vahvistaminen

Hallitustenvälinen konferenssi on lisännyt alueellisen koheesion tavoitteen perustuslakisopimukseen koheesiopolitiikan kolmanneksi ulottuvuudeksi. Kyseisestä tavoitteesta on päästy sittemmin poliittiseen sopimukseen, vaikka perustuslakisopimusta ei ole vielä ratifioitu. Alueellinen koheesio mainittiin kolmannessa koheesioraportissa ja strategisissa suuntaviivoissa ja sitä käsitellään myös toukokuussa 2007 annettavassa neljännessä koheesioraportissa. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää tämän tavoitteen vahvistamiseksi.

Alueellisessa agendassa ja Leipzigin peruskirjassa, joka hyväksytään kaupunkirakentamista ja alueellista koheesiota käsittelevässä ministerikokouksessa toukokuun lopussa, vahvistetaan alueellisen koheesion tavoitteet, mutta niissä ei esitellä toimia, joilla päästään asetettuihin tavoitteisiin. Alueellisten vaikutusten arviointi voisi olla yksi alueellista koheesiota lujittava väline. Sen tavoitteena on voimistaa investointien myönteistä vaikutusta aluekehitykseen. Joissakin jäsenvaltioissa alueellisten vaikutusten arviointi on kehittynyt jo perinteeksi. Näin on esimerkiksi Saksassa (Raumordnungsverfahren) ja Itävallassa (Raumverträglichkeitsprüfung). Tällaista arviointia varten ei kuitenkaan ole laadittu yhteistä määrittelykehystä.

Monikeskuksisuus olisi otettava alueellisen ulottuvuuden keskeiseksi teemaksi. Lisäksi on tärkeää luoda tasapaino maaseutu- ja kaupunkialueiden välille ja tukea taloudellisen toiminnan harjoittamista suurten kaupunkikeskusten ulkopuolella.

IV.   Alueiden lähentymisen ja koheesiopolitiikan vaikutusten täsmällisempi arviointi

Neljännestä koheesioraportista käytävässä keskustelussa olisi käsiteltävä myös koheesioindikaattoreita ja menetelmiä, joilla mitataan koheesiopolitiikan vaikutusten lisäksi myös yhteisön muiden politiikkojen vaikutuksia koheesioon.

BKT kuvaa hyvin alueiden taloudellista lähentymistä mutta ei yksin riitä sosiaalisen tai alueellisen lähentymisen mittaamiseen. Vaikka talouskasvu voi joillakin heikommin kehittyneillä alueilla olla riittävää, työllisyyskehitys voi olla negatiivinen, millä voi olla huolestuttava vaikutus kyseisten alueiden demografiseen kehitykseen. Onkin otettava käyttöön muita indikaattoreita alueiden tarpeiden kartoittamiseksi.

Julkisten politiikkojen yhteisvaikutusten optimoimiseksi horisontaalisella tasolla on parannettava tietämystä siitä, miten ne vaikuttavat koheesioon. Sen vuoksi on perustettava seurantakeskus, joka tarkastelee yhteisön politiikkojen vaikutuksia koheesioon ja antaa komissiolle ja Euroopan parlamentille täsmällisempiä tietoja koheesiopolitiikan tuloksista, jotta sitä voitaisiin hyödyntää optimaalisesti jäsenvaltioissa ja alueilla.

V.    Hallintotavan parantaminen ja koheesiopolitiikan näkyvyyden lisääminen

Koheesiopolitiikalla on kiistatta myönteinen vaikutus eurooppalaiseen hallintotapaan. Periaate kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien hallintotasojen toimimisesta yhteistyössä on muuttanut monien rakennerahastoista rahoitusta saaneiden maiden hallintojärjestelmää.

Tämä asettaa merkittävän haasteen EU-12-maille, jotka ovat uuden koheesiopolitiikan pääasiallisia hyötyjiä. EU tukee 12 uuden jäsenvaltion pyrkimyksiä parantaa hallintokapasiteettiaan. Tätä prosessia on tarkoitus jatkaa. EU:n on myös varmistettava, että rakennerahastojen varoja käytetään tehokkaasti. EU:n jo yhteisrahoittamien hankkeiden keskeyttämisestä olisi määrättävä ankaria seuraamuksia sen estämiseksi, että viranomaiset hukkaavat varoja jättämällä hankkeita kesken.

Sen lisäksi että koheesiopolitiikka on muuttanut jäsenvaltioiden ja niiden alueiden hallintojärjestelmiä, se on myös parantanut EU:n näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa ja EU:n kannatusta alueilla, jotka ovat saaneet tuntuvaa hyötyä koheesiopolitiikasta. Valitettavasti toimien näkyvyyttä lisäävät toimet jäävät toisinaan toteuttamatta, erityisesti pienissä hankkeissa. Kaikkien toimien näkyvyyttä on lisättävä, jotta koheesiopolitiikan myönteinen vaikutus EU:n kannatukseen saataisiin maksimoitua..

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.1.2007)

aluekehitysvaliokunnalle

rakennepolitiikan vaikutuksista ja seurauksista EU:n koheesion kannalta
(2006/2181(INI))

Valmistelija: Nathalie Griesbeck

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa rakennerahastojen merkitystä unionin toiminnan näkyvyydelle sen kansalaisten silmissä;

2.  muistuttaa, että yhteenkuuluvuus on yksi parlamentin 18. toukokuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa vuoden 2007 talousarviosta: komission kertomus vuosittaisesta toimintastrategiasta[1] esittämistä ensisijaisista tavoitteista;

3.  on vakuuttunut, että rakennerahastojen pitkän aikavälin vaikutusten arviointi on välttämätöntä alan tulevien lainsäädäntötoimien valmistelun ja hyvän varainhallinnan kannalta;

4.  pahoittelee, että ei ole olemassa yhteisiä indikaattoreita, joilla voitaisiin mitata rakennerahastojen todellista vaikutusta koheesioon;

5.  painottaa, että käytössä on oltava määrällisiä indikaattoreita, joilla mitataan koheesiotoimien vaikutusta taloudelliseen kasvuun, työttömyyteen, perusrakenteisiin, tutkimukseen ja innovaatioon, jotta voidaan arvioida rakennerahastojen konkreettista vaikutusta ja tehdä tarkoituksenmukaisia rahoituspäätöksiä;

6.  on tietoinen siitä, että rakennetoimien laadullista vaikutusta elämänlaatuun on vaikea arvioida; toteaa kuitenkin, että työntekijöiden palkat, odotettavissa oleva elinaika, muutokset pitkäaikaistyöttömyyden tasossa jne. heijastavat alueen yleistä elämänlaatua ja voisivat näin ollen toimia laadullisina indikaattoreina;

7.  pyytää luomaan mittavälineen, joka olisi yhteinen kaikille jäsenvaltioille ja joka sisältäisi erilaisia määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita;

8.  muistuttaa, että vuoden 2007 talousarvioon liitetyssä Euroopan parlamentin ja komission yhteisessä lausumassa molemmat toimielimet korostavat, että EU:n talousarviomäärärahojen kustannustehokkuutta ja talousarvion toteuttamisen valvontaa on parannettava; korostaa, että vuosittaisessa talousarviomenettelyssä mukana olevien toimielinten on nostettava etusijalle yhteisön ohjelmien arviointi ja täten pyrittävä arvioimaan kunkin yhteisön ohjelman määrällisiä ja laadullisia näkökulmia;

9.  vastustaa yhteisön koheesiotoimien seurantaverkon perustamista, ellei sille samalla siirretä toimivaltaa ja taloudellisia resursseja.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Rakennepolitiikan vaikutukset ja seuraukset Euroopan unionin koheesion kannalta
Menettelynumero	2006/2181(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	REGI
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	BUDG 6.7.2006
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Nathalie Griesbeck 20.9.2004
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	25.1.2007
Hyväksytty (pvä)	25.1.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	29 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Laima Liucija Andrikienė, Richard James Ashworth, Reimer Böge, Salvador Garriga Polledo, Monica Maria Iacob-Ridzi, Janusz Lewandowski, Mario Mauro, Nina Škottová, László Surján, Herbert Bösch, Brigitte Douay, Neena Gill, Catherine Guy-Quint, Jutta Haug, Vladimír Maňka, Dan Mihalache, Gianni Pittella, Yannick Vaugrenard, Ralf Walter, Gérard Deprez, Nathalie Griesbeck, Anne E. Jensen, Jan Mulder, Kyösti Virrankoski, Wiesław Stefan Kuc, Wojciech Roszkowski, Gérard Onesta
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Paul Rübig, Hans-Peter Martin
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0221.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Rakennepolitiikan vaikutukset ja seuraukset Euroopan unionin koheesion kannalta

Menettelynumero

2006/2181(INI)

Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

REGI 6.7.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

BUDG 6.7.2006

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)

Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)

Francisca Pleguezuelos Aguilar 2.5.2006

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

18.12.2006

22.1.2007

27.2.2007

Hyväksytty (pvä)

12.4.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+: –: 0:

41 0 1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean Marie Beaupuy, Rolf Berend, Jana Bobošíková, Antonio De Blasio, Vasile Dîncu, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Ambroise Guellec, Gábor Harangozó, Marian Harkin, Jim Higgins, Alain Hutchinson, Mieczysław Edmund Janowski, Gisela Kallenbach, Evgeni Kirilov, Miloš Koterec, Constanze Angela Krehl, Mario Mantovani, Sérgio Marques, Miguel Angel Martínez Martínez, Yiannakis Matsis, Miroslav Mikolášik, James Nicholson, Lambert van Nistelrooij, Jan Olbrycht, Markus Pieper, Bernard Poignant, Wojciech Roszkowski, Stefan Sofianski, Catherine Stihler, Margie Sudre, Andrzej Jan Szejna, Kyriacos Triantaphyllides, Oldřich Vlasák

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jan Březina, Brigitte Douay, Den Dover, Richard Falbr, Emanuel Jardim Fernandes, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Jürgen Schröder, Lydia Shouleva, László Surján

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Luigi Cocilovo, Andrea Losco

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

19.4.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...