Menettely : 2007/2103(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0220/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0220/2007

Keskustelut :

PV 19/06/2007 - 13
CRE 19/06/2007 - 13

Äänestykset :

PV 20/06/2007 - 5.9
CRE 20/06/2007 - 5.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0274

MIETINTÖ     
PDF 192kWORD 175k
11.6.2007
PE 388.523v02-00 A6-0220/2007

vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa

(2007/2103(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta

Esittelijä: Glenys Kinnock

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

vuosituhannen kehitystavoitteista: puolimatkassa

(2007/2103(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa vuosituhannen kehitystavoitteet esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti määritteleminä edellytyksinä köyhyyden poistamiselle,

–    ottaa huomioon inhimillistä kehitystä koskevat Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) selvitykset,

–    ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden (MDG) saavuttamiseksi(1),

–    ottaa huomioon yhdenmukaistamista koskevan korkean tason foorumin jälkeen 25. helmikuuta 2003 yhdenmukaistamisesta annetun Rooman julistuksen sekä kehitysavun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen, joka annettiin 2. maaliskuuta 2005 täytäntöönpanoa, mukauttamista ja tuloksia käsitelleen korkean tason foorumin päätteeksi (jäljempänä "Pariisin julistus"),

–    ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus" (jäljempänä "kehitysyhteistyötä koskeva eurooppalainen konsensus"), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005(2),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi Afrikassa" (KOM(2005)0489),

–    ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta(3),

–    ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (jäljempänä 'kehitysyhteistyön rahoitusväline' (DCI) perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(4),

–    ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistuksen täytäntöönpanoa koskevat YK:n pääsihteerin vuotuiset selvitykset, joista viimeisin on päivätty heinäkuussa 2006,

–    ottaa huomioon professori Jeffrey Sachsin johtaman YK:n vuosituhathanketta käsittelevän työryhmän raportin "Investing in Development: a practical plan to achieve the Millennium Development Goals",

–    ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) raportin "Vähiten kehittyneet maat 2002: irti köyhyysloukusta",

–    ottaa huomioon Unicefin vuosittaiset maailman lasten asemaa käsittelevät selvitykset ja vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–    ottaa huomioon Euroopan komission selvityksen vuosituhannen kehitystavoitteista 2000–2004 (SEC(2004)1379),

–    ottaa huomioon Maailmanpankin vuosittaiset maailmanlaajuiset seurantakertomukset, joista viimeisin julkaistiin huhtikuussa 2007,

–    ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysyhteistyöraportin 2006(5), jonka viimeisin versio julkaistiin maaliskuussa 2007,

–    ottaa huomioon etenkin seuraavien kansainvälisten konferenssien päätösjulistukset ja päätelmät: kansainvälinen kehitysrahoituskonferenssi (Monterrey, 2002), YK:n vuoden 2005 huippukokous (New York, 2005), kestävän kehityksen huippukokous (Johannesburg, 2002), kolmas vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat) YK-konferenssi (Bryssel, 2001), Maailman kauppajärjestön neljäs ministerikokous (Doha, 2001), Kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi (Kairo, 1994), YK:n yleiskokouksen vuoden 1999 erityisistunto, jossa tarkasteltiin edistymistä väestö- ja kehityskonferenssin tavoitteissa ("Kairo + 5"), ja Maailman koulutusfoorumi (Dakar, 2000),

–    ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden esittämät varaumat edellä mainittujen konferenssien lopullisiin julistuksiin ja päätelmiin,

–    ottaa huomioon EU:n ennen Monterreyn konferenssia Barcelonan huippukokouksessa maaliskuussa 2002 tekemät sitoumukset,

–    ottaa huomioon G8-kokouksessa Gleneaglesissa vuonna 2005 tehdyt sitoumukset kehitysavun määrästä ja laadusta sekä Saharan eteläpuolisen Afrikan kehitysavusta,

–    ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työryhmä II:n neljännen arviointiraportin 'Climate Change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability' (jäljempänä 'neljäs ilmastonmuutosta koskeva arviointiraportti'),

–    ottaa huomioon Sternin raportin ilmastonmuutoksen taloudellisista näkökohdista,

–    ottaa huomioon UNDP:n, YK:n vuosituhathankkeen ja Maailmanpankin vuoden 2006 energiaa ja vuosituhannen kehitystavoitteita (MDG) koskevassa raportissaan tekemät päätelmät,

–    ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n kehitysavun määrän lisääminen, laadun parantaminen ja täytäntöönpanon nopeuttaminen" (KOM(2006)0087),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "EU:n kehitysavun vaikutuksen vahvistaminen: maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja yhteisen monivuotisen ohjelmatyön yhteinen kehys" (KOM(2006)0088),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehityksen vauhdittaminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi – kehityksen rahoittaminen ja avun tuloksellisuus" (KOM(2005)0133),

–    ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 10.–11. huhtikuuta 2006 pidetyn kokouksen päätelmät kehityksen rahoittamisesta ja EU:n kehitysavun tuloksellisuudesta,

–    ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt" (KOM(2007)0072),

–    ottaa huomioon kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman(6),

–    ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman talousarviotuesta kehitysmaille(7),

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A6-0220/2007),

A.  toteaa, että vuonna 2007 ollaan puolivälissä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä ja niinpä nyt onkin ainutlaatuinen tilaisuus arvioida jäljellä olevaa työtä,

B.   ottaa huomioon, että monien Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kehitys ei ole riittävää yhdenkään vuosituhattavoitteen saavuttamiseksi ja että monissa keskitulon maissa on edelleen alueita ja miljoonien ihmisten etnisiä ryhmiä, joiden edistyminen ei ole tyydyttävää,

C.  ottaa huomioon, että EU:n neuvosto määritteli Gleneaglesissa heinäkuussa 2005 pidetyn G8-kokouksen asialistan sopiessaan toukokuussa 2005, että vuoteen 2015 mennessä 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (BKTL) annettaisiin viralliseen kehitysapuun ja että avun lisääminen on vuosituhattavoitteiden saavuttamisen perusedellytys,

D.  ottaa huomioon, että OECD:n kehitysapukomitea (DAC) sallii velkajärjestelyjen laskemisen osaksi avunantajamaiden virallista kehitysapuosuutta, vaikka velkahelpotus ei merkitse uusien varojen siirtämistä avunantajilta avunsaajamaille,

E.   ottaa huomioon, että velkahelpotus on yksi vuosituhannen kehitystavoite 8 tarkoituksista, jolla pyritään nimenomaan käsittelemään kehitysmaiden velkaongelmia kokonaisvaltaisesti kansallisten ja kansainvälisten toimien kautta, jotta velasta tehtäisiin kestävä pitkällä aikavälillä,

F.   pitää myönteisenä sitä, että 24 maata on nyt hyötynyt velkojen peruuttamisesta, mukaan lukien 18 Afrikan maata, mutta katsoo, että tarvitaan vielä paljon enemmän velkojen peruutuksia,

G.  ottaa huomioon, että peruskoulutusta koskevan vuosituhattavoitteen saavuttamiseksi kehitysapua tarvitaan vuosittain 6,9 miljardia euroa ja että maailmanlaajuisesti peruskoulutukseen suunnattu vuosittainen kehitysapu on noin 1,6 miljardia euroa, josta EU:n osuus on 0,8 miljardia euroa,

H.  ottaa huomioon, että terveyttä koskevien vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellinen rahoitus on arvioitu 21 miljardiin euroon vuodessa, kun nykyinen rahoitus vastaa vain 36 prosenttia tarpeesta, ja ottaa huomioon, että EU:n virallisen kehitysavun ennustetusta kasvusta vuoteen 2010 mennessä huolimatta käytettävissä olevat varat kattavat vain 41 prosenttia vaadituista 21 miljardista eurosta, mikä merkitsee 11,9 miljardin euron vuosittaista rahoitusvajetta,

I.    ottaa huomioon, että huolimatta huomattavasta edistymisestä kohti peruskoulutuksen tarjoamista kaikille viime vuosien aikana, tällä hetkellä yhä noin 77 miljoonaa alakouluikäistä lasta ei käy koulua, eikä sukupuolten välisen epätasapainon korjaamistavoitetta alakouluissa vuoteen 2005 mennessä ole saavutettu,

J.    ottaa huomioon, että kolme terveyttä koskevaa vuosituhattavoitetta, nimittäin lapsikuolleisuutta, äitiyskuolleisuutta ja HIV/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumista koskevat tavoitteet ovat niitä tavoitteita, joiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä on vähiten todennäköistä,

K.  ottaa huomioon, että YK:n vuosituhattavoitteita koskevan vuoden 2006 raportin mukaan joissakin maissa saavutetusta edistyksestä huolimatta HIV/aids-tartuntojen määrä kasvaa jatkuvasti, ja tartunnan saaneiden ihmisten (joista puolet on naisia) määrä on noussut 36,2 miljoonasta vuonna 2003 38,6 miljoonaan vuonna 2005, ja että myös aids-kuolemien määrä kasvoi vuonna 2005 huolimatta siitä, että antiretroviraalihoidon saatavuus parani,

L.   pitää valitettavana sitä, että nykyisin yli 90 prosenttia terveystutkimuksen rahoituksesta käytetään sairauksiin, jotka koskevat vain kymmentä prosenttia maailman väestöstä, ja että patenttijärjestelmät ovat voineet toimia T&K:n kannustimina kehitysmaissa, mutta näin ei ole tapahtunut köyhiä koskevien, laiminlyötyjen sairauksien kohdalla,

M.  ottaa huomioon, että joidenkin arvioiden mukaan kehitysmaista puuttuu noin kaksi miljoonaa opettajaa ja yli neljä miljoonaa terveysalan työntekijää ja useimmissa tapauksissa ei ole laadittu koulutusta ja rekrytointia koskevia strategioita,

N.  pitää hälyttävänä sitä, että edistyminen kohti aliravitsemusongelman ratkaisemista on niin hidasta ja että 27 prosenttia lapsista on aliravittuja ja että 53 prosenttia alle viisivuotiaiden lasten kuolemista liittyy aliravitsemukseen,

O.  ottaa huomioon, että YK:n kehitysohjelman (UNDP) mukaan ainakin 19 maata on saanut päätökseen vuosituhattavoitteisiin liittyvien tarpeiden arvioinnin ja että 55 maata laatii niitä parhaillaan, mutta toistaiseksi kuitenkaan yksikään matalatuloinen Afrikan maa ei ole pannut täytäntöön näitä strategioita,

P.   pahoittelee, että peruskartoituksessa, joka tehtiin Pariisin julistuksen seuraamiseksi vuonna 2006, saatiin pettymyksen tuottavia tuloksia, mitä tulee yhdenmukaistamista, mukauttamista ja omavastuullisuutta koskevien sitoumusten täyttämiseen,

Q.  tunnustaa, että EY, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Ruotsi, Irlanti, Tanska ja Saksa kasvattavat yleisen talousarviotuen kautta annettavan avun osuutta,

R.   katsoo, että kehitysavun laatu on yhtä tärkeää kuin sen määrä, kun otetaan huomioon maiden vastaanottokyky,

S.   katsoo, että eteneminen kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista edellyttää radikaaleja toimenpiteitä koskien köyhyyden rakenteellisia syitä, myös sellaisten oikeudenmukaisten ja kohtuullisten, sääntöihin perustuvien kauppajärjestelmien tarvetta, jotka on suunniteltu edistämään kauppaa ja korjaamaan maailmankaupan epätasapainoa, erityisesti Afrikan osalta,

T.   ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti tunnusti 6. heinäkuuta 2006 reilusta kaupasta ja kehityksestä(8) antamassaan päätöslauselmassa reilun kaupan merkityksen kehitysmaiden pienviljelijöiden ja tuottajien toimeentulon parantamisessa, koska se tarjoaa kestävän tuottamismallin, johon liittyy varma tuotto tuottajalle,

U.  katsoo, että kasvava yksityissektorille annettava tuki, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, on yksi uusien markkinoiden kehittämistä ja luomista sekä työpaikkojen luomista edistävistä voimista,

V.  ottaa huomioon, että vuosituhattavoitteiden saavuttaminen on EU:n prioriteetti ja että Yhdistyneet Kansakunnat on tunnustanut paikallisviranomaisten elintärkeän roolin näiden tavoitteiden täytäntöönpanossa,

W. ottaa huomioon, että arviolta kahdella miljardilla ihmisellä maailmassa ei ole käytettävissään nykyaikaisia energiankantajia ja ettei mikään maa ole kyennyt merkittävästi vähentämään köyhyyttä lisäämättä huomattavasti energian käyttöä,

X.  ottaa huomioon, että Sternin raportti ilmastonmuutoksen taloudellisista näkökohdista ja neljäs ilmastonmuutosta koskeva arviointiraportti osoittivat kiistattomasti, että ilmastonmuutoksella on suurin vaikutus kehitysmaihin ja että monissa maailman heikoimmassa asemassa olevista yhteisöistä ilmastonmuutos on jo todellisuutta,

Y.  ottaa huomioon, että Maailmanpankin alustavien arvioiden mukaan 10–40 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria tullaan tarvitsemaan vuosittain siihen, että kehityksestä tehdään ilmastovaikutuksiltaan kestävää köyhimmissä maissa; ottaa huomioon, etteivät ilmastosopimukseen kuuluvat maksut mukauttamisrahastoihin ole enempää kuin 150–300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa,

Z.   ottaa huomioon, että konfliktien koettelemat epävakaat valtiot edustavat 9 prosenttia kehitymaiden väestöstä, mutta että vuonna 2005 epävakaissa valtioissa oli 27 prosenttia äärimmäisen köyhistä, lähes kolmannes kaikista lapsikuolemista ja 29 prosenttia 12‑vuotiaista, jotka eivät olleet saattaneet päätökseen alakoulua,

AA. vakuuttaa, että hyvä hallintotapa ja paremmat insitutionaaliset valmiudet ovat elintärkeitä perussosiaalipalveluiden sekä perusrakenteiden ja turvallisuuden tarjoamiseksi kansalaisille,

AB. tunnustaa, että vuosituhattavoitteiden saavuttaminen ei merkitsisi ainoastaan jättimäistä askelta maailmanlaajuisen köyhyyden ja kärsimyksen vähentämisessä vaan myös auttaisi osoittamaan kansainvälisen järjestelmän kyvyn asettaa maailmanlaajuiselle kumppanuudelle käytännön tavoitteita ja toteuttaa ne,

AVUN KASVATTAMINEN

1.   korostaa, että kehitysyhteistyön yleinen tavoite on, ja tulee ollakin, köyhyyden torjuminen; painottaa kuitenkin, että tämä torjuminen ei rajoitu materiaaliseen kehitykseen, ja näin ollen demokratian rakentamisen ja perusihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja oikeudenmukaisuuden, tasavertaisuuden, avoimuuden sekä vastuuvelvollisuuden edistämisen on oltava aina keskeisiä teemoja tällaisessa yhteistyössä;

2.   muistuttaa G8-maiden Gleneaglesissa vuonna 2005 tekemästä sitoumuksesta kaksinkertaistaa Saharan eteläpuolisen Afrikan kehitysapu vuoteen 2010 mennessä ja ilmaisee pettymyksensä siihen, että OECD:n mukaan Saharan eteläpuoliselle Afrikalle annettu virallinen kehitysapu verohelpotuksia lukuun ottamatta pysyi muuttumattomana vuonna 2006;

3.   korostaa, että täyttääkseen Afrikalle annetut rahoitussitoumukset, kunkin G8-maan olisi nostettava Afrikalle vuonna 2004 antamansa tuen tasoa 15 miljardilla eurolla vuoteen 2010 mennessä, mutta ne ovat toistaiseksi kaukana tavoitteesta;

4.   pitää tervetulleena monien unionin maiden toimia kehitysmaiden velkojen mitätöimiseksi; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että velkojen mitätöinti on paisuttanut EU:n kehitysavun määrää keinotekoisesti lähes 30 prosentilla vuonna 2006, mikä merkitsee, että viime vuonna jäsenvaltiot käyttivät itse asiassa vain 0,31 prosenttia BKTL:sta todelliseen apuun eivätkä ne siis saavuttaneet 0,33 prosentin yhteistä välitavoitetta;

5.   kehottaa EU:ta ja G8-maita erottamaan velkojen peruuttamisen ja velkahelpotukset avun määrää kuvaavista luvuista vuoden 2002 Monterreyn konsensuksen ja neuvoston huhtikuussa 2006 antamien päätelmien mukaisesti;

6.   pahoittelee sitä, että vuosituhattavoitteiden täytäntöönpanokauden puolivälissä EU15-maiden virallisen kehitysavun osuus BKTL:sta on pudonnut 0,44 prosentista vuonna 2005 0,43 prosenttiin vuonna 2006;

7.   pitää myönteisenä sitä, että komission tarjoama apu nousi 5,7 prosentilla 7,5 miljardiin euroon vuonna 2006, mikä heijastaa viime vuosina tehtyjen sitoumusten korkeampaan tasoon perustuvaa parantunutta maksukapasiteettia;

8.   onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat saavuttaneet 0,7 prosentin BKTL-osuuden kehitysaputavoitteen tai ylittäneet sen, sekä jäsenvaltioita, jotka nostavat kehitysavun tosiasiallista tasoa, mutta pahoittelee sitä, että jotkut EU15-maat olivat vuonna 2006 kaukana 0,33 prosentin välitavoitteesta;

9.   toteaa, että suuri G8-maa Italia jäi reilusti alle 0,33 prosentin tavoitteen ja sen kehitysapu oli vuonna 2006 vain 0,2 prosenttia kansantulosta todellisen tuen laskettua 30 prosenttia;

10. toteaa, että Portugalissa, jonka on määrä toimia puheenjohtajakaudellaan EU:n ja Afrikan huippukokouksen isäntänä, kehitysavun osuus oli vuonna 2006 vain 0,21 prosenttia BKTL:sta;

11. toteaa, että kehitysavun keinotekoinen paisuttaminen oli pahinta Itävallassa (57 %), Ranskassa (52 %), Italiassa (44 %), Saksassa (53 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (28 %), sekä toteaa, että EU:n ja G8:n puheenjohtajana toimiva Saksa ei olisi saavuttanut 0,33 prosentin BKTL-osuuden kehitysaputavoitetta paisuttamatta keinotekoisesti antamansa avun määrää;

12. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät etene Barcelonassa, Gleneaglesissa ja Monterreyssa annettujen lupausten täyttämisessä, sitoutumaan todellisen avun kasvattamiseen vuonna 2007 ja kehottaa komissiota tukemaan näitä jäsenvaltioita suunnittelemalla huolellisesti tulevien avun lisäysten rahoitusta ja organisointia koskevat näkökohdat sen varmistamiseksi, että EU:n vuoden 2010 välitavoite, 0,56 prosenttia BKTL:sta, saavutetaan;

13. väittää, että talousarvion uudelleentarkastelussa, joka aloitetaan vuonna 2008, olisi otettava huomioon EU:n yhä tärkeämpi rooli maailmassa ja mahdollistettava kehitysmenojen lisääminen; katsoo, että tässä yhteydessä EU voisi päättää ottaa käyttöön uusia vuosituhattavoitteiden rahoittamisen muotoja kuten Euroopan investointipankin (EIP) kautta tapahtuva rahoittaminen;

14. kehottaa komissiota laatimaan suunnitelmia sen varalta, että kaikki 27 jäsenvaltiota eivät ratifioi kymmenettä EKR:a ennen vuotta 2010, mikä on selvästi todennäköistä, ja katsoo, että komission olisi näin ollen kiireisesti varmistettava, että varoja on käytettävissä siirtymäkauden aikana (2008–2010);

15. kehottaa komissiota jatkamaan innovatiivisten rahoituslähteiden tutkimusta vaihtoehtoisina tapoina turvata kehitysohjelmien rahoitus, mutta korostaa, että tämän olisi tapahduttava sen sitoumuksen täyttämisen lisäksi, jonka mukaan julkinen kehitysapu nostetaan 0,7 prosenttiin BKTL:sta;

16. kehottaa EU:n jäsenvaltioita arvioimaan julkista kehitysapua koskevien tavoitteiden saavuttamisessa edistymistä säännöllisesti ja pitää myönteisenä komission ehdotusta, että EU:n jäsenvaltiot ottavat käyttöön kansalliset aikataulut varmistaakseen, että ne edistyvät asianmukaisesti kohti sovittuja maakohtaisia julkista kehitysapua koskevia tavoitteita vuoteen 2010/2015 mennessä ja parantaakseen avustusvirtojensa ennustettavuutta pitkällä aikavälillä;

17. kehottaa EU:ta ja G8:aa tunnustamaan uusien avunantajamaiden ja etenkin Kiinan kasvavan merkityksen sekä aloittamaan uusien avunantajien kanssa vuoropuhelun ulkoisen avun alan lähestymistavoista ja normeista, myös kansainvälisesti sovittujen, avun täytäntöönpanoa koskevien normien ja standardien soveltamisen tärkeydestä;

18. kehottaa G8-maita irrottamaan kaiken avun kansallisista taloudellisista eduistaan, pannen merkille, että ryhmänä G8 nykyään sitoo 29 prosenttia kehitysmaille antamastaan avusta, kun kaikkien avunantajien vastaava keskiarvo on 24 prosenttia

VELKAHELPOTUKSET

19. korostaa, että mahdollisesti jopa 60 maan kaikki velat on tarpeen peruuttaa, jotta näillä mailla olisi mitään mahdollisuuksia saavuttaa vuosituhattavoitteita ja että vielä enemmän on maita, jotka tarvitsevat lisää velkahelpotuksia; näihin lukeutuu joukko maita, joilla on "laittomia velkoja", esimerkiksi Etelä-Afrikan aikaisemman apartheid-hallinnon aikana tekemät velat;

20. pitää myönteisenä Maailmanpankin havaintoa, että voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita (HIPC) koskevan aloitteen puitteissa velkahelpotuksia saavat maat ovat vuosien 1999 ja 2005 välillä lähes kaksinkertaistaneet köyhyyden vähentämissuunnitelmiin käyttämänsä menot;

21. kehottaa maita täyttämään velvoitteensa käyttää velkahelpotusten ja velkojen peruuttamisen kautta vapautuneita varoja avoimesti ja siten, että niistä tehdään tiliä, ja väittää edelleen, että velkahelpotukset olisi evättävä ainoastaan, mikäli parlamentissa ja kansalaisyhteiskunnan elinten keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, ettei avoimuutta ja tilintekovastuuta koskevia standardeja täytetä;

22. korostaa, että pitkällä aikavälillä kestävyys riippuu vastuullisesta lainanantopolitiikasta, asianmukaisen rahoituksen tarjoamisesta, vakaan talouspolitiikan jatkuvasta harjoittamisesta, vahvistetusta velanhoidosta ja vankasta julkisesta ja parlamentaarisesta vastuuvelvollisuudesta velanotossa sekä vientikyvystä ja erityisesti viennin monipuolistamisesta;

23. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka liittävät haitallisia rakenteellisia ehtoja velkahelpotuksiin, esimerkiksi yksityistämistä, alakohtaisia rakenneuudistuksia, kaupan ja rahoituksen vapauttamista sekä kytkentöjä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) makrotaloudellisiin tavoitteisiin, lopettamaan tällaisen käytännön;

24. kehottaa kaikkia avunantajia ja luotonantajia saattamaan kaikki lainoihin ja velkojen peruuttamiseen liittyvät tiedot helposti saataville ja kumppanimaiden käytettäviksi sekä vaatimaan samaa avoimuutta kaupallisilta luotonantajilta;

25. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin korruption "tarjontapuolella" tutkimalla, asettamalla syytteeseen ja kirjaamalla mustalle listalle lahjusten antajia sekä suojelemaan köyhiä maita kriisiyrityksiin sijoittavilta rahastoilta (vulture funds);

26. kehottaa Maailmanpankkia saattamaan enemmän edullisin ehdoin myönnettävää rahoitusta vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi ponnistelevien maiden saataville;

HUMANITAARISEN JA SOSIAALISEN KEHITYKSEN RAHOITTAMINEN

27. kehottaa painokkaasti EU:ta lisäämään koulutuksen alan kehitysapusitoumuksiaan 5,3 miljardin euron rahoitusvajeen kattamiseksi, ja ottaen huomioon, että ”Koulutusta kaikille – vauhdilla” -aloitteen (FTI) suurin haaste on ulkoisen rahoituksen puute, kiittää komissiota sen pyrkimyksistä rahoitussitoumusten lisäämiseksi, mutta pitää valitettavana, että vaikka Brysselissä toukokuun 2. päivänä 2007 pidetyssä avunantajien konferenssissa tehtyjen sitoumusten pitäisi mahdollistaa se, että miljoona lasta enemmän pääsee käymään koulua, silti yhä 76 miljoonaa jää ilman koulutusta;

28. kehottaa EU:ta nostamaan terveydenhoitoon suunnattua kehitysapuosuutta nykyisistä 6,6 prosentista, jotta voitaisiin kattaa 11,9 miljardin euron vuotuinen rahoitusvaje arvioidusta 21 miljardista eurosta, joita tarvitaan vuosittain terveyskustannusten kattamiseksi maailmanlaajuisesti, sekä kehottaa antamaan jatkuvaa, suurempaa ja ennakoitavissa olevaa tukea HIV:n/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuiselle rahastolle;

29. kehottaa Afrikan unionia (AU) antamaan jatkossakin tukensa vuonna 2001 annetulle Abujan julistukselle, jossa vahvistetaan, että valtioiden on kohdistettava vähintään 15 prosenttia kansallisesta talousarviosta terveydenhoitoon, mutta pahoittelee sitä, että vain kaksi Afrikan valtiota on pitänyt tämän lupauksen;

30. korostaa, että kehitysmaiden hallitukset ovat aikaansaaneet todellista edistystä viimeisen vuosikymmenen aikana terveyteen ja koulutukseen suunnattujen investointien lisäämisessä, mutta että joissakin tapauksissa lupauksia ei ole pidetty ja kehottaa näitä hallituksia laatimaan aikataulun niiden tavoitteiden saavuttamiselle, että vähintään 20 prosenttia hallituksen talousarvioista investoidaan koulutukseen ja että 15 prosenttia hallituksen talousarvioista investoidaan terveyteen;

31. kehottaa tilintarkastustuomioistunta panemaan vuonna 2008 täytäntöön sitä kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen (DCI) liittyvää sitoumusta koskevan tarkastuksen, että vuoteen 2009 mennessä 20 prosenttia kaikesta EY:n julkisesta kehitysavusta jaetaan perusterveydenhuoltoon ja perusasteen sekä toisen asteen koulutukseen;

HUMANITAARISEN JA SOSIAALISEN KEHITYKSEN PRIORITEETIT

32. korostaa, että on pidettävä etusijalla sen varmistamista, että "vaikeasti tavoitettavat" lapset – ne, jotka asuvat konfiktien koettelemissa epävakaissa valtioissa, jotka ovat vammaisia, asuvat syrjäisillä alueilla, kuuluvat pysyvästi köyhiin perheisiin tai perheisiin, jotka on syrjäytetty etnisen alkuperän perusteella – voivat käyttää oikeuttaan saada peruskoulutus;

33. kehottaa EU:ta kiinnittämään kiireellisesti huomiota koulutukseen konfliktien koettelemissa epävakaissa valtioissa, jotka tällä hetkellä saavat vähemmän kuin viidenneksen maailmanlaajuisesta koulutusavusta huolimatta siitä, että niissä asuu yli puolet maailman lapsista, jotka jäävät vaille koulutusta, ja erityisesti kehottaa komission humanitaarisen avun pääosastoa (ECHO) toteuttamaan selkeät suuntaviivat ECHO:n koulutusavulle kriisitilanteissa;

34. kehottaa EU:ta avustamaan maita kansallisen oppimistulosten seuraamiskyvyn rakentamisessa sen varmistamiseksi, että laajennetun koulutukseen pääsyn kautta aikaansaadaan myös korkealaatuista koulutusta;

35. pahoittelee sitä, että käytännöllisesti katsoen yksikään Afrikan maa ei edisty asianmukaisesti äitien ja lasten terveyttä koskevien vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa;

36. panee merkille, että lapsikuolleisuuden alalla ollaan jääty jälkeen suhteessa muihin vuosituhattavoitteisiin huolimatta siitä, että saatavilla on yksinkertaisia, kustannuksiltaan alhaisia toimenpiteitä, jotka voisivat estää miljoonia kuolemia joka vuosi, ja korostaa, että suun kautta annettava rehydraatiohoito, hyönteiskarkottein käsitellyt vuodeverkot, rintaruokinta ja tavanomaiset antibiootit hengitysteiden sairauksia varten voisivat estää arviolta 63 prosenttia lasten kuolemista;

37. katsoo, että terveydenhuollon perusrakenteet ansaitsevat vakaan ja pitkän aikavälin rahoitustuen kansallisista talousarvioista ja kansainvälisen avun kautta, jotta saataisiin aikaan tuloksia terveyteen liittyvien vuosituhattavoitteiden osalta, esimerkiksi lapsikuolleisuuden vähentämisessä lisäämällä immunisoinnin kattavuutta, vähentämällä äitien kuolleisuutta lisäämällä pätevien ammattilaisten saatavuutta, tukemalla uutta diagnostiikkaa ja hoitoja koskevaa tutkimusta ja kehitystä sekä näiden saatavuutta, tarjoamalla turvallista juomavettä ja puhtaanapitoa sekä kasvattamalla merkittävästi panostusta sen tavoitteen saavuttamiseen, että HIV/aidsin, malarian, tuberkuloosin ja muiden sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja tukipalveluita on vuoteen 2010 mennessä kaikkien saatavilla, mukaan lukien syrjäytyneet väestönosat ja tarttuville taudeille kaikkein alttiimpina olevat henkilöt;

38. kehottaa kansainvälistä avunantajayhteisöä auttamaan kehitysmaita kehittämään ja panemaan täytäntöön laaja-alaisia terveysalan toimintaohjelmia, käyden käsiksi sellaisiin kysymyksiin kuten tarve turvata kestävä rahoitus terveysalan perusrakenteille ja palkoille, lisätä investointeja koulutukseen ja välttää korkeasti koulutettujen terveysalan työntekijöiden maastamuuton kautta tapahtuvaa liiallista "aivovuotoa";

39. pitää myönteisenä terveysministerien konferenssin kolmannessa varsinaisessa istunnossa 9.-13. huhtikuuta 2007 annettua Johannesburgin julistusta terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamisesta oikeudenmukaisuuden ja kehityksen edistämiseksi, sillä se on tärkeä aloite, jolla edistetään terveyttä koskevien vuosituhattavoitteiden saavuttamista; kehottaa EU:ta tukemaan AU:n jäsenvaltioita tähän julistukseen perustuvien ohjelmien täytäntöönpanossa;

40. kehottaa painokkaasti EU:ta olemaan jatkossakin seksuaalisten oikeuksien ja lisääntymisterveyden tukemisen eturintamassa säilyttämällä ennallaan kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelman täytäntöönpanon rahoituksen ja pahoittelee, että vaikka äitien kuolleisuusluvut ovat korkeimmat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, myös ehkäisyvalmisteiden käyttöaste on siellä maailman alhaisin (19 prosenttia), ja 30 prosenttia kaikista äitien kuolemista tässä maanosassa on vaarallisissa oloissa tehdyistä aborteista johtuvia;

41. huomauttaa, että YK.n suunnittelee uuden tavoitteen ottamista käyttöön yleisesti saatavilla olevia seksuaali‑ ja lisääntymisterveyden palveluja koskevan vuosituhattavoitteen 5 osalta, ja näin ollen panee merkille AU:n terveysministerien konferenssin erityisistunnossa 18.–22. syyskuuta 2006 hyväksytyn Maputon toimintasuunnitelman, joka koskee maanosan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä ‑oikeuksia koskevan poliittisen kehyksen saattamista toimintavalmiiksi;

42. korostaa kiireellistä tarvetta ryhtyä toimiin sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi sen kaikissa muodoissa, koska väkivalta vaikuttaa tyttöjen pääsyyn koulutukseen ja terveyspalveluihin ja on myös yksi suurimmista HIV-epidemiaa edistävistä voimista ja näin ollen merkittävä este suuremman sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiselle kehitysmaissa;

43. kehottaa komissiota tehostamaan HIV/aidsin torjumista koskevaa sitoutumistaan kehitysmaissa ja varmistamaan, että kohtuuhintaiset ehkäisyresurssit ja ‑politiikat, antiretroviraaliset hoidot ja terveydenhoitopalvelut (perusrakenteet, henkilöstö ja lääkkeet), joilla pystytään vastaamaan kasvavaan kysyntään, ovat paremmin niiden henkilöiden saatavilla, joita tämä vitsaus pahimmin koettelee;

44. panee merkille, että kaikki vuosituhattavoitteet ovat kriittisesti riippuvaisia aids-epidemian hillitsemisestä, ja pyytää komissiota antamaan etusijan tämän maailmanlaajuisen pandemian torjumiselle tukemalla tehostettua ja laaja-alaista toimintaa; huomauttaa, että toimien olisi taattava olemassa olevien ehkäisy- ja hoitokeinojen yleinen saatavuus sekä riittävät investoinnit monenlaisten ehkäisytekniikkojen kehittämiseen, mikrobisidit ja rokotteet mukaan lukien; kehottaa EU:ta edistämään alan laajennettua osallistumista, paremmin yhteensovitettuja tieteellisiä ponnisteluja sekä toimintalinjoja ja ohjelmia, jotka kiihdyttävät uusien rokotteiden ja mikrobisidien testaamista;

45. kehottaa EU:ta lisäämään rahoitusta sen varmistamiseksi, että perustieteessä ja biolääketieteessä tapahtuva edistys johtaa uusien ja kohtuuhintaisten lääkkeiden, rokotteiden ja diagnostiikan kehittämiseen laiminlyödyille sairauksille, sekä tukemaan T&K:n kehittämisvaiheita ja turvaamaan sen, että laiminlyödyt väestönosat pääsevät käyttämään uusia tuotteita;

46. kehottaa EU:ta tukemaan TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä WTO:n ministerikonferenssissa 9.–14. marraskuuta 2001 annetun Dohan julistuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa ja varmistamaan, että lääkkeet ovat kohtuuhintaisia niiden kehitysmaiden kohdalla, jotka toteuttavat julistuksen mukaisia toimia; edelleen kehottaa EU:ta tarjoamaan kehitysmaille teknistä apua patenttilainsäädäntöä koskevien, kansanterveyttä edistävien toimien täytäntöönpanemiseksi;

47. korostaa tarvetta tarkastella laaja-alaisesti uudelleen käytössä olevia järjestelmiä, jotka eivät ratkaise lääkkeiden saatavuusongelmaa; tämä käsittää suositusten antamisen WTO:lle sen pakkolisenssien alaista lääkevientiä sääntelevien sääntöjen tarkistamiseksi, jotka tunnetaan elokuun 30. päivän päätöksenä;

48. huomauttaa, että joidenkin arvioiden mukaan kaksi miljoonaa opettajaa ja 4 miljoonaa terveysalan työntekijää on rekrytoitava, jotta terveydesta ja koulutuksesta tehdään todellisuutta kaikille, ja 10 miljardia euroa on investoitava vuosittain korkealaatuisten opettajien ja terveysalan työntekijöiden koulutukseen ja palkkoihin;

49. kehottaa köyhien maiden hallituksia asettamaan nykyisten terveydenhoitoalan työntekijöiden ja opettajien palkat säälliselle tasolle yhteistyössä ammattiliittojen kanssa;

50. kehottaa köyhien maiden hallituksia varmistamaan parlamentin ja kansalaisten osallistumisen julkisten palvelujen seurantaan ja helpottamaan kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten osallistumista paikallisiin ja kansallisiin suunnittelu- ja rahoitusprosesseihin, myös tuenantajien kanssa allekirjoitettavien sopimusten yhteydessä;

51. tähdentää, että aliravitsemus on yleistymässä eräissä maissa ja että arvioiden mukaan koko Afrikassa aliravitsemuksesta kärsivien lasten määrä nousee 3,7 miljoonalla vuoteen 2015 mennessä nykytilanteeseen verrattuna, ja kehottaa EU:ta tarkastelemaan uudelleen suoria sijoituksia ja arvioimaan, käsitelläänkö niissä tehokkaasti aliravitsemuskysymystä;

52. kehottaa EU:n tuenantajia käynnistämään viipymättä raportoinnin, jossa sovelletaan kansainvälisesti tunnustettuja ravitsemusindikaattoreita ja jossa käsitellään elintarviketurvaa, turvaverkkoja, sosiaaliturvaa, hallintoa, vettä, hygieniaa ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa edistymistä;

AVUN LAATU JA KÖYHYYTEEN KESITTYVÄ KEHITYSYHTEISTYÖ

53. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan tuen koordinointia koskevaa käytännesääntöä varmistaakseen terveyden ja koulutuksen alan rahoituksen ja ohjelmien paremman koordinoinnin ja taatakseen tuen paremman kohdistamisen laiminlyötyihin ja tukea vailla oleviin maihin, kriisissä painiskeleviin maihin ja epävakaisiin maihin;

54. kehottaa painokkaasti kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön sovitun Pariisin julistuksen, kehitysavun tehokkuuden parantamiseksi, ja tähdentää, että EU:n on tehostettava toimiaan molemminpuolisen vastuun, kumppanimaiden omistajuuden, ja teknisen tuen uudistusten yhteydessä, koska kehitysapukomitean jäsenmaiden tulokset jäivät näillä kolmella alalla laihoiksi OECD:n äskettäin teettämässä Pariisin julistuksen täytäntöönpanoa koskevassa perustasotutkimuksessa;

55. kehottaa EU:ta tukemaan kumppaneitaan niiden omien johtamisvalmiuksien kehittämiseksi kehityksen johdonmukaisessa hallinnoinnissa, koska tämä on edelleen keskeinen kysymys varmistettaessa maiden oikeutettu omistajuus ja johto niiden omissa kehitysprosesseissa;

56. uskoo, että mikrorahoitus on yksi tärkeimmistä köyhyyden torjumisen välineistä, koska se mahdollistaa itse köyhien aktiivisen osallistumisen;

57. katsoo, että yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikassa olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota tärkeisiin sukupuolikohtaisiin kysymyksiin ja lasten oikeuksiin, joita olisi pidettävä perusoikeuksina ja osana Cotonoun sopimuksen mukaisesti ja muissa yhteyksissä sovellettavaa hallintotavan kriteeriä(9);

58. pitää äskettäin käynnistettyä kehityksen ja rauhan sukupuolinäkökulmaa koskevaa yhteisön kumppanuutta myönteisenä, koska sillä pyritään varmistamaan, ettei sukupuolinäkökulma jää sivuraiteelle Pariisin julistusta toteutettaessa ja uudelleen arvioitaessa;

59. uskoo, että köyhyyden vähentämisstrategiat ja maakohtaiset strategiat voivat olla tärkeitä välineitä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi, mutta ne olisi laadittava ja pantava täytäntöön ja niitä olisi seurattava ja arvioitava yhteistyössä AKT-maiden ja jäsenvaltioiden parlamenttien, Euroopan parlamentin, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten kanssa ja niissä tulisi keskittyä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen;

60. on huolissaan, että yhteisön ohjelmissa ei ole joustavuutta, joka rajoittaa painopistealoja jo ohjelmakierron alusta lähtien eikä salli uusien asioiden tukemista, vaikka kumppanimaiden hallitukset sitä suoraan pyytäisivät;

61. korostaa, että kehitysyhteistyön pitkän aikavälin tavoitteena on oltava taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöä koskevan kestävän kehityksen edellytysten luominen; painottaa tässä yhteydessä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kasvualoitteita ja pk-yrityksiä koskevia tukitoimia on edistettävä tuottavuuden ja työllisyysasteen nostamiseksi;

62. tähdentää ulkomaisten suorien sijoitusten suurta potentiaalia kehityksen, kestävän talouskasvun asiantuntemuksen, yrittäjyyden ja tekniikan siirtämisen sekä työpaikkojen luomisen kannalta; painottaa tässä yhteydessä avoimen, ennakoitavissa olevan ja suotuisan investointi-ilmapiirin, liike-elämää koskevan byrokratian minimoimisen, omaisuudensuojan kunnioittamisen, kilpailun edistämisen ja vakaaseen makrotalouden politiikkaan pyrkimisen merkitystä;

63. kehottaa avunantaja- ja avunsaajamaita antamaan tukensa vuosituhattavoitteiden täytäntöönpanoa ja valvontaa koskevan tiedon laadun parantamiselle;

64. kehottaa komissiota varmistamaan varoja infrastruktuuriin käytettäessä, että kaikissa hankkeissa keskitytään ensisijaisesti köyhyyden vähentämiseen;

65. tunnustaa EU:n nykyisten rahastojen ja rahoitusvälineiden, kuten infrastruktuurin rahoitusvälineen, vettä koskevan rahoitusvälineen ja energiaa koskevan rahoitusvälineen, merkityksen tärkeitä kysymyksiä ratkaistaessa, mutta epäilee, että johtavatko ne merkittävään vuosituhattavoitteita painottavaan tukeen sen paremmin yksinään kuin yhdessäkään;

66. kehottaa EU:ta lujittamaan kumppanuussuhdetta kehitysmaiden kanssa ja kannustamaan molemminpuolista vastuuta ja vastavuoroisia velvollisuuksia laatimalla ennakoitavia viitearvoja ja määräaikoja kehitysavun lisäämiselle, mikä helpottaisi avunsaajamaiden julkisia investointeja koskevaa suunnittelua;

67. tähdentää, että vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä kaikkia keinoja ja että tämä edellyttää mahdollisimman laajaa kumppanuutta sidosryhmien, erityisesti kehitysmaiden kansallisten parlamenttien, kansalasiyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja yksityisten kumppanien, kanssa;

68. uskoo, että sopimukseen päästään laadittaessa Afrikan ja EU:n yhteistä strategiaa, joka koskee sitä perustavanlaatuista merkitystä, jota vuosituhattavoitteiden saavuttamisella vuoteen 2015 mennessä on;

YLEINEN BUDJETTITUKI

69. kehottaa EU:ta ja kumppanimaita varmistamaan, että budjettituki annetaan aina alakohtaisena budjettitukena, jossa varat kohdennetaan tietylle alalle käytettäviksi köyhyyttä koskeviin tavoitteisiin, mittamaan politiikan tuloksia eikä talousarvion panoksia ja tuottoa ja ottamaan käyttöön valvontamekanismeja ja -välineitä sen varmistamiseksi, että riittävä osuus yleisestä budjettituesta käytetään etenkin terveyden ja koulutuksen alan perustarpeiden tukemiseen, ja korostaa, että samalla on tuettava kapasiteetin kehittämistä ja että 0,5 prosenttia myönnetystä budjettituesta olisi varattava yksinomaan kansalasiyhteiskunnan vahtijoina toimiville tahoille;

70. kehottaa EU:ta tukemaan yleisen budjettituen johdonmukaista hallinnointia eri täytäntöönpano- ja lainsäädäntöelimissä ja tukemaan parlamentaarisen kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten toteuttamaa budjettituen seurantaa sen varmistamiseksi, että budjettituen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen välillä vallitsee vahva ja selkeä yhteys;

71. vaatii kansallisen parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista tehokkaaseen budjettiseurantaan toteuttamalla julkisten menojen jäljittämistä koskevia selvityksiä, joissa tulevaa ja lähtevää osuutta arvioidaan yksityiskohtaisesti OECD:n kehitysapukomitean kriteereiden perusteella;

72. kehottaa EU:ta lisäämään suoran budjettituen osuutta sellaisia maita varten, jotka ovat osoittaneet noudattavansa hyvää hallintotapaa ja kunnioittavansa ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita;

73. korostaa, että budjettituen yleisenä muotona on tuenantajien ja hallitusten välinen lyhyen aikavälin sopimus ja että harvat sopimukset ovat voimassa yli kolmen vuoden ajan, ja kehottaa tuenantajia vahvistamaan sitoumuksiaan mahdollisesti soveltamalla yhteisön ehdottamia vuosituhattavoitteita koskevia sopimuksia, joiden sitoumukset ovat kuusivuotisia ja joilla päästään yhteisymmärrykseen ja selvyyteen siitä, milloin ja millä tavoin tuki voidaan keskeyttää;

74. kehottaa maita keskittymään siihen, millaisia vaikutuksia yleisellä budjettituella on naisten tasa-arvoon ja sukupuolinäkökohtiin, koska rahoituksen yleinen lisääminen ei välttämättä auta ratkaisemaan eriarvoista saatavuutta ja naisten ja vammaisten kaltaisten syrjiytyneiden ryhmien tilannetta;

HALLINTO

75. muistuttaa, että Cotonoun sopimus muodostaa kehyksen EU:n ja AKT-maiden väliselle hallintokysymyksiä käsittelevälle vuoropuhelulle, ja kehottaa EU:ta vahvistamaan tätä kehystä sen sijaan, että se tuottaisi uusia aloitteita, strategioita ja politiikkoja;

76. pitää valitettavana, että yhteisön hallintoväline, joka esitellään budjettituen kannustavana eränä, kutistaa vuosituhattavoitteet vain yhdeksi kaikkiaan kahdestakymmenestäkolmesta indikaattoreista, joista muut, kuten kaupan vapauttaminen terrorismia ja muuttoliikkeitä vastustava toiminta, ovat epärelevantteja vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja katsoo, että hallintovälineessä olisi keskityttävä hankkimaan kumppanimaalta sitoutuminen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen;

77. kehottaa yhteisöä hyödyntämään vuonna 2008 toteutettavan hallintoprofiilien uudelleenarvioinnin suomaa tilaisuutta kuunnella Euroopan ja Afrikan parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden sekä jäsenvaltioiden ja Afrikan maiden hallitusten näkemyksiä ja mukauttamaan hallintoon sovellettavaa lähestymistapaa vastaavasti;

RAUHA JA TURVALLISUUS

78. muistuttaa, että rauha ja turvallisuus ovat ratkaisevia vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta, ja kehottaa siksi EU:ta varmistamaan, että sen kehityspolitiikka vaikuttaa myönteisesti rauhanrakentamiseen;

79. muistuttaa sitoumuksista, jotka koskevat konfliktinäkökohtien huomioon ottamista kaikilla EU:n politiikan aloilla ja kaikissa välineissä, kuten väkivaltaisten konfliktien ehkäisemistä koskevassa vuoden 2001 Göteborgin ohjelmassa toivottiin, ja kehottaa EU:ta huolehtimaan uusimpien konfliktien ehkäisemisvälineiden, kuten EU: pienaseita ja kevyitä aseita koskevan strategian, turvallisuusalan uudistamista koskevan EU:n poliittisen mekanismin ja aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevan EU:n yhteisen lähestymistavan täytäntöönpanosta;

80. pitää myönteisenä, että 80 prosenttia maailman hallituksista on antanut tukensa asekauppaa säätelevälle sopimukselle, ja kehottaa EU:ta hoitamaan osansa sen varmistamisessa, että kansainvälinen ja oikeudellisesti sitova sopimus voi toteutua;

KAUPPA

81. kehottaa EU:ta omaksumaan johdonmukaisen linjan kauppa-, kalastus- ja kehitysyhteistyöpolitiikan sekä yhteisen maatalouspolitiikan alalla, jotta vältetään suorat tai välilliset haitalliset vaikutukset kehitysmaiden taloudelle;

82. korostaa, että kaupan avaaminen voi olla yksi merkittävimmistä talouskasvun vauhdittajista, mutta sitä on täydennettävä uudelleenjakamista koskevalla kotimaisella yhteiskuntapolitiikalla, jotta köyhyyttä voidaan vähentää;

83. korostaa Dohan kehityskierroksen lupauksia sekä tarvetta sääntöihin perustuvalle, tasapuoliselle ja oikeudenmukaiselle kansainväliselle kauppajärjestelmälle, jonka avulla voitaisiin korjata maailmankaupan epätasapainoa etenkin Afrikan osalta, ja kehottaa EU:ta tekemään kaikkensa, jotta WTO-neuvottelujen nykyinen pattitilanne saataisiin purettua;

84. toteaa, että umpikujaan joutuneen Dohan kierroksen puheenjohtajan mukaan EU:n on ympäristöystävällisen sopimisen edistämiseksi leikattava kauppaa vääristäviä maatalouden vientitukiaan arviolta 70 prosentilla, ja että vtukien ja tullien leikkaamisesta on päästävä sopimukseen, jotta neuvottelut voidaan saattaa päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä;

85. pitää reilua kauppaa tärkeänä välineenä, jolla kehitetään kestävää kauppaa siten, että tulokset ovat oikeudenmukaisia kehittyvän maailman tuottajien kannalta; kehottaa komissiota reagoimaan oikeudenmukaista kauppaa ja kehitystä käsittelevään, ja reilun kaupan tukemista koskevan suosituksen sisältävään parlamentin päätöslauselmaan siten kuin päätöslauselman 1 ja 2 kohdassa on esitetty;

86. pyytää komissiota varmistamaan, että sen kauppasopimukset edistävät vuosituhattavoitteiden saavuttamista sen sijaan, että ne haittaisivat sitä; katsoo, että komission olisi varmistettava erityisesti, että talouskumppanuussopimuksia käytetään AKT-maiden kehittämiseen ja köyhyyden poistamiseen;

87. uskoo, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat määräykset ja etenkin Trips-sopimusta pidemmälle menevät Trips + -määräykset, kuten pakollisiin lisensseihin perustuva tietosuoja ja rajoitukset, jätetään talouskumppanuussopimuksista ja vapaakauppasopimuksista käytävien neuvottelujen ulkopuolelle;

88. uskoo, että kaikilla AKT-mailla on oltava kiistaton oikeus valita, laajennetaanko neuvotteluja muualle kuin tavaroiden kauppaan, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että teollis- ja tekijänoikeudet ja Singaporen kysymykset (kilpailupolitiikka, julkiset hankinnat ja investoinnit jätetään pois neuvottelupöydästä, jos AKT-maat eivät halua neuvotella niistä;

89. ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin ja muiden tahojen äskettäiset selvitykset, jotka osoittavat, että vähiten kehittyneissä maissa toteutetulla laajalla kaupan vapauttamisella on vain vähän vaikutuksia kestävään ja konkreettiseen köyhyyden vähentämiseen ja että se on edistänyt kehitysmaiden ja etenkin Afrikan maiden kaupan rapautumista, kehottaa EU:ta käynnistämään pysyvän ja vilpittömän kampanjan, jolla lisätään aidosti vähiten kehittyneiden maiden vientikapasiteettia ja edistetään teknistä apua uusiin fysiosanitaarisien standardien, kiinteistölainsäädännön, liike-elämän taitojen ja lisäarvoa tuottavien ohjelmien yhteydessä;

90. kehottaa komissiota mukauttamaan yhteistyö- ja kauppapolitiikkaansa mahdollisimman paljon, jotta kehitysmaiden hallitukset voisivat pitää yllä ja kehittää julkisia palveluja ja etenkin niitä palveluja, joilla taataan, että juomavesi, terveydenhuoltopalvelut, koulutus ja liikennemahdollisuudet ovat koko väestön saatavilla;

91. toteaa, että on otettava täysin huomioon, että AKT-maat ovat usein pitkälti riippuvaisia alkutuotteista, jotka ovat erittäin haavoittuvaisia hintojen heilahteluille ja tullien porrastukselle, ja korostaa kyseisten maiden jalostusteollisuuden ja pk-yritysten monimuotoisuuden ja kehittämisen merkitystä;

92. tähdentää kauppa koskevan kapasiteetin kehittämisen merkitystä ja EU:lta saatavan lisärahoituksen tarvetta, jotta AKT-maat voivat kohentaa valmiuksiaan tarpeiden ja strategioiden yksilöintiin, alueellisesta integraatiosta neuvottelemiseen ja sen tukemiseen, monimuotoistumiseen ja vapauttamisvalmisteluihin tuotantoa, toimituksia ja kaupan kapasiteettia tehostamalla ja kompensoimalla mukautuskustannuksia sekä lisäämällä niiden houkuttelevuutta investointien kannalta;

93. kehottaa komissiota lisäämään kauppaan kytkeytyvää apua köyhimpien maiden kapasiteetin kehittämisen auttamiseksi, mikä on välttämätöntä, jotta ne voivat selviytyä markkinoiden vapautumisen aiheuttamasta kilpailun lisääntymisestä;

94. edellyttää, että kauppaa tukevan avun rahoitus järjestetään 10 EKR:n lisärahoituksena, kuten AKT-maat, jotka vaativat, että talouskumppanuussopimuksia koskevat mukautukset rahoitetaan erillisinä ja 10 EKR:a täydentävinä;

ILMASTONMUUTOS

95. kehottaa EU:ta säilyttämään johtavan asemansa kestävään ja niukkahiiliseen kehitykseen sovellettavien ympäristöystävällisempien ja tehokkaampien lähestymistapojen edistämisessä;

96. huomauttaa, että kehitysmaiden köyhät yhteisöt ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksesta mutta ne tulevat kärsimään pahiten sen vaikutuksista; kehottaa EU:ta myöntämään riittävästi määrärahoja auttaakseen kehitysmaita sopeutumaan merenpinnan nousuun, ja äärimmäisten sääolosuhteiden, kuten kuivuuden, rajumyrskyjen, tulvien jne. voimistumiseen ja yleistymiseen sekä seuraamaan terveyttä, elintarviketuotantoa ja vettä koskevia ongelmia, jotka saattavat vaarantaa kehityksen ja johtaa laajan mittakaavan muuttoliikkeisiin ja turvallisuusuhkiin;

97. kehottaa EU:ta kohdentamaan merkittävästi määrärahoja siihen, että köyhät maat voivat sopeutua ilmastonmuutokseen, ja korostaa, että rahoja ei yksinkertaisesti voida kanavoida nykyisistä kehitysapubudjeteista, että maksumäärärahojen olisi oltava täydentäviä ja pakollisia, ja uskoo lisäksi, että merkittävä osa Euroopan päästökauppajärjestelmän ja hiiliveron avulla saaduista tuloista olisi käytettävä puhtaan kehityksen rahoittamiseen kehitysmaissa;

98. korostaa, että sopeutumista ei pidä käsitellä pelkästään humanitaarisena kysymyksenä tai ensisjaisena asiana pelkästään ilmastonmuutossopimuksen yhteydessä; tähdentää, että riskien vähentämistä ja muuttuvan ilmaston kestämistä koskevat toimet on sisällytettävä laajempaan kehitysohjelmaan sekä köyhyyden vähentämisstrategioihin ja maakohtaisiin strategioihin;

99. kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön hätätoimia, joiden avulla köyhät maat voivat valmistaa patentoitua puhtaan kehityksen tekniikkaa, millä edistetään energianiukkuuden hoitamista ja nopeasti kasvavien päästöjen ongelman välttämistä köyhissä maissa kasvun myötä;

100. korostaa, että vaikka vuosituhatjulistuksessa ei käsitellä erityisesti energia-asioita, nykyaikaisten energiapalvelujen tarjoaminen köyhille on ratkaiseva ennakkoedellytys vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle; korostaa, että monissa kehitysmaissa vallitsevat erinomaiset olosuhteet uusiutuvien energialähteiden käyttötekniikan kannalta, millä voidaan reagoida tehokkaasti paisuviin öljykustannuksiin ja täyttää energiatarpeet edistämättä haitallisia ilmastovaikutuksia; pitää valitettavana, että EU on kohdentanut riittämättömästi määrärahoja energianiukkuudesta aiheutuvan haasteen ratkaisemiseen; tähdentää siksi, että apua on lisättävä samoin kuin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan tekniikkaan tehtävien yksityisinvestointien tukemista;

VUOSITUHTATTAVOITTEIDEN JÄLKEINEN OHJELMA

101.    korostaa, että mikäli vuosituhattavoitteet saavutetaan, köyhyydessä elävien ihmisten osuus puolittuu vuosikymmenen aikana, mikä on valtava saavutus, mutta siitä huolimatta sadat miljoonat kaikkein köyhimmät ja alttiimmat ihmiset olisivat edelleen kroonisen köyhyyden loukussa;

102.     kehottaa EU:ta vahvistamaan määrärajan köyhyyden poistamista vuoden 2015 jälkeen koskevasta strategiasta sopimiselle;

103.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle jäsenvaltioiden ja liittymisneuvotteluja käyvien maiden hallituksille ja parlamenteille, Parlamenttien väliselle liitolle, Yhdistyneille Kansakunnille sekä OECD:n kehitysapukomitealle.

(1)

EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311.

(2)

EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

(3)

Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2005)0445.

(4)

EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

(5)

Julkaistu maaliskuussa 2007, ISBN-numero 9789264031050.

(6)

Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0141.

(7)

Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0043.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0320.

(9)

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitettu kumppanuussopimus (EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3), sellaisena kuin se on muutettuna Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2005 allekirjoitetulla kumppanuussopimuksen muuttamista koskevalla sopimuksella (EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27).


PERUSTELUT

JOHDANTO

Vuosituhannen kehitystavoitteet ovat maailmanlaajuiseen kumppanuuteen tähtääviä, ajallisesti rajoitettuja ja mitattavia tavoitteita. Vaikka monet maanosat ovat edistyneet merkittävästi vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa, maailman köyhin alue eli Saharan eteläpuolinen Afrikka on kuitenkin reilusti jäljessä kehityksestä.

KEHITYSAPU

EU15-maat lupasivat vuonna 2005 saavuttaa tavoitteen 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden käyttämisestä kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä, ja 0,56 prosentin välitavoitteen vuoteen 2010 mennessä. Virallinen kehitysapu on tarkoitus nostaa 26,5 miljardista eurosta 50 miljardiin euroon, ja vähintään puolet uusista varoista on määrä suunnata Afrikkaan. Euroopan komissio julisti EU:n Afrikka-strategian arvioinnissaan, että tavoitteet tullaan saavuttamaan.

On kuitenkin huomattava, että kehitysapu oli vuonna 2005 poikkeuksellisen merkittävää johtuen Pariisin klubin toimeenpanemista laajoista velkahelpotuksista. Kiinteähintainen kahdenvälinen kehitysapu Saharan eteläpuoliselle Afrikalle nousi 23 prosentilla kaikkiaan 21 miljardiin euroon vuonna 2006. Jos Nigerialle myönnettyä velkahelpotusta ei lasketa mukaan, kahdenvälinen apu alueelle nousi kuitenkin vain 2 prosenttia. OECD:n laskentakäytännöt sallivat nimittäin avunantajamaiden laskea nimellisarvoisen velkojen mitätöinnin kehitysavuksi, vaikka velkahelpotukset eivät tosiasiassa merkitse uusien varojen siirtämistä kehitystyöhön. Monterreyn konsensuksen mukaisesti velkahelpotukset olisi poistettava kaikista luvuista selkeän kuvan saamiseksi Afrikkaan annetun todellisen avun tasosta.

On selvää, että vuosituhattavoitteita ei tulla saavuttamaan, ellei köyhimmille kehitysmaille anneta lisää ja parempaa apua, jolla täydentää niiden omia resursseja. YK, Afrikan unioni, G8 ja EU on mobilisoitava toimiin nykyisten arvioiden pohjalta, joiden mukaan avunantajamaiden olisi lisättävä apua noin 3,7 miljardilla eurolla vuosittain, jotta tavoite 18,7 miljardin euron tosiasiallisesta tuesta Afrikkaan voidaan saavuttaa vuoteen 2010 mennessä.

Lisäksi on sitouduttava paremmin kehitysavun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen noudattamiseen pitkän aikavälin ennustettavan rahoituksen takaamiseksi.

Toinen tärkeä tekijä on kasvava määrä OECD:n kehitysapukomiteaan kuulumattomia tukijoita, kuten Venäjä, Kiina ja kehitysapukomitean ulkopuoliset EU:n jäsenvaltiot. Näiden toimijoiden osallistuminen ja erityisesti eräiden maiden vaikutusvalta hallintotavan, talouspolitiikan ja avoimuuden alalla on otettava huomioon.

KEHITYSTYÖN RESURSSIEN LISÄÄMINEN

Kehitysapumenot on otettava asianmukaisesti huomioon vuonna 2008 alkavassa yhteisön rahoitusnäkymien perusteellisessa tarkistamisessa.

Myös uudenlaisten rahoituslähteiden käyttämistä virallista kehitysapua täydentävinä vaihtoehtoisina rahoituksen lähteinä olisi tutkittava. Immunisointiin tarkoitetun kansainvälisen rahoitusmekanismin (IFFim) velkakirjoilla on kerätty 0,75 miljardia euroa rokotteisiin ja immunisaatioon liittyvän maailmanlaajuisen liiton (GAVI) toimintaa varten. Ranskan lentolippuveron odotetaan kartuttavan 187 miljoonaa euroa vuodessa. Kahdeksan Afrikan maata ja neljä kehittynyttä maata on ryhtynyt alustaviin toimiin ilmailuveron toteuttamiseksi.

Sekä EU:n että kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (EKR-10) talousarviot on päätetty vuoteen 2013 saakka ja niihin sisältyy vain minimikorotuksia. Niinpä lisärahoitus on todennäköisesti kanavoitava jäsenvaltioiden kahdenvälisten avustuspakettien kautta, mikä merkitsee EU:n kehitysavun määrän vähentymistä suhteessa yksittäisille jäsenvaltioille annettuun tukeen. Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä strategioita, joiden avulla kanavoida enemmän varoja komission kautta. On ehdotettu muun muassa, että perustetaan avoimesti ja vastuullisesti hallinnoitava erityinen vuosituhattavoiterahasto, joka keskittyisi köyhyyden vähentämiseen tähtääviin toimiin kaikissa köyhissä maissa.

VELKAHELPOTUKSET

Gleneaglesissa tehty lupaus täysimääräisestä velkahelpotuksesta voimakkaasti velkaantuneille köyhille maille (HIPC) on pidetty. Sierra Leone pääsi vuoden 2006 lopulla seitsemäntenä maana velkahelpotusaloitteen loppuvaiheeseen. Kahdeksan maata on tällä hetkellä päätösvaiheessa ja toiset kahdeksan päätöstä edeltävässä vaiheessa. Velkahelpotuksen ansiosta Afrikassa on voitu kohdistaa 420 miljoonaa euroa sosiaalimenoihin kuten monien maiden koulumaksujen poistamiseen.

KAUPPA

Afrikan unioni on pyytänyt kansainvälistä yhteisöä perustamaan tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kauppajärjestelmän sekä helpottamaan markkinoille pääsyä. EU neuvotteli Dohan kierroksella yhtenäisenä kaupparyhmittymänä, ja kauppa onkin selvästi ala, jolla Eurooppa voi vaikuttaa eniten muutoksen aikaansaamiseksi.

Kansainvälisellä tasolla ja talouskumppanuudesta käytävissä sopimusneuvotteluissa on käsiteltävä markkinoille pääsyn edellytyksiä, kaupan teknisiä esteitä ja rajoittavia alkuperäsääntöjä sekä tiukkoja kapasiteettirajoitteita.

ILMASTONMUUTOS

YK:n hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on korostanut, että vaikka maailman köyhimmät maat ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksesta, ne kärsivät pahiten ilmiöstä.

EU on jo sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 30 prosentilla siinä tapauksessa, että muut teollistuneet maat antavat tukensa asialle. Myös avunantajamaat ovat lisänneet ympäristöohjelmien rahoitusta vuosien 2000 ja 2005 välillä, mutta tukea on lisättävä edelleen, jotta voidaan auttaa köyhiä ja alttiita maita sopeutumaan merenpinnan nousuun, puutteeseen, kuivuuden lisääntymiseen ja äärimmäisiin sääolosuhteisiin. EU:n olisi myös tehtävä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa vaikutuksia vähentävien toimien kehittämiseksi tukemalla puhtaiden, energiaa säästävien ja tehokkaiden teknologioiden siirtoa ja arvioimalla investointien hiilipäästöjä.

KOULUTUKSEN SAATAVUUS

Maailmanpankin mukaan peruskoulutuksen saatavuutta koskevan vuosituhattavoitteen edistyminen on rohkaisevaa, mutta 50 miljoonaa afrikkalaista lasta on vielä saatava kouluun tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2010 mennessä. Sukupuolten tasa-arvoa koskevan vuosituhattavoitteen ensimmäistä vuodelle 2006 asetettua päämäärää koulutuksen epätasa-arvon poistamisesta ei ole saavutettu.

Sekä Unesco että Maailmanpankin FTI-koulutusaloite ovat huomauttaneet, että strategioissa on varmistettava vaikeasti tavoitettavien lasten oikeus peruskoulutukseen, mukaan lukien vammaiset lapset, syrjäisillä alueilla tai kroonisessa köyhyydessä elävien perheiden lapset ja etnisen alkuperänsä vuoksi koulutuksesta poissuljetut lapset.

Koulutuksen laatua on parannettava ja Unesco onkin varoittanut, että Saharan eteläpuolisen Afrikan peruskoulunopettajien määrän on noustava 2,4 miljoonasta 4 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä laadukkaan yleissivistävän peruskoulutuksen takaamiseksi kaikille. Myös kansainvälisesti tuettuja toimia tarvitaan maiden auttamiseksi opetuksen tulosten seuranta- ja valvontakapasiteetin rakentamisessa.

Kansainvälisten kumppaneiden on nyt työskenneltävä noin 5,3 miljardin euron vuosittaisen maailmanlaajuisen rahoitusvajeen kattamiseksi. Euroopan komissiota on kiitettävä EU:n avunantajamaiden kutsumisesta koolle toukokuussa 2007 peruskoulutusta koskevien sitoumusten tekemiseksi.

PERUSTERVEYDENHUOLLON SAATAVUUS JA TAUTIEN TORJUNTA

Yksittäisten tautien hoidon saatavuus on parantunut, mutta terveydenhuoltojärjestelmien heikon laadun vuoksi lastentautien sekä lapsikuolleisuuden ja äitiyskuolleisuuden vähentäminen edistyy toivottoman hitaasti. Miljoonia lapsia kuolee, vaikka yksinkertaisia ja halpoja ennalta ehkäiseviä keinoja on olemassa. Myös miljoonia naisia kuolee synnytykseen tai raskauteen liittyvien syiden vuoksi. Äitiyskuolleisuuden riski on Afrikassa järkyttävän korkea eli 1/6.

Afrikan terveydenhoidon ammattilaisten maastamuutto pahentaa ongelmia. Kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin laskelmien mukaan terveydenhuoltohenkilöstö kattaa kahdessatoista Saharan eteläpuolisen Afrikan maassa vain 10 prosenttia väestöstä.

Terveydenhoidon kokonaismenot kasvoivat vuosien 1990 ja 2002 välillä 4,1 prosentin BKT-osuudesta 5,6 prosenttiin, mutta joissakin maissa kotimainen rahoitus polki paikoillaan tai kääntyi jopa laskuun. Maailmanpankin varovainen arvio terveyttä koskevien vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisesta rahoituksesta on 18,7 miljardin euron ja 37,5 miljardin euron välillä, ja rahoitusvaje on edelleen suuri. Maailman terveysrahastolle on myös luvattava mittavaa ja ennakoitavaa pitkän aikavälin rahoitusta.

Nykyisin yli 90 prosenttia terveystutkimuksen resursseista käytetään sairauksiin, jotka koskevat vain kymmentä prosenttia maapallon väestöstä. Patenttijärjestelmät ovat saattaneet kannustaa kehitysmaiden tutkimus- ja kehitystyötä, mutta näin ei ole tapahtunut köyhimmän väestön laiminlyötyjen sairauksien suhteen.

Afrikan valtiot sitoutuivat vuosina 2000–2001 Abujassa käyttämään vähintään 15 prosenttia talousarviosta terveydenhuoltoon. Sittemmin vain muutama Afrikan maa on käsitellyt terveydenhuoltojärjestelmää yleisessä kehityssuunnitelmassaan ja vain Botswana ja Gambia ovat saavuttaneet Abujan sitoumukset.

OIKEUKSIIN PERUSTUVA LÄHESTYMISTAPA VUOSITUHATTAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEKSI

Tasa-arvoa ja kehitystä käsittelevässä Maailmanpankin vuoden 2006 kehitysraportissa sukupuolten välistä epätasa-arvoa pidetään eriarvoisuusongelman perikuvana ja pahimpana loukkuna. Eriarvoisuus ilmenee naisten ja tyttöjen huonompina tuloksina monien vuosituhattavoitteiden alalla. Syvälle juurtunut naisiin kohdistuva syrjintä on edelleen merkittävä este kehitykselle, jota vuosituhattavoitteiden toteuttaminen edellyttää.

Afrikan unioni on allekirjoittanut Afrikan naisten oikeuksien peruskirjan. EU taas on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan, kehitysyhteistyö mukaan lukien. EU on myös allekirjoittanut Pekingin julistuksen, ja kaikki unionin jäsenvaltiot ovat kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sopimuspuolia.

Naisten hengen pelastaminen edellyttää lisääntymis- ja seksuaaliterveydenhuollon, perhesuunnittelupalveluiden sekä synnytystä edeltävän ja sen jälkeisen hoidon saatavuuden takaamista kaikille naisille. EU:n on kunnioitettava Kairon kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa tehtyjä sitoumuksia ja sen olisi jatkossakin toimittava suunnannäyttäjänä seksuaalisten oikeuksien ja lisääntymisterveyden alalla ja jatkettava entiseen malliin kaikkien tämän alan palvelujen rahoitusta.

Kuten sukupuolten tasa-arvoa koskevat oikeudet, myös lasten ja vammaisten oikeudet ovat monialaisia kysymyksiä, jotka tulisi ottaa huomioon kaikissa politiikoissa ja ohjelmissa.

RAUHA JA TURVALLISUUS

Monet niistä maista, joissa edistymistä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ei ole tapahtunut, ovat joko kriisitilanteessa tai konflikteista toipuvia. Turvallisuuteen ja vakauteen tähtäävien toimien sekä humanitaaristen ohjelmien ja toimien yhteensovittaminen pitkän aikavälin kehityspyrkimysten kanssa on olennaista, samoin myös konfliktineston mekanismit.

EU:n on tuettava rauhan rakentamista mutta myös ryhdyttävä kiireisesti toimiin pienaseiden suhteen muun muassa antamalla tukensa kansainväliselle asekauppasopimukselle.

HALLINTOTAPA

Afrikan unioni hyväksyi tammikuussa 2007 pidetyssä huippukokouksessaan peruskirjan, johon sisältyvät demokratian, vaalien ja hallintotavan periaatteet. Afrikan mailla on myös yhteinen vertaisarviointijärjestelmä (APRM). Tehtävää riittää edelleen, mutta esimerkiksi Ghana ja Ruanda ovat ryhtyneet toimiin saamiensa arviointien seurauksena. Parlamenttien ja kansalaisten osallistumista on tuettava samoin kuin naisten osallistumista politiikkaan. Korruptio ja lahjonta ovat edelleen ongelmia, ja onkin huomattava, että kaivosteollisuuden avoimuutta ajava EITI-hanke on merkittävä edistysaskel.

EU tulee tukemaan monia hyvän hallintotavan työohjelmia EU:n ja Afrikan yhteisen strategian puitteissa, ja Cotonoun kumppanuussopimuksen mukaan vastuu hallinnosta on jaettu.

TALOUSARVIOTUKI

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maille (AKT) annettu talousarviotuki on vastannut viime vuosina lähes neljännestä yhteisön kehitysavusta ja komissio aikoo nostaa sen osuutta yli 50 prosenttiin kymmenennen Euroopan kehitysrahaston puitteissa. Siksi onkin tärkeää ottaa käyttöön valvontamekanismeja ja -välineitä, joilla varmistetaan, että yleiseen talousarvioon maksetulla tuella kannustetaan pyrkimyksiä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Kehitysmaiden oman kapasiteetin parantamista on tuettava, jotta ne voivat tuottaa johdonmukaisia kehitysprosessin hallinnointimenetelmiä. Etenkin Afrikassa avainkysymys liittyy vastaanottokapasiteettiin, ja onkin tärkeää tunnustaa kapasiteetin keskeinen merkitys vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle.

Avunantajamaiden olisi lisäksi rahoitettava toimia, joilla lisätään parlamenttien valmiuksia tarkastella hallituksen talousarviota ja politiikkaa. Yhteisen parlamentaarisen yleiskokouksen valvontavaltaa on lisättävä, sillä sen toiminta kattaa Euroopan parlamentin ja AKT-maiden edustajia oikeudellisesti sitovat sopimusperusteiset suhteet.

VUOSITUHATTAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEEN PYRKIVÄT KANSALLISET STRATEGIAT

YK:n kehitysohjelman UNDP:n mukaan ainakin 19 maata on saanut päätökseen vuosituhattavoitteisiin liittyvien tarpeiden arvioinnin ja 55 maata laatii parhaillaan arviointeja. Toistaiseksi kuitenkaan yksikään matalatuloinen Afrikan maa ei ole saanut kansainvälisen yhteisön lupaamaa tukea strategioiden täytäntöön panemiseksi.

EU:n, YK:n ja rahoituslaitosten on tuettava hallituksia niiden nykyisten kehitysstrategioiden kuten köyhyyden vähentämisstrategioiden sovittamiseksi yhteen vuosituhattavoitteiden kanssa laajapohjaisissa osallistumisprosesseissa, ja niiden on pidettävä sitoumukset tuen lisäämisestä osana kansallisia kehitysstrategioita.

YHTEISÖN KEHITYSYHTEISTYÖN KESKITTYMINEN KÖYHYYTEEN

Kehitysyhteistyötä koskevan eurooppalaisen konsensuksen, Cotonoun sopimuksen 19 artiklan ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) mukaan köyhyyden vähentäminen ja poistaminen on yhteisön kehitysyhteistyön päätavoite. Euroopan parlamentti on huolissaan siitä, että yhteisön liikenne- ja infrastruktuurihankkeille antama tuki oli vuonna 2005 noin 817 miljoonaa euroa, kun taas koulutukseen ja terveydenhuoltoon annettiin noin 185 miljoonaa euroa ja 239 miljoonaa euroa – tosin näiden alojen tosiasiallisen tuen määrittäminen on yleisen talousarviotuen vuoksi vaikeaa. On tärkeää, että yhteisön kuljetusalalle antamalla tuella on selvä yhteys köyhyyden vähentämiseen.

Huolta aiheuttaa se, että vaikka ihmisoikeudet ja demokratia kuuluvat yhteisön tuen edellytyksiin, Euroopan taloudelliset ja geopoliittiset intressit kietoutuvat ohjelmasuunnitteluprosessiin. Kansalaisten itsensä on voitava määrätä demokraattisesti kansallisesta ja alueellisesta kehityspolitiikasta, ja hallitusten on oltava demokraattisten instituutioiden puitteissa vastuuvelvollisia kansalaisia kohtaan. Kehityspolitiikkaa ei tule valjastaa avunantajamaiden omien strategisten intressien palvelukseen.

Ottaen etenkin huomioon, että vuosituhattavoitteet eivät ole muuttumattomia, Euroopan parlamentti haluaa lisätä kehitysrahaston joustavuutta ja mukautumiskykyä.

TUEN KOORDINOINTI

Kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt osuvat oikeaan aikaan, ja niiden avulla voidaan parantaa komission ja jäsenvaltioiden toimien koordinointia. On kuitenkin vielä epäselvää, kuinka tehokas vapaaehtoinen menettelysääntö tosiasiassa on.

VUOSITUHATTAVOITTEIDEN JÄLKEINEN ASIALISTA

Vaikka vuosituhattavoitteet saavutettaisiin, avun ulottumattomiin jäisi edelleen miljoonia kroonisessa köyhyydessä eläviä ihmisiä. Köyhyyden poistamisen maailmanlaajuisen strategian kehittäminen vie aikansa, joten EU:lla pitäisi olla tämän ongelman käsittelemiseen mukautettu strategia vuoteen 2010 mennessä.

PÄÄTELMÄT

Monenkeskisten velkojen täydellinen mitätöinti oli merkittävä läpimurto, mutta kehitysavun välineitä on muutettava, sillä velkahelpotuksia lukuun ottamatta Euroopan kehitysapu ei kasva riittävästi Gleneaglesin sitoumusten täyttämiseksi. Kaupan alan edistys on pettymys, sillä kauppasääntöjen muuttaminen olisi köyhille maille hyödyllisempää kuin avun viisinkertaistaminen.

Vuonna 2005 tuhannet Euroopan kansalaiset osoittivat mieltään "Tee köyhyydestä historiaa"
-kampanjan puitteissa. Oxfam on myös todennut, että joidenkin maailman köyhimpien ihmisten elämässä on jo tapahtunut todellista parannusta. Nyt onkin aika tunnustaa tapahtunut yhteiskunnallinen ja poliittinen muutos ja kasvava ymmärrys siitä, että kehityspolitiikassa ei tule pyytää hyväntekeväisyyttä, vaan vaatia oikeutta.


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Vuosituhannen kehitystavoitteet: puolimatkassa

Menettelynumero

2007/2103(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

DEVE
6.6.2007

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM

6.6.2007

INTA

6.6.2007

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

FEMM
8.5.2007

INTA
7.5.2007

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Glenys Kinnock
28.2.2007

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

11.4.2007

2.5.2007

4.6.2007

5.6.2007

 

Hyväksytty (pvä)

5.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+

-

0

18

10

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrete Auken, Margrietus van den Berg, Josep Borrell Fontelles, Danutė Budreikaitė, Corina Creţu, Nirj Deva, Alexandra Dobolyi, Fernando Fernández Martín, Filip Kaczmarek, Glenys Kinnock, Maria Martens, Luisa Morgantini, José Javier Pomés Ruiz, Miguel Portas, Horst Posdorf, José Ribeiro e Castro, Toomas Savi, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca, Johan Van Hecke, Luis Yañez-Barnuevo García, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Miguel Angel Martínez Martínez, Manolis Mavrommatis, Pasqualina Napoletano, Anne Van Lancker, Ralf Walter

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

11.6.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

 

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö