Menettely : 2006/2084(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0226/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0226/2007

Keskustelut :

PV 19/06/2007 - 17
CRE 19/06/2007 - 17

Äänestykset :

PV 20/06/2007 - 5.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0273

MIETINTÖ     
PDF 160kWORD 127k
11.6.2007
PE 388.489v02-00 A6-0226/2007

erityisongelmista julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen suhteesta Lissabonin toimintasuunnitelmaan

(2006/2084(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta

Esittelijä: Arlene McCarthy

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
 ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

erityisongelmista julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen suhteesta Lissabonin toimintasuunnitelmaan

(2006/2084(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

–    ottaa huomioon julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18. kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY(1),

–    ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14. kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY(2),

–    ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14. kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/37/ETY(3),

–    ottaa huomioon julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14. kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/36/ETY(4),

–    ottaa huomioon julkisia palveluhankintoja, julkisia tavaranhankintoja ja julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettujen direktiivien 92/50/ETY, 93/36/ETY ja 93/37/ETY muuttamisesta 13. lokakuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/52/EY(5),

–    ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun direktiivin 93/38/ETY muuttamisesta 16. helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/4/EY(6),

–    ottaa huomioon komission ehdotuksen direktiiviksi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (KOM(2000)0276),

–    ottaa huomioon komission ehdotuksen direktiiviksi julkisia tavara- ja palveluhankintoja sekä julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (KOM(2000)0275),

–    ottaa huomioon toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä(7),

–    ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY(8),

–    ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY(9),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6‑0226/2007),

A.  ottaa huomioon, että julkisia hankintoja koskevalla yhteisön lainsäädännöllä pyritään avaamaan jäsenvaltioiden julkisen sektorin markkinat rajatylittävälle kilpailulle ja luomaan näin tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikille palveluntarjoajille sekä tukemaan sisämarkkinoiden kehitystä,

B.   ottaa huomioon, että julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön nopea ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpano edesauttavat merkittävästi Euroopan unionin paremman sääntelyn toimintaohjelmaan kuuluvien tavoitteiden saavuttamista,

C.  ottaa huomioon, että uusi julkisia hankintoja koskeva direktiivi (2004/18/EY) yhdistää yhdeksi asiakirjaksi kolme aiempaa direktiiviä, joilla säädeltiin rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja, minkä ansiosta säännöt ovat aiempaa selkeämmät ja vastaavat paremmin nykytilannetta,

D.  ottaa huomioon, että uudet direktiivit sisältävät uusia säännöksiä ja vaihtoehtoisia sääntöjä, joilla lisätään joustavuutta hankintaviranomaisten toiminnassa, ja että julkisia hankintoja voidaan yleisesti tehostaa ottamalla käyttöön uudessa julkisia rakennusurakoita sekä julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä (2004/18/EY) säädetyt vaihtoehtoiset säännöt liiketoiminnan kustannusten pienentämiseksi,

E.   ottaa huomioon, että uudessa vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetussa direktiivissä (2004/17/EY) säädetään poikkeusmenettelystä sellaisia aloja varten, jotka on avattu täysin kilpailulle unionin alueella,

F.   ottaa huomioon, että määräaika direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä oli 31. tammikuuta 2006, mutta tähän mennessä vasta 20 jäsenvaltiota 27:stä on saattanut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään; ottaa huomioon, että viivästykset direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä johtavat epätasaisiin toimintaedellytyksiin unionissa,

G.  ottaa huomioon, että kaupankäynnin esteitä saattaa muodostua myös siinä tapauksessa, että kaikki jäsenvaltiot eivät pane yhtenäisesti täytäntöön kaikkia uudessa julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä säädettyjä vaihtoehtoisia sääntöjä,

H.  ottaa huomioon, että komissio tarjoaa jäsenvaltioille pelkästään vapaaehtoista apua säädösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä, minkä vuoksi apua ei aina tosiasiassa anneta,

I.    ottaa huomioon, että vajavuuksien säädösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä todetaan useimmiten johtuvan henkilöstöpulasta tai asiantuntijoiden saatavuuteen liittyvistä ongelmista sekä poliittisen tahdon puuttumisesta jäsenvaltioissa,

J.    ottaa huomioon, että joulukuussa 2006 julkaistu sisämarkkinoiden tulostaulukko osoittaa merkittävää kehitystä yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä,

K.  ottaa huomioon, että valtaosa direktiivien soveltamisalaan kuuluvista julkisista hankinnoista toteutetaan sääntöjen mukaisesti, joten väitteet, joiden mukaan julkisten hankintojen sisämarkkinat epäonnistuvat ja uhkaavat siten Lissabonin tavoitteiden saavuttamista, ovat perusteettomia,

L.   ottaa kuitenkin huomioon, että julkisia hankintoja koskevien tietojen saannissa on ongelmia, jotka liittyvät erityisesti hankintaviranomaisten suureen määrään sekä siihen, että kaikkia tapauksia, joissa sääntöjä on sovellettu virheellisesti, ei kirjata,

M.  ottaa huomioon, että komissio on huolissaan lainvastaisesti suoraan kilpailuttamatta myönnettyjen hankintasopimusten määrästä,

N.  ottaa huomioon, että hankintasopimuksia myönnetään lainvastaisesti suoraan kilpailuttamatta muun muassa seuraavista syistä: direktiiveistä, EY:n perustamissopimuksesta sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuvat julkisten hankintojen säännöt ymmärretään väärin, monimutkaisissa hankintamenettelyissä tehdään virheitä, puitesopimuksia laajennetaan niiden alkuperäistä soveltamisalaa tai kestoa pidemmälle, menettelyissä turvaudutaan väitetysti lahjontaan, EU-tasolla vaadittuja pitkiä ilmoittamisaikoja kierretään ja kansallisella tasolla luodaan turhan mutkikkaita vaatimuksia tarjouskilpailuun osallistumiselle, kuten monimutkaisia järjestelyjä sähköistä hankintamenettelyä varten,

O.  ottaa huomioon, että uudessa julkisia hankintoja koskevassa direktiivissä asetettuja ympäristö- tai sosiaalialan kriteerejä saatetaan käyttää väärin,

P.   ottaa huomioon, että henkilöstöpula rajoittaa komission valmiuksia ryhtyä järjestelmällisesti oikeustoimiin tapauksissa, joissa sääntöjä on käytetty väärin,

Q.  ottaa huomioon, että säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa edistämällä ammattimaisuutta ja hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden julkisia hankintoja koskevassa politiikassa,

R.  ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa hyvät käytännöt on koottu osaksi tehokkaita hankintojen tarkastusjärjestelmiä,

S.  ottaa huomioon, että esikaupalliset hankinnat on todettu Euroopassa hyödyntämättömäksi mahdollisuudeksi käyttää julkisia tarpeita innovoinnin edistämiseen; katsoo, että esikaupallisia hankintoja voidaan järjestää noudattaen voimassa olevia oikeudellisia kehyksiä, jotka muodostuvat WTO:ssa neuvotellusta julkisia hankintoja koskevasta sopimuksesta, julkisia hankintoja koskevista komission direktiiveistä, Euroopan yhteisön perustamissopimuksesta, kilpailuoikeudesta, valtiontukea koskeva lainsäädäntö mukaan lukien, sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä,

Johdanto

1.   pitää myönteisenä unionin julkisia hankintoja koskevien sääntöjen viimeaikaista uudistamista ja yksinkertaistamista, minkä ansiosta unionin julkiset hankintamenettelyt ovat huomattavasti aiempaa tehokkaampia;

Julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

2.   katsoo, että jäsenvaltioiden tulee hyödyntää täysimääräisesti komission tarjoama tuki yhteisön lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

3.   katsoo, että komissiolla tulee olla riittävästi henkilöstöä, jotta yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä esiintyviä viivästyksiä ja virheitä voidaan valvoa tehokkaammin;

4.   korostaa, että jäsenvaltioiden olisi vaihdettava keskenään aktiivisesti tietoa julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä siihen liittyvistä parhaista käytännöistä ja parannettava yhteistyötä komission kanssa kyseisellä alalla;

5.   katsoo, että uuden julkisia hankintoja koskevan direktiivin vaihtoehtoisten sääntöjen epäyhtenäinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattaa haitata sisämarkkinoiden toimintaa, ja kannustaa näin ollen jäsenvaltioita harkitsemaan kaikkien joustavuutta lisäävien vaihtoehtojen panemista täytäntöön; korostaa erityisesti sitä, että näiden vaihtoehtojen avulla voitaisiin pienentää lainvastaisten käytäntöjen riskiä;

6.   kehottaa näin ollen komissiota tekemään tutkimuksen sen arvioimiseksi, miten uuden julkisia hankintoja koskevan direktiivin sisältämien vaihtoehtoisten sääntöjen epäyhtenäinen täytäntöönpano vaikuttaa unionin alueella järjestettäviin rajatylittäviin tarjouskilpailuihin;

Julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano

7.   uskoo vakaasti, että sääntöjen rikkomista voitaisiin vähentää, jos jäsenvaltiot ja komissio ottaisivat käyttöön menettelyjä, jotka painottavat yhteistyötä; kannustaa näin ollen jäsenvaltioita ja komissiota edistämään aktiivisesti epävirallista vuoropuhelua aikaisessa vaiheessa;

8.   on sitä mieltä, että rikkomusten suuren määrän vuoksi komissiolle tulisi antaa tarvittavat henkilöstöresurssit julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvomisen tehostamiseen;

9.   kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan komissiolle riittävästi tietoja julkisia hankintoja koskevien direktiivien täytäntöönpanosta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäksi tekemään yhteistyötä parantaakseen valmiuksia kerätä tietoa ja puuttua ongelmiin yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpanossa;

10. kehottaa perustamaan kansallisia julkisten hankintojen neuvontavirastoja, jotka tukevat hankintaviranomaisia julkisia hankintoja koskevien sääntöjen asianmukaisessa soveltamisessa ja avustavat tarjoajia, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, julkisiin tarjouskilpailuihin osallistumisessa;

11. kehottaa jäsenvaltioita keskittämään kansalliset voimavarat lainvastaisten käytäntöjen havaitsemiseen ja niistä rankaisemiseen sekä varmistamaan, että kaikkia asiaankuuluvia kansallisten tuomioistuinten antamia tuomioita ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuja noudatetaan;

12. korostaa, että julkisten hankintojen alalla voidaan käyttää epävirallisia riitojenratkaisumenetelmiä virallisten keinojen rinnalla ja että niiden näkyvyyttä olisi lisättävä;

13. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita yhteensovittamaan ja yksinkertaistamaan sähköisiä hankintatekniikoita, jotta tällaisiin hankintoihin osallistuminen olisi helpompaa;

14. pitää myönteisenä komission käsikirjaa ympäristöalan kriteerien soveltamisesta;

15. pitää myönteisenä komission parhaillaan tekemää tutkimusta sosiaalialan kriteerien soveltamisesta, jolla pyritään varmistamaan kyseisten kriteerien asianmukainen ja tehokas käyttö; kehottaa tutkimuksen valmistuttua julkaisemaan ohjeet sosiaalialan kriteerien soveltamisesta;

Parhaiden käytäntöjen kehittäminen julkisissa hankinnoissa

16. katsoo, että jäsenvaltioiden on osoitettava enemmän voimavaroja julkisia hankintoja koskevan ammattitaidon parantamiseen ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen kansallisella tasolla sen varmistamiseksi, että kaikki hankintaviranomaiset soveltavat yhtenäisesti ja tasapuolisesti julkisia hankintoja koskevia sääntöjä sekä vaikeampiselkoisia sääntöjä etenkin sellaisia aloja koskevissa hankinnoissa, jotka eivät kuulu täysin direktiivien soveltamisalaan;

17. huomauttaa, että hankintaviranomaisten järjestelmällinen kouluttaminen kaikkialla unionin alueella lisäisi kansallisten täytäntöönpanotoimien ja ‑menettelyjen avoimuutta kaikkialla unionin alueella tehtävissä julkisissa hankinnoissa;

18. korostaa, että julkisissa hankinnoissa on tehtävä muutoksia, jotta päästään talousarvioperusteisesta lähestymistavasta tulosperusteiseen lähestymistapaan, jossa huomioidaan kustannukset hankkeen koko toteutusajalta sekä edellytetään hankinta-alan ammattilaisilta vankkoja hallinto- ja taloustaitoja;

19. kannustaa komissiota edistämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa julkisia hankintoja koskevan tiedon levittämistä EU:n tasolla;

20. kannustaa järjestämään kansallisia hankintoja käsitteleviä konferensseja, joissa esitellään parhaina pidettyjä julkisia hankintamenettelyjä, sekä kehittämään ja yhteensovittamaan eurooppalaisten verkostojen työtä julkisia hankintoja koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

21. rohkaisee jäsenvaltioita hyödyntämään riskien ja hyötyjen jakamiseen hankintojen tilaajien ja toimittajien välillä perustuvia esikilpailullisia hankintoja innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseksi julkiseen etuun liittyviä erityisiä ongelmia varten ja tehokkaana innovoinnin edistämisen välineenä EU:ssa;

Johtopäätös

22. suosittelee, että komissio antaa ehdotuksen toimintasuunnitelmasta, jonka avulla kannustetaan jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa ja puuttumaan toistuviin tai uusiin ongelmiin julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä täytäntöönpanossa painottaen puuttumista lainvastaisesti suoraan myönnettyihin hankintasopimuksiin sekä viipeisiin tai virheisiin yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi lainsäädäntöä;

*

* *

23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1)

EYVL L 209, 24.7.1992, s. 1–24.

(2)

EYVL L 199, 9.8.1993, s. 84–138.

(3)

EYVL L 199, 9.8.1993, s. 54–83.

(4)

EYVL L 199, 9.8.1993, s. 1–53.

(5)

EYVL L 328, 28.11.1997, s. 1–59.

(6)

EYVL L 101, 1.4.1998, s. 1–16.

(7)

EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(8)

EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114–240.

(9)

EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1–113.


PERUSTELUT

Uudet vuonna 2004 annetut julkisia hankintoja koskevat direktiivit luovat kehyksen tietyille vähimmäisstandardeille, joita jäsenvaltioiden tulee noudattaa. Niissä huomioidaan myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen alaa koskevan oikeuskäytännön kehitys. Euroopan unionin parempaa sääntelyä koskevien tavoitteiden mukaisesti uusilla direktiiveillä pyritään yksinkertaistamaan ja uudistamaan aiempia julkisista hankinnoista annettuja erillisiä direktiivejä.

Julkisten hankintojen osuus on yli 16 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantuotteesta ja EU:n laajentuminen asettaa merkittäviä haasteita. Näin ollen kansallisten toimijoiden suosiminen sekä muut ongelmat hankintasopimusten myöntämisessä ilman kilpailua muodostavat jatkuvan uhan laajentuvien sisämarkkinoiden toimivuudelle.

Noudattaakseen voimassa olevan lainsäädännön tehokkuuden parantamiseen pyrkivää paremman sääntelyn toimintaohjelmaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on päättänyt tarkastella julkisia hankintoja koskevien direktiivien voimaantulon jälkeen ilmenneitä ongelmia. Valiokunta on tarkastellut etenkin ratkaisematta olevia tai uusia ongelmia sekä pyrkinyt määrittämään, mitkä ovat kaikkein käytännöllisimmät ja tehokkaimmat ratkaisut niihin puuttumiseksi.

Yhteisö voi puuttua viivästyksiin direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä vain siten, että komissio nostaa jäsenvaltioita vastaan kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa (226 tai 228 artiklan menettelyjen mukaisesti). Komissio voi muuten ainoastaan kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä keskenään sekä komission kanssa saattaessaan julkisia hankintoja koskevaa yhteisön lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään.

EU:lla ei ole edelleenkään käytettävissään kattavia tietoja julkisista hankinnoista. Ongelmat tietojenkeruussa johtuvat pääasiassa siitä, että hankintaviranomaisten määrä on suuri ja että suuresta osasta hankintoja ei tarvitse ilmoittaa Euroopan unionin virallisessa lehdessä. On myös hyvin vaikea valvoa hankintamenettelyissä esiintyvää syrjintää, sillä useat yritykset jättävät valittamatta asiasta, koska pelkäävät muuten joutuvansa mustalle listalle. Tarpeellisten tutkimusten teettäminen on kallista, eivätkä niiden tulokset ole useinkaan ratkaisevia.

Vaikka monet syytökset ovatkin aiheettomia, näyttää hankintasopimusten myöntämisessä esiintyvän suosimista poliittisesti arkaluontoisilla aloilla sekä silloin, kun julkisia hankintoja koskevan ammattitaidon taso ei ole yhtenäinen julkisella sektorilla. Epäyhtenäisyys hankintaviranomaisten ammattimaisuuden tasossa on edelleen merkittävä ongelma. Ongelmia aiheuttaa yleensä myös asiantuntijuuden puute sellaisissa hankalissa hankinnoissa tai ostoissa, jotka eivät kuulu ollenkaan tai kuuluvat vain osittain asianomaisten direktiivien soveltamisalaan. Uusissa direktiiveissä ehdotettujen parannusten lisäksi on myös suositeltava parhaiden käytäntöjen levittämistä sekä hyvien kokemusten jakamista kaikkialla EU:ssa.

Komission mukaan hankintasopimusten myöntäminen lainvastaisesti ilman tarjouskilpailua rikkoo räikeimmin julkisia hankintoja koskevia sääntöjä. Komissio on ilmaissut huolensa tällaisten rikkomusten jatkuvuudesta. Erityisesti henkilöstöpula rajoittaa komission valmiuksia puuttua järjestelmällisesti kaikkiin tapauksiin tehokkaiden oikeudellisten toimien avulla. Komissio katsoo myös, ettei sillä ole riittävän tehokkaita keinoja puuttua tapauksiin, joissa hankintasopimus on myönnetty lainvastaisesti ilman tarjouskilpailua. Jotkut viranomaiset eivät piittaa edes kansallisten tuomioistuinten antamista tuomioista. Seuraamusten langettamisessa olisi asetettava etusijalle tuomioistuimen antaman tuomion väheksyminen. Maailmanpankin hiljattain julkaisema raportti osoitti myös, että vaikka lahjonnan määrä ei olekaan kasvanut, sitä esiintyy edelleen. Komission kapasiteetin lisääminen on yksi ratkaisu, mutta raportissa ehdotetaan muitakin lähestymistapoja.

Uuden julkisia hankintoja koskevan direktiivin vaihtoehtoiset säännöt lisäävät joustavuutta jäsenvaltioiden hankintaviranomaisten toiminnassa. Vaihtoehtoiset säännöt koskevat pääasiassa seuraavia asioita: yhteishankintaviranomaisten käyttö, kilpailullinen neuvottelumenettely, puitesopimukset, dynaaminen hankintajärjestelmä sekä sähköiset huutokaupat. Joidenkin vaihtoehtoisten sääntöjen jättäminen saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä vaikuttaa ensisijaisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa, koska se ei tällöin hyödy vaihtoehtojen luomasta tehokkuudesta sekä niiden ostajille ja tarjoajille tuomista kustannussäästöistä. Vaihtoehtoisilla säännöillä voidaan vähentää sääntöjenvastaisia hankintamenettelyjä, mutta niin kauan kuin ne aiheuttavat jakautumista ryhmiin kysynnän tai nykyaikaistamisen suhteen, unionissa on ponnisteltava erityisesti sen varmistamiseksi, että pienet ja keskisuuret yritykset voivat jatkossakin osallistua tarjouskilpailuihin tasavertaisin edellytyksin suurten hankintayritysten kanssa. Sähköiset hankintamenettelyt ja puitesopimusten käyttö auttavat todennäköisesti säästämään kustannuksia sekä lisäämään tehokkuutta, mutta niiden mahdollinen väärinkäyttö aiheuttaa huolta. Hyvin toimivat puitesopimukset saattavat esimerkiksi muuttua ongelmallisiksi, jos niiden soveltamisalaa ja arvoa laajennetaan lainvastaisesti alun perin ilmoitettuja pidemmälle.

Joissakin jäsenvaltioissa on koottu yhteen julkisissa hankinnoissa sovellettavia hyviä käytäntöjä, jotka voivat toimia hyödyllisinä malleina muille. Esimerkkinä voidaan mainita OGC Gateway ‑tarkastusmenetelmänä tunnettu jatkuva vertaisarviointijärjestelmä, jota sovelletaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa julkisten hankintojen alaan kuuluvissa hankkeissa ja merkittävissä ohjelmissa. Yksi keino on myös luoda jäsenvaltioihin neuvontavirastoja, jotka tukevat hankintaviranomaisia julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisessa sekä avustavat tarjoajia, etenkin pieniä ja keskisuuria yrityksiä, julkisiin tarjouskilpailuihin osallistumisessa.

Uusilla direktiiveillä pyritään myös selkeyttämään sitä, miten voi samanaikaisesti täyttää ympäristö- ja sosiaalialan tarpeet sekä noudattaa EU:n sääntöjä. Ympäristö- ja sosiaalialan kriteerit mahdollistavat täysin rajatylittävien hankintojen tekemisen tehokkaasti. On kuitenkin varmistettava, etteivät hankintaviranomaiset sovella kriteerejä muissa jäsenvaltioissa toimivia yrityksiä syrjivästi.

Se, että säännöksiä ei saateta osaksi kansallista lainsäädäntöä tai ne jätetään panematta täytäntöön, aiheuttaa edelleen hankalia ongelmia. Mietinnössä esitellään tätä silmällä pitäen useita virallisia ja epävirallisia keinoja parantaa tämän tärkeän alan toimintaa kaikkialla EU:ssa.


oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (11.6.2007)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

erityisongelmista julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen suhteesta Lissabonin toimintasuunnitelmaan

(2006/2084(INI))

Valmistelija: Alain Lipietz

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. toteaa, että Lissabonin strategiassa esitetään "aktiivisen ja dynaamisen hyvinvointivaltion" kehittämistä(1) erilaisten tavoitteiden, "kuten työllisyyden, aluekehityksen [ja] ympäristön", tukemiseksi(2) ja että mainitut tavoitteet on sovitettava yhteen kilpailusääntöjen kanssa ja turvattava oikeudellisesti,

B.  toteaa, että julkisista hankinnoista on tulossa yhä tärkeämpiä Euroopan unionin talouskasvulle ja sen sisämarkkinoille,

C. huomauttaa, että direktiivit 2004/18/EY ja 2004/17/EY hyväksymällä pyrittiin yksinkertaistamaan säädöskehystä, lisäämään oikeusvarmuutta sekä mukautumaan muuttuvaan teknologiaan ja muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin,

D. toteaa, että eräät kyseisten direktiivien innovoivat osat eivät ole pakollisia, minkä vuoksi niiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattaa johtaa erilaisiin lainsäädännöllisiin tuloksiin jäsenvaltioissa,

E.  toteaa, että direktiiveissä 2004/18/EY ja 2004/17/EY ei määritellä selkeästi in house -hankintoja eikä muita julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden muotoja,

F.  toteaa, että yhteisöjen tuomioistuimen in house ‑hankintoja koskevassa oikeuskäytännössä(3) tyydytään mainitsemaan seikkoja, joiden perusteella julkisia hankintoja koskevista säännöistä voidaan poiketa,

G. huomauttaa, että useat jäsenvaltiot rohkaisevat paikallisyhteisöjä luomaan julkisen sektorin eri toimijoiden välisiä institutionalisoituja kumppanuuksia, joista ei ole olemassa vakiintunutta oikeuskäytäntöä,

H. huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuin on ehdottanut perusteita, joiden avulla tietyt viralliset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voidaan kytkeä in house ‑hankintoihin(4),

I.   toteaa, että Lissabonin strategian tavoin yhteisöjen tuomioistuin on määrittänyt alueen väestölle koituvan hyödyn maksimoinnin(5) ensimmäiseksi kriteeriksi julkisten hankintasopimusten myöntämisessä,

J.   ottaa huomioon 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta(6),

1.  ottaen huomioon laajalti vallitsevan in house -hankintakriteerien soveltamiseen liittyvän oikeudellisen epävarmuuden kehottaa komissiota kehittämään yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella kriteerejä, joilla luodaan vakaat puitteet kaikkien jäsenvaltioiden viranomaisten päätöksenteolle;

2.  kehottaa komissiota täsmentämään julkisen vallan käsitettä, jotta voidaan määrittää, mitkä julkisen sektorin eri toimijoiden väliset kumppanuudet kuuluvat toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan eivätkä julkisia hankintoja koskevien sääntöjen piiriin;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden paikallisviranomaisia noudattamaan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä virallisia julkisen sektorin toimijoiden välisiä kumppanuuksia perustaessaan;

4.  kehottaa komissiota hyväksymään yhteisöjen tuomioistuimen vahvistamat kriteerit ja Lissabonin huippukokouksessa asetetut tavoitteet(7) sen arvioidessa aktiivisen ja dynaamisen hyvinvointivaltion toimintaa hankintaviranomaisena;

5.  pyytää komissiota avustamaan jäsenvaltioita entistä enemmän niiden saattaessa osaksi kansallista lainsäädäntöään julkisia hankintoja koskevia direktiivejä ja etenkin niiden innovoivia osia, jotka eivät ole pakollisia, tuomioistuimen kriteerien mukaisesti;

6.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan edellytyksiään estää laittomat tarjouskilpailun ratkaisumenettelyt ammattimaistamalla tarjouskilpailujen ratkaisua ja levittämällä parhaita käytäntöjä erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten keskuudessa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Erityisongelmat julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen suhde Lissabonin toimintasuunnitelmaan

Menettelynumero

2006/2084(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

IMCO

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI

6.4.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Alain Lipietz
30.5.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

21.12.2006

11.4.2007

11.6.2007

 

 

Hyväksytty (pvä)

11.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Carlo Casini, Cristian Dumitrescu, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Klaus-Heiner Lehne, Alain Lipietz, Antonio Masip Hidalgo, Manuel Medina Ortega, Aloyzas Sakalas, Diana Wallis, Rainer Wieland, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Janelly Fourtou, Luis de Grandes Pascual, Kurt Lechner, Michel Rocard, Gabriele Stauner, József Szájer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

(1)

Ks. Lissabonin strategian 24 kohta.

(2)

Ks. Lissabonin strategian 17 kohta.

(3)

Asia C-107/98, Teckal (Kok. 1999, s. I-8121, 50 kohta); asia C-26/03, Stadt Halle (Kok. 2005, s. I-1, 49 kohta); asia C‑458/03, Parking Brixen (Kok. 2005, s. I-8612, 49 kohta).

(4)

Enemmistöosakkuus, paikallisviranomaisen alaisuus, pääpainoisesti omalla alueella toimiminen.

(5)

Paikallisviranomaisille aiheutuvien kustannusten minimointia ei hyväksytä; tämä käy epäsuorasti ilmi asiassa C-513/99, Concordia, 17.9.2002 annetusta tuomiosta (Kok. 2002, s. I-7213).

(6)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0462.

(7)

Erityisesti paikallisväestön työllisyys ja ympäristö.


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Erityisongelmat julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen suhde Lissabonin toimintasuunnitelmaan

Menettelynumero

2006/2084(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

IMCO

Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä) (45 art.)

6.4.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI

6.4.2007

 

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

 

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Arlene McCarthy

21.2.2006

 

Alkuperäinen esittelijä

 

 

Valiokuntakäsittely

10.7.2006

12.4.2007

8.5.2007

4.6.2007

 

Hyväksytty (pvä)

5.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Buruiană-Aprodu, Charlotte Cederschiöld, Gabriela Creţu, Mia De Vits, Rosa Díez González, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Edit Herczog, Pierre Jonckheer, Alexander Lambsdorff, Kurt Lechner, Lasse Lehtinen, Toine Manders, Arlene McCarthy, Béatrice Patrie, Zita Pleštinská, Giovanni Rivera, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Alexander Stubb, Eva-Britt Svensson, Marianne Thyssen, Horia-Victor Toma, Jacques Toubon, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Wolfgang Bulfon, André Brie, Manuel Medina Ortega, Diana Wallis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Cristobal Montoro Romero, Paul Rübig

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

11.6.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö