MIETINTÖ työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi

25.6.2007 - (2007/2023(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Jacek Protasiewicz

Menettely : 2007/2023(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0247/2007
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0247/2007
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi

(2007/2023(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön yleissopimukset nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelusta (1948), nro 98 järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista (1949) sekä suosituksen R 198 (2006) työsuhteesta,

–   ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY[1],

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalimallista tulevaisuutta varten[2], jossa toistetaan Euroopan unionin yhteiset arvot, tasa-arvo, yhteisvastuu, syrjimättömyys ja hyvinvoinnin jakaminen,

   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 136 ja 145 artiklan,

   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 20 ja 27–38 artiklan ja erityisesti oikeuden suojaan perusteettoman irtisanomisen yhteydessä sekä oikeuden oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin työoloihin ja -ehtoihin[3],

–   ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–   ottaa huomioon sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtineen korkean tason työryhmän toukokuussa 2004 julkistaman raportin,

–   ottaa huomioon komission laatiman yhteisön Lissabonin ohjelman sekä sen täytäntöönpanon vuonna 2006 (SEK(2006)1379),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (KOM(2005)0033),

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden esittämät kansalliset Lissabonin uudistusohjelmat,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa" (KOM(2006)0567),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (2005–2008) (KOM(2005)0141),

–   ottaa huomioon maaliskuussa 2000, maaliskuussa 2001, maalis- ja lokakuussa 2005 ja maaliskuussa 2006 kokoontuneiden Eurooppa-neuvostojen puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28. kesäkuuta 1999 annetun direktiivin 1999/70/EY[4],

–   ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta[5],

–   ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY[6],

–   ottaa huomioon 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY soveltamisesta[7],

–   ottaa huomioon vuonna 1975 tehdyn siirtotyöläisiä koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen (lisämääräykset),

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön vuonna 2006 antaman työsuhdetta koskevan suosituksen,

–   ottaa huomioon yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen vuodelta 1997,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön ihmisarvoisen työn toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Ihmisarvoista työtä kaikille – Yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon" (KOM(2006)0249),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10. helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY[8],

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9. helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY[9],

–   ottaa huomioon toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi)[10],

–   ottaa huomioon nuorten työntekijöiden suojelusta 22. kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY[11],

–   ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY[12],

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY[13],

–   ottaa huomioon Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY – Liite: Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus[14],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6‑0247/2007),

A.  katsoo, että globalisaation, tekniikan nopean kehityksen, väestörakenteen muuttumisen ja palvelualan huomattavan kasvun vuoksi eurooppalaisen työlainsäädännön kehittäminen on olennainen tekijä sekä yritysten että työntekijöiden menestyksekkään sopeutumisen varmistamisessa, mikä lujittaa eurooppalaisen sosiaalimallin arvoja,

B.  katsoo, että taloudellinen kasvu on yksi työllisyyden kestävän kasvun perusedellytyksistä ja että asianmukaisesti suunniteltua sosiaalipolitiikkaa ei saisi tarkastella kustannuksena vaan se voi todella olla Euroopan unionin talouskasvun kannalta myönteinen tekijä Lissabonin toimintaohjelman tavoitteiden mukaisesti,

C  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on paitsi vapaakauppa-alue myös yhteisille arvoille perustuva yhteisö, ja näin ollen työlainsäädännön olisi heijastettava kyseisiä arvoja; ottaa huomioon, että viimeisten 200 vuoden aikana Euroopassa kehittyneet työlainsäädännön perusperiaatteet ovat edelleen voimassa; ottaa huomioon, että työlainsäädäntö tarjoaa työntekijöille ja työnantajille oikeusturvan ja suojan joko lainsäädännön tai työehtosopimuksen muodossa tai näiden kahden keinon yhdistelmällä, ja tämä säätelee työntekijän ja työnantajan välistä vallan tasapainoa; katsoo, että työlainsäädännön muutokset onnistuvat paremmin, kun työntekijät tuntevat olonsa turvallisiksi, ja että kyseinen turvallisuus riippuu työnsaannin helppoudesta,

D. ottaa huomioon, että uudentyyppiset tavanomaisesta poikkeavat sopimukset ja joustavat vakiomuotoiset sopimukset (esimerkiksi osa-aikaiset, määräaikaiset ja työnvälitystoimistojen kautta tehdyt väliaikaiset sopimukset, toistuvat freelance-sopimukset ja hankkeita koskevat sopimukset), joista jotkut ovat luonteeltaan epävarmoja, ovat nykyisin yhä yleisempiä Euroopan työmarkkinoilla,

E.  ottaa huomioon, että mikäli tällaisiin sopimussuhteiden muotoihin liitetään tarvittavat takuut työllisyysturvasta, niillä voidaan osaltaan tarjota yrityksille uudessa kansainvälisessä toimintaympäristössä vaadittavaa mukautuvuutta ja samalla vastata työntekijöiden erityisiin tarpeisiin löytää erilainen tasapaino yksityis- ja perhe-elämän ja ammatillisen koulutuksen välille,

F.  ottaa huomioon, että vuodesta 2000 lähtien 60 prosenttia Euroopan unionin uusista työpaikoista on ollut osa-aikaisia, ja että 68 prosenttia osa-aikaisista työntekijöistä on tyytyväisiä työtunteihinsa; katsoo kuitenkin, että tyytyväisyyden aste liittyy suureksi osaksi siihen, kuinka suurta suojaa osa-aikaisille työntekijöille tarjotaan työlainsäädännön ja sosiaaliturvan välityksellä,

G. ottaa huomioon, että osa-aikainen työ on pääasiassa naisten työllistymiseen liittyvä piirre, koska naiset käyttävät sitä usein kompromissistrategiana helposti saatavien ja edullisten lastenhoitopalveluiden ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalveluiden puutteen vuoksi,

H. ottaa huomioon, että sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi annetun nykyisen EY:n lainsäädännön tavoitteita ei tähän mennessä ole saavutettu ja että eurooppalaisten työntekijöiden tärkeimmät huolenaiheet ovat edelleen sukupuolten välinen palkkakuilu sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi annettujen säännösten ja lastenhoitopalvelujen puuttuminen,

I.   ottaa huomioon, että väliaikaiset työsopimukset ovat lisääntyneet nopeammin maissa, joissa on tehty muutoksia asiaa koskeviin sääntöihin väliaikaisen työllistämisen kannustamiseksi, ja että muut kuin vakiomuotoiset työsopimukset voivat olla hyödyksi, mikäli ne sopivat työntekijöiden elämäntilanteeseen ja ne on valittu vapaaehtoisesti; ottaa kuitenkin huomioon, että tällä hetkellä suurta osaa muista kuin vakiomuotoisista työsopimuksista ei ole valittu vapaaehtoisesti ja moniin työntekijöihin ei sovelleta työhön liittyviä perusoikeuksia eikä sosiaalisia perusoikeuksia, mikä on vastoin tasa-arvoisen kohtelun periaatetta,

J.   ottaa huomioon, että vain 60 prosentilla niistä, jotka tekivät tavanomaisesta poikkeavan sopimuksen vuonna 1997, oli tavanomainen sopimus vuonna 2003, mikä osoittaa, että 40 prosenttia tavanomaisista poikkeavin sopimuksin palkatuista työntekijöistä ei vielä kuuden vuoden kuluttua ollut saavuttanut täyttä työsuhdetta; ottaa huomioon, että tämä koskee erityisesti nuoria, jotka siirtyvät työelämään työoloiltaan ja sosiaalisilta oloiltaan keskimääräistä paljon epävarmempien vaihtoehtoisten työllisyysmuotojen kautta ja ovat yhä suuremmassa vaarassa jäädä loukkoon työmarkkinoiden reunamille,

K. ottaa huomioon, että muiden kuin vakiomuotoisten sopimusten määrän lisääntymisen myötä työterveyden ja -turvallisuuden aloilla on muodostunut eroja, jotka voivat johtaa heikompiin työoloihin ja onnettomuuksien määrän lisääntymiseen,

L.  katsoo, että tasa-arvon puute aiheuttaa välittömiä ja välillisiä kustannuksia ja tasa-arvo synnyttää kilpailuetuja, joten tasa-arvon toteuttaminen on strategisesti tärkeää taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle eikä Euroopan unionilla ole varaa sivuuttaa naisten (puolet unionin väestöstä) energiaa ja tuotantokykyä,

M. toteaa, että naisilla on nyt edessään kolminkertainen vaatimus: kasvattaa osuuttaan työmarkkinoilla, synnyttää lisää lapsia ja ottaa yhä enemmän hoitovastuuta perheessä; toteaa, että melkein aina naisten odotetaan tekevän kompromisseja työnsä sovittamiseksi perheen tarpeisiin ja naiset tuntevat voimakasta painetta ja huolta työ- ja hoivaajanroolinsa yhteensovittamisen vuoksi,

N. toteaa, että sadoilla tuhansilla naisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä epätyypilliset työehdot, koska he työskentelevät kotitaloustyöntekijöinä oman kotinsa ulkopuolella tai koska heidän on vastattava vanhempien perheenjäsentensä hoidosta,

O. ottaa huomioon, että muilla kuin vakiomuotoisilla työsopimuksilla palkatut työntekijät kohtaavat suurempia riskejä kuin toisenlaisilla työsopimuksilla palkatut työntekijät, mikä johtuu koulutuksen puutteesta sekä riskejä ja oikeuksia koskevasta tietämättömyydestä,

P.  katsoo, että kaikkien työntekijöiden olisi työsopimustyypistä riippumatta päästävä osallisiksi asianmukaisesta työsuhdeturvasta ja -suojasta,

Q. katsoo, että monissa jäsenvaltioissa yhteiset työehtosopimusneuvottelut edistävät työmarkkinoiden joustavaa toimintaa ja ovat työlainsäädännön olennainen tekijä sekä tärkeä sääntelyväline; katsoo, että erilaisia työmarkkinasuhteita koskevia ehtoja on kunnioitettava ja että työmarkkinasuhteiden perinteet ja työntekijöiden järjestäytyneisyyden aste vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua kaikilla tasoilla, koska se on tehokas keino saavuttaa työlainsäädännön asianmukaisia uudistuksia,

R   ottaa huomioon, että EU:n tasolla toteutettavissa toimissa on kunnioitettava jäsenvaltioiden toimivaltaa työlainsäädännön alalla ja noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, mutta odottaa komission tekevän laadukkaita lainsäädäntöaloitteita silloin, kun on välttämätöntä ehdottaa yhteisön säännöstön perusteella lainsäädäntöä, joka sisältää koko unionissa sovellettavat sosiaaliset vähimmäisnormit,

S.  ottaa huomioon, että vastatakseen nykyisiin taloudellisiin haasteisiin, Euroopan unionin on tehtävä kaikkensa taatakseen jäsenvaltioiden työmarkkinoiden vakaus, selvitäkseen joukkoirtisanomisista tietyillä aloilla ja taatakseen kansalaisille aikaisempaa parempaa työterveyttä ja -turvallisuutta, mikä on välttämätöntä ihmisarvoisten ja Euroopan unionin perusarvojen mukaisten elinolojen ylläpitämisen kannalta,

1.  suhtautuu myönteisesti työlainsäädäntöä koskevaan uuteen lähestymistapaan, jonka mukaan kyseistä lainsäädäntöä pyritään soveltamaan kaikkiin työntekijöihin heidän sopimussuhteisesta asemastaan riippumatta;

2.  on tyytyväinen keskusteluihin tarpeesta parantaa EU:n työlainsäädäntöä sen saattamiseksi 2000-luvun haasteiden tasalle, erityisesti tarpeesta vähentää muihin kuin vakiomuotoisiin työsuhteisiin toisinaan liittyvää epävarmuutta ja parantaa heikossa asemassa olevien työntekijöiden suojaa uusien ja parempien työpaikkojen luomiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi, millä edistettäisiin Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että parannettaessa työlainsäädäntöä on noudatettava perusoikeuskirjan ja erityisesti sen IV osaston periaatteita ja kunnioitettava Euroopan sosiaalisen mallin arvoja ja vakiintuneita sosiaalisia oikeuksia ja turvattava ne;

3.  toteaa erittäin huolestuneena, että vaikka komission vihreässä kirjassa tunnustetaan, että nykyiset työmarkkinaolosuhteet luovat sukupuolten välistä epätasa-arvoa, esimerkiksi miesten ja naisten välinen palkkakuilu on kasvanut ja naiset kokevat ammatillista ja alakohtaista syrjintää, siinä ei ole lainkaan kiinnitetty huomiota komission tiedonannossa nimeltä Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma (KOM(2006)0092) esiin tuotuihin velvollisuuksiin ja vastuuseen;

4.  toteaa myös erittäin huolestuneena, että vaikka vihreässä kirjassa tunnustetaan naisten kokevan, ettei heidän työelämänsä ja yksityiselämänsä ole tasapainossa, siinä ei kiinnitetä huomiota kiireelliseen tarpeeseen toteuttaa toimia työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi demografisten haasteiden kanssa eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen ja komission tiedonannon Euroopan väestörakenteen tulevaisuudesta mukaisesti (KOM(2006)0571);

5.  katsoo, että työlainsäädännön uudistamisen painopisteenä on, että a) laajennetaan työntekijöille tarjottavaa suojaa epätyypillisissä työsuhteissa oleviin työntekijöihin, b) selkiytetään taloudellisesti riippuvaisten työntekijöiden asemaa sekä itsenäisten ammatinharjoittajien ja taloudellisesti riippuvaisten työntekijöiden välistä harmaata aluetta, c) ryhdytään toimiin pimeän työn torjumiseksi ja d) helpotetaan työllisyys- ja työttömyystilanteiden välisiä siirtymisiä;

6.  korostaa, että Euroopan talous tarvitsee enemmän työelämässä olevia ihmisiä suoriutuakseen maailmanlaajuisesta kilpailusta ja täyttääkseen sosiaaliturvaa koskevat lupaukset;

7.  pahoittelee kuitenkin, että työmarkkinaosapuolia ei ole kuultu EY:n perustamissopimuksen 138 artiklan mukaisesti, ottaen huomioon, että vihreällä kirjalla on merkittäviä vaikutuksia sosiaalipolitiikan alalla;

8.  katsoo, että 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi työlainsäädännössä on keskityttävä pitkälti ennemmin elinikäisen työllisyysturvan tarjoamiseen ja työpaikkojen laadun parantamiseen kuin yksittäisten työpaikkojen suojeluun tekemällä sekä työmarkkinoille tulemisesta että niillä pysymisestä ja siirtymisestä työttömyydestä työllisyyteen ja yhdestä työstä toiseen helpompaa sekä inhimillisen pääoman kehittämiseen että kannustavaan liiketoimintaympäristöön keskittyvän aktiivisen työvoimapolitiikan avulla;

9.  katsoo, että kansalaisten työtä ja ammatillista toimintaa määrittelevissä työsuhteissa on tapahtunut perusteellisia muutoksia viime vuosikymmenen aikana; toteaa, että kokoaikaista työtä koskevat toistaiseksi voimassa olevat sopimukset muodostavat työsuhteen vakiomuodon ja sellaisenaan niitä on pidettävä myös mallina syrjimättömyysperiaatteen johdonmukaiselle soveltamiselle; katsoo siksi, että Euroopan työlainsäädännöllä olisi lujitettava toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten asemaa vallitsevana työsuhdemuotona, johon kuuluu asianmukainen sosiaalinen suojelu ja terveydensuojelu sekä perusoikeuksien kunnioittaminen;

10. tunnustaa, että työaikajärjestelyjen on oltava tarpeeksi joustavia, jotta voidaan vastata työntekijöiden ja työnantajien tarpeisiin ja antaa ihmisille mahdollisuus tasapainottaa paremmin työ- ja perhe-elämäänsä sekä turvata kilpailukyky ja parantaa työllisyystilannetta Euroopassa työntekijöiden terveyttä laiminlyömättä;

11. on täysin eri mieltä vihreässä kirjassa esitetyistä analyyttisistä puitteista, kun väitetään, että toistaiseksi voimassa oleva vakiomuotoinen työsopimus on vanhanaikainen ja että se lisää työvoimamarkkinoiden segmentoitumista ja suurentaa kuilua "mukanaolijoiden" ja "ulkopuolisten" välillä, minkä takia sitä on pidettävä esteenä työllisyyden kasvulle ja talouden parantuneelle dynaamisuudelle;

12. korostaa, että työlainsäädäntö on tehokasta, oikeudenmukaista ja kestävää vain, jos kaikki jäsenvaltiot panevat sen täytäntöön, sitä sovelletaan yhdenvertaisesti kaikkiin toimijoihin ja valvotaan säännöllisesti ja tehokkaasti; pyytää, että lainsäädännön parantamista koskevassa aloitteessa komissio vahvistaisi rooliaan perustamissopimuksen valvojana sosiaali- ja työlainsäädännön täytäntöönpanossa; arvostelee komissiota puuttumisesta jäsenvaltioiden oikeuteen valvoa yhteisön lainsäädännön soveltamista työntekijöiden lähettämistä koskevissa tapauksissa;

13. huomauttaa, että viimeaikaiset OECD:n tutkimukset ja muut tutkimukset ovat osoittaneet perusteettomaksi väitteen, että irtisanomissuojan heikentäminen ja vakiomuotoisten työsopimusten vähentäminen edistäisi työllisyyden kasvua; huomauttaa Pohjoismaiden esimerkin osoittavan selvästi, että irtisanomissuojan ja työllisyysnormien korkea taso on täysin yhdenmukaista korkean työllisyyskasvun kanssa;

14. panee merkille, että tarjoamalla tiettyjä muita kuin vakiomuotoisia työsopimuksia, riippuen siitä, miten hyvin ne on sulautettu työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöön, sekä elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia voidaan parantaa EU:n taloudellista kilpailukykyä ja vastata samalla työntekijöiden erilaisiin tarpeisiin ottamalla huomioon heidän elämäntilanteensa ja työnäkymänsä; tunnustaa samalla, että muut kuin tavanomaiset työllisyysmuodot on yhdistettävä sellaisten työntekijöiden tukemiseen, jotka ovat siirtymässä työpaikasta toiseen tai työllisyystilanteesta toiseen; toteaa lisäksi, että tämän siirtymisen nopeuttamiseksi ja tekemiseksi kestäväksi on keskityttävä aktiiviseen toimintaan, jotta työmarkkinoille palaavilla työntekijöillä olisi oikeus jonkin tasoiseen tulotukeen vain niin kauan, kuin se on ehdottoman tarpeen, jotta heistä voi tulla työllistettävämpiä koulutuksen ja uudelleenpätevöitymisen avulla;

15. korostaa, että vihreässä kirjassa pitäisi keskittyä itse työlainsäädäntöön;

16. pitää valitettavana komission keskittymistä yksilölliseen työlainsäädäntöön ja kehottaa komissiota keskittymään kollektiiviseen työlainsäädäntöön ja edistämään sitä keinona lisätä työntekijöiden ja työnantajien joustavuutta ja turvaa;

17. uskoo vahvasti, että kaikkiin työllisyyden muotoihin, ovatpa ne muita kuin vakiomuotoisia tai muita, olisi sovellettava erityisestä työllisyystilanteesta riippumatta samoja oikeuksia, jotka sisältävät tasavertaisen kohtelun, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisen, työ- ja lepoaikoja koskevat määräykset, yhdistymis- ja edustamisoikeuden, oikeuden työehtosopimusneuvotteluihin ja työtaistelutoimiin sekä oikeuden koulutukseen; painottaa samalla, että nämä aiheet on pantava asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioiden tasolla ottaen huomioon kunkin valtion erilaiset perinteet ja yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet; korostaa, että Euroopan unionin lainsäädäntö ei ole ristiriidassa kansallisen lainsäädännön kanssa, vaan sitä pitäisi pitää täydentävänä;

18. panee merkille, että EY:n perustamissopimuksen mukaisesti olennainen osa monen jäsenvaltion työlainsäädäntöä on oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin ja että komissio on ilmoittanut yhteisöjen tuomioistuimessa käydyissä oikeudenkäynneissä, että Pohjoismaiden joidenkin työtaistelujen erityismuoto on EY:n perustamissopimuksen mukainen, ja pyytää komissiota kunnioittamaan työehtosopimuksia yhteisöjen tuomioistuimen tunnustamana työlainsäädännön erityismuotona;

19. vaatii, että kaikilla työntekijöillä olisi mahdollisuudet samaan suojan tasoon ja että tietyt ryhmät eivät jäisi automaattisesti suojan laajimman tason ulkopuolelle, kuten nyt tapahtuu usein merenkulkijoille, laivoilla työskenteleville ja offshore-työntekijöille sekä tieliikenteen työntekijöille; vaatii, että tehokasta lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin henkilöihin riippumatta heidän työpaikastaan;

20. katsoo, että liiallinen hallinnollinen taakka voi estää työnantajia palkkaamasta uusia työntekijöitä jopa taloudellisen kasvun aikana ja siten heikentää työnäkymiä ja estää työntekijöiden tulo työmarkkinoille; katsoo, että uusien työpaikkojen luominen kuuluu Euroopan unionin ensisijaisiin tavoitteisiin Lissabonin Eurooppa-neuvostossa vuonna 2000 tehtyjen päätösten mukaisesti;

21. panee kasvavan epävirallisen talouden ja erityisesti työluvattomien työntekijöiden hyväksikäytön merkille, ja katsoo, että paras keino tämän ilmiön torjumiseksi on keskittyminen välineisiin ja mekanismeihin, joilla hyväksikäyttöä torjutaan, mukaan lukien työlainsäädännön ja työnormien parempi ja tehokkaampi täytäntöönpano ja laillisen työllisyyden helpottaminen, sekä työntekijöiden perusihmisoikeuksiin keskittyminen; kehottaa jäsenvaltioita aikaistamaan lainsäädäntöä, joka estää jengipomoja käyttämästä hyväksi heikommassa asemassa olevia työntekijöitä, ja allekirjoittamaan ja ratifioimaan siirtotyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksien suojelua koskevan YK:n yleissopimuksen ja allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisista toimista;

22. pitää työmarkkinoilla esiintyviä monenlaisia työhön liittyviä perinteitä, sopimusmuotoja ja liiketoimintamalleja myönteisinä;

23. kehottaa luomaan joustavat ja turvalliset sopimusjärjestelyt uudenaikaisen työn organisoinnin puitteissa;

24. tähdentää, että pienten ja keskisuurten yritysten tunnustetaan edistävän merkittävästi työpaikkojen luomista ja lisäämistä Euroopassa sekä edistävän yhteiskunnallista ja alueellista kehitystä; uskoo siksi, että pk-yritysten aseman kehittäminen työlainsäädännön parantamisessa on ratkaisevaa;

25. katsoo, että Euroopan unionin oikeuden tehokkaammaksi soveltamiseksi on välttämätöntä vahvistaa työmarkkinasuhteiden järjestelmää ja löytää asianmukainen ratkaisu työntekijöiden edustuksen puutteeseen tietyillä aloilla, joilla alle kymmenen työntekijää työllistävät pk-yritykset vastaavat valta-osasta taloudellista toimintaa (edustuksen puute painottuu erityisesti uusiin jäsenvaltioihin);

26. tukee neuvoston tavoitetta ottaa käyttöön kaikki asiaankuuluvat kansalliset ja yhteisön voimavarat ammattitaitoisen, koulutetun ja sopeutumiskykyisen työvoiman kehittämiseksi sekä globalisaation ja eurooppalaisen väestön ikääntymisen yhteisvaikutuksesta johtuvaan talouden muutokseen nopeasti reagoivien työmarkkinoiden kehittämiseksi;

27. panee merkille, että työvoimamarkkinoiden segmentoitumisen takia, kun työpaikkaturva on hyvin alhainen ja työllisyys epävakaampi, lukuisissa epätyypillisissä sopimuksissa ei ole ollenkaan tai on hyvin vähän mahdollisuuksia opetukseen ja koulutukseen, työeläkkeisiin ja ammatilliseen kehitykseen ja yleisesti ottaen inhimilliseen pääomaan ei investoida riittävästi; korostaa, että tällainen kehitys lisää taloudellista epävarmuutta ja yleisesti muutosvastarintaa ja globalisaation vastustusta;

28. panee merkille, että monissa jäsenvaltioissa on riittämättömän sosiaaliturvan takia mahdotonta saada toisen pilarin soveltamisalaan kuuluvaa eläkettä, mikä lisää painetta siirtää vanhuuseläkkeet ensimmäisen pilarin soveltamisalaan;

29. uskoo, että henkilökohtaisen motivaation, työnantajan tuen ja palvelujen saatavuuden ja käytettävyyden yhdistelmä on tärkeimpiä tekijöitä elinikäiseen oppimiseen osallistumisessa, ja kehottaa kehittämään koulutusmarkkinoita ja kouluja, joilla vastataan työmarkkinoiden vaatimuksiin ja työntekijöiden ja työnantajien yksittäisiin odotuksiin; korostaa tarvetta yhdistää asianmukaisesti työurat ja koulutusohjelmat;

30. huomauttaa, että EU:n väestön koulutustasoa on pikaisesti parannettava, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia investoimaan elinikäiseen oppimiseen ja inhimillisen pääoman kehittämiseen tehokkaimpana keinona pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseksi, minkä yhteydessä taitojen kehittäminen ja pätevyyden hankkiminen on yleinen etu, kuten Euroopan työmarkkinaosapuolet yhdessä painottavat ammattitaidon ja pätevyyden elinikäisen kehittämisen toimintapuitteissa;

31. katsoo, että työlainsäädännön uudistuksilla on helpotettava yritysten investointeja työntekijöidensä taitoihin, kannustettava työntekijöitä parantamaan omia taitojaan ja taattava sosiaaliturvajärjestelmien toiminta tämän lähestymistavan varmistamiseksi;

32. korostaa, että tärkeää luoda työlainsäädäntöön tietty johdonmukaisuuden taso, joka voidaan saavuttaa direktiivien ja työehtosopimusten sekä avoimen koordinointimenetelmän avulla; kehottaa komissiota ottamaan huomioon jäsenvaltioiden työmarkkinoiden ja niiden tämän alan toimivallassa vallitsevat suuret erot mutta palauttaa mieliin, että tavoitteena on luoda kilpailukykyinen, innovatiivinen ja kattava Eurooppa sekä enemmän ja parempia työpaikkoja;

33. toteaa, että nykyistä yhteisön lainsäädäntöä ei panna asianmukaisesti täytäntöön, ja kehottaa komissiota koordinoimaan kansallista työlainsäädäntöä ja työsuojelutarkastuksia; korostaa, että jäsenvaltioiden on saatettava terveydenhuoltoa ja turvallisuutta koskeva lainsäädäntönsä EU:n lainsäädännön mukaiseksi;

34. katsoo, että rajatylittävien työntekijöiden oikeuksia voitaisiin suojella riittävästi asiaa koskevassa lainsäädännössä, jos se pantaisiin täytäntöön tehokkaasti, ja että aikomus hyväksyä työntekijää ja itsenäistä ammatinharjoittajaa koskeva yhtenäinen määrittely yhteisön lainsäädännössä on erittäin monimutkainen, koska eri jäsenvaltioissa on hyvin erilaiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet ja perinteet; katsoo samalla, että on käynnistettävä aloite lähentymisen lisäämiseksi, koska sitä tarvitaan johdonmukaisuuden edistämiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi yhteisön säännöstön täytäntöönpanossa, mutta katsoo, että lähentämisessä olisi kunnioitettava jäsenvaltioiden oikeutta määritellä työsuhteen voimassaolo;

35. kehottaa komissiota varmistamaan, että määritelmät erotetaan toisistaan yhteisöjen tuomioistuimen antamien suuntaviivojen mukaisesti; kehottaa komissiota käynnistämään pikaisesti neuvottelut jäsenvaltioiden kanssa, jotta luotaisiin avoimet ja yhdenmukaiset perusteet työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan aseman määrittelemiselle työlainsäädännössä; toistaa parlamentin kannan, että työntekijää koskevan määritelmän pitäisi perustua työpaikkaa ja työaikaa koskeviin todellisiin oloihin;

36. kehottaa jäsenvaltioita panemaan pikaisesti täytäntöön vuonna 2006 annetun ILO:n suosituksen työsuhteen soveltamisalasta;

37. vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne ottaisivat huomioon Kansainvälisen työjärjestön suosituksen siitä, että työlainsäädännöllä ei pitäisi estää vilpittömiä kauppasuhteita;

38. kehottaa käyttämään avointa koordinointimenetelmää työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alalla parhaiden käytäntöjen vaihdon hyödyllisenä välineenä, jotta yhteisiin haasteisiin voidaan vastata joustavalla ja avoimella tavalla ottaen huomioon erilaiset olosuhteet, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä yksittäisten jäsenvaltioiden työmarkkinoille;

39. suosittaa, että jäsenvaltiot, neuvosto ja komissio vaihtavat avoimen koordinointimenetelmän mukaisesti tietoja joustavia työaikajärjestelyjä koskevista hyvistä käytännöistä ja ottavat huomioon innovatiiviset työaikaratkaisut, jotka mahdollistavat hyvän tasapainon työn ja perhe-elämän välillä;

40. kehottaa komissiota jatkamaan kansallisia työmarkkinoita koskevan tiedon keräämistä ja analysointia, jotta voidaan varmistaa, että yksittäisissä jäsenvaltioissa harjoitettuun työllisyyspolitiikkaan liittyvien hyvien käytäntöjen vaihto perustuu luotettavaan tietoon, erityisesti yhdenmukaisiin ja verrattavissa oleviin tilastotietoihin;

41. kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan ja mukauttamaan sosiaaliturvajärjestelmiä ja täydentämään aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, erityisesti koulutusta ja elinikäistä oppimista työllisyyteen liittyvien muutosten vuoksi, jotta voidaan tukea ammatillisia siirtymiä ja työmarkkinoille palaamista ja estää tarpeeton riippuvaisuus epävirallisesta sektorista;

42. tuomitsee jyrkästi laillisen työn loukkaavan korvaamisen uusilla työllisyysmuodoilla ilman mitään pakottavaa taloudellista syytä, mihin turvaudutaan yleisesti erityisesti eurooppalaisissa media-alan yrityksissä, jotta lyhyen aikavälin hyötyä tehostettaisiin yleisön, työntekijöiden ja kilpailijoiden kustannuksella huomattavasti enemmän kuin tavallisesti; korostaa, että tällainen toiminta on vastoin Euroopan sosiaalista mallia, sillä se tuhoaa pysyvästi yhteisymmärryksen, oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen työnantajien ja työntekijöiden välillä; kehottaa jäsenvaltioita ja alan kahta osapuolta toteuttamaan asiaa koskevia toimia vastuuttomien väärinkäytösten estämiseksi;

43. muistuttaa, että joustoturva määritellään joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseksi työmarkkinoilla tavalla, joka auttaa lisäämään tuottavuutta ja parantamaan työpaikkojen laatua ja antaa samalla yrityksille mahdollisuuden joustavuuteen, joka on tarpeen työpaikkojen luomiseksi vastauksena työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin; katsoo, että joustoja ja turvallisuutta koskevat vaatimukset eivät ole keskenään ristiriidassa vaan lujittavat toisiaan;

44. korostaa, että joustoturva voidaan saavuttaa vain tehokkaalla ja uudenaikaisella työlainsäädännöllä, joka vastaa työn muuttuvaa todellisuutta; toteaa, että tehokkaat työmarkkinaneuvottelut ja vahvat työmarkkinaosapuolet ovat tärkeä osa joustoturvamallia; katsoo kuitenkin, että joustoturvasta on olemassa erilaisia malleja; toteaa, että yhteisen lähestymistavan pitäisi perustua siihen, että yritysten ja työntekijöiden mukautumisvalmiudet yhdistetään korkeatasoiseen sosiaaliseen suojeluun, sosiaaliturvaan ja työttömyysetuuksiin, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja koulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksiin; katsoo, että hyvinvointia koskevat kattavat määräykset ja yleisen lastenhoidon ja muiden huollettavien henkilöiden hoidon kaltaisten palvelujen saatavuus vaikuttaa positiivisesti näihin tavoitteisiin;

45. katsoo, että joustoturvan määritelmä komission antamassa vihreässä kirjassa on liian suppea; toteaa kuitenkin, että komissio aikoo antaa tiedonannon joustoturvasta;

46. katsoo, että iäkkäämmille työntekijöille pitäisi antaa mahdollisuus pysyä työvoimana vapaaehtoisesti ja joustavasti, mitä olisi tuettava asianmukaisella koulutuksella ja työterveydenhuollolla; korostaa, että on toteutettava pikaisesti myönteisiä toimia, joilla iäkkäämpiä työntekijöitä kannustetaan palaamaan työmarkkinoille, ja että heille on annettava joustavampia mahdollisuuksia valita eläkejärjestelmänsä;

47. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että lainsäädännöllä on valtava vaikutus yritysten toimintaan ja että niiden luottamus vakaisiin, selviin ja luotettaviin määräyksiin on merkittävä tekijä päätettäessä työpaikkojen lisäämisestä ja niiden laadun parantamisesta, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kaiken työmarkkinoihin vaikuttavan EU:n lainsäädännön ja valvomaan täytäntöönpanoa asianmukaisesti;

48. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan kansallisella tasolla ja EU:n tasolla sekä miesten että naisten oikeutta vanhempainvapaaseen ja lastenhoitoetuuksiin;

49. on tyytyväinen strategiaan, jolla halutaan torjua pimeää työtä ja harmaata taloutta, joita esiintyy vaihtelevasti eri jäsenvaltioissa ja jotka vahingoittavat taloutta, jättävät työntekijät ilman suojaa, ovat haitallisia kuluttajille, vähentävät verotuloja ja johtavat epäoikeudenmukaiseen kilpailuun yritysten välillä; katsoo komission tavoin, että pimeää työtä olisi torjuttava täytäntöönpanosta vastaavien valtion virastojen, työsuojelutarkastuksista vastaavan viranomaisen ja/tai ammattiyhdistysten, sosiaaliturvahallinnon ja veroviranomaisten välisen vahvan koordinoinnin avulla, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään eri liiketoiminta-aloille ominaisia indikaattoreihin ja vertailuarvoihin perustuvia innovatiivisia menetelmiä, jotta verotulojen väheneminen entisestään voitaisiin estää;

50. kehottaa komissiota käynnistämään tiedotuskampanjan, joka on suunnattu työnantajille ja työntekijöille ja jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota sovellettaviin EU:n vähimmäissääntöihin ja asetuksiin ja haitallisiin vaikutuksiin, joita laittomalla työllä voi olla kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, julkiseen talouteen, oikeudenmukaiseen kilpailuun, taloudelliseen suoriutumiseen ja itse työntekijöihin;

51. kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota useimmiten tilapäistä työtä tekeviin nuoriin työtekijöihin, jotta varmistetaan, että heidän kokemattomuutensa työssä ei johda työtapaturmiin; kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä tässä yhteydessä ja kehottaa tilapäistä työvoimaa välittäviä työvoimatoimistoja tiedottamaan tästä asiasta työnantajien ja itse nuorten työntekijöiden keskuudessa;

52. korostaa työmarkkinaosapuolten roolia työntekijöille ja työnantajille tiedottamisessa ja kouluttamisessa näiden työsuhteita koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista ja alan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanosta ja kehottaa siksi komissiota tarjoamaan työmarkkinaosapuolille teknistä tukea ja kannustamaan niitä vaihtamaan tietoja ja kokemuksia työolojen parantamiseksi;

53. korostaa työmarkkinaosapuolten arvokasta roolia, sillä ne ovat jo onnistuneet jonkin verran työmarkkinoiden uudistamisessa, erityisesti tekemällä sopimukset vanhempainvapaasta, osa-aikaisesta työstä ja määräaikaisista sopimuksista sekä etätyöskentelystä ja elinikäisestä oppimisesta;

54. uskoo, että jäsenvaltioiden on osoitettava avoimuuden henkeä työmarkkinaosapuolten kanssa käytävässä vuoropuhelussa työlainsäädännön uudistamisesta ja sen mukauttamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi sekä otettava huomioon työmarkkinaosapuolten näkemykset ja vastattava niiden esille nostamiin ongelmiin;

55. korostaa myönteistä roolia, joka kansallisella ja alakohtaisella tasolla sekä yhtiötasolla toteutetuilla työmarkkinaneuvotteluilla voi olla työsuhteiden ja työn organisoinnin kannalta, yritysten tuottavuuden lisäämisessä ja työolojen parantamisessa ja siten työllisyyden kasvun edistämisessä, ja korostaa mahdollisuutta lainsäädännön muuttamiseen työmarkkinaneuvottelujen aseman vahvistamiseksi ja neuvotteluratkaisujen löytämiseksi yhtiötasolla, mikä hyödyttää työntekijöitä ja työnantajia;

56. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään jatkuvaa yhteistyötä työlainsäädännön ja sosiaalipolitiikan alalla työmarkkinaosapuolten ja tarvittaessa muiden asiasta vastaavien edustavien kansalaisyhteiskunnan elinten kanssa ohjelmassa, joka tähtää lainsäädännön parantamiseen, jotta voitaisiin yksinkertaistaa hallinnollisia menettelyjä, joita erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset ja uudet yritykset kohtaavat, sillä se parantaisi niiden taloudellista tilannetta siten, että ne voivat parantaa kilpailukykyään ja luoda työpaikkoja;

57. kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädännöllisiä puitteita, joissa säädettäisiin urakoitsijoiden tai emoyritysten yhteisestä ja solidaarisesta vastuusta väärinkäytösten käsittelemiseksi alihankintasopimuksiin liittyvissä asioissa avoimien ja kilpailukykyisten markkinoiden luomiseksi kaikille yrityksille työnormien ja työehtojen kunnioittamista koskevien tasavertaisten toimintaedellytysten perusteella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita erityisesti määrittelemään Euroopan tasolla selvästi, kuka on vastuussa työlainsäädännön noudattamisesta ja alihankintaketjuun liittyvien palkkojen, sosiaaliturvamaksujen ja verojen maksamisesta;

58. uskoo vakaasti, että epävarmojen ja alhaisesti palkattujen työpaikkojen luominen ei ole asianmukainen vastaus suuntaukseen, jossa liiketoimintaa siirretään johonkin muuhun valtioon ja jonka vaikutukset koskevat yhä useampia aloja, vaan että sen sijaan siihen pitäisi vastata tutkimukseen, kehittämiseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen tehtävillä investoinneilla, jotka edistävät niiden alojen toimintaa, jotka tällä hetkellä kärsivät kilpailukyvyn puutteesta;

59. kehottaa komissiota helpottamaan riitojenratkaisujärjestelmän luomista, jotta työmarkkinaosapuolten välisistä eurooppalaisista sopimuksista kehittyisi tehokas ja joustava väline, jolla voidaan edistää tehokkaampaa sääntelyä EU:n tasolla;

60. kehottaa jäsenvaltioita poistamaan niiden työmarkkinoille pääsyä koskevat rajoitukset ja siten parantamaan työntekijöiden liikkuvuutta EU:n sisällä ja sillä tavoin mahdollistamaan yhtenäismarkkinoiden ja Lissabonin strategian tavoitteiden ripeämmän saavuttamisen;

61. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden parlamenteille.

  • [1]  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
  • [2]  EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 141.
  • [3]  EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
  • [4]  EYVL L 175, 10.7.1999, s. 43.
  • [5]  EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131.
  • [6]  EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.
  • [7]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0436.
  • [8]  EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19.
  • [9]  EYVL L 39, 14.2.1976, s. 40.
  • [10]  EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.
  • [11]  EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12.
  • [12]  EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64.
  • [13]  EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.
  • [14]  EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9.

PERUSTELUT

Komission vihreän kirjan ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle” tarkoituksena on käynnistää EU:ssa yleinen keskustelu siitä, miten työlainsäädäntöä voidaan uudistaa siten, että se vastaa ennen kaikkea globalisaatiosta ja eurooppalaisen väestön ikääntymisestä johtuviin tärkeimpiin haasteisiin. Työlainsäädännön muuttaminen tähän suuntaan vaikuttaa olevan ratkaisevaa, mikäli halutaan saavuttaa Lissabonin strategian kaksi tärkeintä tavoitetta: EU:n kehittäminen maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi vuoteen 2010 mennessä ja korkean työllisyystason luominen.

Koska työllisyys voi kasvaa ainoastaan, jos talous kasvaa, työlainsäädännön uudistamisessa on otettava huomioon sekä työntekijöiden että työnantajien odotukset. Ne eivät itse asiassa poikkea toisistaan täysin Euroopan unionissa, jossa konfliktin kulttuuri – alun perin työsuhteen heikompaa osapuolta suojelemaan tarkoitetun työlainsäädännön filosofinen perusta – on vähitellen korvattu yhteistyön kulttuurilla. Tällä hetkellä työntekijöiden ja työnantajien yhteisenä tavoitteena on mukautua muuttuviin olosuhteisiin, jotka johtuvat nopeasta teknologisesta kehityksestä, globalisaation ja kuluttajien muuttuvan kysynnän seurauksena lisääntyneestä kilpailukyvystä ja palvelualan ripeästä kehityksestä. Hampton Courtissa lokakuussa 2005 pidetyssä huippukokouksessa Eurooppa-neuvosto hyväksyi nämä tekijät huomioon ottaen eurooppalaisia arvoja globaalistuvassa maailmassa koskevan komission tiedonannon, jossa jäsenvaltioita kehotettiin harjoittamaan aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja edistämään sellaista joustoa ja mukautumiskykyä, joiden tarkoituksena on suojata ennen muuta ihmisiä, ei niinkään työpaikkoja. Tiedonannossa korostettiin myös tarvetta sääntelykehyksen parantamiseen EU:n tasolla ja kansallisella tasolla yritysten ja kansalaisten vapauttamiseksi tarpeettomista kuluista ja byrokratiasta.

Vihreä kirja näyttää olevan jatkoa ajatustavalle, jonka mukaan joustavampien työlainsäädännön puitteiden luominen on olennaista. Tämä ei tarkoita työllisyysturvan pakollisten normien merkittävää vähentämistä, mutta sitä varten voi olla tarpeen muuttaa normien laatua siirryttäessä käsitteestä ”työturva” käsitteeseen ”työllisyysturva” ja käsityksestä siitä, että turvallisuus tulee työssäolosta, käsitykseen siitä, että turvallisuus tulee työstä. Erityisesti vakituisiin työsopimuksiin perustuviin tavanomaisiin työsuhteisiin palkattujen työntekijöiden suojelemiseen suunnattu työlainsäädäntö ei estä epätavanomaisissa työsuhteissa olevia vastaamasta joustavasti markkinoiden tarpeisiin. Työmarkkinoiden liian tiukalla lainsäädännöllä on haitallisia vaikutuksia talouskasvuun ja työllisyyden kasvuun, ja sillä estetään työnantajia tarjoamasta laillista työtä ja rohkaistaan sekä työntekijöitä että työnantajia turvautumaan laittomiin markkinoihin.

Työlainsäädännön jouston puute johtaa myös työllisyyden vaihtoehtoisten muotojen kehittymiseen. Tilastojen mukaan ne lisäävät työuraansa aloittelevien sekä eläkeiässä olevien henkilöiden työmahdollisuuksia sekä niiden mahdollisuuksia, jotka haluavat palata töihin tauon jälkeen. Niiden avulla myös nuoret opiskelijat tai lapsiaan hoitavat vanhemmat voivat helposti yhdistää työn opiskeluun tai perhe-elämään. Kyseisten työllisyysmuotojen kasvava suosio sekä niiden työmarkkinoille pääsyn ja niillä pysymisen helpottamista koskevat suotuisat vaikutukset huomioon ottaen työlainsäädännössä on kunnioitettava näitä muotoja suojelemalla samanaikaisesti kyseisiä työntekijöitä syrjinnältä sekä varmistamalla tiettyjen, kunkin jäsenvaltion perinteiden ja yhteiskunnallisten ja taloudellisten olojen mukaan määritettävien vähimmäisoikeuksien ylläpito. Ei kuitenkaan ole tarvetta työllisyyden perinteisten ja vaihtoehtoisten muotojen välisten erojen hävittämiseen. Työllisyyden yhteisten vähimmäisnormien luominen kaikkia työllisyyden muotoja varten ei ole vain vaikeaa, mutta se voi myös johtaa laillisille työmarkkinoille pääsyä koskevien uusien esteiden luomiseen monille yhteiskunnallisille ryhmille, mukaan lukien ne, jotka ovat alttiimpia syrjäytymiselle.

Uusien yhtenäisten normien ja määrittelyjen luomiseen unionin tasolla on suhtauduttava erityisellä varovaisuudella. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat niin suuria, että tällaisten yhtenäisten toimenpiteiden käyttöönotto voisi johtaa taloudellisen tehokkuuden vähenemiseen ja vaikuttaa siten haitallisesti työllisyystasoon. Euroopan unionilla on vaikuttava kokoelma asetuksia, joilla säännellään työmarkkinoita, eikä ole mitään syytä antaa uusia. Nykyistä lainsäädäntöä on kuitenkin syytä tarkistaa jatkuvasti, jotta voidaan mitata sen vaikutus yritysten toimintaan, erityisesti pk-yritysten toimintaan, sekä unionin työllisyystasoon.

Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi epäilemättä hyödyllistä hyväksyä yhtenäismarkkinoiden toteuttamiseen tähtäävä rohkeampi politiikka, jossa kiinnitettäisiin erityistä huomiota työntekijöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen. Yhteisön toimielinten ponnistelujen tulisi johtaa ylikansallisella tasolla ilmenevien esteiden ja vaikeuksien poistamiseen, koska ne ovat edelleen merkittävin tekijä, joka estää Euroopan unionin kansalaisten liikkuvuuden lisääntymistä, ja liikkuvuus on ratkaisevan tärkeää talouskasvulle ja siten työllisyydelle. Avoimen koordinointimenettelyn tulisi olla kehyksenä jäsenvaltioiden aktiivisen työmarkkinapolitiikan alalla saavuttamien myönteisten kokemusten dynaamisemmalle vaihdolle.

Euroopan työllisyystilannetta vuonna 2006 koskevassa kertomuksessa komissio käsittelee EU:n työmarkkinoiden joustoja ja turvallisuutta, ja siinä osoitetaan selvästi, että kunnollisen koulutuksen tarjoaminen työtä vailla oleville ihmisille vaikuttaa pitkällä aikavälillä paljon myönteisemmin heidän auttamiseensa työmarkkinoilla selviämisessä. Siksi on painotettava enemmän sekä työntekijöiden että työttömien koulutuksen saatavuutta ja laatua. Koska henkilökohtainen motivaatio on kuitenkin tärkeintä missä tahansa oppimisprosessissa, sopivien kurssien, kuten yrittäjyysopintojen ja henkilökohtaisen urahallinnan, pitäisi olla koulutusohjelmien pysyvä osa.

Lissabonin strategian ammatilliseen toimintaan liittyvät tavoitteet on saavutettu neljässä EU:n jäsenvaltiossa, jotka eroavat huomattavasti muista valtioista ammattiyhdistystensä lukumäärän ja toimintatason perusteella. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua talouskasvun ja siten lisääntyneen työllisyyden ratkaisevista kysymyksistä tarvitaan kuitenkin kaikkialla. Euroopan unionin tasolla ja kansallisella tasolla käytävän vuoropuhelun lisäksi on painotettava teollisuuden tasolla käytävän vuoropuhelun arvoa, koska se tarjoaa paremman kehyksen muuttuviin markkinaolosuhteisiin vastaamiseksi. Työmarkkinaosapuolten terve vuoropuhelu mahdollistaa jännitteiden poistamisen ja luottamuksen rakentamisen työntekijöiden ja työnantajien välille. Työmarkkinaosapuolet voivat edistää asiaa rohkaisemalla työmarkkinoiden ulkopuolella olevia hyödyntämään työllisyyden vaihtoehtoisia muotoja tilanteissa, joissa perinteisiä sopimuksia ei ole saatavilla. Ne ovat parempi vaihtoehto kuin työttömyys. Komission ja jäsenvaltioiden hallitusten tulisi tukea vahvojen työmarkkinaosapuolten kehitystä ja työlainsäädännön puitteissa kannustaa myönteisten kokemusten vaihtoa ja yhteistyötä järjestöjen välillä. Lisäksi niiden tulisi edistää työntekijöille ja työnantajille suunnattuja koulutus- ja tiedotuskampanjoita, jotka koskevat työntekijöiden oikeuksia ja työlainsäädännön vaatimusten täyttämättä jättämisestä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia.

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnaN LAUSUNTO (6.6.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi
(2007/2023(INI))

Valmistelija: Mia De Vits

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  vahvistaa, että työlainsäädäntö kuuluu ensi kädessä jäsenvaltioiden ja työmarkkinajärjestöjen toimivaltaan ja vaihtelee jyrkästi jäsenvaltiosta toiseen; korostaa, että huolimatta Euroopan unionin rajallisesta toimivallasta tällä alalla sen on keskitettävä toimensa työpaikkojen lisäämistä ja laadukkaampia työpaikkoja koskevien Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiseen;

2.  korostaa, että työlainsäädäntö on sosiaaliturvalainsäädäntöä, jonka tavoitteena on työntekijöiden suojelu;

3.  katsoo, että sosiaalinen vuoropuhelu on soveltuva EU:n ja jäsenvaltioiden tason kehys (EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan mukaisesti) työsuhteita koskevien sääntelypuitteiden luomista varten; katsoo vastaavasti, että kyseinen vuoropuhelu on otettava virallisesti osaksi tätä pohdintaa; katsoo, että työmarkkinaosapuolten yleinen vahvistaminen ja kansainvälisen yhteistyön lisääminen edistävät huomattavasti tasa-arvoisuusperiaatteen toteutumista;

4.  katsoo, että tavoitteena on oltava työllisyysturva siten, että työpaikan menettämisen jälkeen on mahdollisuus työllistyä uudelleen nopeasti; korostaa tässä yhteydessä elinikäisen oppimisen erityistä merkitystä;

5.  katsoo, että työlainsäädännön liialliset suojatoimet voivat pelottaa yritykset palkkaamasta työntekijöitä; kannattaa komission näkemystä siinä, että työlainsäädännön joustavat puite-ehdot lisäävät työmarkkinoiden mukautuvuutta ja lisäävät työllisyyttä; katsoo myös, että yritysten byrokraattisen taakan lisäämistä entisestään ei pidä sallia, vaan hallinnollisia kustannuksia on vähennettävä, etenkin kun on kyse pienyrityksistä; kannattaa tässä kohdin Eurooppa-neuvostossa 9. maaliskuuta 2007 esitettyä ilmoitusta, jonka mukaan tavoitteena on oltava hallinnollisen taakan vähentäminen 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä;

6.  kiinnittää huomiota lähetetyistä työntekijöistä annettuun direktiiviin, sosiaaliturvajärjestelmistä annettuun asetukseen ja muihin yhteisön säädöksiin, joissa työntekijöiden oikeudet turvataan kattavasti; katsoo, ettei ole mielekästä määrittää yhteisön tasolla "työntekijöitä" ja "itsenäisiä ammatinharjoittajia"; kannattaa eurooppalaisten työmarkkinoiden toteuttamista sekä palveluntarjoajien vapaata liikkuvuutta unionissa; katsoo, että kansallisen työlainsäädännön ja sisämarkkinasäännösten väliset konfliktitilanteet olisi ratkaistava asettamalla etusijalle kansallinen työlainsäädäntö;

7.  arvioi, että työntekijöiden lähettämisestä annettu direktiivi, jossa säädetään työsuojelua koskevista pakollisista vähimmäissäännöistä, on korvaamaton väline työntekijöiden yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi rajat ylittävässä tilapäistyössä; katsoo kuitenkin, että tarvitaan ehdottomasti tehokkaita valvontakeinoja väärinkäytösten torjumiseksi; toteaa tässä yhteydessä, että tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan vastaanottavan jäsenvaltion oikeus vaatia asiakirjoja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti; vetoaa komissioon, jotta se ryhtyisi aktiivisempaan yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa työsuojeluviranomaisten rajat ylittävän yhteistyön parantamiseksi;

8.  muistuttaa tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta asiassa Wolff & Müller, jossa tunnustettiin toimeksiantajayrityksen ja aliurakoitsijan välisen yhteisen vastuun periaate; pyytää komissiota rohkaisemaan ja helpottamaan jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tehostettua yhteistyötä ja parhaiden käytänteiden jakamista; vaatii, että pääurakoitsijalle ei määrätä enempää byrokraattista tai taloudellista taakkaa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi

Menettelynumero

2007/2023(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

EMPL

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

IMCO
15.2.2007

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Mia De Vits
1.3.2007

Valiokuntakäsittely

12.4.2007

8.5.2007

4.6.2007

 

 

Hyväksytty (pvä)

5.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

16

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Buruiană-Aprodu, Charlotte Cederschiöld, Gabriela Creţu, Mia De Vits, Rosa Díez González, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Edit Herczog, Pierre Jonckheer, Alexander Lambsdorff, Kurt Lechner, Lasse Lehtinen, Toine Manders, Arlene McCarthy, Béatrice Patrie, Zita Pleštinská, Guido Podestà, Giovanni Rivera, Zuzana Roithová, Luisa Fernanda Rudi Ubeda, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Alexander Stubb, Eva-Britt Svensson, Marianne Thyssen, Horia-Victor Toma, Jacques Toubon, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Wolfgang Bulfon, André Brie, Manuel Medina Ortega, Anja Weisgerber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Cristobal Montoro Romero, Paul Rübig

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (5.6.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi
(2007/2023(INI))

Valmistelija: Donata Gottardi

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa tarvetta tutkia sosiaalisia, taloudellisia ja lainsäädännöllisiä innovaatioita yhteisön säännöstön noudattamisessa ja kehittämisessä – ja ottaa kaikki sidosryhmät mukaan työhön ja toimia työehtosopimusten perusteella, kuten toimielintasolla edellytetään – ja katsoo, että on muutettava työn organisointia ja edistettävä työkulttuuria, joka perustuu luotettavuudelle, arvokkuudelle, vastuuntunnolle, turvallisuudelle ja joustavuudelle;

2.  korostaa työllistämisen sosiaalista ja taloudellista merkitystä; korostaa, että EU:n nykyinen korkea työttömyysaste on haitaksi vauraudelle, tulevaisuuden hyvinvoinnille ja EU:n kilpailukyvylle ja että se aiheuttaa ennen kaikkea sosiaalista erottelua ja synnyttää kuilun työssä käyvien ja työttömien välille, ja katsoo, että yksilötasolla työttömyys aiheuttaa epäilemättä eristäytymistä ja riippuvaisuutta ja heikentää itsetuntoa;

3.  korostaa, että työllisyysasteen nousu on tärkeää Euroopan unionin taloudelle, jotta EU kykenee kilpailemaan globaalisti ja pitämään sosiaaliturvaa koskevat lupauksensa;

4.  korostaa, että Euroopan korkea työttömyysaste on puute, joka edellyttää toimia, joilla helpotetaan ihmisten pääsyä työmarkkinoille, lisätään liikkuvuutta työmarkkinoilla ja helpotetaan työpaikan vaihtamista niin, ettei vaihtaja menetä työhönsä liittyvää turvaa;

5.  vaatii uudistuksia, jotka houkuttelevat pysymään työmarkkinoilla ja joilla vähennetään köyhyysloukkujen ja eriytymisen vaaraa;

6.  asettaa tavoitteeksi more and better jobs eli että luodaan enemmän ja parempia työpaikkoja, että pyritään kasvun ja kilpailukyvyn avulla parantamaan elin- ja työolosuhteita ja että pyritään sellaiseen kehitykseen, jossa otetaan huomioon sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kestävä kehitys tulevien sukupolvien suhteen ja jossa kiinnitetään huomiota globalisaatiosta, väestönkasvun aiheuttamista haasteista, uusista teknologioista ja palvelutaloudesta aiheutuviin muutoksiin; korostaa, että näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tehokkaita työmarkkinoita; kehottaa luomaan joustavan ympäristön, sillä se on edellytys kasvulle ja kilpailukyvylle;

7.  korostaa, että on tärkeää varmistaa, että avoin koordinointimenetelmä sekä edistys, jota on saavutettu työlainsäädännön alalla direktiiveihin ja työehtosopimuksiin perustuvan EU:n yhdenmukaistamisprosessin myötä, ovat keskenään johdonmukaisia, kiinnittäen erityistä huomiota uusiin jäsenvaltioihin, ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon kansallisten työmarkkinoiden välillä yhä vallitsevat erot kilpailukykyistä, innovatiivista ja osallistavaa EU:ta koskevan pyrkimyksen tehostamiseksi;

8.  on tyytyväinen pimeän ja laittoman työn suhteen sovellettuun lähestymistapaan, sillä pimeä ja laiton työ – vaikkakaan se ei ole yhtä laajaa kaikissa jäsenvaltioissa – aiheuttaa vahinkoa tuotantojärjestelmälle ja kuluttajille, vaarantaa verotulojen saannin ja luo vilpillistä kilpailua yritysten välille; katsoo, että Euroopan unionilla on tärkeä tehtävä torjua pakkotyötarkoituksiin käytävää ihmiskauppaa ja varmistaa, ettei yhdenkään jäsenvaltion työlainsäädännössä syrjitä EU:n kansalaisia; pyytää tehostamaan pimeän työn havaitsemiseen tähtääviä tarkastuksia;

9.  kannattaa komission strategiaa torjua pimeää työtä tehostamalla kansallisten lainvalvontaviranomaisten, työsuojeluvalvonnan, sosiaaliturvahallinnon ja veroviranomaisten työn koordinointia ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään liiketoiminta-alakohtaisiin indikaattoreihin ja vertailuperusteisiin pohjautuvia innovatiivisia menetelmiä pimeän työn ja veronkierron torjumiseksi;

10. pitää välttämättömänä joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoista yhdistelmää, jossa ne on suhteutettu yritysten ja työntekijöiden vaatimuksiin ja tilanteeseen, ja panee merkille, että sekä yritykset että työntekijät edellyttävät toinen toisiltaan joustavuutta ja turvaa; pitää joustavuutta välttämättömänä, eri työtyypeistä työaikoihin, varmistaen näin, että työmarkkinoille on helppo osallistua ja että niillä on helppo pysyä; painottaa tarvetta harkita työelämän, perhe-elämän ja yksityiselämän roolien uudelleenjakoa ja yhteensovittamista; pitää tärkeänä kaikenlaisten työpaikkojen täyttämistä, myös hoitotyön ja vapaaehtoistyön;

11. korostaa, että aktiivinen työmarkkinapolitiikka voi olla tehokkaampi keino suojata työntekijöitä työmarkkinariskiltä ja että tasapainon aikaansaamiseksi joustavuuden ja turvallisuuden välillä tarvitaan asianmukaisia resursseja työttömyyskorvauksiin (määrä ja kesto) sekä samanaikaiseen työvoiman koulutus- ja uudelleenkoulutustoimia koskevan verkon toimintaan; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimia ja -toimenpiteitä ammatinvaihdon helpottamiseksi yhdistämällä aktiivisen työvoimapolitiikan elinikäiseen oppimiseen ja edistämällä työmarkkinaosapuolten yhteisvastuuta varojen ja kustannusten kohdentamisen ja uudelleen jakamisen suhteen;

12. kiinnittää huomiota siihen, että olisi suunniteltava muutoksia suojeluun eikä pelkästään sen lisäämistä tai vähentämistä, ja pohtii riskejä, joita sisältyisi kulujen siirtämiseen valtion budjettiin, ja sen mahdollisia vaikutuksia vakaus- ja kasvusopimukseen;

13. korostaa, että työsuojelua koskevilla säännöillä ja aktiivisella työllistämispolitiikalla pitäisi pyrkiä parantamaan niiden henkilöiden työllisyysnäkymiä, jotka ovat heikossa asemassa ja joilla on ongelmia jalansijan saamisessa työmarkkinoilla, kuten nuoret, naiset ja iäkkäämmät työntekijät;

14. panee kuitenkin merkille, että pienet työnantajat mainitsevat usein työlainsäädännön joustamattomuuden estävän yrityksensä laajentamisen ja uusien työntekijöiden palkkaamisen ja että kustannukset ja hankaluudet, joita aiheutuu työsuhteen irtisanomisesta perustelluista syistä, johtavat toisinaan siihen, että potentiaalisille tuleville työnantajille annetaan paikkansapitämättömiä suosituksia tai että yritys jatkaa työsuhdetta työhön soveltumattomien työntekijöiden kanssa, ja että nämä tekijät voivat vaikuttaa kilpailukykyyn, mistä puolestaan koituu seurauksia koko yhteiskunnalle;

15. muistuttaa, että on toteutettava aktiivista työllisyyspolitiikkaa, joka perustuu elinikäiseen oppimiseen, jatkuvasti eikä vain työllisyyden kriisiaikoina, pitäen mielessä, että työvoiman työllistettävyys/sopeutuvuus luo turvallisuutta sekä yrityksille että työntekijöille ja muodostaa kilpailukyvyn ytimen tietoon perustuvassa talousjärjestelmässä; panee merkille, että taitojen kehittäminen ja pätevyyden hankkiminen on sekä yritysten että työntekijöiden etu; panee merkille, että työmarkkinaosapuolet totesivat samaa vuoden 2006 "toimintakehyksessä".

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi

Menettelynumero

2007/2023(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

EMPL

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON
15.2.2007

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Gottardi Donata
13.3.2007

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

8.5.2007

4.6.2007

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

5.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

37

0

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gabriele Albertini, Zsolt László Becsey, David Casa, Christian Ehler, Jonathan Evans, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Piia-Noora Kauppi, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, Joop Post, John Purvis, Alexander Radwan, Ivo Strejček, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, Donata Gottardi, Joseph Muscat, Dariusz Rosati, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Sharon Bowles, Sophia in 't Veld, Andrea Losco, Margarita Starkevičiūtė, Dariusz Maciej Grabowski, Guntars Krasts, Eoin Ryan, Heide Rühle, Sahra Wagenknecht, Cristian Stănescu

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ján Hudacký, Werner Langen, Maria Petre, Andreas Schwab, Katerina Batzeli, Harald Ettl, Gianni Pittella

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

 

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (8.5.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi
(2007/2023(INI))

Valmistelija: Kartika Tamara Liotard

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan sosiaalista ja erityisesti sukupuolten välistä eriarvoisuutta esiintyy ja sillä on taipumus lisääntyä uudessa taloudessa, pääasiallisesti aloilla, joilla ammattiliitot ovat heikkoja ja joilla ei ole työehtosopimuksia,

B.  katsoo, että naisten työhön sosiaaliturvaan liittyvät perusoikeudet saattavat huomattavasti heikentyä, mikä johtaa epävarmuuteen tulevista työllistymismahdollisuuksista ja vaikuttaa ratkaisevasti naisten yksityiselämän valintoihin, kuten perheen perustamista koskevaan ratkaisuun,

C. ottaa huomioon, että naisten asema työmarkkinoilla on huonompi kuin miesten ja että osa-aikatyötä tekevien tai uudentyyppisissä, usein epävarmoissa työsuhteissa, kuten määräaikaisissa työsuhteissa ja vuokratyösuhteissa olevien naisten määrä on miehiin nähden suhteettoman suuri, minkä vuoksi naisten on vaikea päästä osallisiksi kaikista heille kuuluvista sosiaalisista oikeuksista ja etuuksista sekä yhtäläisistä palkoista ja uramahdollisuuksista,

D. katsoo, että naisia syrjitään työmarkkinoille pääsyssä, minkä vuoksi heitä uhkaa köyhyys erityisesti edelleen vallitsevien palkkaerojen vuoksi, vaikka naisilla on yleensä sama tai parempi koulutus kuin miehillä,

E.  katsoo, että naisten huonompi asema työmarkkinoilla johtaa siihen, että heidän palkkansa on keskimäärin 15 prosenttia alhaisempi kuin miesten, vaikka naisten ja miesten välinen tasa-arvo palkkauksessa on aina ollut kirjattuna yhteisön lainsäädännössä,

F.  katsoo, että tasa-arvon puute aiheuttaa välittömiä ja välillisiä kustannuksia, kun taas tasa-arvon olemassaolo synnyttää kilpailuetuja; katsoo, että tasa-arvon toteuttaminen on siksi strategisesti tärkeää taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle ja ettei Euroopan unionilla ole varaa sivuuttaa naisten (puolet unionin väestöstä) energiaa ja tuotantokykyä,

G. toteaa, että naisilla on nyt edessään kolminkertainen vaatimus: kasvattaa osuuttaan työmarkkinoilla, synnyttää lisää lapsia ja ratkaista lisääntyvä perheenjäsenten hoivan tarve; toteaa, että melkein aina naisten odotetaan tekevän kompromisseja työnsä sovittamiseksi perheen tarpeisiin ja naiset tuntevat voimakasta painetta ja huolta työ- ja hoivaajanroolinsa yhteensovittamisen vuoksi,

H. toteaa, että naiset lähtevät usein työmarkkinoilta pitkäksi aikaa lasten- tai perheenhoidon vuoksi, mikä vähentää heidän mahdollisuuksiaan palata työmarkkinoille,

I.   toteaa, että sadattuhannet naiset hyväksyvät laittomat työehdot, koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa, koska he työskentelevät kotitaloustyöntekijöinä oman kotinsa ulkopuolella tai koska heidän on vastattava vanhempien perheenjäsentensä hoidosta,

1.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvon kannalta on äärimmäisen tärkeää, että toteutetaan toimia, joilla pyritään parantamaan osa-aikatyöntekijöiden ja joustavissa tai epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden sosiaaliturvaa ja joilla varmistetaan pimeän työn muuttaminen lailliseksi työksi, kun otetaan huomioon, että suurin osa näistä työntekijöistä on naisia; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan työlainsäädäntöä ottaen erityisesti huomioon uudet yhteiskunnalliset olosuhteet ja viimeaikaiset muutokset työmarkkinoilla;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita takaamaan oikeuden sosiaaliseen suojeluun ja vähimmäistuloon sellaisen turvatun toimeentulon varmistamiseksi, joka ei ole riippuvainen asianomaisen henkilön työhistoriasta tai siitä, millaisia työsopimuksia hänellä on ollut, ja jonka pitäisi olla kaikille taattu perusoikeus;

3.  korostaa, että tilapäisten työsopimusten uusiminen useaan otteeseen sen sijaan että ne muutettaisiin vakituisiksi olisi kiellettävä lailla; kehottaa valvomaan tehokkaammin tilapäisten sopimusten käyttöä;

4.  korostaa, että Euroopan työllisyystilanne ei ole linjassa EU:n perustavoitteiden kanssa, kuten sen väestön elin- ja työolojen parantamista koskevan tavoitteen kanssa, eikä useampien ja parempien työpaikkojen luomiseen, täystyöllisyyteen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen tähtäävien Lissabonin tavoitteiden kanssa, kuten ei myöskään naisten työllisyysasteen nostamistavoitteen (60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä) kanssa; kehottaa komissiota tarttumaan näihin kysymyksiin viipymättä;

5.  kehottaa komissiota panemaan tosiasiallisesti täytäntöön tasa-arvon valtavirtaistamisen kuulemisprosessissaan; huomauttaa, ettei työlainsäädännön saattamista 2000-luvun haasteiden tasalle koskevassa komission vihreässä kirjassa (KOM(2006)0708) keskitytä pohtimaan sukupuolikohtaisia vaikutuksia ehdotettuihin muutoksiin nähden;

6.  kehottaa jäsenvaltioita ja työantajia tarjoamaan uusia mahdollisuuksia joustavien työaikojen avulla ja edistämään osa-aikatyötä ja itsenäistä ammatinharjoittamista mutta varmistamaan samalla sosiaaliturva- ja eläkeoikeudet edistääkseen naisten, nuorten ja ikääntyneiden osallistumista työelämään;

7.  korostaa, että kilpailupaineet ovat lisänneet taloudellista epätasa-arvoa ja kasvattaneet tarvetta työelämän joustoihin; korostaa lisäksi, että tällä on ollut negatiivinen vaikutus naisten asemaan siten, että miesten ja naisten välinen palkkakuilu on kasvanut ja naiset kokevat ammatillista ja alakohtaista syrjintää, minkä vuoksi heidän mahdollisuutensa taloudelliseen riippumattomuuteen sekä heidän sosiaaliturvansa ovat heikentyneet;

8.  katsoo, että työlainsäädännön lähtökohtana on oltava sukupuoleen perustuvien palkkaerojen poistaminen; katsoo, että työelämän eri aloilla vallitsevat sukupuoleen perustuvat palkkaerot osoittavat kunnioituksen puutetta naisten työtä kohtaan;

9.  pitää välttämättömänä ottaa käyttöön sekä naisten että miesten työtä koskeva asianmukainen arviointijärjestelmä, jotta voidaan noudattaa sama palkka samasta työstä ‑periaatetta, jota usein laiminlyödään;

10. huomauttaa, että sukupuolella ja iällä on huomattava merkitys työmarkkinoilla heikkoon asemaan joutumisessa, sillä usein epätyypillisiin työsuhteisiin palkatuilla naisilla, ikääntyneillä ja myös nuorilla on vähemmän mahdollisuuksia parantaa asemaansa;

11. korostaa, että yksityis-, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen oikeuden parempi tunnustaminen (sekä urakehityksen että sosiaalipalvelujen ja eläkeoikeuksien kannalta), raskaana olevien ja imettävien naisten suojelun parantaminen, kotitöiden tasapuolisempi jakautuminen miesten ja naisten välillä ja riittävä joustavien lasten- ja vanhustenhoitopalvelujen tarjonta sekä äitiyslomasta erillisen isyysloman käyttöönottaminen ovat olennaisia edellytyksiä naisten ja miesten yhtäläisten oikeuksien ja mahdollisuuksien varmistamiselle työpaikalla;

12. pyytää komissiota, että se ajaessaan vihreän kirjan prosessia kohti tasapainoista joustavuuden ja turvallisuuden yhdistelmää ottaa huomioon sekä työntekijöiden että yritysten tarpeet;

13. kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia mahdollistamaan vanhempainloman ja tarjoamaan joustavampia työehtoja erityisesti uuden tekniikan käyttöönoton avulla niin, että ammattielämän yhteensovittaminen yksityis- ja perhe-elämän kanssa helpottuu;

14. suosittaa, että jäsenvaltiot, neuvosto ja komissio vaihtavat avoimen koordinointimenetelmän mukaisesti tietoja joustavia työaikajärjestelyjä koskevista hyvistä käytänteistä ja ottavat huomioon innovatiiviset työaikaratkaisut, jotka mahdollistavat hyvän tasapainon työn ja perhe-elämän välillä;

15. huomauttaa, että nykyaikaisessa työlainsäädännössä on varmistettava yhteisön ja kansallisen lainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano ja kiellettävä syrjintä työmarkkinoilla; huomauttaa lisäksi, että työlainsäädännöllä on tuettava tehokkaita mekanismeja yhtäläisten oikeuksien varmistamiseksi kaikille työelämässä, mikä tarkoittaa sitä, ettei rekrytoinnissa esiinny syrjintää, että kaikilla on yhtäläiset oikeudet ylennyksiin ja koulutukseen ja että työntekijöillä on asianmukainen suoja kostotoimia vastaan, kun he vaativat oikeuksiaan;

16. kehottaa jäsenvaltioita edistämään tasa-arvoa edistävien välineiden käyttöönottoa yrityksissä työoloihin liittyvän syrjinnän poistamiseksi, seksuaalisen häirinnän torjumiseksi, sukupuolineutraalin kielen käyttämiseksi työpaikkatarjouksissa sekä miesten ja naisten tasapuolisen jakautumisen hallintoneuvostoissa varmistamiseksi;

17. korostaa, että on välttämätöntä huolehtia työntekijöiden elinikäisestä koulutuksesta, jotta he voivat onnistuneesti siirtyä työllisyystilanteesta toiseen;

18. kehottaa komissiota puuttumaan (laittomien) siirtotyöläisten ja erityisesti maahanmuuttajanaisten työvoiman hyväksikäyttöön keskittymällä siirtotyöläisten hyväksikäytön ehkäisemistä ja torjumista koskevien välineiden ja mekanismien luomiseen; pitää laittomien maahanmuuttajien perusluonteisten ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien tunnustamista ja täytäntöönpanoa pakkotoimia ja karkotuksia parempina keinoina;

19. toteaa erittäin huolestuneena, että vaikka vihreässä kirjassa tunnustetaan, että nykyiset työmarkkinaolosuhteet luovat sukupuolten välistä epätasa-arvoa, esimerkiksi miesten ja naisten välinen palkkakuilu on kasvanut ja naiset kokevat ammatillista ja alakohtaista syrjintää, siinä ei ole lainkaan kiinnitetty huomiota naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa esiin tuotuihin velvollisuuksiin ja vastuuseen;

20. toteaa myös erittäin huolestuneena, että vaikka vihreässä kirjassa tunnustetaan naisten kokevan, ettei heidän työelämänsä ja yksityiselämänsä ole tasapainossa, siinä ei kiinnitetä huomiota kiireelliseen tarpeeseen toteuttaa toimia työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi demografisten haasteiden kanssa eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen ja komission tiedonannon Euroopan väestörakenteen tulevaisuudesta mukaisesti;

21. huomauttaa, että naisten ja miesten välinen epätasa-arvo sekä naisen kokonaistyömäärä kasvavat entisestään, jos naisten osallistumista työmarkkinoille rohkaistaan ottamatta huomioon naisten hoiva- ja kotitaloustyötä;

22. korostaa, että on välttämätöntä todella taata maasta toiseen siirtyvien työntekijöiden oikeudet yhteisönlaajuisesti riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he työskentelevät, ottaen huomioon, että monet näistä työntekijöistä ovat naisia;

23. huomauttaa, että "joustoturvan" käsite on sinällään harhaanjohtava, koska sen pitäisi merkitä suurempaa joustovaraa ja turvallisuutta työntekijöille mutta todellisuudessa se merkitsee suurempaa joustovaraa työnantajille ja enenevää turvattomuutta työntekijöille niin kauan kuin nykyisissä työmarkkinaolosuhteissa ei taata täysimääräisiä sosiaalisia oikeuksia kaikille eikä työntekijöillä ole keinoja vaikuttaa työajoista päättämiseen eikä niiden sovittamiseen työntekijöiden tarpeiden mukaisesti;

24. pitää tärkeänä, että yhteisönlaajuisesti selkeytetään työntekijä-käsitteen ja työntekijöiden työsuhteen laadusta riippumattomien yhteisten oikeuksien merkitys;

25. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan edelleen viranomaisten, työnantajien ja ammattiliittojen kolmikantavuoropuhelua, jotta voidaan ottaa huomioon yhteiskunnalliset erityisolosuhteet ja työmarkkinoilla esiintyvät uudet tarpeet ja löytää tasapaino eri osapuolien velvollisuuksien ja etujen välillä;

26. painottaa, että talouskasvuun ei pitäisi pyrkiä työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien kustannuksella eikä etenkään naisten ja vähemmistöjen kaltaisten haavoittuvien väestöryhmien oikeuksien kustannuksella;

27. pyytää komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteuttamaan säännöllisen vaikutusarvioinnin toteutetuista toimista, jotta voidaan ryhtyä tarvittaviin toimiin niiden osa-alueiden korjaamiseksi, joissa ei ole saavutettu miesten ja naisten tasa-arvon alalla merkittävää edistystä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi

Menettelynumero

2007/2023(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

EMPL

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM
15.2.2007

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Kartika Tamara Liotard
24.1.2007

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

11.4.2007

2.5.2007

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

2.5.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

12

1

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Katerina Batzeli, Edit Bauer, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Anneli Jäätteenmäki, Lívia Járóka, Urszula Krupa, Pia Elda Locatelli, Astrid Lulling, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Christa Prets, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Anna Hedh, Kartika Tamara Liotard, Marusya Ivanova Lyubcheva, Heide Rühle

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Daciana Octavia Sârbu

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi

Menettelynumero

2007/2023(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL
15.2.2007

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

IMCO
15.2.2007

ECON
15.2.2007

FEMM

15.2.2007

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)


ITRE
12.4.2007

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

EI

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Jacek Protasiewicz
13.12.2006

 

Alkuperäinen esittelijä

José Albino Silva Peneda

 

Valiokuntakäsittely

8.5.2007

15.5.2007

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

18.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+

-

0

40

1

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Alexandru Athanasiu, Edit Bauer, Emine Bozkurt, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Milan Cabrnoch, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Proinsias De Rossa, Harlem Désir, Harald Ettl, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Stephen Hughes, Karin Jöns, Ona Juknevičienė, Jean Lambert, Raymond Langendries, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Jiří Maštálka, Ana Mato Adrover, Maria Matsouka, Mary Lou McDonald, Elisabeth Morin, Csaba Őry, Jacek Protasiewicz, Bilyana Ilieva Raeva, Elisabeth Schroedter, José Albino Silva Peneda, Kathy Sinnott, Gabriele Stauner

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Françoise Castex, Marian Harkin, Anna Ibrisagic, Claude Moraes, Roberto Musacchio, Ria Oomen-Ruijten, Anja Weisgerber, Glenis Willmott

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Alfonso Andria, Tatjana Ždanoka

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)