Menettely : 2006/2270(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0248/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0248/2007

Keskustelut :

PV 10/07/2007 - 6
CRE 10/07/2007 - 6

Äänestykset :

PV 11/07/2007 - 7.12
CRE 11/07/2007 - 7.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0338

MIETINTÖ     
PDF 186kWORD 159k
27.6.2007
PE 384.621v03-00 A6-0248/2007

rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta

(2006/2270(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Ieke van den Burg

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
 ASIAN KÄSITTELY

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta

(2006/2270(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan komission valkoisen kirjan rahoituspalvelupolitiikasta 2005–2010 (KOM(2005) 629) (komission valkoinen kirja),

–   ottaa huomioon komission hyväksymän, rahoituspalveluiden puitteiden toteuttamista koskevan toimintasuunnitelman (KOM(1999) 232) täytäntöönpanon, erityisesti sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28. tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY(1), rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(2), säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15. joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY(3), pääomavaatimusdirektiivit (luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu teksti) 14. kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY(4) ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu teksti) 14. kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY(5)) sekä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi osakkeenomistajien äänioikeuksien käytöstä yhtiöissä, joiden sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla (KOM(2005) 685),

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan – Rahoitusalan yhtenäismarkkinoiden edistymistä koskeva kertomus 2006 (Commission staff working document - Single Market in Financial Services Progress report 2006),

–   ottaa huomioon 7. marraskuuta 2006 annetut selvitys- ja tilitysjärjestelyjen eurooppalaiset menettelysäännöt (European Code of Conduct on Clearing and Settlement)(6) ja Eurojärjestelmän ehdotuksen laatia keskuspankkirahan arvopaperikauppojen tilitysjärjestelmä (Target 2 Securities) (menettelysäännöt),

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivien 92/49/ETY, 2002/83/ETY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta toiminnan vakauden arvioimista koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta hankittaessa ja lisättäessä omistusosuuksia rahoitusalalla (KOM(2006) 507),

–   ottaa huomioon 23. helmikuuta 2006 julkaistun Euroopan unionin rahoituspalvelukomitean (Financial Services Committee, FSC) rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskevan raportin (Report on financial supervision),

–   ottaa huomioon 26. tammikuuta 2007 annetun, Lamfalussyn prosessia valvovan toimielinten välisen seurantaryhmän (IIMG) toisen väliraportin,

–   ottaa huomioon 25. lokakuuta 2004 julkaistun Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean (CESR) raportin EU:n arvopaperimarkkinoiden valvontavälineistä (Himalaja-raportti),

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman korkeariskisten sijoitusrahastojen ja johdannaisten tulevaisuudesta(7), 28. huhtikuuta 2005 annetun päätöslauselman rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen nykytilasta Euroopan unionissa(8) ja 4. heinäkuuta 2006 annetun päätöslauselman rahoituspalvelualan jatkuvasta keskittymisestä(9),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon(A6‑0248/2007),

1.   onnittelee komissiota siitä, että rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman (Financial Services Action Plan, FSAP) avulla on onnistuttu luomaan Euroopan pääomamarkkinat, jotka ovat johtavassa asemassa maailmassa muun muassa varainhoitoasetuksen laadun ja vakauden vuoksi; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on sisällyttänyt valkoiseen kirjaansa seuraavat taloudellisen toiminnan painopistealueet: eurooppalaisten rahoitusmarkkinoiden lujittaminen, pääoman vapaan liikkumisen esteiden poistaminen ja rahoituspalvelujen valvonnan parantaminen;

2.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että FSAP pannaan täytäntöön oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti; pyytää komissiota valvomaan FSAP:n soveltamista ja kehittämään sitä jatkuvasti tason 3 komiteoissa;

3.   on huolestunut siitä, että jäsenvaltiot laiminlyövät edelleen määräaikoja, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kehottaa vahvistamaan jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä;

4.   on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut tulkitsemaan terminologiaa johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota varmistamaan uutta lainsäädäntöä luonnostellessaan, että terminologia on yhdenmukainen nykyisen terminologian kanssa sekä Euroopan tasolla että maailmanlaajuisella tasolla;

5.   toivoo perusteellisemman selvityksen tekemistä FSAP-toimien taloudellisista vaikutuksista Lissabonin strategian ja reaalitalouden rahoitustarpeiden valossa; pyytää komissiota tekemään tällaisen tutkimuksen vuotuisten edistymiskertomustensa ja täytäntöönpanovalvonnan yhteydessä; suosittaa, että kiinnitetään erityistä huomiota FSAP-toimien täytäntöönpanon vaikutuksiin ja varsinkin maihin, jotka hyötyvät FSAP‑toimien täytäntöönpanosta, ja siihen, kuinka suurta hyötyä edunsaajamaille on rahoitusmarkkinoiden konsolidoinnista;

Markkinoiden keskittyminen

6.   panee merkille markkinoiden voimakkaan konsolidoinnin rahoituspalvelujen ylimmässä segmentissä, mistä vastaavat suuret pörssiyhtiöt, etenkin tilintarkastusyhtiöt, luottoluokituslaitokset ja investointipankit; kehottaa komissiota ja kansallisia kilpailuviranomaisia huolellisesti soveltamaan yhteisön kilpailusääntöjä näihin markkinoiden toimijoihin, varomaan laittomien markkinakeskittymien riskiä tarjottaessa palveluja suurille pörssiyhtiöille; korostaa avointen valitus- ja oikaisumenettelyjen tarvetta, ja pyytää komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon käyttäjän näkökulman; korostaa tarvetta poistaa esteet uusilta tulokkailta sekä tarvetta poistaa vakiintuneita toimijoita ja nykyisiä markkinarakenteita suosiva lainsäädäntö kilpailun ollessa rajoitettua;

7.   on tyytyväinen siihen, että äskettäin hyväksyttiin direktiiviehdotus pääomavaatimusdirektiivin 19 artiklan uudistamisesta, joka toteutettiin rahoitusalan omistusosuuksien varovaista hankintaa ja lisäämistä koskevan direktiiviehdotuksen muodossa(10) ja kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan rajatylittäviä sulautumia ja yritysostoja koskevien esteiden poistamiseksi, siten kuin rajatylittävää konsolidointia EU:n rahoitusalalla koskevassa komission valmisteluasiakirjassa (SEC(2005)1398) ja Euroopan parlamentin 4. heinäkuuta 2006 antamassa päätöslauselmassa rahoituspalvelualan jatkuvasta keskittymisestä(11) esitettiin sekä kannustaa käyttämään laajemmin nykyaikaisia ohjelmistoratkaisuja ja siten edistämään loppusijoittajan pääsyä markkinoille suoraan ilman välikäsiä;

8.   korostaa tarvetta lisätä luottoluokituslaitosten maksujen avoimuutta ja erottaa luokitus- ja liitännäispalvelut toisistaan sekä selventää hyväksymiskriteerejä ja liiketoimintamalleja; korostaa, että luottoluokituslaitosten rooli on julkinen esimerkiksi pääomavaatimusdirektiivien suhteen, ja laitosten tulee siten olla saatavuudeltaan, avoimuudeltaan, laadultaan ja luotettavuudeltaan samalla tavalla korkeatasoisia kuin säänneltyjen yritysten (esim. pankit); kehottaa kansainvälistä arvopaperimarkkinavalvojien yhteistyöjärjestöä (IOSCO) ja Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa (CESR) jatkossakin valvomaan tarkasti, että luottoluokituslaitokset noudattavat IOSCO:n ohjesääntöä; kehottaa eurooppalaisia sidosryhmiä harkitsemaan, olisiko niiden kannustettava erityisen eurooppalaisen toimijan tuloa luottoluokitusalalle;

9.   ennakoi, että rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin 2004/39/EY(12) täytäntöönpano lisää paitsi eri markkinapaikkojen ja rahoituksen välittäjien välistä kilpailua myös pörssien vakautta; uskoo rahoitusmarkkinoita koskevien määräysten ja valvontakäytäntöjen voimakkaamman transatlanttisen lähentymisen olevan tarpeen, kunhan ei murenneta periaatelähtöistä lähestymistapaa ja kun samalla vältetään ekstraterritoriaalisten määräysten antamista; korostaa, että on ehdottoman tärkeää omaksua hyvä hallintotapa ja että käyttäjien vaikutusvalta ei saa heiketä omistussuhteen muuttuessa;

10. kehottaa komissiota tutkimaan, mitkä toimet sopivat parhaiten osakkeenomistajien uskollisuuden kehittämiseen ja työntekijöiden omistuksen kannustamiseen siten, että tasapainotetaan eri osapuolten intressejä;

11. vaatii, että rajat ylittävistä selvitystoimintajärjestelyistä Euroopan unionissa Giovanninin ryhmän raportissa marraskuussa 2001 määritettyjen esteiden poistamista tehostetaan, ja toistaa painokkaasti kaupankäynnin jälkeisten palvelujen puitteiden kehittämisen olevan tarpeen niin hintojen avoimuuden ja kilpailun kuin selvitys- ja tilitysjärjestelyjen turvallisuuteen liittyvän yleisen edunkin kannalta; panee tyytyväisenä merkille käytännesääntöjen täytäntöönpanossa saavutetun edistyksen, sillä ne takaavat kyseiset aikeet ja tukevat myös rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 34 artiklaa, jossa pörssit velvoitetaan tarjoamaan kaikille käyttäjilleen mahdollisuus nimetä selvitysjärjestelmä, jota ne haluavat käyttää liiketoimien selvitykseen, kun on kyse rajatylittävistä osakkeilla tehtävistä liiketoimista, aikoo tässä yhteydessä tarkastella yksityiskohtaisesti menettelysääntöjen ja Target 2 Securities -hankkeen kehitystä ja korostaa hallinnan ja valvonnan tarvetta eturistiriitojen selvittämisessä; kehottaa neuvostoa ja komissiota käynnistämään viipymättä lainsäädäntöaloitteita, joita tarvitaan Giovannini-raportissa tunnistettujen, lainsäädäntöä ja verotusta koskevien esteiden poistamiseksi kokonaan julkisen alan valvonnasta, sekä aloitteita aloilta, jotka eivät sisälly käytännesääntöihin;

12. viittaa äänestysvaltakirjojen välittäjien ja rahoituksen välittäjien vaikutusvallan lisääntymiseen kuluttajien välillisten omistusjärjestelmien kautta omistaman aineellisen omaisuuden turvaamisessa; pyytää komissiota arvioimaan tällaisten välittäjien määräävään markkina-asemaan, markkinoiden väärinkäyttöön ja eturistiriitoihin liittyviä riskejä ja valvomaan tiiviisti tulossa olevan, osakkeenomistajien äänioikeuksien käyttöä yhtiöissä koskevan direktiivin vaikutuksia;

13. on huolestunut siitä, että uusissa jäsenvaltioissa suuri osuus rahoituspalveluyrityksistä on joko kokonaan tai osittain ulkomaisessa omistuksessa ensinnäkin sen vuoksi, että tämä vaikeuttaa näiden maiden valvontaviranomaisten mahdollisuuksia tehokkaaseen valvontaan ja seurantaan, ja lisäksi sen vuoksi, että uusien jäsenvaltioiden talouden edut ja tarpeet ovat usein vain vähäisessä roolissa emoyhtiöiden ulkomailla sijaitsevien pääkonttorien harjoittamissa strategioissa;

14. kehottaa komissiota arvioimaan tietoja markkinoiden ylimmän tason toiminnasta suurten sulautumien ja yritysostojen ja yksityistä sijoituspääomaa koskevien toimien sekä niihin liittyvien merkintäsitoumusten ja lainojen yhteydessä; on erittäin tyytyväinen, että valvontaviranomaisten valppaus markkinoiden manipulointi-, sisäpiirikauppa- tai niin kutsuttujen front running -tapausten yhteydessä on lisääntynyt; kehottaa komissiota yhteistyöhön Yhdysvaltain sääntelyviranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että tarvittavat suojakeinot, kuten sisäiset menettelysäännöt ja tiedonkulun esteet (niin kutsutut kiinanmuurit) ovat riittävät asianmukaisen omistajaohjauksen- ja valvonnan (corporate governance) sekä markkinoiden avoimuuden saavuttamiseksi ja eturistiriitojen käsittelemiseksi;

15. korostaa, että on tärkeää varmistaa rahoitusanalyytikkojen ja rahoitusmarkkinoita koskevien tietojen toimittajien riippumattomuus avoimen rahoitusrakenteen avulla; kehottaa komissiota paneutumaan komission direktiivissä 2004/72/EY(13) (MAD) ja rahoitusvälineiden markkinoita (MiFID) koskevassa direktiiveissä ratkaisematta jääneisiin seikkoihin, jotka koskevat "rahoitusanalyysin" ja "muiden tietojen" välistä eroa;

Vaihtoehtoiset sijoitusvälineet

16. on tietoinen, että vaihtoehtoiset sijoitusvälineet (riskirahastot ja yksityinen pääoma) ovat nopeassa nousussa; toteaa, että ne lisäävät markkinoiden likviditeettiä ja monipuolisuutta ja antavat mahdollisuuden tehostaa yritysten johtamismenetelmiä, mutta on myös huolissaan joidenkin keskuspankkien ja valvontaviranomaisten tavoin, että ne saattavat lisätä järjestelmäriskin vaaraa sekä muiden rahoituslaitosten julkisuutta;

17. kehottaa komissiota käynnistämään sijoitusrahastoja koskevat pohdinnat, jotta valmistaudutaan kansainvälisiin ja eurooppalaisiin keskusteluihin;

18. pitää myönteisinä komission viimeaikaisia selvityksiä riskirahastoista ja pääomasijoituksista, mutta pitää valitettavana, että näissä tutkimuksissa on toistaiseksi keskitytty vain tämänkaltaisten rahastojen kasvuesteisiin, ja kehottaa komissiota seuraamaan mahdollisia menettelytapoja; korostaa tämänkaltaisten rahastojen sääntelijöiden alakohtaisen työn tarvetta, mukaan lukien IOSCO ja asiasta vastaavat viranomaiset markkinoilla, joilla tällaiset rahastot ovat yleisiä, ja rahastojen ottamista myös osaksi EU:n ja USA:n välistä vuoropuhelua; peräänkuuluttaa laajempaa ja kriittisempää lähestymistapaa markkinoiden väärinkäytön riskeihin; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen eroja jäsenvaltioiden järjestelmissä, jotka koskevat vähittäistason mahdollisuuksia vaihtoehtoisiin investointeihin, ja etenkin määrittämään asianmukaiset pätevyysvaatimukset niille, jotka jakavat näitä tuotteita vähittäissijoittajille;

19. kehottaa komissiota arvioimaan verokeitaiden valvonnan laatua ja edistämään yhteistyötä näiden valvontaviranomaisten kanssa; aikoo aloittaa yhteistyön Yhdysvaltojen rahoituspalvelukomitean kanssa tutkiakseen muiden muassa verotuksellisia toimenpiteitä, joiden avulla estettäisiin epätoivottu pääoman pakeneminen verokeitaisiin;

20. panee tyytyväisenä merkille rahoitusalan vakautta käsitelleen foorumin 19. toukokuuta 2007 antaman päivitetyn kertomuksen, joka koskee riskirahastoja; suhtautuu erittäin myönteisesti kertomuksessa annettuihin suosituksiin, joka käsittelevät riskirahastoihin liittyviä systeemiriskejä ja toiminnallisia riskejä; kehottaa rahoituslaitosten valvontaviranomaisia lisäämään yhteistyötä ja tietojenvaihtoa, kun nämä panevat kyseiset suositukset täytäntöön ja jakavat hyviä toimintatapoja lujittaakseen toiminnan kestävyyttä mahdollisten kriisien yhteydessä; vaatii lisäksi luotonantajia, sijoittajia ja viranomaisia olemaan valppaita ja arviomaan asianmukaisesti riskirahastoihin liittyviä toimitusriskejä;

Vähittäismyyntisektorin rahoitusmahdollisuudet

21. toteaa, että Euroopan unionin vähittäisrahoitusmarkkinoiden rajatylittävä yhdentyminen on harvinaisempaa kuin tukkumarkkinoiden; toteaa, että kuluttajat edelleen käyttävät fyysisesti läsnä olevia elimiä enemmän kuin virtuaalisia, ja panee merkille pääasiassa kotimaisen rahoitusrakenteen; varoittaa, ettei pelkkä kansallisten kuluttajansuojaperinteiden ja oikeusjärjestelmien yleispätevä yhdenmukaistaminen ole riittävä ratkaisu; katsoo, että kansallisia kuluttajansuojaperinteitä ei pidä tulkita tavalla, joka vaikeuttaa uusien kilpailijoiden pääsyä kotimaan markkinoille; korostaa, että tarvitaan hyvin toimivia rahoituspalvelujen sisämarkkinoita; toteaa, että välittäjät ovat tärkeitä kilpailun tuomiseksi jäsenvaltioiden sisämarkkinoille; korostaa, että monimuotoisista rakenteista on hyötyä Euroopan pankkimarkkinoilla, koska niiden avulla voidaan tyydyttää kuluttajien erilaiset ja muuttuvat tarpeet;

22. suosii kohdennettua lähestymistapaa, joka pureutuu liikkuvien rajatylittävien käyttäjien todellisiin esteisiin; kannattaa sitä, että rahoitusala kehittää yleiseurooppalaisia pilottirahoitustuotteita, kuten eläke-, asuntolaina- ja vakuutustuotteita sekä kulutusluottoja, ja pyytää komissiota laatimaan tämänkaltaisia tuotteita koskevan asianmukaisen ja toteutettavissa olevan sääntö- ja valvontakehyksen, sopimusoikeuden, verotuksen, kulutusluoton ja kuluttajansuojan, jotta tuotteita voidaan siirtää ja tunnustaa vastavuoroisesti Euroopan unionin alueella, jotta voidaan edistää yhtenäismarkkinoiden kehittymisen kannalta työvoiman liikkuvuudelle suotuisia olosuhteita;

23. huomauttaa, että yhtenäisillä eurooppalaisilla rahoitustuotemarkkinoilla on tarpeen varustaa vastaavat riskit vastaavanlaisilla vakuuksilla ja muotoilla omaa pääomaa koskevat vaatimukset vastaavalla tavalla; korostaa, että läpinäkyvyyden ja kuluttajansuojan vuoksi jäsenvaltioita on estettävä ryhtymästä alhaisimpiin valvontaa ja turvallisuutta koskeviin standardeihin perustuvaan kilpailuun;

24. on samaa mieltä komission EU:n sijoitusrahastolainsäädännön (SEC(2005)0947) kehittämisestä antaman vihreään kirjaan liitetyn tausta-asiakirjan 1.2.3 kohdassa esittämästä huolesta siitä, että joihinkin jäsenvaltioihin on syntynyt pääoma- tai tuottotakuurahastoja ilman asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia, sillä tämän alan kuluttajansuoja on riittämätöntä; kehottaa näin ollen komissiota sulkemaan sääntelykehyksessä olevan aukon säätämällä asianmukaiset vakavaraisuusvaatimukset pääoma- tai tuottotakuurahastoja varten kuluttajien tehokkaan suojan varmistamiseksi ja noudattamaan tässä yhteydessä periaatetta, jonka mukaan valvontavaatimusten on oltava tasapuolisia sekä laadullisesta näkökulmasta riskienhallintaa koskevien standardien osalta että määrällisestä näkökulmasta pääomavaatimuksien osalta ("same risk, same capital");

25. ottaa huomioon vähittäispankkitoiminta- ja maksukorttijärjestelmiä koskevan, useita parannuksia vaativia alueita osoittavan alakohtaisen kyselyn, ja pitää tässä mielessä myönteisenä maksupalveludirektiiviä, jonka oletetaan parantavan kilpailun ennakkoedellytyksiä näillä aloilla, mutta varoittaa, ettei nykyisten puutteellisten järjestelmien avaaminen saa johtaa tilanteeseen, jossa markkinoiden vahva konsolidointi voisi luoda uusia puutteita ja hintarajoituksia, vahingoittaa Euroopan talouden rahoitusjärjestelmää, paikallisten palvelujen laatua ja pk-yritysten mahdollisuuksia saada niiden tarpeita vastaavaa rahoitusta; ottaa huomioon tarpeen avata pääsy luottorekistereihin ja maksujärjestelmiin ja pyytää selvittämään edelleen, mitä konkreettisia vaiheita tässä asiassa olisi seuraavaksi toteutettava;

26. kehottaa komissiota harkitsemaan SWIFT-järjestelmää koskevan nykyisen tilanteen huomioon ottaen, kykeneekö unioni luomaan oman pankkikorttijärjestelmänsä;

27. korostaa, että yhtenäisen eurooppalaisen maksualueen (SEPA) kaksi peruspilaria, tilisiirrot ja suoraveloitus, tulevat voimaan vuonna 2010; ottaa huomioon, että kolmas pilari, kortteja koskeva kehys, otetaan käyttöön vuodesta 2008 alkaen; ottaa huomioon, että pian annettavan maksupalveludirektiivin oletetaan tuovan alalle uusia palveluntarjoajia, kuten vähittäismyyjiä, rahansiirtopalvelujen tarjoajia ja liikkuvia toimijoita; ottaa huomioon, että tämän seurauksena rajatylittävien vähittäismaksutapahtumien kustannukset todennäköisesti laskevat huomattavasti;

28. on huolestunut siitä, että kuluttajille tarjottu valikoima rajoittuu usein kotimaassa toimivien rahoitusryhmien vähittäistuotteisiin; korostaa, että on tärkeää olla niputtamatta kuluttajille tarjottavia palveluita yhteen, ja kehottaa antamaan tietoja arvoketjun kustannuksista kuluttajille avoimuuden lisäämiseksi ja tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi;

29. kehottaa komissiota edellä esitetyn valossa käynnistämään uudelleen aloitteen perussäännön vahvistamiseksi eurooppalaiselle keskinäiselle yhtiölle, jota pyydettiin parlamentin 16. toukokuuta 2006 hyväksymässä päätöslauselmaesityksessä vireillä olevien lakiehdotusten seulonnan tuloksista(14);

30. tunnustaa ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet; painottaa kollektiivisen toisen pilarin työeläkejärjestelmän etuja todelliseen solidaarisuuteen perustuvan ensimmäisen pilarin eläkejärjestelmien lisänä ja vahvistaa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toimintaa ja valvontaa koskevan direktiivin 2003/41/EY(15) olevan eläkerahastojen erityinen sääntelykehys; kehottaa komissiota tarkastelemaan sääntelyn parantamiseen liittyvän kehyksen yhteydessä – valvontatoimien lähentymisen edistämiseksi EU:n alueella ja toimijoiden epäoikeudenmukaisen kohtelun ja kilpailun vääristymisen estämiseksi – mahdollisuutta täydentää kyseistä direktiiviä Solvency II -lähestymistavan mukaisella yhdenmukaistetulla eläkevarojen vakavaraisuuskehyksellä, jotta käytössä olisivat kehittyneet riskinhallintatekniikat ja saataisiin ehkäistyä sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä laatimalla tasapuoliset valvontavaatimukset sekä laadullisesta näkökulmasta riskienhallintaa koskevien standardien osalta että määrällisestä näkökulmasta pääomavaatimuksien osalta ("same risk, same capital") ottamalla huomioon ammatillisten lisäeläkkeiden erityispiirteet; toteaa jälleen, että tällaista lainsäädäntökehystä on tuettava koordinoimalla alan verotusta keskittyen erityisesti veropohjaan;

31. toteaa liian monen Euroopan unionin kansalaisen jäävän perusrahoituspalvelujen ulkopuolelle; toteaa, että perusrahoituspalvelujen olisi oltava jokaisen Euroopan unionin kansalaisen saatavilla kohtuullisin hinnoin; pyytää komissiota tekemään tutkimuksen palvelujen, kuten pankkitilien, pankkiautomaattien, maksukorttien ja edullisten lainojen saatavuudesta ja tukemaan rahoituslaitosten tämänkaltaisten peruspalvelujen tarjoamiseksi kehittämien parhaiden käytäntöjen ja keräämän kokemuksen levittämistä;

32. tukee vähittäispankkitoimintaa koskevan alakohtaisen kyselyn tuloksia, joiden mukaan luottotietojen jakamisella on yleensä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia, sillä se lisää kilpailua ja hyödyttää markkinoiden uusia tulokkaita, vähentää epäsuhtaa pankin ja asiakkaan tietojen välillä, lisää lainanottajan kurinalaisuutta, vähentää negatiiviseen valikoitumiseen liittyviä ongelmia ja lisää kuluttajien liikkuvuutta; katsoo, että myöntämällä pääsy sekä myönteisiin että negatiivisiin luottotietoihin voidaan auttaa kuluttajia luottojen saamisessa ja taloudellisen syrjäytymisen torjumisessa;

33. panee merkille, että kasvussa ovat erityiset maahanmuuttajaryhmille rahoituspalveluja tarjoavat toimijat, jotka suorittavat rahalähetyksiä ja kehittävät pankkijärjestelmää, muun muassa islamilaista pankkiliiketoimintaa; varoittaa, että näille kapean markkinasektorin toimijoille asetettavien vaatimusten tulee olla vakaita ja niiden on estettävä toimijoiden katoaminen harmaalle alueelle, missä valvonta on mahdotonta; kehottaa Euroopan unionia, erityisesti hoitaessaan suhteitaan "siirtotyöläisten kotimaihin", tekemään yhteistyötä asianmukaisten paikallisten talous- ja rahoitusalan viranomaisten kanssa;

34. pitää myönteisenä, että komission aluepolitiikan pääosastossa ja Euroopan Investointipankin Jeremie-ohjelmassa kiinnitetään yhä enemmän huomiota mikroluottoihin, jotka mahdollistavat itsenäisen ammatinharjoittamisen ja yrittäjyyden; pyytää, että Baselin säännöt mukautetaan mikroluottoihin ja että pienten lainojen usein kohtuuttomia kustannuksia rajoitetaan; kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä sen tästä alasta vastaavien pääosastojen kanssa pienimuotoista rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman, jossa koordinoidaan eri toimenpiteitä ja hyödynnetään mahdollisimman hyvin Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja muiden maiden parhaita käytäntöjä;

Rahoitusalan tuntemus ja käyttäjien panos politiikan muotoilussa

35. uskoo, että Euroopan yhdistyneiden rahoitusmarkkinoiden luomisessa on kyse muustakin kuin pelkästä kuluttajien valinnanvaran laajentamisesta; korostaa, että olennaisen tärkeässä asemassa ovat rahoitusalan tuntemuksen ja asianmukaisten tietojen saatavuuden parantaminen sekä puolueeton sijoitusneuvonta; katsoo, että joidenkin periaatteiden, kuten parhaan toteutuksen (best execution) varmistaminen ja soveltuvuustestien tekeminen sijoituspalveluja tarjottaessa olisi muodostettava tässä yhteydessä palveluntarjoajia koskeva sääntelyperusta;

36. kannattaa voimakkaasti komission taloudellisten edellytysten ajantasaistamista koskevia aloitteita ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään pyrkimyksiään luoda erityisiä ohjelmia ja verkkosivustoja, mihin myös asianomaisten yritysten olisi osallistuttava; kehottaa niitä myös liittämään asiakohdan olennaiseksi osaksi peruskoulutusta;

37. pitää myönteisenä eurooppalaisia kuluttajia edustavan ryhmän (Financial Services Consumer Group) perustamista ja yrityksiä ottaa asiantuntijaryhmiin ja kuulemistilaisuuksiin mukaan käyttäjäedustajia; toteaa, että rahoitusalan mielipiteet peittoavat kuitenkin pahasti kuluttajien ja loppukäyttäjien, kuten pk-yritysten mielipiteet; suosittelee, että rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman (FSAP) kuulemismenettelyjen käynnistämiseksi luotaisiin Euroopan unionin talousarvioon budjettikohta, josta kuluttaja- ja pk-yrityksistä koostuvien järjestöjen rahoitusmarkkina-asiantuntijapalvelut rahoitettaisiin;

38. kehottaa yrityksiä antamaan panoksensa kuluttajansuojaan tuottamalla helposti ymmärrettäviä ja käytettäviä tuotteita sekä tarjoamalla kuluttajaystävällistä tietoa;

Sääntelyn parantaminen

39. on täysin sitoutunut tarkoista, riippumattomista ja ammattimaisesti toteutetuista vaikutusten arvioinneista saatuihin tuloksiin perustuvaa sääntelyn parantamista koskeviin tavoitteisiin ja korostaa, että arviointia ja toimintapoliittisia päätöksiä ei pitäisi tehdä vain rahoitusnäkökohtien perusteella, vaan huomiota olisi kiinnitettävä lisäksi taloudellisiin, sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin, ympäristöön ja kulttuuriin liittyviin sekä muihin yleiseen etuun liittyviin näkökohtiin;

40. toteaa yhden sääntelyn parantamista koskevista painopistealueista liittyvän oikeudelliseen näkökohtaan seuraavasti: "pannaan voimassaoleva lainsäädäntö täytäntöön, sovelletaan sitä asianmukaisesti ja arvioidaan jatkuvasti lainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta sekä sovelletaan paremman sääntelyn suunnitelmaa tinkimättömästi tuleviin aloitteisiin";

41. katsoo, että sidosryhmien edustajien välisten neuvottelujen – etenkin rahoituspalveluja koskevien toimielinten välisen seurantaryhmän neuvottelujen – olisi oltava edelleen keskeisessä asemassa, ja korostaa, että ne olisi järjestettävä riittävän lähellä päätöksentekoprosessia, jotta asianomaiset kannanotot voidaan todella ottaa huomioon; pyytää komissiota jatkamaan kuulemistensa vastausten julkaisemista prosessin avoimuuden varmistamiseksi;

42. toteaa, että lainsäädäntökäytännön parantamista koskevan sopimuksen mukaisesti kaikki komission uudet ehdotukset olisi alistettava tärkeistä kysymyksistä tehtävälle vaikutusten arvioinnille; pahoittelee, ettei tähän mennessä kyseistä sopimusta ole pantu täytäntöön tyydyttävällä tavalla, ja painottaa, että vaikutusarviointien ei saisi missään tapauksessa merkitä lainsäädäntötoiminnan halvaantumista; vahvistaa, että Euroopan parlamentti on sitoutunut parantamaan sääntelyä ja tekemään vaikutustenarviointeja, kun se tekee huomattavia muutoksia lainsäädäntöehdotuksiin;

43. muistuttaa, että asianmukaisen säädösmuodon valinnalla eli sillä, valitaanko direktiivi vai asetus, on merkitystä; vaatii asiaa koskevan keskustelun aloittamista toimielinten välisen seurantaryhmän työn pohjalta;

44. pitää myönteisenä hiljattain tehtyä komitologiasopimusta ja on sitoutunut tähän liittyvien välineiden mukauttamiseen rahoituspalvelualaan; suosittelee myös Lamfalussyn prosessia edeltävien välineiden muuttamista; korostaa, että Euroopan parlamentin tulee voida nimetä tarkkailijoita tason 2 komiteoihin; toteaa, että on syytä luoda vakiintuneet toimielinten väliset työskentelymenetelmät, jotka perustuvat käytäntöön pikemmin kuin kirjoitettuihin sääntöihin ja muodollisiin sopimuksiin ja katsoo, että rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin tason 2 täytäntöönpanotoimenpiteiden laatiminen voisi toimia hyvänä esimerkkinä;

45. on sitoutunut soveltamaan nopeutettua lainsäädäntömenettelyä aina kun mahdollista, jos ne ovat osoittautuneet käytännössä toteuttamiskelpoisiksi; varoittaa, ettei ensimmäisen käsittelyn sopimuksiin tähtääminen saa heikentää päätöksenteon laatua tai vaikuttaa demokratiaprosessiin; suosittelee demokratiaprosessien arviointia ja toimintasääntöjen laatimista kollektiivisen vastuun, avoimuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi;

46. katsoo, että tietoja koskevat erilaiset vaatimukset ja/tai päällekkäiset säännökset aiheuttavat tarpeettomia kustannuksia ja liiallista hallinnollista rasitusta sekä saattavat vaikuttaa haitallisesti oikeusvarmuuteen ja siten myös markkinoiden luotettavuuteen; korostaa, että rationalisoimalla, yksinkertaistamalla ja tarvittaessa kumoamalla olemassa olevia tehottomia säännöksiä voidaan saada ylimääräistä etua;

47. katsoo, että rahoituspalvelujen toimintasuunnitelma on auttanut täyttämään monia rahoituspalvelujen alan sääntelyssä esiintyneitä puutteita, mutta on vakuuttunut, että toimien koordinointi kilpailusääntöjen täytäntöönpanon kanssa voisi vielä runsaasti parantaa sääntelykehyksen yleistä toimivuutta ja tehokkuutta; huomauttaa, että uuden lainsäädännön on varmistettava kilpailupolitiikan mukainen tasapuolinen ja kilpailukykyinen ympäristö;

Järjestelmäriskit

48. panee merkille monet uudet suuntaukset, joihin sisältyy sekä mahdollisia vahvuuksia että heikkouksia, kuten innovatiiviset riskien vähentämistekniikat, luottojohdannaismarkkinoiden merkittävän kasvun, laajojen yleiseurooppalaisten rahoitusryhmien systeemisen merkityksen lisääntymisen ja muiden rahoituslaitosten, kuten riskirahastojen sekä yksityisen pääoman kasvavan roolin;

49. huomauttaa, että edellä mainitut markkinamuutokset vaikuttavat myös järjestelmäriskien luonteeseen, lähteeseen ja siirtoon, ja siten nykyisten ennakoivien riskien vähentämistekniikoiden tehokkuuteen; vaatii todisteisiin perustuvaa järjestelmäriskien lähteiden ja rahoituskriisien taustalla olevan dynamiikan erittelemistä ja arviointia tässä yhteydessä;

50.     panee huolestuneena merkille, että nykyiset kansalliset ja alakohtaiset valvontapuitteet eivät ehkä pysy rahoitusmarkkinoiden dynamiikan tahdissa ja korostaa, että niillä on oltava riittävät resurssit ja niiden on oltava riittävän hyvin koordinoituja, jotta ne voivat antaa asianmukaisia ja nopeita vastauksia tilanteissa, joissa laaja järjestelmäkriisi vaikuttaa useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon;

51. arvostaa talous- ja raha-asioiden neuvoston päätöstä toteuttaa kriisiharjoitus toiminnan vakauden valvonnasta vastaavien viranomaisten, valtiovarainministerien ja keskuspankkien reagointikyvyn asianmukaisuuden testaamiseksi ja kannattaa jatkotoimena yhteisen työryhmän perustamista rohkeiden ja mahdollisesti jopa poliittisesti arkaluontoisten päätelmien tekemiseksi;

52. pitää myönteisenä Euroopan komission äskettäistä kertomusta, jossa arvioidaan rahoitusvakuusjärjestelyjä koskevaa direktiiviä (2002/47/EY(16)); panee merkille komission huomautukset sulkeutuvan nettoutuksen merkityksestä luottoriskin vähentämisessä ja rahoitusmarkkinoiden tehokkuuden parantamisessa sekä lakisääteisen pääoman entistä tehokkaammassa käytössä ja kannustaa komissiota tekemään ehdotuksen, jonka tarkoituksena on parantaa säännöstön johdonmukaisuutta erilaisten nettoutusta ja kuittausta koskevia säännöksiä sisältävien yhteisön välineiden suhteen (mm. rahoitusvakuusjärjestelyjä koskeva direktiivi) mahdollisesti kehittämällä yksi ainoa väline, jossa asetetaan yhteiset perusperiaatteet kullekin sulkeutuvaa nettoutusta koskevalle kansalliselle oikeudelliselle järjestelylle;

Sääntelyn ja valvonnan rakenne

53. panee tyytyväisenä merkille Euroopan valvontaviranomaisten (Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea (CESR), Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea (CEBS) ja Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea(CEIOPS)) markkinoiden kuulemisessa, neuvoston ja komission tason 2 komiteoiden neuvomisessa ja ennen kaikkea sääntely- ja valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamisen edistämisessä tekemän työn, kuitenkin ilman, että rajoitetaan heidän mandaattiaan tai pyritään korvaamaan heidät; on vakuuttunut, että näitä ponnisteluja on tuettava ja että näille komiteoille olisi annettava riittävästi henkilöstöä ja resursseja tehtävänsä suorittamiseen;

54. pyytää kolmea tason 3 komiteaa parantamaan vakavaraisuuden valvontaan liittyvää alojen välistä johdonmukaisuutta ja samoja tai samankaltaisia tuotteita markkinoiviin suuriin rahoitusryhmiin sovellettavia yhtymien valvontasääntöjä sekä antamaan sidosryhmien kuulemisen jälkeen lainsäätäjille neuvoja siitä, miltä osin sääntöjä on tarpeen tarkistaa; pyytää niitä myös varmistamaan, että kaikkia rahoituslaitoksia valvotaan samalla tavalla toiminnalliselta pohjalta kaikissa jäsenvaltioissa;

55. pyytää tason 2 ja 3 komiteoita rajoittamaan kansallista harkintavaltaa ja tarpeettomia rasitteita (gold-plating) tason 1 peruslainsäädännön mukaisesti, mutta ottamaan huomioon kansalliset erityispiirteet ja erityisesti yksittäisten markkinoiden rakenteelliset erikoisuudet; ehdottaa toimielinten välisen valvontaryhmän työn yhteydessä tarkastamaan olisiko hyödyllistä, jos tason 3 komiteat käyttäisivät enenevässä määrin määräenemmistöön perustuvaa päätöksentekoa, jonka periaatteet on vielä määritettävä; ehdottaa, että parlamentti ja neuvosto antaisivat tason 3 komiteoille vuosittain tehtäväksi esittää konkreettiset suunnitelmat yhteistyöstä ja sovittujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta, ja että nämä voisivat mahdollisesti käyttää EU:n talousarviovaroja; suosittaa, että Lamfalussyn tason 2 ja tason 3 komiteoiden valtuudet ja tehtävät määritetään tarkemmin, jotta niistä ilmenisi tarve lisätä komiteoiden menettelyjen lähentämistä, ja niille annetaan oikeus tehdä omalla toiminta-alallaan niiden jäseniä sitovia päätöksiä ja että alan kuulemisprosessiin otetaan enenevässä määrin mukaan pienet ja keskisuuret yritykset ja sijoittajat;

56. korostaa sellaisen integroidun eurooppalaisen, kansalliset ja toimialakohtaiset valvontaviranomaiset kattavan yhteistyöjärjestelmän merkitystä, jolla on kyky varmistaa sekä suurten taloudellisten toimijoiden että kansallisia perinteitä noudattavien paikallisten tahojen tehokas valvonta; korostaa, että kaikkien valvojien on otettava asianmukaisesti huomioon se, miten liiketoiminnan valvonta toteutetaan paikan päällä näiden perinteiden mukaisesti; pitää myönteisenä tason 3 komiteoiden CEBS:n, CESR:n ja CEIOPS:n lisääntynyttä yhteistyötä ja sitä, että ne nyt julkaisevat yhteiset vuotuiset työohjelmat;

57. toteaa, että nykyistä yhteistyöjärjestelmää saatetaan joutua vahvistamaan markkinoiden päätoimijoiden järjestelmäriskien ja vakautta koskevien riskien tehokkaan valvonnan varmistamiseksi, ja kannattaa koordinoinnin parantamista etenkin kansainvälisten ja monialaisten yhteisöjen ja finanssiryhmittymien osalta; kannattaa tällaisen vakauden valvontajärjestelmän taloudelliseen tukemiseen tähtääviä jäsenvaltioiden ja keskuspankkien välisiä sopimuksia ja menettelysääntöjä taloudellisen aseman lujittamista ja hätärahoitusta (lender of last resort) koskevien velvoitteiden osalta tilanteissa, joissa osallisena on useita jäsenvaltioita ja valvontaviranomaisia; toteaa, että jotta pystyttäisiin arvioimaan, onko nykyisen järjestelmän avulla mahdollista valvoa kunnolla markkinoiden päätoimijoiden järjestelmäriskejä ja vakautta koskevia riskejä, vielä verrattain uusille tason 2 ja tason 3 järjestelyille on annettava aikaa vakiintua;

58. ymmärtää, miksi jäsenvaltiot haluavat antaa uusien järjestelyjen täytäntöönpanolle ja testaamiselle aikaa ennen kuin harkitaan lisätoimia lähentymisen edistämiseksi; huomauttaa, että jos asiassa ei edetä tähän suuntaan, paine ottaa käyttöön keskusviranomaisjärjestely voi vahvistua; kannattaa kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten tiiviimpää yhteistyötä vakaiden eurooppalaisten rahoitusmarkkinoiden luomiseksi;

59. panee tyytyväisenä merkille kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyön, jonka tarkoituksena on hyödyntää valvontaresursseja entistä paremmin, kehittää valvontakäytäntöjä ja keventää valvonnan laitoksille aiheuttamaa taakkaa; suhtautuu myönteisesti valvontaviranomaisyhteisöihin, jotka seuraavat kansainvälisten finanssiryhmittymien toimintaa, ja CEBS:n hiljattain aloittamaan, operationaalista verkottumista koskevaan hankkeeseen; kehottaa valvontaviranomaisyhteisöjä edistämään yhteistä eurooppalaista valvontakulttuuria ja määrittelemään tarkasti, missä tämänkaltaisen vapaaehtoisen yhteistyön rajat menevät todellisissa kriisitilanteissa; toteaa kuitenkin, että tämänkaltaisilla yhteisöillä ei ole kansallisia valtuuksia siirtää toimivaltaa, hyväksyä enemmistöpäätöksiä tai ohjata yhteisön työhön riittävästi resursseja ja asiantuntemusta; huomauttaa, että on määritettävä yhteisöihin sovellettava kehys ja niiden kansalliset tehtävät tehtäessä yhteistyötä ja odottaa, että valvontaviranomaisyhteisöt ja operationaalista verkottumista koskeva hanke pystyvät tarjoamaan tarvittavat käytännön ratkaisut (yhteistoimintamuistiot) rajatylittävien ryhmittymien valvomiseksi lyhyellä aikavälillä;

60. korostaa, että kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten yhteistyö on rahoitusalan yhtenäismarkkinoiden kaikkein merkittävin elementti; katsoo erityisesti, että sulautumien ja yritysostojen valvontaprosessissa on vielä paljon tehtävää, jotta voidaan helpottaa tehokkaasti toimivien ja enemmän suurtuotannon etuja tuottavien finanssiryhmittymien perustamista; korostaa, että on otettava asianmukaisesti huomioon sen maan pankkimarkkinoiden näkymät, jossa hankitulla rahoitusyhteisöllä on kotipaikka;

61. katsoo, että neuvoston, komission ja tason 3 komiteoiden roolit on määritettävä tarkemmin; katsoo lisäksi, että vahva valvonta (etenkin silloin, kun yhteys kilpailuun liittyviin kysymyksiin on selkeä) edellyttää laajaa riippumattomuutta ja puolueettomuutta, joita on vaikea yhdistää ylenpalttiseen poliittiseen profiiliin; painottaa, että jäsenvaltioita olisi kannustettava lähentämään kansallisten valvontaviranomaisten toimivaltuuksia erityisesti sanktioiden osalta; katsoo, että valvontaviranomaisten lähentyminen helpottaisi lisäksi yritysten toimintaa, sillä nyt niitä valvoo useampi kuin yksi valvontaviranomainen; korostaa kuitenkin, että tällä hetkellä käytännön yhteistyön suurin haaste koskee tason 3 komiteoita; ehdottaa, että perustetaan rahoitusmarkkinoiden valvontaviranomaisten koulutusohjelmia tätä tarkoitusta varten, ja kehottaa komissiota harkitsemaan, miten laajalti kannattaa laatia Euroopan unionin kansallisten valvontaviranomaisten kouluttamista koskevia standardeja yhteisen eurooppalaisen valvontakulttuurin määrittelemiseksi ja edistämiseksi;

62. pitää myönteisenä talous- ja raha-asioiden neuvoston päätöstä perustaa Euroopan unionin rahoituspalvelukomiteaan alaryhmä, joka vastaa pitkän aikavälin valvonta-asioista ja joka antaa raporttinsa lokakuussa 2007; odottaa, että ryhmä arvioi nykytilanteen oikeudenmukaisesti; toteaa, että Euroopan parlamentin mietintö ja Euroopan komission odotettu seurantakertomus voivat yhdessä toimielinten välisen seurantaryhmän loppuraportin, joka sekin on tarkoitus antaa syksyllä 2007, kanssa antaa sysäyksen jäljellä olevien haasteiden arvioimiseksi, jotka koskevat sääntely- ja valvontarakenteen yhdentymistä ja tehokkuutta, ja tuoda esiin vastuun jatkotoimia koskevien suositusten antamisesta;

63. uskoo vakaasti, että valvontakäytäntöjen lähentäminen voisi edistää eurooppalaisten vähittäisrahoitusmarkkinoiden syntymistä;

64. kehottaa toimielinten välistä valvontaryhmää seurantaryhmää tarkastelemaan laajasti eurooppalaisen valvontajärjestelmän haasteita ja mahdollisuuksia ja edistämään lopullisissa johtopäätöksissään tulevaisuuteen suuntaavaa keskustelua;

Yleinen vaikutus

65. katsoo, että Euroopan unionin entistä suurempi painoarvo Yhdysvaltojen valta-asemaan nähden voisi vahvistaa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden maailmanlaajuista vaikutusvaltaa, kun on kyse Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinoiden valvontaviraston asemasta; on vakuuttunut, että itsesääntelyelinten, kuten kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (International Accounting Standards Board) rahoitusmallia ja vastuukehystä on selkiytettävä; toivoo, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) saadaan takaisin raiteilleen kriisien estämiseen, rahoitusmarkkinoiden vakauden varmistamiseen ja maailmanlaajuisten epätasapainojen vakauttamiseen keskittyväksi maailmanlaajuiseksi rahaviranomaiseksi ja toimijaksi;

66. uskoo, että transatlanttista kumppanuutta on kehitettävä ja vahvistettava parantamalla sääntelyn koordinointia; korostaa, kuinka tärkeää on, että Yhdysvallat toteuttaa Basel II -suunnitelman ja että EU:n ja Yhdysvaltojen tilinpäätössuositukset hyväksytään vastavuoroisesti, ja vaatii Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen, demokraattisesti valvotun yhteistyön lisäämistä vaihtoehtoisten sijoitusvälineiden, kuten riskirahastojen, sääntelijöiden alakohtaisen työn valvonnassa, mukaan lukien IOSCO ja asiasta vastaavat viranomaiset markkinoilla, joilla tällaiset rahastot ovat yleisiä, ja ottamaan asian myös osaksi EU:n ja USA:n välistä vuoropuhelua; kannattaa EU:n puheenjohtajavaltion Saksan tekemää aloitetta transatlanttisesta talouskumppanuudesta (TEP), jonka tarkoituksena on parantaa sääntelyn koordinointia yli Atlantin, jotta vältettäisiin rahoitusmarkkinoiden toimijoita koskevien sääntöjen tarpeettomat päällekkäisyydet ja ristiriidat;

67. uskoo, että vastaavat sääntelyä koskevat aloitteet ovat aiheellisia tärkeimmillä rahoitusmarkkinoilla joidenkin uusien maailmanlaajuisten haasteiden ja riskien vuoksi; on tietoinen, että yhteisön sääntely vaikuttaa suhteisiin kolmansiin maihin; kehottaa komissiota jatkamaan tiivistä vuoropuhelua ja teknistä yhteistyötä Euroopan unionin ja kehitysmaiden välillä, jotta saadaan varmistettua rahoituspalveluja koskevien maailmanlaajuisten oikeudellisten kehysten ja sääntelykehysten tehokkuus ja laatu;

68. viittaa Euroopan unionin johtoasemaan Solvenssi II -kehyksen laatimistyössä ja odottaa tällä olevan vaikutuksia maailmanlaajuiseen sääntelyrakenteeseen ja kansainvälisen vakuutusvalvontalaitosten liiton (IAIS) standardien kehitystyöhön;

69. uskoo, että Euroopan unionin olisi otettava rakentava ja avoin asenne Kaakkois-Aasian, ja erityisesti Intian, Kiinan ja Etelä-Korean, talouskasvuun ja pitäydyttävä protektionistisista toimenpiteistä eurooppalaisella tai kansallisella tasolla; kannattaa aloitteita yhteisten globaalien rahoituspalvelualan standardien luomiseksi, kuten esimerkiksi EU:n ja Kiinan vuotuisia rahoituspalveluja ja niiden sääntelyä koskevia pyöreän pöydän neuvotteluja;

o o

o

70. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan keskuspankille, Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle, Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitealle sekä Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitealle.

(1)

EUVL L 96, 12.4.2003, s. 16.

(2)

EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

(3)

EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.

(4)

EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(5)

EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.

(6)

http://ec.europa.eu/internal_market/financial-markets/docs/code/code_en.pdf.

(7)

EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 204.

(8)

EUVL C 45 E, 23.2.2006, s. 140.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0294.

(10)

2006/0166(COD).

(11)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0294.

(12)

EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

(13)

EUVL L 162, 30.4.2004, s. 70.

(14)

EUVL C 297, 7.12.2006, s. 140.

(15)

EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10.

(16)

EYVL L 168, 27.6.2002, 43.


PERUSTELUT

Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelma on osaltaan auttanut luomaan yhdentyneet ja toimivat eurooppalaiset rahoitusmarkkinat, jotka ovat nousseet johtoasemaan maailmassa etenkin laadukkaan ja luotettavan sääntelynsä ansiosta. Kysymys kuuluukin nyt: kuka menestyksestä hyötyy? Saavatko loppukäyttäjät saman hyödyn kuin suuret monikansalliset toimijat, jotka lujittivat kansainvälistä asemaansa konsolidointiprosessissa ja nousivat konsolidoinnin ansiosta hallitsevaan asemaan rahoitusmarkkinoiden kärjessä?

Markkinoiden huipulla konsolidointi on vauhdikasta: rahoitusalalla on noin 30–40 rajat ylittävää suurta toimijaa, ja monien jäsenvaltioiden markkinat ovat pitkälti keskittyneitä. Yrityskauppa on ollut vilkasta ja ulkomaiset toimijat hallitsevat uusien jäsenvaltioiden kansallisia markkinoita. Sektoreiden välisten rajojen hämärtymistä edistävät muun muassa rahoitusvälineiden markkinoita koskeva ns. MiFID-direktiivi, joka on johtanut vaihtoehtoisten markkinapaikkojen Turquoise -hankkeeseen ja muihin aloitteisiin, sekä pääomavaatimuksia koskevat direktiivit ja Solvenssi II -hanke, jotka mahdollistavat pankki- ja vakuutustoiminnan lähentymisen kehittyneiden riskinhallintajärjestelmien kautta.

Pitkälle edennyt konsolidointi voi johtaa kilpailulainsäädäntöä ja markkinoiden toimintapuutteita koskeviin kysymyksiin. Voiko suuri julkisesti noteerattu yhtiö (joka on noteerattu jossakin konsolidointiprosessiin osallistuvista suurista pörsseistä) pärjätä ilman ainakin yhden luokituslaitoksen luokitusta kolmen tärkeimmän joukosta, ilman suureen yritysostoon tai sulautumaan osallistuvien johtavien investointipankkien palveluja, tai ilman yhtä neljästä suuresta tilintarkastusyhteisöstä tilinpäätöstensä tekemiseksi?

Mitä tapahtuu Lontoon Cityn ja muiden talouselämän keskusten tiedonkulun esteiden takana ja näiden ”kiinanmuurien” molemmin puolin? Onko markkinoiden huipulla riittävää kilpailua? Tämä on ensimmäinen mietinnössä käsitelty kysymys, ja se johtaa ehdotuksiin seikkaperäisemmistä taloudellisten vaikutusten tutkimuksista ja kilpailun pääosaston alakohtaisista tutkimuksista, jotka tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä Yhdysvaltojen ja muun maailman viranomaisten kanssa.

Toinen tärkeä ajankohtainen ilmiö on usein EU:n ulkopuolisiin eksoottisiin kohteisiin keskittyneen vaihtoehtoisen sijoitustoiminnan nopea kasvu. Tuovatko pääomasijoitusyhtiöt ja riskirahastot reaalitalouteen paljon kaivattuja investointeja innovaatioon, kestävään kasvuun, korkeampaan työnlaatuun ja sosiaaliseen koheesioon? Vai johtavatko ne yritysten velkataakan kasvuun, niiden joukkovelkakirjojen arvon laskuun ja monimutkaisiin rahoitustuotteisiin kuten luottoriskijohdannaisiin sisältyvien riskien monimutkaisuuden ja keskinäisen riippuvuuden lisääntymiseen? Voidaanko yksityisten sijoittajien riskin vähentämiseen käytettyjen suojautumiskeinojen avulla hajauttaa ja vähentää riskejä myös makrotasolla, vai johtavatko ne vain laumakäyttäytymiseen?

Komission jäsen McCreevy on toistaiseksi antanut tukensa tällaisille vaihtoehtoisille sijoittajille ja puoltanut niiden asemaa maksuvalmiuksien tuojina ja aktiivisina osakkaina. Hänen ensisijainen huolenaiheensa on suunnattujen antien esteiden poistaminen ja hän vastustaa keskustelua sääntelyn lisäämisestä. Toiminnan vakauden valvojat, keskuspankit ja EKP, samoin kuin niiden kollegat Yhdysvalloissa, ovat entistä tietoisempia tähän toimintaan liittyvistä vakaus- ja järjestelmäriskeistä. Joitakin markkinoiden manipulointia ja sisäpiirikauppoja koskevia tutkimuksia onkin pantu alulle. Muun muassa velkaantumisasteen kasvu, johon yritykset pakotetaan, takauksen myöntävien pankkien kasvaneet riskit sekä riskien monipuolistamiseen ja hajauttamiseen tähtäävien rahoitusmenetelmien (kuten luottoriskijohdannaisten) yhä monimutkaisempi rakenne ovat johtaneet huomautuksiin ja tutkinnan aloittamiseen. Rahoitusjärjestelmän monipuolistamisen ja maksuvalmiuden kasvun kääntöpuoli on investointien ja riskien lisääntynyt keskinäinen riippuvuus, joka saattaa johtaa huomattavan laiminlyönnin tapahtuessa ennakoimattomiin dominovaikutuksiin maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla. Järjestelmän säänneltyjen alueiden yksilöllisen seulonnan ja valvonnan sekä sääntelemättömien osien paremman seurannan ja valvonnan lisäksi tarvitaan yleinen, kaikkien valvontaviranomaisten ja poliittisten toimijoiden yhdessä toteuttama operatiivisten ja järjestelmäriskien sekä makrotaloudellisen vakauden arviointi.

Kolmas mietinnössä käsitelty aihe on vähittäisrahoitusmarkkinoiden huomattavasti alhaisempi yhdentymisaste. Perinteisten kotimaisten vähittäisrahoitusrakenteiden vankkaan valta-asemaan ei voida vastata suoraviivaisesti avaamalla kansalliset markkinat pakottamalla ne hyväksymään ulkomaiset tuotteet ja myyntimenetelmät näiden alkuperämaiden valvonta- ja kuluttajansuojajärjestelmien perusteella. Kuluttajansuojelun perinteet ja liiketoiminnan valvonnan toteuttamistavat ovat juurtuneet tiukasti erilaisiin oikeudellisiin ja sosioekonomisiin järjestelmiin eikä niitä voida noin vain muuntaa kaikille sopivaksi, yhdenmukaistetuksi menettelyksi. Tältä osin olisikin keskityttävä liikkuvien käyttäjien konkreettisiin rajat ylittäviin tarpeisiin ennemmin kuin kunnianhimoisiin rajat ylittävän kaupankäynnin edistämisyrityksiin kotimaisten käyttäjien keskuudessa kilpailun ja valinnanvaran lisäämiseksi. Esittelijä pitää myönteisenä, että rahoitusala kehittää Euroopan laajuisia rahoitustuotteita kuten eläkejärjestelmiä, kiinnelainoja tai erityisiä vakuutustuotteita koskevia pilottihankkeita. Näitä tuotteita varten olisi laadittava asianmukainen valvonta-, sopimusoikeus- ja kuluttajansuojajärjestelmä, jonka puitteissa tuotteet voisivat EU:n sisällä liikkua rajojen yli ja kaikki asianosaiset sääntelijät voisivat tunnustaa ne vastavuoroisesti.

Perinteiset luotonantajat ovat vasta hiljattain tunnustaneet aiemmin epävirallisella sektorilla työskennelleiden, omaa yritystä perustavien itsenäisten ammatinharjoittajien mikrolainojen tarpeen, ja ne vastaavat kysyntään nihkeästi. Esittelijä ehdottaa, että komissio esittää mikrorahoitusta koskevan toimintasuunnitelman pohjautuen Euroopan ja muun maailman oikeudellisten ja sääntely-ympäristöjen parhaisiin käytäntöihin.

Samaisessa luvussa mainitaan myös tulevan demografisen muutoksen kestävä rahoittaminen rahastopohjaisten eläkejärjestelmien kautta. Ensimmäisen pilarin tulonjakoperusteella toimivien järjestelmien lisäksi toisen pilarin työeläkkeillä on tehtävänsä täytettävänä. Suurin haaste on niiden saattaminen muidenkin kuin vain harvojen valittujen ulottuville. Etenkin solidaarisuuteen perustuvia toisen pilarin etuusperusteisia järjestelmiä olisi kehitettävä sen sijaan, että estetään ja vaarannetaan niiden kehitys sellaisilla asetuksilla ja määräyksillä, jotka johtavat usein heikkolaatuisiin (maksuperusteisiin) järjestelmiin, joissa yksittäiset osalliset kantavat sijoitusriskin. Toiminnan vakauden valvonnan tulisi perustua yleistä Solvenssi II ‑järjestelyä tarkemmin erityiseen lisäeläkerahastodirektiiviin.

Toinen tässä luvussa käsitelty tärkeä kysymys on rahoitusalan peruspalveluiden saanti. Pankkitili, mahdollisuus käyttää pankkiautomaatteja, pankkikorttimaksuja tai muita turvattuja maksuvälineitä, suorittaa pankkisiirtoja alhaisin kuluin ja säästää tai lainata rahaa ovat peruspalveluita, joiden tulisi olla kaikkien kansalaisten käytettävissä. Tämä ei kuitenkaan ole kaikkialla itsestään selvää. Monilta Euroopan kansalaisilta evätään pankkiasiakkaaksi pääsy ja rahoitusalan peruspalveluiden käyttö alhaisten tulojen, aiemman velkaantumisen, huonon asuinpaikan tai jopa vääränlaiseksi katsotun nimen perusteella. Komissiota pyydetään aloittamaan eurooppalainen tutkimus, jossa arvioidaan rahoitusalan peruspalvelujen saantia ja punnitaan, missä määrin peruspalvelujen tuottamista koskevan yleisen palvelupakon määrääminen rahoituslaitoksille on suotavaa ja kuinka toteuttamiskelpoinen ajatus on.

Neljäs sarja ehdotuksia on omistettu rahoitusalan tuntemuksen edistämiselle ja käyttäjien panoksen lisäämiselle politiikan suunnittelussa. Taloudellisessa toimintaympäristössä, jossa uudet monimutkaiset tuotteet ja nokkelat myynti- ja markkinointikeinot lisääntyvät nopeasti, ei riitä, että vain julistetaan kuluttajien hyötyvän valinnanvaran kasvusta. Avoimuusvaatimusten ja suojajärjestelmien laatimisen lisäksi myös rahoitusalan tuntemuksen edistäminen ja kuluttajavalistus kuuluvat julkisen vastuun piiriin. OECD suositteli vuonna 2005 rahoitusalan valistuksen ja taloudellisen osaamisen edistämispyrkimysten lisäämistä. Tuoreet tutkimukset antavat epämiellyttävän kuvan tilanteesta, jossa on silmiinpistävää muun muassa se, että nuoremmat sukupolvet pärjäävät heidän vanhempiaankin heikommin. On ilmeistä, että taloudellisen osaamisen lisääminen ja rahoitusalan valistuksen parantaminen erityisten ohjelmien ja internet-sivujen avulla sekä erottamattomana osana kouluissa annettavaa peruskoulutusta on välttämättömyys, joskaan se ei voi korvata huolellista suojelua ja valvontaa.

Rahoituspalvelujen tarjoajien lainsäädännön valmisteluun ja politiikan suunnitteluun Euroopan tasolla antamaan valtavaan panokseen verrattuna kuluttajat ja palveluiden käyttäjät, kuten pk-yritykset, eivät juuri saa ääntään kuuluviin. Komissio perusti vuonna 2004 FIN-USE -foorumin, jonka 14 riippumatonta asiantuntijaa antaa yksilölliseltä pohjalta panoksensa moniin sisämarkkinoiden pääosaston käsittelemiin rahoitusmarkkinoita koskeviin kysymyksiin. Foorumin asianmukaisuus ja tehokkuus arvioidaan tämän kevään aikana. Mainitun asiatuntijaverkoston lisäksi kuluttajien kanssa käytävästä vuoropuhelusta vastaavan terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston alaisuuteen perustettiin kesällä 2006 rahoituspalvelujen kuluttajaryhmä, joka pyrkii lujittamaan suhteita kuluttajajärjestöihin. Esittelijän oma kokemus parlamentissa on osoittanut kuluttajien ja loppukäyttäjien olevan varsin aliedustettuja rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaan liittyviä kysymyksiä ajavissa painostusryhmissä. Esittelijä suosittaa, että komissio harkitsee rahoitustuote- ja rahoituspalvelualan eurooppalaisten kuluttaja- ja käyttäjäjärjestöjen yhteydessä tai niiden palveluksessa toimivien asiantuntijoiden työn helpottamista ja rahoittamista, sillä asiantuntijaorganisaatiot voivat seurata kaikkea rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaan liittyvää kuulemis- ja sääntelytoimintaa.

Toimielinten osalta esittelijä toistaa EP:n talous- ja raha-asioiden valiokunnan kannan, joka keskittyy sääntelyn parantamiseen muun muassa perinpohjaisten vaikutusarviointien sekä säännösten johdonmukaisen täytäntöön- ja voimaanpanon kautta. Esittelijä kannattaa komitologiasopimusta ja toistaa pyynnön ottaa parlamentin tarkkailijoita tason 2 komiteoihin.

Mietinnössä kiinnitetään suurta huomiota sääntely- ja valvontarakenteisiin. Esittelijä varoittaa, että nykyinen hajanainen valvontajärjestelmä saattaa jäädä jälkeen rahoitusmarkkinoiden kehityksestä etenkin monimutkaisten uusien tuotteiden ja niiden makrotason vuorovaikutusten ja seurausten valvonnassa. Vaikka nykyisen järjestelmän voidaan katsoa riittävän yritystoiminnan valvonnan tehokkaan suorittamisen takaamiseksi paikanpäällä tapahtuvan valvonnan kansallisten perinteiden ja käytäntöjen puitteissa, esittelijä ehdottaa nykyisiin kansallisiin valvonta- ja täytäntöönpanorakenteisiin ja perinteisiin pohjautuvan valvontajärjestelmän toteuttamista. Siihen kuuluu myös hyvin varustettu eurooppalainen toimeenpanoelin, jolla on valtuus valvoa laajojen, valtioiden ja toimialojen rajat ylittävien finanssiryhmittymien toiminnan vakautta ja järjestelmäriskejä.

Esittelijä pitää tervetulleina huhtikuussa 2006 järjestetyn kriisiharjoituksen oppeja hyödyntävän, neuvoston ja EKP:n yhteisen työryhmän toimia sekä työryhmän perustamista rahoituspalvelukomitean alaisuuteen käsittelemään valvontarakenteiden pitkän aikavälin ongelmia. Esittelijä toistaa EP:n ehdotuksen uuden puolueettomien asiantuntijoiden korkeantason neuvoa-antavan ryhmän perustamisesta, sekä kannustaa toimielinten välistä valvontaryhmää (IIMG) laatimaan uusia linjauksia Lamfalussy-menettelyn tulevaisuudesta. Syksyllä saadaan erinäisiä selvityksiä, joissa arvioidaan tilannetta ja luodaan perusta kauaskantoisemmille toimille sääntely- ja valvontajärjestelmän toteuttamiseksi. Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman tulevaan edistymiseen ja menestykseen tarvitaan luotettava ja ammattitaitoinen, hyvin varustettu eurooppalainen valvontarakenne, joka vetää vertoja noin 30:lle (konsolidoinnin myötä alati vähenevä määrä) suurelle eurooppalaiselle toimijalle. Järjestelmä voisi myös vahvistaa Euroopan vaikutusvaltaa unionin rajojen ulkopuolella yleisten säännösten laadinnassa ja edistää niiden voimaan saattamista Euroopan markkinoilla toimivien mutta unionin ulkopuolella sijaitsevien toimijoiden keskuudessa.


oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO  (11.4.2007)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

rahoituspalveluista 2005–2010 – Valkoinen kirja

(2006/2270(INI))

Valmistelija: Jean-Paul Gauzès

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.        on tyytyväinen, että komissio on sisällyttänyt valkoiseen kirjaansa seuraavat taloudellisen toiminnan painopistealueet: eurooppalaisten rahoitusmarkkinoiden lujittaminen, pääoman vapaan liikkumisen esteiden poistaminen ja rahoituspalvelujen valvonnan parantaminen;

2.        toteaa yhden painopistealueen liittyvän oikeudelliseen näkökohtaan seuraavasti: "pannaan voimassaoleva lainsäädäntö täytäntöön, sovelletaan sitä asianmukaisesti ja arvioidaan jatkuvasti lainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta sekä sovelletaan paremman sääntelyn suunnitelmaa tinkimättömästi tuleviin aloitteisiin";

3.        katsoo, että sidosryhmien edustajien välisten neuvottelujen – etenkin rahoituspalveluja koskevien toimielinten välisen seurantaryhmän neuvottelujen – olisi oltava edelleen keskeisessä asemassa, ja korostaa, että ne olisi järjestettävä riittävän lähellä päätöksentekoprosessia, jotta asianomaiset kannanotot voidaan todella ottaa huomioon; pyytää komissiota jatkamaan kuulemistensa vastausten julkaisemista prosessin avoimuuden varmistamiseksi;

4.        toteaa, että lainsäädäntökäytännön parantamista koskevan sopimuksen mukaisesti kaikki komission uudet ehdotukset olisi alistettava tärkeistä kysymyksistä tehtävälle vaikutusten arvioinnille; pahoittelee, ettei kyseistä sopimusta ole tähän mennessä pantu täytäntöön tyydyttävällä tavalla ja painottaa, että vaikutusarviointien ei saisi missään tapauksessa merkitä lainsäädäntötoiminnan halvaantumista; vahvistaa, että Euroopan parlamentti on sitoutunut parantamaan sääntelyä ja tekemään vaikutustenarviointeja, kun se tekee huomattavia muutoksia lainsäädäntöehdotuksiin;

5.        muistuttaa, että asianmukaisen säädösmuodon valinnalla eli sillä, valitaanko direktiivi vai asetus, on merkitystä; vaatii asiaa koskevan keskustelun aloittamista toimielinten välisen seurantaryhmän työn pohjalta;

6.        on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut tulkitsemaan terminologiaa johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota varmistamaan uutta lainsäädäntöä luonnostellessaan, että terminologia on yhdenmukainen nykyisen terminologian kanssa sekä Euroopan tasolla että maailmanlaajuisella tasolla;

7.        on huolestunut siitä, että jäsenvaltiot laiminlyövät edelleen määräaikoja, jotka koskevat yhteisön lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja kehottaa vahvistamaan jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä;

8.        katsoo, että jos jälkiarvioinneista ilmenee, etteivät tietyt lainsäädäntötekstit ole tuottaneet hyviä tuloksia, niitä olisi muutettava tai ne olisi kumottava asianomaisen lainsäädäntömenettelyn mukaisesti.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Rahoituspalvelut 2005–2010 – Valkoinen kirja

Menettelynumero

2006/2270(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

ECON

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI
29.11.2006

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Jean-Paul Gauzès
24.10.2006

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

29.1.2007

11.4.2007

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

11.4.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marek Aleksander Czarnecki, Bert Doorn, Cristian Dumitrescu, Monica Frassoni, Giuseppe Gargani, Klaus-Heiner Lehne, Hans-Peter Mayer, Hartmut Nassauer, Aloyzas Sakalas, Francesco Enrico Speroni, Gary Titley, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Sharon Bowles, Jean-Paul Gauzès, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Jacques Toubon

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskeva valkoinen kirja

Menettelynumero

2006/2270(INI)

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON
29.11.2006

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI
29.11.2006

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

 

 

 

 

 

Tehostettu yhteistyö
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Ieke van den Burg
13.12.2005

 

Alkuperäinen esittelijä

 

Valiokuntakäsittely

30.1.2007

27.3.2007

8.5.2007

 

 

Hyväksytty (pvä)

18.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

31

2

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Mariela Velichkova Baeva, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Ieke van den Burg, David Casa, Jan Christian Ehler, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Sophia in 't Veld, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Wolf Klinz, Christoph Konrad, Kurt Joachim Lauk, Andrea Losco, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, Lapo Pistelli, Joop Post, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Heide Rühle, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Margarita Starkevičiūtė, Ivo Strejček, Sahra Wagenknecht

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Katerina Batzeli, Werner Langen, Vladimír Maňka, Donato Tommaso Veraldi, Kristian Vigenin

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Wolfgang Bulfon

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

27.6.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö