MIETINTÖ euroaluetta koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta 2007
28.6.2007 - (2007/2143(INI))
Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Dariusz Rosati
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
euroaluetta koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta 2007
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vuotuinen lausuma euroalueesta 2007” (KOM(2007)0231),
– ottaa huomioon komission 7. toukokuuta 2007 esittämät kevään talousennusteet,
– ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2006[1],
– ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin taloudellisesta tilanteesta: alustava kertomus talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista vuodeksi 2007[2],
– ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista[3],
– ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman euroalueen laajentumisesta[4],
– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kansainvälisen valuuttarahaston toiminnan strategisesta tarkistamisesta[5],
– ottaa huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) vuosikertomuksen 2006,
– ottaa huomioon EKP:n maaliskuussa 2007 antamat raportit rahapoliittisesta yhdentymisestä Euroopassa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0264/2007),
A. ottaa huomioon, että euroalueen BKT kasvoi 2,7 prosenttia vuonna 2006 vuoden 2005 1,4 prosentista, mikä oli paras saavutus vuoden 2000 jälkeen, ja että inflaatioprosentti 2,2 säilyi muuttumattomana vuodesta 2005,
B. ottaa huomioon, että julkisen talouden vaje laski 1,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006, kun se vuonna 2005 oli 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen,
C. ottaa huomioon, että työttömyysaste laski 7,6 prosenttiin vuoden 2006 loppuun mennessä eli kaikkein alhaisimmaksi 15 vuoteen,
D. ottaa huomioon, että euroalueen jäsenyys lisää jäsenvaltioiden välistä keskinäistä taloudellista riippuvuutta ja edellyttää talouspolitiikan tiiviimpää koordinointia rakenteellisten heikkouksien korjaamiseksi, jotta tuleviin haasteisiin voidaan vastata ja sulauttaa euroalue laajempaan globaaliin talouteen,
E. ottaa huomioon, että euroalue on maailman talouden vakauden ydintekijä,
Makrotalouden kehitys
1. panee tyytyväisenä merkille suotuisan talouskehityksen vuonna 2006 kasvun ja työllisyyden osalta, mikä johti kahden miljoonan uuden työpaikan luomiseen ja julkisen talouden vajeen pienenemiseen; huomauttaa, että korkeiden työttömyyslukujen ja heikon työmarkkinoille osallistumisen vuoksi unionin on mahdotonta vastata onnistuneesti maailmantalouden nykyisiin ja tuleviin haasteisiin;
2. panee merkille, että elpyminen on osaltaan rakenteellisista parannuksista johtuvaa, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että työn tuottavuus kasvaa nopeammin; katsoo kuitenkin, että on liian aikaista tehdä pitäviä johtopäätöksiä siitä, onko elpyminen luonteeltaan suhdanteista johtuvaa vai rakenteellista; kehottaa tässä suhteessa varovaiseen politiikkaan;
3. pitää myönteisenä sitä, että euroalueen jäsenet ovat yhteisesti ponnistelleet liiallisen budjettialijäämän korjaamiseksi uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti; korostaa komission katsovan, että sopeuttamisen laatu koko euroalueella on parantunut, kertaluonteisiin toimenpiteisiin turvautuminen on vähentynyt ja julkiset menot ovat pienentyneet; painottaa erityisesti, että vakautusponnistelujen yhdistäminen erityisesti liiallisen alijäämän maissa ja parantunut taloudellinen kehitys vähensivät euroalueen vuoden 2006 alijäämää 1,6 prosenttiin BKT:sta verrattuna 2,5 prosenttiin BKT:sta vuonna 2005;
4. korostaa, että terve finanssipolitiikka on kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen ennakkoedellytys, koska alhaiset budjettialijäämät ja pieni julkinen velka edistävät matalia ja vakaita inflaatio-odotuksia ja auttavat ylläpitämään alhaista korkotasoa; varoittaa toistamasta vuosien 1999–2001 poliittisia virheitä; kehottaa tämän vuoksi käyttämään nykyistä suotuista kehitystä kahdella tavalla, jotta voitaisiin poistaa alijäämät ja kasvattaa ylijäämiä, mikä vähentäisi velkaantumista, ja kehottaa parantamaan julkisen rahoituksen laatua niin, että lisätään investointeja opetukseen, ammatilliseen koulutukseen, infrastruktuuriin ja tutkimukseen ja innovointiin, mikä auttaisi vastaamaan väestön ikääntymisen asettamiin haasteisiin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä sitä, että euroryhmä hyväksyi 20. huhtikuuta 2007 euroalueen jäsenvaltioiden finanssipolitiikan suuntaviivat ja muistuttaa sitoumuksesta vahvistaa julkista taloutta aktiivisesti hyvinä aikoina ja käyttää odottamattomat ylimääräiset tulot alijämän ja velan vähentämiseen;
5. korostaa suhdanteita tukevan politiikan riskejä joissakin jäsenvaltioissa; panee merkille koko euroalueella havaitut ponnistelut julkisen talouden tervehdyttämiseksi; korostaa kuitenkin, että velvoite saavuttaa vakaus- ja kasvusopimuksessa eritelty keskipitkän aikavälin tavoite edellyttää, että jäsenvaltioiden talous on hyvinä aikoina ylijäämäinen; uskoo, että tervehdyttämispyrkimystä on vahvistettava muun muassa väestörakenteen kehityksen tulevaisuudessa asettaman haasteen takia; huomauttaa, että uudistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa vaaditaan yksiselitteisesti taloussuhdanteen vakauttamista; panee merkille, että finanssipolitiikkaa koskevat menettelysäännöt tai määrävaatimukset sekä riippumattomat finanssilaitokset tukevat julkisen talouden tervehdyttämistä ja auttavat välttämään suhdannevaihteluita vahvistavaa politiikkaa;
6. panee merkille EKP:n päätöksen nostaa korkoja edelleen vuonna 2006; toteaa, että vaikka inflaatio pysyikin hallinnassa energian hintojen äkillisestä kasvusta huolimatta, M3-raha-aggregaatin M3 kasvuvauhti on järjestelmällisesti ylittänyt huomattavasti 4,5 prosentin viitearvon vuodesta 2001 lähtien ilman, että inflaatio olisi kiihtynyt; kehottaa EKP:tä selittämään tämän ristiriidan syyt paremmin ja selvittämään, onko se merkkinä kasvavasta likviditeetistä, joka voi tulevaisuudessa kiihdyttää inflaatiota, vai johtuuko se muista tekijöistä, kuten rahamarkkinoiden syventymisestä, rahatalouden innovaatioista ja euron kansainvälisen merkityksen lisääntymisestä;
7. huomauttaa, että varallisuushinnat nousevat yhä nopeammin varsinkin kiinteistöalalla, mikä voi olla normaali merkki terveestä taloudesta mutta voi myös aiheuttaa rajujen korjausliikkeiden riskin; katsoo, että tällainen kiihtyvä varallisuushintojen nousu lisää varovaisen finanssipolitiikan tarvetta jäsenvaltioissa, joissa kyseistä kehitystä tapahtuu, sekä tarvetta toteuttaa kyseistä epävakautta estäviä kansallisia toimia ja parantaa vakauden valvontaa koskevaa sääntelyä; kehottaa kansallisia lainsäätäjiä ja sääntelijöitä arvioimaan huolellisesti kiinteistömarkkinoiden kehitystä; viittaa eriytettyyn lähestymistapaan, jossa otetaan huomioon kasvua ja talousarviota koskevat jäsenvaltioiden erityistilanteet;
8. huomauttaa, että euron vaihtokurssin nimellinen arvonnousu, joka oli 11,4 prosenttia Yhdysvaltain dollariin verrattuna, 12,4 prosenttia jeniin verrattuna ja 8 prosenttia Kiinan renminbiin verrattuna, johti vain vähäiseen eli 3,5 prosentin reaalisen valuuttakurssin nousuun vuonna 2006 eikä ole toistaiseksi haitannut vientiä tai kasvua euroalueella; huomauttaa kuitenkin, että vaikutukset ovat eri jäsenvaltioissa erilaisia riippuen niiden talouden rakenteista ja siitä, miten joustavasti niiden kiinteistöala reagoi vaihtokurssin muuttumiseen; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään lisäämään valmiuksiaan korjaustoimiin; korostaa, että on otettava huomioon vaikutukset, joita korkotason tulevilla nousuilla voi olla euron vaihtokurssiin ja eurooppalaisen talouden kilpailukykyyn;
Talous- ja rahaliiton toiminta
9. katsoo, että eri jäsenvaltioiden erilaiset kasvu-, inflaatio- ja työllisyyssuuntaukset voivat kuvastaa erilaista kehitystä, esimerkiksi väestökehityksen suuntauksia, rakenteellisten uudistusten kehityksen eroja, erilaisia kasvumahdollisuuksia sekä kiinnikuromisprosesseihin liittyviä eroja; korostaa kuitenkin, että tämänhetkiset korkeat vaihtotaseen alijäämät joissakin jäsenvaltioissa kertovat kilpailukyvyn kehityksen eroista ja että talouspolitiikan erilaiset lähestymistavat jäsenvaltioissa ovat avain näiden erojen selittämiseen;
10. huomauttaa, että suurenevat erot euroalueen talouksien kansainvälisessä kilpailukyvyssä ja tuottavuudessa johtuvat osittain yksikkötyökustannusten erilaisesta kehityksestä, mikä heijastaa tuottavuuden ja palkkojen erilaista kehitystä; toteaa, että viime vuosina palkkojen kasvu on jäänyt tuotannon kasvua alemmaksi; korostaa, että tuottavuuden kasvu on yhdistettävä kasvun hedelmien reilumpaan jakoon; kehottaa osakkeenomistajia ja yritysten johtajia noudattamaan vastuullista politiikkaan liittyen yritysten huipputason palkkioihin ja bonuksiin, jotka kasvavat usein suhteettomasti tavalliseen palkkatasoon verrattuna ja antavat siten väärän viestin ja vaikeuttavat vastuullisen palkkapolitiikan tukemista; toteaa, että matala inflaatio on myös tärkeä tekijä yksikkötyökustannusten suotuisan kehityksen kannalta;
11. kehottaa tässä yhteydessä yhdentämään edelleen tavaroiden ja palvelujen markkinoita, jotta voidaan korjata talous- ja rahaliiton nykyisten markkinoiden jakaantuminen kansallisiin markkinoihin ja synkronoida asianosaisten kansantalouksien suhdannevaihtelut;
12. muistuttaa siitä, että euro voi säilyttää pitkällä aikavälillä vahvuutensa ja uskottavuutensa kansainvälisillä finanssimarkkinoilla vain, jos euroalueen jäsenvaltiot lähentyvät vielä toisiaan kaikilla valuutan vakauden kannalta merkittävillä aloilla; kannustaa euroalueen jäsenvaltioita ja erityisesti työmarkkinaosapuolia ponnistelemaan tässä yhteydessä entistä voimakkaammin ja myös parantamaan tuottavuutta, mikä on tärkeää myös Lissabonin tavoitteiden saavuttamisen kannalta;
13. palauttaa mieliin, että EKP:n rahapolitiikka ei koskaan voi olla täysin yksittäisten jäsenvaltioiden tilanteen mukainen; huomauttaa, että nopean kasvun maissa inflaatio on rakenteellisesti korkeampi ja reaalikorot matalammat, mahdollisesti jopa negatiiviset; pitää näitä tilanteita yhteisestä rahaliitosta johtuvina ja vaatii tervettä finanssipolitiikkaa vakauden säilyttämiseksi etenkin liittyen tarpeeseen, joka koskee varautumista väestörakenteeseen liittyviin riskeihin;
14. huomauttaa, että löyhä finanssipolitiikka yhdistettynä korkokantaa ja vaihtokurssia nostamalla johdettuun rajoittavaan rahapolitiikkaan johtaa optimaalista huonompaan politiikkojen yhdistelmään, josta voi olla seurauksena liiallisia makrotaloudellisia vakauttamiskustannuksia; katsoo, että finanssipolitiikan tiukentaminen vähentäisi rahapolitiikkaan kohdistuvia paineita ja antaisi mahdollisuuden parempaan politiikkojen yhdistelmään, jonka ansiosta talouskasvu nopeutuisi inflaation ollessa tietyllä tasolla;
Rakenteelliset uudistukset sisämarkkinoilla
15. muistuttaa, että yhdentyneillä eurooppalaisilla rahoitusalan markkinoilla on olennainen tehtävä EMU:n sujuvan toiminnan varmistamisessa; toistaa siksi, että rahoitusalan markkinoiden yhdentyminen on saatettava loppuun ja rahapoliittisen yhdentymisen jäljellä olevat esteet poistettava, jotta saadaan luotua tehokas rahapoliittinen järjestelmä ja parannettua euroalueen valmiuksia käsitellä taloudellisia häiriöitä; kiinnittää huomiota siihen, että rahapoliittinen yhdentyminen voi olla myös uhka rahapoliittiselle vakaudelle, mikäli kriisien ehkäisemistä, hallintoa ja päätöksentekoa koskevat menettelyt pysyvät jaoteltuina kansallisella tasolla, mikä vaikeuttaa alueen laajuista reagointia; toteaa siksi tässä yhteydessä jälleen, että tarvitaan yhdentynyt yhteistyössä toimivien valvojien eurooppalainen järjestelmä, joka on yksi tärkeimmistä tekijöitä rahoitusalan markkinoiden yhdentymisen loppuun saattamisessa;
16. katsoo, että tuotannon, palveluiden sekä työ- ja rahoitusmarkkinoiden rakenneuudistusten tahtia on nopeutettava ja että sisämarkkinoiden toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää talouskasvun edistämiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi;
17. huomauttaa, että palveluiden osuus euroalueen BKT:stä on noin 70 prosenttia ja että palvelusektori tarjoaa parhaat mahdollisuudet työllisyyden kasvuun; panee merkille, että palveluiden inflaatiolla on pysyvä vaikutus ydininflaatioon; korostaa siksi, että kilpailun lisääntyminen palvelualalla laskisi inflaatiota; vaatii sen vuoksi täysin toimivaa palveluiden sisämarkkinaa ja 12. joulukuuta 2006 palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY[6] pikaista täytäntöönpanoa;
18. on sitä mieltä, että panemalla Lissabonin strategia täytäntöön tehokkaasti ja täysipainoisesti voidaan saavuttaa suurempi kasvupotentiaali; pitää valitettavana sitä, että euroalueen innovatiiviset tulokset, esimerkiksi tutkimukseen ja kehitykseen käytetyt yritysten määrärahat, ovat alhaisempia kuin Yhdysvalloissa ja Japanissa; pitää valitettavana myös sitä, että euroalueen julkisen ja yksityisen sektorin tutkimukseen ja kehitykseen käyttämä kokonaisrahoitus on jäänyt noin kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen tavoite, jonka mukaan rahoituksen on lähestyttävä kolmea prosenttia BKT:stä vuoteen 2010 mennessä; vaatii siksi innovaatioon perustuvaa kasvua edistävää johdonmukaista politiikkaa; muistuttaa, että tällainen politiikka edellyttää investointien lisäämistä infrastruktuuriin, tutkimukseen, innovointiin, elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen, enemmän kilpailua tuotteiden ja palveluiden markkinoilla, kehittyneempiä rahoitusaloja ja työmarkkinoiden jouston lisäämistä varmistamalla samalla sosiaaliturvan riittävä taso (joustoturva) uudistetun Lissabonin strategian mukaisesti sekä täydentäviä toimia uudistusten aiheuttamien liiallisten erojen korjaamiseksi;
Euroalueen laajentuminen
19. panee tyytyväisenä merkille Slovenian liittymisen euroalueeseen 1. tammikuuta 2007 ja sen, että tolarin vaihtuminen euroon sujui joustavasti;
20. rohkaisee muita uusia jäsenvaltioita jatkamaan toimia euroalueeseen liittymisen valmistelemiseksi; korostaa lähentymisprosessista ja euron lopullisesta käyttöönotosta sekä uusille jäsenvaltioille että koko euroalueelle koituvaa hyötyä; katsoo, että euroaluetta koskevissa kysymyksissä ei pitäisi keskittyä yksinomaan uusiin jäsenvaltioihin, ja viittaa ulkopuolelle jättäytymistä koskevaan kysymykseen;
21. korostaa, että parlamentin, neuvoston ja komission on tehtävä keskenään sopimus euroalueen hakemusmenettelyä koskevasta selkeästä etenemissuunnitelmasta riittävän arviointi- ja valmisteluajan takaamiseksi kaikille osallistuville toimielimille, sillä se lisäisi kansalaisten ja jäsenvaltioiden luottamusta käyttöönottoprosessiin;
22. pitää valitettavana, että lähentymisperusteiden arvioinnissa käytetty hintavakauden määritelmä ei aina vastaa EKP:n rahapolitiikassaan käyttämää hintavakauden määritelmää;
23. vaatii tehokkaampia toimia rahanpesuun ja petoksiin puuttumiseksi ja kyseenalaistaa sen, että komission säännöllisissä kertomuksissa ei anneta riittävästi tietoja offshore-yhtiöistä tai niiden asemasta ja merkityksestä, ja vaatii antamaan tietoja aiheesta,
24. katsoo, että uusille jäsenvaltioille voi olla haastavaa liittyä euroalueeseen erityisesti hintavakautta koskevan perusteen osalta, koska inflaatio voi olla osa kiinnikuromisprosessia; vaatii sen vuoksi neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan lähentymisperusteita analysoimalla edelleen lähentymisehtojen soveltamista euroalueen mahdollisiin uusiin jäseniin ja käymällä aiheesta poliittista keskustelua ottaen huomioon uuden tilanteen ja talouskehityksen erot; korostaa, että lähentymisehtoja on sovellettava perustamissopimuksen mukaisesti eikä euroalueen kilpailukykyä saa missään tapauksessa asettaa kyseenalaiseksi;
25. muistuttaa, että kansalaisille suunnatut laajat tiedotuskampanjat on aloitettava hakijajäsenvaltioissa varhain, sillä ne lisäävät luottamusta käyttöönottoprosessiin, ja että kaikkien osallisten on hoidettava käyttöönottovaihetta reilulla tavalla, jotta eurosta tulisi menestys; katsoo, että kansalaisten tiedonpuutetta on vähennettävä ja että tiedotusvälineiden käyttöä tiedotuskampanjoihin on valmisteltava varhaisessa vaiheessa;
Hallinto
26. katsoo, että jäsenvaltioiden on parannettava finanssipolitiikkojensa koordinointia syklin eri vaiheissa erityisesti yhteisen aikataulun ja yhteisten makrotaloudellisten olettamusten avulla; vaatii vakaus- ja kasvusopimuksen tiukkaa ja tehokasta täytäntöönpanoa;
27. katsoo, että Lissabonin strategiaan liittyvää rakenteellisen valvonnan euroaluetta koskevaa ulottuvuutta olisi vahvistettava lisäämällä toimia, jotka ovat tarpeen talous- ja rahaliiton toiminnan parantamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että ensimmäinen askel tähän suuntaan on otettu komission vuosittaisessa Lissabonin strategian täytäntöönpanoa koskevassa tilanneselvityksessä, jossa kiinnitetään päähuomio euroalueeseen;
28. korostaa, että Euroopan yhdentymisprosessia ja sen hallintaa on vahvistettava, erityisesti euroalueella, sillä se on ainoa tapa vastata maailmanlaajuisiin taloudellisiin haasteisiin; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota tulevaisuudessa varmistamaan, että euroaluetta koskevassa vuosittaisessa kertomuksessa annetaan poliittisia suosituksia välineistä, joilla mahdollistetaan yksityiskohtainen vuoropuhelu unionin taloudellisen hallinnan vahvistamiseen osallistuvien yhteisön eri elinten välillä;
29. muistuttaa, että Lissabonin strategian tehokkuutta on lisättävä yhdistämällä edelleen erikseen käytettyjen talouspoliittisten välineiden sisältö ja ajoitus sellaisen älykkään kasvustrategian saavuttamiseksi, jossa keskitytään edelleen raportointi- ja arviointityöhön kansallisten uudistusohjelmien alalla mutta käsitellään samalla myös kansallisia vakaus- ja lähentymisohjelmia;
30. katsoo, että euroryhmän olisi päätettävä euroalueen kahden seuraavan vuoden tavoitteita koskevasta etenemissuunnitelmasta; uskoo, että euroryhmän pitäisi siirtyä epävirallisista puitteista virallisempiin institutionaalisiin puitteisiin, joilla on asianmukaiset perusrakenteet, sillä se edistäisi vahvempaa taloudellista koordinointia;
Ulkoinen edustus
31. korostaa, että eurosta on kehittynyt Yhdysvaltain dollarin jälkeen tärkein kansainvälinen valuutta; katsoo erityisesti että euron laaja käyttö kansainvälisillä arvopaperimarkkinoilla on euron kansainvälisen aseman tärkein piirre; pitää valitettavana sitä että euroryhmän puheenjohtaja, komissio ja EKP ovat edustettuina hyvin vaihtelevissa määrin erilaisissa kansainvälisissä laitoksissa ja kansainvälisillä foorumeilla; panee kiinnostuneena merkille, että euroryhmä ja ECOFIN-neuvosto ovat harkinneet ehdotuksia euroalueen ulkoisen edustuksen vahvistamiseksi ja ulkoisen edustuksen puitteissa tapahtuvan toiminnan koordinoinnin parantamiseksi; katsoo, että tarvitaan lisätoimenpiteitä, ennen kuin euroalueen ulkoinen edustus on oikeassa suhteessa kasvavaan rooliin, joka euroalueella on maailmantaloudessa; katsoo, että yhteisen ulkoisen edustuksen edellytyksenä on todellinen yhteinen talouspolitiikka euroalueella; toteaa jälleen, että paras vaihtoehto euroalueen edustukselle tärkeimmillä kansainvälisillä rahoitusfoorumeilla ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa on edelleen yhden puheenjohtajuuden luominen koko euroalueelle;
0 0
0
32. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman euroryhmän puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0168.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0051.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0054.
- [4] EUVL C 298 E, 8.12.2006, s.249.
- [5] EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 118.
- [6] EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
PERUSTELUT
Euroaluetta koskeva vuotuinen kertomus 2007 on toinen Euroopan komission laatima vastaavasta aiheesta tehty kertomus. Neuvosto ja Euroopan parlamentti ottivat viime vuonna tehdyn kertomuksen hyvin vastaan ja pitivät sitä tärkeänä asiakirjana, jossa annettiin perusteellinen analyyttinen arvio euroalueen taloustilanteesta. Tämänvuotisessa kertomuksessa luodaan katsaus vuoden 2006 taloudelliseen tilanteeseen ja tarkastellaan euroalueen jäsenvaltioiden eteen tulevia taloudellisia haasteita.
Euroalueen talous elpyi huomattavasti vuonna 2006. BKT:n kasvu kiihtyi 2,7 prosenttiin edellisen vuoden 1,4 prosentista ja työttömyysprosentti laski vuoden 2006 lopussa 7,6:een eli alhaisimmaksi viiteentoista vuoteen. Vuonna 2006 luotiin kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa, mikä osoittaa, että joissakin jäsenvaltioissa tehdyt työmarkkinauudistukset alkavat kantaa hedelmää. Talouskasvu oli laajapohjaista ja sitä tukivat vankka viennin laajeneminen ja kotimaisen kysynnän vahva elpyminen. Tämä osoittaa, että työmarkkinatilanne on parantunut ja että kuluttajien ja sijoittajien mielialat ovat kohentuneet. Kiinteistöalan vahvan noususuhdanteen tukena oli parantunut makrotaloudellinen vakaus, kun inflaatio pysyi 2,2 prosentissa eli muuttumattomana vuodesta 2005 ja julkisen talouden alijäämä laski 1,6 prosenttiin edellisen vuoden 2,5 prosentista.
Euroalueen kokonaistilanteen yleisesti ottaen myönteisen kuvan vastapainona on muutamia vähemmän myönteisiä suuntauksia. Ensinnäkin julkisen talouden tervehdyttäminen, niin huomattavaa kuin se onkin ollut, on riittämätöntä siihen nähden, mitä julkisen talouden kestävyyden jatkuva vahvistaminen vaatisi. Kun talous elpyy, maiden olisi kerrytettävä julkisen talouden ylijäämiä, joilla voidaan lieventää laskukauden aikaista huonompaa rahatilannetta ja päästä keskipitkän aikavälin tavoitteeseen saada julkisen talouden varat tasapainoon tai ylijäämäisiksi. Kuitenkin euroalueen suurimpien talouksien suhdannekorjatut alijäämät ovat yhä huomattavat. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä nykyistä noususuhdannetta parantaakseen yleistä rahoitusasemaansa ja valmistautuakseen "huonoihin aikoihin".
Toiseksi talouden elpymiskaudella tehdyt suhdanteita vahvistavat julkisen talouden toimet johtavat optimaalista huonompaan politiikkojen yhdistelmään, koska ne tuovat mukanaan inflaationvastaisia rahapoliittisia rajoituksia. Julkisen talouden jatkuva kannustaminen edellyttää korkokantojen nostamista inflaation hillitsemiseksi, ja tällöin hintavakauden säilyttäminen voi lisätä makrotaloudellisia kustannuksia. Riittävän kurinalaisen finanssipolitiikan puuttuminen voi aiheuttaa rahapolitiikan kiristymistä ja näin ollen kasvun ja työllisyyden vaikeutumista.
Kolmanneksi on muistettava, että makrotalouden indikaattoreiden koko Eurooppaa koskevat keskimääräiset arvot kätkevät taakseen kasvavat erot jäsenvaltioiden talouskasvussa, tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä. Nämä erot johtuvat monista tekijöistä, muun muassa rakenneuudistusten toteuttamisesta eri tahdissa, kiinnikuromisprosesseista ja kansallisten politiikkojen erilaisuudesta esimerkiksi palkanmuodostuksessa ja verotuksessa. Jäsenvaltioiden, joissa suhteellisen kilpailukyvyn huononeminen johtuu nopeasti kasvavista yksikkötyökustannuksista, olisi pyrittävä kääntämään nämä negatiiviset suuntaukset päinvastaisiksi.
Kertomuksessa korostetaan, että kestävä kasvu edellyttää lisää rakenteellisia uudistuksia, muun muassa sisämarkkinoiden toteuttamista tuotteiden, palveluiden ja työvoiman osalta. Erityisesti toimet, joilla saadaan aikaa lisää kilpailua ja avoimuutta palvelusektorilla, kiihdyttävät todennäköisesti kasvua ja tuovat lisää työpaikkoja tulevaisuudessa. Samalla tavoin Lissabonin strategian tarmokkaampi täytäntöönpano nopeuttaisi innovaatioiden ja tietämyksen kehittämistä ja tekisi euroalueen talouksista kilpailukykyisempiä ja dynaamisempia.
Euroalueen laajentuminen on prosessi, jonka odotetaan hyödyttävän yksittäisiä jäsenvaltioita samoin kuin koko euroaluetta. Kertomuksessa pannaan merkille Slovenian onnistunut liittyminen euroalueeseen ja rohkaistaan muita uusia jäsenvaltioita pyrkimään euron käyttöönottoon mahdollisimman pian. Liittymisprosessi voi kuitenkin vaikeutua, ellei nimellisen lähentymisen tason arviointiprosessi ole ehdokasvaltioissa riittävän yhtenäinen ja avoin. Kertomuksessa muistutetaan erityisesti, että lähentymisperusteiden arvioinnissa käytetty hintavakauden määritelmä (kolmen EU:n jäsenvaltion, joissa inflaatio on alhaisin, keskimääräinen inflaatioprosentti) ei vastaa EKP:n rahapolitiikassaan käyttämää hintavakauden määritelmää (inflaatioprosentti on alle kahden, mutta lähellä kahta prosenttia), ja vaaditaan epäjohdonmukaisuuden korjaamista. Lisäksi kertomuksessa huomautetaan, että eräillä uusilla jäsenvaltioilla, joiden talous kasvaa nopeasti, voi olla vaikeuksia täyttää inflaatiokriteeri ja liittyä euroalueeseen hidastamatta talouskasvuaan, koska inflaatio voi olla osoitus tuottavuuden vahvasta lisääntymisestä ja näin ollen osa kiinnikuromisprosessia. Kertomuksessa kehotetaankin komissiota ja neuvostoa tarkastelemaan lähentymisperusteita ottaen huomioon uuden tilanteen ja talouskehityksen erot.
Yhteisen rahan tuomien potentiaalisten etujen hyödyntäminen edellyttää jäsenvaltioiden toimien koordinointia, erityisesti yhteistä aikataulua ja yhteisiä makrotaloudellisia oletuksia kansallisia talousarvioita laadittaessa. Myös jäsenvaltioiden julkisen talouden saavutuksia ja uudistusohjelmia koskevaa EU-tason valvontaa olisi parannettava. Ulkoisten toimien osalta on olemassa selvät perusteet sille, että euroalueella on yhteinen edustus kansainvälisissä finanssilaitoksissa, edellyttäen, että eri jäsenvaltioiden talouspolitiikkoja koordinoidaan riittävästi.
Komission euroaluetta koskeva vuotuinen kertomus 2007 antaa hyvän pohjan kattavalle keskustelulle euroalueen yleisestä taloustilanteesta ja tulevista haasteista. Euroopan parlamentti voi sen perusteella esittää näkemyksiään ja laatia ensisijaisia tavoitteita, jotka koskevat unionin talouspolitiikkaa ja hallintoa.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Euroaluetta koskeva vuosittainen kertomus 2007 |
|||||||||||
|
Menettelynumero |
||||||||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
ECON |
|||||||||||
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Tehostettu yhteistyö |
|
|
|
|
|
|||||||
|
Esittelijä(t) |
Dariusz Rosati |
|
||||||||||
|
Alkuperäinen esittelijä |
|
|
||||||||||
|
Valiokuntakäsittely |
7.5.2007 |
21.5.2007 |
26.6.2007 |
|
|
|||||||
|
Hyväksytty (pvä) |
27.6.2007 |
|||||||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+ - 0 |
38 0 1 |
||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Mariela Velichkova Baeva; Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sharon Bowles, Ieke van den Burg, David Casa, Jonathan Evans, Elisa Ferreira, Jean-Paul Gauzès, Donata Gottardi, Benoît Hamon, Gunnar Hökmark, Sophia in 't Veld, Othmar Karas, Christoph Konrad, Guntars Krasts, Kurt Joachim Lauk, Andrea Losco, Astrid Lulling, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, Lapo Pistelli, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Heide Rühle, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Margarita Starkevičiūtė |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Katerina Batzeli, Harald Ettl, Werner Langen, Maria Petre, Gianni Pittella, Gilles Savary, Kristian Vigenin, Corien Wortmann-Kool |
|||||||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Slavi Binev |
|||||||||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
28.6.2007 |
|||||||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
|
|||||||||||