MIETINTÖ naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007

20.7.2007 - (2007/2065(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Piia-Noora Kauppi

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007

(2007/2065(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,

–   ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle naisten ja miesten tasa-arvosta – 2007 ("komission tasa-arvokertomus") (KOM(2007)0049),

–   ottaa huomioon kohti sukupuolten tasa-arvoa koskevan yhteisön puitestrategian (2001–2005) (KOM(2000)0335) ja komission kertomukset vuosilta 2000, 2001, 2002, 2004, 2005 ja 2006 (KOM(2001)0179, KOM(2002)0258, KOM(2003)0098, KOM(2004)0115, KOM(2005)0044 ja KOM(2006)0071),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen,

–   ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvopolitiikoista vastuussa olevien EU:n jäsenvaltioiden ministerien 4. helmikuuta 2005 hyväksymän yhteisen julkilausuman,

–   ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 (KOM(2006)0092),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja sen 22. maaliskuuta 2007 antaman lausunnon sukupuolten välisestä palkkakuilusta,

–   ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten 22. maaliskuuta 2005 hyväksymät toimintapuitteet sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan[1],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6‑0290/2007),

A. ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat äskettäin uusineet sitoumuksensa sukupuolten tasa-arvoon, etenkin edellä mainittuun naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmaan ja eurooppalaisen tasa-arvosopimukseen,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan demografisella haasteella on selkeä sukupuoliulottuvuus ja että sukupuolten tasa-arvopolitiikat ovat olennaisen tärkeitä keinoja tähän haasteeseen vastaamiseksi,

C. katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että arvioidaan, kuinka poliittiset, hallinnolliset ja yhteiskunnalliset toimet vaikuttavat sekä naisten että miesten elämään ja asemaan, ja että tarvittaessa otetaan vastuuta ja arvioidaan näitä toimia uudelleen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi,

D. ottaa huomioon, että naisten ja miesten työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittaminen on tärkeää edistettäessä naisten tuloa ja paluuta työmarkkinoille ja pysymistä niillä; katsoo, että vastuu lapsista on vanhempien keskenään jakama vastuu sukupuolesta riippumatta,

E.  ottaa huomioon, että erottelu opetuksessa ja sukupuolistereotypioiden pysyminen opiskelualojen valinnassa ja tyttöjen ja nuorten naisten syrjiminen koulutuksessa on edelleen laajalle levinnyttä ja että sillä on kielteisiä seurauksia naisten suhteelliseen asemaan tietyillä työmarkkinoiden aloilla, erityisesti korkeaan teknologiaan, tieteisiin, tutkimukseen ja insinööritaitoon liittyvillä aloilla,

F.  ottaa huomioon, että neuvosto myönsi jälleen kerran maaliskuun 2006 Eurooppa-neuvostossa, että tasa-arvopolitiikat ovat elintärkeitä talouskasvun välineitä,

G. ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvon valtavirtaistaminen on eräs Lissabonin ohjelman päävaatimuksista, että se on edelleen alikehittynyttä ja että se puuttuu usein työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista,

H. ottaa huomioon, että komission tasa-arvokertomuksessa korostetaan naisten myönteistä työllistymistulosta, koska EU:ssa vuodesta 2000 lähtien luoduista kahdeksasta miljoonasta työpaikasta kuuteen miljoonaan työpaikkaan on työllistynyt nainen, mutta toteaa samalla, että eri ikäryhmien työllistymisasteiden välillä on huomattavia eroja ja että naisten työllisyysaste on kohonnut eritoten niillä ammattialoilla, jotka olivat ennestäänkin naisvaltaisia; pitää valitettavana, että suurin osa naisten uusista työtilaisuuksista on osa-aikatyötä ja että jotkut työpaikat ovat turvattomia, epävarmoja ja matalapalkkaisia ja niiden palkkakehitys on heikkoa,

I.   ottaa huomioon, että Euroopan työllisyyttä vuonna 2006 käsittelevä komission kertomus osoittaa, että 32,3 prosentilla EU:ssa työskentelevistä naisista on osa-aikatyö, kun taas miesten vastaava osuus on vain 7,4 prosenttia,

J.   ottaa huomioon, että sukupuolten palkkakuilussa (joka on keskimäärin 15 prosenttia EU:ssa ja jopa 30 prosenttia joissakin Euroopan maissa) ei ole huomattavaa eroa edelliseen kertomukseen verrattuna, mikä osoittaa selvästi, että todellista edistystä kolmekymmentä vuotta sitten direktiivillä 75/117/ETY[2] (10. helmikuuta 1975 annettu neuvoston direktiivi miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä) käyttöön otetun "sama palkka samanarvoisesta työstä" -periaatteen täytäntöönpanossa ei ole tapahtunut; toteaa, että myös omaisuus on jakautunut EU:ssa epätasaisesti miesten ja naisten kesken,

K. ottaa huomioon, että vuoden 2003 Eurobarometri-tutkimuksessa osoitettiin, että tärkeimmät tekijät, jotka estävät isiä ottamaan enemmän kotiin ja perheeseen liittyviä velvollisuuksia, eivät ole ainoastaan taloudellisia vaan liittyvät myös pelkoon urakehityksen kielteisistä seurauksista,

L.  ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyys on suhteellisesti yleisempää naisten keskuudessa ja että vastuu alle viisivuotiaista lapsista on yhteydessä lapsettomia naisia korkeampaan työttömyysprosenttiin,

M. katsoo, että lasten, vanhusten ja muiden huollettavien hoitopalvelujen saatavuus on olennaista, jotta miehet ja naiset voivat osallistua työmarkkinoille täysipainoisesti ja yhdenvertaisesti,

N. ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa, jotka ovat ottaneet käyttöön sekä naisia että miehiä koskevia yhteensovittamispolitiikkoja, syntyvyysasteet, naisten osuus työmarkkinoilla ja työllisyys ovat korkeampia,

O. katsoo, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli määritettäessä sukupuolten tasa-arvoon liittyviä toimia eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella, alakohtaisella ja yrityksellisellä tasolla ja että menestyksekkäät yhteensovittamispolitiikat edellyttävät kumppanuutta työnantajien, ammattiyhdistysten, työntekijöiden ja julkisten viranomaisten kesken,

P.  katsoo, että parhaat käytännöt osoittavat, että yhteensovittamistoimet mikrotaloudellisella tasolla aiheuttavat alhaisempaa henkilöstön vaihtuvuutta ja poissaoloja, suurempaa sitoutumista ja tuottavuutta ja vetävät puoleensa tehokasta ja motivoinutta työvoimaa,

Q. ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista edistetään rahastojen täytäntöönpanon eri vaiheissa”,

1.  pitää tervetulleina komission ponnisteluja tehostaa toimiaan naisten ja miesten tasa-arvon edistämisessä;

2.  panee tyytyväisenä merkille, että komission tasa-arvokertomuksessa keskitytään työllisyyskysymyksiin, kuten sukupuolten palkkakuiluun, yhteensovittamiseen ja yhtäläisen kohtelun direktiiveihin, koska naisten taloudellinen riippumattomuus on yksi naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman painopisteistä;

3.  suhtautuu myönteisesti EU:n tasa-arvoisuuden kulttuuriin, johon sisältyy komission naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma, ja vaatii sen täytäntöönpanoa käytännössä konkreettisten toimien ja rahoituksen osoittamisen avulla;

4.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehostaminen kaikilla politiikan aloilla edellyttää lisäponnisteluja ja vanhentuneiden päätöksenteko- ja menettelytapojen poistamista etenkin hallinnossa;

5.  muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen politiikka käsitetään EU:n tasolla kaksitasoisena strategiana, jolla toisaalta varmistetaan, että miesten ja naisten tasa-arvo huomioidaan kaikilla politiikan aloilla ja kaikessa päätöksenteossa, ja toisaalta samanaikaisesti toteutetaan tarkoin suunnattuja toimia naisten syrjimisen poistamiseksi;

6.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan lähestymistavan lisäksi erityistoimenpiteistä, muun muassa tiedotuskampanjoista, parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta, vuoropuhelujen käymisestä kansalaisten kanssa sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusaloitteista;

7.  pitää myönteisinä sosiaalisen koheesiopolitiikan mahdollisuuksia edistää tasa-arvoa;

8.  vaatii, että vuosittaisten tasa-arvokertomusten ja etenemissuunnitelmassa määriteltyjen painopisteiden välillä on oltava selvä ja pysyvä yhteys, jotta toteutettaisiin tehokasta sukupuolten tasa-arvon suunnittelu-, seuranta- ja arvioimissykliä; kannustaa komissiota työskentelemään kohti tätä sykliä;

9.  palauttaa mieliin 2. helmikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa miesten ja naisten tasa-arvosta Euroopan unionissa[3] esittämänsä pyynnön, että komissio valvoo miesten ja naisten tasa-arvoa koskevan yhteisön säännöstön noudattamista jäsenvaltioissa kaikilla unionin toiminnan aloilla, erityisesti työtä ja työllisyyttä koskevissa kysymyksissä sekä hyödykkeiden ja palvelujen saatavuudessa ja niiden tarjonnassa; kehottaa tämän vuoksi komissiota laatimaan tutkimuksen siitä, miten jäsenvaltiot soveltavat yhteisön säännöstöä, ja ryhtymään tarvittaviin toimiin niiden jäsenvaltioiden kohdalla, jotka eivät saata tasa-arvoa koskevaa yhteisön säännöstöä osaksi kansallista lainsäädäntöään tai jotka rikkovat sitä vastaan;

10. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan komissiota kansallisten toimenpiteiden toteuttamisen valvonnassa politiikkojen arvioimiseksi ja tasa-arvon periaatteiden kunnioittamiseksi, erityisesti mitä tulee lakisääteisiin oikeuksiin ja eläkejärjestelmiin sekä sosiaaliturvajärjestelmiin;

11. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä, joilla torjutaan naisten ja miesten välistä epätasa-arvoa, joka aiheutuu työuran keskeytymisestä, etenkin äitiyden tai huollettavien hoitamisen vuoksi, ja vähentämään sen kielteisiä vaikutuksia uriin, palkkoihin ja eläkeoikeuksiin sekä pyrkimään sukupuolineutraaleihin palkkoihin ja eläkkeisiin; kehottaa komissiota löytämään asianmukaisia tapoja työmarkkinoilla ilmenevän sukupuolierottelun torjumiseksi ja naisten muille kuin perinteisesti naisvaltaisille aloille pääsyn helpottamiseksi;

12. kehottaa komissiota kehittämään sukupuolianalyysin, jossa kartoitetaan valtavirtaistamisen näkökulmasta eläkeuudistusten vaikutuksia EU:n naisten elämään pyrkien yksilöimään eläkeoikeuksia sekä sosiaaliturvaa ja verotusjärjestelmiä koskevia oikeuksia;

13. pitää tervetulleena komission käynnistämää työmarkkinaosapuolien kuulemisprosessia, jotta parannettaisiin sekä lainsäädännöllisiä että ei-lainsäädännöllisiä puitteita työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi; kannustaa komissiota käynnistämään viivytyksettä kuulemisen toisen vaiheen;

14. kehottaa komissiota keräämään ja levittämään parhaita käytäntöjä, jotka koskevat työympäristön politiikkoja, jotka mahdollistavat tehokkaan tasapainon työ- ja perhe-elämän välillä, sekä toimia, joilla edistetään miesten aktiivisempaa osallistumista perhe-elämään; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia toteuttamaan tarvittavat toimet työpaikoilla ilmenevän sukupuolisen ja moraalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; vaatii tukemaan naisia heidän ammattiurallaan; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan vakavia toimia sukupuolten välisen palkkakuilun kaventamiseksi ja edistämään sekä miesten vanhempainloman että isyysloman käyttöä;

15. panee merkille, että työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tärkeä asia ja yksi avaimista työllisyyden lisäämiseen ja väestön ikääntymistaakan vähentämiseen; muistuttaa, että kaikkien tämän alan politiikkojen on aina perustuttava vapaan valinnan periaatteeseen ja että niitä on mukautettava eri elämänvaiheisiin;

16. pitää valitettavana, että komissio ei kuullut työmarkkinaosapuolia laatiessaan vihreää kirjaa työmarkkinalainsäädännön nykyaikaistamisesta;

17. panee merkille, että globalisaatiolla on myönteinen voima, jolla mahdollistetaan, että naiset ympäri maailman saavuttavat potentiaalinsa erityisesti sen kautta, että koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin päästään paremmin; panee kuitenkin merkille, että kaupan vapauttaminen on luonut ristiriitaisia ja samanaikaisia suuntauksia, joissa toisaalta edistetään tehokkaasti työsuhteiden virallistamista monilla aloilla ja toisaalta laajennetaan epävirallista taloutta uusilla työtyypeillä ja naisten tulonlähteillä, kuten kotona tehtävä etätyö, aliurakointi ja mikroyritykset;

18. toteaa, että lisääntyvän globaalistumisen yhtenä seurauksena on köyhyyden naisistuminen ja että globaalistumisen kokonaisvaikutuksia naisten elatusmahdollisuuksiin olisi tutkittava kattavissa tieteellisissä selvityksissä;

19. kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkia tulevia kauppasopimuksia, esimerkiksi WTO:n puitteissa tehtäviä kauppasopimuksia, tarkastellaan sukupuolinäkökulmasta;

20. kehottaa komissiota keskittymään erityisesti esteisiin, jotka estävät naisten pääsyn tärkeimpiin työpaikkoihin, jotta arvioitaisiin tämän ilmiön rakenteellista ulottuvuutta; pitää siksi myönteisenä toimia, joilla naisia autetaan pääsemään työelämään tasa-arvoisina miesten kanssa ja edistetään naisten yrittäjyyttä, ja pitää tärkeänä poistaa nykyiset ennakkoluulot ja sukupuolisyrjinnän, jotka koskevat naisten kilpailukykyä ja työllistettävyyttä erityisesti korkeatasoisten työpaikkojen osalta;

21. korostaa, että on puututtava vakavaan demokratiavajeeseen, joka liittyy naisten aliedustukseen poliittisessa päätöksenteossa, ja kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan tilanteita, jotka estävät naisten osallistumisen politiikkaan tai julkishallinnon johtotehtäviin kaikilla tasoilla, ja toteuttamaan toimia tällaisten tilanteiden torjumiseksi;

22. kehottaa kiinnittämään erityishuomiota etnisiin vähemmistöihin kuuluvien naisten ja maahanmuuttajanaisten tilanteeseen, koska näiden naisten syrjäytymistä vahvistaa ulkopuolelta ja omista yhteisöistä tuleva moninainen syrjintä; suosittelee kansallisten integroitujen toimintasuunnitelmien hyväksymistä, jotta moninaista syrjintää voidaan torjua tehokkaasti etenkin silloin, kun eri elimet käsittelevät syrjintäkysymyksiä yksittäisessä jäsenvaltiossa;

23. pitää tärkeänä varmistaa, että EU:n alueelle saapuvat maahanmuuttajat tietävät naisten ja miesten tasa-arvoa koskevista arvoista, lainsäädännöstä ja sosiaalisista tavoista, jotta vältettäisiin kulttuurisesta tiedostamattomuudesta aiheutuvia syrjimistilanteita;

24. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työmarkkinoiden syrjimättömyyttä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa, jotta pidettäisiin huolta tasa-arvotehokkuuden dynamiikasta kansallisten ominaispiirteiden suhteen;

25. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään EU:n sosiaalisen osallisuuden strategiassa erityisiä sukupuolten tasa-arvoa koskevia tavoitteita köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, sekä toimenpidekokonaisuuden, jolla tuetaan yksinhuoltajaperheitä ja muita kuin perinteisiä perheitä, sekä erityisiä poliittisia toimia, joilla tuetaan naisryhmiä, joilla on suuri köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski, kuten maahanmuuttajanaisia, naispakolaisia, etniseen vähemmistöön kuuluvia naisia, naisvanhuksia ja vammaisia naisia;

26. kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä asianmukaisten tietojen keräämiseksi ja sellaisten toimien toteuttamiseksi, joilla voitaisiin estää seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakkotyövoimaan perustuva ihmiskauppa;

27. kehottaa komissiota keskittymään välineisiin ja mekanismeihin, joilla estetään siirtotyöläisten riistäminen, tilapäissiirtolaisten perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien tunnustaminen ja toteuttaminen mukaan lukien, sen sijaan, että se luottaisi hillitsemiseen;

28. vaatii jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan äitiys- ja vanhempainlomakorvaukset, jotta varmistettaisiin, että naiset eivät ole enää miehiä kalliimpi työvoiman lähde;

29. kehottaa jäsenvaltioita torjumaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolien kanssa työmarkkinoilla ilmenevää raskaana olevien naisten syrjintää ja hyväksymään kaikki tarvittavat toimet äitiyden suojelemisen tason kohottamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan tiukemmin alalla annetun yhteisön lainsäädännön noudattamista ja arvioimaan sen tarkistamistarvetta;

30. panee huolestuneena merkille, että kaikesta edistyksestä huolimatta naisia, etenkin vanhempia naisia ja yksityishuoltajia, uhkaa edelleen syrjäytyminen ja köyhyys;

31. kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia pyrkimään siihen, että kaikille kokopäivätyötä hakeville naisille voidaan tarjota kokopäivätyötä usein turvattomien ja epävarmojen osa-aikaisuuksien sijasta;

32. pitää tervetulleina komission ponnisteluja antaa uutta vauhtia Eurooppa-neuvoston Barcelonassa 2002 hyväksymien tavoitteiden saavuttamiselle poistaa naisten ja miesten yhtäläisen osallistumisen työmarkkinoille esteet ja ottaa käyttöön vuoteen 2010 mennessä lastenhoito 90 prosentille lapsista, joiden ikä on kolmesta oppivelvollisuusiän alkuun saakka, ja ainakin 33 prosentille alle 3-vuotiaista lapsista erityisesti rakennerahastojen kautta; kannustaa komissiota esittämään suunnitelmien mukaan vuonna 2008 tiedonannon, jossa asetetaan lisätoimet, jotka on tehtävä kaikilla tasoilla näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että tavoitteena pitäisi olla antaa kaikille lapsille oikeus korkealaatuiseen hoitoon, johon yhdistetään opetuksellinen tekijä;

33. katsoo jäsenvaltioiden olevan vastuussa siitä, että kaikilla vanhustenhuoltoa, tai sairaiden tai vajaakuntoisten hoitoa tarvitsevilla on mahdollisuus saada laadukasta hoitoa ja huolenpitoa;

34. edellyttää, että politiikassa on keskityttävä sukupuolistereotypioiden torjumiseen koulutuksessa varhaisiästä lähtien poistamalla ne opetussuunnitelmista ja oppikirjoista, valistamalla opettajia ja opiskelijoita ja kannustamalla poikia ja tyttöjä valitsemaan muita kuin perinteisiä koulutusvaihtoehtoja;

35. kehottaa komissiota käymään vuoropuhelua tiedotusvälineiden kanssa ja kannustamaan niitä yhteiskunnallisen vastuunsa vuoksi sukupuolten tasa-arvon edistämisessä sekä naisten ja miesten stereotyyppisen esittämisen välttämisessä;

36. suosittelee kehitettävän yhteisiä eurooppalaisia tietoisuutta lisääviä toimenpiteitä, jotta sukupuoleen perustuvat loukkaukset ja naisten alentava esittäminen tiedotusvälineissä ja kaupallisessa viestinnässä tuomittaisiin;

37. suosittelee ottamaan kouluissa paremmin huomioon poikien ja tyttöjen yksittäiset tarpeet heidän kehittymisensä kannalta sekä välttämään samalla stereotypioiden muodostumista;

38. katsoo, että naisten keskimääräistä korkeampi koulutus ja parempi akateeminen menestys ei näy riittävästi useimpien EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoilla;

39. suosittelee tukemaan koulutuksessa tietoa ja järkeviä vaatimuksia, joilla mahdollistetaan vapauden, itsemääräämisoikeuden ja vaurauden saavuttaminen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi; uskoo lisäksi, että yrittäjyyden sekä tieteellis-teknisen lähestymistavan kaltaisia niin kutsuttuja avaintaitoja olisi voimistettava erityisesti naisten keskuudessa;

40. korostaa tarvittavan vanhempainloman aikaisia jatkokoulutusmahdollisuuksia muuttuneisiin ammattivaatimuksiin vastaamiseksi;

41. pitää tärkeänä, että on olemassa asianmukaisia ja vertailukelpoisia tilastoja, ja pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Euroopan tilastojen tietyt henkilökategorioiden tiedot, kuten perheiden maatiloilla työskenteleviä kumppaneita, koskevat tiedot, eivät käy ilmi; kehottaa Eurostatia sisällyttämään tämän henkilökategorian tilastoihinsa;

42. korostaa, että naiset tekevät usein avustavina perheenjäseninä huomattavan osan maataloustyöstä; katsoo, että tämä työ voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon maaseudun kehityspolitiikassa;

43. muistuttaa, että perhemaatiloilla työskentelee useita (enimmäkseen naispuolisia) kumppaneita, joiden oikeudellinen asema on monessa jäsenvaltiossa riittämätön, mikä voi johtaa taloudellisiin ja oikeudellisiin ongelmiin äitiysloman ja sairausloman, eläkeoikeuksien kertymisen, sosiaaliturvan saatavuuden sekä avioeron yhteydessä;

44. pitää ehdottoman välttämättömänä maataloudessa työskentelevien naisten oikeudellisen aseman parantamista varmistamalla kaikkien naisten suora pääsy sosiaaliturvan piiriin ja turvaamalla heidän asemansa maatalousyrityksissä painottaen erityisesti perheviljelmien yhteisomistusta, lainansaantia ja naisten oikeuksia perintöoikeuden yhteydessä;

45. korostaa, että Euroopan sosiaalirahaston on tuettava erityisiä toimenpiteitä, joilla parannetaan naisten pääsyä ja osallistumista työmarkkinoille ja tehostetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista; katsoo, että alueellisilla rahastoilla pitäisi olla tasa-arvonäkökohtia koskeva budjettikohta, josta rahoitetaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia ja naisten asemaa edistävän politiikan vaikutuksia koskevia tutkimuksia;

46. muistuttaa, että aluekehitysstrategioihin on saatava uusia lähestymistapoja ja innovatiivisia välineitä, ja korostaa, että päätöksentekijöille on järjestettävä alue- ja paikallistasolla koulutusta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen menetelmistä ja välineistä; kehottaa komissiota kehittämään edelleen hallinnolle suunnattuja ohjeitaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta rakennerahastojen yhteydessä;

47. pyytää komissiota sisällyttämään tuleviin vuosikertomuksiinsa naisten ja miesten tasa-arvosta faktoja ja tilastotietoja liittyvistä maista ja ehdokasmaista;

48. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

• [1]  EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
• [2]  EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19.
• [3]  EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 73.

aluekehitysvaliokunnaN LAUSUNTO (2.7.2007)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007

Valmistelija: Zita Gurmai

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista edistetään rahastojen täytäntöönpanon eri vaiheissa”,

B.  katsoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että arvioidaan, kuinka poliittiset, hallinnolliset ja yhteiskunnalliset toimet vaikuttavat sekä naisten että miesten elämään ja asemaan, ja että tarvittaessa otetaan vastuuta ja arvioidaan näitä toimia uudelleen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi,

1.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehostaminen kaikilla politiikan aloilla edellyttää lisäponnisteluja ja vanhentuneiden päätöksenteko- ja menettelytapojen poistamista etenkin hallinnossa;

2.  muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen politiikka käsitetään Euroopan unionin tasolla kaksitasoisena strategiana, jolla toisaalta varmistetaan, että miesten ja naisten tasa-arvo huomioidaan kaikilla politiikan aloilla ja kaikessa päätöksenteossa, ja toisaalta samanaikaisesti toteutetaan tarkoin suunnattuja toimia naisten syrjimisen poistamiseksi;

3.  korostaa, että Euroopan sosiaalirahaston on tuettava erityisiä toimenpiteitä, joilla parannetaan naisten pääsyä ja osallistumista työmarkkinoille ja tehostetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista; katsoo, että alueellisilla rahastoilla pitäisi olla tasa-arvonäkökohtia koskeva budjettikohta, josta rahoitetaan sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimia ja naisten asemaa edistävän politiikan vaikutuksia koskevia tutkimuksia;

4.  muistuttaa, että aluekehitysstrategioihin on saatava uusia lähestymistapoja ja innovatiivisia välineitä, ja korostaa, että päätöksentekijöille on järjestettävä alue- ja paikallistasolla koulutusta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen menetelmistä ja välineistä; kehottaa komissiota kehittämään edelleen hallinnolle suunnattuja ohjeitaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta rakennerahastojen yhteydessä;

5.  korostaa, että rakennerahastojen pitkäaikaisen vipuvaikutuksen maksimoimiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota heikossa asemassa olevien ryhmien, erityisesti maaseutualueiden naisten auttamiseen;

6.  korostaa, että on kerättävä säännöllisesti kattavia, sukupuolen mukaan jaoteltuja alueellisia tilastotietoja, joita ei tällä hetkellä ole saatavilla, jotta voidaan varmistaa, millainen eri alueilla asuvien naisten todellinen tilanne on ja millaisia eroja heidän tilanteissaan on;

7.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevan lähestymistavan lisäksi erityistoimenpiteistä, muun muassa tiedotuskampanjoista, parhaiden käytäntöjen vaihtamisesta, vuoropuhelujen käymisestä kansalaisten kanssa sekä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusaloitteista.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Naisten ja miesten tasa-arvo Euroopan unionissa – 2007
Menettelynumero	2007/2065(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	FEMM
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	REGI 26.4.2007
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Zita Gurmai 20.3.2007
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	7.6.2007
Hyväksytty (pvä)	26.6.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	37 3 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alfonso Andria, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Jean Marie Beaupuy, Jana Bobošíková, Bernadette Bourzai, Wolfgang Bulfon, Antonio De Blasio, Bairbre de Brún, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Marian Harkin, Filiz Husmenova, Gisela Kallenbach, Tunne Kelam, Evgeni Kirilov, Miloš Koterec, Constanze Angela Krehl, Jamila Madeira, Mario Mantovani, Yiannakis Matsis, Miroslav Mikolášik, Lambert van Nistelrooij, Maria Petre, Markus Pieper, Elisabeth Schroedter, Grażyna Staniszewska, Catherine Stihler, Margie Sudre, Kyriacos Triantaphyllides, Oldřich Vlasák, Vladimír Železný
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jan Březina, Brigitte Douay, Den Dover, Ovidiu Victor Ganţ, Zita Pleštinská, Toomas Savi, László Surján, Nikolaos Vakalis
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnaN LAUSUNTO (5.6.2007)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007
(2007/2065(INI))

Valmistelija: Ilda Figueiredo

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää äärimmäisen tärkeänä naisten aseman tunnustamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden maataloudessa, sekä alkutuotannossa että monipuolistettaessa taloudellista toimintaa tiloilla ja maaseudulla; kiinnittää huomiota joidenkin maaseutualueiden naisten köyhyyteen ja eristyneisyyteen ja vaatii sellaisten tehokkaiden toimien toteuttamista, joilla taataan naisten yhtäläiset mahdollisuudet, ja katsoo, että tällaisten toimien toteuttamisen pitäisi olla kaikkien yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) välineiden ja muiden asianmukaisten yhteisön politiikkojen ydintavoitteita;

2.  katsoo, että kaikkia maaseudun kehittämispolitiikan ja koheesiopolitiikan sekä rakennerahastoista yhteisrahoitettavien ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia olisi täysin hyödynnettävä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi, jotta varmistetaan se, että maaseudun naiset otetaan tasavertaisesti mukaan myönnettyjen tukien hyödyntämiseen;

3.  korostaa, että naiset tekevät usein avustavina perheenjäseninä huomattavan osan maataloustyöstä; katsoo, että tämä työ on vastaavasti sisällytettävä myös maaseudun työllisyyttä koskeviin tilastoihin ja otettava huomioon maaseudun kehityspolitiikassa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siihen, että nämä naiset pääsevät eläkevakuutusjärjestelmien piiriin;

4.  katsoo, että vaikka epätasa-arvoisen kohtelun kitkemistä ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä pidetään rakennerahastojen toimintasääntöjen ja maaseudun kehittämisohjelmien perustavoitteina, naismaanviljelijät osallistuvat heille tarjottujen mahdollisuuksien määrittelemiseen ja arviointiin käytännössä hyvin vähäisessä määrin; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että asianomaisten hankkeiden hyväksymismenettelyissä kiinnitetään asianmukaista huomiota naismaanviljelijöiden aseman vahvistamiseen ja mahdollistetaan maaseudun naisjärjestöjen ja -liittojen sekä muiden elinten, joihin maaseudun naiset kuuluvat, aktiivinen osallistuminen näiden ohjelmien ja yksittäisissä valintamenettelyissä käytettävien arviointiperusteiden suunnitteluun;

5.  pitää myönteisenä komission aloitetta miesten ja naisten tasa-arvoa ja syrjinnän poistamista koskevan erityisen artiklan sisällyttämisestä 20. syyskuuta 2005 Euroopan maaseudun kehittämisen tukirahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annettuun asetukseen (EY) N:o 1698/2005 (8 artikla); katsoo kuitenkin, että on taattava tasa-arvopolitiikan sisällyttäminen kaikkeen maatalouteen liittyvään lainsäädäntöön ja sen täytäntöönpanoa on valvottava; muistuttaa kehottaneensa maaseutualueiden naisista osana YMP:n väliarviointia 3. heinäkuuta 2003 antamassaan päätöslauselmassa[1] komissiota perustamaan maatalouden pääosastoon yksikön, joka vastaa siitä, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen sisällytetään kaikkeen asiaankuuluvaan lainsäädäntöön ja politiikkaan;

6.  pitää ehdottoman välttämättömänä maataloudessa työskentelevien naisten oikeudellisen aseman parantamista varmistamalla kaikkien naisten suora pääsy sosiaaliturvan piiriin ja turvaamalla heidän asemansa maatalousyrityksissä painottaen erityisesti perheviljelmien yhteisomistusta niin, että heidän on mahdollista saada lainaa ja että heillä on perimysoikeuteen liittyvät takeet;

7.  palauttaa tässä yhteydessä mieleen itsenäisten ammatinharjoittajien avustavien aviopuolisoiden tilanteesta 8. tammikuuta 1997 antamansa päätöslauselman (A4-0005/97), jossa se pyysi parantamaan maataloudessa työskentelevien avustavien puolisoiden tilannetta tiukentamalla miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla itsenäisinä toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, sekä ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella 11. joulukuuta 1986 annettua neuvoston direktiiviä 86/613/ETY siten, että avustaville puolisoille annetaan oikeudellinen asema, johon sisältyy muassa heidän pakollinen rekisteröimisensä, jotta he eivät enää olisi näkymättömiä työntekijöitä vaan kuuluisivat sosiaaliturvajärjestelmien piiriin ja olisivat näin oikeutettuja sairaus-, työkyvyttömyys-, tapaturma- ja vanhuusvakuutukseen;

8.  huomauttaa, että naiset toimivat maatilalla usein "avustavana kumppanina", mistä voi aiheutua tiettyjä taloudellisia ja juridisia ongelmia avioeron yhteydessä sekä sosiaaliturvaan, sairaus- ja äitiyslomaan ja eläkeoikeuksien kertymiseen liittyen;

9.  katsoo, että maaseudulla elävien naisten elämänlaatua on parannettava varmistamalla heidän mahdollisuutensa saada yleissivistävää ja ammatillista koulutusta, päästä elinikäisen oppimisen piiriin, käyttää uusia medioita, käyttää tehokkaita ja asianmukaisia julkisia lähiterveyspalveluja sekä lasten ja perheenhoitoa helpottavia perusrakenteita ja palveluja, kuten lastenseimiä ja -tarhoja, kulttuurikeskuksia ja lähimarkkinoita;

10. korostaa naisten maanviljelijöiden etujärjestöihin osallistumisen, naisjärjestöjen verkostoitumisen ja naisten näkyvyyden edistämisen merkitystä maatalousohjelmia toteuttavissa paikallisissa ryhmissä ja kaikenlaisessa maaseudun kehittämiseen liittyvässä toiminnassa;

11. korostaa, että naisten yhtäläisten mahdollisuuksien parantaminen maaseudulla edellyttää heidän asemansa voimakkaampaa tukemista sekä maataloustoiminnassa että muussa taloudellisessa toiminnassa, millä myös vaalitaan maatalouden monimuotoisuutta;

12. katsoo tarpeelliseksi laajentaa tietoja maaseudun naisista edistämällä tutkimuksia näiden naisten tilanteesta ja tasa-arvopolitiikan vaikutuksista maaseudun kehitykseen sekä järjestämällä Euroopan tasolla kokouksia ja konferensseja, joissa koulutetaan näiden alueiden naisia sekä tiedotetaan heille ja jotka kohdistetaan erityisesti työllisyyden ja itsenäisen ammatinharjoittamisen edistämiseen ja lisäksi mahdollistavat näkemysten vaihdon maaseudun naisten ongelmia käsittelevissä kansainvälisissä järjestöissä pidettävistä kokouksista;

13. pitää välttämättömänä, että naiset ovat sekä kansallisella että yhteisön tasolla edustettuina maanviljelijöiden edustuselimissä ja että niiden sääntöjä mukautetaan vastaavasti; on vakuuttunut siitä, että tällä tavalla edistetään tasa-arvonäkökulman huomioon ottamista kantojen ja politiikan muodostamisessa;

14. pitää tässä yhteydessä myönteisinä joissakin jäsenvaltioissa parhaillaan käynnissä olevia ESR-/Equal-hankkeita, joissa pyritään kartoittamaan "avustavien kumppaneiden" ongelmia, sekä odottaa näiden hankkeiden tulosten esittämistä;

15. panee merkille, että maatalouden tilastoissa on suuria puutteita miesten ja naisten erottelussa, ja kehottaa komissiota korjaamaan puutteet ja varmistamaan, että tietojen keräämiseen liittyvät syrjivät vääristymät poistetaan etenkin lopettamalla käytäntö, jonka mukaan maataloudessa toimivat naiset kirjataan otsakkeeseen "kotirouvat";

16. korostaa tarvetta arvostaa enemmän perheen ulkopuolisen naispuolisen työvoiman ja erityisesti maahanmuuttajanaisten maatiloilla tekemää työtä, sillä he kärsivät eniten naisten maataloudessa kohtaamista vaikeuksista;

17. pitää lisäksi valitettavana, että "avustavien kumppaneiden" toiminta ei usein näy virallisissa tilastoissa, ja kehottaa komissiota ja Eurostatia sisällyttämään myös tämän merkittävän ryhmän analyyseihinsa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Naisten ja miesten tasa-arvo Euroopan unionissa – 2007
Menettelynumero	2007/2065(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	FEMM
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AGRI 26.4.2007
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Ilda Figueiredo 12.4.2007
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	7.5.2007		5.6.2007
Hyväksytty (pvä)	5.6.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Vincenzo Aita, Thijs Berman, Luis Manuel Capoulas Santos, Giuseppe Castiglione, Joseph Daul, Albert Deß, Gintaras Didžiokas, Carmen Fraga Estévez, Ioannis Gklavakis, Lutz Goepel, Bogdan Golik, Esther Herranz García, Elisabeth Jeggle, Heinz Kindermann, Véronique Mathieu, Mairead McGuinness, Rosa Miguélez Ramos, Neil Parish, Radu Podgorean, María Isabel Salinas García, Agnes Schierhuber, Willem Schuth, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella, Donato Tommaso Veraldi, Andrzej Tomasz Zapałowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Ilda Figueiredo, José Manuel García-Margallo y Marfil, Béla Glattfelder, Milan Horáček, Markus Pieper, Kyösti Virrankoski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

• [1]  EUVL C 74 E, 24.3.2004, s. 882.

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnaN LAUSUNTO (25.6.2007)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007
(2007/2065(INI))

Lausunnon valmistelija: Karin Resetarits

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  suhtautuu myönteisesti EU:n tasa-arvoisuuden kulttuuriin, johon sisältyy komission naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma, ja vaatii konkreettisia toimia ja rahoitusta sen täytäntöönpanemiseksi;

2.  pitää myönteisinä sosiaalisen koheesiopolitiikan mahdollisuuksia edistää tasa-arvoa;

3.  toteaa, että johtotehtävissä on edelleen vähemmän naisia kuin miehiä;

4.  korostaa naisten työssäkäynnin lisääntyneen eniten pääasiassa aloilla, joilla palkat ovat matalia ja työsopimukset epäedullisia, ja korostaa, että sukupuolten välinen palkkakuilu on edelleen jopa 30 prosenttia eräissä Euroopan valtioissa; pitää siksi myönteisenä toimia, joilla naisia autetaan tasa-arvoisina mukaan työelämään ja edistetään naisten yrittäjyyttä; vaatii poistamaan naisten kilpailukykyä ja työllistettävyyttä koskevat ennakkoluulot ja sukupuolisen syrjinnän erityisesti korkeapalkkaisten ammattien osalta;

5.  korostaa, että pitkäaikaistyöttömyys on suhteellisesti yleisempää naisten keskuudessa ja että vastuu alle viisivuotiaista lapsista on yhteydessä lapsettomia naisia korkeampaan työttömyysprosenttiin;

6.  suosittelee ottamaan kouluissa paremmin huomioon poikien ja tyttöjen kehittymiseen liittyvät erilaiset tarpeet sekä välttämään samalla stereotypioiden muodostumista;

7.  katsoo, että naisten keskimääräistä korkeampi koulutus ja parempi akateeminen menestys ei näy riittävästi useimpien EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoilla;

8.  suosittelee tukemaan koulutuksessa tietoa ja järkeviä vaatimuksia, joilla mahdollistetaan vapauden, itsemääräämisoikeuden ja vaurauden saavuttaminen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi; katsoo, että yrittäjyyden sekä tieteellis-teknisen lähestymistavan kaltaisia avaintaitoja olisi voimistettava erityisesti naisten keskuudessa;

9.  vaatii tukemaan naisia heidän ammattiurallaan ja siksi edistämään molempien sukupuolten uran ja perhe-elämän yhdistämisen mahdollistavia toimenpiteitä ja kannustaa miehiä omaksumaan perhettä koskevat velvollisuutensa; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan vakavia toimia sukupuolten välisen palkkakuilun kaventamiseksi ja edistämään miesten vanhempainloman sekä isyysloman käyttöä;

10. huomauttaa, että on luotava lisää laadukkaita ja joustavia koko väestön ulottuvilla olevia erilaisia (julkisia ja yksityisiä) lasten päivähoitopalveluja, jotta miesten ja naisten olisi helpompaa palata työelämään vanhempainloman jälkeen ja jotta työ ja perhe-elämä voitaisiin sovittaa yhteen;

11. korostaa tarvittavan vanhempainloman aikaisia jatkokoulutusmahdollisuuksia muuttuneisiin ammattivaatimuksiin vastaamiseksi;

12. suosittelee kehitettävän yhteisiä eurooppalaisia tietoisuutta lisääviä toimenpiteitä, jotta sukupuoleen perustuvat loukkaukset ja naisten alentava esittäminen tiedotusvälineissä ja kaupallisessa viestinnässä tuomittaisiin;

13. pitää tärkeänä varmistaa, että EU:n alueelle saapuvat maahanmuuttajat tietävät naisten ja miesten tasa-arvoa koskevista arvoista, lainsäädännöstä ja sosiaalisista tavoista, jotta vältettäisiin kulttuurisesta tiedostamattomuudesta aiheutuvia syrjimistilanteita;

14. katsoo, että tiedotusvälineiden olisi korostettava naisten asemaa yhteiskunnassa sekä tilanteita, joissa naisten ja miesten tasa-arvo sekä työn ja yksityiselämän välinen tasapaino on saavutettu; kehottaa komissiota lisäämään tiedotusvälineissä tietoisuutta naisten asemasta yhteiskunnassa ja edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia esimerkiksi Media 2007 ‑ohjelman kautta.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Naisten ja miesten tasa-arvo Euroopan unionissa – 2007
Menettelynumero	2007/2065(INI)
Asiasta vastaava valiokunta	FEMM
Lausunnon antanut valiokunta   Ilmoitettu istunnossa (pvä)	CULT 26.4.2007
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)
Valmistelija   Nimitetty (pvä)	Karin Resetarits 10.4.2007
Alkuperäinen valmistelija
Valiokuntakäsittely	18.6.2007
Hyväksytty (pvä)	25.6.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Ivo Belet, Guy Bono, Marie-Hélène Descamps, Věra Flasarová, Milan Gaľa, Ovidiu Victor Ganţ, Luis Herrero-Tejedor, Ruth Hieronymi, Sándor Kónya-Hamar, Manolis Mavrommatis, Marianne Mikko, Viorica-Pompilia-Georgeta Moisuc, Doris Pack, Christa Prets, Karin Resetarits, Pál Schmitt, Nikolaos Sifunakis, Hannu Takkula, Salvatore Tatarella, Henri Weber, Thomas Wise, Tomáš Zatloukal
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Emine Bozkurt, Erna Hennicot-Schoepges, Mary Honeyball
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)	...

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Naisten ja miesten tasa-arvo Euroopan unionissa – 2007

Menettelynumero

2007/2065(INI)

Asiasta vastaava valiokunta   Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

FEMM 26.4.2007

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

EMPL 26.4.2007

REGI 26.4.2007

AGRI 26.4.2007

CULT 26.4.2007

LIBE 26.4.2007

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa   Päätös tehty (pvä)

EMPL 28.2.2007

LIBE 11.6.2007

Tehostettu yhteistyö   Ilmoitettu istunnossa (pvä)

Esittelijä(t)   Nimitetty (pvä)

Piia-Noora Kauppi 26.2.2007

Alkuperäinen esittelijä

Valiokuntakäsittely

16.7.2007

Hyväksytty (pvä)

16.7.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+: –: 0:

29 1 0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Hiltrud Breyer, Esther De Lange, Věra Flasarová, Nicole Fontaine, Claire Gibault, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Esther Herranz García, Anneli Jäätteenmäki, Piia-Noora Kauppi, Urszula Krupa, Roselyne Lefrancois, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Zita Pleštinská, Christa Prets, Karin Resetarits, Teresa Riera Madurell, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Gabriela Creţu, Jill Evans, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Anna Hedh, Marusya Ivanova Lyubcheva

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Ján Hudacký, Peter Šťastný

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

20.7.2007

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...