MIETINTÖ tavoitteesta luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka

11.9.2007 - (2007/2000(INI))

Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Jacek Saryusz-Wolski
Valmistelija (*):
Lena Ek, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – Työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2007/2000(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0312/2007
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0312/2007
Hyväksytyt tekstit :

EUROOOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

tavoitteesta luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka

(2007/2000(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon komission vihreän kirjan nimeltä Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi (KOM(2006)0105),

–    ottaa huomioon energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkoston(NESCO) ensimmäisen kokouksen, joka pidettiin 10. toukokuuta 2007 Brysselissä,

–    ottaa huomioon 15.–16. kesäkuuta 2006 pidetylle Eurooppa-neuvostolle toimitetun Euroopan komission ja neuvoston korkean edustajan yhteisen asiakirjan energiapolitiikan ulkoisista tekijöistä,

–    ottaa huomioon 18. toukokuuta 2006 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi energiayhteisön perustamissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta[1],

–    ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman energiahuollon varmuudesta Euroopan unionissa[2],

–    ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta nimeltä Energiatehokkuus – Enemmän tuloksia vähemmällä[3],

–    ottaa huomioon komission 12. lokakuuta 2006 antaman tiedonannon aiheesta "Energia-alan ulkosuhteet – periaatteista toimintaan" (KOM(2006)0590),

–    ottaa huomioon 14. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta "Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi"[4],

–    ottaa huomioon 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman pohjoiseen ulottuvuuteen sisältyvästä Itämeren aluetta koskevasta strategiasta[5], sekä erityisesti sen II osan,

–    ottaa huomioon 23.–24. maaliskuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa neuvosto vahvisti vihreän kirjan nimeltä Energiapolitiikka Euroopalle, sekä 15.–16. kesäkuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmät Euroopan komission ja neuvoston korkean edustajan laatimasta yhteisestä asiakirjasta energian toimitusvarmuuden ulkoisista tekijöistä,

–    ottaa huomioon 21.–22. kesäkuuta 2007 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmät hallitusten välisen konferenssin mandaatista laatia nykyisiä perustamissopimuksia uudistava perustamissopimus,

–    ottaa huomioon Euroopan perustuslakisopimuksen, jonka nojalla jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta energiaa koskevissa kysymyksissä,

–    ottaa huomioon komission tiedonannon Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille nimeltä Energiapolitiikka Euroopalle KOM(2007)0001,

–    ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726),

–    ottaa huomioon 8.–9. maaliskuuta 2007 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä Eurooppa-neuvoston toimintasuunnitelman vuosiksi 2007–2009: Energiapolitiikka Euroopalle,

–    ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille mustan meren synergiasta – uusi alueellinen yhteistyöaloite (KOM(2007)0160),

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A6‑0312/2007),

A.  katsoo, että energian toimitusvarmuutta on pidettävä tärkeänä osana Euroopan unionin kokonaisvaltaista turvallisuutta sekä avaintekijänä tavoiteltaessa taloudellista ja sosiaalista kehitystä Euroopassa, mutta ottaa huomioon, että asialle ei ole vielä perustamissopimusten mukaista pohjaa,

B.   katsoo, että koska EU:n riippuvuus lähinnä epävakaista ja epädemokraattisista maista tuotavasta energiasta kasvaa jatkuvasti, yksistään jäsenvaltioissa tehdyt ponnistelut energiahuollon varmuuden takaamiseksi ovat osoittautuneet riittämättömiksi, sillä niillä ei voida varmistaa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden pitkäaikaisia etuja; toteaa, että EU:n ulkoinen energiapolitiikka liittyy läheisesti sen sisäiseen energiapolitiikkaan, ja korostaa tarvetta luoda sisämarkkinoiden sääntely ja ulkoiset seikat huomioon ottaen yhteinen energiapolitiikka, jossa otetaan huomioon kaikkien jäsenvaltioiden poliittiset ja taloudelliset edut,

C.  katsoo, että EU:n nykyinen haavoittuvuus ja energiariippuvuus maista, joissa on autoritaarinen hallitus, heikentää huomattavasti uskottavan, tehokkaan ja johdonmukaisen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä erityisesti, kun pyritään kunnioittamaan, tukeman ja edistämään arvoja, joille EU perustuu,

D.  katsoo, että EU:n sisämarkkinaperiaatteita voidaan käyttää perustana rakentavalle politiikalle EU:n ulkoisten energiakumppanien kanssa, kunhan otetaan huomioon kyseisten EU:n ulkopuolisten maiden erityispiirteet ja tuetaan kestävää energiakehitystä, myös energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä,

E.  katsoo, että toimitusvarmuus kohtuullisin ja ennustettavin hinnoin on taattava EU:ssa vahvalla poliittisella yhteistyöllä sekä energian sisämarkkinoiden täysimääräisellä toteuttamisella siten, että energia-alan vapauttamista lisätään edelleen,

F.  katsoo, että energiaa ei saisi käyttää poliittisen painostuksen välineenä kauttakulkumaita ja energiaa tuovia maita vastaan,

G. ottaa huomioon, että kaasusektori on nykyisin erittäin altis ulkoisille uhkille, ottaa huomioon, että kaasua vievät maat kehittävät uusia yhä tiiviimmän yhteistyön muotoja, jotka voivat vaarantaa unionin energiaturvallisuuden,

H. katsoo, että yhteisvastuuseen ja monipuolisuuteen sekä kestävään kehitykseen perustuva EU:n yhteinen energiapolitiikka olisi omiaan luomaan synergiaa, joka takaisi energiahuollon varmuuden Euroopan unionissa sekä vahvistaisi EU:n asemia, toimintakykyä ulkopoliittisissa asioissa ja uskottavuutta maailmanlaajuisena toimijana,

I.   katsoo, että on varmistettava kestävä, luotettava ja kohtuuhintainen energiahuolto; ottaa huomioon, että kansainväliset öljyn ja kaasun hinnat ovat hyvin epävakaita ja että yhdenmukainen EU:n energiaulkopolitiikka on siksi EU:n kansalaisten etujen mukaista,

J.      katsoo, että tiivis yhteistyö energiahuollon alalla on yksi tehokkaimmista ja tärkeimmistä keinoista rakentaa luottamusta Euroopan unionin ja sen naapurimaiden välisissä suhteissa,

K. ottaa huomioon, että yhteisvastuun perusta energiapolitiikan alalla voi muodostua ennakkotapaukseksi muiden alojen tulevalle yhteisvastuulle ja auttaa siten vahvistamaan EU:n asemaa sen ulkosuhteissa,

L.  katsoo, että EU:n yhteisen energiapolitiikan puitteissa olisi perustettava luotettava energian toimitusvarmuuden riskienarviointijärjestelmä ja että tässä yhteydessä vasta perustettu energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkosto NESCO voisi toimia ratkaisevan tärkeässä asemassa ja käytettävissä olisi oltava myös vaadittavat valvontavalmiudet ennakkovaroitusjärjestelmää varten,

M. katsoo, että uusiutuvia energialähteitä ja niiden käyttöä sekä energiatehokkuutta koskevia yhteistä tutkimusta olisi lisättävä sekä EU:ssa että yhteistyössä ulkoisten kumppanien ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa,

1.  kehottaa kehittämään sellaista EU:n yhteistä energiapolitiikkaa, joka auttaisi merkittävästi turvaamaan energiavarmuutta koko EU:ssa samalla, kun tavoiteltaisiin kestävää kehitystä kansainvälisesti, ja toisi siten EU:n kansalaisten kannalta tuntuvaa lisäarvoa jäsenvaltioiden ponnisteluille;

2.  katsoo, että energiapolitiikan on oltava yhdenmukainen ja näkyvä osa yhteistä ulkopolitiikkaa ja että energiapolitiikka pitäisi ottaa huomioon ulkopolitiikan kaikissa yhteyksissä;

3.  korostaa, että vaikka jäsenvaltioiden on voitava säilyttää suvereeni oikeutensa tehdä eri energialähteiden käyttöä koskevia strategisia päätöksiä, hyödyntää energiavarojaan ja päättää energiatoimitusten rakenteista, on siitä huolimatta tarpeen antaa konkreettisia, perussopimuksiin liitettäviä määräyksiä, jotka johtaisivat energian toimitusvarmuuden, kauttakulun sekä energian toimitusvarmuuteen liittyvät investoinnit kattavan EU:n yhteisen energiapolitiikan luomiseen sekä energiatehokkuuden, energiansäästöjen ja puhtaiden, uusiutuvien energialähteiden edistämiseen erityisesti maissa, joiden energiankulutus kasvaa nopeasti;

4.  vaatii vastaavaa sopimusperustaa energialle ja energian toimitusvarmuudelle;

5.  korostaa, että unionin kattavan energiapolitiikan tulee tukea Euroopan unionin arvojen ja etujen sekä sen ulkopolitiikan tärkeimpien tavoitteiden edistämistä ja toteuttamista, eli näin tulee turvata rauhan säilyminen, ihmisoikeuksien ensisijaisuus ja demokratian sekä oikeusvaltion toteutuminen; tunnustaa, että EU:n riippuvuudella tuontienergiasta voi olla merkittäviä vaikutuksia sen päätöksenteon itsenäisyyteen muilla politiikanaloilla;

6.  pitää olennaisena, että EU:lla on edelleen johtava rooli vastustettaessa maailmanlaajuisesti ilmastonmuutosta, joka voi muiden riskien ohella johtaa huomattaviin muuttoliikkeisiin ja turvallisuusuhkiin, sekä täytettäessä Kioton pöytäkirjan tavoitteet; tukee tässä yhteydessä täysin jatkuvia ponnistuksia vuoden 2012 jälkeisen monenvälisen kehyksen luomiseksi kasvihuonekaasujen vähentämiseen liittyen; pitää tarpeellisena, että EU:n toimet uusiutuvien ja puhtaiden energialähteiden ja energiaa säästävien menetelmien kehittämiseksi yhdistetään kaikkiin ulkosuhteisiin;

7.  on tyytyväinen energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkoston (NESCO) perustamiseen ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vakiinnuttamaan sen toiminnan kehittämällä täysin sen toimintavalmiudet ja käyttämällä sitä tehokkaana ennakkovaroitusjärjestelmänä energiaturvallisuuden uhkiin liittyen sekä tiedonvaihtojärjestelmänä energia-alalla;

8.  kannattaa asteittaista lähestymistapaa pyrittäessä luomaan EU:lle yhteinen energiapolitiikka;

9.  kehottaa neuvostoa ja komissiota laatimaan vuoden 2007 loppuun mennessä energiapolitiikan luomista koskevat tarkat menettelyohjeet, jotka sisältävät lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet, päämäärät ja vaiheet sekä selkeän aikataulun tavoitteiden toteuttamiseksi;

10. kehottaa komissiota toimittamaan vuosikertomuksen edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä, jotta Euroopan parlamentti voidaan ottaa tiivisti mukaan EU:n yhteisen energiapolitiikan seurantaan;

11. kehottaa komissiota laatimaan vuosikertomukset energia-alan sisämarkkinoita ohjaavien sääntöjen noudattamisesta kiinnittämällä huomiota erityisesti EU:n kilpailulainsäädännön avoimuuteen sekä siihen, miten kolmansien maiden yhtiöt ja etenkin suurimmat energiantoimittajat sekä niiden tytäryhtiöt noudattavat EU:n kilpailulainsäädäntöä; on tyytyväinen pyyntöön, jonka 8.–9. maaliskuuta 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ulotti komissioon, arvioida vertikaalisesti integroitujen kolmansien maiden energiayhtiöiden vaikutusta sisämarkkinoihin ja sitä, miten vastavuoroisuuden periaate panna täytäntöön;

12. tukee komission aietta toteuttaa asianmukaisia toimia valvomattomien investointien estämiseksi valtion omistamiin ulkomaisiin yrityksiin EU:n energia-alalla, mikä koskee erityisesti kaasun ja sähkön siirtoverkkoja;

13. kehottaa puheenjohtajavaltiota, komissiota ja korkeaa edustajaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä, jotta ne voisivat esittää yhteisiä kantoja ja toimia yhtenäisesti energiaa ja energian toimitusvarmuutta koskevissa yhteisen ulkopolitiikan kysymyksissä; vaatii vahvistamaan komission asemaa energian toimitusvarmuuden alalla sekä tehostamaan Euroopan parlamentin asemaa energiaa koskevan yhteisen ulkopolitiikan määrittelyssä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tulevan tarkistuksen yhteydessä; kehottaa harkitsemaan että, uuden perustuslakisopimuksen voimaantulon jälkeen neuvoston ja komission hyväksynnällä nimitettäisiin yhteisen energiaulkopolitiikan korkea edustaja, jolla olisi kaksi tehtävää ja joka toimisi EU:n uuden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli komission varapuheenjohtajan alaisuudessa, jolloin toimella olisi yhteys sekä neuvostoon että komissioon; katsoo, että korkean edustajan tehtävänä olisi unionin yhteiseen energiaulkopolitiikkaan liittyvien kaikkien toimien koordinointi, mikä edistäisi unionin kykyä suojata energiaturvallisuuteen liittyviä etujaan neuvotteluissa EU:n ulkopuolisten kumppanien kanssa;

14. on vakuuttunut siitä, että Euroopan energiaperuskirjasta tehdystä sopimuksesta on tultava EU:n yhteisen energiapolitiikan kulmakivi, koska sopimus on kansainvälisen yhteisön tärkein väline, jolla voidaan edistää energia-alan yhteistyötä, luoda pohja oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle kohtelulle, varmistaa turvalliset investoinnit sekä taata oikeus korvauksiin pakkolunastusten ja/tai kansallistamisen yhteydessä; kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa vaatimaan, että EU:n tärkeimmät energia-alan yhteistyökumppanit soveltaisivat Euroopan energiaperuskirjasta tehtyä sopimusta, ja sisällyttämään kauttakulkua koskevan pöytäkirjan pääsisällön kaikkiin sopimuksiin energia-alan yhteistyökumppaneiden kanssa;

15. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan ponnisteluja sisämarkkinoiden periaatteiden ja normien levittämiseksi EU:n naapuruuspolitiikan puitteissa yhteistyössä kolmansien maiden kanssa; siten, kuin on tehty Kaakkois-Euroopan energiayhteisöä koskevassa sopimuksessa; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan EU:n ja Kaakkois-Euroopan energiayhteisön laajentamista muihin kolmansiin maihin tarpeen mukaan ja sen mallin mukaisten uusien alueellisten energiamarkkinoiden luomista esimerkkinä Euro–Välimeri-energiayhteisön toimitusvarmuuden takaamiseksi; kehottaa tehostamaan energia-alan yhteistyötä muiden maiden, kuten Yhdysvaltojen, kanssa energiatehokkuusteknologian alalla ja jotta voitaisiin edistää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa uusiutuvien energialähteiden avulla sekä kestävän biomassan tuotantoa ja käyttöä; kiinnittää huomiota siihen, että Venäjän federaation ja Euroopan unionin energiakumppanuus voi perustua vain syrjimättömyysperiaatteeseen ja asianmukaiseen kohteluun sekä yhtäläisiin markkinaehtoihin; kehottaa Euroopan unionia asettamaan kehitysyhteistyöpolitiikassaan keskeiselle sijalle kestävien energialähteiden saatavuuden ja niiden älykkään käytön Afrikassa ja muualla kehitysmaissa;

EU:n yhteisen energiapolitiikan periaatteet sekä suositukset sen yhteydessä toteutettaviksi toimiksi

A.   Energialähteiden monipuolistaminen

16. katsoo, että koska EU on yhä enenevässä määrin riippuvainen rajallisesta määrästä energialähteitä, energiantoimittajia ja energian kuljetusreittejä, on tärkeää tukea niiden monipuolistamiseen tähtääviä ensisijaisia aloitteita, joilla pyritään löytämään maantieteellisiä vaihtoehtoja ja kehittämään kestäviä vaihtoehtoja; katsoo, että ensisijalle olisi asetettava ympäristön kannalta turvalliset ja uusiutuvat energialähteet; katsoo, että toimitusten varmistamisen kohtuullisin ja ennustettavin hinnoin on oltava EU:n tärkeä tavoite;

17. kannattaa, että etusija annetaan kaikille EU:n jäsenvaltioiden lähialueilla toteutetuille energialähteiden monipuolistamishankkeille ja erityisesti hankkeille, joiden tavoitteena on luoda uusia energian kuljetusreittejä energiantoimittajien ja energiareittien monipuolistamiseksi, kuten Kaspianmeri–Mustanmeri–EU-energiakäytävä ja varsinkin Nabucco-kaasuputki, nesteytetyn maakaasun infrastruktuuri, sähköverkkojen yhdistäminen ja Euro–Välimeri-alueen yhteiset sähkö- ja kaasuinfrastruktuurit sekä Odessa–Gdańsk- ja Constanta–Trieste-hanke, jotka olisi sisällytettävä Euroopan etujen kannalta ensisijaisiksi määriteltyihin hankkeisiin;

18. pitää myönteisenä EU:n koordinaattorien nimittämistä EU:n kannalta erittäin tärkeisiin hankkeisiin Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2007 kokoontuneen kokouksen päätelmien mukaisesti ja kiittää erityisesti koordinaattorien nimittämistä Nabucco-hankkeeseen sekä Saksan, Puolan ja Liettuan väliseen voimalinjahankkeeseen;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harjoittamaan aktiivista politiikkaa korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta yhteisö voisi monipuolistaa maakaasulähteitään; odottaa, että kaasua vievien maiden välisessä yhteistyössä noudatetaan avoimien, seurattavien ja kilpailukykyisten markkinoiden periaatetta; katsoo, että aloite OPECia vastaavan kaasujärjestön luomiseksi olisi tämän tavoitteen vastainen;

20. katsoo, että on tarpeen siirtyä julkilausumista ja avoimista tarjouksista kohti konkreettisia ensisijaisia hankkeita, sekä esittää, että nimitettäisiin EU:n yhteisestä energiaulkopolitiikasta vastaava erityisedustaja, joka vastaisi myös EU:n ulkopuolisen energiainfrastruktuurin kehittämishankkeiden koordinoinnista, esimerkkeinä Nabucco- ja Odessa–Gdańsk-hankkeet; kehottaa samalla komissiota, puheenjohtajavaltiota ja korkeaa edustajaa vahvistamaan sitoumusta ulkoisten energiainfrastruktuurien kehittämiseen yhdessä EU:n koordinaattorien kanssa;

21. katsoo, että energialähteiden monipuolistamishankkeiden toteuttamisen on kuuluttava vahvistetun EU:n naapuruuspolitiikan ensisijaisiin tavoitteisiin, sekä kehottaa lisäämään tukea, jolla pyritään parantamaan tuottaja- ja kauttakulkumaiden energia-alan investointi-ilmastoa ja sääntelykehystä Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen periaatteiden pohjalta;

22. kehottaa tunnustamaan, että jäsenvaltiot ovat erilaisessa asemassa energialähteiden käytön, energiariippuvuuden ja infrastruktuurin suhteen, sekä kannattaa kaikkia ponnisteluja, joilla pyritään vähentämään jäsenvaltioiden nykyistä riippuvuutta hallitsevista energiantoimittajista, puutteellisesta infrastruktuurista, hiilipitoisista energialähteistä ja energiantuonnista maista, jotka rikkovat järjestelmällisesti YK:n peruskirjan kirjainta ja henkeä;

23. kannattaa kaikkia ponnisteluja, joilla pyritään löytämään uusia lähteitä tärkeiden hankkeiden rahoittamiseksi; katsoo, että rahoituslähteinä voisivat toimia myös Euroopan investointipankin EIP:n erityislainat ja että tähän tarkoitukseen osoitettuja varoja voitaisiin osoittaa EU:n talousarvion erityisistä budjettikohdista edellyttäen, ettei tämä vaaranna yhdenkään jäsenvaltion energian toimitusvarmuutta;

24. kehottaa parantamaan EIP:n ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin EJKP:n kanssa harjoitettavaa yhteistyötä tarkoituksena hyödyntää rahoitusvälineitä ensisijaisten hankkeiden tukemisessa;

25. pitää mahdollista riippuvuutta biopolttoaineiden tuonnista yhtä huolestuttavana kuin riippuvuutta öljyn tai kaasun ulkoisista toimituksista; kehottaa komissiota kehittämään yhdessä EU:n kumppaneiden kanssa globaalin sertifiointijärjestelmän, jonka avulla voidaan varmistaa biologisen monimuotoisuuden kannalta turvallisten biopolttoaineiden tuotanto ja käyttö sekä normit, jotka koskevat viljely- ja jalostusvaihetta sekä kasvihuonekaasujen koko elinkaaren aikaista tasapainoa;

B.  EU:n etujen yhteinen puolustaminen

26. pitää unionin kannalta välttämättömänä sitä, että neuvoston olisi kehitettävä EU:n yhteisen energiapolitiikan luomiseen tähtäävä pitkäaikainen strategia ja toimintakehys, jos se haluaa saavuttaa vahvan aseman vuoropuhelussa suurimpien energiantoimittajamaiden kanssa sekä parantaa valmiuksiaan puhua yhdellä äänellä neuvotteluissa, joita käydään EU:n, jäsenvaltioiden sekä teollisuuden tasolla, mikä tarjoaa foorumin yhteisvastuulle muille politiikanaloille ja EU:n ulkoisen aseman vahvistamiselle;

27. kehottaa lyhyellä aikavälillä jäsenvaltioita pitämään toisensa ja komissio ajan tasalla ja vielä kuulemaan toisiaan ja komissiota strategisista päätöksistä, jotka liittyvät kahdenvälisiä energiahankkeita koskevien tärkeiden sopimusten tekemiseen kolmansien maiden kanssa ja jotka saattaisivat vahingoittaa muiden jäsenvaltioiden tai koko EU:n etuja; katsoo, että samoin olisi toimittava kaikissa yhteiseen etuun liittyvissä ulkopoliittisissa kysymyksissä; katsoo, että jos tehdyt kahdenväliset sopimukset ovat vastoin muiden jäsenvaltioiden koko EU:n etuja, jäsenvaltioiden ja tarvittaessa komission on tehtävä yhteistyötä sellaiseen sopimukseen pääsemiseksi, jolla varmistetaan kielteisten vaikutusten neutraloiminen erityisesti ympäristövaikutusten osalta yhteisvastuuta koskevan periaatteen mukaisesti;

28. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan, että täydellinen ympäristövaikutusten arviointi suoritetaan, ennen kuin päätetään suurista infrastruktuuri-investoinneista; kehottaa niitä erityisesti ottamaan huomioon suunnitellun Euroopan pohjoisen kaasuputken (Nord Stream) ekosysteemeille ja ihmiselämälle aiheuttaman uhan, joka johtuu Itämeren pohjaan upotetuista ammuksista ja aseista putken suunnitellulla reitillä; korostaa, että suurissa ekologisissa katastrofeissa rahallinen vastuu kuuluu asianosaisille;

29. kehottaa keskipitkällä aikavälillä antamaan komissiolle institutionaaliset toimivaltuudet neuvotella energiatoimituksia koskevista EU:n puitesopimuksista kolmansien maiden kanssa;

C. Yhteisvastuu kriisitilanteissa

30. katsoo, että energian sisämarkkinoiden sujuva toiminta edellyttää yhteisvastuuta ja energian toimitusvarmuutta ja että kaikilla taloudellisilla toimijoilla on oltava yhtäläinen pääsy energiamarkkinoille; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhteisvastuujärjestelmän uudessa perustamissopimuksessa tarkoitetun jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä, kuten Eurooppa-neuvostossa sovittiin kesäkuussa 2007; katsoo, että tämä mahdollistaisi EU:n tehokkaan, ripeän ja yhdenmukaisen toiminnan energiatoimitusten häiriöiden, keskeisen infrastruktuurin vaurioitumisen tai muiden vastaavien ongelmien synnyttämissä kriisitilanteissa;

31. kehottaa komissiota kannattamaan niin sanotun "energiaturvallisuuslausekkeen" sisällyttämistä energiantuottajamaiden ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin kauppa-, assosiaatio-, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin, jotka vahvistaisivat käytännesäännöt ja joissa määriteltäisiin selkeästi toimet, joihin on ryhdyttävä, jos joku yhteistyökumppaneista keskeyttää energiatoimitukset tai muuttaa sopimusehtoja yksipuolisesti;

32. tukee sellaisen tehokkaan mekanismin luomista, joka käsittäisi NESCOn ja jolla voitaisiin vastata energiatoimituksissa ilmeneviin häiriöihin; katsoo, että järjestelmään voitaisiin sisällyttää myös toimet, joilla mahdollistetaan varoitusjärjestelmien tehokas hyödyntäminen ja EU:n järjestelmien yhteisen hätäinfrastruktuurin yhteenliittäminen erityisesti kaasun ja sähkön osalta, millä voitaisiin tukea apua tarvitsevia jäsenvaltioita ottaen huomioon kyseisten jäsenvaltioiden geologiset ja maantieteelliset piirteet ja erityisesti varastointikapasiteetti ja sen sijainti lähellä energialähteitä;

D. Suurimpien energiaa tuottavien ja kuluttavien maiden sekä kauttakulkumaiden välinen vahvistettu yhteistyö

33. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan edelleen aktiivisesti osaa EU:n ja suurimpien energiaa tuottavien ja kuluttavien maiden sekä kauttakulkumaiden välillä käytävään tiiviiseen vuoropuheluun ja vahvistamaan erityisesti energia-alan suhteita Algerian, Egyptin ja muiden Mashrek- ja Maghreb-alueen tuottajamaiden kanssa;

34. kannattaa kaikkia toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään avoimuutta, oikeusvaltiota ja entistä parempaa hallinnointia energia-alalla kolmansien maiden kanssa solmittujen kumppanuuksien avulla, kun tavoitteena on luoda kaikkien osapuolten etujen mukaiset, avoimet, syrjimättömät ja vakaat lainsäädännölliset ehdot tuotantoketjun alkupään varojen hyödyntämiselle, energia-alan investoinneille ja kaupalle vastavuoroisuuden sekä reilun ja avoimen kilpailun periaatteiden mukaisesti varmistaen, että energiakaupan tuloja ei käytetä väärin terrorismin rahoittamiseen eikä ohjata siihen;

35. korostaa tarvetta jatkaa tutkimus- ja tuotekehittelyalan yhteistyötä tärkeimpien EU:n ulkopuolisten energiankuluttaja- ja kauttakulkumaiden kanssa ilmaston lämpenemisen synnyttämän haasteen voittamiseksi sekä vaihtoehtoisten ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi; korostaa, että tarvitaan laajennettua energiayhteistyötä tällaisten kolmansien maiden kanssa Yhdysvallat mukaan niin, että otetaan huomioon erityisesti energiatehokkaiden menetelmien kehittäminen sekä lämmön ja sähkön yhteistuotanto uusiutuvan ja kestävän biomassan tuotannon ja käytön avulla;

36. kehottaa EU:ta käynnistämään kehitysmaiden kanssa vuoropuhelun energia-asioista uusiutuvien energialähteiden hajauttamisen, energian saatavuuden ja kestävyyden sekä yhteistä etua koskevien energiainfrastruktuurien kehittämiseksi;

37. korostaa erityisesti Yhdysvaltojen ja muiden keskeisten EU:n arvoja noudattavien kumppanien kanssa käytävän vahvistetun energiavuoropuhelun merkitystä; kehottaa yhteisön toimielimiä pyrkimään energian toimitusvarmuutta parantavien kumppanuuksien luomiseen Yhdysvaltojen kanssa;

38. kehottaa myös niitä Euroopan maita, jotka eivät ole EU:n jäseniä – kuten Norjaa – osallistumaan aktiivisesti EU:n energiapolitiikkaan;

39. kehottaa yhtenäiseen energiapolitiikkaan kaikilla EU:n ulkopolitiikan aloilla, kuten pohjoisen ulottuvuuden, Mustanmeren synergian ja Euro–Välimeri-kumppanuuden alalla;

40. kannattaa komission aloitteita entistä tiiviimmän energia-alan vuoropuhelun kehittämiseksi Etelä-Kaukasuksen, Kaspianmeren alueen, Keski-Aasian, Välimeren alueen ja Lähi-idän maiden kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on kulkemassa kohti "kriittisen ja konstruktiivisen vuoropuhelun" omaksumista kyseisten maiden kanssa; katsoo, että tällainen vuoropuhelu auttaa suhteuttamaan toisiinsa yhtäältä EU:n edut öljy- ja kaasutoimitusten monipuolistamisessa ja toisaalta pyrkimykset saada aikaan poliittisia uudistuksia edellä mainituissa maissa;

41. kehottaa kehittämään Euroopan naapuruuspolitiikkaa ja Mustanmeren synergiaa koskevia nykyisiä järjestelmiä ja luomaan uusia, joiden tarkoituksena on syventää kauttakulkumaiden, kuten Ukrainan, Valko-Venäjän, Moldovan, Etelä-Kaukasuksen sekä Mashrek- ja Maghreb-maiden kanssa harjoitettavaa yhteistyötä markkinatoimien avoimuuden lisäämiseksi sekä pysyvän energiansaannin ja kauttakulun mahdollistamiseksi;

42. korostaa Turkin merkitystä kauttakulkumaana kaasutoimitusten monipuolistamisessa EU:hun; odottaa Turkin tekevän täysimääräisesti yhteistyötä EU:n kanssa kauttakulun helpottamiseksi;

43. kannustaa Turkkia liittymään täysjäsenenä Euroopan energiayhteisöön, joka ulottuu tällä hetkellä Kaakkois-Euroopan maihin ja tarjoaa rakenteellisen sääntelykehyksen alueellisen energiayhteistyön tiivistämiselle ja siten parantaa energian toimitusvarmuutta ja tukee investointeja; tukee Ukrainan, Norjan ja Moldovan hakemuksia energiayhteisön jäseneksi;

44. kehottaa komissiota kehittämään energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkoston lisäksi välineitä ja järjestelmiä, joiden avulla se voi parantaa kauttakulkumaiden tilanteiden analysoinnissa ja valvonnassa harjoittamaansa yhteistyötä EU:n naapurimaiden kanssa ja lisätä siten EU:n valmiuksia ehkäistä ennalta kriisejä sekä reagoida entistä tehokkaammin ja ripeämmin kriisitilanteissa;

45. korostaa EU:n ja Venäjän välisen energia-alan kumppanuuden merkitystä, mutta huomauttaa samalla, että Venäjä on energiaviennissään edelleen lähes täysin riippuvainen EU:n markkinoista ja yksittäisistä EU:n kuluttajista; kehottaa unionia korostamaan molemminpuolista riippuvuutta EU:n ja Venäjän välisessä energiaa koskevassa vuoropuhelussa; huomauttaa, että EU:n ja Venäjän välinen energiakumppanuus voi perustua vain syrjimättömyyteen ja asianmukaiseen kohteluun sekä yhtäläisiin markkinoille pääsyn ehtoihin;

46. korostaa EU:n, että Venäjää sitoo jo Energiaperuskirja sen 45 artiklan 1 kohdan nojalla[6]; on vakuuttunut siitä, että Venäjän on ratifioitava Euroopan energiaperuskirja ja sen lisäksi EU:n on neuvoteltava uuden kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen yhteydessä virallisesta puiteasiakirjasta, joka koskee energiasuhteita Venäjän kanssa; katsoo, että pelkkä energiaperuskirjan periaatteiden siirtäminen kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen on tarpeetonta; tunnustaa energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen sisältämien velvoitteiden selkiyttämistä tai täydentämistä koskevien säännösten lisäarvon;

47. korostaa, että Venäjän suorittama energiaperukirjan ratifiointi olisi näkyvä ja konkreettinen osoitus Venäjän sitoumuksesta luotettavaan energian toimitukseen sekä energiayhteistyöhön yhteisten periaatteiden ja arvojen pohjalta;

48. kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään vaikutusvaltaansa Venäjän taivuttelemiseksi sitoutumaan avoimiin ja oikeudenmukaisiin energiamarkkinoihin energian tuotannossa ja energiatoimituksissa; katsoo, että jos Venäjä ratifioisi energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen ja kauttakulkupöytäkirjan, se vaikuttaisi myönteisesti EU:n tukeen Venäjän WTO-jäsenyydelle;

49. on huolestunut Venäjän energiajärjestelmän yleisestä tehottomuudesta tutkimuksen ja siirron alalla sekä teollisuuden ja kotitalouksien käytössä, millä voi olla vakavia vaikutuksia Venäjän toimitusvelvollisuuksiin; kehottaa komissiota käsittelemään tätä kysymystä teknisessä yhteistyössään Venäjän kanssa;

50. korostaa, että ympäristöystävällisen ja energiatehokkaan tekniikan kehittämistä koskeva periaate olisi sisällytettävä EU:n ja Venäjän väliseen uuteen sopimukseen; korostaa, että EU:n ja Venäjän yhteistyötä ympäristöasioissa on lisättävä pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä;

51. kehottaa komissiota vaatimaan vuoropuhelussa tärkeimpien EU:n hiilivetyjen toimittajien kanssa eurooppalaisten yritysten tasaveroista kohtelua, joka perustuu hankintahintojen asettelussa vain taloudellisiin kriteereihin eikä poliittisiin tekijöihin;

52. kehottaa komissiota laatimaan selvityksen kaasutoimitusten määränpäätä koskevista lausekkeista, joilla tosiasiassa estetään kaasun jälleenvienti sisämarkkinoilla; kehottaa lisäksi komissiota vaatimaan kaikkiin EU:n markkinoilla tehtyihin maakaasusopimuksiin sisältyvien vastaavanlaisten lausekkeiden kumoamista, mikäli ne ovat EU:n lainsäädännön vastaisia;

53. kehottaa vauhdittamaan Kiinan, Intian, Brasilian ja muiden nopean talouskasvun ja kehittyvien maiden kanssa käytävää vuoropuhelua, jotta voidaan luoda oikeudenmukaisiin ja avoimiin sääntöihin perustuvat vakaat ja ennustettavissa olevat globaalit energiamarkkinat, joilla pyritään myös toimintaan yhdessä maailman lämpenemisen hidastamiseksi ja kestävän kehityksen ylläpitämiseksi;

54. kehottaa tiivistämään energia-alan suhteita Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan; pitää tärkeänä tulevaa EU:n ja Afrikan välistä energia-alan kumppanuutta, joka on tarkoitus käynnistää Lissabonissa 7.–8. joulukuuta pidettävässä EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa ja joka on yksi EU:n ja Afrikan yhteisen strategian keskeisistä aloitteista; katsoo, että energiakumppanuuden tulisi osaltaan vahvistaa sekä Afrikan ja EU:n välistä vuoropuhelua, joka koskee energiansaantia ja energiaturvallisuutta, että investointien lisäämistä energia-infrastruktuureihin ja uusiutuviin energialähteisiin sekä energiatehokkuuteen, öljy- ja kaasuvarojen kehityspainotteisen käytön tehostamista, avoimuuden edistämistä sekä ilmastonmuutoksen valtavirtaistamista energia- ja kehitysyhteistyössä;

55. kehottaa komissiota edistämään reilua kilpailua kansainvälisellä tasolla tukemalla Maailman kauppajärjestössä (WTO) energiamarkkinoiden avoimuutta ja etenkin kauppaa vääristäviä toimenpiteitä koskevia erityismääräyksiä;

56. suosittelee, että komissio arvioi WTO:ssa mahdollisuutta neuvotella monenvälisiä sopimuksia erityisille energiamarkkinoille kuten biopolttoaineille, ja että se antaa Euroopan parlamentille kertomuksen mahdollisimman nopeasti;

57. kehottaa komissiota ja neuvostoa torjumaan aktiivisesti ja päättäväisesti kartellien, kuten kaasukartellien, syntymistä;

58. kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat G8:n jäseniä, ja komissiota käyttämään tätä foorumia EU:n energiaa koskevien etujen edistämiseksi, mukaan luettuna G8+5-kokoonpano, joka kokoaa yhteen tärkeimmät tuottajat ja kuluttajat;

59. kannattaa kaikkia toimia, joilla pyritään vahvistamaan monenkeskisiä teknisiä aloitteita, joita ovat muun muassa kaasun tarpeettoman polttamisen vähentämiseen tähtäävä kumppanuus (Global Gas Flaring Reduction Partnership), kaivosteollisuuden avoimuutta edistävä aloite (Extractive Industries Transparency Initiative), rahoitusalan erityistyöryhmä (Financial Action Task Force), Kansainvälisen rahoitusyhtiön IFC:n "päiväntasaajan periaatteet" sekä Inogate-ohjelma;

60. korostaa, että EU:n yhteinen energiapolitiikka ei riitä ja että EU:n yhteistä energiapolitiikkaa on kehitettävä ja siihen on kuuluttava energia-alan tutkimusta ja tekniikoita koskeva EU:n yhteinen politiikka;

61. kehottaa neuvostoa laatimaan strategian EU:n sisäisen keskeisen infrastruktuurin ja EU:n lähialueiden suojelemiseksi terrorismin uhkilta;

62. kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioissa määritettyjen parhaiden käytäntöjen perusteella ehdotuksia sääntelyn uudistamiseksi ja kehottaa etenkin eriyttämään energiantuotannon omistuksen kokonaan energian siirtämisestä ja jakelusta, tehostamaan riippumatonta kansallista sääntelyn valvontaa ja parantamaan sääntelijöiden toimien koordinointia EU:n tasolla uusien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen tukemiseksi sekä vaatii selvää kehystä siirtoinfrastruktuureja koskevien investointien lisäämiselle;

63. korostaa, että yhteentoimivien energiaverkkojen luominen hyvin koordinoidun eurooppalaisen energiaverkon avulla edistää sähkön ja kaasun markkinoiden kilpailukykyä, parantaa toimitusvarmuutta ja tukee ympäristönsuojelua vahvistaen samalla EU:n asemaa toimittaja- ja kauttakulkumaihin nähden;

64. korostaa, että energiavarojen käytöstä syntyvä saaste, erityisesti öljyn osalta, aiheuttaa vakavia ja peruuttamattomia ympäristövahinkoja ja myös vakavia turvallisuusriskejä alueellisesti ja maailmanlaajuisesti, esimerkiksi Lähi-idässä; vaatii uusia turvatoimia ja investointeja entistä parempaan turvallisuuteen ja tehokkuuteen energiavarojen käytössä;

65. kehottaa käymään julkista keskustelua ja valistamaan EU:n kansalaisia EU:n yhteisestä energiapolitiikasta julkisin tiedotuskampanjoin ja korostamaan tällaisen politiikan myönteisiä näkökohtia;

o

o o

66. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

  • [1]  EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 340.
  • [2]  EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 112.
  • [3]  EUVL C 298 E, 8.12.2006.
  • [4]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2006)0603.
  • [5]  EUVL C 314 E, 21.12.2006, s. 330.
  • [6]  Euroopan energiaperuskirjasta tehdyn sopimuksen 45 artiklan 1 alakohdassa määrätään, että energiaperuskirjan määräyksiä sovelletaan väliaikaisesti valtioihin, jotka ovat sen allekirjoittaneet mutta eivät ole sitä vielä ratifioineet, kunnes ne ovat ratifioineet sen, elleivät ne ole jättäytyneet pois 45 artiklan mukaisesti.

PERUSTELUT

Viime vuosina energiaturvallisuus on noussut keskeiselle sijalle Euroopan unionin poliittisella esityslistalla. Tämä ei ole kuitenkaan täysin uutta, koska tarvetta kehittää yhteinen poliittinen menettelytapa energia-asioissa käsiteltiin jo merkittävässä määrin vuonna 1952 tehdyssä hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksessa sekä vuonna 1957 tehdyssä Euratomin perustamissopimuksessa. Maailman energiamarkkinat ja geopoliittinen tilanne ovat muuttuneet tämän jälkeen merkittävästi. On monia syitä siihen, miksi energiavarmuudesta on tullut keskeinen kysymys, mutta yhtenä tärkeimmistä voidaan pitää tammikuussa 2006 esiin tullutta Venäjän ja Ukrainan välistä kaasukiistaa sekä tämän jälkeistä toimituksiin liittynyttä kriisiä, joka vaikutti moniin jäsenvaltioihin. Kiista oli todellinen herätys EU:lle. Lähes päivässä huomattiin, ettei energia ole pelkästään hyödyke, joka on olennaisen tärkeä taloudellisen kehityksemme ja hyvinvointimme jatkumisen kannalta, vaan sitä voidaan käyttää myös poliittisena välineenä ja poliittisen painostuksen välineenä. Tässä yhteydessä EU:n kasvava riippuvuus ulkoisista energiatoimituksista, jotka ovat suurelta osin peräisin epädemokraattisista ja epävakaista maista, ja erityisesti kaasuriippuvuus Venäjästä ovat huolestuttavia tekijöitä, koska ne voivat vahingoittaa jäsenvaltioiden pitkän aikavälin taloudellisia ja poliittisia etuja sekä Euroopan unionin yleistä turvallisuutta. Kaikki väliaikaisetkin vaikeudet, jotka vähentävät energiantoimituksia kolmansista maista, häiritsevät samalla vakavasti unionin taloudellista toimintaa.

Lisäksi energiavaroihin kohdistuva maailmanlaajuinen paine kasvaa. Kiinan ja Intian nousu taloudellisiksi suurvalloiksi, Yhdysvaltain energiankysynnän jatkuva kasvu sekä keskeisten öljynviejäalueiden epävakaus vaikuttavat merkittävästi kansainvälisiin energiamarkkinoihin. Vakaan tuotannon näkymät ovat entistä enemmän sidoksissa tärkeimpien toimittajien sisäpolitiikkaan ja alueellisiin ambitioihin. Nämä tekijät voivat vaikuttaa globaaliin voimatasapainoon, koska energia-alasta on tullut yksi tärkeimmistä tekijöistä maiden kansallisen turvallisuuden ja taloudellisen kehityksen kannalta.

Uuden politiikan tulisi kattaa kaikki energiantuotannon maantieteelliset suunnat itäisissä ja eteläisissä naapurimaissa, Keski-Aasiassa, Välimeren alueella ja Lähi-idässä. Olisi myös painotettava EU:n ja Afrikan välisen tulevan energiakumppanuuden merkitystä sekä energiansaantia ja energiaturvallisuutta koskevan vuoropuhelun tehostamista.

Unionin vastaus haasteisiin

EU:n jatkuva riippuvuus energiantuonnista on lisännyt energiansaannin turvallisuutta koskevan politiikan merkitystä. Vaikka EU voikin siirtyä kohti energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä seuraavien kahden vuosikymmenen aikana, riippuvuutemme öljystä ja kaasusta ei pienene merkittävästi. Voimme pienentää riippuvuutta, mutta emme pääse siitä eroon. Niinpä meidän onkin hankittava energiaa yhä enemmän rajojemme ulkopuolelta, ja joudumme yhä enemmän kilpailemaan energiasta. Siksi meidän täytyy käsitellä riippuvuutta energiaan liittyvällä ulkopolitiikalla asianmukaisin välinein. Eräät tärkeimmät kuluttajat (Yhdysvallat, Kiina) ovat asettaneet energiansaannin varmuuden parantamisen etusijalle ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan. Jotkin EU:n jäsenvaltioista ovat jo tehneet samoin. EU:n tasolla ei tällä hetkellä kuitenkaan ole yhteisön toimivaltaa ulkoisissa energia-asioissa, ja "yhdellä äänellä puhuminen" on edelleen kaukana todellisuudesta oleva tavoite.

Kuitenkin tietoisuus energiaan liittyvien turvallisuusnäkökohtien strategisesta tärkeydestä ja niiden geopoliittisista ulottuvuuksista kasvaa. Eurooppa-neuvostolle vuonna 2006 osoitetussa asiakirjassaan "Ulkoinen politiikka Euroopan energiaetujen tukena" korkea edustaja otti asian esille vaatien laajempaa tarkastelua tavoitteena kattava toimintasuunnitelma. Vaikka asiakirjan hyväksyminen neuvostossa maaliskuussa 2007 onkin epäilemättä edistänyt energian sisämarkkinoiden vakiintumista, energiaan liittyvän ulkopolitiikan alueella kehitys on ollut aivan liian vaatimatonta, ja se on perustunut julistuksiin eikä niinkään konkreettiseen suunnitelmaan siitä, miten kohti uutta kunnianhimoista politiikkaa edetään.

Kohti unionin yhteistä energiaulkopolitiikkaa

Esittelijä katsoo, että energiavarmuutta on pidettävä olennaisena tekijänä Euroopan unionin kokonaisturvallisuuden kannalta. Samalla hän pahoittelee, ettei asialle ole edelleenkään perustamissopimuksen mukaista perustaa. Siksi esittelijä pitää myönteisenä, että uutta perustamissopimusta koskeva hallitusten välinen mandaatti, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2007, edellyttää energia-alan yhteisvastuuseen liittyviä uusia määräyksiä.

Esittelijä katsoo kuitenkin, että on aika mennä nykyisiä kehyksiä pitemmälle, ja hän kehottaa panemaan täytäntöön unionin yhteisen energiaulkopolitiikan, joka käsittää asianmukaiset välineet. Uuden politiikan tulisi perustua yhteisvastuuseen ja monipuolistamiseen sekä kestävän kehityksen tukemiseen. Sen tulisi olla yhdenmukaista (sillä tulisi olla unionin kaiken politiikan, jäsenvaltioiden sekä teollisuuden tuki) ja sen tulisi vastata EU:n laajempia ulkopoliittisia tavoitteita, kuten konfliktien estämistä ja ihmisoikeuksien edistämistä. Sen tehokkuus riippuu siitä, pystyykö EU kokoamaan huomattavat yhteiset voimavaransa ja asettamaan ne yhteisten etujen palvelukseen. Tämä edellyttäisi tuottaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden ottamista mukaan ja "energiadiplomatian" tehostamista. EU:n 27 jäsenvaltion on korvattava nykyisin etusijalla oleva energiaan liittyvä yksipuolinen politiikka uudella yhteisellä politiikalla, jota leimaa yhteisvastuu energia-asioissa. Vain yhteisien toimien avulla unionilla on toivoa siitä, että se on tasa-arvoisessa asemassa neuvotteluissa tärkeimpien tuottajien kanssa. Uuden politiikan tulisi siksi luoda synergiaa ja taata toimitusvarmuus Euroopan unionissa niin, että se samalla lisää EU:n voimaa ja toimintavalmiutta ulkopolitiikassa sekä sen uskottavuutta globaalina toimijana.

On tärkeää korostaa, että samalla, kun jäsenvaltiolla tulisi edelleen olla legitiimi ja suvereeni oikeus valita oma sisäinen eri energiamuotojen välinen suhteensa ja päättää energiansaannin rakenteesta jne., yhdenmukaisen ja kohdennetun energiaulkopolitiikan kehittäminen parantaisi kollektiivista ulkoista energiavarmuutta ja lisäisi EU:n potentiaalia vastata tämän hetken haasteisiin entistä tehokkaammin.

Esittelijä on vakuuttunut siitä, että tällaisen politiikan kehittäminen toisi merkittävää lisäarvoa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kansallisen tason toimille, ja tämä olisi ainoa tapa käsitellä tehokkaasti energiapolitiikkaan liittyvää kysymystä. Esittelijä tekee useita tämänsuuntaisia konkreettisia ehdotuksia ja tukee vähittäistä lähestymistapaa kohti unionin yhteistä energiapolitiikkaa ottaen huomioon, että unionin yhteisen energiapolitiikan tulee perustua sellaisiin periaatteisiin kuin monipuolistaminen, yhtenäisyys EU:n etujen puolustamisessa, yhteisvastuu kriisitilanteissa ja vahvistettu yhteistyö tärkeimpien tuottaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa.

Hän esitti joukon innovatiivisia ajatuksia, joiden tulisi helpottaa tämän kunnianhimoisen hankkeen toteuttamisessa:

•     Luodaan kahdesta tehtävästä vastaavan energiaulkopolitiikan korkean edustajan virka. Korkea edustaja vastaisi kaiken sellaisen politiikan koordinoinnista, joka liittyy energiavarmuuden ulkoisiin osatekijöihin (esim. energia, ympäristö, kauppa, kuljetus, kilpailu). Synergian luominen yhdenmukaisella tavalla vahvistaisi varmasti EU:n kykyä suojata sen energiaturvallisuuteen liittyviä etuja. Tällainen institutionaalinen uutuus on tärkeä työkalu. On muistettava Jean Monnet'n todenneen, ettei mikään toimi ilman institutionaalista ankkuria.

•     Komissiota kehotetaan laatimaan vuoden 2007 loppuun mennessä tarkka etenemissuunnitelma, jonka avulla saadaan aikaan yhteinen energiaulkopolitiikka ja jossa määritetään lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet, toimet sekä niiden toteuttamisen aikataulu. Esittelijä katsoo tämän olevan tarpeen sisäisen dynaamisuuden hyödyntämiseksi ja jotta voitaisiin siirtyä puheista tekoihin. Tähän liittyen esittelijä kehottaa komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille vuotuisen kertomuksen edistymisestä, jossa käsitellään uuden politiikan tärkeimpien tavoitteiden toteuttamista ja arvioidaan sitä, miten kolmannet maat noudattavat EU:n sisämarkkinoiden sääntöjä, kuten avoimuutta, vastavuoroisuusperiaatetta ja EU:n kilpailuoikeutta. Esittelijä vaatii, että EP seuraa tarkoin uuden politiikan kehittämisessä saavutettavaa edistystä.

•     On kehitettävä uusi energiadiplomatian laaja muoto, jossa ei pidä keskittyä vain EU:n omaan toimitusvarmuuteen. Energiavarmuuden tulisi olla yksi naapuruuspolitiikan kulmakivistä. Tiivis yhteistyö energia-alalla ja mahdollisuus jakaa energiavaroja ovat yksi tehokkaimmista ja välttämättömimmistä luottamusta lisäävistä toimista.

•     Perustamissopimuksiin sisällytetään konkreettisia määräyksiä, jotka koskevat toimitusvarmuutta, kuljetuksia ja investointeja, kuten uuden perustamissopimuksen neuvottelumandaatissa on jo todettu. Itse asiassa esittelijä haluaisi antaa EU:lle institutionaalista toimivaltaa, jotta se voisi neuvotella kattavasta poliittisesta energiaturvaa koskevasta kehyksestä tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa.

•     Jäsenvaltioiden ja komission kuuleminen strategisista päätöksistä, jotka koskevat tärkeimpiä kahdenvälisiä sopimuksia kolmansien maiden kanssa. Tilanteissa, joissa tehdyt sopimukset ovat vastoin koko EU:n tai muiden jäsenvaltioiden etuja, komission ja jäsenvaltioiden tulisi tehdä yhteistyötä, jotta ne voisivat torjua tällaisten sopimusten kielteiset vaikutukset. Näin toteutetaan käytännössä yhteisvastuun periaatetta. Asia liittyy jo tehtyihin päätöksiin esimerkiksi Baltian kuljetusputken rakentamiseen yhteydessä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös sellaisen energiakriiseihin liittyvän infrastruktuurin kehittämiseen, jonka avulla voitaisiin auttaa apua tarvitsevia jäsenvaltioita.

•     Sellaisten niin kutsuttujen "energiaturvalausekkeiden" sisällyttäminen kaikkiin tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin sopimuksiin, joiden avulla määritellään menettelysäännöt ja yksilöidään tarkasti toimet, joita toteutetaan tapauksissa, joissa jokin kumppaneista kärsii toimituskatkoksista.

•     Priorisoidaan kaikki monipuolistamishankkeet, joiden avulla luodaan uusia kuljetusreittejä, esimerkkeinä Keski-Aasian, Kaukasuksen ja Euroopan välinen reitti ja erityisesti Nabucco-putken rakentaminen, sähköverkkojen yhteenliittäminen sekä Euro–Välimeren sähkön ja kaasun infrastruktuuriverkkojen loppuunsaattaminen samoin kuin Odessa–Gdansk-hanke. Kaikkia välineitä, kuten poliittista vuoropuhelua ja yhteisön kauppa-, kehitysyhteistyö-, kilpailu-, tutkimus- ja ympäristöpolitiikkaa sekä rahallista tukea ja lainoja (EIP ja EJKP mukaan lukien) on käytettävä johdonmukaisella tavalla näiden infrastruktuurihankkeiden loppuunsaattamisen nopeuttamiseksi.

Lisäksi esittelijä:

•     tukee kaikkia toimia, joilla edistetään avoimuutta ja oikeusvaltiota ja parannetaan hallintoa energiasektorilla kolmansien maiden kanssa toteutettavan kumppanuuden avulla tavoitteena luoda kaikkia osapuolia hyödyttävät avoimet, seurattavat, syrjimättömät ja vakaat oikeudelliset puitteet kauppaan liittyville energiainvestoinneille niin, että kaikki tämä perustuu vastavuoroisuuden periaatteeseen. Tässä yhteydessä esittelijä kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin, jotta voitaisiin estää valvomattomat investoinnit valtion omistamiin ulkomaisiin yrityksiin EU:n energia-alalla ja erityisesti kaasun ja sähkön siirtoverkkoihin.

•     Esittelijä vaatii EU:n tärkeimpiä energiakumppaneita soveltamaan energiaperuskirjasta tehtyä sopimusta ja erityisesti kauttakulkupöytäkirjaa. Esittelijä muistuttaa, että Venäjää sitoo jo sopimus, jonka tulisi olla unionin yhteisen energiaulkopolitiikan kulmakivi. Mietinnössä vedotaan Venäjään, jotta se ratifioisi peruskirjan, ja tunnustetaan samalla, että EU:n pitäisi myös neuvotella muodollisesta puiteasiakirjasta uusien kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia koskevien neuvottelujen yhteydessä. Näin voitaisiin selventää sopimukseen ja erityisesti kauttakulkupöytäkirjaan sisältyviä velvoitteita. Lisäksi se, että Venäjä ratifioisi sopimuksen, vaikuttaisi myönteisesti EU:n tukeen Venäjän WTO-jäsenyydelle.

Esittelijä on täysin tietoinen siitä, että edessä on pitkä ja vaikea tie, ennen kuin saadaan aikaan unionin uusi yhteinen energiaulkopolitiikka. Kuten uusien ideoiden kanssa usein tapahtuu, voidaan olla haluttomia ja pelätään lisätoimivallan antamista komissiolle tällä strategisesti tärkeällä alalla. Energiansaannin turvaamisen liittyvät yhteiset uhat edellyttävät kuitenkin yhteistä vastausta, ja tämä on ainoa tehokas tapa turvata koko unionin ja sen jäsenvaltioiden pitkän aikavälin edut. Näin annettaisiin myös uutta vauhtia Euroopan yhdentymiselle. Nykyhetken haasteet edellyttävät kunnianhimoista ja rohkeaa toimintaa.

Nykypäivän unioni on rakennettu yhteisin ponnistuksin sekä asianmukaisella näkemyksellä ja välineistöllä. Mietinnöllä pyritään siihen, että tämä tapahtuisi uudelleen!

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan LAUSUNTO*  (3.7.2007)

ulkoasiainvaliokunnalle

tavoitteesta luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka
(2007/2000(INI))

Valmistelija: Lena Ek (*)

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että EU:n ulkoinen energiapolitiikka liittyy läheisesti sen sisäiseen energiapolitiikkaan, ja korostaa tarvetta luoda sisämarkkinoiden sääntelyä ja ulkoisia seikkoja varten yhteinen energiapolitiikka, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden poliittiset ja taloudelliset edut; vahvistaa myös, että yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka vaikuttaa olevan ehtona sille, että unioni voi uskottavasti puolustaa energiaan liittyviä etujaan globaalisti;

2.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään yhteisen energiapolitiikan periaatteet EY:n perustamissopimukseen tulevassa hallitustenvälisessä konferenssissa niin, että energia-alan yhteisille toimille kolmansiin maihin nähden saadaan vakaa pohja;

3.  korostaa, että hyvin koordinoidun eurooppalaisen energiaverkon luominen sekä todella kilpailukykyisten energian sisämarkkinoiden perustaminen vahvistavat EU:n asemaa ulkoisiin toimittajiin nähden;

4.  kehottaa siksi komissiota tekemään jäsenvaltioissa määritettyjen parhaiden käytäntöjen perusteella ehdotuksia sääntelyn uudistamiseksi ja kehottaa etenkin eriyttämään energiantuotannon omistuksen kokonaan energian siirtämisestä ja jakelusta, tehostamaan riippumatonta kansallista sääntelyn valvontaa ja parantamaan sääntelijöiden toimien koordinointia EU:n tasolla uusien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämisen tukemiseksi sekä vaatii selvää kehystä siirtoinfrastruktuureja koskevien investointien lisäämiselle; kehottaa myös laatimaan ennakoivan monivuotisen suunnitelman EU:n ensisijaisille infrastruktuuri-investoinneille (metaaniterminaalit, kaasuputket, korkeajännitelinjat, hajautetut sähköntuotantolaitokset jne.), jotta voidaan määrittää yhteisön välineiden (Euroopan investointipankki, rakennerahastot jne.) rahoitusprioriteetit;

5.  pitää tärkeänä hyväksyä yhtenäinen menettely kolmansien maiden suhteen sen takaamiseksi, että EU:n tasolla, jäsenvaltioissa sekä alalla käytävässä keskustelussa esitetään yhtenäinen viesti;

6.  kehottaa laatimaan yhteisen strategian, jonka avulla voidaan turvata toimitus- ja siirtoreitit ja taata yhteisvastuu Euroopan unionissa; kehottaa tässä yhteydessä määrittämään entistä paremmin yhteisvastuumekanismit ja tekniset normit, joilla taataan nopea apu energiansaantivaikeuksista kärsiville jäsenvaltioille; kehottaa luomaan integroidun EU:n hätämekanismin öljyn ja kaasun toimitusvarmuuden parantamiseksi;

7.  korostaa tarvetta toteuttaa kolmansien maiden tutkimuskeskusten kanssa kansainvälistä yhteistyötä liittyen uusiutuvien energialähteiden, kuten tuuli- ja aurinkoenergian, kehittämiseen, energiatehokkuuteen, passiivitalotekniikkaan, kaupunkien kestävään kehitykseen, puhtaaseen hiilitekniikkaan ja biopolttoaineisiin, joista ei aiheudu kielteisiä ympäristövaikutuksia, sekä vähiten kehittyneissä maissa että yhteistoiminnassa nopeasti kehittyvien maiden kanssa; uskoo, että uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskeva EU:n tietämys voidaan siirtää tällaisiin maihin;

8.  kehottaa komissiota harkitsemaan EU:n ja Kaakkois-Euroopan energiayhteisön laajentamista muihin kolmansiin maihin ja uusien alueellisten energiamarkkinoiden – esimerkiksi Euro–Välimeri-energiayhteisön – luomista naapurimaiden kanssa käyttäen mallina Kaakkois-Euroopan energiayhteisöä toimitusvarmuuden takaamiseksi; kehottaa tehostamaan energia-alan yhteistyötä muiden maiden, kuten Yhdysvaltojen, kanssa energiatehokkuusteknologian alalla ja jotta voitaisiin edistää sähkön ja lämmön yhteistuotantoa uusiutuvien energialähteiden avulla sekä kestävän biomassan tuotantoa ja käyttöä; kiinnittää huomiota siihen, että Venäjän federaation ja Euroopan unionin energiakumppanuus voi perustua vain syrjimättömyysperiaatteeseen ja asianmukaiseen kohteluun sekä yhtäläisiin markkinaehtoihin; kehottaa Euroopan unionia asettamaan kehitysyhteistyöpolitiikassaan keskeiselle sijalle kestävien energialähteiden saatavuuden ja niiden älykkään käytön Afrikassa ja muualla kehitysmaissa;

9.  pitää mahdollista riippuvuutta biopolttoaineiden tuonnista yhtä huolestuttavana kuin riippuvuutta öljyn tai kaasun ulkoisista toimituksista; kehottaa komissiota kehittämään yhdessä EU:n kumppaneiden kanssa globaalin sertifiointijärjestelmän, jonka avulla voidaan varmistaa biologisen monimuotoisuuden kannalta turvallisten biopolttoaineiden tuotanto ja käyttö sekä normit, jotka koskevat viljely- ja jalostusvaihetta sekä kasvihuonekaasujen koko elinkaaren aikaista tasapainoa;

10. ehdottaa, että öljyn ja kaasun tuotantoalueiden kanssa tehtyjä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia käytetään avoimuuden, vastavuoroisuuden ja tuottajamaiden markkinoille pääsyn takaamiseksi niin, että voidaan tukea investointeja tuotanto- ja kuljetusinfrastruktuuriin ja turvata toimitukset pitkällä aikavälillä;

11. kehottaa sisällyttämään EU:n ja Venäjän federaation tulevaan energiayhteistyösopimukseen lausekkeen molemminpuolisesta infrastruktuurien käyttömahdollisuudesta ja pyytää käsittelemään kolmansissa maissa esiintyviä teknisiä ongelmia, jotka vaikuttavat jäsenvaltioihin suuntautuviin rajat ylittäviin toimituksiin; korostaa, että Venäjän federaation on välttämättä ratifioitava ja pantava täytäntöön kauttakulkupöytäkirja ja energiaperuskirja, jos halutaan turvata tulevat sijoitukset Venäjän federaation energiainfrastruktuuriin ja riittävät kaasutoimitukset Euroopan unioniin tulevaisuudessa;

12. muistuttaa Venäjän federaation sitoumuksesta soveltaa energiaperuskirjaa, jonka Venäjän federaatio on allekirjoittanut väliaikaisesti sen 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti; kehottaa komissiota ja neuvostoa vaatimaan Venäjän federaatiota toimimaan energia-alalla antamisensa sitoumusten mukaisesti;

13. toivoo, että Venäjän federaatio on valmis avoimeen ja perinpohjaiseen keskusteluun, jolla pyritään saamaan aikaan syrjimättömät ja molempien osapuolten hyväksymät energia-alan suhteet EU:n kanssa;

14. tunnustaa, että EU:n tuontienergiariippuvuudella on merkittäviä vaikutuksia sen päätöksenteon itsenäisyyteen muilla politiikanaloilla; korostaa siksi, että tarvitaan päättäväisiä toimia kotoperäisten, vähän hiiltä sisältävien energialähteiden kehittämisen ja käytön tukemiseksi; muistuttaa, että on pyrittävä välttämään etenkin yksipuolista riippuvuutta;

15. tuomitsee energiahuollon käyttämisen poliittisena toiminnanohjauskeinona; kehottaa neuvostoa ja komissiota reagoimaan tämänkaltaisiin tekoihin yhdessä ja osoittamaan tukensa ja yhteisvastuunsa asianomaisille jäsenvaltioille;

16. tunnustaa EU:n riippuvuuden perinteisistä energiamuodoista, kuten öljystä ja kaasusta; pahoittelee, että öljy on niin tärkeää EU:n taloudelle, ja vaatii vähentämään riippuvuutta tuontiöljystä; korostaa, että EU:n energiavarmuuden parantaminen ja sen haavoittuvuuden vähentäminen toimitushäiriöiden suhteen edellyttää öljynhankintalähteiden monipuolistamista useisiin maihin ja reitteihin; kehottaa lisäämään vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä ja energiansäästötoimia sekä tutkimusta näillä aloilla (rakennusteollisuus, liikenne ja energian muuntaminen);

17. panee merkille kaasun kasvavan merkityksen sekä tarpeen monipuolistaa kaasunhankintalähteitä ja ‑reittejä ja kehottaa esimerkiksi kehittämään nestekaasuterminaaleja ja varastointilaitoksia sekä uusia putkistoja; pitää myönteisenä, että Brysselin Eurooppa-neuvoston (8.–9. maaliskuuta 2007) puheenjohtajan päätelmissä korostettiin Nabucco-kaasuputken suurta merkitystä yhtenä Euroopan etua koskevana hankkeena;

18. on huolissaan viimeaikaisesta kehityksestä, joka voi heikentää unionin mahdollisuuksia monipuolistaa käyttämiään kaasuntoimittajia ja siirtoreittejä; viittaa tässä väitettyyn aloitteeseen luoda kansainvälinen kaasukartelli; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harjoittamaan aktiivista politiikkaa korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta EU voisi monipuolistaa maakaasulähteitään;

19. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota harkitsemaan perinpohjaisesti ympäristönäkökohtia ennen uusien suurten infrastruktuuri-investointien hyväksymistä; kehottaa niitä erityisesti ottamaan huomioon suunnitellun Euroopan pohjoisen kaasuputken (Nord Stream) ekosysteemeille ja ihmiselämälle aiheuttaman uhan, joka johtuu Itämeren pohjaan upotetuista ammuksista ja aseista putken suunnitellulla reitillä;

20. pitää olennaisena, että EU johtaa jatkossakin maailmanlaajuista ilmastonmuutoksen vastaista taistelua ja pyrkii Kioton pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamiseen; muistuttaa Sternin raportin johtopäätöksistä, jotka koskevat Kioton vaatimusten noudattamiseen liittyviä taloudellisia mahdollisuuksia sekä kehittyville talouksille aiheutuvia riskejä; pitää tarpeellisena uusien ja puhtaiden energianlähteiden ja energiaa säästävien ja tehokkaiden teknologioiden kehittämistä koskevien EU:n toimien ottamista huomioon kaikissa ulkosuhteissa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Tavoite luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka

Menettelynumero

2007/2000(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

AFET

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ITRE
18.1.2007

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

18.1.2007

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Lena Ek
27.2.2007

Alkuperäinen valmistelija

Jacek Saryusz-Wolski

Valiokuntakäsittely

11.4.2007

3.5.2007

25.6.2007

 

 

Hyväksytty (pvä)

26.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

36

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Šarūnas Birutis, Jan Březina, Philippe Busquin, Jerzy Buzek, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Silvia Ciornei, Vera Pilar del Castillo, Den Dover, Lena Ek, Nicole Fontaine, Adam Gierek, Norbert Glante, Umberto Guidoni, András Gyürk, Rebecca Harms, Romana Jordan Cizelj, Werner Langen, Romano Maria La Russa, Pia Elda Locatelli, Teresa Riera Madurell, Eugenijus Maldeikis, Angelika Niebler, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Herbert Reul, Andres Tarand, Britta Thomsen, Radu Ţîrle, Catherine Trautmann, Alejo Vidal-Quadras, Dominique Vlasto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alexander Alvaro, Christian Ehler, John Purvis, Hannes Swoboda, Silvia-Adriana Ţicău

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

kehitysyhteistyövaliokunnan LAUSUNTO (3.5.2007)

ulkoasiainvaliokunnalle

kohti yhteistä eurooppalaista energiaa koskevasta ulkopolitiikasta
(2007/2000(INI))

Valmistelija: Anders Wijkman

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä komission Eurooppa-neuvostolle antamaa tiedonantoa "Energia-alan ulkosuhteet – periaatteista toimintaan", jossa käsitellään ilmastonmuutosta ja energiaturvallisuuden ohjelmaa sekä energia- ja kehityspolitiikkaa; painottaa, että Euroopan unionin on energiapolitiikkaansa suunnitellessaan ja täytäntöön pannessaan noudatettava kehitysyhteistyöpolitiikkaansa tukevia periaatteita; pitää kuitenkin valitettavana, että energia-alan ja kehitysyhteistyön haasteiden hoitamiseen on kohdennettu riittämättömästi varoja;

2.  painottaa, että energiahuoltoa koskevaan EU:n ja kehitysmaiden väliseen yhteistyöhön on sisällytettävä kestävyysnäkökohta; katsoo, että yhtenä tavoitteena on oltava huolehtiminen siitä, että kehitysmailla on mahdollisuuksia edistää ilmastonsuojelua kansallisissa päätöksentekomenettelyissä, että niillä on toimivat energiamarkkinat, että ne voivat osallistua kansainvälisten instituutioiden toimintaan ja että ne voivat kehittää kestävää energiapolitiikkaa, jossa energiatehokkuus ja uusiutuvat energialähteet asetetaan etusijalle;

3.  korostaa, että energia on monialainen aihe, jossa on kosolti kehittämispotentiaalia, koska kohtuuhintaiset energiapalvelut ovat välttämättömiä perustarpeiden tyydyttämiseksi ja työvoimaa säästävien laitteiden ja tuloja tuottavien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi;

4.  korostaa, että talouskehityksen ei tarvitse merkitä teollistuneiden maiden saastuttavien käytänteiden omaksumista; edellyttää uuden kestävään energiaan perustuvan kapasiteetin kehittämistä ja teknistä yhteistyötä; korostaa kehitysmaiden mahdollisesti saamaa hyötyä Euroopan unionin kehittämästä tai Euroopan unionissa kehitettävästä tekniikasta ja osallistumisesta unionin energiantuotanto-ohjelmiin ja kysynnän hallintaa koskeviin ohjelmiin; edellyttää, että Kiinan ja Intian kaltaisten maiden kanssa käynnistetään riittävästi rahoitettu energia-alan kumppanuus, sillä niiden nopeasti kasvavat kasvihuonekaasupäästöt uhkaavat suuresti ilmaston vakautta ja siten koko kehitystä; katsoo, että kumppanuuksissa olisi pyrittävä saamaan aikaan kestävää kehitystä ja että sillä ei pitäisi korvata kehitysyhteistyötä eikä vaarantaa aputavoitteita, joihin EU itse on sitoutunut;

5.  korostaa, että useissa kehittyvissä maissa on erinomaiset ennakkoedellytykset uusiutuvien energialähteiden käytölle, jolla voidaan reagoida tehokkaasti öljykustannusten pilviin kipuamiseen; ehdottaa, että monenväliset rahoituslaitokset asettaisivat ensisijaisimmaksi ehdokseen sen, että kumppanimaissa tuetaan uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa soveltaen tinkimättömästi kestävyyden periaatetta;

6.  pitää EU:n ja Afrikan energia-alan kumppanuutta myönteisenä; korostaa, että ensisijaisesti ei pitäisi keskittyä Euroopan energiahuoltovarmuuden turvaamiseen vaan siihen, että köyhyyden vähentämiseksi tarjolla on kohtuuhintaista energiaa, joka perustuu tehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin;

7.  painottaa, että väestö on monissa köyhissä maissa ilmastonmuutoksen takia alttiina säästä johtuville katastrofeille; ilmaisee erityisesti huolensa kehitykseen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen kohdistuvista vakavista uhkista, koska voimakkaiden myrskyjen ja tulvien ennustetaan lisääntyvän, makean veden puutteen pahenevan ja merenpinnan tason nousevan; kehottaa pikaisesti sisällyttämään katastrofien torjunnan ja riskien vähentämisen köyhyydenvähentämisstrategioihin;

8.  kehottaa komissiota edistämään energiaan liittyvien näkökohtien vahvistamista monenvälisten järjestöjen toiminnassa kaupan, rahoituksen ja kehityksen alalla ja erityisesti Maailman kauppajärjestön, Maailmanpankin ja sen ympäristöystävällistä energiaa ja kestävää kehitystä koskevan investointijärjestelmän ja Kansainvälisen rahoitusyhtiön toiminnassa sekä ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksessa ja tukemaan enemmän muun muassa seuraavia monenvälisiä teknisiä aloitteita: Global Gas Flaring Reduction Partnership, Extractive Industries Transparency Initiative (kaivannaisteollisuuden avoimuusaloite), Financial Action Task Force (rahoitustoimien työryhmä), Kansainvälisen rahoitusyhtiön (IFC) Equator-periaatteet ja Inogate;

9.  painottaa, että epävarma energia- ja ilmastotilanne aiheuttanee kansainvälisiä kriisejä ja konflikteja, joista voi olla katastrofaalisia seurauksia demokratialle, ihmisoikeuksille ja kehitykselle, kuten on käynyt esimerkiksi Darfurin konfliktissa; kehottaa siksi kansainvälistä yhteisöä suuremmassa määrin taloudellisten sekä ympäristöön ja kehitykseen liittyvien näkökohtien lisäksi tunnustamaan myös energiaan ja ilmastoon liittyvien haasteiden turvallisuusulottuvuuden;

10. ottaa huomioon Euroopan unionin johtavan roolin kehitysavussa ja korostaa, että kehitysyhteistyöpolitiikan ja yhteistyöohjelmien olisi perustuttava EU:n ja kehitysmaiden välisiin kumppanuussuhteisiin; katsoo, että avunantajamaiden politiikan ja toimien olisi kannustettava pyrkimään molempia osapuolia hyödyttäviin suhteisiin vastaanottajamaiden kanssa ja että niissä olisi otettava huomioon energiapolitiikan ja muiden politiikkojen, kuten maatalous-, kauppa-, ympäristö-, väestö-, terveys- ja koulutuspolitiikan, välinen läheinen suhde;

11. arvostelee monissa öljyn- ja kaasuntuottajamaissa vallitsevaa tilannetta, jossa öljy- ja kaasuvarojen käyttö ei ole avointa eikä energiavaroja hyödynnetä kehitykseen; kehottaa siksi EU:ta tekemään rohkeita aloitteita hyvän hallinnoinnin tekemiseksi keskeiseksi osaksi energiaturvallisuutta; kehottaa sekä hallituksia että yrityksiä avoimuuteen kaivannaisteollisuuden, kuten öljyntuotannon, hallinnoinnissa ja vaatii, että täydellisten tietojen saamisesta siitä, miten öljystä ja kaasusta saadut tulot käytetään, tehdään edellytys näiden luonnonvarojen tuonnille EU:hun; kehottaa lisäksi määräämään tarkoituksenmukaisia seuraamuksia korruptiosta öljyn- ja kaasuntuottajamaissa;

12. kehottaa jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa kestävän energian alalla osana Euroopan yhteistä energiastrategiaa niiden suhteissa kehitysmaihin.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Kohti yhteistä eurooppalaista energiaa koskevaa ulkopolitiikkaa

Menettelynumero

2007/2000(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

AFET

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

DEVE
18.1.2007

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Anders Wijkman
30.1.2007

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

2.5.2007

10.4.2007

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

3.5.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrietus van den Berg, Josep Borrell Fontelles, Danutė Budreikaitė, Thierry Cornillet, Ryszard Czarnecki, Emanuel Jardim Fernandes, Filip Kaczmarek, Maria Martens, Miguel Portas, José Ribeiro e Castro, Toomas Savi, Frithjof Schmidt, Feleknas Uca, Anna Záborská, Jan Zahradil

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Milan Gaľa, Ana Maria Gomes, Alain Hutchinson, Manolis Mavrommatis, Ralf Walter, Anders Wijkman, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Michael Gahler

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

...

kansainvälisen kaupan valiokunnan LAUSUNTO  (2.3.2007)

ulkoasiainvaliokunnalle

kohti yhteistä eurooppalaista energiaa koskevaa ulkopolitiikkaa
(2007/2000(INI))

Valmistelija: Jean-Pierre Audy

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa kansainvälisen kauppajärjestelmän ja kauppasopimusten merkittävää roolia vakaan sääntelykehyksen tarjoamisessa asianmukaisen ympäristön luomiseksi erityisesti uusiutuvia ja kestäviä energianlähteitä koskevien innovatiivisten ja uusien ratkaisuiden löytämiselle;

2.  suosii ristikkäisiä investointeja, markkinoiden vastavuoroista avaamista, kilpailusääntöjen noudattamista ja strategianäkymiä pitkäaikaisten sopimusten kohdalla;

3.  tukee energiayhteisön laajentamisperiaatetta markkinatalouden avoimien sääntöjen mukaan toimivan yleiseurooppalaisen energiayhteisön luomiseksi;

4.  kehottaa komissiota edistämään reilua kilpailua kansainvälisellä tasolla tukemalla Maailman kauppajärjestössä (WTO) energiamarkkinoiden avoimuutta ja etenkin kauppaa vääristäviä toimenpiteitä koskevia erityismääräyksiä;

5.  suosittelee, että komissio arvioi WTO:ssa mahdollisuutta neuvotella monenvälisiä sopimuksia erityisille energiamarkkinoille kuten biopolttoaineille, ja että se antaa Euroopan parlamentille kertomuksen mahdollisimman nopeasti;

6.  pitää tarpeellisena lisätä kaikkiin uusiin EU:n kauppasopimuksiin energiaa käsittelevä luku;

7.  kehottaa komissiota järjestämään korkean tason tapaamisia EU:n tärkeimpien tuonti- ja toimittajamaiden kesken aloittaen ensin öljyn ja kaasun toimittajamaista;

8.  odottaa tieteellisen energiatutkimuksen maailmanlaajuisen kysynnän kasvua energian hintojen nousun seurauksena; katsoo, että eurooppalaiset tuottajat ovat erityisen hyvässä asemassa kysyntään vastaamiseksi, koska ne ovat teknologisesti johtopaikoilla; kehottaa tämän vuoksi komissiota panemaan yhdessä tuottajien ja jäsenvaltioiden kanssa täytäntöön toimenpiteet, joilla tuetaan tieteellistä energiatutkimusta ja varsinkin uusiutuvien energianlähteiden ja vedyn käytön lisäämistä sekä ITERiä (kansainvälistä lämpöydinkoereaktoria), josta EU:n lisäksi ovat kiinnostuneet Yhdysvallat, Japani, Venäjä, Kiina, Intia ja Korea;

9.  korostaa, että EU:n ulkoisen energiapolitiikan keskeisimpänä ensisijaisena tavoitteena on oltava vähäisempi riippuvuus fossiilisista polttoaineista, jotka ovat peräisin muutamalta suurelta toimittajalta, ja että on laadittava pitkän aikavälin strategia EU:n energianlähteiden monipuolistamisesta;

10. uskoo, että maailmanlaajuinen hiilidioksidipäästörajoituksia ja -päästökauppaa koskeva, Kioton pöytäkirjan mukainen järjestelmä auttaisi vähentämään energian maailmanlaajuisen kysynnän kasvua; korostaa, että tällaisen järjestelmän olisi perustuttava YK:n hyväksymään supistamis- ja lähentämisperiaatteeseen, jonka mukaan ajan myötä kaikki maat lähestyvät yhtäläisiä ja maailmanlaajuisia, asukasta kohti laskettuja päästöosuuksia; uskoo lisäksi, että laivojen ja ilma-alusten päästöjen vähentäminen auttaa saavuttamaan edellä mainitun tavoitteen;

11. kehottaa komissiota ottamaan paremmin huomioon energiapolitiikan ja ilmaston väliset suhteet kauppapolitiikassaan;

12. korostaa, että on välttämätöntä ylläpitää ja tukea kaikkien paikallisesti saatavilla olevien puhtaiden resurssien käyttöä uudistamalla osa yhteisön maataloustuotannosta edistämään varsinkin kestävän biomassan käyttöä sekä toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämistä tuontiriippuvuuden vähentämiseksi ja vesivoimaloiden lisäämistä; suhtautuu myönteisesti komission hiljattain tekemään ehdotukseen asettaa sitova minimitavoite korvata 10 prosenttia ajoneuvojen polttoaineesta biopolttoaineella vuoteen 2020 mennessä;

13. korostaa olevan tärkeää, että EU kehittää edelleen yhtä ja ainoaa eurooppalaista ääntä kansainvälisellä tasolla energiapolitiikkansa tavoitteiden tukemiseksi.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Kohti yhteistä eurooppalaista energiaa koskevaa ulkopolitiikkaa

Menettelynumero

2007/2000(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

AFET

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

INTA
18.1.2007

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Jean-Pierre Audy
18.12.2006

Valiokuntakäsittely

23.1.2007

27.2.2007

Hyväksytty (pvä)

27.2.2007

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

1

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Françoise Castex, Christofer Fjellner, Béla Glattfelder, Ignasi Guardans Cambó, Eduard Raul Hellvig, Jacky Henin, Sajjad Karim, Ģirts Valdis Kristovskis, Marusya Ivanova Lyubcheva, Albert Jan Maat, Vural Öger, Georgios Papastamkos, Robert Sturdy, Gianluca Susta, Zbigniew Zaleski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jean-Pierre Audy, Panagiotis Beglitis, Elisa Ferreira, Jens Holm, Javier Moreno Sánchez, Carl Schlyter

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan LAUSUNTO  (11.6.2007)

ulkoasiainvaliokunnalle

Kohti yhteistä eurooppalaista energiaa koskevaa ulkopolitiikkaa
(2007/2000(INI))

Valmistelija: Umberto Guidoni

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisinä 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Brysselin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiä, joissa selvästi todetaan, että "ilmastonmuutoksen haasteisiin on paneuduttava tehokkaasti ja nopeasti"; pitää siksi toimintakehyksen määrittelemistä välttämättömänä;

2.  tunnustaa ilmastonmuutokseen kytkeytyvien kansainvälisen turvallisuuden potentiaalisten riskien merkittävyyden, joita aiheuttavat muun muassa makean veden paheneva puute, joukkomuuttoliike sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten kärsivien alueiden ja päästöistä pääsiassa vastuussa olevien alueiden välillä vallitseva epäsymmetria; pitää myönteisenä, että YK:n turvallisuusneuvosto on alkanut käsitellä ilmastonmuutokseen kytkeytyviä globaaleja turvallisuusuhkia;

3.  toistaa, että ilmastonmuutoksen torjumista ei voida pitää enää pelkästään ilmastoasioita käsittelevien diplomaattien ja ympäristöpoliitikkojen tehtävänä, vaan sen sijaan se on sisällytettävä EU:n ja sen jäsenvaltioiden yleiseen ulkopolitiikkaan, kauppapolitiikkaan ja muihin politiikan aloihin sekä sijoitettava niiden toteuttamien toimien keskiöön;

4.  kehottaa EU:ta mukauttamaan toimintaansa ja määrärahojaan energia- ja ilmastopolitiikan haasteisiin;

5.  pitää myönteisinä suunnitelmia energia-alan yhteystahojen verkon perustamisesta avustamaan EU:ta energia-alan turvallisuuskriiseihin ennalta varauduttaessa; korostaa, että ympäristöuhkia varten on luotava varhaisvaroitusjärjestelmiä;

6.  korostaa, että energian tuotanto ja kulutus ovat kasvihuonekaasupäästöjen tärkeimmät lähteet ja huomauttaa, että ympäristöä ja energiaa koskevaa yhtenäistettyä lähestymistapaa tarvitaan kestävän eurooppalaisen energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi eli:

     –   ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuten parlamentti on jo korostanut 14. helmikuuta 2007 antamassaan päätöslauselmassa[1];

     –   energiahuollon varmuuden lisäämiseksi ja energiahintojen nousun hillitsemiseksi;

     –   yhteistyön edistämiseksi Euroopan unionin ja naapurivaltioiden välillä, muun muassa Energiayhteisön perustamissopimuksen mukaisesti, koska nykyisellään Euroopan energiamarkkinoilla ei ole nähtävissä oikeudenmukaista kilpailua;

7.  muistuttaa yhtenäistetyn lähestymistavan tärkeydestä; se on keskeinen osatekijä pyrittäessä varmistamaan energiapolitiikan sisäisten ja ulkoisten näkökohtien sekä energiapolitiikan ja muiden asiaan liittyvien politiikkojen välinen johdonmukaisuus; korostaa, että EU:n riippuvuus energian maahantuonnista heikentää merkittävästi sen itsenäistä päätöksentekokykyä politiikan muilla aloilla; tähdentää, että sen vuoksi tarvitaan lujia toimia, joilla tuetaan omien energialähteiden kehittämistä ja käyttöä;

8.  kehottaa EU:ta lujittamaan uskottavuuttaan yhteisellä ulkopolitiikalla, joka käsittää myös energiakysymykset;

9.  muistuttaa tarpeesta aikaansaada suuremmassa määrin yhteenliitetyt ja yhtenäistetymmät kaasun ja sähkön sisämarkkinat tehokkaan yhteisen eurooppalaisen energiaa koskevan ulkopolitiikan edistämiseksi; korostaa, miten tärkeää on esiintyä yksimielisenä kolmansien maiden kanssa asioita käsiteltäessä, jotta keskusteluissa tuodaan esiin yhdenmukainen viesti niin EU:n, jäsenvaltioiden kuin teollisuudenalojenkin tasolla;

10. vaatii avoimuuden ja kuulemisten lisäämistä, jotta voidaan varmistaa, että ympäristö- ja turvallisuushuolenaiheet on käyty läpi ennen uusien kaasu- tai öljyputkien rakennustöiden käynnistämistä, veden alla kulkevan Itämeren kaasuputken rakennustyöt mukaan lukien;

11. kehottaa EU:ta varmistamaan, että ennen Venäjän ja Saksan Itämeren-putki ‑hankkeen täytäntöönpanoon liitetään alusta alkaen kattavat ympäristöarvioinnit (esimerkiksi meren pohjassa edelleen olevien taisteluvälineiden ja ammusten suhteen), joiden avulla kyetään sulkemaan pois kaikki ympäristöriskit; toteaa, että mahdollisessa täytäntöönpanossa on kyettävä takamaan kaikkien nykyisten ympäristöstandardien noudattaminen;

12. kehottaa jäsenvaltioita edistämään energiatehokkuuden merkittävää lisäämistä, koska tämä on tehokkain toimintalinja, tämän tavoitteen saavuttamiseen tähtäävillä konkreettisilla toimilla kuten poistamalla alv:n tehokkailta energiatehokkuutta edistäviltä toimilta, esimerkiksi eristämiseltä, energiantuhlauksen estämiseltä ja uusiutuvien ja matalapäästöisten energialähteiden kehittämiseltä;

13. katsoo, että hyvin tasapainotetuilla kansallisilla vero-/maksujärjestelmillä jäsenvaltioissa voitaisiin lisätä energiatehokkuutta ja ehkäistä tarpeetonta energiankulutusta;

14. korostaa, miten tärkeää on ehkäistä energian liiallista kulutusta, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita edistämään julkisia liikennevälineitä ja kehittämään niiden infrastruktuuria sekä kehittämään ja nykyaikaistamaan kaukolämpöjärjestelmiä; korostaa tässä yhteydessä, että mikäli energiakriisi puhkeaa, eri energiamuotoon vaihtaminen on yksinkertaisempaa siellä missä käytetään kaukolämpöä;

15. pitää biopolttoaineiden ja biomassan käyttöön kannustamisen yhteydessä välttämättömänä, että EU varmistaa, ettei tällainen käyttö uhkaa maailmanlaajuista elintarvikevarmuutta, voimista luonnonmetsiin kohdistuvia paineita, johda monokulttuurien tai eksoottisten lajien viljelemiseen tai voimista ilmastonmuutosvaikutuksia trooppisten metsien hakkuiden seurauksena;

16. kehottaa EU:ta panemaan alulle yhteistä kansainvälistä toimintaa energian kysynnän kestämättömän kasvun vähentämiseksi ja vähän hiilidioksidipäästöjä synnyttävään talouteen siirtymiseksi; tällaisen toiminnan olisi osaltaan edistettävä seuraavia tavoitteita:

     –   erittäin kunnianhimoisten määrällisten tavoitteiden asettaminen kullekin asiaankuuluvalle alalle, mitä tulee energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja biopolttoaineiden käyttöön, mikä mahdollistaisi EU:n olemisen eturintamassa ilmastonmuutoksen torjumisessa ja nousemisen johtavaan asemaan maailmassa ympäristöystävällisten huipputason energiatekniikoiden kehittämisessä;

     –   uusiutuvien energialähteiden (tuuli, aurinko, biomassa, vesi, maalämpö) kehittämisen ja käytön tukeminen EU:ssa ja kolmansissa maissa ja useampien ympäristöystävällisten ja energiatehokkaiden ohjelmien sisällyttäminen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan, mikä varmistaisi tekniikoiden oikeudenmukaisen siirtämisen ja toisi johtajuuteen liittyviä hyötyjä kehittyvillä kansainvälisillä markkinoilla, joskin on pidettävä mielessä, että edellä mainittujen uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja käyttämisessä tarvitaan tiettyä pitkäjänteisyyttä ennen kuin niistä tulee kannattavia;

17. kehottaa EU:ta käymään Yhdysvaltojen ja Aasian maiden kanssa vuoropuhelua energiatehokkuuden huomattavasta lisäämisestä sekä pyrkimään vaikuttamaan tuntuvammin Itä- ja Keski-Aasian maihin;

18. kehottaa EU:ta käymään energia-asioita koskevaa erityistä vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa ja käyttämään yhteisön välineitä (kuten äskettäin perustettu Maailman energiatehokkuus- ja uusiutuvan energian rahasto (GEEREF)) löytääkseen lisävaroja hajautettujen uusiutuvien energialähteiden kehittämisen sekä energian saatavuuden ja kestävyyden lisäämiseksi kyseisissä maissa sekä yleishyödyllisen energiainfrastruktuurin vahvistamiseksi edistäen samalla energiatehokasta tekniikkaa, josta aiheutuu vain vähän hiilipäästöjä;

19. kehottaa EU:ta kehitysmaiden rahallisen tukemisen lisäksi tuomaan tekniikkaansa kansainväliseen levitykseen ja käymään vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa, jolloin EU:n olisi toimittava esikuvana ja yhteisten energiainfrastruktuurien käyttö olisi asetettava pitkän aikavälin tavoitteeksi;

20. kehottaa EU:ta pyrkimään aktiivisesti uudentyyppiseen energia-alan kumppanuuteen sellaisten maiden kanssa, joilla on huomattavaa uusiutuvuuteen perustuvaa vedyn tai sähkön tuotantopotentiaalia ja/tai muun muassa aurinkoenergian peilisovellutuksiin perustuvaa vientipotentiaalia;

21. korostaa, että EU:n voimistuva riippuvuus energian maahantuonnista voi vastaisuudessa synnyttää poliittisia vaikeuksia; toteaa huolestuneena, että kaasua ja öljyä toimittavien maiden ihmisoikeustilannetta ei useinkaan arvostella riittävän selvästi, koska sen pelätään johtavan toimitusrajoituksiin;

22. korostaa, että ympäristöystävällisen ja energiatehokkaan tekniikan kehittämistä koskeva periaate olisi sisällytettävä EU:n ja Venäjän väliseen uuteen sopimukseen; korostaa, että EU:n ja Venäjän yhteistyötä ympäristöasioissa on lisättävä pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä;

23. katsoo, että Euroopan sääntelyviranomaisen perustaminen edistää merkittävästi Euroopan energiapolitiikan ulkoisen ulottuvuuden kehittämistä;

24. korostaa, että vaikka on tärkeää turvata energiahuoltovarmuus muun muassa ulkopolitiikan keinoin, tämä ei saa koskaan johtaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden ulkopolitiikan tärkeimpien tavoitteiden, nimittäin ihmisoikeuksien kunnioittamisen, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden edistämisen, transatlanttisen kumppanuuden ylläpitämisen eikä etenkään rauhan varmistamisen, kyseenalaistumiseen;

25. vaatii arvioimaan pikaisesti uudelleen EU:n ulkoisen avun ja kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämän tuen ilmastovaikutuksia; tunnustaa vuosituhattavoitteiden saavuttamisen ensisijaisuuden kehitysmaiden kohdalla; on vakuuttunut, että älykkään energiahuollon tekniikat, uusiutuvat energialähteet ja erityisesti energiatehokkuus saattavat parantaa merkittävästi energian saatavuutta päästöjä lisäämättä samalla kun ne vähentävät riippuvuutta ulkoisista energialähteistä ja auttaa saavuttamaan ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet kehitysyhteistyötä koskevien tavoitteiden mukaisesti;

26. kannattaa ehdotettua energia-alan kumppanuutta Afrikan kanssa; suosittelee kuitenkin painokkaasti vastaavan kumppanuuden luomista myös Kiinan ja Intian kanssa, koska niiden kasvihuonekaasupäästöt kasvavat hyvin nopeasti ja niitä on autettava kapasiteetin kehittämisessä ja uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkaaseen tekniikkaan investoimisessa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Kohti yhteistä eurooppalaista energiaa koskevaa ulkopolitiikkaa

Menettelynumero

2007/2000(INI)

Asiasta vastaava valiokunta

AFET

Lausunnon antanut valiokunta
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ENVI
18.1.2007

Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä)

 

Valmistelija
  Nimitetty (pvä)

Umberto Guidoni
27.2.2007

Alkuperäinen valmistelija

 

Valiokuntakäsittely

2.5.2007

 

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

5.6.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Liam Aylward, Irena Belohorská, Johannes Blokland, John Bowis, Hiltrud Breyer, Martin Callanan, Dorette Corbey, Chris Davies, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Jill Evans, Karl-Heinz Florenz, Matthias Groote, Erna Hennicot-Schoepges, Jens Holm, Caroline Jackson, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Holger Krahmer, Urszula Krupa, Peter Liese, Jules Maaten, Linda McAvan, Alexandru-Ioan Morţun, Riitta Myller, Péter Olajos, Miroslav Ouzký, Antonyia Parvanova, Vittorio Prodi, Guido Sacconi, Daciana Octavia Sârbu, Karin Scheele, Carl Schlyter, Richard Seeber, María Sornosa Martínez, Antonios Trakatellis, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Marcello Vernola, Glenis Willmott

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alfonso Andria, Iles Braghetto, Umberto Guidoni, Caroline Lucas, Miroslav Mikolášik, Alojz Peterle

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

-

Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä)

-

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Tavoite luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka

Menettelynumero

2007/2000(INI))

Asiasta vastaava valiokunta
  Luvasta ilmoitettu istunnossa (pvä)

AFET

18.1.2007

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto
  Ilmoitettu istunnossa (pvä)

DEVE

18.1.2007

INTA

18.1.2007

ENVI

18.1.2007

ITRE

18.1.2007

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa
  Päätös tehty (pvä)

 

 

 

 

 

 

Esittelijä(t)
  Nimitetty (pvä)

Jacek Saryusz-Wolski

28.11.2006

 

Valiokuntakäsittely

5.6.2007

16.7.2007

3.9.2007

 

 

Hyväksytty (pvä)

3.9.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+

-

0

45

3

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Roberta Alma Anastase, Christopher Beazley, Angelika Beer, Bastiaan Belder, André Brie, Elmar Brok, Colm Burke, Hélène Flautre, Hanna Foltyn-Kubicka, Michael Gahler, Jas Gawronski, Maciej Marian Giertych, Klaus Hänsch, Jana Hybášková, Jelko Kacin, Metin Kazak, Bogdan Klich, Vytautas Landsbergis, Emilio Menéndez del Valle, Eugen Mihăescu, Francisco José Millán Mon, Philippe Morillon, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Raimon Obiols i Germà, Vural Öger, Ria Oomen-Ruijten, Justas Vincas Paleckis, Ioan Mircea Paşcu, Tobias Pflüger, Hubert Pirker, Samuli Pohjamo, Bernd Posselt, Libor Rouček, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Saryusz-Wolski, István Szent-Iványi, Antonio Tajani, Charles Tannock, Geoffrey Van Orden, Kristian Vigenin, Josef Zieleniec

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Maria Badia i Cutchet, Mariela Velichkova Baeva, Árpád Duka-Zólyomi, Lilli Gruber, Milan Horáček, Evgeni Kirilov, Jaromír Kohlíček, Nickolay Mladenov, Aloyzas Sakalas, Csaba Sándor Tabajdi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

11.9.2007