MIETINTÖ kaupasta ja ilmastonmuutoksesta
24.10.2007 - (2007/2003(INI))
Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: Alain Lipietz
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
kaupasta ja ilmastonmuutoksesta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmen työryhmän Ilmastonmuutoksen hillitseminen, Vaikutukset, sopeutuminen ja haavoittuvuus sekä Luonnontieteellinen perusta vuonna 2007 julkaistut raportit,
– ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n avusta kaupan kehittämiseksi[1],
– ottaa huomioon 8. ja 9. maaliskuuta 2007 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät[2],
– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen – Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen (KOM(2007)0002),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailualan toimintojen sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (KOM(2006)0818),
– ottaa huomioon 30. lokakuuta 2006 julkaistun Nicholas Sternin raportin ilmastonmuutoksen taloudellisista seuraamuksista,
– ottaa huomioon 11. ja 12. syyskuuta 2007 julkaistun OECD:n raportin biopolttoaineista Biofuels: is the cure worse than the disease (SG/SD/RT(2007)3),
– ottaa huomioon IPCC:n kolmannen työryhmän yhteispuheenjohtajan Bert Metzin ja parlamentin nimittämien asiantuntijoiden esitykset 27. kesäkuuta 2007 pidetyssä kuulemistilaisuudessa,
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman komission vuosikertomuksesta Euroopan parlamentille yhteisön ulkopuolisten maiden yhteisöä vastaan toteuttamista polkumyynnin ja tukien vastaisista toimenpiteistä sekä suojatoimenpiteistä (2004)[3],
– ottaa huomioon kahdenvälisestä kaupasta ja investointisuhteista antamansa päätöslauselmat, erityisesti 13. lokakuuta 2005 Euroopan unionin ja Kiinan kauppasuhteiden tulevaisuudennäkymistä[4] ja 28. syyskuuta 2006 talous- ja kauppasuhteista Euroopan unionin ja Intian välillä[5] antamansa päätöslauselmat,
– ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten vähentämisestä[6],
– ottaa huomioon 16. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjumisesta[7],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6‑0409/2007),
A. katsoo, että ilmastonmuutoksen taloudelliset ja ekologiset vaikutukset ovat kasvamassa hälyttävän suuriksi ja että EU:n, joka on jo ottanut poliittisen johtajuuden tällä alalla, olisi kaksinkertaistettava ponnistelunsa,
B. ottaa huomioon arviot, joiden mukaan edes maailmanlaajuisten päästöjen vähentämisellä jo vuoteen 2015 mennessä ja 25–40 prosentin vähentämisellä vuoteen 2020 mennessä kehittyneissä maissa ei varmistettaisi, että tavoite lämpötilan nousun rajoittamiseksi 2 °C:een esiteollisen tason yläpuolelle saavutettaisiin,
C. katsoo, että maailmanlaajuisen lämpenemisen rajoittaminen 2 °C:een vähentäisi mutta ei poistaisi dramaattisia seurauksia maatalouteen, säähän liittyviin vaaroihin, muuttoliikkeeseen ja biologiseen monimuotoisuuteen,
D. ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen kauppa on kasvanut viime vuosikymmeninä yli kaksi kertaa nopeammin kuin maailmanlaajuinen taloudellinen tuotanto,
E. ottaa huomioon, että merikuljetusten kokonaismäärä (tonnia/km) on 40 kertaa suurempi kuin ilmakuljetusten ja kuitenkin merikuljetukset tuottavat vain kaksi kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja että kuorma-autot tuottavat neljä kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin junat (tonnia/km),
F. katsoo, että kuljetusvälineiden käyttöä koskeva valinnan vapaus on erittäin tärkeä tekijä maailmankaupan kannalta,
G. katsoo, että on kiireesti kehitettävä tuotanto-, kulutus- ja kauppatapoja, jotka lieventävät ilmastonmuutosta ja sen taloudellista vaikutusta sekä lisäävät kokonaishyvinvointia,
H. katsoo, että energiatehokkuus, kestävä liikenteenhallinta sekä tuottajien keskinäisten ja tuottajien ja kuluttajien välisten etäisyyksien lyhentäminen ovat seikkoja, joiden on sisällyttävä kaikkeen EU:n kauppapolitiikkaan, joka vaikuttaa ilmastonmuutokseen,
I. katsoo, että kestävän kehityksen edistämisen pitäisi olla jatkossakin EU:n kauppapolitiikan päätavoitteena myös siten, että pyritään tällä tavalla varmistamaan nopeampi siirtyminen vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan talouteen,
J. katsoo, että kuluttajien olisi saatava parasta mahdollista tietoa ostostensa kasvihuonekaasupäästöjä koskevista vaikutuksista,
K. katsoo, että hintoihin on sisällytettävä maailmanlaajuisten tekijöiden, kuten vakaan ilmaston, kustannukset,
L. katsoo, että YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa (COP 13) Balissa joulukuussa 2007 olisi käynnistettävä neuvottelut maailmanlaajuisen ja kattavan Kioton pöytäkirjan jälkeistä aikaa (1. tammikuuta 2013 alkaen) koskevan sopimuksen laatimisesta, johon on sisällyttävä sitovat kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tavoitteet,
M. katsoo, että pitkän aikavälin tavoitteena olisi oltava sen varmistaminen, että kasvihuonekaasupäästöt ovat kansainvälisesti samansuuruisia henkilöä kohden vuoteen 2050 mennessä,
N. katsoo, että maat, jotka ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjan, eivät ole vahingoittaneet kilpailukykyään (sementtiala on huomattava poikkeus) ja ovat sijoittuneet johtajiksi maailmassa, jossa kasvihuonekaasupäästöjä voidaan säännellä,
O. katsoo, että tämä ei ehkä jatku Kioton pöytäkirjan jälkeisenä aikana, jos jotkut maat, erityisesti muiden muassa Yhdysvallat, Australia, Kiina ja Intia, eivät osallistu +2 °C-tavoitteeseen ja siten vääristävät kilpailua sellaisten yritysten eduksi, jotka siirtyvät sääntelemättömiin paikkoihin ja lisäävät tuotannon ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä,
P. katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumista koskevia toimia olisi toteutettava laajalla rintamalla ja jotta tämä onnistuisi, maailman kaikkien tärkeimpien toimijoiden on lähennettävä kehitystasostaan riippuen kauppapoliittisia kantojaan siten, että ne vastaavat tätä tavoitetta,
Yksimielisyydestä toimintaan
1. on tyytyväinen laajaan tieteelliseen ja poliittiseen yksimielisyyteen ilmastonmuutoksen vakavuudesta; kehottaa tekemään IPCC:n kolmannen työryhmän suunnitelman mukaisesti Kioton pöytäkirjan jälkeistä aikaa koskevan kunnianhimoisen ja maailmanlaajuisen sopimuksen, joka koskee tarvetta rajoittaa lämpötilan nousu 2 °C:een, ja tekemään vastaavia tarkistuksia muihin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka koskevat kauppaa, siviili-ilmailua sekä teollis- ja tekijänoikeuksia; katsoo, että vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevilla puitteilla olisi annettava eri valtioille mahdollisuus osallistua toimiin lyhyen aikavälin monivaiheisen lähestymistavan avulla oman kansallisen tilanteensa mukaisesti ja että keskipitkällä aikavälillä päästökiintiöt olisi laskettava henkeä kohden, ensin kehittyneille valtioille, mutta myöhemmin kaikille valtioille; kehottaa neuvostoa ja komissiota työskentelemään yksimielisyyteen pääsemiseksi vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevista puitteista laajentamalla sitoutumista, ottamalla mukaan ne keskeiset osapuolet, erityisesti Yhdysvallat ja Australian, jotka eivät tällä hetkellä ole allekirjoittaneet Kioton pöytäkirjaa, ja tekemällä hallitusten antamien sitoumusten puuttuessa yhteistyötä yksittäisten osavaltioiden ja yritysten kanssa;
2. katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on pyrittävä soveltamaan tiukasti Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanomekanismia koskevia menettelyjä, kun mekanismi tulee voimaan, jotta varmistetaan, että valtiot, jotka eivät ole hyväksyneet tavoitteita tai jotka eivät pääse tavoitteisiin, eivät saa siitä epäoikeudenmukaista etua; katsoo, että jos valtio ylittää sallitun päästökiintiön ensimmäisellä sitoumuskaudella, sitä olisi vaadittava hyvittämään erotus toisella sitoumuskaudella, ja että sen kiintiötä olisi myös vähennettävä rangaistuksena 30 prosentilla;
3. on tyytyväinen Kioton pöytäkirjan puhtaan kehityksen mekanismiin, jolla voidaan kannustaa investointien tekemistä hiilidioksidipäästöjään vähentäviin kehitysmaihin, mutta panee merkille, että mekanismi ei ole vielä riittävä väline muuttamaan merkittävästi investointimalleja energiantuotannon, liikenteen ja teollisen energiantuotannon kaltaisilla aloilla, joilla on suurin vaikutus ilmastonmuutokseen; katsoo, että EU:n olisi tämän korjaamiseksi ryhdyttävä johtamaan kehittynyttä maailmaa maailmanlaajuisesta ympäristörahastosta myönnettävien varojen lisäämisessä;
4. katsoo, että vallitseva kulutuksen, tuotannon ja kaupan jatkuvaa maksimointia edistävä taloudellinen malli on kestämätön, koska se johtaa yhä enenevään luonnonvarojen ja kuljetusten kysyntään sekä jätteiden ja päästöjen määrän kasvuun, mikä heikentää mahdollisuuksia hillitä käynnissä olevia ilmastonmuutoksia;
5. katsoo, että kasvavaa kauppaa olisi pidettävä talouskasvua ja kansalaisten hyvinvointia edistävänä tekijänä, erityisesti jos otetaan huomioon ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat; on huolestunut siitä, että kaupan lisääntyminen lisää huomattavasti ilmastonmuutosta, ja katsoo, että kauppapolitiikan on siksi oltava osa ratkaisua; korostaa, että kun otetaan huomioon kasvava yhteisymmärrys ilmastonmuutokseen puuttumisen kiireellisyydestä, EU:n on pantava paremmin täytäntöön kauppa- ja investointipolitiikkaa, jolla luodaan taloudellisia kannustimia ilmastonmuutospolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että EU voi joutua käyttämään näitä sääntöjä kielteisten taloudellisten kannustinten luomiseksi ilmastoa vahingoittaville toimille, mutta että tätä ei kuitenkaan saa käyttää tekosyynä kehitysmaiden vastaiselle protektionistiselle politiikalle;
6. pitää valitettavana, että nykyinen kauppajärjestelmä johtaa maailmanlaajuiseen työnjakoon, joka perustuu tuotteiden laajamittaisiin kuljetuksiin siten, että kuljettajat eivät vastaa omista ympäristökustannuksistaan, vaikka vastaavat tuotteet voitaisiin yhtä hyvin tuottaa paikallisesti;
7. toteaa, että kauppa voi tosin edistää merkittävästi talouskehitystä ja ihmisten hyvinvointia, mutta samalla liikenneala (varsinkin tieliikenne), joka mahdollistaa kaupankäynnin tavaroilla ja raaka-aineilla, aiheuttaa kolmasosan maailman kasvihuonekaasupäästöistä; katsoo, että on välttämättä toteutettava toimia ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin (kuten rautatie- ja vesiliikenteeseen) siirtymiseksi sekä tavarankuljetuksissa syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;
8. katsoo, että EU:lla on maailmanlaajuisena kauppakumppanina hyvät valmiudet myötävaikuttaa maailmanlaajuiseen tuotanto- ja liikennetapojen muutokseen; katsoo, että edelläkävijänä Eurooppa olisi kilpailukykyisemmässä tilanteessa, jos tiukemmat säännökset hyväksytään koko maailmassa;
9. muistuttaa, että kaupan hallinnollisten esteiden purkaminen ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimet voidaan toteuttaa vain mahdollisimman laajalla kansainvälisellä yhteistyöllä; katsoo, että tämä on myös pitkälti EU:n etujen ja varsinkin sen kilpailukyvyn säilyttämisen mukaista, koska EU on johtava tekijä kummassakin asiassa;
Kohti monenkeskisyyttä ilmastonmuutoksen torjunnassa
10. korostaa tarvetta tiiviiseen yhteistyöhön Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP), ilmastonmuutossopimuksen ja Maailman kauppajärjestön (WTO) välillä ja pyytää komissiota kehittämään aloitteen tämän tavoitteen tukemiseksi; pyytää ajanmukaistamaan nopeasti WTO:n määritelmän ympäristöhyödykkeistä ja -palveluista, erityisesti käynnissä olevissa Dohan kierroksen neuvotteluissa, jotta voitaisiin tehdä sopimus tulliesteiden ja tullien ulkopuolisten esteiden poistamisesta ympäristöystävällisiltä tuotteilta ja palveluilta; pyytää komissiota pyrkimään yhteisymmärrykseen tarkkailijan aseman myöntämisestä monenvälisten ympäristösopimusten (MEA) sihteeristöille kaikissa WTO:n neuvotteluissa, jotka liittyvät monenvälisiin ympäristösopimuksiin; korostaa, että kestävään ratkaisuun on sisällyttävä vahva poliittinen viesti, jossa kunnioitetaan keskeiseen toimivaltaan perustuvaa asianmukaista työnjakoa WTO:n ja monenvälisten ympäristösopimusten sihteeristöjen välillä; on vakuuttunut tarpeesta määritellä uudelleen WTO:n kauppa- ja ympäristökomitean vastuut; suosittelee käynnistämään selvityksen mahdollisuudesta muuttaa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevaa WTO:n sopimusta (TRIPS), jotta ympäristön kannalta välttämättömälle teknologialle saadaan pakolliset luvat selkeiden ja tiukkojen sääntöjen puitteissa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi ja niiden täytäntöönpanon tiukaksi valvomiseksi maailmanlaajuisesti;
11. vaatii, että monenvälisistä ympäristösopimuksista, esimerkiksi ilmastonmuutosta koskevasta YK:n puitesopimuksesta tai sen Kioton pöytäkirjasta, johtuvia velvoitteita on noudatettava ja että kaupan sääntöjen kapea-alainen tulkinta ei saa estää eikä jarruttaa niiden tavoitteiden saavuttamista;
12. katsoo, että WTO:n sääntöjen ei pitäisi estää jäsenvaltioita edistämästä vain vähän energiaa kuluttavien tekniikoiden kehittämistä vaatimalla teknistä neutraaliutta, joka saattaa viedä pohjaa uusiutuvan tekniikan kehittämisen kannustimilta;
13. pyytää komissiota toimimaan aloitteellisesti kansainvälisellä tasolla ja erityisesti WTO:ssa sen varmistamiseksi, että kauppapolitiikassa yleensä ja kaupan kehittymistä koskevissa kysymyksissä otetaan huomioon kaupan mahdolliset vaikutukset ilmastonmuutokseen;
14. kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että EU:n kahdenvälisiin kauppasopimuksiin ja WTO:n monenvälisiin kauppasopimuksiin kirjataan WTO:n perustamissopimuksen määräykset, joiden mukaan kansainvälistä kauppaa käytäessä on varmistettava, että maailman resursseja käytetään optimaalisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja ympäristöä pyritään suojelemaan ja säilyttämään;
15. kehottaa lisäksi neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että WTO:n riitojenratkaisuelin noudattaa tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) 20 artiklaa, jossa määrätään, että sopimuspuolet voivat toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi tai jotka koskevat sellaisten luonnonrikkauksien suojelemista, jotka eivät ole tyhjentymättömiä;
16. toteaa, että EU on jo vaihtoehtoisen energiateknologian, kuten aurinkopaneeleiden ja tuuliturbiinien, johtava käyttäjä maailmassa ja että tehokkaasti toimivien ja teknologisesti innovatiivisten eurooppalaisten yritysten ansiosta EU:n olisi oltava markkinajohtaja ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen maailmanlaajuisessa viennissä ja että Galileo-järjestelmää sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää (GMES) voitaisiin käyttää hiilidioksidipäästöjen seurantaan;
17. kehottaa EU:ta Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi kehittämään ja edistämään ympäristöystävällistä teollisuutta maailmanlaajuisesti erityisesti siksi, että kauppa on tärkeä kehitysmaihin suuntautuvan teknologiansiirron väline; korostaa tarvetta purkaa esteitä ympäristöystävälliseltä kaupalta, esimerkiksi poistamalla WTO:n tasolla tullit ympäristöystävällisiltä tuotteilta, tarkistamalla teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia sääntöjä, helpottamalla vihreän teknologian pääsyä markkinoille ottamalla ilmastonäkökohdat huomioon vientitakuissa sekä poistamalla kieroutuneet kannustimet ja markkinoiden vääristymät, kuten tuet fossiilisilta polttoaineilta;
18. kehottaa perustamaan kansainvälisen ympäristöjärjestön, joka ottaisi vastuun ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutosta koskevien kansainvälisten yleissopimusten ja sopimusten noudattamisesta ja joka muun muassa tekisi yhteistyötä WTO:n kanssa niiden kysymysten osalta, jotka koskevat kaupan vaikutusta ympäristöön;
19. tunnustaa, että EU:lla on historiallinen vastuu kasvihuonekaasupäästöistä, ja katsoo, että sen kauppapolitiikkaan on tehtävä olennaisia muutoksia, joilla edistetään paikallista tuotantoa kuljetustarpeen vähentämiseksi; painottaa tarvetta tiiviimpään teknologiayhteistyöhön kehitysmaiden ja nopean talouskasvun maiden, etenkin Kiinan, Brasilian ja Intian, kanssa, jotta ne pystyvät ottamaan huomioon ympäristönsuojelun kaikilla politiikan aloilla; pahoittelee kuitenkin, että nykyiset teknologian siirtomekanismit, kuten Clean Development Mechanism (CDM), ovat riittämättömiä ja vaatii siksi toimia yhteisrahoituksen lisäämiseksi ja toimintaedellytysten kehittämiseksi;
20. toteaa, että energiatehokkuuden ja muiden ympäristöystävällisten tekniikoiden siirtäminen EU:sta kehitysmaihin on keskeisessä asemassa taloudellisen kehityksen ja kasvihuonekaasupäästöjen välisen kytköksen purkamisessa ja että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen edistämiseksi tarvitaan sopivia investointeja;
21. pyytää komissiota sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin järjestelmällisesti ympäristönsuojelua koskevia lausekkeita, joissa viitataan erityisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen; kehottaa käyttämään kehitysmaissa vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa teknologiaa ja kauppajärjestelmiä; pyytää asiasta vastaavia komission yksiköitä kehittämään nopeasti ilmastonmuutosta koskevan ulottuvuuden kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointeihin, keskustelemaan niistä parlamentin kanssa ja soveltamaan niitä järjestelmällisesti, ennen kyseisten sopimusten tekemistä;
22. kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että neuvotteluihin uusista vapaakauppasopimuksista Aasian ja Latinalaisen Amerikan kumppaneiden kanssa sisällytetään sitoumukset yhteiskuntaa ja ympäristöä koskeviin kaupan ja kestävän kehityksen näkökohtiin sekä monenvälisten ympäristösopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon; katsoo, että uusiutuvien tuotteiden ja teknologioiden kaupan vapauttamisen ja ympäristöpalvelujen saatavuuden parantamisen pitäisi olla komission keskeisenä tavoitteena vapaakauppasopimuksia koskevissa tulevissa neuvotteluissa; korostaa tarvetta ottaa käyttöön WTO:n sitoumuksia vastaava vihreitä julkisia hankintoja koskeva politiikka järjestelmällisesti kahdenvälisissä sopimuksissa;
23. vaatii, että EU:n ja kolmansien maiden välillä neuvoteltavien monenvälisten ja kahdenvälisten kauppasopimusten tulosten vaikutuksia analysoidaan syvemmin ilmasto-, sukupuoli- ja kestävyysnäkökohtien kannalta, ja kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkeen kauppaa tukevaan apuun ja muuhun olennaiseen kehitysapuun nimenomaista tukea ilmastonmuutoskysymysten käsittelyyn;
24. tukee komission ehdotusta perustaa kullakin kauppasopimuksella kestävän kehityksen foorumi, jossa ilmastokysymys on vahvasti esillä ja johon osallistuisivat vaaleilla valitut edustajat, kansalaisyhteiskunnan edustajat (erityisesti ympäristöalalla toimivat kansalaisjärjestöt) ja muut keskeiset sidosryhmät, ja kehottaa toteuttamaan sen käynnissä olevissa neuvotteluissa;
25. korostaa tarvetta laajentaa ympäristöpolitiikkaa koskevaa vuoropuhelua sekä energiapolitiikkaa koskevaa vuoropuhelua, jotka ovat osa EU:n sopimuksia kolmansien maiden tai alueiden kanssa, jotta niissä käsiteltäisiin myös ilmastonmuutosta koskevia kysymyksiä, ja pyytää komissiota esittämään konkreettisia ehdotuksia edistystä mittaaviksi vertailuarvoiksi kunkin maan ominaispiirteiden mukaisesti;
26. katsoo, että ekosysteemit, jotka ovat arvokkaita hiilinieluina ja biologisen monimuotoisuuden varastoina, edustavat globaaleja julkishyödykkeitä ja että niille olisi annettava erityistä suojelua ja kansainvälistä taloudellista tukea; ehdottaa metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevien kumppanuussopimusten sisällyttämistä kaikkiin nykyisiin ja tuleviin sopimuksiin kolmansien maiden kanssa;
27. myöntää, että kauppa johtaa aivan liian usein ekologisen järjestelmän, etenkin metsien, liialliseen hyödyntämiseen kehitysmaissa; kehottaa teollisuusmaita ottamaan vastuun kansainvälisen kaupan aiheuttamasta laajamittaisesta metsien hävittämisestä; korostaa, että metsien hävittämisellä on huomattava vaikutus ilmastoon ja että tästä syystä metsien säilyttäminen koskemattomina on pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattavaa ja tärkeää; vaatii EU:ta ponnistelemaan vakavasti, jotta kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yhteydessä saataisiin aikaan järjestelmä, jonka kautta palkitaan metsähakkuiden välttämisestä, ja toimimaan muutenkin tehokkaasti vastuullisuuden lisäämiseksi luonnonvaroilla käytävässä kaupassa;
28. tukee komission ehdotusta ilmastopolitiikan maailmanlaajuinen yhteistyöjärjestelyn (Global Climate Policy Alliance) perustamisesta, jolla tehostetaan kehitysmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja ilmastonmuutoksen lieventämisen alalla; korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden painopistealaksi on asetettava vuoropuhelun tehostaminen ja ponnistelut yhteisten ohjelmien kehittämiseksi ja toteuttamiseksi Kiinan, Intian, Brasilian, Ukrainan ja Etelä-Afrikan kaltaisten keskeisten kehittyvien talouksien kanssa yhteistä huolta aiheuttavien ympäristökysymysten, kuten ilmastonmuutoksen, jätehuollon ja laittomien hakkuiden, alalla;
29. kehottaa keskeyttämään fossiilisia polttoaineita sisältävien hankkeiden tukemisen julkisista varoista vientiluottolaitosten ja julkisten investointipankkien välityksellä ja lisäämään ponnisteluja uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden teknologioiden siirtämiseksi;
30. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan lainsäädäntöä, jotta jäsenvaltioiden vientiluottolaitokset ja Euroopan investointipankki ottavat huomioon rahoitettujen hankkeiden ilmastonmuutosvaikutukset, kun ne myöntävät tai takaavat lainoja, ja lykkäävät rahoitusta, kunnes riittävät tiedot ovat saatavilla, OECD:n, G8-ryhmän ja Extractive Industries Review -arviointiryhmän ohjeiden mukaisesti;
31. kehottaa tarkistamaan WTO:n tukisopimusta, jotta siihen sisällytettäisiin lauseke, jossa määrätään mahdollisuudesta tiettyjen ympäristötukien toimimattomuuteen;
EU voi tehdä enemmän hiilidioksidipäästöjen välttämiseksi
32. muistuttaa, että EU:n on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä riippumatta kolmansien maiden sitoumuksista;
33. korostaa tarvetta lisätä kansalaisten tietoisuutta kulutustavaroiden kokonaisympäristökustannuksista; kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään toimia tiedon lisäämiseksi EU:ssa kaupan olevien tuotteiden valmistukseen ja kuljetukseen kulutetusta energiasta ja niistä aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä; panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ehdottanut, että otettaisiin käyttöön ekologista jalanjälkeä osoittava tuotemerkki, joka kertoo tuotteen valmistuksesta, kuljetuksesta ja mahdollisesta hävittämisestä aiheutuvan hiilidioksidipäästöjen määrän;
34. vaatii ottamaan käyttöön WTO:n sitoumuksia vastaavat yhteiset normit ja merkintäjärjestelmät eri tuotteiden kasvihuonekaasuvaikutuksista, tuotanto- ja kuljetusvaiheet mukaan luettuina, osana laajempaa kuluttajille suunnattua tiedotuspolitiikkaa ja antamaan siten kuluttajille mahdollisuuden osallistua hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen;
35. pyytää komissiota kehittämään pikaisesti asianmukaisen menetelmän kyseisten ekologisten jalanjälkien arvioimiseksi ja merkitsemiseksi ja kehittämään ohjelmistoa, jonka avulla yritykset voivat laskea kasvihuonekaasupäästöjen määrän kaikista tuotantoprosesseista;
36. korostaa, että on pyrittävä sisäistämään kauppaan liittyvät ulkoiset tekijät (kuten haitalliset ympäristövaikutukset) eli muuntamaan ne markkinoille ymmärrettäväksi hintaindikaatioksi sekä edistämään reilua kilpailua toteuttamalla käytännössä saastuttaja maksaa -periaate (erityisesti maantie- ja lentoliikenteessä), mieluiten laajentamalla päästöoikeuksien kauppa maailmanlaajuiseksi;
37. toteaa, että kaupan ja liikennealan välillä on erottamaton yhteys; kehottaa kiinnittämään huomiota kaikkiin kuljetusmuotoihin ja erityisesti niihin, joiden päästöt ovat lisääntyneet merkittävästä viime vuosina eli laivaliikenteeseen (jonka hiilidioksidipäästöjen arvellaan olevan kaksinkertaiset lentoliikenteeseen verrattuna, ja ne saattavat nousta jopa 75 prosentilla seuraavien 15–20 vuoden aikana);
38. on tyytyväinen jalanjäljen laskentaa koskevan lähestymistavan puitteissa siihen, että Eurooppaan saapuvat ilma-alukset sisällytetään lopulta Euroopan päästökauppajärjestelmään; kehottaa tarkastelemaan ehdotusta meriliikennealan sisällyttämiseksi tähän järjestelmään;
39. pitää tieto- ja viestintätekniikoihin perustuvien ratkaisujen edistämistä, kuljetusten ympäristökustannusten sisällyttämistä polttoaineiden hintoihin, rautatie- ja rannikkolaivaliikenteen kehittämistä, kestäviä biopolttoaineita sekä lentoliikenteen pikaista liittämistä EU:n tiukkaan päästökauppajärjestelmään tärkeimpinä keinoina, joiden avulla voidaan vähentää kaupan ja kuljetusten ilmastovaikutuksia; kehottaa komissiota ja neuvostoa ehdottamaan toimia, joilla edistetään vähiten saastuttavien kuljetusmuotojen valitsemista, erityisesti laatimalla eri markkinavälineisiin liittyviä säännöksiä;
40. vaatii, että kuljetusalalle annetut tuet lasketaan ottamalla huomioon eri kuljetusmuotojen ympäristövaikutukset ja että harkitaan markkinoille sopivien, ilmastonsuojelua edistävien kauppaan liittyvien välineiden (merkinnät ja standardit) käyttöä;
41. katsoo, että koska erityisesti elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden tapauksessa todelliset maantieliikenteestä aiheutuvat hiilidioksidikustannukset eivät ole tiedossa, paikallista tuotantoa edistävät tukijärjestelmät olisi hyväksyttävä ja niitä olisi edistettävä, jotta elintarvikkeiden liiallinen kuljettaminen maanteitse vähenisi; suosittelee myös ilmastoa koskevien merkintävaatimusten käyttöönottoa, jotta kuluttajat saisivat tietoa tuotteiden ekologisesta jalanjäljestä;
42. on erityisen huolestunut biopolttoaineiden ja biomassan käyttöä Euroopassa tukevien toimintalinjojen mahdollisista kielteisistä sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista; kehottaa toistamiseen ottamaan käyttöön pakollisen sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia koskevan biopolttoaineiden (tai niiden raaka-aineiden) sertifiointijärjestelmän, joka on ehtona niiden käytölle ja niiden yhteensopivuudelle EU:n tavoitteiden kanssa;
43. kehottaa sisällyttämään kaikkiin biopolttoaineiden ostamista koskeviin sopimuksiin lausekkeita, joilla pyritään suojelemaan biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ihmisravinnon tuottamiseen tarkoitettuja alueita;
44. kehottaa komissiota arvioimaan EU:hun suuntautuvan soijan ja palmuöljyn tuonnin vaikutuksia ilmastoon ja ottamaan arvioinnissa huomioon tuonnin vaikutuksen trooppisten metsien hävittämiseen sekä ryhtymään toimiin ilmastokustannusten sisällyttämiseksi hintoihin;
45. pyytää komissiota edistämään parhaita käytäntöjä ja vertailuanalyysia tukevaa eurooppalaista liikettä sijoittautumista koskevien ilmastonmuutosnäkökohtien yhteydessä kiinnittämällä erityistä huomiota etenkin maantieteellisesti entistä hajanaisempaan tuotantoketjuun ja oikea-aikaiseen tuotantoon ja antamaan siihen liittyviä ehdotuksia;
46. kehottaa komissiota tarkastelemaan WTO:n sitoumusten kanssa yhteensopivia mekanismeja ja ilmaston huomioonottavaa kauppapolitiikkaa, jotta se voisi puuttua niitä kolmansia maita koskevaan kysymykseen, jotka eivät ole allekirjoittaneet Kioton pöytäkirjaa, ja jotta se voisi toteuttaa toimia täsmällisempien määräysten lisäämiseksi pöytäkirjan tuleviin versioihin tällaisten mahdollisuuksien varalta; katsoo, että kauppatoimia pitäisi käyttää vain siinä tapauksessa, että vaihtoehtoisilla toimilla ei päästä tiettyyn ympäristöä koskevaan tavoitteeseen; katsoo, että toteutettavat kauppatoimet saisivat rajoittaa kauppaa vain sen verran kuin vaaditaan tavoitteeseen pääsemiseksi ja että niitä ei pitäisi käyttää mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään; pitää veron tarkistuksia perusteltuna tapana siirtyä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan talouteen, tasoittaa toimintaedellytyksiä Kioton pöytäkirjan jälkeisen sopimuksen allekirjoittajien ja muiden valtioiden välillä sekä rajoittaa uudelleensijoittautumista ja katsoo, että tällaiset toimet olisi aloitettava Kioton pöytäkirjan jälkeisen kauden alussa;
47. suosittelee kehittämään pitkällä aikavälillä järjestelmän, joka perustuu luotettaviin elämänkaaritietoihin ja jossa tähän veron tarkistukseen sisällytetään tarvittaessa valmiit tuotteet, kuten autot ja elektroniset laitteet;
48. vaatii, että tulevissa ehdotuksissa on otettava täysimääräisesti huomioon EU:n kansainväliset sitoumukset, erityisesti WTO:ssa tehdyt sitoumukset, GATT-sopimuksen 20 artikla mukaan luettuna;
49. korostaa samalla, että kun kaupan suojavälineitä uudistetaan, niissä olisi otettava huomioon ympäristötekijöiden käyttöönoton toteutettavuus, jotta vältetään niistä maista tulevien tuotteiden ympäristöperusteista polkumyyntiä, jotka eivät ratifioi Kioton pöytäkirjaa;
50. kehottaa kannustamaan tuotantoa myöntämällä sille valtion tai yhteisön tukea ja kannustamaan ALV:n laskemisen avulla sellaisten tuotteiden käyttöä, jotka auttavat vähentämään hiilidioksidipäästöjä;
o
o o
51. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
PERUSTELUT
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmannen työryhmän neljännessä raportissa (2007) kansainvälinen yhteisö asetetaan rajulla tavalla velvollisuuksiensa eteen. Skenaariot, joiden mukaan ilmaston lämpeneminen rajoitetaan +2 °C:n ja +2,4 °C:n välille, merkitsevät maailman kasvihuonekaasupäästöjen vähenemistä vuodesta 2015 alkaen. Vuoden 2020 tienoilla ne olisivat vähentyneet 25–40 prosenttia kaikissa teollisuusmaissa (Kioton pöytäkirjan liite B) ja vuonna 2050 ne olisivat vähentyneet 80 prosenttia. Jos ensimmäisistä määräajoista ei pidetä kiinni, ilmaston lämpeneminen ylittää väistämättä +3 °C, minkä kustannukset ovat Sternin raportin mukaan 5000 miljardia euroa. Suuruudeltaan nämä kustannukset vastaavat maailmansodan kustannuksia.
Tällaisiin kustannuksiin verrattuna toteutettavien toimien kustannukset ovat häviävän pienet. Edelleen Sternin raportin mukaan ilmastonmuutoksen rajoittamiseen +2 °C:n tasolla pyrkivän strategian hintana olisi, että kokonaistuotantoa, jonka on tarkoitus nousta nykyisestä 2,5 prosenttia vuodessa vuoteen 2050 mennessä, olisi vähennettävä yhdellä prosentilla. Tämä vastaa maailmanlaajuisen kulutuksen hidastumista vähemmän kuin yhden puolivuotiskauden verran. Suurin osa toteutettavista toimista koostuu työllisyyttä lisäävistä ja muuten vaikutuksiltaan myönteisistä investoinneista ja palveluista (melutason ja tieliikenneonnettomuuksien vähentäminen jne.), tuhlauksen vähentämisestä, jolla lisätään kotitalouksien ostovoimaa, sekä ns. Pigou-veron kaltaisista ympäristöveroista, joilla korvataan muut verot tai mahdollistetaan muu julkinen toiminta, kuten aidsin torjuminen.
Euroopan unioni on maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa ilmastomuutoksen torjumisessa, ja kaikki sen politiikat on sovitettava tähän ajallisesti erittäin lähellä olevaan tavoitteeseen. Tämä koskee erityisesti kauppapolitiikkaa, joka on sidoksissa huomattaviin diplomaattisiin ponnisteluihin, joilla kannustetaan kaikkia Kioton pöytäkirjan liitteessä B tarkoitettuja valtioita ratifioimaan Kioton pöytäkirja sekä kaikkia maailman valtioita ratifioimaan näiden tavoitteiden ympärille jäsennelty Kioton pöytäkirjan jälkeinen sopimus (2012–2020) ja sen jälkeen tarkistamaan ja yhdenmukaistamaan kansainvälisiä sopimuksia.
Yhteisymmärryksen puutteessa Euroopan unioni on päättänyt edetä komission ehdottamien vaatimattomampien tavoitteiden perusteella (20 prosentin vähennys vuoteen 2020 mennessä). Tässä tapauksessa Euroopan unioni voi kuitenkin tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, joita se on parhaillaan neuvottelemassa, ottaakseen suurimman osan maailman valtioista mukaan tähän yhteiseen toimintaan.
Mikäli kaikki valtiot suostuvat sitoutumaan tavoitteeseen, Euroopan teknologinen etumatka on varmastikin kilpailuetu. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että vuoden 2012 jälkeen jotkin paljon päästöjä aiheuttavat valtiot pitäisivät kiinni pyrkimyksestään olla osallistumatta tähän yhteiseen tehtävään. Euroopan on tällöin ryhdyttävä täsmällisiin toimiin välttääkseen tilanteen, jossa yritykset antavat periksi houkutukselle siirtää tuotantoaan kyseisiin valtioihin, ja suojautuakseen niiltä valtioilta, jotka vääristävät kilpailua tukemalla tällä tavalla välillisesti teollisuuttaan.
I Kansainvälinen kauppa ja kasvihuoneilmiö
Kahden vuosikymmenen ajan kansainvälinen kauppa on kasvanut 2–2,5 kertaa nopeammin kuin maailmanlaajuinen tuotanto. Tämä epätasapaino johtuu pyrkimyksestä kansainväliseen työnjakoon siten, että palkka- ja verokustannukset optimoidaan, jolloin kasvihuonekaasupäästöt eivät sisälly asianmukaisella tavalla kuljetuskustannuksiin. Lisäksi tulevaisuudessa – ja jo nykyisin suuria kasvihuonepäästöjä tuotantotonnia kohti aiheuttavien alojen (kuten sementtialan) osalta – tuotannon siirtäminen saattaa auttaa kiertämään kasvihuoneilmiön torjumista koskevaa kansallista sääntelyä.
Jonkinasteinen kansainvälinen työnjako on aina tuottanut myönteisiä vaikutuksia, ja toisinaan se on välttämätöntä, kun on kyse alkutuotannosta, jonka sijainti määräytyy maantieteellisin perustein. Kasvihuoneilmiön torjuminen voidaan yhdistää näihin myönteisiin vaikutuksiin, kun toteutetaan asianmukaisia toimia kasvihuonekaasupäästöjen kustannusten sisällyttämiseksi koko ketjuun, alihankkijoista lopputuottajiin ja lopputuottajista kuluttajiin.
Yleisölle tarjottavan koulutuksen kannalta olisi suotavaa, että kuluttaja tuntisi jo nyt nämä kustannukset. Tästä syystä on tehty monia ehdotuksia, kuten ehdotukset elintarvikkeiden kuljetusten lyhentämiseksi, joilla kuluttajia kannustetaan ostamaan lähellä tuotettuja tuotteita. Tosiasiassa myös kuljetusmuodot ovat hyvin merkityksellisiä: Uudessa Seelannissa tuotettu lampaankyljys tulee Yhdistyneessä kuningaskunnassa asuvalle kuluttajalle kasvihuonepäästöjä ajatellen kalliimmaksi kuin brittiläinen kyljys, jos se tuodaan lentoteitse, mutta ei silloin, jos se tuodaan meriteitse. On siis arvioitava tuotteeseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen määrää.
Kansainvälisen työnjaon kielteiset sivuvaikutukset pahenevat, kun yritykset pyrkivät samanaikaisesti noudattamaan määräaikoja oikea-aikaisella tuotannolla, jolloin ne käyttävät kaikista nopeimpia kuljetusmuotoja (lentokoneita laivojen ja rekka-autoja junien sijaan) vähentääkseen paikallaan olevia varastoja. Tällaisella johtamismenetelmällä voi olla tuhoisia seurauksia, mikäli välissä olevat yksiköt sijaitsevat kaukana toisistaan ja kuluttajasta. Vaikka lentokuljetuksia käytetään 40 kertaa vähemmän kuin merikuljetuksia, ne tuottavat määrällisesti jo puolet meriliikenteen tuottamista kasvihuonekaasuista. Kilometriä kohti jokainen rekka-autolla kuljetettu tavaratonni kiihdyttää kasvihuoneilmiötä nelinkertaisesti verrattuna junalla kuljettuun tonniin.
Vaikka tätä vääristymää voidaankin hallita sisällyttämällä ilmastokustannukset kuljetuskustannuksiin, olisi sosiaalisesti tehokkaampaa etsiä työnjaon ja tuotantokeskusten sijainnin alalla parhaita käytäntöjä, kuten alihankkijoiden ryhmittäminen emotehtaiden ympärille ja näiden sijoittaminen pääasiallisten kulutuskeskusten lähelle (tai lähelle matalia kasvihuonepäästökustannuksia aiheuttavien kuljetusmuotojen eli meri-, joki- ja rautatieliikenteen liityntäliikenteen uudelleenlastauskohtia).
II Maailmanlaajuiseen sopimukseen pyrkiminen
Paras ratkaisu olisi saada aikaan Balin konferenssissa Kioton pöytäkirjan jälkeinen sopimus, johon kaikki maailman valtiot osallistuvat. Yksimielisyys voidaan saavuttaa vain, jos kaikki valtiot noudattavat rajoittavia määräyksiä ylitettyään kestävän rajan, toisin sanoen silloin, kun niiden kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti vuodessa ylittävät tason, jolla olisi mahdollista olla lisäämättä ilmastonmuutosta, mikäli kaikki noudattaisivat määräyksiä. (Kyseinen hiilidioksidin hiilimäärä on 500–600 kg asukasta kohti vuodessa arviolta yhdeksän miljardia ihmistä käsittävän väestön osalta). Haagissa pidetyssä sopimuspuolten konferenssissa (COP 6) suunniteltiin henkilöä kohti sallittujen maakohtaisten kiintiöiden yhteensovittamista vuoteen 2050 mennessä.
On kohtuullista olettaa, että dramaattisten ilmastoilmiöiden lisääntyminen Yhdysvalloissa ja uhkaava vesien nousu Aasian suistoalueilla vakuuttavat epäilevämmätkin kumppanimme tarpeesta hyväksyä Kioton pöytäkirjan jälkeinen sopimus.
Muut monenväliset sopimukset (Maailman kauppajärjestö (WTO), Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) ja Maailman henkisen omaisuuden järjestö) on yhdenmukaistettava ristiriidattomiksi Kioton pöytäkirjan jälkeisen sopimuksen kanssa, mikä edellyttää vain pieniä tekstimuutoksia.
III Kahdenvälinen ja kahden alueen välinen toiminta.
Vaikka kansainvälisissä neuvotteluissa ei onnistuttaisi saamaan kaikkien valtioiden tukea ja asettamaan WTO:n ja ICAO:n sääntöjä ilmastonmuutossopimuksen alaisuuteen, Euroopan unionin, joka kehittää parhaillaan kahden alueen välisille ja kahdenvälisille sopimuksille perustuvaa politiikkaa, on ehdottomasti lisättävä ilmastoulottuvuus kyseisiin sopimuksiin. Sama pätee EU:n rahoituselimenä toimivan Euroopan investointipankin lainapolitiikkaan. Sen ei enää pitäisi myöntää lainaa ottamatta huomioon ilmastonmuutoksen torjumista koskevia tavoitteita, sellaisina kuin ne on määritelty hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin +2 °C -vaihtoehdossa. Kansallisten vientiluottolaitosten ja suoria investointeja tekevien laitosten olisi sovellettava samoja suuntaviivoja.
IV Ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutettavan riippumattoman politiikan edistäminen
Ei pidä jättää huomiotta ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviä kansainvälisen työnjaon etuja. Euroopan unionin olisi myönnettävä tullittomuus tuotteille, joiden tuottamisesta ja kuluttamisesta syntyy vähän kasvihuonekaasuja (energiatehokkaat lamput jne.). Vastaavasti ja ilmastonmuutossopimuksen mukaisesti EU:n olisi levitettävä kasvihuonekaasujen osalta puhtaita teknologioita jälleenmyyjäkohtaisin hinnoin. EU:n on niin ikään kiellettävä eksoottisten puulajien tuonti silloin, kun se osaltaan lisää ilmastonmuutosta kuljetuksen ja tuonnista aiheutuvan kasvihuonekaasuja imevien ekosysteemien vähenemisen takia. Metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva FLEGT-sopimus, jolla tätä ongelmaa säännellään, olisi tehtävä pakolliseksi.
Ihannetapauksessa Euroopan unionin asettamia tavoitteita ei pitäisi laskea eurooppalaisesta tuotannosta aiheutuvien päästöjen perusteella vaan kaikkien Euroopassa kulutettujen tuotteiden perusteella. (Tätä kutsutaan ekologiseksi jalanjäljeksi.) Tällaiset laskutoimitukset olisivat erittäin vaikeita. Lisäksi ne olisivat tarpeettomia, jos kaikki maailman valtiot sitoutuisivat yhdessä Kioton pöytäkirjan jälkeiseen sopimukseen. Mikäli näin ei valitettavasti tapahdu, Euroopan unionin on varauduttava sisällyttämään hintasignaaliin kasvihuoneilmiön aiheuttamat kustannukset, jotka aiheutuvat sen käymästä kaupasta muun maailman kanssa. Markkinoilla oleviin tuotteisiin liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen merkitseminen lisäisi suuren yleisön ja tuottajien tietoisuutta ja sen ansiosta olisi mahdollista ottaa käyttöön vähiten saastuttavan tuotteen sääntö julkisten hankintojen alalla. Sitovat yksipuoliset toimet tulisivat voimaan Kioton sopimuksen jälkeisenä aikana (vuonna 2013) eli ajankohtana, jolloin unioni on jo päättänyt edetä asiassa, tapahtui mitä tahansa.
Komission ehdotus ilmailun sisällyttämisestä eurooppalaiseen kiintiöjärjestelmään myös kolmansista maista tulevien lentojen osalta on ensimmäinen askel kohti kaikkien kasvihuonekaasukustannusten sisällyttämistä tuotteiden ja palvelujen hintaan Euroopassa. Tämä ei kuitenkaan ratkaise kilpailun vääristymisen ongelmaa, joka voi ilmetä Kioton pöytäkirjan jälkeisen sopimuksen ratifioimatta jättäneissä maissa sijaitsevien yritysten harjoittaessa Eurooppaan suuntautuvaa vientiä. Tässä tapauksessa olisi laadittava rajoilla veloitettavia korvaavia veroja (veron tarkistukset) alkaen (sementti- ja alumiinialan kaltaisista) aloista, joilla esiintyy jo nyt vääristynyttä kilpailua (jonka huippu on hyödyttömien kuljetusten järjestäminen kiintiömaksujen tai ympäristöverojen välttämiseksi). Yritysten on tärkeää tietää tästä riittävän ajoissa eli jo nyt, jotta ne voivat suunnitella investointinsa asianmukaisesti.
Kyseiset teolliset investoinnit on lisäksi optimoitava järkevästi, jotta hyödyttömiltä kuljetuksilta vältytään mahdollisimman pitkälle. Euroopan unionin on tämän vuoden kuluessa käynnistettävä selvitykset työnjaosta ja parhaista käytännöistä toimittajien sijoittautumisen kannalta suhteessa lopullisesta kokoamisesta vastaaviin tehtaisiin sekä näiden sijoittautumisesta suhteessa pääasiallisiin markkinoihin.
Samalla tavoin Euroopan unionin on luotava liityntäliikenteen uudelleenlastauskohtia, joilla rautatiet yhdistetään suoraan satamiin, jotta kannustetaan kasvihuonekaasujen kannalta taloudellisimpien kuljetusmuotojen käyttämistä.
Kun on kyse kulutushyödykkeiden (ajoneuvot, kodinkoneet) toimintaa koskevista normeista, Euroopan unioni saa asettaa markkinoillaan tiukimmat energiatehokkuutta koskevat normit. Sen on noudatettava WTO:n kotimaisia tuotteita koskevia sääntöjä ja johdettava normien määrittelyä kansainvälisellä tasolla.
ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (18.7.2007)
kansainvälisen kaupan valiokunnalle
kaupasta ja ilmastonmuutoksista
(2007/2003(INI))
Valmistelija: Jens Holm
EHDOTUKSET
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. katsoo, että vallitseva kulutuksen, tuotannon ja kaupan jatkuvaa maksimointia edistävä taloudellinen malli on kestämätön, koska se johtaa yhä enenevään luonnonvarojen käyttöön ja kuljetusten lisääntymiseen sekä jätteiden ja päästöjen määrän kasvuun, mikä heikentää mahdollisuuksia hillitä käynnissä olevia ilmastonmuutoksia;
2. pitää valitettavana, että nykyinen kauppajärjestelmä johtaa maailmanlaajuiseen työnjakoon, joka edellyttää sellaisten tuotteiden kuljetusten hyvin suurta määrää, jotka voitaisiin yhtä hyvin tuottaa paikallisesti ja joiden kuljettajat eivät vastaa omista ympäristökustannuksistaan;
3. pitää tieto- ja viestintätekniikoihin perustuvien ratkaisujen edistämistä, kuljetusten ympäristökustannusten sisällyttämistä polttoaineiden hintoihin, rautatie- ja rannikkolaivaliikenteen kehittämistä, kestäviä biopolttoaineita sekä lentoliikenteen pikaista liittämistä EU:n tiukkaan päästökauppajärjestelmään tärkeimpinä keinoina, joiden avulla voidaan vähentää kaupan ja kuljetusten ilmastovaikutuksia; kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään ehdotuksia toimenpiteistä, joilla edistetään vähiten saastuttavien kuljetusmuotojen valitsemista, erityisesti eri markkinavälineisiin liittyvillä määräyksillä;
4. tähdentää, että on vahvistettava kansalaisten tietoisuutta kulutustavaroiden kokonaisympäristökustannuksista; kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään toimia tiedon lisäämiseksi Euroopan unionissa kaupan olevien tuotteiden valmistuksen ja kuljetuksen aiheuttamasta energiankulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä; panee merkille, että Britannian hallitus on ehdottanut, että otettaisiin käyttöön ekologista jalanjälkeä osoittava tuotemerkki, joka kertoo tuotteen valmistuksesta, kuljetuksesta ja mahdollisesta hävittämisestä aiheutuvan hiilidioksidipäästöjen määrän; kehottaa vielä komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että ympäristökustannukset sisällytetään tavaroiden ja palvelujen hintoihin ja että kustannukset eritellään yksittäisten tavaroiden ja palvelujen vähittäishintaa ilmoitettaessa, kuten jo tehdään sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätysmaksun osalta;
5. tunnustaa, että EU:lla on historiallinen vastuu kasvihuonekaasupäästöistä ja katsoo, että unionin kauppapolitiikkaan on tehtävä olennaisia muutoksia, joilla edistetään paikallista tuotantoa kuljetustarpeen vähentämiskeinona; painottaa tarvetta tiiviimpään teknologiayhteistyöhön kehitysmaiden ja nopean talouskasvun maiden, etenkin Kiinan, Brasilian ja Intian, kanssa, jotta ne pystyisivät ottamaan huomioon ympäristönsuojelun kaikilla politiikan aloilla; pahoittelee kuitenkin, että nykyiset teknologian siirtomekanismit, kuten CDM, ovat riittämättömiä ja vaatii siksi toimenpiteitä yhteisrahoituksen lisäämiseksi ja toimintaedellytysten kehittämiseksi;
6. muistuttaa, että EU:n on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä riippumatta EU:n ulkopuolisten maiden sitoumuksista;
7. kehottaa Euroopan unionia kehittämään ja edistämään ympäristöystävällistä teollisuutta maailmanlaajuisesti; pyytää siksi komissiota kannustamaan keskusteluihin WTO:n kanssa mahdollisista ympäristöystävällistä tuotantoa ja vientiä edistävistä toimista; on vakuuttunut siitä, että mahdollinen sopimus tästä asiasta edistäisi innovatiivisten tekniikoiden kehittämistä ja vauhdittaisi kestävien ja puhtaiden energialähteiden käyttöä;
8. tunnustaa kaupan suuren merkityksen teknologian siirrossa kehitysmaihin; korostaa tarvetta purkaa esteitä "vihreältä kaupalta", esimerkiksi poistamalla WTO:n tasolla tullit "vihreiltä hyödykkeiltä", tarkistamalla teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia sääntöjä, helpottamalla vihreän teknologian pääsyä markkinoille ottamalla ilmastonäkökohdat huomioon vientitakuissa sekä poistamalla kieroutuneet kannustimet ja markkinavääristymät, kuten tuet fossiilisilta polttoaineilta;
9. kehottaa keskeyttämään fossiilisia polttoaineita sisältävien hankkeiden tukemisen julkisin varoin vientiluottolaitosten ja julkisten investointipankkien välityksellä ja lisäämään ponnisteluja uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden teknologioiden siirtämiseksi;
10. on erityisen huolestunut biopolttoaineiden ja biomassan käyttöä Euroopassa tukevien toimintalinjojen mahdollisista kielteisistä sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista; kehottaa toistamiseen, että olisi otettava käyttöön pakollinen sosiaali- ja ympäristönäkökohtia koskeva biopolttoaineiden (tai niiden raaka-aineiden) sertifiointijärjestelmä, joka on ehtona niiden käytölle ja EU-tavoitteiden mukaisuudelle;
11. korostaa, että maailmanlaajuinen yhteistyö ja luottamuksen rakentaminen pitkällä aikavälillä ovat tehokkaampia keinoja kuin yksipuoliset rankaisutoimet pyrittäessä vastaamaan ilmaston EU:lle asettamaan yhteiseen haasteeseen; pitää kuitenkin ongelmallisena sitä, että jotkut maat tukevat perusteettomasti kotimaista tuotantoaan jättäytymällä sivuun yhteisistä ponnisteluista päästöjen vähentämiseksi; vaatii neuvostoa ja komissiota käyttämään WTO:n riitojenratkaisujärjestelmää näiden maiden kohdalla; katsoo edelleen, että voitaisiin harkita sellaisten keinojen käyttämistä, joita on kehitetty sääntöjä rikkovien maiden rankaisemiseen – esimerkiksi tullin suorittamaa arvonlisäveron tarkistusta;
12. kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että EU:n kahdenvälisiin kauppasopimuksiin ja WTO:n monenvälisiin kauppasopimuksiin kirjataan WTO:n perustamissopimuksen määräykset, joiden mukaan kansainvälistä kauppaa käytäessä on varmistettava, että maailman resursseja käytetään optimaalisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja ympäristöä pyritään suojelemaan ja säilyttämään;
13. lisäksi kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että riitojenratkaisuelin noudattaa GATT-sopimuksen 20 artiklaa, jossa määrätään, että jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimia, jotka ovat välttämättömiä ihmisten hengen tai ihmisten, eläinten ja kasvikunnan terveyden suojelemiseksi taikka ehtyvien luonnonvarojen säilyttämiseksi;
14. vaatii, että monenvälisistä ympäristösopimuksista, esimerkiksi YK:n ilmastonmuutosta koskevasta puiteyleissopimuksesta tai sen Kioton pöytäkirjasta, johtuvia velvoitteita on noudatettava ja että kaupan sääntöjen kapea-alainen tulkinta ei saa estää eikä jarruttaa niiden tavoitteiden saavuttamista;
15. vaatii, että EU:n ja kolmansien maiden välillä neuvoteltavien monenvälisten ja kahdenvälisten kauppasopimusten tulosten vaikutuksia analysoidaan syvemmin ilmasto-, sukupuoli- ja kestävyysnäkökohtien kannalta, ja kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkeen kauppaa tukevaan apuun ja muuhun olennaiseen kehitysapuun nimenomaista tukea ilmastonmuutoskysymysten käsittelyyn;
16. myöntää, että kauppa johtaa aivan liian usein ekologisen järjestelmän, etenkin kehitysmaiden metsien, liialliseen hyödyntämiseen; vaatii teollisuusmaita ottamaan vastuunsa kansainvälisen kaupan aiheuttamasta laajasta metsien tuhoutumisesta; tähdentää, että metsien tuhoutuminen vaikuttaa merkittävästi ilmastoon ja että metsien säilyttämisellä koskemattomina on suuri taloudellinen arvo ja merkitys pitkällä aikavälillä; vaatii EU:ta ponnistelemaan vakavasti, jotta kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yhteydessä saataisiin aikaan järjestelmä, jonka kautta palkitaan "metsähakkuiden välttämisestä", sekä toimimaan muutenkin tehokkaasti vastuullisuuden lisäämiseksi luonnonvaroilla käytävässä kaupassa;
17. kehottaa komissiota arvioimaan EU:hun suuntautuvan soijan ja palmuöljyn tuonnin vaikutuksia ilmastoon ja ottamaan arvioinnissa huomioon tuonnin vaikutuksen trooppisten metsien hävittämiseen sekä ryhtymään toimiin ilmastokustannusten sisällyttämiseksi hintoihin;
18. ottaa huomioon, että kaupan ja kuljetuksen alat liittyvät erottamattomasti toisiinsa; kehottaa kiinnittämään huomiota kaikkiin kuljetusmuotoihin ja erityisesti niihin, joiden päästöt ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina, eli laivaliikenteeseen (jonka hiilidioksidipäästöjen uskotaan olevan kaksinkertaiset lentoliikenteeseen verrattuna ja saattavan nousta jopa 75 prosentilla seuraavien 15–20 vuoden aikana); suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen sisällyttää laivayhtiöt päästökauppajärjestelmän piiriin ja kehottaa toteuttamaan kyseisen ehdotuksen käytännössä mahdollisimman pian.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Kauppa ja ilmastonmuutokset |
||||||
|
Menettelynumero |
|||||||
|
Asiasta vastaava valiokunta |
INTA |
||||||
|
Lausunnon antanut valiokunta |
ENVI |
||||||
|
Tehostettu yhteistyö – ilmoitettu istunnossa (pvä) |
|
||||||
|
Valmistelija |
Jens Holm |
||||||
|
Alkuperäinen valmistelija |
|
||||||
|
Valiokuntakäsittely |
5.6.2007 |
17.7.2007 |
|
|
|
||
|
Hyväksytty (pvä) |
17.7.2007 |
||||||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
52 1 |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Margrete Auken, Liam Aylward, Pilar Ayuso, Irena Belohorská, Johannes Blokland, John Bowis, Frieda Brepoels, Hiltrud Breyer, Dorette Corbey, Chris Davies, Avril Doyle, Edite Estrela, Jill Evans, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Alessandro Foglietta, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Gyula Hegyi, Jens Holm, Marie Anne Isler Béguin, Caroline Jackson, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Urszula Krupa, Jules Maaten, Linda McAvan, Alexandru-Ioan Morţun, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Péter Olajos, Miroslav Ouzký, Guido Sacconi, Amalia Sartori, Karin Scheele, Carl Schlyter, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Thomas Ulmer, Marcello Vernola, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Anders Wijkman |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Antonio De Blasio, Bairbre de Brún, Christofer Fjellner, Jiří Maštálka, Lambert van Nistelrooij, Renate Sommer, Andres Tarand |
||||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Albert Deß, Francesco Ferrari |
||||||
|
Huomautuksia (saatavilla vain yhdellä kielellä) |
... |
||||||
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (17.9.2007)
kansainvälisen kaupan valiokunnalle
kaupasta ja ilmastonmuutoksesta
(2007/2003(INI))
Valmistelija: András Gyürk
EHDOTUKSET
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. toteaa, että kauppa voi tosin edistää merkittävästi talouskehitystä ja ihmisten hyvinvointia, mutta samalla liikenneala (varsinkin tieliikenne), joka mahdollistaa kaupankäynnin tavaroilla ja raaka-aineilla, on syypää kolmasosaan maailman kasvihuonekaasupäästöistä; katsoo, että on siirryttävä ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin (kuten rautatie- ja vesiliikenteeseen) sekä vähennettävä tavarankuljetuksissa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä;
2. muistuttaa, että kaupan hallinnollisten esteiden purkaminen ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimet voidaan toteuttaa vain mahdollisimman laajassa kansainvälisessä yhteistyössä; katsoo, että tämä on myös pitkälti Euroopan unionin etujen ja varsinkin sen kilpailukyvyn säilyttämisen mukaista, koska EU on johtava tekijä kummassakin asiassa;
3. korostaa Euroopan unionin ja kehitysmaiden keskinäisen teknologiayhteistyön merkitystä, jotta viimeksi mainitut voisivat panna täytäntöön hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia; toteaa, että hiilidioksidin vähentämisen edistämiseksi tarvitaan sopivia investointeja;
4. korostaa, että on pyrittävä sisäistämään kauppaan liittyvät ulkoiset tekijät (kuten haitalliset ympäristövaikutukset) eli muuntamaan ne markkinoille ymmärrettäväksi hintaindikaatioksi sekä edistämään reilua kilpailua toteuttamalla käytännössä aiheuttajaperiaate (erityisesti maantie- ja lentoliikenteessä), mieluiten laajentamalla päästöoikeuksien kauppa maailmanlaajuiseksi;
5. suhtautuu kielteisesti kasvipohjaisen polttoaineen tuotannon ja myynnin ympäristöllisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin, jotka aiheutuvat tehokkaan ympäristölainsäädännön puutteesta, ja pyytää ottamaan pikaisesti käyttöön luotettavan, biopolttoaineita ja niiden raaka-aineiden tuotantoa ja tuontia koskevan kestävän kehityksen sertifiointijärjestelmän sekä arvioimaan niiden vaikutusta ilmastoon niiden elinkaaren näkökulmasta ottaen huomioon mahdollisen maankäytön muuttumisen;
6. korostaa, että ilmastonmuutokset kuormittavat maailman makean veden varastoja; korostaa, että on solmittava vettä koskevia kauppa- ja investointisopimuksia, jotta kuormitus voidaan ottaa huomioon ja edistää innovatiivisia ratkaisuja;
7. kehottaa komissiota Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi antamaan kansainvälisissä kauppa- ja ilmastonmuutosneuvotteluissa tukensa ympäristöystävällisiin teknologioihin ja palveluihin liittyvien kaupallisten esteiden purkamiselle, erityisesti koska, tehokkaasti toimivien ja teknologisesti innovatiivisten eurooppalaisten yritysten ansiosta, EU:n olisi oltava markkinajohtaja ympäristöystävällisten hyödykkeiden ja palvelujen maailmanlaajuisessa viennissä ja koska Galileo-järjestelmää sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantajärjestelmää (GMES) voitaisiin käyttää hiilidioksidipäästöjen seurantaan;
8. toteaa, että energiatehokkuuden ja muiden ympäristöystävällisten tekniikoiden siirtäminen Euroopan unionista kehitysmaihin on keskeisessä asemassa taloudellisen kehityksen ja kasvihuonekaasupäästöjen välisen kytköksen purkamisessa;
9. vaatii, että liikennealan tuet lasketaan ottamalla huomioon eri liikennemuotojen ympäristövaikutukset ja että harkitaan markkinoille sopivien ilmastonsuojelua edistävien kauppavälineiden (merkinnät ja standardit) käyttöä;
10. toteaa, että kaupan ja liikennealan välillä on erottamaton yhteys; vaatii, että otetaan huomioon kaikki liikennemuodot ja erityisesti sellaiset, joiden aiheuttamat päästöt ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina, esimerkkinä mainittakoon laivaliikenne, jonka aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat kaksinkertaiset lentoliikenteeseen verrattuna; pitää myönteisenä komission ehdotusta sisällyttää laivaliikenne EU:n päästökauppajärjestelmään;
11. katsoo, että koska erityisesti elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden tapauksessa todelliset maantieliikenteestä aiheutuvat hiilidioksidikustannukset eivät ole tiedossa, paikallista tuotantoa edistävät tukijärjestelmät olisi hyväksyttävä ja niitä olisi edistettävä, jotta elintarvikkeiden liiallinen kuljettaminen maateitse vähenisi; suosittelee myös ilmastoa koskevien merkintävaatimusten käyttöönottoa, jotta kuluttajat voisivat saada tietoa tuotteiden ekologisesta jalanjäljestä;
12. tähdentää, että vapaakaupan periaatteen pohjalta voidaan ympäristölainsäädännön alaan kuuluvan päästökaupan (päästöoikeuksien kauppa) avulla olennaisesti parantaa saasteiden torjumisen tehokkuutta;
13. toteaa, että EU on jo vaihtoehtoisen energiateknologian, kuten aurinkopaneeleiden ja tuuliturbiinien, johtava käyttäjä maailmassa, ja kehottaa EU:ta sitoutumaan vihreään teknologiaan siten, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön vihreiden teknologioiden ja energiaa säästävien laitteiden nollatullin;
14. pitää tarpeellisena kansainvälisten sopimusten uudelleentarkastelua, jotta varmistetaan niiden yhteensopivuus ilmastopolitiikan tavoitteiden kanssa ja se, että niillä edistetään näitä tavoitteita, joihin kuuluu muun muassa vain vähän hiilidioksidia tuottavien tekniikoiden siirtämisen esteiden poistaminen sekä vuoden 2012 jälkeen hiilidioksidimaksujen käyttöönottoa niiden valtioiden kohdalla, jotka eivät ole allekirjoittaneet Kioton pöytäkirjaa tai ilmastoa koskevia maailmanlaajuisia sopimuksia;
15. uskoo, että WTO:n ei pitäisi määräyksillään estää jäsenvaltioita edistämästä vain vähän energiaa kuluttavien tekniikoiden kehittämistä vaatimalla teknistä neutraaliutta, joka saattaa viedä pohjaa uusiutuvan tekniikan kehittämisen kannustimilta.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
13.9.2007 |
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
41 |
|
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Šarūnas Birutis, Jan Březina, Philippe Busquin, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Den Dover, Nicole Fontaine, Adam Gierek, Norbert Glante, András Gyürk, Erna Hennicot-Schoepges, Ján Hudacký, Romana Jordan Cizelj, Romano Maria La Russa, Eluned Morgan, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Atanas Paparizov, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Andres Tarand, Britta Thomsen, Radu Ţîrle, Alejo Vidal-Quadras, Dominique Vlasto |
||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Alexander Alvaro, Ivo Belet, Danutė Budreikaitė, Joan Calabuig Rull, Neena Gill, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Edit Herczog, Vittorio Prodi, Bernhard Rapkay, Esko Seppänen, Dirk Sterckx, Vladimir Urutchev |
||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Sepp Kusstatscher, Thomas Mann, Hans-Peter Mayer, Luisa Fernanda Rudi Ubeda |
||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
9.10.2007 |
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
25 2 1 |
|
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Kader Arif, Carlos Carnero González, Daniel Caspary, Françoise Castex, Christofer Fjellner, Glyn Ford, Béla Glattfelder, Ignasi Guardans Cambó, Eduard Raul Hellvig, Jacky Henin, Sajjad Karim, Alain Lipietz, Caroline Lucas, Marusya Ivanova Lyubcheva, Erika Mann, Helmuth Markov, David Martin, Vural Öger, Georgios Papastamkos, Robert Sturdy, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Zbigniew Zaleski |
||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Jean-Pierre Audy, Vasco Graça Moura, Eugenijus Maldeikis, Zuzana Roithová |
||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Cristian Silviu Buşoi, Jean Louis Cottigny |
||