MIETINTÖ yhteisistä joustoturvaperiaatteista

15.11.2007 - (2007/2209(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Ole Christensen

Menettely : 2007/2209(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0446/2007
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0446/2007
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhteisistä joustoturvaperiaatteista

(2007/2209(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet: Uusia ja parempia työpaikkoja jouston ja turvan avulla” (KOM(2007)0359),

–   ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean valmistelevan lausunnon aiheesta ”Työelämän joustoturva (työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitys työmarkkinoiden sääntelyn ja uudistamisen välineenä)” (SOC/272),

–   ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten 18. lokakuuta 2007 antamat suositukset Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmistä haasteista[1],

–   ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Työmarkkinaosapuolten rooli työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa” (SOC/271),

–   ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2007 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)” (SOC/251),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle” (KOM(2006)0708) ja parlamentin 11. heinäkuuta 2007 antaman samanaiheisen päätöslauselman[2],

–   ottaa huomioon OECD:n työllisyysraportin vuodelta 2006: ”Boosting Jobs and Incomes”,

–   ottaa huomioon elokuussa 2004 annetun ILO:n raportin ”Onko vakaasta työvoimasta etua kansantaloudelle? - Näkemyksiä jatkuvuuden - tuottavuuden - työvoiman keskinäisistä suhteista”, jossa osoitetaan, että työsuhteen jatkuvuuden ja tuottavuuden välillä on positiivinen suhde,

–   ottaa huomioon yhdistymisvapautta ja järjestäytymisoikeutta koskevan ILO:n yleissopimuksen C87 (1948), kollektiivisen neuvottelutoiminnan oikeutta koskevan ILO:n yleissopimuksen C98 (1949) ja työsuhdetta koskevan ILO:n suosituksen R198 (2006),

–   ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY[3], jonka mukaisesti ikäsyrjintä on kiellettyä työllistämisen yhteydessä,

–   ottaa huomioon Euroopan sosiaalimallista tulevaisuutta varten 6. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman[4], jossa toistetaan EU:n yhteiset arvot eli tasa-arvo, yhteisvastuu, syrjimättömyys ja hyvinvoinnin jakaminen,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 136 ja 145 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 20 ja 27–38 artiklan ja erityisesti oikeuden suojaan perusteettoman irtisanomisen yhteydessä sekä oikeuden oikeudenmukaisiin ja kohtuullisiin työoloihin ja -ehtoihin,

–   ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–   ottaa huomioon sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtineen korkean tason työryhmän toukokuussa 2004 julkistaman raportin,

–   ottaa huomioon yhteisön Lissabonin ohjelmasta annetun komission työasiakirjan: tekninen täytäntöönpanokertomus 2006 (SEK(2006)1379), ja sen täytäntöönpanon,

–   ottaa huomioon pk-peruskirjan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (KOM(2005)0033),

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden esittämät kansalliset Lissabonin uudistusohjelmat,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa” (KOM(2006)0567),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (2005–2008) (KOM(2005)0141),

–   ottaa huomioon maaliskuussa 2000, maaliskuussa 2001, maalis- ja lokakuussa 2005 ja maaliskuussa 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY[5],

–   ottaa huomioon väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman[6],

–   ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY[7],

–   ottaa huomioon työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 96/71/EY soveltamisesta 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman[8],

–   ottaa huomioon vuonna 1975 tehdyn siirtotyöläisiä koskevan ILO:n yleissopimuksen (täydentävät määräykset),

–   ottaa huomioon yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevan ILO:n yleissopimuksen vuodelta 1997,

–   ottaa huomioon ihmisarvoista työtä koskevan ILO:n toimintaohjelman,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Ihmisarvoista työtä kaikille: yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10. helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY[9],

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa[10],

–   ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Ihmisarvoista työtä kaikille: yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon” (KOM(2006)0249) ja aiheesta ”Ihmisarvoista työtä kaikille” 23. toukokuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman[11],

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa 9. helmikuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY[12],

–   ottaa huomioon toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiiviin 92/85/ETY[13],

–   ottaa huomioon nuorten työtekijöiden suojelusta 22. kesäkuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY[14],

–   ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22. syyskuuta 1994 annetun direktiiviin 94/45/EY[15],

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY[16],

–   ottaa huomioon Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15. joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY, Liite: Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus[17],

–   ottaa huomioon joustoturvaa käsittelevän eurooppalaisen asiantuntijaryhmän kesäkuussa 2007 antaman raportin joustoturvan mahdollisuuksista ja esteiden muuttamisesta astinkiviksi,

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus[18],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0446/2007),

A. katsoo, että EU taloudellinen ja poliittinen yhteisö mutta myös arvoyhteisö, minkä takia työlainsäädännön ja työmarkkinoiden uudistusten olisi heijastettava mainittuja arvoja, ja että Euroopassa kehittyneiden työlainsäädännön perusperiaatteiden olisi säilyttävä voimassa; katsoo, että työlainsäädännön tavoitteena on edustaa kaikkien työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua ja työntekijöiden ja työnantajien asiamukaista tasapainoa ja toisaalta jouston ja turvan välistä tasapainoa; katsoo, että työlainsäädännöllä annetaan työntekijöille ja työnantajille oikeudellista varmuutta ja suojelua joko lainsäädännön tai työehtosopimusten tai molempien välityksellä ja että työlainsäädännön muutokset onnistuvat paremmin, jos työntekijät tuntevat olonsa turvalliseksi; katsoo, että on tarpeen lisätä sekä työntekijöiden että yritysten turvaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) tapauksessa; ottaa huomioon, että turvallisuus riippuu myös siitä, miten helppoa on löytää uusi työpaikka; ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen kilpailu ja teknologisen kehityksen kiihtyminen pakottavat yritykset yhä nopeampaan mukautumiseen;

B.  katsoo, näin ollen, että joustoturvaa olisi pidettävä merkittävänä osatekijänä vahvassa eurooppalaisessa sosiaalimallissa, jolla edistetään kilpailukykyisiä ja mukautuvia yrityksiä ja työvoimaa; katsoo, että termi ”joustoturva” aiheuttaa suurta epävarmuutta eurooppalaisissa työntekijöissä, jotka pelkäävät työpaikan säilyttämisen epävarmuuden lisääntymistä, ja että kyseinen termi ja sen kattamat vankat periaatteet olisi määriteltävä mahdollisimman täsmällisesti;

C. katsoo, eurooppalaisista 16 prosenttia on vaarassa ajautua köyhyyteen ja että 10 prosenttia elää työttömyydestä kärsivässä kotitaloudessa, ja näin ollen on tärkeää toteuttaa kaikki joustoturvan uudistukset haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä koskevan yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin perusteella, ja kaikissa uudistuksissa on pyrittävä lisäämään sosiaalista osallisuutta ja olla vaarantamatta uusia ryhmiä,

D. katsoo, että työttömyys EU:ssa ei ole suorassa yhteydessä työlainsäädäntöön vaan uusien työpaikkojen luomisen rajallisuuteen, mikä riippuu muun muassa dynaamisista, innovatiivisista ja kilpailukykyisistä yrityksistä ja investoinneista tutkimukseen ja kehitykseen ja elinikäiseen oppimiseen, jotka voivat myös osaltaan edistää työmarkkinoiden dynaamisuutta,

E.  katsoo, että korkeatasoisen, innovatiivisen osaamistalouden olisi oltava kilpailukykyinen arvoketjun yläpäässä ja että sen saavuttamiseen vaaditaan pitkäaikaisia työpaikkoja ja osaavaa, hyvin motivoitunutta työvoimaa,

F.  katsoo, että joustoturvan tavoitteena on laajentaa työpaikkojen tarjontaa työmarkkinoilla ja antaa samalla työntekijöille ja yrityksille mahdollisuus sopeutua muutokseen ja lisätä liikkuvuutta EU:n työmarkkinoilla, mikä on yhdistettävä vakaiden ja kestävien työpaikkojen ja tulojen luomista edistäviin toimiin,

G. katsoo, että liikkuvat työntekijät ovat edelleen vaarassa menettää sosiaaliturvaetunsa,

H. katsoo, että epäreilun kilpailun välttämiseksi sisämarkkinoilla jäsenvaltioiden on varmistettava yhteisten normien noudattaminen työlainsäädännössään varmistaen samalla, että tämä ei estä jäsenvaltioita ottamasta halutessaan käyttöön korkeampia normeja,

I.   ottaa huomioon, että joustoturva tarkoittaa tasapainoa työnantajien, työntekijöiden, työnhakijoiden ja julkisten viranomaisten oikeuksien ja velvollisuuksien välillä ja edellyttää julkisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien välillä luottamuksen ja avoimen vuoropuhelun ilmapiiriä, jossa kaikki ovat valmiita ottamaan vastuuta muutoksesta ja tuottamaan tasapainoisia poliittisia kokonaisuuksia, joilla tuetaan erityisesti parempien työpaikkojen luomista kaikille, sukupuolten tasa-arvon varmistamista ja sellaisten syrjivien käytäntöjen torjumista, jotka koskevat erityisesti heikossa asemassa olevia työntekijöiden ryhmiä kuten maahanmuuttajia, nuoria ja ikääntyneitä työntekijöitä ja vammaisia henkilöitä,

J.   ottaa huomioon, että vaikka komission tiedonannossa vahvistetaan naisten ja miesten tasa-arvon periaate, sen sanamuoto on heikko, koska siinä ei kyseenalaisteta naisten ja miesten välistä perustavanlaatuista eriarvoisuutta, jota esiintyy työmarkkinoille pääsyssä ja niille osallistumisessa sekä palkattoman työn jakamisessa tasan,

K. katsoo, että suuri työttömyys ja työmarkkinoiden segmentoituminen on ratkaistava yhdenmukaistamalla tiettyjen työntekijäryhmien eriarvoiset oikeudet, tukemalla työpaikkojen luomista, suojelemalla kaikkien työntekijöiden yhtäläisiä perusoikeuksia ja edistämällä elinikäistä oppimista,

L.  ottaa huomioon, että osa-aikatyö, pieni palkka ja määräaikaiset työsuhteet – työssä käyvien köyhyyden suurimmat riskit – ovat tyypillisiä erityisesti naisten työsuhteille,

M. katsoo, että komission tiedonantoa aiheesta ”Päämääränä yhteiset joustoturvaperiaatteet: uusia ja parempia työpaikkoja jouston ja turvan avulla” olisi käytettävä hyväksi joustoa ja turvaa koskevan tasapainoisemman keskustelun käynnistämiseksi; ottaa huomioon, että OECD:n ja ILOn tutkimuksissa kannatetaan toimintastrategiaa, jonka mukaan sosiaaliturvan korkea taso vaikuttaa myönteisesti korvaustasoihin, ja jonka mukaan Euroopan unionin "hyvän työpaikan" käsite sisältää työntekijöiden oikeudet ja osallistumisen, oikeudenmukaisen korvauksen, työterveyden ja työsuojelun varmistamisen sekä työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamisen; katsoo, että EU:n kansalaiset hyväksyvät EU:n vain sillä edellytyksellä, että edellä mainitut oikeudet on turvattu;

N. ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalirahastolla on olennainen asema sosiaalisen vuoropuhelun ja aktiivisen työmarkkinapolitiikan edistämisessä, jotta enemmän ja parempia työpaikkoja sisältävä vahva eurooppalainen sosiaalimalli voidaan turvata,

O. ottaa huomioon OECDn äskettäin esittämän toteamuksen, jonka mukaan työntekijöiden suojelua koskeva lainsäädäntö ei vaikuta merkittävällä tavalla työllisyysasteeseen kokonaisuudessaan ja että työttömyyskorvausten korkea taso edistää tuottavuutta; ottaa lisäksi huomioon, että ILO on osoittanut työpaikassa pysymisen ja tuottavuuden välillä vallitsevan myönteisen suhteen,

1.  tunnustaa, että menestyäkseen 2000-luvulla EU tarvitsee hyvin koulutettua työvoimaa ja yrityksiä, jotka tarttuvat nopeasti muuttuviin mahdollisuuksiin tuottavuuden lisäämiseksi ja innovaation tehostamiseksi;

2.  tukee voimakkaasti johtopäätöstä, jonka mukaan joustavuus voi olla sekä työntekijän että työnantajan edun mukaista, ja että tämä voidaan saavuttaa edistämällä mukautuvia ja luotettavia sopimusjärjestelmiä, kuten vakituisia työsopimuksia;

3.  korostaa, kuitenkin, että joustoturvaa voidaan käyttää poliittisena strategiana työmarkkinoiden uudistamiseksi, että sellaisena sen on oltava kattava ja että siihen on sisällytettävä kaikki olemassa olevat työllisyys- ja sosiaalipolitiikan näkökohdat jäsenvaltioiden että EU:n tasolla;

4.  Katsoo, että kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien ja työlainsäädännön muutosten vuoksi komissio tulkitsee joustoturvavaihtoehtoja liian yksipuolisesti, koska komissio ei ota huomioon mainittujen toimien kustannuksia; kehottaa sen vuoksi komissiota toteuttamaan kustannus-hyöty -analyysin edellä mainituista vaihtoehdoista; muistuttaa, että joustoturvan käsite voidaan soveltaa käytännössä vain pitkällä aikavälillä;

5.  korostaa, että joustoturvaa koskevassa EU:n strategiassa olisi tarkasteltava lähemmin nykyaikaisen kansantalouden vaatimuksia ja sitä, minkälaista työvoimaa eurooppalaisten yritysten menestyminen vaatii sekä mitkä ovat tärkeimmät esteet; korostaa, että tässä yhteydessä eurooppalaisissa ja kansallisissa strategioissa on otettava huomioon yhden työntekijän yritysten, mikroyritysten ja pienyritysten tarpeet tavaroiden valmistamisessa ja palvelujen tarjoamisessa; pitää valitettavana sitä, että komission tiedonannossa joustoturvaa käsitellään vain työsuhteiden yhteydessä; vaatii sen vuoksi, että joustoturvaa koskevilla julkisilla toimilla on luotava riittävän tasoiset olosuhteet edellä mainittujen kaltaisten yritysten perustamista, niiden kehittämistä ja siirtämistä varten;

6.  toteaa huolestuneena, että vaikka komission tiedonannossa viitataan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen, komission tiedonantoon ”Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma” sisältyvät velvollisuudet ja vastuut jätetään täysin vaille huomiota; arvostelee sitä, että sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä koskevalla EU:n lainsäädännöllä ei ole vielä saavutettu sen tavoitteita, ja että sukupuolten väliset tuloerot, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen välttämättömien edellytysten puuttuminen sekä julkisten lastenhoitojärjestelyjen puutteellisuus ovat edelleen eurooppalaisten työntekijöiden keskeisiä ongelmia;

7.  katsoo, että joustoturvaa koskevilla strategioilla olisi edistettävä työllistämistä ja mahdollistettava nopea reagointi taloudellisten olosuhteiden muuttumiseen, ja että joustoturvaa koskevilla strategioilla olisi puututtava mainittuihin ongelmiin hyödyntämällä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien avointa vuoropuhelua kansallisten tapojen ja käytännön mukaisesti ja vaikutusten arvioinnin perusteella siten, että jousto ja turva täydentävät toisiaan;

8.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, joka sisältää rajoitetun määrän teoreettisia työn laadun laadullisia indikaattoreita, jotka täydentävät Laekenissa vuonna 2001 tehdyn työllisyyspolitiikan suuntaviivojen uudistamisen yhteydessä hyväksyttyjä laatuindikaattoreita; katsoo, että työllisyyspolitiikan tehokkuuden seuraamiseksi komission olisi käytettävä hyväkseen myös indikaattoreita, jotka koskevat sijoittamista ihmisten osaamiseen, työpaikkojen ja työsopimusten epävarmuuteen sekä siirtymistä epätyypillistä työpaikoista pysyviin työpaikkoihin;

9.  vastustaa komission ehdottamaa ”työntekijöiden suojelua koskevan lainsäädännön tiukkuutta” mittaavan uuden indikaattorin käyttöönottoa;

10. katsoo kuitenkin, että suurin ongelma EU:ssa koskee osaavien ja mukautuvien työntekijöiden saatavuutta kilpailukykyisten ja innovatiivisten yritysten palvelukseen; korostaa, että painopiste olisi asetettava joustavien työmarkkinoiden luomiseen nostamalla koulutustasoa ja laajentamalla oppisopimusmahdollisuuksia sekä koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia; toteuttamalla tehokkaita toimia naisten, maahanmuuttajien, vanhojen ja nuorten sekä muiden heikossa asemassa olevien työntekijöiden integroitumisen esteiden poistamiseksi; poistamalla ammattien välisen ja maantieteellisen liikkuvuuden esteet; ja aktiivisella työmarkkinapolitiikalla, jolla edistetään siirtymistä vanhasta uuteen työpaikkaan; korostaa koulutettujen työntekijöiden ja sopeutumiskykyisten työntekijöiden ja uusien teknologioiden ratkaisevaa roolia koulutuksessa ja muistuttaa uusista joustomuodoista, joita työmarkkinaosapuolten sopimukset etätyöstä sekä osa-aikaisesta ja määräaikaisesta työstä tarjoavat; torjuu sen, että komissio erottelee toisistaan mukanaolijat ja ulkopuoliset;

11. ehdottaa näin ollen, että neuvosto tarkastelee joulukuussa 2007 mahdollisuutta aikaistaa 8 uudesta jäsenvaltiosta peräisin olevien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta haittaavien väliaikaisten toimien kumoamisen määräaikaa asettamalla uudeksi määräajaksi 1. tammikuuta 2009; korostaa, että liikkuvuuden esteiden poistaminen vuoden 2008 lopussa muodostaisi tärkeän poliittisen viestin, jolla vahvistettaisiin Euroopan unionin sitoutuminen siihen, että se tekee kaikkensa parantaakseen työntekijöiden maantieteellistä ja työpaikkojen välistä liikkuvuutta;

12. muistuttaa, että työvoiman vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin kulmakivistä, ja että tämän vuoksi on käsiteltävä monia jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmien yhteensovittamista ja koordinointia koskevia kysymyksiä, jotta voidaan varmistaa mainitun vapauden täysipainoinen toteutuminen työntekijöiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, unionin kilpailukykyä edistäen ja vaarantamatta kansallisten sosiaalijärjestelmien saavutuksia ja asemaa;

13. korostaa, että globalisoituneessa maailmassa jäsenvaltioiden on tehostettava pyrkimyksiään kohdella kaikkia yksilöitä tasapuolisesti valtioiden raja-alueilla ja että parhaat käytännöt edellyttävät, että jäsenvaltiot tekevät kahdenvälisiä sopimuksia vastavuoroisuuden hengessä etenkin verotuksen alalla;

14. toteaa, että joustoturvan olisi tuettava sukupuolten tasa-arvoa ja toteutettava se edistämällä naisten ja miesten yhtäläistä pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin ja tarjoamalla mahdollisuuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen erityisesti, kun otetaan huomioon, että kolme neljäsosaa kaikista EU:ssa vuoden 2000 jälkeen luoduista uusista työpaikoista on naisten hallussa ja usein jo muutenkin joustavien ja epävarmojen työsopimusten piirissä;

15. ehdottaa siksi, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy joulukuussa 2007 entistä tasapainoisemman joustoturvaperiaatteiden kokonaisuuden, joka perustuu laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja Euroopan sosiaalisen mallin arvojen vahvistamiseen; katsoo, että kyseisiin periaatteisiin olisi sisällytettävä seuraavat seikat:

·              mukautuvia ja luotettavia sopimusjärjestelyjä edistävät toimet ja toimet hyväksikäyttöön perustuvien käytäntöjen torjumiseksi erityisesti tietyissä epätyypillisissä sopimuksissa

·              työmarkkinoiden segmentoitumisen poistaminen edistämällä työllisyysturvaa ja työsuhteen turvallisuutta; kaikilla työntekijöillä on oltava perusoikeudet työsuhteen laadusta riippumatta

·              työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen sekä "ihmisarvoisen työn" käsitteen edistäminen

·              paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kumppanuus muutoksen hallinnassa

·              sukupuolten välinen tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuuden kaikille

·              kansallisten toteutustapojen suunnittelu läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti

·              yritysten ja työntekijöin mukautumiskyvyn parantaminen joustoturvan vahvistamisen avulla

·              koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman tarve, minkä vuoksi aktiivinen työmarkkinapolitiikkaa on täydennettävä investoimalla elinikäiseen oppimiseen työllistyvyyden edistämiseksi;

·              tasapainoista ja kestävää kasvua parempia työpaikkoja koskeva makrotalouden kehys;

16. muistuttaa, että Euroopan unionilla on tietty toimivalta työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alalla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden puitteissa, ja muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita näiden vastuusta tiettyjen oikeuksien takaamiseksi EU:ssa; muistuttaa, että EU:n lainsäädäntö täydentää kansallisia työmarkkinasääntöjä ja on tärkeä osatekijä työntekijöiden oikeuksien varmistamisessa;

17. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan erityisesti itsenäisten ammatinharjoittajien, pienyrittäjien ja pk-yritysten oikeudellista tilannetta, jolle on ominaista voimakas taloudellinen riippuvuus asiakkaistaan, ja pohtimaan yhdessä sopivimpia lainsäädännöllisiä keinoja näiden sosiaalisen suojelun parantamiseen;

18. pitää valitettavana sitä, että neuvosto ei ole edistynyt tärkeimpien työllisyysasioiden käsittelyssä, koska niiden edistyminen voisi edistää joustoturvaa myönteisenä käsitteenä;

19. kehottaa myös torjumaan edelleen pimeää työtä ja harmaata taloutta, joka – vaikka sen taso vaihtelee jäsenvaltioittain – vahingoittaa taloutta, jättää työntekijät suojattomiksi, on vahingollista kuluttajille, vähentää verotuloja ja johtaa yritysten välisen kilpailun vääristymiseen; kehottaa komissiota torjumaan pimeää työtä erityisesti tehostamalla työsuojeluviranomaisten ja/tai työmarkkinaosapuolten toimien koordinointia ja hallinnollista yhteistyötä, ja vaatii julkisten ja yksityisten organisaatioiden toimien tehokasta kansallista koordinointia ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään innovatiivisia menetelmiä, jotka perustuvat elinkeinoelämän eri alojen indikaattoreihin ja kriteereihin verotulojen vähenemisen torjumiseksi; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen vaihtoa pimeän työn torjumiseksi;

20. on vakuuttunut siitä, että luottamuksen ja vuoropuhelun ilmapiiri voidaan luoda vain, jos työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät osallistuvat kansallisen politiikan muotoiluun ja työehtosopimusten edistämiseen osana osallistavaa työllisyysjärjestelmää, jossa vallitsee tasapaino varmistava luottamus; korostaa tarvetta käsitellä puutteita työehtosopimusten kattavuudessa ja tarvetta taata liittymisvapaus ja kummankin työmarkkinaosapuolen edustus; kannustaa laajentamaan työehtosopimusneuvotteluja ja sosiaalista vuoropuhelua kansallisten tapojen ja käytäntöjen mukaisesti – myös rajatylittävää vuoropuhelua ja alakohtaista vuoropuhelua – jotta ne sisältävät koulutuksen, työn organisoinnin ja kysymykset, jotka liittyvät muutoksen ennakointiin, uudelleenjärjestelyyn ja uudelleensijoittumiseen;

21. korostaa, että joustoturvaan ei ole kaikille sopivaa lähestymistapaa ja että kunkin jäsenvaltion olisi koottava omaan joustoturvan käsitteeseensä kuuluvat tekijät tilanteensa sekä kansallisten perinteidensä pohjalta yhteisten periaatteiden puitteissa;

22. korostaa, että kaikkien joustoturvan mallien olisi perustuttava yhteisiin periaatteisiin, jotka tukevat Euroopan sosiaalista mallia; katsoo, että joustavuutta ja turvaa koskevat vaatimukset vahvistavat toisiaan ja että joustoturva antaa yrityksille ja työntekijöille mahdollisuuden mukautua asianmukaisesti uuteen kansainväliseen tilanteeseen, jossa nousevat taloudet aiheuttavat voimakasta kilpailua, säilyttäen samalla korkeatasoisen sosiaalisen suojelun, sosiaaliturvan ja työttömyysetuudet, terveyden ja turvallisuuden suojelun, aktiivisen työmarkkinapolitiikan sekä koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevat mahdollisuudet sekä modernin ja läpinäkyvän työoikeuden; korostaa lisäksi sitä, että toistuvat ja tehokkaat työehtosopimusneuvottelut käydään vahvojen ja edustavien työmarkkinaosapuolten välillä, ja korostaa myös tarvetta riittäviin hyvinvointia koskeviin säännöksiin ja korkealaatuisten palvelujen, kuten lastenhoidon ja muiden huollettavien hoidon, yleiseen saatavuuteen; korostaa, että tällaisen sosiaalisen suojelun tason takaaminen voi tukea työvoiman liikkuvuutta ja rakennemuutosta lisäämällä riskinottohalua; korostaa, että hyvin suunnitellut työturvajärjestelmät kannustavat yrityksiä investoimaan työntekijöiden pätevyyteen ja etsimään innovatiivisia ja tuottavia tapoja rakenneuudistukseen ja että ne näin ollen edistävät yritysten sisäistä joustavuutta ja mukautuvuutta;

23. kehottaa komissiota edistämään tiedonannossa mainitun neljän politiikan osa-alueen – mukautuvien ja luotettavien sopimusjärjestelyjen; kokonaisvaltaisen elinikäisen oppimisen; tehokkaiden aktiivisten työmarkkinatoimien ja modernin sosiaaliturvan – kehittämistä ja tarkastelemaan joustoturvaa Euroopan sosiaalisen mallin laajemmassa yhteydessä;

24. korostaa tarvetta sisällyttää koulutustoimenpiteitä laajempaan joustoturvaohjelmaan ja korostaa, että elinikäisellä oppimisella olisi puututtava työntekijöiden mahdollisuuksien eroihin ja että prosessin olisi käynnistyttävä peruskoulutusjärjestelmässä;

25. korostaa, että työmarkkinoiden segmentoitumisen torjuntaan olisi sisällytettävä säännöksiä kaikkien työntekijöiden keskeisistä oikeuksista riippumatta heidän työasemastaan ja että säännöksiin olisi sisällytettävä: yhtäläinen kohtelu, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu sekä työ-/lepoaikaa koskevat määräykset, järjestäytymis- ja edustusoikeus, suoja perusteetonta irtisanomista vastaan, työehtosopimukset, työtaistelutoimet, ja korostaa seuraavien tekijöiden merkitystä: koulutukseen pääsy sekä saavutettujen etujen voimassaolo koulutusjaksojen aikana, hoitomahdollisuuksien parantaminen, eläkeoikeuksien, koulutusoikeuksien ja työttömyyskorvauksen kaltaisten sosiaalisten perusoikeuksien säilyttäminen siirryttäessä työsuhteesta toiseen ja työsuhteisesta työstä itsenäiseen työskentelyyn jne.; muistuttaa, että keskeiset oikeudet ja työlainsäädäntö takaavat kohtuulliset elin- ja työolot, asianmukaisen palkkatason ja ihmisarvoisen elämän vähimmäisehdot;

26. korostaa tarvetta ottaa käyttöön politiikka, joka estää työntekijöiden riistämisen jatkamalla toistuvasti epätyypillisiä työsopimuksia, jotka eivät sisällä samoja oikeuksia kuin täysipäiväiset työsopimukset; vaatii, että jokaisen jäsenvaltion työllisyyspolitiikassa on säilytettävä jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien perustan muodostava perinteinen pysyvä työsopimus;

27. korostaa tarvetta ottaa käyttöön politiikka, jolla estetään ja torjutaan epätyypillisten työsopimusten jatkuva toistuminen;

28. kehottaa luomaan laajoja elinikäisen oppimisen järjestelmiä, jotka koskevat myös työntekijöitä, joilla on epätyypilliset sopimukset; kehottaa jäsenvaltioita suuntaamaan strategiat kansallisten heikkouksien aloille ja tekemään räätälöityjä investointeja koulutukseen sekä varmistamaan, että viranomaisten ja yritysten toiminta kehittyy; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikille oikeuden ja pääsyn koulutukseen;

29. kehottaa vahvistamaan työmarkkinasuhteiden järjestelmää EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, sillä se on keskeinen tekijä tasapainoisen joustoturvapolitiikan luomisessa ja toteuttamisessa, joka tarjoaa yrityksille oikeanlaista joustavuutta, mutta jonka puitteissa voidaan varmistaa, että työehtojen kustannuksella ei voida käydä epäoikeudenmukaista kilpailua;

30. korostaa, että yritysten on valmistauduttava muutoksiin ja henkilöstöä koskeviin vaatimuksiinsa, jotta ne voivat suunnitella sisäisiä koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia työntekijöitään varten;

31. muistuttaa, että tämän suhteen takia alihankkijoihin, monitaitoisiin työntekijöihin, uusiin työntekijöihin ja tilapäisiin työntekijöihin sovelletaan joustavuutta, jonka riskit ovat suuret, kuten kyseisten henkilöiden korkea tapaturma-aste osoittaa;

32. katsoo, että elinikäisellä oppimisella olisi poistettava työntekijöiden mahdollisuuksiin eroja kuiluja ja että se olisi aloitettava varhaiskasvatuksen yhteydessä; katsoo, että luku- ja laskutaidottomuutta on torjuttava varhaiskasvatuksesta alkaen ja että kaikkien koulunsa loppuun suorittaneiden pätevyyttä on lisättävä;

33. kehottaa jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia ja viranomaisia investoimaan elinikäiseen oppimiseen; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita kannustamaan yrityksiä lisäämään investointeja elinikäiseen oppimiseen;

34. korostaa tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) merkitystä sellaisten uusien ja parempien yritysten perustamisessa, jotka edistävät osaamiseen perustuvan talouden luomista Eurooppaan;

35. tunnustaa, että työorganisaatioiden innovatiiviset muodot, kuten oppivat organisaatiot, monitaitoisuuden kehittäminen ja työkierto koulutuksella, jonka työnantajat, alakohtaiset rahoitusaloitteet, aluekehitystuki ja aktiivinen työmarkkinapolitiikka mahdollistavat, tukevat osallistavia työmarkkinoita;

36. on vakuuttunut siitä, että on kannustettava pysyviä työsuhteita parantamalla luottamukseen ja vuoropuheluun perustuvaa työn organisointia ja suhteiden laatua työpaikalla; on vakuuttunut myös siitä, että työlainsäädäntö, elinikäisen oppimisen uudenaikaiset muodot, kestävät turvajärjestelmät sekä tehokas työmarkkinapolitiikka voivat edistää luottamuksen korkean tason takaamista;

37. muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on tehokas, aktiivinen työmarkkinapolitiikka, johon sisältyy neuvonta ja opastus, uudelleenkoulutus ja liikkuvuuden tukeminen työpaikkojen välisten siirtymäkausien lyhentämiseksi, sekä hyvinvointijärjestelmät, joilla olisi aktiivisesti motivoitava ihmisiä etsimään uusia työmahdollisuuksia samalla kun kannustetaan avoimuutta muutokseen pienentämällä tulotason laskua ja tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia;

38. korostaa tarvetta helpottaa liikkuvuutta kehittämällä tapoja urakiertoon, jotta työntekijöiden on helpompi siirtyä turvallisempiin, vakaampiin ja vaativimpiin töihin, sekä edistämällä muodollisessa koulutuksessa sekä vapaamuotoisessa koulutuksessa ja arkioppimisessa saatujen taitojen ja tutkintojen tunnustamista[19];

39. muistuttaa oikeudesta saada elinikäiseen opetusta ja muistuttaa virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen sekä pätevyyksien tunnustamisesta ja siirrettävyydestä, jotka ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä, joilla mahdollistetaan yksilöiden siirtyminen työstä toiseen ja työttömän tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevan henkilön siirtyminen työelämään, koska näillä tekijöillä parannetaan heidän työllistymismahdollisuuksiaan;

40. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimia, joilla edistetään naisten ja miesten yhtäläistä pääsyä laadukkaaseen työhön ja jotka noudattavat Euroopan tasa-arvosopimusta ja komission tiedonantoa Euroopan väestökehityksestä; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan sukupuolten välisen palkkaeron;

41. panee merkille, etteivät naiset ja miehet aloita työmarkkinoilla samasta lähtökohdasta, erityisesti mitä tulee valtatasapainon tai palkattoman työn jakautumisen osalta;

42. korostaa, että kaikki joustavuuden muodot, myös työorganisaation ja työajan joustavuus, on otettava huomioon erityisesti uusia teknologioita käyttäen; korostaa työmarkkinaosapuolten tarvetta neuvotella paremmista työaikajärjestelyistä, jotka ovat tarpeeksi joustavia useimpien työnantajien ja työntekijöiden tarpeisiin ja antavat ihmisille mahdollisuuden työelämän ja perhe-elämän yhdistämiseen;

43. kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia vähentämään toimia, joilla työntekijöitä siirretään varhaiseläkkeelle, ja ottamaan käyttöön järjestelyjä, joilla tuetaan ikääntyneiden työntekijöiden joustavaa eläkkeelle siirtymistä osa-aikaeläkkeellä, työn jakamisella ja vastaavilla järjestelyillä, jotka voivat lisätä työntekijöiden aktiivista ikääntymistä ja ikääntyneiden työntekijöiden pysymistä työmarkkinoilla;

44. muistuttaa jäsenvaltioita, että jotta joustoturvalla voidaan saavuttaa korkeampi kokonaistyöllisyys, tarvitaan sitä tukeva makrotaloudellinen ympäristö, ja että joustoturvaa koskeva strategia edellyttää sitä tukevaa talouspolitiikkaa ja julkisten menojen koordinoinnin parantamista, millä tuetaan järkevää kasvua ja millä menoja kohdistetaan Lissabonin painopistealoille;

45. muistuttaa komissiota tarpeesta antaa Euroopan parlamentille riittävästi aikaa tämän neuvoa-antavan tehtävän toteuttamiseen, ja joka tapauksessa vähintään viisi kuukautta;

46. katsoo, että yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä joustoturvan yleisiä periaatteita monialaisena aiheena Lissabonin strategian puitteissa; kehottaa tarkistamaan työllisyyspolitiikan suuntaviivoja siten, että joustoturvan yleiset periaatteet voidaan ottaa huomioon; vaatii myös erityisen sosiaalisen vuoropuhelun laatua ja parantamista koskevan luvun sisällyttämistä vuosittaiseen yhteiseen työllisyyskertomukseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan Euroopan parlamentin ja kansalliset parlamentit sekä työmarkkinaosapuolet paremmin mukaan avoimen koordinointimenetelmän, myös Euroopan työllisyysstrategian ja työllisyyspolitiikan suuntaviivojen, täytäntöönpanoon ja valvontaan kyseisten politiikkojen tehokkuuden optimoimiseksi; toteaa, että työllisyyssuuntaviivoihin sisältyville mainituille toimille, joustoturva mukaan luettuna, voidaan myöntää Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukea erityisesti koulutuksen ja aktiivisten työmarkkinatoimien osalta, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ESR:n ohjelmat edistävät Euroopan työllisyysstrategian ja joustoturvastrategioiden täytäntöönpanoa;

47. kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota laatimaan kunnianhimoisen sosiaalisen uudistusohjelman sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa mainittuja toimielimiä laatimaan yhdessä Euroopan parlamentin kanssa sosiaalisen Euroopan tulevaisuutta koskevan vision; korostaa näin ollen, että kasvun vahvistamiseksi ja työllisyyden ja työn laadun parantamiseksi on varmistettava sosiaaliset oikeudet ja sosiaalinen suojelu, jotka ovat kiinteä osa eurooppalaista perintöä; korostaa, että sosiaalinen Eurooppa tarjoaa yhdessä kunnianhimoisten kansallisten uudistusten kanssa tällä tavoin todellista lisäarvoa työtä tekeville ihmisille ja kansalaisille käyttäen kaikkia välineitä; katsoo, että vain sisämarkkinat, joissa taloudellinen vapaus yhdistetään sosiaalisiin oikeuksiin, voivat saada kansalaisten tuen;

48. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, sosiaalisen suojelun komitealle, Euroopan työllisyyskomitealle sekä jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

  • [1]  "Euroopan työmarkkinoiden tärkeimmät haasteet: Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteinen analyysi", 18. lokakuuta 2007.
  • [2]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0339.
  • [3]  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
  • [4]  EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 141.
  • [5]  EYVL L 175, 10.7.1999, s. 43.
  • [6]  EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131.
  • [7]  EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.
  • [8]  EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 452.
  • [9]  EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19.
  • [10]  EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
  • [11]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0206.
  • [12]  EYVL L 39, 14.2.1976, s. 40.
  • [13]  EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.
  • [14]  EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12.
  • [15]  EYVL L 254, 30.9.1994, s. 64.
  • [16]  EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.
  • [17]  EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9.
  • [18]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0062.
  • [19]  Vapaamuotoinen koulutus koskee organisoitua ja jatkuvaa koulutusta, joka ei vastaa täysin muodollisen koulutuksen määritelmää. Arkioppiminen koskee toimia, jotka toteutetaan muodollisen tai vapaamuotoisen koulutuksen ulkopuolella ja joita ei juurikaan organisoida, kuten itseopiskelua. Muodollinen koulutus on kunkin maan virallinen koulutusjärjestelmä. Katso SEK(2006)0639.

PERUSTELUT

1.  Sen jälkeen kun komissio oli julkaissut kertomuksen työlainsäädännön uudistamisesta, se julkaisi heinäkuussa 2007 tiedonannon[1] joustoturvan toteutustavoista asiantuntijaryhmänsä suositusten[2] perusteella. Joustoturvaa koskeva keskustelu liittyy läheisesti työlainsäädäntöä koskevaan keskusteluun ja on erittäin ajankohtainen, sillä jäsenvaltioiden hyvinvointipalvelut kohtaavat haasteita: maailman ja Euroopan taloudet yhdentyvät, työttömyys on korkealla tasolla, Euroopan väestö ikääntyy, teknologisen muutoksen vauhti on kova ja naisten rooli työmarkkinoilla kasvaa. Vain EU, joka perustuu taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja joka puolustaa yhteisiä arvojaan, voi olla tarpeeksi vahva puolustamaan etujaan sekä säilyttämään ja kehittämään arvoja, jotka liittyvät Euroopan sosiaaliseen malliin – tasa-arvoa, yhteisvastuuta, henkilökohtaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, syrjimättömyyttä ja hyvinvoinnin jakamista, laadukkaita julkisia palveluja kaikille kansalaisille sekä jo saavutettuja korkeita sosiaalisia normeja.

2.  Euroopan yhdentyminen on aina edistynyt siten, että EU:n lainsäädäntöä yhdistetään kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason uudistuksiin. EU:n puitteet tarjoavat huomattavan mahdollisuuden yhdistää kansallinen lainsäädäntö sisämarkkinoiden kehitykseen. EU:n sosiaalialan säännöstö sekä avoin koordinointimenetelmä ja kansalliset uudistusohjelmat ovat luoneet puitteet jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen koordinoinnille. Joustoturvaa koskeva keskustelu voi olla osa näitä puitteita ja toteutustapojen uudistusten eri osat on toteutettava parhaaksi katsotulla tasolla. Vaikka yhdenmukaisia ratkaisuja ei voida saavuttaa, koska EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinat ja sosiaalipolitiikat ovat erilaisia, sisämarkkinat ovat myös luoneet ja luovat edelleen yhteisiä haasteita, joihin voidaan vastata parhaiten EU:n tasolla. EU:n tehtävänä on jäsenvaltioiden toimivaltaa kunnioittaen toimia foorumina parhaiden käytäntöjen vaihdolle sekä johtaa keskustelua sopimalla lainsäädännöstä, suuntaviivoista ja vertailuarvoista, jotka pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa.

3.  Kuten monet tutkimukset ovat osoittaneet, joustoturvan mallit voivat toimia vain ympäristössä, jossa tuetaan luottamusta. On tärkeää pohtia seurauksia kaikille sidosryhmille, kuten työnantajille, työntekijöille ja koko yhteiskunnalle. Ihmiset hyväksyvät jatkuvan muutoksen, jos heillä on takuita ja korvausmekanismeja. Ihmisille on annettava mahdollisuus tehdä päätöksiä elämästään ilman, että he riskeeraavat järjestelyjään tai eläkkeitään. Tämä käsittää vahvistetut sosiaalisen suojelun järjestelmät ja työmarkkinajärjestelmät, laadukkaan sosiaalisen infrastruktuurin ja keskeiset oikeudet sekä kehittyneen kuulemisprosessin. Luottamusta voidaan edistää monin tavoin, joita jäsenvaltiot voivat noudattaa, mutta se toimii vain, jos ne ovat osa merkittäviä eurooppalaisia puitteita, joissa turvataan keskeiset sosiaaliset ja työllisyyttä koskevat oikeudet kaikille (potentiaalisille) työntekijöille.

4.  Vahva eurooppalainen kehys, johon kaikki sosiaaliset kumppanit osallistuvat kansallisella, alakohtaisella ja EU:n tasolla, on ehdoton edellytys kaikille jäsenvaltioille luottamukseen perustuvien joustoturvan toteuttamistapojen täytäntöön panemiseksi. Se tarkoittaa sitä, että EU:n työmarkkinaosapuolten sekä niiden kansallisten vastineiden on toimittava johtavassa asemassa, kun suunnitellaan tarvittavaa EU:n lainsäädäntökehystä, joka antaisi EU:n yrityksille ja työntekijöille tarvittavat joustoa ja turvaa koskevat takuut. Joustoturva edistää sosiaalista Eurooppaa, joka vuorostaan lisää yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä. Euroopan sosiaalinen malli, joka sisältää erittäin kilpailukykyiset yritykset ja osaavan, mukautuvan työvoiman, olisi rakennettava samaan aikaan jäsenvaltioissa ja EU:ssa lähentämällä ja yhdenmukaistamalla EU:n lainsäädäntöä talouden, työllisyyden, ja ympäristön aloilla sekä sosiaalialalla.

5.  EU:n on uudistettava nopeasti institutionaalinen rakenteensa tehokkaammaksi, sen on tarjottava kansalaisille ja yrityksille politiikkaa, joka lievittää lisääntyneen kilpailun ja markkinoiden avautumisen sivuvaikutuksia, sillä ne aiheuttavat joskus uudenlaisia riskejä sekä työnantajille että työntekijöille. Joustoturvaa on ehdotettu tavaksi jakaa kyseiset riskit entistä tasaisemmin, mutta sitä koskevaa keskustelua ovat varjostaneet ennakkoluulot ja epäilykset. Jäsenvaltioissa, jotka ovat panneet täytäntöön kattavaa joustoturvapolitiikkaa (Pohjoismaat ja Alankomaat), se on hyvin toimiva ja laajaa tukea nauttivat lähestymistapa, jolla sovitetaan yhteen dynaamista taloutta ja turvattua työvoimaa koskevat tavoitteet. EU:ssa esiintyy laajalti pelkoa siitä, että termi on kaapattu tarjoamaan suojaa jollekin, joka on pohjimmiltaan sääntelystä vapauttamista ja suosii työnantajien tarpeita työntekijöiden tarpeiden kustannuksella.

6.  Siksi keskustelun lähtökohtana olisi oltava selkeä ja yksiselitteinen joustoturvan määritelmä. Joustoturvalle on Euroopassa monia malleja, joissa yhdistetään eri tavoin yritysten sisäinen jousto ja turva sekä ulkoinen jousto ja turva jäsenvaltioiden historian, oikeudellisen perinteen, taloudellisen tilanteen, julkisen talouden ja teollisuussuhteiden järjestelmien mukaisesti. Ne perustuvat kuitenkin yhteisiin yhteisvastuun, tasa-arvon, oikeuksien ja velvollisuuksien periaatteisiin. Joustoa ja turvaa koskevat vaatimukset eivät ole ristiriidassa vaan tukevat toisiaan. Siksi niiden yhdistäminen olisi nähtävä mahdollisuutena. Joustoturvassa yhdistetään yritysten ja työntekijöiden mukautumiskyky korkeatasoiseen sosiaaliseen suojeluun, sosiaaliturvaan ja työttömyysetuuksiin, terveyden ja turvallisuuden suojeluun, aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen. Sitä tuetaan jatkuvilla ja tehokkailla työehtosopimusneuvotteluilla, jotka toteutetaan kolmikantarakenteessa, jossa työmarkkinaosapuolet ovat vahvasti edustettuina, sekä laajoilla hyvinvointia koskevilla määräyksillä ja korkealaatuisten palvelujen, kuten lastenhoidon ja muiden huollettavien hoidon, yleisellä saatavuudella. Tässä suhteessa työlainsäädäntöä koskevassa komission vihreässä kirjassa mainittu joustoturvan määritelmä on liian suppea eikä sitä voida soveltaa asianmukaisesti.

7.  On valitettavaa, että komission perusoletuksena on, että riskit ja edut on jaettava tasaisesti niille työntekijöille, joilla on suojatut sopimukset, ja niille, joilla tällaisia sopimuksia ei ole (sisäpiiriläiset ja ulkopuoliset). Työmarkkinoiden segmentoituminen voidaan lopettaa vain, jos työmarkkinaosapuolet, sekä työnantajat että työntekijät, sopivat oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainosta. Siksi on erittäin tärkeää sisällyttää työmarkkinaosapuolet keskusteluun joustoturvasta, ja se olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Vaikka komissio tukee periaatteessa vahvoja työmarkkinaosapuolia, tiedonannossa ei määritellä strategiaa työmarkkinaosapuolten edistämiseksi ja vahvistamiseksi EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Komissio väite, että tiukka työntekijöiden suojelu aiheuttaa työttömyyttä, ei saa tukea OECD:n työllisyysraportista[3], jossa todetaan, että työttömyysturvaa koskevalla lainsäädännöllä ei ole vaikutusta kokonaistyöttömyyteen. Työmarkkinoille tulevat tai palaavat henkilöt tarvitsevat työpaikkoja, jotka toimivat ponnahduslautana työmarkkinoille, mutta niiden on sisällettävä keskeisiä oikeuksia, jotka suojaavat kyseisiä työntekijöitä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. Tässä suhteessa komissio ei selittänyt asianmukaisesti, mitä se tarkoitti ”riittävällä” joustolla rekrytoinnissa.

8.  EU:n ja jäsenvaltioiden on tehtävä selkeä työnjako siitä, mitä on tehtävä EU:n tasolla ja mitä kansallisella tasolla. Komission tiedonantoa voidaan täydentää kertomalla EU:n roolista joustoturvaa koskevassa poliittisessa prosessissa. Tiedonannossa ei mainita keskeistä EU:n lainsäädäntöä, jonka hyväksyminen tai tarkistus on aikataulusta jäljessä. Esimerkiksi työaikadirektiivillä, vuokratyövoimaa välittäviä yrityksiä koskevalla direktiivillä, työntekijöiden lähettämistä koskevalla direktiivillä, Euroopan yritysneuvostoja koskevalla direktiivillä sekä työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevalla direktiivillä on taattava työntekijöiden suojelu EU:ssa ja kehitettävä sitä, jotta lisätään heidän luottamustaan ja tasapainotetaan riskejä, jotka liittyvät lisääntyneen kilpailun aiheuttamiin paineisiin, rakenneuudistukseen ja työmarkkinoiden joustavuuteen. Tämä on osa joustoturvan toteuttamistapoja, kuten monet sopimukset, joita EU:n työmarkkinaosapuolet ovat tehneet määräaikaisesta työstä, vanhempainlomasta, osa-aikatyöstä ja etätyöstä.

9.  Sosiaalista vuoropuhelua ja työehtosopimuksia on kannustettava EU:ssa, koska Euroopan taloudet ja työmarkkinat yhdentyvät. Joustoturvan periaatteista ei voida sopia ilman työmarkkinaosapuolten virallista panosta työnantajien ja työntekijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelyyn. Työmarkkinaosapuolet on koottava kaikilla tasoilla (EU:n tasolla sekä kansallisella, alakohtaisella, alueellisella ja paikallisella tasolla) keskustelemaan siitä, miten lisätään joustoa ja turvaa sekä sisäisesti että ulkoisesti.

10. Kansallisella tasolla jäsenvaltioiden välillä sovitut yhteiset periaatteet on pantava täytäntöön Lissabonin strategialla ja siksi ne on sisällytettävä tarkistettuihin Euroopan työllisyyspolitiikan suuntaviivoihin, sillä ne edustavat puitteita, jotka jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön kansallisilla uudistusohjelmillaan.

11. Komission tiedonannossa mainitaan tarve taata ”työsuhdeturvan perustaso”. Se tarkoittaa, että kaikkien työmuotojen, epätyypillisten ja muiden, olisi sisällettävä keskeiset oikeudet työntekijän asemasta riippumatta. Niiden pitäisi sisältää: yhtäläinen kohtelu, työntekijän terveyden ja turvallisuuden suojelu ja työaikaa koskevat määräykset, järjestäytymis- ja edustusoikeus, työehtosopimukset, työtaistelutoimet sekä koulutukseen pääsy ja saavutettujen etujen suojelu. Kaikki kansallisten työlainsäädäntöjen uudistukset olisi toteutettava näiden keskeisten oikeuksien puitteissa.

12. Suuremmat investoinnit elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä muodollisen koulutuksen, vapaamuotoisen koulutuksen sekä arkioppimisen parempi tunnustaminen ovat kaiken joustoturvaa koskevan politiikan edellytyksiä. Vuonna 2005 toteutettu neljäs eurooppalainen työolojen vertailututkimus[4] osoittaa, ettei yrityksissä tapahtuvan koulutuksen taso ole parantunut. Koulutukseen pääsyssä on myös suuria eroja jäsenvaltioiden välillä, vähäisen ja hyvän ammattitaidon omaavien työntekijöiden välillä, varmojen ja epävarmojen sopimuksen tehneiden työntekijöiden välillä sekä niiden, joilla on vankka peruskoulutus, ja niiden, jotka eivät ole saaneet keskiasteen tai korkea-asteen koulutusta, välillä. Siksi tarvitaan uusia aloitteita tason nostamiseksi tulevaisuudessa.

13. On tärkeää korostaa joustoturvan vaikutusta sukupuolikysymykseen ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Joustavilla työmarkkinajärjestelyillä on suuri vaikutus heikossa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naisiin, maahanmuuttajiin, nuoriin ja vanhoihin työntekijöihin ja vammaisiin henkilöihin, ja siksi on tärkeää ottaa käyttöön keskeisiä oikeuksia kaikille työntekijöille ja toteuttaa vahvaa sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille osallistumista koskevaa politiikkaa.

14. Makrotalouspolitiikalla olisi kannustettava investoimaan aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja tehostettuun kumppanuuteen antamalla työnantajille koulutusta ja tarjoamalla mukautuvalle työvoimalle elinikäistä oppimista koskevia ohjelmia. On tärkeää, että kaikista aloitteista neuvotellaan työmarkkinaosapuolten kanssa, ja niiden on oltava taloudellisesti kestäviä. Jos jäsenvaltio päättää ottaa yrityksiltä uudelleenjärjestelyihin liittyvät riskit ottamalla käyttöön löyhemmän työntekijöiden suojelun, yritysten olisi vastaavasti sitouduttava investoimaan entistä enemmän työntekijöiden koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sekä investoimaan lisää tutkimukseen ja kehitykseen työpaikan kehittämiseksi ja työmenetelmien ja työympäristön parantamiseksi ja kehittämään uusia teknologioita yrityksen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tämä olisi toteutettava johdon ja työntekijöiden tiiviissä neuvotteluissa.

15. Työttömyys on Euroopassa edelleen korkealla tasolla, ja jäsenvaltioiden ja EU:n on tehtävä enemmän tilanteen muuttamiseksi. Kaikki voivat saada työtä, jos yksityinen ja julkinen sektori tekevät oikeat uudistukset ja investoinnit. EU:n on investoitava enemmän elinikäiseen oppimiseen sekä tutkimukseen ja kehitykseen 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi.

talous- ja raha-asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (6.11.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

yhteisistä joustoturvaperiaatteista
(2007/2209(INI))

Valmistelija: Olle Schmidt

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä komission aloittamaa keskustelua joustoturvasta; palauttaa mieliin, että työikäisen väestön jatkuvan vähenemisen vuoksi työmarkkinapolitiikkaa on muutettava, sillä 25 jäsenvaltion EU:n bruttokansantuotteen vuosittainen kasvu putoaa vuosiksi 2004–2010 arvioidusta 2,4 prosentista vuosien 2030–2050 ajalle arvioituun 1,2 prosenttiin;

2.  katsoo, että työmarkkinapolitiikan muuttamista koskevan unionin strategian ensisijaisena tavoitteena tulisi olla joustavien, pitkäaikaiseen, osaavaan ja erittäin motivoituneeseen työvoimaan perustuvien työmarkkinoiden luominen nostamalla koulutustasoa, laajentamalla koulutus- ja jälleenkoulutusohjelmia, poistamalla heikommassa asemassa olevien ryhmien työmarkkinoille pääsyn esteitä, varmistamalla sukupuolten tasa-arvo, torjumalla syrjiviä käytäntöjä, poistamalla ammatillisen ja maantieteellisen liikkuvuuden esteitä ja toteuttamalla aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, joka edistää siirtymistä korkealaatuisiin työpaikkoihin;

3.  panee merkille, että huoltosuhde on kaksinkertaistumassa ja saavuttaa 51 prosentin tason vuoteen 2050 mennessä, kun taas työikäisen väestön määrä tulee vähenemään 30 miljoonalla henkilöllä; korostaa, että työvoiman potentiaali on käytettävä täysimääräisesti ja tehokkaasti hyödyksi, jotta eläkkeemme ja terveydenhoitojärjestelmämme voidaan pitää yllä; huomauttaa, että tätä prosessia voitaisiin helpottaa suuresti, jos eurooppalaiselle yksityissektorille annettaisiin todellista poliittista tukea ja taloudellisia kannustimia sen suorituskyvyn parantamiseksi investointien, tutkimuksen ja kehityksen sekä innovaation ja koulutuksen suhteen, millä näin edistettäisiin talouskasvua ja korkeaa työllisyysastetta; katsoo siksi, että kaikkien työmarkkinapolitiikkaan liittyvien toimien on edistettävä julkisten varojen vastuullista hallinnointia;

4.  pahoittelee sitä vastoin, että korvausjärjestelmään kuuluvia suojeleva jäykkä kansallinen työsuhdeturva saattaa vaikeuttaa järjestelmän ulkopuolelle jääneiden pääsyä mukaan; palauttaa mieliin, että komissio on keskustellut sisäpiiriläisistä ja ulkopuolisista; pitää myönteisenä, että joustoturvan määrittelyn päämääräksi on otettu urakehitys; korostaa, että eurooppalaisten yhteiskuntien ominaispiirteet edellyttävät entistä liikkuvampia ja joustavampia työmarkkinoita, joilla keskitytään yksilöihin;

5.  toteaa, että joustoturvamallin ansiosta voidaan saada hyviä esimerkkejä siitä, miten Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota nuorten pääsyyn työmarkkinoille; panee merkille, että harjoittelujaksot voivat olla nuorille erityisen arvokas ja houkutteleva tapa hankkia tärkeitä kokemuksia ja kontakteja; pyytää komissiota, että se kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, ettei harjoittelua käytetä mielivaltaisesti tai jopa väärin;

7.  toteaa kuitenkin, että koska sosiaalipolitiikan ja työmarkkinalainsäädännön keskeiset osat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin, Euroopan unionin on sopeutettava oma sosiaalilainsäädäntönsä uusiin haasteisiin sekä kehitettävä sosiaali- ja talouspolitiikan yleistä koordinointia EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa määrättyjen tavoitteiden edistämiseksi; muistuttaa, että joustoturvan määrittelyn yhteydessä on otettava tarkoin huomioon jäsenvaltioiden ja alueiden erilaisuus, jotta vältetään ”yhden koon” käytäntöön liittyvät virheet;

8.  muistuttaa, että työvoiman vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin kulmakivistä, ja että tämän vuoksi on käsiteltävä monia jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmien yhteensovittamista ja koordinointia koskevia kysymyksiä, jotta voidaan varmistaa kyseisen vapauden täysipainoinen toteutuminen työntekijöiden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, unionin kilpailukykyä edistäen ja vaarantamatta kansallisten sosiaalijärjestelmien saavutuksia ja asemaa;

9.  kehottaa myös edelleen torjumaan pimeää työtä ja harmaata taloutta, joka – tasoltaan vaihtelevasti eri jäsenvaltioissa – vahingoittaa taloutta, jättää työntekijät suojattomiksi, haittaa kuluttajia, vähentää verotuloja ja johtaa epäoikeudenmukaiseen yritysten väliseen kilpailuun;

10. korostaa, että jäsenvaltioiden on globalisoituneessa maailmassa tehostettava pyrkimyksiään kohdella kaikkia yksilöitä tasapuolisesti valtioiden raja-alueilla ja että parhaat käytännöt edellyttävät, että jäsenvaltiot tekevät kahdenvälisiä sopimuksia vastavuoroisuuden hengessä etenkin verotuksen alalla;

11. korostaa tarvetta uusien työmarkkinapolitiikkojen yhdenmukaisuuteen ja makrotalouspolitiikan tukikehykseen, jonka ansiosta voidaan tehdä riittäviä investointeja opetukseen ja koulutukseen, taata aktiivisia työmarkkinoita edistävät politiikat, kuten työpaikalla annettava koulutus, uudelleenkoulutus, elinikäinen oppiminen ja työttömyystuki, ja johon kuuluu hyvin suunnitellut ja kattavat sosiaalihuoltojärjestelmät, jotka auttavat sopeutumista taloudellisen muutoksen riskeihin;

12. kehottaa jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia ja viranomaisia varmistamaan erityisesti investoinnit elinikäiseen oppimiseen sopimalla kahden prosentin raja-arvosta prosenttiosuudeksi BKT:sta (julkinen ja yksityinen kulutus yhteensä);

13. painottaa, että jotta joustoturvalla saavutettaisiin korkeampi kokonaistyöllisyys, tarvitaan sitä tukeva makrotaloudellinen ympäristö, ja että joustoturvaa koskevaan strategiaan on kuuluttava makrotalouspolitiikan ja julkisten menojen entistä parempi koordinointi, jolla tuetaan järkevää kasvua ja jolla menoja kohdistetaan Lissabonin strategian tavoitteille;

14. kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan vero- ja finanssipolitiikkaansa sellaisen yhteisen makrotaloudellisen kehyksen luomiseksi, jonka yhteydessä unionin investointistrategioita voidaan toteuttaa niin, että ne edistävät kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä ja joustoturvasta tulee toimiva;

15. muistuttaa, että joustoturvan avulla saavutetun taloudellisen menestyksen olisi oltava seurausta kaksitahoisesta talouspolitiikasta, jossa lisääntynyttä joustavuutta tasapainotetaan paremmalla turvalla; vaatii säilyttämään tämän kaksinaisuuden, jotta Euroopan talouksia vahvistettaisiin; huomauttaa, että taloudellisesta näkökulmasta joustoturvassa ei ole kyse vain joustavuudesta tai vain turvasta vaan se on ja sen tulisi olla näiden kahden yhdistelmä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

5.11.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Mariela Velichkova Baeva, Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Slavi Binev, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, Christian Ehler, Jonathan Evans, José Manuel García-Margallo y Marfil, Jean-Paul Gauzès, Donata Gottardi, Benoît Hamon, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Wolf Klinz, Christoph Konrad, Andrea Losco, Gay Mitchell, Cristobal Montoro Romero, John Purvis, Alexander Radwan, Dariusz Rosati, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Olle Schmidt, Peter Skinner, Margarita Starkevičiūtė, Sahra Wagenknecht

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Harald Ettl, Ján Hudacký, Werner Langen, Gianni Pittella, Margaritis Schinas, Charles Tannock

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Cornelis Visser, Jamila Madeira

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnaN LAUSUNTO (9.10.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

yhteisistä joustoturvaperiaatteista
(2007/2209(INI))

Valmistelija: Giovanni Berlinguer

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää välttämättömänä kattavaa lähestymistapaa joustoturvaan, jolla pyritään ylläpitämään ja parantamaan yhteiskunnallista tasa-arvoa, työpaikkojen turvaamista, sukupuolten välistä tasa-arvoa, työpaikkojen hyvää laatua ja työehtosopimusneuvotteluja; katsoo, että kattavaan lähestymistapaan kuuluu olennaisena osana elinikäinen oppiminen, jolla varmistetaan työmarkkinoiden dynaamisuus ja työntekijöiden pysyminen työkykyisinä koko työuran ja elämän ajan;

2.  korostaa tarvetta toteuttaa joustavuutta ja liikkuvuutta koskevan kattavan lähestymistavan puitteissa saavutettujen sosiaaliturvaoikeuksien siirrettävyys;

3.  muistuttaa oikeudesta päästä elinikäiseen oppimiseen ja virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen sekä pätevyyksien tunnustamisesta ja siirrettävyydestä, jotka ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä, joilla mahdollistetaan yksilöiden siirtyminen työstä toiseen ja työttömän tai työvoiman ulkopuolella olevan siirtyminen työlliseksi työntekijäksi, koska näillä tekijöillä parannetaan heidän työllistymismahdollisuuksiaan;

4.  painottaa heikon työpaikkojen turvaamisen ja eriarvoisuuden välistä yhteyttä: nuoret, heikosti koulutetut, naiset, siirtotyöläiset sekä lisäksi aikuiset, joilla on matalampi koulutustaso, voivat joutua työssään paljon suuremman paineen alle, ja nämä ryhmät ovat usein edelleen eriarvoisessa asemassa mitä tulee elinikäiseen oppimiseen pääsyyn;

5.  toistaa, että tietotekniikkataidoilla on merkittävä vaikutus työllistyvyyteen, ja kehottaa näin ollen komissiota lujittamaan elinikäisen oppimisen kaltaisia ohjelmia, jotta kaikenikäisillä kansalaisilla olisi yhtäläinen pääsy yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen;

6.  muistuttaa, että koulutustasoa on nostettava ja yleissivistävään ja ammatillisen koulutukseen on investoitava enemmän, jotta Eurooppa olisi kilpailukykyinen;

7.  toistaa pitävänsä merkittävänä elinikäisen oppimisen kulttuurin edistämistä, lujittamista ja vakiinnuttamista erityisesti aikuisia varten luomalla joustavia mahdollisuuksia koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen ohjelmille sekä sopivia edellytyksiä niiden täytäntöönpanolle;

8.  katsoo, että joustoturvaa koskevan lähestymistavan on oltava kauttaaltaan yhtenäinen, yhteiskunnalliset, koulutukselliset ja kulttuuriset näkökohdat mukaan luettuina, niin että sekä sosiaalisella vuoropuhelulla että neuvotteluilla työmarkkinaosapuolien välillä voidaan todella saavuttaa halutut päämäärät tältä osin;

9.  huomauttaa, että vaikka elinikäinen oppiminen ja työmarkkinoiden järjestely ovat ilmeisen läheisesti yhteydessä toisiinsa, koska jatkuva ammattitaidon parantaminen on suurin etu, joka työvoiman kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla jäsenillä voi olla joustoturvaa koskevan progressiivisen lähestymistavan yhteydessä, yritykset hyödyntävät usein elinikäisen oppimisen järjestelmää investoidakseen niihin työntekijöihin, joita ne pitävät välttämättöminä, kun taas muut jätetään huomiotta siten, että kustannustaakka, joka aiheutuu heidän ammatillisesta kouluttamisestaan ja niiden ongelmien ratkaisemisesta, jotka liittyvät heidän palauttamiseensa takaisin työelämään, siirretään maksettavaksi julkisista varoista;

10. korostaa tarvetta sisällyttää koulutusta ja ammatillista koulutusta koskevat toimet laajempaan joustoturvaa koskevaan toimintaohjelmaan;

11. elinikäisellä oppimisella pitäisi poistaa työntekijöiden välisiä mahdollisuuksiin liittyviä kuiluja ja se olisi aloitettava varhaiskasvatuksen yhteydessä; katsoo, että luku- ja laskutaidottomuutta on torjuttava varhaiskasvatuksesta alkaen ja että kaikkien koulunsa lopettaneiden pätevyyttä on lisättävä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

4.10.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Maria Badia i Cutchet, Giovanni Berlinguer, Guy Bono, Věra Flasarová, Claire Gibault, Vasco Graça Moura, Lissy Gröner, Ruth Hieronymi, Manolis Mavrommatis, Ljudmila Novak, Doris Pack, Zdzisław Zbigniew Podkański, Karin Resetarits, Hannu Takkula, Helga Trüpel, Henri Weber, Thomas Wise, Tomáš Zatloukal

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Elisabeth Morin, Nina Škottová, Ewa Tomaszewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (6.11.2007)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

yhteisistä joustoturvaperiaatteista
(2007/2209(INI))

Valmistelija: Kartika Tamara Liotard

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että vaikka komission tiedonannossa vahvistetaan naisten ja miesten tasa-arvon periaate, sen sanamuoto on heikko, koska siinä ei kyseenalaisteta naisten ja miesten välistä perustavaa eriarvoisuutta, jota esiintyy työmarkkinoille pääsyssä ja niille osallistumisessa sekä palkattoman työn jakamisessa tasan,

B.  ottaa huomioon, että maissa, joissa joustoturvamalli on kehitetty (kuten pohjoismaisissa jäsenvaltioissa), on samanaikaisesti taattu vankat sosiaaliturvajärjestelmät ja julkiset investoinnit hoitopalveluihin erottamattomana osana tätä mallia; katsoo, että julkissektorin toimet kaikissa niiden käytännössä saamissa muodoissa ovat joustoturvastrategian ehdoton edellytys; ottaa huomioon, että niissä jäsenvaltioissa, joissa lasten päivähoitopalveluiden aste on korkein, molempien vanhempien työllisyysasteet ovat korkeimmat; katsoo, että työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen olisi tunnustettava yhdeksi joustoturvakehyksen tukipilareista,

C. katsoo, että joustoturvakeskustelu on asetettava naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon ja syrjinnän torjumiseen liittyvien perustamissopimuksen velvoitteiden sekä sellaisten aloitteiden yhteyteen, jotka koskevat työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista, sukupuolten välistä palkkakuilua, kasvua ja työllisyyttä koskevaa Lissabonin strategiaa, erityisesti liittyen naisten 60 prosentin työllisyysastetavoitteeseen vuoteen 2010 mennessä, Barcelonan Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2002 asettamia päivähoitotavoitteita sekä väestörakenteen muutosta; ottaa huomioon, että tarvitaan yleistä yhtenäistä lähestymistapaa, joka osoittaa, että joustoturva on väline, jonka pitäisi ottaa asianmukaisesti huomioon EU:n muut aloitteet, nimittäin naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva eurooppalainen sopimus, naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma, sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden alalla käytettävä avoin koordinointimenetelmä sekä aktiivista EU:n osallisuutta koskeva strategia, ja olla yhdenmukainen niiden kanssa,

1.  toteaa, että joustoturvan olisi tuettava sukupuolten tasa-arvoa ja toteutettava se edistämällä naisten ja miesten yhtäläistä pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin ja tarjoamalla mahdollisuuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiselle erityisesti, kun otetaan huomioon, että kolme neljäsosaa kaikista EU:ssa vuoden 2000 jälkeen luoduista uusista työpaikoista on naisten hallussa ja usein jo muutenkin joustavien ja epävarmojen työsopimusten piirissä;

2.  katsoo näin ollen, että joustoturvan yhteisten periaatteiden vahvistamisessa sukupuolinäkökulman huomioon ottavalla tavalla sekä niiden toteuttamiseksi tarvittavan politiikan määrittelyssä on työmarkkinoiden pidemmälle menevän segmentoitumisen ja yhä pahemman sosiaalisen ja ammatillisen epätasa-arvoisuuden välttämiseksi otettava huomioon

     –   naisten yliedustus muissa kuin vakiomuotoisissa työsuhteissa (epätyypilliset,       määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet) sekä tarve varmistaa turvallisuus   työsuojelulainsäädännön ja sukupuolinäkökulman huomioon ottavien   työllisyyspolitiikkojen avulla,

     –   naisilla yleinen työssäkäynnin ja omaistenhoidon välinen vaihtelu,

     –   sukupuolten välinen epätasapaino perhevelvoitteisiin liittyvissä asioissa,

     –   yksinhuoltajien, joista suurin osa on naisia, erityistilanne,

     –   digitaalisen kuilun sukupuoliulottuvuus,

     –   asianmukaisen turvan ja sosiaalitukien tarve siirtymävaiheiden aikana (omaistenhoito,     perhevelvoitteet, koulutus, ammattikoulutus ja uudelleenkoulutus),

     –   tarve neuvotella ja järjestää työssäkäynti ja työajat joustavasti työelämän, perhe-elämän ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi,

     –   joustavuuden tarve koulutuksessa ja ammatillisessa uudelleenkoulutuksessa ja kaikissa työmarkkinoille palaamista koskevissa toimissa myös siirtymävaiheiden aikana työelämän, perhe-elämän ja yksityiselämän yhteensovittamisen mahdollistamiseksi,

     –   työmarkkinaosapuolten rooli sukupuolinäkökulman huomioon ottavien toimenpiteiden määrittelyssä ja täytäntöönpanossa,

     –   naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva eurooppalainen sopimus, naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma sekä komission tiedonanto "Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin"[1];

3.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään työmarkkinoita ja sosiaalista suojelua koskevia toimintalinjoja, joilla tuetaan pehmeintä mahdollista siirtymää työpaikasta toiseen ja ottamaan huomioon pienten lasten vanhempien alhaisemman alueellisen liikkuvuuden;

4.  on huolestunut siitä, että komissio kolme vuotta ennen Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamiselle asetettua vuoden 2010 rajapyykkiä edelleen suhtautuu naisiin ikään kuin he olisivat usein ulkopuolisia työmarkkinoilla; panee kuitenkin merkille, että havaittavissa oleva kehitys Euroopan työmarkkinoilla ja erityisesti teollisuustoiminnan väheneminen Euroopan taloudessa, samalla kun palvelusektori kasvaa, suosivat periaatteessa naisia, joilla monissa jäsenvaltioissa on suurempi osuus suurta ammattitaitoa vaativista työpaikoista kuin miehillä; kehottaa näin ollen komissiota tekemään täydellisen ja huolellisen tutkimuksen naisten työolosuhteista jäsenvaltioissa ja erityisesti heidän osuuksistaan kokopäivä-, osa-aika- ja kausityöntekijöistä sekä mies- ja naistyöntekijöiden asemasta työmarkkinoiden uusilla kehittyvillä sektoreilla;

5.  korostaa, että taisteltaessa epävarmaa ja "pimeää” työntekoa vastaan on tarpeen paremmin selventää taloudellisesti riippuvaisten työntekijöiden, joista monet ovat naisia, asema ja heidän sosiaaliset oikeutensa sekä panna täytäntöön valvontaa ja toimenpiteitä, jotka on suunnattu "pimeää" työtä vastaan;

6.  kiinnittää huomiota siihen, että naiset työskentelevät pääasiassa sektoreilla, joilla ammattiyhdistykset ovat heikkoja tai niitä ei ole, esimerkiksi palvelu-, tekstiili- tai maatalousalalla, ja että näin ollen he eivät hyödy työehtosopimuksista ja usein heidän on työskenneltävä yksittäisen sopimuksen pohjalta, jos tällaista sopimusta edes on olemassa; korostaa, että tällaisissa tapauksissa naiset tarvitsevat erityistä suojelua kaikentyyppistä väärinkäyttöä vastaan sekä kohtuullisen palkkatason;

7.  panee merkille, että komissio on toistuvasti painottanut riittävien sosiaali- ja työttömyyskorvausten tärkeyttä, mutta haluaa samanaikaisesti rajoittaa kyseisiä korvauksia työmarkkinoiden houkuttavuuden lisäämiseksi; katsoo, että komissio on velvollinen selventämään tarkemmin, käytännön esimerkein, miten turvallisuuden ja joustavuuden välinen tasapaino voidaan saavuttaa paremmin naisten kohdalla, erityisesti pitäen silmällä kasvavia ammatillisia riskejä, joita työelämän, perhe-elämän ja yksityiselämän yhteensovittamisyritykset heille aiheuttavat, sekä korkean turvallisuuden tason varmistamista työelämässä;

8.  huomauttaa, että naisten työhön liittyvät ongelmat kasvavat ajan kuluessa, koska he osallistuvat yhä enemmän jatkuvasti kiristyvän kilpailun työmarkkinoille; korostaa, että koska naisten osuus työssäkäyvästä väestöstä nousee, joustoturva epäonnistuu, jos ei samanaikaisesti puututa naisten aktiivisen työmarkkinoille osallistumisen esteisiin, erityisesti sukupuolesta johtuviin palkkaeroihin, syrjintään ja lasten-, vanhusten- ja omaishoitopalvelujen riittämättömyyteen; muistuttaa, että investoinnit tällaisiin palveluihin tuottavat kaksinkertaisen hyödyn, sillä niiden avulla mahdollistetaan naisten työssäkäynti, ja ne lisäävät myös naisten työpaikkoja;

9.  kehottaa komissiota, kun otetaan huomioon Barcelonan Eurooppa-neuvoston asettamat määrälliset tavoitteet, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2010 mennessä ja jotka koskevat päivähoitopalvelujen luomista ainakin 90 prosentille kolmesta kuuteen vuoden ikäisistä lapsista ja 33 prosentille alle kolmen vuoden ikäisistä lapsista, sekä näiden tavoitteiden saavuttamisen merkitys työ- ja perhe-elämän yhdistämisen kannalta, tutkimaan uudelleen, mitkä jäsenvaltioista jäävät merkittävästi jälkeen näistä tavoitteista ja miksi;

10. muistuttaa, että joustoturvapolitiikka on varmistettava myös itsenäisten ammatinharjoittajien ja vapaiden ammattien harjoittajien keskuudessa, jossa naisten riski jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle on vieläkin suurempi;

11. suhtautuu myönteisesti elinikäisen oppimisen edistämiseen työssäkäyville työntekijöille heidän työsopimuksistaan riippumatta, mutta myös työttömille, heikosti koulutetuille työntekijöille, tilapäisille työntekijöille, itsenäisille ammatinharjoittajille, ikääntyneille työntekijöille sekä naisille; huomauttaa kuitenkin, että koulutusta on mukautettava, jotta elinikäinen oppiminen on mahdollista naisille ja miehille, joiden on yhdistettävä työelämä ja lasten ja omaisten hoitaminen; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi turvautumalla lähiympäristöstä saatavaan paikalliseen apuun, järjestämällä lasten kaitsemista, antamalla etäopetusta syrjäisillä seuduilla asuville ja tarjoamalla räätälöityjä ohjelmia ja joustavaa opetusta;

12. muistuttaa, että naisille sovitettuja ja perhe-elämän vaatimusten mukaisia elinikäisen oppimisen strategioita on pidettävä pitkäaikaisina investointeina, joiden kustannukset on jaettava julkisen ja yksityisen sektorin kesken ja joihin tarvitaan työmarkkinaosapuolten, yritysten ja työntekijöiden itsensä aktiivista osallistumista;

13. pyytää jäsenvaltioita rahoittamaan yhteisön rakennerahastoista toimia ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen sekä työnhaun tukemiseksi ja yrittäjyyden kehittämiseksi erityisesti maaseudulla ja vaikeuksista kärsivillä alueilla, jotta helpotetaan heikommassa asemassa olevien väestöryhmien työhön pääsyä ja työssä pysymistä ja erityisesti naisten, jotka auttavat pitämään yllä näillä alueilla pahasti haurastunutta sosiaalista verkostoa;

14. panee pahoitellen merkille, että naisten ja miesten samasta työstä saamissa palkoissa on edelleen merkittäviä eroja ja että monet jäsenvaltiot eivät pane samapalkkaisuusperiaatetta lainkaan täytäntöön;

15. pyytää sellaisen riittävän ja pätevän naisten ja miesten työn arviointijärjestelmän käyttämistä, joka perustuu suoritukseen eikä kunkin palkkaneuvottelukykyyn, jota tiheämmät työpaikan vaihdokset voivat naisten kohdalla heikentää vielä enemmän;

16. panee merkille, että lasten saaminen ja tyydyttävän yksityiselämän eläminen ovat henkilökohtaisia päätöksiä, joilla on tärkeitä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, joita työntekijöiden alhaisempi turva voisi heikentää;

17. panee merkille, että vaikka työmarkkinoille osallistuvien naisten määrä on kasvanut, työmalleilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamista koskeviin kysymyksiin; panee kuitenkin merkille, että tutkimus vahvistaa, että perheissä, joissa molemmat vanhemmat osallistuvat työmarkkinoille, palkaton työ kuten kotityöt ja velvoitteet jaetaan tasaisemmin ja niihin osallistutaan tasaveroisemmin;

18. panee merkille, etteivät naiset ja miehet aloita työmarkkinoilla samasta pisteestä, erityisesti mitä tulee voimatasapainoon tai palkattoman työn jakautumiseen;

19. panee merkille, että työ- ja yksityiselämän välistä tasapainoa koskevien kysymysten jättäminen käsittelemättä joustoturvakeskustelussa on ristiriidassa muiden aloitteiden, erityisesti työmarkkinaosapuolten välillä työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta käytävien neuvottelujen, kanssa;

20. panee merkille, että sukupuolinäkökulman puuttuminen joustoturvakeskustelusta tuo mukanaan riskin, että nykyiset, sitkeät sukupuolten väliset erot, joita on palkoissa ja naisten ja miesten todellisessa valinnanvarassa koskien täysimittaista, yhtäläisin ehdoin tapahtuvaa osallistumista työmarkkinoille ja palkattomaan työhön, pahenevat,

21. korostaa näin ollen, että turvaan pitäisi vähintään sisällyttää sellaiset alueet kuin palkallinen vanhempainloma, oikeus lyhentää työaikaa lapsensaannin ja -hoidon aikana, kohtuuhintaisten lasten päivähoitopalvelujen saatavuus sekä sosiaalietuuksien ja sosiaalipalvelujen yhtäläinen saatavuus.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

5.11.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

16

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Věra Flasarová, Claire Gibault, Piia-Noora Kauppi, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Anni Podimata, Christa Prets, Karin Resetarits, Amalia Sartori, Eva-Britt Svensson , Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jill Evans, Donata Gottardi, Christa Klaß, Kartika Tamara Liotard, Corien Wortmann-Kool

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

 

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

12.11.2007

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

6

1:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Alexandru Athanasiu, Edit Bauer, Philip Bushill-Matthews, Alejandro Cercas, Jean Louis Cottigny, Proinsias De Rossa, Harlem Désir, Harald Ettl, Richard Falbr, Ilda Figueiredo, Stephen Hughes, Karin Jöns, Ona Juknevičienė, Jan Jerzy Kułakowski, Jean Lambert, Bernard Lehideux, Thomas Mann, Jan Tadeusz Masiel, Jiří Maštálka, Ana Mato Adrover, Csaba Őry, Pier Antonio Panzeri, Jacek Protasiewicz, Bilyana Ilieva Raeva, José Albino Silva Peneda, Gabriele Stauner, Ewa Tomaszewska, Anne Van Lancker, Gabriele Zimmer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Françoise Castex, Donata Gottardi, Richard Howitt, Sepp Kusstatscher, Jamila Madeira, Ria Oomen-Ruijten, Agnes Schierhuber, Anja Weisgerber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Vincenzo Aita