MIETINTÖ ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta

26.11.2007 - (KOM(2007)0484 – C6‑0283/2007 – 2007/0177(CNS)) - *

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Jan Mulder

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttamisesta

(KOM(2007)0484 – C6‑0283/2007 – 2007/0177(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2007)0484),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan 3 alakohdan jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6‑0283/2007),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6‑0470/2007),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Komission teksti	Parlamentin tarkistukset
Tarkistus 1 JOHDANTO-OSAN 1 A KAPPALE (uusi)
	(1 a) Täydentävät ehdot ovat jo nyt osoittautuneet hyvin merkittäväksi uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan mukaiseksi menojen perustelemista koskevaksi välineeksi. Täydentävillä ehdoilla ei aseteta uusia velvoitteita viljelijöille eikä heitä oikeuteta uusiin tukiin ehtojen noudattamisen seurauksena. Niillä ainoastaan kytketään yhteen viljelijöille maksettava suorat tuet ja julkiset palvelut, joita he tarjoavat yhteiskunnalle kokonaisuutena noudattamalla ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä. Yhteisön lainsäädännön vaatimukset ovat yleensä hyvin tiukkoja verrattuna muualla maailmassa sovellettaviin määräyksiin.
Tarkistus 2 JOHDANTO-OSAN 1 B KAPPALE (uusi)
	(1 b) Koska unioni pitää näitä korkeita vaatimuksia tärkeinä, uudistunut yhteinen maatalouspolitiikka on käytännössä muuttanut politiikan ensimmäisen pilarin tosiasialliseksi maaseudun kehittämispolitiikaksi, sillä viljelijöille maksetaan mieluummin julkisten palveluiden tuottamisesta sen sijaan, että he saisivat tuotantoon kytkettyjä tukia ilman ehtoja. Täydentävien ehtojen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää järjestelmän täydellistä ymmärtämistä ja viljelijöiden yhteistyötä – mistä nykyisin on puutetta järjestelmän tilatasolla synnyttäneen pelon vuoksi. Jos maatalousala tuntisi järjestelmän paremmin, ehtojen noudattaminen olisi helpompaa. Unionin 18 erityisen direktiivin ja asetuksen yksityiskohtien ymmärtäminen aiheuttaa kuitenkin valtavia ongelmia viljelijöiden lisäksi myös jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
Tarkistus 3 JOHDANTO-OSAN 1 C KAPPALE (uusi)
	(1 c) Täydentävillä ehdoilla tukien maksaminen viljelijöille on liitetty 18 erilaisen unionin direktiivin ja asetuksen noudattamiseen. Täydentävien ehtojen noudattamisen valvonta on jo niiden luonteen vuoksi mutkikasta.
	Täydentävien ehtojen järjestelmä edellyttää sitä, että tarkastuksia toteuttavilla henkilöillä on kattavat tiedot maataloudesta ja he tuntevat maatalouden eri alat. On ehdottoman tärkeää kouluttaa asianmukaisesti viljelijöiden toiminnan tarkastuksia suorittavat henkilöt. Lisäksi tarkastajilla olisi oltava harkintavaltaa ottaa huomioon kaudelle epätyypilliset ja äkilliset tekijät, jotka vaikeuttavat täysimääräistä noudattamista – viljelijästä riippumattomista syistä.
Tarkistus 4 JOHDANTO-OSAN 1 D KAPPALE (uusi)
	(1 d) Täydentävien ehtojen järjestelmää ja/tai yhteistä maatalouspolitiikkaa on todennäköisesti muutettava lisää tulevaisuudessa, koska tällä hetkellä tukien määrä ei aina tunnu olevan tasapainossa asianomaisten viljelijöiden määräysten noudattamista koskevien pyrkimysten kanssa, koska tuet riippuvat yhä suuressa määrin aikaisempiin maksuperusteisiin. Erityisesti eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö on mitä ilmeisimmin kaikkein raskain karjankasvattajille, mitä ei heijastella heidän tukitasossaan. Mikäli tuodut tuotteet kuitenkin täyttäisivät samat eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset, silloin ei olisi tarvetta maksaa viljelijöille korvausta siitä, että he noudattavat yhteisön lainsäädäntöä tällä alalla. Komission on siksi pyrittävä siihen, että muut kuin kaupalliset huolenaiheet tunnustetaan merkittävinä kriteereinä Maailman kauppajärjestössä käytävien neuvotteluiden yhteydessä.
Tarkistus 5 JOHDANTO-OSAN 1 E KAPPALE (uusi)
	(1 e) Täydentävien ehtojen järjestelmää olisi jatkuvasti yksinkertaistettava, parannettava ja yhdenmukaistettava. Komission olisi siksi esitettävä kertomus täydentävien ehtojen järjestelmän soveltamisesta kahden vuoden välein.
Tarkistus 6 JOHDANTO-OSAN 1 F KAPPALE (uusi)
	(1 f) Täydentäviä ehtoja koskeva järjestelmä saisi viljelijöiden keskuudessa kaiken kaikkiaan enemmän tukea ja politiikka tehostuisi, jos hallintorasitetta vähennetään, tarkastuksia yhdenmukaistetaan, tarkastuksia yhdistetään myös unionin toimielimissä ja tuet maksetaan ajallaan.

Perustelu

Laadun varmistamisen edellyttämien tarkastusten ja tuottajien tuotantovaatimusten välille on pyrittävä löytämään asianmukainen tasapaino. Tähän kuuluu myös esimerkiksi tarkastusten koordinointi tai yhdistäminen unionin toimielimissä varsinkin toimielimissä (komissio, tilintarkastustuomioistuin jne.) viime aikoina havaitun koordinoimattomien tarkastusten määrän nousun vuoksi.

Tarkistus 7 JOHDANTO-OSAN 1 G KAPPALE (uusi))
	(1 g) Ennakkoon ilmoittaminen on olennaista, jos halutaan edistää ehtojen noudattamista. Se on tarpeen myös, jotta voidaan auttaa viljelijöitä, joista monet ovat osa-aikaisia toimijoita, valmistautumaan tarkastuksiin. Ennalta ilmoittamattomilla tarkastuksilla ei ole todellista paikkaa järjestelmässä, sillä ne lisäävät yleistä täydentävien ehtojen järjestelmää kohtaan viljelijöiden keskuudessa tunnettua suhteetonta mutta perusteltua pelkoa; jos epäillään "tahallista ja vakavaa petosta", olisi käytettävä muita hyökkäyskeinoja, kuten jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Kun ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia suoritetaan, niiden olisi perustettava toimivaltaisen viranomaisen saamiin luotettaviin tietoihin siitä, että tietyllä tilalla on vakava ongelma. Paikalla tehtävien tarkastusten tehokkuutta ei myöskään saisi vaarantaa.
Tarkistus 8 JOHDANTO-OSAN 1 H KAPPALE (uusi)
	(1 h) Viljelijöiden rasitteen rajoittamiseksi jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten olisi pidettävä paikalla tehtävien tarkastusten ja valvontavirastojen määrä mahdollisimman pienenä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/20041 soveltamista. Jäsenvaltioiden olisi siksi annettava toteuttaa vähimmäismäärä tarkastuksia maksajaviraston tasolla. Lisäksi jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä olisi kannustettava toteuttamaan lisätoimenpiteitä tarkastuksia suorittavien henkilöiden määrän rajoittamiseksi ja rajaamaan enintään yhteen päivään ajanjakson, jonka kuluessa tietyllä tilalla voidaan suorittaa paikalla tehtävä tarkastus. Komission olisi tuettava jäsenvaltioita otosten yhdennettyä valintaa koskevien vaatimusten täyttämisessä. Paikalla tehtävien tarkastusten otosten valinnassa ei pitäisi ottaa huomioon erityisiä tarkastusten vähimmäismääriä, kuten säädetään täydentäviä ehtoja koskevaan järjestelmään liittyvissä erityisissä säännöksissä.
	_______________ 1 EUVL L 141, 30.4.2004, s. 18, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 972/2007 (EUVL L 216, 21.8.2007, s. 3).

Perustelu

Laadun varmistamisen edellyttämien tarkastusten ja tuottajien tuotantovaatimusten välille on pyrittävä löytämään asianmukainen tasapaino. Tässä mielessä jäsenvaltioiden lisäksi myös unionin toimielinten pitäisi suorittaa vain niin paljon tarkastuksia kuin on todella tarpeen.

Tarkistus 9 JOHDANTO-OSAN 1 I KAPPALE (uusi)
	(1 i) Asetuksessa (EY) N:o 796/2004 säädetyt hallinnolliset ja paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä siten, että varmistetaan tehokkaasti tuen myöntämisedellytysten sekä täydentäviin ehtoihin liittyvien vaatimuksien ja standardien noudattaminen. Niiden on tarpeen täydentää toisiaan olemassa olevassa yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä, jotta ei synny päällekkäisyyksiä ja kaikki tarkastukset voidaan toteuttaa yhden tarkastuskäynnin osana.
Tarkistus 10 JOHDANTO-OSAN 1 J KAPPALE (uusi)
	(1 j) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että viljelijöitä ei rangaista kahteen kertaan (tukien vähentäminen tai poistaminen ja asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön noudattamatta jättämisestä aiheutuva sakko) samasta noudattamatta jättämistä koskevasta tapauksesta.
Tarkistus 11 JOHDANTO-OSAN 1 K KAPPALE (uusi)
	(1 k) Täydentäviin ehtoihin liittyvien standardien, velvollisuuksien ja vaatimusten noudattamatta jättämisen yhteydessä sovellettavat tukien vähennykset ovat erilaisia sen mukaan, katsotaanko noudattamatta jättämisen johtuneen tahallisesta teosta vai laiminlyönnistä. Samalla tavoin vähennysten olisi oltava suhteessa sääntöjenvastaisuuden kohteena olevan alan merkitykseen tilalla, erityisesti kun tilalla harjoitetaan sekä sekaviljelyä että karjankasvatusta.
Tarkistus 12 JOHDANTO-OSAN 2 KAPPALE
(2) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 44 artiklan 3 kohdassa säädetään, että viljelylohkojen, jotka vastaavat tukioikeuksiin liittyvää tukikelpoista hehtaarimäärää, on oltava viljelijän käytössä vähintään 10 kuukautta. Kokemuksen mukaan tämä edellytys saattaa rajoittaa merkittävästi maakaupan markkinoita ja aiheuttaa viljelijöille ja hallintovirkamiehille huomattavan hallinnollisen taakan. Mainitun ajanjakson lyhentäminen ei vaarantaisi täydentäviin ehtoihin liittyvien velvollisuuksien hallinnointia. Toisaalta jotta samasta alasta ei tehdä kahta hakemusta, on myös tarpeen vahvistaa päivämäärä, jona lohkojen on oltava viljelijän käytössä, Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa, että lohkojen on oltava viljelijän käytössä tukihakemuksen jättämisvuoden 15 päivänä kesäkuuta. Samaa sääntöä olisi sovellettava myös jäsenvaltioihin, jotka soveltavat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää. Olisi myös vahvistettava säännöt, jotka koskevat täydentävien ehtojen mukaisia velvollisuuksia maata siirrettäessä.	(2) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 44 artiklan 3 kohdassa säädetään, että viljelylohkojen, jotka vastaavat tukioikeuksiin liittyvää tukikelpoista hehtaarimäärää, on oltava viljelijän käytössä vähintään 10 kuukautta. Kokemuksen mukaan tämä edellytys saattaa rajoittaa merkittävästi maakaupan markkinoita ja aiheuttaa viljelijöille ja hallintovirkamiehille huomattavan hallinnollisen taakan. Mainitun ajanjakson lyhentäminen ei vaarantaisi täydentäviin ehtoihin liittyvien velvollisuuksien hallinnointia. Toisaalta jotta samasta alasta ei tehdä kahta hakemusta, on myös tarpeen vahvistaa päivämäärä, jona lohkojen on oltava viljelijän käytössä. Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa, että lohkojen on oltava viljelijän käytössä tukihakemuksen jättämisvuoden kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavana viimeisenä jättämispäivänä. Samaa sääntöä olisi sovellettava myös jäsenvaltioihin, jotka soveltavat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää. Olisi myös vahvistettava säännöt, jotka koskevat täydentävien ehtojen mukaisia velvollisuuksia maata siirrettäessä.

Perustelu

Kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettava viimeinen jättämispäivä on parempi viitekohta. Muuten viljelijöiden on jäsenvaltioissa, joissa viimeinen jättämispäivä on ennen 15. kesäkuuta, mahdotonta jättää asianmukaista hakemusta, jos lohkoja myydään jäsenvaltion viimeisen jättämispäivän ja 15. kesäkuuta välisenä aikana.

Tarkistus 13 JOHDANTO-OSAN 7 A KAPPALE (uusi)
	(7 a) Viljelijä ilmoittaa yhtenäishakemuksessaan muun muassa maatalouskäytössä olevan pinta-alan, kyseisen järjestelmän tai kyseiset järjestelmät ja tukioikeutensa sekä antaa ilmoituksen siitä, että hän tuntee kyseisen tuen myöntämisedellytykset. Näiden ehtojen olisi vastattava tukikelpoisuusedellytyksiä mutta myös kansanterveyteen, eläinten ja kasvien terveyteen, eläinten hyvinvointiin ja ympäristön huomioon ottamiseen liittyviä perusteita, jotka ovat ehtona näiden tukien myöntämiselle. Viljelijä sitoutuu kyseisellä ilmoituksella noudattamaan näitä erilaisia ehtoja ja niitä sitovia sopimuksia.
Tarkistus 14 1 ARTIKLAN -1 KOHTA (uusi) 4 artiklan 2 kohdan 1 a alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
	(-1) Lisätään 4 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:
	”Direktiivien ollessa kyseessä komissio huolehtii siitä, että 1 kohdassa tarkoitettujen alojen lakisääteiset hoitovaatimukset pannaan yhdenmukaisesti täytäntöön jokaisessa jäsenvaltiossa.”
Tarkistus 15 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN A ALAKOHTA 6 artiklan 1 kohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
a) Korvataan 1 kohta seuraavasti:	Poistetaan.
”1. Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta ei jonakin kalenterivuonna, (jäljempänä ’asianomainen kalenterivuosi’) noudateta, tukihakemuksen jättäneelle viljelijälle asianomaisena kalenterivuonna myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää vähennetään tai määrä perutaan 7 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen kun on ensin sovellettu 10 ja 11 artiklaa.
Jollei 2 kohdassa toisin säädetä, tukihakemuksen jättänyttä viljelijää pidetään vastuullisena, jollei hän voi osoittaa, että noudattamatta jättäminen ei ole seurausta toiminnasta tai laiminlyönnistä, joka johtuu suoraan:
a) hänestä itsestään, tai
b) jos maatalousmaa on siirretty asianomaisen kalenterivuoden aikana,
– siirronsaajasta, jos siirto on tapahtunut 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päivämäärän ja seuraavan kalenterivuoden 1 päivän tammikuuta välillä;
– siirtäjästä, jos siirto on tapahtunut asianomaisen kalenterivuoden 1 päivän tammikuuta ja 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päivämäärän välillä.”
Perustelu
The current text of article 6, paragraph 1 is preferred. The farmer who owns a particular parcel should be responsible for complying with the statutory management requirements and good agricultural and environmental conditions, and only for the period that he owns the parcel. Also in case non-compliance is found on a parcel which is owned by a farmer, different from the farmer who submitted an aid application for that particular parcel, only the new owner's direct payment may be reduced. This will prevent unnecessary legal battling and simplify execution by the controlling agencies. Moreover, the Commission proposal is transferring the burden of proof to the farmer. The current situation should be maintained, in which the controlling agency has to prove that a certain case of non-compliance is attributable to an action or omission directly attributable to the farmer concerned.
(Kääntäjän huomautus: Perustelua ei ole käännetty, koska sen pituus ylittää sallitun merkkimäärän.)
Tarkistus 16 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN B ALAKOHTA 6 artiklan 3 kohdan 1 alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
3. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädettyjen edellytysten mukaisesti jäsenvaltiot voivat päättää olla tekemättä vähennystä, jonka määrä on enintään 50 euroa viljelijää ja kalenterivuotta kohti.	Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä säädettyjen edellytysten mukaisesti jäsenvaltiot voivat päättää olla tekemättä vähennystä, jonka määrä on 250 euroa toimenpidettä kohti ja vähemmän viljelijää, ohjelmaa ja kalenterivuotta kohti.
Perustelu
Koska suorat tuet ovat tulotukia ja säännöt ovat monitahoisia, monimuotoisia ja mutkikkaita, 50 euron minimimäärä on liian alhainen. Sen olisi oltava vähintään 250 euroa. Hakijoilta vaaditaan erilaisia vähimmäismääriä ja vähennyksiä, joten tässä ei pitäisi mitata kahdella mitalla. Minimimäärät auttaisivat myös hallintoa suuresti rajoittamaan byrokratiaa. Kytköksellä ohjelmaan vähennetään selvästi hallintotyötä.
Tarkistus 17 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN B ALAKOHTA 6 artiklan 3 kohdan 2 alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
Toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin harjoitettava erityisseurantaa kaikkiin havaittuihin sääntöjenvastaisuuksiin. Kaikki tällaiset havainnot, seurantatoimet ja tilanteen korjaamiseksi toteutettavat toimet on ilmoitettava viljelijälle.	Toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin harjoitettava riskianalyysin yhteydessä erityisseurantaa kaikkiin havaittuihin sääntöjenvastaisuuksiin. Kaikki tällaiset havainnot, seurantatoimet ja tilanteen korjaamiseksi toteutettavat toimet on ilmoitettava viljelijälle. Tätä alakohtaa ei sovelleta, kun viljelijä on toteuttanut viipymättä korjaavia toimia todetun sääntöjenvastaisuuden poistamiseksi.
Perustelu
Riskianalyysin yhteydessä on kuitenkin harjoitettava erityisseurantaa kaikkiin havaittuihin sääntöjenvastaisuuksiin, eikä tarkastuslaitoksia pitäisi velvoittaa suorittamaan niiden johdosta uutta tarkastusta, sillä tämä lisäisi kohtuuttomasti jäsenvaltioiden valvontakustannuksia. Esittelijän alkuperäisen ehdotuksen loppuosa on jätetty pois, koska sitä ei voi hyväksyä oikeudellisesti.
Tarkistus 18 1 ARTIKLAN 2 KOHTA 7 artiklan 2 kohdan 3 alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
Toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin sovellettava erityisseurantaa kaikkiin havaittuihin vähäisiin sääntöjenvastaisuuksiin. Kaikki tällaiset havainnot, seurantatoimet ja tilanteen korjaamiseksi toteutettavat toimet on ilmoitettava viljelijälle. Tätä alakohtaa ei sovelleta, kun viljelijä on toteuttanut viipymättä korjaavia toimia todetun sääntöjenvastaisuuden poistamiseksi.	Poistetaan.
Perustelu
Tarkastuslaitoksia ei pitäisi velvoittaa suorittamaan uutta tarkastusta havaitessaan vähäisen sääntöjenvastaisuuden, sillä tämäkin olisi suuri rasite jäsenvaltioiden tarkastuslaitoksille.
Tarkistus 19 1 ARTIKLAN 2 A KOHTA (uusi) 7 artiklan 4 kohdan 1 a alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
	(2 a) Lisätään 7 artiklan 4 kohtaan alakohta seuraavasti:
	”Uusissa jäsenvaltioissa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa vähennysprosentissa otetaan joka tapauksessa huomioon tiettynä vuotena sovellettavan tukien lisäystä koskevan aikataulun asianomainen prosenttiosuus 143 a artiklan mukaisesti.”
Tarkistus 20 1 ARTIKLAN 2 B KOHTA (uusi) 7 artiklan 4 b kohta (uusi) (asetus (EY) N:o 1782/2003)
	(2 b) Lisätään 7 artiklaan 4 b kohta seuraavasti:
	"4 b. Mikäli tukien alentamista tai maksamatta jättämistä sovelletaan 25 artiklan mukaisen paikan päällä tehdyn tarkastuksen aikana havaitun noudattamatta jättämisen seurauksena, sakkoa ei määrätä vastaavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti samasta noudattamatta jättämistä koskevasta tapauksesta.
	Jos kansallisen lainsäädännön noudattamatta jättämisen seurauksena on määrätty sakko, tukien alentamista tai maksamatta jättämistä ei määrätä samasta noudattamatta jättämistä koskevasta tapauksesta.”
Tarkistus 21 1 ARTIKLAN 2 C KOHTA (uusi) 8 artikla (asetus (EY) N:o 1782/2003)
	(2 c) Korvataan 8 artikla seuraavasti:
	"8 artikla
	Uudelleentarkastelu
	Komissio antaa viimeistään 31 päivään joulukuuta 2007 mennessä ja sen jälkeen kahden vuoden välein kertomuksen täydentäviä ehtoja koskevan järjestelmän soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on erityisesti
	– tarkistaa liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia,
	– yksinkertaistaa ja parantaa lakisääteisiä hoitovaatimuksia koskevan luettelon mukaista lainsäädäntöä ja purkaa sen sääntelyä kiinnittämällä erityistä huomiota nitraatteja koskevaan lainsäädäntöön,
	– yksinkertaistaa, parantaa ja yhdenmukaistaa voimassa olevia valvontajärjestelmiä ottaen huomioon mahdollisuudet, joita tarjoutuu indikaattoreiden laatimisesta, pullonkauloihin perustuvasta valvonnasta, yksityisten sertifiointijärjestelmien jo tekemästä valvonnasta, lakisääteiset hoitovaatimukset täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön mukaan jo tehdystä valvonnasta sekä tieto ja viestintätekniikasta,
	Kertomuksiin on myös sisällyttävä täydentävien ehtojen järjestelmän kokonaiskustannuksia koskeva arvio kertomuksen julkaisemista edeltäneeltä vuodelta."
Perustelu
Olisi jatkuvasti ponnisteltava sen suhteen, miten voidaan yksinkertaistaa, parantaa ja yhdenmukaistaa voimassa olevia valvontajärjestelmiä ottaen huomioon mahdollisuudet, joita tarjoutuu indikaattoreiden laatimisesta, pullonkauloihin perustuvasta valvonnasta, yksityisten sertifiointijärjestelmien jo tekemästä valvonnasta, lakisääteiset hoitovaatimukset täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön mukaan jo tehdystä valvonnasta sekä tieto ja viestintätekniikasta. Komission olisi sen vuoksi laadittava kertomus kahden vuoden välein valvoakseen tapahtunutta edistystä ja suunnitellakseen edelleen tehtäviä muutoksia. Erityisesti nitraattidirektiivi vaatisi kriittistä tarkastelua. Lopuksi kertomukseen olisi sisällyttävä erityinen arvio täydentävien ehtojen valvontaa koskevista kustannuksista.
Tarkistus 22 1 ARTIKLAN 2 D KOHTA (uusi) 18 artiklan 1 kohdan e alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
	(2 d) Korvataan 18 artiklan 1 kohdan e alakohta seuraavasti:
	”e) yhdennetty valvontajärjestelmä, joka kattaa erityisesti tukikelpoisuusedellytysten ja täydentäviin ehtoihin liittyvien vaatimusten tarkastamisen;”
Tarkistus 23 1 ARTIKLAN 2 E KOHTA (uusi) 25 artikla (asetus (EY) N:o 1782/2003)
	(2 e) Korvataan 25 artikla seuraavasti:
	"25 artikla
	Täydentäviä ehtoja koskevat tarkastukset
	1. Jäsenvaltioiden on tehtävä paikalla tehtäviä tarkastuksia todetakseen, noudattavatko viljelijät 1 luvussa tarkoitettuja velvoitteita. Tällaiset tiettyä tilaa koskevat tarkastukset on suoritettava enintään yhden päivän kuluessa.
	2. Jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä hallinto- ja valvontajärjestelmiään todentaakseen 1 luvussa tarkoitettujen lakisääteisten hoitovaatimusten ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksen noudattamisen. Jäsenvaltioiden on kuitenkin pyrittävä rajoittamaan tietyllä tilalla paikalla tehtäviä tarkastuksia suorittavien tarkastuslaitosten ja henkilöiden määrää.
	Näiden järjestelmien ja erityisesti direktiivin 92/102/ETY, asetuksen (EY) N:o 1782/2003, asetuksen (EY) N:o 1760/2000 ja asetuksen (EY) N:o 21/2004 mukaisesti perustetun eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän on oltava tämän asetuksen 26 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä yhteensopiva yhdennetyn järjestelmän kanssa.
	3. Jäsenvaltioiden on pyrittävä suunnittelemaan tarkastukset siten, että tilat, joilla voidaan parhaiten suorittaa tarkastuksia tiettynä aikana vuodesta, todellakin tarkastetaan kyseisenä ajanjaksona. Jos tarkastuslaitos ei kuitenkaan kausiluonteisista syistä pysty tarkastamaan kokonaan tai osittain tiettyä lakisääteistä hoitovaatimusta tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta paikalla tehtävän tarkastuksen aikana, vaatimukset katsotaan täytetyiksi.”
Perustelu
Esittelijän alkuperäiseen ehdotukseen lisätään 3 kohta. Jos jäsenvaltioita edellytettäisiin suorittamaan uusi tarkastus, jos tiettyä vaatimusta ei pystytä kausiluonteisista syistä tarkastamaan, tämä lisäisi kohtuuttomasti jäsenvaltioiden valvontakustannuksia.
Tarkistus 24 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 44 artiklan 3 kohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
”Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä tukihakemuksen jättämisvuoden 15 päivänä kesäkuuta.”	”Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä tukihakemuksen jättämisvuoden kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavana viimeisenä jättämispäivänä.”
Perustelu
Kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettava viimeinen jättämispäivä on parempi viitekohta. Muuten viljelijöiden on jäsenvaltioissa, joissa viimeinen jättämispäivä on ennen 15. kesäkuuta, mahdotonta jättää asianmukaista hakemusta, jos lohkoja myydään jäsenvaltion viimeisen jättämispäivän ja 15. kesäkuuta välisenä aikana.
Tarkistus 25 1 ARTIKLAN 5 KOHDAN A ALAKOTHA 143 b artiklan 5 kohdan 1 alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
”Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä tukihakemuksen jättämisvuoden 15 päivänä kesäkuuta.”	”Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä tukihakemuksen jättämisvuoden kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettavana viimeisenä jättämispäivänä.”
Perustelu
Kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettava viimeinen jättämispäivä on parempi viitekohta. Muuten viljelijöiden on jäsenvaltioissa, joissa viimeinen jättämispäivä on ennen 15. kesäkuuta, mahdotonta jättää asianmukaista hakemusta, jos lohkoja myydään jäsenvaltion viimeisen jättämispäivän ja 15. kesäkuuta välisenä aikana.
Tarkistus 26 1 ARTIKLAN 5 KOHDAN B ALAKOHTA 143 b artiklan 6 kohdan 3 alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
Edellä olevan 3, 4, 6, 7 ja 9 artiklan soveltaminen on 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2008 välisenä aikana uusille jäsenvaltioille valinnaista siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2009 noudatettava liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:	Edellä olevan 3, 4, 6, 7 ja 9 artiklan soveltaminen on 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2008 välisenä aikana uusille jäsenvaltioille valinnaista siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2009 noudatettava liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:
a) A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009;	a) A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009;
b) B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010;	b) B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011;
c) C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011.	c) C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.
Bulgariassa ja Romaniassa asetuksen 3, 4, 6, 7 ja 9 artiklan soveltaminen on kuitenkin valinnaista 31 päivään joulukuuta 2011 saakka siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2012 noudatettava liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:	Bulgariassa ja Romaniassa asetuksen 3, 4, 6, 7 ja 9 artiklan soveltaminen on kuitenkin valinnaista 31 päivään joulukuuta 2011 saakka siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2009 noudatettava liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:
a) A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012;	a) A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012;
b) B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013;	b) B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014;
c) C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.	c) C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.
Uudet jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä vaihtoehtoa myös silloin, jos ne päättävät lopettaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen ennen 9 kohdassa säädetyn soveltamiskauden päättymistä.	Uudet jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä vaihtoehtoa myös silloin, jos ne päättävät lopettaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen ennen 9 kohdassa säädetyn soveltamiskauden päättymistä.
Tarkistus 27 1 ARTIKLAN 5 KOHDAN C ALAKOHTA 143 b artiklan 9 kohdan 1 virke (asetus (EY) N:o 1782/2003)
”Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä on kunkin uuden jäsenvaltion käytettävissä soveltamiskauden, joka päättyy vuoden 2010 lopussa.”	”Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä on kunkin uuden jäsenvaltion käytettävissä soveltamiskauden, joka päättyy vuoden 2013 lopussa.”
Perustelu
Uusissa jäsenvaltioissa on tuskin taloudellisesti perusteltua muuttaa nykyinen yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän suorien tukien järjestelmä tilatukimalliksi vuodesta 2010 eikä vuodesta 2013 alkaen. Jotta tilatukijärjestelmä voidaan käynnistää vuonna 2010, uusien jäsenvaltioiden olisi jo aloitettava valmistelutyö ja käytettävä valtavasti rahaa järjestelmään, joka saattaisi olla toiminnassa vain 2–3 vuotta. Tämä aiheuttaa tarpeettoman taloudellisen lisärasitteen jäsenvaltioille, jotka saavat 100-prosenttiset suorat tukensa aikaisintaan vuonna 2013.
Tarkistus 28 1 ARTIKLAN 5 A KOHTA (uusi) 145 artiklan m alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
	(5 a) Korvataan 145 artiklan m alakohta seuraavasti:
	“m) Hallinnollisia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia ja kaukokartoitustarkastuksia koskevat säännöt. Toisen osaston 1 luvun mukaisista tarkastuksista annetuilla säännöillä on varmistettava, että paikan päällä tehtävistä tarkastuksista annetaan säännöllisesti ja riittävästi ennakkotietoja, mikäli tämä ei vaaranna tarkastusten todellista tavoitetta. Säännöillä on myös kannustettava jäsenvaltioita laatimaan hyvin toimiva ja johdonmukainen valvontajärjestelmä."
Perustelu
Siitä ollaan yksimielisiä, että paikan päällä tehtävät tarkastukset ovat tarpeellisia, mikäli niitä voidaan tehdä, koska ei ole oikeudenmukaista ja järkevää odottaa, että nykyaikaisella viljelijällä on aikaa tehdä laajoja ja pitkäkestoisia tarkastuksia ilman ennakkoon ilmoittamatta. Ilmoitettujen tarkastusten olisi rajoituttava seikkoihin, joissa ennakkoon ilmoittaminen antaa viljelijälle mahdollisuuden manipuloida tulosta.
Tarkistus 29 2 ARTIKLA 51 artiklan 3 kohdan 2 alakohta (asetus (EY) N:o 1782/2003)
Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2008. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2009 noudatettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:	Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2008. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2009 noudatettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:
a) A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009;	a) A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009;
b) B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010;	b) B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011;
c) C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011.	c) C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013;
Bulgariassa ja Romaniassa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 3, 4, 6, 7 ja 9 artiklan soveltaminen on kuitenkin valinnaista 31 päivään joulukuuta 2011 saakka siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2012 noudatettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:	Bulgariassa ja Romaniassa asetuksen 3, 4, 6, 7 ja 9 artiklan soveltaminen on kuitenkin valinnaista 31 päivään joulukuuta 2011 saakka siltä osin kuin kyseiset säännökset liittyvät lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tukia saavan viljelijän on 1 päivästä tammikuuta 2012 noudatettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:
a) A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012;	a) A kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012;
b) B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013;	b) B kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014;
c) C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.	c) C kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016;

PERUSTELUT

Johdanto:

Täydentävien ehtojen käyttöönotto oli yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 2003 uudistuksen keskeinen tekijä. Täydentävistä ehdoista tehtiin viljelijöille myönnettävän julkisen tuen ennakkoehto. Näin ensimmäistä pilaria muutetaan maaseudun kehittämispolitiikan suuntaan, koska viljelijöille maksetaan heidän palveluistaan yhteiskunnalle. Viljelijöille maksetaan korvausta siitä, että he noudattavat ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä, joka on yleensä hyvin ankara verrattuna muun maailman normeihin.

Vaikka täydentäviä ehtoja kannatetaan laajalti, niitä on alusta asti arvosteltu niiden soveltamiseen liittyvästä, viljelijöihin ja jäsenvaltioiden hallintoon kohdistuvasta byrokraattisesta taakasta.

Lisäksi on hyvin vaikeata keskittää valvontaa yhteen valvontaelimeen silloin, kun mukana on oltava useita eri aloja ja asiantuntijoita. Komission täytäntöönpanosäännöissä ei ole määräyksiä tarkastusten ennakkoilmoituksista, mikä, tarkastusten laajuus ja pituus sekä tämänhetkiset viljelyolosuhteet huomioon ottaen, aiheuttaa raskaan taakan viljelijöille.

Noin 68:aa prosenttia noudattamatta jättämiseen liittyvistä tapauksista pidettiin vähäisinä, ja ne johtivat suorista tuista laskettuna yhden prosentin sanktioihin. 71 prosenttia noudattamatta jättämiseen liittyvistä tapauksista koski karjan merkintää ja rekisteröintiä (useimmiten yhden korvamerkin puuttumista tai tapauksia, joissa karja oli rekisteröity keskitetysti ilman, että kirjoja pidettiin tilalla, minkä ansiosta jäljitettävyys ei vaarantunut). Täytäntöönpano-säännöissä ei ollut määräyksiä vähäisistä noudattamatta jättämistä koskevista menettelyistä, eikä järjestelmän mukaan ollut mahdollista olla määräämättä sanktiota näissä tapauksissa. Viljelijät pitivät sanktiojärjestelmää sen vuoksi usein suhteettomana sekä tiettyjä tilatyyppejä, etenkin karjatiloja syrjivänä.

Täydentäviä ehtoja pannaan täytäntöön melko eri tavoin eri jäsenvaltioissa, eivätkä viljelijöiden neuvontajärjestelmät useinkaan toimi siten, että ne helpottaisivat viljelijöiden taakkaa.

Komissio antoi täydentäviä ehtoja koskevan järjestelmän soveltamisesta kertomuksen (KOM(2007)147 lopullinen), jossa tehtiin yhteenveto kritiikistä.

Ehdotus asetuksen (EY) 1782/2003 muuttamisesta on osa komission ponnistelua panna kertomuksensa päätelmät täytäntöön. Komission täytäntöönpanosääntöjä koskevista muutoksista keskustellaan parhaillaan neuvoston kanssa.

Esittelijän päätelmät

Esittelijä tukee täydentävien ehtojen järjestelmää, koska hän katsoo, että ne ovat tärkeä väline, jolla viljelijöille myönnettävä julkinen tuki voidaan perustella.

Silti on selvää, että sellainen monimutkainen järjestelmä kuin täydentävät ehdot ei voi toimia ilman asianomaisten viljelijöiden tukea. Sen vuoksi täydentävien ehtojen järjestelmää sinänsä sekä täydentävien ehtojen soveltamisalaan liittyvää lainsäädäntöä olisi yksinkertaistettava, purettava ja parannettava jatkuvasti.

Kun katsotaan komission kertomuksessaan esittämiä lukuja, on selvää, että useat valvotut tilat eivät noudata annettuja standardeja ja että suuri enemmistö noudattamatta jättämistä koskevista tapauksista liittyy vähäisiin tai merkityksettömiin ellei peräti tarpeettomiin laillisiin vaatimuksiin.

Sen takia esittelijä tukee täysimääräisesti kaikkia ponnisteluita yksinkertaistaa täydentäviä ehtoja, kunhan asetettuja tavoitteita ei vaaranneta. Komission ehdotus on selvä askel eteenpäin.

Kaikesta huolimatta ehdotetaan joitakin muutoksia, jotta korostetaan sitä, että yksinkertaistaminen, sääntelyn purkaminen, parantaminen ja yhdenmukaistaminen muodostavat jatkuvan prosessin. Tämän takia esittelijä on ehdottanut, että komissio raportoi säännöllisesti keskittyen myös koko valvontajärjestelmän kustannuksiin, jotta mahdollistetaan asianmukainen kustannus-hyötyanalyysi tulevaisuudessa.

Mikäli kaikki vähäiset noudattamatta jättämistä koskevat tapaukset johtaisivat lisääntyneeseen valvontaan kuten komissio kaavailee, tämä ei olisi oikeasuhtaista eikä auttaisi jäsenvaltioita selviytymään hallinnollisesta työtaakastaan. Tämän vuoksi komission ehdotukseen esitetään vähäisiä muutoksia.

Jotkin standardit, etenkin Natura 2000, eivät sovi järjestelmällisten paikan päällä tehtävien tarkastusten järjestelmään. Tämän vuoksi olisi harkittava järjestelmällisten tarkastusten korvaamista hyvin toimivalla ristiintarkastuksia hyödyntävällä järjestelmällä (Natura 2000:n tapauksessa miltei kaikki noudattamatta jättämistä koskevat tapaukset havaittiin joka tapauksessa ristiintarkastusten avulla).

Uusille jäsenvaltioille, jotka kamppailevat voidakseen perustaa tiloja koskevan hallinnon, joka kattaa kaikki yhteisön laajan maatilalainsäädännön vaatimukset, ja jotka eivät vielä saa täyttä määrää julkista tukea, olisi myönnettävä siirtymäaika, joka on hieman pidempi kuin komission ehdottama ja joka on yhdenmukainen suorien tukien asteittaisen käyttöönoton kanssa.

Päätelmä

Mietintö ei kata kaikkia täydentäviä ehtoja koskevia näkökohtia, koska lukuisia kysymyksiä on käsitelty ainoastaan komission täytäntöönpanosäännöissä ja joistakin näkökohdista on selvästi keskusteltava edelleen. Säännöllistä raportointia koskevalla velvoitteella varmistetaan, että täydentävät ehdot pysyvät asialistalla.

On myös selvää, että kaikkien osapuolten, ei pelkästään komission vaan erityisesti jäsenvaltioiden, on tarpeen varmistaa, että ne ottavat käyttöön järjestelmän, joka täyttää yhteiskunnan vaatimukset ja on mahdollisimman yksinkertainen.

Nykyisten standardien laajentaminen, mistä jotkut ovat keskustelleen YMP:n tulevan terveystarkastuksen yhteydessä, voisi olla vahingollista järjestelmälle yleensä ottaen huomioon, että olemme vielä täytäntöönpanon alkuvaiheessa. Lisäksi uusiin hallinnollisiin ja noudattamisesta aiheutuviin kustannuksiin, jotka liittyvät suoriin tukiin, olisi suhtauduttava epäillen viljelijöille myönnettävien vähenevien tukien valossa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	YMP:n mukaiset suorat tukijärjestelmät (asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttaminen) ja maaseudun kehittämisen tuki Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) (asetuksen (EY) N:o 1698/2005 muuttaminen)
Viiteasiakirjat	KOM(2007)0484 - C6-0283/2007 - 2007/0177(CNS)
EP:n kuuleminen (pvä)	13.9.2007
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AGRI 24.9.2007
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	BUDG 24.9.2007
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa        Päätös tehty (pvä)	BUDG 24.10.2007
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Jan Mulder 12.9.2007
Valiokuntakäsittely	11.9.2007		8.10.2007		21.11.2007
Hyväksytty (pvä)	21.11.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 1 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Vincenzo Aita, Peter Baco, Bernadette Bourzai, Niels Busk, Luis Manuel Capoulas Santos, Giuseppe Castiglione, Albert Deß, Duarte Freitas, Ioannis Gklavakis, Lutz Goepel, Bogdan Golik, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Elisabeth Jeggle, Heinz Kindermann, Diamanto Manolakou, Mairead McGuinness, Rosa Miguélez Ramos, Neil Parish, María Isabel Salinas García, Agnes Schierhuber, Czesław Adam Siekierski, Petya Stavreva, Donato Tommaso Veraldi
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Pilar Ayuso, Katerina Batzeli, Esther De Lange, Jan Mulder, James Nicholson, Zdzisław Zbigniew Podkański
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	26.11.2007