MIETINTÖ tappioiden verokohtelusta rajatylittävissä tilanteissa
30.11.2007 - (2007/2144(INI))
Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Piia-Noora Kauppi
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
tappioiden verokohtelusta rajatylittävissä tilanteissa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon: "Tappioiden verokohtelu rajatylittävissä tilanteissa" (KOM(2006)0824),
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Vero- ja tullipolitiikan merkitys Lissabonin strategian toteuttamisessa" (KOM(2005)0532),
– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, ja etenkin asiat C‑250/95 Futura Participations SA ja Singer vastaan Administration des contributions[1], C‑141/99 Algemene Maatschappij voor Investering en Dienstverlening NV (AMID)[2], C‑397/98 Metallgeschaft, C-446/03 Marks & Spencer plc vastaan David Halsey (Her Majesty's Inspector of Taxes)[3], ja C-231/05 Oy AA[4]
– ottaa huomioon 22. päivän syyskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/45/EY eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä[5],
– ottaa huomioon 13. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman yritysverotuksesta Euroopan unionissa: yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja[6]
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kasvun ja työllisyyden lisäämiseen ja EU-yritysten kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän yhteisön ohjelman toteuttamisesta: ohjelman edistyminen vuonna 2006 ja jatkotoimet yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevan ehdotuksen antamiseksi" (KOM(2007)0223),
– ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta: esteiden ja tehottomuuden poistaminen paremman täytäntöönpanon ja valvonnan avulla[7],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6‑0481/2007),
A. ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden kansallisissa verojärjestelmissä on yhä enemmän otettava huomioon talouden globalisoituminen sekä mukauduttava sisämarkkinoiden sääntöihin ja toimintaan, jotta voidaan saavuttaa Lissabonin strategiassa asetetut kasvu- ja kilpailukykytavoitteet,
B. ottaa huomioon, että talouden globalisoituminen on lisännyt verokilpailua tavalla, joka on johtanut keskimääräisen yritysveroasteen voimakkaaseen supistumiseen teollisuusmaissa viimeisten 30 vuoden aikana,
C. ottaa huomioon, että tämä veroasteiden aleneminen on voimistunut Euroopan unionin viime laajentumisen jälkeen ja että jäsenvaltioissa on vallalla selkeä suuntaus luoda erityisiä verotusjärjestelyjä erityisen liikkuvien yritysten houkuttelemiseksi,
D. ottaa huomioon, että Euroopan unionin alueella on käytössä 27 erilaista verojärjestelmää, mikä estää sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan, aiheuttaa merkittäviä hallinnollisia ja lainsäädännön noudattamiseen liittyviä lisäkustannuksia rajatylittävässä kaupassa ja liiketoiminnassa, haittaa yritysten uudelleenorganisointia ja johtaa päällekkäiseen verotukseen,
E. ottaa huomioon, että sääntöjen avoimuudella, rajat ylittävää toimintaa ehkäisevien veroesteiden poistamisella ja tasavertaisten olosuhteiden luomisella sisämarkkinoilla toimiville EU:n yrityksille Euroopan unioni voi saada taloudellista hyötyä dynaamisen yrityskulttuurin muodossa,
F. ottaa huomioon, että EU:n tasolla toteutettavalla asianmukaisella verojen koordinoinnilla, jolla ei pyritä harmonisoimaan veroasteita, voidaan osaltaan vaikuttaa tuloksellisen verokilpailun hyötyjen jakamiseen yhä laajemmalle yritysten, heidän työntekijöidensä ja kuluttajien kesken,
G. ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jäsenvaltioiden veropolitiikan tehokkaampaa koordinointia,
H. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat perinteisesti pyrkineet koordinoimaan verojärjestelmiään lukuisilla kahdenvälisillä verosopimuksilla, jotka eivät täysin kata rajatylittävien tappiovähennysten kaltaisia kysymyksiä; ottaa huomioon, että Euroopan unionissa kahdenvälinen lähestymistapa on tehottomampi ja johtaa vähäisempään vastaavuuteen kuin monenvälinen ja koordinoitu lähestymistapa; ottaa huomioon, että yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskeva EU:n yhteinen lähestymistapa – kuten CCCTB-ehdotus – on soveliain ratkaisu rajat ylittävien tappioiden ja voittojen kompensoimiseksi sisämarkkinoilla ja johtaa suurempaan avoimuuteen, investointien lisääntymiseen ja kilpailukyvyn kasvuun,
I. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot soveltavat erilaisia säännöksiä sivuliikkeiden, tytäryhtiöiden ja konsernin osien aiheuttamien tappioiden verovähennyksistä, mikä vääristää liiketoimintaa koskevia päätöksiä ja investointitoimia sisämarkkinoilla, millä voi olla seurauksia niiden pitkän aikavälin teollisuusstrategioita ja verotuloja ajatellen,
J. ottaa huomioon, että lähes kaikissa Euroopan unionin verotusjärjestelmissä voittoja ja tappioita verotetaan eri tavalla: toisin sanoen voitot verotetaan sinä verovuonna, jona ne tehdään, mutta tappioiden verotusarvoa ei automaattisesti korvata silloin, kun tappio syntyy; panee merkille, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisessa oikeuskäytännössä ei analysoida riittävästi tätä ajallista muuttujaa ja sen vaikutuksia Euroopan unionin rajatylittävien investointien lisäämiseen,
K. ottaa huomioon, että tappioiden kohtelua rajatylittävissä tilanteissa koskevien verohelpotusten käyttöönotto merkitsisi itse asiassa luopumista yhtiöverotuloista joissakin jäsenvaltioissa ilman tiettyjä lainsäädännöllisiä takeita,
L. ottaa huomioon, että kotimaisten sivuliikkeiden tappiot otetaan automaattisesti huomioon emoyhtiön nettotuloksessa, mutta tilanne on epäselvempi ulkomaisten sivuliikkeiden tai konsernin kotimaisten tai ulkomaisten osien aiheuttamien tappioiden suhteen,
M. ottaa huomioon, että rajatylittävien tappiovähennysten puute muodostaa esteen eräillä markkinoilla ja suosii suuria jäsenvaltioita, joiden kotimarkkinat ovat riittävän suuria mahdollisten tappioiden varalta,
N. ottaa huomioon, että edellä kuvatun kaltainen tilanne asettaa pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) epäedulliseen asemaan, koska ne eivät kykene yhtä hyvin toteuttamaan rajatylittäviä investointeja tappiovähennystä koskevan epävarmuuden ja toimintaansa aloittavien yritysten usein aiheuttamien tappioiden vuoksi,
1. on erittäin huolestunut siitä negatiivisesta vaikutuksesta, joka jäsenvaltioissa rajatylittäviin tappioihin sovellettavilla erilaisilla käytännöillä on sisämarkkinoiden toimintaan;
2. panee merkille, että sijoittautumisvapautta haittaavat toimet ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 artiklan vastaisia, ja siksi ne pitäisi poistaa kohdennetuilla toimilla; palauttaa mieliin, että erilaiset yritysverojärjestelmät estävät kansallisille markkinoille pääsyä ja sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa, vääristävät kilpailua ja estävät yhteisötasolla tapahtuvaa yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamista ja siksi niihin on kiinnitettävä huomiota tässä yhteydessä;
3. katsoo, että kohdennetut toimenpiteet Euroopan tasolla rajatylittävien tappioiden verovähennysten osalta voivat tuoda mukanaan suuria etuja sisämarkkinoiden toiminnalle;
4. ilmaisee tukensa verokohtelua koskevalle komission tiedonannolle, sillä se on tärkeä askel tilanteen korjaamiseksi; vaatii jäsenvaltioilta asianmukaista koordinointia ajoituksen ja ratkaisujen suhteen;
5. korostaa, että kaikki rajatylittävien tappioiden verokohtelua koskevat kohdennetut toimet olisi määriteltävä ja pantava täytäntöön monenvälisen yhteisen lähestymistavan pohjalta ja jäsenvaltioiden yhteensovitetuilla toimilla, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden johdonmukainen kehittyminen; palauttaa mieliin, että tällaiset kohdennetut toimet ovat kuitenkin välikauden toimia ennen CCCTB:n hyväksymistä; katsoo, että CCCTB on kattava pitkän aikavälin keino voittojen ja tappioiden kompensoimista koskevien veroesteiden, siirtohinnoittelun sekä rajatylittävien fuusioiden ja yritysostojen ja saneerausjärjestelyjen ratkaisemiseksi tavalla, jossa sisämarkkinoiden saavutukset viedään päätökseen reilulla kilpailulla;
6. korostaa, että eräät jäsenvaltiot soveltavat erilaisia menetelmiä kaksoisverotuksen poistamiseksi joko hyvittämällä ulkomailla maksettuja veroja (hyvitysmenetelmä) tai jättämällä ulkomaiset tulot veropohjan ulkopuolelle (vapautusmenetelmä); panee merkille, että ainoastaan joillakin vapautusmenetelmää soveltavilla jäsenvaltioilla ei ole lainkaan järjestelmää ulkomaisten sivuliikkeiden tappioiden vähentämiselle;
7. kiinnittää huomiota siihen, että jos pysyvien toimipaikkojen aiheuttamia tappioita ei voida kuitata pääkonttorin ansaitsemilla voitoilla, kohtelussa on selkeä ero puhtaasti kotimaiseen tilanteeseen verrattuna, ja tämä on sijoittautumisvapauden estämistä;
8. pitää ensisijaisena toimenpidettä sellaisten yritysryhmien suosimiseksi, jotka toimivat useammissa jäsenvaltioissa, koska juuri nämä ryhmät kärsivät erilaisesta kohtelusta rajatylittävien tappioiden suhteen, verrattuna yritysryhmiin, jotka toimivat vain yhdessä jäsenvaltiossa;
9. katsoo, että kansallisten järjestelmien eroista johtuvat vääristymät asettavat varsinkin pk-yritykset huonompaan asemaan mahdollisiin kilpailijoihin nähden, ja pyytää tämän vuoksi komissiota hyväksymään kyseistä asiaa koskevia erityistoimia;
10. palauttaa mieliin, että tytäryhtiöiden ja emoyhtiöiden (konsernien) välisten tappioiden vähentämisestä on olemassa vain harvoja kokonaisjärjestelmiä ja että konserneissa tappioita ei siksi oteta huomioon yhtä automaattisesti kuin yrityksen sisällä;
11. huomauttaa, että useimmissa jäsenvaltioissa kotimaiset konsernitappiot voidaan vähentää, jolloin niitä kohdellaan tosiasiassa yhtenä kokonaisuutena, mutta harvoissa jäsenvaltioissa ei ole vastaavaa järjestelmää rajatylittäville tilanteille; palauttaa mieliin, että rajatylittävien konsernivähennysten puute voi vääristää investointipäätöksiä sekä sijainnin että oikeudellisen muodon osalta (sivuliike vai tytäryhtiö);
12. tunnustaa, että kotimaisten järjestelmien ulottaminen rajatylittäviin tilanteisiin on vaikeaa, sillä veropohjat ovat erilaisia;
13. kehottaa tunnustamaan tappioiden verohelpotuksia rajat ylittävissä tilanteissa koskevan järjestelmän merkityksen, vaikkakin on syytä huomata, että tappioiden verohelpotuksia rajat ylittävissä tilanteissa koskevaa järjestelmää on työstettävä edelleen perinpohjaisesti; ehdottaa, että olisi päätettävä, rajoitetaanko tappioiden verohelpotukset rajat ylittävissä tilanteissa tytäryhtiöihin suhteessa emoyhtiöön vaiko päinvastoin, ja että tällaisen järjestelmän, jonka mukaisesti tytäryhtiön voitoilla voitaisiin korvata emoyhtiön tappioita, talousarviovaikutuksia on arvioitava perusteellisesti;
14. katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion Marks & Spencerin asiassa mukautuu jäsenvaltioiden oikeuteen päättää omista verojärjestelmistään, erityisesti veronkiertoa koskevien säännösten suhteen;
15. panee merkille, että tuomioistuimen tuomio Oy AA:n asiassa osoittaa, että voittoja ja tappioita kohdellaan erilaisilla tavoilla eri kansallisissa verojärjestelmissä, ja siksi on epäselvää voidaanko tappioita yhdistää konsernin sisällä kaikissa rajatylittävissä tilanteissa silloinkaan, kun tappiot ovat lopullisia, mikä johtaa Marks & Spencerin asiassa esiin tulleeseen suhteettomaan tilanteeseen;
16. katsoo, että useissa jäsenvaltioissa toimivia konserneja olisi kohdeltava samoin kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimivia konserneja; korostaa, että ulkomaisten tytäryhtiöiden tappioita koskevissa tilanteissa on vältettävä emoyhtiön kaksoisverotusta, vero-oikeuden on jakauduttava jäsenvaltioiden välillä tasapainoisella tavalla, tappiota ei saa ottaa huomioon kahdesti ja veronkierron riski on estettävä;
17. pitäisi hyödyllisenä yritysryhmän määritelmää ja luonnetta koskevan vuoropuhelun käynnistämistä Euroopan unionissa, kun otetaan huomioon, että Euroopassa on yhteisiä instituutioita, kuten eurooppayhtiö tai eurooppaosuuskunta; tässä yhteydessä tarkoituksena ei kuitenkaan ole rajoittaa rajatylittävien tappioiden verokohtelutoimien soveltamisalaa ainoastaan tällaisiin instituutioihin;
18. toistaa, että yritysryhmän käsitteen määrittely on tärkeää, jotta yritykset eivät ottaisi tilaisuudesta vaarin ja jakaisi voittojaan ja tappioitaan eri jäsenvaltioiden kesken; katsoo, että yritysryhmän määrittelyssä saattaisi olla eduksi yksilöidä yrityksen tietyt erityispiirteet yritysneuvostoista annetun direktiivin 94/45/EY mukaisella tavalla tai kuten yhteisön laajuisia yrityksiä tai yhteisön laajuisia yritysryhmiä koskevalla menettelyllä työntekijöille ilmoittamiseksi ja heidän kuulemisekseen;
19. pitää myönteisenä tappioiden verokohtelua rajatylittävissä tilanteissa käsittelevässä komission tiedonannossa ehdotettuja kolmea vaihtoehtoa; ilmaisee tukensa kohdennetuille toimille, joilla mahdollistettaisiin ulkomaisten tytäryhtiöiden aiheuttamien tappioiden tehokas ja välitön vähentäminen (vuosittainen eikä vain määräaikainen kuten Marks and Spencerin tapauksessa), jolloin tappioiden takaisinotto tapahtuisi emoyhtiölle määrättävällä vastaavan suuruisella lisäverolla heti, kun tytäryhtiö olisi palannut voitolliseksi;
20. suosittelee, että kyseisten veronkierron torjuntaan tarkoitettujen ehdotusten täytäntöönpanemiseksi tutkitaan mahdollisuutta luoda automaattinen tiedonvaihtojärjestelmä alv-tietojen vaihtojärjestelmän mallin mukaisesti, mikä takaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden tarkistaa muissa jäsenvaltioissa toimivien tytäryhtiöiden negatiivisen verotuspohjan todenperäisyyden;
21. kehottaa komissiota silti tutkimaan edelleen mahdollisuuksia luoda yrityksille yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja niiden EU:n laajuiselle toiminnalle;
22. toteaa, että on erittäin tärkeää tutkia edelleen, millä tavoin tappioiden verokohtelua rajatylittävissä tilanteissa koskeva ehdotus voisi edistää yksinomaan pk-yritysten rajatylittävää toimintaa;
23. toteaa, että yksittäisten jäsenvaltioiden täytäntöönpanemat tappioiden verokohtelua rajatylittävissä tilanteissa koskevat kohdennetut toimet eivät yksinään ratkaise kilpailun vääristymiseen liittyvää ongelmaa ja sisämarkkinoilla toimivien EU:n yritysten kalliita noudattamiskustannuksia, jotka johtuvat 27 erilaisen verotusjärjestelmän ylläpidosta;
24. korostaa, että jäsenvaltioiden on edettävä koordinoidusti, kun ne ottavat käyttöön kohdennettuja toimia tappioiden verokohtelussa rajatylittävissä tilanteissa yhdessä yrityksessä tai konsernissa; muistuttaa, että jäsenvaltioiden koordinointia verotusasioissa on lisättävä ja kehottaa komissiota omaksumaan aktiivisen roolin asiassa;
25. tukee komission pyrkimyksiä perustaa Euroopan laajuinen CCCTB; panee merkille, että CCCTB johtaa suurempaan avoimuuteen ja tehokkuuteen antamalla yrityksille mahdollisuuden toimia samoilla säännöillä ulkomailla ja kotimaassa, luomalla yhtäläiset mahdollisuudet ja edistämällä EU:n yritysten kilpailukykyä, lisäämällä rajatylittävää kauppaa ja investointeja luomalla siten olosuhteet, joissa sisämarkkinoista on mahdollista saada suurin mahdollinen hyöty investointeja ja kasvua ajatellen, sekä vähentää merkittävästi hallinnollisia rasitteita ja noudattamiskustannuksia sekä mahdollisuutta verojen kiertämiseen ja petoksiin;
26. palauttaa mieliin, että CCCTB tarkoittaa veropohjaa koskevia yhteisiä sääntöjä, eikä millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen määrittää omat veroasteensa;
27. pitää myönteisenä komission aikomusta ottaa käyttöön CCCTB myös tehostetun yhteistyön puitteissa; huomauttaa kuitenkin, että tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisumalli, koska ilman koko EU:n kattavaa järjestelmää avoimuuden ja alhaisempien hallintokustannusten myötä saatavat edut voivat osittain lieventyä;
28. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PERUSTELUT
JOHDANTO
Tämä komission tiedonanto perustuu tiedonantoon ”Jäsenvaltioiden välittömien verojen koordinointi sisämarkkinoilla" (KOM(2006) 823) ja siinä tuodaan ilmi komission kaksoisstrategia sisämarkkinoiden verotuksen esteiden poistamiseksi pitkän aikavälin ratkaisulla (CCCTB), johon liittyy jäsenvaltioiden verotuspolitiikan yhteistyöhön ja koordinointiin perustuvia lyhyen aikavälin kohdennettuja toimia, ilman että kyse on harmonisoinnista.
Tiedonannossaan komissio tutkii mahdollisuuksia keskittyä ongelmaan, joka aiheutuu siitä, ettei tappiovähennystä ole olemassa rajatylittävissä tilanteissa, ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaiset päätökset etenkin Marks & Spencerin asiassa.
ONGELMA JA KOMISSION EHDOTTAMAT VAIHTOEHDOT
Voittoja ja tappioita kohdellaan kaikissa EU:n verotusjärjestelmissä eri tavalla: voitot verotetaan sinä verovuonna, jona ne tehdään, mutta tappioiden verotusarvoa ei korvata silloin, kun tappio syntyy. Sen vuoksi tappiot on kuitattava tulevia voittoja vastaan. Jos yrityksellä on kotimaassaan useita sivuliikkeitä, se voi vähentää tappiot ja sitä verotetaan periaatteessa automaattisesti nettotuloksen perusteella. Tilanne on erilainen niillä yrityksillä, joilla on sivuliikkeitä useissa jäsenvaltioissa. Komissio palauttaa mieliin, että konsernin tappioiden rajatylittävä vähentäminen ei periaatteessa ole mahdollista, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Rajatylittävien tappioiden erilainen kohtelu vaikuttaa sisämarkkinoiden toimintaan; se suosii kotimaisia investointeja sekä rajatylittäviä investointeja suurempiin jäsenvaltioihin; samalla se suosii enemmän suuria yrityksiä kuin pk-yrityksiä. Tämän seurauksena elinkeinoelämä ja yritykset maksavat korkeampia hintoja.
Yrityksen sisällä syntyvien tappioiden suhteen komissio kannustaa jäsenvaltioita voimakkaasti uudistamaan verojärjestelmiään, jotta tappiot otettaisiin automaattisesti huomioon yrityksen nettotuloksessa, kuten tällä hetkellä jo tapahtuu kotimaisissa tilanteissa.
Konsernin sisällä syntyvien tappioiden suhteen komissio kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja toteuttamaan tappioiden vähentämistä koskevan kotimaisen konserniverotusjärjestelmän, joka tarjoaa vastaavan kohtelun kuin yksittäisten yritysten sisällä syntyneiden tappioiden vähentämisessä. Tiedonannossa esitetään kolme vaihtoehtoista menetelmää: i) pysyvä tappiosiirto ilman mahdollisuutta tappioiden takaisinottoon; ii) väliaikainen tappiosiirto jossa sallitaan vähennettyjen tappioiden takaisinotto tytäryhtiön palattua voitolliseksi; ja iii) tytäryhtiön tulosten nykyinen verotuskäytäntö, jossa tytäryhtiön kotivaltiossaan maksamat verot hyvitettäisiin niistä veroista, jotka maksetaan emoyhtiön jäsenvaltiossa kyseessä olevan tytäryhtiön tuloista.
ESITTELIJÄN KANTA
Euroopan unioni on maailman suurin kilpailukykyyn perustuva yhtenäinen markkina-alue. Sen verotuksen kilpailukyky kaipaa kuitenkin parantamista. Toisiin suuriin yhtenäismarkkinoihin (Yhdysvallat, Japani, Kiina) verrattuna EU:lla on suuri määrä verotuksesta johtuvia esteitä. Tiedonannossa esitetyt toimet ovat askel kohti kilpailukykyisempää verotusympäristöä EU:n yrityksille.
Esittelijä pitää myönteisenä komission lähestymistapaa ja tukee kaksoisstrategiaa, joka perustuu jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä toteutettaviin lyhyen aikavälin konkreettisiin toimiin. Näillä toimilla pyritään poistamaan häiriötekijöitä ja parantamaan kyseisen jäsenvaltion houkuttelevuutta investointikohteena ja siten toimimaan Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti.
Vaikka välitön verotus ei sinällään kuulukaan yhteisön toimivaltaan, jäsenvaltioille jätettyä toimivaltaa on kuitenkin käytettävä yhteisön oikeuden mukaisesti. Vaikka monet tässä yhteydessä esille tulleet kysymykset ratkaistaan jäsenvaltioiden kahdenvälisillä sopimuksilla, rajatylittävien tappioiden korvaamisen kaltaiset kysymykset eivät kuulu nykyisin voimassaolevien sopimusten piiriin, kuten tuomioistuimen tuomiot osoittavat. Lisäksi OECD:n prosessissa ja kahdenvälisissä sopimuksissa ei tässä mielessä oteta täysin huomioon EU-ulottuvuutta.
Monissa jäsenvaltioissa toimivia konserneja pitäisi kohdella mahdollisimman pitkälti samalla tavalla kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimivia konserneja.
Vaikka esittelijä suhtautuukin myönteisesti kaikkiin kolmeen tiedonannossa esitettyyn vaihtoehtoon, esittelijän mielestä erityistä kannustusta tarvittaisiin kohdennetuille toimille, jotka mahdollistaisivat tehokkaan ja nopean ulkomaisten tytäryhtiöiden tappioiden vähentämisen (vuosittaisen eikä vain määräaikaisen kuten Marks and Spencerin tapauksessa), jolloin tappioiden takaisinotto tapahtuisi emoyhtiölle määrättävällä lisäverolla heti, kun tytäryhtiö olisi palannut voitolliseksi. Tällä vaihtoehdolla vältettäisiin parhaiten erityisesti pk-yritysten vaivana olevia kassavirtaongelmia ja vaikutuksia rajatylittäviin investointeihin pienemmissä jäsenvaltioissa.
Tiedonantoon sisältyvien toimien kaltaisten kohdennettujen toimien käyttöönotto ei kuitenkaan saisi estää komissiota hakemasta aktiivisesti ratkaisua siihen, miten voitaisiin luoda EU:n laajuinen konsernivoittojärjestelmä, jossa tytäryhtiöitä kohdeltaisiin kuin sivuliikkeitä.
Esittelijä kehottaa komissiota varmistamaan, että antaessaan yksittäistä ehdotusta se suosisi niitä, jotka haluavat löytää asianmukaisen tasapainon sisämarkkinoiden tarpeiden ja jäsenvaltioiden verokantojen väärinkäytön ja rapautumisen estämisen välillä. Tässä suhteessa esittelijä kannustaa komissiota jatkamaan työtään yhteisten perusteiden luomiseksi konsernien yritysverotukselle.
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.11.2007)
talous- ja raha-asioiden valiokunnalle
tappioiden verokohtelusta rajatylittävissä tilanteissa
(2007/2144(INI))
Valmistelija: Giuseppe Gargani
EHDOTUKSET
Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. on erittäin huolestunut siitä negatiivisesta vaikutuksesta, joka jäsenvaltioissa rajatylittäviin tappioihin sovellettavilla erilaisilla käytännöillä on sisämarkkinoiden toimintaan;
2. katsoo, että kohdennetut toimenpiteet Euroopan tasolla rajatylittävien tappioiden verovähennysten osalta voivat tuoda mukanaan suuria etuja sisämarkkinoiden toiminnalle;
3. pitää ensisijaisena toimenpidettä sellaisten yritysryhmien suosimiseksi, jotka toimivat useammissa jäsenvaltioissa, koska juuri nämä ryhmät kärsivät erilaisesta kohtelusta rajatylittävien tappioiden suhteen, verrattuna yritysryhmiin, jotka toimivat vain yhdessä jäsenvaltiossa;
4. katsoo erityisesti, että kansallisten järjestelmien eroista johtuvat vääristymät asettavat varsinkin pienet ja keskisuuret yritykset huonompaan asemaan mahdollisiin kilpailijoihin nähden, ja pyytää tämän vuoksi komissiota hyväksymään tätä asiaa koskevia erityistoimia;
5. ehdottaa komissiolle, että sen esittämistä toimista etusijalle asetetaan väliaikainen tappiosiirto (niin kutsuttu "vähennys/palautusjärjestelmä") ja että se panee tätä varten alulle perusteellisen analyysin tällaisten toimien tarjoamista mahdollisuuksista;
6. kehottaa komissiota kuitenkin tutkimaan muitakin keinoja, erityisesti sitä silmällä pitäen, että otettaisiin käyttöön yrityksille vahvistettu yhteinen veropohja, joka helpottaisi huomattavasti kohtaamaan vaikeudet, joita syntyy rajatylittävien tappioiden osalta.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
20.11.2007 |
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
24 0 0 |
|
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Carlo Casini, Bert Doorn, Cristian Dumitrescu, Monica Frassoni, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Neena Gill, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Klaus-Heiner Lehne, Katalin Lévai, Antonio López-Istúriz White, Hans-Peter Mayer, Manuel Medina Ortega, Aloyzas Sakalas, Diana Wallis, Tadeusz Zwiefka |
||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Mogens N.J. Camre, Charlotte Cederschiöld, Vicente Miguel Garcés Ramón, Luis de Grandes Pascual, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Gabriele Stauner |
||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Toine Manders, Tomáš Zatloukal |
||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
21.11.2007 |
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
34 4 1 |
|
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Mariela Velichkova Baeva, Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Slavi Binev, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Ieke van den Burg, Christian Ehler, Jill Evans, Elisa Ferreira, Donata Gottardi, Benoît Hamon, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Sophia in 't Veld, Piia-Noora Kauppi, Wolf Klinz, Kurt Joachim Lauk, Andrea Losco, Cristobal Montoro Romero, Joseph Muscat, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Dariusz Rosati, Heide Rühle, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Manuel António dos Santos, Margarita Starkevičiūtė, Ivo Strejček,, Cornelis Visser, Sahra Wagenknecht |
||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Harald Ettl, Ján Hudacký, Werner Langen, Thomas Mann, Gianni Pittella, |
||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Holger Krahmer, |
||