MIETINTÖ Alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa

31.1.2008 - (2007/2190(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Gisela Kallenbach

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan seurannasta – kohti eurooppalaista aluekehityksen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintaohjelmaa

(2007/2190(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin alueellisen agendan (”alueellinen agenda”), Leipzigin peruskirjan kestävästä eurooppalaisesta kaupungista (”Leipzigin peruskirja”), jotka molemmat hyväksyttiin aluesuunnittelusta ja kaupunkien kehittämisestä vastaavien ministerien neuvoston epävirallisessa kokouksessa Leipzigissä 24.–25. toukokuuta 2007, ja Euroopan unionin alueellisen agendan täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintaohjelman (”ensimmäinen toimintaohjelma”, joka hyväksyttiin aluesuunnittelusta ja aluekehityksestä vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Ponta Delgadassa (Azoreilla) 23.–24. marraskuuta 2007 ,

–   ottaa huomioon neljännen kertomuksen taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta (KOM(2007)0273) (”neljäs kertomus yhteenkuuluvuudesta”),

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehityssuunnitelman (ESDP), joka hyväksyttiin aluesuunnittelusta vastaavien ministerien epävirallisessa kokouksessa Potsdamissa 11. toukokuuta 1999,

–   ottaa huomioon Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkon (ESPON) vuoden 2006 työohjelman tulokset,

–   ottaa huomioon ehdotuksen ESPON 2013 -työohjelmaksi,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 158 ja 159 artiklan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6‑0000/2007),

A.  katsoo, että alueellinen monimuotoisuus, monikeskuksisuus ja tiivisrakenteinen kaupunki ovat yhteisön alueen olennaisia rakennepiirteitä,

B.   ottaa huomioon, että yhteisön kansalaisten enemmistö asuu nykyään kaupungeissa,

C.  katsoo, että Euroopan unionin aluekehityksen tämänhetkisiin haasteisiin kuuluvat ilmastonmuutos, asutuksen hajautuminen (urban sprawl) ja maankäyttö, energiankäyttö, väestörakenteen muutos, mukaan lukien EU:n maaseutualueiden ja muiden alueiden väestökato, laajentumisen vaikutukset taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä globalisaation erilaiset alueelliset vaikutukset, kuten kasvava kuilu rikkaiden ja vähemmän vauraiden alueiden välillä sekä kaupunkien ja maaseudun eriarvoinen kehitys yhdessä rakennemuutoksen kanssa,

D.  ottaa huomioon, että alueellisessa agendassa asetetut tavoitteet ovat tasapainoisen ja monikeskuksisen kaupunkijärjestelmän kehittäminen ja kaupunkien ja maaseudun välisen suhteen uudistaminen, innovatiivisten alueellisten klustereiden muodostaminen, infrastruktuurin ja tiedon tasavertaisen saatavuuden varmistaminen, Euroopan laajuisen riskinhallinnan edistäminen, luonnon ja kulttuuriperinnön kestävä kehittäminen, harkittu käyttö ja suojelu,

E.   ottaa huomioon, että Leipzigin peruskirjassa asetetut tavoitteet vahvistavat integroitua kaupunkipolitiikkaa koskevien aloitteita luomalla ja turvaamalla laadukkaita julkisia tiloja, ajanmukaistamalla infrastruktuuriverkostoja ja parantamalla energiatehokkuutta, edistämällä aktiivista innovaatiota ja koulutusta sekä – erityisesti epäsuotuisassa kehityskierteessä olevien kaupunginosien kohdalla – edistämällä ympäristöystävällistä, tehokasta ja kohtuuhintaista kaupunkiliikennettä, jatkamalla rakennetun ympäristön laadun kohentamiseen tähtääviä strategioita, vahvistamalla paikallistaloutta ja paikallista työmarkkinapolitiikkaa sekä tarjoamalla lapsille ja nuorille suunnattuja ennaltaehkäiseviä koulutustoimenpiteitä,

F.   katsoo, että aluesuunnittelu on paras väline maankäytön ja asutusrakenteen ohjaamiseksi jäsenvaltioissa, niiden alueilla ja kaupungeissa sekä elinolojen ja kehitysmahdollisuuksien määrittämiseksi paikan päällä,

G.  katsoo, että alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan tavoitteiden saavuttamisen takaamiseksi tarvitaan strategisen hallinnon välineenä toimivan koheesiopolitiikan lisäksi muitakin toimenpiteitä, erityisesti alueellisten vaikutusten arviointia, kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja aluetarkkailua,

H.  katsoo, että huomattavia alueellisia vaikutuksia on koheesiopolitiikan lisäksi maaseudun kehittämispolitiikalla; katsoo, että näitä kahta politiikkaa ei ole kuitenkaan integroitu riittävästi ja että sen vuoksi olisi vahvistettava synergioita, jotka paljastavat maaseudun todellisen kehityspotentiaalin ja lisäävät maaseudun vetovoimaa ja kilpailukykyä, mikä auttaisi vastustamaan maaseudun väestökatoa,

I.    katsoo, että julkisen tilan, luonnon ja kulttuurimaiseman sekä arkkitehtuurin laadulla on suuri merkitys kaupunkien ja maaseudun asukkaiden elinolosuhteiden kannalta ja että ne ovat ratkaisevia pehmeitä tekijöitä, jotka ohjaavat sijaintivalintoja,

J.    katsoo, että luovuus ja innovointi ovat ratkaisevia voimavaroja globalisoituneeseen tietoyhteiskuntaan siirryttäessä; näin ollen kestävän alue- ja kaupunkikehityksen menestys on selkeästi riippuvainen paikallisen luovuuspotentiaalin kehittymisestä,

K.  katsoo, että ”Baukultur” (korkealaatuinen rakennuskulttuuri) eli suunnittelun ja rakentamisen laatuun ja menettelyihin vaikuttavien kulttuuristen, taloudellisten, teknologisten, sosiaalisten ja ympäristönäkökohtien summa on merkittävä osa integroitua kaupunkipolitiikkaa,

L.   katsoo, että kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää, että kehitettyjen hankkeiden on muodostettava pitkän aikavälin suunnitelma, johon sisältyy taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen ulottuvuus, ja jossa keskeiset kumppanit ovat täysin mukana kaupunkien kehittämisohjelmien suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioimisessa,

M.  katsoo, että kokonaisvaltainen lähestymistapa koheesion alueelliseen ulottuvuuteen ei koostu pelkästään maankäytön suunnittelusta ja kaupunkien kehittämistä koskevista toimista ja politiikoista, koska lopullisena tavoitteena on varmistaa tasapaino Euroopan kansalaisten välillä heidän asuinpaikastaan riippumatta, ja sitä tavoitetta ei voida saavuttaa ainoastaan maankäytön suunnittelulla,

1.   katsoo, että alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan tavoitteet voidaan saavuttaa vain noudattamalla kokonaisvaltaista, monialaista ja yhtenäistä kehitysstrategiaa, jolla pannaan täytäntöön kokonaisvaltainen lähestymistapa;

2.   ehdottaa koheesiopolitiikan väliarvioinnin puitteissa ja vuoden 2013 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevat pohdinnat huomioon ottaen, että arvioidaan missä määrin kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpano voisi olla sitova edellytys rakennerahastojen ohjelmasuunnittelun ja hankevalintojen yhteydessä; sen saavuttamiseksi kehottaa päätöksentekijöitä vapaaehtoisesti sitoutumaan uusien yhteistyömenetelmien käyttöönottamiseen;

3.   pitää ilahduttavana kaupunkien kehittämisestä vastuussa olevien EU:n ministerien Leipzigissa pidetyssä epävirallisessa kokouksessa 24. ja 25. toukokuuta 2007 tekemää päätöstä perustaa hallitustenvälinen työryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Saksa, määrittelemään ja selventämään Jessica-aloitteen toteuttamiseen liittyviä kysymyksiä;

4.   pitää tässä yhteydessä ilahduttavana komission yksiköidenvälisen työryhmän perustamista käsittelemään kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanoa koskevia ehdotuksia ja kehottaa komissiota työskentelemään läheisessä yhteistyössä kaikkien talouselämän kumppaneiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa ja varmistamaan heidän osallistumisensa kaikkeen alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaan päätöksentekoon; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille tämän työn edistymisestä;

5.   vaatii vuoden 2013 jälkeisen koheesiopolitiikan suunnittelun yhteydessä erityisesti alueellisten erityispiirteiden ja tarpeiden huomioon ottamista ja niihin perustuvaa aluekohtaista eriyttämistä; suosittelee, että käytetään täytäntöönpanoon suuntautuneita tutkimukseen ja pysyvään seurantaan perustuvia suunnitteluvälineitä, jotka mainitaan Leipzigin peruskirjassa;

6.   kehottaa komissiota ja neuvostoa koheesiopolitiikan väliarvioinnin yhteydessä hyödyntämään paremmin synergiat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kanssa koko alueen kehittämiseksi; suosittelee vuoden 2013 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevien pohdintojen yhteydessä koordinoimaan tiiviisti koheesiopolitiikkaa ja maatalouspolitiikkaa, jotta voidaan lisätä mahdollisuuksia parantaa maaseudun elämänlaatua;

7.   huomauttaa, ettei innovointipotentiaalia ole ainoastaan kaupunkiseuduilla vaan että huippusuorittajiin Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa kuuluu myös joitakin syrjäisiä ja maaseutuun kuuluvia alueita; kehottaa komissiota tarkastelemaan entistä enemmän näiden alueiden menestystekijöitä työstääkseen niiden pohjalta kehitysmallin maaseutualueiden pienempiä ja keskisuuria kaupunkeja varten;

8.   painottaa kumppanuuden merkitystä ja tehtävien jakoa kaupunkien ja maaseudun välillä alueen tasapainoiseksi ja kestäväksi kehittymiseksi kokonaisuutena; vaatii kaupunkien ja maaseudun viranomaisia toimimaan yhteistyössä kaikkien julkisten ja yksityisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan määritellä yhteiset voimavarat sekä laatia yhteisiä alueellisia ja niitä pienempien yksiköiden kehittämisstrategioita niin, että unionin kaikille kansalaisille voidaan turvata paremmat elinolosuhteet ja elämänlaatu; kehottaa tulevia puheenjohtajavaltioita järjestämään aluekehityksestä ja kaupunkien kehittämisestä vastaavien ministerien epävirallisia kokouksia, joissa näitä asioita käsitellään;

9.   kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan Euroopan unionin yleisen talousarvion tarkistuksen yhteydessä huomioon alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan ja ryhtymään laadullisiin sopeuttamistoimenpiteisiin, joiden avulla voidaan paremmin ottaa huomioon alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet EU:n politiikassa; katsoo, että muutamana tulevana vuotena tämän saavuttamiseksi on toteutettava lainsäädäntötoimia;

10. kehottaa neuvostoa määrittämään alueiden ja kaupunkien kannalta tärkeät seikat tavoitteeksi tarkistaessaan Lissabonin ja Göteborgin strategioita (kestävä kehitysstrategia) kevään 2008 huippukokouksessa;

11. vaatii jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti toimia alueellisen agendan tavoitteiden saavuttamiseksi ja panemaan Leipzigin peruskirjan täytäntöön;

12.     kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tosiasiallisen monitasoisen hallintojärjestelmän hengessä ottamaan huomioon Euroopan unionin alueellisen monimuotoisuuden ja noudattamaan toissijaisuusperiaatetta, ottamaan paikallisen ja alueellisen tason hallinnot, mukaan luettuna rajatylittävät julkiset viranomaiset, ja kumppanuusperiaatteen pohjalta talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä asiaan liittyvät kansalaisjärjestöt mukaan alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan täytäntöönpanoa koskevaan toimintaohjelmaan, ja tukee aktiivisesti tätä pyrkimystä; korostaa, että kaikkien mukana olevien toimijoiden olisi pidettävä tätä yhteistyötarvetta myönteisenä, sillä on yhdenmukainen toiminta on tehokasta;

13. Muistuttaa informaatio- ja viestintäteknologioiden keskeisestä roolista alueiden kehitysnäkymille tulevaisuudessa ja suosittelee sen vuoksi, kuten alueellisessa agendassa todetaan, infrastruktuurin, kuten laajakaistakaapelien, yhdistämistä uusiin liikenne- ja viestintäohjelmiin;

14. kehottaa komissiota tekemään järjestelmällisen analyysin keskeisten EU-politiikkojen alueellisista vaikutuksista, niin kuin jäsenvaltiot sopivat ensimmäisen toimintasuunnitelman toimintalinjassa 2 sekä tekemään arvion uusien lakiesitysten alueellisista seurauksista; kiinnittää tässä yhteydessä huomion ESPONin kehittämien arviointimenetelmien tarjoamiin mahdollisuuksiin;

15. tunnustaa, että korkealaatuinen esiopetus ja kouluopetus, elinikäinen oppiminen, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset ovat perustana kaupunkien ja alueiden kehittymiselle;

16. vaatii luovia talouden aloja koskevan politiikan integroimista alueiden ja kaupunkien kehittämiseen pitäen tavoitteena luoda käytettävissä olevien välineiden (koheesiopolitiikka, alue- ja kaupunkisuunnittelu) avulla olosuhteet, jotka parantavat tilaisuuksia ja mahdollisuuksia luovaan ja innovatiiviseen toimintaan; painottaa, että osana tätä prosessia on tärkeää ottaa huomioon myös tilan laatu;

17. pitää väestökehityksen takia välttämättömänä kaupunkien ja alueiden sopeutumiskyvyn parantamista, jonka yhteydessä painopisteet on asetettava itsenäiseen kehittämiseen ja vapaaehtoistyön vahvistamiseen;

18. painottaa, että väestökehitys aiheuttaa uusia haasteita työmarkkinoille, mahdollisuuksille käyttää sosiaali- ja terveyspalveluja, asumiselle ja suunnittelulle yleensä; toteaa, että väestön ikääntymistä voidaan pitää mahdollisuutena luoda uusia työpaikkoja kasvavilla markkinoilla ja uusia tuotteita ja palveluja, jotka parantavat ikääntyneiden ihmisten elämänlaatua; painottaa, että niin sanottu "hopeatalous" on tärkeä paikallisella ja alueellisella tasolla;

19. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan periaatteellisesti alueensa kaikissa osissa yleishyödyllisten palvelujen käytettävyyden ja saatavuuden antaakseen ihmisille erilaisilla alueilla mahdollisuuden hyödyntää alueensa erityisiä mahdollisuuksia ja potentiaalia; kehottaa ottamaan erityisesti huomioon epäedullisessa asemassa olevien väestöryhmien kuten vammaisten, maahanmuuttajien, etnisten vähemmistöjen, pitkäaikaistyöttömien ja vähän ammatillista koulutusta saaneiden tarpeet ja naisten erityiset tarpeet; kehottaa komissiota, tukiessaan yleishyödyllisiä palveluja ja julkisia hankintoja koskevien toimintapuitteiden soveltamista, antamaan alue- ja paikallishallinnon yhteisöille mahdollisuuden ottaa paremmin huomioon paikalliset tarpeet ja paikalliset toimijat ja lisäämään niiden joustavuutta;

20. pyytää komissiota Lissabonin sopimuksen mukaisen, aluesuunnittelua koskevan yhteisön uuden toimivallan puitteissa laatimaan ESPONin työn pohjalta tiedonannon yhteisön kehyksen luomisesta alueellisten vaikutusten arvioimiseksi hanketasolla;

21. muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen voimaan astumisen jälkeen on ensimmäisen toimintaohjelman täytäntöönpanon puitteissa vahvistettava yhteistyötä ja koordinaatiota Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä;

22. on erittäin tyytyväinen siihen, että Lissabonin sopimuksessa ilmoitetaan tavoitteeksi alueellinen yhteenkuuluvuus yhdessä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kanssa ja määrätään EU:n ja jäsenvaltioiden välisestä jaetusta lainsäädäntövallasta tällä alalla; toteaa, että Lissabonin sopimuksessa tunnustetaan se seikka, että saariin, vuoristoihin, raja-alueisiin ja erittäin syrjäisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin vaikuttavat alueelliset haasteet on kohdattava, sillä ne vaikuttavat kielteisesti EU:n talouden yleiseen kilpailukykyyn; kehottaa komissiota täydentämään ensimmäistä toimintaohjelmaa konkreettisilla ehdotuksilla yhteisön toimenpiteiksi ja aloitteiksi;

23. korostaa, että alueelliselle yhteenkuuluvuudelle ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää; kehottaa sen vuoksi komissiota laatimaan selkeän määritelmän alueelliselle yhteenkuuluvuudelle ja antamaan luettelon tavoitteista Euroopan unionin aluekehitykselle tulevassa alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa vihreässä kirjassaan; odottaa, että korkein prioriteetti annetaan tavoitteelle, että kaikilla unionin kansalaisilla on, riippumatta siitä, missä he EU:ssa asuvat, yhtäläiset mahdollisuudet kehitykseen ja palvelujen käyttämiseen;

24. suosittelee ESDP:n kehittämistä edelleen ja vaatii uusien jäsenvaltioiden ottamista täysimääräisesti mukaan suunnitelmaan;

25. pitää tärkeänä arvioida säännöllisesti alueellisen agendan täytäntöönpanon edistymistä; kehottaa neuvostoa, komissiota ja kaikkia asianosaisia toimijoita arvioimaan sekä edistystä ensimmäisen toimintaohjelman yksittäisten toimenpiteiden täytäntöönpanossa että näiden toimenpiteiden vaikutuksia ja niiden panosta kestävään aluekehitykseen Euroopassa;

26. kehottaa neuvostoa sopimaan mahdollisimman pian yksinkertaisista ja määrällisistä indikaattoreista EU:n alueellisen kehityksen seuraamiseksi; kehottaa ottamaan vuosittaisen maankäytön yhdeksi näistä aluekehityksen indikaattoreista;

27. huomauttaa, että näitä indikaattoreita voitaisiin käyttää tavoitetietoina aluekehityksen ohjaamisessa; ehdottaa, että neuvosto ja komissio käyttävät näitä indikaattoreita jäsenvaltioiden suoritusten vertaamiseen (bench-marking) ja parhaita käytäntöjä koskevan tietokannan luomiseen;

28. kannattaa neuvoston aikomusta esittää jokaiselle epäviralliselle ministerineuvostolle yhteinen kertomus ensimmäisen toimintaohjelman täytäntöönpanosta; ehdottaa neuvostolle, että tämä harkitsisi yhteisön aluekehitystä koskevaa vastavuoroisen oppimisen ohjelmaa (Mutual Learning Programme) kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi jäsenvaltioiden välillä;

29. korostaa, että on tärkeää parantaa koordinaatiota alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan välillä; pahoittelee tässä yhteydessä, ettei neuvosto ole vielä hyväksynyt Leipzigin peruskirjan tavoitteiden täytäntöönpanoa koskevaa toimintaohjelmaa, ja kehottaa tulevia neuvoston puheenjohtajavaltioita huolehtimaan asiasta ja takaamaan siten Leipzigin peruskirjan järjestelmällisen seurannan;

30. suhtautuu myönteisesti neuvoston puheenjohtajavaltion Slovenian aloitteeseen valmistella ja edistää toimenpiteitä, jotka vahvistavat koordinaatiota alueiden ja kaupunkien kehittämisen välillä alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan tavoitteiden vuorovaikutuksen vahvistamiseksi;

31. viittaa komission neljännen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan kertomuksen päätelmiin, joissa kaupungit ja kaupunkialueet nähdään väestön, taloudellisen voiman ja innovaation keskuksina; pitää ilahduttavina ehdotuksia innovatiivisten alue- ja kaupunkiklustereiden muodostamisesta, ja kehottaa soveltamaan näitä klustereita myös EU:n sisä- ja ulkorajojen yli;

32. kehottaa komissiota ja neuvostoa vahvistamaan – ottaen erityisesti huomioon Urban Audit -kaupunkitutkimuksen työn – Leipzigin peruskirjan mukaisesti kaupunkien kestävyyden vertailemiseen käytettäviä indikaattoreita, kuten esimerkiksi energiankulutus henkeä kohden, julkisen paikallisliikenteen osuus kokonaisliikennemäärästä tai kasvihuonekaasupäästöt henkeä kohden;

33. korostaa kaupunkien keskeistä roolia Lissabonin strategian saavuttamisessa ja kehottaa sen vuoksi laatimaan kokonaisvaltaisen ja hyvin koordinoidun kaupunkien kehittämisstrategian, jota kaikki hallinnon tasot sekä yksityinen sektori tukevat;

34. pyytää komissiota kiinnittämään enemmän huomiota kysymykseen asutuksen hajautumisesta (urban sprawl); kehottaa jäsenvaltioita – maiseman rikkoutumisen ongelman ja kaupunkien kasvun jäsenvaltioissa aiheuttaman maankäytön lisääntymisen takia – toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä ja strategioita maankäytön rajoittamiseksi;

35. suosittelee, että jäsenvaltiot antaisivat etusijan kaupunkien sisäiselle kehittämiselle ulkoisen kehittämisen sijaan, siis sitä, että prioriteetti asetettaisiin olemassa olevien rakennusten uudelleenkäytölle ja käyttämiselle muuhun tarkoitukseen ennen kaikkea kestävän tilankäytön avulla, ennen kuin rakennetaan uudelle maalle;

36. pitää ilahduttavana sitä, että Leipzigin peruskirjassa korostetaan kuljetusmuotojen välisiä yhteyksiä; korostaa yhdennetyn ja kestävän liikennejärjestelmän merkitystä ja paremman pyöräily- ja jalankulkuinfrastruktuurin huomattavaa merkitystä erityisesti suuremmissa kaupungeissa; kehottaa komissiota selvittämään tehokkaampia mekanismeja, joilla voidaan tukea paikallisia viranomaisia strategioiden kehittämisessä yhdennettyjä liikenneverkostoja varten erityisesti vähiten kehittyneillä alueilla;

37. toteaa pahoitellen, että sosiaaliset ja taloudelliset erot kasvavat varsinkin EU:n kaupunkiseuduilla ja kaupungeissa, mutta myös maaseudulla; kehottaa jäsenvaltioita tarttumaan tähän ongelmaan tehokkaammin ja ottamaan sen paremmin huomioon rakennerahastovarojen jakamista koskevassa ohjelmasuunnittelussa;

38. katsoo, että kaupungeilla on erityinen vastuu yhteisön ilmastonsuojelutavoitteiden saavuttamisessa koska niillä on ainutlaatuinen mahdollisuus tarjota potentiaalisia ratkaisuja, jotka vaikuttavat kasvihuonepäästöjen supistumiseen maailmanlaajuisesti; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ilmastonsuojelun kaupunkien kehittämiseen kaikkia aloja koskevana tavoitteena;

39. katsoo, että investoinnit ympäristöä vahingoittamattomaan teknologiaan, kuten innovatiivisiin ehkäisy-, lievennys- ja mukauttamistoimenpiteisiin, tarjoaa merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia pitkällä aikavälillä;

40. toteaa, että kaupunkialueet kärsivät ilmastonmuutoksesta voimakkaammin silloin kun puhtaan ilman käytävien puuttuminen johtaa lämmön kohoamiseen entisestään ja saastuttavien aineiden suurempiin pitoisuuksiin;

41. pyrkii edistämään ponnisteluja integraation ja sosiaalisen ja alueellisen koheesion parantamiseksi etenkin rakennetun ympäristön puutteiden korjaamisen ja ympäristöolosuhteiden parantamisen avulla, noudattamalla tasapainoista kaupunkialueiden kehittämispolitiikkaa, eli vakauttamalla ongelmakortteleita ja tarjoamalla houkuttelevia asuin- ja työskentelyalueita ja vapaa-ajanvieton mahdollisuuksia;

42. vaatii integroimaan paremmin köyhät asuinalueet; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia tunnistamaan varoittavat signaalit tiettyjen kaupunginosien tilan heikentymisestä ja tehostamaan ponnistuksia sellaisten sosiaalista integraatiota koskevien toimien toteuttamiseksi, joilla vähennetään eriarvoisuuksia ja estetään sosiaalista syrjäytymistä; muistuttaa pk-yritysten tärkeästä tehtävästä taloudellisen kehityksen ja alueellisen kilpailukyvyn kannalta paitsi köyhillä asuinalueilla, myös kaikilla kaupunkialueilla;

43. kehottaa komissiota tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman puitteissa tukemaan entistä enemmän hankkeita, jotka edistävät kestävään kaupunkialueiden hallintaan liittyvää kehittämistä ja kokemustenvaihtoa, energiaa säästävien toimintatapojen ja teknologioiden edistämistä, kaupunkien ympäristöongelmien ratkaisua sekä kaupunkien osallistumista ilmastonmuutoksen torjumiseen;

43. kehottaa komissiota seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman puitteissa tukemaan entistä enemmän hankkeita, jotka edistävät kestävään kaupunkialueiden hallintaan liittyvää kehittämistä ja kokemustenvaihtoa, kaupunkien ympäristöongelmien ratkaisua sekä kaupunkien osallistumista ilmastonmuutoksen torjumiseen;

44. katsoo, että kaupunki-identiteetin ja aktiivisen kaupunkilaisuuden vahvistaminen voi osaltaan edistää Leipzigin peruskirjan täytäntöönpanon onnistumista; kehottaa komissiota ja neuvostoa käynnistämään alueellisen vuoropuhelun, jotta yleisö voisi osallistua paremmin elvyttämissuunnitelmien laatimiseen ja kaupunkialueiden kehittämiseen

45. kehottaa jäsenvaltioita jan niiden alueita ja kaupunkeja ottamaan korkealaatuisen rakennuskulttuurin (”Baukultur”) luomisen ja asianmukaisten ja kohtuuhintaisten asuntojen saatavuuden entistä enemmän huomioon ratkaisevina tekijöinä sosiaalisen osallistumisen ja kaupunkien elämänlaadun kannalta kaupunkien kestävän kehittämisen yhteydessä, ja kiinnittämään samalla erityistä huomiota julkisen tilan laatuun erityisesti rakennustaiteellisen muotoilun laadun osalta keinona turvata Euroopan unionin kansalaisten parempi hyvinvointi;

46. kehottaa neuvostoa ja erityisesti puheenjohtajavaltioita Sloveniaa ja Ranskaa rakentamaan sen edistyksen varaan, jota puheenjohtajavaltiot Saksa ja Portugali saavuttivat alueellisen yhteenkuuluvuuden suhteen ja jatkamaan ehdotusten tekemistä tällä alalla; katsoo, että kun otetaan huomioon, että tähän asti painopiste on ollut kaupungeissa, kaupunkien ja maaseudun suhteessa ja maankäytön suunnittelussa, tulevissa aloitteissa on otettava enemmän huomioon epäedullisessa asemassa olevien alueiden, kuten saarten, vuoristojen, raja-alueiden ja erittäin syrjäisten tai harvanastuttujen alueiden vaatimukset;

47. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle.

PERUSTELUT

Tausta

Aluesuunnittelusta ja kaupunkikehityksestä vastaavat EU:n ministerit hyväksyivät 24.–25. toukokuuta 2007 Leipzigissa pitämässään epävirallisessa ministerikokouksessa alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan.

EU:n ministerit sopivat näin Euroopan aluekehityksen tulevien haasteiden yhteisen analyysin pohjalta Euroopan unionin kehityksen alueellisista painopisteistä ja suosituksista integroiduksi kaupunkien kehittämispolitiikaksi ottaen siinä huomioon erityisesti epäsuotuisasti kehittyvät kaupunkialueet.

Alueellinen agenda on jäsenvaltioiden monivuotisen hallitustenvälisen yhteistyön tulos ja perustuu edelleenkin voimassa olevan Euroopan aluekehityssuunnitelman (ESDP) kolmeen keskeiseen tavoitteeseen:

§  tasapainoisen ja monikeskuksisen kaupunkijärjestelmän kehittäminen ja kaupunkien ja maaseudun välisen suhteen uudistaminen

§  infrastruktuurin ja tiedon tasavertaisen saatavuuden varmistaminen

§  luonnon ja kulttuuriperinnön kestävä kehittäminen, harkittu käyttö ja suojelu.

Alueellisen agendan hyväksyminen vahvistaa alueellista ulottuvuutta ja on jatkoa pyrkimyksille määritellä paremmin alueellisen koheesion käsite ja kehittää sitä edelleen. Jo EY:n perustamissopimuksen 2, 6, 16 ja 158 artiklan perusteella alueellinen yhteenkuuluvuus otettiin huomioon koheesiopolitiikan kolmantena ulottuvuutena. Alueellinen yhteenkuuluvuus ilmoitetaan perustamissopimuksen tavoitteeksi uudistussopimuksessa, ja siinä on määräys EU:n ja jäsenvaltioiden kilpailevasta lainsäädäntötoimivallasta tällä alalla.

Kaupunkikehityksestä vastaavat EU:n ministerit sopivat Leipzigin peruskirjasta, vaikka EU:lla ei ole kaupunkikehityksen alalla lainsäädäntötoimivaltaa. Kaupunkiulottuvuus tulee kuitenkin Euroopan tasolla entistä suuremman huomion kohteeksi erityisesti koheesiopolitiikan kehittämisen kannalta. Yhä etenevästä taajamoitumiskehityksestä seuraa monenlaisia haasteita. Näitä ovat kaupunginosien rappeutuminen, kaupunginsisäisten liikenneverkkojen ylikuormittuminen, maaperän sulkeminen rakentamisella, ympäristön vahingoittuminen ja sosiaaliset ongelmat. Leipzigin peruskirja pohjautuu ennen kaikkea seuraaviin tuloksiin:

§  Lillen toimintasuunnitelmaan vuodelta 2000

§  Urban Acquis -asiakirjaan vuodelta 2004

§  Bristolin sopimukseen vuodelta 2005.

Kohti ensimmäisen toimintaohjelman hyväksymistä

EU:n ministerit hyväksyvät 23. marraskuuta 2007 Azoreilla pidettävässä epävirallisessa ministerineuvostossa alueellisen agendan täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintaohjelman. Toimintaohjelma antaa kehyksen konkreettisille yksittäisille toimille, jotka on tarkoitus toteuttaa alueellisen agendan tavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2010 tehtävään ensimmäiseen arviointiin mennessä. Tässä erotetaan viisi tehtäväaluetta:

§  alueellisen agendan täytäntöönpano ministerien toimivaltaan kuuluvalla alueella

§  EU:n kannalta keskeisiin asioihin vaikuttaminen ja alakohtaisten politiikkojen alue- ja kaupunkiulottuvuuden lujittaminen

§  hallinnon monitasoisuuden lujittaminen

§  EU:n alueellisen kehityksen arviointi ja vertailu

§  ensimmäisen toimintaohjelman täytäntöönpanon koordinointi ja arviointi ja alueellista koheesiota ja kestävää aluekehitystä koskevan viestintästrategian kehittäminen.

Toimintaohjelman on tarkoitus käynnistää dynaaminen prosessi, jolla voidaan vaikuttaa myönteisesti Euroopan aluekehitykseen alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan tavoitteiden mukaisesti.

Euroopan parlamentin rooli

Euroopan parlamentti osallistui alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan laadintaan, on tuonut aktiivisen panoksensa prosessiin ja haluaa seurata kriittisesti täytäntöönpanon kehitystä.

Aluekehitysvaliokunta hyväksyi 27. helmikuuta 2007 kannanoton, joka sisälsi alueellista agendaa ja Leipzigin peruskirjaa koskevat suositukset ja jossa se vaati muun muassa toimintaohjelmaa, joka sisältää täsmälliset arviointiperusteet ja mitattavissa olevat tavoitteet.

Myös valiokunta-aloitteinen mietintö – joka on jatkoa aluekehitysvaliokunnan aktiiviselle osallistumiselle päätettäessä alueellisesta toimintasuunnitelmasta, Leipzigin peruskirjasta ja ensimmäisestä toimintaohjelmasta – tuo tärkeän panoksen tasapainoisen ja kestävän EU:n aluekehityksen toteuttamiseen.

Mietinnöstä päätetään ennen EU:n kevään huippukokousta, jonka ohjelmassa on keskustelu Lissabonin ja Göteborgin strategioista, jotta alue- ja kaupunkiulottuvuuden kannalta tärkeät seikat otettaisiin näissä strategioissa paremmin huomioon.

Täytäntöönpanon onnistumisen edellytykset

Alueellisessa agendassa ja Leipzigin peruskirjassa muotoillut tavoitteet voidaan saavuttaa vain kokonaisvaltaisella, monialaisella ja yhtenäisellä kehitysstrategialla. Siksi on ehdottoman välttämätöntä soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, sekä vertikaalisesti että horisontaalisesti.

Vertikaalisesti kokonaisvaltainen lähestymistapa merkitsee hallinnon eri tasojen (paikallinen, alueellinen, kansallinen ja eurooppalainen) parempaa yhteensovittamista ja yhteistyötä, johon osallistuvat kaikki ne paikalliset ja alueelliset toimijat, joihin asia vaikuttaa, ja kansalaisyhteiskunta (sidosryhmät). Toimintaohjelman ei tulisi olla vain asiasta vastaavia EU:n ministereitä koskeva toimintakehotus, vaan kaikki hallinnon tasot olisi saatava osallistumaan tavoitteiden toteuttamiseen. Erityisesti paikallisten ja alueellisten toimijoiden olisi sitouduttava tavoitteisiin, koska näillä toimijoilla on erityinen merkitys pyrittäessä aluesuunnittelulle asetettuihin tavoitteisiin[1].

Kaupunkikehitys voi olla onnistunutta vain silloin, kun se ymmärretään kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden politiikaksi. Kaupunkeja ympäröivät alueet hyötyvät kaikesta siitä, mitä kaupungit voivat tarjota, mutta kaupungit tarvitsevat yhtä kipeästi niiden ympärillä olevia alueita sellaisten tehtävien suorittamiseen, joista ne eivät voi itse riittävästi selviytyä. Esimerkkeinä tästä voivat olla vapaa-ajan toiminnot tai vesihuolto. Kun otetaan huomioon kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden väliset tiiviit sidokset, erityisesti materiaali-, pääoma- ja henkilövirrat, on selvää, että kaupunkien on solmittava kumppanuuksia niitä ympäröivien alueiden kanssa. Sitä varten on luotava sopivia hallintorakenteita, jotka mahdollistavat synergioiden hyödyntämisen ja joilla vältetään epäterve kilpailu resursseista. Byrokraattiset ja poliittiset esteet on voitettava. Alueellisella yhteistyöllä on keskeinen asema kaupunki- ja maaseutualueiden välisen vastakkainasettelun välttämisessä ja synergioiden mahdollisimman tehokkaassa hyödyntämisessä. Maaseutualueiden erityisosaaminen antaa tärkeän panoksen Euroopan alueelliseen monimuotoisuuteen.

Kestävä alue- ja kaupunkikehitys vaatii myös horisontaalisesti kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Alakohtaiset politiikat eivät saa olla aluesuunnittelun tai kaupunkikehityksen tavoitteiden kanssa ristiriidassa, vaan niiden on oltava niiden kanssa yhdenmukaisia. Tämän vuoksi on analysoitava, mitä vaikutuksia alakohtaisilla politiikoilla, esimerkiksi liikennepolitiikalla tai energiapolitiikalla, on laajemman tai suppeamman alueen kannalta. Tällainen lähestymistapa auttaa osaltaan estämään sosiaalista syrjäytymistä ja tukemaan epäsuotuisasti kehittyviä kaupunkialueita. Siksi on toteutettava kokonaisvaltainen kehitysstrategia, joka ottaa huomioon eri osa-alueet kuten koulutuksen, työmarkkinat, liikennepolitiikan ja rakentamiskulttuurin.

Lisäksi koheesiopolitiikka on avainasemassa alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan tavoitteiden saavuttamisessa. Koheesiopolitiikka on rahoitusvolyyminsa perusteella kestävän alue- ja kaupunkikehityksen merkittävin ohjausväline. Rakennerahastovarojen myöntämistä olisi suunnattava aikaisempaa voimakkaammin aluepoliittisia tavoitteita vastaavasti – kuten monikeskuksisen kaupunkirakenteen edistämiseen tai ilmastonmuutoksen tarpeelliseksi tekemään Euroopan laajuiseen riskinhallintaan.

Kaupungeilla on erityinen vastuu yhteisön ilmastonsuojelutavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteeksi on asetettava ilmastoystävällinen kaupunki, ja ilmastonsuojelu vahvistettava kaikkia aloja koskevaksi ja kaikissa suhteissa huomioon otettavaksi asiaksi. Rakennerahastot voivat vaikuttaa tähän esimerkiksi tukemalla ensisijaisesti ilmastoystävällisempiä liikenneratkaisuja ja energiatehokasta rakentamista.

Konkreettisia ehdotuksia alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan täytäntöönpanon parantamiseksi

Tasapainoinen alue- ja kaupunkikehitys on mahdollista saavuttaa vain taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen yhteisvaikutuksella. Aluepolitiikassa on kyse alueen koko kehityksen suunnittelusta ja ohjauksesta (asuntoalueiden rakentaminen, kauppa/liiketoiminta/teollisuus, liikenne, infrastruktuuri, luontoalueet, maatalous), missä kaupunkialueilla on aina ollut niiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen tehtävän vuoksi erityinen asema.

Yksi Portugalin puheenjohtajakauden painopisteistä on alueellisen agendan tavoitteiden toteuttaminen. Jäsenvaltiot ovat alueellisessa agendassa sopineet alueellisen agendan ensimmäisestä arvioinnista Unkarin puheenjohtajakaudella vuonna 2010. Tällainen arviointi on järkevä vain siinä tapauksessa, että konkreettisia tavoitteita ja toteutunutta kehitystä verrataan keskenään. Siksi on välttämätöntä, että ensimmäisen toimintaohjelman toteuttamisen yhteydessä määritellään konkreettiset, mitattavissa olevat indikaattorit, joiden avulla EU:n alueiden kehitystä voidaan arvioida. Tätä varten olisi hyödynnettävä ehdotuksia, jotka sisältyvät ESPON-tutkimuksiin (esimerkiksi ESPON 1.1.1 monikeskuksisuudesta, ESPON 1.14 väestökehityksestä ja ESPON 1.2.1 liikenteestä).

Lissabonin uudistusohjelmassa alueellinen yhteenkuuluvuus ilmoitetaan perustamissopimuksen tavoitteeksi, ja siinä EU:lle ja jäsenvaltioille annetaan tällä alalla kilpaileva toimivalta. Komission olisi hyödynnettävä tätä perustaa ja edistettävä aloitteilla alueellisen agendan täytäntöönpanoa ja kehitettävä sitä edelleen avoimen koordinointimenetelmän puitteissa.

Tähän kuuluu – uusien EU:n tason lainsäädäntöhankkeiden alueellisten vaikutusten arvioinnin ohella – EU:n politiikkojen alueellisen vaikutuksen tarkempi analyysi. Eräät ESPON- tutkimukset ovat jo tuottaneet tällä alalla ensimmäisiä tuloksia, jotka olisi otettava päätöksenteossa huomioon[2]. Alakohtaisten EU:n politiikkojen alueellisten vaikutusten aikaisempaa systemaattisempi analyysi on kokonaisvaltaisen lähestymistavan tehokkaan soveltamisen edellytys. Tätä varten ESPON on kehittänyt alueellisten vaikutusten arviointimenetelmiä, joista TEQUILA on moniulotteisen analyysin menetelmä[3]. Uusi ESPON 2013 -ohjelma, jonka budjetti on 34 miljoonaa euroa, voisi edistää tätä asiaa edelleen.

Tietoisuutta aluepolitiikan ja alakohtaisten EU:n politiikkojen vaikutuksista on lisättävä käymällä EU:n keväthuippukokouksessa rakennerahastoja koskevan keskustelun yhteydessä keskustelu alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan täytäntöönpanosta. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kokonaisvaltaisen lähestymistavan tärkeyteen ja alueellisen monimuotoisuuden varmistamiseen.

Komission ehdotuksesta ja ESPON:in työhön pohjautuen olisi laadittava yhtenäinen Euroopan laajuinen kehys alueellisten vaikutusten arvioimiseksi hanketasolla. Eräissä jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Itävallassa, Belgian Valloniassa ja Portugalissa, on jo tällainen väline. Siitä saatuja kokemuksia voitaisiin hyödyntää keskustelussa. Tällainen arviointikehys olisi otettava käyttöön ennen kaikkea rakennerahastoista tuetuissa suurhankkeissa. Tämä on välttämätöntä erityisesti siksi, että tuettavia hankkeita valittaessa voitaisiin painottaa voimakkaammin alueellisia vaikutuksia. Myös maankäytön vähentäminen ja kaupunkikeskusten monipuolinen käyttö asuin- ja työpaikkoina ovat alueellisia tavoitteita, joiden tulisi olla nykyistä paljon korostetummin rakennerahastovarojen myöntämisen ehtona.

Lissabonin strategian täytäntöönpanon yhteydessä kansallisissa strategisissa viitekehyksissä on otettava paremmin huomioon alue- ja kaupunkiulottuvuus, ja sen on oltava osa komission avoimen koordinointimenetelmän puitteissa toteuttamaa esikuva-analyysia. Lisäksi alue- ja kaupunkinäkökohdat on otettava näkyvämmin huomioon eurooppalaisten politiikkojen arvioinnissa ja muotoilussa, esimerkiksi talousarviotarkistuksen, maaseutupolitiikan tai EU:n liikennepolitiikan puitteissa.

Yhteenveto

Alueellisessa agendassa ja Leipzigin peruskirjassa asetettujen tavoitteiden toteuttaminen ei ole itsetarkoitus, vaan tarkoituksena on saada aikaan kestävä kehitysstrategia kaikkien EU:n kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi. EU:lle ei ole ominaista ainoastaan voimakas alueellinen monimuotoisuus ahtaalla alueella, vaan myös korkea elämisen laatu – mikä johtuu ennen kaikkea Euroopan kyvystä ymmärtää alueidenkäytön suunnittelun ja kestävän kaupunki- ja aluepolitiikan tärkeys. Tätä valttia EU:n olisi vaalittava jatkossakin. Alueellisen agendan ja Leipzigin peruskirjan onnistunut täytäntöönpano voi antaa tähän ratkaisevan panoksen.

• [1]  ks. mm. European Commission, "Spatial impacts of Community policies and costs of non-coordination".
• [2]  ks. mm. "Territorial effects of structural funds, ESPON project 2.2.1".
• [3]  Draft ad-hoc note, Policy Department B, EP, "Follow-up of the TA and the Leipzig Charter: Towards a European Action Programme for spatial development and territorial cohesion".

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	23.1.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	51 1 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alfonso Andria, Emmanouil Angelakas, Stavros Arnaoutakis, Elspeth Attwooll, Jean Marie Beaupuy, Rolf Berend, Jana Bobošíková, Victor Bostinaru, Antonio De Blasio, Bairbre de Brún, Petru Filip, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Ambroise Guellec, Pedro Guerreiro, Zita Gurmai, Marian Harkin, Jim Higgins, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Mieczysław Edmund Janowski, Gisela Kallenbach, Tunne Kelam, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Jamila Madeira, Mario Mantovani, Sérgio Marques, Miroslav Mikolášik, James Nicholson, Lambert van Nistelrooij, Jan Olbrycht, Maria Petre, Markus Pieper, Pierre Pribetich, Wojciech Roszkowski, Grażyna Staniszewska, Margie Sudre, Oldřich Vlasák, Vladimír Železný
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Peter Baco, Jan Březina, Brigitte Douay, Den Dover, Jill Evans, Emanuel Jardim Fernandes, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Dariusz Maciej Grabowski, Mirosław Mariusz Piotrowski, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Christa Prets, Miloslav Ransdorf, Czesław Adam Siekierski, László Surján
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Vladimir Urutchev