MIETINTÖ sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä

11.2.2008 - (2007/2182(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Feleknas Uca
Valmistelija (*): Gabriela Cretu,
Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2007/2182(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0035/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0035/2008

Keskustelut :

PV 13/03/2008 - 3
CRE 13/03/2008 - 3

Äänestykset :

PV 13/03/2008 - 4.8
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0103

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (*)
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä

(2007/2182(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission 8. maaliskuuta 2007 esittämän tiedonannon "Sukupuolten tasa‑arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysyhteistyössä" (KOM(2007)0100),

– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2007 hyväksytyt yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston sekä jäsenvaltioiden hallitusten edustajien neuvostossa pidetyn kokouksen päätelmät "Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen kehitysyhteistyössä",

– ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 806/2004 sukupuolten tasa-arvon edistämisestä kehitysyhteistyössä[1],

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 137 artiklan ja 141 artiklan,

– ottaa huomioon vuonna 2000 esitetyn Euroopan unionin perusoikeuskirjan[2] ja erityisesti sen 23 artiklan,

– ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

– ottaa huomioon Beijingissä syyskuussa 1995 pidetyn naisten neljännen maailmankokouksen, Beijingissä hyväksytyn julistuksen ja toimintakehyksen sekä seuranta-asiakirjat, jotka hyväksyttiin 9. kesäkuuta 2000 ja 11. maaliskuuta 2005 YK:n erityisistunnoissa Beijing +5 ja Beijing +10 ja jotka koskivat lisätoimia ja -aloitteita Beijingin julistuksen ja toimintakehyksen täytäntöönpanemiseksi,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa syyskuussa 2000 hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet ja erityisesti tavoitteen, joka koskee sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja naisten vaikutusvallan lisäämistä edellytyksenä nälän, köyhyyden ja sairauksien poistamiselle niin, että toteutetaan tasa-arvo kaikilla koulutuksen tasoilla ja kaikenlaisessa työssä sekä taataan yhtäläinen resurssien hallinta ja yhtäläinen edustus julkisessa elämässä ja politiikassa,

– ottaa huomioon komission kertomuksen vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteista 2000–2004 (SEC(2004)1379),

– ottaa huomioon 16.–17. joulukuuta 2004 Brysselissä pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät, joissa vahvistettiin Euroopan unionin täysi sitoutuminen vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteisiin ja johdonmukaiseen politiikkaan,

– ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tehtävistä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi[3] ja 20. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman Vuosituhannen kehitystavoitteiden puolimatkassa[4],

– ottaa huomioon 17. marraskuuta 2005 antamansa päätöslauselman Afrikan kehitysstrategiasta[5] ja 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta[6],

– ottaa huomioon 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Afrikan maatalouden edistämisestä[7],

– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 hyväksymän päätöslauselman naisten asemasta, rauhasta ja turvallisuudesta (päätöslauselma 1325 (2000)) ja erityisesti sen 1 kohdan, jossa jäsenvaltioita kehotetaan takaamaan naisten edustuksen lisääminen päätöksenteon kaikilla tasoilla kansallisissa, alueellisissa ja kansainvälisissä elimissä,

– ottaa huomioon neuvoston sekä neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission tavanneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Euroopan konsensus" (Euroopan konsensus kehityspolitiikasta), joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005[8], sekä joulukuussa 2007 hyväksytyn julkilausuman humanitaarista apua koskevasta Euroopan konsensuksesta[9],

– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen[10] sellaisena kuin se on muutettuna 25. kesäkuuta 2006 Luxemburgissa allekirjoitetulla kumppanuussopimusta (Cotonoun sopimus) muuttavalla sopimuksella[11],

– ottaa huomioon yhdenmukaistamista koskevan Rooman sopimuksen, joka allekirjoitettiin 25. helmikuuta 2003 yhdenmukaistamista käsitelleen korkean tason foorumin jälkeen, sekä 2. maaliskuuta 2005 hyväksytyn tuen tehokkuutta koskeneen Pariisin julistuksen,

– ottaa huomioon Montereyssä maaliskuussa 2002 pidetyn kehitysavun rahoitusta käsitelleen kansainvälisen konferenssin sekä Johannesburgissa syyskuussa 2002 pidetyn kestävää kehitystä käsitelleen maailman huippukokouksen,

– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen naisten asemaa käsittelevän toimikunnan 49. istunnon maaliskuussa 2005 hyväksymän loppuraportin,

– ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman vuonna 2006 esitetyn kertomuksen "En Route to Equality",

– ottaa huomioon YK:n väestörahaston maailman väestöä käsitelleet vuosien 2005 ja 2006 kertomukset "The Promise of Equality: Gender Equity, Reproductive Health and the Millennium Development Goals" sekä "A Passage to Hope: Women and International Migration",

– ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006[12] kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta,

– ottaa huomioon tilastot, jotka perustuvat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) jäsenten kesäkuussa 2007 julkistettuun raporttiin sukupuolten tasa-arvoa koskevan politiikan seurannasta vuosina 2004–2005, ja ottaa huomioon OECD:n vuonna 2006 julkistaman raportin sukupuolten tasa-arvosta ja tuen antamisesta,

– ottaa huomioon maaliskuussa 2000 esitetyn kasvua ja työpaikkoja käsittelevän Lissabonin strategian,

– ottaa huomioon Afrikan naisten oikeuksia koskevan pöytäkirjan eli niin kutsutun Maputon pöytäkirjan, joka tuli voimaan 26. lokakuuta 2005,

– ottaa huomioon neuvoston 5. ja 6. joulukuuta 2007 esittämät päätelmät sen tarkastelusta, miten jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet ovat toteuttaneet Beijingin toimintaohjelmaa, ja erityisesti puheenjohtajavaltio Portugalin laatiman mukaan liitetyn kertomuksen, joka sisälsi naisia ja köyhyyttä koskevia indikaattoreita,

– ottaa huomioon Kairossa syyskuussa 1994 pidetyn YK:n kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin, Kairossa hyväksytyn toimintaohjelman sekä tuloksena saadut asiakirjat, jotka hyväksyttiin YK:n Kairo+5-erityisistunnossa ja jotka koskivat lisätoimia vuonna 1999 hyväksytyn toimintaohjelman toteuttamiseksi,

– ottaa huomioon Brysselissä esitetyn kehotuksen ryhtyä toimiin konfliktien yhteydessä ja muutoin esiintyvän seksuaalisen väkivallan käsittelemiseksi (kesäkuu 2006),

– ottaa huomioon Maputon toimintasuunnitelman, joka koskee maanosan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä oikeuksia koskevan poliittisen kehyksen saattamista toimintavalmiiksi 2007–2010 ja joka hyväksyttiin Afrikan unionin syyskuussa 2006 pitämässä erityisistunnossa,

– ottaa huomioon Brysselin toimintakehyksen ja terveyttä ja kestävää kehitystä koskeneet suositukset, jotka AKT-maiden terveysministerit hyväksyivät Brysselissä lokakuussa 2007,

– ottaa huomioon julistuksen sukupuolten välisestä tasa-arvosta keskeisenä kysymyksenä muuttuvassa yhteiskunnassa sekä vastaavan toimintaohjelman, joka hyväksyttiin 5:nnessä Euroopan ministerineuvostossa,

– ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvosta vastaavien ministerien Luxemburgissa 4. helmikuuta 2005 pitämän kokouksen ministeritason julistuksen,

– ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyj:n 7. joulukuuta 2004 Sofiassa hyväksytyn päätöksen 14/04 Etyj:n vuoden 2004 toimintasuunnitelmasta sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi,

– ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän Kansainyhteisön toimintasuunnitelman 2005–2015,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6‑0035/2008),

A. toteaa, että ihmisoikeuksia käsitelleessä YK:n maailmankokouksessa 25. kesäkuuta 1993 hyväksytyn Wienin julistuksen mukaan naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat erottamaton, luovuttamaton ja jakamaton osa yleisiä ihmisoikeuksia,

B. toteaa, että kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaan sukupuolten tasa-arvo on yhteinen periaate, ja EU ottaa sukupuoleen liittyvät kysymykset asianmukaisella tavalla huomioon suhteissaan kehitysmaihin (I osa – 19 artikla); toteaa Cotonoun sopimuksen korostavan selvästi sukupuolten tasa-arvon merkitystä ja vahvistavan, että yhteistyöllä pyritään tekemään naisille entistä helpommaksi kaikkien sellaisten resurssien käyttäminen, joiden avulla he voivat toteuttaa täysin perusoikeuksiaan (31 artikla),

C. toteaa, että YK:n yleiskokous on määrittänyt lisääntymisterveydenhuollon yleismaailmallisen saatavuuden vuoteen 2015 mennessä vuosituhannen kehitystavoitteiden alatavoitteeksi,

D. toteaa, että Beijingin toimintakehyksessä tuettiin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista tehokkaana strategiana sukupuolten tasa-arvon edistämisessä, ja sen mukaan hallitusten ja muiden toimijoiden tulisi edistää sukupuolisidonnaisten kysymysten aktiivista ja näkyvää valtavirtaistamispolitiikkaa kaikilla politiikanaloilla ja kaikissa ohjelmissa niin, että ennen päätösten tekemistä analysoidaan sekä naisiin että miehiin kohdistuvat vaikutukset,

E. toteaa, että naiset ja tytöt tekevät noin kaksi kolmasosaa koko maailman työstä, kun heidän osuutensa tuloista on vähemmän kuin 5 %; toteaa, että naisten työ tuottaa puolet maailman ravinnosta ja että lähes 74 % työelämän ulkopuolella olevista naisista hoitaa etupäässä kotitöitä ja perhettä, kun työttömistä miehistä näin tekee 27 %,

F. toteaa, että 1,3 miljardista täydellisessä köyhyydessä elävästä ihmisestä 70 % on naisia ja köyhyys ei ole vain oire, vaan syy tulojen, omistuksen, resurssien, markkina-aseman ja hallintaoikeuden epätasaiseen jakautumiseen; toteaa EU:n edistävän sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kehitysyhteistyössään sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisella että erityisillä toimilla, joilla pyritään edistämään naisten oikeuksia ja lisäämään naisten vaikutusvaltaa,

G. toteaa, että taloudellinen kasvu on olennainen tekijä köyhyyden vastustamisessa, mutta se ei yksin riitä, koska se ei luo tarpeeksi uusia mahdollisuuksia yritysten perustamiseen ja työpaikkojen luomiseen,

H. katsoo, että sukupuolten epätasa-arvo yleensä johtaa yhä lisääntyvään epätasa-arvoon, jolla on kielteisiä vaikutuksia naisten hyvinvointiin, heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä sekä itsensä kehittämiseen,

I. ottaa huomioon, että useimmissa maissa toimia sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä ei pidetä ensiarvoisen tärkeinä, vaan sukupuolta pidetään toisarvoisena asiana, ja kulttuurisia, uskonnollisia ja sosioekonomisia käytäntöjä käytetään tekosyinä, kun halutaan estää edistymistä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevissa asioissa,

J. ottaa huomioon, että naisten vaikutusvallan lisäämisen on todettu vauhdittavan kaikkien muiden vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, sillä tämä vähentää köyhyyttä ja parantaa väestötieteellisiä, yhteiskunnallisia ja taloudellisia indikaattoreita,

K. toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen voi auttaa siirtymään entistä demokraattisempiin yhteiskuntiin, joissa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia kaikilla elämänaloilla, mutta se ei kuitenkaan korvaa erityistä tasa-arvopolitiikkaa ja myönteisiä toimia osana kahtalaista menettelyä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi,

L. toteaa, että tyttöjen ja naisten varhaisvaiheessa tapahtuva opettaminen ja kouluttaminen (kattava seksuaalivalistus mukaan lukien) ovat keskeisellä sijalla pyrittäessä kitkemään köyhyys ja laajalti esiintyvät sairaudet ja taattaessa, että naiset voivat lisätä tietojaan, taitojaan ja luottamustaan niin, että he voivat osallistua täysin yhteiskuntaan sekä politiikkaan,

M. katsoo, että naisten täysi seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvä terveys sekä täydet seksuaalisuuteen ja terveyteen liittyvät oikeudet ovat edellytyksenä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle, koska naisten kyky säädellä omaa hedelmällisyyttään on perustava tekijä naisten vaikutusmahdollisuuden lisäämisessä ja koska naiset, jotka pystyvät harjoittamaan perhesuunnittelua, voivat suunnitella elämäänsä muiltakin osin; toteaa, että terveet naiset voivat olla tuottavampia ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksien suojelu – esimerkkinä perhesuunnittelu, synnytysten ajankohdista ja niiden väleistä päättäminen ja lisääntymistä koskeva päätöksenteko ilman syrjintää – antaa vapauden osallistua yhteiskuntaan entistä täydemmin ja tasa-arvoisemmin,

N. pitää keskeisenä, että naisjärjestöille annetaan rahallista ja teknistä apua sellaisten ohjelmien edistämiseksi, jotka koskevat haavoittuvimmassa asemassa olevia väestöryhmiä, kuten muuttavia ja maan sisällä siirtymään joutuvia naisia sekä pakolaisnaisia, ja kehottaa antamaan erityisesti välineitä ja asianmukaista tekniikkaa elintarvikkeiden käsittelyyn ja työtaakan keventämiseen ja kehottaa helpottamaan naisten maansaantia sekä parantamaan tyttöjen mahdollisuuksia päästä kouluihin ja käydä koulua,

O. katsoo, että naiset ovat alttiita syrjinnälle avioliittoasioissa sekä kiinteän omaisuuden, maaomaisuuden ja luonnonvarojen omistusta sekä niiden hallintaa koskevissa asioissa,

P. ottaa huomioon, että monilta naisilta evätään perusterveydenhoitopalvelut, kaiken asteinen koulutus ja taloudellinen riippumattomuus ja että heillä ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään, päätöksentekoprosesseihin jne.,

Q. toteaa, että tietyissä kulttuureissa on edelleen perinteisiä ja uskonnollisia ennakkoluuloja, jotka rajoittavat tyttöjen ja nuorten naisten koulutusmahdollisuuksia syrjivällä tavalla,

R. toteaa, että ainakin 130 miljoonaa naista on joutunut kokemaan sukuelinten silpomisen tai muunlaisen väkivaltaisen toimenpiteen ja että vuosittain 2 miljoonaa naista on vaarassa kärsiä tällaisista heidän fyysistä koskemattomuuttaan ja heidän ihmisoikeuksiaan rikkovista vakavista loukkauksista,

S. toteaa, että naispuoliset maahanmuuttajat joutuvat miehiä useammin kärsimään pakkotyöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja he joutuvat myös useammin hyväksymään huonot työolot,

T. toteaa, että erilaisista selkkauksista kärsineissä maissa, joissa on käynnissä jälleenrakennus ja uudelleenintegroituminen, institutionaaliset mekanismit ja sitoumukset sukupuolten tasa-arvoon ovat tehokkaita ensi askeleita kohti naisten oikeuksien suojelua ja edistämistä; toteaa, että kaikkien relevanttien toimijoiden, kuten hallitusten ja poliittisten edustajien, kansalaisjärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ryhmien sekä akateemisten piirien, osallistuminen sekä naisten ryhmien ja verkkojen suora osallistuminen ovat olennaisena ehtona jaetun ja kestävän kehityksen saavuttamiselle,

U. toteaa, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 57 % hiv-tartunnan saaneista aikuisista on naisia ja 15–24-vuotiaat naiset saavat tartunnan yli kolme kertaa niin todennäköisesti kuin nuoret miehet,

V. toteaa, että hiv:n/aidsin tartuntavoista ja ennalta estävistä toimista vallitsee miesten ja naisten välinen tietokatkos, jota pahentaa syrjinnän ilmapiiri sekä sukupuoleen perustuva väkivalta; katsoo, että seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvät terveyskasvatus ja tiedottaminen sekä lisääntymisterveydenhuollon palveluiden saanti takaavat parhaiten hiv:n/aidsin ja muiden sukupuoliteitse tarttuvien tautien leviämisen estämisen,

W. toteaa, että joka vuosi synnytykseen kuolee edelleen 536 000 naista (95 % tapauksista on Afrikassa ja Aasiassa) ja että jokaista kuollutta naista kohden vähintään 20 kokee vakavia komplikaatiota, jotka voivat olla kroonisia infektioita tai toimintakykyä heikentäviä vammoja, kuten synnytyskanavan avanne, jotka voitaisiin välttää helposti, jos taattaisiin synnytykseen liittyvän perusterveydenhuollon ja kiireellisen hoidon sekä lisääntymisterveydenhuollon yleinen saatavuus,

X. toteaa, että Kansainvälisen elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan on olemassa selvä yhteys lasten ravitsemustilanteen ja sen välillä, kuinka paljon naisilla on sananvaltaa taloudessa; toteaa, että heikossa asemassa olevat naiset, joilla ei ole sananvaltaa perheessä, ovat todennäköisemmin itse aliravittuja; toteaa, että parempi ravinto voisi estää suuren osan lapsikuolemista ja auttaisi lapsikuolleisuuden vähentämistä koskevan vuosituhannen kehitystavoitteen saavuttamista,

Y. ottaa huomioon, että joidenkin tähän mennessä toteutettujen hankkeiden tehokkuutta ovat heikentäneet monille maille tyypilliset epäkohdat, joista voidaan mainita esimerkkeinä heikot paikalliset ja kansalliset hallintoviranomaiset, korruptoituneet hallitukset ja asiantuntemuksen ja sellaisen koulutetun henkilökunnan puute, joka osaisi käsitellä naisten vaikutusvallan lisäämiseen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia,

Z. katsoo, että suurempi luonnonkatastrofien riski sekä paikallisesti ja alueellisesti aiheutettu resurssien huononeminen koskettavat suhteettoman suuressa määrin muita huonomassa asemassa olevia väestöryhmiä,

1. pitää komission tiedonantoa myönteisenä uutena askeleena toimintaohjelmassa, joka koskee sukupuolten tasa-arvon huomioonottamista EY:n kehitysyhteistyössä vuosina 2001–2006;

2. pahoittelee, että sen jälkeen, kun neuvosto ensimmäisen kerran julisti 20. joulukuuta 1995 esittämässään päätöslauselmassa sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamisen kehitysyhteistyössä yhteisön ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikan perusperiaatteeksi, ei käytännössä ole saavutettu riittävästi edistystä;

3. toteaa, että naisten roolia sodan jälkeisissä yhteiskunnissa ja heidän panostaan sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen ei tule pitää vain yleisenä kertomuksena "naisten sotakokemuksista", vaan on tunnustettava naisten kokemusten erityisluonne ja monimuotoisuus;

4. pahoittelee, että suurin osa kehitysyhteistyöhön liittyvistä maakohtaisista strategia-asiakirjoista viittaa sukupuoleen kaikenkattavana teemana mainitsematta mitään erityisiä sukupuoleen liittyviä tavoitteita tai toimia; kehottaa painokkaasti sisällyttämään tuleviin strategioihin sukupuoleen liittyviä tavoitteita ja toimia;

5. pitää myönteisenä komission kehotusta, jonka mukaan EU:n pitäisi tukea kolmansia maita kansainvälisten velvoitteiden noudattamisessa ja täytäntöönpanossa, mistä esimerkkeinä ovat kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (1979), Kairon toimintaohjelma (1994 ja 2004), Beijingin toimintaohjelma (1999 ja 2005) sekä vuosituhannen kehitystavoitteista annettu julistus (2000);

6. kannattaa komission näkemystä, jonka mukaan varat, jotka osoitetaan sukupuolten tasa-arvoa koskevien kysymysten valtavirtaistamisen tukemiseksi kehitysyhteistyöpolitiikassa, ovat merkityksettömiä verrattuina muihin horisontaalisiin toimiin tarkoitettuihin varoihin; pahoittelee, että vain 5 % kehitysyhteistyövaroista temaattiselle ohjelmalle "Investointi ihmisiin (2007–2013)" on tarkoitettu sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen ja että alueelliset ja maakohtaiset strategia-asiakirjat eivät anna yleiskuvaa sukupuolten tasa-arvoon ohjattavista talousarvion määrärahoista, koska sukupuoli mainitaan vain kaikenkattavana teemana eikä rahoitusta koskevia yksityiskohtia näin esitetä;

7. on huolissaan komission uudesta tukimallista, jossa etusijalle asetetaan tuki talousarviosta, koska tämä voi aiheuttaa lisävaikeuksia sukupuolten tasa-arvon edistymisen arvioinnissa;

8. pitää komission yleistä lähestymistapaa hyvänä perustana, jonka avulla Euroopan unioni ja jäsenvaltiot voivat sisällyttää sukupuoleen liittyvät kysymykset kehitysyhteistyöohjelmiinsa saavuttaakseen sukupuolten tasa-arvon ja lisätäkseen naisten vaikutusvaltaa; katsoo, että tätä voitaisiin pitää pääasiallisena välineenä ihmisoikeuksien parantamisessa ja köyhyyden torjunnassa, mutta panee merkille, että parannuksiin on edelleen varaa erityisesti tietojen analysoinnissa, jotta voidaan välttää naisten asemaa heikentäviä toimenpiteitä;

9. uskoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehokkuus kehitysyhteistyöpolitiikassa riippuu siitä, miten herkästi jäsenvaltiot ja asiasta vastaavat Euroopan unionin toimielimet reagoivat sukupuoleen liittyviin kysymyksiin; katsoo tämän osoittavan, että naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010 (KOM(2006)0092) asetettujen tavoitteiden saavuttaminen Euroopan unionissa on välttämätön edellytys sille, että sukupuolten tasa-arvo voidaan valtavirtaistaa tehokkaasti kehitysyhteistyössä;

10. painottaa, että painopiste ei saisi olla pelkästään naisissa vaan myös sukupuoleen liittyvissä suhteissa, kuten yhteiskunnallisissa suhteissa miesten ja naisten välillä, joiden vuoksi syntyy sukupuolten välistä pysyvää epätasa-arvoa; katsoo, että tämän seurauksena hankkeet olisi kohdistettava niin miehiin kuin naisiinkin;

11. korostaa, että globalisoitumiseen liittyvien prosessien tulisi tarjota köyhille maille uusia mahdollisuuksia ja niiden yhteydessä on otettava huomioon naisten erityistarpeet, koska naiset ovat usein ammattitaidottomia työntekijöitä ja sen vuoksi sosiaalisesti huonossa asemassa;

12. kehottaa komissiota esittämään käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten yhä globalisoituneemmassa maailmassa voidaan saada aikaan työpaikkoja ja elanto kehitysmaiden lukuisille ammattitaidottomille naisille;

13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kehitysyhteistyössä sellaisiin toimiin, joilla saavutetaan konkreettisia ja mainittavia vaikutuksia sukupuoleen liittyvissä asioissa (lainsäädännön, instituutioiden ja nykyisten patriarkaalisten rakenteiden muuttaminen, rahoitusmahdollisuuksien lisääminen ja naisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten olosuhteiden parantaminen);

14. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kehitysmaissa toimivina työnantajina ottamaan huomioon ihmisarvon mukaisen työn periaatteen korottamalla palkkoja minimipalkan määrittämistä koskevan ILOn suosituksen 135 mukaisesti erityisesti kehitysmaat huomioon ottaen;

15. pitää myönteisinä ehdotuksia, jotka koskevat väliaikaistyöntekijöiden työhön liittyvien oikeuksien ja kansalaisoikeuksien suojelun edistämistä ja joilla pyritään edistämään naisten osallistumista ammattiliittoihin, jotta näin voitaisiin helpottaa naisten työssä kohtaamia vaikeuksia;

16. vaatii komissiota kehitysyhteistyöpolitiikan laatimisen yhteydessä tukemaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan naisten oikeudellista asemaa, edistämään naisten tasa-arvoista pääsyä kunnolliseen työhön sekä perusihmisoikeuksien ja sosiaalisten perusoikeuksien piiriin sekä kiinnittämään erityishuomiota maahanmuuttajanaisten lisääntyvään määrään ja heidän haavoittuvaisuuteensa, jotta naisista ei muodostuisi uutta hyväksikäytettyjen yhteiskuntaluokkaa;

17. kehottaa komissiota arvioimaan taloudellisten kumppanuussopimusten mahdollista vaikutusta sukupuoleen liittyviin kysymyksiin;

18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhdenmukaisuuden kehitysyhteistyöpolitiikan ja muiden yhteisön politiikan alojen (esimerkiksi kauppapolitiikka ja maatalouspolitiikka) välillä, jotta voitaisiin välttyä kielteisiltä eri politiikanalojen välisiltä vaikutuksilta erityisesti sellaisten toimenpiteiden yhteydessä, joiden tarkoituksena on naisten vaikutusvallan lisääminen;

19. toteaa, että naisten kyky vaikuttaa omaan elämäänsä on riippuvainen heidän koulutuksestaan; pitää hyvin tärkeinä sekä naisille että miehille suunnattuja koulutusohjelmia, joissa sukupuoleen liittyvät kysymykset otetaan huomioon;

20. kehottaa komissiota suorittamaan sukupuolisidonnaisen analyysin kaikissa politiikan määrittelyn, toteutuksen ja arvioinnin vaiheissa, jotta voidaan poistaa kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä ja jotta voidaan suojella ja edistää naisten ihmisoikeuksia;

21. pyytää komissiota laatimaan arvioinnin vaikutuksista, joita uusilla avustusmenetelmillä on ollut naisten tilanteeseen, ja ottamaan huomioon, että keskittyminen naisiin ja sukupuolten tasa-arvoon on osittain vähentynyt kyseisen uuden kehityssuuntauksen vuoksi;

22. pitää myönteisenä komission kehotusta laatia saavutusten mittaamiseen indikaattoreita, joissa sukupuoleen liittyvät seikat otetaan huomioon, ja kehottaa sisällyttämään tällaiset indikaattorit kaikkeen kehitysyhteistyöhön sekä Euroopan kehitysrahaston maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin samoin kuin tällaisten strategioiden tulosten puolivälin arviointiin ja loppuarviointiin; kehottaa komissiota kehittämään edullisia, avoimia ja helposti tulkittavia parametrejä kvantitatiivisesti mitattavien sekä kvalitatiivisten indikaattorien muodossa niin, että se voi arvioida kehitystä kohti tasa-arvoa ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä säännöllisesti ja tehokkaasti; kehottaa komissiota ottamaan kolmansien maiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa esiin sukupuolen mukaan eriteltyjen ja vertailukelpoisten tietojen merkityksen; tukee liitteen VII indikaattoreita, jotka on eritelty sukupuolen mukaan, hyvänä perustana tulosten mittaamiseen käytettävien kattavien välineiden kehittämiselle;

23. pitää myönteisenä sitä, että komission strategiassa otetaan huomioon sukupuoleen liittyvä väkivalta;

24. korostaa, että naisiin kohdistuva väkivalta ei ole ainoastaan naisia koskettava ongelma, vaan asia vaatii myös miehiin keskittyvää lähestymistapaa; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia, joiden avulla vedotaan miespuolisiin hyväksikäyttäjiin ja käsitellään näin myös ilmiön syitä eikä pelkästään seurauksia;

25. panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tietoisuuden lisäämisestä, siten että laajennetaan asian käsittelyä tiedotusvälineissä ja koulutetaan sotilasalan ja oikeusalan henkilöstöä sekä lakien täytäntöönpanosta vastaavia henkilöitä; vaatii kuitenkin, että on kiinnitettävä lisähuomiota toimenpiteisiin, joilla puututaan ihmiskauppaan, kidutukseen ja vahingollisiin perinteisiin menetelmiin, joista mainittakoon erityisesti naisten sukuelinten silpominen, kunniamurhat ja nuorten tyttöjen pakkoavioliitot, ja vaatii naispuolisen henkilökunnan lisäämistä laitoksissa, jotka avustavat suoraan näiden käytäntöjen uhreja;

26. pitää myönteisenä, että hiv:tä ja naisia (tartuntojen lisääntymistä) käsitellään nimenomaisesti yhdessä edellä mainitussa komission tiedonannossa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä; katsoo, että olisi kaivattu myös EU:n jäsenvaltioille esitettyä erityistä kehotusta täyttää niiden antamat tätä asiaa koskevat rahalliset sitoumukset;

27. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä aikaan sidottuja ja mitattavissa olevia sitoumuksia, joita tuetaan riittävin varoin ja joilla pyritään toteuttamaan kaikkien naisten mahdollisuus hiv:n ennaltaehkäisyyn, hoitoon sekä virukseen liittyvään tukeen vuoteen 2010 mennessä;

28. pitää myönteisenä sitä, että edellä mainitussa komission tiedonannossa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä on tuotu voimakkaasti esiin hiv:tä/aidsia koskevan politiikan ja ohjelmien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niihin liittyviä oikeuksia koskevaan politiikkaan ja palveluihin;

29. kehottaa komissiota vahvistamaan poliittista johtajuuttaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niihin liittyviä oikeuksia koskevassa politiikassa ja lisäämään asiaa koskevaa rahoitusta, jotta maat pystyisivät saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet ja etenkin lisääntymisterveydenhuollon yleismaailmallisen saannin äitien terveyden parantamista koskevan tavoitteen (tavoite 5) yhteydessä, ja kehottaa käsittelemään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niihin liittyvien oikeuksien yhteydessä tällä hetkellä laiminlyötyjä kysymyksiä, kuten synnytyskanavan avannetta;

30. toteaa, että tyttöjen ja naisten syrjintä lisää hiv-riskiä, koska alhaisen sosiaalisen asemansa vuoksi tyttöjen ja naisten on vaikea päättää itse omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä kysymyksistä;

31. tuomitsee äärimmäisen jyrkästi sharia-lain kahlitsemien naisten käytännössä esineisiin verrattavissa olevan aseman ja katsoo tällaisen alistamisen olevan täysin vastoin kaikkia tässä mietinnössä erittäin tärkeinä pidettyjä periaatteita;

32. pitää myönteisenä sitä, että komission tiedonannossa tunnustetaan merkitys, joka on mikrobisideja ja rokotteita koskevalla tutkimuksella (sillä ne ovat lupaavimpia naisille tarkoitettuja menetelmiä), ja kehottaa unionia edelleen takaamaan aids-rokotteen ja mikrobisiditutkimuksen sisällyttämisen tutkimukseen ja kehittämiseen sellaisten toimien yhteydessä, jotka liittyvät laajempaan kehitykseen ja sukupuolten tasa-arvoon;

33. katsoo, että naisten vaikutusvallan lisääminen siten, että heille varmistetaan mahdollisuus saada tietoa seksuaalisuutta ja lisääntymisterveyttä koskevista asioista sekä saada tähän liittyviä palveluja ja tarvikkeita, saattaa naiset parempaan asemaan, kun on kyse turvallisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä ja suojautumisesta sukupuolitaudeilta, hiv mukaan lukien; kannattaa komission ehdottamia toimenpiteitä naisten suojaamiseksi sukupuolitaudeilta ja erityisesti rahoituksen myöntämistä mikrobisidien ja rokotteiden kehittämiseen sekä ehdotettuja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä toimenpiteitä;

34. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan äidistä lapseen siirtyvän tartunnan estämisen sisällyttämistä hiv:n vastustamista koskevaan kokonaispakettiin;

35. pitää hyvin tärkeänä, että naiset saavat keskeisen aseman liittyen, vesihuoltoon, viemäröintiin ja hygieniaan, ja korostaa siksi merkitystä, joka on puhtaan juomaveden, riittävän viemäröinnin ja tuottavaan käyttöön tarkoitetun veden saannin parantamisella;

36. arvostelee voimakkaasti sitä, että menetelmät perinteisten käytäntöjen, kuten naisten vastaisen väkivallan, vastustamiseksi eivät ole osa komission strategiaa; tuomitsee kaikenlaiset oikeudelliset, kulttuurilliset ja uskonnolliset käytännöt, jotka syrjivät naisia, estävät heitä osallistumasta poliittiseen ja julkiseen elämään ja erottavat heidät jokapäiväisessä elämässä, ja tuomitsee samoin käytännöt, jotka suvaitsevat raiskauksia, perheväkivaltaa, pakkoavioliittoja, epätasa-arvoa avioeromenettelyissä ja "kunniamurhia", ja tuomitsee sekä kaikenlaiset naisten oman tahdon vastaiset velvoitteet, jotka liittyvät tietynlaisen pukeutumisen vaatimukseen, sukupuoleen liittyvien normien tai sääntöjen noudattamatta jättämisen johdosta tapahtuvan ahdistelun samoin kuin ihmiskaupan sekä pakkotyön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastustamaan tällaisia käytäntöjä kehitysyhteistyöpolitiikassaan; kehottaa komissiota toteuttamaan ponnekkaita toimia sellaisten tiedotus- ja tukiohjelmien edistämiseksi, joilla parannetaan yleistä tietämystä ja muutetaan julkista mielipidettä maaohjelmissa, ja kehottaa tekemään toimista, joilla vastustetaan kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perinteisiä haitallisia käytäntöjä, hyvää hallintotapaa koskevan kriteerin kumppanuusvaltioissa;

37. panee huolestuneena merkille maailman väestön tilaa viime vuonna koskeneen YK:n väestörahaston kertomuksen, jonka mukaan maailmassa on 60 000 000 naisen vaje ja nämä "puuttuvat" naiset on valittu ennen syntymää abortoitaviksi tai heidät on surmattu lapsina;

38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan Brysselin toimintakehotuksen konflikteihin liittyvän ja muun seksuaalisen väkivallan kitkemiseksi;

39. kehottaa komissiota tekemään seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollosta ja aiheeseen liittyvistä oikeuksista kriisi- ja konfliktialueilla prioriteetin humanitaarisessa vaiheessa sekä sodan jälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa, mikä koskee myös seksuaalisen väkivallan vastustamista;

40. korostaa tarvetta täydentää naisten kuvaa haavoittuvina uhreina kuvalla naisista hyvin monimuotoisena sosiaalisten toimijoiden ryhmänä, jolla on arvokkaita voimavaroja ja kapasiteettia ja jolla on omat päämääränsä; toteaa, että naiset vaikuttavat asioiden kulkuun ja että heidän on muotoiltava kehitysprosessia;

41. katsoo, että naisten osallistuminen päätöksentekoprosessiin kaikilla tasoilla on hyvän hallintotavan välttämätön edellytys, ja suhtautuu myönteisesti kaikkiin tukitoimiin, kuten naisten liikkuvuuden ja naisjärjestöjen tukemiseen, naisten oikeuksien aktiiviseen edistämiseen maakohtaisten strategia-asiakirjojen yhteydessä jne.; toteaa jälleen kerran, että naisten roolia on kasvatettava poliittisessa päätöksentekoprosessissa ja että on varmistettava naisten kokonaisvaltainen osallistuminen kaikkiin ponnisteluihin, joilla pyritään edistämään rauhaa ja konfliktien ratkaisemista; kannattaa lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 antamaa päätöslauselmaa 1325;

42. kehottaa unionia tehostamaan toimia, jotta voitaisiin panna täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 (2000), jossa kehotetaan lisäämään naisten osallistumista päätöksenteon kaikilla tasoilla konfliktien ratkaisemisessa ja rauhanprosesseissa;

43. korostaa, että raiskausta on käytetty aseena sodassa ja että tätä ilmiötä on käsiteltävä uhreille suunnattujen tukiohjelmien avulla;

44. kehottaa komissiota toteuttamaan ponnekkaasti toimia, jotta sukupuolten välinen tasa-arvo voitaisiin ottaa täysin huomioon maaohjelmissa; korostaa, että tarvitaan vielä huomattavasti työtä sukupuolten tasa-arvon sisällyttämiseksi horisontaalisena tehtävänä EU:n kehitysyhteistyön jokapäiväiseen käytännön toimintaan; kehottaa komissiota pyrkimään sukupuolten väliseen tasapainoon komission valtuuskunnissa nimittämällä yhä enemmän naisia, ja kehottaa tekemään näin myös johtavien paikkojen, kuten valtuuskuntien johtajien, suhteen;

45. korostaa mikrolainojen mahdollisuuksia välineenä, joita voidaan käyttää kehitysyhteistyöpolitiikassa paikallisten yhteisöjen kehittämiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen;

46. kehottaa komissiota kehittämään toimia, joilla naisia kannustetaan muodostamaan oman avun ryhmiä ja heitä kannustetaan itsenäisyyteen yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen (kuten Finance PlaNetin) kanssa, jotta mikrolainaverkkoa voitaisiin laajentaa niin, että entistä useammat naiset voivat ottaa lainoja taloudellista tilannettaan parantaakseen;

47. kehottaa komissiota antamaan selkeitä tietoja mekanismeista, joita on käytettävissä nykyisen strategian toteutuksen seurantaan ja arviointiin niin, että seurannassa otetaan huomioon myös varat ja henkilöstö, jotka osoitetaan tehokkaan toteutuksen takaamiseksi;

48. toteaa, että kansallisella tasolla sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen on todennäköisempää, jos käytettävissä on riittävästi varoja ja jos hankkeita toteutettaviin ryhmiin osallistuu päteviä sukupuolten tasa-arvon asiantuntijoita;

49. kehottaa komissiota antamaan kehitysmaissa työskentelevälle henkilöstölleen koulutusta sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä;

50. panee tyytyväisenä merkille toimet, joita komissio on ehdottanut koulutuksen alalla, sillä naisten vaikutusvallan lisääminen koulutustasoa nostamalla parantaa paitsi naisten myös heidän lastensa tilannetta;

51. korostaa, että tyttöjen pääsyä kaikentasoiseen koulutukseen ja ammattikoulutukseen on edelleen parannettava, jotta he välttyisivät aikaiselta syrjäytymiseltä, ja on tuettava oikeudenmukaista ja korkealaatuista koulutuspolitiikkaa kouluttamalla opettajia sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä ja tukemalla koulutusohjelmauudistusta siten, että siihen sisällytetään miesten ja naisten tasa-arvoa, lisääntymisterveyttä sekä naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat kysymykset, sillä useimmissa kehitysmaissa tyttöjä syrjitään edelleen kouluun pääsyssä;

52. toteaa, että EU:n kansainvälisiin ja alueellisiin toimiin liittyvässä strategiassa ei valitettavasti muotoilla EU:n kantaa YK:n uudistamiseen sukupuolten tasa-arvoon liittyen;

53. pitää myönteisenä sukupuolten tasa-arvoa kehityksen ja rauhan edistämiseksi koskevan EY/YK-kumppanuuden[13] perustamista ja korostaa, että Euroopan parlamentin on tärkeää saada tietoja tämän kumppanuuden yhteydessä kehitettävästä työstä ja osallistua siihen;

54. pitää tärkeänä, että kannustetaan avunantajien yhteistyötä sukupuoleen liittyvien kysymysten valtavirtaistamisessa sekä vuoropuhelun ja kommunikoinnin parantamista, jotta saavutettaisiin yhteisymmärrys sukupuoleen liittyvistä käsitteistä ja sopivasta metodologiasta;

55. panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen, jonka mukaan talousarviosta myönnettävien tukien maksun ehtona tarkastellaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tulosindikaattorien perusteella arvioituja suorituskriteereitä; vaatii kuitenkin, että päätökset epäpätevien hallintoviranomaisten rankaisemisesta on tehtävä harkitusti, jotta ei aiheutettaisi haittaa lopullisille edunsaajille eli naisille;

56. korostaa, ettei pelkkä osallistuminen riitä naisten epätasa-arvon lieventämiseen, vaan kaikki nämä naisten osallistumista haittaavat esteet voidaan poistaa vasta silloin, kun perustan muodostavat kohdennetut ja pätevät toimet;

57. toteaa, että hyvä hallintotapa käsittää perusvapauksien kunnioittamisen ja naisten oikeuksien sekä sukupuolten tasa-arvon pitämisen perusoikeuksina; toteaa, että nämä tekijät ovat keskeisellä sijalla vuosituhannen kehitystavoitteiden ja muiden kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta;

58. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

[1] EUVL L, 143, 30.1.2004, s. 40.
[2] EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
[3] EUVL C 33 E, 9.2.2006, s. 311.
[4] Hyväksytyt tekstit P6_TA(2007)0274.
[5] EUVL C 280 E, 18.11.2006, s. 475.
[6] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0483.
[7] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0577.
[8] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
[9] Humanitaarista apua koskevasta Euroopan konsensuksesta annetun julkilausuman hyväksyi neuvosto 19. marraskuuta ja Euroopan parlamentti 29. marraskuuta, ja Euroopan komission puheenjohtaja, neuvoston puheenjohtaja ja Euroopan parlamentin puhemies allekirjoittivat sen 18. joulukuuta 2007.
[10] EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
[11] EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27.
[12] EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.
[13] "EC/UN Partnership on Gender Equality for Development and Peace" -aloite käsittää Euroopan komission, YK:n naisrahaston (UNIFEM) sekä Kansainvälisen työjärjestön kansainvälisen koulutuskeskuksen ITCILO). Se on jatkoa "Owning Development. Promoting Gender Equality in New Aid Modalities and Partnerships"1 ‑konferenssille, jonka Euroopan komissio ja UNIFEM järjestivät yhdessä marraskuussa 2005.

PERUSTELUT

Esittelijä kannattaa komission strategiaa periaatteessa. Komission tiedonannossa otetaan huomioon monia kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tekemistä ehdotuksista. Tästä huolimatta esittelijä kaipaa eräitä keskeisiä elementtejä ja pitää monia vaatimuksista muotoilultaan liian heikkoina. Esittelijä viittaa myös tarpeeseen asettaa EU:lle ja jäsenvaltioille asiakirjan täytäntöönpanoa koskevia velvoitteita, jotta tiedonannon teksti toteutuu myös käytännössä eikä vain paperilla.

Tilanteen taustaa

Miesten ja naisten tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa kestävässä kehityksessä. Esimerkiksi Afrikassa naisten osuus kokonaisväestöstä on 52 %, mutta he tekevät kuitenkin 75 % maataloustyöstä ja tuottavat ja myyvät 60–80 % ravinnosta. Kuitenkin yli kaksi kolmasosaa maailman lukutaidottomista on naisia, ja kehitysmaissa tytöt saavat jatkokoulutusta 11 % pienemmällä todennäköisyydellä kuin pojat. Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa naisten osuus tuloista on vain 10 % ja omaisuudesta 1 %. Myös päätöksentekotasolla naisten osuus on marginaalinen. Naisia on puolet äänestäjistä, mutta heillä on vain 12 % parlamenttipaikoista. Terveystilastot osoittavat vieläkin pahempaa kuilua sukupuolten välillä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 60 % hiv-positiivisista aikuisista on naisia. 75 % kaikista nuorten uusista aids-tartunnoista todetaan tytöillä. Valtioiden välisissä sodissa ja valtioiden sisäisissä selkkauksissa uhreiksi joutuvat aina ensin kaikkein heikoimmat, toisin sanoen naiset, lapset ja vanhukset. Naiset ja tytöt kuuluvat tähän ryhmään, koska he ovat biologisista syistä alttiina lisääntymisterveyteen kohdistuville riskeille, sukupuolitaudeille ja erityisesti aidsille ja koska sotien ja konfliktien aikana on hyvin vaikeaa vaatia lisääntymisterveydenhuoltoon liittyviä palveluja.

Komission uudistettu strategia

Strategiassa ehdotetaan konkreettisia toimia viidellä tasa-arvon edistämisen kannalta keskeisellä alueella, joita ovat vastuullinen poliittinen toiminta, työllisyys, koulutus, terveys sekä naisiin kohdistuva väkivalta. Strategia kattaa suuntaviivat, joiden avulla tasa-arvokysymykset voidaan ottaa entistä paremmin järjestelmällisesti huomioon kehitysapupolitiikassa, ja se osoittaa, mitä voidaan saada aikaan tukemalla tasa-arvoa edistäviä toimia suoralla budjettituella.

Yhtenä monista toimista, joilla parannetaan jäsenvaltioiden ja komission kehitysavun koordinointia, tiedonannossa sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä esitetään ensimmäistä kertaa unionin strategia, jolla edistetään naisten tasa-arvoa ja osallistumista. Tähän tavoitteeseen liittyen unionin strategia jakautuu kolmeen toiminta-alaan:

Ensiksi ehdotetaan 41:tä konkreettista toimenpidettä, jotka liittyvät vastuulliseen poliittiseen toimintaan, työllisyyteen, koulutukseen, terveyteen sekä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Esittelijä pitää myönteisenä, että komissio on käsitellyt yksityiskohtaisesti näiden 41 toimen toteutusta asettaen naisen roolin keskeiselle sijalle myös hyvässä hallinnossa. Voidaan kuitenkin todeta, että 41 toimen kuvaus ei ole johdonmukainen. Samalla kun joillekin parametreille ei ole jätetty lainkaan tulkinnanvaraa, kauppapolitiikkaa koskevat sanamuodot on esittelijän mielestä jätetty tarkoituksella liian epämääräiseksi.

Toiseksi strategiassa kannustetaan ottamaan tasa-arvo kattavasti huomioon kumppanuusvaltioiden kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa. Tämä on tarkoitus saavuttaa luomalla todellisia kumppanuuksia sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä ja kehityksestä käytävää vuoropuhelua varten niin, että mukaan otetaan hallitukset, kansalaisyhteiskunta sekä kansainväliset organisaatiot. Tiedonannosta puuttuu tähän liittyen konkreettisia ehdotuksia siitä, miten kansalaisyhteiskunnan kanssa saadaan aikaan kestävä vuoropuhelu.

Sukupuolten tasa-arvo on otettava entistä paremmin huomioon myös itse kehitysyhteistyössä Esittelijä viittaa tässä yhteydessä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen puutteelliseen toteutukseen maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa. Keskeinen asema, joka naisilla on taloudellisen kasvun ja kehityksen yhteydessä, tulisi siksi ottaa paljon nykyistä paremmin huomioon yhteistyöstrategioiden laadinnassa ja toteutuksessa. Strategiassa ehdotetaan, että kunkin toimen tasa-arvoa edistävä vaikutus arvioitaisiin sen varmistamiseksi, että nämä seikat otetaan entistä paremmin huomioon yksittäisissä kehityshankkeissa.

Tilintekovelvollisuuteen liittyen esittelijä toteaa, että komissio jättää tiedonannossaan käyttämättä tilaisuuden korostaa omaa vastuutaan Euroopan kansalaisiin sekä Euroopan parlamenttiin nähden. Tiedotusvälineistä kansallisiin hallituksiin asti kaikkia toimijoita muistutetaan heidän vastuustaan ja tilintekovelvollisuudestaan samalla, kun komissio ei pohdi omaa rooliaan.

Kolmanneksi strategiassa tutkitaan, mitä muuta tasa-arvoon liittyvää hyötyä kehitysmaiden budjettituella ja erityisaloja, kuten terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmää, koskevalla tuella voidaan saada yksittäisten hankkeiden tukeen verrattuna. Esittelijä toteaa, että tiedonannossa ei esitetä selvästi varojen alkuperää eikä niiden jakautumista. Komission esittämät seikat vaikuttaisivat sitovammilta, jos niiden yhteydessä mainittaisiin kulloinenkin rahoituslähde.

Keskeisiä kritiikin kohteita

Esittelijä haluaa tässä yhteydessä esittää strategian tärkeimmät kritisoitavat kohdat:

Strategia sekä talous- ja kauppapolitiikka

On valitettavaa, että strategiassa ei mainita talouskumppanuussopimuksia. Missään kohden ei käsitellä naisten roolin vahvistamisen yhteyttä EU:n ja AKT-maiden välisiin taloussopimuksiin, ei edes kohdassa, jossa komissio selventää kaupan vapauttamista koskevaa kantaansa. Sen mukaan tällä voi olla lyhyellä aikavälillä kielteisiä muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kohdistuvia vaikutuksia, mutta pitkällä aikavälillä useimpiin kansantalouksiin kohdistuvat vaikutukset olisivat sen mukaan myönteisiä.

"Vahingolliset perinteet" – naisiin kohdistuvan väkivallan perinteiset muodot

Monet perinteiset tavat loukkaavat tyttöjen perusoikeuksia liittyen koulutukseen, persoonallisuuden kehittämiseen ja ruumiilliseen loukkaamattomuuteen. Sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot, "kunniamurhat", riittämättömiin myötäjäisiin liittyvät murhat – tällaiset ihmisoikeusloukkaukset symboloivat samalla naisten massiivista syrjintää yhteiskunnissa, joissa näitä perinteitä vielä noudatetaan. Esittelijä arvostelee sitä, että väkivallan tällaisten muotojen vastustaminen ei kuulu komission strategian 41 toimen joukkoon.

Naiset heikoissa valtioissa ja vähiten kehittyneissä valtioissa

Komissio ei käsittele strategiassaan naisten asemaa heikoissa valtioissa ja vähiten kehittyneissä valtioissa. Naisten muutenkin heikko sosiaalinen asema huononee heikoissa valtioissa väestön yhteiseen hyvään pyrkivien organisaatiorakenteiden epävakauden tai puuttumisen vuoksi.

Naiset ja maatalous – unionin maatalouspolitiikka

Komission strategiassa samoin kuin neuvoston päätelmissä viitataan naisten keskeiseen rooliin maataloudessa. Esittelijä arvostelee sitä, ettei tässä yhteydessä käsitellä EU:n voimakkaasti tuettua yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka voidaan muun muassa asettaa vastuuseen maataloustuotteiden markkinoiden surkeasta tilanteesta kehitysmaissa.

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnaN LAUSUNTO (*) (22.11.2007)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

sukupuolten tasa-arvosta ja naisten vaikutusvallan lisäämisestä kehitysyhteistyössä
(2007/2182(INI))

Valmistelija (*): Gabriela Creţu(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla.

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että naiset ovat alttiita syrjinnälle avioliittoasioissa sekä kiinteän omaisuuden, maaomaisuuden ja luonnonvarojen omistusta sekä niiden hallintaa koskevissa asioissa,

B. ottaa huomioon, että monilta naisilta evätään perusterveydenhoitopalvelut, kaiken asteinen koulutus, taloudellinen riippumattomuus, ja heillä ei ole mahdollisuutta osallistua työelämään, päätöksentekoprosesseihin jne.,

C. katsoo, että sukupuolten epätasa-arvo yleensä johtaa yhä lisääntyvään epätasa-arvoon, jolla on kielteisiä vaikutuksia naisten hyvinvointiin, heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä sekä itsensä kehittämiseen,

D. ottaa huomioon, että useimmissa maissa toimia sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä ei pidetä ensiarvoisen tärkeinä, vaan sukupuolta pidetään toisarvoisena asiana, ja kulttuurisia, uskonnollisia ja sosioekonomisia käytäntöjä käytetään tekosyinä, kun halutaan estää edistymistä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevissa asioissa,

E. ottaa huomioon, että naisten vaikutusvallan lisäämisen on todettu vauhdittavan kaikkien muiden vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, sillä tämä vähentää köyhyyttä ja parantaa väestötieteellisiä, yhteiskunnallisia ja taloudellisia indikaattoreita,

F. ottaa huomioon, että joidenkin tähän mennessä toteutettujen hankkeiden tehokkuutta ovat heikentäneet monille maille tyypilliset epäkohdat, joista voidaan mainita esimerkkeinä heikko paikallinen ja kansallinen hallinto, korruptoituneet hallitukset tai asiantuntemuksen ja sellaisen koulutetun henkilökunnan puute, joka osaisi käsitellä naisten vaikutusvallan lisäämiseen ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia,

1. pitää komission yleistä lähestymistapaa hyvänä perustana, jonka avulla Euroopan unioni ja jäsenvaltiot voivat valtavirtaistaa sukupuoleen liittyvät kysymykset osaksi kehitysyhteistyöohjelmiaan saavuttaakseen sukupuolten tasa-arvon ja lisätäkseen naisten vaikutusvaltaa; katsoo, että tätä voitaisiin pitää pääasiallisena välineenä ihmisoikeuksien parantamisessa ja köyhyyden torjunnassa, mutta panee merkille, että parannuksiin on edelleen varaa erityisesti tietojen analysoinnissa, jotta vältettäisiin toimenpiteitä, jotka heikentäisivät naisten asemaa;

2. uskoo, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tehokkuus kehitysyhteistyöpolitiikassa riippuu siitä, miten herkästi jäsenvaltiot ja asiasta vastaavat Euroopan unionin toimielimet reagoivat sukupuoleen liittyviin kysymyksiin; katsoo, että Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010 (KOM(2006)0092) asetettujen tavoitteiden saavuttaminen Euroopan unionissa on välttämätön edellytys sille, että sukupuolten tasa-arvo voidaan valtavirtaistaa tehokkaasti osaksi kehitysyhteistyötä;

3. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kehitysyhteistyössä sellaisiin toimiin, joilla saavutetaan konkreettisia ja mainittavia vaikutuksia sukupuoleen liittyvissä asioissa (lainsäädännön, instituutioiden ja nykyisten patriarkaalisten rakenteiden muuttaminen, rahoitusmahdollisuuksien lisääminen ja naisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten olosuhteiden parantaminen);

4. painottaa, että painopiste ei saisi olla pelkästään naisissa vaan myös sukupuoleen liittyvissä suhteissa, kuten yhteiskunnallisissa suhteissa miesten ja naisten välillä, joiden vuoksi syntyy sukupuolten välistä pysyvää epätasa-arvoa; katsoo, että tämän seurauksena hankkeet olisi kohdistettava niin miehiin kuin naisiinkin;

5. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhdenmukaisuuden kehitysyhteistyöpolitiikan ja muiden yhteisön politiikan alojen (esimerkiksi kauppapolitiikka, maatalouspolitiikka) välillä, jotta voitaisiin välttyä kielteisiltä vaikutuksilta erityisesti sellaisten toimenpiteiden yhteydessä, joiden tarkoituksena on naisten vaikutusvallan lisääminen;

6. katsoo, että naisten osallistuminen päätöksentekoprosessiin kaikilla tasoilla on hyvän hallintotavan välttämätön edellytys, ja suhtautuu myönteisesti kaikkiin tukitoimiin, kuten naisten liikkuvuuden ja naisjärjestöjen tukemiseen, naisten oikeuksien aktiiviseen edistämiseen maakohtaisten strategia-asiakirjojen yhteydessä jne.; toteaa jälleen kerran, että naisten roolia on kasvatettava poliittisessa päätöksentekoprosessissa ja että on varmistettava naisten kokonaisvaltainen osallistuminen kaikkiin ponnisteluihin, joilla pyritään edistämään rauhaa ja konfliktien ratkaisemista, ja kannattaa YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 antamaa päätöslauselmaa 1325;

7. pyytää komissiota laatimaan arvioinnin vaikutuksista, joita uusilla avustusmenetelmillä on ollut naisten olosuhteisiin, ja ottamaan huomioon, että keskittyminen naisiin ja sukupuolten tasa-arvoon on osittain vähentynyt kyseisen uuden kehityssuuntauksen vuoksi;

8. panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen, jonka mukaan talousarviosta myönnettävien tukien maksun ehtona tarkastellaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tulosindikaattorien perusteella arvioituja suorituskriteereitä; vaatii kuitenkin, että päätökset epäpätevän hallinnon rankaisemisesta on tehtävä harkitusti, jotta ei haavoitettaisi lopullisia edunsaajia eli naisia;

9. kehottaa komissiota kehittämään menettelytapoja, joiden avulla naisia rohkaistaan muodostamaan oma-apuryhmiä ja tulemaan vaikutusvaltaisemmiksi, ja laajentamaan pienrahoitusverkkoa yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen, kuten Finance PlaNet, kanssa, jotta useammat naiset voivat saada lainoja taloudellisen asemansa parantamiseksi;

10. vaatii komissiota kehitysyhteistyöpolitiikan laatimisen yhteydessä tukemaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan naisten oikeudellista asemaa, edistämään naisten tasa-arvoista pääsyä kunnolliseen työhön sekä perusihmisoikeuksien ja sosiaalisten perusoikeuksien piiriin sekä kiinnittämään erityishuomiota maahanmuuttajanaisten lisääntyvään määrään ja heidän haavoittuvaisuuteensa, jotta naisista ei muodostuisi uutta hyväksikäytettyjen yhteiskuntaluokkaa;

11. panee tyytyväisenä merkille toimet, joita komissio on ehdottanut koulutuksen alalla, sillä naisten vaikutusvallan lisääminen koulutustasoa nostamalla parantaa paitsi naisten myös heidän lastensa olosuhteita;

12. korostaa, että tyttöjen pääsyä kaikentasoiseen koulutukseen ja ammattikoulutukseen on edelleen lisättävä, jotta he välttyisivät aikaiselta syrjäytymiseltä, ja on tuettava oikeudenmukaista ja korkealaatuista koulutuspolitiikkaa kouluttamalla opettajia sukupuolikysymyksissä ja tukemalla koulutusohjelmauudistusta siten, että siihen sisällytetään miesten ja naisten tasa-arvoa, lisääntymisterveyttä sekä naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat kysymykset, sillä useimmissa kehitysmaissa tyttöjä edelleen syrjitään kouluun pääsyssä;

13. katsoo, että naisten vaikutusvallan lisääminen siten, että heille varmistetaan mahdollisuus saada tietoa seksuaalisuutta ja lisääntymisterveyttä koskevista asioista sekä saada tähän liittyviä palveluja ja tarvikkeita, saattaa naiset parempaan asemaan, kun on kyse turvallisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä ja suojautumisesta sukupuolitaudeilta, hiv mukaan lukien; kannattaa komission ehdottamia toimenpiteitä, erityisesti rahoituksen myöntämistä sellaisten mikrobisidien ja rokotteiden kehittämiseen, jotka suojaavat naisia sukupuolitaudeilta, sekä lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä toimenpiteitä;

14. korostaa, että naisiin kohdistuva väkivalta ei ole ainoastaan naisia koskettava ongelma, vaan asia vaatii myös miehiin keskittyvää lähestymistapaa; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ohjelmia, joiden avulla vedotaan miespuolisiin hyväksikäyttäjiin ja käsitellään näin myös ilmiön syitä eikä pelkästään seurauksia;

15. panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tietoisuuden lisäämisestä, siten että laajennetaan asian käsittelyä tiedotusvälineissä ja koulutetaan sotilasalan ja oikeusalan henkilöstöä sekä lakien täytäntöönpanosta vastaavia henkilöitä; vaatii kuitenkin, että on kiinnitettävä lisähuomiota toimenpiteisiin, joilla puututaan ihmiskauppaan, kidutukseen ja vahingollisiin perinteisiin menetelmiin, joista erityisesti mainittakoon naisten sukuelinten silpominen, kunniamurhat ja nuorten tyttöjen pakkoavioliitot, ja vaatii naispuolisen henkilökunnan lisäämistä laitoksiin, jotka välittömästi avustavat uhreja.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	20.11.2007
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	16 0 7
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Edit Bauer, Hiltrud Breyer, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Lívia Járóka, Piia-Noora Kauppi, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Esther De Lange, Roselyne Lefrançois, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Zita Pleštinská, Anni Podimata, Christa Prets, Teresa Riera Madurell, Eva-Britt Svensson, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jill Evans, Iratxe García Pérez, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Donata Gottardi, Anna Hedh, Filiz Hakaeva Hyusmenova
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	29.1.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	18 13 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Thijs Berman, Josep Borrell Fontelles, Marie-Arlette Carlotti, Corina Creţu, Marek Aleksander Czarnecki, Nirj Deva, Koenraad Dillen, Fernando Fernández Martín, Alain Hutchinson, Romana Jordan Cizelj, Madeleine Jouye de Grandmaison, Filip Kaczmarek, Glenys Kinnock, Maria Martens, Gay Mitchell, Luisa Morgantini, Horst Posdorf, José Ribeiro e Castro, Toomas Savi, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca, Johan Van Hecke, Jan Zahradil
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Gabriela Creţu, Sorin Frunžaverde, Miguel Angel Martínez Martínez, Manolis Mavrommatis, Atanas Paparizov, Anne Van Lancker, Ralf Walter, Renate Weber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Catherine Neris

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö