MIETINTÖ Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

10.3.2008 - (2007/2215(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Diana Wallis

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2007/2215(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Itävallan tasavallan pysyvän edustajan välittämän, 24. syyskuuta 2007 päivätyn pyynnön Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 27. syyskuuta 2007,

–   kuultuaan Hans-Peter Martinia työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot[1],

–   ottaa huomioon Itävallan tasavallan perustuslain 57 pykälän,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0071/2008),

1.  päättää pidättää Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Itävallan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle.

• [1]  Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964 suomenkielinen erityispainos I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986 suomenkielinen erityispainos VIII, s. 729.

PERUSTELUT

Parlamentin puhemies toimitti 12. lokakuuta 2007 oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajalle Itävallan pysyvän edustajan lähettämän kirjeen, joka sisälsi wieniläisen tuomioistuimen esittämän pyynnön Hans-Peter Martinin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämisestä.

Pysyvän edustajan kirjeessä oli mukana Itävallan liittovaltion oikeusministeriön kirje sekä wieniläisen tuomioistuimen kirje. Oikeusministeriön kirjeessä pyydetään Hans-Peter Martinin koskemattomuuden pidättämistä erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan 10 artiklan mukaisesti, kun taas wieniläisen tuomioistuimen kirjeessä viitataan jäsenille pöytäkirjan 9 artiklan nojalla kuuluvaan koskemattomuuteen.

Koska pöytäkirjan 9 artiklan mukaista koskemattomuutta ei voida pidättää, on syytä olettaa, että pyynnössä viitataan 10 artiklaan.

Tosiasiat

Merkur Treuhand Wirtschaftstreuhand- und Steuerberatungsgesellschaft mit beschränkter Haftung nosti 6. kesäkuuta 2007 wieniläisessä tuomioistuimessa Hans-Peter Martinia vastaan yksityisoikeudellisen syytteen Itävallan rikoslain 152 pykälän mukaisen maineen loukkaamisen (Kreditschädigung) nojalla, koska tämä on ilmoittanut EU:n petostentorjuntaviraston OLAFin syytettyä häntä sihteeriavustuksen väärin käyttämisestä verkkosivustollaan (www.hpmartin.net) ja APA-OTSin lehdistötiedotteessa OTS0189 5 11 0473 NEF0006, että kattavien ja yksityiskohtaisten tutkimusten jälkeen hänen ei ole todettu syyllistyneen EU-varojen väärin käyttämiseen. Martinin mukaan kyse on ollut lähinnä hänen tuolloisen laskentapäällikkönsä Christopher Matznetterin – joka toimii nykyisin Itävallan valtiovarainministeriön veroneuvonantajana – tekemästä muotovirheestä, sillä Matznetter oli Martinin mukaan kirjannut kolme henkilöstön tietokonetta ja kaksi puhelinlaskua sihteeriavustuksesta korvattaviksi sen sijaan, että ne olisi korvattu toimistokuluina.

Kantaja (Merkur Treuhand Wirtschaftstreuhand- und Steuerberatungsgesellschaft mit beschränkter Haftung) pitää näitä väitteitä mainettaan vahingoittavina, koska Christoph Matznetter toimi vuosien ajan kantajan tuolloisen edeltäjän kumppanina ja toimitusjohtajana ja hänen nimensä kytkeytyy nykyisin erottamattomasti kantajaan. Lisäksi kantaja katsoo, että Matznetteria ja kantajaa pidetään Martinin huomautuksissa ammatillisesti epäpätevinä, jolloin asiakkaat jäävät siihen käsitykseen, että heidän tarjoamansa tuki- ja konsulttipalvelut ovat kehnoja. Yksityisoikeuden kanteessa todetaan, että eräs pitkäaikainen asiakas on jo sanonut sopimuksensa irti esitettyjen väitteiden vuoksi. Kantaja esittää, että koska Martin on tiennyt, että todellisuudessa kyse ei ole sihteeriavustuksen kirjaamisessa tehdystä virheestä, vaan kuluja on peritty Martinin itsensä nimenomaisesti antamien ohjeiden perusteella, hän on syyllistynyt maineen vahingoittamiseen ja häntä olisi rankaistava sen mukaisesti.

Kantaja vaatii lisäksi, että Martinin on www.hpmartin.net-verkkosivuston ylläpitäjänä ja APA-OTS -lehdistötiedotteen OTS0189 5 11 0473 NEF0006 vuoksi julkaistava asiassa annettava tuomio Itävallan tiedotusvälineitä koskevan lain 34 pykälän 1 momentin (tai vaihtoehtoisesti saman pykälän 3 momentin) nojalla, ja peruttava (poistettava) rikollisena pidettävä teksti Itävallan tiedotusvälineitä koskevan lain 33 pykälän 1 momentin (tai vaihtoehtoisesti sen 2 momentin) nojalla.

Parlamentin oikeudellinen yksikkö on todennut[1], että vaikka kantaja esittää pelkästään tuomion julkaisemista, aineiston poistamista verkkosivustolta ja kustannusten korvaamista, tuomioistuin voi langettaa Itävallan rikoslain 152 pykälän mukaisia seuraamuksia, eli enintään kuusi kuukautta vankeutta tai sakkoja. Tällainenkaan tuomio ei vaikuttaisi Martinin toimikauteen, koska Itävallan nykyisen lainsäädännön nojalla Euroopan parlamentin jäsen voi menettää paikkansa ainoastaan, jos hänelle langetetaan vuoden mittainen tai tätä pidempi vankeustuomio.

Laki

Martinia vastaan on nostettu syyte seuraavien säännösten perusteella:

Itävallan rikoslaki:

Maineen vahingoittaminen

152 § (1) Joka esittää perättömiä väitteitä ja vahingoittaa siten toisen mainetta, elinkeinoa tai urakehitystä tai vaarantaa ne, on tuomittava vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi tai enintään 360 päiväsakkoon. Vankeus- ja sakkotuomio voidaan antaa myös toistensa ohella.

(2) Tekijää syytetään ainoastaan asianomaisen vaatimuksesta.

Itävallan tiedotusvälineitä koskeva laki:

Pois vetäminen

33 § (1) Tiedotusvälineitä koskevasta rikoksesta annetussa tuomiossa on kantajan vaatimuksesta määrättävä jakeluun tarkoitetun aineiston pois vetämisestä tai rikolliseksi katsottavan verkkosivuaineiston poistamisesta. Sama pätee 29 pykälän kolmannen momentin mukaisiin vapauttaviin tuomioihin sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosprosessilain 446 pykälän soveltamista.

(2) Menettelyssä, jossa ei pyritä yksittäisen henkilön tuomitsemiseen, on kantajan tai kanneoikeuden haltijan pyynnöstä määrättävä pois vetämisestä, jos todetaan, että tiedotusvälineessä on tehty rikos, mutta yksittäistä henkilöä ei voida asettaa syytteeseen tai hänen syytteeseen asettamistaan ei ole pyydetty tai syytteeseen asettamisesta on luovuttu taikka tuomion antaminen ei ole mahdollista, koska olosuhteet estävät rankaisemisen. Jos totuusnäyttö ei tue tekijän rankaisemista, tiedotusvälineen omistajalla on asianosaisena (41 pykälän 6 momentti) oikeus perehtyä kyseiseen näyttöön 29 pykälän mukaisesti.

(2 a) Pois vetämistä ei edellytetä jos kyse on ollut 6 pykälän 2 momentin neljännen alamomentin mukaisesta kolmannen osapuolen esittämän huomautuksen toistamisesta.

(3) Yksityisoikeuden kanteen esittämiseen oikeutetun oikeus hakea pois vetämistä menettelyssä, jossa ei pyritä yksittäisen henkilön tuomitsemiseen, raukeaa kuuden kuukauden kuluttua ajankohdasta, jolloin osapuoli on saanut tietää rikoksesta ja siitä, että yksittäistä henkilöä ei voida asettaa syytteeseen eikä tuomita.

(4) Tiedotusvälineen omistaja voidaan omasta pyynnöstään velvoittaa huolehtimaan otteiden katkaisemisella, tekstin peittämisellä tai muulla soveltuvalla tavalla asianmukaisessa ajassa siitä, että edelleen jaettavan aineiston rikollisiksi katsottavat kohdat eivät käy enää ilmi.

(5) Jos muuhun kuin tuomioon tai yksittäisen henkilön yksilöimiseen pyrkivässä menettelyssä määrätään tietojen pois vetämisestä, menettelyn kustannukset jäävät tiedostusvälineen omistajan kannettaviksi.

Tuomioiden julkaiseminen

34 § (1) Tiedotusvälineissä tehtyä rikosta koskevassa tuomiossa on kantajan pyynnöstä määrättävä, että tuomiosta on julkaistava ne osat, joiden avulla kansalaisille voidaan ilmoittaa rikoksesta ja tuomiosta. Tuomion julkaistaviksi määrätyt kohdat on ilmoitettava itse tuomiossa. Tuomioistuin voi tällöin määrätä, että osa tuomiosta esitetään tiiviimmässä muodossa tuomion asiasisällön hahmottamisen helpottamiseksi tai julkaistavan tekstin pituuden rajoittamiseksi.

(2) Kun kyse on henkilön mainetta vahingoittavasta teosta tai vastaavasta rikoksesta taikka muusta yksityis- tai perhe-elämän olosuhteita tai tosiseikkoja koskevasta rangaistavasta teosta, tuomion julkaisemisesta voidaan päättää ainoastaan teon kohteen suostumuksella vaikka kyseisen teon vuoksi syytteeseen asettamiseen ei tarvittaisi suostumusta tai syytteeseen asettamiseen olisi jo suostuttu.

(3) Menettelyssä, jossa ei pyritä yksittäisen henkilön tuomitsemiseen, on kantajan tai kanneoikeuden haltijan pyynnöstä määrättävä tuomion julkaisemisesta, jos todetaan, että tiedotusvälineessä on tehty rikos, mutta yksittäistä henkilöä ei voida asettaa syytteeseen tai hänen syytteeseen asettamistaan ei ole pyydetty tai syytteeseen asettamisesta on luovuttu taikka tuomion antaminen ei ole mahdollista, koska olosuhteet estävät rankaisemisen. Asiassa sovelletaan 33 pykälän toisen momentin toista virkettä ja kolmatta momenttia.

(3 a) Tuomion julkaisemista ei edellytetä jos kyse on ollut 6 pykälän 2 momentin neljännen alamomentin mukaisesta kolmannen osapuolen esittämän huomautuksen toistamisesta.

(4) Jos tiedotusvälineessä tehty rikos on tehty säännöllisesti ilmestyvässä välineessä tai julkaisussa, tuomio on julkaistava soveltuvin osin samassa tiedotusvälineessä 13 pykälän mukaisesti; julkaisemisen määräaika käynnistyy heti kun tuomiosta on tullut lainvoimainen ja siitä on ilmoitettu. Täytäntöönpanossa sovelletaan soveltuvin osin 20 pykälää.

(5) Jos tiedotusvälinettä, jossa rikos on tehty, ei enää ole tai jos rikos on tehty muussa kuin säännöllisesti ilmestyvässä tiedotusvälineessä tai julkaisussa, asiassa on määrättävä julkaisemisesta muussa säännöllisesti ilmestyvässä tiedotusvälineessä tai julkaisussa. Tuomion julkaisemisesta aiheutuvat kustannukset sisällytetään menettelyn kustannuksiin. Täytäntöönpanossa sovelletaan 46 pykälää.

(6) Jos muuhun kuin tuomioon tai yksittäisen henkilön yksilöimiseen pyrkivässä menettelyssä määrätään tuomion julkaisemisesta, menettelyn kustannukset jäävät tiedostusvälineen omistajan (julkaisijan) kannettaviksi.

Asiassa sovelletaan seuraavia parlamentaarista koskemattomuutta koskevia määräyksiä:

Pöytäkirja Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista

10 artikla

"Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b) toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

Koska teot, joista Martinia syytetään, on tehty Itävallassa, asiaa käsitellään Itävallassa ja Martin on itävaltalainen Euroopan parlamentin jäsen, hänellä on [Itävallan] "alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus".

Itävallan parlamentaarista koskemattomuutta käsitellään Itävallan liittovaltion perustuslain 57 artiklassa:

57 artikla

(1) Kansallisneuvoston jäseniä ei voida asettaa vastuuseen tehtävien hoitamisessa suoritettujen äänestysten perusteella, ja ainoastaan kansallisneuvosto voi asettaa heidät vastuuseen tehtävien hoitamisessa esitettyjen suullisten tai kirjallisten mielipiteiden vuoksi.

(2) Kansallisneuvoston jäsenet voidaan asettaa vastuuseen rangaistavasta teosta ainoastaan kansallisneuvoston suostumuksella lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsen on tavattu itse teosta. Kansallisneuvoston jäsenten luona suoritettaviin kotietsintöihin tarvitaan vastaavasti aina kansallisneuvoston suostumus.

(3) muutoin viranomaiset voivat tutkia kansallisneuvoston jäsenten toimintaa mahdollisen rangaistavan teon perusteella ilman kansallisneuvoston suostumusta ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen teko ei ilmeisesti liity millään tavoin kyseisen jäsenen poliittiseen toimintaan. Viranomaisen on kuitenkin pyydettävä kansallisneuvostolta päätös teon ja poliittisen toiminnan yhteydestä, jos asianosainen jäsen tai vähintään kolmannes kyseisiä asioita käsittelevän valiokunnan jäsenistä sitä vaatii. Jos tällainen vaatimus esitetään, syytetoimenpiteet on keskeytettävä tai lopetettava välittömästi.

(4) Kansallisneuvoston katsotaan kaikissa edellä mainituissa tapauksissa antaneen suostumuksensa, jos se ole tehnyt päätöstään kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun syytetoimenpiteiden käynnistämisestä vastaava viranomainen on esittänyt vastaavan pyynnön. Puhemiehen on järjestettävä pyyntöä koskeva äänestys viimeistään kyseisen määrärajan viimeistä edeltävänä päivänä, jotta kansallisneuvosto voi tehdä päätöksensä ajoissa. Kansallisneuvoston istuntojaksoihin kuulumatonta aikaa ei oteta huomioon määräaikaa laskettaessa.

(5) Jos rikoksen tekijä on saatu kiinni itse teossa, viranomaisen on ilmoitettava pidätyksestä välittömästi kansallisneuvoston puhemiehelle. Pidätys on peruttava ja koko syytetoimista on luovuttava, jos kansallisneuvosto tai – istuntokauden ulkopuolella – näistä asioista vastaava valiokunta niin vaatii.

(6) Kansallisneuvoston jäsenen koskemattomuus päättyy uuden kansallisneuvoston kokoontuessa tai jos hän hoitaa kansallisneuvoston elimessä tehtävää, joka jatkuu kyseistä ajankohtaa pidempään, kyseisen tehtävän päättyessä.

(7) Asiasta säädetään yksityiskohtaisemmin kansallisneuvoston työjärjestystä koskevassa liittovaltion laissa.

Kyseisen tapauksen kannalta merkittävin on tämän artiklan 3 kohta, jossa säädetään, että kansallisneuvoston jäsen voidaan asettaa ilman kansallisneuvoston suostumusta syytteeseen ainoastaan sellaisesta rikoksesta, joka ei kytkeydy konkreettisesti asianosaisen jäsenen poliittiseen toimintaan.

Muut näkökohdat

Martin totesi esittelijälle lähettämässään ja oikeudellisten asioiden valiokunnan jäsenille jaetussa, 7. helmikuuta 2008 päivätyssä kirjeessä sekä valiokunnassa 25. helmikuuta 2008 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, että koskemattomuuden pidättämiseen kytkeytyvää yksityisoikeuden kannetta edelsi samaa kysymystä koskeva ja samassa tarkoituksessa nostettu siviilikanne, jonka nosti sama Merkur Treuhandin seuraajana itseään pitämä yhtiö, joka toimi kyseisten tapahtumien ajankohtana Martinin valtuutettuna maksajana ja jota johtaa nykyisin sosiaalidemokraattinen poliitikko.

Martin korostaa, että hän ei vetoa koskemattomuuteen siviiliprosessissa: "Jos minun todetaan vahingoittaneen [kanteen esittäjän] mainetta, joudun maksamaan – ja totean jälleen kerran, että koskemattomuus ei suojele minua".

Hän lisää kuitenkin, että on epätavallista ja hänen tietääkseen muissa maissa jopa mahdotonta, että rikosoikeudessa käsiteltävästä asiasta jätetään vielä siviilioikeuden kanne. Martin esittää 7. helmikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään, että pyyntö hänen koskemattomuutensa pidättämisestä tällä kertaa yksityisoikeuden kanteen perusteella on puhtaasti poliittinen. Se perustuu suoraan hänen toimintaansa parlamentin jäsenenä ja sillä pyritään hänen maineensa vahingoittamiseen.

Martinin todettiin kertoneen lisäksi valiokunnalle, että asiassa käydään neuvotteluja, joissa pyritään tuomioistuinten ulkopuoliseen sovitteluratkaisuun.

Tilanneanalyysi

Nyt on siis selvitettävä, liittyvätkö Martinin tekemiksi väitetyt teot konkreettisesti hänen poliittiseen toimintaansa liittovaltion perustuslain 57 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Näkemyksemme mukaan itse kiistan aihe, eli se, onko kirjanpitovirheestä vastuussa parlamentin jäsen vai hänen valtuutettu maksajansa, ei kytkeydy Martinin poliittiseen toimintaan. Kyse on pelkästään jäsenen ja palveluntarjoajan välisestä riita-asiasta.

Onko parlamentilla riittävästi näyttöä fumus persecutionis -olettamuksesta, jotta se voisi kieltäytyä pidättämästä Martinin koskemattomuutta? Saattaa hyvinkin olla epätavallista, että samojen seikkojen perusteella käynnistetään sekä rikos- että siviilioikeuden menettelyt, mutta tämä ei itsessään merkitse fumus-olettamuksen täyttymistä. Lisäksi menettelyt on käynnistänyt palveluntarjoaja, joka on Martini mielestä kanteen nostaneeseen sosiaalidemokraattiseen poliitikkoon kytkeytyvän yrityksen seuraaja, eikä siis mainittu yritys tai kyseinen poliitikko. Martin on myös ilmoittanut oikeudellisten asioiden valiokunnalle, että tuomioistuinten ulkopuolisesta sovitteluratkaisusta käydään parhaillaan neuvotteluja, mikä viittaa vahvasti siihen, että kyse on todella riita-asiasta.

Edellä mainitun vuoksi katsotaan, että Hans-Peter Martinin parlamentaarinen koskemattomuus olisi pidätettävä.

• [1]  25. helmikuuta 2008 annettu oikeudellinen lausunto, SJ-0066/08.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	10.3.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	17 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Titus Corlăţean, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Klaus-Heiner Lehne, Katalin Lévai, Antonio Masip Hidalgo, Manuel Medina Ortega, Hartmut Nassauer, Aloyzas Sakalas, Francesco Enrico Speroni, Diana Wallis, Rainer Wieland, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Mogens Camre, Vicente Miguel Garcés Ramón, Georgios Papastamkos, Dagmar Roth-Behrendt