MIETINTÖ elinten luovutuksesta ja elinsiirroista: poliittiset toimet EU:n tasolla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (28.2.2008)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnaN LAUSUNTO (28.2.2008)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

1.4.2008 - (2007/2210(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Adamos Adamou

Menettely : 2007/2210(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0090/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0090/2008

Keskustelut :

PV 21/04/2008 - 18
CRE 21/04/2008 - 18

Äänestykset :

PV 22/04/2008 - 5.6
CRE 22/04/2008 - 5.6
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0130

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnaN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

elinten luovutuksesta ja elinsiirroista: poliittiset toimet EU:n tasolla

(2007/2210(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kohdan a alakohdan,

– ottaa huomioon komission tiedonannon elinten luovutuksesta ja elinsiirroista: poliittiset toimet EU:n tasolla (KOM(2007)0275) sekä tiedonannon liitteenä olevan komission työasiakirjan vaikutustenarvioinnista SEC(2007)0705,

– ottaa huomioon ihmiskudosten ja solujen luovuttamista, hankintaa, testausta, käsittelyä, säilömistä, säilytystä ja jakelua koskevien laatu- ja turvallisuusvaatimusten vahvistamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/23/EY[1],

– ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[2],

– ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY[3],

– ottaa huomioon hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisissä tutkimuksissa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 4. huhtikuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/20/EY[4],

– ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön WHO:n suuntaviivat elinsiirroista,

– ottaa huomioon biotekniikkaa ja ihmisoikeuksia koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen sekä sen lisäpöytäkirjan, joka koskee ihmisestä peräisin olevien elinten ja kudosten siirtoa,

– ottaa huomioon Euroopan neuvoston raportin "Meeting the organ shortage. Current status and strategies for improvement of organ donation" (1999),

– ottaa huomioon Euroopan neuvoston raportin "Guide to the safety and quality assurance for organs, tissues and cells"[5],

– ottaa huomioon ensimmäisessä elinten luovutuksesta ja elinsiirroista yhteisön tasolla järjestetyssä kansallisten asiantuntijoiden kokouksessa laaditun asiakirjan SANCO C6 EFZ/gsc D (2007) 360346, 13. syyskuuta 2007,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A6‑0090/2008),

A. ottaa huomioon, että elinsiirtojen tarve on kasvanut Euroopassa tasaisesti ja nopeammin kuin luovutettujen elinten määrä; ottaa huomioon, että eri puolilla Eurooppaa yli 60 000 potilasta odottaa siirtoelintä ja että huomattava määrä potilaita kuolee elinten jatkuvan pulan seurauksena; ottaa huomioon, että luovuttajien määrän kasvu ei johda jonotuslistojen lyhenemiseen,

B. ottaa huomioon, että elinkauppa, kaupallistuminen ja elinsiirtomatkailu kehittyvät nopeasti, mikä ei osoita ihmisarvon kunnioitusta; ottaa huomioon, että elinpulan ja elinkaupan välillä on yhteys ja että elinkaupasta tarvitaan enemmän tietoa,

C. ottaa huomioon, että turvallisuuskysymykset jäävät usein huomiotta laitonta elinsiirtokauppaa harjoitettaessa, mikä saattaa merkitä hengenvaaraa elimen luovuttajalle ja vastaanottajalle,

D. ottaa huomioon, että neljä jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, viisi jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut sen lisäpöytäkirjaa ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta ("Palermon lisäpöytäkirja") ja yhdeksän jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta,

E. ottaa huomioon, että vaikka uusimmat arviot kertovat elinkaupan muodostavan melko pienen osuuden kaikesta laittomasta kaupasta, ihmisten elinten ja kudosten laiton kauppa on muuttumassa yhä enemmän maailmanlaajuiseksi ongelmaksi ja että se on sekä kansallista että rajat ylittävää ja että kysyntä ohjaa sitä (Euroopassa arviolta 150–250 tapausta vuodessa),

F. ottaa huomioon, että ihmisten elinten ja kudosten laiton kauppa on yksi ihmiskaupan muoto, joka loukkaa vakavasti perusihmisoikeuksia ja erityisesti ihmisarvoa ja fyysistä koskemattomuutta ja voi heikentää kansalaisten luottamusta lailliseen elinsiirtojärjestelmään, mikä saattaa vähentää entisestään elinten ja kudosten vapaaehtoisia luovuttajia,

G. katsoo, että laatu, turvallisuus, tehokkuus ja avoimuus ovat olennaisen tärkeitä, jotta yhteiskunta voisi hyötyä elinsiirtojen tarjoamista mahdollisuuksista hoitokeinona,

H. ottaa huomioon, että elinsiirto on ainoa käytettävissä oleva hoito sellaisten elinten, kuten maksa, keuhkot ja sydän, loppuvaiheen vajaatoimintaan sekä kustannustehokkain hoito loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaan; ottaa huomioon, että elinsiirto antaa mahdollisuuden pelastaa ihmishenkiä ja tarjota parempaa elämänlaatua,

I. ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä ja sisällä on merkittäviä eroja elinsiirtojen määrissä, elinten lähteissä (elävä vai kuollut luovuttaja) sekä jopa poikkeavuutta elinten luovuttamiselle ja elinsiirroille asetetuissa laatu- ja turvallisuusvaatimuksissa ja että elinsiirtojen järjestelyissä on eroavaisuuksia maiden välillä, mistä aiheutuu vähimmäisvaatimusten epäyhtenäisyyttä Euroopan unionin alueella,

J. ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on erilaisia lainsäädännöllisiä puitteita (opt-in, opt-out) ja kokemukset eri jäsenvaltioissa osoittavat, että oikeusjärjestelmän vaikutus lahjoittajien määrään on varsin rajoitettu,

K. ottaa huomioon, että elinsiirtojen vaihtoehto on usein tehohoito, joka on potilaille epämiellyttävää ja rasittaa terveydenhoitojärjestelmiä ja potilaiden perhettä ja hoitajia,

L. katsoo, että elinten luovutus ja elinsiirto ovat arkaluonteisia ja monimutkaisia kysymyksiä, joiden yhteydessä on otettava huomioon paitsi lääketieteelliset myös lainsäädäntöä koskevat ja eettiset näkökohdat, mikä edellyttää yhteiskunnan täysimittaista osallistumista niiden kehittämiseen,

M. ottaa huomioon, että elinten käyttö hoidossa aiheuttaa tarttuvien tautien ja muiden sairauksien leviämisriskin,

N. ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltiot välittävät toisilleen jo monia elimiä ja olemassa on jo erilaisia eurooppalaisia järjestöjä, jotka koordinoivat elinten vaihtoa (esimerkiksi Scandiatransplant, Eurotransplant),

O. ottaa huomioon, että nykyiset kokemukset (esimerkiksi Espanjan malli, Belgian GIFT-hanke, DOPKI, Alliance-O) osoittavat myönteisiä tuloksia ja ne olisi otettava huomioon,

P. katsoo, että kansalaisten tietoisuus, myönteinen käytännön tieto ja ammattilaisten jatkokoulutus ja viestintätaidot ovat tärkeitä pyrittäessä lisäämään ihmisten halukkuutta luovuttaa elimiä,

1. pitää myönteisenä edellä mainittua komission tiedonantoa "elinten luovutuksesta ja elinsiirroista: poliittiset toimet EU:n tasolla", jossa ehdotetaan erittäin arvostettua integroitua kolmen pilarin lähestymistapaa;

LAINSÄÄDÄNTÖVÄLINE

2. odottaa komission direktiiviehdotusta, jossa säädetään laatu- ja turvallisuusvaatimuksista elinten luovuttamiselle, hankinnalle, testaukselle, säilytykselle, kuljetukselle ja jakelulle kaikkialla Euroopan unionissa ja näiden vaatimusten noudattamiseen tarvittavista resursseista; korostaa kuitenkin, että tuleva lainsäädäntökehys ei saisi luoda hallinnollista lisätaakkaa jäsenvaltioille tai palveluntarjoajille ja että se ei saisi vaarantaa nykyisten hyvien toimintatapojen käyttöä tai yksittäisissä jäsenvaltioissa vallitseviin olosuhteisiin mukautettujen toimintatapojen käyttöä eikä sisältää vaatimuksia, jotka vähentäisivät mahdollisten ja tosiasiallisten luovuttajien määrää;

3. korostaa, että uuden lainsäädäntöasiakirjan olisi täydennettävä ja tuettava jäsenvaltioiden ponnisteluja aktiivisen ja tehokkaan koordinointimenetelmän saavuttamiseksi eikä se saisi estää niitä ottamasta käyttöön tai säilyttämästä tiukempia toimia;

4. korostaa, että direktiivissä olisi otettava huomioon lääketieteessä saavutettu edistys;

JÄSENVALTIOIDEN VÄLINEN YHTEISTYÖ

5. ilmaisee huolestumisensa siitä, että elinsiirtopotilaiden tarpeita ei pystytä täyttämään, koska saatavilla ei ole riittävästi elimiä; katsoo, että pula elimistä (ja luovuttajista) on merkittävin haaste, johon jäsenvaltioiden on vastattava elinsiirtojen alalla; muistuttaa, että Euroopassa on tällä hetkellä rekisteröityneinä tuhansia potilaita elinsiirtojonoihin ja että kuolleisuusaste on niissä huomattavan korkea;

6. toteaa, että elimen luovuttamisen potilaalle olisi perustuttava tämän lääketieteelliselle valmiudelle ottaa elin vastaan; katsoo, että ei tulisi hyväksyä syrjintää sellaisten vammojen nojalla, jotka eivät vaikuta potilaan mahdollisuuksiin ottaa elin vastaan;

7. huomauttaa, että elimen luovutus on lahja; korostaa siksi, että samalla kun etsitään ratkaisua Euroopan vakavaan elinpulaan, on erittäin tärkeää, että vapaata tahtoa luovuttaa tai olla luovuttamatta kunnioitetaan ja suojellaan;

8. panee merkille, että Euroopan unionin sisällä on suuria eroavuuksia elinten lähteissä (elävä vai kuollut luovuttaja) sekä siinä, miten jäsenvaltiot ovat onnistuneet lisäämään luovuttajien määrää, ja että laatu- ja turvallisuusvaatimukset, elinten luovuttamisen ja elinsiirtojen järjestelyt sekä lääkäreiden ja hoitohenkilöstön koulutus ja jatkokoulutus vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen; katsoo, että osa eroavaisuuksista selittyy taloudellisilla, rakenteellisilla, hallinnollisilla, kulttuurisilla, eettisillä, uskonnollisilla, historiallisilla, ja yhteiskunnallisilla ja lainsäädännöllisillä tekijöillä, vaikkakin ratkaisevan tärkeä tekijä vaikuttaa olevan se, miten koko luovutus- ja siirtoprosessi on järjestetty;

9. uskoo vahvasti, että on paljon mahdollisuuksia jakaa asiantuntemusta jäsenvaltioiden välillä, mikä voi lisätä luovuttajien määrää ja helpottaa pääsyä elinsiirtoon kaikkialla Euroopan unionissa; odottaa komission toimintasuunnitelmaa jäsenvaltioiden välisestä tiivistetystä yhteistyöstä:

• elinten saatavuuden parantamiseksi

• siirtojärjestelmien tehokkuuden lisäämiseksi ja niihin pääsyn helpottamiseksi

• yleisen tietoisuuden lisäämiseksi

• laadun ja turvallisuuden takaamiseksi;

10. korostaa tästä syystä, että hyvin järjestettyjen operatiivisten järjestelmien luominen ja onnistuneiden jäsenvaltioiden sisäisten ja niiden keskinäisten toimintamallien tukeminen, mikäli mahdollista kansainvälisellä tasolla, on ensiarvoisen tärkeää; ehdottaa, että operatiivisiin järjestelmiin olisi sisällyttävä asianmukainen lainsäädäntökehys, tekninen ja logistinen infrastruktuuri, psykologista ja organisatorista tukea, asianmukainen organisatorinen rakenne sairaaloiden ja niitä ylemmällä tasolla erittäin pätevällä henkilökunnalla varustettuna ja yhdistettynä selkeisiin jäljittämistä koskeviin säännöksiin sekä reilu, tehokas ja tasapuolinen jakojärjestelmä ja siirtojärjestelmään pääsy;

ELINTEN SAATAVUUDEN PARANTAMINEN

11. muistuttaa siitä, että jäsenvaltiot vastaavat omasta oikeusmallistaan; panee merkille, että Euroopan unionissa on kaksi mallia, joista kummastakin on erilaisia variantteja; pitää tarpeettomana oikeusjärjestelmien mukauttamista tai yhdenmukaistamista; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan lainsäädännössään käyttöön mahdollisuuden nimittää oikeudellinen edustaja, joka voi päättää elimen luovutuksesta ihmisen kuoleman jälkeen;

12. kehottaa jäsenvaltioita maksimoimaan kuoleman jälkeen tapahtuvien elinten luovutusten määrän; kehottaa täten jäsenvaltioita investoimaan mahdollisimman paljon organisaatioidensa kehittämiseen

• tiedottamalla lääkäreille ja hoitohenkilöstölle sekä kouluttamalla heitä

• tukemalla sairaaloita taloudellisesti nimittämään "sisäisiä elinsiirtokoordinaattoreita" (lääkäreitä, jotka työskentelevät teho-osastoilla ja joiden tukena on lääketieteellinen ryhmä); ryhmän tehtävänä olisi etsiä aktiivisesti mahdollisia luovuttajia ja ottaa yhteyttä näiden perheisiin

• soveltamalla laadunparantamisohjelmia kaikissa sairaaloissa tai sairaalaklustereissa kaikkialla Euroopassa, missä on todistettavasti mahdollisuuksia elinten luovutukseen;

13. pyytää jäsenvaltioita elinten saatavuuden lisäämiseksi arvioimaan nk. marginaalisilta luovuttajilta (iäkkäät luovuttajat, luovuttajat, joilla on tiettyjä sairauksia) saatavien elinten käyttöä ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon laatua ja turvallisuutta koskevat näkökohdat;

14. katsoo, että elinsiirrot voidaan toteuttaa käyttämällä muita kuin optimaalisia elimiä; katsoo, että tällaisissa tapauksissa elinsiirtoryhmä kuulee potilasta ja/tai hänen perhettään ja tekee päätökset elinten käyttämisestä yksittäisille potilaille riski-hyöty-analyysin pohjalta;

15. panee merkille myös, että elinten nopean tunnistamisen varmistamiseksi on tärkeää kannustaa niitä, jotka eivät sovellu luovuttajiksi, pitämään mukanaan asiaa koskevaa korttia;

16. pyytää jäsenvaltioita, jotka sallivat luovutuksen eläviltä henkilöiltä, ottamaan huomioon laatu- ja turvallisuusnäkökohdat; korostaa kuitenkin, että luovutuksia eläviltä henkilöiltä olisi pidettävä täydentävänä muotona kuolemanjälkeiselle luovutukselle;

17. tunnustaa, että kun luovuttajakantaa laajennetaan, lääkärit voivat olla huolissaan elinten hylkimisen todennäköisyyden kasvamisesta ja siirrettyjen elinten toiminnan vähittäisestä lakkaamisesta, ja pyytää siksi komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan menetelmiä, joilla ehkäistään ja hoidetaan elinten hylkimistä, jotta lääkärit voivat käyttää laajennettua elinten valikoimaa luottavaisesti;

18. katsoo, että bioteknologia tarjoaa jo nyt ratkaisuja vaaraan, että elimistö hylkii siirrettyä elintä, esimerkiksi sellaisten hoitojen avulla, jotka vähentävät hylkimistapauksia ja jotka siten lisäävät elinten saatavuutta, koska lääkärit saavat mahdollisuuden hoitaa tai jopa ehkäistä hylkimistä; katsoo, että tämä edistäisi luovuttajakannan laajentamista vähentämällä laajennettuihin elinohjelmiin liittyviä riskejä;

19. pyytää jäsenvaltioita luopumaan tammikuuhun 2010 mennessä lainsäädännöstä, jossa säädetään, että luovutettuja elimiä voidaan käyttää vain kyseisessä maassa;

20. pyytää jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin koulutuksen, ryhmätyöskentelyn ja elinsiirtojen tekevien lääkärien palkkauksen alalla;

21. korostaa, että on tärkeää, että elinten hankinta ja elinsiirrot rahoitetaan kyseiseen tarkoitukseen varatusta budjettikohdasta, jotta elinsiirrot eivät haittaa sairaaloiden toimintaa;

22. painottaa, että on varmistettava, että elinluovutuksista ei missään tapauksessa tule kaupallista toimintaa;

23. kannattaa toimia elävien luovuttajien suojelemiseksi – sekä lääketieteellinen, psykologinen että sosiaalinen näkökulma huomioon ottaen – ja sen varmistamiseksi, elimen luovuttaminen tapahtuu pyyteettömästi ja vapaaehtoisesti ja että luovuttajien ja vastaanottajan välillä ei suoriteta muuta maksua kuin luovutuksesta aiheutuneiden kulujen ja vaivan kattamiseen riittävä korvaus; pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että silloin kun kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa kyseiset luovutukset, sellaisten kuolleiden ja elävien luovuttajien, joilla ei ole geneettisiä tai tunnesiteitä vastaanottajiin, nimettömyys taataan; kehottaa jäsenvaltioita määrittämään ehdot korvauksen myöntämiselle;

24. vaatii, että jäsenvaltiot hyväksyvät tai säilyttävät tiukat oikeudelliset säännökset, jotka koskevat elinsiirtoa elävältä luovuttajalta, joka ei ole vastaanottajan sukulainen, jotta järjestelmästä saataisiin avoin ja voitaisiin sulkea pois mahdollisuus myydä elimiä laittomasti tai käyttää pakkokeinoja luovuttajiin; katsoo, että täten luovutuksia muilta eläviltä luovuttajilta kuin sukulaisilta voitaisiin suorittaa vain kansallisessa lainsäädännössä säädetyissä tapauksissa ja soveltuvalta riippumattomalta elimeltä saatavan luvan nojalla;

25. vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että luovuttajia ei syrjitä ja että erityisesti vakuutusjärjestelmät eivät syrji heitä;

26. vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että eläville luovuttajille koituvat sosiaaliturvakustannukset korvataan;

27. ottaa huomioon, että bioteknologia saattaa tulevaisuudessa avata tutkijoille mahdollisuuden kasvattaa elimiä joko potilaiden omista tai luovuttajilta saaduista kudoksista, edellyttäen että jäljitettävyys taataan; pyytää komissiota tukemaan kyseistä tutkimusta, jota tekevät usein toimintaansa aloittelevat eurooppalaiset pienet ja keskisuuret biotekniikkayritykset jäsenvaltioissa, Euroopan perusoikeuskirjassa sekä Euroopan neuvoston sopimuksessa biolääketieteestä vahvistetuissa kulttuurisissa ja eettisissä puitteissa;

ELINSIIRTOJÄRJESTELMIEN TEHOKKUUS JA NIIHIN PÄÄSY

28. panee merkille, että vaikka elinsiirtojen rekisteröinti on nykyään pakollista useissa jäsenvaltioissa ja lisäksi on olemassa joitakin vapaaehtoisia rekistereitä, kattavaa järjestelmää, jonka avulla voitaisiin kerätä tietoja erityyppisistä siirroista ja niiden tuloksista, ei ole olemassa; suosittaa vahvasti kansallisten seurantarekistereiden perustamista elävistä luovuttajista, elinsiirtopotilaista ja siirtomenettelyistä: huomauttaa, että rekisterejä on päivitettävä säännöllisesti: korostaa, että tiedon vertailukelpoisuus eri jäsenvaltioiden välillä on tärkeää;

29. pyytää komissiota suosittelemaan jäsenvaltioille tiettyjä suuntaviivoja rekisteröinnistä sen varmistamiseksi, että rekisteröity henkilö antaa tiettyjä tietoja terveydellisestä taustastaan, ja luovuttajan elinten laadun ja turvallisuuden varmistamiseksi, koska rekisteröinti ei tarkoita vain pelkkää nimen rekisteröintiä, vaan sillä on seurauksia sekä luovuttajalle että vastaanottajalle;

30. kehottaa komissiota helpottamaan elinluovutuksen ja siirron yhteydessä tapahtuvan elimen luovutuksen turvallisuuden, laadun ja tehokkuuden hallinnoimista koskevien tärkeimpien teknisten ja eettisten vähimmäisvaatimusten kehittämistä, joita jäsenvaltiot voivat käyttää mallina; pyytää komissiota luomaan Euroopan unionille yhteisen mekanismin, joka edistäisi jäsenvaltioiden koordinointitoimia elinten luovutuksen ja elinsiirtojen yhteydessä;

31. katsoo, että jäsenvaltioiden yhteistyöstä, jota ei korosteta riittävästi komission tiedonannossa, olisi hyötyä myös jäsenvaltioiden välisen elinten jakamisen mahdollisesti synnyttämän arvon muodossa lääketieteellisten ja teknisten mahdollisuuksien muodossa, kunhan otetaan aina huomioon vaihtojen maantieteelliset rajoitukset ja mahdolliset vaikutukset elinten laatuun; korostaa tässä yhteydessä kansainvälisistä järjestelmistä saatuja hyviä tuloksia; uskoo, että elinten jakamisesta voi olla erityisen paljon apua etenkin silloin, kun on kyse vaikeista siirtoprosesseista (hyvin herkät potilaat tai hätätapaukset sekä potilaat, joilla on erityisvaatimuksia ja joille on vaikea löytää sopivaa luovuttajaa);

32. kehottaa komissiota tekemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tutkimuksen seikoista, jotka koskevat jäsenvaltioissa tehtäviä elinsiirtoja muille kuin Euroopan unionin alueella asuville henkilöille, ja kehittämään käytännesäännöt ja ehdot, joiden mukaisesti kuolleiden unionin alueella asuvien henkilöiden luovuttamia elimiä voidaan antaa muille kuin unionin alueella asuville henkilöille;

33. korostaa, että terveydenhoitoalan ammattilaisten ja asiasta vastaavien viranomaisten toimiva yhteistyö on välttämätöntä ja synnyttää lisäarvoa; pyytää komissiota helpottamaan jäsenvaltioiden kansallisten elinsiirtojärjestöjen liittoutumista yhteen, jotta nämä voivat tehdä yhteistyötä lainsäädännöllisellä, eettisellä ja teknisellä tasolla; myöntää, että elinsiirtolääketieteen alalla tulee tilanteita, joihin ei pystytä vastaamaan asianmukaisesti jäsenvaltioissa, joissa luovuttajia on rajallinen määrä; uskoo, että Euroopan tason yhteistyöstä voisi olla selkeää hyötyä erityisesti pienille jäsenvaltioille;

34. vaatii nykyisten kansallisten järjestelmien täydennykseksi eurooppalaista luovutuskorttia;

35. katsoo, että elinten saatavuuden ja turvallisuuden edistämiseksi tarvittaisiin kansainvälistä yhteistyötä; huomauttaa tähän liittyen, että yleiset säännöt parhaista lääketieteellisistä käytännöistä, diagnostisista tekniikoista ja säilytyksestä olisivat hyödyksi; kehottaa jäsenvaltiota edistämään kyseistä yhteistyötä aktiivisesti sekä soveltamaan kyseistä yleisten sääntöjen järjestelmää;

KANSALAISTEN TIETOISUUDEN LISÄÄMINEN

36. korostaa, että on tärkeää lisätä kansalaisten tietoisuutta elinten luovutuksesta ja elinsiirroista, koska tämä voi helpottaa luovuttajien löytämistä ja näin parantaa elinten saatavuutta; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansalaisyhteiskuntaa edistämään rakenteellisesti tiedotusta elinten luovutuksesta, muun muassa koululaisten parissa; ehdottaa tunnettujen henkilöiden (esimerkiksi urheilijoiden) ja koulutuspakettien käyttämistä tässä yhteydessä;

37. muistuttaa, että elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevia tietoja olisi levitettävä avoimesti ja puolueettomasti ja muuten kuin käskyjen muodossa ja niissä olisi käsiteltävä kaikkea elinluovutusta, eli sitä, että luovutukseen voi sisältyä monen elimen luovutus sekä kudoksen luovuttamista;

38. korostaa, että on kunnioitettava tahtoa luovuttaa elin tai olla luovuttamatta ja että elinluovutusta on pidettävä lahjana yhdeltä ihmiseltä toiselle; huomauttaa, että tämän on näyttävä käytetyssä kielessä ja että on vältettävä taloudellisia termejä, jotka viittaavat siihen, että elimiä voidaan kohdella sisämarkkinoiden hyödykkeenä;

39. pyytää komissiota harkitsemaan eurooppalaisen elinten luovutusta käsittelevän Internet-sivun www.eurodonor.org (ja/tai www.eurocet.org) samoin kuin WHO:n vastaavan sivun (www.transplant-observatory.org) kehittämistä ja laajentamista kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin kaikille Euroopan unionin virallisille kielille, jotta tarjolla olisi kaikki tarvittava tieto elinten luovutuksesta ja elinsiirroista;

40. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maailman luovuttajapäivää (World Donor Day) ja suosittamaan toimia, joilla korostetaan hyviä tuloksia ja elinsiirtojen merkitystä;

41. on vakuuttunut, että parempi tiedottaminen kansalaisille myös alue- ja paikallistasolla on erittäin tehokas keino parantaa elinten saatavuutta; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, kirkkoja, uskonnollisia ja humanistisia yhteisöjä osallistumaan ponnistuksiin kansalaisten tietoisuuden lisäämiseksi elinten luovuttamisen mahdollisuudesta ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon kunkin jäsenvaltion kulttuuriset erityispiirteet; korostaa tärkeää tehtävää, joka rekisteröidyillä luovuttajilla on elinten luovuttamisen edistämisessä perheenjäsenten ja ystävien piirissä näiden kannustamisessa ryhtymään itse luovuttajiksi;

42. myöntää, että on tärkeää parantaa terveydenhoitoalan ammattilaisten viestintätaitoja esimerkiksi siten, että laaditaan tiedottamista koskevia ohjeita; korostaa, että tiedotukseen on suhtauduttava ammattimaisesti ja että siihen on saatava tukea asiantuntijoilta; katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä viestin sisältöön että parhaisiin keinoihin käsitellä kaikkein kiistanalaisimpia aiheita; korostaa tiedotusvälineiden edustajien kanssa säännöllisesti järjestettävien kokousten tärkeyttä elinsiirtojen merkityksen ja hyvien tulosten esiin tuomisessa;

43. kannattaa sellaisen elinsiirtopuhelinpalvelun perustamista, jota hallinnoi kansallinen elinsiirtojärjestö – jos sellainen on olemassa – ja jolla on yksi 24 tuntia vuorokaudessa toimiva puhelinnumero, jossa asianmukaisesti koulutetut ja kokeneet ammattilaiset vastaavat ja antavat asiaankuuluvaa ja täsmällistä tietoa (lääketieteellistä, oikeudellista) nopeasti kaikille toimijoille;

44. pyytää komissiota tukemaan elinten luovuttamista ja elinsiirtoja koskevaa tutkimusta yli kansallisten rajojen, jotta voidaan selvittää, miten etninen alkuperä, alkuperämaa, uskonto, koulutustaso sekä sosioekonominen asema vaikuttavat elinten luovuttamista koskeviin päätöksiin; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan nopeasti tutkimuksen tuloksista, jotta voidaan välittää tietoa kansalaisille ja muuttaa harhakäsityksiä;

LAADUN JA TURVALLISUUDEN PARANTAMINEN

45. tunnustaa, että on olennaisen tärkeää varmistaa elinten luovuttamisen ja elinsiirtojen laatu ja turvallisuus; huomauttaa, että tämä vähentää siirrosta aiheutuvia riskejä ja näin ollen myös kielteisiä vaikutuksia; tunnustaa, että laatua ja turvallisuutta koskevat toimet voivat vaikuttaa elinten saatavuuteen ja päinvastoin; pyytää komissiota auttamaan jäsenvaltioita kehittämään valmiuksiaan laatia kansallisia säädöksiä ja sääntelykehys laadun ja turvallisuuden parantamiseksi niin, ettei tällä ole kielteistä vaikutusta siirtoelinten saatavuuteen;

46. myöntää, että elinsiirtojen lopputuloksia olisi seurattava ja arvioitava; korostaa, että parhaan mahdollisen vertailukelpoisuuden saavuttamiseksi olisi edistettävä yhteisiä tietojen analysointimenetelmiä jäsenvaltioissa käytössä olevien parhaiden käytänteiden pohjalta;

47. pyytää jäsenvaltioita lisäämään elinsiirtopotilaiden seuranta-aikaa (nykyään yhdeksästä kahteentoista kuukautta) useaan vuoteen ja mieluiten niin pitkään kuin potilas elää ja/tai siirretty elin vielä toimii;

48. kehottaa komissiota osoittamaan seitsemännessä puiteohjelmassa varoja tutkimukseen paremmista ja herkemmistä diagnoositekniikoista, jotka mahdollistavat sellaisten sairauksien, kuten hiv/aids, hepatiitti jne., varhaisen ja tehokkaan diagnosoinnin, koska elinsiirtojen yksi tärkeä näkökohta on varmistaa, ettei luovuttajien elimissä ole haittatekijöitä ja -aineita;

ELINKAUPPA

49. huomauttaa, että elimistä vallitseva pula ja elimillä käytävä kauppa ovat yhteydessä toisiinsa, sillä elinkauppa heikentää järjestelmän uskottavuutta mahdollisten vapaaehtoisten ja ilman maksua toimivien luovuttajien silmissä; korostaa, että kaikenlainen elinten kaupallinen hyödyntäminen on epäeettistä ja vastoin perustavaa laatua olevia inhimillisiä arvoja; korostaa, että elinten luovuttaminen taloudellisista syistä alentaa tämän lahjan pelkäksi hyödykkeeksi, mikä rikkoo ihmisarvoa ja on kielletty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3 artiklan 2 kohdassa sekä on ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevan yleissopimuksen vastaista;

50. pyytää komissiota torjumaan kolmansien maiden osalta elinten ja kudosten laitonta kauppaa, jonka olisi oltava maailmanlaajuisesti kiellettyä, mukaan lukien elinten ja kudosten siirrot alaikäisiltä, henkisesti vammaisilta tai teloitetuilta vangeilta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansainvälisen yhteisön tietoisuutta asiasta;

51. katsoo, että maailman köyhillä alueilla tapahtuvan elinkaupan torjumiseksi on otettava käyttöön pitkän aikavälin strategia tällaisen käytännön taustalla olevan sosiaalisen epätasa-arvon poistamiseksi; korostaa, että rahasta tapahtuvan elinten myynnin torjumiseksi (erityisesti kehitysmaissa) olisi otettava käyttöön jäljitysmekanismeja, jotta kyseiset elimet eivät päädy Euroopan unioniin;

52. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin elinsiirtomatkailun estämiseksi laatimalla ohjeita köyhimpien ja haavoittuvimmassa asemassa olevien luovuttajien suojelemiseksi, jotta nämä eivät joutuisi elinkaupan uhreiksi, hyväksymällä toimia, joilla lisätään laillisesti hankittujen elinten saatavuutta, ja vaihtamalla jonotuslistoihin rekisteröitymistietoja nykyisten elinsiirtojärjestöjen välillä moninkertaisen rekisteröitymisen välttämiseksi; pyytää komissiota edistämään vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen välityksellä yhteistä lähestymistapaa, jotta voidaan koota tietoa elinkauppaa koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä, ja kartoittamaan suurimmat ongelmat ja mahdolliset ratkaisut; huomauttaa, että tätä varten on perustettava järjestelmä, joka takaa ihmisestä peräisin olevien materiaalien jäljitettävyyden ja luotettavuuden;

53. vaatii jäsenvaltioita tarvittaessa muuttamaan rikoslakejaan, jotta voidaan varmistaa, että elinkaupasta vastuussa olevat joutuvat asianmukaisesti syytteeseen – mikä tarkoittaa myös seuraamuksia lääketieteelliselle henkilökunnalle, joka tekee elinsiirtoja laittoman kaupan kautta saaduilla elimillä – samalla, kun tehdään kaikki voitava, jotta mahdolliset vastaanottajat eivät etsisi laittomia elimiä ja kudoksia; katsoo, että tähän pitäisi sisältyä sen, että Euroopan unionin kansalaiset, jotka ovat hankkineet elimiä unionin sisällä tai sen ulkopuolella, ovat rikosoikeudellisessa vastuussa;

54. pyytää jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla estetään terveydenhuoltoalan ammattilaisten osallistuminen elinten ja kudosten laittomaan kauppaan (että nämä eivät esimerkiksi ohjaisi potilaita ulkomaiselle elinsiirtojen tarjoajalle, joka saattaa olla osallinen laittomaan kauppaan) ja joilla estetään sairasvakuutusten tarjoajia edistämästä suoraan tai epäsuorasti elinkauppaa, esimerkiksi korvaamalla laittomasta elinsiirrosta aiheutuneita kustannuksia;

55. katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi taata lainvalvontavirastojensa sekä terveydenhuoltohenkilöstönsä kouluttaminen tunnistamaan elinten laiton kauppa, jotta nämä voivat raportoida jokaisesta ilmitulleesta tapauksesta poliisille;

56. pyytää jäsenvaltioita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja Palermon lisäpöytäkirjan, jos ne eivät ole sitä vielä tehneet;

57. pyytää komissiota ja Europolia kehittämään elinkauppatapausten valvontaa;

58. pyytää komissiolta ja neuvostolta ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman päivittämistä ja sitä, että siihen sisällytetään laittoman elinkaupan torjumista koskeva toimintasuunnitelma, jotta mahdollistetaan tiiviimpi yhteistyö asianomaisten kansallisten viranomaisten kesken;

59. pyytää lisäksi, että jos toimintasuunnitelmassa viitataan laittomasti kaupattujen elinten määriä, tyyppejä ja alkuperää koskeviin tietoihin, nämä tiedot pitävät paikkansa ja on tarkistettu;

0 0

60. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, WHO:lle, Euroopan neuvostolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

[1] EUVL L 102, 7.4.2004, s. 48.
[2] EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
[3] EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
[4] EYVL L 121, 1.5.2001, s. 34.
[5] Toinen painos, 2004.

Elinsiirrossa on kyse elimen käytöstä hoitotarkoitukseen siten, että toimimaton elin korvataan luovuttajalta saatavalla elimellä. Onnistunut elinsiirto – edellyttäen, että seuranta järjestetään asianmukaisesti – voi palauttaa täysipainoisen ja terveen elämän vuosiksi ihmisille, jotka muutoin tarvitsisivat tehohoitoa, mikä on paitsi epämiellyttävää potilaille myös kuormittaa jäsenvaltioiden terveydenhoitojärjestelmiä ja potilaiden perheitä ja hoitajia.

Vaikka ihmisten elinten käyttö elinsiirtoihin on lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmeninä kaikkialla Euroopan unionissa, siirtoelintä odottavia potilaita on enemmän kuin saatavilla olevia elimiä. Länsi-Euroopassa on tällä hetkellä jonotuslistalla lähes 40 000 potilasta. Sydän‑, maksa- tai keuhkosiirrännäisen odotusaikana kuolevuus on yleensä 15–30 prosenttia.

Laatu ja turvallisuus

Elinten käyttö hoidossa aiheuttaa riskin tautien siirtymisestä elimen vastaanottajaan. Tautien siirtymisriski koskee paitsi tarttuvia tauteja (virus-, bakteeri- ja sieni-infektiot, hi-virus (HIV), hepatiitti B (HBV), hepatiitti C (HCV)) myös pahanlaatuisia sairauksia, kuten erityyppisiä syöpiä.

Luovuttajien testaaminen on tärkeää, jotta vastaanottajalle aiheutuva riski olisi mahdollisimman pieni. On olennaisen tärkeää, että luovuttajat seulotaan ja todetaan tautien siirtymisriskin olemassaolo tai sen puuttuminen. Jotta luovuttajien turvallisuus voitaisiin taata tietyn vähimmäistason mukaisesti, olisi tehtävä vähintään tietyt tutkimukset. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan tätä nykyä ole yksimielisiä näistä testeistä.

Mahdollisten luovuttajien arviointi ennen elinsiirtoa on olennainen osa moitteetonta elinsiirtoprosessia. Toisin sanoen, luovuttajan soveltuvuus on olennainen ennakkoedellytys elimen luovuttamiselle. Tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu yksilöidä ne edellytykset, joiden täyttyessä luovuttaja on hylättävä; kartoittaa mahdolliset infektiot ja määrittää riskin suuruus, jotta voidaan vahvistaa strategiat elinsiirron jälkeisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Elävien ja kuolleiden luovuttajien seulonnassa olevat erot johtuvat pääasiassa siitä, että seulonta tehdään eri aikaan. Elävää luovuttajaa käytettäessä aktiivisessa vaiheessa oleva infektio voidaan hoitaa ja siirtää elinsiirtoa siihen saakka, kunnes infektio on parantunut. Kuollutta luovuttajaa käytettäessä aikaa on yleensä muutama tunti. Luovuttajien soveltuvuuden arviointiperusteet olisi vahvistettava nykyisten hyväksyttyjen lääketieteellisten normien mukaisesti. Potilaiden pitkän aikavälin seuranta ja valvonta elinsiirron jälkeen on myös välttämätöntä, jotta hoidon tuloksia voidaan arvioida parhaiten. Elinsiirron jälkeisten tulosten seuranta ja arviointi on ratkaisevan tärkeää, ja tästä syystä siinä olisi käytettävä yhteistä menetelmää, millä varmistetaan mahdollisimman korkeiden terveyttä ja turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten toteutuminen jäsenvaltioissa.

Nykyään siirtoelimiä seurataan ainoastaan noin 9–12 kuukautta elinsiirron jälkeen. Elinsiirron tulosten arviointi olisi pidennettävä useaksi vuodeksi, jotta tuloksia voitaisiin arvioida parhaiten sekä kliinisin että taloudellisin perustein.

Siirtoelinten puute

Vakava puute elinten luovuttajista on edelleen elinsiirtojen alalla suurin haaste, johon EU:n jäsenvaltioiden on vastattava. Pidentyvät jonotuslistat ovat vakava ongelma. Yli 40 000 potilasta odottaa tällä hetkellä siirtomunuaista Länsi-Euroopassa. Jonotuslistat ovat pidentyneet kaikissa EU-maissa sekä muualla maailmassa. Vaikka luovuttajia saadaan koko ajan lisää, jonotuslistojen ja jonotusaikojen lyhentäminen on vaikeaa.

Elinluovuttajien määrän lisäämisessä tehokkaaksi on havaittu järjestelmä, jolla voidaan kartoittaa henkilöt, jotka voisivat kuoltuaan luovuttaa elimiä, kunhan kaikki suostumusta koskevat jäsenvaltion pakolliset vaatimukset on täytetty. Siirtoelimen soveltuvuuden arviointi on monivaiheinen prosessi, jossa keskitytään a) määrittämään, kuinka suuri tartuntatautien tai neoplastisten tautien siirtymisriski voidaan hyväksyä tai ei voida hyväksyä, b) vahvistamaan riskinarviointiprosessin käytännön vaiheet, siten että kussakin tapauksessa otetaan huomioon kyseessä oleva tartuntatauti, vastaanottajan yksilöllinen tilanne suhteessa tarttuvaan tautiin sekä käytettävissä olevat taudin ehkäisy- ja hoitokeinot.

Toinen merkittävä keino luovuttajakannan laajentamiseksi on pohtia, miten voitaisiin lisätä eläviltä luovuttajilta pyyteettömästi saatavia elinluovutuksia. Siirtoelintä odottavien potilaiden sairastuvuus ja kuolleisuus edellyttää, että harkitaan tarkkaan sellaisia mahdollisia luovuttajia, joita ei tavallisesti pidettäisi ihanteellisina ehdokkaina tähän. Näitä kutsutaan marginaalisiksi luovuttajiksi (tämä mahdollistaa esimerkiksi hi-positiiviselta potilaalta saadun elimen siirron toiseen hi-positiiviseen potilaaseen). Laajennettaessa luovuttajakantaa tällä tavalla joudutaan tilanteeseen, jossa hylkimisreaktion ja siirretyn elimen toiminnan vähittäisen heikkenemisen todennäköisyys kasvaa. On olennaisen tärkeää tukea menetelmiä, joilla estetään ja hoidetaan siirtoelinten hylkimistä, jotta lääkärit voivat käyttää luottavaisin mielin marginaalisten luovuttajien kantaa. Mahdollisten luovuttajien kartoittamisesta vastaavien terveydenhuoltoalan työntekijöiden koulutus ja työhönotto on myös osoittautunut hyödylliseksi, ja sitä on tuettava aina resurssien riittäessä. Bioteknologia tarjoaa jo ratkaisuja, esimerkiksi hylkimistä vähentäviä hoitoja, mikä puolestaan lisää saatavilla olevien elinten määrää, sillä lääkärit pystyvät hoitamaan hylkimisreaktiota tai jopa estämään sen. Tämä puolestaan auttaa laajentamaan marginaalisten luovuttajien kantaa, sillä se vähentää marginaalisilta luovuttajilta saataviin elimiin liittyvää riskiä. On mainitsemisen arvoista, että bioteknologia saattaa tulevaisuudessa avata tutkijoille mahdollisuuden kasvattaa elimiä olemassa olevista kudoksista, joko potilaiden omista kudoksista (autologinen luovutus) tai luovuttajilta saaduista kudoksista (allogeeninen luovutus). Kyseistä tutkimusta tekevät usein toimintaansa aloittelevat eurooppalaiset pienet ja keskisuuret biotekniikkayritykset, ja työtä sen edistämiseksi olisi tuettava kaikissa mahdollisissa tilanteissa jäsenvaltioissa vahvistetuissa kulttuurisissa ja eettisissä puitteissa.

Organisatoriset näkökohdat

Organisatoriset järjestelmät vaikuttavat paitsi siirtoelinten laatuun ja turvallisuuteen myös niiden saatavuuteen. Jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroavuuksia elinten luovutuksessa ja elinsiirroissa. Erilaiset organisatoriset järjestelmät Euroopassa ovat tulosta erilaisesta lähtötilanteesta ja historiasta. Maiden väliset vertailut osoittavat, että kansallinen elinluovutusten lopullinen osuus ei aina vastaa sitä prosenttiosuutta väestöstä, joka on aiemmin ilmoittanut olevansa valmis elinluovutukseen. Tämä osoittaa selvästi tehokkaan elinsiirtojärjestelmän merkityksen, jotta varmistetaan, että elinluovutukseen halukkaiden ihmisten elimet saadaan käyttöön.

Alalla toteutettavat toimet edellyttävät riittävän elinsiirtojärjestelmän vakiinnuttamista kansallisella tasolla. Järjestelmä tarvitsee asianmukaisen lainsäädäntökehyksen, joka ei saa perustua markkinoiden tarpeisiin, sekä hyvän teknisen lähestymistavan ja organisatorista tukea. Toimivaltaisten viranomaisten asema organisatorisessa järjestelmässä on keskeinen. Viranomaisten on taattava perusvaatimusten noudattaminen sekä elinluovutusten ja -siirtojen organisointi. Olisi käytettävä ja tuettava tehokkaimpia organisatorisia järjestelmiä.

Kuten edellä mainittiin, elinsiirtoihin kohdistuu ajallisia paineita. Koko prosessi elimen hankinnasta sen siirtoon olisi saatava päätökseen muutamassa tunnissa (elimen elinkelpoisuuden säilyttämiseksi). Lisäksi siirtoelimen luovuttajan on oltava yhteensopiva vastaanottajan kanssa. Tämän vuoksi organisatorinen rakenne on keskeinen tekijä elinten luovutus- ja siirtojärjestelmissä. Toimiva jakojärjestelmä on keskeisen tärkeä osana organisatorista järjestelmää, ja siinä on otettava huomioon lyhyt aika, jona elimet voidaan säilyttää, sekä tarve varmistaa, että elin osoitetaan sopivimmalle vastaanottajalle ennalta määritettyjen perusteiden mukaisesti.

Kansalaisten tietoisuus

Myös yleisellä tietoisuudella ja mielipiteellä on tärkeä asema elinluovutusten lisäämisessä. Elinten luovutus ja elinsiirto ovat lääketieteellisiä hoitoja, jotka edellyttävät yhteiskunnan täysimääräistä osallistumista niiden kehittämiseen. Alaan liittyy paljon monimutkaisia ja arkaluonteisia eettisiä kysymyksiä, ja on käynyt selväksi, että monia näistä kysymyksistä käsitellään eri tavoin eri maissa vallalla olevista arvoista ja uskomuksista riippuen. Näiden erilaisten arvojen ja huolenaiheiden olisi jatkossakin oltava kansallisia kysymyksiä, ja niitä olisi käsiteltävä kansallisella tasolla. Yleisen luovutushalukkuuden lisäämistä voidaan tukea lisäämällä terveydenhuoltoalan työntekijöiden ja tiedotusvälineiden tietoja elinsiirtoihin liittyvistä kysymyksistä. Jatkuvan valistuksen olisi oltava keskeisellä sijalla kaikissa viestintästrategioissa. Ihmisiä olisi kannustettava puhumaan elinluovutuksesta ja ilmoittamaan halukkuudestaan omaisille. Perheenjäsenten kesken asiasta keskustelemisen ja elinluovutushalukkuuden välillä on voimakas positiivinen korrelaatio.

Toisin sanoen, kansalaisten tietoisuutta on lisättävä mahdollisimman paljon paitsi siten, että tarjotaan asianmukaista tietoa pyynnöstä, myös levittämällä tietoa laajasti paikallisille, alueellisille ja keskusyhteisöille jäsenvaltioissa, esimerkiksi (mutta ei ainoastaan) kouluille, sairaaloille, sosiaalikeskuksille, monitoimitaloille ja kirkoille. Lisäksi, kun otetaan huomioon todisteet, että ihmisten valmius elinten luovuttamiseen kasvaa, jos he ovat keskustelleet asiasta ensin perheidensä kanssa, luovuttajien ja potentiaalisten luovuttajien perheille olisi tarjottava kattavaa tietoa.

Muut asiat

* Koordinointi- ja muut toimet

Kun otetaan huomioon, että elinten välitystä ei koordinoida Euroopan laajuisesti, on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden välisiä nykyisiä elinten välitystä koskevia järjestelyjä lujitetaan ja koordinoidaan yksilöidymmin, jotta voidaan vastata kansallisiin tarpeisiin ja lisätä kyseisen välityksen tehokkuutta. Nykyisiä käytäntöjä ei saisi vaarantaa eikä hallinnollista taakkaa saisi lisätä.

* Pyyteettömyys

Pyyteettömyyden on oltava elinten luovuttamisen ja elinsiirtojen tärkein osatekijä. Tästä syystä komission tiedonannossa käytetty taloudellinen terminologia ei ole sopiva, erityisesti kun otetaan huomioon periaate, että ihmiskehoa ei voi kaupallistaa. Tämän vuoksi käytetyt ilmaisut eivät missään olosuhteissa saa antaa ymmärtää, että elimiä voidaan kohdella hyödykkeinä sisämarkkinoilla.

Periaate, että ihmiskehoa ja sen osia ei voi kaupallistaa, on ilmaistu erikseen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3 artiklan 2 kohdassa. Komission tiedonannossa tämä periaate mainitaan ainoastaan elinkaupan yhteydessä. Tästä syystä on mielestämme ratkaisevan tärkeää korostaa, että kyseistä perusperiaatetta sovelletaan myös omien elinten luovuttamiseen.

Elinten luovuttamiseen liittyvien eettisten näkökohtien olisi jatkossakin kuuluttava jäsenvaltioiden toimivaltaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

* Elinkauppa

Kun otetaan huomioon elimillä käytävästä kaupasta saatavilla olevat tiedot ja nopeasti kehittyvästä siirtoelinkaupasta ja -matkailusta saadut todisteet, on ehdottoman tärkeää, ettei elinkauppaa aliarvioida ja pidetä toissijaisena asiana. On tunnustettava, että elinkaupan syynä on yhdistelmä, jonka muodostavat köyhyys ja toivottomuus sekä halu ansaita elanto, ja toisaalta korruptio ja rikollisten häikäilemättömyys, talouden maailmanlaajuistuminen sekä ihmisten hyväksikäyttö. Monissa tapauksissa idästä tulevista ihmisistä tulee valitettavasti sairaiden länsimaalaisten varaosia.

On pyrittävä tekemään yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen (esimerkiksi Europolin ja Interpolin) kanssa, jotta voidaan torjua elimillä käytävää kauppaa EU:ssa ja sen rajojen ulkopuolella. Toimintalinjojen muutokset eivät saisi luoda uusia esteitä EU:n laajuiselle yhteistyölle ja muiden kansainvälisten ja eurooppalaisten järjestöjen kanssa tehtävälle yhteistyölle siellä, missä sitä halutaan.

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

elinten luovutuksesta ja elinsiirroista: poliittiset toimet EU:n tasolla
(2007/2210(INI))

Valmistelija: Giuseppe Gargani

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. katsoo, että elinten luovutus ja elinsiirrot ovat monitahoinen ja erityisen hienovarainen asia, ennen kaikkea niihin liittyvien merkittävien eettisten vaikutusten vuoksi,

B. toteaa, että kansalliset politiikat ja elinten luovutuksia ja elinsiirtoja koskeva lainsäädäntö vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen erilaisten oikeudellisten, kulttuuristen, hallinnollisten ja organisatoristen tekijöiden perusteella,

C. katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kohdassa mahdollistetaan yhteisön toimien toteuttaminen elinsiirtojärjestelmien tehokkuuden ja saatavuuden takaamiseksi kunnioittaen kuitenkin täysipainoisesti toissijaisuusperiaatetta ja näin ollen kunkin jäsenvaltion elinten luovuttamista ja lääketieteellistä käyttöä koskevia kansallisia säännöksiä,

1. uskoo, että olisi otettava huomioon, että tarvitaan säädös, jolla varmistetaan yhteisön tasolla elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevat laatu- ja turvallisuusstandardit tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ottaen huomioon Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa jo voimassa oleva lainsäädäntö sekä muiden kansainvälisten järjestöjen toiminta;

2. tukee elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevan asianmukaisen yhteisön säädöksen laatimista, kun on suoritettu kustannus/hyötyanalyysit ja kattava vaikutusten arviointi siten, että otetaan huomioon elinten luovutuksen erityispiirteet sekä Euroopan neuvoston tekemä työ jäsenvaltioiden välisen vahvistetun yhteistyön yhteydessä kunnioittaen niiden nykyisiä kansallisia säännöksiä; korostaa, että mikään lainsäädäntö ei saa muodostaa hallinnollista taakkaa, joka vie voimavaroja pois hoidosta, ja kun otetaan huomioon luovutettavien elinten puute, sen on annettava lääkäreille mahdollisuus noudattaa edelleen riskiin perustuvaa lähestymistapaa potentiaalisia elinten luovuttajia arvioitaessa;

3. painottaa, että tavoitetta elinsiirtojärjestelmien tehokkuuden ja saatavuuden parantamisesta potentiaalisten luovuttajien oman päätöksen periaatetta kunnioittaen ei voida saavuttaa ottamatta huomioon elinsiirtoihin liittyviä mutkikkaita eettisiä kysymyksiä;

4. korostaa, että jäsenvaltioiden välinen läheisempi yhteistyö on ratkaisevan tärkeää; ehdottaa, että elinten luovutusten ja elinsiirtojen alan parhaiden käytäntöjen vaihtoa tehostettaisiin, ja kehottaa luomaan yhteisön tasolla tietokannan elinten luovutusta ja elinsiirtoja varten; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan rajat ylittäviä elinten kuljetuksia koskevien rajoitusten poistamista erityisesti tapauksissa, joissa toisen maan biologiset indikaattorit vastaavat elimelle toisessa maassa asetettuja ehtoja; katsoo, että jäsenvaltioiden välinen joustava järjestelmä elinsiirtoja sekä elinten vaihtoa, maahantuontia ja vientiä varten voisi pelastaa enemmän ihmishenkiä, kun useammille ihmisille voitaisiin löytää sopiva luovuttaja;

5. pitää suotavana, että säädetään korkeista standardeista, joiden avulla ehkäistään mahdollisia lääketieteellisiä, kirurgisia, psykologisia, sosiaalisia tai eettisiä ongelmia, joita elossa oleville luovuttajille saattaa koitua niiden välttämättömien kokeiden seurauksena, joita tarvitaan luovuttajien soveltuvuuden varmistamiseksi, samoin kuin luovutusta varten tehtävien lääketieteellisten hoitojen ja kirurgisten toimenpiteiden seurauksena luovuttajalle aiheutuvien riskien minimoimiseksi;

6. pitää tarpeellisena kuolleiden luovuttajien riittävän hallinnoinnin takaamista, jotta varmistetaan luovutettujen elinten sopivat turvallisuus- ja laatustandardit, minkä vuoksi olisi luotava järjestelmä, jossa elimen käyttöä koskevaa suostumusta pidetään aina mahdollisena paitsi jos luovuttaja on siitä nimenomaisesti kieltäytynyt; katsoo, että kukaan ei voi kiistää luovuttajan tällä tavoin ilmaisemaa toivomusta, ei edes puoliso tai vanhempi tai lapsi;

7. kehottaa jäsenvaltioita analysoimaan, mitä etuja on "oletettuun hyväksyntään" perustuvan luovutusjärjestelmän käyttöönotolla keinona saavuttaa suurempi elinsiirtojen määrä; katsoo, että tämä järjestelmä säilyttää täysin luovuttajan suostumuksen, koska kansalaiset voivat valita, kuuluvatko he järjestelmän piiriin vai jäävätkö he sen ulkopuolelle;

8. pitää välttämättömänä, että taataan riittävä tasapaino luovuttajien nimettömyyden, luottamuksellisuuden ja elinten luovutuksen jäljitettävyyden välillä, jotta korvauksen saaminen ja kaupankäynti elimillä estetään.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

elinten luovutus ja elinsiirrot: poliittiset toimet EU:n tasolla
(2007/2210(INI))

Valmistelija: Edit Bauer

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että eri puolilla Eurooppaa on jonotuslistoilla yli 60 000 ihmistä, jotka tarvitsevat elinsiirron, ja että huomattava määrä potilaita kuolee, koska luovutettavista elimistä on krooninen pula,

B. ottaa huomioon, että tällä hetkellä ei ole kattavaa Euroopan unionin tietokantaa, jossa olisi jäsenvaltioiden kansallisista tietokannoista/rekistereistä ja kansainvälisiltä järjestöiltä saatava kaikki tarvittava tieto elimistä, jotka on tarkoitettu luovutuksiin tai siirtoihin, tai elävistä tai kuolleista luovuttajista,

C. ottaa huomioon, että neljä jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta, viisi jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut sen lisäpöytäkirjaa ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta ("Palermon lisäpöytäkirja") ja yhdeksän jäsenvaltiota ei ole vielä ratifioinut lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta,

D. ottaa huomioon, että vaikka uusimmat arviot kertovat elinkaupan muodostavan melko pienen osuuden kaikesta laittomasta kaupasta, ihmisten elinten ja kudosten laiton kauppa on muuttumassa yhä enemmän maailmanlaajuiseksi ongelmaksi ja että se on sekä kansallista että rajat ylittävää ja että kysyntä ohjaa sitä (Euroopassa arviolta 150–250 tapausta vuodessa),

E. ottaa huomioon, että ihmisten elinten ja kudosten laiton kauppa on yksi ihmiskaupan muoto, joka loukkaa vakavasti perusihmisoikeuksia ja erityisesti ihmisarvoa ja fyysistä koskemattomuutta ja voi heikentää kansalaisten luottamusta lailliseen elinsiirtojärjestelmään, mikä saattaa vähentää entisestään elinten ja kudosten vapaaehtoisia luovuttajia,

F. ottaa huomioon, että on osoittautunut, että oikeusjärjestykset, jotka vaativat päätöksentekoa etukäteen (kieltäytymistä tai suostumista), eivät tuota olennaisesti erilaisia tuloksia elinten hankinnassa ja elinsiirroissa,

1. pitää myönteisenä komission aloitetta elinten luovutuksen ja elinsiirtojen laadun ja turvallisuuden oikeudellisen kehyksen valmistelemiseksi ja toivoo vähimmäislaatuvaatimuksia, jotka määriteltäisiin joustavasti ja pitäen mielessä, että elinsiirto voi pelastaa potilaan hengen, jolloin operaatioon liittyvä suurempikin kuin kudoksia ja soluja koskeva riski voidaan hyväksyä;

2. pyytää jäsenvaltioita allekirjoittamaan, ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta ja Palermon lisäpöytäkirjan, jos ne eivät ole sitä vielä tehneet;

3. pyytää komissiolta ja neuvostolta ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman päivittämistä ja sitä, että siihen sisällytetään laittoman elinkaupan torjumista koskeva toimintasuunnitelma, jotta mahdollistetaan tiiviimpi yhteistyö asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa;

4. pyytää lisäksi, että toimintasuunnitelmassa viitataan laittomasti kaupattujen elinten määriä, tyyppejä ja alkuperää koskeviin tietoihin, jotka pitävät paikkansa ja jotka on tarkistettu;

5. pyytää jäsenvaltioita vaihtamaan tietojaan elinten luovutusta ja elinsiirtoja koskevista parhaista toimintatavoista ja korostaa erityisesti Espanjasta saatuja myönteisiä kokemuksia ja tuloksia elinten hankinnasta ja luovutuksesta;

6. vaatii jäsenvaltioita ylläpitämään ja vahvistamaan jonotuslistojen avoimuutta ja turvallisuusjohtamista siten, että epäselvyyksien selvittämistä ja elinten jäljitettävyyttä vaaditaan tiukasti samalla, kun varmistetaan sekä luovuttajien että vastaanottajien nimettömyys;

7. kehottaa jäsenvaltioita antamaan yleislääkäreille aktiivisen roolin siinä asiassa, että he keskustelisivat potilaidensa kanssa ja auttaisivat näitä tekemään tietoon perustuvan valinnan elinten luovuttajia koskevan rekisterin suhteen sekä lieventäisivät perusteettomia pelkoja, mikä lisäisi luovuttajien määrää;

8. vaatii, että jäsenvaltiot hyväksyvät tai säilyttävät tiukat oikeudelliset säännökset, jotka koskevat elinsiirtoa elävältä luovuttajalta, joka ei ole vastaanottajan sukulainen, jotta järjestelmästä saataisiin avoin ja voitaisiin sulkea pois mahdollisuus myydä elimiä laittomasti tai käyttää pakkokeinoja luovuttajiin; katsoo, että tämän johdosta luovutuksia muilta eläviltä luovuttajilta kuin sukulaisilta voidaan suorittaa vain kansallisessa lainsäädännössä säädetyissä tapauksissa ja soveltuvalta riippumattomalta elimeltä saatavan luvan nojalla;

9. pyytää komissiota torjumaan kolmansien maiden osalta elinten ja kudosten laitonta kauppaa, jonka olisi oltava maailmanlaajuisesti kiellettyä, mukaan lukien elinten ja kudosten siirrot alaikäisiltä, henkisesti vammaisilta tai teloitetuilta vangeilta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansainvälisen yhteisön tietoisuutta asiasta;

10. vaatii jäsenvaltioita tarvittaessa muuttamaan rikoslakejaan, jotta voidaan varmistaa, että elinkaupasta vastuussa olevat joutuvat asianmukaisesti syytteeseen – mikä tarkoittaa myös seuraamuksia lääketieteelliselle henkilökunnalle, joka tekee elinsiirtoja laittoman kaupan kautta saaduilla elimillä – samalla, kun tehdään kaikki voitava, jotta mahdolliset vastaanottajat eivät etsisi laittomia elimiä ja kudoksia; katsoo, että tähän pitäisi sisältyä sen, että Euroopan unionin kansalaiset, jotka ovat hankkineet elimiä unionin sisällä tai sen ulkopuolella, ovat rikosoikeudellisessa vastuussa;

11. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Europolin ja Interpolin tuen avulla niin sanottujen luovuttajamaiden kanssa ja toteuttamaan tarvittavia selvityksiä, joiden avulla voidaan paljastaa elinkauppatapauksia ja hävittää salakuljetusverkostoja;

12. pyytää jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla estetään terveydenhuoltoalan ammattilaisten osallistuminen elinten ja kudosten laittomaan kauppaan (että nämä eivät esimerkiksi ohjaisi potilaita ulkomaiselle elinsiirtojen tarjoajalle, joka saattaa olla osallinen laittomaan kauppaan) ja joilla estetään sairasvakuutusten tarjoajia edistämästä taloudellisesti tai muilla keinoin toimintaa, joka suoraan tai epäsuorasti edistää elinkauppaa;

13. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki elävän ihmisen kudos- ja elinluovutukset tapahtuvat heidän nimenomaisesta vapaasta tahdostaan oikeustoimikelpoisena;

14. vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että luovuttajia ei syrjitä ja että erityisesti vakuutusjärjestelmä ei syrji heitä;

15. vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että eläville luovuttajille koituvat sosiaaliturvakustannukset korvataan;

16. korostaa, että on tärkeää, että elinten hankinta ja elinsiirrot rahoitetaan kyseiseen tarkoitukseen varatusta budjettikohdasta, jotta elinsiirrot eivät lamauta sairaaloita;

17. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan ja tukemaan tutkimusta elin- ja kudossiirtojen alalla;

18. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yleistä tietämystä elinten luovutuksen tarpeellisuudesta soveltuvalla tietämyksen lisäämiseen tarkoitetulla kampanjalla Euroopan tasolla; pitää myönteisenä komission aloitetta ottaa käyttöön eurooppalainen elinluovutuskortti, joka voisi myös olla yksi keino lisätä yleistä tietämystä; pyytää jäsenvaltioita tukemaan aloitetta;

19. pyytää komissiota harkitsemaan eurooppalaisen elinten luovutusta käsittelevän Internet-sivun www.eurodonor.org (ja/tai www.eurocet.org) samoin kuin WHO:n vastaavan sivun (www.transplant-observatory.org) kehittämistä ja laajentamista kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin kaikille Euroopan unionin virallisille kielille, jotta tarjolla olisi kaikki tarvittava tieto elinten luovutuksesta ja elinsiirroista;

20. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita panemaan alulle yleiseurooppalaisen tietokanta- ja viestintäverkon tai tukemaan jo olemassa olevaa verkkoa kansallisten tietokantojen yhteen kytkemiseksi ja kanavan tarjoamiseksi kattavien tietojen nopeaksi vaihtamiseksi elinten luovutuksista ja siirroista sekä elävistä ja kuolleista luovuttajista;

21. katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi taata lainvalvontavirastojensa sekä lääketieteellisen henkilöstönsä kouluttaminen tunnistamaan elinten laiton kauppa, jotta he voivat raportoida jokaisesta tiedetystä tapauksesta poliisille.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Titus Corlăţean, Monica Frassoni, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Neena Gill, Piia-Noora Kauppi, Klaus-Heiner Lehne, Katalin Lévai, Antonio López-Istúriz White, Hans-Peter Mayer, Manuel Medina Ortega, Hartmut Nassauer, Aloyzas Sakalas, Francesco Enrico Speroni, Diana Wallis, Rainer Wieland

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Vicente Miguel Garcés Ramón, Sajjad Karim, Georgios Papastamkos, Gabriele Stauner, József Szájer, Jacques Toubon

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö