MIETINTÖ PEACE-ohjelman arvioinnista ja tulevaisuuden strategioista

7.4.2008 - (2007/2150(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Bairbre de Brún

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PEACE-ohjelman arvioinnista ja tulevaisuuden strategioista

(2007/2150(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 158 artiklan,

–   ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöistä 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999[1],

–   ottaa huomioon rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 muuttamisesta 20. heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/93[2],

–   ottaa huomioon rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta annetun asetuksen (ETY) N:o 4253/88 muuttamisesta 20. heinäkuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2082/93[3],

–   ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle 24. tammikuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 214/2000[4],

–   ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2003–2004) 10. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2236/2002[5],

–   ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1260/1999 muuttamisesta 26. toukokuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1105/2003[6],

–   ottaa huomioon rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1260/1999 muuttamisesta PEACE-ohjelman jatkamisen ja uusien maksumäärärahojen myöntämisen osalta 24. tammikuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 173/2005[7],

–   ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2005–2006) annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 177/2005[8],

–   ottaa huomioon yhteisön rahoitustuesta Irlannin kansainväliselle rahastolle (2007–2010) 21. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1968/2006[9],

–   ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006[10],

–   ottaa huomioon Pohjois-Irlannin rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi tarkoitetusta erityisestä tukiohjelmasta 7. joulukuuta 1994 annetun komission tiedonannon (KOM(1994)0607),

–   ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 177/2005 5 artiklan mukaisesta kertomuksesta Irlannin kansainvälisestä rahastosta 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon (KOM(2006)0563),

–   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 7/2000 Irlannin kansainvälisestä rahastosta sekä erityisestä tukiohjelmasta rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi Pohjois-Irlannissa ja Irlannin raja-alueiden kreivikunnissa vuosina 1995–1999 sekä komission vastaukset (2000/C 146/01, 58 kohta)[11],

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnan 20. marraskuuta 2007 järjestämän julkisen kuulemisen PEACE-ohjelman arvioinnista ja tulevaisuuden strategioista,

–   ottaa huomioon Euroopan komission puheenjohtajan Barroson Belfastiin toukokuussa 2007 tekemän vierailun jälkeen perustetun Pohjois-Irlannin työryhmän,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A6-0133/2008),

A. ottaa huomioon, että EU:n PEACE I- ja PEACE II-ohjelmilla, joita rahoitettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1105/2003 ja asetuksen (EY) N:o 173/2005 mukaisesti, pyrittiin turvaamaan rauha ja että niissä oli kaksi keskeistä osaa: rauhasta koituvien mahdollisuuksien käyttäminen ja väkivallan seurausten käsittely,

B.  katsoo, että EU:n osallistuminen PEACE-ohjelmiin vaikutti ja vaikuttaa hyvin myönteisesti ja että EU:n osallistuminen tällaisiin rauhanrakentamishankkeisiin on tarjonnut rahoitusvälineen ja on lisäksi osoittanut EU:n merkityksen puolueettomana auktoriteettina, jolla on ohjelman suunnittelussa tarvittavaa asiantuntemusta ja pitkäaikaista näkemystä,

C. ottaa huomioon, että sovintoprosessi toimii eri tasoilla ja että sitä on aktiivisesti kannustettava mutta siitä ei voida antaa määräyksiä[12],

D. ottaa huomioon, että rauhanrakentaminen ja sovinto ovat pohjimmiltaan epävarmoja prosesseja, mutta ne ovat keskeisiä alueen poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi, ja että siksi luottamuksen rakentamiseen tähtäävissä hankkeissa olisi annettava tilaa kokeiluille ja innovoinnille niiden käynnistämisen helpottamiseksi,

E.  ottaa huomioon, että Pohjois-Irlannin konflikti on luonut erilliset yhteisöt, mikä on johtanut syviin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja poliittisiin jakolinjoihin,

F.  katsoo, että yhteyksien ja luottamuksen rakentaminen voi muuttaa kielteisiä näkemyksiä, ja katsoo, että nuorten ihmisten keskinäisen ymmärryksen edistäminen auttaa tulevia johtajia ymmärtämään molempien yhteisöjen historiaa ja kulttuuria,

G. katsoo, että vaikka kumppanuudet paikallisyhteisöjen kanssa voivat viedä enemmän aikaa, koska niissä on mukana enemmän osallistujia ja menettelytapoja, on kuitenkin selvää, että niistä saatavat lisähyödyt ovat olennaisia, koska hallinnon siirtäminen alemmalle tasolle ja osallistumisen lisääminen parantavat tietoisuutta sekä ohjelmasta että EU:sta,

H. katsoo, että konfliktista ja väkivallasta suuresti kärsineille syrjäytyneille ryhmille ja ihmisille annettiin PEACE-ohjelmien puitteissa uusia mahdollisuuksia edistää aktiivisesti rauhanrakentamista; katsoo, että PEACE-ohjelmiin kuuluvat hankkeet hyödyttävät yhteiskunnan syrjäytyneimpiä ryhmiä, sillä niissä kehitetään toimintaa yksilöille ja ryhmille, kuten konfliktin uhreille, iäkkäille ja heikommassa asemassa oleville ihmisille, vammaisille, perheväkivallan uhreille, entisille vangeille ja työttömille nuorille[13],

I.   ottaa huomioon, että monet rauhanrakentamis- ja sovintohankkeissa työskennelleet ihmiset ovat olleet vapaaehtoisia,

J.   pitää äärimmäisen tärkeänä, että rauhanrakentamisohjelmille, erityisesti sellaisille, joihin osallistuu kansalais- ja vapaaehtoisryhmiä, myönnetään edelleen taloudellista tukea, kun PEACE-rahoitus päättyy,

K. ottaa huomioon, että vapaaehtois- ja yhteisösektorin saavutukset ovat tunnetusti hyviä sosiaalisen rappeutumisen ja köyhyyden torjunnassa ja että ne ovat hyvässä asemassa välttämättömimpien palvelujen kehittämisessä ja tarjoamisessa yhteiskunnan vähäosaisimmille, ja katsoo, että naisilla on hyvin myönteinen rooli rauhanrakentamisessa,

L.  ottaa huomioon, että PEACE-ohjelmilla on tuettu heikommassa asemassa olevien alueiden taloudellisten hankkeiden kehittämistä perustamalla uusia yrityksiä,

M. ottaa huomioon, että monet PEACE II -ohjelmasta tukea saaneet kansalais- ja vapaaehtoisryhmien aloitteet toimivat jatkuvasti ja tarjoavat tärkeitä yhteiskunnallisia palveluita erityisesti syrjäytyneille ryhmille ja odottavat rahoituksen vahvistamista voidakseen jatkaa näiden palvelujen tarjoamista,

N. ottaa huomioon, että PEACE-ohjelmista myönnetyn tuen tuloksena käynnistyneen talouskehityksen yksi näkökohta on se, että se hyödytti sekä kaupunkeja että maaseutua,

O. katsoo, että Irlannin kansainvälisen rahaston, IFIn, rahoitus on usein täydentävää ja että molempien ohjelmien (IFI ja PEACE) ansiosta hankkeet saatiin sellaiseen vaiheeseen, että ne voivat saada muuta EU:n rahoitusta, esimerkiksi Interreg-ohjelman nojalla,

P.  katsoo, että useat PEACE-ohjelman alaohjelmien, Irlannin kansainvälisen rahaston (IFI) ohjelmien ja yhteisön Interreg-aloitteen toimista ovat kuitenkin osoittautuneet hyvin samankaltaisiksi ja että joillakin aloilla niissä on ollut jonkin verran päällekkäisyyksiä,

Q. katsoo, että vastuuvelvollisuus ja avoimuus, osallistuminen, kaikkien ihmisten keskinäisen riippuvuuden tunnustaminen, epätasa-arvon onnistunut poistaminen, monimuotoisuuden edistäminen ja heikommassa asemassa olevien ryhmien huomioon ottaminen sekä yhtäläiset mahdollisuudet ovat tärkeitä tekijöitä rauhanrakentamisessa ja sovinnossa,

R.  ottaa huomioon väkivallan uhrien tilannetta käsittelevän Pohjois-Irlannin viranomaisen (Interim Commissioner for Victims and Survivors) raportin[14], jossa todetaan että uhrien ja hengissä selvinneiden tukiryhmät ovat riippuvaisia PEACE-ohjelman kertaluonteisesta rahoituksesta ja että on epäselvää, kuinka uhreja ja hengissä selvinneitä koskevat hankkeet etenisivät, kun PEACE-ohjelman rahoitusta ei enää olisi käytettävissä, ja ottaa huomioon, että Pohjois-Irlannin pääministeri ja ensimmäinen varapääministeri nimittivät äskettäin neljä uutta uhrien tilannetta käsittelevää viranomaista,

S.  katsoo, että ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen ovat olennainen osa rauhanrakentamista ja konfliktin jälkeisten yhteiskuntien jälleenrakentamista,

1.  korostaa, että paikallisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen on olennainen osa rauhanrakentamista ja että kansalaisyhteiskunnan osallistuminen parantaa päätöksentekoa ja yhteiskunnan hallintoa;

2.  huomauttaa, että erilaisten täytäntöönpanomekanismien kehittäminen vapaaehtoissektorin, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja paikallisten viranomaisten kanssa on antanut laaja-alaista kokemusta EU:n rahoituksen käsittelystä; toivoo, että tällaisia alhaalta ylöspäin suuntautuvia rahoitusmenetelmiä voitaisiin käyttää myös muiden rahoitusohjelmien toteutuksessa;

3.  pitää myönteisenä PEACE- ja IFI-ohjelmien osuutta taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä; huomauttaa, että köyhälle alueelle ennen IFIn täytäntöönpanoa perustettu yrityskeskus kehittyi IFIn ja paikallishallinnon tuella 32 yrityskeskuksen verkostoksi, mikä edisti asianomaisten tahojen luottamuksen ja toivon lisäämistä;

4.  korostaa, että PEACE- ja IFI-ohjelmista rahoitettuihin ohjelmiin osallistuvien yhteistyön ei pitäisi päättyä, kun ohjelmat loppuvat; kehottaa hallituksen osastoja jatkamaan tehokkaaksi osoittautunutta työtä ja varmistamaan rahoituksen jatkumisen tälle korvaamattomalle työlle, kun kaikki PEACE-ohjelman mukainen rahoitus viimein loppuu;

5.  kehottaa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Irlannin hallituksia perustamaan erityisesti kansalais- ja vapaaehtoisryhmille väliaikaiset rahoitusjärjestelyt PEACE II -rahoitusohjelmien päättymisen ja PEACE III -rahoitusohjelmien käynnistymisen välisen aukon täyttämiseksi;

6.  kehottaa komissiota ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin hallituksia pyrkimään yhdessä uhrien tilannetta käsittelevän Pohjois-Irlannin viranomaisen (Interim Commissioner for Victims and Survivors) kanssa löytämään tavan, jolla uhrien ja hengissä selvinneiden tukiryhmät saavat rahoitustukea kaiken PEACE-rahoituksen päätyttyä;

7.  kehottaa komissiota käyttämään uudelleen PEACE I- ja PEACE II-ohjelmien aktiivista kansalaisuutta koskevaa lähestymistapaa Pohjois-Irlannin työryhmän puitteissa, kun suunnitellaan tulevia aloitteita; muistuttaa, että tasapainoinen aluekehitys ja huomion kiinnittäminen infrastruktuuriin, joka on alikehittynyt verrattuna muihin alueisiin, on tärkeää rauhanprosessin vakauttamiseksi; kehottaa Pohjois-Irlannin työryhmää toimimaan positiivisemmin tukiessaan infrastruktuurin parantamista;

8.  kehottaa kehittämään edelleen rajatylittävää työtä ja katsoo, että rajaylittävä työ oli keskeistä alueen kaupunki- ja maaseutuyhteisöjen elpymiselle; vaatii kehittämään edelleen paikallisten kauppakamarien ja julkisen sektorin elinten välistä yhteistyötä sekä molemmin puolin rajaa toimivan vapaaehtois- ja yhteisösektorin ja jo nyt kansainvälisesti toimivien vapaaehtoisorganisaatioiden foorumeita;

9.  kehottaa Irlannin hallitusta panemaan välittömästi täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1082/2006;

10. kehottaa kuulemaan rahoitusohjelmissa laajalti eri tahoja sekä laajamittaisesti että pienimuotoisesti ja paikallisesti ja korostaa, että on turvattava järjestelmät, joiden nojalla voidaan hyväksyä pienet avustukset, joilla voidaan rahoittaa lyhyellä varoitusajalla tarvittavaa työtä ja työtä, jonka tuloksia on vaikea ilmoittaa määrällisesti, sekä järjestelmät, joilla voidaan varmistaa kestävyys pitkällä aikavälillä ja auttaa paikallisyhteisöjä;

11. kehottaa vähentämään byrokratiaa, jotta voidaan varmistaa, että pienet hankkeet eivät ylikuormitu;

12. tunnustaa, että rauhanrakentaminen on pitkäaikainen ja kehittyvä prosessi ja että pysyvä kehitys rauhaan ja sovintoon vie aikaa; kehottaa määräämään yksittäisille määrärahoille pidemmät aikataulut hankkeiden todellisen vaikutuksen varmistamiseksi; myöntää, että taloudellisten aloitteiden lisäksi kulttuuri- ja urheilualoitteilla on merkittävä osuus rauhan ja sovinnon saavuttamisessa ja siksi niitä olisi edelleen tuettava;

13. huomauttaa, että yhteisötalouden sektori on vapaaehtoissektorin ja yhteisösektorin alasektori ja että sen kuuleminen on tärkeää paikallisten strategioiden ja alueiden kehittämiseksi; katsoo, että muut paikalliset liikeyritykset ovat myös vaikutusvaltaisia osallistujia;

14. korostaa, että maaseudun kehitys edellyttää aiempaa parempaa vuorovaikutusta maatalouden, maaseudun ja alueellisen kehityksen rahoituksen välillä sekä luonnonsuojelun, ekologisen matkailun ja uusiutuvan energian tuotannon ja käytön välillä;

15. korostaa, että PEACE I- ja PEACE II-ohjelmista sekä IFI-ohjelmasta rahoitettuja onnistuneita hankkeita koskevien tietojen pitäisi olla helposti ihmisten saatavilla; katsoo, että kyseisistä hankkeista saadut kokemukset olisi jaettava muihin kansainvälisiin rauhanrakentamishankkeisiin osallistuvien kanssa; kehottaa tässä yhteydessä perustamaan tietokannan, jota voidaan käyttää rauhan ja sovinnon hyväksi tehtävän työn koulutusvälineenä kotimaassa ja ulkomailla; kehottaa lisäksi ottamaan mukaan kaikki osallistumistasot alue- ja kaupunkiverkostoja perustettaessa;

16. suosittaa ottamaan käyttöön kokonaisvaltaiset strategiat, jotta varmistetaan hyviä käytäntöjä koskevien esimerkkien saatavuus sekä se, että niitä käytetään hankkeen elinkaaren kaikissa vaiheissa, eli hankkeen suunnittelussa, täytäntöönpanossa, valvonnassa ja arvioinnissa;

17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille, ja parlamenteille.

• [1]  EYVL L 161, 22.6.1999, s. 1.
• [2]  EYVL L 193, 31.7.1993, s. 5.
• [3]  EYVL L 193, 31.7.1993, s. 20.
• [4]  EYVL L 24, 29.1.2000, s. 7.
• [5]  EYVL L 341, 17.12.2002, s. 6.
• [6]  EUVL L 158, 27.6.2003, s. 3.
• [7]  EUVL L 29, 2.2.2005, s. 3.
• [8]  EUVL L 30, 3.2.2005, s. 1.
• [9]  EUVL L 409, 30.12.2006, s. 86.
• [10]  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19.
• [11]  EYVL C 146, 25.5.2000, s.1.
• [12]  Reconciliation after Violent Conflict, International IDEA, 2003, Tukholma.
• [13]  EU:n ohjelma rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi – Vaikutus: SEUPB.
• [14]  Support for Victims and Survivors  Addressing the Human legacy, tammikuu 2007.

PERUSTELUT

TAUSTA

EU:n PEACE-ohjelma (Programme for PEACE and Reconciliation, "PEACE II") perustettiin rauhan ja sovinnon aikaansaamiseksi tarkoitetun erityisen tukiohjelman jälkeen (Special Support Programme for PEACE and Reconciliation, "PEACE I") (1995–1999). Nykyisen PEACE III -ohjelman (2007–2013) rakenne pohjautuu edelliseen ohjelmaan. Sen tavoitteena on tukea Irlannin rauhanprosessia vahvistamalla kehitystä kohti rauhanomaista ja vakaata yhteiskuntaa sekä edistämällä sovintoa alueella.

Ohjelman avulla tuetaan konfliktista eniten kärsineitä aloja, alueita, ryhmiä ja yhteisöjä ja edistetään yhteisöjen välisiä hankkeita. Paikallisen yhteistyökumppanuuden rakenteet ja kansalaisjärjestöt hoitivat suurimman osan PEACE-ohjelman rahoituksesta, jolla yhteisön eri sektoreille pyritään antamaan mahdollisuus yhteistyöhön yhteisön tasolla.

EU:n ohjelmista vastaava elin SEUPB on ohjelman hallintoviranomainen. Seurantakomitea koostuu tärkeimmistä alueellisista kumppaneista (jotka valitaan tasapuolisesti pohjois- ja eteläosasta).

Taulukko 1: PEACE I- ja PEACE II-ohjelmien yleiskatsaus

PEACE I	osoitettu 750 000 000 euroa	15 000 hanketta
PEACE II	osoitettu 994 000 000 euroa	7 000 hanketta

Tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön tarkoituksena on kuvailla EU:n ohjelmasta saatuja kokemuksia, sen positiivisia tuloksia ja parhaita käytäntöjä, sekä nostaa esille parannettavia kohtia, tulevaisuuden haasteita ja opittavia asioita.

Lisäksi on syytä mainita, että vuodesta 1989 lähtien EU on kuulunut Irlannin kansainvälisen rahaston (IFI) pääasiallisiin rahoittajiin.

Taulukko 2: Yleiskatsaus Irlannin kansainvälisestä rahastosta perustamisvuodesta 1986 lähtien.

IFI → 849 000 000 euroa → 5 700 hanketta → 55 000 työpaikkaa

Rauha ja sovinto

Eurooppalainen kytkentä rauhanrakentamishankkeisiin on tärkeä, ja unioni tunnustaa köyhyyden, hyvän hallinnon ja konfliktin välisen yhteyden[1]. Monien nykyisten jäsenvaltioiden lisäksi useilla ehdokasmailla, kuten Länsi-Balkanin mailla[2], on konfliktien leimaama historia. Tarkastelemalla Irlannin konfliktia laajemmassa koko Euroopan mittakaavassa voidaan hyötyä ulkoisista vertailukohdista.

PEACE II -ohjelman toimenpiteen 4.1 puitteissa vaihdettiin kokemuksia hankkeista koko EU:n alueilla ja kauempana, muun muassa Albaniassa, Valko-Venäjällä, Moldaviassa, Serbiassa, Ukrainassa ja Bosniassa. Tällä hetkellä keskustellaan mahdollisuudesta luoda Euroopan laajuinen verkosto alueille ja kaupungeille, jotka ovat selviämässä konfliktista, ovat selvinneet konfliktista tai jotka tällä hetkellä ovat konfliktitilanteessa ja siksi syrjäytyneitä.

Konfliktien ehkäisemisen ja rauhan kehittämisen ja rakentamisen yhteydessä käsitetään yhä selkeämmin, että vaikka taloudellinen kehitys onkin tärkeää, sillä ei yksin voida turvata pysyvää rauhaa. Tärkein tällä alueella vaikuttava tekijä on oikeudenmukainen kehitys sekä toimet tehokkaan hallintotavan ja vakaan yhteiskunnan edistämiseksi.

PEACE-ohjelman näkemys siitä, mikä on sovinnon suhde kehitykseen, perustuu Hamberin ja Kellyn mallin[3] viiteen tekijään, jotka liittyvät toisiinsa erottamattomasti ja ovat joskus päällekkäisiä.

•         yhteisen näkemyksen kehittäminen yhteiskunnasta, joka on oikeudenmukainen ja jonka osat ovat toisistaan riippuvaisia;

•          menneisyyden tunnustaminen ja sen käsittely;

•          myönteisten suhteiden luominen;

•          merkittävä muutos kulttuurissa ja asenteissa ja

•          huomattava yhteiskunnallinen, taloudellinen ja poliittinen muutos.

Useat kansainväliset toimijat katsovat, että rauhanrakentaminen ja sovintoon pyrkiminen ovat pitkäaikaisia prosesseja, joissa heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistuminen on erityisen tärkeää.

Paikallisyhteisöjen kanssa työskentely voi viedä enemmän aikaa, mutta siitä saadut hyödyt ovat olennaisia. PEACE-ohjelma osoittaa, että tietämys ohjelmasta ja EU:sta sekä EU:n maksuista lisääntyy, kun rahoituksen osoittamista koskevia järjestelmiä käytetään paikallisella tasolla ja kun ohjelmiin osallistutaan paikallisella tasolla.

Euroopan unionin PEACE-ohjelma

PEACE-ohjelman kuulemismenettelyjen rakenne ja ohjelmien suunnittelu ovat yhtä tärkeitä kuin itse ohjelma.

PEACE-ohjelma mahdollisti osallistumisen ja vuoropuhelun ja toi yhteisön kehitystä koskevaa päätöksentekoa ja vastuuta lähemmäksi ihmisiä. PEACE I -ohjelma edisti kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten johtajien välistä yhteistyötä yhteisön tasolla. Jotkut yhteisöjen järjestöt ja poliittiset johtajat osallistuivat PEACE-ohjelman puitteissa ensimmäistä kertaa taloudellisten toimijoiden kanssa investointipolitiikan suunnitteluun omilla alueillaan.

Huomattavista vaikeuksista huolimatta PEACE I -ohjelma saavutti yhteisöpohjaisten rahoituselinten työn ansiosta kummankin yhteisön hyväksynnän. Siten pystyttiin saavuttamaan yleistavoite, joka liittyi sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden parantamiseen olemalla suoraan yhteydessä paikallisiin yhteisöihin.

PEACE-ohjelmasta rahoitettiin monenlaisia hankkeita, muun muassa lastenhoitoon ja koululaisten iltapäiväkerhoihin liittyviä hankkeita, yrityspuistoja ja pieniä liikeyrityksiä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Monien PEACE-ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden tarkoituksena oli vastata paikallisiin vaatimuksiin. Ne lisäsivät luottamusta ja valmiuksia ja auttoivat edistämään valoisampia tulevaisuudennäkymiä. Näiden hankkeiden vaikutus rauhaan oli aivan yhtä suuri kuin perinteisesti "rauhanhankkeiksi" kuvailtujen muiden hankkeiden. Ne loivat lujan perustan sovinnolle.

PEACE-ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden monipuolisuus auttoi vaalimaan ympäristöä, kun taas poliittisten sopimusten avulla oli vain kohtalainen mahdollisuus onnistumiseen.

PEACE-ohjelmasta rahoitettiin liikenneinfrastruktuureja, muun muassa ohikulkujärjestelmiä ja maaseudun liikennealoitteita, joilla edistettiin talouden uudistumista ja elpymistä ja helpotettiin tunnustettua koulutusta ja muita opetusjärjestelmiä. PEACE-ohjelmasta rahoitettiin siirtotyöläisten tukihankkeita sekä hankkeita, joilla korostettiin eri etnisistä ryhmistä koostuvan yhteiskunnan arvoa.

PEACE-ohjelmasta rahoitetut entisiä vankeja koskevat hankkeet olivat osa vapaaehtoisjärjestöjen ja julkisten järjestöjen paikallisia verkostoja, ja niihin kuuluivat elvytyskumppanuudet, yrityskeskukset ja julkiset foorumit. Joissakin hankkeissa työskenneltiin suoraan entisistä vastustajista koostuvien ryhmien kanssa, mukaan lukien perinteisesti vihamieliset poliittiset ryhmät tai valtion virastot, joiden kanssa ryhmät eivät olleet tekemisissä aiemmin.

Yhteisöjen välisillä näkökulmilla pyrittiin saavuttamaan ohjelman tavoite. Tärkeintä on se, että ohjelmat houkuttelivat lukuisia niihin osallistuvia tahoja etsimään yhteisiä tavoitteita tai hyötyä ja että ne auttoivat kehittämään muotoja yleisön sitouttamiseksi politiikan kehittämiseen. Naisten ryhmät toimivat hyvin ja niillä oli hyvin myönteinen asema rauhanrakentamisessa.

Monet muualla Euroopassa yleiset yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin liittyvät toimet eivät ole toteutuneet rajatylittävillä alueilla Irlannissa. Jotkut toimet ovat keskeytyneet vuosiksi. Rajatylittävät näkökulmat, normaalit rajatylittävät yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin liittyvät toiminnat sekä hankkeet yhteiskunnan tulevaisuuden näkymien tarkastelemiseksi olivat tärkeitä ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

Paikallisten ihmisten panos PEACE I -ohjelman suunnittelussa ja aloittamisessa oli merkittävä. Vapaaehtoissektori oppi paljon prosessista, ja virallinen sektori oppi työskentelemään yhdessä vapaaehtoissektorin ja yhteisön sektorien kanssa. PEACE II -ohjelmassa korostettiin enemmän taloutta ja taloudellista elinkelpoisuutta. Valitettavasti jotakin alhaalta ylöspäin suuntautuvasta lähestymistavasta hävisi PEACE II -ohjelman suunnittelussa. Useat ryhmät kuitenkin hyötyivät PEACE II -ohjelmasta, sillä ne hyödynsivät rauhanprosessin edistymisestä koituvia mahdollisuuksia.

Tulevaisuus

EU:n päätös jatkaa PEACE II -ohjelmaa vuoteen 2006 asti ja laatia PEACE III -ohjelma vuosiksi 2007–2013 oli merkittävä myönteinen signaali EU:n tasolla rauhanprosessille annettavasta tuesta ja luottamuksesta siihen, että alueelle on kehittymässä vakaa ja rauhallinen yhteiskunta.

PEACE III -ohjelmassa korostetaan sovintoa, ja siinä pyritään ottamaan käyttöön Hamberin ja Kellyn määrittely sovinnosta. PEACE III -ohjelman suunnittelijoiden ja toteuttajien on ymmärrettävä täysin Hamberin ja Kellyn työ, kun ne valitsevat rahoitettavia hankkeita.

Hankkeiden rahoittamisesta päätettiin myös tehdä strategisempaa, eikä tarjouksia pyydetä julkisilla hankintailmoituksilla. On vielä liian aikaista sanoa, miten tämä strategisempi lähestymistapa toimii, mutta tärkeintä on, että paikallisia kumppanuuksia ja paikallistason osallistumista ei menetetä. On myös tärkeää, että niitä ei menetetä myöskään vuosien 2007–2013 EU:n ohjelmissa. Vapaaehtoissektori on tunnetusti saavuttanut tuloksia sosiaalisen rappeutumisen ja köyhyyden torjunnassa, ja se on hyvässä asemassa välttämättömämpien palvelujen kehittämisessä ja tarjoamisessa yhteiskunnan vähäosaisimmille. Tätä kokemusta olisi hyödynnettävä paremmin erilaisissa aluekehitysohjelmissa. PEACE I- ja II -ohjelmista saatuja kokemuksia paikallistason osallistumisesta on pantava täytäntöön EU:n rakennerahastoissa yleisesti.

PEACE I- ja PEACE II ‑ohjelmien avulla toteutettujen huomattavien saavutusten parantamiseksi parhaat käytännöt on tunnustettava, rekisteröitävä ja annettava muiden saataville. Parhaat käytännöt on myös sisällytettävä politiikkaan.

Belfastin vierailullaan 1. toukokuuta 2007 Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ilmoitti, että komissioon perustetaan työryhmä tutkimaan sitä, kuinka voitaisiin parantaa alueen mahdollisuuksia lähestyä yhteisön politiikkoja ja ohjelmia ja osallistua niihin. Aluepolitiikasta vastaavaa komission jäsentä Danuta Hübneria pyydettiin ottamaan poliittinen vastuu työryhmästä. Tämä voi edistää huomattavasti alueen kehitystä. Hyödyllisintä olisi, jos työryhmän jäsenillä olisi tietoja PEACE-ohjelmiin ja IFI-ohjelmaan liittyvillä hankkeilla saadusta kokemuksesta ja niissä havaituista hyvistä käytännöistä.

• [1]  Katso esimerkiksi komission tiedonanto johtamisesta ja kehityksestä (KOM(2003)0615).
• [2]  Euroopan unionin ja Länsi-Balkanin maiden 21. kesäkuuta 2003 järjestetyn huippukokouksen Thessalonikin julkilausuman mukaisesti.
• [3]  Gráinne Kellyn ja Brandon Hamberin laatima asiakirja: "Coherent, contested or confused? Views on reconciliation in Northern Ireland", esitetty "Reconciliation: Rhetoric or Relevance?” ‑nimisessä pyöreän pöydän keskustelussa sovintoa koskevista aatteista ja käytännöistä, Belfast, 9. kesäkuuta 2004.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	27.3.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	45 1 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alfonso Andria, Emmanouil Angelakas, Stavros Arnaoutakis, Jean Marie Beaupuy, Rolf Berend, Victor Boştinaru, Wolfgang Bulfon, Antonio De Blasio, Bairbre de Brún, Petru Filip, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Ambroise Guellec, Pedro Guerreiro, Jim Higgins, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Mieczysław Edmund Janowski, Rumiana Jeleva, Gisela Kallenbach, Tunne Kelam, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Sérgio Marques, Miguel Angel Martínez Martínez, James Nicholson, Markus Pieper, Pierre Pribetich, Wojciech Roszkowski, Elisabeth Schroedter, Grażyna Staniszewska, Dimitar Stoyanov, Margie Sudre, Andrzej Jan Szejna, Kyriacos Triantaphyllides, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Vladimír Železný
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Bernadette Bourzai, Jan Březina, Emanuel Jardim Fernandes, Francesco Ferrari, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Zita Pleštinská, Samuli Pohjamo, Christa Prets, Richard Seeber