MIETINTÖ Raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta

8.4.2008 - (2008/2051(INI))

Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: Jens Holm

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta

(2008/0000(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon päätöslauselmat, jotka se on antanut 3. syyskuuta 2002 kaupankäynnistä ja kehityksestä köyhyyden poistamisen kannalta[1], 30. tammikuuta 2003 maailman nälkäongelmasta ja köyhimpien maiden kanssa käytävän kaupan esteiden poistamisesta[2], 10. huhtikuuta 2003 kansainvälisten kahvimarkkinoiden kriisistä[3], 1. kesäkuuta 2006 kaupasta ja köyhyydestä: kauppapolitiikan suunnittelu kaupan myötävaikutuksen maksimoimiseksi köyhyyden lieventämisessä[4], 15. helmikuuta 2007 energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista[5], 22. toukokuuta 2007 globaalista Euroopasta – kilpailukyvyn ulkoiset näkökohdat[6], 23. toukokuuta 2007 EU:n avusta kaupan kehittämiseksi[7] sekä 29. marraskuuta 2007 kaupasta ja ilmastonmuutoksesta[8],

–    ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään vuosituhattavoitteet kansainvälisen yhteisön yhdessä vahvistamina kriteereinä köyhyyden poistamiseksi, sekä sen tarkistuksen ja päivityksen 14.–16. syyskuuta 2005 pidetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 2005 maailmanlaajuisessa huippukokouksessa,

–    ottaa huomioon Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kolmen työryhmän raportit nimeltä "Climate change 2007: The Physical Science Basis'', ''Climate change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability'' ja ''Climate change 2007: Mitigation of Climate Change'', jotka on kaikki julkaistu vuonna 2007,

–    ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille nimeltä "Maatalousalan perushyödykeketjut, riippuvuus ja köyhyys – Ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi" (KOM(2004)0089),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567) ja tiedonannon Globaali Eurooppa – markkinat avoimiksi Euroopan viejille vahvemman kumppanuuden avulla (KOM(2007)0183),

–    ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Metalliteollisuuden kilpailukyvystä – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2008)0108),

–    ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–    ottaa huomioon elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2006 julkaiseman raportin nimeltä "Livestock's Long Shadow",

–    ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) toiminnan ja UNCTADin 12:nen kansainvälisen konferenssin, joka on määrä järjestää piakkoin Accrassa, Ghanassa, 20.–25. huhtikuuta 2008,

–    ottaa huomioon 21. joulukuuta 2005 julkaistun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle nimeltä "Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia" (KOM(2005)0670),

–    ottaa huomioon Heiligendammissa 7. kesäkuuta 2007 allekirjoitetun G8-maiden huippukokouksen julistuksen kasvusta ja vastuullisuudesta maailman taloudessa ja erityisesti sen luvun, joka koskee raaka-aineisiin liittyvää vastuuta, avoimuutta ja kestävää kehitystä ja jossa todetaan, että vapaat ja avoimet markkinat ovat olennaisia kasvulle, vakaudelle ja kestävälle kehitykselle maailmassa,

–    ottaa huomioon kilpailukykyä, energiaa ja ympäristöä käsittelevän korkean tason työryhmän 11. kesäkuuta 2007 julkaiseman neljännen raportin, jossa tuetaan sellaisen raaka-aineita koskevan politiikan kehittämistä, joka perustuu vapaisiin ja oikeudenmukaisiin maailmanlaajuisiin raaka-ainemarkkinoihin ja jossa nojataan sellaiseen kauppapolitiikkaan, erityisesti kansainvälisiin monen- ja kahdenvälisiin sopimuksiin sen varmistamiseksi, että EU ja kolmannet maat tukevat avoimia ja vääristymättömiä markkinoita,

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6-0134/2008),

A.  katsoo, että raaka-aineina ja hyödykkeinä on pidettävä maatalouselintarvikkeita, maatalouden alkutuotteita, metalleja, mineraaleja ja energiatuotteita, joita käytetään teollisen prosessin syötteinä, olipa kyse sitten käsitellyistä tai käsittelemättömistä tuotteista tai kierrätettävistä tuotteista, kuten romusta,

B.   ottaa huomioon, että EU:n talous on erittäin riippuvainen kolmansista maista tuotavista raaka-aineista ja raaka-aineiden saatavuudella on ratkaiseva merkitys EU:n kilpailukyvylle,

C.  katsoo, että viimeaikaiset raaka-aineiden hintojen nousu on johtanut taloudellisen kasvun hidastumiseen Euroopan unionissa ja se on uhka EU:n kilpailukyvylle;

D.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen raaka-aineiden kysynnän odotetaan kasvavan tulevaisuudessa; katsoo, että raaka-aineiden kysyntä lisääntyy kehittyvien talouksien talouskasvun vuoksi,

E.   katsoo, että menneisyydessä raaka-aineiden ja hyödykkeiden lyhytaikaiset hintavaihtelut ovat osoittautuneet äärimmäisen muutosherkiksi, ja ajan mittaan tilanne on vain pahentunut ylituotannon kausia seuranneiden pulakausien vuoksi, mutta tulevaisuudessa hintatason odotetaan pysyvän korkeana,

F.   katsoo, että kansainvälisillä markkinoilla hiljattain tapahtuneet hinnankorotukset eivät saa peittää taaksensa sitä seikkaa, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden hinnat ovat teollisuustuotteisiin verrattuna olleet jo pitkän aikaa laskusuunnassa,

G.  katsoo, että nämä hintojen korotukset – erityisesti nousevien talouksien teollisuuden vuoksi tapahtuneet korotukset – ovat aiheuttaneet kilpailukykyä koskevia haasteita EU:n valmistusteollisuudelle ja nostaneet esiin raaka-aineiden toimitusvarmuuteen liittyviä pitkän aikavälin kysymyksiä,

H.  ottaa huomioon, että 95 yhteensä 141 kehitysmaasta saa ainakin 50 prosenttia vientituloistaan hyödykkeiden viennistä,

I.    katsoo, että Euroopan unioni on merkittävä kilpailija raaka-aineiden ja hyödykkeiden kansainvälisessä kaupassa varsinkin siksi, että se on raaka-aineiden nettotuoja,

J.    ottaa huomioon, että Euroopan teollisuuspohjan luonteen vuoksi Euroopan unioni on erittäin riippuvainen raaka-aineiden tuonnista säilyttääkseen kilpailukykynsä ja varmistaakseen talouskehityksensä,

K.  ottaa huomioon, että on useita esimerkkejä kolmansien maiden soveltamista politiikoista ja toimista, joilla rajoitetaan EU:n teollisuusyritysten mahdollisuuksia saada raaka-aineita ja hyödykkeitä, ja lisäksi nousevissa talouksissa on havaittavissa suuntaus raaka-aineiden vapaata ja oikeudenmukaista saantia koskevien esteiden luomiseen ,

L.   katsoo, että tutkimuksen ja innovaation vahvistamisella on tärkeä merkitys kestävien raaka-aineiden hankinnan edistämisessä,

M.  katsoo, että STABEX-, SYSMIN- ja FLEX-järjestelmissä näkyvät Euroopan unionin aiemmat ja nykyiset toimet kehitysmaiden tukemiseksi hinta- ja tulovaihteluissa,

N.  katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden kansainvälisillä markkinoilla hiljattain tapahtuneet hinnankorotukset johtuvat kysynnän merkittävästä kasvusta Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa sekä muissa kasvutalouksissa, muuttuvista sääoloista, joidenkin vientimaiden rajoittavista käytänteistä sekä noususuhdanteesta biopolttoaineiden ja kotieläintuotannon markkinoilla ja pörssimarkkinoiden spekulaatiosta,

O.  katsoo, että huomattava osuus maailman köyhistä on naisia, joiden elinmahdollisuudet ja toimeentulo ovat usein riippuvaisia raaka-aineiden ja hyödykkeiden hankinnasta, tuotannosta ja jalostamisesta,

P.   katsoo, että kansainvälinen yhteisö on tuonut esiin tarpeen toteuttaa kansainvälisiä toimia köyhyyden poistamiseksi saavuttamalla konkreettista edistymistä vuosituhattavoitteissa, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2015 mennessä; katsoo, että hyödykekysymykset ovat elintärkeitä kehitysmaille ja että tämä on otettava riittävässä määrin huomioon,

Q.  katsoo, että kestävä luonnonvarojen hyödyntäminen voisi vähentää köyhyyttä ja vauhdittaa talouskasvua, jos hyvää hallintoa edistetään, katsoo, että heikko hallinto luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa saattaa myös johtaa köyhyyteen, korruptioon ja selkkauksiin,

R.   katsoo, että ilmastonmuutos on jo meneillään ja johtuu ihmisen toiminnasta; katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden talteenotto, tuotanto ja jalostaminen aiheuttaa huomattavia kasvihuonekaasupäästöjä, katsoo, että EU:n teollisuus kärsii entistä enemmän tämän ongelman ratkaisupyrkimysten vuoksi sen kilpailukyvyn kustannuksella,

S.   katsoo, että Euroopan unionilla ei nykyään ole johdonmukaista strategiaa, jonka avulla se voisi vastata taloutensa kilpailukykyä koskeviin haasteisiin, joita raaka-aineiden saantia koskeva kilpailu synnyttää,

EU:n raaka-aineiden hankinnan toimitusvarmuus ja raaka-aineiden saannin varmistaminen maailmanmarkkinoilla

1.   painottaa raaka-aineiden vapaan ja oikeudenmukaisen saannin merkitystä EU:n talouden kilpailukyvylle, koska useita raaka-aineita ei saa EU:sta;

2.   panee huolestuneena merkille odotettavissa olevan raaka-aineiden kysynnän kasvun maailmanmarkkinoilla; on huolestunut lähitulevaisuutta koskevista hyödyntämiskapasiteetin rajoituksista; panee merkille eurooppalaisten yritysten vähäisen osallistumisen raaka-aineiden hyödyntämiseen kolmansissa maissa;

3.   on huolestunut suuntauksesta rajoittaa raaka-aineiden vapaata saatavuutta kolmansista maista kauppaa vääristävien keinojen avulla, mutta tunnustaa kuitenkin maiden oikeuden rajoittaa raaka-aineidensa saatavuutta ympäristösyistä tai puuttuakseen tarpeen mukaan kriittiseen raaka-ainepulaan; katsoo, että kyseistä oikeutta on sovellettava yhdessä muiden kansallisten toimenpiteiden kanssa;

4.   on huolestunut sellaisista raaka-aineiden saannin helpottamiseen pyrkivistä investointitoimista, jotka eivät ole oikeudenmukaista ja vapaata kilpailua koskevien normien eivätkä hyvän hallinnon ja kestävyyden periaatteiden mukaisia;

5.   kehottaa komissiota edistämään investointeja raaka-aineiden kierrätystä ja niiden tehokasta ja taloudellista käyttöä koskevaan tutkimukseen ja tekniseen kehitykseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan enemmän painoarvoa tälle tavoitteelle;

6.   kehottaa komissiota puuttumaan kysymykseen vapaasta ja oikeudenmukaisesta pääsystä raaka-ainemarkkinoille WTO:ssa; pyytää komissiota pyrkimään aktiivisesti tavoitteeseen poistaa monenkeskisesti raaka-aineiden kauppaa vääristävät toimet ottaen samalla täysimääräisesti huomioon kehityssyihin perustuvat rajoitukset vähiten kehittyneiden maiden osalta;

7.   pyytää komissiota antamaan enemmän painoarvoa kysymykselle vapaasta ja syrjimättömästä pääsystä raaka-ainemarkkinoille kaikissa vapaakauppasopimuksia tai WTO:hon liittymistä koskevissa kahdenkeskisissä neuvotteluissa; asettaa tavoitteeksi poistaa kaikki kauppaa vääristävät toimet raaka-ainealalla, mikä on tärkeä tavoite kaikissa mahdollisissa sopimuksissa, ottaen samalla täysimääräisesti kehitystavoitteet huomioon; painottaa, että Euroopan parlamentti pitää tätä tavoitetta tärkeänä kriteerinä kaikkia mahdollisia sopimuksia koskevissa arvioinneissaan;

8.   pyytää komissiota sisällyttämään raaka-aineita koskevan kysymyksen markkinoillepääsystrategiaan; pitää myönteisenä raaka-aineiden toimitusta koskevaa kuulemista; pitää myönteisenä raaka-aineiden toimitusta koskevaa kuulemista; pyytää saada osallistua näiden toimien kaikkiin vaiheisiin;

Kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden hyötyminen raaka-aineista

9.   pahoittelee, että monet kehitysmaat ja etenkin vähiten kehittyneet maat ovat juuttuneet raaka-aineiden ja hyödykkeiden tuotantoon ja vientiin, ja niiden epävakaat hinnat ovat olleet pitkällä aikavälillä laskussa, mikä on haitannut vakavasti köyhyyden lieventämistä sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamista, mutta myöntää kuitenkin, että hyödykkeiden hintojen nousu on myötävaikuttanut merkittävästi joidenkin perushyödykkeistä riippuvaisten kehittyvien maiden maksutaseiden parantumiseen; korostaa tuottajamaiden mahdollisuuksia, jotka perustuvat omien raaka-aine-esiintymien hyödyntämiseen ja hallinnointiin siten, että avoimuutta ja oikeudenmukaista kilpailua koskevia perussääntöjä noudatetaan;

10. kehottaa komissiota pyrkimään todella poistamaan vääristymien syyt nostamalla nämä asiat esiin kahdenvälisissä neuvotteluissa ja edistämään uusien WTO-sääntöjen kehittämistä monenkeskisellä tasolla;

11. tukee kehittyvien maiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden nykyisiä toimia, joilla pyritään monipuolistamaan maiden talouksia ja kehittämään elinkeinotoimintoja tuotantoprosessin myöhäisemmissä vaiheissa kuten jalostuksessa ja markkinoinnissa sekä parantamaan korkeamman lisäarvon omaavien tuotteiden laatua, tuottavuutta ja tuotantoa; kehottaa komissiota tukemaan hyödykkeiden kansallisia kehittämis- ja monipuolistamisstrategioita tarvittaessa Euroopan kehitysrahastosta maksettavalla tuella;

12. pitää alueellisten taloudellisten kehysten asettamista ja kehittyvien maiden välisen alueellisen yhteistyön lisäämistä äärimmäisen tärkeänä kyseisten maiden kestävälle talouskehitykselle; korostaa etelä-etelä-kaupan merkitystä kyseisten maiden talouskehitykselle;

13. katsoo, että pitkän aikavälin alueellista taloudellista ja kaupallista yhteistyötä olisi edistettävä ja että se voisi johtaa vapaakauppasopimuksiin; toteaa samalla, että eri alueellisissa yhteyksissä vapaakauppasopimusten tekeminen on vaikeaa; katsoo, että Euro–Välimeri-vapaakauppasopimuksen aikaansaamisen pitäisi olla ensisijainen tavoite ottaen huomioon raaka-aineiden kaupan merkityksen tällä alueella;

14. kannustaa kehittyviä maita ja etenkin vähiten kehittyneitä maita lisäämään tarvittavia investointeja ja tehostamaan talouden monipuolistamistoimia vahvistamalla infrastruktuuria ja kehittämällä instituutioiden toimintavalmiuksia, edistämällä hyvää hallintoa taloudellisen kehityksen johtamisessa sekä helpottamalla pienten tuottajien tuotteiden pääsyä paikallisille markkinoille ja niiden jakelukanaviin, mikä vahvistaa myös alueellista yhdentymistä ja tuo mittakaavaetuja; kehottaa komissiota hyödyntämään kauppaa tukevaa apua merkittävänä kehitysyhteistyön välineenä sekä vahvistamaan nykyisiä teknologiansiirtomekanismeja erityisesti keinona hillitä ilmastonmuutosta; kehottaa edistämään raaka-aineista saatavia tuloja koskevaa avoimuutta kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen (EITI) kaltaisten ohjelmien avulla;

15. rohkaisee komissiota ja EU:n yrityksiä edistämään ympäristöä säästävän teknologian siirtoon ja investoimaan siihen;

16. myöntää, että Dohan kehitysohjelmaa koskevat neuvottelut saattavat jarruttaa huomattavasti hintojen nousua; toteaa, että Euroopan unioni on jo luopunut (Everything But Arms -aloitteen avulla) vähiten kehittyneistä maista ja (talouskumppanuussopimusten nojalla) monista AKT-maista peräisin olevia maataloustuotteita koskevista maksuista; tukee kehitysmaita näiden määrittäessä ja toteuttaessa sääntöjä, jotka koskevat tehokkaita suojamekanismeja ja joiden tarkoituksena on saattaa niiden markkinat ja tuotanto kestävälle tasolle;

17. pyytää Euroopan unionin jäsenvaltioita sekä sen eri puolilla maailmaa olevia kumppaneita, myös kasvutalouksia, ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vahvistamat työelämän perusnormit sekä asianomaiset Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suuntaviivat, erityisesti raaka-aineiden hyödyntämistä ja jalostamista koskevat suuntaviivat; uskoo, että kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten parlamenttien osallistuminen on ensiarvoisen tärkeää ympäristön, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta kestävän kehityksen aikaansaamiseksi;

18. kehottaa komissiota panemaan täytäntöön raaka-aineiden saatavuutta koskevan kattavan ja tasapainoisen strategian ottaen huomioon EU:n teollisuuden ja kehittyvien maiden edut;

19. kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen rahoituskorvausjärjestely FLEXin varmistaakseen, että se vastaa nopeasti ja tehokkaasti kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tukitarpeisiin; katsoo, että on tarpeen toteuttaa kansallisella tasolla toimenpiteitä UNCTADin tämänhetkisen toiminnan tukemiseksi;

20. kehottaa komissiota keräämään tietoja ja tuottamaan tilastoja tosiasiallisesti käydystä kansainvälisestä raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta; katsoo, että on tarpeen saada hyödykkeiden ja raaka-aineiden maailmanlaajuisista kauppavirroista selkeä kuva, jota ei väärennetä puhtaasti spekulatiivisilla liiketoimilla, jotta talouspoliittiset toimenpiteet voidaan kohdentaa paremmin;

21. myöntää, että maatalouselintarvikkeiden ja maatalouden alkutuotteiden kaupan vapautuminen on asettanut kehittyvien maiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden pienille maanviljelijöille monia uusia haasteita. Pienet maanviljelijät ovat suurelta osin naisia, joten tällä voi olla suhteettoman kielteinen vaikutus heihin, jos he eivät kykene selviytymään ulkopuolisesta kilpailusta;

22. tukee kehitysmaita näiden pyrkimyksissä turvata paikallisen väestön elintarvikkeiden saanti; uskoo, että toteuttamiskelpoista poliittista liikkumavaraa on lisättävä edelleen, jotta tätä osa-aluetta voitaisiin kehittää kansallisin säännöksin ja toimenpitein sekä tukea naisia, jotka kantavat suurimman vastuun perheidensä ja paikallisyhteisöjen ruokkimisesta;

23. kehottaa neuvostoa ja komissiota huolehtimaan siitä, että Euroopan unionin allekirjoittamat monenväliset, alueelliset ja kahdenväliset kauppasopimukset ovat kestävän kehityksen tavoitteen mukaisia; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kestävään kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan osana EU:n kauppapolitiikan kehittämistyötä erityisesti ilmaston, sukupuolen ja kestävän kehityksen näkökulmasta;

24. on tyytyväinen komission aikomukseen esittää vuonna 2008 tiedonannon, jolla pyritään parantamaan mineraalien ja sekundaariraaka-aineiden pitkäjänteiseen saatavuuteen liittyviä edellytyksiä EU:n tasolla ja kansainvälisesti;

25. panee merkille, että biopolttoaineiden tuotannon ja kotieläinten rehutuotannon taloudellisiin ja ympäristöetuihin suhtaudutaan yhä kriittisemmin; kehottaa komissiota edistämään kestävää raaka-ainehankintaa koskevaa tutkimusta ja innovaatiota tehokkaan luonnonvarojen käyttöönoton, materiaalien käytön ja elinkaarensa päähän tulleiden materiaalien uudelleenkäytön avulla;

26. katsoo, että raaka-aineiden ja hyödykkeiden käyttöönotossa, keräämisessä ja tuottamisessa olisi noudatettava kestävän kehityksen periaatetta kunnioittamalla ekosysteemien luonnollisia prosesseja niiden muuttamisen sijaan;

27. kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan saadakseen aikaan selkkausalueiden luonnonvaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen, jonka tärkeimpänä tavoitteena olisi kieltää kaikki aseellisiin selkkauksiin lietsovien tai niistä peräisin olevien luonnonvarojen myynti; vaatii, että sopimusta odoteltaessa laaditaan asetus, jolla kielletään selkkausalueiden luonnonvarojen kauppa ja markkinointi Euroopan unionissa, ja kehottaa kaikkia timanttikauppaan osallistuvia maita sitoutumaan täysin raakatimanttien kansainväliseen kauppaan sovellettavaan sertifiointijärjestelmään; kehottaa edistämään avoimuutta EITI:n ja muiden aloitteiden avulla;

28. kehottaa jälleen komissiota ja neuvostoa edistämään reilua kauppaa ja muita riippumattomasti valvottuja kaupankäyntialoitteita, jotka osaltaan parantavat sosiaali- ja ympäristönormeja tukemalla kehitysmaiden pieniä ja marginalisoituneita tuottajia; kannustaa Euroopan unionin julkisia viranomaisia sisällyttämään reilua kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia kriteerejä julkisiin tarjouspyyntöihinsä ja hankintaperiaatteisiinsa;

29. on huolestunut siitä, että kasvava osa maapallon luonnonvaroista käytetään kotieläinkasvatukseen; muistuttaa mieliin marraskuussa 2006 julkistetun FAO:n raportin "Livestock's Long Shadow", jossa arvioidaan, että lihateollisuuden ja kotieläinkasvatuksen osuus maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on 18 prosenttia, mikä osaltaan nopeuttaa metsäkatoa kehitysmaissa; kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin tällä osa-alueella sekä perustamaan kansainvälisten ilmastoneuvottelujen yhteydessä kannustinmekanismeja metsäkadon välttämiseksi;

30. uskoo, että EITI, jonka avulla pyritään vahvistamaan hallintoa edistämällä kaivannaisalan avoimuutta ja vastuullisuutta, pannaan täytäntöön maailmanlaajuisesti, jotta kehitysmailla on paremmat mahdollisuudet saada yhtäläiset korvaukset luonnonvaroistaan;

31. korostaa, että korkeat öljyn hinnat tukevat energiatehokkuuden parantamisen ja muiden energialähteiden, uusiutuvat energialähteet mukaan lukien, käytön lisäämisen edellyttämiä kiireellisiä rakennemuutoksia;

32. ymmärtää, että ilmastonmuutos aiheuttaa suurinta vahinkoa yhteisöille, jotka kärsivät jo nyt merkittävistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista ongelmista; on tietoinen siitä, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat varsinkin naiset; kannattaa paikallistasolla toteutettavien mukautumistoimien vahvistamista kansainvälisellä taloudellisella ja teknisellä tuella;

33. on huolestunut siitä, että Kiina ei salli ulkomaalaisille yrityksille enemmistöosuutta esimerkiksi teräsalalla ja että se on ottanut käyttöön useita mekanismeja, joilla rajoitetaan metalliraaka-aineiden vientiä tai saadaan hallituksen tukea niiden ostamiseen ulkopuolisista lähteistä; katsoo, että tällaiset käytännöt aiheuttavat vakavia vaikeuksia EU:n teollisuudelle ja että niihin on puututtava kaikin mahdollisin keinoin, myös tehostetun vuoropuhelun avulla;

34. toteaa, että joidenkin kehittyvien maiden, erityisesti Kiinan, uudella kauppapolitiikalla, jossa haetaan raaka-aineita maailmanlaajuisesti, erityisesti Afrikassa, on suuri ja kielteinen vaikutus Euroopan unionin mahdollisuuksiin saada raaka-aineita Afrikasta, valtioiden välisiin kahdenkeskisiin suhteisiin perustuvan lähestymistavan vuoksi, jossa ei oteta huomioon viittauksia ihmisoikeuksiin, yritysten yhteiskuntavastuuseen eikä ympäristö- tai sosiaalisiin normeihin;

35. on tyytyväinen edellä mainitussa komission tiedonannossa KOM(2008)0108 ilmoitettuun komission aloitteeseen puuttua jatkossakin kaikilla käytettävissä olevilla välineillä kauppakäytäntöihin, jotka ovat kansainvälisten kauppasopimusten vastaisia;

36. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä asianomaisille kansainvälisille organisaatioille, kuten UNCTADille, WTO:lle, Maailmanpankille, perushyödykkeiden yhteisrahastolle (CFC) ja FAO:lle.

• [1]  EUVL C 272 E, 13.11.2003, s. 277.
• [2]  EUVL C 39 E, 13.2.2004, s. 79.
• [3]  EUVL C 64 E, 12.3.2004, s. 607.
• [4]  EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 261.
• [5]  EUVL C 287 E, 29.11.2007, s. 548.
• [6]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0196.
• [7]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0203.
• [8]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0576.

PERUSTELUT

YK:n vuonna 2000 hyväksymät vuosituhattavoitteet olivat toiveikas lupaus, jonka maailman johtajat antoivat maailman köyhille. Kahdeksan tavoitetta oli määrä saavuttaa 15 vuoden kuluessa, ja tämän oli tarkoitus parantaa tuntuvasti maailman köyhimpien maiden ja kansojen tilannetta. Tarkoituksena oli hävittää äärimmäinen köyhyys maailmasta ja lisätä miesten ja naisten tasa-arvoa. Kaikille lapsille oli määrä tarjota mahdollisuus peruskoulutukseen, ja aidsin leviäminen oli määrä pysäyttää. Eri tavoitteille osoitettiin määrällisiä indikaattoreita, jotka mahdollistivat työn etenemisen jatkuvan arvioinnin.

Vuonna 2005 määräajasta oli kulunut kolmannes, ja työn edistymisestä oli aika laatia ensimmäinen arviointi. YK kokoontui syyskuussa 2005 erityisistuntoon. Kokouksessa kävi ilmi, että vaikka asioissa oli hieman edistytty, tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä edellytti merkittäviä toimia erityisesti maailman köyhimmissä maissa.

Mahdollisuus saavuttaa vuosituhattavoitteet riippuu useista tekijöistä. Eri maissa on toteutettava sekä kansainvälisiä aloitteita että kansallisia toimenpiteitä. Maailman johtajilla ei toisin sanoen ole käytössään mitään yhtä ja ainoaa patenttiratkaisua köyhyyden poistamiseksi maailmasta.

Nopea ilmastonmuutos on suurin uhka vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle. Vaikka teollistunut maailma tuottaa suurimman osuuden ennennäkemättömän suurista kasvihuonekaasupäästöistä, eniten niistä kärsivät juuri kehitysmaat. Tulvat, kuivuudet ja äärimmäiset sääilmiöt ovat jo selkeä osoitus maapallon lämpenemisestä.

IPCC totesi marraskuussa 2007 julkistamansa arviointiraportin viimeisessä osassa, että kasvihuonekaasupäästöjä on leikattava 25–40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja tätä asiaa korostettiin myös Balilla joulukuussa 2007. Kaikkien osa-alueiden toimintoja on koordinoitava, jotta saataisiin aikaan toimenpiteitä, joita kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen edellyttää. Myös kauppapolitiikan on kannettava oma osansa vastuusta ilmastonmuutoksen torjunnassa; turhia päästöjä on vähennettävä ja ohjausvälineitä löydyttävä "vihreiden tuotteiden" (uusi älykäs teknologia jne.) kaupan edistämiseksi. EU:n on asetuttava johtoon ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kaikki riippuu kuitenkin paljolti rahoituksesta ja mahdollisuudesta hyödyntää erilaisia voimavaroja. Maailman rikkailta alueilta voidaan siirtää köyhille alueille esimerkiksi tukea ja asiaankuuluvia kehittämisaloitteita. Myös suuri osa köyhien maiden veloista on peruttava. Yhdysvalloilta, EU:lta ja joiltakin muilta rikkailta mailta tarvitaan tällä hetkellä muuta kuin retoriikkaa ja uusia lupauksia: niiden on pidettävä antamansa lupaukset. Se vauhdittaisi maailmanlaajuista työtä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

On tärkeää myös luoda ja parantaa kehitysmaiden edellytyksiä synnyttää vaurautta ja voimavaroja paikallistasolla. Juuri tässä asiassa on käymässä yhä selvemmin ilmi, että raaka-aineiden kauppa on kehityksen kannalta olennaisen tärkeää. Suuri osa kehitysmaista on tällä hetkellä erittäin riippuvaisia muutamien raaka-aineiden, kuten kahvin tai kaakaon, tai ehkä vain yhden raaka-aineen viennistä.

Kyseisten tuotteiden hinnat ovat jo jonkin aikaa polkeneet paikallaan etenkin, jos niitä verrataan teollisuustuotteiden tai pääomahyödykkeiden hintakehitykseen. Monet kehitysmaat ovatkin havainneet vientitulojensa supistuvan ja tuontinsa kallistuvan.

Hintojen yleisen jähmettymisen lisäksi raaka-ainekauppaa leimaa myös hintojen alttius lyhytaikaisille muutoksille, joita on esiintynyt useilla markkinoilla. Joissain tapauksissa tietyn hyödykkeen hinta on noussut tai laskenut jyrkästi vain muutaman kuukauden aikana. Tämä hintaherkkyys johtuu osittain säämuutosten aiheuttamista tuotanto-ongelmista ja/tai tuotantoa tai kuljetusjärjestelmiä muuttaneista teknisistä innovaatioista.

Tällaiset äkilliset hinta- ja tulovaihtelut saattavat johtaa vakaviin ongelmiin sellaisessa kehitysmaassa, jonka julkiset tulot ovat merkittävässä määrin riippuvaisia yhden tai vain muutaman raaka-aineen vientituloista. Tällä on kerrannaisvaikutuksia maan kansalliselle suunnittelutoiminnalle ja julkisiin menoihin. Se saattaa lisäksi vaikeuttaa alkutuottajien investointien suunnittelua ja ennakointia.

Raaka-aineiden hinnat ovat alkaneet nousta voimakkaasti vasta viime vuosien aikana. Tämä suuntaus johtuu paljolti kysynnän jyrkästä kasvusta Kiinan kaltaisissa kasvutalouksissa, ilmastonmuutoksen aiheuttamista tuotanto-ongelmista sekä viljan käytöstä kotieläinrehun tai biopolttoaineiden tuotannossa.

Ja silti tulevaisuus näyttää epävarmalta. Tilanne saattaa muuttua nopeasti, jos Yhdysvaltain talous ajautuu lamaan tai jos Kiinan teollisuuteen syntyy lukuisia pullonkauloja. Tällöin vaikutukset tuntuvat myös raaka-aineiden kaupassa. Nopeita muutoksia saattavat aiheuttaa myös raaka-aineilla keinottelu, jota myös tapahtuu kansainvälisillä markkinoilla ja joka saattaa vetää yksittäisten hyödykkeiden hinnat joko nousuun tai laskuun.

Kehitysyhteistyön kannalta raaka-aineiden kauppa herättää useita kysymyksiä. Yksi niistä on jatkuva tarve vakauttaa tuloja hintavaihteluista huolimatta ja lisätä siten niiden ennakoitavuutta tuottajamaissa. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää monia erilaisia ohjausvälineitä. Yksi mahdollisuus on luoda kansainvälinen rahoitusjärjestelmä yksittäisten vientimaiden tulojen vakauttamista varten. Tähän voidaan saada tärkeitä kokemuksia AKT-maiden tukea varten perustetusta EU:n FLEX-järjestelmästä sekä UNCTADin ja muiden tahojen toiminnasta.

Toiseksi on vähennettävä yksittäisten kehitysmaiden riippuvuutta raaka-aineiden viennistä vauhdittamalla talouden monipuolistumista. Tuotantojärjestelmiä kehittämällä voidaan jalostaa ja tuottaa korkeamman lisäarvon omaavia tuotteita, mikä tuo lisää vaurautta ja helpottaa tuloennusteiden laadintaa. Tässä yhteydessä on annettava enemmän tukea paikallisille monipuolistamisstrategioille sekä alueelliselle yhdentymiselle ja investoinneille.

Varsinkin maatalous on tältä osin ratkaisevassa asemassa. Maatalous on monissa köyhissä maissa tärkein elinkeino: se luo kaikenlaisia työpaikkoja, ja siitä saadaan elintarvikkeita maan omalle väestölle. Maatalousinvestoinneilla ja -aloitteilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kehitysmaiden koko yhteiskuntataloudelle. Ne vaikuttaisivat myös merkittävästi naisiin, joilla on usein keskeinen asema paikallisessa maataloudessa.

Enää on jäljellä tuskin seitsemän vuotta aikaa saavuttaa vuosituhattavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Aika on käymässä vähiin. Lisäksi ilmastonmuutos tuo mukanaan riskejä, jotka rasittavat meneillään olevaa kehitysyhteistyötoimintaa. Tarvitaan lisää toimintaa ja lisää voimavaroja. Se edellyttää sekä kansainvälistä yhteistyötä että valmiuksia ryhtyä toimiin kansallisella tasolla. Kansainvälisillä raaka-ainemarkkinoilla havaitut nopeat muutokset korostavat kuitenkin tarvetta toteuttaa toimet kestävän kehityksen ja maailmanlaajuiseen solidaarisuuden mukaisesti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	27.3.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Daniel Caspary, Françoise Castex, Christofer Fjellner, Béla Glattfelder, Ignasi Guardans Cambó, Jacky Hénin, Syed Kamall, Marusya Ivanova Lyubcheva, Erika Mann, David Martin, Vural Öger, Georgios Papastamkos, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Gianluca Susta, Iuliu Winkler
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Pierre Audy, Harlem Désir, Jens Holm, Sajjad Karim, Rovana Plumb, Zuzana Roithová, Zbigniew Zaleski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Sepp Kusstatscher