VÄLIAIKAINEN MIETINTÖ ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteellisistä tosiasioista: havaintoja ja suosituksia päätöksentekoa varten

8.4.2008 - (2008/2001(INI))

Ilmastonmuutosta käsittelevä väliaikainen valiokunta
Esittelijä: Karl-Heinz Florenz

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ilmastonmuutokseen liittyvistä tieteellisistä tosiasioista: havaintoja ja suosituksia päätöksentekoa varten

(2008/2001(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 tekemänsä, työjärjestyksen 175 artiklan mukaisen päätöksen ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamisesta[1],

–    ottaa huomioon Brysselissä 8.–9. maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

–   ottaa huomioon Heiligendammissa 7. kesäkuuta 2007 annetun G8-maiden huippukokouksen julkilausuman, jonka aiheena on ilmastonmuutos, energiatehokkuus ja energiahuollon varmuus maailmantalouden kasvun haasteena ja mahdollisuutena (Climate Change, Energy Efficiency and Energy Security – Challenge and Opportunity for World Economic Growth),

–   ottaa huomioon Valenciassa Espanjassa 17. marraskuuta 2007 julkaistun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljännen arviointikertomuksen (AR4) päätelmät sekä kansallisten hallitusten tilaamat tai muiden YK:n elinten toimeenpanemat lisätutkimukset,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon ”Edistyminen Kioton tavoitteiden saavuttamisessa” (KOM(2007)0757),

–   ottaa huomioon 1.–2. lokakuuta 2007 pidetyn Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisen ilmastonmuutosta koskevan yhteisparlamentaarisen kokouksen,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 13. kokouksen (COP 13) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten kolmannen konferenssin (COP/MOP 3), jotka pidettiin Balilla Indonesiassa 3.–15. joulukuuta 2007,

–   ottaa huomioon julkiset kuulemistilaisuudet ja keskustelut korkea-arvoisten henkilöiden kanssa ja ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan valtuuskuntien vierailujen tulokset sekä erityisesti ilmaston lämpenemisen eri tasojen ilmastovaikutusta käsittelevän 10. syyskuuta 2007 pidetyn teemakohtaisen istunnon asiantuntijoiden esityksistä ja niitä seuranneista keskusteluista saadut tiedot,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A6‑0136/2008),

A. katsoo, että ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan toimivalta edellyttää, että valiokunta laatii Euroopan unionin yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevia suosituksia; katsoo, että kyseisten suositusten olisi perustuttava huipputason tutkimustietoon ja uusimpaan tieteelliseen näyttöön,

B.  ottaa huomioon, että väliaikaisen valiokunnan väliaikaisessa mietinnössä käsitellään pelkästään tieteelliseen näyttöön perustuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksia; katsoo, että lopullisessa mietinnössä tehdään EU:n yhteiseen tulevaan ilmastonmuutospolitiikkaan liittyviä ehdotuksia, jotka ovat valiokunnalle myönnettyjen toimivaltuuksien mukaisia ja perustuvat kaikkiin valiokunnan työssään keräämiin tietoihin; katsoo, että kyseiseen lopulliseen mietintöön sisältyy myös parlamentin kanta vuoden 2012 jälkeiseen ilmastopolitiikkaa koskevaan kansainväliseen toimintakehykseen liittyvistä neuvotteluista ottaen huomioon COP 14 ‑konferenssin, joka pidetään Poznanissa Puolassa joulukuussa 2008,

C. katsoo, että ilmastonmuutoksen alkuperästä ja syistä vallitsee maailmanlaajuisesti, niin IPCC:ssä kuin sen ulkopuolellakin, vakiintunut ja tunnustettu tieteellinen yksimielisyys; katsoo, että tieteellinen tieto ja ymmärrys siitä, että ihminen on nykyisen maapallon lämpenemissuuntauksen takana, on lisääntynyt valtavasti vuonna 1990 julkaistun IPCC:n ensimmäisen arviointikertomuksen jälkeen, ja sitä pidetään nykyään tieteellisenä tosiasiana; katsoo, että tieteellinen yksimielisyys ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksista maapallon ilmastoon on syvälle juurtunut; katsoo, että suoritetun riskinarvioinnin valossa epävarmuus edellyttää toimimista ilman vitkastelua,

D. katsoo, että tutkimusten ja tietojenkeruun avulla tähän mennessä saatu tieto ilmastonmuutoksesta ja maapallon lämpenemisen syistä riittää käynnistämään poliittisen toiminnan ja päätöksenteon, joita tarvitaan pikaisesti, jotta päästöjä voidaan vähentää merkittävästi ja voidaan valmistautua sopeutumaan väistämättömään ilmastonmuutokseen,

E.  toteaa, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan maapallon hiilidioksidipäästöt kasvoivat noin 80 prosenttia vuosien 1970 ja 2004 välisenä aikana ja että tämä kasvu johtui pääasiassa fossiilisten polttoaineiden käytöstä,

F.  katsoo, että havaintoihin ja mallintamiseen perustuva tutkimus osoittaa, että planeetallemme uhkaa koitua vakavia seurauksia, ellei ryhdytä viipymättä toimenpiteisiin hiilidioksidin ja muiden IPCC:n luetteloon sisältyvien kasvihuonekaasujen päästöjen lisääntymisen hidastamiseksi tai jopa niiden pysäyttämiseksi,

G. katsoo, että tarkastelujakson ja sitä seuranneen IPCC:n arviointikertomuksen (AR4) julkaisemisen jälkeen monissa uusissa tieteellisissä tutkimuksissa on mitattu ja esitetty maapallon lämpenemisen vahvistavia tietoja ja arvioitu, miten ilmastonmuutos vaikuttaa ihmiskuntaan yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti, sekä tarvetta sopeutua siihen ja hillitä sitä,

H. ottaa huomioon, että Sternin raportissa korostetaan, että ellei ryhdytä toimenpiteisiin, ilmastonmuutoksen arvioidut kustannukset ovat vuosittain 5–20 prosenttia BKT:sta vuonna 2050; ottaa huomioon samassa raportissa esitetyn päätelmän, että ilmastotavoitteet ovat saavutettavissa, jos tästä lähtien käytetään vuosittain yksi prosentti BKT:sta alan toimenpiteisiin,

I.   katsoo, että nykyisin käytävässä tieteellisessä keskustelussa ei enää kyseenalaisteta maapallon lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen syitä; toteaa, että kaikki tieteellinen keskustelu ilmentää ainoastaan tieteellistä edistystä, jonka tarkoituksena on selventää jäljellä olevaa epätietoisuutta ja epäilyjä, sekä pyrkimystä ymmärtää paremmin, mikä on ihmisen vaikutus luonnollisiin prosesseihin,

J.   katsoo, että viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset ovat tuoneet lisää todisteita siitä, että ihmisen toiminta aiheuttaa muutoksia maapallon ilmakehään, että ilmastonmuutosta tutkiva fyysinen tiede arvioi aikojen kuluessa tapahtuneiden päästöjen aiheuttaman nykyisen maapallon lämpenemistason konkreettisia vaikutuksia ja että kyseisten tutkimusten tuloksissa korostetaan, että on kiireellisesti toteutettava sopeutumistoimia, jotta voidaan rajoittaa ihmisille, kasvi- ja eläinkunnan biologiselle monimuotoisuudelle, luontotyypeille ja infrastruktuurille aiheutuvia vakavia vahinkoja, jotka koskevat ensi sijassa kehitysmaita mutta myös Eurooppaa ja muita maailman vauraita osia,

K.      katsoo, että tiede on tunnistanut maapallon ilmastojärjestelmästä joitakin käännekohtia (”tipping-points”); toteaa, että kyseiset käännekohdat ovat kohtia, joissa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat käytännöllisesti katsoen peruuttamattomia, joita ihminen ei voi enää hallita; katsoo, ettei näitä käännekohtia eikä näin käynnistyneitä vääjäämättömiä bio- ja geofysikaalisia prosesseja voi täysin ottaa huomioon nykyisissä tulevaisuuden ilmastoa koskevissa skenaarioissa; katsoo, että näitä käännekohtia ovat ikijään sulaminen ja siitä seuraava suurten metaanimäärien pääsy ilmakehään, jäätiköiden sulaminen ja siitä seuraava auringonvalon absorptiokertoimen nousu sekä hiilidioksidin vähäisempi liukeneminen meriveteen lämpötilan kohoamisen seurauksena; katsoo, että kun lämpötila kohoaa, nämä tekijät ovat heijastusvaikutusten takia omiaan kiihdyttämään maapallon lämpenemistä,

L.  toteaa, että 20–30 prosenttia kaikista lajeista on vaarassa hävitä, jos lämpötila nousee 1,5‑2,5 celsiusasteella; toteaa, että jos lämpötila nousee 3,5 celsiusasteella, prosenttiosuus on 40–70, minkä vuoksi ilmastonmuutoksen hillitseminen on äärimmäisen tärkeää maapallon biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseksi,

M. katsoo, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa ilmaistun tieteellisen yksimielisyyden perusteella on selvää, että maapallon kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 50–85 prosentilla vuoden 2000 tasosta; katsoo, että tätä päämäärää on yhä vaikeampi saavuttaa, jos maapallon kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät jatkuvasti vuoteen 2020 asti ja sen jälkeen; katsoo, että lähes kaikki EU:n jäsenvaltiot edistyvät hienosti pyrkiessään vastuun jakamista koskeviin yksilöllisiin tavoitteisiinsa EU:ssa, mikä lisää todennäköisyyttä, että EU saavuttaa Kioton tavoitteensa vuoteen 2012 mennessä; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään kunnianhimoisemmin vuoden 2012 jälkeen, jos ne aikovat saavuttaa 8.–9. maaliskuuta 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa teollisuusmaille hyväksytyt yhteiset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 60–80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä,

N. katsoo IPCC:n AR4-arviointikertomuksen osoittavan, että ilmaston lämpenemisen ja maalla ja valtamerissä olevien hiilinielujen määrän vähenemisen väliset heijastusvaikutukset voivat edellyttää vielä merkittävää lisävähennystä päästöihin, jotta kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet saadaan vakiinnutettua,

O. katsoo, että EU:ssa on poliittinen yksimielisyys siitä, että on elintärkeää saavuttaa strateginen tavoite maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi enintään kahteen celsiusasteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon; toteaa, että maapallon lämpötila on jo kuluneella vuosisadalla noussut 0,74 celsiusasteella ja nousee aiempien päästöjen vuoksi edelleen vielä 0,5–0,7 asteella,

P.  katsoo, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan ihmisen toiminnasta aiheutuneet maapallon kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet esiteollisesta ajasta siten, että vuosina 1970–2004 kasvu oli 70 prosenttia ja että kasvu vuodesta 1990 lähtien on ollut merkittävä eli 24 prosenttia; katsoo, että alueellinen ilmastonmuutos on jo vaikuttanut kaikkien maanosien ja useimpien valtamerien luonnonjärjestelmään, koska se on nostanut lämpötiloja, muuttanut sade- ja tuulialuekuvioita ja pahentanut vesipulaa,

Q. katsoo, että ilmastojärjestelmässä on merkityksellistä ilmakehään pääsevien kasvihuonekaasujen kokonaismäärä, eivät suhteelliset päästöt tai suhteelliset vähennykset, ja että siksi vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämisessä ratkaiseva tekijä on tulevien vuosien ja vuosikymmenten kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä,

R.  toteaa, että IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa on ensimmäistä kertaa koottu yhteen Euroopan ilmastossa tapahtuneet dokumentoidut laaja-alaiset vaikutukset, kuten jäätiköiden vetäytyminen, kasvukausien piteneminen, lajien esiintymisalueiden muuttuminen ja epätavallisten voimakkaiden lämpöaaltojen aiheuttamat terveysvaikutukset; katsoo, että havaitut muutokset ovat johdonmukaisia tulevan ilmastonmuutoksen yhteydessä ennustettujen muutosten kanssa; toteaa, että koko Euroopassa lähes kaikki alueet tulevat kärsimään ilmastonmuutoksen vaikutuksista, jotka muodostuvat haasteeksi monille sosioekonomisille aloille; toteaa, että ilmastonmuutoksen odotetaan moninkertaistavan alueellisia eroja Euroopan luonnonvarojen, kuten veden saatavuuden osalta,

S.  toteaa, että ilmastonmuutoksen ja väestönkasvusta johtuvan voimakkaan kaupungistumisen arvellaan nostavan kaupunkialueiden lämpötiloja, millä on välittömiä kielteisiä vaikutuksia kaupunkilaisten terveyteen ja hyvinvointiin,

T.  katsoo, että nykyiset ilmastonmuutoksen lieventämistoimet ja niihin liittyvät kestävän kehityksen käytännöt, joita on joka tapauksessa tehostettava, eivät kuitenkaan riitä vähentämään maapallon kasvihuonekaasupäästöjä seuraavien vuosikymmenten aikana; katsoo, että tieteellisten suositusten mukaisesti otollinen aika vakauttaa maapallon kasvihuonekaasupäästöjen määrä tasolle, jolla on 50 prosentin todennäköisyys pitää ilmastonmuutos kahden celsiusasteen suuruisena, jatkuu vuoteen 2015 asti, jolloin maapallon päästöt olisivat suurimmillaan,

U. panee merkille IPCC:n AR4-arviontikertomuksen laadintaan osallistuneen työryhmä III:n näkemyksen, että IPCC:n tähän mennessä määrittämien alhaisimpien tasojen saavuttamiseksi ja sitä myötä vahinkojen rajoittamiseksi, UNFCCC:n liite I ‑sopimuspuolten olisi ryhmänä vähennettävä päästöjä 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä,

V. ottaa huomioon, että IPCC:n seuraava arviointikertomus julkaistaan todennäköisesti vasta vuonna 2012 tai 2013, katsoo, että hallitusten tilaamista tai muiden kansainvälisten elinten tai YK:n toimielinten, kuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n kehitysohjelman (UNDP), Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) tai Maailman terveysjärjestön (WHO) toimeenpanemista vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista ja tieteellisistä raporteista peräisin oleva tieto on merkittävänä lisänä pyrittäessä ymmärtämään perinpohjaisemmin ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön nyt ja tulevaisuudessa sekä sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja hillitsemään sitä,

W. katsoo, että useimmissa näistä lisätutkimuksista saaduissa tuloksissa korostetaan, että maapallon lämpenemiseen on reagoitava kiireellisesti; katsoo erityisesti, että WMO:n joulukuussa 2007 julkaisemien viimeisimpien tietojen mukaan vuosikymmen 1998–2007 on lämpimin muistiin merkitty vuosikymmen ja että vuosi 2007 on yksi kaikkien aikojen kymmenestä lämpimimmästä vuodesta, jonka lämpötila oli 0,41 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampi; toteaa, että vuodelle 2007 tunnusomaista olivat yli 4 celsiusasteen lämpötilapoikkeamat osissa Eurooppaa tammi- ja huhtikuussa pitkän aikavälin kuukausittaisiin keskimääriin verrattuna;

X. katsoo, että maapallon lämpenemistä ja ilmastonmuutoksen eri ulottuvuuksia on tarkasteltava muiden maailmanlaajuisten ongelmien kuten köyhyyden ja maailman terveysongelmien näkökulmasta, koska nämä ongelmat pahenevat kohonneen lämpötilan, kuivuuden, tulvien, merenpinnan nousun ja äärimmäisten sääilmiöiden yleistymisen vuoksi; toteaa, että ilmastonmuutos voi hankaloittaa maiden mahdollisuuksia kulkea kestävän kehityksen tietä ja saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet; katsoo, että ilmastonmuutos voi uhata vakavasti myönteistä kehitystä ja että tämän vuoksi sen pitäisi olla kaikkia koskettava asia kansainvälisessä yhteistyössä,

1.  pitää myönteisenä sitä, että YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolet pitivät Balin kokouksessaan IPCC:n AR4-arviointikertomusta kattavimpana ja arvovaltaisimpana ilmastonmuutoksesta tähän mennessä tehdyistä arvioinneista, jossa esitetään yhteinen tieteellinen, tekninen ja sosioekonominen näkökulma olennaisista asioista ja kannustetaan käyttämään tarjottua tietoa ilmastonmuutokseen liittyvän kansallisen politiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa;

2.  on vakuuttunut siitä, että tiede edistyy asettamalla vastakkain hyväksytyt tiedot ja oletukset ja kilpailevat ajatukset ja soveltamalla vertaisarvioituja menettelyjä; pitää myönteisenä IPCC:n toimintaa ja kykyä luoda puitteet tuhansien tutkijoiden työlle; katsoo, että IPCC:n olisi suhtauduttava uusiin argumentteihin vakavasti, jotta varmistetaan jatkossakin sen tekemän tutkimustyön uskottavuus ja laatu;

3.   pitää ilmastonmuutostiedettä vakiintuneena ja toistaa sitoutuvansa EU:n strategiseen tavoitteeseen rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu korkeintaan kahteen celsiusasteeseen yli esiteollisen tason, joka voidaan useiden tieteellisten kertomusten perusteella saavuttaa lähes 50 prosentin todennäköisyydellä ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden ollessa 400–450 ppm hiilidioksidiekvivalenttia ja mikä IPCC:n AR4-arviointikertomuksen mukaan edellyttää, että teollisuusmaat vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään 25–40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä; on sitä mieltä, että tästä huolimatta päästöjen hillintään tähtäävissä toimenpiteissä olisi itse asiassa pyrittävä siihen, että pysytään huomattavasti alle kahden celsiusasteen tavoitteessa, koska jo tämäkin lämpenemisen taso vaikuttaa huomattavasti yhteiskuntaamme ja ihmisten elämäntapoihin ja aiheuttaa merkittäviä muutoksia ekosysteemeihin ja vesivaroihin;

4.   vahvistaa, että vuotta 2050 koskevien ennusteiden perusteella on selvää, että nyt on aika toimia; korostaa, että otollinen tilanne aloittaa lieventämistoimet kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi päättyy ensi vuosikymmenen puolivälissä;

5.   korostaa, että kaikista maanosista ja useimmilta valtameriltä saadut tieteelliset todisteet osoittavat, että teollisuusmaiden aikojen kuluessa aiheuttamien hiilipäästöjen johdosta syntyneet alueelliset ilmastonmuutokset ovat jo vaikuttaneet moniin luontojärjestelmiin; painottaa, että on tieteellisesti todistettu, että maapallon lämpenemisen syynä ovat ensisijaisesti ihmisen toimet ja että kerättyjen tietojen perusteella voidaan osoittaa ihmistoiminnasta johtuva maan ilmakehän muuttuminen;

6.   korostaa, että kohonneista hiilidioksiditasoista johtuvalla valtamerten ennustetulla happamoitumisella voi olla vakavia vaikutuksia merten ekosysteemeihin, ja kehottaa tehostamaan alan tutkimusta, jotta ymmärretään ongelman vakavuus ja tunnistetaan toimien vaikutukset;

7.   korostaa tieteellisten tulosten osoittavan selvästi, miten ilmastonmuutos tapahtuu lähitulevaisuudessa noudattaen erilaisia alueellisia malleja ja osoittaen, että maapallon lämpeneminen on sekä kehitysongelma että maailmanlaajuinen ympäristöongelma, joka haavoittaa eniten köyhiä ihmisiä ja kehitysmaita; katsoo, että teollisuusmaiden aikojen kuluessa aiheuttamista päästöistä johtuvan maapallon lämpenemisen väistämättömien seurausten hallinnan vaatima sopeutuminen on yhtä tärkeää kuin tehokkaat lieventämistoimet, joita suunnitellaan maapallon hallitsemattoman lämpenemisen jatkumisen estämiseksi;

8.   korostaa, että käännekohtia, joihin kuuluvat muun muassa Amazonin sademetsien häviäminen, Grönlannin ja läntisen Etelänapamantereen jääpeitteen sulaminen, Intian monsuunisateiden loppuminen ja Siperian tundralta tulevat massiiviset metaanipäästöt, on vaikea ennustaa, mutta ne kaikki voivat hyvinkin saavuttaa kriittisen pisteensä tämän vuosisadan kuluessa nykyisissä ilmastonmuutosoloissa; korostaa, että näiden käännekohtien välttäminen edellyttää osallistumista ilmastonmuutoksen hillintään, joka on IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa esitettyä tehokkaampaa;

9.   pitää tässä yhteydessä myönteisenä COP 13 - ja COP/MOP 3 -konferenssien tuloksia ja niiden pohjalta laadittuja tieteellisiä lausuntoja ja erityisesti Balin kokouksessa sovittua tiekarttaa, jota olisi arvioitava vuoden 2008 COP 14 -konferenssissa ja jonka avulla on tarkoitus päästä sopimukseen kattavasta järjestelmästä vuoteen 2009 mennessä; pitää lisäksi myönteisenä, että teknologian siirtoa käsittelevälle asiantuntijaryhmälle annettiin tehtäväksi arvioida, mitä puutteita ja esteitä on sellaisten rahoituslähteiden käytössä ja käyttöönotossa, joita tarjotaan kehitysmaille niiden sitoutuessa toteuttamaan kansallisesti soveltuvia lieventämistoimia siten, että toimia voidaan mitata, niistä voidaan raportoida ja ne voidaan todentaa; pitää niin ikään myönteisenä sopeutumisrahaston perustamista ja metsien sisällyttämistä uuteen ilmastonsuojelusopimukseen tarkoituksena estää metsäkatoa sekä hiilipäästöjä, joiden aiheuttajia ovat metsä- ja turvesuopalot, jotka aiheuttavat myös paikallisille yhteisöille valtavaa vahinkoa, muun muassa jopa niiden omien maiden pakkolunastuksia laittomien tai puoliksi laillisten menettelyjen perusteella;

10. tuomitsee tieteellisesti toteennäyttämättömiin väitteisiin perustuvat pyrkimykset saada ilmastonmuutoksen syitä ja vaikutuksia koskevien tutkimusten tulokset näyttämään epäilyttäviltä, epävarmoilta tai kyseenalaisilta; ymmärtää kuitenkin, että tieteelliselle edistykselle ovat aina olleet tunnusomaisia tietyt epäilyt, niiden asteittainen kumoaminen ja selitysten tai mallien etsiminen tieteen sen hetkisen valtavirran ulkopuolelta;

11. katsoo, että vastuullinen päätöksenteko edellyttää lisätutkimuksia, joiden perusteella pyritään ymmärtämään paremmin maapallon lämpenemisen syyt ja seuraukset; katsoo kuitenkin tähän mennessä karttuneen tiedon olevan riittävää, jotta voidaan suunnitella kiireellisesti toimia kasvihuonekaasupäästöjen saamiseksi sellaiselle tasolle, että ilmastomuutos ei ole kahta celsiusastetta suurempi, ja jotta voidaan sopeutua tämän hetkiseen ilmastonmuutokseen;

12. korostaa, että on analysoitava ja tutkittava edelleen ilmastonmuutoksen seurauksia, kuten esimerkiksi vaikutuksia talouden kilpailukykyyn, energiakustannuksiin ja yhteiskunnalliseen kehitykseen Euroopassa, maankäytön rooliin, metsäalueisiin ja metsien häviämiseen, meriympäristön rooliin ja teollisuuden ulkoisten ilmastokustannusten arviointiin, varsinkin kuljetusalalla, lentokoneiden päästöjen vaikutusten määrittäminen mukaan lukien; katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta huolehditaan siitä, että mukauttaminen ja riskien vähentäminen sisällytetään kaikkiin poliittisiin toimenpiteisiin kehityspolitiikassa ja köyhyyden torjunnassa;

13. kehottaa tutkimaan tarkemmin, miten biopolttoainetuotannon edistäminen kaikkine lieveilmiöineen vaikuttaa metsien lisääntyneeseen hävittämiseen, viljelymaa-alan lisäämiseen ja maailman elintarvikevaroihin;

14. katsoo, että ihmisen vaikutuksesta maapallon ilmastoon saatujen tieteellisten todisteiden välittäminen on tärkein osa laajempaa pyrkimystä lisätä suuren yleisön tietoisuutta ja saada tällä tavoin suuren yleisön pysyvä tuki hiilipäästöjen hillitsemiseen tähtääville poliittisille toimille, kuten yhteistyö eri työmarkkinaosapuolten kanssa ei ainoastaan teollisuusmaissa, vaan myös nopeasti kehittyvän talouden maissa; pyytää IPCC:tä julkaisemaan suurelle yleisölle tarkoitetun tiivistelmän arviointikertomuksistaan; on lisäksi sitä mieltä, että ihmisten on muutettava elintapamallejaan ja että asia olisi sisällytettävä koulutusohjelmiin, joissa kerrotaan maapallon lämpenemisen syistä ja vaikutuksista;

15. kehottaa tiedeyhteisöä ja poliittisia vastuunkantajia yhdistämään voimansa tietoisuuden lisäämisessä ja tärkeiden pienten tekojen mainostamisessa ottaen huomioon, että myös yhteisöt, joilla on hyvät mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, ovat alttiita ääri-ilmiöille ja yllättäville tapahtumille;

16. korostaa, että yksityiskohtainen tieto, jota tarvitaan opastettaessa ihmisiä noudattamaan elämäntapaa, josta aiheutuu vähän hiilidioksidipäästöjä, kuten kasvihuonekaasupäästöjen jalanjäljestä tiedottaminen kulutustavaroissa ja kasvihuonekaasupäästömerkinnät, on nykyään melko vähäistä, minkä vuoksi sitä olisi kehitettävä nopeasti; korostaa, että asiaa koskevat aloitteet olisi hyvä perustaa yhteisiin standardeihin ja että niissä olisi otettava huomioon myös tuonnista johtuvat kasvihuonekaasupäästöt;

17. pyytää ilmastonmuutosta käsittelevää väliaikaista valiokuntaa jatkamaan työtään ja esittämään toimikautensa päätteeksi parlamentille mietinnön, johon sisältyy tarvittaessa suosituksia EU:n yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeviksi toteutettaviksi toimiksi tai aloitteiksi ja lieventämis- ja torjuntatoimiksi, joilla pyritään EU:n tavoitteeseen rajoittaa maapallon lämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen ja jotka ovat IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa esitettyjen havaintojen mukaisia;

18. kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia ajamaan korkeimman tason neuvotteluja ja vuoropuhelua niin EU:ssa kuin kolmansissa maissa hyviksi osoittautuneiden, tieteellistä tutkimusta koskevien strategioiden, periaatteiden ja standardien sekä tiedeyhteisön suosittamien ilmastonmuutoksen torjuntatoimien levittämiseksi kaikkiin maailman kumppanimaihin;

19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 652.

PERUSTELUT

Ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan tehtävä ja tavoitteet

Ilmastonmuutoksen torjunnan vauhti on kiihtynyt dramaattisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana. Toiminta alkoi vauhdittua sen jälkeen, kun vuoden 2007 keväällä pidetyssä huippukokouksessa päätettiin asettaa 20 prosentin tavoite päästöjen vähennyksille, uusiutuvan energian käytölle ja energiatehokkuudelle vuoteen 2020 mennessä. Päätöksen jälkeen tapahtui muita erittäin merkittäviä asioita kansainvälisellä tasolla, kuten Heiligendammissa pidetty G8‑maiden huippukokous, YK:n turvallisuusneuvostossa käyty keskustelu ilmastonmuutoksen vaikutuksista rauhaan ja turvallisuuteen, maailman suurimmat päästöt aiheuttavien maiden kokous Yhdysvaltojen kokoon kutsumana, Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen Al Gorelle ja IPCC:n tiedemiehille, Australian päätös ratifioida Kioton pöytäkirja sekä lopuksi Balin toimintasuunnitelman hyväksyminen, mikä toivon mukaan johtaa siihen, että Kööpenhaminassa tehdään joulukuussa 2009 uusi kansainvälinen ilmastonmuutosta koskeva sopimus.

Perustamalla väliaikaisen valiokunnan, joka kokoaa yhteen erilaisia näkökantoja monelta ilmastonmuutokseen liittyvältä politiikan alalta, Euroopan parlamentti haluaa vastata haasteeseen ja tehdä osuutensa, jotta tietoisuus tästä asiasta lisääntyisi ja ilmastonmuutoksen asettamasta haasteesta tulisi kansainvälisesti erittäin tärkeä asia.

Ilmastonmuutosta käsittelevä väliaikainen valiokunta (CLIM), jonka lähestymistapa on horisontaalinen ja jonka 60 jäsentä edustavat kaikkia puolueita, tekee EU:n ilmastonmuutospolitiikkaa koskevia ehdotuksia ja koordinoi Euroopan parlamentin kantaa tulevaa kansainvälistä ilmastosopimusta varten.

Se jälkeen kun puhemieskonferenssissa oli 19. huhtikuuta 2007 tehty päätös ehdottaa parlamentille ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan asettamista ja 25. huhtikuuta 2007 pidetyssä täysistunnossa oli päätetty asettaa kyseinen väliaikainen valiokunta, vastaperustettu ilmastonmuutosta käsittelevä väliaikainen valiokunta piti järjestäytymiskokouksen 22. toukokuuta 2007.

CLIM-valiokunnalle annettiin seuraavat valtuudet ja vastuualueet:

(a) tehdä Euroopan unionin yhteistä tulevaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevia ehdotuksia ja koordinoida parlamentin kantaa ilmastopolitiikan kansainvälisestä toimintakehyksestä käydyissä neuvotteluissa vuoden 2012 jälkeistä aikaa silmällä pitäen;

(b) analysoida ja arvioida ilmastonmuutoksen tilannetta ja ehdottaa asianmukaisia toimia kaikilla tasoilla sekä arvioida ilmastonmuutosten taloudellista vaikutusta ja toimimatta jättämisestä aiheutuvia kustannuksia;

(c) laatia mahdollisimman kattava selvitys ilmastonmuutoksen ehkäisyssä saavutetuista viimeaikaisista edistysaskelista ja tulevaisuudennäkymistä ja toimittaa näistä näkymistä parlamentille välttämätön yksityiskohtainen analyysi, jotta se voi täyttää poliittiset velvollisuutensa;

(d) tutkia edellä mainittujen viimeaikaisten edistysaskelten ja tulevaisuudennäkymien ympäristövaikutusta, oikeudellista, taloudellista ja yhteiskunnallista vaikutusta sekä geopoliittista, alueellista ja kansanterveydellistä vaikutusta;

(e) analysoida ja arvioida sitä, miten asiaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä on tähän mennessä sovellettu;

(f)  solmia tässä mielessä tarvittavat yhteydet ja järjestää kuulemistilaisuuksia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden parlamenttien ja hallitusten, yhteisön toimielinten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa sekä tiedeyhteisön, yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, mukaan luettuna paikallisten ja alueellisten viranomaisten verkostot;

Väliaikainen valiokunta antaa toimikautensa päättyessä täysistunnolle suosituksia toteutettaviksi toimiksi tai aloitteiksi. Ilmastonmuutokseen liittyviä asioita koskevan lainsäädännön hyväksymisestä, seurannasta ja täytäntöönpanosta vastaavien pysyvien valiokuntien toimivalta ja tehtävät pysyvät kuitenkin ennallaan.

Tämä selkeä työnjako ja se, että ilmastonmuutosta oli tarpeen käsitellä kolmansien maiden kanssa pidettävien parlamentaaristen edustajakokousten yhteydessä, vauhditti väliaikaisen valiokunnan, pysyvien valiokuntien ja parlamenttienvälisten valtuuskuntien välisen rakentavan ja yhteistyökykyisen suhteen kehittymistä. Tällä varmistetaan, että Euroopan parlamentti voi antaa tehokkaan ja yhtenäisen yhteisen panoksen.

Työskentelymenetelmät ja työohjelma

Ilmastonmuutoksella on vakavia seurauksia sekä ekosysteemeille että koko talouden, kansanterveyden, veden ja ruoan saannin sekä muuttoliikkeen kannalta. Tämän vuoksi teollisuutta ja energiaa, liikennettä, tutkimusta ja kehitystä, maataloutta ja ympäristöä koskevat politiikat on yhdistettävä toisiinsa ja niitä on koordinoitava paremmin, jotta voidaan saavuttaa lieventämistavoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Koska ilmastonmuutokseen liittyvät politiikat koskevat monia eri valiokuntia, horisontaalinen lähestymistapa tuntui sopivimmalta. Se näkyi työskentelymenetelmien ja CLIM-valiokunnan työohjelman valinnassa.

CLIM-valiokunnan työ rakentuu merkittäville pääteemoille, jotka koskevat EU:ta ja kansainvälisiä kumppaneitamme. Ilmastonmuutosta koskevan tieteellisen keskustelun tilannetta sekä uuden kansainvälisen toimintakehyksen hyväksymistä koskevaa haastetta arvioimalla tutkitaan ja etsitään ratkaisuja, jotka koskevat esimerkiksi maapallon päästöjen ensisijaisia lähteitä, uusia teknologioita, energia-alan päästölähteitä, ilmastonmuutoksen vaikutusta kansainväliseen turvallisuuteen, maan ja metsien hyväksikäyttöä tai sitä, miten nämä asiat otetaan huomioon yhteiskunnassa.

Teemakohtaiset istunnot

Valiokunta päätti järjestää kustakin pääteemasta julkisen kuulemisen (”teemakohtaisen istunnon”), johon osallistuu arvovaltainen näkyvässä asemassa oleva pääpuhuja ja asiantuntijapaneeli, jotta aihetta voidaan käsitellä parhaalla mahdollisella tavalla. Sen varmistamiseksi, että mahdollisimman moni jäsen osallistuu aktiivisesti valiokunnan työhön, esittelijää avustaa kussakin pääteemassa yksi jäsenistä, jonka tehtävänä on johtaa keskustelua teemakohtaisessa istunnossa sekä laatia yhteenveto ja päätelmät sisältävä työasiakirja lopullista mietintöä varten.[1]

Ensimmäinen teemakohtainen istunto pidettiin 10. syyskuuta 2007, ja sen aiheena oli ilmaston lämpenemisen eri tasojen ilmastovaikutus. Teemajohtajana oli CLIM-valiokunnan varapuheenjohtaja Vittorio Prodi. Teemakohtaisen istunnon päätarkoitus oli koota tietoja tämän hetkisestä ilmastonmuutosta koskevasta tieteellisestä keskustelusta ja erityisesti sellaisista kysymyksistä kuin, mikä on vaarallista ilmastonmuutosta, minkä tasoisia vaikutuksia on odotettavissa maapallon lämpenemisen eri tasoilla IPCC:n viimeisimmän arviointikertomuksen perusteella, minkälaiset pitoisuudet ja päästöt ovat EU:n kahden celsiusasteen tavoitteen mukaisia ja miten maapallon ilmaston muuttuminen vaikuttaa kulttuuriperintöömme. Pääpuhujana oli Potsdamin ilmastotutkimuslaitoksen johtaja, professori Hans Joachim Schellnhuber.

Keskustelun aikana tehtiin useita tärkeitä päätelmiä. Asiantuntijat korostivat, että tieteelliset todisteet kaikista maanosista ja kaikilta valtameriltä osoittavat, että ilmastonmuutos vaikuttaa moniin luontojärjestelmiin ja että on olemassa riittävästi tieteellisiä tutkimuksia, jotka todistavat ihmistoiminnasta johtuvan kiistattoman muutoksen maan ilmakehään. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien vakavien ja uhkaavien ongelmien vuoksi on selvästikin tarpeen toimia päättäväisesti ja nopeasti, jotta voitaisiin saavuttaa strateginen tavoite rajoittaa maapallon keskimääräisen lämpötilan nousu alle kahteen celsiusasteeseen suhteessa esiteolliseen tasoon.

Toinen teemakohtainen istunto pidettiin 4. lokakuuta 2007, ja sen aiheena olivat ilmastonsuojelun haasteet vuoden 2012 jälkeen. Teemajohtajana oli Satu Hassi. Teemakohtaisen istunnon tavoitteena oli koota tietoja vuoden 2012 jälkeistä mahdollista maailmanlaajuista toimintakehystä koskevasta tämänhetkisestä kansainvälisestä keskustelusta ja tiedeyhteisön, liikemaailman ja kansalaisjärjestöjen näkemyksistä, jotka koskevat kyseisen kehyksen suunnittelua. Pääpuhujina olivat Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeriön ilmastonmuutosasioista vastaava erityisedustaja John Ashton sekä ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen toimeenpaneva sihteeri Yvo de Boer.

Kokouksen selvä viesti oli, että Kioton pöytäkirjan hyväksymisen jälkeen tieteellinen ja yleinen tieto maapallon lämpenemisestä on syventynyt merkittävästi ja että IPCC-paneeli on tehostanut ja jäsennellyt sitä huomattavasti työllään ja tieteellisellä toiminnallaan. Paneelin keräämät tieteellisten tutkimukset ja havainnot ovat saaneet meidät vakuuttuneiksi siitä, ettei ole todellista tieteellistä epäilystä siitä, ettei ihmisen toiminta olisi syynä maapallon ilmaston muuttumiseen ja ettei se edelleen vaikuttaisi kielteisesti ilmastoon, ellei sitä muuteta olennaisesti lähitulevaisuudessa.

Puhujat olivat yhtä mieltä siitä, että luonto asettaa ilmastopolitiikalle määräajat ja toimintapuitteet. Ilmastojärjestelmässä on tärkeää vain ilmakehään pääsevien kasvihuonekaasujen kokonaismäärä, ei suhteelliset päästöt tai suhteelliset vähennykset. Vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämisessä määräävintä on muutaman seuraavan vuoden ja vuosikymmenen päästöjen kokonaismäärä. Sääntely on ratkaisevan tärkeää ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, ja sen avulla on mitä kiireellisimmin varmistettava, että pitkän ajan investoinnit ovat ilmastonsuojelutavoitteiden mukaisia.

Kolmas teemakohtainen istunto pidettiin 19. marraskuuta 2007, ja aiheena olivat sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat, tutkimus- ja kehitystoiminta, uusi tekniikka, teknologian siirrot, innovaatiot ja kannustimet. Tilaisuudessa CLIM-valiokunnan esittelijää avusti teemajohtajana Philippe Busquin. Pääpuhujana oli Nobel-palkittu fyysikko, professori Carlo Rubbia. Myös Euroopan komission varapuheenjohtaja Günter Verheugen antoi istunnolle tärkeän panoksensa. Pääpuhuja, varapuheenjohtaja ja asiantuntijat puhuivat muun muassa tieteellisten alojen ja teollisuuden tutkimuksesta. Heidän mielipiteensä kohtasivat heidän arvioidessaan, että vaikka kasvihuonekaasujen torjuntaa koskevia ratkaisuja ei vielä toteuteta eikä niitä ole käytettävissä laajamittaisesti tällä hetkellä, tehostamalla teknologista tutkimusta ja kehitystä ratkaisut voivat tulla paljon lähemmäksi.

Tieteen ja teollisuuden käsitteleminen yhdessä kehitettäessä ja sovellettaessa uutta tekniikkaa ja tulevaisuuden teknologiaa voi olla erittäin merkittävää Euroopan pyrkiessä ilmastonmuutoksen torjunnan johtajaksi puhtaiden teknologioiden avulla.

Neljäs teemakohtainen istunto pidettiin 29. tammikuuta 2008, ja sen aiheena oli ilmastonmuutos ja maailman vesivarat ottaen erityisesti huomioon kestävä kehitys, maan käytön muuttuminen ja metsät (Climate change and the world's water, with a specific focus on sustainable development, land use change and forests). Istunnossa oli teemajohtajana Cristina Gutiérrez-Cortines ja pääpuhujana YK:n ympäristöohjelman toimitusjohtaja Achim Steiner.

Ennen maaliskuun 2008 loppua pidettiin vielä kaksi teemakohtaista istuntoa. Maaliskuun 3. päivä 2008 aiheena ovat teollisuuden ja energia-alan päästölähteet sekä liikenteen päästöt maailmanlaajuisesti (Sources of emission from the industry and energy sector and transport emissions at global level) ja maaliskuun 26. päivä 2008 muiden päätoimijoiden saaminen mukaan sekä ilmastonmuutos, sopeuttaminen kolmansissa maissa ja maapallon turvallisuus (How to engage other main actors - climate change, adaptation in third countries and global security).

Valtuuskuntien vierailut ja yhteistyö parlamenttienvälisten valtuuskuntien kanssa

Valiokunnan toimivaltuuksiin kuuluu myös hyödyllisten kontaktien solmiminen kolmansien maiden parlamentteihin ja hallituksiin. Kutsumme tätä ”ilmastonmuutosdiplomatiaksi”, joka on tässä vaiheessa erityisen tärkeää, koska vuoden 2012 jälkeistä aikaa varten on tehtävä maailmanlaajuinen kansainvälinen sopimus, johon on saatava mukaan mahdollisimman paljon maita, ennen kaikkea teollistuneita maita, mutta myös kehitysmaita ja nopeasti kasvavia talouksia.

Tämän tehtävän suorittamiseksi valiokunta päätti keskittää valtuuskuntiensa vierailut kahteen tulevaa sopimusta koskevien neuvottelujen kannalta tärkeimpään maahan eli Kiinaan, jonne tehtiin vierailu 5.–7. marraskuuta 2007, sekä Intiaan ja Bangladeshiin, joissa vierailtiin 4.‑7. helmikuuta 2008.[2]

Valtuuskuntien vierailujen ensisijaisena tavoitteena on (i) saada tietoja maiden viranomaisten toteuttamista tai suunnittelemista toimista tai aloitteista ilmastonmuutosta koskevan ongelman ratkaisemiseksi, (ii) ymmärtää paremmin niiden kanta vuoden 2012 jälkeisiä ilmastonmuutosta koskevia toimintapuitteita koskevan kansainvälisen keskustelun yhteydessä sekä (iii) tukea puhemiehistöä ja komissiota hallitusten kanssa käytävissä neuvotteluissa luomalla kontakteja parlamenteissa toimiviin kollegoihin.

CLIM-valiokunta on näiden vierailujen lisäksi luonut erittäin hedelmällisiä yhteistyösuhteita, joihin kuuluu muun muassa tietojenvaihtoa, valmistelevaa ohjeistusta ja palauteraportteja, ilmastonmuutoksen suhteen erityisen tärkeiden maiden ja/tai alueiden kanssa ylläpidettävistä suhteista vastaavien valtuuskuntien kanssa.

Osallistuminen ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten kolmanteentoista konferenssiin (Bali, Indonesia, 3.–15. joulukuuta 2007)

Erittäin merkittävä tapahtuma CLIM-valiokunnan työssä oli sen jäsenten osallistuminen COP 13 ‑konferenssin Euroopan parlamentin valtuuskuntaan. Kokouksen tärkein tavoite oli sopia neuvotteluvaltuuksista vuonna 2012 päättyvän Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden jälkeistä kansainvälistä sopimusta varten.

Puhemieskonferenssin päätöksen mukaisesti CLIM-valiokuntaa edustivat Euroopan parlamentin 15-jäsenisessä valtuuskunnassa virallisesti sen puheenjohtajisto ja esittelijä. Koska valiokunta edustaa kokoonpanoltaan eri aloja, kaikki Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenet, myös ympäristövaliokuntaa sekä teollisuusvaliokuntaa edustavat, olivat myös CLIM-valiokunnan jäseniä.

Konferenssiin osallistumista valmisteltiin pitämällä teemakohtainen istunto (ks. edellä), joka oli omistettu vuoden 2012 jälkeistä toimintakehystä koskeville asioille. Valiokunta antoi tämän teemakohtaisen istunnon teemajohtajalle Satu Hassille (ks. edellä) tehtäväksi myös laatia parlamentin 15. marraskuuta 2007 hyväksymä päätöslauselma, jossa ilmaistiin Euroopan parlamentin kanta konferenssissa[3].

Ennen konferenssin alkua järjestettiin komission jäsenen Stavros Dimasin kanssa myös epävirallinen ohjeistustilaisuus, jossa kerrottiin tärkeimmistä neuvotteluissa esiin tulevista asioista sekä EU:n strategiasta.

Konferenssissa Euroopan parlamentin valtuuskunta järjesti pyöreän pöydän keskustelun parlamenttien jäsenille, osallistui useisiin korkean tason kokouksiin muiden valtuuskuntien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa sekä oli päivittäin yhteydessä Euroopan komission ja neuvoston kanssa. Euroopan parlamentin valtuuskunta tapasi muun muassa yhdysvaltalaisen senaattorin John Kerryn, YK:n erityisedustajana ilmastonmuutosta koskevissa asioissa toimivan Ricardo Lagosin, Yhdistyneen kuningaskunnan ilmastonmuutosasiantuntijan Sir Nicholas Sternin sekä parlamentin jäseniä kaikista viidestä maanosasta.[4]

Konferenssin tuloksia koskevaa päätöslauselmaa laaditaan parhaillaan, ja se on tarkoitus hyväksyä tammikuun toisella istuntojaksolla.

Keskustelut korkea-arvoisten henkilöiden kanssa

Sen lisäksi, että CLIM-valiokunta tapasi korkea-arvoisia henkilöitä teemakohtaisten istuntojen ja valtuuskuntavierailujen yhteydessä ja keskusteli heidän kanssaan, se kävi hyvin hyödyllisiä ja mielenkiintoisia keskusteluja seuraavien henkilöiden kanssa:

·    Saksan ympäristöministeri Sigmar Gabriel, jonka kanssa keskusteltiin Heiligendammissa pidetyn G8-maiden huippukokouksen tuloksista 27. kesäkuuta 2007

·    Puhemies Hans-Gert Pöttering, jonka kanssa keskusteltiin Euroopan parlamentin roolista ilmastonmuutoksen ongelmien ratkaisemisessa 4. lokakuuta 2007

·    Slovenian tasavallan ympäristö- ja aluesuunnitteluministeri Janez Podobnik, jonka kanssa keskusteltiin 23. tammikuuta 2008 Slovenian puheenjohtajakauden suunnitelluista toimista ja aloitteista ilmastonmuutoksen alalla.

Suhteet kansallisiin parlamentteihin

CLIM-valiokunta rakensi myös aktiivisesti kansallisiin parlamentteihin suhteita, joiden yhteydessä käsiteltiin ilmastonmuutokseen liittyviä asioita. Se osallistui myös Euroopan parlamentin puhemiehen ja Portugalin parlamentin puhemiehen 1.–2. lokakuuta 2007 järjestämään yhteiseen parlamentaariseen edustajakokoukseen, johon se ehdotti aiheita työryhmien käsiteltäviksi ja johon sen jäsenet osallistuivat aktiivisesti[5].

CLIM-valiokunnan puheenjohtaja osallistuu 20.–21. tammikuuta 2008 pidettävään kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin energiasta ja ympäristöstä vastaavien valiokuntien puheenjohtajien kokoukseen, jonka järjestää Slovenian kansallinen parlamentti. Puheenjohtaja pitää kokouksessa pääpuheen.

CLIM-valiokunnan puheenjohtaja ja esittelijä loivat kahdenvälisiä suhteita kansallisiin parlamentteihin muun muassa osallistumalla kuulemistilaisuuteen ja keskusteluun Ranskan kansalliskokouksen Euroopan valtuuskunnan kanssa 17. lokakuuta 2007.

Ilmastonmuutosta koskevien tietojen kerääminen

CLIM-valiokunnan toimivaltuuksiin kuuluu kerätä ilmastonmuutosta koskevia tietoja, joiden pohjalta voidaan toimittaa Euroopan parlamentille yksityiskohtainen analyysi, jota se tarvitsee hoitaakseen poliittiset velvoitteensa.

Tämän tehtävän suorittaakseen valiokunta käytti paljon tehtävää varten talousarviossa myönnettyjä varoja ja tilasi Euroopan parlamentin poliittisten osastojen kautta useita ulkoisia tutkimuksia ja tiedotteita, joista saatiin tärkeää lisätietoa teemakohtaisia istuntoja, valtuuskuntien vierailuja ja valiokunnan muuta toimintaa varten.

Tähän mennessä on tehty tutkimuksia seuraavista aiheista: kansallinen lainsäädäntö sekä kansalliset aloitteet ja ohjelmat (vuodesta 2005 lähtien) ilmastonmuutokseen liittyvistä aiheista (saatetaan säännöllisesti ajan tasalle), ilmastonmuutosta koskevat aloitteet EU:ssa, ilmastonmuutosta koskeva lainsäädäntö/aloitteet kansainvälisellä tasolla ja vaihtoehdot vuoden 2012 jälkeistä aikaa varten, Kiinan energiapolitiikka ilmastonmuutos huomioon ottaen ja EU:n kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuudet, Kiina ja ilmastonmuutos: vaikutukset ja poliittiset ratkaisut sekä Kiina ja ilmastonmuutos: viimeisimmät artikkelit ja julkaisut.[6].

CLIM-valiokunnan tekemä muu työ

Pystyäkseen viipymättä reagoimaan siihen, miten voidaan sopeutua väistämättömään ilmastonmuutokseen – tämä monialainen kysymys koskettaa muun muassa maataloutta, aluepolitiikkaa, kalastusta, kehitysyhteistyötä, liikennettä, joista komissio aikoo laatia lainsäädäntöä vuoden 2008 loppupuolella – valiokunta päätti laatia päätöslauselman sopeutumisesta ja antoi puheenjohtajalleen tehtäväksi laatia asiasta luonnoksen yhdessä niiden valiokuntien kanssa, joita asia pääasiassa koskee. Päätöslauselman tarkoitus on päättää komissiolle huhtikuun istuntojaksolla tehtävää suullista kysymystä koskeva keskustelu.

Tuleva työ

Yhteistä ilmastonmuutospolitiikkaa ei voida rajoittaa koskemaan vain sitä, mitkä ovat maapallon lämpenemisen vaikutukset ympäristöön ja seuraukset energia-, teollisuus- ja liikennepolitiikalle. Maapallon lämpeneminen vaikuttaa jo nyt moniin muihin politiikan aloihin, kuten maatalouteen, kalastukseen, kehitysyhteistyöhön, alue- ja koheesiopolitiikkaan, kansainväliseen kauppaan tai kansainväliseen turvallisuuteen. Täyttääkseen sille annetut tehtävät ja laatiakseen suosituksia toteutettavista aloitteista ja toimista CLIM-valiokunta on päättänyt käsitellä monimutkaista ilmastonmuutoskysymystä monialaisesti. Valiokunnan toiminnan ensimmäisten kuuden kuukauden aikana kaikkia näitä näkökohtia ei ollut mahdollista tarkastella perinpohjaisesti.

Kuten jo on mainittu, kuudesta suunnitellusta teemakohtaisesta istunnosta vain kolme järjestetään tammikuun ja maaliskuun 2008 välisenä aikana, samoin kuin suunniteltu valtuuskunnan vierailu Intiaan ja Bangladeshiin, ja on muitakin aiheita, jotka voivat vaatia perusteellisempaa tarkastelua. Näin on esimerkiksi niiden teemakohtaisen istuntojen kohdalla, joissa käsitellään ilmastonmuutosta ja maailman vesivaroja siten, että otetaan erityisesti huomioon kestävä kehitys, maan käyttö, maan käytön muuttuminen ja metsät, energia-alalta peräisin olevat päästölähteet ja liikenteen päästöt maailmanlaajuisesti tai muiden tärkeimpien toimijoiden mukaan ottaminen. Jos tarkastellaan ulkoisia suhteita, amerikkalaisten yleisen mielipiteen sekä liikemaailman nopeat muutokset, jotka tulivat osittain ilmi jo kongressin uudessa energia- ja ilmastoasioita koskevassa kannassa, viittaavat siihen, että on luotava tiiviimpiä kontakteja amerikkalaisiin kollegoihin, erityisesti energiariippumattomuutta ja maapallon lämpenemistä käsittelevään valiokuntaan.

Koska aiheen eri näkökohdat ovat kytköksissä toisiinsa ja koska täysistunnossa valiokunnan toimivaltuuksia hyväksyttäessä esitettiin selvä pyyntö tehdä suosituksia EU:n yhteiseksi tulevaksi ilmastonmuutospolitiikaksi, olisi ennenaikaista ja sopimatonta tehdä alustavia päätelmiä ja tuoda ne täysistuntokäsittelyyn ennen kuin valiokunnan työ on päättynyt.

Valiokunnan toimikausi päättyy 25. huhtikuuta 2007 tehdyn täysistuntopäätöksen mukaisesti 9. toukokuuta 2008. Jos mietintö aiotaan laatia, tarkistaa ja hyväksyä tähän mennessä, on unohdettava useista teemakohtaisista istunnoista saatavien tietojen kerääminen ja jakaminen sekä valtuuskuntien vierailujen ja joidenkin jo tilattujen ulkoisten tutkimusten tulokset.

Olisi lisäksi huomattava, että Balin konferenssissa hyväksytyt neuvotteluvaltuudet ovat vasta alku neuvotteluprosessille, jota on seurattava tiiviisti parlamentissa ja jonka tärkeä hetki on neljännessätoista osapuolten konferenssissa (COP 14) Poznanissa, Puolassa, joulukuussa 2008.

Esittelijä ehdotti tähän liittyen, että laaditaan pelkästään ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskeva väliaikainen mietintö, mitä valiokunnan koordinaattorit ja varjoesittelijät kannattivat. Valiokunnan on määrä hyväksyä mietintö ennen toukokuun 2008 istuntojaksoa eli ennen nykyisen 12 kuukauden toimikauden päättymistä. Tässä väliaikaisessa mietinnössä sovelletaan tiukasti työjärjestyksen 151 artiklaa.

Koordinaattorit sopivat myös siitä, että pyydetään valiokunnan toimikauden jatkamista yhdeksällä kuukaudella eli helmikuuhun 2009 asti, ja valtuuttivat puheenjohtajansa viemään asiaa eteenpäin puhemieskonferenssissa. Toimikauden jatkaminen mahdollistaisi ennen kaikkea sen, että valiokunnan mietintöön voitaisiin sisällyttää tämän toimikauden aikana kerätyt tiedot ja lisäksi voitaisiin tutkia joitakin muita aiheita, kuten edellä mainittiin. Jos toimikautta pidennetään yhdeksällä kuukaudella, CLIM-valiokunnan mietintö voidaan hyväksyä ennen Poznanissa järjestettävää COP 14 ‑konferenssia ja Poznanin konferenssin tulokset voidaan ottaa huomioon täysistuntoäänestyksessä, jolloin Euroopan parlamentti voi antaa hyödyllisen panoksen vuoden 2012 jälkeistä sopimusta koskeviin neuvotteluihin ja kehittää niitä huomattavasti. Parlamentti päätti 18. helmikuuta 2008 jatkaa CLIM-valiokunnan toimikautta 9. helmikuuta 2009 asti.

CLIM-valiokunnan laatiman lopullisen mietinnön aikataulu on seuraava:

– mietintöluonnoksen käännettäväksi jättämisen määräaika: 31. heinäkuuta 2008

– mietintöluonnoksen arviointi: 18. syyskuuta 2008

– tarkistusten jättämisen määräaika: 7. lokakuuta 2008

– tarkistusten arviointi: 4. marraskuuta 2008

– äänestys CLIM-valiokunnassa: 2. joulukuuta 2008

– täysistunto: tammikuu tai helmikuu 2009.

CLIM-valiokunnan työn tärkeimmät tulokset toukokuusta joulukuuhun 2007 sekä esittelijän päätelmät ja suositukset

Ilmastonmuutoksen tieteellinen perusta

Kuten edellä mainittiin, tässä mietinnössä keskitytään pelkästään ilmastonmuutosta koskeviin tieteellisiin tosiasioihin, joista on keskusteltu perusteellisesti maailman tunnetuimpien asiantuntijoiden kanssa valiokunnan ensimmäisessä teemakohtaisessa istunnossa syyskuussa 2007 sekä yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteydessä 1.–2. lokakuuta 2007.

Näistä keskusteluista saatujen tietojen perusteella esittelijä katsoo, että

·   ilmastonmuutosta koskeva tieto on hyvin vakiintunutta ja tunnustettua kautta maailman, eikä ihmisen vaikutuksesta nykyiseen maapallon lämpenemiseen ole mitään todellista tieteellistä epäilystä;

·   EU:ssa on poliittinen yksimielisyys siitä, että on elintärkeää saavuttaa strateginen tavoite rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu enintään kahteen celsiusasteeseen suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon ja että tämän tavoitteen olisi oltava määräävänä EU:n yhteisessä ilmastonmuutospolitiikassa;

·   kaikissa päästöjen hillintään tähtäävissä toimenpiteissä olisi kuitenkin pyrittävä siihen, että pysytään huomattavasti alle kahden celsiusasteen tavoitteessa, koska jo tämäkin lämpenemisen taso vaikuttaa huomattavasti yhteiskuntaamme ja ihmisten elämäntapoihin ja aiheuttaa merkittäviä muutoksia ekosysteemeihin ja vesivaroihin;

·   IPCC:n AR4-arviointikertomus on kattavin ja arvovaltaisin ilmastonmuutoksesta tähän mennessä tehdyistä arvioinneista ja siinä esitetään yhteinen tieteellinen, tekninen ja sosioekonominen näkökulma olennaisista asioista; sitä olisi sen vuoksi pidettävä ilmastonmuutokseen liittyvän kansallisen ja kansainvälisen politiikan kehittämisen perustana;

·   IPCC:n AR4-arviointikertomuksessa ilmaistun tieteellisen yksimielisyyden perusteella suositellaan, että maapallon päästöjen taso puolitetaan vuoteen 2050 mennessä, mikä tavoite on yhä vaikeampi saavuttaa, jos maapallon kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät jatkuvasti vuoteen 2020 asti ja sen jälkeen maapallon lämpenemiseen vaikuttavien aikojen kuluessa tapahtuneiden, nykyisten ja tulevaisuuden kasvihuonekaasupäästöjen kumulatiivisesta vaikutuksesta johtuen;

·   tiede on tunnistanut maapallon ilmastojärjestelmästä joitakin käännekohtia (”tipping‑points”) eli kohtia, joissa vakavampi ilmastonmuutos muuttuu peruuttamattomaksi ja joiden vaikutusta ei ihminen voi enää korjata tai muuttaa; näitä käännekohtia ja näin käynnistyneitä vääjäämättömiä fysikaalisia prosesseja ei voi täysin ottaa huomioon nykyisissä tulevaisuuden ilmastoa koskevissa skenaarioissa;

·   nykyiset ilmastonmuutoksen lieventämistoimet ja niihin liittyvät kestävän kehityksen käytännöt eivät riitä vähentämään maapallon kasvihuonekaasupäästöjä seuraavien vuosikymmenten aikana; tieteellisten suositusten mukaisesti otollinen hetki maapallon kasvihuonekaasupäästöjen vakauttamiseksi onnistuneesti niin, että voidaan varmistaa vähintään 50 prosentin todennäköisyys saavuttaa EU:n kahden celsiusasteen tavoite, jatkuu vuoteen 2015 asti, joka on maapallon päästöjen huippuvuosi;

·   aikojen kuluessa syntyneistä päästöistä aiheutuneen maapallon lämpenemisen nykyisten tasojen konkreettisia vaikutuksia arvioivista tieteellisistä tutkimuksista kerätyissä tiedoissa korostetaan, että on kiireellisesti toteutettava sopeutumistoimia, jotta voidaan välttää ihmisille ja infrastruktuurille aiheutuvat vakavat vahingot, jotka koskevat ensi sijassa kehitysmaita mutta myös Eurooppaa ja muita maailman vauraita alueita;

·   ihmisen vaikutuksesta maapallon ilmastoon saatujen tieteellisten todisteiden välittäminen on tärkein osa sitä laajempaa panostusta, jonka tarkoituksena on saada yleisön tuki hiilipäästöjen hillitsemiseen tähtääville poliittisille toimille; ihmisten on muutettava elintapamallejaan ja muutoksia on yritettävä saada aikaan kasvatuksen avulla kertomalla maapallon lämpenemisen syistä ja vaikutuksista;

·   vaikka tieteellisen yhteisymmärryksen puitteissa korostetaan, että kasvihuonekaasujen vähentäminen teknologisten ja tieteeseen pohjautuvien ratkaisujen ja vähän saastuttavan teollisuuden ja yhteiskunnan avulla ei ole vielä mahdollista hyväksyttävin kustannuksin, on lupaavia merkkejä siitä, että tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen tarjoamia ratkaisuja voidaan kehittää edelleen niin, että ensin voidaan pysäyttää kasvihuonekaasujen lisääntyminen ja myöhemmin vähentää ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Lopuksi esittelijä arvioi ilmastonmuutoksen tieteellisen perustan olevan vakiintunut ja suosittelee, että väliaikainen valiokunta jatkaa työtään ja esittää toimikautensa päätteeksi parlamentille mietinnön, jossa on tarpeen mukaan suosituksia siitä, mitä EU:n yhteisen tulevan ilmastonmuutospolitiikan mukaisia toimia ja aloitteita olisi toteutettava maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi kahteen celsiusasteeseen ja IPCC:n AR4-arviointikertomuksen havaintojen ja suositusten noudattamiseksi.

Balin konferenssin tulokset ja neuvottelut vuoden 2012 jälkeisen kansainvälisen ilmastosopimuksen tekemiseksi

Tuleva kansainvälinen ilmastosopimus on ratkaisevan tärkeä osa maailmanlaajuista panostusta ilmastonmuutosongelman voittamiseksi. Tätä aihetta on tarkasteltu perusteellisesti lokakuussa 2007 pidetyssä teemakohtaisessa istunnossa, ja se on ollut YK:n ilmastosopimuksen kolmannessatoista osapuolten konferenssissa (COP 13) käydyn keskustelun tärkein aihe.

Esittelijä pitää myönteisenä Balin toimintaohjelman hyväksymistä ja virallisten neuvottelujen aloittamista kansainvälisen ilmastosopimuksen tekemiseksi vuoden 2012 jälkeiseksi ajaksi sekä muita COP 13 ‑konferenssissa tehtyjä tärkeitä päätöksiä, erityisesti teknologian, sopeutumisrahaston ja metsäkadon alalla. Esittelijä pitää myönteisenä Australian äskettäin tekemää päätöstä ratifioida Kioton pöytäkirja.

Balin neuvottelut huomion ottaen esittelijä korostaa Kiinan hallituksen rakentavaa suhtautumista sekä kehitysmaiden sitoumusta toteuttaa kestävän kehityksen mukaisia kansallisesti soveltuvia sopeuttamistoimia, joita tuetaan ja jotka mahdollistetaan teknologian, rahoituksen ja voimavarojen kehittämisen avulla ja keinoilla, jotka ovat mitattavissa, raportoitavissa ja todennettavissa.

Muistutettakoon kuitenkin, että parlamentti kommentoi Balin konferenssin tuloksia erityisessä päätöslauselmassa, joka on tarkoitus hyväksyä tammikuun toisella istuntojaksolla. Tämän vuoksi tässä mietinnössä ei erityisesti kommentoida tätä asiaa. Vuoden 2012 jälkeen tehtävää sopimusta koskevien neuvottelujen edistymistä tarkastellaan ja arvioidaan lopullisen mietinnön yhteydessä.

• [1]  Teemajohtajien laatimat työasiakirjat sekä asiantuntijoiden teemakohtaisia istuntoja varten tekemät esitykset ja taustatiedostot ovat luettavissa komission WWW-sivuilta osoitteessa: http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/hearingsCom.do?language=EN&body=CLIM.
• [2]  Yhteenvetokertomukset valtuuskuntien vierailuista ja muut asiaan liittyvät asiakirjat ovat luettavissa valiokunnan WWW-sivuilla osoitteesta:
  http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/publicationsCom.do?language=EN&body=CLIM
• [3]  P6_TA(2007)0537.
• [4]  Tiivistelmäkertomus Euroopan parlamentin työstä COP 13 ‑konferenssissa, mukaan luettuna tärkeimmät konferenssissa tehdyt päätökset ja kaikki muu asiaan kuuluva tieto, on saatavissa valiokunnan WWW-sivuilta osoitteesta:
  http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/publicationsCom.do?language=EN&body=CLIM.
• [5]  Tiivistelmä yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa käydyistä keskusteluista löytyy seuraavasta linkistä:
  http://www.europarl.europa.eu/webnp/cms/lang/en/pid/564.
• [6]  Nämä tutkimukset ovat luettavissa seuraavasta linkistä komission WWW-sivuilta:
  http://www.europarl.europa.eu/activities/committees/studies.do?language=EN
  Euroopan parlamentin kirjasto on järjestänyt jo valmiina olevan ilmastonmuutokseen liittyvän materiaalin lähinnä CLIM-valiokunnan teemakohtaisten istuntojen aiheiden mukaisesti. Materiaali on luettavissa Euroopan parlamentin kirjaston WWW-sivuilta:
  http://www.library.ep.ec/library-app/viewthemepage.action?id=66&pid=03-02-31.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	1.4.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	36 4 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Liam Aylward, Etelka Barsi-Pataky, Johannes Blokland, John Bowis, Jerzy Buzek, Dorette Corbey, Chris Davies, Avril Doyle, Edite Estrela, Karl-Heinz Florenz, Matthias Groote, Rebecca Harms, Satu Hassi, Roger Helmer, Jens Holm, Romana Jordan Cizelj, Dieter-Lebrecht Koch, Marian-Jean Marinescu, Linda McAvan, Riitta Myller, Markus Pieper, Vittorio Prodi, Herbert Reul, María Sornosa Martínez, Csaba Sándor Tabajdi, Andres Tarand, Silvia-Adriana Ţicău, Antonios Trakatellis, Lambert van Nistelrooij, Åsa Westlund
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Adamos Adamou, Inés Ayala Sender, Giulietto Chiesa, Elisa Ferreira, Catherine Guy-Quint, Fiona Hall, Werner Langen, Johannes Lebech, Caroline Lucas, Justas Vincas Paleckis, Paul Rübig