MIETINTÖ naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen

22.4.2008 - (2007/2206(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Britta Thomsen

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen

(2007/2206(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston 20. toukokuuta 1999 antaman päätöslauselman naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen[1],

–   ottaa huomioon neuvoston 26. kesäkuuta 2001 antaman päätöslauselman tieteen ja yhteiskunnan välisistä suhteista sekä naisista tieteen alalla[2],

–   ottaa huomioon neuvoston 27. marraskuuta 2003 antaman päätöslauselman naisten ja miesten yhtäläisestä pääsystä ja osallistumisesta osaamisyhteiskuntaan kasvun ja innovaatioiden edistämiseksi[3],

–   ottaa huomioon neuvoston 18. huhtikuuta 2005 tekemät päätelmät eurooppalaisen tutkimusalueen tieteen ja teknologian tutkijavoimavarojen vahvistamisesta,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013)[4] (tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma),

–   ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2002/73/EY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta[5],

–   ottaa huomioon komission toimintasuunnitelman tiede ja yhteiskunta (KOM(2001)0714),

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan aiheesta naisten osallistuminen tieteelliseen tutkimukseen: huippuosaaminen ja innovointi - sukupuolten tasa-arvo tieteessä (Commission staff working document Women and Science: Excellence and Innovation - Gender Equality in Science) (SEK(2005) 370),

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan eurooppalainen tutkimusalue: uudet näköalat (KOM(2007)0161) ja siihen liittyvän komission valmisteluasiakirjan (SEK(2007) 412),

–   ottaa huomioon 3. helmikuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta naiset ja tiede: naiset mukaan rikastuttamaan Euroopan tutkimustoimintaa[6],

–   ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta [7],

– ottaa huomioon komission 1. maaliskuuta 2006 antaman tiedonannon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 (KOM(2006)0092) ja 13. maaliskuuta 2007 aiheesta antamansa päätöslauselman[8],

–   ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa[9],

–   ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa[10],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6‑0165/2008),

A. ottaa huomioon, että tutkimustoiminta on avainala Euroopan unionin taloudellisen kehityksen kannalta ja että Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian mukaisesti Euroopan olisi otettava palvelukseen 700 000 uutta tutkijaa,

B.  ottaa huomioon, että naistutkijoita on Euroopan unionissa hyvin vähän ja että julkisen ja korkeakoulusektorin tutkijoista keskimäärin vain 35 prosenttia ja yksityisen sektorin tutkijoista keskimäärin vain noin 18 prosenttia on naisia,

C. ottaa huomioon, että naisten osuus yliopistojen korkeimmissa viroissa on harvoin yli 20 prosenttia ja että miehet saavat professuurin tai vastaavan viran kolme kertaa naisia todennäköisemmin,

D. ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa on edelleen tarjolla vain vähän sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja tutkijoiden tutkinnosta, tieteenalasta ja iästä,

E.  ottaa huomioon, että miestutkijoihin verrattuna naistutkijoilla on useammin vaikeuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa,

F.  ottaa huomioon, että tieteellisissä johtoasemissa naisia on edelleenkin merkittävän vähän,

G. katsoo, etteivät naiset ole tasapainoisen sukupuolipolitiikan toteuttamiseksi riittävän hyvin edustettuina yliopistojen päätöksentekoelimissä,

H. ottaa huomioon, että suurimmassa osassa maita naisten tasa-arvoista edustusta tieteellisissä neuvottelukunnissa ei ole saavutettu,

I.   ottaa huomioon, että edellä mainittuun tasa-arvon etenemissuunnitelmaan 2006–2010 liittyvässä toiminnassa painopistealueena on naisten ja miesten yhtäläinen osallistuminen päätöksentekoon ja tavoitteena se, että vuoteen 2010 mennessä julkisen sektorin tutkijoista 25 prosenttia olisi naisia,

J.   ottaa huomioon, että sukupuolten välistä tasapainoa ei ole saavutettu Euroopan tutkimusneuvostossa, jonka tieteellisessä neuvostossa on 5 naista ja 22 miestä,

K. ottaa huomioon, että vaikka EU:n opiskelijoista yli puolet on naisia ja he suorittavat 43 prosenttia EU:n tohtorintutkinnoista, vain 15 prosenttia ylimmistä korkeakoulu- ja yliopistoviroista on naisten hallussa, ja siten heillä on tutkimustoimintaa koskevissa päätöksentekoelimissä merkittävästi vähemmän vaikutusvaltaa,

L.  ottaa huomioon, että nykyinen tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma ei edellytä pakollista sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevaa toimintasuunnitelmaa hanke-ehdotuksia varten,

M. ottaa huomioon, että tutkimukset osoittavat, että nykyiset arviointi- ja työhönottojärjestelmät eivät ole sukupuolineutraaleja,

1.  kiinnittää jäsenvaltioiden huomion siihen, että Euroopan koulutusjärjestelmät ylläpitävät edelleen sukupuolistereotypioita etenkin tutkimustoiminnan aloilla muun muassa luonnontieteissä;

2.  pitää äärimmäisen tärkeänä edistää tiedettä mielenkiintoisena alana kummallekin sukupuolelle jo varhaisesta iästä lähtien; pyytää, että tämä otettaisiin huomioon suunniteltaessa opetusmateriaalia ja opettajankoulutusta; kannustaa yliopistoja ja tiedekuntia analysoimaan valintajärjestelmiään mahdollisen implisiittisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän havaitsemiseksi ja korjaamaan valintajärjestelmiään vastaavasti;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan sopivia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei naisten panosta sivuuteta tieteen ja tekniikan historiaa käsittelevissä julkaisuissa, paitsi siksi, että se olisi selvää syrjintää, myös siksi, että roolimallien puuttuminen voi haitata pyrkimystä kasvattaa naisten määrää tällaisilla aloilla;

4.  panee merkille, että erittäin suuri osa naistutkijoista luopuu vuosien kuluessa tiedeurastaan; katsoo, että tätä ilmiötä, jota kuvataan usein mallilla vuotava putki (leaking pipeline), olisi analysoitava erilaisten mallien perusteella, veto–työntö-malli mukaan luettuna; kehottaa asianomaisia viranomaisia ottamaan huomioon eri tekijät, kuten työympäristön, roolimallit, kilpailun, liikkuvuusedellytykset ja perhevelvoitteet, mahdollisia ratkaisuja muotoiltaessa;

5.  ottaa huomioon, että tavanomaiset lähestymistavat arvioida "huippuosaamista" ja "suorituskykyä" muun muassa julkaisujen määrän perusteella eivät välttämättä ole sukupuolineutraaleja, vaan ne ovat jyrkkiä eikä niissä oteta huomioon käytettävissä olevia resursseja, kuten määrärahoja, tiloja, laitteita ja henkilökuntaa, eikä jokaiselle tutkijalle tärkeitä ominaisuuksia, kuten kykyä koota ja pitää koossa tutkimusryhmä tai kouluttaa ryhmän nuoria jäseniä;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan "hyvä tutkija" käsitteen määritelmässä asianmukaisesti huomioon mies- ja naistutkijoiden urien erot; korostaa, että naistutkijat tuovat tutkimustoimintaan erilaisia näkökulmia ja tutkimusaihevalintoja;

7.  pitää valitettavana, että naisten tutkijanurassaan perhesyiden vuoksi pitämät tauot vaikuttavat kielteisesti heidän uramahdollisuuksiinsa, sillä suurin osa miespuolisista tutkijoista ei pidä taukoja ja saavuttaa siten nuorempana vaikuttavan aseman ja saa etumatkaa tuleviin uranäkymiin nähden; vaatii siten, että ikää pidetään huippuosaamisen kriteerinä yhdistämällä se tutkijan perhetilanteeseen, jota tarkasteltaessa otetaan huomioon tutkijan elätettävänä olevien henkilöiden määrä; pyytää lisäksi, että kaikissa eurooppalaisissa tutkimuslaitoksissa ja yliopistoissa otettaisiin käyttöön tohtorinkoulutukseen tarkoitettuja apurahoja äitiyslomaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti;

8.  korostaa, että apurahoja myönnettäessä sovellettavat ikärajat vaikuttavat haitallisesti nuoriin, joilla on huollettavanaan perheenjäseniä, ja että useimmat tällaisista nuorista ovat naisia; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaisissa tilanteissa tämä epäkohta voidaan korjata lainsäädäntötoimenpitein, esimerkiksi niin, että apurahan hakemiselle asetettua takarajaa siirretään vuosi kutakin sellaista vuotta kohden, jonka hakija on hoitanut huollettavanaan olevaa perheenjäsentä;

9.  toteaa, että liikkuvuus on yksi keskeinen tapa kehittää ja taata eteneminen tutkijanuralla, liikkuvuutta ja perhe-elämää voi olla vaikea sovittaa yhteen ja että siksi sitä pitäisi helpottaa toteuttamalla asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä;

10. painottaa infrastruktuurin merkitystä kestävän työ- ja perhe-elämän tasapainottamisen helpottamisessa sekä tutkijanuran varmuuden parantamisen merkitystä;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tilannetta integroimalla perhe-elämään liittyvät näkökohdat mahdollistamalla joustavat työajat, paremmat lastenhoitopalvelut ja sosiaaliturvasäännösten sovellettavuuden yli rajojen; pyytää vanhempainlomaehtoja, jotka tarjoaisivat miehille ja naisille todellisen valinnanvapauden; korostaa, että perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen on sekä miesten että naisten velvollisuus;

12. ottaa huomioon, että vaikka nykyiset työhönottomenettelyt pyrkivät säilyttämään ennallaan miespuolisten tutkijoiden suosimisen työhönotossa, avoimemmat työhönottomenetelmät tehostaisivat pikemminkin naistutkijoille ominaisten taitojen samanarvoiseksi tunnustamista ja arvostamista;

13. kehottaa jäsenvaltiota tutkimaan sitä, mitkä seikat pienentävät naisten määrää yliopistojen sekä opetuksesta ja koulutuksesta vastaavien viranomaisten korkeimmissa viroissa heikentäen vakavasti heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa tutkimuksen alan päätöksentekoon Euroopan unionissa, sekä ehdottamaan sopivia ratkaisuja;

14. rohkaisee yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja yksityisyrityksiä hyväksymään ja toteuttamaan tasa-arvostrategioita työyhteisöissään sekä tekemään sukupuolivaikutusten arviointeja päätöksentekoprosesseissaan;

15. pyytää komissiolta tiedeyhteisön tietoisuutta lisääviä toimia ja poliittisilta päättäjiltä toimia yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta tieteessä ja tutkimuksessa;

16. pyytää komissiolta ja jäsenvaltioilta avoimempia työhönottomenettelyjä ja vetoaa komission ja jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa sukupuolten välinen tasapaino arviointilautakunnissa ja valintakomiteoissa ja kaikissa muissa komiteoissa sekä nimitetyissä lautakunnissa ja komiteoissa siten, että ei-sitovana tavoitteena pidetään sitä, että niiden kokoonpanosta vähintään 40 prosenttia on naisia ja vähintään 40 prosenttia miehiä;

17. pyytää komissiota varmistamaan, että naisten osallistumiseen tieteellisiin tutkimusohjelmiin kiinnitetään huomiota tarjoamalla kohdistettua sukupuolitietoisuuskoulutusta päätöksentekoelimiin, arviointilautakuntiin ja valintakomiteoihin osallistuville sekä tarjouspyyntöjä ja tarjouksia laativille ja sopimusneuvotteluja käyville tahoille;

18. kehottaa komissiota varmistamaan, että seitsemännen puiteohjelman yhteydessä naisten ja miesten tasapainoista edustusta tarjouksissa arvioidaan myönteisesti; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan samat järjestelyt kansallisissa ja alueellisissa ohjelmissaan;

19. katsoo, että ehdotus- ja arviointiasteella oleviin seitsemänteen puiteohjelmaan kuuluvat sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevat toimintasuunnitelmat ovat keskeinen osa Euroopan unionin yleistä sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisstrategiaa ja sukupuolten tasa-arvopolitiikkaa; katsoo siten, että nämä kaksi tekijää on säilytettävä Euroopan tutkimusrahoituksessa keskeisessä asemassa;

20. kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti edistyksestä, jota on saatu aikaan seitsemännen puiteohjelman yhteydessä naisten osuudessa arviointikomiteoissa ja valintalautakunnissa; kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden seitsemännen puiteohjelman väliarviointeihin ja edistyskertomuksiin ja seitsemännen puiteohjelman tasa-arvon valtavirtaistamismenetelmien puolivälin arviointiin;

21. uskoo vakaasti, että on otettava käyttöön erityisiä rekrytointia, koulutusta ja suhdetoimintaa koskevia toimenpiteitä, jotta edistettäisiin ja rohkaistaisiin naisia osallistumaan aloille, joilla miehet ovat valitettavasti yhä dominoivassa asemassa, kuten esimerkiksi teknologian, fysiikan, insinööritieteiden ja tietojenkäsittelyn aloille;

22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan naistutkijoita kannustavia myönteisiä toimia ja kehittämään edelleen tuki- ja mentorijärjestelmiä sekä kohdistettuja ylennyspolitiikkoja, joiden tavoitteena on saavuttaa sukupuolten tasa-arvo; panee merkille, että yksinkertaiset toimet, kuten etenkin naisia hakemuksen jättämiseen kannustavan ilmaisun käyttäminen ovat tuottaneet erittäin myönteisiä tuloksia; panee kuitenkin myös merkille, että naistutkijoihin liittyvät toimenpiteet, kuten naistutkijoita ja -professoreja koskevat pakolliset tavoitteet, ovat välttämättömiä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi tieteen alalla;

23. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita politiikkoja, joilla poistetaan sukupuolien välinen palkkakuilu; toteaa, että tieteen alalla "samapalkkaisuuden periaatetta" olisi sovellettava myös apurahoihin ja stipendeihin;

24. pyytää komissiolta ja jäsenvaltioilta naistutkijoille suunnattuja tutkimusrahastoja naistutkijoiden rahoitusvajeeseen vastaamiseksi;

25. korostaa, että on tärkeää kannustaa nuoria naisia valitsemaan tutkijanura, ja ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot tekevät tämän tekemällä naistutkijoita tunnetuksi roolimalleina ja hyväksymällä ja ottamalla käyttöön muita tätä tavoitetta tukevia toimia;

26. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tiedotuskampanjoita, joilla tytöille tarjotaan tietoa tieteellisistä ja teknisistä opinnoista ja heitä kannustetaan suorittamaan tieteellisiä ja teknisiä tutkintoja; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tiedon jakamista koskevia prosesseja, sillä se, millaisia aloja nuoret ryhtyvät tyypillisesti opiskelemaan, vaihtelee voimakkaasti jäsenvaltioista toiseen;

27. kiinnittää huomiota siihen, että yliopistoissa tarvitaan erityisiä ohjelmia, joilla lisätään nuorten tyttöjen ja naisten kiinnostusta tieteellistä uraa kohtaan;

28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään ohjelmia, joilla nuoria naistutkijoita valmennetaan ja kannustetaan osallistumaan tutkimusohjelmiin ja hakemaan apurahoja ja joilla heitä autetaan näin pysymään yliopistomaailmassa ja tutkimuksen parissa;

29. pitää myönteisenä naistutkijoiden eurooppalaisen foorumin (European Platform of Women Scientists) toimia, joiden tarkoituksena on vahvistaa naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen ja lisätä naistutkijoiden määrää päätöksentekoelimissä;

30. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan edelleen naistutkijoiden verkottumista kansallisella, alueellisella ja EU:n tasolla, sillä verkottumisen on todettu olevan keskeinen keino lisätä naisten vaikutusvaltaa, houkutella niin uusia naistutkijoita tieteelliselle uralle kuin kannustaa nykyisiäkin naistutkijoita osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja tehostamaan uralla etenemistään;

31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EYVL C 201, 16.7.1999, s. 1.
• [2]  EYVL C 199, 14.7.2001, s 1.
• [3]  EUVL C 317, 30.12.2003, s. 6.
• [4]  EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.
• [5]  EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.
• [6]  EYVL C 309, 27.10.2000, s. 57.
• [7]  EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 492.
• [8]  EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 56.
• [9]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0265.
• [10]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0423.

PERUSTELUT

Mietinnön tarkoituksena on tunnistaa sosiaaliset, kulttuuriset ja muut esteet, jotka ovat syynä naisten aliedustukselle tieteessä. Mietinnössä esitellään lyhyesti nykytilanteen taustaa, mutta mietintö keskittyy kuitenkin pääasiassa katsomaan eteenpäin ja osoittamaan mahdollisia ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä tilanteen ratkaisemiseksi. Mietinnön taustalla on Euroopan nykytilanne, jossa naiset ovat vahvasti aliedustettuina tieteessä.

Tilastotietojen mukaan naiset hakeutuvat miehiä useammin korkea-asteen koulutukseen, mutta miehet valitsevat tutkijanuran useammin kuin naiset. Korkea-asteen koulutuksen saavien naisten määrän lisääntyminen ei ole myöskään muuttanut vastaavasti naisten ja miesten määrän välistä suhdetta tietyillä opiskelualoilla tai ammateissa (eli horisontaalisessa sukupuolisegregaatiossa) tai poistanut sukupuolten välistä palkkakuilua.

Miksi sukupuolisegregaatiosta tieteessä pitäisi olla huolissaan? Tähän on kaksi pääasiallista syytä: Ensinnäkin tiettyjä tieteenaloja arvostetaan toisia enemmän; naisten aliedustus erittäin arvostetuilla aloilla (kuten fysiikassa) merkitsee, että kokonaisuudessaan tiedenaisia arvostetaan vähemmän kuin tiedemiehiä. Toiseksi vaativilla tieteenaloilla saattaa olla vastassa tutkimushenkilöstöpula. Jos kykyä tehdä erittäin vaativaa tieteellistä työtä ei yhdistettäisi sukupuoleen, näiden tieteenalojen tutkijapooli olisi paljon laajempi, kun naiset osallistuisivat tutkimustoimintaan täysipainoisesti.

Naistutkijat ovat edelleen vähemmistönä julkisella ja korkeakoulusektorilla, joilla naisten osuus on EU:ssa noin 35 prosenttia. Kaikissa maissa näillä sektoreilla naistutkijoiden osuus on kuitenkin suurempi kuin yrityssektorilla, jonka tutkijoista naisia on viimeisimpien tietojen mukaan EU:ssa keskimäärin 18 prosenttia, mutta tilanne vaihtelee eri maiden välillä paljonkin. Maat, joiden yritystutkimuksessa on vähiten naisia, ovat Saksa (11,8 prosenttia), Itävalta (10,4 prosenttia) ja Alankomaat (8,7 prosenttia), kun Latviassa, Bulgariassa ja Romaniassa tämän alan tutkijoista yli 40 prosenttia on naisia. Tilanne kohentuu erittäin hitaasti. Naistutkijoita on miestutkijoita enemmän jäsenvaltioista alle puolessa ja muutamassa maassa naistutkijoiden osuus on pienentynyt.

Mies- ja naistutkijoiden jakautumisessa keskeisille tieteenaloille on eroja. Korkeakoulusektorilla miestutkijoista 54 prosenttia ja naistutkijoista 37 prosenttia työskentelee luonnontieteissä ja tekniikan alalla. Tutkijoiden jakautuminen tieteen eri aloille heijastaa luonnollisesti miesten ja naisten opintovalintoja korkea-asteen koulutuksessa. Viime vuosina on tehty useita maita ja aikakausia korkea-asteen koulutuksen horisontaalisen sukupuolisegregaation valossa vertailevia tutkimuksia. Niistä käy ilmi, että suurimassa osassa maita naisten osuus tekniikan aloilla on lisääntynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Kasvu on kuitenkin suhteellisen vähäistä ja usein hillitympää kuin muissa ammateissa ja opiskelualoilla. Toisin ilmaistuna naisten määrä on lisääntynyt eniten opiskelualoilla, joilla naiset olivat jo ennestään vahvasti edustettuina.

Joukko yksittäisiä valintoja määrittäviä yksittäisiä tekijöitä viittaa sukupuolistereotypioihin. Sukupuolistereotypiat ovat yksinkertaistettuja mutta usein syvään juurtuneita näkemyksiä miesten ja naisten ominaisuuksista. Ne tukevat tiettyjen sukupuoliroolien ja ammattien sukupuolisegregaation jatkumista. Toisissa lähestymistavoissa oletetaan, että sukupuolistereotypiat muotoutuvat yhteiskunnallisen sopeutumisprosessin aikana, ja toisissa esitetään, että sukupuoliroolien muotoutuminen ja uudelleenmuotoutuminen on elinikäinen prosessi. Sukupuolistereotypioiden mukaan miesten tyypillisiä ominaisuuksia ovat muun muassa mielenkiinto teknisiä kysymyksiä kohtaan, analyyttiset taidot, ammattitaito, urakeskittyneisyys ja ammatillinen kunnianhimo, kyky puolustaa mielipidettään, hallitsemiskyky, itsekkyys ja halu "tehdä vaikutus johtoportaaseen". Tyypillisiksi naisten ominaisuuksiksi katsotaan lapsiystävällisyys ja perhekeskeisyys, sopusoinnun arvostaminen, empaattisuus, tunteellisuus ja epäitsekkyys. Tekniikan ala liitetään luonnollisesti pikemminkin mies- kuin naisstereotyyppeihin, minkä vuoksi tekniikan alan ammatteja pidetään luonteeltaan tyypillisesti miehisinä, eikä niiden katsota olevan naisen ensimmäisenä vaihtoehtona.

Sukupuolistereotypiat ovat merkittäviä paitsi miesten ja naisten tekemien opiskelualavalintojen kannalta, ne saattavat myös vaikuttaa työelämään sijoittumiseen tai tutkimusrahoitukseen liittyvään päätöksentekoprosessiin. Miehisten sukupuolistereotypioiden käyttö työhönottokriteereinä johtavat miesten suosimiseen työhönotossa, kun naisellisten sukupuolistereotypioiden käyttö työhönottokriteereinä johtavat naisten suosimiseen työhönotossa.

Perhetausta sekä sisällyttämis- ja poisjättömekanismit vertaisryhmissä ovat niin ikään vaikuttavia tekijöitä ihmissuhdetasolla. Jos tyttölapsi leikkii tietokoneella ja teknisillä leluilla, hänen tyttöystävänsä saattavat syrjiä häntä. Tässä tilanteessa perheen tuki ja kannustus ovat merkittävä sosiaalinen voimavara. Monen tekniikan ja muiden tieteenalojen naisopiskelijan vanhemmista ainakin toinen on usein teknisen alan ammatissa. Miesvaltaisessa ammatissa työskentelevän tai opiskelualalla olevan naisen roolimallin merkitys korostuu tässäkin.

Vaikka naiset saavat yhä useammin korkea-asteen koulutuksen ja valmistuvat teknisiltä aloilta, horisontaalinen sukupuolisegregaatio on vähentynyt useimmissa maissa yllättävän vähän. Ylimpiin virkoihin pyrkivän naisen etenemistä hidastavat lasikatot ja kompastuskivet ovat hyvin dokumentoituja ja koskevat kaikkia toimialoja, myös naisvaltaisia aloja. Naisten puuttuminen johtoasemista kärjistyy tieteen ja tekniikan toimialoilla. Korkeakoulujen ja yliopistojen professoreista 15 prosenttia (2003) on naisia, joten vuoteen 1999 verrattuna kasvua on tapahtunut 2 prosenttiyksikköä. Naisten osuutta tieteellisissä neuvottelukunnissa koskevissa luvuissa on suuria maakohtaisia eroja. Pohjoismaissa naisten osuus on lähellä 50 prosenttia, mutta suurimmassa osassa maista tasa-arvoa ei ole vielä saavutettu ja useissa uusissa jäsenvaltioissa prosenttiosuus on alle 10 prosenttia.

Sukupuolten välisestä kuilusta ja tutkimusinstituutioiden hierarkiasta käytävässä keskustelussa kansainvälisenä trendinä on puhua koulutusputkirakenteesta, jossa tohtorintutkinnon suorittaja etenee professoriksi. Useimmat tutkijat tekevät väitöskirjan, jatkavat nuorina tutkijoina (post-docs), tutkijoina tai yliopistonlehtoreina, ja tämän jälkeen heidät ylennetään apulaisprofessoreiksi ja osa lopulta professoreiksi (ks. kaavio 3.1.). Jos naisten osuus vaihtelee tasolta toiselle, ilmiötä kutsutaan koulutusputken vuodoksi (pipeline leaks) eli naistutkijat poistuvat koulutusputkesta, kun heitä ei ylennetä.

Kun tiedenaiset ja -miehet etenevät ammattiurallaan, heidän mahdollisuutensa saada ylennys paranee. Mitä useamman vuoden kokemusta on kerääntynyt, sitä suurempi todennäköisyys on tulla ylennetyksi. Naisten yleneminen näyttää tapahtuvan kuitenkin hitaammin kuin miesten: sukupuolten väliset erot ovat tilastollisesti merkittäviä.

Naisten myöhemmin tapahtuva aloitus tieteen kentällä ei yksistään selitä naisten vähäistä määrää CSIC:n ylimmissä viroissa, sillä yhtä pitkällä tutkijanuralla naiset ylennetään hitaammin kuin miehet. Käytettävissä olevien tietojen mukaan tuottavuuserot saattavat osaltaan selittää naisten hitaamman ylenemisen tietyillä aloilla (materiaalitieteet, biologia / biolääketiede, fysiikka), mutta tämä ei päde kaikilla aloilla. Tuottavuuseroja ja sukupuolten eriarvoisuutta tieteessä on selitetty eroilla henkilökohtaisissa ominaisuuksissa, sosiaalisissa tekijöissä ja resurssien saatavuudessa.

Sukupuolisegregaation organisatoriset ja institutionaaliset tekijät sisältävät eriarvoisuusmekanismeja, jotka toimivat laitosten tasolla, kuten yrityksissä, tutkimuslaitoksissa tai tutkimusta rahoittavissa laitoksissa. Sukupuolisegregaatioon vaikuttavia merkittäviä institutionaalisia mekanismeja ovat työhönottomenettelyt, ylennyskäytännöt, päätöksenteko- ja arviointiprosessit sekä sukupuolisidonnaiset työpaikkakulttuurit.

Työhönottomenetelmiä tutkitaan harvoin pääasiassa sen vuoksi, että asianmukaisia institutionaalisia tietoja on vaikeasti saatavilla. Työhönottomenettelyissä sukupuolisegregaatiota tapahtuu useissa perättäisissä vaiheissa, joita ovat hakijoiden ilmoitus- ja houkuttelutapa, haastattelu, työtarjouksen esittäminen, saadun työtarjouksen laatu eli tarjottu aloituspalkka ja edut. Miesten ja naisten eriarvoinen kohtelu vaikuttaa kaikissa vaiheissa ja työhönottopäätöksiin vaikuttavat sukupuolistereotypiat tai toiveet hakijan samasta sukupuolesta. Ylennys- ja arviointimenetelmien merkitystä sukupuolisegregaation muodostumisessa on tutkittu vielä vähemmän kuin työhönottomenetelmiä. Rahoituksen järjestämistä koskevissa luvuissa ei ole tilastollisesti merkittäviä eroja, mutta pääsääntöisesti miehet ovat paremmassa asemassa kuin naiset, ja joissain maissa tietyillä aloilla on merkittäviä aukkoja. Sitä vastoin naisten harvalukuiset hakemukset esimerkiksi tekniikan alalla ovat rajoittavampi tekijä. Lopuksi esittelijä haluaa antaa esimerkin sukupuolitetusta työpaikkakulttuurista: "Jotta sinua pidetään insinöörinä, on sinun näytettävä insinööriltä, puhuttava kuin insinööri ja toimittava kuin insinööri. Useimmilla työpaikoilla tämä tarkoittaa, että sinun on näytettävä mieheltä ja puhuttava ja toimittava kuin mies."[1]

Tulokset edellyttävät joitakin suosituksia, joilla tehostetaan naisten osallistumista tutkimustoimintaan ja tekniikkaan uran eri vaiheissa. On

–   tehostettava naisten tutkijanuraa edistäviä toimia

–   varmistettava tasa-arvon valtavirtaistamisen käyttöönotto Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden ohjelmissa

–   kehitettävä naisten ja miesten tutkijanuramahdollisuuksia akateemisella ja muulla kuin akateemisella tutkimuskentällä

–   otettava käyttöön poikkitieteellinen tutkijavoimavaraohjelma tutkimuskeskuksissa

–   järjestettävä tutkimustoiminnan johtoasemassa oleville tahoille edistyneitä ohjelmia, joiden aiheita ovat esimerkiksi tieteiden- ja kulttuurienvälinen kommunikaatio, tasa-arvoasioista huolehtiminen, johtamistaidot tieteellisessä toiminnassa ja valmennus / valvonta, mentoritoiminta jne.

• [1]  Robinson, J.G. ja J.S. McIlwee (1991), Men, Women, and the Culture of Engineering,
  The Sociological Quarterly, 32, s. 406.

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunto (9.4.2008)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

naisista ja tieteestä
(2007/2206(INI))

Valmistelija: Den Dover

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee tyytyväisenä merkille tähän mennessä käyttöön otetut toimenpiteet, kuten suorat tukitoimet, naisia suosivat rekrytointikäytännöt ja naisten tekemää tutkimusta tukevat rahoitussuunnitelmat, joiden tarkoituksena on saada naiset osallistumaan tasavertaisesti tieteen eri aloille ja sektoreille;

2.  huomauttaa, että noudattaakseen Lissabonin strategiaa EU tarvitsee 700 000 uutta tutkijaa, ja näin ollen kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 mukaisesti toteuttamaan erityistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vuoteen 2010 mennessä naisten ja miesten osallistuminen tieteeseen ja teknologiaan on paremmin tasapainossa;

3.  katsoo kuitenkin, että tarvitaan lisäponnisteluja, jotta naisten osuutta johtopaikoilla (esim. asiantuntijaneuvostot ja arviointikomiteat) ja kaikilla tieteen aloilla, kuten tutkimuksen, rekrytoinnin, koulutuksen, opetuksen, tietotekniikan, insinööritieteen, kaupan, viestinnän, suhdetoiminnan, mainonnan ja teollisuuden työmarkkinasuhteiden aloilla saataisiin vahvistettua tarjoamalla naisille innovatiivisia mahdollisuuksia joustaviin työaikajärjestelyihin, joiden ansiosta he voivat jatkaa työssäkäyntiä vielä äiteinäkin;

4.  katsoo, että tarvitaan lisätoimia naisten aliedustuksen korjaamiseksi etenkin tieteellis-akateemisissa piireissä; tämän saavuttamiseksi suosittaa, että naisille tarjotaan suoria tukitoimenpiteitä ja tukia, joilla rohkaistaan heitä hakeutumaan johtopaikoille, sekä tukia ohjaus- ja mentorointiohjelmille, jotka auttavat nuoria naisia jatkamaan tieteellis-akateemisella alalla ja harjoittamaan tutkimustoimintaa, osallistumaan tukianomuksiin ja hankkeisiin sekä varmistamaan samaan aikaan sekä oman että perheensä liikkuvuuden ja joustavuuden;

5.  katsoo, että tiedenaisten verkot ovat keskeinen väline naisten houkuttelemiseksi tieteellisille ja teknologisille aloille ja heidän saamisekseen vastuullisille paikoille; tämän saavuttamiseksi kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan verkkoja sekä Euroopan tasolla että kansallisella ja alueellisella tasolla ja tukemaan jo olemassa olevia verkkoja, kuten tiedenaisten eurooppalaista keskustelufoorumia;

6.  katsoo, että naisten etenemistä tieteen alan johtopaikoille estävien esteiden vähentämiseksi tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla edistetään "hyvän tutkimuksen", "erinomaisuuden" ja "innovaation" käsitteiden parempaa ymmärtämystä ja erityisesti "hyvän tutkijan" määritelmää koskevien kriteerien osalta, sillä määritelmän ei tulisi perustua yksinomaan tutkijoiden julkaisujen lukumäärään;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että naisten panosta ei jätetä tieteen ja teknologian historiaa koskevien julkaisujen ulkopuolelle, sillä tämä olisi selvää syrjintää ja "roolimallien" puuttuminen vaikeuttaa naisten rohkaisemista näille aloille;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan kaikki naisten kohtaamat rahoitukselliset ja hallinnolliset esteet tieteen alalla ja luomaan naisille aikaisempaa houkuttelevampia ja joustavampia työskentelyolosuhteita, jotta heidän olisi helpompaa yhdistää työ- ja perhe-elämä ja jotta lisättäisiin naisten kiinnostusta uraan kaikilla tieteen aloilla, erityisesti työssäkäyville äideille suunnatuilla tukimuodoilla, jotka eivät vaikuta tieteelliseen tutkimustyöhön kohdennettavaan talousarvioon; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan vanhemmuuteen liittyvien vastuiden tasavertaisen jakaantumisen edistämällä sitä, että miehet ja naiset käyttävät tasavertaisesti mahdollisuutta vanhempainlomaan ja joustaviin työaikajärjestelyihin;

9.  huomauttaa, että tukien saamiselle asetetut ikärajoitukset vaikuttavat kielteisesti nuoriin, joilla on huollettavia, ja että nämä nuoret ovat yleensä naisia; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaisissa tilanteissa lainsäädäntöön sisällytetään toimenpiteitä tämän poikkeaman korjaamiseksi, kuten lisäämällä hakemusten määräaikaan aina yksi vuosi sellaista vuotta kohti, kun hakija on hoitanut huollettavaa;

10. uskoo vakaasti, että on otettava käyttöön erityisiä rekrytointia, koulutusta ja suhdetoimintaa koskevia toimenpiteitä, jotta edistettäisiin ja rohkaistaisiin naisia osallistumaan aloille, joilla miehet ovat valitettavasti yhä dominoivassa asemassa, kuten esimerkiksi teknologian, fysiikan, insinööritieteiden ja tietojenkäsittelyn aloille;

11. kehottaa komissiota varmistamaan, että tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman alaisten ehdotuspyyntöjen vastaukseksi esitettyjä hankkeita arvioitaessa kiinnitetään myönteistä huomiota miesten ja naisten tasapainoiseen lukumäärään hakemuksen esittäneessä tutkijaryhmässä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään vastaavia järjestelyitä kansallisiin ja alueellisiin ohjelmiin;

12. kannattaa samantasoisen koulutuksen, pätevyyden ja ansioiden omaavien miesten ja naisten tasavertaisen kohtelun periaatteen vahvistamista ja varmistamista identtisten tieteen alan tehtävien valinta- ja rekrytointivaiheessa sekä koko ammatillisen uran ajan, jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua jatkokoulutukseen ja saada ansioihin perustuvia ylennyksiä, mikä edistäisi puolestaan miesten ja naisten tasapainoista osallistumista vastuullisiin tehtäviin; pahoittelee sitä, että naiset ovat aliedustettuina kaikissa akateemisissa laitoksissa ja tutkimuslaitoksissa siitä huolimatta, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita yliopistotutkinnon omaavien naisten lukumäärä on suurempi kuin tutkinnon omaavien miesten ja että naisten keskimääräinen akateeminen pätevyys on korkeampi kuin miesten;

13. pitää äärimmäisen tärkeänä edistää tiedettä mielenkiintoisena alana kummallekin sukupuolelle jo varhaisesta iästä lähtien; pyytää, että tämä otettaisiin huomioon suunniteltaessa opetusmateriaalia ja opettajankoulutusta; kannustaa yliopistoja ja tiedekuntia analysoimaan valintajärjestelmiään mahdollisen implisiittisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän havaitsemiseksi ja korjaamaan valintajärjestelmiään vastaavasti;

14. kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti edistyksestä, jota on saatu aikaan tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin seitsemännen puiteohjelman yhteydessä naisten osuudessa arviointikomiteoissa ja valintalautakunnissa; kehottaa komissiota sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden puiteohjelman väliarviointeihin ja edistyskertomuksiin;

15. kehottaa jäsenvaltioita analysoimaan tekijöitä, joiden vuoksi naisia on vain vähän yliopistojen ja opetusviranomaisten johtavilla paikoilla (keskimäärin 15 prosenttia EU:ssa), mikä vähentää heidän vaikutusvaltaansa tutkimusta koskevassa päätöksenteossa huomattavasti, siitä huolimatta että naisten hallussa on 43 prosenttia EU:ssa myönnetyistä tohtorin tutkinnoista;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita politiikkoja, joilla poistetaan sukupuolien välinen palkkakuilu; toteaa, että tieteen alalla "samapalkkaisuuden periaatetta" olisi sovellettava myös apurahoihin ja stipendeihin;

17. rohkaisee yliopistoja, tutkimuslaitoksia ja yksityisiä yrityksiä hyväksymään tasavertaisuusstrategioita organisaatiossaan ja päätöksentekoprosesseissaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	8.4.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	48 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Šarūnas Birutis, Jan Březina, Jerzy Buzek, Giles Chichester, Dragoş Florin David, Pilar del Castillo Vera, Den Dover, Nicole Fontaine, Adam Gierek, András Gyürk, Fiona Hall, David Hammerstein, Rebecca Harms, Erna Hennicot-Schoepges, Mary Honeyball, Ján Hudacký, Romana Jordan Cizelj, Anne Laperrouze, Pia Elda Locatelli, Eugenijus Maldeikis, Eluned Morgan, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Atanas Paparizov, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Anni Podimata, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Andres Tarand, Britta Thomsen, Catherine Trautmann, Nikolaos Vakalis, Adina-Ioana Vălean, Alejo Vidal-Quadras
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Etelka Barsi-Pataky, Ivo Belet, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Robert Goebbels, Satu Hassi, Gunnar Hökmark, Pierre Pribetich, Vittorio Prodi, Esko Seppänen, Silvia-Adriana Ţicău

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	14.4.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	12 0 8
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Emine Bozkurt, Zita Gurmai, Lívia Járóka, Piia-Noora Kauppi, Astrid Lulling, Siiri Oviir, Doris Pack, Zita Pleštinská, Karin Resetarits, Teresa Riera Madurell, Eva-Britt Svensson, Anne Van Lancker, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Gabriela Creţu, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Donata Gottardi, Anna Hedh, Marusya Ivanova Lyubcheva
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Manolis Mavrommatis, Miroslav Mikolášik