MIETINTÖ nuorten viljelijöiden tulevaisuudesta meneillään olevan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen puitteissa
13.5.2008 - (2007/2194(INI))
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Donato Tommaso Veraldi
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
nuorten viljelijöiden tulevaisuudesta meneillään olevan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen puitteissa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 17. tammikuuta 2001 antamansa päätöslauselman nuorten viljelijöiden tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä Euroopan unionissa[1] ,
– ottaa huomioon neuvoston 20. syyskuuta 2005 antaman asetuksen (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen[2],
– ottaa huomioon Lissabonin strategian, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä,
– ottaa huomioon 26. helmikuuta 2008 pidetyn julkisen kuulemisen tulokset,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valvontavaliokunnan mietinnön (A6‑0182/2008),
A. ottaa huomioon, että Göteborgin strategiassa asetettiin painopisteitä, jotka liittyvät EU:n talouden kilpailukykyyn ja kestävyyteen, ja katsoo, että nuorilla viljelijöillä voi olla näiden tavoitteiden saavuttamisessa keskeinen asema,
B. ottaa huomioon, että maatilojen laajan levinneisyyden ansiosta eurooppalainen monitoiminnallinen maatalousmalli voi edistää maaseutualueiden kestävää kehitystä,
C. ottaa huomioon, että yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen edistyminen on avannut nuorille uusia mahdollisuuksia maatilojen perustamiseen ja tilojen kehittämiseen mutta että nämä mahdollisuudet eivät jakaudu tasaisesti EU:n alueella, mikä vaikeuttaa yhteisön strategisen lähestymistavan noudattamista,
D. ottaa huomioon, että Eurostatin vuoden 2003 tilastojen mukaan Euroopan unionin viljelijöistä vain seitsemän prosenttia on alle 35-vuotiaita ja että tämä osuus laskee, vaikka elintarviketuotannon pitäisi kasvaa; pahoittelee lisäksi sitä, että ei ole olemassa tuoreita ja kattavia tilastoja, jotka koskevat nuoria viljelijöitä ja heidän tilannettaan Euroopan unionissa,
E. ottaa huomioon, että tuleva YMP:n tarkistus ("terveystarkastus") antaa mahdollisuuden parantaa varojen kohdentamista nuorille viljelijöille ja että tätä mahdollisuutta ei pidä jättää hyödyntämättä,
F. katsoo, että nuorten viljelijöiden on perustettava elinkelpoisia tiloja elävään ympäristöön, jotta voidaan vastata Euroopan unionin elintarvike- ja energiahuoltovarmuuden sekä kasvun ja kilpailukyvyn kaltaisiin haasteisiin kaikilla Euroopan maaseutualueilla sekä huolehtia maaseudun kestävästä ja pysyvästä kehityksestä,
G. on vakuuttunut monitoiminnallisen lähestymistavan ja etenkin nuoria viljelijöitä tukevan politiikan tarpeesta,
H. katsoo, että maaseutualueille on ensiarvoisen tärkeää, että tilat voivat siirtyä nuorten omistukseen, koska maatalous on edelleen taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisen verkoston perustekijä useimmilla näistä alueista,
I. katsoo, että olisi pantava ehdottomasti ja välittömästi täytäntöön eurooppalainen strategia, jolla kannustetaan nuorten viljelijöiden kaupallista koulutusta,
J. ottaa huomioon, että nuorilla viljelijöillä on dynaaminen lähestymistapa päätöksentekoon, he ovat halukkaita ottamaan riskejä ja etsimään synergiaa ja täydentävyyttä sekä panemaan täytäntöön erittäin innovatiivisia suunnitteluvaihtoehtoja, jotka ylittävät tavanomaiset maatalouskäytännöt,
K. ottaa huomioon, että vaikka nuoria viljelijöitä koskevat erilaiset politiikat auttavat puhaltamaan henkeä Euroopan maatalousalaan, tilanomistajien sukupolvenvaihdos on edelleen yksi EU:hun kohdistuvista haasteista,
L. ottaa huomioon, että nuoriin viljelijöihin kohdistuu maatalousalalla lisävaikeuksia, kuten korkeat aloituskustannukset, korkea velkaantumisaste ja saatavilla olevien tilojen ja erityiskoulutuksen puute; ottaa myös huomioon, että maatalouspolitiikalla kohdistetaan yrittäjille yhä enemmän vastuuta täydentävillä ehdoilla, jotka liittyvät ympäristöön, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin, elintarviketurvallisuuteen ja maisemanhoitoon,
M. katsoo, että nuorekas ja dynaaminen maatalousala on Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeinen tekijä,
N. toteaa, että maaseudun kehittämiseen suunnattua tukea koskevan uuden asetuksen mukaisesti ohjelmointi on mahdollista 31. joulukuuta 2013 asti,
O. ottaa huomioon, että 92 prosenttia Euroopan unionin alueesta on maaseutua, kun taas 50 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa ja 50 prosenttia maaseudulla,
P. katsoo, että sukupolvenvaihdos on välttämätön, jotta tulevaisuudessa voidaan säilyttää eurooppalaisten elintarvikkeiden korkea laatu, elintarvikkeiden turvallisuus ja Euroopan unionin omavaraisuus,
1. toteaa, että uudistetun YMP:n yhtenä tavoitteena olisi oltava viljelijöiden sukupolvenvaihdoksen sujuvuuden parantaminen ja että tässä yhteydessä ensimmäisen ja toisen pilarin välineet, joilla edistetään kestävää maataloutta ja kehittynyttä maaseutua, ovat erityisesti täydentäviä;
2. toistaa, että viljelijöiden sukupolvenvaihdoksen edistäminen on olennaista, jotta voidaan vastata elintarvikkeita, energiaa, ympäristöä ja alueita koskeviin haasteisiin, joita EU:n maataloudella on nyt ja tulevaisuudessa; katsoo, että jos yhteiskunnan odotukset on määrä täyttää, niin kaikkiin näihin haasteisiin ei pystytä vastaamaan ilman voimakasta maataloutta ja runsaslukuista viljelijäväestöä;
3. korostaa, että uusien jäsenvaltioiden mukaantulo on vahvistanut EU:n kulttuurista moninaisuutta ja siten tuotteiden monipuolisuutta ja että se tarjoaa hienon mahdollisuuden lisätä eurooppalaisen maatalouden kilpailukykyä korostamalla jatkuvaa innovointia ja yhteisön tuotteiden laatua ja kiinnittämällä huomiota tuottajien saavutuksiin merkittävällä elintarviketurvallisuuden alalla;
4. katsoo, että nuorten viljelijöiden tukitoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa olisi erityisesti otettava huomioon nuorten viljelijöiden tilanne uusissa jäsenvaltioissa;
5. kehottaa siksi komissiota esittämään ehdotuksia eurooppalaiseksi laatumerkiksi, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tunnistaa helposti tuotteet, jotka on tuotettu ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien tiukkojen eurooppalaisten normien mukaisesti;
6. panee merkille, että laadun osalta tavoitteena pitäisi olla tuotannon ja tuotteiden monipuolisuus;
7. panee merkille, että maatalousalan ikäprofiilin uudistamisen kannalta keskeisin tekijä on maan saatavuus, kun otetaan huomioon maan korkea hinta;
8. katsoo, että tulevaisuudessa YMP:llä on pyrittävä poistamaan esteet, joita nuoret maanviljelijät kohtaavat aloittaessaan maataloustoiminnan, ja että sukupolvenvaihdoksesta on tehtävä yksi sen painopisteistä;
9. kehottaa myös lisäämään ponnisteluja eurooppalaisen maatalousmallin ja sen ympäristöä, eläinten hyvinvointia ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien tiukkojen standardien selittämiseksi kansalaisille;
10. katsoo, että on suuri etu laajentuneelle unionille, jos nuoret perustavat maatalousyrityksen tai jatkavat viljelyä;
11. panee merkille jatkuvat vaikeudet, jotka aiheutuvat korkeista aloituskustannuksista, mukaan luettuna maatalouskiinteistöjen myynti- ja vuokrahinnat sekä tarve investoida jatkuvasti aineellisiin hyödykkeisiin ja henkilöresursseihin teknisten ja logististen parannusten saavuttamiseksi, ja toteaa, että välineiden tai koneiden osto ei yksin riitä teknisiin ja logistisiin parannuksiin ja että tutkimus ja tutkimustulosten saatavuus ovat olennaisia parannusten saavuttamiseksi;
12. kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita, kun nämä pyrkivät luomaan maapankin, joka perustuu varhaiseläkkeelle siirtymisen tuloksena vapautuviin maihin; katsoo, että olisi otettava käyttöön tukia yhteishankinnoille, kun kyseessä ovat kalliit välineet ja koneet, joita yksittäiset viljelijät käyttävät harvoin;
13. kehottaa tarkistamaan aloitustuen määrää, sillä se on pysynyt samana käyttöönotostaan lähtien eikä enää näytä vastaavan maanviljelijöiden tarpeita;
14. korostaa maan hintojen merkitystä maatiloja perustavien nuorten ongelmien yhteydessä, ja kehottaa komissiota tutkimaan maan hintojen huomattavaa nousua, joka johtuu muun muassa kaupunkirakentamisen aiheuttamasta paineesta ja keinottelusta;
15. kehottaa kehittämään välineitä, joilla voidaan asettaa maatalousmaiden siirtämisen yhteydessä etusijalle pikemminkin toimintansa aloittavat nuoret viljelijät kuin tilojensa laajentamiseen pyrkivät viljelijät, mukaan luettuna varhaiseläkejärjestelmät, maanhankinnan lykkäämiselle tarjottava tuki, toiminnan asteittainen käynnistäminen ja maiden osittainen vuokraaminen;
16. toteaa, että on kehitettävä nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista tukevien politiikkojen tehokkuutta ja että on tärkeää laatia kriteerit, jotka koskevat edunsaajien asettamista tärkeysjärjestykseen objektiivisten tekijöiden valossa;
17. kehottaa komissiota esittämään "terveystarkastuksesta" annettavassa lainsäädäntöehdotuksessa, että maaseudun kehittämistä koskevassa lainsäädännössä säädettyjen nuorten viljelijöiden tukien olisi kuuluttava jäsenvaltioiden laatimien suunnitelmien pakollisiin toimenpiteisiin, joihin pitäisi liittyä myös aloitustukien korotus;
18. katsoo, että viljelijöiden tukitoimista olisi oltava hyötyä myös uusille yrittäjille, koska he voivat tuoda uudistavan ja tärkeän lisän Euroopan maatalouteen; korostaa siksi, että tuet olisi osoitettava pääasiassa uusille yrittäjille eikä toimintansa lopettaville viljelijöille; korostaa, että sukupolvenvaihdosta koskevat tukitoimet eivät saa vääristää yhtäältä uusien yrittäjien ja toisaalta maanviljelijöiden lasten välistä kilpailua;
19. panee merkille, että epäedullisessa asemassa olevan maaseudun autioitumisen estämiseksi ja unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen edistämiseksi on erityisen tarpeellista tukea nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista saaristo- ja vuoristoalueiden kaltaisilla pysyvistä luonnonhaitoista kärsivillä alueilla, joilla tilan perustamiseen, rakennuksiin ja liikenneyhteyksiin liittyvät kulut ovat korkeampia ja joilla toiminnan monipuolistaminen on usein välttämätöntä riittävän elinkelpoisuuden saavuttamiseksi;
20. kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen nuorille viljelijöille suunnattujen kansallisten ja eurooppalaisten toimenpiteiden tehokkuudesta ja lisäarvosta ja esittämään aiheesta kertomuksen 1. heinäkuuta 2009 mennessä;
21. toteaa, että suuri osa nuorista viljelijöistä katsoo, että investointi- ja korkotuet ovat tehokkaimpia tapoja kannustaa heidän yrittäjyyttään ja vahvistaa heidän kilpailuasemaansa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tähän asianmukaista huomiota;
22. kehottaa komissiota tutkimaan, miten tuotanto-oikeudet, tilatukioikeudet ja nuorten viljelijöiden aloitustukioikeudet vaikuttavat nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamiseen, koska kaikki nämä välineet aiheuttavat usein konflikteja eri sukupolvien välillä, mikä tekee tukien saamisesta vaikeampaa nuorille, jotka haluavat aloittaa maataloustoiminnan; katsoo, että komission pitäisi tehdä YMP:n hallinnoinnista tarvittavat johtopäätökset lisätäkseen nuorten valmiuksia maataloustoiminnan aloittamiseen;
23. katsoo, että tilojen haltuunoton kasvavien kustannusten ja ongelma-alueilla tapahtuvaan maatilojen perustamiseen liittyvien ongelmien huomioon ottamiseksi yhteisön tukikattoa on nostettava 55 000 eurosta ja että sääntöjen noudattamisen varmistamiseen tarkoitettua aikaa on jatkettava kolmesta vuodesta viiteen vuoteen maataloustoiminnan aloittamisesta lukien;
24. toteaa, että maanviljely on usein viimeinen maaseutualueilla jäljellä oleva toiminta ja että siksi on otettava käyttöön kannustavia toimenpiteitä nuorten maanviljelijöiden toiminnan tukemiseksi; korostaa kuitenkin, että tilojen elinkelpoisuuden lisäksi on kiinnitettävä huomiota maaseudun elinvoimaisuuteen siten, että edistetään julkisten palvelujen (postit, koulut, joukkoliikenne, terveydenhuolto jne.) yhdenvertaista saatavuutta sekä ylläpidetään normaaleja palveluja (kauppa ja käsiteollisuus, lasten ja vanhusten hoito, sosiaalinen asuntotarjonta ja muut vuokra-asunnot) ja sosiaalisia toimintoja, joilla ehkäistään eristäytymisen tunnetta (kahvilat, kulttuurikeskukset, urheilukeskukset jne.);
25. korostaa, että on kehitettävä keinoja, joiden avulla nuoret maanviljelijät voivat olla poissa tilaltaan harjoittelujen, lomien, lapsen syntymän jne. takia;
26. pitää tervetulleena, että nuorille viljelijöille osittaistakin maataloustoiminnan aloittamista varten tarkoitetun aloitustuen myöntämisen edellytyksenä on vapaaehtoisen liiketoimintasuunnitelman esittäminen välineenä, joka ajan myötä mahdollistaa maanviljelyn ja muiden maaseutuun liittyvien toimintojen kehittämisen uudella tilalla;
27. suosittelee, että aloittamista kannustavia toimenpiteitä koskevassa järjestelmässä määrätään kannustimista maanomistajille, jotka vuokraavat tiloja nuorille viljelijöille, ja/tai vuokratuesta, joka voi jatkua enintään kymmenen vuotta aloittamisen jälkeen;
28. korostaa, että nuoren viljelijän, joka haluaa aloittaa maataloustoiminnan, on vaikeaa saada rahoitusta, ja että tuetut lainajärjestelyt ovat hyödyllisiä, koska niiden avulla nuoret maanviljelijät voivat helpommin käynnistää ja vakiinnuttaa toimintansa velkaantumatta liikaa;
29. toteaa, että nuorten viljelijöiden korkean velkaantumisasteen ja suurten aloituskustannusten vuoksi heidän on hyvin vaikea saavuttaa hyvä kilpailuasema; vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita löytämään uusia ratkaisuja näihin erityisongelmiin;
30. katsoo, että nuorten viljelijöiden yrittäjyyttä on edistettävä ottamalla käyttöön avoimet, yksinkertaisemmat ja kevyemmät säännöt ja vähentämällä niihin liittyviä kustannuksia;
31. uskoo siksi, että jäsenvaltioiden ja alueellisten viranomaisten pitäisi tutkia mahdollisuuksia ottaa käyttöön tai parantaa järjestelmiä, joilla uusille viljelijöille tarjotaan aloituspääomaa edullisemmilla koroilla;
32. pitää valitettavana, että tuotannontekijöistä (maa, työ ja pääoma) saatavien riittävien tulojen esteenä näyttää olevan spekulatiivisia tai rakenteellisia tekijöitä, kuten luoton saamisen edellytyksenä olevat vakuudet, korkea korkotaso, oikeudelliset tai verotukselliset esteet, sosiaaliturvamaksut sekä hallinnolliset rasitteet, ja katsoo, että on välttämätöntä toteuttaa asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä kilpailun vääristymistä aiheuttavien poikkeamien ja häiriöiden poistamiseksi;
33. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään uusia (verotuksellisia) toimenpiteitä, joilla autetaan nuoria viljelijöitä selviämään tilan hankinnasta aiheutuvista raskaista korkokustannuksista; kehottaa komissiota esittämään tätä varten erityisiä ehdotuksia YMP:n uudistuksen yhteydessä;
34. vaatii, että nämä nuoria viljelijöitä kannustavat toimet sisällytetään pakollisina maataloussektorin kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävän asetuksen (EY) N:o 1698/2005 toimintalinjan 1 mukaisiin toimiin;
35. toistaa näkemyksensä siitä, että maaseudun kehittämistoimenpiteet olisi kohdistettava suoraan viljelijöihin;
36. katsoo, että komission olisi tarkasteltava maaseudun kehittämisen toimintalinjojen II ja III puitteissa nuorille viljelijöille myönnettäviä erityisiä rahoitustukia, esim. sosiaaliseen infrastruktuuriin liittyvät tuet ja tuet, joilla parannetaan maaseutualueiden nuorten osallistumista työmarkkinoille;
37. kehottaa laajentamaan monitoiminnallisten (maataloustoiminta ja muu toiminta) viljelijöiden aloitustukea siten, että pelkästään maataloustoimintaa harjoittavat tai maataloustoimintaa muilla maaseutuympäristöstä saatavilla tuloilla täydentävät nuoret viljelijät voivat saada aloitustukea;
38. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tukea nuorille (sekä miehille että naisille), jotka omistusoikeuden kannalta epävarman tilanteen vuoksi tarvitsevat tukea maatilojensa mukauttamiseen joko harjoittamalla maataloutta tai täydentämällä maataloutta muilla tuloilla siten, että he voivat saavuttaa riittävät elinolot käytettävissä olevien tulojen ja työn määrän osalta;
39. katsoo, että EU:n nuorten viljelijöiden pitäisi voida kilpailla toistensa kanssa tasavertaisin toimintaedellytyksin EU:ssa; kehottaa siksi tarkistamaan huolellisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2004 69 artiklaa ja panemaan sen sitten täytäntöön kilpailun vääristymisen estämiseksi EU:n sisämarkkinoilla;
40. kehottaa yhdenmukaistamaan kaikki maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen liittyvät politiikat täysimääräisesti niiden tavoitteiden kanssa, jotka EU on asettanut itselleen osana Lissabonin strategiaa, jotta nuoret viljelijät voisivat toimia dynaamisessa talousympäristössä;
41. katsoo, että YMP:n "terveystarkastuksen" yhteydessä olisi edistettävä maataloudesta saatavien tulojen vakauttamista ja turvaamista (sillä se on olennainen ehto maatalouden sukupolvenvaihdokselle) siten, että otetaan EU:n tasolla käyttöön innovatiivisia riskien- ja kriisinhallintavälineitä, joilla varaudutaan markkinoiden heilahteluihin ja hintojen suurempaan volatiliteettiin;
42. katsoo, että etusijalle olisi asetettava aito yksinkertaistaminen ja suurempi avoimuus pantaessa täytäntöön välineitä ja toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu maataloutta harjoittaville nuorille viljelijöille silloinkin, kun maataloutta täydennetään muulla maaseutuun liittyvällä toiminnalla, joka on tarpeen tilan elinkelpoisuuden kannalta;
43. toteaa, että ei pitäisi saattaa epäedulliseen asemaan keski-ikäisiä viljelijöitä, joita ei enää pidetä nuorina viljelijöinä mutta jotka keskipitkällä aikavälillä jatkavat viljelyä ja jotka myös joutuvat kohtaamaan uusia haasteita;
44. korostaa, että "huomisen viljelijöihin" kohdistuvien suurten vaatimusten vuoksi on järjestelmällisesti vahvistettava koulutusjärjestelmän ulkopuolista koulutusta, jotta voidaan varmistaa maatalouden tutkimuksesta saadun tiedon tehokas siirto maatalouteen;
45. katsoo, että perimisjärjestelyjen osalta olisi harkittava lainsäädäntöä, jossa keskitytään tiiviimmin tilakokonaisuuksien säilyttämiseen, jotta voidaan saavuttaa mittakaava- ja yhteistuotantoetuja; katsoo, että olisi mahdollistettava perimisjärjestelyt, joiden osapuolina on muita kuin perheenjäseniä, jotta voidaan säilyttää maatilat ja antaa maatalousalan koulutuksen saaneille nuorille yrittäjille mahdollisuus ryhtyä viljelijöiksi;
46. katsoo, että kansallisia varhaiseläkejärjestelyjä pitäisi voida käyttää vain silloin, kun eläkkeelle jäävän viljelijän tilaa jatkaa nuori viljelijä, tai että tälle olisi siinä tapauksessa maksettava parempaa eläkettä;
47. katsoo, että maatilojen perustamista ja kehittämistä koskeviin yleisiin suunnitelmiin tulisi sisältyä nuorten viljelijöiden oikeudelliseen tunnustamiseen liittyviä erityistoimenpiteitä, jolloin taataan miesten ja naisten yhdenvertaiset sosiaaliset oikeudet; katsoo, että tämän takia on olennaisen tärkeää säilyttää maaseudulla lastentarhojen, päiväkotien tai päivähoitopaikkojen kaltaiset välttämättömät rakenteet;
48. panee merkille, että sosiaaliset ja kulttuurilliset erityispiirteet ja moniarvoisuus ovat maataloustuotannon markkinointipolitiikan keskeisiä tekijöitä, samoin kuin tietyn maantieteellisen alueen ja tuotantomenetelmien ainutlaatuisuuden yksilöinti, kuten suojattua alkuperänimitystä käyttävien tai merkinnällä varustettujen maataloustuotteiden maine ja suosio osoittavat;
49. korostaa, että nuoret viljelijät voivat antaa ravitsemuskasvatusta, jolla edistetään terveellisiä ruokailutottumuksia kansanterveyden ja yhteiskunnan edun mukaisesti, ja pitää erityisen tervetulleena sellaisia toimintoja kuten Euroopan nuorten viljelijöiden kattojärjestön (CEJA) Tellus-ohjelma ja rajatylittävät koehankkeet, kuten "Schüler auf dem Bauernhof" (koululaiset maatilalla);
50. korostaa, että kaikissa koulutuksen muodoissa tarvitaan elintarvike- ja ravitsemusopin erikoistietoja;
51. katsoo, että on välttämätöntä tehdä tunnetuksi viljelijän ammattia sekä palveluja, joita he tarjoavat yhteiskunnalle oman tuotantotoimintansa lisäksi, jotta kyseiseen ammattiin houkutellaan enemmän nuoria ja erityisesti sellaisia nuoria, joilla ei ole maataloustaustaa;
52. katsoo, että viljelijän ammatin arvostusta voidaan lisätä myös tiedottamalla suurelle yleisölle ja siten kuluttajille paremmin YMP:n sisällöstä, joka koskee hygieniaa, ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia, tukiehtoja, monitoiminnallisuutta, eurooppalaisten tuotteiden laatua, ilmastonmuutoksen torjunnan edistämistä, elintarvikeomavaraisuutta ja haasteita, jotka koskevat vuonna 2050 luultavasti yhdeksästä miljardista ihmisestä koostuvan maailman väestön ruokkimista;
53. vaatii, että yhteisön tuotteet olisi asetettava voimakkaammin etusijalle, jotta eurooppalaisille kuluttajille voidaan antaa takeet heidän ostamiensa tuotteiden terveellisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä ja jotta eurooppalaisille viljelijöille voidaan tarjota kompensaatiota heidän joutessaan kilpailemaan sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka eivät noudata samaa vaatimustasoa hygienian, ympäristön ja sosiaalisten seikkojen suhteen;
54. katsoo, että nuorille viljelijöille on tarjottava mahdollisimman hyvät edellytykset hyötyä maatalouteen liittyvien tuotteiden ja palvelujen kysynnän joustavuuden kasvun tarjoamista mahdollisuuksista sekä nousevien markkinoiden suuremmasta avautumisesta eri puolilla maailmaa monenvälisten neuvottelujen loppuun saattamista silmällä pitäen; pitää siksi tärkeänä, että komission olisi neuvoteltava WTO:n puitteissa sopimus, jolla annetaan viljelijöille riittävästi liikkumavaraa, jotta he pystyvät kilpailemaan kolmansien maiden kanssa, jolloin myös taataan nuorten viljelijöiden tulevaisuus; katsoo, että muiden kuin kaupallisten seikkojen huomioon ottaminen on tässä yhteydessä ehdottoman tärkeää;
55. uskoo, että nuorten viljelijöiden pitäisi pystyä kilpailemaan ulkomaisten kilpailijoiden kanssa tasapuolisin edellytyksin; kehottaa siksi komissiota asettamaan etusijalle muiden kuin kaupallisten seikkojen tunnustamisen tuontikriteerinä kahdenvälisissä ja monenvälisissä kauppaneuvotteluissa;
56. panee merkille, että keskipitkän ja pitkän aikavälin järjestelyissä uusi viljelijäsukupolvi kantaa vastuun ilmastonmuutosten torjunnasta, toimii kumppanuudessa ympäristön kanssa ja edistää aktiivisesti ympäristönsuojelua ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä käyttämällä ympäristön kannalta kestäviä vaihtoehtoisia energialähteitä ja erityisesti tuottamalla biomassaa ja käyttämällä biokaasuntuotantolaitteita;
57. korostaa, että nuoriin viljelijöihin kohdistuu kaksitahoinen haaste kun heidän on yhtäältä pantava täytäntöön toimenpiteitä, joilla parannetaan maatalouskäytäntöjä ja tehdään niistä kestävämpiä ja toimivampia ja toisaalta palautettava maatalouden keskeinen rooli ympäristöseikkojen hoidossa ja siten omaksuttava johtava asema ilmastonmuutosten torjunnassa; korostaa, että tätä varten politiikoilla ja toimenpiteillä on tarjottava nuorille viljelijöille pitkäaikaisia ja kestäviä tulevaisuudennäkymiä ja heidän ympäristönsuojeluponnistuksilleen on tarjottava taloudellista tukea;
58. panee merkille, että maa- ja metsätalous ovat ainoat taloudellisen toiminnan alat, jotka yhteyttämisen ansiosta kykenevät sitomaan hiilidioksidia, mikä tekee maanviljelyn ylläpitämisestä entistä tärkeämpää;
59. korostaa, että maatalousalan soveltavaa tutkimusta on ohjattava YMP:n uudistusta vastaavasti siten, että edistetään teknologian siirtoja ja parannetaan viljelijöiden mahdollisuutta tutustua tutkimustuloksiin sekä tuotantomenetelmiä ja -välineitä koskeviin viimeisimpiin innovaatioihin; katsoo, että eurooppalaisten viljelijöiden on saatava tutkimustulokset helpommin käyttöönsä siten, että perustetaan verkostoja tutkimustiedon vaihtamista varten ja koordinoidaan tutkimusta kansallisella ja yhteisön tasolla;
60. toteaa, että tieteellisen tutkimuksen ja sen käyttäjien välinen vuorovaikutus on ehdoton edellytys sille, että tutkimuksen tulokset pannaan käytännössä täytäntöön ja että tutkimuksella voidaan vastata maataloussektorin tarpeisiin;
61. korostaa, että on taloudellisesti (tuottavuuden parantaminen) ja ympäristön kannalta ("vihreitä" käytäntöjä koskevan tiedon päivittäminen) EU:n edun mukaista lisätä viljelijöiden elinikäisen oppimisen tukemista; tukee erityisesti ohjelmia, joilla edistetään nuorten viljelijöiden liikkuvuutta unionissa (muun muassa Leonardo); korostaa erityisesti tarvetta luoda välineitä, joiden avulla nuoret viljelijät voivat olla poissa tilaltaan tällaisen koulutuksen aikana;
62. kehottaa luomaan nuorille viljelijöille tarkoitetun ohjelman, jossa vaihdetaan maatalouden parhaita käytäntöjä;
63. katsoo, että on välttämätöntä perustaa nuorille viljelijöille suunnattu vaihto-ohjelma, joka mahdollistaa parhaiden käytäntöjen jakamisen;
64. kehottaa varmistamaan tietyille alueille ominaisten tai kulttuuriperintöön liittyvien tuotantokäytäntöjen säilyttämisen, kehittämisen ja levittämisen;
65. uskoo, että viljelyalan säilyttämistä koskeva kysymys liittyy tiiviisti nuorten maataloustoiminnan aloittamista koskeviin järjestelyihin ja että olisi otettava käyttöön politiikka, jolla varmistetaan, että viljelyalaa jaettaessa etusijalle asetetaan nuoret toimintaansa aloittavat viljelijät; kehottaa komissiota laatimaan selvityksen viljelyalaan liittyvistä kysymyksistä nuorten ottaessa tiloja haltuunsa;
66. katsoo, että yhtiömuotoisen maataloustoiminnan aloittamista on tuettava paremmin ottamalla käyttöön tällaisen maataloustoiminnan aloittamiseen liittyviä erityistoimenpiteitä, joiden avulla voidaan sekä vähentää nuorten aloituskustannuksia että järjestää heidän työnsä siten, että edistetään tilojen elinkelpoisuutta;
67. kehottaa perustamaan eurooppalaisen seurantakeskuksen, joka tarkastelee maanviljelyn ja maaseudun toimintojen alalla toimivien yritysten perustamista ja siirtämistä;
68. kehottaa lisäämään tilojen perustamista ja siirtämistä koskevien menettelyjen joustavuutta seuraavasti: tilan asteittainen perustaminen, aikaisemman kokemuksen huomioon ottaminen, kun tilan perustajalla ei ole vaadittua koulutusta, poikkeus ikää koskevasta vaatimuksesta, kun ehdokas esittää elinkelpoisen aloitushankkeen erityisesti epäedullisessa asemassa olevilla maaseutualueilla jne.;
69. katsoo, että olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla nuoria viljelijöitä tuetaan, avustetaan ja neuvotaan aloitustukijärjestelmän puitteissa, jotta voidaan lisätä onnistumisastetta ja samalla vähentää tilanteita, joissa viljelijät luopuvat tilasta tai joutuvat vararikkoon, tai estää tällaiset tilanteet kokonaan;
70. kehottaa perustamaan kaupunkien ja maaseudun välisen vuoropuhelun eurooppalaisen teemavuoden;
71. kehottaa komissiota tarjoamaan viljelijöiksi haluaville nuorille laajaa tukea panemalla täytäntöön luotettavaa politiikkaa, luomalla todellista tilannetta vastaavat hallinnolliset järjestelyt ja antamalla mahdollisimman paljon tukea yrityksen johtamiselle;
72. kehottaa komissiota esittämään kohtuullisen ajan kuluessa väliraportin nuorten viljelijöiden tilanteesta ja kuulemaan kyseisiä nuorten viljelijöiden yhdistyksiä;
73. korostaa, että nuoria viljelijöitä olisi tuettava toiminnan aloittamista seuraavina vuosina ja että olisi perustettava erityinen vararahasto, jolla heitä autetaan selviytymään tilan perustamisen yhteydessä ilmenevistä odottamattomista tapahtumista, kuten sääolosuhteiden aiheuttamista satovahingoista tai kustannusten jyrkästä noususta;
74. kehottaa komissiota tutkimaan menetelmiä, joilla innovatiivisia viljelytekniikoita ja tilan hallintaa koskevia parhaita käytäntöjä voidaan jakaa koko Euroopan uusien viljelijöiden kesken;
75. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PERUSTELUT
Johdanto
YMP:n uudistuksen päätökseen saattaminen tarjoaa mahdollisuuden kehittää monitoiminnallisuuteen ja parempaan kilpailukykyyn perustuvaa eurooppalaista maataloutta – tämä kehitys on parlamentin kannalta erityisen kiinnostavaa juuri nuorten viljelijöiden tapauksessa.
Esittelijän aloitteesta käydyissä keskusteluissa on pyritty määrittelemään haasteet, joihin nuoret viljelijät joutuvat vastaamaan. Euroopan parlamentti järjesti tähän liittyen julkisen kuulemistilaisuuden, jossa pyrittiin määrittelemään nuorten viljelijöiden ongelmat ja mahdollisuudet uudistetun YMP:n yhteydessä.
Mietinnön tarkoitus
Mietinnöllä pyritään lisäämään osapuolten tietoisuutta siitä, että etusijalle on asetettava nuorille maanviljelijöille suunnatut toimenpiteet, joilla pyritään sekä rakenteellisten että lainsäädännöllisten ongelmien ratkaisemiseen. Yhteisön ja kansallisen tason nykyisten sääntöjen mukaisesti saavutetut tulokset osoittavat, että uusia maatiloja ja nuoria viljelijöitä kannustavia toimenpiteitä tarvitaan lisää. Käytännössä päätavoitteena on parantaa nuorten mahdollisuutta päästä maataloustuotannon alalle ja samalla tehostaa sukupolvenvaihdosta alan dynamiikan parantamiseksi.
Nykyinen tilanne
Euroopan maataloudella on tällä hetkellä useita tehtäviä: laadukkaiden elintarvikkeiden tuottaminen, elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen, ympäristön suojelu (maaperä ja vesistöt), maiseman säilyttäminen, paikallisten kulttuuriperinteiden säilyttäminen ja levittäminen. Tämän vuoksi alan toimijoiden, tutkijoiden ja päättäjien huomio on viime vuosina kohdistunut paitsi maatalous- ja elintarviketuotannon eri alojen tehokkuuteen ja kilpailukykyyn liittyviin kysymyksiin, myös maatalouden moninaisiin tehtäviin ja primaarisektorin keskeiseen rooliin kokonaisvaltaisesti kestävän maaseudun kehittämisessä. Tämän vuoksi nuorten viljelijöiden on vastattava kansainvälisten markkinoiden avautumisesta aiheutuviin haasteisiin, ja heidät olisi tehtävä tietoisiksi vastuusta, joka heillä on torjuttaessa ilmastonmuutosta, jonka ympäristövaikutukset näkyvät yhä selkeämmin.
Maaseutualueilla vaikuttavien rakenteellisten seikkojen vuoksi maanviljelyalan on kuitenkin vaikea hoitaa näitä tehtäviä. Euroopan unionissa on jo useiden vuosien ajan ollut havaittavissa maaseudun autioitumista, joka näkyy selkeimmin epäedullisessa asemassa olevilla alueilla, sekä samanaikainen maaseutuväestön vanheneminen. Yli puolta Euroopan maatiloista hoitaa yli 55-vuotias viljelijä ja neljännes viljelijöistä on jopa yli 65-vuotiaita.
Tilanne on kriittisin EU:n eteläisissä jäsenvaltioissa. Vain 7,6 prosenttia yhteisön viljelijöistä on alle 35-vuotiaita. Itävallan ja Saksan viljelijöistä 17 prosenttia on nuoria, Suomen ja Belgian yli 14 prosenttia ja Ranskan ja Irlannin noin 12 prosenttia. Vähiten nuoria viljelijöitä on Välimeren maissa, etenkin Portugalissa (3,7 prosenttia) ja Italiassa (5,2 prosenttia).
Nuorten sijoittumista monitoiminnalliseen maatalouteen edistävät politiikat ovat näin ollen välttämättömiä. Nuorten hoitamat maatilat ovat keskimäärin kannattavimpia, sillä nuoret kokeilevat herkemmin uusia vaihtoehtoja ja ekosysteemiä säästäviä viljelymenetelmiä ja suhtautuvat avoimemmin markkinoiden kysyntään.
Yhteisön nuoria viljelijöitä kohtaan osoittama mielenkiinto ilmenee yleisemmin pk-yritysten kannustamisena tai suoremmin alakohtaisesti maatalouden monitoiminnallisen roolin tunnustamisena. Nuorten ryhtymistä maatalousyrittäjiksi ja pysymistä alalla voidaan Euroopan unionissa kannustaa niin horisontaalisten tukivälineiden (joita sovelletaan toisin sanoen kaikkiin viljelijöihin, esimerkiksi maatilan investointeihin tarkoitetut tuet) kuin yksittäisille tukikelpoisille, alle 40-vuotiaille viljelijöille suunnattujen erityistukien avulla.
Yhteisön nimenomaan nuoriin viljelijöihin kohdistamat välineet voidaan jakaa kahteen ryhmään seuraavasti:
1. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) osarahoitetut tukitoimet
2. yhteisön koulutus- tai tutkimusohjelmien mukaiset toimet tai muut EU:n suorat nuoria viljelijöitä koskevat toimet, kuten varhaiseläkepolitiikka.
Ensimmäinen toimenpiteiden ryhmä liittyy maatalouteen suoremmin, mutta se ei sisällä nimenomaan nuoria viljelijöitä koskevia asetuksia eikä edellytä toimien soveltamista heihin.
Asetuksen (EY) N:o 1698/2005 20 artiklassa säädetään aloitustuesta nuorille viljelijöille, jotka ryhtyvät tilanpidosta vastaaviksi maatalousyrittäjiksi. Huomattavan aloitustuen myöntämisen edellytyksenä on elinkeinosuunnitelma (investointi- ja toimintasuunnitelma), jossa rahoitettavien toimien toteutettavuus ja kannattavuus osoitetaan erityisten indikaattoreiden avulla.
Aloitustuki voidaan antaa
– yhtenäisenä palkkiona, jonka enimmäismäärä on 25 000 euroa
– korkotukena, joka koskee maataloustoiminnan aloittamiskustannuksia varten otettuja lainoja (tuen pääomitettu arvo ei voi ylittää yhtenäisen palkkion määrää).
Ammatillisen koulutuksen ja tiedotuksen suhteen edellä mainitun asetuksen 20 artiklassa säädetään tieteellisen tiedon ja innovatiivisten käytäntöjen levittämistä koskevien aloitteiden edistämisestä, jossa tavoitteena on valmentaa viljelijät panostamaan maataloustuotannon laatupainotteisuuteen ja käyttämään tuotantomenetelmiä, joissa otetaan huomioon maaperän suojelu ja parantaminen ja jotka vastaavat paremmin kuluttajien odotuksiin, sekä antaa viljelijöille taloudellisesti kannattavan maatilan hoitamisen edellyttämä koulutus.
Edellä mainitun artiklan säännösten mukaisesti varhaiseläketukea myönnetään
– enintään 180 000 euroa maanviljelijöille, jotka päättävät lopettaa maataloustoiminnan harjoittamisen ja luovuttaa tilansa toiselle viljelijälle
– enintään 40 000 euroa maataloustyöntekijöille, jotka päättävät lopettaa pysyvästi maatilalla työskentelyn tilan luovuttamisen yhteydessä.
Varhaiseläketuen kokonaiskesto on enintään 15 vuotta.
Ongelmat ja mahdollisuudet
Edellä esitetyn valossa kriittisimmän ongelman muodostavat nuorten viljelijöiden maataloustoiminnan aloittamiseen liittyvät korkeat kustannukset. Kyseessä ovat etenkin luoton saamisen esteet ja rahoituslaitosten edellyttämien vakuuksien ja etenkin takaajien hankkiminen. Vaikeudet korostuvat, kun eri jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia ehtoja maanviljelijöiden lainoihin. Nuorten viljelijöiden korkea velkaantumisaste vesittää usein aloitustuen myöntämiseen liittyvät ponnistelut ja minimoi lisäksi useiden jäsenvaltioiden myöntämiä valtiontukia koskevan lainsäädännön toivotut vaikutukset.
Mitä tulee aloitustuen myöntämiseen ja tilojen pirstoutumiseen perinnönjaon yhteydessä, mittakaavaetujen sijaan on mahdollista saavuttaa yhteistuotantoetuja. Tämä koskee maatiloja, joiden koko ei välttämättä vaikuta kannattavuuteen ja jotka ovat usein moninaisuutensa ja omaleimaisuutensa kannalta etuasemassa. Tämänkaltaisia mahdollisuuksia on YMP:n uusien suuntausten mukaisesti kannustettava eurooppalaisen maatalouden laatutekijöitä korostaen. Tässä yhteydessä voitaisiin kannustaa hoitamaan maatilaa yrityksenä, joka voi olla muodoltaan:
– avoin yhtiö
– kommandiittiyhtiö
– kommandiittiosakeyhtiö
– yksityinen osakeyhtiö
– julkinen osakeyhtiö
– osuuskunta (etenkin pienikokoiset, joissa 5–8 jäsentä).
Useimmissa tapauksissa tilan periytyminen ei johda omistuksen pirstoutumiseen.
Näyttäisi siltä, että maaseudun kehittämissuunnitelmia laadittaessa aloitustukien myöntämisen pitäisi olla pakollinen toimi, jolloin nuorten maatilat asetettaisiin konkreettisesti etusijalle. Naispuolisten viljelijöiden osalta maatilayrittäjiksi aikovien naisten koulutus, johtamisvalmennus ja ammatillinen pätevöityminen on ensisijaisesti suunnattava pääasiassa naisten hoitamille uusille maatiloille, joiden yritysmuoto on jokin seuraavista:
– yksityisessä tai yhteisessä omistuksessa olevat yhtiöt, joiden hoitajista naisia on vähintään 60 prosenttia
– naisten muodostama henkilöyhtiö tai osuuskunta
– osakeyhtiö, jonka omistajista vähintään kaksi kolmasosaa on naisia.
Maatilatoiminnan ja etenkin uusien maatilojen tarjoamien tuotteiden ja palvelujen hyödyntämismahdollisuuden suhteen on selvää, että laatupolitiikat voivat vauhdittaa erikoistuotteiden pääsyä kypsille markkinoille ja edistää pääsyä uusille markkinoille. Maataloustuotteiden kytkeminen ja yhdistäminen tiiviimmin tiettyihin alueisiin voisi antaa tuotteille lisäarvoa, joka perustuu Euroopan nuorten viljelijöiden kulttuuri- ja viljelyperinteeseen. Tätä olisi pidettävä mahdollisuutena investointiin, josta koko yhteiskunta hyötyisi. Nuoret viljelijät, jotka ovat erittäin dynaamisia ja kiinnostuneita innovaatioista, voivat saavuttaa paremman kilpailukyvyn edellyttäen, että heidät asetetaan edistämis- ja tiedotusohjelmissa etusijalle. Etenkin kansainvälisiin ja useita tuotteita koskeviin edistämisohjelmiin, joihin ennen kaikkea uudet yritykset osallistuvat, voitaisiin ohjata enemmän yhteisön tukea, jonka osuus voitaisiin nostaa 50 prosentista 60 prosenttiin, kuten tällä hetkellä puutarhaviljelyssä. Maataloustuotteita ja elintarvikkeita koskevat sisämarkkinoiden tiedotustoimet voitaisiin kohdistaa erityisesti kouluikäisiin nuoriin, ja niissä voitaisiin tavanomaisten seikkojen (kuten elintarvikkeiden turvallisuus tai ympäristöystävälliset tuotantomenetelmät) lisäksi korostaa kulttuuriperinteitä, tietyn tuotteen käyttöön liittyviä myönteisiä vaikutuksia tai ruokavaliomerkintöjä. Näin voitaisiin saada tuloksia kahdella saralla: edistettäisiin terveellisten tuotteiden kulutusta sekä tasapainoista elämäntapaa.
Monenvälisiä neuvotteluja varten ja kolmansien maiden markkinoiden laajemman avautumisen näkökulmasta nuorille viljelijöille on annettava tietoja ja välineitä, joilla arvioida markkinoiden suuntauksia. Tavoite voitaisiin saavuttaa ottamalla käyttöön nuorten yritysten seurantakeskuksia.
Ravitsemuskoulutuksen (muun kuin terveydellisen) suhteen on selvää, että viljelijän tieto tuotantotekniikoista, tuotteiden laadusta ja markkinoinnista, ympäristöstä ja tietyn viljelytavan taustalla olevista kulttuuriperinteistä, on voimavara, jota voidaan edistää ja jakaa. Tavoitteena on korostaa tietyn maataloustuotteen erityispiirteitä, jotta voidaan edistää tervettä ravitsemus- ja ympäristökasvatusta siltä pohjalta, että maanviljely tuottaa ravintoa sekä keholle että mielelle. Euroopan maanviljelymalli on ainutlaatuinen, ja nuoret viljelijät voivat ottaa vastuun sen tunnetuksi tekemisestä.
Maa- ja metsätalousala varastoivat yhteyttämisen kautta maaperään hiilidioksidia, joka mahdollistaa hiilen kierron biosfäärin ja geosfäärin välillä. Nuoret viljelijät ovat lähtökohtaisesti toimijoita, jotka ovat vastuussa Euroopan maatalouden tulevaisuudesta, ja siten heidän on vastattava ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Maataloussektorin ympäristönsuojelupotentiaalin tunnustaminen pitäisi osoittaa säilyttämällä ja lisäämällä maatalouskäytössä olevan maan määrää käytännön toimenpitein, joihin olisi osoitettava tarvittavat voimavarat.
Maataloussektorin tutkimus olisi ohjattava vastaamaan muuttuvia vaatimuksia, jotta voidaan ottaa huomioon maataloustoiminnan monialaisuus.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
6.5.2008 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
33 0 0 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Vincenzo Aita, Peter Baco, Bernadette Bourzai, Luis Manuel Capoulas Santos, Giuseppe Castiglione, Giovanna Corda, Joseph Daul, Albert Deß, Carmen Fraga Estévez, Ioannis Gklavakis, Lutz Goepel, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Lily Jacobs, Elisabeth Jeggle, Heinz Kindermann, Véronique Mathieu, Rosa Miguélez Ramos, James Nicholson, Neil Parish, María Isabel Salinas García, Agnes Schierhuber, Willem Schuth, Czesław Adam Siekierski, Donato Tommaso Veraldi, Janusz Wojciechowski, Andrzej Tomasz Zapałowski |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Liam Aylward, Esther De Lange, Ilda Figueiredo, Gábor Harangozó, Wiesław Stefan Kuc, Astrid Lulling, Kyösti Virrankoski |
|||||