MIETINTÖ tehokkaista tuonti- ja vientisäännöistä ja -menettelyistä kauppapolitiikan palveluksessa
14.5.2008 - (2007/2256(INI))
Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: Jean-Pierre Audy
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
tehokkaista tuonti- ja vientisäännöistä ja -menettelyistä kauppapolitiikan palveluksessa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja etenkin sen 23–31, 95, 133 ja 135 artiklan,
– ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen[1], joka on parhaillaan ratifioitavana jäsenvaltioissa,
– ottaa huomioon tulliyhteistyöneuvoston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Brysselissä 15. joulukuuta 1950 ja joka tuli voimaan 4. marraskuuta 1952,
– ottaa huomioon vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT-sopimus) ja etenkin sen V, VIII ja X artiklan,
– ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) ministerikokouksen Singaporessa 13. joulukuuta 1996 antaman julistuksen ja etenkin sen 21 kohdan,
– ottaa huomioon WTO:n Dohan ministerikokouksen 14. marraskuuta 2001 antaman julistuksen ja etenkin sen 27 kohdan,
– ottaa huomioon WTO:n yleisneuvoston 1. elokuuta 2004 tekemän päätöksen ja etenkin sen liitteen D kaupan helpottamista koskevien neuvottelujen yksityiskohdista,
– ottaa huomioon WTO:n ministerikokouksen Hong Kongissa 18. joulukuuta 2005 antaman julistuksen ja etenkin sen 33 kohdan ja sen liitteen E,
– ottaa huomioon WTO:n paneelin ja riitojenratkaisuelimen antamat raportit asiassa, joka koski tulliasioita Euroopan yhteisöissä (WT/DS315),
– ottaa huomioon yhteisön tullikoodeksista 12. lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92[2],
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) (KOM(2005)0608),
– ottaa huomioon 15 päivänä tammikuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 70/2008/EY paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä[3],
– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yhteisön tullitoimintaa koskevasta toimintaohjelmasta (Tulli 2013) (KOM(2006)0201),
– ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2005 annetun komission tiedonannon alkuperäsäännöistä etuuskohtelukauppaa koskevissa järjestelyissä – suuntaviivat tulevaisuutta varten (KOM(2005)0100),
– ottaa huomioon 1. huhtikuuta 2008 julkaistun komission tiedonannon Tulliliiton kehittämisstrategia (KOM(2008)0169),
– ottaa huomioon luonnoksen komission asetukseksi (2046/2007) yleisen tullietuusjärjestelmän alkuperäsäännöistä, joka on parhaillaan tullikoodeksikomitean käsiteltävänä,
– ottaa huomioon tullimenettelyjen yksinkertaistamisesta ja yhdenmukaistamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (tarkistettu Kioton yleissopimus) sellaisena kuin se on muutettuna,
– ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen liittymisestä Maailman tullijärjestöön (WCO) ja väliaikaisjäsenyyttä muistuttavien oikeuksien käyttämisestä ja velvollisuuksien täyttämisestä (KOM(2007)0252),
– ottaa huomioon komission verotuksen ja tulliliiton pääosaston 15. kesäkuuta 2007 julkaiseman loppuraportin tullilaitoksen tulevasta roolista,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnassa 19. joulukuuta 2007 järjestetyn tehokkaita tuonti- ja vientisääntöjä ja -menettelyjä kauppapolitiikan palveluksessa käsitelleen kuulemistilaisuuden pöytäkirjan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A6‑0184/2008),
A. ottaa huomioon, että tulliliitto oli tärkeä historiallinen tekijä Euroopan mantereen taloudellisessa ja poliittisessa yhdentymisessä,
B. ottaa huomioon, että tulliliitto ja yhteinen kauppapolitiikka ovat toisistaan erottamattomia käsitteitä,
C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuonti- ja vientisäännöt ja -menettelyt ovat jatkossakin olennaisia sisämarkkinoiden toiminnan kannalta,
D. ottaa huomioon, että yhteinen kauppapolitiikka on vuosien saatossa kehittynyt merkittävästi, jonka vuoksi tuonti- ja vientisääntöjen ja -menettelyjen jatkuva mukauttaminen on ollut ja on edelleen tarpeen,
E. ottaa huomioon, että yhteisen kauppapolitiikan toimivuus edellyttää tehokkaiden sääntöjen ja menettelyjen soveltamista tavaroiden tuontiin ja vientiin,
F. korostaa tuonti- ja vientisääntöjen ja -menettelyjen tehokkuuden merkitystä kauppapolitiikan toteuttamisessa,
G. ottaa huomioon pk-yritysten tullisääntöjen ja -menettelyjen hallinnassa kohtaamat erityisongelmat, jotka haittaavat usein näiden yritysten pääsyä kansainvälisille markkinoille ja jotka estävät niitä hyödyntämästä täysin globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia,
H. ottaa huomioon, että tuontitavaran tariffiluokituksen, alkuperän ja tullausarvon oikea määrittely on välttämätöntä yhteisen tullitariffin, tullietuuskohtelun, polkumyynnin ja tukien vastaisten toimenpiteiden sekä monien muiden kauppapoliittisten välineiden asianmukaiselle soveltamiselle,
I. ottaa huomioon, että kohtuuttoman raskaat tai hitaat tullisäännöt ja -menettelyt haittaavat kansainvälistä tavarakauppaa, ja että talouden toimijat ja etenkin pk-yritykset pitävät niitä tärkeimpinä tullien ulkopuolisina kaupan esteinä,
J. ottaa huomioon, että tullilaitoksen tehtävien painopiste on siirtynyt pelkästä tullimaksujen perimisestä, joka on tärkeydestään huolimatta vähentynyt huomattavasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, tullien ulkopuolisten ja etenkin turvallisuus- ja turvatoimien toteuttamiseen, väärentämisen, rahanpesun ja huumausaineiden vastaiseen toimintaan sekä terveyteen, ympäristöön ja kuluttajansuojaan liittyvien toimenpiteiden soveltamiseen, unohtamatta arvonlisäveron ja valmisteverojen kantamista tuontituotteista, viennin vapauttamista näistä veroista sekä luonnollisesti unionin kauppapolitiikan noudattamisen valvontaa,
K. ottaa huomioon elokuun 2004 jälkeen WTO:n ja Dohan kierroksen puitteissa tehdyt ponnistelut kaupan helpottamista koskevan sitovan monenvälisen sopimuksen neuvottelemiseksi, sekä monien kehitysmaiden kohtaamat vaikeudet neuvotteluissa esitettyjen rajalla toteutettavien toimien rahoittamiseksi,
L. ottaa huomioon erityisvaikeudet, joita kehitysmaat kohtaavat tehokkaiden tullijärjestelmien toteuttamisessa ja erityisesti infrastruktuurien, kaluston sekä henkilökunnan koulutuksen ja vilpittömyyden suhteen,
M. katsoo, että olennainen kaupan helpottamisen tavoite on sovitettava yhteen yhtä olennaisen valvonnan tehokkuuden tavoitteen kanssa,
N. ottaa huomioon, että ihmisten ja omaisuuden turvallisuuteen liittyvien kysymysten merkitys on yhä suurempi tullisääntöjen ja -menettelyjen määrittelyssä ja soveltamisessa etenkin eräiden unionin suurten kauppakumppaneiden keskuudessa,
O. katsoo, että etenkin terveyttä ja turvallisuutta koskevia eurooppalaisia kuluttajansuojanormeja olisi voitava soveltaa kaikkiin Euroopan yhtenäismarkkinoilla vapaasti liikkuviin tuotteisiin niiden alkuperästä riippumatta,
P. ottaa huomioon tehokkuuden ja nopeuden huomattavan lisääntymisen, johon johtaa tietotekniikan ja muiden nykyaikaisten teknologioiden kasvava käyttö tullitapahtumien käsittelyssä ja tavaroiden valvonnassa,
Q. ottaa huomioon, että on välttämätöntä huomioida tällaisten laitteistojen käyttöön liittyvät yhteentoimivuuden rajoitteet sekä niiden käytöstä asianomaisille hallinnoille ja taloudellisille toimijoille aiheutuvat kustannukset,
R. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan (joka vastaa nykyisen 2 artiklan 5 kohtaa, sellaisena kuin se olisi muutettuna Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 4 kohdalla) mukaan unionin perustavoitteisiin kuuluu sen kansalaisten suojelu kansainvälisissä suhteissa ja että kyseisen sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa (joka vastaa nykyisen 2 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin se olisi muutettuna Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 4 kohdalla) säädetään, että unioni tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jossa henkilöiden vapaa liikkuvuus taataan toteuttamalla samalla etenkin ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia koskevat aiheelliset toimenpiteet,
S. ottaa huomioon, että vaikka unionin tullisäännöt ja -menettelyt määritellään ja hyväksytään yhteisön tasolla, niiden toteuttaminen käytännössä riippuu jäsenvaltioiden kansallisten hallintojen toimista,
T. ottaa huomioon Maailman tullijärjestön (WCO) tärkeän tehtävän kaupan edistämisessä kansainvälisen tulliyhteistyön kautta,
Tuonti- ja vientisääntöjen ja -menettelyjen merkitys
1. korostaa tuonti- ja vientisääntöjen ja -menettelyjen tehokkuuden merkitystä kauppapolitiikan toteuttamisessa;
2. muistuttaa, että kauppapoliittisten toimenpiteiden tehokkuus riippuu pitkälti unionin kyvystä varmistaa niiden tehokas soveltaminen; että näin on etenkin kaupan suojatoimenpiteiden ja kaikenlaisten unionin eri kumppaneilleen myöntämien tullietuuksien osalta; että soveltumattomat tai vaikeasti sovellettavat tullitoimenpiteet ovat myös kaupan tasolla tehottomia ja ne voivat aiheuttaa vakavia kilpailun vääristymiä sekä lukemattomia välillisiä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövahinkoja;
3. pahoittelee, ettei tiettyjen kauppapoliittisten aloitteiden toteutettavuutta tullin kannalta ole aina arvioitu tai huomioitu asianmukaisesti; muistuttaa esimerkiksi vuonna 2005 Kiinan kanssa tehdyn tekstiilituotteiden tuontia koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan täytäntöönpanossa ilmenneistä ongelmista;
4. korostaa tarvetta tehostaa kauppa- ja tullipolitiikasta vastaavien komission yksiköiden välistä yhteistyötä, etenkin ottamalla tullipolitiikasta vastaavat yksiköt järjestelmällisesti mukaan kauppasopimusten neuvotteluryhmiin;
5. kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota pk-yritysten ongelmiin etenkin helpottamalla niiden ATK-järjestelmien mukauttamista tullihallintojen käyttämiin järjestelmiin mahdollisimman edullisesti, sekä yksinkertaistamalla valtuutetun taloudellisen toimijan aseman myöntämisperusteita pk-yritysten osalta;
6. iloitsee Euroopan yhteisön hyväksymisestä WCO:n täysjäseneksi 1. heinäkuuta 2007 lähtien, sillä se vahvistaa yhteisön kansainvälisen toimivallan tullipolitiikan alalla ja lujittaa yhteisön sisäistä koheesiota; pyytää komissiota tukemaan kyseistä organisaatiota;
Tariffiluokitus, arvo, alkuperä ja tullijärjestelmät
7. muistuttaa tariffiluokitusta, tavaroiden tullausarvoa sekä tullietuuskohteluun oikeuttavaa ja oikeuttamatonta alkuperää koskevien sääntöjen olevan erityisen tärkeitä;
8. kannustaa komissiota ponnistelemaan jatkuvasti niin yhteisön tasolla kuin WTO:n ja WCO:n tarjoamissa monenvälisissä puitteissakin näiden sääntöjen parantamiseksi ja niiden avoimuuden, ennakoitavuuden, selkeyden ja tehokkuuden lisäämiseksi;
9. pahoittelee, että etuuskohteluun oikeuttamattomien alkuperäsääntöjen yhtenäistäminen monenvälisellä tasolla, joka aloitettiin jo vuonna 1995 Uruguayn kierroksen puitteissa tehdyn alkuperäsääntöjä koskevan sopimuksen pohjalta, on edelleen umpikujassa; katsoo, että sääntöjen yhdenmukaistaminen mahdollistaisi etenkin kaupan suojatoimenpiteiden tehokkaamman ja oikeudenmukaisemman soveltamisen kaikkialla maailmassa sekä alkuperämerkintään liittyvien käytäntöjen tehokkaamman valvonnan; kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin neuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen ja saattamiseksi päätökseen alkuperäsäännöistä tehdyn sopimuksen periaatteiden pohjalta;
10 panee merkille komission ponnistelut tullietuuskohteluun oikeuttavien alkuperäsääntöjen nykyaikaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi;
11. pahoittelee, että yleisen tullietuusjärjestelmän alkuperäsääntöjen uudistamista koskevaa asetusluonnosta, jota jäsenvaltiot tarkastelevat parhaillaan tullikoodeksikomitean puitteissa, ei kyseisen uudistuksen tärkeydestä ja poliittisesta arkaluonteisuudesta huolimatta käsitellä tiiviimmin Euroopan parlamentissa eikä parlamentti harjoita sille komitologiamenettelyn puitteissa myönnettyä ennakkotarkastusoikeuttaan tekstin suhteen; panee kuitenkin merkille, että komission on määrä esitellä asia parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle;
12. panee merkille, että tietyt yhteisön teollisuudenalat kuten tekstiili- ja vaatetusala sekä elintarvikeala vastustavat tiukasti lisäarvoperusteiden yhtenäistä soveltamista; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita huomioimaan oikeutetun kritiikin mahdollisuuksien mukaan;
13. muistuttaa kuitenkin, että niin yleisen tullietuusjärjestelmän kuin talouskumppanuussopimustenkin osalta on tärkeää varmistaa, että näiden järjestelmien piiriin kuuluville maille eräillä herkillä aloilla myönnettyjä etuuksia ei voida kohtuuttoman joustavien alkuperäsääntöjen ansiosta liian helposti käyttää väärin erittäin kilpailukykyisten kolmansien maiden hyväksi;
14. pahoittelee, että eurooppalaiset yritykset turvautuvat harvoin yhteisön järjestelmiin eli tullivarastointiin sekä ulkoiseen ja sisäiseen jalostusmenettelyyn niiden monimutkaisuuden vuoksi; kehottaa komissiota harkitsemaan taloudellisesti vaikuttavien tullimenettelyjen yksinkertaistamista, joustavampien menettelyjen käyttöönottoa sekä paperiasiakirjojen poistamista;
Kaupan helpottaminen
15. pitää erittäin tärkeinä WTO:ssa elokuusta 2004 lähtien käytyjä neuvotteluja kaupan helpottamisesta; muistuttaa niistä merkittävistä hyödyistä, joita kunnianhimoisen sopimuksen odotetaan tuovan liiketoimikustannusten alenemisen, kehitysmaiden kilpailukyvyn ja kansainvälisen houkuttelevuuden parantamisen sekä kaupan edistämisen muodossa;
16. on tietoinen siitä, että kaupan helpottamisesta käytävien neuvottelujen tuloksena kehitysmaat voivat joutua toteuttamaan kalliita ohjelmia, joiden rahoittaminen voi olla vaikeaa; pitää siksi välttämättömänä, että kehittyneet maat sitoutuvat yksiselitteisesti neuvottelujen lopullisten tulosten mukaisesti antamaan kehittyville maille teknistä ja taloudellista tukea, jotta ne voivat rahoittaa tulevan monenvälisen kehyksen yhdenmukaistamis-, mukauttamis- ja käyttöönottokustannukset;
17. korostaa neuvottelujen erittäin yhteistoiminnallista luonnetta sekä sitä, etteivät nämä aihealueet sovellu käsiteltäviksi ristikkäin muiden Dohan kierroksen kysymysten kanssa; katsoo, että kaupan helpottamisesta voitaisiin päättää ja se voitaisiin toteuttaa erillään muista aiheista neuvottelukierroksen tasapainoa vaarantamatta, ja pyytää siksi, että yhtenäissitoumuksen periaatetta lakataan soveltamasta kaupan helpottamiseen;
18. kannustaa myös sisällyttämään kunnianhimoisen kaupan helpottamista ja tulliyhteistyötä koskevan luvun kaikkiin komission neuvottelemiin uusiin vapaakauppasopimuksiin komission 4. lokakuuta 2006 antaman tiedonannon "Globaali Eurooppa kilpailijana maailmassa – EU:n kasvu- ja työllisyysstrategiaan liittyvä tiedonanto" (KOM(2006)0567) mukaisesti;
Tullin uudet tehtävät
19. muistuttaa tarpeesta toteuttaa Euroopan unionin tasolla suunnitelma väärentämisen ja tavaroiden laittoman valmistamisen torjumiseksi; korostaa tarvetta vahvistaa tämän alan yhteistyötä komissiossa tekijänoikeussäännöistä, kauppapolitiikasta ja tullipolitiikasta vastaavien yksikköjen välillä sekä jäsenvaltioiden tullihallintojen kanssa ja niiden kesken;
20. on tyytyväinen jäsenvaltioiden ja komission aikaansaamaan kompromissiin valtuuksista kansainvälisen väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen (ACTA) neuvottelemiseksi, sillä kyseinen sopimus on ratkaisevan tärkeä unionin globaalissa kauppastrategiassa ja se luo korkeatasoiset kansainväliset puitteet teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon vahvistamiselle sekä valmistajien suojelulle teollista plagiointia vastaan ja kuluttajien suojaamiselle moniin väärennöksiin liittyviltä terveys- ja turvallisuusriskeiltä;
21. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että Euroopan unionissa myytävät tuontitavarat vastaavat etenkin terveyttä ja turvallisuutta koskevia eurooppalaisia kuluttajansuojanormeja, jotta voitaisiin estää sellaisten tuotteiden ja materiaalien markkinoille saattaminen, jotka voivat olla kuluttajille vaarallisia;
Huolestuttavat turvallisuuden nimissä tapahtuvat ylilyönnit
22. tunnustaa ihmisten ja omaisuuden turvallisuutta koskevien huolten olevan oikeutettuja, mutta korostaa tarvetta löytää tasapaino valvonnan ja helpottamisen välillä, jotta kansainvälistä kauppaa ei rajoitettaisi tarpeettomasti tai kohtuuttomasti; katsoo kuitenkin, että tulli on keskeisessä asemassa terveyttä, ympäristönsuojelua ja kuluttajansuojaa koskevien yhteisön toimenpiteiden täysimääräisessä toteuttamisessa, eikä sen roolia tule kyseenalaistaa tullimenettelyjen helpottamiseen tähtäävissä toimenpiteissä;
23. kannattaa Maailman tullijärjestön neuvoston vuonna 2005 hyväksymää SAFE-normikehystä (liiketoiminnan helpottaminen ja turvaaminen); yhtyy täysin WCO:n näkemykseen, jonka mukaan kaikkien lähetysten tutkiminen ei ole hyväksyttävää sen paremmin kuin hyödyllistäkään ja tehokkaiden tietojenkäsittelyjärjestelmien välityksellä tapahtuvan toimivan riskinhallinnan on oltava etusijalla;
24. pahoittelee syvästi, että Yhdysvaltain kongressi hyväksyi heinäkuussa 2007 ns. HR1-lain ja että Yhdysvallat päättivät yksipuolisesti kaikkien maahan saapuvien konttien läpivalaisusta vuodesta 2012 alkaen; kyseenalaistaa tämän toimenpiteen tehokkuuden ja sen yhteensopivuuden WTO:n sääntöjen kanssa; pelkää sen johtavan käytännössä transatlanttisen kaupan jarruttamiseen;
25. huomauttaa turvallisen kaupankäynnin olevan erityisen tärkeää entistä yhdentyneemmässä maailmantaloudessa; kehottaa painokkaasti transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua (TLD) ja komissiota tukemaan ponnisteluja sen puolesta, että Yhdysvaltojen lainsäädäntö, jossa määrätään kaikkien maahan saapuvien konttien läpivalaisusta, kehittyy ja omaksuu riskeihin perustuvan lähestymistavan; pyytää komissiota ottamaan tämän kysymyksen esille transatlanttisessa talousneuvostossa ja muissa päättävissä elimissä, jotta Yhdysvallat saataisiin harkitsemaan uudelleen päätöstään; kehottaa edistämään "valtuutettujen taloudellisten toimijoiden" sekä Maailman tulliliiton hyväksymien turvallisuusnormien (C-TPAT, SAFE-normikehys) vastavuoroista tunnustamista;
Edelleen puutteellinen yhdenmukaistaminen
26. muistuttaa, että unionin tullijärjestelmän yhteensopivuus Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa vahvistettiin pääosin edellä mainittua asiaa WT/DS315 koskeneessa muutoksenhakumenettelyssä, ja iloitsee siitä;
27. toteaa kuitenkin, että niin kauppakumppanimme kuin eurooppalaiset talouden toimijat itsekin toivovat kansallisten hallintojen suurempaa yhdenmukaistamista yhteisön tullilainsäädännön täytäntöönpanossa;
28. panee merkille, että jäsenvaltioiden välillä on toisinaan todettu vallitsevan haitallisia eroja mitä tulee esimerkiksi arvonlisäveron kantamiseen maahantuonnin yhteydessä, eräiden yksinkertaistettujen menettelyjen myöntämisperusteisiin, tavaroiden fyysisten tarkastusten tiheyteen tai seuraamusten määräämiseen;
29. katsoo, että kaikki mahdollinen on tehtävä taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi kaikkialla yhteisön tullialueella, sillä se on välttämätöntä sisämarkkinoiden yhtenäisyyden säilyttämiseksi, unionin taloudellisten intressien suojaamiseksi, sen ulkoisten toimivaltuuksien suojelemiseksi etenkin kauppapolitiikan alalla ja sen kansainvälisten sitoumusten kunnioittamiseksi;
30. ilmaisee tukensa kaikille sellaisille aloitteille, jotka tähtäävät kansallisten hallintojen välisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseen, yhteentoimivuuden edistämiseen, uusien viestintä- ja tiedonvaihtojärjestelmien käyttöönottoon, parhaiden käytäntöjen kehittämiseen sekä henkilöstön ja kokemusten vaihtoon, ja joilla pyritään varmistamaan hallintojen toiminta yhtenä kokonaisuutena yhteisön lainsäädännön soveltamisessa;
31. korostaa, että tältä osin olennaisen tärkeitä ovat sellaiset välineet kuin yhtenäistetty tariffi (Taric), sitovat tariffitiedot (STT), sitovat alkuperätiedot (SAT) ja yhteinen riskienhallintakehys; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan näiden välineiden kehittämistä edelleen ja varmistamaan niiden toimivuuden;
32. korostaa tarvetta yhdenmukaistaa todistelusääntöjä tai määritellä yhteisiä vähimmäissääntöjä ja varmistaa tullioikeutta koskevien yhteisön asetusten (etenkin asetuksen (EY) N:o 1383/2003) yhdenmukainen soveltaminen kaikissa 27 jäsenvaltiossa;
33. pyytää komissiota tekemään parhaansa julkaistakseen Lissabonin sopimuksen mukaisesti tullisäännösten rikkomisen hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt;
34. pahoittelee komission ja jäsenvaltioiden vastahakoisuutta harkita tässä vaiheessa uusia rakenteita yhteisön tullilainsäädännön yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan vakavasti Euroopan unionin tullipalvelujen yhdenmukaistamista, jotta voitaisiin varmistaa tullisääntöjen ja -menettelyjen tehokkaampi soveltaminen kaikkialla Euroopan unionin tullialueella;
o
o o
35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Maailman tullijärjestölle, Maailman kauppajärjestölle sekä liittymässä oleville maille ja ehdokasmaille.
PERUSTELUT
Tulliliitto viettää 40-vuotisjuhlaansa vuonna 2008. Tulliliitto oli yksi Euroopan yhdentymisen ensimmäisistä askelista ja se mahdollisti ajan mittaan kaikkien unionin valtioiden välisten tuonti- ja vientitullien poistamisen sekä yhteisen tullitariffin käyttöön ottamisen suhteessa kolmansiin maihin. Tulliliitto on välttämätön sisämarkkinoiden toimivuudelle ja unionin kauppasopimusten tehokkaalle soveltamiselle.
Tullipolitiikka kuuluu yhteisön toimivaltaan, mutta sen toteuttamisesta vastaavat jäsenvaltiot: Euroopan unionin lainsäädännön soveltaminen käytännössä on kansallisten tullihallintojen vastuulla. Tämä on ratkaiseva kysymys tavaroiden tuonti- ja vientimenettelyjen operatiivisen tehokkuuden kannalta.
Viime aikoina on tapahtunut lainsäädännöllistä kehitystä, joka jatkuu edelleen: uudistettu yhteisön tullikoodeksi, paperitonta tullin ja kaupan toimintaympäristöä koskeva päätös, yhteisön tullitoimintaa koskevaa toimintaohjelma (Tulli 2013), luonnos komission asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän alkuperäsäännöistä jne. Lisäksi parhaillaan jäsenvaltioiden ratifioitavana olevan Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaan unionin ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluu kansalaisten suojelu Euroopan unionin kansainvälisissä suhteissa.
Kansainvälisellä tasolla on monia epävarmuuksia, ja Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa käydyt neuvottelut ovat hidastuneet vaarallisesti etenkin kaupan helpottamisen osalta. Lisäksi Euroopan yhteisö on käynyt WTO:n riitojenratkaisuelimessä ankaran kiistan yhteisön tullijärjestelmästä, jota ei katsottu kaikilta osin yhteensopivaksi WTO:n sääntöjen kanssa, etenkin lukuisten kansallisten hallintojen siihen osallistumisen vuoksi. Myös Maailman tullijärjestössä (WCO), johon Euroopan yhteisö on kuulunut vasta vuodesta 2007 alkaen, on havaittu tullimenettelyjen tehostamisen ja maailmanlaajuisen yhdenmukaistamisen hidastuneen Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen seurauksena esiin nousseiden turvallisuuskysymysten vuoksi. Viime vuoden elokuussa Yhdysvaltain kongressi hyväksyi lain (100-prosenttinen läpivalaisu), joka käytännöllisesti katsoen "räjäyttää" koko järjestelmän. Vaikka kyseistä lakia sovelletaan täysimääräisesti vasta vuodesta 2012 alkaen, se aikaansaa jo nyt epävarmuutta koskien tavaroiden liikkumista eri puolilla maailmaa.
Euroopan tullilaitos on tätä taustaa vasten ratkaisevassa käännekohdassa, joka määrää sen tulevaisuudesta seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Tästä syystä esittelijä halusi aloittaa poliittisen keskustelun tuonti- ja vientisäännöistä kauppapolitiikan palveluksessa, jotta Euroopan parlamentti voisi ilmaista kantansa näihin kysymyksiin. Niiden merkitys on olennainen unionin kilpailukyvylle ja sen kansalaisten suojelulle, joka kuuluu parhaillaan jäsenvaltioissa ratifioitavana olevan Lissabonin sopimuksen nojalla unionin tavoitteisiin.
Kuullakseen laajalti tullialan toimijoita kansainvälisen kaupan valiokunta järjesti esittelijän aloitteesta 19. joulukuuta 2007 pienimuotoisen kuulemistilaisuuden, johon osallistui komission, WCO:n, WTO:n sekä BusinessEuropen edustajia. Kuulemistilaisuuden pöytäkirja on liitetty tähän mietintöön työasiakirjaksi.
Tässä yhteydessä on huomattava, että tuonti- ja vientimenettelyt ovat monialainen kysymys. Ne ovat tietenkin olennaisen tärkeitä sisämarkkinoiden toiminnalle, sillä markkinat tarvitsevat yhteisiä sääntöjä, joita sovelletaan yhdenmukaisesti ulkorajoilla. Tämän vuoksi tullikysymykset, kuten viimeksi uudistettu yhteisön tullikoodeksi, kuuluvat sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan toimivaltaan. Yhteisten sääntöjen vaikutus ulottuu kuitenkin pelkkiä sisämarkkinoita laajemmin kaikille kauppapolitiikan osa-alueille, ja niillä on siten vaikutusta myös unionin taloudelliseen kilpailukykyyn ja sen kansalaisten suojeluun.
Eri valtioiden vaihtelevat näkemykset tullin roolista 21. vuosisadalla
Tullin rooli muuttuu: viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana pelkkä tullimaksujen periminen on vähentynyt merkittävästi ja työn painopiste on siirtynyt tullien ulkopuolisten ja etenkin turvallisuus- ja turvatoimien toteuttamiseen, väärentämisen, rahanpesun ja huumausaineiden vastaiseen toimintaan sekä terveyteen, ympäristöön ja kuluttajansuojaan liittyvien toimenpiteiden soveltamiseen, unohtamatta arvonlisäveron ja valmisteverojen kantamista tuontituotteista, viennin vapauttamista näistä veroista sekä luonnollisesti unionin kauppapolitiikan noudattamisen valvontaa.
Tulli on 21. vuosisadalla monitoiminnallinen väline. Se toimii ensinnäkin verotustehtävässä, millä tarkoitetaan maksujen ja verojen kantamista tavaraliikkeistä. Tullilla on toisekseen taloudellinen tehtävä: se on ulkomaankaupan ja kaupan helpottamisen palveluksessa. Tulli hoitaa myös turvallisuustehtäviä, sillä se on vastuussa valtion rajoista ja sellaisten vitsausten kuin salakuljetuksen torjunnasta.
Nämä tehtävät painottuvat eri maissa eri tavoin. Esimerkiksi kehittyvät maat, joille tullimaksut ovat tärkeä tulonlähde, keskittyvät etupäässä verotustehtävään.
Muissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, etusijalla ovat 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen synnyttämästä epäluulon ilmapiiristä johtuen turvallisuustehtävät. Esittelijän mielestä on täysin hyväksyttävää korostaa aiempaa enemmän ihmisten turvallisuutta tullisääntöjen ja ‑menettelyjen määrittelyssä. Esittelijä katsoo kuitenkin, että eräät Yhdysvaltojen yksipuolisesti päättämät toimenpiteet haittaavat suuresti kaupankäyntiä ja maailmanlaajuisen kaupan kasvua.
Euroopan tulli pyrkii tasapainoon näiden eri tehtävien välillä. Tullipoliittiselle ryhmälle 11. heinäkuuta 2007 esitellyssä yhteisessä tehtäväjulistuksessa määritellään seuraavat neljä sitoumusta:
– kansalaisten turvallisuuden takaaminen;
– yhteisön ja sen jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaaminen;
– yhteisön suojeleminen laittomalta ja epäreilulta kaupalta samalla kun tuetaan laillista kauppaa;
– eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn parantaminen soveltamalla nykyaikaisia toimintatapoja, joiden tukena on helppokäyttöinen toimintaympäristö.
Kaupan helpottamisen palvelukseen valjastettu tullijärjestelmä
Esittelijä haluaa muistuttaa, että tuonti- ja vientisäännöt ja -menettelyt voivat liian tiukasti sovellettuina muodostaa tullien ulkopuolisia kaupan esteitä.
Tässä yhteydessä on käsiteltävä kaupan helpottamiseen liittyvää kysymystä. Kaupan helpottamisesta käydään parhaillaan mittavia neuvotteluja Genevessä Dohan kierroksen puitteissa. Tämän kolme vuotta neuvottelukierroksen alkamisen (2004) jälkeen käsiteltäväksi otetun kysymyksen suhteen maiden kesken vallitsee todellinen yhteisymmärrys. Niin sanotun yhtenäissitoumuksen periaatteen nojalla alaa koskevaa sopimusta ei kuitenkaan voida tehdä ennen kuin kaikkia neuvottelukierroksen aihealueita on käsitelty.
Koska tietyt kysymykset ja etenkin maatalous hidastavat Dohan kierroksen neuvotteluja, kaupan helpottamiseen tähtäävä uudistus kokonaisuudessaan on umpikujassa. Tästä syystä esittelijä pyytää, että yhtenäissitoumuksen periaatetta lakataan soveltamasta kaupan helpottamiseen ja tätä kysymystä käsitellään erikseen.
Heikon tullijärjestelmän syy: yhtenäisyyden puute
Esittelijä haluaa korostaa, että edelleen puutteellinen yhdenmukaistaminen on ilmeinen syy eurooppalaisen tullijärjestelmän heikkoudelle. Asiaa käsiteltiin Yhdysvaltojen aloitteesta WTO:n riitojenratkaisuelimessä, joka vahvisti muutoksenhakumenettelyssä eräin varauksin Euroopan unionin tullijärjestelmän yhteensopivuuden WTO:n sääntöjen kanssa. Se korosti kuitenkin järjestelmien yhtenäisyyden puutetta, josta valittavat säännöllisesti myös unionin kauppakumppanit ja itse eurooppalaiset talouden toimijat, jotka toivovat kansallisten tullihallintojen suurempaa yhdenmukaistamista.
Yhtenäisyyden puute johtaa myös yritysten eriarvoiseen kohteluun. Ei esimerkiksi ole johdonmukaista, että tullihallinnot voivat periä arvonlisäveron maahantuonnissa tai yrityksille tarjotaan mahdollisuus maksaa arvonlisävero sisäisen järjestelmän puitteissa.
Esittelijä myöntää yhdenmukaistamisen olevan vaikea prosessi, koska sillä on sisäisiä rajoitteita. Esittelijä haluaa kuitenkin kannustaa kehitystä ja korostaa, että kauppapolitiikan ja yhteisten tullisääntöjen soveltamisen hajauttaminen kansallisille hallinnoille on vakava haitta, joka pakottaa Euroopan komission harjoittamaan jatkuvaa koordinointia.
Tullihallinnon luominen
Esittelijä ymmärtää, että tullikoodeksin uudistaminen on Euroopan komission ensisijainen tavoite ja se on jo itsessään riittävän monimutkainen tehtävä ilman institutionaalista uudistusta. Esittelijä haluaa kuitenkin herättää keskustelua eurooppalaisen tulliviranomaisen perustamisesta ja ehdottaa siksi, että tutkitaan mahdollisuutta perustaa kansallisten tullihallintojen yhdennetty koordinointijärjestelmä, joka tähtää tulliliiton hallinnointiin yhteisön tasolla. Tullisääntöjen alati pitemmälle viety yhtenäistäminen tarkoittaa käytännössä tullitoiminnan yhdenmukaistamista kaikkialla unionissa. Etenkin jäsenvaltioiden etuoikeuksiin liittyvä kehitys yhteisön tasolla vie kuitenkin aikansa. Tästä syystä esittelijä katsoo, että nyt on aika ottaa esiin tämä kysymys, joka on yhtäältä symbolinen, sillä siinä huipentuu neljänkymmenen vuoden yhteistyö tullien yhdentymiseksi, ja toisaalta käytännönläheinen, koska on kyse tullijärjestelmän tehostamisesta alati monimutkaisemmassa maailmassa, joka etenee nopeasti meitä odottamatta.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
6.5.2008 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
24 0 0 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Graham Booth, Daniel Caspary, Christofer Fjellner, Glyn Ford, Ignasi Guardans Cambó, Jacky Hénin, Ģirts Valdis Kristovskis, Caroline Lucas, Marusya Ivanova Lyubcheva, Erika Mann, Helmuth Markov, David Martin, Vural Öger, Georgios Papastamkos, Tokia Saïfi, Gianluca Susta, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Iuliu Winkler, Corien Wortmann-Kool |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Jean-Pierre Audy, Vasco Graça Moura, Javier Moreno Sánchez, Salvador Domingo Sanz Palacio, Zbigniew Zaleski |
|||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta) |
Anne Ferreira |
|||||