MIETINTÖ tietyistä liikennevakuutuskysymyksistä

10.6.2008 - (2007/2258(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Nickolay Mladenov

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

tietyistä liikennevakuutuskysymyksistä

(2007/2258(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission lopullisen kertomuksen tietyistä liikennevakuutuskysymyksistä (KOM(2007)0207) (”komission kertomus”),

–   ottaa huomioon moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta 16. toukokuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY (Neljäs liikennevakuutusdirektiivi),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0249/2008),

A.  ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkumisoikeus, erityisesti kahden viimeisimmän laajentumisen ja vastaavan Schengen-alueen laajentumisen yhteydessä, on johtanut valtioiden välillä ammatillisista ja yksityisistä syistä liikkuvien henkilöiden ja ajoneuvojen määrän nopeaan kasvuun,

B.   katsoo, että ensisijainen tavoite onnettomuuksien uhrien suojelusta edellyttää selkeää, täsmällistä ja tehokasta liikennevakuutuslainsäädäntöä EU:n tasolla,

C.  ottaa huomioon, että neljännessä liikennevakuutusdirektiivissä komissiota kehotettiin antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus perustellun tarjouksen tai vastauksen antamismenettelyyn liittyvien kansallisten seuraamusten tehokkuudesta ja niiden vastaavuudesta ja tekemään tarvittaessa ehdotuksia,

D.  ottaa huomioon, että komission kertomuksessa tarkastellaan kansallisia seuraamussäännöksiä, korvausedustajajärjestelmän tehokkuutta ja tieliikenneonnettomuuksien potentiaalisten uhrien hankittavissa olevan vapaaehtoisen oikeusturvavakuutuksen saatavuutta,

E.   ottaa huomioon, että neljännen liikennevakuutusdirektiivin 4 artiklan 6 kohdassa säädetään perustellun tarjouksen antamismenettelystä, jonka mukaan ulkomailla sattuneiden auto-onnettomuuksien uhreilla on oikeus hakea korvausta asuinmaassaan nimetyltä vakuutuksenantajan korvausedustajalta,

F.   ottaa huomioon, että uhrin on saatava perusteltu vastaus vakuutuksenantajalta kolmen kuukauden kuluessa tai sovelletaan seuraamuksia,

G.  katsoo, että kyseisen säännöksen toimivuudesta tarvitaan vielä selvitystä,

H.  katsoo, että komission on otettava täysimääräisesti huomioon EU:n laajentuminen, kun se panee täytäntöön EU:n politiikkaa, ja sen on erityisesti otettava huomioon liikennevakuutusten suhteellisen korkea hinta uusissa jäsenvaltioissa,

I.    ottaa huomioon, että erilaiset perustellun tarjouksen tai vastauksen antamismenettelyyn liittyviä erilaisia seuraamussäännöksiä on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa,

J.    ottaa huomioon, että kansallisten viranomaisten kuulemiset, myös uusissa jäsenvaltioissa, ovat vahvistaneet, että tämänhetkiset seuraamussäännökset, sikäli kuin niitä on annettu, ovat asianmukaisia ja että niiden täytäntöönpano on tehokasta kaikkialla EU:ssa,

K.  ottaa kuitenkin huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa ei määrätä erityisiä seuraamuksia, vaan nojaudutaan pelkästään siihen, että vakuutuslaitoksen on maksettava korvaussummasta lakisääteistä korkoa, jos perusteltua tarjousta tai vastausta ei ole annettu kolmen kuukauden kuluessa;

L.   katsoo, että korvausedustajajärjestelmä on suhteellisen tunnettu suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltioita,

M.  ottaa huomioon, että arvioidessaan, miten hyvin kansalaiset tuntevat korvausedustajajärjestelmän, Euroopan komissio kuuli vain jäsenvaltioita ja vakuutusalan edustajia eikä onnistunut lähestymään riittävästi kansalaisia ja kuluttajajärjestöjä eli niitä osapuolia, joille on kaikkein tärkeintä, että järjestelmä toimii asianmukaisesti,

N.  ottaa huomioon, että oikeusturvavakuutuksia liikenneonnettomuuksien uhrien oikeuskulujen korvaamiseksi on saatavilla useimmissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että yli 90 prosenttia kaikista tapauksista sovitaan ilman oikeudenkäyntiä ja että oikeudenkäyntikulut korvataan monissa jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että oikeusturvavakuutusten antajat ovat lisäksi jo vuosia tarjonneet vakuutusturvaa kaikentyyppisten rajatylittävien tapausten osalta ja perustaneet omat osastonsa käsittelemään ulkomaisia korvausvaatimuksia ja helpottamaan nopeaa käsittelyä,

O.  ottaa huomioon, että kysymys siitä, pitäisikö moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksen korvata kyseiset kohtuulliset oikeudenkäyntikulut kaikissa jäsenvaltioissa, on edelleen avoin,

P.   katsoo, että kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen kattaminen moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksesta parantaa eurooppalaista kuluttajansuojaa ja lisää kuluttajien luottamusta,

Q.  ottaa huomioon, että vakuutusmarkkinat uusissa jäsenvaltioissa kehittyvät jatkuvasti; katsoo, että monessa näistä jäsenvaltioista oikeusturvavakuutus on kuitenkin suhteellisen uusi tuote, jota on markkinoitava, koska yleisön tietoisuus oikeusturvavakuutuksesta on uusissa jäsenvaltioissa suhteellisen vähäistä,

R.   katsoo, että oikeudenkäyntikulujen pakollinen korvaaminen lisäisi kuluttajien luottamusta moottoriajoneuvon vastuuvakuutusta kohtaan etenkin oikeussuojaa haettaessa, koska monet uusien jäsenvaltioiden kuluttajat suhtautuvat varovaisesti suuriin oikeudenkäyntikuluihin, jotka pakollinen vakuutus kattaisi,

S.   ottaa huomioon, että pakollinen oikeusturvavakuutus lisäisi ja vaikeuttaisi tuomioistuinten työtä ja mahdollisesti johtaisi viivytyksiin riitojen ratkaisussa ja suurempaan osuuteen aiheettomia korvausvaatimuksia,

T.   ottaa huomioon, että moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksella ja oikeusturvavakuutuksella on eri tavoitteet ja että niillä on erilaiset tehtävät, eli moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksen avulla kuluttajat voivat korvata tieliikenneonnettomuudesta johtuvat kulut heitä vastaan esitettyjen korvausvaatimusten osalta, kun taas oikeusturvavakuutus korvaa tieliikenneonnettomuudesta johtuvat oikeudenkäyntikulut, jotka aiheutuvat korvausvaatimuksen esittämisestä kolmannelle osapuolelle,

U.  ottaa huomioon, että kansallisten viranomaisten, vakuutusalan ja kuluttajajärjestöjen julkiset kampanjat ovat tärkeitä kansallisten markkinoiden kehittymisen kannalta,

1.  on tyytyväinen komission kertomukseen ja korostaa, että on tärkeää ottaa täysimääräisesti ja tehokkaasti mukaan kaikki sidosryhmät ja erityisesti kuluttajat kuulemismenettelyyn, joka koskee EU:n politiikan kehitystä tällä alalla;

2.   kehottaa näin ollen erityisesti uhreja edustavia kuluttajajärjestöjä osallistumaan järjestelmällisesti jäsenvaltioissa voimassa olevien järjestelmien tehokkuuden arviointiprosessiin;

3.   on tyytyväinen kyseiseen lainsäädäntötoimenpiteitä koskevaan jälkiarviointiin, jolla varmistetaan sääntöjen tarkoituksenmukainen toimiminen ja nostetaan esiin kaikki ennakoimattomat tapaukset, joissa lakia on sovellettu väärin;

4.   korostaa, että on tärkeää lisätä kuluttajien luottamusta EU:n sisäisten rajojen yli tehtäviä automatkoja koskevaa liikennevakuutuspolitiikkaa kohtaan, erityisesti sellaisten autoilijoiden osalta, jotka matkustavat vanhoista jäsenvaltioista uusissa jäsenvaltioissa sijaitseviin kohteisiin ja päinvastoin;

5.   ottaa huomioon, että nykyisten kuluttajia suojelevien oikeudellisten ja markkinalähtöisten ratkaisujen edistäminen vahvistaa kuluttajien luottamusta liikennevakuutuksiin;

6.   katsoo, että jäsenvaltiot ovat myös vastuussa kansallisten vakuutusjärjestelmiensä hyvästä toimivuudesta perustellun tarjouksen tai vastauksen antamismenettelyä ja uhrien oikeudenkäyntikuluja koskevan EU:n lainsäädännön osalta;

7.   kehottaa komissiota jatkamaan tarkasti markkinamekanismien tehokkaan toiminnan valvomista ja tiedottamaan parlamentille asiasta säännöllisesti;

8.   katsoo, että vakuutuslaitoksen velvollisuus maksaa pelkästään lakisääteistä viivästyskorkoa ei ole seuraamus, ja että Euroopan komission on tiukennettava valvontaa ja toteutettava aiheellisia toimia, jotta markkinat toimivat kaikissa jäsenvaltioissa kitkattomasti ja kuluttajia suojellaan tehokkaasti;

9.   korostaa, että hyviä yhteistyösuhteita komission, kansallisten viranomaisten, vakuutusalan ja kuluttajien välillä olisi vahvistettava nykyisiä täytäntöönpanojärjestelmiä koskevien täsmällisten tietojen jatkuvan saatavuuden varmistamiseksi;

10. katsoo seuraamuksia koskevan EU:n yleisesti vakiintuneen kannan mukaisesti, että toissijaisuusperiaatetta olisi sovellettava ja että tarvetta kansallisten seuraamussääntöjen yhdenmukaistamiselle ei ole;

11. katsoo, että kansalliset sääntelyelimet ovat kansallisilla markkinoillaan parhaassa asemassa takaamaan mahdollisimman korkean kuluttajasuojan tason;

12. suosittelee näin ollen perustellun tarjouksen tai vastauksen antamismenettelyn osalta, että seuraamusten asettaminen ja säännösten asianmukaisten tyypin ja tason valinta olisi jätettävä jäsenvaltioiden harkintavaltaan;

13. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan seuraamusten tehokkuuden tapauksessa, jossa ei ole noudatettu kolmen kuukauden määräaikaa perustellun vastauksen tai tarjouksen antamiseksi korvausvaatimukseen;

14. katsoo, että on harkittava huolellisesti syitä, joista vakuutusyhtiöt eivät ole maksaneet korvauksia, ennen kuin seuraamuksia määrätään, ottaen huomioon etenkin tekijät, jotka eivät riipu vakuutusyhtiöistä; toivoo, että komissio jatkaa kansallisten markkinoiden seurantaa ja tarjoaa apuaan sitä haluaville kansallisille viranomaisille;

15. toistaa, että on tärkeää parantaa kansalaisten luottamusta korvausedustajärjestelmän toimivuutta kohtaan edistämällä sitä julkisilla kampanjoilla ja muilla asianmukaisilla menetelmillä;

16. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan kuluttajien luottamusta edistämällä asianmukaisia toimenpiteitä vakuutustietokeskuksia koskevan tietämyksen ja käytön lisäämiseksi, kuten edellyttämään vakuutuslaitoksia sisällyttämään kyseisessä jäsenvaltiossa toimivan vakuutustietokeskuksen yhteystiedot vakuutussopimukseen liittyvään tietopakettiin;

17. kehottaa lisäksi jäsenvaltioita velvoittamaan vakuutuksenantajat tarjoamaan kuluttajille osana ennen sopimuksen tekemistä annettavaa tietopakettia tietoa siitä, kuinka korvausedustajajärjestelmä toimii ja mitkä sen hyödyt ja edut ovat vakuutetulle osapuolelle;

18. kehottaa komissiota jatkamaan järjestelmän toiminnan valvontaa ja koordinoimaan ja auttamaan tarvittaessa tai silloin, kun kansalliset viranomaiset pyytävät apua;

19. katsoo lisäksi moottoriajoneuvojen vastuuvakuutusten osalta, että oikeudenkäyntikulujen pakollinen korvaaminen haittaisi selkeästi ilman oikeudenkäyntiä tapahtuvan sopimisen käyttämistä, lisäisi mahdollisesti oikeudenkäyntien määrää ja näin ollen johtaisi oikeuslaitoksen työmäärän epäoikeudenmukaiseen kasvuun ja saattaisi horjuttaa olemassa olevia ja kehittyviä vapaaehtoiseen oikeusturvavakuutukseen liittyviä markkinoita;

20. katsoo näin ollen myös, että oikeudenkäyntikulujen pakollisen korvaamisen käyttöönotolla moottoriajoneuvojen vastuuvakuutuksessa olisi enemmän kielteisiä vaikutuksia kuin mahdollisia etuja;

21. pyytää komissiota ryhtymään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tarvittaviin lisätoimiin oikeusturvavakuutuksen sekä muiden vakuutustuotteiden tunnettuuden lisäämiseksi erityisesti uusissa jäsenvaltioissa ja keskittymään kuluttajien tiedottamiseen niistä eduista, joita tarjousten saamisella jostakin vakuutussuojasta ja sen hankkimisella on,

22. katsoo tässä yhteydessä, että kansallisten sääntelyelinten rooli muiden jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen täytäntöönpanossa on ratkaiseva;

23. pyytää näin ollen komissiota vahvistamaan kuluttajansuojaa erityisesti kehottamalla jäsenvaltioita kannustamaan niiden kansallisia sääntelyelimiä ja kansallisia vakuutusyhtiöitä tiedottamaan vapaaehtoisesta oikeusturvavakuutuksesta;

24. katsoo, että ennen moottoriajoneuvovakuutussopimusten tekemistä saatavat tiedot voisivat sisältää tietoa mahdollisuudesta ottaa oikeusturvavakuutus;

25. pyytää jäsenvaltioita suosittelemaan kansallisille sääntelyviranomaisille ja välittäjille, että ne tiedottavat asiakkaille mahdollisista riskeistä ja kuluttajaa mahdollisesti hyödyttävistä vapaaehtoisista vakuutuksista, kuten oikeusturvavakuutuksesta, lisävakuutuksesta ja varkausvakuutuksesta;

26. kehottaa niitä jäsenvaltioita, joilla ei ole vakiintunutta vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä, harkitsemaan muiden jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin perustuvien kyseisten menettelyjen ottamista käyttöön;

27. pyytää, ettei komissio ennakoisi niiden selvitysten tuloksia, jotka Rooma II -asetuksen[1] seurauksena on teetetty henkilövahingoista maksettavien vahingonkorvausten eroista ja joissa saatetaan esittää vakuutuspohjaista ratkaisua ja vastaavasti neljännen liikennevakuutusdirektiivin[2] muuttamista.

28. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40).
• [2]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/26/EY, annettu 16 päivänä toukokuuta 2000, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65).

PERUSTELUT

EU:n sisällä tehtävien automatkojen määrä nousee suhteessa henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Tämä vahvistaa tarvetta selkeälle, täsmälliselle ja toimivalle EU:n tason liikennevakuutuslaille. Ensisijaisena tavoitteena on aina ollut onnettomuuksien uhrien suojelu, mikä edellyttää useiden ongelmien ratkaisua.

Komission kesäkuussa 2007 antamassa kertomuksessa (KOM(2007)0207) tietyistä liikennevakuutuskysymyksistä tarkastellaan useita tärkeitä asioita, kuten neljänteen liikennevakuutusdirektiiviin kuuluvien seuraamussäännösten täytäntöönpanoa ja kyseisten säännösten tehokkuutta, korvausedustajajärjestelmän tehokkuutta ja potentiaalisten tieliikenneonnettomuuksien uhrien hankittavissa olevan vapaaehtoisen oikeusturvavakuutuksen tämänhetkistä saatavuutta.

Komission kertomuksessa käsitellään enimmäkseen yhtä tiettyä neljännen liikennevakuutusdirektiivin säännöstä. Kyseisessä säännöksessä säädetään perustellun tarjouksen antamismenettelystä. Neljännen direktiivin perusteella ulkomailla (tai rajatylittävissä tapauksissa) sattuneiden auto-onnettomuuksien uhreilla on oikeus hakea korvausta asuinmaassaan nimetyltä vakuutuksenantajan korvausedustajalta. Uhrin on saatava vastaus vakuutuksenantajalta kolmen kuukauden kuluessa. Muussa tapauksessa tälle asetetaan seuraamuksia. Komission kertomuksen toisessa osassa käsitellään kysymystä uhrille aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista ja siitä, pitäisikö vahingonaiheuttajan vakuutuksenantajan kattaa ne.

Komissio tutkii edelleen jäsenvaltioiden kansallisia seuraamussäännöksiä ja täytäntöönpanon tehokkuutta markkinamekanismeissa. Tarkoituksena on asettaa seuraamuksia, jos perusteltua vastausta tai tarjousta ei anneta kolmen kuukauden määräajan kuluessa. Komissio on lähettänyt kyselylomakkeet jäsenvaltioille, ja komission asiantuntijat laativat yhteenvetoja tuloksista ja päivittävät taulukkoa, joka kattaa kaikki seuraamukset.

Kansallisten viranomaisten kuulemiset, myös uusissa jäsenvaltioissa, ovat vahvistaneet, että tämänhetkiset seuraamussäännökset ovat asianmukaisia ja että niiden täytäntöönpano on tehokasta kaikkialla EU:ssa. Mietinnössä ehdotetaan, että Euroopan komission pitäisi seurata tilannetta ja koordinoida ja auttaa tarvittaessa kansallisten viranomaisten pyytäessä apua, etenkin sen takia, että muihin EU:n jäsenvaltioihin matkustavien eurooppalaisten määrä on kasvanut nopeasti EU:n sekä Schengen-alueen laajenemisen jälkeen.

Lisäksi tässä mietinnössä ehdotetaan, että seuraamusten asettaminen ja asianmukaisten seuraamusten valitseminen jätetään jäsenvaltioiden harkintavaltaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Näin ollen ei ole tarvetta yhdenmukaistaa kansallisia seuraamussäännöksiä. Jäsenvaltioissa on muodostunut erilaisia järjestelmiä, ja kansalliset sääntelyelimet ovat kansallisilla markkinoillaan parhaassa asemassa takaamaan kuluttajasuojan mahdollisimman korkean tason.

Korvausedustajajärjestelmä tunnetaan kaikissa jäsenvaltioissa. Kaikki jäsenvaltiot ovat perustaneet tietokeskuksia neljännen liikennevakuutusdirektiivin 5 artiklan mukaisesti. Tietokeskuksen tehtävänä on jakaa tietoa kaikille uhreille useampaa kuin yhtä maata koskevissa tieliikenneonnettomuustapauksissa (ajajat, matkustajat ja jalankulkijat) siitä, kuinka he voivat nostaa kanteen toisen maan kansalaista vastaan. Tietokeskus jäljittää tarvittaessa ulkomaisen osapuolen vakuutuksenantajan ja asianomaisen korvausedustajan ulkomaisen rekisterikilven perusteella. Kaikkiin tietokeskuksiin voi yleensä ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla. Lisäksi monet tietokeskukset ovat perustaneet omia internetsivuja tiedottaakseen asiakkaita. Asiaankuuluvaa tietoa päivitetään jatkuvasti. Jos vakuutettu osapuoli ottaa yhteyttä omaan vakuutusyhtiöönsä useampaa kuin yhtä maata koskevassa tieliikenneonnettomuustapauksessa, vakuutusyhtiö usein auttaa häntä hankkimaan asiaankuuluvan tietokeskuksen yhteystiedot.

Kuluttajien luottamusta voitaisiin lisätä, jos jäsenvaltiot löytäisivät asianmukaisia tapoja, joilla kuluttajille voidaan tarjota kansallisten tietokeskusten yhteystietoja silloin, kun on tarvetta lisätietojen antamiseen kuluttajille. Lisäksi osana ennen sopimuksen tekemistä annettavaa tietopakettia kuluttajien pitäisi saada kattavaa tietoa siitä, kuinka korvausedustajajärjestelmä toimii ja mitkä sen hyödyt ja edut ovat vakuutetulle osapuolelle.

Oikeusturvavakuutuksia on saatavilla useimmissa jäsenvaltioissa (paitsi Maltassa ja Kyproksessa). Tilastojen mukaan yli 90 prosenttia kaikista tapauksista sovitaan ilman oikeudenkäyntiä, ja oikeudenkäyntikulut korvataan monissa jäsenvaltioissa. Uusiin jäsenvaltioihin on muodostumassa markkinoita, jotka kasvavat jatkuvasti. Monessa niistä oikeusturvavakuutus on kuitenkin suhteellisen uusi tuote, jota on markkinoitava. Yleisön tietoisuus oikeusturvavakuutuksesta uusissa jäsenvaltioissa on edelleen vähäistä ja siksi tiedotusta asian osalta on lisättävä.

Keskeistä kyseisessä asiassa on se, pitäisikö pakollinen oikeusturvavakuutus ottaa käyttöön koko EU:ssa, vai pitäisikö vapaaehtoinen oikeusturvavakuutus säilyttää luotettavana ja tehokkaana ratkaisuna. Ensimmäinen vaihtoehto tarjoaa joitakin etuja erityisesti kuluttajille uusissa jäsenvaltioissa. Se lisäisi kuluttajien luottamusta etenkin oikeussuojaa haettaessa, koska monet uusien jäsenvaltioiden kuluttajat suhtautuvat varovaisesti suuriin oikeudenkäyntikuluihin. Tämä kuitenkin lisäisi ja vaikeuttaisi tuomioistuinten työtä ja johtaisi vastaavasti viivytyksiin riitojen ratkaisussa, mahdollisesti suurempaan osuuteen aiheettomia korvausvaatimuksia sekä suurempiin vakuutusmaksuihin etenkin maissa, joissa vakuutuksen antajat tällä hetkellä tarjoavat halvempaa suojaa, joka ei vielä sisällä mitään oikeusturvavakuutusta. Vielä tärkeämpää on, että järjestelmä ei kannustaisi korvausvaatimusten käsittelyyn ilman oikeudenkäyntiä. Lisäksi se horjuttaisi oikeusturvavakuutukseen liittyvien markkinoiden tasapainoa. Kaiken kaikkiaan pakolliseen oikeusturvavakuutukseen perustuvan järjestelmän käyttöönoton kielteiset vaikutukset olisivat suurempia kuin mahdolliset edut.

Oikeusturvavakuutuksen tunnettuuden lisäämiseksi tarvitaan lisätoimia erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Kuluttajille pitäisi tiedottaa eduista, joita tarjousten saaminen tästä vakuutussuojasta ja sen hankkiminen merkitsee. Kansallisten sääntelyelinten rooli muiden jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen täytäntöönpanossa on ratkaiseva.

Kansallisten viranomaisten, yksityisten vakuutusalan yritysten ja kuluttajajärjestöjen julkiset kampanjat ovat tärkeitä kansallisten markkinoiden asianmukaisen kehittymisen kannalta. Välittäjät pitäisi velvoittaa kertomaan asiakkaalle mahdollisista riskeistä ja oikeusturvavakuutuksen tarpeesta. Lisäksi niitä jäsenvaltioita, joilla ei ole vakiintunutta vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä, pitäisi kannustaa ottamaan käyttöön muiden jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin perustuvia malleja.

oikeudellisten asioiden valiokunnaN lAUSUNTO (29.5.2008)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

tietyistä liikennevakuutuskysymyksistä
(2007/2258(INI))

Valmistelija: Giuseppe Gargani

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että autolla ylitetään maiden rajat yhä useammin, mikä johtuu ihmisten vapaasta liikkumisesta Euroopassa, ja että tämän vuoksi tarvitaan entistäkin enemmän selkeää ja toimivaa säännöstöä tieliikenneonnettomuuksien uhrien suojelemiseksi,

B.  ottaa huomioon, että tällä hetkellä jäsenvaltioilla on erilaisia järjestelmiä liikennevakuutuksia koskevissa kysymyksissä, minkä vuoksi komission on analysoitava tilanne kansallisten viranomaisten avustuksella,

C. ottaa huomioon, että kansallisten viranomaisten kuulemiset, myös uusissa jäsenvaltioissa, ovat vahvistaneet nykyisten seuraamusten olevan asianmukaisia ja niiden täytäntöönpanon olevan tehokasta kaikkialla Euroopan unionissa,

D. ottaa huomioon, että arvioidessaan, miten hyvin kansalaiset tuntevat korvausedustajajärjestelmän, komissio kuuli ainoastaan jäsenvaltioita ja vakuutusalan edustajia eikä onnistunut lähestymään riittävästi kansalaisia ja kuluttajajärjestöjä eli niitä osapuolia, joille on kaikkein tärkeintä, että järjestelmä toimii asianmukaisesti,

1.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan seuraamusten tehokkuuden tapauksessa, jossa ei ole noudatettu kolmen kuukauden määräaikaa perustellun vastauksen tai tarjouksen antamiseksi korvausvaatimukseen;

2.  katsoo, että on harkittava huolellisesti syitä, joista vakuutusyhtiöt eivät ole maksaneet korvauksia, ennen kuin seuraamuksia määrätään, ottaen huomioon etenkin tekijät, jotka eivät riipu vakuutusyhtiöistä; toivoo, että komissio jatkaa kansallisten markkinoiden seurantaa ja tarjoaa apuaan sitä haluaville kansallisille viranomaisille;

3.  kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan tarvittavat tiedot korvausedustajajärjestelmästä, mukaan lukien luettelon edustajista kaikissa jäsenvaltioissa; pyytää vakuutusyhtiöitä täsmentämään ennen sopimuksen tekemistä annettavissa tiedoissa järjestelmän toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja siitä aiheutuvat edut sekä etenkin suosimaan yhteyksiä eri jäsenvaltioihin perustettuihin tietokeskuksiin;

4.  pyytää, ettei komissio ennakoisi niiden selvitysten tuloksia, jotka Rooma II ‑asetuksen[1] seurauksena on teetetty henkilövahingoista maksettavien vahingonkorvausten eroista ja joissa saatetaan esittää vakuutuspohjaista ratkaisua ja vastaavasti neljännen liikennevakuutusdirektiivin[2] muuttamista;

5.  kehottaa Euroopan komissiota kehittämään vaihtoehtoisia korvausvaatimuksiin liittyviä riidanratkaisumenetelmiä, kuten suorakorvausjärjestelmän käyttäminen, ja ottamaan tällaiset menetelmät käyttöön muiden jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen perusteella;

6.  pitää suotavana säilyttää oikeudenkäyntikuluja varten otettava vakuutus vapaaehtoisena, jotta kunnioitetaan eri kansallisten markkinoiden erityispiirteitä; toivoo, että jäsenvaltiot ja Euroopan komissio suosivat tällaisista vakuutusmuodoista tiedottamista asianmukaisilla tiedotuskampanjoilla ja kannustavat vastaavanlaisen palvelun vapaaseen tarjoamiseen, niin että tuetaan muissa jäsenvaltioissa hyväksi havaittujen käytäntöjen mukaisten mallien levittämistä muualle.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	29.5.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Carlo Casini, Bert Doorn, Monica Frassoni, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Neena Gill, Piia-Noora Kauppi, Katalin Lévai, Antonio Masip Hidalgo, Manuel Medina Ortega, Aloyzas Sakalas, Francesco Enrico Speroni, Diana Wallis, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Sharon Bowles, Luis de Grandes Pascual, Sajjad Karim, Georgios Papastamkos, Jacques Toubon

• [1]  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40).
• [2]  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/26/EY, annettu 16 päivänä toukokuuta 2000, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä (EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65).

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	3.6.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 12
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Charlotte Cederschiöld, Gabriela Creţu, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Martí Grau i Segú, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Edit Herczog, Iliana Malinova Iotova, Graf Alexander Lambsdorff, Lasse Lehtinen, Toine Manders, Arlene McCarthy, Nickolay Mladenov, Zita Pleštinská, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Leopold Józef Rutowicz, Salvador Domingo Sanz Palacio, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Marianne Thyssen, Barbara Weiler
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Emmanouil Angelakas, Giovanna Corda, Jan Cremers, Joel Hasse Ferreira, Filip Kaczmarek, Manuel Medina Ortega
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Dragoş Florin David, Jean-Paul Gauzès, Sirpa Pietikäinen