MIETINTÖ aiheesta "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)"

17.6.2008 - (2007/2252(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Frédérique Ries

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aiheesta "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)"

(2007/2252(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle "Väliarvio Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)" (KOM(2007)0314),

–   ottaa huomioon 23. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta (2004–2010)[1],

–   ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) 27. heinäkuuta 2007 julkaiseman raportin "Principles for evaluating health risks in children associated with exposure to chemicals" (Kemikaaleille altistumisesta lasten terveydelle aiheutuvien riskien arviointiperiaatteet),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 152 ja 174 artiklan säännökset, joiden tavoitteena on taata ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoinen suojelu,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 23. lokakuuta 2007 tekemän päätöksen N:o 1350/2007/EY toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (2008–2013)[2],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6‑0260/2008),

A. ottaa huomioon, että vuodesta 2003 Euroopan unionin terveydensuojelupolitiikka on perustunut terveys-, ympäristönsuojelu- ja tutkimusalojen välisen yhteistyön tiivistämiseen, minkä perusteella voidaan toivoa, että ajan mittaan saadaan aikaan yhtenäinen ja integroitu eurooppalainen ympäristöterveysstrategia,

B.  katsoo, että unionin ensimmäisen ympäristöterveystoimintasuunnitelman (2004–2010) (KOM(2004)0416) puitteissa toteutettujen tärkeimpien toimien, eli indikaattorien laatimisen, kokonaisvaltaisen seurannan kehittämisen, asiaankuuluvien tietojen keräämisen ja arvioinnin sekä tutkimuksen moninkertaistamisen avulla on mahdollista ymmärtää paremmin saastumisen lähteiden ja terveysvaikutusten välistä yhteyttä, mutta kyseiset toimet ovat tunnetusti riittämättömiä yhä lisääntyvien ympäristötekijöihin liittyvien sairauksien vähentämiseksi,

C. katsoo, että mainitusta toimintasuunnitelmasta on lähes mahdotonta tehdä väliarviota, koska sillä ei ole minkäänlaista selvää ja määrällisesti ilmaistua tavoitetta ja lisäksi suunnitelmalle osoitettua kokonaisbudjettia on edelleen vaikea määritellä ja se ei ehdottomasti ole riittävä suunnitelman tehokasta edistämistä varten,

D. katsoo, että koska terveysalan toimintaohjelman (2008–2013) tavoitteena on erityisesti puuttua perinteisiin terveyden taustatekijöihin kuten ravintoon, tupakointiin sekä alkoholin ja huumeiden käyttöön, tässä toimintasuunnitelmassa (2004–2010) tulisi keskittyä tiettyihin uusiin terveyshaasteisiin ja lisäksi olisi puututtava ratkaiseviin terveyteen vaikuttaviin ympäristötekijöihin kuten ulko- ja sisäilman laatuun, sähkömagneettisiin aaltoihin, nanohiukkasiin ja erityistä huolta aiheuttaviin kemikaaleihin (syöpää tai perimän muutoksia aiheuttaviksi taikka lisääntymiselle vaarallisiksi luokitellut aineet (CMR), hormonaaliset haitta-aineet) sekä ilmastonmuutoksesta aiheutuviin terveysriskeihin,

E.  ottaa huomioon, että hengityselinsairaudet ovat kuolemantapauksien määrän, ilmaantuvuuden, esiintyvyyden sekä aiheuttamiensa kustannuksien suhteen unionissa toisella sijalla oleva sairausryhmä, että ne ovat alle viisivuotiaitten lasten yleisin kuolinsyy ja että ne yleistyvät edelleen erityisesti ulko- ja sisäilman saastumisen vuoksi,

F.  katsoo, että erityisesti pienhiukkasista ja alailmakehän otsonista johtuva ilman pilaantuminen on merkittävä uhka terveydelle ja vaikuttaa lapsen normaaliin kehitykseen sekä laskee eliniänodotetta unionissa[3],

G. katsoo, viitaten kaupunkien ympäristöterveyttä koskevaan kysymykseen ja erityisesti sisäilman laatuun, että yhteisön on – toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen – tehostettava toimiaan sisäilman saastumisen torjumiseksi, sillä eurooppalaiset viettävät keskimäärin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa,

H. ottaa huomioon, että vuosina 2004 ja 2007 järjestetyissä ympäristöä ja terveyttä käsitelleissä WHO:n ministerikokouksissa korostettiin kemiallisten saasteiden monitahoisen yhteisvaikutuksen ja tiettyjen sairauksien ja kroonisten tautien välistä yhteyttä erityisesti lasten kohdalla; ottaa huomioon, että nämä huolet esiintyvät myös Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman UNEP:n sekä hallitustenvälisen kemikaalifoorumin (IFCS) virallisissa asiakirjoissa,

I.   ottaa huomioon, että on yhä enemmän tieteellisiä todisteita, joiden mukaan tietyt syövät, kuten sappirakon syöpä, luusyöpä, keuhkosyöpä, ihosyöpä, rintasyöpä ja muut, eivät aiheudu ainoastaan kemiallisten aineiden, säteilyn ja ilmassa olevien hiukkasten vaikutuksista vaan myös muista ympäristötekijöistä,

J.   katsoo, että näiden ympäristöterveysalan ongelmallisten kehityskulkujen lisäksi viime vuosina on ilmestynyt uusia sairauksia tai oireita, kuten monikemikaaliyliherkkyys, amalgaamioireyhtymä, yliherkkyys sähkömagneettiselle säteilylle, sairas rakennus ‑oireyhtymä sekä lasten tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (Attention deficit and hyperactivity syndrome),

K. ottaa huomioon, että ennalta varautumisen periaate on nimenomaisesti sisältynyt perustamissopimukseen vuodesta 1992 ja että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen täsmentänyt kyseisen periaatteen sisältöä ja sen merkitystä yhteisön oikeudessa yhtenä yhteisön ympäristön ja terveyden alalla harjoittaman suojelupolitiikan kulmakivistä[4],

L.  katsoo, että 2. helmikuuta 2000 julkaistussa komission tiedonannossa ennalta varautumisen periaatteesta (KOM(2000)0001) esitetyt kriteerit ovat äärimmäisen rajoittavia tai epäkäytännöllisiä,

M. ottaa huomioon, että ihmisten biomonitorointi on tärkeä väline arvioitaessa, missä määrin Euroopan väestö altistuu saastumisen vaikutuksille, sekä parlamentin useaan kertaan toistaman ja edellä mainitussa 23. helmikuuta 2005 annetun päätöslauselman 3 kohdassa sekä 20. joulukuuta 2007 kokoontuneen ympäristöasioiden neuvoston päätelmissä ilmaistun tahdon kiirehtiä unionin laajuisen biomonitorointijärjestelmän luomista,

N. katsoo olevan yleisesti tunnustettua, että ilmastonmuutos voi lisätä merkittävästi tiettyjen sairauksien vakavuutta ja ilmaantuvuutta ja että etenkin helleaallot, tulvat ja metsäpalot, jotka ovat unionin yleisimpiä luonnonkatastrofeja, voivat johtaa sairauksien, puutteellisen puhtaanapidon ja kuolemantapauksien lisääntymiseen, ja samalla tunnustaa ilmastonmuutosta lieventävien toimien suotuisat vaikutukset terveyteen,

O. katsoo, että ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisten terveyteen, muun muassa edistämällä tiettyjen tartunta- ja loistautien kehittymistä pääasiassa sen vuoksi, että ilman lämpötilan ja kosteuden muutokset vaikuttavat ekosysteemeihin, eläimiin, kasveihin, hyönteisiin, loiseläimiin, alkueläimiin, mikrobeihin ja viruksiin,

P.  katsoo, että Euroopan parlamentin ja neuvoston 23. lokakuuta 2000 yhteisön vesipolitiikan puitteista antama direktiivi 2000/60/EY[5] ja sen tytärdirektiivit sisältävät selkeät säännökset hyvälaatuisten vesialueiden säilyttämisestä ja parantamisesta,

Q. katsoo, että ympäristölääketiede on uusi lääketieteen ala, jonka perustana oleva yliopisto-opetus on vielä liian hajanaista ja epätasaista eri jäsenvaltioissa ja jota näin ollen on syytä tukea ja edistää Euroopan unionissa,

R.  ottaa huomioon, että yhä useampi henkilö kärsii ympäristötekijöiden vuoksi ja katsoo, että epidemiologioita on kehitettävä, jotta saadaan kokonaiskuva ympäristötekijöistä kokonaan tai osittain johtuvista sairauksista,

1.  antaa tunnustuksen niille ponnistuksille, joita komissio on toimintasuunnitelman käynnistämisestä vuonna 2004 lähtien toteuttanut pääasiassa ympäristöterveyttä koskevan tietoketjun parantamiseksi, ympäristöterveystutkimuksen integroimiseksi ja tehostamiseksi EU:ssa sekä yhteistyön lisäämiseksi erikoistuneiden kansainvälisten organisaatioiden kuten WHO:n kanssa;

2.  katsoo kuitenkin, että tällaisessa toimintasuunnitelmassa on jo itsessään osittaisen epäonnistumisen siemen, koska sillä on tarkoitus ainoastaan tukea jo olemassa olevia yhteisön politiikkoja, koska se ei perustu ehkäisevään politiikkaan, jolla pyritään vähentämään ympäristötekijöihin liittyviä sairauksia, ja koska sillä ei ole minkäänlaista selvää ja määrällisesti ilmaistua tavoitetta;

3.  kiinnittää komission huomion siihen, että WHO:n johdolla on jo toteutettu ohjelma, jonka yhteydessä WHO:n jäsenvaltiot laativat omat kansalliset ja paikalliset ympäristöterveysalan toimintasuunnitelmansa, joihin sisältyi erityisiä tavoitteita ja täytäntöönpanosuunnitelmia; suosittaa komissiolle näin ollen, että se käyttäisi kyseistä WHO:n ohjelmaa mahdollisena mallina, jota voitaisiin myös hyödyntää esimerkkinä unionille tulevaisuudessa;

4.  pahoittelee syvästi, että komissio ja tarkemmin sanottuna sen tutkimuksen pääosasto ei ole varmistanut ihmisten biomonitoroinnin alalla riittävää rahoitusta vuodeksi 2008, jotta unionissa saataisiin aikaan yhtenäinen lähestymistapa biomonitorointiin, kuten komissio on luvannut jäsenvaltioille ja parlamentille;

5.  kehottaa samoin komissiota vuoteen 2010 mennessä vastaamaan kahteen vuonna 2004 itselleen asettamaansa keskeiseen tavoitteeseen, eli yhtäältä kansalaisten valistamiseen ympäristön saastumisesta ja sen terveysvaikutuksista ja toisaalta unionin riskientorjuntapolitiikan uudelleentarkasteluun ja mukauttamiseen, ja vahvistamaan sekä toteuttamaan kyseisiä tavoitteita koskevan viestintästrategian;

6.  suosittelee vahvasti, että komissio ja jäsenvaltiot täyttäisivät yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevat velvollisuutensa;

7.  painottaa, että arvioidessa ympäristötekijöiden vaikutuksia terveyteen on ennen kaikkea otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät kuten raskaana olevat naiset, vastasyntyneet lapset, lapset ja ikääntyneet ihmiset;

8.  vaatii, että herkimmin saasteille altistuvat haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät otetaan erityisesti huomioon ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla vähennetään altistumista sisäilman epäpuhtauksille terveysasemilla ja kouluissa asianmukaisen sisätilojen ilmanlaadun hallinnan avulla;

9.  vaatii, että laatiessaan ehdotuksia nykyisen lainsäädännön muuttamisesta komissio ei lieventäisi lainsäädäntöä eturyhmien tai alueellisten tai kansainvälisten järjestöjen painostuksen vuoksi;

10. muistuttaa, että unionin on sovellettava yhtäjaksoisesti dynaamista ja joustavaa menettelytapaa toimintasuunnitelmaan; katsoo siksi, että on ensisijaisen tärkeää hankkia ympäristöterveyden alalla erityistä asiantuntemusta, joka perustuu alan avoimeen, monitieteelliseen ja ristiriitaiseen luonteeseen ja antaa näin mahdollisuuden vastata suuren yleisön epäluuloon virastoja ja virallisia asiantuntijakomiteoita kohtaan; muistuttaa, että on tärkeää parantaa terveysalan asiantuntijoiden koulutusta erityisesti vaihtamalla parhaita käytäntöjä yhteisön tasolla;

11. korostaa, että viime vuosina on ympäristöpolitiikan alalla saavutettu todellista edistystä esimerkiksi ilman saastumisen vähentämisessä, vesien laadun parantamisessa, jätteiden keräys- ja kierrätyspolitiikassa, kemikaalien valvonnassa ja lyijyä sisältävän bensiinin kieltämisessä, mutta toteaa samalla, että unionin politiikalle on edelleen tunnusomaista kokonaisvaltaisen ja ehkäisevän strategian sekä ennalta varautumisen periaatteen soveltamisen puute;

12. kehottaa näin ollen komissiota tarkistamaan edellä mainitussa ennalta varautumisen periaatetta koskevassa tiedonannossa esitetyt kriteerit Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, jotta tämä väliaikaisiin ja oikeasuhtaisiin toimenpiteisiin perustuva toiminta- ja turvallisuusperiaate olisi unionin ympäristöterveysalan politiikkojen keskeinen elementti;

13. katsoo, että tuotteen vaarattomuutta koskevan todistustaakan kääntäminen tuottajalle tai maahantuojalle mahdollistaisi ehkäisemiseen perustuvan politiikan edistämisen, josta säädetään 18. joulukuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) ja Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta[6], sekä kehottaa komissiota ulottamaan tämän yhteisön lainsäädännön velvoitteen koskemaan kaikkia tuotteita; katsoo, että toimintasuunnitelmassa olisi vältettävä eläinkokeiden lisäämistä ja huomioitava yksityiskohtaisesti vaihtoehtoisten menetelmien kehittäminen ja käyttö;

14. pyytää toistamiseen komissiota ryhtymään mahdollisimman pian sisäilman laatua koskeviin konkreettisiin toimiin, joiden avulla voitaisiin taata sisätilojen turvallisuuden ja terveellisyyden korkeatasoinen suojelu, erityisesti neuvoston 21. joulukuuta 1988 rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä antaman direktiivin 89/106/ETY[7] tarkistuksen yhteydessä ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla lisätään rakennusten energiatehokkuutta sekä laitteisiin ja irtaimistoon sisältyvien kemiallisten aineiden turvallisuutta ja vaarattomuutta;   

15. suosittelee, että vähentääkseen ympäristön haitallisia vaikutuksia terveydelle komissio vetoaisi jäsenvaltioihin veroalennusten ja/tai muiden taloudellisten kannustimien avulla, jotta ne yrittäisivät saada markkinoiden toimijat kiinnostumaan sisäilman laadun parantamisesta ja sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen vähentämisestä rakennuksissaan, sivuliikkeissään ja -konttoreissaan;

16. suosittelee, että komissio laatii asianmukaiset vähimmäisvaatimukset rakennettavien uusien rakennusten sisäilman laadun varmistamiseksi;

17. suosittelee, että myöntäessään yksittäisille hankkeille Euroopan unionin tukea komissio arvioisi niiden vaikutukset sisäilman laatuun, sähkömagneettiselle säteilylle altistumiseen ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien terveyteen samalla tavalla kuin se huomioi ympäristönsuojelua koskevat perusteet;

18. vaatii, että vedessä olevien prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormit määritetään uusimman tieteellisen tietämyksen perusteella ja päivitetään säännöllisesti ajantasaisen tieteellisen näkemyksen mukaisesti;

19. korostaa, että eräissä jäsenvaltioissa on menestyksekkäästi otettu käyttöön liikkuvia analyysilaboratorioita eli ns. "vihreitä ambulansseja", jotka voivat tehdä nopeasti luotettavan diagnoosin julkisten ja yksityisten tilojen sisäilman saastumisesta; katsoo, että komissio voisi edistää tätä käytäntöä niissä jäsenvaltioissa, joissa ei vielä ole otettu käyttöön tätä saastuneella alueella toteutettavan suoran toiminnan mallia;

20. on huolissaan siitä, että lainsäädännöstä puuttuu erityiset säännökset nanohiukkasia sisältävien kuluttajatuotteiden turvallisuuden varmistamiseksi ja että komissio ei suhtaudu vakavasti tarpeeseen arvioida nanohiukkasia sisältäviä kuluttajatuotteita koskevat sääntelypuitteet, kun otetaan huomioon, että markkinoille tulee yhä enemmän nanohiukkasia sisältäviä kuluttajatuotteita;

21. suhtautuu varsin vakavasti sähkömagneettisia kenttiä koskevaan kansainväliseen Bio-Initiative-raporttiin[8], jossa tehdään yhteenveto yli 1 500 tätä aihetta koskevasta tutkimuksesta ja jonka päätelmissä mainitaan matkapuhelimien päästöjen, UMTS-Wifi-Wimax-Bluetooth-teknologian sekä langattomien kiinteiden puhelinliittymien (DECT) päästöjen aiheuttamat terveysvaarat;

22. toteaa, että väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen raja-arvot ovat vanhentuneet, sillä niitä ei ole mukautettu väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12. heinäkuuta 1999 annetun neuvoston suosituksen 1999/519/EY[9] jälkeen eikä niissä selvästikään oteta huomioon tieto- ja viestintäteknologian kehitystä, Euroopan ympäristöviraston antamia suosituksia eikä esimerkiksi Belgiassa, Italiassa ja Itävallassa käyttöön otettuja tiukempia päästönormeja tai käsitellä heikommassa asemassa olevia ryhmiä, kuten raskaana olevia naisia, vastasyntyneitä vauvoja ja lapsia;

23. suhtautuu hyvin vakavasti ilmaston lämpenemisen unionin alueella aiheuttamiin moniin terveysuhkiin ja kehottaa tehostamaan yhteistyötä WHO:n, kansallisten valvontaviranomaisten, komission ja tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen välillä, jotta voidaan vahvistaa ennakkovaroitusjärjestelmää ja siten rajoittaa ilmastonmuutoksen kielteisiä terveysvaikutuksia;

24. painottaa, että tälle toimintasuunnitelmalle olisi eduksi, että toimet laajennettaisiin koskemaan ilmastonmuutoksen terveydelle aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia työstämällä yhteisön tasolla tarvittavia tehokkaita sopeuttamistoimia, kuten

     – järjestelmälliset koulutusohjelmat ja yleisön tiedottaminen;

     – ilmastonmuutoksen sopeuttamistoimenpiteiden yhdistäminen kansanterveyttä koskeviin strategioihin ja ohjelmiin, jotka liittyvät esimerkiksi tarttuviin tai muihin tauteihin, työterveyteen ja ihmisten terveydelle vaarallisiin eläintauteihin;

     – asianmukainen seuranta, jonka tavoitteena on havaita tautien puhkeaminen ajoissa;

     – terveyteen liittyvät varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmät;

     – ympäristötiedon valvontaverkostojen koordinointi tautien puhkeamista valvovien verkostojen kanssa;

25. pahoittelee, että tiedonannon "Kaksi kertaa 20 vuonna 2020 – Ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle" (KOM(2008)0030) nykyisessä kustannus-hyöty-vaikuttavuusanalyysissä otetaan huomioon ainoastaan ilman epäpuhtauksien vähentämisestä saadut terveyshyödyt, mikäli kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota takaamaan, että eritasoisista vähennystavoitteista (hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) suositusten mukaan kotimaan päästöjä on vähennettävä 25–40 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöjä mahdollisesti 50 prosenttia tai enemmän vuoteen 2020 mennessä) terveydelle koituvia muita lisähyötyjä tutkitaan kiireellisesti ja että komissio laatii niistä vaikutustenarvioinnin;

26. kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota mielenterveyttä koskevaan vakavaan ongelmaan, joka ilmenee unionissa tehtyjen itsemurhien lukumäärästä, ja käyttämään enemmän resursseja asianmukaisten ehkäisystrategioiden ja terapioiden kehittämiseen;

27. tuo uudelleen esille sen, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava WHO:n ympäristöä ja lasten terveyttä koskevaa eurooppalaista suunnitelmaa (CEHAPE) edistämällä sitä unionin ja kahdenvälisen kehitysyhteistyön yhteydessä ja edistämällä vastaavia prosesseja muualla kuin WHO:n Euroopan alueella;

28. kehottaa komissiota sisällyttämään toiseen toimintasuunnitelmaansa SCALE-aloitteen (Science, Children, Awareness, Legal instrument, Evaluation), joka liittyy epäpuhtauksille altistumisen vähentämiseen Euroopan ympäristöterveysstrategian säännösten mukaisesti (KOM(2003)0338);

29. vaatii komissiota parantamaan ja tarjoamaan sellaisia välineitä, jotka auttavat innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä ja edistämistä kuten Lissabonin strategian yhteydessä on painotettu, jotta voitaisiin vähimmäistää ympäristön stressitekijöistä johtuvat merkittävimmät terveysriskit;

30. kehottaa painokkaasti neuvostoa tekemään viipymättä päätöksen ehdotuksesta asetukseksi unionin solidaarisuusrahastosta, sillä parlamentti on esittänyt kantansa asiaan jo 18. toukokuuta 2006[10]; katsoo, että ehdotettu asetus, joka muun muassa alentaa kynnystä unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoon, antaa mahdollisuuden puuttua tehokkaammin, joustavammin ja nopeammin luonnonkatastrofien tai ihmisten toiminnasta johtuvien katastrofien aiheuttamiin vahinkoihin; katsoo, että tällainen rahoitusväline on erittäin tärkeä, varsinkin koska luonnonkatastrofien odotetaan myös lisääntyvän tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen takia;

31. katsoo, että pk-yrityksillä on ratkaiseva taloudellinen asema Euroopassa, ja suosittelee siksi, että komissio tarjoaisi teknistä tukea pk-yrityksille tehdäkseen niille mahdolliseksi sitovien ympäristöterveyttä koskevien säännösten noudattamisen, tukeakseen niitä siinä ja kannustaakseen niitä toteuttamaan lisäksi muita ympäristöterveyden ja yritysten toiminnan kannalta suotuisia muutoksia;

32. suosittaa, että komissio harkitsee vuotta 2010 sekä ympäristöterveystoimintasuunnitelman toista vaihetta varten aloitteidensa uudelleenkeskittämistä haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin ja laatii uusia riskinarviointimenetelmiä, joissa otetaan huomioon keskeisenä seikkana lasten, raskaana olevien naisten ja ikääntyneiden ihmisten erityinen haavoittuvuus;

33. kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan ehkäisy- ja varovaisuusperiaatteiden hyödyt ja kehittämään sekä toteuttamaan työkaluja, joiden avulla voidaan ennakoida mahdolliset ympäristö- ja terveysuhat ja varautua niihin; suosittaa, että komissio arvioi toimintasuunnitelman toisesta vaiheesta aiheutuvat kulut ja varautuu asianmukaiseen rahoitukseen, jolla katetaan useampia käytännön toimenpiteitä, joilla torjutaan ympäristön haitallisia vaikutuksia terveydelle ja toteutetaan ehkäisy- ja varovaisuustoimenpiteitä;

34. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja WHO:lle.

• [1]  EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 264.
• [2]  EUVL L 301, 20.11.2007, s. 3.
• [3]  Euroopan ympäristö – Neljäs arviointi, synteesi, Euroopan ympäristökeskus (10. lokakuuta 2007).
• [4]  Asiassa C-192/01, komissio v. Tanska, 23. syyskuuta 2003 annettu tuomio, Kok. 2003, s. I-9693; asiassa C-127/02, Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee v. Nederlandse Vereniging tot Bescherming van Vogels, 7. syyskuuta 2004 annettu tuomio, Kok. 2004, s. I-7405.
• [5]  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2008/32/EY (EUVL L 81, 20.3.2008, s. 60).
• [6]  EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1; oikaistu toisinto EUVL L 136, 29.5.2007, s. 3.
• [7]  EYVL L 40, 11.2.1989, s. 12. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).
• [8]  Riippumaton tutkijaryhmä julkaisi raportin 31. elokuuta 2007. Ks. lähemmin: www.bioinitiative.org
• [9]  EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59.
• [10]  EUVL C 297 E, 7.12.2006, s. 331.

PERUSTELUT

Tausta

Euroopan parlamentti hyväksyi 23. helmikuuta 2005 murskaavalla ääntenenemmistöllä (576 ääntä puolesta ja 48 vastaan) päätöslauselman ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta vuosiksi 2004–2010.

Päätöslauselman sävy oli vähintään kriittinen Euroopan komissiota kohtaan, ja se perustui siihen yksinkertaiseen toteamukseen, että kun kyse on toimintasuunnitelmasta, tavoitteeksi ei voida asettaa vain tutkimuksen lisäämistä ja yhä uusien tietojen keräämistä!

Parlamentin täysistunto oli samaa mieltä esittelijän kanssa ja katsoi, että komission toimintasuunnitelman ensimmäiselle vaiheelle 2004–2010 asettama ensisijainen tavoite, ympäristösaasteiden vaikutusta terveyteen koskevan tiedon hankinnan parantaminen, on kyllä kiitettävä mutta täysin riittämätön. Näin siis siitä huolimatta, että yhä useammissa kokoelmissa, tutkimuksissa ja tieteellisten tutkimusten tiivistelmissä tuodaan esiin ympäristötekijöille altistumisen sekä nyt käsillä olevassa tiedonannossa mainittujen neljän ensisijaisen sairauden välinen korrelaatio; nämä sairaudet ovat astma ja lasten allergiat, neurologiset kehityshäiriöt, syövät ja hormonitoiminnan häiriöt.

Sattumalta tämä toimintasuunnitelma julkaistiin muutama kuukausi sen jälkeen, kun 52 Euroopan alueen ympäristö- ja terveysministeriä olivat WHO:n Budapestissa kesäkuussa 2004 järjestämässä konferenssissa antaneet asiaan liittyvän kunnianhimoisen julkilausuman.

Kun tämän lisäksi otetaan huomioon joissakin jäsenvaltiossa (Benelux-maat, Ranska, Saksan osavaltiot) jo käynnistetyt toimintasuunnitelmat (joilla on usein selvät ja määrälliset tavoitteet), Euroopan parlamentin esittämät varaukset on helppo ymmärtää.

Parlamentti puolestaan halusi antaa toimintasuunnitelmalle todellisen sysäyksen ja esitti joukon suosituksia, jotka koskivat lähinnä seuraavia seikkoja:

1.     ennalta varautumisen periaate poliittisena toimintakeinona, sillä on todettava, että EU:ssa tätä turvallisuusperiaatetta julistetaan usein mutta sovelletaan harvoin;

2.     unionin laajuisen biomonitorointijärjestelmän perustaminen helpottamaan saasteiden ja terveysvaikutusten välisien vuorovaikutuksen mittaamista;

3.     sisäilman saastumisen torjunta; komissiota kehotettiin etenkin luokittelemaan tupakansavu syöpää aiheuttavien aineiden 1 luokkaan ja sitä pyydettiin nimenomaisesti julkaisemaan sisäilman laatua koskeva vihreä kirja;

4.     tavoitteita vastaava rahoitus seitsemännestä tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmasta (päätöslauselmassa mainittu määrä oli yli 300 miljoonaa euroa) sekä toimintasuunnitelman yhteensovittaminen kansanterveysalan toimintaohjelman (2003–2008) kanssa.

Kolme vuotta myöhemmin useimmat näistä prioriteeteista ovat yhä ajankohtaisia.

Syy tähän on se, että Euroopan komissio on pitänyt kiinni omasta asialistastaan ja halunnut ennen muuta saavuttaa tuloksia itse ensisijaisiksi asettamillaan aloilla eli pääasiassa ympäristöterveyttä koskevan tietoketjun parantamissa, EU:n ympäristöterveystutkimuksen integroimisessa ja tehostamisessa sekä yhteistyön lisäämisessä erikoistuneiden kansainvälisten organisaatioiden kuten WHO:n kanssa.

Esittelijä panee kuitenkin tyytyväisenä merkille, että yli 38 ympäristöterveysalan hanketta on saanut arviolta yhteensä yli 200 miljoonaa euroa rahoitusta kuudennesta tutkimuksen puiteohjelmasta.

On vaikeaa arvioida toimintasuunnitelmaa, joka ei vastaa nimeään

Komission alun perin suunnittelemista 13 toimesta vain neljä sisälsi erityisiä tarkkaan rajattuja toimenpiteitä:

–         Toimi 10: Ammattilaisten koulutuksen edistäminen ja ympäristöterveysalan organisatoristen valmiuksien parantaminen

–         Toimi 11: Käynnissä olevien riskintorjuntatoimenpiteiden yhteensovittaminen ja niiden kohdistaminen ensisijaisiin sairauksiin

–         Toimi 12: Sisäilman laadun parantaminen

–         Toimi 13: Sähkömagneettisiin kenttiin liittyvän tutkimuksen seuraaminen.

Esittelijä ilmaisi jo vuonna 2005 tyytyväisyytensä siihen, että komissio oli toimen 12 puitteissa puuttunut asianmukaisesti passiivisen tupakoinnin ongelmaan.

Muiden toimien osalta ja toteutettujen toimien epätarkkuuden vuoksi väliarviota on syytä käsitellä kysymysten avulla pitäen samalla mielessä, että esittelijä esittää erityisiä huomautuksia toimista 12 ja 13:

Onko olemassa toimia, joilla pyritään edistämään ympäristölääketieteen koulutusta ja helpottamaan tämän erikoisalan tutkintotodistusten tunnustamista EU:ssa?

Sikäli kun hormonaaliset haitta-aineet eivät kuulu REACH-lupamenettelyn piiriin, mihin toimiin pilottihankkeen lisäksi komissio on ryhtynyt taatakseen näiden aineiden todellisen valvonnan?

Arvioinnin puolueettomuuden nimissä on toki tunnustettava, että kuluneiden kolmen ja puolen vuoden aikana unioni on saavuttanut konkreettisia tuloksia erilaisten saastumisen muotojen torjunnassa. Näistä voidaan mainita yli 10 000 kemikaalin valvonta REACH-asetuksen avulla, uusi ilmanlaatua koskeva lainsäädäntö sekä torjunta-aineita koskeva lainsäädäntö- ja strategiapaketti.

Saman puolueettomuuden nimissä on kuitenkin todettava myös, että unionin politiikalle on edelleen tunnusomaista kokonaisvaltaisen ja ehkäisevän strategian sekä ennalta varautumisen periaatteen soveltamisen puute.

Ennalta varautumisen periaate: ei nollatoleranssia eikä nollasoveltamista

Esittelijä toteaa pahoitellen, että tätä vuonna 1992 unionin perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohtaan kirjattua sivistyneen maailman periaatetta julistetaan usein, se sivuutetaan joskus eikä sitä sovelleta juuri koskaan.

Ennalta varautumisen periaatetta ei ole yhteisön viimeaikaisessa lainsäädännössä pantu täytäntöön lukuun ottamatta sitä merkittävää poikkeusta, että neuvosto ja parlamentti kielsivät kesäkuussa 2005 kuuden ftalaatteihin kuuluvan aineen käytön lasten leluissa. Silti tarvittiin homeeriset mittasuhteet saanut yli kymmenen vuoden taistelu, ennen kuin näiden CMR-aineiden käyttö tähän nimenomaiseen tarkoitukseen saatiin lopullisesti kiellettyä.

Tästä syystä esittelijä suhtautuu epäillen siihen, onko ennalta varautumisen periaatteen käytölle tarkoituksenmukaista asettaa niin tiukat kriteerit kuin komissio esittää 2. helmikuuta 2000 antamassaan tiedonannossa.

Kaikki, tutkimuksen riippuvuudesta ja riskinhallinnasta erilaisten mahdollisten toimien tutkimiseen ja tieteellisen epävarmuuden asteen määrittämiseen joka vaiheessa sekä kustannus-hyötysuhteen selvittämiseen, näyttää tähtäävän siihen, että monimutkainen, hierarkkinen ja loputon menettely tekee ennalta varautumisen periaatteen soveltamisesta mahdotonta.

Tämän toteamuksen vuoksi esittelijä ehdottaa päätöslauselman 7 kohdassa 2. helmikuuta 2000 julkaistun tiedonannon täydellistä tarkistusta ennakolta varautumisen periaatteen henkiin herättämiseksi. Tämä ehdotus perustuu myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, sillä tuomioistuin on useaan otteeseen täsmentänyt kyseisen periaatteen sisältöä ja sen merkitystä yhteisön oikeudessa yhtenä yhteisön ympäristön ja terveyden alalla harjoittaman suojelupolitiikan kulmakivistä[1].

Sisäilman saastuminen: erityisen kavala terveysuhka

Komissio ei ole jäänyt seuraamaan "kädet ristissä" sivusta tätä terveysuhkaa, jota vastaan vain harvat kansalaiset voivat suojautua, sillä he viettävät 90 prosenttia sisätiloissa (lastentarhassa, koulussa, toimistossa, kotona, tehtaassa jne.).

Komissio on lisännyt toimiaan tällä alalla muun muassa asettamalla työryhmän, joka koostuu teollisuuden, kuluttajajärjestöjen ja ympäristönsuojelujärjestöjen edustajista, ja rahoittamalla ainakin 17 eurooppalaista hanketta, joiden alat vaihtelevat sisä- ja ulkoilman laadun valvonnasta rakennusmateriaalien tutkimukseen saastelähteinä.

Esittelijä muistuttaa kuitenkin, että yhä uudet aloitteet eivät ole sama kuin sisäilman laatua koskeva kokonaisvaltainen ja yhtenäinen politiikka.

Esittelijä yllättyi myös suuresti kuultuaan erään London School of Hygienen asiantuntijan kertovan esitelmässään, että esimerkiksi Prahan kauniissa kaupungissa asuntojen sisäilma on pilaantuneempaa kuin Kunderan rakastavaisten hengittämä kevyt ulkoilma.

Komissio tekisi siis viisaasti, jos se julkaisisi vihreän kirjan sisäilman saastumisen erityisestä ongelmakentästä, kuten Euroopan parlamentti kehotti 21. helmikuuta 2005 hyväksymänsä päätöslauselman 21 kohdassa.

Vaikuttaakin siltä, että EU:n on kiireesti laadittava tällä alalla todellinen strategia, jonka avulla voidaan määrittää jäsenvaltioille osoitettuja suuntaviivoja ja suojella viime kädessä monenlaisille biologisille ja kemiallisille saastelähteille altistuvia kansalaisia niin lastentarhoissa kuin toimistoissa.

Esittelijä muistuttaa lisäksi, että kaikkien Euroopan viranomaisten olisi hyödyllistä arvioida sisäilman saasteiden taloudellisia kokonaiskustannuksia, jotka koostuvat sairaanhoitokustannuksista, työkyvyttömyydestä tai yksinkertaisesti saastuneiden tilojen puhdistamisesta.

Sähkömagneettisten kenttien nouseva uhka

Kun parlamentti viimeksi käsitteli tätä kysymystä vuonna 1999[2], Wifin tai Wimaxin kaltaiset nopeat langattomat lähiverkot olivat tuskin vielä ilmestyneetkään Eurooppaan. Euroopan kotitaloudet eivät myöskään vielä olleet täynnä monenlaisia elektronisia laitteita ja erilaisia langattomia puhelinjärjestelmiä.

Kuten joskus käy, tekniikan edistys voi, jos sitä hallitaan huonosti, muodostaa myös tiettyjä terveysriskejä. Juuri näin on tapahtumassa sähkömagneettisten aaltojen kohdalla, sillä niille altistumista koskevat raja-arvot ovat vuodelta 1999, eivätkä ne siten ole seuranneet teknologian kehitystä.

Esittelijä tietää hyvin, että radioaalloista on kiistelty yli 20 vuotta ja että kysymyksestä vallitsee edelleen tietty tieteellinen epävarmuus.

Siitä huolimatta hänestä on tärkeää ottaa huomioon tähän asti täydellisin aiheesta julkaistu asiakirja: tunnettujen yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten tutkijoiden Bio-Initiative-raportti, jossa tehdään yhteenveto yli 1 500:sta sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia ihmisten terveyteen koskevasta tutkimuksesta. Raportin päätelmissä tuodaan esiin, että jatkuva ja/tai liiallinen altistuminen sähkömagneettisille aalloille voi lisätä syövän (lapsissa etenkin leukemian), Alzheimerin taudin, hermosto-ongelmien ja unihäiriöiden riskiä.

Tämän tutkimuksen pohjalta Euroopan ympäristövirasto suositti syyskuussa 2007 kaikille 27 jäsenvaltioille, että ne ryhtyisivät toimiin suojellakseen väestöä nykyistä paremmin. Esittelijä yhtyy tähän suositukseen ja katsoo, että ympäristöterveyden alalla Euroopan unionin on tehtävä enemmän ja tehtävä se paremmin!

• [1]  EYTI, 23. syyskuuta 2003, komissio v. Tanska, asia C-192/01 – EYTI, 7. syyskuuta 2004, asia C-127/02.
• [2]  Taminon mietintö A4-0101-99.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	27.5.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	57 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Johannes Blokland, John Bowis, Frieda Brepoels, Martin Callanan, Dorette Corbey, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Jill Evans, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Gyula Hegyi, Jens Holm, Marie Anne Isler Béguin, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Holger Krahmer, Aldis Kušķis, Marie-Noëlle Lienemann, Peter Liese, Linda McAvan, Roberto Musacchio, Riitta Myller, Péter Olajos, Miroslav Ouzký, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Dagmar Roth-Behrendt, Guido Sacconi, Carl Schlyter, Richard Seeber, Kathy Sinnott, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Antonios Trakatellis, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Marcello Vernola, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Glenis Willmott
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Inés Ayala Sender, Philip Bushill-Matthews, Milan Gaľa, Umberto Guidoni, Erna Hennicot-Schoepges, Johannes Lebech, Miroslav Mikolášik, Bart Staes, Lambert van Nistelrooij