MIETINTÖ kalastuksesta ja vesiviljelystä Euroopan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon alalla
2.7.2008 - (2008/2014(INI))
Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Ioannis Gklavakis
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
kalastuksesta ja vesiviljelystä Euroopan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon alalla
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 30. toukokuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen Euroopan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanosta[1],
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Arviointi rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta Euroopassa" (KOM(2007)0308),
– ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 Euroopan kalatalousrahastosta[2],
– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi)[3] ja komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia" (KOM(2005)0504),
– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka" (KOM(2007)0575),
– ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman rannikkokalastuksesta ja rannikkokalastajayhteisöjen kohtaamista ongelmista[4],
– ottaa huomioon komission 9. maaliskuuta 2006 antaman tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille kalastusalan taloudellisen tilanteen parantamisesta (KOM(2006)0103) ja 28. syyskuuta 2006 antamansa samaa aihetta koskevan päätöslauselman[5],
– ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskeva strategia" (KOM(2002)0511),
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin teettämän tutkimuksen alueiden riippuvuudesta kalastuksesta[6],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0286/2008),
A. ottaa huomioon, että rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito ei ole ainoastaan ympäristöpolitiikka, vaan jatkuva prosessi, jonka tavoitteena on parantaa rannikkoalueiden taloudellista ja sosiaalista tilannetta ja turvata kyseisillä alueilla harjoitettavien toimintojen, kuten kalastuksen ja vesiviljelyn, kestävä kehitys,
B. ottaa huomioon, että rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito on pitkän aikavälin prosessi ja että useimpia edellä mainitun suosituksen mukaisista kansallisista strategioista ryhdyttiin panemaan täytäntöön vasta vuonna 2006,
C. ottaa huomioon, että rannikkoalueiden käytössä ja hoidossa on sovellettu tähän asti keskipitkän aikavälin tavoitteita unohtaen sen tosiseikan, että rannikkoalueet ovat monimuotoisia luonnon ekosysteemejä, jotka muuttuvat ajan myötä,
D. ottaa huomioon erillisiä toimintoja koskevat päätökset ja toimenpiteet, joiden avulla ei ole pystytty ratkaisemaan rannikkoalueiden pilaantumiseen liittyvää kokonaisongelmaa,
E. ottaa huomioon, että nykyiset suunnittelurakenteet on tarkoitettu enimmäkseen maa-alueiden suunnitteluun, eikä niissä ole pystytty ottamaan huomioon vaikutuksia, joita rannikkoalueella harjoitettavalla toiminnalla on muihin samalla alueella harjoitettuihin toimintoihin,
F. ottaa huomioon, että kansallisten rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien strategioiden täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset ovat alhaisia ja että niiden täytäntöönpano tuottaa huomattavia taloudellisia etuja,
G. ottaa huomioon, että kaikkia osa-alueita ei ole pystytty sisällyttämään tarpeeksi laajasti rannikkoalueiden ongelmien ratkaisemiseksi suunnattujen toimenpiteiden suunnittelussa ja toimeenpanossa, mistä johtuen tietyt osa-alueet ovat kärsineet,
H. yhdennetyn hoidon täytäntöönpanoon sisältyy väestöön, matkailuun ja talouteen liittyvän käytön sekä maiseman ja ympäristön suojelun suunnittelu rannikkoalueilla,
I. ottaa huomioon, että rannikkoalueiden käytöstä ja hoidosta vastaavien hallintoelimien tehokasta yhteistyötä ei ole voitu järjestää muutamaa yksityistapausta lukuun ottamatta,
J. ottaa huomioon, että rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa edistävät toimet voivat joissain tapauksissa edellyttää kalliita investointeja, joita paikalliset yhteisöt eivät kykene rahoittamaan, mikä johtaa anomuksiin ylemmiltä hallintatasoilta ja täytäntöönpanon viivästymiseen,
K. ottaa huomioon, että monet rannikkoalueita koskevat kysymykset ovat luonteeltaan valtioiden rajojen ylittäviä, minkä vuoksi tarvitaan myös alueiden välistä ja jopa kolmansien maiden kanssa harjoitettavaa koordinointia ja yhteistyötä,
L. ottaa huomioon, että kalastus ja vesiviljely ovat rannikkoalueiden kaksi keskeisintä toimintoa, jotka ovat riippuvaisia rannikkovesien vedenlaadusta,
M. ottaa huomioon, että vesiviljelyssä ei ole vielä saavutettu sellaista teknologista kehitystasoa, joka antaisi mahdollisuuden harjoittaa tätä (luonteeltaan intensiivistä) toimintaa muualla kuin rannikkoalueilla,
N. katsoo, että naisten erittäin tärkeä ja tähän mennessä vähän tunnustusta saanut rooli kalastusteollisuudesta riippuvaisilla alueilla on otettava paremmin huomioon,
O. ottaa huomioon, että rannikkokalastuksen osuus yhteisön kalastuslaivastosta on 80 prosenttia ja että rannikkokalastus edistää rannikkoalueen yhteisöjen taloudellista ja sosiaalista koheesiota sekä kyseisten yhteisöjen kulttuuriperinteiden säilymistä,
P. ottaa huomioon, että vaikka kalastus ei itsessään saastuta, kärsii se muiden rannikkoalueilla harjoitettavien toimien ympäristösaasteista, mikä heikentää sen elinvoimaisuutta yhä entisestään,
Q. ottaa huomioon, että kalastuksella ja vesiviljelyllä on merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen merkitys, sillä niitä harjoitetaan pääsääntöisesti taloudellisesti haavoittuvilla alueilla, joista monet ovat taloudellisesti epäsuotuisassa asemassa ja jotka eivät pysty tarjoamaan asukkailleen vaihtoehtoisia työmahdollisuuksia,
R. ottaa huomioon, että saasteeton ja terve meriympäristö edistää kalataloustuotannon kasvua ja parantaa täten kyseisen toimialan tulevaisuudennäkymiä,
S. ottaa huomioon, että vesiviljely perustuu vankasti kestävän kehityksen periaatteeseen ja että yhteisön säännöt kattavat kaikki mahdolliset ympäristövaikutukset,
T. ottaa huomioon, että kalakantojen pieneneminen ja kalan, äyriäisten ja simpukoiden kysynnän kasvu maailmanmarkkinoilla lisää tasaisesti vesiviljelyksen merkitystä Euroopassa,
U. ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät vielä ole saaneet valmiiksi rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon periaatteiden mukaista aluesuunnittelua, joka koskee kyseisillä alueilla harjoitettavien toimintojen tasapainoista kehittämistä,
V. ottaa huomioon tiukan kilpailun rannikkoalueiden tilasta ja sen, että vesiviljelyn harjoittajilla ja kalastajilla on samat oikeudet ja velvoitteet kuin muilla rannikkoalueiden käyttäjillä,
W. ottaa huomioon, että syrjäisimmillä alueilla, sellaisina kuin ne on määritelty EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa, saattavat tarvita rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien erityisten yhdennettyjen kansallisten strategioiden laatimista ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoidon asianmukaista mukauttamista EU:n tasolla,
1. painottaa kalastuksen ja vesiviljelyn taloudellista ja sosiaalista merkitystä rannikkoalueille ja vaatii rannikkoalueille tukea rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteissa;
2. huomauttaa, että on varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelyalat osallistuvat ja ovat hyvin edustettuina kansainvälisissä meriklustereissa, ja kehottaa komissiota panemaan alulle tämän prosessin;
3. korostaa, että Euroopan kalatalousrahasto voi edistää rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteissa pitkän aikavälin toimenpiteiden rahoitusta, sillä se tukee toimia kalastusalueiden kehittämiseksi kestävän kehityksen mukaisesti;
4. huomauttaa, että kyseisten rannikkoalueiden hallinnollisten elinten toimivaltaa on selvennettävä ja laadittava koordinoituja strategioita niin, että niiden toimia voidaan koordinoida entistä tehokkaammin;
5. tunnustaa, että rannikkoalueiden käyttöön ja hoitoon liittyviä toimia on hankala koordinoida, ja pyytää komissiota rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon tarkkailun mukaisesti selvittämään jäsenvaltioita kuultuaan, onko tarpeen luoda täytäntöönpanoa koordinoiva toimielin;
6. painottaa, että kalastusalan ja vesiviljelyalan edustajien tulisi osallistua rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon liittyvien toimien suunnitteluun ja kehittämiseen (pitäen mielessä, että niiden osallistuminen kestävän kehityksen strategioihin lisää niiden tuotteiden lisäarvoa), ja muistuttaa, että Euroopan kalatalousrahasto voi tukea kyseisiä kollektiivisia toimia;
7. tunnustaa naisten merkittävän roolin kalastuksesta riippuvaisilla alueilla ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä, jotta ne edistävät ja sisällyttävät yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen Euroopan kalatalousrahaston täytäntöönpanon eri vaiheissa (suunnittelu-, täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointivaihe mukaan luettuina), kuten asetuksen (EY) N:o 1198/2006 11 artiklassa säädetään;
8. vaatii, että toimivaltaiset toimielimet työskentelevät läheisesti yhteistyössä alueellisella tasolla vaihtaen rannikkoalueiden tilaan liittyviä tietoja ja omaksumalla yhteisiä hankkeita paikallisten merien ekosysteemien ympäristötilanteen parantamiseksi;
9. kehottaa syrjäisimpien alueiden kansallisia ja alueellisia hallituksia laatimaan rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevia yhdennettyjä strategioita, jotta voidaan varmistaa rannikkoalueiden kestävä kehitys;
10. korostaa tässä yhteydessä asianmukaisen aluesuunnittelun merkitystä;
11. katsoo, että vesiviljely kannan uudelleenistuttamistarkoituksessa on tärkeä ympäristönsuojelun väline tietyillä rannikkoalueilla ja sitä on sen vuoksi edistettävä, kannustettava ja tuettava taloudellisesti;
12. korostaa vesiviljelyn merkitystä elintarviketuotannolle EU:n tiettyjen rannikkoyhteisöjen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi;
13. katsoo, että kalastus- ja vesiviljelyalat on sisällytettävä laaja-alaiseen lähestymistapaan kaikkeen rannikkoalueilla harjoitettavaan merenkulkutoimintaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi uuden merenkulkupolitiikan suuntaviivojen mukaisesti;
14. painottaa, että strategioita on kehitettävä ja sovellettava rannikkoalueita kohtaavien uhkien, mukaan lukien ilmastonmuutoksen, mukaisesti siten, että uhkien vaikutukset kalastukseen ja vesiviljelyyn otetaan tyhjentävästi huomioon;
15. uskoo, että tiedonkeräämisen on jatkuttava, jotta tiedonvaihtoa ja tietojen käyttöä vertailevissa tutkimuksissa voidaan edistää, mukaan lukien merien monimuotoisuuteen ja kalakantoihin liittyvä tieto;
16. katsoo, että vesiviljelyä olisi tutkittava enemmän, jotta voidaan ottaa käyttöön suljettuun intensiiviseen tuotantoon perustuvia viljelyjärjestelmiä;
17. ehdottaa, että vesiviljelyhankkeille, jotka käyttävät uusiutuvia energialähteitä ja jotka eivät uhkaa EU:n ympäristölainsäädännöllä suojeltuja alueita, olisi annettava etusija rannikkoalueiden yhdennetyssä käytössä ja hoidossa;
18. vaatii komissiota asettamaan jäsenvaltioita kuultuaan selvän aikataulun Euroopan unionin rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon arvioimiseksi;
19. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
PERUSTELUT
1. Johdanto – Rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva EU:n suositus
Ajatus rannikkoalueiden yhdennetystä käytöstä ja hoidosta esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994, jolloin neuvoston päätöslauselma painotti rannikkoalueita koskevan ja kestävän kehityksen periaatteelle perustuvan yhteisön toimintaohjelman tärkeyttä.
Vuonna 2002 komissio antoi suosituksen, jossa määriteltiin rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon kahdeksan periaatetta. Tämä suositus vaati rannikkojäsenvaltioita välittämään komissiolle ennen vuoden 2006 helmikuuta tilannekatsaukset, joissa määriteltiin jäsenvaltioiden kansalliset rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevat strategiat ja niiden täytäntöönpano. Se pyysi myös komissiota toimittamaan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanoa koskevan arviointikertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
EU:n 20 rannikkojäsenvaltiosta 14 toimitti komissiolle viralliset kertomuksen: nämä 14 maata edustavat 65:tä prosenttia EU:n rannikkojäsenvaltioista ja yli 70:tä prosenttia Euroopan rannikosta.
2. Tavoitteet ja haasteet
Komission nykyinen tiedonanto arvioi samalla rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon saavutuksia sekä esittelee sen puutteita.
Tärkeimmät johtopäätökset ovat seuraavat: rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon koordinointi ei ole ollut tehokasta; tiedonvaihto on puutteellista; kaikki rannikkoalueiden käyttäjät eivät ole asianmukaisesti edustettuina; rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito on perustunut olemassa olevia rannikkoalueiden tarpeita vastaaviin toimialakohtaisiin politiikkoihin; ja politiikat on laadittava siten, että ne huomioivat rannikkoalueisiin kohdistuvat ilmastonmuutoksen vaikutukset.
3. Rannikkoalueiden nykytila – vaikutus kalastukseen ja vesiviljelyyn
Aiemmin rannikkoalueiden katsottiin olevan toissijaisessa asemassa taloudellisen kehityksen kannalta; nyt ne ovat kuitenkin kaikkein eniten hyödynnettyjä alueita. Rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia arvioiva tutkimus luettelee 18 kategoriaa rannikkoalueilla harjoitettavista toimialoista ja 14 kyseisiä kategorioita koskevaa haastetta, jotka aiheutuvat liiallisesta hyödyntämisestä.
Kalastus ja vesiviljely kuuluvat kyseisiin toiminta-aloihin: ne ovat riippuvaisia rannikkoalueista ja siksi kaikki mahdolliset muutokset vaikuttavat niihin. Kyseinen toimiala kärsii usein muiden rannikkoalueilla harjoitettavien toimintojen aiheuttamista seurauksista. Esimerkiksi Prestige-tankkerin uppoaminen vuonna 2002 Espanjan rannikkoalueen ulkomerellä saastutti 1 000 km2 rannikkoa alueella, joka on taloudellisesti riippuvainen kalastuksesta ja vesiviljelystä. Arvion mukaan noin 41 600 henkilöä oli suoraan riippuvaisia kalastuksesta, ja tietyillä alueilla jopa 47,2 prosenttia työväestöstä työskenteli kalastuksen ja vesiviljelyn parissa. Arvioilta 6 000 lähivesikalastuksen troolaria keskeytti kalastuksen, ja vaikka rajoitukset poistettiin myöhemmin, uppoamisen aiheuttama luonnonkatastrofi oli heikentänyt tuotantoa. On arvioitu, että meriympäristön täydellinen palautuminen kestää 10 vuodesta jopa 25 vuoteen[1].
Öljypäästöjen lisäksi meriliikenteen mukana kulkeutuu vahingossa usein myös haitallisia eksoottisia lajeja, jotka levitessään vähentävät ekosysteemien monimuotoisuutta[2].
Teollisuuden, yhdyskunnan ja maatalouden jätteiden aiheuttama vesien rehevöityminen vaikuttaa myös kalataloustuotantoon. Ongelma on erittäin vakava rannikon merialueilla ja osittain suljetuilla merialueilla. Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) selonteon mukaan rehevöityminen on aiheuttanut Mustanmeren kalakantojen vähentymisen. Rannikkoalueiden maa-alueilla sijaitsevat toiminnot aiheuttavat oheisen jakauman mukaisesti 50 prosenttia nitraattien aiheuttamasta pilaantumisesta: 50 prosenttia maataloudesta, 25 prosenttia teollisuustoiminnasta ja jäljelle jäänyt 25 prosenttia yhdyskunnan toimialoista[3]. Ongelmasta tulee entistä monimutkaisempi, kun jokien mukana kulkeutuva saaste on peräisin kolmansista maista.
Kalastuksen ja vesiviljelyn elinvoimaisuuteen vaikuttaa kuitenkin myös luonnollisten rannikkoalueiden erittäin nopea muuttuminen keinotekoisiksi muodostumiksi. Arvion mukaan vuosien 1990 ja 2000 välisenä aikana keinotekoiset muodostumat levisivät vuosittain 190 km2. Asuntojen rakentaminen ja turismin ja vapaa-ajan toiminta ovat syrjäyttäneet muut toiminnat, mikä on aiheuttanut 61 prosenttia kyseisestä leviämisestä[4]. Alueellinen suunnittelu on tähän asti koskenut maa-alueita, eikä siinä ole huomioitu rannikkoalueiden kehityksen vaikutuksia tiettyihin merellä harjoitettaviin toimintoihin. Tämä on johtanut kalastusalueiden pienenemiseen ja meriympäristön luontotyyppien, esim. tiettyjen lajien syönti-, kutu- ja lisääntymisalueiden, pilaantumiseen. Tilanpuute on samalla keskeinen tekijä, joka haittaa eurooppalaisen vesiviljelyn kehittämistä.
On huomautettava, että ilmastonmuutos pahentaa rannikkoalueiden liiallisesta hyödyntämisestä aiheutuvia seurauksia. Vaikka kalastukseen ja vesiviljelykseen kohdistuvista vaikutuksista ei ole tarkkoja ja riittäviä tietoja, alustavan tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa tulevaisuudessa kyseisillä toimialoilla 200 miljoonan euron vuosittaiset tappiot. Suljetut ja osittain suljetut merialueet, kuten Itämeri ja Pohjanmeri, ovat jälleen kerran eniten altistuneita[5].
4. Kalastus rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteissa
Rannikkoalueiden yhdennetyllä käytöllä ja hoidolla on merkittävä vaikutus kalastukseen kolmesta keskeisestä syystä johtuen. Kalastus on ensinnäkin merkittävin ja tärkein rannikkoalueiden toimiala, minkä seurauksena se on riippuvainen paikallisen ympäristön muutoksista. Rannikkovesien kalakannat muodostavat perustan useille saaliille, ja monet avomerikalastuksen saaliskaloista kuoriutuvat munistaan ja kehittyvät rannikkovesissä.
Toiseksi, kalastus ei itsessään saastuta, mutta se kärsii muiden rannikkoalueilla harjoitettavien toimialojen aiheuttamista saasteista ja niiden seurauksista.
Kolmanneksi, 80 prosenttia yhteisön kalastustoiminnasta tapahtuu rannikkoalueilla, jotka ovat erittäin riippuvaisia kalastuksesta[6]. Kyseiset alueet ovat taloudellisesti haavoittuvia, eivätkä ne pysty tarjoamaan asukkailleen vaihtoehtoisia työmahdollisuuksia, ja ne ovat myös suurelta osin epäedullisessa asemassa. Vuonna 2003 noin 63 prosenttia kalastajista asui epäsuotuisilla alueilla, jotka olivat riippuvaisia kalastusteollisuudesta[7].
On huomautettava tässä kohtaa, että kalastusala on viimeisen vuosikymmenen ajan kärsinyt vakavasta kriisistä, joka on johtunut kalakantojen pienenemisestä, ja meidän tulisi siksi pienennettävä mahdollisimman vähäisiksi kaikkien siihen mahdollisesti kohdistuvien uhkien vaikutukset. Kalastusteollisuuden työpaikat ovat vähentyneet 35 prosenttia, kalastusalusten määrä on vähentynyt 20 prosenttia ja saaliiden määrät ovat vähentyneet 28 prosenttia.
Kalastus pitäisi siksi sisällyttää rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon piiriin, ja etenkin rannikkoalueiden kalastuksen kehittämistä ja hallintaa tulisi tarkastella osana rannikkoalueiden kehittämistä ja hallintaa.
Euroopan kalatalousrahasto (EKTR) voi osallistua kyseiseen prosessiin, sillä se rahoittaa toimia, joilla turvataan kalastuksen elinvoimainen kehitys sekä meriympäristön ja sen elollisten luonnonvarojen suojelu.
Tämän lisäksi EKTR voi tukea rannikkoalueiden yhdennetyn käyttöön ja hoitoon kuuluvia erillisiä periaatteita, kuten osallistuvaa suunnittelua ja rannikkoalueiden yhteisöjen erityispiirteiden korostamista. EKTR tukee ja rahoittaa lisäksi myös pilottihankkeita, jotka vahvistavat merkittävästi kalastuksen roolia rannikkoalueiden yhdennetyn hoidon ja käytön puitteissa, ja valikoivampia ja ympäristöystävällisempiä kalastusmenetelmiä.
Kaikissa tapauksissa kaikkein keskeisin tavoite kalastuksen onnistuneessa sisällyttämisessä rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon on saada kalastusjärjestöt osallistumaan suunnitteluun. Paikallisten kalastajien kokemuksen avulla voidaan tunnistaa todellisia ongelmia ja tällä tavoin voidaan turvata rannikkoalueiden kalastusyhteisöjen säilyminen ja yhteiselo muiden rannikkoalueilla harjoitettavien toimialojen kanssa.
5. Vesiviljely rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteissa
Vesiviljely on myös pääsääntöisesti rannikkoalueilla harjoitettava toimiala. Vuodesta 1970 lähtien vesiviljely on kehittynyt nopeammin kuin mikään muu ruuan tuotannon toimiala, sen vuosittainen keskiarvoisen kasvun ollessa 8 prosenttia ja sen maailmanlaajuisen vuosittaisen tuotantomäärän ollessa noin 45 miljoonaa tonnia[8]. Samalla kun kalavarat vähenevät ja kun kalan, äyriäisten ja simpukoiden maailmakysyntä kasvaa tasaisesti, tulee vesiviljelystä yhä tärkeämpää. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö ennustaa, että kalatuotteiden kulutus kasvaa 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja että vesiviljely vastaa tuolloin kyseisen kysynnän suurimmasta osasta. Tämä vastaa lukuina noin 40 miljoonan tonnin suuruista tuotannonlisäystä[9].
Euroopan vesiviljely voi täten hyötyä kyseisestä suuntauksesta ja hyödyntää suhteellisia etujaan. Sen etuihin kuuluu muun muassa: EU on kalatuotteiden suurin markkina-alue, sillä on pitkä perinne äyriäisten ja simpukoiden kasvatuksesta sekä kalojen kasvatuksesta makeassa ja suolaisessa vedessä, sillä on käytössään dynaaminen ja huipputason tutkimuskapasiteetti sekä moderni teknologia, päteviä ja kokeneita kalanviljelijöitä, vesiviljelyyn soveltuvat ilmasto-olosuhteet ja ihanteelliset kasvatettaville lajeille soveltuvat viljelmät[10].
Tämän toimiala vaikuttaa sitä harjoitettavien alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon, mikä pitää ottaa myös huomioon. Vesiviljelyä harjoitetaan pääsääntöisesti EU:n rannikkoalueilla ja se työllistää EU:n alueella 80 000 henkilöä. Tietyissä jäsenvaltioissa viljeltävien ja kasvatettujen tuotteiden arvo ylittää maihintuotujen tuotteiden arvon. Toisissa jäsenvaltioissa vesiviljelyllä on suuri osuus kokonaistuotannosta. Esimerkiksi Kreikassa vesiviljelyn osuus vuosittaisesta kokonaistuotannosta on 50 prosenttia.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Euroopan vesiviljely kärsisi sen kasvua haittaavista tekijöistä. Se kärsii eniten puutteellisesta alueellisesta suunnittelusta ja siitä, että se joutuu myös kilpailemaan tilasta muiden rannikkoalueiden toimialojen kanssa. Merta koskevan suunnittelun odotetaan muodostavan keskeisen työkalun kaikkien rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon piiriin kuuluvien toimintojen, myös vesiviljelyn, tasapainoisessa kehittämisessä.
EKTR voi rahoituksen osalta liittää vesiviljelyn rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia kerätä kvalitatiivista tietoa, jota voidaan hyödyntää rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon suunnittelussa. EKTR:n toimintalinja 2 tukee tämän lisäksi toimintakeinojen kehittämistä meriympäristön tuotantoon kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi.
6. Johtopäätökset – esittelijän huomautukset
Esittelijä on sitä mieltä, että rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon politiikka voi muodostaa suotuisat puitteet rannikkoalueiden kestävälle kehitykselle ja kyseisillä alueilla harjoitettavien toimialojen elinvoimaiselle kehitykselle. Esittelijä katsoo, että kalastukseen ja vesiviljelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä ne ovat toimialoja, jotka ovat suoraan riippuvaisia rannikkoalueista, ja painottaa, että alueellisen merta koskevan suunnittelun sisällyttäminen rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon edistää kyseisillä alueilla harjoitettavien toimintojen tasapainoista kehitystä tukien täten vesiviljelyn kehittämistä.
Esittelijä väittää ensinnäkin, että tarvitaan pitkän aikavälin suunnittelua, johon kaikkien rannikkoalueiden toimintojen edustajat osallistuvat. Toiseksi, kyseisten alueiden hallinnasta vastaavien toimielinten koordinoinnin on oltava tehokasta. Jos rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon seuraava arviointikertomus toteaa koordinoinnin olevan puutteellista, on ehdotus koordinoinnista vastaavan toimielimen perustamisesta otettava uudelleen tarkasteltavaksi.
Koordinoinnin on pohjauduttava asianmukaiseen tietoon. Rannikkoalueiden hallintaan liittyvien tutkimusten tiedonkeruuta on tästä syystä kehitettävä. Kyseisten tietoihin pitää myös sisällyttää tietoa rannikkoalueiden monimuotoisuuden tilasta, mukaan lukien tietoa kalakannoista.
Tietojen vaihtamisen on myös tapahduttava alueellisella tasolla ja kolmansien maiden kanssa, sillä alueellinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeässä asemassa rannikkoalueiden valtioiden rajojen ylittävien kysymysten hoitamisessa.
Rahoituksen osalta esittelijä haluaa painottaa Euroopan kalatalousrahaston osuutta kalastuksen ja vesiviljelyn sisällyttämisessä rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon piiriin.
Lopuksi esittelijä katsoo, että komission on jäsenvaltioita kuultuaan asetettava selvä aikataulu Euroopan unionin rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon täytäntöönpanon arvioimiseksi.
- [1] http://www.accede.org/prestige/documentos/efectoseconom-ing.pdf.
- [2] Euroopan ympäristökeskus, 2006, ”Priority issues in the Mediterranean environment”.
- [3] http://www.ices.dk/reports/germanqsr/23222_ICES_Report_samme.pdf.
- [4] Euroopan ympäristökeskus, 2006, ”The changing areas of coastal areas”
- [5] http://www.ipolnet.ep.parl.union.eu/ipolnet/cms/pid/1402.
- [6] KOM(2007)0828.
- [7] A6‑0266/2006.
- [8] FAO, 2006, ‘The state of world fisheries and aquaculture’.
- [9] http://www.europa.nl/fisheries/press_corner/speeches/archives/speeches_2007/speech07_11_en.htm.
- [10] A6-0001/2008.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
26.6.2008 |
|
|
|
||
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
21 0 0 |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Elspeth Attwooll, Marie-Hélène Aubert, Iles Braghetto, Niels Busk, Paulo Casaca, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Avril Doyle, Emanuel Jardim Fernandes, Carmen Fraga Estévez, Ioannis Gklavakis, Pedro Guerreiro, Ian Hudghton, Heinz Kindermann, Rosa Miguélez Ramos, Philippe Morillon, Seán Ó Neachtain, Struan Stevenson, Catherine Stihler, Margie Sudre, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Cornelis Visser |
|||||