MIETINTÖ Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 3453/2005/GG koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta

3.7.2008 - (2007/2264(INI))

Vetoomusvaliokunta
Esittelijä: Proinsias De Rossa

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 3453/2005/GG koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta

(2007/2264(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen Euroopan parlamentille,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 211 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom[1] ja erityisesti sen 3 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (KOM(2002)0141)[2],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 195 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0289/2008),

A. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 195 artiklan mukaan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan unionin kansalaisilta kanteluja, jotka voivat koskea hallinnollisia epäkohtia yhteisön toimielinten ja elinten toiminnassa,

B.  katsoo, että kansalaisten kantelut antavat tärkeää tietoa mahdollisista yhteisön oikeuteen kohdistuvista rikkomisista,

C. katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan komissio huolehtii perussopimusten valvojana siitä, että perussopimuksen määräyksiä sekä toimielinten sen nojalla antamia säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan,

D. ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 226 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan jos komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perustamissopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden, komissio antaa asiasta lausunnon perusteluineen varattuaan ensin sille valtiolle, jota asia koskee, tilaisuuden esittää huomautuksensa, ja että kyseisen artiklan toisen kappaleen mukaan jos valtio, jota asia koskee, ei noudata lausuntoa komission asettamassa määräajassa, komissio voi saattaa asian yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi,

E.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies on aiemmin korostanut kantelua 995/98/OV koskevassa päätöksessään, että vaikka komissiolla on rikkomismenettelyn täytäntöönpanoa koskeva harkintavalta, siihen kuitenkin sovelletaan oikeudellisia rajoituksia, "jotka on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, jonka mukaan hallinnollisten viranomaisten on esimerkiksi toimittava johdonmukaisesti ja hyvässä uskossa, vältettävä syrjintää, noudatettava suhteellisuuden, yhdenvertaisuuden ja oikeutettujen odotusten periaatteita sekä kunnioitettava ihmisoikeuksia ja perusvapauksia",

F.  ottaa huomioon, että komissio on painottanut tämän tehtävän olevan olennaisen tärkeä Euroopan kansalaisten etujen kannalta ja tunnustanut oikeusvaltion merkityksen tässä yhteydessä[3],

G. ottaa huomioon, että komissio vahvistaa, että sen tiedonannossa kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa esitetään hallinnolliset toimenpiteet kantelijan hyväksi, joiden noudattamiseen komissio sitoutuu käsitellessään kantelua ja tutkiessaan siihen liittyvää rikkomista koskevaa asiaa,

H. katsoo, että oikeusasiamiehen mukaan kyseessä on hallinnollinen epäkohta, jos komissio jättää tekemättä lopullisen päätöksen kantelijan esittämästä rikkomista koskevasta kantelusta,

I.   katsoo, että oikeusasiamiehen komissiolle esittämän suosituksen mukaan komission olisi käsiteltävä kantelijan esittämä kantelu mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti,

1.  tukee Euroopan oikeusasiamiehen suositusta komissiolle;

2.  painottaa, että komission pitäisi käsitellä kansalaisten esittämät kantelut, joissa väitetään jäsenvaltioiden rikkoneen yhteisön oikeutta, aina hyvää hallintoa koskevien periaatteiden mukaisesti;

3.  huomauttaa, että tiedonannossaan kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa komissio on tehnyt joitakin sitoumuksia, jotka koskevat rikkomiseen liittyvien kantelujen käsittelyä;

4.  huomauttaa komission ilmoittaneen tiedonannossaan, että yleensä se päättää rikkomisesta johtuvien menettelyjen avaamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta ja ilmoittaa kantelijalle kirjallisesti, kun määräaika ylittyy;

5.  hyväksyy, että vaikeissa ja monimutkaisissa tapauksissa komission tutkimukset voivat kestää yli vuoden; katsoo kuitenkin, että vuoden pituisen määräajan ylittäminen on perusteltua ainoastaan, jos tutkiminen on todellakin yhä käynnissä;

6.  huomauttaa, että kohteena olevassa tapauksessa, jonka mukaan Saksan hallitus ei noudata asianmukaisesti työaikadirektiiviä[4], komissio aikoi ottaa kantelun käsittelyssä huomioon ehdotuksensa direktiivin muuttamisesta ja päätti odottaa tuloksia keskusteluista, joissa komission ehdotusta käsiteltiin muiden yhteisön toimielinten kanssa;

7.  muistuttaa, että ehdotus jätettiin syyskuussa 2004 eikä ole mitään osoitusta siitä, että komissio olisi ryhtynyt sen jälkeen mihinkään muihin toimiin kantelun tutkimiseksi;

8.  huomauttaa, että sen sijaan, että komissio olisi päätynyt toiseen kahdesta mahdollisesta päätöksestä – joko aloittaa virallisen rikkomisesta johtuvan menettelyn tai lopettaa asian käsittelyn – se on pidättäytynyt kaikista tutkimiseen liittyvistä jatkotoimista;

9.  katsoo, että yhteisön oikeuden mukaan voimassa olevia lakeja ja tuomioita ei voida jättää huomiotta sillä perusteella, että uusia säännöksiä on suunnitteilla; huomauttaa, että komissio ei ole käsitellyt myöskään sellaisia kanteluun sisältyviä kysymyksiä, jotka eivät liity sovellettavan direktiivin ehdotettuihin muutoksiin;

10. myöntää, että komissiolla on tietty harkintavalta kantelujen ja rikkomisesta johtuvien menettelyjen hallinnointiin, etenkin kun on kyse asian saattamisesta yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta huomauttaa, että perustamissopimuksen 226 artiklassa määrätään, että komission on käynnistettävä kanteen nostamista edeltävä menettely, jos se katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perustamissopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden;

11. katsoo, että harkintavaltaan on myös sovellettava hallinto-oikeuden yleisissä periaatteissa määritettyjä oikeudellisia rajoituksia siten, kun ne on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja että kyseinen valta ei saisi ylittää niitä rajoja, jotka komissio on itse määrittänyt tiedonannossaan;

12. toistaa huolensa siitä, että komissio käyttää aiheettoman ja tarpeettoman paljon aikaa – usein jopa vuosia – rikkomismenettelyjen läpiviemiseen ja päättämiseen, sekä tyytymättömyytensä siihen, että monet jäsenvaltiot eivät noudata yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiä; katsoo, että tämä heikentää yhteisön lainsäädännön laatimisen ja yhtenäisen soveltamisen uskottavuutta sekä tekee EU:n tavoitteista epäuskottavia;

13. painottaa jälleen kerran jäsenvaltioiden keskeistä merkitystä yhteisön lainsäädännön moitteettomassa täytäntöönpanossa ja korostaa, että yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano käytännön tasolla on ratkaisevaa pyrittäessä lisäämään Euroopan unionin merkitystä sen kansalaisille;

14. kehottaa komissiota toimittamaan luettelon jäsenvaltioista, joiden lainsäädäntö ei täytä kaikkia työaikadirektiivin määräyksiä, sekä erittelemään toimet, joihin komissio on tässä asiassa ryhtynyt; kehottaa komissiota ryhtymään viipymättä toimiin, valtaoikeuksiensa mukaisesti kaikissa tapauksissa ja kaikissa jäsenvaltioissa, joissa kyseisen direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen täytäntöönpano ei ole lainsäätäjän säätämien lakien eikä yhteisöjen tuomioistuimen antamien päätösten mukaista;

15. kehottaa komissiota analysoimaan välittömästi Saksassa 1. tammikuuta 2004 hyväksyttyä ja 1. tammikuuta 2007 voimaan astunutta uutta lakia määrittääkseen, onko se kaikkien työaikadirektiivin määräysten ja kaikkien sovellettavien yhteisöjen tuomioistuimen päätösten mukainen; painottaa, että komission on tarpeen tutkia kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohdat;

16. huomauttaa, että komissio on äskettäin tarkistanut rikkomismenettelyjä koskevat suuntaviivansa; ymmärtää kyseisen asiakirjan perusteella, että luettelo päätöksistä toimitetaan etukäteen pysyville edustajille ja jäsenvaltioille ja että rikkomista koskevia muutettuja päätöksiä koskevat lehdistötiedotteet voidaan toimittaa virallisena hyväksymispäivänä; toteaa kuitenkin, että parlamentin tai sen asiasta vastaavien valiokuntien tiedottamiseksi ei ole ryhdytty toimenpiteisiin;

17. toistaa kiireellisen kehotuksensa komissiolle tiedottaa parlamentille ja erityisesti vetoomusvaliokunnalle täysimääräisesti rikkomisasioita koskevista päätöksistä kaikissa menettelyn vaiheissa;

18. painottaa, että EY:n perustamissopimuksen 230 artiklan mukaisesti parlamentilla on oikeus saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi samoin ehdoin kuin neuvostolla ja komissiolla ja että perustamissopimuksen 201 artiklan mukaan parlamentilla on valtuudet valvoa komission toimia;

19. vaatii näin ollen kaikkia jäsenvaltioita soveltamaan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia sääntöjä lainmukaisesti ja noudattaen periaatetta, jonka mukaan vähänkin tulkinnanvaraisessa tapauksessa on noudatettava työntekijän terveyden ja turvallisuuden kannalta suotuisinta tulkintaa (in dubio pro operario);

20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan oikeusasiamiehelle.

• [1]  EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15. Päätös siten kuin se on muutettuna päätöksellä 2002/262/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 92, 9.4.2002, s. 13).
• [2]  EYVL C 244, 10.10.2002, s. 5.
• [3]  Komission tiedonanto "Yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaampi valvonta" (KOM(2002)0725 lopullinen).
• [4]  Direktiivi 2003/88/EY, jolla kumottiin ja korvattiin direktiivi 93/104/EY (EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9).

PERUSTELUT

Kantelijana oleva saksalainen lääkäri pyysi marraskuussa 2001, että Euroopan komissio aloittaisi rikkomisesta johtuvan menettelyn Saksaa vastaan. Kantelija väitti, että Saksa rikkoi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23. marraskuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/104/EY[1] (”direktiivi 93/104”) siltä osin kuin se koskee lääkärien työskentelyä sairaaloissa, erityisesti lääkärien päivystysajan osalta. Kantelijan mielestä tämä aiheutti merkittävän riskin sekä henkilöstölle että potilaille.

Tässä kantelussa (2333/2003/GG) kantelija väitti, että komissio ei ollut käsitellyt hänen rikkomista koskevaa kanteluaan asianmukaisen määräajan kuluessa.

Tutkimuksen päättämistä koskevassa päätöksessä oikeusasiamies huomautti, että kyseisessä tapauksessa oli kulunut lähes 15 kuukautta, ennen kuin komissio oli alkanut käsitellä kantajan esittämiä huomautuksia lähettämällä tietopyynnön asianomaiseen jäsenvaltioon. Oikeusasiamies katsoi, että komissio ei ollut käsitellyt kantelijan rikkomiseen liittyvää kantelua kohtuullisessa ajassa ja että kyseessä oli hallinnollinen epäkohta.

Sillä välin Saksassa oli annettu uusi laki Saksan lainsäädännön muuttamiseksi direktiivin 93/104/EY mukaiseksi ja komission oli tutkittava uuden lainsäädännön yhdenmukaisuutta yhteisön oikeuden kanssa voidakseen käsitellä kantelijan esittämää rikkomiseen liittyvää kantelua.

Komissio ilmoitti kantelijalle 6. joulukuuta 2004, että se oli hyväksynyt ehdotuksen työaikadirektiivin muuttamisesta (2003/88/EY)[2] ja että se tarkastelisi rikkomiseen liittyvää kantelua tämän ehdotuksen perusteella.

Kantelija kääntyi uudelleen oikeusasiamiehen puoleen 2. marraskuuta 2005 (kantelu 3453/2005/GG). Hän ilmoitti, että hän ei ollut saanut mitään lisätietoja kannasta, jonka komissio esitti hyväksyvänsä hänen asiassaan. Kantelijan mielestä komissio viivytti asiaa oikeusasiamiehestä välittämättä. Pääasiassa kantelija toisti aikaisemmassa kantelussaan esittämänsä syytöksen.

Komission mukaan sillä on valta päättää rikkomisesta johtuvien menettelyjen käynnistämisestä tai jatkamisesta.

Kantelija väitti, että EU:n lainsäädännön mukaan lakeja ja tuomioita ei voitu jättää huomiotta komission ehdottamien uusien säännösten vuoksi. Jos oli laillista olla huomioimatta voimassa olevaa lakia uusia säännöksiä koskevien ehdotusten vuoksi, Euroopan yhteisöjen oikeusjärjestys oli kantelijan mielestä farssi. Toimimalla tällä tavoin komissio vaaransi oikeusrauhan ja vääristeli lakia harkitusti.

Oikeusasiamies antoi 12. syyskuuta 2006 seuraavan suositusluonnoksen komissiolle:

Komission pitäisi käsitellä kantelijan esittämä rikkomiseen liittyvä kantelu

mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti.

Oikeusasiamies katsoi seuraavaa:

–      Kantelijan kannalta ei ollut merkityksellistä, että direktiivi 93/104 on korvattu toisella samaa aihealuetta käsittelevällä direktiivillä (2003/88).

–      EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan komissio on vastuussa siitä, että toimielinten antamia säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan.

–      Komissio on perussopimusten valvoja. Se on painottanut, että tämä tehtävä on olennaisen tärkeä Euroopan kansalaisten etujen kannalta, ja se on tunnustanut oikeusvaltion merkityksen. Tästä syystä hyviin hallintomenettelyihin kuuluu käsitellä rikkomiseen liittyvät kantelut mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti.

–      Komissio esitti ottavansa rikkomiseen liittyvän kantelun käsittelyssä huomioon ehdotuksensa asiaankuuluvan direktiivin muuttamisesta. Ilmeisesti komissio arvioi, ettei EY:n perustamissopimuksen 211 artikla vaadi sitä takaamaan sellaisen direktiivin soveltamista, jota ollaan muuttamassa.

–      Direktiivit 93/104 ja 2000/88 olivat molemmat voimassa, eikä ollut mitään sääntöä tai periaatetta, jonka perusteella komissio olisi voinut olla välittämättä 211 artiklan mukaisesta velvoitteestaan.

–      Rikkomiseen liittyvissä tapauksissa komissiolla on valta päättää, viedäänkö asia käsiteltäväksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Tämä ei kuitenkaan oikeuta sitä lykkäämään loputtomasti kantelua koskevan johtopäätöksen tekemistä sillä perusteella, että sovellettavaa lakia saatettaisiin muuttaa jossakin vaiheessa tulevaisuudessa.

–      Komission kykenemättömyys käsitellä kantelijan esittämää rikkomiseen liittyvää kantelua kohtuullisessa ajassa oli hallinnollinen epäkohta.

Yksityiskohtaisessa lausunnossaan komissio piti kiinni kannastaan, että sillä oli tunnustettu valta päättää jäsenvaltioiden vastaisten rikkomismenettelyjen jatkamisesta sekä kyseisten menettelyjen hallinnoinnissa käyttämästään tavasta. Tästä syystä se oli päättänyt olla jatkamatta rikkomismenettelyjen käsittelyä odottaessaan direktiivin 2003/88 muutosehdotuksen lainsäädäntövaiheen tuloksia. Komissio lisäsi, että päätösvallan piiriin kuuluivat kaikki kantelujen ja menettelyjen vaiheet, myös ennen oikeudenkäyntiä.

Vuonna 2002 Euroopan parlamentille ja oikeusasiamiehelle antamassaan tiedonannossa kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa komissio oli ilmoittanut, että yleensä se päättäisi rikkomisesta johtuvien menettelyjen avaamisesta tai asian käsittelyn lopettamisesta vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut komission päätösvaltaa, jos oli perusteltua noudattaa erilaista lähestymistapaa, joka soveltui paremmin kyseisen tapauksen erityispiirteisiin.

Oikeusasiamies huomautti seuraavaa:

–      Komissio oli tehnyt joitakin sitoumuksia, jotka koskevat rikkomiseen liittyvien kantelujen käsittelyä.

–      Tiedonannossaan komissio oli ilmoittanut, että tutkiessaan kantelua komission yksiköt pyrkivät yleensä tekemään päätöksen virallisen ilmoituksen lähettämisestä tai asian käsittelyn lopettamisesta viimeistään vuoden kuluessa kantelun kirjaamisesta ja että komissio ilmoitti kantelijalle kirjallisesti, jos kyseinen määräaika ylittyi. Oikeusasiamies katsoi, että vuoden pituinen määräaika on perusteltu ainoastaan, jos komissio todellakin yhä tutkii tapausta.

–      Komission oli tarkoitus ottaa kantelun käsittelyssä huomioon syyskuussa 2004 esitetty ehdotuksensa direktiivin muuttamisesta. Vaikuttaa siltä, että komissio ei ollut ryhtynyt sen jälkeen mihinkään muihin toimiin kantelun tutkimiseksi.

–      Komission tiedonannon mukaan rikkomista koskevan kantelun käsittelyssä voidaan päätyä toiseen kahdesta mahdollisesta päätöksestä. Komissio päättää joko lähettää virallisen ilmoituksen, toisin sanoen käynnistää virallisen rikkomisesta johtuvan menettelyn jäsenvaltiota vastaan, tai lopettaa asian käsittelyn. Vaikuttaa siltä, että tässä erityistapauksessa komissio on pidättäytynyt kaikista tutkimiseen liittyvistä jatkotoimista.

–      Komissio korosti harkintavaltaansa ja sitä, että sen tiedonannossaan esittämät sitoumukset eivät rajoita sen päätösvaltaa, jos vaikutti olevan perusteltua noudattaa erilaista lähestymistapaa. Komissio vahvistaa kuitenkin, että sen tiedonannossa esitetään "hallinnolliset toimenpiteet kantelijan hyväksi, joiden noudattamiseen komissio sitoutuu käsitellessään kantelua ja tutkiessaan siihen liittyvää rikkomista koskevaa asiaa". Komission harkintavalta täysin huomioon ottaen tiedonanto menettää todellisen tarkoituksensa, jos komissio voi poiketa tiedonannossa esitetyistä sitoumuksistaan aina, kun se katsoo sen olevan perusteltua. Komission on käytettävä harkintavaltaansa tiedonannon puitteissa, eikä päätöksen tekemättä jättämistä voida perustella komission harkintavallalla.

–      Komissio ei käsitellyt myöskään kantelijan esittämään kanteluun sisältyviä näkökohtia, jotka eivät liittyneet komission tarkoittamaan oikeuskäytäntöön.

–      Havaitussa hallinnollisessa epäkohdassa on kysymys komission kykenemättömyydestä esittää lopullista päätöstä kantelijan esittämästä rikkomista koskevasta kantelusta. Jos tutkiminen olisi saatu päätökseen ja rikkominen olisi havaittu, komissiolla olisi oikeus päättää, viedäänkö asia käsiteltäväksi yhteisöjen tuomioistuimeen. Komissio ei kuitenkaan ole vielä tehnyt päästöstä asiasta.

–      Kysymystä siitä, onko komissio selvästi ylittänyt päätösvaltansa rajat, voitaisiin käsitellä Euroopan parlamentissa.

• [1]  EYVL L 307, 13.12.1993, s. 18–24.
• [2]  EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9–19.

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.5.2008)

vetoomusvaliokunnalle

Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 3453/2005/GG koskevan komission suositusluonnoksen johdosta
(2007/2264/(INI))

Valmistelija: Alejandro Cercas

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa vetoomusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   tähdentää Euroopan oikeusasiamiehen johtopäätöstä siitä, että on tehotonta hallintoa, jos komissio ei kykene käsittelemään vetoomuksen esittäjän kantelua ilman useamman vuoden perusteetonta viivytystä;

2.   on samaa mieltä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa siitä, että komission on käsiteltävä vetoomuksen esittäjän kantelu mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti;

3.  painottaa, että tässä tapauksessa kyse voi olla siitä, että komissio on käyttänyt väärin tehtäviensä tulkintaa koskevaa harkintavaltaansa, joka perustuu EY:n perustamissopimuksen 211 artiklaan, jonka nojalla komission on perustamissopimuksen vartija, tavalla, joka ylittää huomattavasti komission tiedonannossaan yhteisön lainsäädännön soveltamisen tehokkaammasta valvonnasta (KOM(2002)0725) itselleen myöntämän harkintavallan, ja tavalla, jossa voidaan katsoa olevan kyse mielivallasta eikä harkintavallasta;

4.  korostaa myös, että yhteisön oikeutta on sovellettava sellaisenaan niin kauan kun sitä ei muuteta uusilla säännöksillä, joten mikään komission lainsäädäntöehdotus ei saa johtaa laillisen tyhjiön (vacatio legis) syntymiseen; katsoo, että tämä on ristiriidassa niiden perustelujen kanssa, joilla komissio on selittänyt toimimattomuuttaan kyseisessä tapauksessa;

5.   korostaa, että 1. tammikuuta 2004 käyttöön otettua Saksan lainsäädäntöä, joka sisälsi kuitenkin siirtymäajan säännöksen työehtosopimuksista, joilla mahdollistetaan poikkeukset tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4 päivänä marraskuuta 2003 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2003/88/EY 31. joulukuuta 2005 asti ja Bundesratin päätöksellä tehdyn määräajan pidentämisen ansiosta 31. joulukuuta 2006 asti, ei ollut otettu huomioon; tuo esiin hämmästyksensä tästä asiasta ja vaatii komissiota analysoimaan Saksan lainsäädäntöä ja kaikkia työehtosopimuksia, jotka sisältävät vapautuksia työaikalainsäädännöstä, sekä arvioimaan, onko direktiivi 2003/88/EY siten pantu täytäntöön;

6.   painottaa, että tämä tapaus on yksi esimerkki useiden jäsenvaltioiden kokemista järjestelmällisistä epäonnistumisista ja vaikeuksista noudattaa direktiivin 2003/88/EY perussäännöksiä, mikä käy ilmi vaikutustenarvioinnista (SEC(2004)1154), jonka komissio toteutti ennen kyseisen direktiivin 2003/88/EY tarkistamista koskevan aloitteensa esittämistä; muistuttaa komissiota siitä, että Euroopan oikeusasiamiehelle on esitetty uusia kanteluita sen johdosta, että myös muissa jäsenvaltioissa on jätetty noudattamatta direktiiviä 2003/88/EY;

7.  vaatii näin ollen myös jäsenvaltioita soveltamaan työterveyttä ja työturvallisuutta koskevia sääntöjä lainmukaisesti ja noudattaen periaatetta, jonka mukaan vähänkin tulkinnanvaraisessa tapauksessa on noudatettava työntekijän terveyden ja turvallisuuden kannalta suotuisinta tulkintaa (in dubio pro operario).

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	29.5.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	35 1 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jan Andersson, Edit Bauer, Philip Bushill-Matthews, Alejandro Cercas, Derek Roland Clark, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Jan Cremers, Harald Ettl, Richard Falbr, Roger Helmer, Stephen Hughes, Jan Jerzy Kułakowski, Jean Lambert, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Maria Matsouka, Elisabeth Morin, Juan Andrés Naranjo Escobar, Csaba Őry, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Rovana Plumb, Jacek Protasiewicz, Bilyana Ilieva Raeva, José Albino Silva Peneda, Jean Spautz, Gabriele Stauner, Ewa Tomaszewska, Anne Van Lancker, Gabriele Zimmer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Françoise Castex, Gabriela Creţu, Sepp Kusstatscher, Roberto Musacchio, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Sógor, Tatjana Ždanoka

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	25.6.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	14 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Sir Robert Atkins, Margrete Auken, Inés Ayala Sender, Victor Boştinaru, Michael Cashman, Proinsias De Rossa, David Hammerstein, Marian Harkin, Carlos José Iturgaiz Angulo, Marcin Libicki, Manolis Mavrommatis, Mairead McGuinness, Marie Panayotopoulos-Cassiotou
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Margie Sudre
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Georgios Toussas