MIETINTÖ EU:n pakotteiden arviointi osana EU:n ihmisoikeustoimia ja -politiikkaa

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

kehitysyhteistyövaliokunnaN LAUSUNTO (25.6.2008)

kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO (24.6.2008)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

15.7.2008 - (2008/2031(INI))

Ulkoasiainvaliokunta
Esittelijä: Hélène Flautre

Menettely : 2008/2031(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0309/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0309/2008

Keskustelut :

PV 03/09/2008 - 14
CRE 03/09/2008 - 14

Äänestykset :

PV 04/09/2008 - 7.4
CRE 04/09/2008 - 7.4
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0405

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
kehitysyhteistyövaliokunnaN LAUSUNTO
kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EU:n pakotteiden arviointi osana EU:n ihmisoikeustoimia ja -politiikkaa

(2008/2031(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

– ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kaksi siihen liitettyä valinnaista pöytäkirjaa,

– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja erityisesti sen 1 ja 25 artiklan sekä VII luvun 39 ja 41 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen liitteet,

– ottaa huomioon uutta Eurooppaa koskevan Pariisin peruskirjan,

– ottaa huomioon Helsingin päätösasiakirjan,

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 13, 19, 21, 29 ja 39 artiklan sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 60, 133, 296, 297, 301 ja 308 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan[1],

– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maailman ihmisoikeustilanteesta,

– ottaa huomioon aiemmat keskustelunsa ja kiireelliset päätöslauselmansa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista,

– ottaa huomioon 20. syyskuuta 1996 annetun päätöslauselmansa komission tiedonannosta kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien sisällyttämisestä yhteisön ja kolmansien maiden sopimuksiin, (KOM(1995)0216)[2].

– ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet, mukaan lukien WTO-sopimuksista johtuvat velvoitteet,

– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän ja Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka on allekirjoitettu Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 (Cotonoun sopimus)[3] ja erityisesti sen 8, 9, 33, 96 ja 98 artiklan sekä sopimuksen tarkistuksen[4],

– ottaa huomioon 22. tammikuuta 2004 julkaistun asiakirjan ”Ulkosuhdeneuvosten työryhmän pakotteet-kokoonpanon (RELEX/pakotteet) perustaminen”[5],

– ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2004 julkaistun Euroopan unionin asiakirjan ”Rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevat perusperiaatteet”[6],

– ottaa huomioon Euroopan unionin asiakirjan ”Suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla”, sellaisena kuin se on viimeksi tarkistettuna 2. joulukuuta 2005[7],

– ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2007 julkaistun asiakirjan ”EU:n parhaat käytänteet rajoittavien toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa varten”[8],

– ottaa huomioon 2. joulukuuta 1996 hyväksytyn Kuubaa koskevan yhteisen kannan 96/697/YUTP[9],

– ottaa huomioon 27. joulukuuta 2001 annetut neuvoston yhteiset kannat 2001/930/YUTP terrorismin torjumisesta[10] ja 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi[11] sekä tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27. joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001[12],

– ottaa huomioon 27. toukokuuta 2002 annetun neuvoston yhteisen kannan 2002/402/YUTP Osama bin Ladeniin, Al-Qaida-järjestön ja Talebanin jäseniin sekä niitä lähellä oleviin henkilöihin, ryhmiin, yrityksiin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä[13] sekä tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä 27. toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002[14],

– ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon[15],

– ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 annetun päätöslauselmansa komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (KOM(2001)0252)[16],

– ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 annetun päätöslauselmansa ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa[17],

– ottaa huomioon kaikki Euroopan unionin ja kolmansien maiden väliset sopimukset ja niihin sisällytetyt ihmisoikeuslauselmat,

– ottaa huomioon 11. lokakuuta 1982 annetun päätöslauselmansa taloudellisten pakotteiden, erityisesti kauppasaarron ja boikottien merkityksestä ja vaikutuksesta Euroopan talousyhteisön ulkosuhteisiin[18],

– ottaa huomioon 1. marraskuuta 2001 Brysselissä (Belgiassa) kokoontuneen AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen antaman päätöslauselman pakotteiden ja erityisesti kauppasaartojen vaikutuksista niiden valtioiden väestöön, joihin toimet kohdistuvat[19],

– ottaa huomioon 6. syyskuuta 2007 annetun päätöslauselmansa ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista[20],

– ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1597 (2008) ja suosituksen 1824 (2008) Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston ja Euroopan unionin mustista listoista,

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa tehdyn Lissabonin sopimuksen[21], joka tullee voimaan 1. tammikuuta 2009,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot (A6-0309/2008),

A. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa tunnustetaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteeksi, ja ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen uudessa 21 artiklassa, sellaisena kuin se lisätään sopimukseen Lissabonin sopimuksen 1 artiklan 24 kohdalla, tunnustetaan, että ”unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen”,

B. ottaa huomioon, että pakotteita sovelletaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklassa annettujen YUTP:n erityisten tavoitteiden mukaisesti ja että niihin kuuluu muun muassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, demokratian, oikeusvaltion periaatteiden ja hyvien hallintotapojen edistäminen,

C. katsoo, että rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevat perusperiaatteet vuodelta 2004 ovat ensimmäinen käytännöllinen asiakirja, jossa määritellään, missä yhteydessä EU määrää pakotteita, vaikka EU on käytännössä määrännyt niitä jo 1980-luvun alusta alkaen ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulosta vuonna 1993 alkaen; ottaa huomioon, että kyseisellä asiakirjalla pakotteet vahvistetaan virallisesti YUTP:n välineeksi, ja katsoo, että näin ollen sen voidaan katsoa olevan unionin pakotteita koskevan politiikan perusta,

D. katsoo, että tämä pakotteita koskeva politiikka perustuu pääasiassa seuraaviin viiteen YUTP:n tavoitteeseen: unionin yhteisten arvojen, perustavanlaatuisten etujen, riippumattomuuden ja koskemattomuuden turvaaminen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti; unionin turvallisuuden kaikkinainen vahvistaminen; rauhan säilyttäminen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen, myös ulkorajoilla, YK:n peruskirjan ja Helsingin päätösasiakirjan periaatteiden ja Pariisin peruskirjan periaatteiden mukaisesti; kansainvälisen yhteistyön edistäminen; demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen edistäminen ja vahvistaminen,

E. katsoo, että kansainvälisellä tasolla ollaan yhä enemmän yhtä mieltä siitä, että kaikki vakava ja tietoisesti tehty ympäristön vahingoittaminen horjuttaa rauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta ja rikkoo ihmisoikeuksia,

F. ottaa huomioon, että EU on sitoutunut määräämään järjestelmällisesti YK:n peruskirjan VII luvussa määrätyt YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet ja että se määrää myös pakotteita itsenäisesti, mikäli YK:n turvallisuusneuvostolla ei ole valtuuksia ryhtyä toimenpiteisiin tai se ei voi toteuttaa toimenpiteitä jäsentensä yhteisymmärryksen puutteen takia; katsoo, että tässä yhteydessä on tärkeää korostaa YK:n ja EU:n velvoitetta määrätä pakotteita kansainvälisen oikeuden mukaisesti,

G. katsoo, että YK:n turvallisuusneuvoston pakotteet kuuluvat näin ollen EU:n pakotteita koskevaan politiikkaan, mutta että niiden soveltamisala ja tavoitteet ovat laajemmat kuin YK:n turvallisuusneuvoston politiikassa (kansainvälinen rauha ja turvallisuus),

H. katsoo, että pakotteet ovat yksi välineistä, joita EU voi käyttää toteuttaakseen ihmisoikeuspolitiikkaansa; katsoo, että pakotteiden käytön on oltava kyseistä alaa koskevan unionin yleisen strategian mukaista; katsoo, että pakotteiden käytön on oltava tärkeysjärjestyksessä viimeinen keino YUTP:n tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että pakotteiden tehokkuus riippuu siitä, soveltavatko kaikki jäsenvaltiot niitä samanaikaisesti,

I. ottaa huomioon, ettei pakotteelle ole oikeudellista määritelmää kansainvälisessä oikeudessa tai yhteisön oikeudessa, mistä johtuen käsitteestä keskustellaan laajalti kansainvälisessä oikeusopissa, eikä olemassa olevia mielipide-eroja ole vielä selvitetty tyydyttävästi; ottaa huomioon, että YUTP:ssa pakotteet ja rajoittavat toimenpiteet katsotaan useimmissa tapauksissa toimenpiteiksi, joilla katkaistaan tai supistetaan kokonaan tai osittain diplomaattiset suhteet tai taloussuhteet yhteen tai useampaan valtioon ja mahdollisesti rajoitetaan viestintää yhden tai useamman valtion kanssa, millä pyritään muuttamaan tiettyjä toimia tai tiettyä politiikkaa, kuten kansainvälisen oikeuden tai ihmisoikeuksien rikkomista, tai politiikkaa, jossa kolmansien maiden hallitukset, valtioista riippumattomat yhteisöt, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt eivät noudata oikeusvaltion tai demokratian periaatteita,

J. ottaa huomioon, että rajoittaviin toimenpiteisiin kuuluu eri toimenpiteitä, kuten asevientikielto, kauppapakotteet, rahoitukselliset ja taloudelliset pakotteet, varojen jäädyttäminen, lentokiellot, maahantulon rajoittaminen, diplomaattiset pakotteet, urheilu- ja kulttuuritapahtumien boikotointi ja kolmannen maan kanssa tehtävän yhteistyön keskeyttäminen,

K. ottaa huomioon, että EU:n käytännön mukaisesti tässä päätöslauselmassa käytetään erottelematta termejä ”pakote” ja ”rajoittavat toimenpiteet”; ottaa huomioon, että tässä päätöslauselmassa aiheelliset toimenpiteet määritellään Cotonoun sopimuksen 96 artiklan[22] mukaisesti,

L. ottaa huomioon, että EU:n pakotteet perustuvat useisiin oikeusperustoihin rajoittavien toimenpiteiden tarkan luonteen ja kyseiseen kolmanteen maahan sekä kyseisiin aloihin ja tavoitteisiin liittyvien suhteiden oikeudellisen luonteen mukaan; ottaa huomioon, että näillä tekijöillä määritetään pakotteiden hyväksymismenettely – joka edellyttää usein, muttei aina, YUTP:n yhteistä kantaa ja näin ollen yksimielisyyttä neuvostossa – ja noudatettava lainsäädäntömenettely, jotta pakotteista saadaan laillisesti sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia EY:n perustamissopimuksen 301 artiklassa annetun yhteisen menettelyn mukaisesti,

M. ottaa huomioon, että viisumikiellot ja asevientikiellot ovat nykyään yleisimmin määrättyjä YUTP:n pakotteita ja ensimmäinen vaihe EU:n pakotesarjassa; ottaa huomioon, että nämä kaksi toimenpidetyyppiä ovat ainoita, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa suoraan, koska ne eivät edellytä EY:n perustamissopimuksen mukaista erityistä pakotelainsäädäntöä; ottaa huomioon, että toisaalta taloudelliset pakotteet (varojen jäädyttäminen) ja kauppapakotteet edellyttävät erityisen pakotelainsäädännön antamista,

N. ottaa huomioon, että edellä mainittujen rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevien perusperiaatteiden ja niihin liittyvien suuntaviivojen mukaan kohdennetut pakotteet voivat olla yleisempiä pakotteita tehokkaampia ja siten suotavampia, koska niillä ensinnäkin vältetään mahdollisia suurempaan ihmisryhmään kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja koska ne myös vaikuttavat suoraan vastuussa oleviin tahoihin ja ovat siten tehokkaampia poliittisten muutosten aikaan saamiseksi,

O. ottaa huomioon, että on olemassa toimenpiteitä, joita ei nimitetä pakotteiksi, vaikka neuvosto on ne hyväksynyt puheenjohtajan päätelmissä, ja jotka poikkeavat myös muista YUTP:n välineissä luetelluista rajoittavista toimenpiteistä,

P. ottaa huomioon, että EU:n ja kolmansien maiden välisiä taloussuhteita hallinnoidaan usein alakohtaisilla kahdenvälisillä tai monenvälisillä sopimuksilla, joita EU:n on noudatettava pakotteita määrätessään; katsoo, että EU:n olisi näin ollen tarvittaessa keskeytettävä tai lakkautettava kyseinen sopimus ennen sellaisten taloudellisten pakotteiden käyttöönottoa, jotka eivät ole yhteensopivia kyseiselle kolmannelle maalle voimassa olevalla sopimuksella taattujen oikeuksien kanssa,

Q. ottaa huomioon, että EU:n ja kolmansien maiden välisiä suhteita hallinnoidaan usein kahden- tai monenvälisillä sopimuksilla, joilla sopimuspuolille annetaan mahdollisuus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä silloin, kun toinen sopimuspuoli rikkoo sopimuksen olennaista osaa, erityisesti ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamista (ihmisoikeuslauseke), ja katsoo, että Cotonoun sopimus on näistä sopimuksista erinomainen esimerkki,

R. katsoo, että rajoittavien toimenpiteiden käyttöönoton ja täytäntöönpanon on käytävä yksiin ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön kanssa, mukaan lukien oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan sekä suhteellisuusperiaatteen noudattaminen, ja että niillä on säädettävä myös asianmukaisista poikkeuksista toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden inhimillisten perustarpeiden, kuten peruskoulutuksen, juomaveden sekä perusterveydenhoidon ja tavallisimpien lääkkeiden saannin huomioon ottamiseksi; katsoo, että pakotepolitiikassa on otettava täysimääräisesti huomioon Geneven sopimuksessa, lapsen oikeuksista tehdyssä yleissopimuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa sekä siviilien ja lasten suojelua aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevissa YK:n päätöslauselmissa vakiinnutetut standardit,

S. katsoo, että EU:n ja sen yksittäisten jäsenvaltioiden uskottavuus vaarantuu, kun EU:n pakotteita näyttää rikotun tai niitä todella on rikottu, ja että Robert Mugabe kutsuttiin osallistumaan EU-Afrikka -huippukokoukseen Lissaboniin 8.–9. joulukuuta 2007 huolimatta siitä, että häneltä oli virallisesti evätty pääsy jäsenvaltioiden alueelle Zimbabwea koskevien rajoittavien toimien uusimisesta annetun yhteisen kannan 2004/161/YUTP mukaisesti[23], jota viimeksi jatkettiin 18. helmikuuta 2008 annetulla neuvoston yhteisellä kannalla 2008/135/YUTP[24].

Yleisiä näkökohtia tehokkaasta EU:n pakotteita koskevasta politiikasta

1. pahoittelee, että EU:n pakotteita koskevasta politiikasta ei ole tähän mennessä tehty mitään arviointia tai tutkimusta ja että sen vuoksi on erityisen hankalaa arvioida politiikan vaikutuksia ja tehokkuutta käytännössä ja siten tehdä asiasta tarpeelliset päätelmät; vaatii neuvostoa ja komissiota tekemään tällaista arviointityötä; huomauttaa tässä yhteydessä, että tällaisen arvioinnin peruskriteerinä on oltava pysyvien tulosten saavuttaminen; katsoo kuitenkin, että Etelä-Afrikan vastainen pakotepolitiikka osoittautui tehokkaaksi apartheid-järjestelmän päättymisen edistämisessä;

2. katsoo, että EU:n pakotteita koskevan politiikan täytäntöönpanoa koskevan oikeusperustan hajanaisuuden vuoksi päätöksenteko, toteuttaminen ja valvonta suoritetaan eri tasoilla, mikä on esteenä EU:n pakotteita koskevan politiikan avoimuudelle ja yhdenmukaisuudelle ja heikentää siten sen uskottavuutta;

3. katsoo, että jotta pakotteet olisivat tehokkaita, EU:n ja kansainvälisen tason sekä sen valtion, jossa muutoksia on tarkoitus toteuttaa, on katsottava pakotteet oikeutetuiksi; korostaa, että Euroopan parlamentin kuuleminen päätöksentekoprosessissa vahvistaa tätä legitiimiyttä;

4. huomauttaa, että pakotteilla voi olla symbolinen merkitys EU:n antaman moraalisen tuomion ilmentymänä, mikä vahvistaa EU:n ulkopolitiikan näkyvyyttä ja uskottavuutta; varoittaa kuitenkin korostamasta liikaa ajatusta pakotteista vertauskuvallisina toimenpiteinä, sillä se saattaa johtaa niiden arvon täydelliseen häviämiseen;

5. katsoo, että pakotteisiin turvautumista on harkittava silloin, kun hallinto loukkaa vakavasti henkilöiden turvallisuutta ja oikeuksia, tai silloin, kun kaikki sopimusperusteiset ja/tai diplomaattiset suhteet katkaistaan tai niissä ei selvästikään edistytä kolmannen osapuolen takia;

6. katsoo, että kaikkea tahallaan ja peruuttamattomasti aiheutettua ympäristön pilaamista on pidettävä uhkana turvallisuudelle sekä vakavana ihmisoikeusrikkomuksena; pyytää tässä yhteydessä neuvostoa ja komissiota sisällyttämään tahallaan ja peruuttamattomasti aiheutetun ympäristön pilaamiseen niihin perusteisiin, joiden vuoksi pakotteet voidaan ottaa käyttöön;

7. panee merkille, että EU:n pakotteita koskevia välineitä sovelletaan kaiken kaikkiaan joustavasti ja niillä vastataan tarpeisiin tapauskohtaisin perustein; pitää kuitenkin valitettavana, että EU on soveltanut pakotteita koskevaa politiikkaansa epäjohdonmukaisesti ja että se on kohdellut kolmansia maita eri tavoin, vaikka niiden ihmisoikeus- ja demokratiatausta on samankaltainen, ja että se on aiheuttanut kritiikkiä ”kaksinaismoraalista”;

8. katsoo tässä yhteydessä, että ihmisoikeusloukkauksia koskevien EU:n pakotteiden käyttöönotossa ja arvioinnissa ei periaatteessa pidä ottaa huomioon mahdollista haittaa, jota niiden soveltamisesta aiheutuu Euroopan unionin ja sen kansalaisten kaupallisille eduille;

9. pahoittelee, että EU:n sisäiset kiistat tietyn maan, kuten Kuuban, osalta tai jäsenvaltioiden pyrkimykset olla vihastuttamatta tärkeitä kumppaneita, kuten Venäjää, ovat johtaneet siihen, että EU hyväksyy pakotteet vain epämuodollisesti puheenjohtajavaltion päätelmissä, mikä osoittaa, että unionin pakotteet pannaan täytäntöön tavalla, joka ei ole tasapainoinen tai johdonmukainen; katsoo kuitenkin, että puheenjohtajavaltion päätelmiin kuuluvat toimet, kuten sopimusten allekirjoittamisen lykkääminen Serbian kaltaisten valtioiden kanssa, voivat olla asianmukainen väline painostettaessa kolmansia maita tekemään täysimääräistä yhteistyötä kansainvälisten järjestelmien kanssa;

10. panee merkille, että Kuubaan osalta vuonna 1996 hyväksytty ja määräajoin uusittava yhteinen kanta, joka sisältää tiekartan rauhanomaiseksi siirtymiseksi demokratiaan, on pantu täysimääräisesti täytäntöön, eikä Euroopan unionin toimielimissä esiinny sitä koskevia kiistoja; pahoittelee, että ihmisoikeuksien suhteen ei tähän mennessä ole tapahtunut minkäänlaista edistystä; panee merkille neuvoston 20. kesäkuuta 2008 tekemän päätöksen Kuubaan kohdistettujen epävirallisten pakotteiden poistamisesta vaatien samalla kaikkien poliittisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista, vankiloihin tutustumisen helpottamista sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa; toteaa, että neuvosto päättää vuoden kuluttua siitä, jatkaako se Kuuban kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua riippuen siitä, onko ihmisoikeuksien alalla tapahtunut merkittävää edistymistä; palauttaa mieliin, että neuvoston kanta velvoittaa myös Euroopan unionin toimielimiä vuoropuheluun Kuuban viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa; toistaa mielipiteensä Saharov-palkinnon voittajien, Oswaldo Payá Sardiñasin ja Ladies in White -ryhmän suhteen;

11. katsoo, että pakotteiden ”tehottomuutta” koskevaa näkökohtaa ei voida käyttää niiden poistamisen perusteena, vaan että sitä pitäisi käyttää pakotteiden uudelleenarviointiin; katsoo lisäksi, että pakotteiden jatkamisen tai päättämisen pitäisi olla riippuvainen ainoastaan siitä, onko niiden tavoitteet saavutettu, koska niiden luonnetta voidaan vahvistaa tai muuttaa tarkastelun perusteella, ja katsoo siten, että niihin pitäisi aina sisältyä selkeät perusteet;

12. katsoo, että pakotteiden tehokkuutta on arvioitava monella tasolla, kuten toimien tehokkuutta koskevalla tasolla, eli määriteltäessä niiden vaikutusta kohdehenkilöiden yksityiseen tai ammattia koskevaan toimintaan tietyn kohteena olevan hallinnon jäseninä tai vaikutusta sen toimintaan, taikka pakotteiden poliittisen tehokkuuden tasolla määriteltäessä pakotteiden soveltuvuutta niiden toimien tai toimintalinjojen lopettamiseksi tai muuttamiseksi, joiden vuoksi ne otettiin käyttöön;

13. uskoo, että pakotteen tehokkuus riippuu Euroopan unionin kyvystä pitää sitä yllä koko pakotteiden voimassaolon ajan ja pitää tässä yhteydessä valitettavana tarkistuslauseiden kaltaisten määräysten soveltamista, joihin sisältyy pakotteiden automaattinen poistaminen;

14. vastustaa kaikissa olosuhteissa yleisten, umpimähkäisten pakotteiden määräämistä millekään valtiolle, koska tällainen lähestymistapa johtaa tosiasiassa väestön täydelliseen eristämiseen; katsoo, että ellei talouspakotteita soviteta yhteen muiden poliittisten välineiden kanssa, niiden avulla voidaan vain suurin ponnistuksin onnistua helpottamaan kohteena olevan hallinnon poliittista uudistamista; korostaa siksi, että kaikkiin valtion hallintoa koskeviin pakotetoimiin on järjestelmällisesti yhdistettävä tuki kyseisen valtion kansalaisyhteiskunnalle;

Pakotteet osana kokonaisvaltaista ihmisoikeusstrategiaa

15. huomauttaa, että suurin osa EU:n pakotteista määrätään turvallisuusnäkökohtien perusteella; korostaa kuitenkin, että ihmisoikeusrikkomusten on oltava riittävä peruste pakotteiden soveltamiselle, sillä myös ne ovat uhka turvallisuudelle ja vakaudelle;

16. huomauttaa, että pakotteiden pääasiallinen tarkoitus on saada aikaan poliittinen tai toiminnallinen muutos YUTP:n yhteisen kannan tai neuvoston hyväksymien päätelmien tai sen kansainvälisen päätöksen, mihin pakotteet perustuvat, mukaisesti;

17. korostaa, että neuvosto on edellä mainittujen rajoittavien toimien (pakotteiden) perusperiaatteet hyväksyttyään sitoutunut käyttämään pakotteita osana kokonaisvaltaista ja yhdennettyä poliittista lähestymistapaa; korostaa tässä yhteydessä, että tähän lähestymistapaan kuuluu keskinäinen poliittinen vuoropuhelu, kannustimet ja ehdollisuus ja että siihen voi kuulua myös viimeisenä keinona voimakeinojen käyttö, mikä määritellään perusperiaatteissa; katsoo, että ihmisoikeuksia ja demokratialausekkeita, etuusjärjestelmiä ja kehitysapua on käytettävä välineinä kyseisessä kokonaisvaltaisessa ja yhdennetyssä poliittisessa lähestymistavassa;

18. katsoo, että ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanoa ei voida pitää kokonaisuudessaan itsenäisenä tai yksipuolisena EU:n pakotteena, sillä se perustuu suoraan kahden- tai monenväliseen sopimukseen, jossa määritellään molemminpuolinen sitoumus kunnioittaa ihmisoikeuksia; katsoo, että tämän lausekkeen mukaan toteutettavat asianmukaiset toimet koskevat ainoastaan kyseisen sopimuksen täytäntöönpanoa ja että kummallakin osapuolella on oikeudelliset perusteet keskeyttää tai kumota sopimus; katsoo siten, että ihmisoikeuslausekkeiden täytäntöönpano ja itsenäiset tai yksipuoliset pakotteet täydentävät toisiaan;

19. on siksi tyytyväinen, että ihmisoikeuslausekkeet sisällytetään järjestelmällisesti kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin uusiin kahdenvälisiin sopimuksiin, alakohtaiset sopimukset mukaan lukien, ja vaatii, että niihin sisällytetään myös erityinen täytäntöönpanomekanismi; palauttaa mieliin tässä yhteydessä lausekkeen tehokkaammasta ja järjestelmällisestä täytäntöönpanosta esitetyt suositukset: tavoitteiden ja kriteerien laatiminen ja säännöllinen arviointi; toistaa vaatimuksen, että ihmisoikeuslausekkeet pannaan täytäntöön avoimemman osapuolten – Euroopan parlamentti ja kansalaisyhteiskunta mukaan lukien – välisen kuulemisen avulla esittäen yksityiskohtaisesti poliittiset ja oikeudelliset menettelyt, joita käytetään, jos kahdenvälistä yhteistyötä koskeva pyyntö perutaan toistuvien ja/tai järjestelmällisten kansainvälisen oikeuden vastaisten ihmisoikeusrikkomusten vuoksi; tukee Cotonoun sopimuksessa laadittua, ihmisoikeuksiin, demokratian periaatteisiin ja oikeusvaltioon kohdistuviin vakaviin loukkauksiin puuttumista koskevaa menettelymallia; katsoo, että intensiivisen poliittisen vuoropuhelun (Cotonoun sopimuksen 8 artikla) ja neuvottelujen (Cotonoun sopimuksen 96 artikla) järjestelmällä on ennen asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymistä ja sen jälkeen voitu useassa tapauksessa parantaa tehokkaasti tilannetta kentällä;

20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan esittämättä vapaakauppa- ja/tai assosiaatiosopimuksia – vaikka ne sisältäisivätkin ihmisoikeuslausekkeen – niiden maiden hallituksille, joissa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan loukataan ihmisoikeuksia räikeästi;

21. katsoo, että ellei asianmukaisiin tai rajoittaviin toimenpiteisiin ryhdytä tilanteissa, joita leimaavat jatkuvat ihmisoikeusrikkomukset, Euroopan unionin ihmisoikeusstrategia, pakotepolitiikka ja uskottavuus heikkenevät vakavasti;

22. katsoo, että pakotteita koskeva politiikka on huomattavasti tehokkaampi, kun se on osa johdonmukaista ihmisoikeusstrategiaa; esittää uudelleen pyyntönsä neuvostolle ja komissiolle laatia jokaisessa maakohtaisessa strategia-asiakirjassa sekä samankaltaisissa asiakirjoissa ihmisoikeuksia ja demokraattista tilannetta koskeva erityinen strategia;

23. katsoo, että pakotteita sovellettaessa ihmisoikeuksia koskevaan vuoropuheluun ja neuvotteluun olisi välttämättä ja järjestelmällisesti sisällytettävä keskustelu niiden tavoitteiden ja kriteerien toteuttamisessa saavutetusta edistyksestä, jotka asetettiin rajoittavista toimenpiteistä päätettäessä; katsoo myös, että ihmisoikeuksia koskevalla vuoropuhelulla ja neuvotteluilla saavutetuilla tavoitteilla ei voida missään tapauksessa korvata niiden tavoitteiden toteuttamista, jotka olivat keskeisessä asemassa pakotteista päätettäessä;

Kansainvälisen yhteisön koordinoitu toiminta

24. katsoo, että kansainvälisen yhteisön koordinoidulla toiminnalla on valtioiden tai alueellisten kokonaisuuksien hajanaista ja epätasoista toimintaa tehokkaampi vaikutus; on siksi tyytyväinen siihen, että EU:n pakotteita koskevan politiikan pitäisi edelleen perustua näkökantaan, jonka mukaan YK:n järjestelmän olisi oltava etusijalla;

25. kehottaa neuvostoa siinä tapauksessa, että YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita ei ole käytössä, tekemään yhteistyötä EU:n ulkopuolisten pakotteista päättävien valtioiden kanssa, jakamaan tietoa, pyrkimään laatimaan yhteisen luettelon henkilöistä, joiden varat jäädytetään, jotka asetetaan matkustuskieltoon ja joihin kohdistetaan muita toimenpiteitä, sekä koordinoimaan toimia kansainvälisellä tasolla, jotta estetään pakotteiden kiertäminen ja maksimoidaan EU:n ja muiden pakotteiden tehokkuus ja niiden täytäntöönpano kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

26. katsoo, että EU:n tulisi pyrkiä tekemään yhteistyötä muiden alueellisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin ja ASEANin kanssa ihmisoikeuksien edistämiseksi sekä pakotteita koskevien toimien koordinoinnin varmistamiseksi;

27. kehottaa EU:ta kehittämään järjestelmällisesti vuoropuhelua valtioiden kanssa, jotka eivät ole päättäneet pakotteista, jotta päästään yhteiseen kantaan rajoittavista toimista erityisesti alueellisella tasolla; huomauttaa, että pakotteilla ei usein saada aikaan politiikan tai toimien tarpeellista muutosta silloin, kun kansainvälinen yhteisö jakautuu asian vuoksi ja pääasialliset toimijat eivät osallistu niiden täytäntöönpanoon, mikä käy ilmi Burman/Myanmarin tapauksessa;

28. kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan järjestelmällisesti käsiteltäväksi poliittisen vuoropuhelun valtioiden kanssa, jotka eivät ole päättäneet pakotteista, niiden osallistumista koskevan kysymyksen ja niillä olevan mahdollisuuden vaikuttaa hallintoon tai valtioista riippumattomiin toimijoihin, kuten henkilöihin, järjestöihin tai yrityksiin;

29. katsoo, että vapaakauppasopimuksen allekirjoittamista koskevaa näköalaa voidaan käyttää ”porkkanana” ja painostuskeinona ja että joka tapauksessa kyseistä sopimusta ei pitäisi tehdä pakotteiden piiriin kuuluvan valtion kanssa;

Selkeiden päätöksentekoprosessien, tavoitteiden, vertailukohtien ja tarkistusmekanismien käyttöönottaminen

30. korostaa tarvetta tehdä ennen pakotteiden hyväksymistä perusteellinen arvio jokaisesta erityistilanteesta, jotta eri pakotteiden potentiaalista vaikutusta voidaan arvioida ja jotta voidaan määritellä, mitkä pakotteet ovat kaikkein tehokkaimmat, kun muut näkökohdat ja vertailukelpoiset kokemukset otetaan huomioon; katsoo että tällainen ennakkoarvio on perusteltu etenkin siksi, että pakotetoimien alettua on vaikeaa perääntyä ilman, että saatetaan kyseenalaiseksi EU:n uskottavuus tai EU:n kolmannen maan väestölle antama tuki ottaen huomioon se mahdollisuus, että kyseisen valtion viranomaiset käyttävät mahdollisesti hyväkseen EU:n päätöstä; panee tässä suhteessa merkille nykyisen käytännön, jonka mukaisesti ehdotettujen pakotteiden asianmukaisuudesta, luonteesta ja tehokkuudesta keskustellaan neuvostossa edustustojen päälliköiden kyseisessä maassa tekemän arvion pohjalta, ja vaatii riippumattoman asiantuntijan raportin sisällyttämistä tähän arvioon;

31. korostaa kuitenkin, että tällaista arviota ei tulisi käyttää pakotteiden hyväksymisen lykkäämiseksi; korostaa tässä suhteessa, että kaksivaiheinen menettely pakotteiden määräämiseksi YUTP:n mukaisesti antaa mahdollisuuden kiireelliseen poliittiseen reaktioon, alkuaan hyväksyttäessä yhteinen kanta, joka esitetään asetuksen perusteellisemman arvioinnin jälkeen ja jossa ilmoitetaan yksityiskohtaisesti pakotteiden tarkka luonne ja laajuus;

32. kehottaa sisällyttämään laillisiin välineisiin järjestelmällisesti selkeät ja erityiset perusteet ennakkoehdoksi pakotteiden poistamiselle; painottaa erityisesti, että kyseiset perusteet pitäisi laatia riippumattoman asiantuntijalausunnon perusteella eikä niitä pitäisi muuttaa neuvoston sisäisten poliittisten muutosten mukaisesti;

33. kehottaa neuvostoa ja komissiota perustamaan pakotteiden uudelleentarkastelua koskevan järjestelmän, johon sisältyy järjestelmällisesti uudelleentarkastelulauseke, jonka perusteella tarkastellaan uudelleen pakotetoimia sovittujen perusteiden mukaisesti sekä arvioidaan, onko tavoitteisiin vastattu; painottaa, että tahdonilmauksia tai pyrkimyksiä ottaa käyttöön menettelyjä myönteiseen tulokseen pääsemiseksi on pidettävä tervetulleina, mutta korostaa, että niillä ei missään tapauksessa voida pakotteita arvioitaessa korvata perusteiden täyttämiseen liittyviä konkreettista ja todellista edistymistä koskevia näkökohtia;

34. katsoo, että Kiinaan kohdistuva asevientikielto osoittaa yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden unionissa, koska kiellosta päätettiin ensin vuonna 1989 tapahtuneen Tiananmenin verilöylyn vuoksi, eikä EU:lle ei ole tähän mennessä annettu selityksiä verilöylystä, joten asevientikieltoa ei ole syytä poistaa;

35. kehottaa ulkosuhdeneuvosten työryhmän pakotteet-kokoonpanoa (RELEX/pakotteet) hoitamaan toimeksiantonsa perusteellisesti; korostaa erityisesti tarvetta tutkimuksen tekemiseen ennen pakotteiden käyttöönottoa ja niiden käyttöönoton jälkeen säännöllisen ajantasaistetun tiedon antamiseksi kehityksestä sekä tarvetta kehittää rajoittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevia parhaita käytäntöjä;

36. tunnustaa, että valtioiden sekä kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden tulisi olla tilivelvollisia kansainvälisesti epäoikeudenmukaisista toimista ja korostaa tässä yhteydessä tarvetta luoda oikeudellinen valvontajärjestelmä takaamaan, että pakotteet pannaan täytäntöön kansainvälisen ja humanitaarisen oikeuden mukaisesti;

37. kehottaa parlamenttia osallistumaan kaikkiin pakotteita koskevan prosessin vaiheisiin, kuten pakotteisiin johtavaan päätöksentekoprosessiin, tilanteeseen kaikkein soveltuvimman pakotteiden valintaan, perusteiden määrittelemiseen sekä niiden täytäntöönpanon arviointiin uudelleentarkastelumekanismin puitteissa ja pakotteiden poistamiseen;

Tehokkaampana välineenä kohdennetut pakotteet?

38. pitää valitettavana, että arvioinnin puutteellisuuden vuoksi on mahdotonta arvioida kohdennettujen toimien tehokkuutta; panee kuitenkin merkille EU:n humanitaarisia näkökohtia koskevan huolenaiheen, joka on johtanut yleisten talouspakotteiden lakkauttamiseen, kuten aikaisemmin Irakin tapauksessa, sekä sellaisten kohdennettujen ”älykkäiden” pakotteiden käyttöönottoon, joilla pyritään vaikuttamaan mahdollisimman paljon niihin tahoihin, joiden toimiin halutaan puuttua ja jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän kielteisiä humanitaarisia vaikutuksia tai seurauksia muille kuin kohdehenkilöille tai naapurivaltioille;

39. katsoo, että sillä, että taloudellisia pakotteita käytetään erillään muista poliittisista välineistä, ei todennäköisesti pystytä painostamaan kohteena oleva hallintoa toteuttamaan merkittäviä poliittisia muutoksia; korostaa lisäksi, että kauaskantoiset taloudelliset rajoitteet saattavat tuoda mukanaan liian korkeat taloudelliset ja humanitaariset kustannukset ja toistaa siksi uudelleen kehotuksensa paremmin laadituista ja kohdennetuista taloudellisista pakotteista, jotka kohdistuvat ensisijaisesti kohteena olevan hallinnon tärkeimpiin johtajiin ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneisiin tahoihin;

40. korostaa, että talouspakotteet on kohdennettava ennen kaikkea aloille, jotka eivät ole työntekijävaltaisia ja joilla on vähäinen merkitys pienille ja keskisuurille yrityksille, koska viime mainitut ovat tärkeitä sekä talouden kehityksen että tulojen uudelleenjaon kannalta;

41. kannattaa kohdennettujen rahoitusta koskevien pakotteiden käyttöä kohteena olevan hallinnon tärkeimpiä johtajia ja heidän välittömiä perheenjäseniään vastaan, koska ne kohdistuvat kohdehenkilöiden tuloihin; korostaa tarvetta yhdistää näihin pakotteisiin asianmukaiset toimenpiteet tällaisten henkilöiden kanssa yhteistyötä tekeviä EU:n taloudellisia toimijoita vastaan; korostaa, että kun tarpeisiin kohdennetuilla pakotteilla vaikutetaan hallinnon pääasialliseen tulonlähteeseen, on mahdollista, että väestölle aiheutetaan laaja-alaisia ja harkitsemattomia seurauksia, ja ne voivat myös edistää harmaan talouden kehittymistä;

42. katsoo, että taloudellisia ja rahoituksellisia pakotteita, silloinkin kun ne ovat kohdennettuja, tulee soveltaa kaikkien luonnollisten ja oikeushenkilöiden, jotka harjoittavat EU:ssa kaupallista toimintaa, mukaan lukien kolmansien maiden kansalaiset sekä Euroopan unionin kansalaiset tai eurooppalaiset oikeushenkilöt, joiden rekisteröityä asuin- tai toimipaikkaa säätelee EU:n jäsenvaltion lainsäädäntö ja jotka harjoittavat kaupallista toimintaa EU:n ulkopuolella;

43. kehottaa, että "poikkeukselliset pakotteet" rajoitetaan varojen jäädytykseen; kehottaa kuitenkin ottamaan käyttöön "humanitaariset poikkeukset", kuten järjestelmän, jonka avulla on mahdollista käyttää perussairaanhoidon palveluita; kehottaa luomaan valituksia koskevan erityisen menettelyn siinä tapauksessa, että jäsenvaltio haluaa myöntää poikkeuksen varojen jäädytyksen osalta, sillä kyseisen toimen puuttuessa rajoittavien toimien tehokkuutta haitataan, koska jäsenvaltioiden on ainoastaan tiedotettava komissiolle etukäteen kyseisestä poikkeuksesta;

44. kehottaa ryhtymään toimiin, joilla parannetaan EU:n kohdennettujen rahoitusta koskevien pakotteiden täytäntöönpanoa, jotta varmistetaan käytännössä, että toimilla estetään kohdehenkilöitä ja -laitoksia pääsemästä kaikkiin EU:n lainsäädännön alaisiin rahoituspalveluihin mukaan lukien EU:n tilisiirtoja käsittelevät pankit tai muut tahot, jotka käyttävät EU:n lainsäädännön alaisia rahoituspalveluita; korostaa tarvetta joustaa enemmän pakoteluetteloiden jakamisessa EU:n ja jäsenvaltioiden sisällä kaikille henkilöille, joita koskevat kolmannessa rahanpesudirektiivissä[25] esitetyt velvoitteet; ehdottaa, että jokainen jäsenvaltio nimittää yhden laitoksen vastaamaan näiden tietojen levittämisestä;

45. kehottaa neuvostoa ja komissiota tiivistämään yhteistyötä SWIFT-hallinnon ja osakkeenomistajien kanssa Euroopassa, jotta mustalla listalla olevat pankkitilit voidaan jäädyttää tehokkaammin ja kyseisten pankkitilien tilisiirrot voidaan pysäyttää;

46. kehottaa neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia ja tapoja käyttää kohteena olevien viranomaisten jäädytettyjä varoja rakentavalla tavalla myöntäen niitä esimerkiksi kehitystoimiin;

47. panee merkille, että asevientikielto on pakotekeino, jolla pyritään estämään aseiden ja sotatarvikkeiden kulkeutuminen konfliktialueille tai hallinnon käsiin, joka käyttää niitä sisäisiin rankaisutoimiin tai hyökkäykseen vierasta valtiota vastaan, mikä sisältyy asevientiä koskeviin käytännesääntöihin;

48. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toimimaan yhteisesti pantaessa täytäntöön EU:n asevientikieltoja, jotka kukin jäsenvaltio saattaa voimaan;

49. kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään aseidenvientiä koskevat yhteiset kannat, joiden perusteella nykyiset asevientiä koskevat käytännesäännöt tulevat oikeudellisesti sitoviksi;

50. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtään YK:n valvonnan ja täytäntöönpanon tehokkuuden parantamiseksi ja tukee näkemystä siitä, että olisi perustettava pysyvä YK:n yksikkö arvioimaan konfliktituotteiden kauppaa sekä pakotteiden arvoa niihin suhteutettuina;

51. muistuttaa, että pääsyoikeuden rajoittaminen (matkustuskiellot, viisumikiellot) ovat yksi ensimmäisistä toimista EU:n pakotejärjestyksessä ja että sen perusteella mustalla listalla olevat henkilöt tai muuhun kuin valtioon kuuluvat tahot eivät voi osallistua EU:n virallisiin kokouksiin tai matkustaa EU:n alueelle henkilökohtaisten syiden vuoksi;

52. panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltiot eivät noudata EU:n viisumikieltoa tehokkaimmalla tavalla; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yhteisen lähestymistavan matkustuskiellon ja asianmukaisten poikkeuslausekkeiden soveltamisessa;

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen kohdistettuja pakotteita sovellettaessa terrorismin vastaisessa taistelussa

53. ottaa huomioon, että yksittäiset EU:n terrorismin vastaiset pakotteet sekä EU:n täytäntöön panemat turvallisuusneuvoston terrorismin vastaiset pakotteet ovat olleet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja yhteisön tuomioistuimen käsiteltävinä monessa asiassa;

54. palauttaa mieliin, että EU:n jäsenvaltioiden on laadittava pakotteet Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, minkä perusteella edellytetään, että unioni kunnioittaa perusoikeuksia, mitkä vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja mitkä ovat peräisin kaikkien jäsenvaltioiden perustuslaillisista perinteistä; korostaa, että sekä EU:n että YK:n nykyiset mustia listoja koskevat menettelyt ovat riittämättömät oikeusvarmuuden ja oikeussuojakeinojen näkökulmasta;

55. kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan olemassa olevia mustille listoille kirjaamista ja poistamista koskevia menettelyitä, jotta kunnioitetaan EU:n kansalaisten menettelyä koskevia ja aineellisia ihmisoikeuksia, etenkin oikeutta elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen; pyytää EU:n jäsenvaltioita samalla edistämään kyseistä uudelleentarkastelua YK:n menettelyissä, jotta terrorismin vastaisessa taistelussa käytettävien kohdennettujen pakotteiden toteuttamisessa varmistetaan perusoikeuksien kunnioittaminen;

56. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimukseen sisältyvän, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 75 artikla antaisi Euroopan parlamentille tilaisuuden korjata nykyisiä käytäntöjä ja tukee parlamentissa käynnissä olevaa työtä, joka pyritään ottamaan esityslistalle lainsäädäntökaudella vuonna 2009;

57. pahoittelee, että mikään oikeudellisen alan taho ei arvioi mustien listojen tarkoituksenmukaisuutta ja että näyttö, jonka vuoksi joutuu mustalle listalle, perustuu pääasiassa salaisten palvelujen - jotka nimensä mukaisesti toimivat tietenkin salassa - hallussa olevaan tietoon; katsoo kuitenkin, että tämä perusluonteinen luottamuksellisuus ei saa muuttua rankaisemattomuudeksi kansainvälistä lakia rikottaessa; kehottaa tämän vuoksi EU:n jäsenvaltioita takaamaan salaisten palvelujen tehokkaan parlamentaarisen valvonnan; pitää siksi tarpeellisena Euroopan parlamentin yhteistoimintaa jo olemassa olevan jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen valvontakomiteoiden konferenssin kanssa;

58. toistaa kuitenkin, että terrorismin vastaiset luettelot ovat tehokas väline ja yksi Euroopan unionin terrorismin torjuntaan tarkoitetun politiikan pilareista edellyttäen, että se noudattaa yhteisöjen tuomioistuimen uusinta oikeuskäytäntöä;

59. korostaa, että terrorismi on uhka turvallisuudelle ja vapaudelle ja kehottaa siis neuvostoa tarkistamaan ja päivittämään luetteloa terroristijärjestöistä ottaen huomioon niiden toiminnan kaikilla mantereilla;

Pakotteita koskeva toimintalinjojen yhdistelmä

60. korostaa, että EU on aina edistänyt pakotteiden käytössä myönteistä lähestymistapaa ja että sen päämäärä on kannustaa muutoksia tasapainoisilla toimilla; korostaa siksi, että on tärkeää suosia kokonaisvaltaista yhdennettyä toimintaa strategialla, jossa sovelletaan vähitellen painostustoimia ja kannustimia;

61. katsoo, että avoimuusstrategia ja pakotteita koskeva politiikka eivät kumoa toisiaan; katsoo siis, että EU:n pakotepolitiikka saattaa auttaa vahvistamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista valtiossa, johon pakotteet kohdistuvat, kun sitä tarkistetaan erityisesti myönteisten toimien politiikan käyttöönottoa varten; panee tässä yhteydessä merkille marraskuusta 2007 huhtikuuhun 2008 Uzbekistania vastaan asetetut pakotetoimet, jolloin neuvosto jatkoi yhden vuoden ajan pakotteita, jotka otettiin käyttöön, koska Andijanin joukkomurhan tutkimista ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevia alkuperäisiä tavoitteita ei täytetty, mutta neuvosto päätti keskeyttää viisumikiellon soveltamisen ja antaa Uzbekistanin viranomaisille kuuden kuukauden ajanjakson, jonka kuluessa niiden olisi täytettävä ihmisoikeuksia koskevien kriteerien kokonaisuus, tai muussa tapauksessa se uhkasi ottaa viisumikiellon jälleen käyttöön; pitää kuitenkin valitettavana, että myönteistä kehitystä ei ole vielä tapahtunut ja että Uzbekistanin hallituksen kanssa ei edelleenkään tehdä yhteistyötä; korostaa, että nämä ehdot on täytettävä rajoitetun ajanjakson kuluessa ja niiden on oltava tarkoituksenmukaiset yleisessä pakotejärjestelmässä;

62. pyytää, että pakotteisiin liittyisi järjestelmällisesti monikohtaisessa strategiassa tehokkaita myönteisiä toimia kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien puolustajien sekä kaikkien ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistävien hankkeiden tukemiseksi; pyytää, että ohjelmia ja aihekohtaisia välineitä (eurooppalainen ihmisoikeus- ja demokratia-aloite, valtioista riippumattomat toimijat, henkilöihin investointi) käytetään edistämään tehokkaasti tämän tavoitteen toteuttamista;

63. kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään Lissabonin sopimuksen ratifioinnin ja sen seurauksena perustettavan Euroopan ulkosuhdehallinnon tarjoaman mahdollisuuden, jotta varmistetaan EU:n ulkoisen toiminnan eri välineiden optimaalinen yhdenmukaisuus, mikä on keskeisessä asemassa pakotteita koskevan politiikan tehokkuuden lisäämisessä;

EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita koskevat suositukset

64. kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään kattavan ja perusteellisen arvion EU:n pakotteita koskevasta politiikasta, jotta voidaan määrittää sen vaikutukset ja toimenpiteet, joihin tulisi ryhtyä sen vahvistamiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa jättämään käsiteltäväksi tällaisia toimenpiteitä koskevan ohjelman; kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan, miten pakotteet vaikuttavat kyseessä olevien maiden kehityspolitiikkaan ja EU:n kauppapolitiikkaan;

65. kehottaa komissiota varmistamaan, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston alaiset kehitysapustrategiat ovat sovellettavien pakotejärjestelmien ja ihmisoikeusvuoropuhelujen mukaisia; kehottaa komissiota varmistamaan, että yleisen talousarviotuen ehdot sekä ns. vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien sopimusten ehdot kytketään yksiselitteisesti ihmisoikeuksiin ja demokratiakriteereihin;

66. kehottaa neuvostoa ja komissiota hyödyntämään Lissabonin sopimuksen ratifioinnin tarjoaman mahdollisuuden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan nimittämisen – joka on samalla komission varapuheenjohtaja ja ulkoasioiden ministerineuvoston puheenjohtaja – ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen osalta, jotta EU:n ulkoisesta toiminnasta tulisi yhtenäisempää ja johdonmukaisempaa ja jotta pakotteiden alalla toimivien asianmukaisten EU:n yksikköjen asiantuntemusta parannetaan sekä eri yksikköjen välistä yhteistyötä kohennetaan;

67. kehottaa samalla jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota parantamaan yhteistyötään, jotta varmistetaan rajoittavien toimien yhtenäisempi ja tehokkaampi täytäntöönpano;

68. kehottaa myös YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä olevia jäsenvaltioita pyrkimään järjestelmällisesti laajentamaan EU:n käyttöön ottamat pakotteet kansainväliselle tasolle Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan mukaisesti;

69. kehottaa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa toimivia jäsenvaltioita olemaan loukkaamatta ihmisoikeuksia koskevia velvoitteitaan, kuten Euroopan ihmisoikeussopimusta;

70. velvoittaa Euroopan parlamentin elimet, erityisesti pysyvät ja tilapäiset valtuuskunnat, hyödyntämään suhteitaan pakotteita määräämättömien maiden parlamentteihin voidakseen parantaa kyseistä aluetta koskevien EU:n pakotejärjestelmien ymmärtämistä ja tarkastella mahdollisuuksia ryhtyä koordinoituihin toimiin ihmisoikeuksien edistämiseksi;

71. katsoo, että pakotteita koskevan politiikan legitiimiyttä, jolla on keskeinen ja merkittävä osa YUTP:ssä, on vahvistettava siten, että Euroopan parlamentti osallistuu päätöksenteon kaikille tasoille ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti erityisesti pakotteita laadittaessa ja pantaessa täytäntöön siten, että komissio ja neuvosto kuulevat sitä ja raportoivat sille asiasta järjestelmällisesti; katsoo, että parlamentin pitäisi osallistua tarkasteluun, jossa arvioidaan, miten perusteet ovat vaikuttaneet pakotteiden kohteena oleviin tahoihin; antaa ihmisoikeuksien alivaliokunnalle tehtävän järjestelmällistää ja valvoa tämän alan toimia kaikkien niiden pakotteiden osalta, joiden tavoitteet ja kriteerit koskevat ihmisoikeuksia;

° °

72. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1.
[2] EYVL C 320, 28.10.1996, s. 261.
[3] EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
[4] EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27.
[5] Neuvoston asiak. 5603/04.
[6] Neuvoston asiak. 10198/1/04.
[7] Neuvoston asiak. 15114/05.
[8] Neuvoston asiak. 11679/07.
[9] EYVL L 322, 12.12.1996, s. 1.
[10] EYVL L 344, 28.12.2001, s. 90.
[11] EYVL L 344, 28.12.2001, s. 93.
[12] EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70
[13] EYVL L 139, 29.5.2002, s. 4
[14] EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9.
[15] EUVL L 88, 29.3.2007, s.58.
[16] EUVL C 131 E, 5.6.2003, s. 147.
[17] EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107.
[18] EYVL C 292, 8.11.1982, s. 13.
[19] AKT–EU 3201/A/01/lopull., EYVL C 78, 2.4.2002, s. 32.
[20] Hyväksytyt tekstit, P6_TA (2007)0381.
[21] EUVL C 306/2, 17.12.2007, s. 1.
[22] 96 artikla
Olennaiset osat: neuvottelumenettely ja aiheelliset toimenpiteet, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteeseen
1. Tässä artiklassa käsitteellä 'osapuoli' tarkoitetaan toisaalta yhteisöä ja Euroopan unionin jäsenvaltioita ja toisaalta kutakin AKT-valtiota.
2. a) Jos osapuolten välillä säännöllisesti käytävästä poliittisesta vuoropuhelusta huolimatta jokin osapuoli katsoo, että toinen osapuoli ei ole täyttänyt velvoitetta, joka liittyy 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen, sen on, paitsi erityisen kiireellisissä tapauksissa, toimitettava toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle tiedot, joita tarvitaan perusteellisen selvityksen tekemiseen tilanteesta osapuolten hyväksymän ratkaisun löytämiseksi. Tätä tarkoitusta varten osapuoli kutsuu toisen osapuolen neuvotteluihin, joissa keskitytään toimenpiteisiin, joihin asianomainen osapuoli on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä tilanteen korjaamiseksi.
Neuvottelut käydään tasolla ja kokoonpanossa, joka katsotaan soveliaimmaksi sopivan ratkaisun löytämistä varten. Neuvottelut on aloitettava 15 päivää kutsun jälkeen ja ne jatkuvat rikkomuksen luonteen ja vakavuuden mukaan määräytyvän yhteisesti sovitun ajan. Neuvottelut eivät missään tapauksessa saa kestää 60 päivää kauemmin.
Jos neuvottelut eivät johda molempien osapuolten hyväksymään ratkaisuun, jos osapuoli kieltäytyy neuvotteluista tai jos kyse on erityisen kiireellisestä tapauksesta, voidaan toteuttaa aiheelliset toimenpiteet. Nämä toimenpiteet lopetetaan heti, kun niiden toteuttamisen syyt ovat poistuneet.
b) Käsitteellä 'erityisen kiireellinen tapaus' tarkoitetaan poikkeuksellisia tilanteita, joissa jotakin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua olennaista osaa rikotaan erityisen räikeästi ja joka edellyttää välitöntä toimintaa.
Osapuolen, joka turvautuu erityisen kiireellisen tilanteen mukaiseen menettelyyn, on ilmoitettava siitä erikseen toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle, paitsi jos sillä ei ole tähän aikaa.
c) Tässä artiklassa 'aiheellisilla toimenpiteillä' tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia ja oikeassa suhteessa rikkomukseen. Näitä toimenpiteitä valittaessa etusijalle on asetettava ne, jotka vähiten haittaavat tämän sopimuksen soveltamista. Sopimuksen soveltamatta jättämistä pidetään viimeisenä keinona.
Toimenpiteistä, joihin ryhdytään erityisen kiireellisissä tapauksissa, on ilmoitettava viipymättä toiselle osapuolelle ja ministerineuvostolle. Kyseisen osapuolen pyynnöstä voidaan sitten käynnistää neuvottelut tilanteen perusteelliseksi selvittämiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi mahdollisuuksien mukaan. Nämä neuvottelut käydään a alakohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti.
[23] EUVL L 50, 20.2.2004, s. 66.
[24] EUVL L 43, 19.2.2008, s. 39.
[25] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).

Euroopan unioni soveltaa Euroopan yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa rajoittavia toimenpiteitä, eli pakotteita, joilla pyritään siihen, että YUTP:n tavoitteita, kuten ihmisoikeuksia, kansanvaltaa ja oikeusvaltion periaatetta, kunnioitetaan[1]. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto (UNSC) voi ottaa käyttöön pakotteita tilanteissa, joissa se katsoo rauhan ja kansainvälisen tasapainon olevan uhanalainen. Euroopan unioni voi päättää itsenäisesti pakotteita koskevan politiikan käyttämisestä laajempiin tavoitteisiin. Käytäntö osoittaa, että se ottaa käyttöön yleensä (mutta ei ainoastaan) pakotteita silloin, kun turvallisuusneuvoston toiminta ei ole tarkoituksenmukaista tai kun turvallisuusneuvosto ei pysty toimimaan.

Pakotteet muodostavat YUTP:n ja tarkemmin myös YK:n ihmisoikeuspolitiikan välineen. Tällä hetkellä YUTP:n puitteissa ei ole olemassa ohjeellista ja virallista pakotteiden määritelmää, joten rajoittavia toimenpiteitä voidaan pitää "diplomaattisen tai taloudellisen toiminnan välineinä, joiden tarkoituksena on muuttaa toimintaa tai politiikkoja, joilla loukataan kansainvälistä oikeutta tai ihmisoikeuksia, tai politiikkoja, jotka eivät noudata oikeusvaltioperiaatetta tai demokraattisia periaatteita"[2].

Vasta vuonna 2003 julkaistiin suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla sekä kesäkuussa 2004 rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) käyttöä koskevat perusperiaatteet ennen kuin virallisiin asiakirjoihin ilmestyi hienovaraisempien termien ohella käsitteet ”rajoittavat” tai ”negatiiviset” toimet.

Käytäntö EU:n "itsenäisesti" eli ilman YK:n mandaattia päättämistä pakotteista on luotu jo 20 vuotta sitten, mutta se on edelleen melko tuntematon väline ja on todettava, että sen tehokkuutta on epäilty ja että on jossain määrin epäröity soveltaa sitä.

Pakotteita koskevan politiikan tehokkuus ja pakotteiden kielteiset toissijaiset vaikutukset ovat tällä hetkellä kiistanalaisia kysymyksiä: väestön kärsimykset liian laajojen pakotteiden, kuten taloussaarron vuoksi (Irak), laittomien toimien edistäminen, tiettyjen tuotteiden harmaat markkinat (Burma), mustille listoille merkitsemiseen liittyvät ihmisoikeusrikkomuksia koskevat riskit. Lisäksi on esitetty kritiikkiä niiden käyttämisestä epäjohdonmukaisesti kumppanin strategisen painoarvon perusteella (Venäjä) tai neuvoston poliittisten erimielisyyksien perusteella (Israel, Kuuba) tai silloin kun kumppanin maantieteellinen asema heikentää sen uskottavuutta. Jos nämä kriteerit ovat perusteltuja, niitä ei pidä käyttää perusteena luopua tästä välineestä, vaan ne pitää ottaa huomioon sitä parannettaessa. Tämän mietinnön tavoitteena on esittää suosituksia avoimemmasta, yhtenäisemmästä ja tehokkaammasta pakotteita koskevasta politiikasta.

Euroopan unionia voidaan kiistattomasti pitää ”pehmeänä voimana”, ja se pyrkii harkitusti edistämään lähestymistapaa, jossa pakotteet ja kannustimet liittyvät läheisesti sen pyrkimyksiin yhdistää ”keppi ja porkkana” -tekniikat. Agnoletton mietinnössä ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa ja Valencianon mietinnössä ihmisoikeusvuoropuhelujen toiminnasta ja ihmisoikeuksia koskevista kolmansien maiden kuulemisista on jo käsitelty näitä EU:n politiikan näkökohtia ja niissä on osoitettu välineiden mahdollisuudet. Vaikkakaan YUTP:n puitteissa päätettyjä pakotteita ei pidä rinnastaa ihmisoikeuslausekkeen sisältävien kahdenvälisten sopimusten keskeyttämiseen, niiden on ihmisoikeuslausekkeiden ja -sopimusten tapaan oltava osa laajempaa ja yhtenäisempää ihmisoikeuksia edistävää strategiaa niiden valtioiden osalta, joita vastaan on asetettu pakotteita. Pakotteet eivät ole tehokkaita, ellei niihin sisälly kansalaisyhteiskuntaa koskevia myönteisiä toimia sekä tervejärkinen, tasapainoinen ja selkeä avaus poliittiselle vuoropuhelulle pakotteen kohteena olevan hallinnon kanssa.

EU:n pitäisi jatkaa älykkäitä kohdennettuja pakotteita koskevaa politiikkaansa, jota mukautetaan eri tilanteissa ja joka on laadittu siten, että se vaikuttaa mahdollisimman paljon niihin tahoihin, joiden toimiin halutaan puuttua ja aiheuttaa mahdollisimman vähän humanitaarisia tai kielteisiä vaikutuksia henkilöille tai naapurivaltioille, joita vastaan niitä ei ole kohdennettu. Lisäksi selkeät, asianmukaiset ja ehdolliset perusteet ovat tarpeen pakotteiden soveltamisessa, sillä ainoastaan niillä tarjotaan realistinen ja tasapuolinen kuva kyseessä olevan valtion tilanteesta, ja ne ovat selkeitä tavoitteita, joihin valtion on vastattava. Tässä yhteydessä EU:n olisi pyrittävä parantamaan asiantuntemustaan pakotteista ja edistämään parempaa yhteistyötä ja koordinointia YK:n kanssa sekä ottamaan käyttöön pakotteiden järjestelmällisen ja mallikelpoisen tarkastelujärjestelmän, jolla varmistetaan niiden optimaalinen käyttö.

Tässä yhteydessä on välttämätöntä luoda pakotteita koskeva politiikka, joka on täysin yhteensopiva humanitaaristen ja ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden kanssa. Mustaa listaa koskevaa menettelyä olisi tarkasteltava uudelleen, jotta tarjotaan oikeusvarmuus ja asianmukaiset oikeussuojakeinot.

EU:n nykyinen pakotteita koskeva politiikka kärsii liiallisesta improvisoimisesta. Pakotteita olisi tarkasteltava ja käytettävä osana laaja-alaista ulkopoliittista lähestymistapaa, mihin kuuluu poliittinen ja ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu ja neuvottelut. Siksi on korkea aika tarkastella uudelleen Euroopan pakotteita koskevaa politiikkaa ja käytäntöjä sekä mukauttaa pakotteita koskevat välineet uuteen turvallisuusympäristöön ottaen huomioon ihmisoikeuksille aiheutuvat vaikutukset ja tähän politiikkaan mahdollisesti liittyvät rikkomukset.

[1] Euroopan unionin perustamissopimuksen 11 artikla.
[2] Komission www-sivut, http://ec.europa.eu/external_relations/cfsp/sanctions/index_en.htm.

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n pakotteiden arvioinnista osana EU:n toimia ja politiikkaa ihmisoikeuksien alalla
(2008/2031(INI))

Valmistelija: Renate Weber

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. katsoo, että pakotteet ovat tärkeä politiikan väline vakavissa ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden rikkomistapauksissa, joissa hallitukset eivät millään tavoin sitoudu vuoropuheluun kansainvälisen yhteisön kanssa ja kaikki muut toimenpiteet ovat epäonnistuneet; katsoo, että koska pakotteilla voi olla haitallisia sivuvaikutuksia, niitä olisi sovellettava ainoastaan silloin, kun kaikki muut lievemmät painostuskeinot ovat osoittautuneet tehottomiksi;

2. korostaa, että EU:n rajoittavien toimenpiteiden kohteena oleviin maihin on toimitettava humanitaarista apua noudattaen tarkasti humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistettuja humanitaarisia periaatteita (humaanisuus, puolueettomuus, tasapuolisuus ja riippumattomuus);

3. velvoittaa Euroopan parlamentin elimet, erityisesti pysyvät ja tilapäiset valtuuskunnat, hyödyntämään suhteitaan pakotteita määräämättömien maiden parlamentteihin voidakseen parantaa kyseistä aluetta koskevien EU:n pakotejärjestelmien ymmärtämistä ja tarkastella mahdollisuuksia ryhtyä koordinoituihin toimiin ihmisoikeuksien edistämiseksi;

4. tukee Euroopan unionin viimeaikaista keskittymistä kohdennettuihin pakotteisiin, erityisesti viisumikieltoihin, aseidenvientikieltoihin ja varojen jäädyttämiseen, joiden avulla humanitaariset ja kehitykseen liittyvät kielteiset vaikutukset voidaan pitää mahdollisimman vähäisinä; korostaa, että yksilöihin kohdennettujen pakotteiden tehokkuuden varmistamiseksi neuvoston ja komission olisi aina harkittava niiden soveltamista myös asianomaisten yksilöiden lähimpiin perheenjäseniin; toteaa, että kaikissa tapauksissa on otettava huomioon oikeus oikeussuojaan;

5. katsoo, että taloudelliset ja poliittiset kannustimet, mukaan lukien voimassa olevien pakotteiden poistaminen, ovat tärkeä väline muutoksen aikaansaamisessa, sillä niiden avulla paikallinen kansalaisyhteiskunta voi painostaa maansa hallitusta; korostaa, että pakotteiden tapaan myös kannustimia on sovellettava avoimesti, niillä on oltava selkeät perusteet ja niistä on tiedotettava tehokkaasti sekä kyseessä olevan maan sisällä että sen ulkopuolella;

6. katsoo, että pakotteet ovat tehokkaampia, jos niiden kohteena olevassa maassa on muutosprosessia tukeva demokraattinen oppositio/kansalaisyhteiskunta;

7. kehottaa antamaan parlamentille aktiivisen roolin pakotteita ja kannustimia koskevien politiikkojen laatimisessa, täytäntöönpanossa ja valvonnassa;

8. korostaa ihmisoikeus- ja demokratialausekkeiden tärkeyttä EU:n sopimuksissa ja katsoo, että kyseisiä lausekkeita olisi sovellettava yhtenäisemmin ja johdonmukaisemmin; tukee Cotonoun sopimuksessa laadittua, ihmisoikeuksiin, demokratian periaatteisiin ja oikeusvaltioon kohdistuviin vakaviin loukkauksiin puuttumista koskevaa menettelymallia; katsoo, että intensiivisen poliittisen vuoropuhelun (Cotonoun sopimuksen 8 artikla) ja neuvottelujen (Cotonoun sopimuksen 96 artikla) järjestelmällä on ennen asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymistä ja sen jälkeen voitu useassa tapauksessa parantaa tehokkaasti tilannetta kentällä;

9. pahoittelee, että EU ja sen jäsenvaltiot eivät ole soveltaneet pakotteita johdonmukaisesti; katsoo, että uskottavuutensa säilyttämiseksi ja kaksinaismoraalisyytöksiltä välttyäkseen EU:n on pystyttävä perustelemaan pakotteiden hyväksyminen tai hyväksymättä jättäminen ensi kädessä ihmisoikeussyiden ja tehokkuusperusteiden pohjalta;

10. kehottaa neuvostoa ja komissiota määrittelemään pakotteita koskevan johdonmukaisen poliittisen strategian parlamenttia kuullen; katsoo, että kyseisessä strategiassa on myös luotava periaatteita ja menettelyjä, joilla varmistetaan asianomaisten maiden kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition aseman ottaminen huomioon; korostaa, että tämän strategian pohjalta jokaisen tapauksen asiayhteys ja todennäköinen tehokkuus on analysoitava ennen toimiin ryhtymistä; katsoo, että strategian olisi sisällettävä myös hätätoimenpiteitä, joita sovellettaisiin poikkeuksellisissa olosuhteissa silloin, kun EU:lta vaaditaan välitöntä reaktiota, jolla arvellaan olevan myönteinen vaikutus; huomauttaa, että pakotteet ovat tehokkaampia silloin, kun niillä vastataan konkreettisiin ja äkillisiin tapahtumiin ja kun ne kohdistetaan kohdemaan konkreettisiin ja todennettavissa oleviin toimenpiteisiin;

11. korostaa, että neuvoston ja komission on käytettävä riittävästi aikaa ja voimavaroja, ihmisoikeuksiin erikoistunut henkilökunta mukaan luettuna, pakotteiden luomista edeltäviin analyyseihin sekä pakotteiden ja niiden tehokkuuden arvioimiseen;

12. suosittelee perustettavan EU:n pakotteiden täytäntöönpanoa valvovia komiteoita ja asiantuntijaryhmiä, jotka parantavat EU:n politiikan avoimuutta ja johdonmukaisuutta; kehottaa lisäksi neuvostoa ja komissiota tekemään aloitteen YK:n pakotejärjestelmän vahvistamiseksi näiden suuntaviivojen mukaisesti;

13. kehottaa komissiota varmistamaan, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston alaiset kehitysapustrategiat ovat sovellettavien pakotejärjestelmien ja ihmisoikeusvuoropuhelujen mukaisia; kehottaa komissiota varmistamaan, että yleisen talousarviotuen ehdot sekä ns. vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien sopimusten ehdot kytketään yksiselitteisesti ihmisoikeuksiin ja demokratiakriteereihin;

14. korostaa, että talouspakotteet on kohdennettava ennen kaikkea aloille, jotka eivät ole työntekijävaltaisia ja joilla on vähäinen merkitys pienille ja keskisuurille yrityksille, koska viime mainitut ovat tärkeitä sekä talouden kehityksen että tulojen uudelleenjaon kannalta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n toiminnan ja politiikan osana olevien EU:n pakotteiden arvioiminen ihmisoikeuksien alalla
(2008/2031(INI))

Valmistelija: Vittorio Agnoletto

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. katsoo, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on osa neuvoston komissiolle myöntämiä kauppasopimuksia koskevia neuvotteluvaltuuksia, ja että Euroopan parlamentin on aina osallistuttava neuvotteluvaltuuksien määrittämiseen, erityisesti ottaen huomioon, että Euroopan unionilla on keskeinen rooli ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä maailmassa, ja koska talouspakotteet ja poliittiset pakotteet ovat tärkeä väline niitä maita vastaan, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia;

2. kehottaa komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti siitä, miten pakotteet vaikuttavat tavoitteiden saavuttamiseen, ja esittämään mahdollisia muutosehdotuksia kyseisessä maassa tapahtuneen kehityksen perusteella;

3. pitää erityisen tärkeänä, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sitovat työntekijöiden oikeudet sisältyvät kaikkiin tuleviin Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisiin vapaakauppasopimuksiin;

4. toteaa, että pelkät kauppapakotteet ovat useimmissa tapauksissa osoittautuneet tehottomiksi etenkin, jos niitä ei oteta käyttöön kaikkialla maailmassa ja YK:n myötävaikutuksella, ja että ne vahingoittavat siviiliväestöä enemmän kuin kyseisten maiden hallitukset;

5. katsoo, että kauppakumppaneiden ratifioimat ILO:n perustavanlaatuiset yleissopimukset ja YK:n yleissopimukset, jotka koskevat syrjimättömyyttä ja naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamista, ovat ihmisoikeuslausekkeen olennainen osa, ja että ne ovat kolmansien maissa kanssa tehtävien kauppasopimusten ehto;

6. kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan selkeän arvion siitä, miten tehokkaita jo aiemmin käytetyt pakotteet ovat, ja miten ne vaikuttavat EU:n kauppasuhteisiin;

7. katsoo, että EU:n kauppapakotteilla ei saisi olla vaikutusta koko yhteiskuntaan, vaan että niitä on pääasiassa sovellettava niiden yksittäisten henkilöiden tai yksityisten yritysten ja/tai valtionyhtiöiden taloudellisiin etuihin, jotka suoraan tai välillisesti loukkaavat ihmisoikeuksia ja demokratiaa, ja ettei pidä rangaista kansalaisia ja etenkään niitä yhteiskunnan osa-alueita, jotka tarjoavat maan köyhimmille asukkaille mahdollisuuden ansaita elantonsa;

8. katsoo, että pakotteet olisi kohdennettava niihin talouden aloihin, jotka muodostavat strategisen tulolähteen ihmisoikeuksia loukkaaville hallituksille ja antavat siten näille hallituksille mahdollisuuden pysyä edelleen vallassa;

9. katsoo, että EU:n elinten on toimittava tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen kanssa kyseessä olevassa maassa sekä pakotteista päätettäessä että ennen niiden käyttöönottoa ja arvioitaessa niiden vaikutuksia;

10. katsoo, että ihmisoikeusloukkauksia koskevien EU:n pakotteiden käyttöönotossa ja arvioinnissa ei periaatteessa pidä ottaa huomioon mahdollista haittaa, jota niiden soveltamisesta aiheutuu Euroopan unionin ja sen kansalaisten kaupallisille eduille;

11. katsoo, että pakotteilla on suurta symbolista merkitystä ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta (koska ne ovat sidoksissa erityisiin, määriteltyihin ja selkeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin), ja ettei niitä tästä syystä pidä kumota niin kauan kuin niiden asettamisen syytä ei ole korjattu, riippumatta siitä, miten ne vaikuttavat EU:n kaupallisiin etuihin;

12. katsoo, että pakotteita on muutettava, esimerkiksi yleisistä pakotteista erityisesti kohdennettuihin pakotteisiin, jos arviointi osoittaa, että niillä ei ole ollut toivottua vaikutusta;

13. vaatii, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva lauseke ulotetaan koskemaan kaikkia uusia Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisiä sopimuksia riippumatta siitä, onko kyse teollisuus- vai kehitysmaista, ja että se on erityisesti sisällytettävä kauppasopimuksiin ja alakohtaisiin sopimuksiin;

14. katsoo, että varsinaisiin kauppapakotteisiin on yhdistettävä muita rangaistustoimia, jotka eivät ole varsinaisia kauppapakotteita, kuten lentokielto, erityinen kauppasaarto (esimerkiksi aseiden tuonnille), matkustuskielto Euroopan unioniin, maksuliikennettä koskevat rajoitukset, diplomaattiset varoitukset, urheilu- ja kulttuuritilaisuuksien boikotoiminen; tähdentää, että tämän lisäksi kaikkien jäsenvaltioiden on poikkeuksetta ylläpidettävä käyttöön otettuja pakotteita;

15. panee tyytyväisenä merkille, että EU:n yleisiä tullietuuksia koskevan järjestelmän (GSP) mukaan voidaan niille maille, jotka ovat ratifioineet ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevat yleissopimukset ja jotka soveltavat niitä, myöntää muita tullietuisuuksia; korostaa myös, että GSP-järjestelmän mukaiset edut voidaan evätä mailta, jotka eivät sovella näitä yleissopimuksia;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan esittämättä vapaakauppa- ja/tai assosiaatiosopimuksia – vaikka ne sisältäisivätkin ihmisoikeuslausekkeen – niiden maiden hallituksille, joissa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan loukataan ihmisoikeuksia räikeästi;

17. kehottaa komissiota valvomaan, ovatko kauppapakotteet ja niiden käyttöönottoa ja kumoamista koskevat kriteerit tehokkaita ja tiedottamaan parlamentille valvonnan tuloksista sekä esittämään parlamentille ihmisoikeuksia rikkovia maita koskevan johdonmukaisemman strategian tavoitteena lieventää tilapäisten pakotteiden mahdollisia haitallisia vaikutuksia, mutta samalla kuitenkin tehostaa pakotteiden vaikutuksia, siten että niiden soveltuvuus perustuu kyseistä maata koskevaan yksityiskohtaiseen ja kokonaisvaltaiseen analyysiin;

18. kehottaa komissiota arvioimaan, onko pakotteet asetettu asiasta vastuussa olevia vastaan, ja että määräajat ovat asianmukaiset;

19. katsoo, että asetettaessa pakote Euroopan unionin kehitysapua saavaa maata vastaan, pääsääntöisesti on sovellettava niin kutsuttuja järkeviä pakotteita eikä yleisiä pakotteita, jotka ovat loogisesti ajatellen ristiriidassa kehitysavun kanssa;

20. kehottaa komissiota ja neuvostoa arvioimaan, miten pakotteet vaikuttavat kyseessä olevien maiden kehityspolitiikkaan ja EU:n kauppapolitiikkaan;

21. katsoo, että pakotteita koskevia toimenpiteitä arvioittaessa on otettava huomioon mahdolliset niiden elinten ja maiden, etenkin Yhdysvaltojen, asettamat pakotteet, jotka useimmiten käyvät kauppaa pakotteiden kohteena olevien maiden kanssa;

22. kehottaa komissiota aloittamaan neuvottelut niiden maiden kanssa, joiden toimet vähentävät Euroopan unionin asettamien pakotteiden vaikutusta pakotteiden kohteena olevassa maassa;

23. kehottaa komissiota - pakotteiden täytäntöön panemiseksi kyseisellä alueella - tekemään jatkuvaa yhteistyötä pakotteiden kohteena olevan maan naapurimaiden kanssa suunniteltaessa pakotteita, niitä täytäntöön pantaessa sekä arvioitaessa pakotteiden vaikutuksia ja seurauksia koko alueen kauppapolitiikan kannalta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Josep Borrell Fontelles, Danutė Budreikaitė, Marie-Arlette Carlotti, Corina Creţu, Nirj Deva, Fernando Fernández Martín, Alain Hutchinson, Filip Kaczmarek, Glenys Kinnock, Maria Martens, Gay Mitchell, José Javier Pomés Ruiz, Horst Posdorf, José Ribeiro e Castro, Frithjof Schmidt, Feleknas Uca, Johan Van Hecke, Jan Zahradil, Mauro Zani

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Miguel Angel Martínez Martínez, Manolis Mavrommatis, Mihaela Popa, Renate Weber

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö