MIETINTÖ ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta

17.7.2008 - (11964/2007 – C6‑0326/2007 – 2006/0263(CNS)) - *

Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: Caroline Lucas

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta

(11964/2007 – C6‑0326/2007 – 2006/0263(CNS))

(Kuulemismenettely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (11964/2007),

–   ottaa huomioon vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen (11964/2007),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 133 ja 175 artiklan sekä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen lauseen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C6‑0326/2007),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan, 83 artiklan 7 kohdan ja 35 artiklan,

–   ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6‑0313/2007),

1.  hyväksyy ehdotuksen neuvoston päätökseksi sellaisena kuin se on tarkistettuna ja hyväksyy sopimuksen tekemisen;

2.  pidättää oikeuden puolustaa sille perustamissopimuksessa annettuja oikeuksia;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja kansainvälisen trooppisen puun järjestön sihteeristölle.

Neuvoston teksti	Parlamentin tarkistukset
Tarkistus  1 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 1 viite
Neuvoston teksti	Tarkistus
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 ja 175 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,	– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 133 ja 175 artiklan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 300 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan kanssa,
Perustelu
Heijastaa oikeudellisen yksikön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan neuvoja (Garganin kirje 20. joulukuuta 2007) siitä, että sopimuksessa määrätään erityisistä toimielinjärjestelmistä järjestämällä yhteistyömenettelyjä, sekä sitä, että neuvosto ei kykene perustelemaan tämän näkemyksen hylkäämistä millään tavalla.
Tarkistus  2 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 4 kappale
Neuvoston teksti	Tarkistus
(4) Uuden sopimuksen tavoitteet kuuluvat sekä yhteisen kauppapolitiikan että ympäristöpolitiikan soveltamisalaan.	(4) Uuden sopimuksen tavoitteiden olisi kuuluttava sekä yhteisen kauppapolitiikan että ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikan soveltamisalaan.
Perustelu
Vuoden 2006 kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus ei nykyisellään kuulu EY:n ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikan soveltamisalaan. Sopimuksen ensisijaisena tavoitteena on "edistää (...) kansainvälisen kaupan laajentamista ja monipuolistamista", ja kestävä kehitys mainitaan vasta toissijaisesti. Tästä syystä vuoden 2006 sopimuksen kuuluminen EY:n ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikan soveltamisalaan on toivomus, joka olisi toteutettava niin, että EU soveltaa sopimusta.
Tarkistus  3 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
Neuvoston teksti	Tarkistus
	(7 a) Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomus, joka sisältää analyysin vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen soveltamisesta ja toimenpiteistä, joilla minimoidaan kaupan trooppisille metsille aiheuttamat haittavaikutukset, mukaan luettuina metsälainsäädännön lainvalvontaa, hallinnointia ja kauppaa koskevan ohjelman mukaisti tehdyt kahdenväliset sopimukset.
	Vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen 33 artiklassa määrätään tämän sopimuksen soveltamisen tarkastelusta viiden vuoden kuluttua sen voimaan tulosta. Tämän määräyksen mukaisesti komission olisi toimitettava parlamentille ja neuvostolle sopimuksen toiminnasta uudelleentarkastelu vuoden 2010 loppuun mennessä.
Perustelu
Komission on tiedotettava säännöllisesti Euroopan parlamentille vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen soveltamisesta. Näin tehdessään se tarkastaa sopimuksen soveltamisen EY:n omiin metsälainsäädännön lainvalvontaa, hallinnointia ja kauppaa koskeviin välineisiinsä verrattuna. Koska komission alkuperäinen suunnitelma ei ollut kuulla Euroopan parlamenttia vuoden 2006 sopimuksesta, on tärkeää muistuttaa komissiota sen velvollisuuksista tiedottaa parlamentille EY:n kauppa-, ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikan soveltamisesta.
Tarkistus  4 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 7 b kappale (uusi)
Neuvoston teksti	Tarkistus
	(7 b) Kun neuvotteluvaltuuksia luonnostellaan vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen uudelleentarkastelua varten, komission olisi ehdotettava, että nykyisen tekstin muuttaminen, trooppisten metsien suojelu ja kestävä hoito sekä rappeutuneiden metsäalueiden kunnostus nostetaan sopimuksen tärkeimmäksi asiaksi, ja korostaa valistuksen ja tiedotuspolitiikan merkitystä metsien häviämisestä kärsivissä maissa tarkoituksena lisätä yleistä tietoisuutta puuvarojen riistokäytön kielteisistä seurauksista. Trooppisen puun kauppaa olisi tuettava vain siinä määrin, kuin se noudattaa näitä aikaisempia tavoitteita.
Perustelu
Metsänhoitoa koskevan taitotiedon siirtäminen sekä kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakaminen edistää puuvarojen kestävää käyttöä ja laittoman puutavarakaupan torjumista.
Tarkistus  5 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 7 c kappale (uusi)
Neuvoston teksti	Tarkistus
	(7 c) Vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen uudelleentarkasteluvaltuuksissa olisi erityisesti ehdotettava Kansainväliselle trooppisen puun neuvostolle äänestysmenettelyä, joka selvästi palkitsee trooppisten metsien säilyttämistä ja kestävää käyttöä.
Perustelu
Kaupan nykyinen ylivoima säilyttämiseen ja kestävään käyttöön verrattuna kuvastuu Kansainvälisen trooppisen puun järjestön äänestysrakenteessa, jossa annetaan ylimääräisiä ääniä enemmän puuta vieville tuottajamaille. Tästä syystä järjestön institutionaalinen järjestelmä antaa suurimman vaikutusvallan eniten kauppaa käyville, kun taas säilyttämisestä ja kestävästä käytöstä ei juurikaan palkita. EY:n ympäristö- ja kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden mukaisesti järjestön äänestysmenettelyn olisi palkittava maita, jotka antavat etusijan metsävarojen säilyttämiselle ja kestävälle käytölle.
Tarkistus  6 Ehdotus päätökseksi Johdanto-osan 7 d kappale (uusi)
Neuvoston teksti	Tarkistus
	(7 d) Viimeistään vuoden 2008 puoliväliin mennessä komission olisi
	a) tehtävä kattava lainsäädäntöehdotus, jolla estetään laittomista ja tuhoisista lähteistä peräisin olevan puun ja puutuotteiden saattaminen markkinoille;
	b) laadittava tiedonanto, jossa määritellään EU:n osallistuminen ja tuki nykyisille ja tuleville maailmanlaajuisille rahoitusmekanismeille metsien suojelun edistämiseksi ja metsien häviämisestä aiheutuvien päästöjen vähentämiseksi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCCC) / Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Tiedonannossa olisi esiteltävä pääpiirteissään EU:n sitoutuminen tarjota varoja, joilla kehitysmaita autetaan suojelemaan metsiään, rahoittamaan suojelualueiden verkostoa ja edistämään taloudellisia vaihtoehtoja metsien häviämiselle. Jotta erityisesti todelliset hyödyt voidaan varmistaa ilmastolle, biologiselle monimuotoisuudelle ja ihmisille, siinä olisi esiteltävä pääpiirteissään vähimmäisperiaatteet ja kriteerit, joita näiden välineiden on noudatettava. Siinä olisi myös yksilöitävä ensisijaiset toimet ja ensisijaiset alueet, joita on rahoitettava välittömästi kannustinmekanismien mukaisesti.
Perustelu
Komission julkinen kuuleminen lisämahdollisuuksista torjua laittomia hakkuita[1] osoitti, että suurin osa vastaajista pitää parempana sitovaa lainsäädäntöä, jossa vaaditaan, että ainoastaan laillisesti korjatut puut ja puutuotteet saatetaan EU:n markkinoille.

• [1]  (http://ec.europa.eu/environment/forests/pdf/addloptionssynthfinal.pdf).

PERUSTELUT

Johdanto

Maapallon ikivanhat metsät sisältävät kaksi kolmasosaa maaperäisestä luonnon monimuotoisuudesta, vaikka 80 prosenttia näistä metsistä on jo tuhottu tai rappeutunut ja loput ovat uhattuina. Metsien häviämisen on arvioitu aiheuttaneen noin 20 prosenttia maapallon hiilidioksidipäästöistä.

Vuoden 2006 kansainvälinen trooppista puuta koskeva sopimus voi parhaimmillaan edesauttaa laajempaa tavoitetta varmistaa maapallon metsien kestävä hoito. Tällaisella hoidolla on puolestaan tärkeä tehtävä ilmastomuutoksen torjunnassa, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä, alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien kunnioittamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä.

Trooppista puuta koskeva sopimus voi kuitenkin muodostaa vain osan maapallon metsien tehokkaista poliittisista kokonaispuitteista. Kaikkien sopimusten on oltava osa yleisempää lähestymistapaa, joka kattaa myös lauhkean vyöhykkeen metsät, puutuotteiden kysynnän ja jäljitettävyyden koko toimitusketjun ajan.

Aikaisempien sopimusten vaikutukset

Maapallon metsien häviäminen jatkuu. OECD:n arvioiden mukaan joka vuosi häviää Kreikan kokoinen alue ikimetsää, mikä uhkaa hävittää luonnon korvaamattoman monimuotoisuuden sukupuuttoon ja lisätä ilmaston lämpenemisriskiä maailmanlaajuisesti.

Vaikka ensimmäinen trooppista puuta koskeva sopimus tehtiin yli 20 vuotta sitten, liikakäyttö ja laittomat hakkuut ovat edelleen yleisiä. Melkein puolet Amazonin, Kongon altaan, Kaakkois-Aasian ja Venäjän kaltaisten alueiden hakkuista on laittomia. FAO arvioi nykyään, että maapallon metsäalasta alle 7 prosentilla on ympäristömerkintä ja trooppisista metsistä alle 5 prosenttia hoidetaan kestävällä tavalla.

Tämä ei ole johtanut ainoastaan huomattavaan jatkuvaan metsien häviämiseen, jolla on vakavat vaikutukset alueen asukkaiden pidemmän aikavälin taloudelliseen hyvinvointiin ja metsien ekosysteemien terveeseen toimintaan, vaan myös alkuperäkansojen oikeuksien loukkauksiin. Metsien laittomasta käytöstä saatuja voittoja on käytetty konfliktien rahoittamiseen ja pitkittämiseen joissakin Keski-Afrikan maissa.

Laittomien puu- ja metsätuotteiden halpatuonti sekä sosiaali- ja ympäristöperusnormien noudattamatta jättäminen horjuttavat kansainvälisiä markkinoita, rajoittavat tuottajamaiden verotuloja ja uhkaavat laadukkaampia työpaikkoja sekä tuoja- että viejämaissa. Ne myös heikentävät niiden maiden asemaa, jotka käyttäytyvät vastuullisesti ja noudattavat olemassa olevia normeja.

Kansainvälisen trooppisen puun järjestön rakenteen takia tällaiset ongelmat eivät ole yllättäviä. Artikla, jossa määritellään aikaisempien ja vuoden 2006 sopimuksen tavoitteet, alkaa sanoilla "edistää (...) kansainvälisen kaupan laajentamista ja monipuolistamista", ja kestävä kehitys mainitaan vasta myöhemmin. Järjestön äänestysrakenne antaa lisäksi ylimääräisiä ääniä enemmän puuta vieville tuottajamaille, kun taas kuluttajamaiden äänet määräytyvät ensisijaisesti niiden trooppisen puun keskimääräisen nettotuonnin perusteella. Näin ollen kestävää kehitystä koskevasta retoriikasta huolimatta järjestelmä on suunniteltu antamaan suurin vaikutusvalta kauppaa eniten käyville. Kestävästä hoidosta tai pitkän aikavälin suunnittelusta ei juurikaan palkita.

Samaan aikaan vuoden 2006 sopimuksen rakenne on huomattavasti valtiollinen. Siinä ei tarjota politiikan määrittelyssä erityistä tehtävää parlamentin jäsenille eikä kansalaisyhteiskunnalle. Vaikka uudelleentarkasteluista on säädetty puolen vuoden välein, jäsenten metsänhoitopolitiikan kestävyyttä tai sen vaikutuksia alkuperäiskansoihin ei tarkastella puolueettomasti.

Yhtenäisemmän politiikan tarve

Trooppiset metsät ovat erityisen tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta, koska ne varastoivat keskimäärin noin 50 prosenttia enemmän hiilidioksidia hehtaaria kohden kuin lauhkean vyöhykkeen puut. Sternin selonteossa esitetyn johtopäätöksen mukaan on olemassa merkittäväsi näyttöä siitä, että metsien lisähäviämisen estävät toimet ovat suhteellisen halpoja verrattuna muun tyyppiseen lieventämiseen, jos oikeat toimintaohjelmat ja institutionaaliset rakenteet ovat olemassa.

EU:n tuonnin väitetään joskus muodostavan suhteellisen pienen osan trooppisen puun kokonaistuotannosta. Tällöin kuitenkin jätetään huomiotta se, miten paljon puuta käsitellään kolmansissa maissa ennen sen vientiä Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin huonekaluina.

EU on yrittänyt vastata laittomia hakkuita koskevaan huolestumiseen tekemällä vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia metsälainsäädännön lainvalvontaa, hallinnointia ja kauppaa koskevan ohjelman mukaisesti. Vaikka tällaiset kahdenväliset sopimukset antavat mahdollisuuden yrittää muuttaa tuottajamaiden metsäalaa vahvistamalla hallintoa sekä parantamalla ja soveltamalla paremmin metsä- ja ympäristölakeja sekä aloittamalla vuoropuhelun hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välillä, nämä sopimukset eivät yksin riitä valvomaan laitonta puun ja puutuotteiden myyntiä EU:n markkinoilla. Vapaaehtoisissa kumppanuussopimuksissa on puutteita (kiertämisen vaara, maantieteellisesti rajoittunut soveltamisala, rahanpesun vaara kolmansien maiden välityksellä jne.), jotka voivat heikentää laittoman puuntuonnin lopettamistavoitteita tai olla jopa niiden kanssa ristiriidassa. Niiden voimaantulo on myös edelleen auki.

Vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla voisi olla hyödyllinen tehtävä edellyttäen, että niitä tuetaan laillisesti sitovilla vähimmäisnormeilla sen varmistamiseksi, että kyseisiin sopimuksiin osallistuvien ei tarvitse pelätä joutuvansa huonompaan asemaan kuin ne, joita tällaiset rajoitteet eivät koske. Vaikka laillisesti sitova järjestelmä on maailmanlaajuisesti vielä kaukana, Euroopan unionin olisi ryhdyttävä hyväksymään sisäisesti laillisesti sitovia normeja sekä välineitä, joilla sanktioidaan noudattamatta jättäminen.

Tässä yhteydessä on ikävää, että komissio ei ole vielä tehnyt kattavaa lainsäädäntöehdotusta sen varmistamiseksi, että yhteisön markkinoille saatetaan ainoastaan laillista lähteistä ja hyvin hoidetuista metsistä peräisin olevia puita ja puutuotteita. Tällaisen lainsäädännön puuttuessa hyvämaineiset tuottajat ja kauppiaat ovat aina huolissaan siitä, että ainoastaan lyhyen aikavälin kustannusten minimoinnista kiinnostuneet voivat heikentää heidän asemaansa.

Lisäksi julkisia hankintoja koskevalla politiikalla, jossa vaaditaan, että puun ja puutuotteiden on oltava peräisin laillisista ja kestävän kehityksen mukaisista lähteistä, on tärkeä tehtävä lisätä sertifioidun puun tuottamisen kiinnostavuutta sekä näyttää julkisten viranomaisten sitoutuminen tähän tavoitteeseen käytännössä.

Vastaavasti metsän taloudenhoitoneuvoston (Forest Stewardship Council) kaltaiset ympäristömerkkialoitteet, joilla kuluttajille voidaan taata, että heidän ostamasta puu on sekä laillista että peräisin kestävästi hoidetusta metsästä, voivat hyödyllisesti täydentää kansainvälisiä sopimuksia edellyttäen, että merkin takana on puolueeton tarkastus. Tällainen sertifikaatti on myös tärkeä lisä maatalousperäisen polttoaineen maahantuontiin, jos metsien häviämisestä aiheutuneet, lisääntyneet hiilidioksidipäästöt eivät ole merkittävästi tärkeämpiä kuin fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta saadut ilmastolliset hyödyt.

EU:n on varmistettava, että sen kahden- tai monenvälisissä kauppasopimuksissa ei ole mitään, mikä rajoittaa tällaisen politiikan soveltamisalaa. Tämä on erittäin tärkeää, kun kyseessä on ehdotus Kaakkois-Aasian maiden kanssa tehtäväksi kauppasopimukseksi, jossa järkevää kestävää kehitystä koskevassa luvussa on käsiteltävä metsien suojelua ja laittomien hakkuiden torjuntaa.

Vahvemman ja tehokkaamman sopimuksen piirteet

On ikävää, että vuoden 2006 kansainvälistä trooppista puuta koskevaa sopimusta ei ole muutettu radikaalimmin vuoden 1994 sopimukseen verrattuna, vaikka tämän vaikutus oli rajoittunut. Jos neuvottelijat olisivat halunneet käsitellä tärkeintä ongelmaa, he olisivat vaihtaneet Kansainvälisen trooppisen puun järjestön tavoitteiden järjestyksen päinvastaiseksi ja aloittaneet tarpeesta varmistaa trooppisten metsien suojelu ja kestävä hoito sekä rappeutuneiden metsäalueiden kunnostus. Trooppisen puun kauppaa tuettaisiin tässä tapauksessa vain siinä määrin, kuin se noudattaa kyseisiä aikaisempia tavoitteita.

Tällainen muutos vaikuttaisi selvästi tuottajamaiden ja niiden asukkaiden tuloihin, sillä heidän ei oletettaisi maksavan maailmanlaajuisen lähteen säilyttämisestä aiheutuvia kustannuksia. Kuten edellä on mainittu, trooppiset metsät ovat erittäin tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kansainvälisen yhteisön olisi tästä syystä oltava valmis harkitsemaan asianmukaista korvausjärjestelmää niille maille, jotka päättävät antaa etusijan pitkän aikavälin tavoitteelle edistää metsien kestävää hoitoa mieluummin kuin maksimoida lyhyen aikavälin tulot.

Tällä on puolestaan vaikutusta kehitysapuun ja kansainvälisten rahoituslaitosten lainoihin. Molempien olisi yritettävä varmistaa, että paikallisilla yhteisöillä on vaihtoehtoja hakkuille, jotka eivät ole kestävän kehityksen mukaisia, ja että "maailmanlaajuisesta yhteishyvästä", jota trooppiset metsät edustavat, aiheutuneet kustannukset jaetaan tasavertaisesti kansojen kesken.

Johtopäätökset

Vaikka parlamentti hyväksyy vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen, se tekee sen vastahakoisesti, koska sopimus ei ole tyydyttävä. On tunnustettava, että tulos ei täytä lähellekään vaatimuksia, joita tarvitaan trooppisen metsän häviämisongelmaan puuttumiseksi. Komission on ryhdyttävä valmistautumaan seuraavaan neuvottelukierrokseen tavoitteenaan varmistaa huomattavasti parempi seuraava sopimus.

Kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen mukainen järjestelmä on tarkastettava perin pohjin, ja parlamentin hyväksyntä kaikille tuleville sopimuksille riippuu sopimuksen pohjana olevien tavoitteiden muuttamisesta radikaalisti. Vuoden 2006 sopimuksen uudelleentarkastelun tärkeimpänä tavoitteena on oltava trooppisten metsien suojelu ja kestävä hoito. Trooppisen puun kauppaa on käytävä vain siinä määrin, kuin se noudattaa tätä tavoitetta. Komission on vastaavasti ehdotettava asianmukaisia rahoitusvälineitä maille, jotka ovat valmiita rajoittamaan puunvientiään, ja Kansainvälisen trooppista puuta koskevan järjestön äänestysmenettelyä on muutettava palkitsemaan puuntuottajamaita, jotka antavat etusijan metsävarojen säilyttämiselle ja kestävälle käytölle.

Tällä välin komission ja jäsenvaltioiden on lisättävä huomattavasti varoja avulle, jolla laajennetaan trooppisten metsien säilyttämistä ja ekologisesti vastuullista käyttöä, tuetaan ympäristön hallinnon vahvistamiseen ja valmistuskapasiteetin kehittämiseen tähtääviä toimia, edistetään taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja metsää tuhoaville hakkuille, kaivauksille ja maatalouskäytölle sekä laajennetaan kansallisten parlamenttien ja siviiliyhteiskunnan, mukaan luettuina paikalliset yhteisöt ja alkuperäiskansat, valmiuksia osallistua luonnonvarojen säilyttämistä, käyttöä ja hoitoa koskevien päätösten tekoon sekä valmiuksia rajoittaa ja puolustaa maaoikeuksiaan.

Komission ja jäsenvaltioiden on lisäksi tehtävä maailmanlaajuisesti yhteistyötä ilmastonmuutosta ja metsien häviämistä koskevan keskustelun edistämiseksi, jotta voidaan päästä sopimukseen ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen puitteissa kansainvälisestä rahoitusmekanismista, jolla on tarkoitus vähentää metsien häviämisestä ja rappeutumisesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä ja maksimoida luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävästä kehityksestä aiheutuvat yhteisedut.

Komission ja jäsenvaltioiden on myös tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että vientiluottolaitokset, Cotonoun investointiväline ja muut kansainväliset luottolaitokset, jotka rahoittavat hankkeita yhteisön julkisella tuella, käyttävät vapaan, aikaisemman ja tiedotetun suostumuksen hyväksyttyä periaatetta ennen kuin antavat tukea metsäalan hankkeille. Näille hankkeille on myös tehtävä ympäristövaikutusten arviointi- ja tutkimusmenettelyt, jotta varmistetaan, että ne eivät ruoki metsien häviämistä, rappeutumista tai laittomia hakkuita.

Lopuksi metsälainsäädännön lainvalvontaa, hallinnointia ja kauppaa koskeva toimintasuunnitelma on pantava pontevasti ja nopeasti täytäntöön, ja komission on viipymättä tekevä kattava lainsäädäntöehdotus, jolla on tarkoitus varmistaa, että EU:n markkinoille saatetaan ainoastaan laillisesti korjattuja puita ja puutuotteita.

Parlamentin sekä muiden alueiden välisten edustajakokousten ja Kansainvälisen trooppista puuta koskevan järjestön kansallisten parlamenttien on oltava täysipainoisesti mukana vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen täytäntöönpanossa. Tätä tarkoitusta varten kehotamme

·   kuulemaan parlamenttia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aina, kun Euroopan yhteisö aikoo maksaa vapaaehtoisia maksuosuuksia sopimuksessa suunniteltuihin toimiin järjestön vapaaehtoisten tilien kautta,

·   komissiota esittelemään vuosikertomuksen sopimuksen soveltamisesta sekä toimenpiteistä, joilla minimoidaan kaupan trooppisille metsille aiheuttamat haittavaikutukset, mukaan luettuina metsälainsäädännön lainvalvontaa, hallinnointia ja kauppaa koskevan ohjelman mukaiset kahdenväliset sopimukset. Parlamentin on oltava täysipainoisesti mukana ja sille on tiedotettava metsälainsäädännön lainvalvontaa, hallinnointia ja kauppaa koskevien kumppanuussopimusten jokaisessa neuvotteluvaiheessa tapahtuvasta edistymisestä.

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA

Helmuth Markov

Puheenjohtaja

Kansainvälisen kaupan valiokunta

Bryssel

Asia:    Lausunto seuraavan ehdotuksen oikeusperustasta: Ehdotus neuvoston päätökseksi vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (11964/2007 – C6-0326/2007 – 2006/0263(CNS))

Arvoisa puheenjohtaja

Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti kokouksessaan 19. joulukuuta 2007 työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohdan mukaisesti antaa lausunnon edellä mainitun komission ehdotuksen oikeusperustan pätevyydestä.

Valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 19. joulukuuta 2007.

Ottaen huomioon, että kansainvälisen kaupan valiokunnan on määrä äänestää mietinnöstään tämän vuoden joulukuussa, ja jotta vältetään ongelmat täysistunnossa mikäli joku jäsenistä ottaa esiin kysymyksen oikeusperustasta, on suositeltavaa, että oikeudellisten asioiden valiokunta ottaa itse esille kysymyksen neuvoston päätöksen oikeusperustasta työjärjestyksen 35 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Ehdotettu oikeusperusta on Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 133 ja 175 artikla yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa.

On ehdotettu oikeusperustan muuttamista siten, että oikeusperustana pidetään kyseisen määräyksen 300 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa ensimmäisen alakohdan sijasta. Oikeusperustan muuttaminen toisi parlamentille hyväksyntämenettelyn antaman hyödyn sen sijaan, että parlamenttia pelkästään kuultaisiin asiassa.

Asiasta vastaava valiokunta on pyytänyt lausuntoa oikeudelliselta yksiköltä, joka kannattaa oikeusperustan muuttamista.

EY:n perustamissopimuksen asiaa koskevat määräykset

300 artiklan 3 kohta

3. Neuvosto tekee sopimukset Euroopan parlamenttia kuultuaan, 133 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia lukuun ottamatta, sopimukset aloilla, joilla sisäiset säännöt annetaan 251 tai 252 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen, mukaan luettuina. Euroopan parlamentti antaa lausuntonsa määräajassa, jonka neuvosto voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Jos lausuntoa ei anneta määräajassa, neuvosto voi tehdä ratkaisunsa.

Poiketen siitä, mitä edellisessä alakohdassa määrätään, 310 artiklassa tarkoitetut sopimukset, sopimukset, joissa määrätään erityisistä toimielinjärjestelmistä järjestämällä yhteistyömenettelyjä, sopimukset, joilla on huomionarvoisia vaikutuksia yhteisön talousarvioon, sekä sopimukset, joista aiheutuu muutos 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annettuun säädökseen, tehdään sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin puoltava lausunto on saatu.

Arviointi

Tarkoitus on arvioida, määrätäänkö kyseisessä sopimuksessa erityisistä toimielinjärjestelmistä järjestämällä yhteistyömenettelyjä.

Ensinnäkin on pantu merkille, että Euroopan yhteisöjen oikeuskäytännön mukaan[1] yhteisön säädösten oikeusperustan valinta on tehtävä yksinomaan sellaisten objektiivisten kriteerien perusteella, jotka ovat oikeudellisesti arvioitavissa ja koskevat erityisesti ehdotetun säädöksen tarkoitusta ja sisältöä.

Tarkasteltavan ehdotuksen sisällön muodostaa seitsemän johdanto-osan luetelmakohtaa ja kaksi artiklaa, joissa hyväksytään vuoden 2006 kansainvälisen trooppista puuta koskevan sopimuksen tekeminen.

Johdanto-osan neljännessä luetelmakohdassa todetaan, että sopimuksen tavoitteet kuuluvat sekä yhteisen kauppapolitiikan että ympäristöpolitiikan soveltamisalaan.

Sopimuksen keskeisiä tavoitteita käsitellään sopimuksen 1 artiklassa seuraavasti: "tavoitteina on edistää kestävästi hoidetuista ja laillisesti korjatuista metsistä lähtöisin olevan trooppisen puun kansainvälisen kaupan laajentamista ja monipuolistamista sekä edistää trooppista puuta tuottavien metsien kestävää hoitoa" Sopimus on järjestetty lukuihin seuraavasti: tavoitteet, määritelmät, organisaatio ja hallinto, kansainvälinen trooppiseen puun neuvosto, erioikeudet ja -vapaudet, varainhoito, toiminnalliset tehtävät, tilastot, tutkimukset ja tiedot, muut määräykset ja loppumääräykset.

On pantu merkille, että asiasta vastaava valiokunta toteaa mietintöluonnoksessaan 7. marraskuuta 2007, että sen hyväksyntä kansainväliselle trooppista puuta koskevalle sopimukselle annetaan "vastahakoisesti, koska sopimus ei ole tyydyttävä". Esittelijä valittaa, että sopimuksen tulos ei täytä lähellekään vaatimuksia, joita tarvitaan trooppisen metsän häviämisongelmaan puuttumiseksi.

Mitä tulee "erityisen toimielinjärjestelmän" käsitteeseen perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, on huomattava, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole vielä kertonut, miten sitä pitäisi tulkita.

Näin ollen on asianmukaista esittää joitakin yleisiä huomioita perusteluista 300 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen hyväksymismenettelyn käyttämiselle saman määräyksen ensimmäisessä alakohdassa säädetyn kuulemismenettelyn sijasta.

Hyväksyntäsäännös on annettu neljän tyyppisiä säädöksiä varten:

–         sopimukset, joilla on huomionarvoisia vaikutuksia yhteisön talousarvioon,

–         sopimukset, joista aiheutuu muutos yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttyyn säädökseen,

–         sopimukset assosioinnista, joka koskee vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia, yhteistä toimintaa ja erityismenettelyjä,

–         sopimukset, joissa määrätään erityisistä toimielinjärjestelmistä järjestämällä yhteistyömenettelyjä.

Voidaan väittää, että hyväksyntämenettelystä määrätään seuraavista syistä.

Kaksi ensiksi mainittua tapausta kuvastavat parlamentin roolia vastaavasti talousarviomenettelyssä ja yhteispäätösmenettelyssä.

Edellä olevien kolmannen ja neljännen luetelmakohdan kattamilla sopimuksilla puolestaan on yksi yhteinen piirre: pyrkimys luoda kattava pysyvä rakenne, jolla on tietty riippumattomuus osapuolista, ja jonka puitteissa voidaan antaa osapuolia velvoittavia, muita kuin sopimuksen sisältämiä sääntöjä. Jos perustetaan assosiaatio, kyseinen rakenne on todennäköisesti kehittyneempi kuin tapauksissa, joissa perustetaan erityinen toimielinjärjestelmä yhteistyömenettelyjä järjestämällä. Voidaan väittää, että parlamentin hyväksyntä on tarpeen siksi, että kyseinen sopimus on "epätäydellinen" siinä mielessä, että sen tavoitteiden saavuttaminen ei riipu ainoastaan itse sopimustekstissä nimenomaisesti annetuista määräyksistä. Osapuolia eivät sido ainoastaan sopimuksen määräykset vaan myös sopimuksella luotujen menettelyjen seurauksena annetut määräykset. Epävarmuus siitä, mitä tosiasiallisia velvollisuuksia sopimuksesta johtuu, edellyttää parlamentin hyväksynnän tarjoamaa varmuutta.

Olisi siten vastattava kysymykseen siitä, kuuluuko käsiteltävänä oleva sopimus luokkaan "sopimukset, joissa määrätään erityisistä toimielinjärjestelmistä järjestämällä yhteistyömenettelyjä".

Elementeillä, joiden on oltava mukana, jos sovelletaan 300 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, on toiminnallinen yhteys: on järjestettävä "yhteistyömenettelyt" ja on oltava olemassa "erityinen toimielinjärjestelmä".

Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on "edistää kestävästi hoidetuista ja laillisesti korjatuista metsistä lähtöisin olevan trooppisen puun kansainvälisen kaupan laajentamista ja monipuolistamista sekä edistää trooppista puuta tuottavien metsien kestävää hoitoa" (1 artikla). Tämän saavuttamiseksi sopimuksessa määrätään eräistä täsmällisistä työkaluista.

Ensinnäkin 3 artiklassa määrätään, että "Kansainvälinen trooppisen puun järjestö (…) jatkaa toimintaansa tämän sopimuksen määräysten toteuttamiseksi ja sen toiminnan valvomiseksi".

Järjestön toiminnasta vastaavat neuvosto (6 artikla), komiteat ja muut elimet (26 artikla) sekä toimitusjohtaja ja henkilöstö (14 artikla).

Neuvoston todetaan olevan "järjestön ylin toimielin" ja että se koostuu kunkin jäsenen edustajista.

Neuvoston yhtenä kaikkein tärkeimpänä toimivaltana on tehdä "järjestön tehokkaan ja tuloksekkaan toiminnan kannalta välttämättömät päätökset" (7 artiklan b kohta). Tämän saavuttamiseksi 10, 11 ja 12 artiklassa määrätään päätöksentekoprosessia ja äänestysmenettelyä koskevista säännöistä. Äänten jakautuminen riippuu siitä, onko jäsen tuottaja vai kuluttaja: tuottajien äänet ovat suhteessa osuuteen "kaikkien tuottajajäsenten trooppisten metsien kokonaisvaroista" ja osuuteen "trooppisen puun nettoviennistä" (10 artiklan 2 kohta). Kuluttajien äänet jakautuvat "suhteessa niiden trooppisen puun nettotuonnin keskimääräiseen tilavuuteen” (10 artiklan 4 kohta).

On tärkeää huomata, että päätöksiä ei tehdä ainoastaan yksimielisesti. Huolimatta määräyksestä, että "neuvosto pyrkii tekemään päätöksensä ja antamaan suosituksensa yhteisymmärryksessä" 12 artiklan 2 kohdassa määrätään, että "jos yhteisymmärrykseen ei päästä, neuvosto tekee päätökset ja antaa suositukset jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, jolleivät tämän sopimuksen määräykset edellytä määräenemmistöä". Merkittävä on myös 13 artiklan määräys neuvoston kokousten päätösvaltaisuudesta, sillä sen mukaan kaikkien edustajien ei tarvitse olla läsnä päätöksen tekemiseksi.

Näiden määräysten merkitys tulee esille silloin, kun ne luetaan 29 artiklan 2 kohdan yhteydessä, jossa määrätään, että: "jäsenet sitoutuvat hyväksymään ja panemaan täytäntöön neuvoston tämän sopimuksen nojalla tekemät päätökset ja välttävät toimenpiteitä, jotka rajoittaisivat näiden päätösten vaikutusta tai olisivat niiden vastaisia". Toisin sanoen neuvoston päätökset velvoittavat myös niitä osapuolia, joiden edustajat eivät hyväksy toimea koskevaa päätöstä tai jotka eivät ole läsnä kokouksessa.

Lisäksi 17 artiklassa annetaan järjestölle oikeushenkilöllisyys ja "kelpoisuus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynnissä".

Lopuksi on otettava huomioon, että perustetaan "hallinnollinen tili, joka on vahvistettujen maksuosuuksien tili", "erityistili ja Bali-yhteistyörahasto, jotka ovat vapaaehtoisten maksujen tilejä" ja "muita tilejä, joita neuvosto pitää aiheellisina ja tarpeellisina" (18 artikla), ja neuvoston tärkeimmät tehtävät, jotka liittyvät järjestön jäsenyyteen ja sopimuksen olemassaoloon (30, 31, 32, 37, 40, 42, 44 ja 47 artikla).

Johtopäätökset

Edellä esitetyn analyysin perusteella katsotaan, että sopimuksella luodaan "erityinen toimielinjärjestelmä".

Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti kokouksessaan 19. joulukuuta 2007 yksimielisesti[2] suositella oikeusperustan muuttamista siten, että oikeusperustana pidetään EY:n perustamissopimuksen 300 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, jossa edellytetään parlamentin hyväksyntää eikä pelkkää kuulemista.

Kunnioittavasti

Giuseppe Gargani

• [1]  Katso asia C-338/01, komissio v. neuvosto, [2004] Kok. I-7829, kohta 54; asia C-211/01, komissio v. neuvosto [2003] Kok. I-8913, kohta 38; asia 62/88 Kreikka v. neuvosto [1990] Kok. I-01527, kohta 62.
• [2]  Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Giuseppe Gargani (puheenjohtaja), Titus Corlăţean (varapuheenjohtaja), Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (varapuheenjohtaja), Francesco Enrico Speroni (varapuheenjohtaja), Marie Panayotopoulos-Cassiotou (valmistelija), Carlo Casini, Vicente Miguel Garcés Ramón, Klaus-Heiner Lehne, Katalin Lévai, Eva Lichtenberger, Antonio Masip Hidalgo, Manuel Medina Ortega, Michel Rocard, Aloyzas Sakalas, Diana Wallis ja Tadeusz Zwiefka.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Vuoden 2006 kansainvälinen sopimus trooppisesta puusta
Viiteasiakirjat	11964/2007 – C6-0326/2007 – 2006/0263(CNS)
EP:n kuuleminen (pvä)	27.9.2007
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	INTA 11.10.2007
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	DEVE 11.10.2007
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa        Päätös tehty (pvä)	DEVE 5.11.2007
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Caroline Lucas 9.10.2007
Oikeusperustan kyseenalaistaminen        JURI-lausunto annettu (pvä)	JURI 19.12.2007
Valiokuntakäsittely	21.11.2007
Hyväksytty (pvä)	15.7.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	25 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Graham Booth, Daniel Caspary, Françoise Castex, Christofer Fjellner, Béla Glattfelder, Ignasi Guardans Cambó, Jacky Hénin, Syed Kamall, Caroline Lucas, Marusya Ivanova Lyubcheva, Erika Mann, Helmuth Markov, Georgios Papastamkos, Tokia Saïfi, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Daniel Varela Suanzes-Carpegna, Iuliu Winkler, Corien Wortmann-Kool
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Pierre Audy, Eugenijus Maldeikis, Rovana Plumb, Salvador Domingo Sanz Palacio, Zbigniew Zaleski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Emanuel Jardim Fernandes, Francesco Ferrari
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	17.7.2008