MIETINTÖ naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008
28.7.2008 - (2008/2047(INI))
Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Iratxe García Pérez
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan ja 141 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan[1],
– ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008 (KOM(2008)0010) (”komission tasa-arvokertomus”) sekä vuosikertomukset aiemmilta vuosilta (KOM(2001)0179, KOM(2002)0258, KOM(2003)0098, KOM(2004)0115, KOM(2005)0044, KOM(2006)0071 ja KOM(2007)0049),
– ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman 2006–2010 (KOM(2006)0092),
– ottaa huomioon naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvää yhteisön strategiaa koskevan toimintaohjelman perustamisesta 20. joulukuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/51/EY[2],
– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006[3] ja erityisesti sen 16 artiklan ensimmäisen kohdan,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Brysselissä 23.–24. maaliskuuta 2006 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen,
– ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevasta politiikasta vastuussa olevien EU:n jäsenvaltioiden ministerien 4. helmikuuta 2005 antaman yhteisen julkilausuman,
– ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta[4],
– ottaa huomioon 24. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisten maahanmuutosta: naispuoliset maahanmuuttajat ja heidän asemansa Euroopan unionissa[5],
– ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman vammaisten naisten asemasta Euroopan unionissa[6],
– ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010[7],
– ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa[8],
– ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2007[9],
– ottaa huomioon 17. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten asemasta teollisuudessa[10],
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten asemasta EU:n maaseutualueilla[11],
– ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman vankilassa olevien naisten erityistilanteesta ja vanhempien vangitsemisen vaikutuksesta yhteiskunnalliseen elämään ja perhe-elämään[12],
– ottaa huomioon naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja sen 22. maaliskuuta 2007 antaman lausunnon sukupuolten välisestä palkkakuilusta,
– ottaa huomioon Euroopan työmarkkinaosapuolten 22. maaliskuuta 2005 hyväksymät toimintapuitteet sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0325/2008),
A. katsoo, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo kuuluu Euroopan unionin perusperiaatteisiin, jotka tunnustetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa; katsoo kuitenkin, että huolimatta merkittävästä edistyksestä tällä alalla naisten ja miesten välinen eriarvoisuus on edelleen suurta,
B. katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä este naisten ja miesten tasa-arvon toteutumiselle ja että se on ihmisoikeuksien loukkauksista laaja-alaisimpia eikä tunne maantieteellisiä, taloudellisia eikä sosiaalisia rajoja; katsoo, että hälyttävän suuri joukko naisia joutuu kohtaamaan väkivaltaa,
C. katsoo, että "naisiin kohdistuva väkivalta" tarkoittaa kaikkia naisia vastaan suunnattuja väkivaltatekoja, joista näille aiheutuu tai voi aiheutua vahinkoa taikka fyysistä, seksuaalista tai psyykkistä kärsimystä, mukaan lukien tällaisella väkivallalla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto riippumatta siitä, tapahtuuko se julkisesti tai yksityisesti,
D. katsoo, että seksuaalista hyväksikäyttöä varten käytävä ihmiskauppa on törkeä ihmisoikeuksien ja lainsäädännön rikkomus ja että se on moderni orjuuden muoto ja tiiviissä yhteydessä muihin rikollisuuden muotoihin, ja se haittaa huomattavasti kaikkia ponnisteluja naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi,
E. katsoo, että joustavan yrittäjyyspolitiikan edistämisen työmarkkinoilla ei tule vastata ensikädessä yritysten tai julkishallintojen tarpeisiin, vaan joustavuuden lisäämisessä on ennen kaikkea pidettävä lähtökohtana aikaa, jonka naiset ja miehet tarvitsevat vastuun kantamiseksi perhe-elämän velvoitteista,
F. katsoo, että erityisiä tasa-arvosuuntaviivoja sen paremmin kuin yhtäläisten mahdollisuuksien pilariakaan ei ole jäljellä Euroopan työllisyysstrategiassa,
G. katsoo, että sukupuolten väliset erot työllisyydessä osoittavat, että naisten ja miesten välillä on edelleen määrällistä ja laadullista eriarvoisuutta,
H. ottaa huomioon, että palkkaero on ollut vakaasti 15 prosentin tasolla vuodesta 2003 ja että se on laskenut vain prosenttiyksikön vuodesta 2000,
I. ottaa huomioon, että naisten ja miesten alakohtainen ja ammatillinen eriytyminen ei ole vähentynyt vaan jopa lisääntynyt joissakin maissa,
J. katsoo, että naisten osallistuminen päätöksentekoon on ratkaiseva naisten ja miesten tasa-arvon indikaattori; katsoo, että johtotehtävissä olevien naisten osuus yrityksissä ja yliopistoissa on edelleen pieni ja että edistys on erittäin hidasta politiikassa ja tutkimustyössä,
K. katsoo, että naisten koulutuksellisiin ja ammatillisiin vaihtoehtoihin edelleen liittyvät perinteiset stereotypiat auttavat pitämään yllä eriarvoisuutta,
L. katsoo, että talouskasvun ja sosiaalisen markkinatalouden edistämistä koskevat Lissabonin tavoitteet voidaan saavuttaa vain hyödyntämällä täysimääräisesti naisten huomattavaa potentiaalia työmarkkinoilla,
M. ottaa huomioon, että etenkin naiset ovat vaarassa joutua pakosta osa-aikatöihin kohtuuhintaisten lasten hoitopaikkojen puutteen vuoksi,
N. katsoo, että naiset ovat miehiä alttiimpia monille haasteille ja ongelmille, jotka liittyvät esimerkiksi työllisyyden laatuun, "avustavien aviopuolisoiden" tilanteeseen tietyillä aloilla kuten maataloudessa, kalastuksessa ja pienissä perheyrityksissä, työterveyteen ja ‑turvallisuuteen, äitiyssuojeluun sekä korkeampaan köyhyysriskiin,
O. ottaa huomioon, että sekä naisten että miesten työllisyysaste on maaseudulla muita alueita matalampi; ottaa lisäksi huomioon, että monet naisista eivät koskaan osallistu työmarkkinoille, eikä heitä siten myöskään rekisteröidä työttömiksi tai sisällytetä työttömyystilastoihin, mikä aiheuttaa tiettyjä taloudellisia ja juridisia ongelmia sairaus- ja äitiyslomaan, eläkeoikeuksien kertymiseen ja sosiaaliturvaan liittyen sekä ongelmia avioeron yhteydessä; ottaa huomioon, että maaseutualueet kärsivät pahoin laadukkaiden työpaikkojen puutteesta,
P. katsoo, että tiettyjen, samanaikaisesti useita ongelmia ja riskejä sekä kaksinkertaista syrjintää kohtaavien naisryhmien olosuhteissa on havaittavissa heikkenemistä ja että erityisen alttiita ovat vammaiset ja naiset, joilla on huollettavia, sekä iäkkäät, vähemmistöihin kuuluvat ja maahanmuuttajat,
Q. ottaa huomioon, että naisten ja miesten välillä esiintyy edelleen suuria eroja muilla työympäristön laatuun vaikuttavilla osa-alueilla, joita ovat työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen, työjärjestelyt, jotka eivät hyödynnä täysimääräisesti ihmisten kykyjä, sekä työterveys ja -turvallisuus; ottaa huomioon, että niiden naisten työllistymisaste, joilla on huollettavia lapsia, on vain 62,4 prosenttia verrattuna miesten 91,4 prosenttiin; ottaa huomioon, että naisten työmarkkinoille osallistumiselle on edelleen ominaista osa-aikatyön suuri ja kasvava osuus, joka oli vuonna 2007 27 jäsenvaltion EU:ssa 31,4 prosenttia, mutta miesten keskuudessa vain 7,8 prosenttia, ja että kaikista osa-aikaisista työntekijöistä 76,5 prosenttia on naisia; ottaa huomioon, että myös tilapäiset työsuhteet ovat naisten keskuudessa yleisempiä (15,1 prosenttia, joka on yhden prosenttiyksikön verran enemmän kuin miesten vastaava luku); ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyys on edelleen huomattavasti yleisempää naisten keskuudessa (4,5 prosenttia) kuin miesten (3,5 prosenttia),
R. ottaa huomioon, että naisten köyhyysriski on miehiä korkeampi etenkin yli 65-vuotiaiden osalta (21 prosenttia, eli viiden prosenttiyksikön verran enemmän kuin miesten vastaava luku),
S. katsoo, että työn, perhe-elämän ja yksityiselämän yhteensovittaminen on edelleen hankala ongelma sekä naisille että miehille,
T. katsoo, että työmarkkinaosapuolilla on tärkeä tehtävä määritettäessä ja toteutettaessa käytännössä miesten ja naisten tasa-arvoon liittyviä toimia eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja alakohtaisella tasolla sekä yrityksissä,
U. katsoo, että vastuun jakaminen miesten ja naisten kesken perheestä ja kodista, etenkin hyödyntämällä vanhempainvapaata ja isyyslomia, on välttämätöntä naisten ja miesten tasa-arvon edistämiselle ja toteutumiselle; katsoo, että äitiysloman ja vanhempainvapaan poissulkeminen kokonaistyöajan laskelmista syrjii naisia ja saattaa heidät epäedulliseen asemaan työmarkkinoilla,
V. katsoo, että lasten, vanhusten ja muiden huollettavien hoitopalvelujen saatavuus on olennaista, jotta miehet ja naiset voivat osallistua työmarkkinoille ja koulutukseen yhdenvertaisesti,
W. katsoo, että rakennerahastojen säännöksissä säädetään, että jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista edistetään rahastojen täytäntöönpanon eri vaiheissa,
1. pitää myönteisenä komission kertomusta tasa-arvosta, ja toistaa, että naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva EU:n tason politiikka on kaksitasoista: toisaalta sillä varmistetaan, että miesten ja naisten tasa-arvo huomioidaan kaikilla politiikan aloilla (sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen), ja toisaalta samanaikaisesti toteutetaan tarkoin suunnattuja toimia naisten syrjimisen poistamiseksi esimerkiksi tiedotuskampanjoiden, parhaiden käytäntöjen vaihdon, kansalaisten kanssa käytävän keskustelun ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusaloitteiden avulla;
2. korostaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan tärkeyttä naisten ja miesten tasa-arvon saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään sen vuoksi yhtenäiseen toimintaan tällä alalla; vaatii komissiota harkitsemaan mahdollisia uusia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi;
3. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdistämään voimansa järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskauppaa harjoittavien verkostojen torjunnassa ja toteuttamaan uusia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia, koulutuksellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia toimia prostituution kysynnän vähentämiseksi;
4. kehottaa komissiota ja neuvostoa luomaan selkeän oikeusperustan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan, myös naiskaupan, torjunnalle ja päättämään ihmiskaupan torjuntaa koskevan politiikan kulumisesta kokonaan yhteisön toimivaltaan sekä siihen liittyvistä kysymyksistä eli maahanmuutosta ja turvapaikka-asioista, erityisesti oikeudesta saada turvapaikka sukupuoleen perustuvan sorron ja vainon perusteella;
5. kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan viipymättä Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen;
6. katsoo, että naisten yleinen osallistuminen päätöksentekoon paikallisella ja kansallisella tasolla sekä EU:n tasolla ei ole riittävää; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja poliittisia puolueita näin ollen harkitsemaan toimia tilanteen parantamiseksi; huomauttaa tässä yhteydessä, että vaalikiintiöillä on myönteinen vaikutus naisten edustukseen;
7. kiinnittää huomiota vastaavuussuhteeseen sen välillä, miten naiset osallistuvat politiikkaan ja päätöksentekoon sekä sen välillä, miten he osallistuvat kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen tukemaan toimia, jotka edistävät naisten osallistumista;
8. korostaa, että naisten aktiivinen osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan on tärkeää, ja että tehtävien tulisi keskittyä naisten työpaikkasuojeluun ja näiden oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseen;
9. panee merkille, että naisten sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien oma valvonta on tärkeää naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamisessa; tukee siksi toimenpiteitä ja toimia, jotka edistävät naisille suunnatun seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelujen saatavuutta ja tietämystä heidän oikeuksistaan ja saatavilla olevista palveluista;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi kaikessa sosiaalipolitiikassa sekä työllisyyttä ja sosiaaliturvaa koskevassa politiikassa, erityisesti joustoturvastrategiassa, ja torjumaan kaikkia syrjinnän muotoja;
11. tukee Euroopan sosiaalirahaston ja vuosien 2007–2013 Progress-ohjelman puitteissa toteutettavia toimia, joilla parannetaan naisten asemaa työmarkkinoilla ja autetaan syrjinnän poistamista;
12. on huolissaan siitä, että sukupuolten välistä palkkakuilua ei ole onnistuttu kaventamaan muutaman viime vuoden aikana; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen arvioimaan strategiat ja toimet tällä alalla ja määrittelemään tarvittaessa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa sellaisia uusia toimenpiteitä tai nykyisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevia uusia lähestymistapoja, joilla voidaan parantaa tilannetta; kannattaa tässä yhteydessä miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käsittelevän neuvoa-antavan komitean ehdotusta, jolla pyritään vahvistamaan kyseisessä asiassa sovellettavaa eurooppalaista lainsäädäntöä velvoittamalla työnantajat kartoittamaan palkkatilanteen ja kehittämään toimintasuunnitelmia palkkakuilun kaventamiseksi; korostaa, että tarvitaan yhtenäistä toimintaa, etenkin kasvun ja työllisyyden edistämistä ja yhteisiä joustoturvaperiaatteita koskevien eurooppalaisten strategioiden uusien jaksojen yhteydessä;
13. on huolissaan naisten epäedullisesta asemasta työmarkkinoilla, jonka vuoksi naisille kertyy vähemmän oikeuksia eläkkeeseen ja muihin sosiaalisiin tulonsiirtoihin, näin etenkin sellaisissa järjestelmissä, joissa oikeudet ovat pääosin sidoksissa asianomaisen suorittamiin maksuihin tai työtuloihin;
14. pyytää jäsenvaltioita tukemaan komissiota kansallisten toimenpiteiden toteuttamisen valvonnassa tasa-arvoperiaatteen noudattamisen arvioimiseksi etenkin laillisten oikeuksien ja eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmien osalta;
15. pyytää yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita julistamaan 22. helmikuuta kansainväliseksi palkkatasa-arvon päiväksi;
16. on huolissaan toisaalta ennallaan pysyvästä erosta naisten ja miesten koulutustasojen välillä, jossa on kyse siitä, että naiset pärjäävät koulutuksessa paremmin, ja toisaalta tilanteesta työmarkkinoilla, joilla naiset ansaitsevat matalampia palkkoja, tekevät useammin epävarmaa työtä ja etenevät hitaammin urallaan kuin miehet; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan syitä ja löytämään ratkaisuja tähän tilanteeseen;
17. katsoo, että sukupuolta koskevien stereotypioiden poistamiseksi tiedotusvälineistä ja tasa-arvoisten käyttäytymismallien edistämiseksi tuotantoelämässä ja kotona näitä arvoja on tarpeen opettaa koulussa varhaisesta iästä lähtien;
18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin stereotypioiden torjumiseksi kaikilla eri tasoilla ja aloilla koulutuksessa ja työllisyydessä, kiinnittämään viestinten, kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten huomion asiaan ja ottamaan ne mukaan ponnisteluihin sekä korostamaan miesten asemaa tasavertaisuuden edistämisessä;
19. suosittelee, että jäsenvaltiot edistävät vakavissaan oppilaiden tasa-arvoista kohtelua ja toteuttavat toimenpiteitä, joilla vastustetaan työhön liittyvää erottelua, jota esiintyy edelleen koulutuksen alalla, jossa naisopettajien osuus esikoulussa ja ala-asteella ylittää selvästi heidän osuutensa yläasteella, jossa miesten määrä, tunnustus, palkkaus ja yhteiskunnallinen arvostus ovat suurempia;
20. ehdottaa, että komissio tutkii toteutettavia toimenpiteitä, joilla edistetään tieteen ja tekniikan alan akateemisia opintoja naisten keskuudessa ja joilla lisätään alan ammattilaisten tarjontaa ja kysyntä tyydytetään;
21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään lisätoimiin naisten työmarkkinoille pääsyn ja työmarkkinoihin osallistumisen parantamiseksi erityisesti sellaisilla aloilla, joilla naiset ovat edelleen aliedustettuina, kuten huipputeknologia, tutkimus, tieteet ja insinööritieteet, sekä naisten työllisyyden laadun parantamiseksi erityisesti kaikkien tasojen elinikäisen oppimisen ohjelmien avulla; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan unionin rakennerahastoja tämän saavuttamiseksi;
22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota avustavien aviopuolisoiden tilanteeseen käsityöläisammateissa, kaupan alalla, maataloudessa, kalastuksessa ja pienissä perheyrityksissä sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ja ottaen huomioon sen, että naiset ovat huomattavasti haavoittuvammassa asemassa kuin miehet; pyytää komissiota muuttamaan viipymättä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin, maatalousalalla toimivat ammatinharjoittajat mukaan lukien, ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten suojeluun raskauden ja synnytyksen perusteella annettua direktiiviä 86/613/ETY[13] välillisen syrjinnän torjumiseksi, tasa-arvoista kohtelua koskevan positiivisen velvoitteen asettamiseksi ja avustavien aviopuolisoiden oikeudellisen aseman parantamiseksi;
23. kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteisomistuksen laillisen käsitteen, jotta varmistettaisiin naisten oikeuksien täysimääräinen tunnustaminen maatalousalalla, heidän asianmukainen suojelu sosiaaliturvan alalla ja heidän työnsä tunnustaminen;
24. kannustaa jäsenvaltioita edistämään naisten yrittäjyyttä teollisuusalalla ja tukemaan naisten yritysten perustamista taloudellisesti sekä tarjoamalla näille ammatillista neuvontaa ja asianmukaista koulutusta;
25. kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien naisten äitiyteen liittyviin järjestelyihin;
26. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota niiden yhä useampien henkilöiden tilanteeseen, jotka toimivat virallisesti itsenäisinä ammatinharjoittajina, mutta jotka voidaan todellisuudessa luokitella taloudellisessa riippuvuussuhteessa oleviksi työntekijöiksi;
27. kehottaa jäsenvaltioita antamaan tunnustusta niille yrityksille, jotka toteuttavat toimia naisten ja miesten tasa-arvon edistämiseksi ja työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen helpottamiseksi, kannustaakseen tämän alan parhaiden käytäntöjen levittämistä;
28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan etusijalle heikommassa asemassa olevien naisten ryhmät ja kiinnittämään niihin erityistä huomiota sekä kehittämään toimia niiden tarpeisiin vastaamiseksi; katsoo, että tällaisia ryhmiä ovat erityisesti vammaiset ja naiset, joilla on huollettavia sekä iäkkäät, vähemmistöihin kuuluvat, maahanmuuttajat ja vankilassa olevat naiset;
29. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään ja toteuttamaan tarvittavat toimet tukeakseen vammaisten naisten etenemistä yhteiskunta-, työ- ja kulttuurielämässä sekä politiikassa, joissa he ovat edelleen aliedustettuina;
30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään maahanmuuttajanaisten pääsyä koulutukseen ja työhön ottamalla käyttöön toimia maahanmuuttajanaisten työmarkkinoilla kohtaaman kaksinkertaisen syrjinnän torjumiseksi sekä luomaan tarvittavat otolliset olosuhteet, jotka mahdollistavat näiden naisten työmarkkinoille pääsyn sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen, ja varmistamaan asianmukaisen ammatillisen koulutuksen;
31. panee tyytyväisenä merkille komission ja työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut, joiden tavoitteena on kehittää lainsäädännöllisiä ja muita puitteita työn, perhe-elämän ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi; odottaa lisäksi kiinnostuneena analyysia neuvotteluista ja niiden pohjalta tehtyjä ehdotuksia, erityisesti äitiyslomaan ja sen huomioimiseen kokonaistyöajan laskennassa, vanhempainvapaaseen, isyyslomaan, adoptiovapaaseen ja huollettavien hoitovapaaseen liittyviä ehdotuksia; katsoo lisäksi, että vanhempainvapaata koskevaa puitesopimusta voidaan parantaa seuraavilta osin: kannusteiden käyttöönotto isien kannustamiseksi vanhempainvapaan pitämiseen, vanhempainvapaata ottavien työntekijöiden oikeuksien lujittaminen sekä vanhempainvapaajärjestelmän, vanhempainvapaan pituuden ja vapaan aikana maksettavien korvausten joustavuuden lisääminen;
32. muistuttaa, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tähtäävän politiikan on perustuttava aina yksilöiden valinnanvapauden periaatteeseen ja se on mukautettava eri elämänvaiheisiin;
33. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä, joilla torjutaan naisten ja miesten välistä eriarvoisuutta, joka aiheutuu työuran keskeytymisestä, etenkin äitiyden tai huollettavien hoitamisen vuoksi, ja vähentämään sen kielteisiä vaikutuksia uriin, palkkoihin ja eläkeoikeuksiin;
34. panee merkille, että työn, yksityiselämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tärkeimpiä työllisyyttä kasvattavia tekijöitä; kehottaa komissiota keräämään ja levittämään parhaita käytäntöjä, jotka koskevat tehokasta tasapainoa työ- ja yksityiselämän välillä sekä miesten aktiivisempaa osallistumista perhe-elämään;
35. kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan miesten osallistumista tasa-arvopolitiikan toteuttamiseen etenkin mitä tulee työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen;
36. kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia edistämään lastenhoitopalvelujen ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalveluiden saatavuutta, laatua ja niihin pääsyä Barcelonan tavoitteiden mukaisesti ja varmistamaan, että kyseisten palvelujen saatavuus on sovitettavissa yhteen lasten tai muiden henkilöiden nais- tai miespuolisten huoltajien kokopäivätöiden aikataulujen kanssa;
37. kehottaa yritysten vastuuhenkilöitä sisällyttämään joustavat perhepoliittiset toimenpiteet henkilöstöhallintasuunnitelmaansa, jotta voidaan helpottaa työntekijöiden palaamista työhön työurasta pidetyn tauon jälkeen;
38. kiinnittää komission ja jäsenvaltioiden huomion naisten köyhyyden lisääntymiseen aikana, jolloin naiset ja erityisesti iäkkäät naiset ja yksinhuoltajaäidit ovat syrjäytymis- ja köyhyysvaarassa, ja vaatii komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään toimia, joilla estetään tämänsuuntainen kehitys;
39. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään koulutus- ja täytäntöönpanovälineitä, joiden avulla sidosryhmät voivat ottaa käyttöön naisten ja miesten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin perustuvan näkökulman omilla toimivallan aloillansa, esimerkiksi arvioinnin politiikanalojen vaikutuksista naisiin ja miehiin;
40. vaatii jäsenvaltioita ja alueellisia sekä paikallisia viranomaisia varmistamaan, että olemassa olevia välineitä, kuten komission antamia käsikirjoja naisten ja miesten tasavertaisten mahdollisuuksien sisällyttämisestä työllisyyspolitiikkaan, käytetään tehokkaasti;
41. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan, että yhteisön ohjelmien täytäntöönpanosta kansallisella, alueellisella ja paikallistasolla vastaaville virkamiehille tarjotaan asianmukaista koulutusta tasa-arvonäkökohtien huomioimiseksi;
42. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan monia laadullisia indikaattoreita sekä luotettavia, vertailukelpoisia ja tarpeen mukaan käytettävissä olevia sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastoja Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian täytäntöönpanon seurantaa varten sukupuolinäkökohtien huomioon ottamiseksi ja politiikan tehokkaan toteuttamisen ja seurannan varmistamiseksi;
43. pitää myönteisenä Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamista ja jäsenten nimittämistä hallintoneuvostoon, joka toimii instituutin päätöksentekoelimenä; on kuitenkin huolissaan siitä, että instituutille ei ole vielä valittu johtajaa, ja vaatii komissiota korjaamaan tilanteen;
44. pyytää komissiota yhdessä Euroopan tasa-arvoinstituutin kanssa sisällyttämään tuleviin tasa-arvoa koskeviin vuosikertomuksiinsa tilastotietoja unionin jäsenehdokasmaista ja mahdollisista jäsenehdokasmaista;
45. pyytää jäsenvaltioita edistämään urheilun harrastamista ja tervettä elämäntapaa koko väestön keskuudessa ottaen huomioon, että naisten urheiluun osallistuminen on vähäisempää;
46. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.
- [1] EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.
- [2] EYVL L 17, 19.11.2001, s. 22.
- [3] EYVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
- [4] EUVL C 102E, 28.4.2004, s. 492.
- [5] EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 118.
- [6] EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 492.
- [7] EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 56.
- [8] P6_TA(2007)0265.
- [9] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0423.
- [10] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0019.
- [11] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0094.
- [12] P6_TA-PROV(2008)0102.
- [13] EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56.
TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.6.2008)
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle
naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008
(2008/2047(INI))
Valmistelija: Marian Harkin
EHDOTUKSET
Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
- ottaa huomioon Dublinissa sijaitsevan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön laatimat työ- ja yksityiselämän välistä tasapainoa koskevat tutkimukset, Lissabonin Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2000 antamat päätelmät, joiden tavoitteena oli nostaa Euroopan unionin yleinen työllisyysaste 70 prosenttiin ja naisten työllisyysaste yli 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä sekä Tukholman Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2001 antamat päätelmät, joissa vuoteen 2005 mennessä saavutettavaksi välitavoitteeksi asetettiin 67 prosenttia yleisen työllisyysasteen osalta ja 57 naisten työllisyysasteen osalta,
A. ottaa huomioon, että komission kertomuksessa naisten ja miesten tasa-arvosta 2008[1] esitetään, että vaikka naisten osallistuminen työelämään on tasaisesti kasvanut, jäljellä on vielä merkittäviä haasteita, jotka koskevat naisten tekemän työn laatua, erityisesti miesten ja naisten pysyvät palkkaerot, työmarkkinoiden horisontaalinen ja vertikaalinen eriytyminen, naisten pirstaloitunut työura sekä hankaluus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää, ja että kaikki edellä mainitut astiat estävät tasa-arvoisen kohtelun toteutumista opiskelussa, työelämässä ja eläkeaikana; ottaa huomioon, että osa-aikaisista työntekijöistä kaksi kolmannesta on naisia ja naisten työsuhteet ovat yleensä epävarmempia,
B. katsoo, että erityisiä tasa-arvosuuntaviivoja sen paremmin kuin yhtäläisten mahdollisuuksien pilariakaan ei ole jäljellä Euroopan työllisyysstrategiassa,
C. katsoo näin ollen, että 27:ää jäsenvaltiota ja kolmea EFTA-valtiota koskevasta vuoden 2007 vertailevasta arviosta käy ilmi, että sukupuolten tasa-arvonäkökohdat puuttuvat suurelta osin työllisyyspolitiikasta,
D. ottaa huomioon, että naisten syrjintä alkaa koulutuspaikkoihin pääsyssä, erityisesti korkean työttömyyden alueilla, joilla naisten mahdollisuudet saada hyvä koulutuspaikka ja siten hyvä työpaikka ovat paremmasta pätevyydestä huolimatta miehiä huonommat,
E. ottaa huomioon, että naisten työuraa leimaavat katkonaiset työskentelyjaksot, jotka vaikuttavat naisten mahdollisuuksiin pysyä työelämässä ja edistyä uralla, jotka voivat heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla ja joilla on pitkän aikavälin vaikutuksia naisten eläkejärjestelyihin,
F. katsoo, että joustoturvastrategia herättää toiveita mutta sitä on parannettava ottamalla käyttöön "elämänvaihelähestymistapa" työllisyyteen; katsoo, että kaikki jäsenvaltiot eivät saavuta Barcelonan tavoitteita vuoteen 2010 mennessä; katsoo, että lapsia lukuun ottamatta muiden huollettavien perheenjäsenten hoitopalveluja ja epämuodollisen koulutuksen tunnustamista ei ole vielä sisällytetty poliittisiin strategioihin,
G. ottaa huomioon, että vaikka komission kertomus sisältää kattavia tilastoja naisten työllisyysluvuista, koulutuksesta ja osallistumisesta päätöksentekoon sekä naisten köyhyysasteesta EU:ssa miehiin verrattuna, tietoja ei ole lainkaan eritelty vamman, iän, seksuaalisen suuntautumisen, etnisen alkuperän ja uskonnon mukaan, vaikka moninaista syrjintää kohtaavien naisten tilanne on erityisen vaikea,
1. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseksi kaikessa sosiaalipolitiikassa sekä työllisyyttä ja sosiaaliturvaa koskevassa politiikassa, erityisesti joustoturvastrategiassa, ja torjumaan kaikkia syrjinnän muotoja;
2. muistuttaa komissiota sen laatimasta naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä erityisesti pk-yritysten kanssa sen varmistamiseksi, että kehitetään erityistoimia, joilla pyritään naisten ja miesten yhdenvertaiseen taloudelliseen riippumattomuuteen, yksityis- ja työelämän yhteensovittamiseen, yhdenvertaiseen edustukseen päätöksenteossa sekä kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan, seksuaalisen häirinnän ja sukupuolistereotypioiden kitkemiseen;
3. kehottaa jäsenvaltioita panemaan kokonaan täytäntöön yhteisön lainsäädännön säännökset, joissa vaaditaan varmistamaan naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu työssä muun muassa seuraavilta osin: saatavuus, työolot, joustava työaika, urakehitys ja ylennykset, sama palkka samasta ja vastaavasta työstä, irtisanominen, todistustaakan kääntäminen sukupuoleen perustuvaa syrjintää koskevissa tapauksissa, seksuaalinen häirintä, raskaana olevien naisten ja vanhempien suojelu sekä kohtuuhintaisten ja laadukkaiden tavaroiden ja palvelujen kuten lasten, vanhusten, vammaisten ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalvelujen saatavuus ja tarjonta;
4. korostaa, että naisten työllisyydessä tapahtuneesta suhteellisesta määrällisestä parannuksesta huolimatta komission esittämät tiedot osoittavat, että keskimääräinen ero naisten ja miesten työllisyysasteessa on edelleen korkea EU:ssa (14,4 prosenttia), ja vielä huomattavasti suurempi yli 55-vuotiaiden ikäryhmässä (17,8 prosenttia), joissakin jäsenvaltioissa jopa yli 30 prosenttia;
5. korostaa, että monet EU:ssa luodut uudet työpaikat ovat epävarmoja määräaikaisia työsuhteita, josta kärsivät erityisesti naiset; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan sellaisten toimien toteuttamista, joilla torjutaan työn epävarmuutta; korostaa, että toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat edelleen normina;
6. kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla varmistetaan samapalkkaisuusdirektiivin tehokas täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa ja Barcelonan Eurooppa-neuvoston asettaman laadukasta lastenhoitoa koskevan tavoitteen saavuttaminen; kehottaa komissiota myös vahvistamaan vanhempainlomadirektiiviä;
7. kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään naisten ja miesten yhdenvertaista taloudellista riippumattomuutta ja yhdenvertaista urakehitystä koskevaan tavoitteeseen ja tukemaan naisyrittäjille tarkoitettuja yrityksen perustamiseen kannustavia ohjelmia ja lainoja kaikilla toimialoilla; muistuttaa komissiota työmarkkinaosapuolten sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi hyväksymistä toimintapuitteista tyttöjen kannustamiseksi harkitsemaan laajasti uravaihtoehtoja etenkin tekniikan ja tieteiden alalla;
8. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä asiaankuuluvien elinten kanssa koulutusohjelmia, joiden avulla naisten korkea koulutus johtaisi parempiin työpaikkoihin, parempaan palkkaan ja lisääntyneisiin uramahdollisuuksiin, jotka vastaavat heidän pätevyyttään ja koulutustaan; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimia nuorten naisten syrjinnän torjumiseksi näiden siirtyessä ensin koulutuksesta harjoitteluun ja myöhemmin työuralle;
9. kehottaa varovaisuuteen koulutuspolitiikan laadinnassa, jotta vältyttäisiin ennakkoasenteilta, jotka liittyvät naisilta oletettavasti kiellettyihin uravalintoihin, ja esittää, että johtotehtäviin pääsyn olisi oltava täysin avointa sukupuoleen perustuvan syrjinnän välttämiseksi;
10. korostaa, että on tärkeää varmistaa käytettävissä olevien eurooppalaisten ja kansallisten varojen antaminen hankkeille, joilla pyritään aktiivisesti ottamaan naiset huomioon; kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioita asettamaan rakennerahastojen täytäntöönpanon yhteydessä sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamista koskevan horisontaalisen tavoitteen mukaisia erityistavoitteita naisten osallistumiselle tukea saaviin ohjelmiin; kehottaa komissiota harkitsemaan suuntaviivojen laatimista tasa-arvonäkökohtien huomioimiseksi rakennerahastojen talousarvioiden laadinnassa ja testaamaan niitä pilottihankkeissa;
11. tukee Euroopan sosiaalirahaston ja vuosien 2007–2013 Progress-ohjelman puitteissa toteutettavia toimia, joilla parannetaan naisten asemaa työmarkkinoilla ja autetaan syrjinnän poistamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa sukupuolten tasa-arvon parantamiseen tähtäävissä toimenpiteissä ja toimissa huomioidaan asianmukaisesti niiden naisten erityistilanne, jotka kohtaavat moninaista syrjintää vamman, iän, seksuaalisen suuntautumisen, etnisen alkuperän tai uskonnon perusteella, samoin kuin niiden naisten tilanne, jotka kohtaavat kanssakäymiseen perustuvaa syrjintää, kuten syrjinnän uhrien vanhemmat tai puolisot;
12. korostaa, että on tärkeää määritellä asianmukaiset välineet ja mekanismit, joilla tuetaan epäedullisessa asemassa olevien naisryhmien siirtymistä työmarkkinoille; kehottaa myös tunnustamaan paremmin arkioppimisen tämän prosessin kannustamiseksi;
13. muistuttaa 9. maaliskuuta 2004 antamastaan työn sekä perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamista koskevasta päätöslauselmasta[2], jossa se kehotti komissiota ehdottamaan ammatti-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi puitedirektiiviä, jonka tarkoituksena on muun muassa sallia sellaisten täydentävien mekanismien käyttöönottaminen, jotka auttavat naisia ja miehiä jakamaan keskenään yhtäläisesti huollettavien perheenjäsenten hoitamisen, ja heijastaa työ- ja yksityiselämän välistä tasapainoa koskevia Eurofoundin tutkimuksia;
14. huomauttaa, että demografisten muutosten seurauksena työelämässä mukana olevien ja sen ulkopuolella olevien välisen suhteen arvioidaan olevan 2:1 vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota tukemaan hoitajien ja sellaisten henkilöiden tulevaa asemaa, jotka joutuvat jättämään työmarkkinat tai tekevät osa-aikatyötä voidakseen kantaa vastuuta perheestä, kehittämällä politiikkaa, joka auttaa naisia ja miehiä tasapainottamaan työuransa sekä huolto- ja perhevelvollisuutensa ja näin välttämään turvattomuutta työssä, tuloissa ja eläkkeissä; kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja toteuttamaan sosiaalisen suojelun järjestelmät, joissa otetaan huomioon tällaiset naisten ja miesten erityistilanteet työmarkkinoilla;
15. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja varmistaakseen naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun eläkejärjestelmissä ja arvioidakseen eläkeuudistusten vaikutusta naisten elämään;
16. ehdottaa, että komissio jatkaa työmarkkinaosapuolten kuulemista lähestymistavasta, joka hyväksytään työ-, yksityis- ja perhe-elämän parempaan yhteensovittamiseen tähtäävissä yhteisön toimissa, pyrkimyksenään parantaa ja täydentää nykyisiä puitteita ja panna täytäntöön Barcelonan Eurooppa-neuvoston tavoitteet;
17. tähdentää työnantajien ja ammattiyhdistysten roolia yhdenvertaisen työjärjestelmän luomisessa naisille ja miehille sekä jäsenvaltioiden roolia helppokäyttöisten, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden palvelujen tarjoamisessa, parhaiden käytänteiden vaihdossa työ- ja perhe-elämän sovittamiseksi paremmin yhteen ja yritysten sosiaalisen vastuun edistämisessä;
18. korostaa, että naisten aktiivinen osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan on tärkeää, ja että tehtävien tulisi keskittyä naisten työpaikkasuojeluun ja näiden oikeuksien kunnioittamisen varmistamiseen;
19. yhtyy työmarkkinaosapuolten sukupuolten tasa-arvon varmistamiseksi hyväksymiin toimintapuitteisiin sisältyvään ehdotukseen epälineaarisen urakehitysmallin luomiseksi, jossa työelämään osallistuminen ja vastuunkantaminen perheestä jaksottelevat vaihtoehtona nykyiselle kulttuurille, jonka puitteissa naisia ja miehiä vaaditaan tekemään tarpeettoman pitkää työpäivää;
20. kehottaa komissiota tukemaan kaikkien asianosaisten tahojen yhteistyötä ja kumppanuuksia edistääkseen työ-, perhe- ja yksityiselämän parempaa yhteensovittamista eurooppalaisen perheallianssin puitteissa;
21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan monia laadullisia indikaattoreita, joissa huomioidaan sukupuolinäkökohdat, Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian täytäntöönpanon seurantaa varten;
22. kehottaa komissiota järjestämään sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää koskevia tiedotuskampanjoita ja huomioimaan sukupuolinäkökohdat EU:n koulutusohjelmissa.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) |
25.6.2008 |
|
|
|
||
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
38 1 0 |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Jan Andersson, Edit Bauer, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Luigi Cocilovo, Jean Louis Cottigny, Jan Cremers, Proinsias De Rossa, Richard Falbr, Carlo Fatuzzo, Ilda Figueiredo, Roger Helmer, Karin Jöns, Ona Juknevičienė, Jean Lambert, Raymond Langendries, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Maria Matsouka, Elisabeth Morin, Juan Andrés Naranjo Escobar, Csaba Őry, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Elisabeth Schroedter, Jean Spautz, Gabriele Stauner, Ewa Tomaszewska, Gabriele Zimmer |
|||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Jean Marie Beaupuy, Petru Filip, Donata Gottardi, Marian Harkin, Rumiana Jeleva, Sepp Kusstatscher, Roberto Musacchio, Csaba Sógor, Patrizia Toia, Glenis Willmott |
|||||
- [1] Komission kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Naisten ja miesten tasa-arvo 2008 (KOM(2008)0010).
- [2] EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 492.
KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.6.2008)
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle
naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008
(2008/2047(INI))
Valmistelija: Maria Badia i Cutchet
EHDOTUKSET
Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. katsoo, että sukupuolta koskevien stereotypioiden poistamiseksi tiedotusvälineistä ja tasa-arvoisten käyttäytymismallien edistämiseksi tuotantoelämässä ja kotona näitä arvoja on tarpeen opettaa koulussa varhaisesta iästä lähtien;
2. suosittelee, että jäsenvaltiot edistävät vakavissaan oppilaiden tasa-arvoista kohtelua ja toteuttavat toimenpiteitä, joilla vastustetaan työhön liittyvää erottelua, jota esiintyy edelleen koulutuksen alalla, jossa naisopettajien osuus esikoulussa ja ala-asteella ylittää selvästi heidän osuutensa yläasteella, jossa miesten määrä, tunnustus, palkkaus ja yhteiskunnallinen arvostus ovat suurempia;
3. ehdottaa, että komissio tutkii toteutettavia toimenpiteitä, joilla edistetään tieteen ja tekniikan alan akateemisia opintoja naisten keskuudessa ja joilla lisätään alan ammattilaisten tarjontaa ja kysyntä tyydytetään;
4. pyytää, että kaikki nykyinen sukupuoleen perustuva palkkasyrjintä poistetaan koulutuksen, kulttuurin sekä urheilun ja tiedonvälityksen alalla, ja ilmaisee huolensa siitä, että osa-aikaisten töiden ja tilapäistöiden työntekijät koostuvat suurimmaksi osaksi naisista, mikä osoittaa, että työelämän, perhe-elämän ja koulutuksen yhteen sovittaminen riippuu pohjimmiltaan naisista; pyytää tässä yhteydessä jäsenvaltioita parantamaan huollettavana olevien henkilöiden auttamiseksi ja lasten kouluttamiseksi tarkoitettujen julkisten palvelujen verkostoa, jotta sekä miehet että naiset voisivat sovittaa työelämän, perhe-elämän ja koulutuksen helpommin yhteen, ja edistämään tällä tavoin perhevelvollisuuksien tasapuolisempaa jakautumista sekä lisäämään naisten osuutta elinikäisessä oppimisessa ja johtotehtävissä;
5. kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään naisten entistä suurempaa osallistumista johtoelimiin erityisesti aloilla, joilla sukupuoleen liittyvät tekijät ovat tasapainoisen edustuksen esteenä;
6. pyytää jäsenvaltioita edistämään urheilun harrastamista ja tervettä elämäntapaa koko väestön keskuudessa ottaen huomioon, että naisten urheiluun osallistuminen on vähäisempää.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) |
24.6.2008 |
|
|
|
||
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
29 2 0 |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Maria Badia i Cutchet, Katerina Batzeli, Ivo Belet, Giovanni Berlinguer, Nicodim Bulzesc, Marielle De Sarnez, Marie-Hélène Descamps, Jolanta Dičkutė, Milan Gaľa, Claire Gibault, Vasco Graça Moura, Christopher Heaton-Harris, Luis Herrero-Tejedor, Ruth Hieronymi, Mikel Irujo Amezaga, Ramona Nicole Mănescu, Manolis Mavrommatis, Ljudmila Novak, Dumitru Oprea, Zdzisław Zbigniew Podkański, Mihaela Popa, Christa Prets, Pál Schmitt, Hannu Takkula, Helga Trüpel, Thomas Wise |
|||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Victor Boştinaru, Mary Honeyball, Elisabeth Morin, Ewa Tomaszewska, Cornelis Visser |
|||||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
Hyväksytty (pvä) |
16.7.2008 |
|
|
|
||
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
30 0 1 |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Edit Bauer, Emine Bozkurt, Hiltrud Breyer, Edite Estrela, Věra Flasarová, Lissy Gröner, Esther Herranz García, Lívia Járóka, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Urszula Krupa, Roselyne Lefrançois, Astrid Lulling, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Zita Pleštinská, Anni Podimata, Karin Resetarits, Eva-Britt Svensson, Anne Van Lancker, Corien Wortmann-Kool, Anna Záborská |
|||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Gabriela Creţu, Lena Ek, Iratxe García Pérez, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Anna Hedh, Mary Honeyball, Marusya Ivanova Lyubcheva, Maria Petre, Zuzana Roithová, Heide Rühle |
|||||