MIETINTÖ maatalouden tilanteesta ja näkymistä vuoristoalueilla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

aluekehitysvaliokunnan lausunto (26.6.2008)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

30.7.2008 - (2008/2066(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Michl Ebner

Menettely : 2008/2066(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0327/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0327/2008

Keskustelut :

PV 22/09/2008 - 28
CRE 22/09/2008 - 28

Äänestykset :

PV 23/09/2008 - 5.25
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0438

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
aluekehitysvaliokunnan lausunto
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

maatalouden tilanteesta ja näkymistä vuoristoalueilla

(2008/2066(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon 6. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman 25 vuodesta vuoristoalueiden maanviljelyä koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamista[1],

– ottaa huomioon 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n metsästrategian toteuttamisesta[2],

– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2008 antamansa päätöslauselman YMP:n "terveystarkastuksesta"[3],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon alueiden komitean oma-aloitteisen lausunnon, jonka otsikko on Vihreää kirjaa varten – kohti Euroopan unionin vuoristopolitiikkaa: eurooppalainen visio vuoristoalueista[4],

– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A6-0327/2008),

A. toteaa, että vuoristoalueet muodostavat 40 prosenttia Euroopan maa-alueesta ja niillä asuu 19 prosenttia Euroopan väestöstä[5],

B. toteaa, että vuoristoalueet kattavat yli 50 prosenttia joidenkin jäsenvaltioiden, esimerkiksi Kreikan, Espanjan, Italian, Itävallan ja Portugalin, maa-alasta ja että maataloutta harjoittava väestö on näillä alueilla edelleen merkittävässä osassa,

C. toteaa, että vuoristoalueet (erityisesti korkea vuoristo ja ylängöt) ovat kulttuurimaisemia, jotka heijastavat ihmisen ja biosysteemin harmonista vuorovaikutusta ja kuuluvat luonnonperintöön,

D. toteaa, että vuoristoalueet kärsivät huomattavasti ilmastonmuutoksen sekä kuivuuden ja metsäpalojen kaltaisten äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksista,

E. toteaa, että vuoristoalueiden maisemat eivät ole samanlaisia, vaan ne muodostuvat hyvin erilaisista vuorijonoista eri korkeuksilla (korkea vuoristo, ylängöt, jäätiköt ja epäsuotuisat alueet),

F. toteaa, että erityiset tekijät (jyrkät rinteet, korkeuserot, vaikea pääsy, kasvu, lyhyemmät kasvukaudet, maaperän heikko viljavuus sekä sää- ja ilmasto-olot) erottavat vuoristoalueet Euroopan unionin muista pinnanmuodoista ja että ne ovat monessa mielessä huonommassa asemassa pysyvien luonnonhaittojen vuoksi ja että tietyillä vuoristoalueilla tämä aiheuttaa vähitellen autioitumista ja maataloustuotannon vähenemistä,

G. toteaa, että vuoristoalueilla, erityisesti korkeassa vuoristossa ja ylängöillä, on potentiaalia tai ne voivat toimia mallina laatutuotteiden, korkealuokkaisten palvelujen ja virkistysalueina toimimisen alalla ja että nämä mahdollisuudet voidaan hyödyntää kestävällä tavalla ainoastaan voimavarojen ja perinteiden integroidun ja pitkälle aikavälille suunnatun hyödyntämisen kautta,

H. toteaa, että vuoristoalueilla tuotetaan erityisen laadukkaita eläintuotteita ja että niiden tuotannossa käytetään kattavasti ja kestävästi luonnonvaroja, laitumia ja erityisesti olosuhteisiin sopeutuneita laidunkasveja sekä perinteisiä tekniikoita,

I. toteaa, että vuoret (erityisesti korkea vuoristo ja ylängöt) ovat "monitoimisia" elinympäristöjä, joilla (maa)talous on kiinteässä yhteydessä sosiaalisiin, kulttuurisiin ja ekologisiin seikkoihin, ja tämän vuoksi on välttämätöntä tukea kyseisiä alueita asianmukaisella rahoituksella,

J. toteaa, että vuoristoalueiden talous on pysyvien rakenteellisten puutteiden vuoksi erityisen altis talouden kiertokulun heilahteluille ja pitkällä aikavälillä riippuvainen tuotantoprosessien monipuolistamisesta ja erikoistumisesta,

K. toteaa, että Alppeja koskevan yleissopimuksen ja Karpaatteja koskevan yleissopimuksen ansiosta Euroopassa on jo oikeudellisia välineitä tiettyjen vuoristoalueiden suojeluun ja näin ollen tärkeitä välineitä yhtenäiselle vuoristopolitiikalle, vaikka niitä ei olekaan ratifioitu ja pantu täytäntöön kokonaisvaltaisesti,

L. toteaa, että maa-, metsä- ja laiduntalouden harjoittaminen vuoristoalueilla, johon sisältyy usein useita toiminnan muotoja, on esimerkki ekologisesta tasapainosta, jota ei saa jättää huomiotta,

M. toteaa, että enemmistö maatalousyrityksistä vuoristoalueilla on perheyrityksiä, joiden taloudelliset riskit ovat suuria,

1. huomauttaa, että vuoristoalueisiin (erityisesti korkeaan vuoristoon ja ylänköihin) liittyvät jäsenvaltioiden toimet poikkeavat toisistaan huomattavasti eikä niillä pyritä kokonaiskehitykseen, vaan puhtaasti alakohtaiseen kehitykseen, ja että olemassa ei ole mitään integroitua EU:n kehystä (kuten merialueilla);

2. korostaa, että Lissabonin sopimuksella muutetussa EY:n perustamissopimuksen koheesiopolitiikkaa koskevassa 158 artiklassa mainitaan vuoristoalueet alueina, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä haitoista, tunnustetaan niiden moninaisuus ja kehotetaan kiinnittämään niihin erityistä huomiota; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole vielä saanut aikaan kattavaa strategiaa, jolla tuettaisiin tehokkaasti vuoristoalueita sekä muita pysyvistä luonnonhaitoista kärsiviä alueita, parlamentin lukuisista pyynnöistä huolimatta;

3. korostaa tarvetta varmistaa yhteisön politiikan eri osa-alueiden välinen hyvä koordinointi alueiden ja erityisesti pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien vuoristoalueiden yhdenmukaisen kehittämisen varmistamiseksi; kyseenalaistaa tältä osin hyödyn, jota voisi tuoda yhteisön koheesiopolitiikan erottaminen maaseudun kehittämisestä nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 (erottaminen johtuu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston liittämisestä osaksi yhteistä maatalouspolitiikkaa); katsoo, että tämä uusi lähestymistapa edellyttää tarkkaa seurantaa, jotta voidaan arvioida sen vaikutuksia aluekehitykseen;

4. huomauttaa, että vuoristoalueisiin kohdistuvat haitat vaikeuttavat maatalouden sopeutumista kilpailuoloihin sekä synnyttävät lisäkustannuksia, minkä vuoksi kilpailukykyisten ja edullisten maataloustuotteiden tuotanto ei ole mahdollista;

5. ehdottaa, että syksyllä 2008 ilmestyvää alueellista koheesiota koskevaa vihreää kirjaa varten sekä alueellisen agendan tavoitteiden ja Euroopan aluekehityssuunnitelman mukaisesti komissio esittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa alueellista lähestymistapaa erityyppisten vuoristoalueiden ongelmien ratkaisemiseen, sekä antaa säännöksiä näistä toimista seuraavassa rakennerahastoja koskevassa lainsäädäntöpaketissa;

6. toivoo, että komissio laatii todellisen integroidun EU:n strategian vuoristoalueiden kehittämiseksi ja harkitsee vuoristoalueita koskevan vihreän kirjan julkaisemista ensimmäisenä tärkeänä tämänsuuntaisena toimena; kehottaa komissiota käynnistämään laajapohjaisen julkisen kuulemisprosessin, johon voivat ottaa osaa alueelliset ja paikalliset viranomaiset, yhteiskunta- ja talouselämän sekä ympäristöalan toimijat sekä vuoristoalueiden alueellisia viranomaisia edustavat kansalliset ja eurooppalaiset yhdistykset, kun tavoitteena on tehostaa näiden alueiden aseman määrittelyä;

7. pitää alueellista yhteenkuuluvuutta koskevaa vihreää kirjaa myönteisenä menetelmänä käsiteltäessä Euroopan unionin erilaisia alueita ja vaatii tässä yhteydessä yhteistä maatalouspolitiikkaa ensimmäisen ja toisen pilarin mukaisesti, jotta taloudellinen toimintakehys Euroopan unionissa voidaan muokata kansainvälisten haasteiden puitteissa tehokkaasti niin, että vuoristomaataloudesta tehdään monitoimista ja toimintakykyistä, jolloin myös tuotantokäyttöön liitetyt välineet, maidonkuljetus mukaan lukien, ovat välttämättömiä;

8. vaatii samalla komissiota sen toimivallan puitteissa laatimaan kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöslauselman hyväksymisestä integroidun EU:n strategian, joka koskee vuoristoalueiden resurssien kestävää kehittämistä ja käyttöä (EU:n strategia vuoristoalueiden kehittämiseksi); vaatii lisäksi, että sen pohjalta laaditaan paikallisia olosuhteita ja tarpeita (esim. vuorten eri muodot) tuntevien alueellisten viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kansallisia toimintaohjelmia, joihin sisältyy konkreettisia täytäntöönpanotoimia, joiden yhteydessä olisi vastaavasti otettava huomioon nykyiset alueelliset aloitteet[6];

9. korostaa vuoristoalueiden rajojen määrittämisen merkitystä edellytyksenä kohdistetuille toimille ja erityisesti vuoristoalueiden maanviljelylle sekä sitä, että on välttämätöntä eritellä asianmukaisesti kyseisten alueiden luonnonolosuhteista johtuvat heikkoudet, joita jäsenvaltioiden olisi valvottava tarkemmin nykyisten tukialueita koskevien rajojen perusteella;

10. vaatii komissiota esittämään tietojen siirtämistä ja innovoinnin tukemista varten yleiskuvan rahoitetuista ohjelmista ja hankkeista, jotka liittyvät vuoristoalueiden kannalta merkityksellisiin teemoihin;

11. kehottaa komissiota kiinnittämään Euroopan aluekehittämisen seurantaverkon ohjelman puitteissa erityistä huomiota pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden, kuten vuoristoalueiden, asemaan; katsoo, että vuoristoalueiden aseman perusteellinen tuntemus on välttämätöntä suunniteltaessa eriytettyjä toimia, joilla voidaan tehostaa näiden alueiden ongelmien ratkaisemista;

12. korostaa vuoristoalueiden maatalouden merkitystä tuotannossa, kattavan maiseman säilyttämisessä ja käytössä sekä monitoimisena pohjana muille taloudenaloille ja perinteistä kulttuurimaisemaa ja sosiaalisia siteitä leimaavana elementtinä;

13. huomauttaa, että monien vuoristoalueiden on vastattava kaupungistumista koskeviin paineisiin, koska ne ovat matkailijoiden kannalta houkuttelevia, ja samalla niiden on suojeltava perinteistä maisemaa, joka on menettämässä maaseudulle ominaiset piirteensä, kauneutensa ja ekosysteemille keskeisen merkityksensä;

14. toteaa, että vuoristoalueiden maatalouteen (erityisesti ylängöillä ja korkeilla vuoristoalueilla) liittyy luonnonolosuhteiden ja vaarojen vuoksi enemmän rasitteita (kuten työtä ja käsin tehtyä työtä) ja korkeampia kustannuksia (esim. erikoislaitteet ja korkeat kuljetuskustannukset);

15. vaatii, että vuoristoalueiden maatalouden monitoimisuus otetaan erityisesti ja paremmin huomioon tulevissa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksissa mukauttamalla maaseudun kehittämistä ja kansallisia ohjelmia koskevat puitedirektiivit vuoristomaanviljelijöiden asemaan niin, että heidät määritellään niissä tuottajien lisäksi taloudellisiksi suunnannäyttäjiksi muille aloille ja että luodaan mahdollisuuksia yhteisvaikutukselliselle yhteistyölle (esim. ekoturismiohjelmien rahoitus ja laatutuotteiden markkinointi); huomauttaa erityisesti, että on välttämätöntä korvata taloudellisesti vuoristomaataloudessa harjoitettu ympäristöä koskeva toiminta;

16. antaa tunnustuksen vuoristoalueiden viljelijöiden työlle; toteaa, ettei vuoristoalueiden maatalouden edellytyksiä (etenkään sivuansioiden hankkimista, perheen ja työn yhdistämistä sekä perheen perustamista) saa vaikeuttaa byrokratialla, vaan niitä on parannettava alakohtaisten politiikkojen synergialla); vaatii komissiota ja toimivaltaisia (komitologia)komiteoita tarkastamaan nykyiset ja tulevat määräykset (etenkin rekisteröintivelvollisuuden osalta) sääntelyn parantamista koskevan aloitteen mukaisesti ja/tai tekemään niistä selkeämpiä hallintomenettelyn kattavan yksinkertaistamisen helpottamiseksi;

17. korostaa, että tasausmaksut vuoristoalueille (erityisesti ylängöille ja korkeille vuoristoalueille) on myös tulevaisuudessa suunnattava yksinomaan pysyvien luonnonhaittojen ja maataloustoiminnan harjoittamisen vaikeudesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen, että tällaiset maksut ovat tuotantovaihtoehtojen puutteen vuoksi oikeutettuja myös pitkällä aikavälillä ja että tuen täydellinen irrottaminen tuotannosta johtaisi järjestelmällisesti kaikkiin aloihin vaikuttavaan toiminnan alasajoon; korostaa, että vuoristoalueiden tarpeita ei voida taata yksinomaan maaseudun kehittämistä koskevalla rahoituksella;

18. vaatii lisäämään nuorten viljelijöiden tukea ja toteuttamaan naisten ja miesten yhtäläiset mahdollisuudet (erityisesti perheiden tuen, koko- ja osa-aikaisuutta koskevien järjestelyjen, palkkayhdistelmämallien, sivuansiomallien, perheen ja työelämän yhdistettävyyden ja perheen perustamisen avulla) elintärkeinä tekijöinä; vaatii komissiota laatimaan asianomaisten toimijoiden kanssa lähestymistapoja joustoturvaa koskevien keskustelujen ja hankkeiden puitteissa;

19. vaatii väestörakenteen tasapainon säilyttämistä alueilla, jotka joutuvat usein kohtaamaan maaltamuutosta johtuvia ongelmia;

20. on vakuuttunut siitä, että riittävän väestöntiheyden säilyttäminen vuoristoalueilla on ensisijaista ja että autioitumisen vastaiset toimet ja toimet uusien asukkaiden houkuttelemiseksi ovat välttämättömiä;

21. korostaa, että on tarpeen taata yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen korkea taso, parantaa vuoristoalueiden saavutettavuutta ja keskinäisiä yhteyksiä sekä järjestää tarvittava infrastruktuuri erityisesti matkustaja- ja rahtiliikennettä, koulutusta, osaamistaloutta ja viestintäverkkoja (mukaan lukien laajakaistayhteydet) varten, jotta helpotetaan ylänköalueiden markkinoiden ja kaupunkialueiden välisiä yhteyksiä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia edistämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä näitä tarkoituksia varten;

22. korostaa, että tuottajayhteisöt, viljelijöiden osuuskunnat, maanviljelijöiden kollektiiviset markkinointialoitteet ja alojen väliset kumppanuudet, jotka tuovat lisäarvoa alueille yhtenäistä kehitystä koskevan lähestymistavan avulla (esim. Leader-ryhmät) ja kestävää maataloutta koskevien strategioiden mukaisesti, edistävät tulotilanteen vakautta ja maataloustuotannon varmuutta markkinoilla ja tässä mielessä niitä on tuettava nykyistä enemmän;

23. vaatii erityistä rahallista tukea maitotaloudelle (maitoyritykset ja maidonjalostusyritykset), jolla on vaihtoehtoisten tuotantomahdollisuuksien puuttuessa keskeinen rooli vuoristoalueilla (erityisesti ylängöillä ja korkeilla vuoristoalueilla); vaatii omaksumaan vuoristoalueita varten maitokiintiöiden uudistuksen yhteydessä sellaisen "pehmeää laskua" koskevan strategian sekä siihen liittyviä toimia (erityismaksuja) kielteisten vaikutusten lieventämiseksi, jossa jätetään tilaa sopeuttamisprosesseille, joilla säilytetään perusta maanviljelylle; vaatii asettamaan käyttöön lisävaroja ensimmäisestä pilarista erityisesti maitolehmistä maksettavan palkkion muodossa;

24. vaatii jäsenvaltioita perustamaan kestävän ja mukautetun vuoristoalueiden maanviljelyn tukemista korostavia hehtaarikohtaisia lisämaksuja luomuviljelylle ja laajaperäiselle laidunmaan hoidolle sekä tukemaan eri eläinlajeille soveltuvia eläintenpitorakennuksia koskevia investointeja;

25. muistuttaa, että vuoristoalueiden yritykset tuottavat perinteisen tiedon ja valmistusmenetelmien uudistetun käytön avulla laatutuotteita ja ovat keskeisiä tekijöitä työpaikkojen kannalta, minkä vuoksi ne on otettava huomioon EU:n tukijärjestelmissä;

26. pyytää erityisiä tukitoimia lisääntyneiden kustannusten ja rasitteiden vuoksi erityisesti maidon ja maitotuotteiden kuljetukseen laaksoissa; pyytää maitolehmistä maksettavan palkkion käyttöönottoa vuoristoalueita varten;

27. korostaa tyypillisten alueellisten ja perinteisten (laatu)tuotteiden kaikki alat kattavaa merkitystä; vaatii, että EU:n strategiaan vuoristoalueiden kehittämiseksi sisällytetään toimia tällaisten tuotteiden tai niiden valmistusmenetelmien ja sertifioinnin suojelemiseksi ja edistämiseksi (esimerkiksi sellaisina kuin niistä on säädetty maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden rekisteröimisestä aidoiksi perinteisiksi tuotteiksi 20. maaliskuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 509/2006[7] ja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20. maaliskuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 510/2006[8]) ja jotta varmistettaisiin, ettei niistä tehdä jäljitelmiä; vaatii, että EU:n tukiohjelmiin sisällytetään erityinen korkealaatuisten elintarvikkeiden määritelmä (esim. luonnonlaitumilla laiduntaneiden nautojen maidosta valmistetut juustot, viljelystilojen juustot sekä laadukas liha);

28. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan viljelijäryhmiä ja paikallisia yhteisöjä, jotta ne voivat laatia alueellisia laatumerkintöjä, kuten 27 kohdassa esitetään; ehdottaa, että tukea annetaan paremman tiedotuksen ja tarkoituksenmukaisen viljelijöille ja paikallisten elintarvikkeiden jalostuslaitosten henkilökunnalle suunnatun koulutuksen muodossa sekä avustamalla taloudellisesti paikallisten elintarvikkeiden jalostuslaitosten perustamista ja ensimmäisiä myynninedistämiskampanjoita;

29. vaatii huonomassa asemassa oleville aluille vuoristoalueet mukaan lukien omaa rahastoa (esimerkiksi toisen pilarin varojen avulla, jotka ovat käyttämättä kansallisen osarahoituksen puutteen vuoksi);

30. vaatii, että yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003[9] 69 artiklan mukaisesti taataan kohdistettu ja erityinen rahallinen tuki vuoristoalueille ja sen konkreettinen ja ei-byrokraattinen saanti, ja vaatii69 artiklan mukaisten varojen ylärajan nostamista 20 prosenttiin;

31. huomauttaa, että vuoristoalueilla on mahdollista tuottaa korkea-laatuisia maataloustuotteita ja laajentaa maataloustuotteiden monipuolisuutta Euroopan markkinoilla, suojella tiettyjä kasvi- ja eläinlajeja, vaalia perinteitä ja edistää teollista toimintaa ja matkailutoimintaa sekä torjua ilmastonmuutosta suojelemalla biologista monimuotoisuutta ja sitoa hiilidioksidia pysyvien niittyjen ja metsän avulla ja että kestävä metsätalous mahdollistaa energiantuotannon hakkuujätteestä;

32. vaatii, että vuoristoalueilla karjaa jalostavien ja eläimiä pitävien tilanne otetaan huomioon (erityisesti kotoperäisten karjarotujen osalta) niitä koskettavien nykyisten vaarojen ja paineiden vuoksi eläinten terveyttä, eläinsuojelua ja jalostuksen edistämistä koskevien säännösten yhteydessä (jalostusohjelmat, kantakirjan pitäminen, sääntöjen noudattamista koskevat tarkastukset jne.);

33. korostaa, että komission toimet kilpailupolitiikan ja kansainvälisen kaupan alalla vaikuttavat vuoristoalueiden kehittämiseen; vaatii tässä yhteydessä komissiota puuttumaan tulevien sopeutusten yhteydessä kyseisten alueiden tarpeisiin tehokkaammalla ja kohdistetummalla tavalla erityisesti Maailman kauppajärjestön neuvottelujen puitteissa ja valtiontukea koskevien määräysten joustavuuden ja yleishyödyllisten julkisten palvelujen kilpailulaissa huomioon ottamisen osalta;

34. vaatii kiinnittämään erityistä huomiota karjankasvattajiin metsäpaloista kärsineillä vuoristoalueilla, koska kyseisten alueiden laidunmaita voidaan käyttää paloa seuraavien viiden vuoden ajan vain rajoitetusti ja erityisellä varovaisuudella;

35. vaatii, että strategiassa käsitellään vuoristoalueiden eri maisemamuotoja (laitumet, suojametsät, korkea vuoristo, ylängöt, niityt ja alueet, joilla on erityistä maisemallista arvoa) ja kehitetään ideoita ja kannustimia laidunten, niittyjen ja metsien sekä muiden huonommassa asemassa olevien herkkien alueiden suojelemiseen ja kestävään käyttöön niiden arvon nostamiseksi ja jotta ne voisivat uusiutua, niiden suojelemiseksi eroosiolta, vesivarojen järkevän hallinnan edistämiseksi ja ei-toivottujen ilmiöiden, kuten laiduntamisen lopettaminen, josta seuraa maa-alueen villiintyminen, tai liiallisen laiduntamisen, välttämiseksi;

36. korostaa lajien moninaisuuden säilyttämisen yhteydessä tarvetta perustaa eläin- ja kasvilajien alkuperäistä geenimateriaalia varten säilytyspaikkoja, erityisesti alkuperäisten tuotantoeläinten ja vuoristokasvillisuuden osalta; pyytää komissiota selvittämään, onko mahdollista käynnistää kansainvälinen toimintasuunnitelma ja jos on, millä tavoin;

37. painottaa, että joillain vuoristoalueilla EU:ssa ja erityisesti uusissa jäsenvaltioissa väestökatoa ja paikallisen väestön sosiaalisen toiminnan vähenemistä koskeva vaara kasvaa jatkuvasti ja että kyseisiä alueita uhkaa myös maanviljelyn vähentyminen tai jopa loppuminen, mikä johtaa todennäköisesti kyseisten alueiden maisemakuvan ja ekosysteemin muuttumiseen;

38. painottaa, että laidunmaista maksettavat palkkiot ovat välttämättömiä maanviljelyn jatkumiselle vuoristoalueilla ja näin ollen kyseiset palkkiot on säilytettävä;

39. pitää erittäin tärkeänä pitkän aikavälin metsästrategiaa, jossa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset, luonnon kiertokulku ja metsäekosysteemin luonnollinen koostumus ja luodaan mekanismeja kriisien (esim. myrskyt) välttämiseksi, niiden käsittelemiseksi ja niiden seurausten korvaamiseksi sekä integroidun metsätalouden kannustimia; huomauttaa mahdollisuuksista, joilla vuoristoalueilta saatua puutavaraa ja puutuotteita voidaan muuntaa ja niiden arvoa voidaan nostaa paikallisella tasolla kestävällä tavalla (korkealaatuisina tuotteina, joiden kuljetuskustannukset ovat vähäiset ja näin ollen niiden osalta saadaan hiilidioksidipäästöjä koskevia säästöjä, sekä rakennusmateriaaleina ja toisen sukupolven biopolttoaineina);

40. korostaa vesienhoidon merkitystä vuoristoalueilla ja pyytää komissiota kehottamaan paikallisia ja alueellisia viranomaisia kehittämään keskinäistä solidaarisuutta alajuoksulla ja yläjuoksulla sekä myöntämään tarvittava rahoitus vesivarojen kestävän hyödyntämisen tukemiseen näillä alueilla;

41. painottaa, että vuoristoalueet ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja kehoittaa komissiota, jäsenvaltioita sekä toimivaltaisia alueellisia ja paikallisia viranomaisia jouduttamaan sellaisten toimien välitöntä toimeenpanoa, joilla on tarkoitus suojella vuoristoalueita luonnononnettomuuksilta ja erityisesti metsäpaloilta;

42. huomauttaa, että vuoristoalueet kaipaavat uusia keinoja, joilla niitä voidaan suojella tulvilta (pääpaino on tällöin tulvien ennaltaehkäisyssä), kun taas viljelijät ja metsänhoitajat voivat tukea tulvien ennaltaehkäisyä yhteisen maatalouspolitiikan nojalla heille osoitettujen suorien pinta-alaperusteisten tukien turvin;

43. huomauttaa, että perusteellinen ja kattava maaperän ja rakennusten suojelu eroosiolta sekä pohjavesiesiintymien suojelu on taattava maanviljelyn ja metsänhoidon oleellisena osana, jotta minimoidaan tulvien ja maaperän eroosion riskit, estetään kuivuutta ja metsäpaloja sekä kartutetaan pohja- ja pintaveden saantia maaseudulla;

44. korostaa, että lehti- ja havumetsät tarvitsevat taloudenalana, virkistysalueina ja elintilana erityistä suojaa ja että metsien ei-kestävä käyttö johtaa ekologisiin ja turvallisuutta koskeviin vaaroihin (kivi- ja maavyöryt), mitä on vastustettava erilaisin toimin;

45. muistuttaa 16. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman 15 kohdassa tekemästään ehdotuksesta, jonka mukaan vuoristoalueilla on pyrittävä hoitometsien erottamisen edistämiseen ja on jo turvallisuussyistä otettava käyttöön tienkäyttövelvollisuus;

46. muistuttaa, että vuoret toimivat luonnollisina esteinä ja muodostavat usein myös kansallisia esteitä, minkä vuoksi rajat ylittävä, ylikansallinen ja alueiden välinen yhteistyö ja sen tukeminen ovat keskeisellä sijalla niihin liittyvien yhteisten ongelmien vuoksi (esim. ilmastonmuutos, eläintaudit ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen);

47. pitää myönteisinä toimia, joilla pyritään kestävään matkailuun ja luonnon käyttämiseen tehokkaasti "taloudellisena etuna" vapaa-ajan ja urheilun kestävien ja samalla perinteisten mallien avulla, joissa otetaan paikalliset erityispiirteet huomioon; korostaa luonnon käyttäjien roolia, kun käyttäjät luontoa kunnioittamalla edistävät omaa terveyttään;

48. vaatii aluekehityksen ja rakenteellisen tuen koordinoinnin tehostamista sekä yhteisten ohjelmien kehittämistä;

49. ehdottaa, että maaseudun kehittämistä koskevat toimet ja rakenteellinen tuki yhdistetään ja että kehitetään yhdenmukaisia ohjelmia;

50. korostaa, että on tärkeää omaksua integroitu lähestymistapa päätöksenteossa ja hallinnollisissa menettelyissä, kuten aluesuunnittelussa, rakennushankkeiden myöntämisessä ja asuntojen kunnostuksessa ympäristöön ja kulttuuriperintöön liittyvin sekä kaupunkisuunnittelun keinoin vuoristoalueiden kestävän kehityksen varmistamiseksi; suosittaa vuoristoalueiden potentiaalin valjastamista matkailun kokonaisvaltaisen kehittämisen edistämiseksi sekä innovaatioiden hyödyntämiseksi aluekehityksessä, ja kannustaa tässä tarkoituksessa laatimaan paikallisia ja hajautettuja aloitteita sekä harjoittamaan vuoristoalueiden keskinäistä yhteistyötä;

51. korostaa, että viljelyyn ja tuotantoon soveltumattomia alueita on hyödynnettävä ja tuettava parhaalla mahdollisella tavalla metsänhoidon, kestävän metsästyksen, kalastuksen jne. avulla villiintymisen välttämiseksi ja metsäpalovaarojen, eroosion ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen estämiseksi;

52. viittaa siihen, kuinka tärkeitä vuoristoalueet (erityisesti korkea vuoristo ja ylängöt) ovat luonnonsuojelulle, biologiselle monimuotoisuudelle sekä elinympäristön hoitamiselle, mutta painottaa erityisesti maanviljelyn ja metsätalouden säilyttämisen tarvetta Natura 2000 -alueilla ja luonnonpuistoissa ja kehottaa luomaan enemmän yhteyksiä kyseisten alueiden välille niin, että viljelyalueilla aletaan käyttää minimistandardia ekologisista syistä korvattaville maa-aloille (mahdollisesti viisi prosenttia);

53. vaatii komissiota tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla vuoristoalueiden sisällyttämistä suojeltavaan maailman luonnonperintöön ja vaatii sitä hyödyntämään vuoristoalueiden suojeluun liittyvät kansainväliset mahdollisuutensa;

54. viittaa ainutlaatuisiin vesiesiintymiin, joita voidaan käyttää luonnollisina kastelujärjestelminä sekä juomaveden ja energian lähteinä ja kylpylämatkailua varten kestävällä tavalla; korostaa, että yläjuoksulla ja alajuoksulla asuvien asukkaiden välinen solidaarisuus on tärkeää kyseisten esiintymien hallitsemisessa; korostaa tässä yhteydessä, ja jotta vältettäisiin mahdollisia ristiriitoja, tarvetta ratkaisujen löytämiseen yhteistyössä vesiesiintymien käyttämiseksi mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kyseisillä alueilla;

55. kehottaa komissiota jatkamaan Alppeja koskevaan yleissopimukseen kuuluvan vuoristoalueiden maataloutta käsittelevän pöytäkirjan täytäntöönpanoa tiiviissä yhteistyössä Alppeja koskevan yleissopimuksen parissa työskentelevien elinten kanssa, tukemaan vuoristomaanviljelyn verkottamista muiden toimintalohkojen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla ja tässä yhteydessä toteuttamaan välttämättömiä toimia sen takaamiseksi, että niiden Alppeja koskevan yleissopimuksen pöytäkirjojen ratifiointi, jotka eivät kuulu yhteisön säännöstöön, saatetaan loppuun ja että Euroopan unioni liittyy Karpaatteja koskevaan yleissopimukseen sopimuskumppanina;

56. korostaa vapaaehtoisuuden merkitystä (etenkin vuorialueiden pelastuspalvelussa, katastrofisuojassa ja hyväntekeväisyysjärjestöissä) sekä palveluiden että vuoristoalueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön kannalta;

57. on tyytyväinen vuoristoja koskevalle asialle omistautuvien järjestöjen ja tutkimuslaitosten työhön ja painottaa, että niiden asiantuntijuutta ja motivaatiota on hyödynnettävä EU:n strategian ja vastaavien toimien kehittämisessä;

58. viittaa ammattiin ja sivutoimiin liittyvän perus- ja jatkokoulutuksen merkitykseen sekä ammatillisten kykyjen ja mahdollisuuksien monipuolistamista ajatellen elinikäistä oppimista koskevien aloitteiden ja hankkeiden merkitykseen;

59. katsoo, että on tarpeen investoida vuoristoalueilla sijaitseviin maatalousalan talouteen keskittyviin paikallisiin jatkokoulutuskeskuksiin, joissa alan ammattilaisia koulutetaan toimimaan vuoristoympäristössä, suojelemaan vuoristoalueita ja kehittämään maataloutta;

60. vaatii, että maisemien säilyttämiseen ja vaikeapääsyisten vuoristoalueiden infrastruktuurin vahvistamiseen ja uudenaikaistamiseen kiinnitetään erityistä huomiota ja että digitaalinen kuilu poistetaan ja tutkimuksen puiteohjelmien tulokset (esim. "sähköisen hallinnon" tulokset) asetetaan saataville;

61. huomauttaa tehokkaiden paikallispalvelujen tarpeesta väestön ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi; kehottaa antamaan kohdistettua tukea alueyhteisöille, jotka tuottavat yleishyödyllisiä palveluja;

62. pitää tärkeänä, että panostetaan kestäviin liikkuvuutta koskeviin ratkaisuihin ja rajat ylittävien (kauttakulkuliikenne ja pitkän matkan liikennekäytävät) ja kansallisten (pääsy eri korkeuksilla sijaitseville alueille ja liikkuvuus kaupungeissa) vaatimusten integroituun käsittelyyn;

63. vaatii, että vuoristoalueita tuetaan liikenteen hallinnassa, meluntorjunnassa ja maiseman säilyttämisessä tieliikenteestä pois siirtymiseen liittyvillä toimilla (esimerkiksi ns. vinjettidirektiivin[10] mukaisten "herkkien alueiden" vahvistamisella) ja luodaan siten perusta paremmalle elämänlaadulle ja kestävälle matkailulle;

64. korostaa tasankoalueiden ja vuoristoalueiden välisen ”siirtymävyöhykkeen” merkitystä korkealaatuisten yksityisten ja julkisten infrastruktuurien ja palvelujen tarjoajana (esim. yliopistot, lentokentät ja sairaalat); vaatii tukitoimia kyseisille alueille pääsyn helpottamiseksi erityisesti julkisen liikenteen avulla;

65. korostaa, että vuoristoalueet ovat eri energiamuotojen älykkään käytön johdosta malleja eri energiamuotojen yhdistämiselle, energiatehokkaille rakentamisratkaisuille ja toisen sukupolven biopolttoaineille ja että näitä aloja koskevaa tutkimusta on tuettava; painottaa kuitenkin, että toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittäminen ei saa johtaa kilpailuun raaka-ainetuotannon (kesantomaa, vesakot jne.) ja laidunmaiden välillä;

66. kehottaa jäsenvaltioita parantamaan vuoristoalueiden kehittämiseen tarkoitetun taloudellisen tuen tarjoamisen puitteita ja menettelyjä sekä samalla yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja helpottamaan sellaisten tukien saantia, joilla pyritään tukemaan vuoristoalueiden kulttuuriperinnön, luonnonvarojen ja inhimillisten voimavarojen suojelua ja kestävää käyttöä;

67. katsoo, että kestävä, uudistettu ja monitoiminen maatalous on välttämätöntä vuoristoalueilla muiden toimintojen, kuten biomassan hyödyntämisen ja maatalousmatkailun kehittämisen, ylläpitämiseksi ja siten paikallisväestön tulojen kartuttamiseksi, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa ja aluepolitiikassa huomioon vuoristoalueiden tarpeet: uudet viljelijät, alueelle pääsyyn liittyvistä ongelmista aiheutuvien lisäkustannusten hyvittämisen esimerkiksi maidon keruuseen liittyen, maaseudun palvelujen ylläpidon ja liikenneinfrastruktuurin kehittämisen;

68. viittaa vuorten ja jäätiköiden haavoittuvuuteen ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä johtuu pinnanmuodostuksesta ja rakenteellisista heikkouksista, mutta samalla myös niiden potentiaaliin "testilaboratorioina" kehitettäessä luontoa jäljitteleviä ja innovatiivisia menetelmiä ilmaston suojelemiseksi (katso myös KOM(2007)0345); vaatii komissiota laatimaan vuoristoalueita koskevaa eriytettyä ilmastopolitiikkaa ja käyttämään prosessissa olemassa olevaa tietoa (esim. Alppeja koskeva yleissopimus ja Karpaatteja koskeva yleissopimus); vaatii toteuttamaan tutkimustoimia ja hyväksymään siirtymäkauden toimia tällä alalla;

69. vaatii, että vuoristoalueita ja huonommassa asemassa olevia alueita koskevat koordinointijärjestelyt yhdistetään toiminnallisesti yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja maaseudun kehitystä koskevaan toiseen pilariin;

70. korostaa, että kestävä maanviljely ja vuoristoalueiden kehitys on tärkeää kyseisten alueiden väestön lisäksi viereisten alueiden (esimerkiksi tasankojen) asukkaille ja näin ollen vuoristoalueiden kehittämistä koskevalla EU:n strategialla vaikutetaan myös näiden alueiden kestävyyteen vesihuollon, ympäristön tasapainon, biologisen monimuotoisuuden, vakaan väestönjakautumisen ja kulttuurin monimuotoisuuden kannalta; vaatii komissiota tarkastelemaan vuoristoalueiden kehittämistä koskevan EU:n strategian yhteydessä, miten vuoristoalueiden ja viereisten alueiden yhtenäistämistä koskevat nykyiset aloitteet voidaan sisällyttää strategiaan kannattavalla tavalla;

71. kehottaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa valvomaan päätöslauselmaa koskevaa edistystä neuvostossa ja komissiossa;

72. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EYVL C 72 E, 21.3.2002, s. 354.
[2] EUVL.C 290 E, 29.11.2006, s. 413.
[3] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0093.
[4] Alueiden komitea, 23-2008.
[5] Nordregio (2004), Mountain areas in Europe: Analysis of mountain areas in EU Member states, acceding and other European countries.
[6] Vrt. Tirolin osavaltion tulevaisuutta käsittelevä Zukunftsraum Tirol -hanke.
[7] EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1.
[8] EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.
[9] EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.
[10] Verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä annetun direktiivin 1999/62/EY muuttamisesta 17. toukokuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/38/EY (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 8).

Vuoristoalueet asuinpaikkana

Noin 19 % Euroopan asukkaista asuu ja tekee työtä vuoristoalueilla.

Vuoristoalueet tarjoavat ihmisille ja muille elollisille olennoille ainutlaatuisen elinympäristön, jossa ihmisen elämä eri osa-alueineen on kiinteässä yhteydessä luonnon tasapainoon ja rytmiin. Vuoristo on monitoiminen elintila.

Vuoristoalueita sävyttävät monet luonnonolosuhteet: rinteiden käyttö rakentamiseen ja viljelyyn, sääolot, eroosio, korkeuserot, korkea sijainti, kalliot ja niin edelleen.

Näillä tekijöillä on omat vaikutuksensa.

Toisaalta vuoristoalueet eroavat näiden ominaisuuksien vuoksi selvästi EU:n muista pinnanmuodoista (kuten meri- ja rannikkoalueista), joita voidaan usein käsitellä juuri niille sopivalla erityisellä tavalla selvästi määriteltyjen poliittisen ja taloudellisten menettelytapojen avulla.

Toisaalta nämä seikat aiheuttavat sen, että vuoristoalueet ovat monella tavalla muita alueita huonommassa asemassa. Vaikeat tuotanto-olosuhteet maataloudessa, korkeat kuljetuskustannukset jyrkkien rinteiden ja korkeuserojen vuoksi, rakenteelliset puutteet kuljetus- ja tietoliikenneverkoissa sekä paljon aikaa ja varoja vievä henkilöiden ja tavaroiden liikkuminen ovat vain joitakin esimerkkejä tästä ilmiöstä, joka vaikuttaa kaikkiin taloudenaloihin (kauppaan, matkailuun, käsityöhön, maatalouteen jne.) määräten ihmisten arkea.

Monitoimisilla, ainutlaatuisilla ja muita huonommassa asemassa olevilla vuoristoalueilla on samalla ominaisuuksia, joista voidaan mahdollisesti saada kilpailuetua tai joiden avulla vuoristoalueet voivat toimia joillakin aloilla mallina muille alueille. Näihin ominaisuuksiin kuuluvat esimerkiksi perinteisen tiedon ja perinteisten menetelmien runsaus (esim. laatutuotteet), kestävä viljely ja metsien ja niittyjen hyödyntäminen turismia ja luonnon käyttöä edistävänä tekijänä, tarve käyttää luontoystävällisiä ja samalla kustannustehokkaita menetelmiä (esim. raideliikenteen kehittäminen, ilmastonmuutokseen liittyvä uusi tekniikka) yhteistyön henki sosiaalisesti (vapaaehtoisuus, vuoristosuojelu) ja muilla aloilla (yhteenliittymät ja kumppanuudet). Samoin kuin haitat, myös edut perustuvat vuoristoalueiden tavattomaan herkkyyteen luonnollisena elinympäristönä. Tämä merkitsee sitä, että haittoja on tasoitettava ja mahdollisia vahvuuksia on hyödynnettävä kestävällä pitkän aikavälin viljelyllä ja resurssien hyödyntämisellä sopusoinnussa luonnon kanssa.

Euroopan vuoristoalueita koskevan kokonaisstrategian tarve

Tällä hetkellä Euroopan vuoristoalueita koskevat oikeudelliset kehykset ovat yhtä lukuisia ja erilaisia kuin Euroopan unionin jäsenvaltiot itse. Parhaassa tapauksessa sovelletaan sellaista aluepolitiikkojen yhdistelmää, joka ei haittaa edellä mainittuja kestävyyteen ja pitkään aikaväliin liittyviä tarpeita, mutta eivät edistäkään niitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kyse on sekä sääntelystä että tuista, joita kaikki vuoristoalueet eivät ole tähän mennessä saaneet tai joiden määrittämisessä ei ole toistaiseksi otettu huomioon yhteisön laajuisia tarpeita ja synergiaa.

Kansainvälisen kilpailun kiristyessä ja demografisten ja ekologisten haasteiden kasvaessa kenelläkään ei kuitenkaan ole varaa siihen, että resursseja hyödynnetään pienissä erissä niin, että niiden vaikutuksen katoavat saman tien.

Tarvitaan pikemminkin mielekäs kehys, jossa sääntelyä ja tukea voidaan yhdistää parhaalla mahdollisella tavalla, jotta voidaan tukea Euroopan vuoristoalueita niiden pyrkiessä kestävään ja tulevaisuuteen suuntautuvaan kilpailukykyyn.

Samalla on otettava huomioon, ettei toimivien rakenteiden asemesta varoja suunnata niin, ettei niillä ole vaikutuksia, mikä on ei-toivottua ja kallista. Pikemminkin on aktivoitava EU:n lisäarvo ja koordinoitava sitä toissijaisuusperiaate huomioon ottaen myös vuoristoalueiden tapauksessa.

Näiden seikkojen vuoksi esittelijä on vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni tukee vuoristoalueitaan parhaiten laatimalla kokonaisstrategian, joka koskee vuoristoalueiden kestävää kehitystä ja niiden resurssien hyödyntämistä. Tähän on yhdistettävä rakentavalla tavalla aiemmat toimivat menettelyt.

Toimivat menettelyt on säilytettävä

Rakenteelliset heikkoudet ja luonnosta johtuvat vaikeudet ovat vuoristoalueilla tosiseikka, ja ne vaikuttavat yksittäisten viljelijöiden ja yritysten tuotanto-olosuhteisiin näillä alueilla. Tämä taas vaikuttaa paitsi asianomaisten ammattiryhmien elintasoon, myös suoraan nuorison ammatillisiin kannustimiin, demografiseen kehitykseen ja viime kädessä alueen luonnon ja muun talouden säilymiseen.

Ihmisarvoiset tuotantoehdot ja tuotannosta saatavat tuotot ovat siis perusedellytyksenä koko joukolle taloudellisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotka kuuluvat erottamattomasti yhteen näillä alueilla. Tämä koskee myös tekijöitä, jotka täydentävät varsinaisia tuotanto-olosuhteita ja vaikuttavat näin ihmisten elinoloihin, kuten palvelutasoa ja liikenneverkkoa.

Esittelijä toteaa siksi, että tavallinen sääntely ja tuki, jotka ovat edistäneet tuotanto- ja elinehtojen säilyttämistä ja kehittämistä, on taattava myös tulevaisuudessa.

Maatalous: vuoristoalueiden elinehto ennen ja nyt

Vuoristoalueiden asukkaat ovat jo ammoisista ajoista lähtien viljelleet näiden alueiden rinteitä ja niittyjä sopusoinnussa luonnon kanssa mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Jyrkät rinteet, korkeuserot, vaikea pääsy, kasvu ja sääolot vaikeuttavat viljelyä ja jalostusta, ja nämä tekijät ovat aiemmin johtaneet siihen, että näiden alueiden asukkaiden toimeentulo on ollut vaatimatonta ja erittäin työlästä.

Vuoristoalueiden viljelijöiden työ takasi välttämättömän perustoimeentulon ja jokapäiväisen leivän, ja vielä nykyäänkin se edistää luonnon erilaisten muotojen, kuten vuoristoniittyjen ja metsien, säilyttämistä ja hoitoa. Paitsi että maataloudella on näin taloudellinen merkitys, se muodostaa myös pohjan monille muille aloille, jotka hyötyvät vuoristoalueiden luonnon ja ympäristön rikkaudesta.

Lisäksi perinteisillä tuotteilla ja valmistustavoilla on nykyään keskeinen merkitys kaupan, majoituspalveluiden sekä viennin ja käsityön kannalta, ja samalla ne edistävät tiedon ja kulttuurisen identiteetin vaalimista.

Koska maatalous muodostaa suoraan ja epäsuorasti pohjan monille aloille, sen tukeminen ei ole pelkkää nostalgiaa, vaan se on keskeinen edellytys näiden alueiden työllisyydelle, kasvulle ja kehitykselle.

Siksi esittelijä viittaa painokkaasti näiden seikkojen erityiseen tärkeyteen yhteisen maatalouspolitiikan tulevissa uudistuksissa ja siihen liittyvissä toimissa etenkin käsiteltäessä maitokiintiöitä ja nuorten viljelijöiden tukemista. Vuoristoalueiden maataloutta on tuettava edelleen tasaavilla maksuilla ja laadukkaiden tuotteiden tuella sekä asianmukaisella sääntelyllä.

Vuoristoalueet ja muut tärkeät alat

Vuoristoalueiden luontoon liittyvät ongelmat eivät vaikuta paitsi maatalouteen, vaan ne määräävät näiden alueiden arkielämää mitä erilaisimmilla tavoilla, sillä ne vaikuttavat myös muihin tärkeisiin tekijöihin, jotka liittyvät vuoristoalueiden maaseudun kehitykseen. Tällaisia tekijöitä on useita.

Luonnon kestävä käyttö, joka käsittää maatalouskäytön ohella monia muita hoidon ja suojan muotoja (esim. metsien suojelu, metsästys ja kalastus).

Liikenneverkoilla on keskeinen merkitys tuotteiden ja henkilöiden kuljettamisessa ylös ja alas sekä yhteyksien luomisessa kauempana sijaitseville tasaisille alueille ja kaupunkikeskuksiin. On tärkeää käyttää tähän kustannustehokkaita ja ympäristöystävällisiä ratkaisuja (erityisesti siirtyen pois maantieliikenteestä), jotta luontoa ja sen kestävää käyttöä näillä alueilla ei vaaranneta.

Internet- ja viestintäverkot ovat yhä tärkeämpiä näillä hajallaan sijaitsevilla alueilla etenkin alueiden yritysten kannalta, kun yritykset digitaalisena aikakautena harjoittavat liiketoimiaan yhä enemmän verkossa.

Kunnalliset ja muut palvelut, jotka kuuluvat yleishyödyllisiin palveluihin, käyvät vuoristoalueiden ikärakenteen muuttuessa yhä tärkeämmiksi, kun vanhemmalle ja nuoremmalle sukupolvelle pyritään takaamaan riittävä toimeentulo. Kuntia on tuettava kohdennetusti taloudellisesti ja paikallisesti toteutettavissa olevien ratkaisujen avulla.

Kestävä sosiaalinen rakenne laajalti sovellettavan vapaaehtoisuusperiaatteen muodossa turvaa julkisen sektorin ohella palveluja ja sosiaalista integroitumista yleishyödyllisellä tavalla.

Yhdessä maatalouden kanssa nämä alat muodostavat vuoristoalueiden kestävän kehityksen ytimen. Esittelijä katsoo, että edellä mainittujen luontoon liittyvien tekijöiden johdosta nämä ja muut keskeiset alat eivät tulevaisuudessakaan selviä ilman asianmukaista taloudellista ja sääntelyyn liittyvää tukea. Tällaisen tuen yhteydessä on myös käytettävä malleja, joiden avulla näiden alueiden kilpailuetuja (erityisesti laatutuotteita ja kestävää matkailua) voidaan kehittää ja hyödyntää etua tuovalla tavalla.

Siksi tarvitaan edellä vaadittua kokonaisstrategiaa, jonka tulee kattaa myös uusin tulevaisuuteen suuntautuva kehitys.

Uudet tekijät on otettava huomioon

Maailmanlaajuiset suuntaukset koskettavat myös vuoristoalueita, ja siksi on sitäkin tärkeämpää, että ne otetaan ajoissa huomioon, jotta niiden haitat voidaan voittaa ja jotta niiden etuja voidaan hyödyntää kestävällä tavalla. Näihin suuntauksiin kuuluvat ensisijaisesti tarve luoda innovointia tukeva ympäristöä jo olemassa olevan tiedon hyödyntämiseksi sekä uusien ratkaisujen luominen, niihin liittyen tarvittava koulutus ja jatkokoulutus sekä mukautuminen ilmastonmuutokseen, joka koskettaa erityisesti herkkiä ja eliölajeiltaan runsaita vuoristoalueita.

Myös nämä seikat on sisällytettävä tarvittavaan strategiaan.

Kaiken kaikkiaan…

... esittelijä katsoo, että luontoon liittyvien ja globaalien haasteiden vuoksi tähänastiset alakohtaiset toimet Euroopan vuoristoalueiden kehittämiseksi on koottava yhdeksi ohjaavaksi strategiaksi, jolla tuetaan näiden alueiden kestävää kehitystä pitkällä aikavälillä. Tässä strategiassa tulisi käyttää hyvin erilaisia välineitä (rahallinen tuki, lainsäädäntöä, verkkosivut jne.), joiden avulla esteet voidaan poistaa parhaalla mahdollisella tavalla niin, että samalla tarjotaan kannustimia ja taataan näiden alueiden mahdolliset kilpailuedut. Siksi komissiota pyydetään esittämään kuuden kuukauden kuluessa tällainen strategia, jossa jäsenvaltiot voivat toissijaisuusperiaatetta noudattaen laatia ja toteuttaa kansallisia toimintaohjelmia yhdessä paikallisten ja alueellisten elinten kanssa. On korostettava erityisesti, että unionin tarpeellisen rahallisen tuen myöntäminen etenkin maataloudelle on nyt ja jatkossakin tämän hankkeen onnistumisen edellytyksenä.

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

vuoristoalueiden maatalouden tilanteesta ja näkymistä
(2008/2066(INI))

Valmistelija: Bernadette Bourzai

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa, että Lissabonin sopimuksella muutetussa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen koheesiopolitiikkaa koskevassa 158 artiklassa mainitaan vuoristoalueet alueina, jotka kärsivät pysyvistä luontoon liittyvistä haitoista, tunnustetaan niiden moninaisuus ja kehotetaan kiinnittämään niihin erityistä huomiota; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komissio ole vielä saanut aikaan kattavaa ja tehokasta vuoristoalueiden sekä muiden pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden tukistrategiaa Euroopan parlamentin lukuisista pyynnöistä huolimatta;

2. korostaa tarvetta varmistaa yhteisön politiikan eri osa-alueiden välinen hyvä käytännön koordinointi alueiden ja erityisesti pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien vuoristoalueiden yhdenmukaisen kehittämisen varmistamiseksi; kyseenalaistaa tältä osin hyödyn, jota voisi tuoda yhteisön koheesiopolitiikan erottaminen maaseudun kehityksestä nykyisellä ohjelmakaudella 2007–2013 (erottaminen johtuu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston liittämisestä osaksi yhteistä maatalouspolitiikkaa); katsoo, että tämä uusi lähestymistapa edellyttää tarkkaa seurantaa, jotta voidaan arvioida sen vaikutuksia aluekehitykseen;

3. huomauttaa, että vuoristoalueisiin kohdistuvat haitat vaikeuttavat maatalouden sopeutumista kilpailuoloihin sekä synnyttävät lisäkustannuksia, minkä vuoksi kilpailukykyisten ja edullisten maataloustuotteiden tuotanto ei ole mahdollista;

4. ehdottaa, että syksyllä 2008 ilmestyvää alueellista koheesiota koskevaa vihreää kirjaa varten sekä alueellisen agendan tavoitteiden ja Euroopan aluekehityssuunnitelman (ESDP) mukaisesti komissio esittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa alueellista lähestymistapaa erityyppisten vuoristoalueiden ongelmien ratkaisemiseen, sekä antaa säännöksiä näistä toimista seuraavassa rakennerahastoja koskevassa lainsäädäntöpaketissa;

5. toivoo, että komissio laatii todellisen integroidun eurooppalaisen strategian vuoristoalueiden kehittämiseksi ja harkitsee vuoristoalueita koskevan vihreän kirjan julkaisemista ensimmäisenä tärkeänä tämänsuuntaisena toimena; kehottaa komissiota käynnistämään laajapohjaisen julkisen kuulemisprosessin, johon voivat ottaa osaa alueelliset ja paikalliset viranomaiset, yhteiskunta- ja talouselämän sekä ympäristöalan toimijat sekä vuoristoalueiden alueellisia viranomaisia edustavat kansalliset ja eurooppalaiset yhdistykset, kun tavoitteena on tehostaa vuoristoalueiden aseman määrittelyä;

6. kehottaa komissiota kiinnittämään Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston työohjelmassa erityistä huomiota pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden, kuten vuoristoalueiden, asemaan; katsoo, että vuoristoalueiden aseman perusteellinen tuntemus on välttämätöntä suunniteltaessa eriytettyjä toimia, joilla voidaan tehostaa näiden alueiden ongelmien ratkaisemista;

7. vaatii aluekehityksen ja rakenteellisen tuen koordinoinnin tehostamista sekä yhteisten ohjelmien kehittämistä;

8. muistuttaa, että vuoristoalueilla on mahdollista tuottaa laadukkaita maataloustuotteita ja laajentaa maataloustuotteiden monipuolisuutta EU:n markkinoilla, suojella tiettyjä kasvi- ja eläinlajeja, vaalia perinteitä sekä edistää teollista toimintaa ja matkailutoimintaa, torjua ilmastonmuutosta suojelemalla biologista monimuotoisuutta ja sitoa hiilidioksidia pysyvien niittyjen ja metsän avulla ja että kestävä metsätalous mahdollistaa energiantuotannon hakkuujätteestä;

9. korostaa vesienhoidon merkitystä vuoristoalueilla ja pyytää komissiota kehottamaan paikallisia ja alueellisia viranomaisia kehittämään keskinäistä solidaarisuutta alavirralla ja ylävirralla sekä myöntämään tarvittava rahoitus vesivarojen kestävän hyödyntämisen tukemiseen näillä alueilla;

10. painottaa, että vuoristoalueet ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä toimivaltaisia alueellisia ja paikallisia viranomaisia jouduttamaan sellaisten toimien välitöntä toimeenpanoa, joilla on tarkoitus suojella vuoristoalueita luonnononnettomuuksilta ja erityisesti metsäpaloilta;

11. huomauttaa, että vuoristoalueet kaipaavat uusia keinoja, joilla niitä voidaan suojella tulvilta (pääpaino on tällöin tulvien ennaltaehkäisyssä), kun taas viljelijät ja metsänhoitajat voivat tukea tulvien ennaltaehkäisyä yhteisen maatalouspolitiikan nojalla heille osoitettujen suorien pinta-alaperusteisten tukien turvin;

12. huomauttaa, että perusteellinen ja kattava maaperän ja rakennusten suojelu eroosiolta sekä pohjavesiesiintymien suojelu on taattava maanviljelyksen ja metsänhoidon oleellisena osana, jotta minimoidaan tulvien ja maaperän eroosion riskit, estetään kuivuutta ja metsäpaloja sekä kartutetaan pohja- ja pintaveden saantia maaseudulla;

13. korostaa, että on tärkeää omaksua integroitu lähestymistapa päätöksenteossa ja hallinnollisissa menettelyissä, kuten aluesuunnittelussa, rakennushankkeiden myöntämisessä ja asuntojen kunnostuksessa ympäristöön ja kulttuuriperintöön liittyvin sekä kaupunkisuunnittelun keinoin vuoristoalueiden kestävän kehityksen varmistamiseksi; suosittaa vuoristoalueiden potentiaalin valjastamista matkailun kokonaisvaltaisen kehittämisen edistämiseksi sekä innovaatioiden hyödyntämiseksi aluekehityksessä, ja kannustaa tässä tarkoituksessa laatimaan paikallisia ja hajautettuja aloitteita sekä harjoittamaan vuoristoalueiden keskinäistä yhteistyötä;

14. kehottaa jäsenvaltioita parantamaan vuoristoalueiden kehittämiseen tarkoitetun taloudellisen tuen tarjoamisen puitteita ja menettelyjä sekä yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyitä ja helpottamaan sellaisten tukien saantia, joilla pyritään tukemaan vuoristoalueiden kulttuuriperinnön, luonnonvarojen ja inhimillisten voimavarojen suojelua ja kestävää käyttöä;

15. katsoo, että kestävä, uudistettu ja monitoiminen maatalous on välttämätöntä vuoristoalueilla muiden toimintojen, kuten biomassan hyödyntämisen ja maatalousmatkailun kehittämisen, ylläpitämiseksi ja siten paikallisväestön tulojen kartuttamiseksi ja kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa ja aluepolitiikassa huomioon vuoristoalueiden tarpeet: uudet viljelijät, alueelle pääsyyn liittyvistä ongelmista aiheutuvien lisäkustannusten hyvittämisen esimerkiksi maidon keruuseen liittyen, maaseudun palvelujen ylläpidon, liikenneinfrastruktuurin kehittämisen ja niin edelleen;

16 korostaa, että erityisen epäsuotuisille alueille on tarjottava poikkeuksia ja erityisiä tukitoimia, joilla estetään kilpailun vääristyminen maataloustuotteiden markkinoilla;

17. on vakuuttunut siitä, että riittävän väestöntiheyden säilyttäminen vuoristoalueilla on ensisijaista ja että autioitumisen vastaiset toimet ja toimet uusien asukkaiden houkuttelemiseksi ovat välttämättömiä;

18. korostaa, että on tarpeen taata yleishyödyllisten taloudellisten palvelujen korkea taso, parantaa vuoristoalueiden saavutettavuutta ja keskinäisiä yhteyksiä sekä järjestää tarvittava infrastruktuuri erityisesti matkustaja- ja rahtiliikennettä, koulutusta, osaamistaloutta ja viestintäverkkoja (mukaan lukien laajakaistayhteydet) varten, jotta helpotetaan ylänköalueiden markkinoiden ja kaupunkialueiden välisiä yhteyksiä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia edistämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä näitä tarkoituksia varten;

19. katsoo, että on tarpeen investoida vuoristoalueilla sijaitseviin maatalousalan talouteen keskittyviin pitkälle kehitettyihin paikallisiin koulutuskeskuksiin, joissa alan ammattilaisia koulutetaan toimimaan vuoristoympäristössä, suojelemaan vuoristoalueita ja kehittämään maataloutta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Emmanouil Angelakas, Stavros Arnaoutakis, Jean Marie Beaupuy, Rolf Berend, Jana Bobošíková, Victor Boştinaru, Wolfgang Bulfon, Antonio De Blasio, Petru Filip, Gerardo Galeote, Iratxe García Pérez, Eugenijus Gentvilas, Ambroise Guellec, Jim Higgins, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Mieczysław Edmund Janowski, Rumiana Jeleva, Tunne Kelam, Evgeni Kirilov, Constanze Angela Krehl, Sérgio Marques, Miroslav Mikolášik, James Nicholson, Maria Petre, Markus Pieper, Giovanni Robusti, Wojciech Roszkowski, Elisabeth Schroedter, Kyriacos Triantaphyllides, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Bernadette Bourzai, Jan Březina, Jill Evans, Emanuel Jardim Fernandes, Ramona Nicole Mănescu, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Zita Pleštinská, Samuli Pohjamo, Christa Prets, Richard Seeber, László Surján, Iuliu Winkler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Anneli Jäätteenmäki, Glenis Willmott

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö