MIETINTÖ yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta – komission 24. vuosikertomus

22.9.2008 - (2008/2046(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Lidia Joanna Geringer de Oedenberg

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta – komission 24. vuosikertomus

(2008/2046(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission 24. vuosikertomuksen yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2006) (KOM(2007)0398),

–   ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjat SEC(2007)0975 ja SEC(2007)0976,

–   ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen" (KOM(2007)0502),

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä 24 päivänä heinäkuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/378/ETY[1],

–   ottaa huomioon UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY[2],

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä annetun neuvoston direktiivin 86/378/ETY muuttamisesta 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/97/EY[3],

–   ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY [4],

–   ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY[5],

–   ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY muuttamisesta 23. syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/73/EY[6],

–   ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY[7],

–   ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 annetun päätöslauselmansa komission 23. vuosikertomuksesta yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta (2005)[8],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan ja 112 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0363/2008),

A. katsoo, että EU:n politiikan tehokkuus määräytyy suuresti sen perusteella, miten sitä toteutetaan kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; katsoo, että yhteisön oikeuden soveltamista jäsenvaltioissa on valvottava tiukasti sen varmistamiseksi, että sillä on toivotut myönteiset vaikutukset kansalaisten päivittäiseen elämään,

B.  katsoo, että yhteisön oikeuden soveltamisen valvontaan ei kuulu ainoastaan sen arvioiminen, miten se saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä määrällisesti, vaan myös näiden toimenpiteiden ja jäsenvaltioiden yhteisön oikeuden soveltamisessa noudattamien käytäntöjen laadun arviointi,

C. ottaa huomioon, että komission käynnistämien rikkomismenettelyjen kokonaismäärä nousi aiempina vuosina tasaisesti yltäen 2 653 todettuun rikkomiseen vuonna 2005, mutta laski hieman – 2 518 tapaukseen – vuonna 2006; katsoo, ettei kymmenen uuden jäsenvaltion liittyminen unioniin näytä vaikuttaneen rekisteröityjen rikkomisten määrään,

D. ottaa huomioon, että 25 jäsenvaltion unionissa yhteisön säännöstön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien ilmoitusten laiminlyönnin vuoksi vuonna 2006 käynnistettyjen menettelyjen määrä laski 16 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna (1 079 tapauksesta 904 tapaukseen), mikä johtui sellaisten direktiivien määrän vähenemisestä, joiden määräaika oli kyseisenä vuotena, 123:sta vuonna 2005 108:aan vuonna 2006, sekä jäsenvaltioiden joutuisammasta ilmoittamisesta,

E.  ottaa huomioon, että komission tilastoista vuodelta 2006 näkyy, että useiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat haluttomia käyttämään EY:n perustamissopimuksen 234 artiklassa määrättyä ennakkoratkaisumenettelyä; katsoo, että tämä voi johtua siitä, ettei yhteisön oikeutta edelleenkään ymmärretä oikein,

F.  katsoo, että periaatteen, joka koskee yhdenvertaisuutta lain edessä, pitäisi merkitä sitä, että Euroopan unionin kansalaisia koskevat samat yhdenvertaisuutta koskevat ehdot niin Euroopan unionin lain edessä kuin myös kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön edessä; toteaa, että olisi toivottavaa, että yhteisön säädöksen täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisen yhteydessä jäsenvaltiot sen lisäksi, että ne ilmoittavat selkeän viitteen siirtymäsäännöksissä, julkaisevat virallisessa lehdessä kansalliset säännökset, joilla kyseinen säädös pannaan täytäntöön, sekä tiedot siitä, mitkä kansalliset viranomaiset ovat vastuussa täytäntöönpanosta,

G. katsoo, etteivät kansalaisten kantelut ole pelkästään vertauskuvallisia kansojen Eurooppaa rakennettaessa, vaan muodostavat mitattavissa olevat ja tehokkaat keinot yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnassa,

H. katsoo, että Euroopan parlamentille esitetyt vetoomukset ovat arvokas keino jäsenvaltioissa tehtyjen yhteisön säännöstön rikkomisten havaitsemiseksi, ja ottaa huomioon, että vetoomusten määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi ja että vuonna 2006 jätettiin noin 1 000 vetoomusta,

I.   ottaa huomioon, että vetoomuksissa useimmin esitetyt asiat koskevat tutkintojen ja ammattipätevyyden tunnustamista, verotusta, oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden alueella ja syrjintää,

J.   ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehelle vuonna 2006 jätettyjen kantelujen määrä, 3 830 tapausta, pysyi vakaana; ottaa huomioon, että 75 prosenttia oikeusasiamiehelle osoitetuista kanteluista ei kuulunut hänen toimialaansa, sillä kyseessä olivat jäsenvaltioiden kansallisten tai alueviranomaisten vastuulle kuuluvat asiat ja että, samoin kuin aiempina vuosina, oikeusasiamiehen käynnistämistä tutkimuksista 70 prosenttia koski komissiota,

K. katsoo, että syrjimättömyyden periaate on Euroopan yhdentymisen kulmakiviä ja liittyy suoraan sisämarkkinoiden toimintaan ja erityisesti henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääomien vapaaseen liikkuvuuteen ja että se takaa yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet kaikille EU:n kansalaisille,

L.  katsoo, että Euroopan unionin kansalaisuus, sellaisena kuin siitä on määrätty Maastrichtin sopimuksessa, takaa kansalaisille oikeuden liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella ja useita muita poliittisia oikeuksia ja että EU:n toimielimet ovat näiden oikeuksien takaajia,

M. ottaa huomioon, että oikeudesta vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY täytäntöönpanon määräajaksi oli asetettu vuosi 2006,

N. toteaa, että opiskelijoilla on edelleen ongelmia vapaan liikkuvuuden suhteen tai ongelmia päästä opiskelemaan korkeakouluihin Euroopan unionin muissa jäsenvaltioissa, esimerkiksi hallinnollisia ongelmia tai ongelmia kiintiöjärjestelmien kanssa (järjestelmiä, jotka syrjivät ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka haluavat kirjoittautua yliopistoon); ottaa huomioon, että EU voi puuttua asiaan ainoastaan tapauksissa, joissa syrjintä perustuu kansallisuuteen,

O. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa todetaan, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus merkitsee sitä, että kaikki muista jäsenvaltioista peräisin olevia työntekijöitä koskeva syrjintä poistetaan, esimerkiksi työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa että muissa työehdoissa; toteaa, että yhteisön johdettu oikeus sisältää joukon säännöksiä, joilla pyritään torjumaan tehokkaasti tällaista syrjintää,

P.  katsoo, että yhteisön säännöstön, muun muassa ympäristön suojelua koskevan säännöstön, toteuttamisasteella jäsenvaltioissa on suora yhteys jäsenvaltioiden kykyyn hankkia käytettävissä olevaa rahoitusta investointi-, infrastruktuuri- ja nykyaikaistamishankkeille,

Vuosikertomus 2006 ja 21. helmikuuta 2008 annetun parlamentin päätöslauselman johdosta toteutetut toimet

1.  panee tyytyväisenä merkille edellä mainitun 5. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon ja komission pyrkimykset nykyisten työmenetelmien parantamiseen käynnissä olevien menettelyjen käsittelyn ja hallinnon ensisijalle asettamista ja niiden vauhdittamista silmällä pitäen; huomauttaa kuitenkin, että komissio ei ole vieläkään vastannut edellä mainittuun 21. helmikuuta 2008 annettuun parlamentin päätöslauselmaan tai ryhtynyt jatkotoimiin sen johdosta; mainitussa päätöslauselmassa parlamentti kehottaa komissiota toimittamaan täsmällisiä tietoja yhteisön oikeuden täytäntöönpanon eri näkökohdista, erityisesti viitaten edellä mainitun uuden työmenetelmän kehittämiseen;

2.  on erittäin huolestunut siitä, että uusi työmenetelmä, jonka mukaan komission vastaanottamat valitukset on toimitettava asianomaiselle jäsenvaltiolle (joka on alun perin vastuussa siitä, että yhteisön oikeutta ei ole pantu täytäntöön asianmukaisesti), voi johtaa siihen, että komissio ei kanna institutionaalista vastuutaan huolehtia perussopimusten valvojana perustamissopimuksen 211 artiklan mukaisesti siitä, että yhteisön oikeutta noudatetaan; toteaa, että komissio on usein ainoa jäljellä oleva elin, jonka puoleen kansalaiset voivat kääntyä ilmoittaakseen yhteisön oikeuden epäasianmukaisesta täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille marraskuuhun 2008 mennessä ensimmäisen kertomuksen 15. huhtikuuta 2008 käynnistetyn pilottihankkeen, johon osallistuu 15 jäsenvaltiota, yhteydessä ensimmäisten 6 kuukauden aikana noudatetuista menettelytavoista ja saavutetuista tuloksista;

3.  korostaa, että EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan nojalla toimielimistä juuri komissio huolehtii siitä, että sopimuksen määräyksiä sekä toimielinten sen nojalla antamia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan, ja että 226 artiklan nojalla komissio voi ryhtyä toimiin sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka on jättänyt täyttämättä sille tämän sopimuksen mukaan kuuluvan velvoitteen;

4.  kehottaa komissiota soveltamaan välittömästi periaatetta, jonka mukaan kaikki kirjeenvaihto, joka voi paljastaa yhteisön oikeuden rikkomuksen, on kirjattava valituksena, ellei se koske kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon (KOM(2002)0141) liitteen 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksellisia tilanteita; kehottaa komissiota ilmoittamaan Euroopan parlamentille, millä tavoin tätä periaatetta noudatetaan, kun uutta menettelyä ryhdytään soveltamaan; kehottaa komissiota ilmoittamaan välittömästi parlamentille ja kuulemaan sitä kaikista valitusten kirjaamatta jättämisen perusteena olevia poikkeuskriteerejä koskevista muutoksista;

5.  panee merkille, että rikkomisesta johtuvan menettelyn merkittävimmät ongelmat ovat sen kesto (keskimäärin 20,5 kuukautta laskettuna tapauksen kirjaamishetkestä kirjeen lähettämiseen yhteisöjen tuomioistuimelle EY:n perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti) ja 228 artiklan rajallinen soveltaminen; kehottaa komissiota tekemään kaikkensa lyhentääkseen suhteellisen pitkää viivettä valitusten tai vetoomusten käsittelyssä ja etsimään käytännölliset ratkaisut esitettyihin ongelmiin päättämällä tapauksen vastaanottamisen yhteydessä, ovatko vaihtoehtoiset menettelyt kuten SOLVIT, jota ei vieläkään tuoda tarpeeksi esiin, asianmukaisempia;

6.  panee merkille sellaisten rikkomistapausten huomattavan lisääntymisen, joissa jatkuvasti on jätetty noudattamatta yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita ja joita tarkasteltiin vuoden 2006 osalta, ja tähdentää niitä kahta tapausta, joissa jäsenvaltioille määrättiin sakkoja; kehottaa komissiota soveltamaan tinkimättömämmin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 228 artiklaa varmistaakseen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden asianmukaisen täytäntöönpanon;

7.  pyytää komissiota, ottaen huomioon sen jatkuvan ongelman, etteivät jäsenvaltiot noudata direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettuja määräaikoja, laatimaan luettelon direktiiveistä, joiden toteuttamisaste on alhaisin, sekä selvityksen tämän asiaintilan mahdollisista syistä;

8.  panee tyytyväisenä merkille komission tiettyjen pääosastojen toteuttamat aloitteet ja erityisesti ympäristöasioiden pääosaston ponnistelut parantaa oman alansa direktiiveissä säädettyä yhteisön oikeuden noudattamisen valvontaa, mutta ilmaisee tyytymättömyytensä komission vastaukseen, mitä tulee yhteisön oikeuden mukaisuutta koskevien tutkimusten luottamuksellisuuteen; kehottaa uudelleen komissiota julkaisemaan internetsivustollaan useiden pääosastojen pyynnöstä toteutetut tutkimukset kansallisella tasolla toteutettujen toimien yhteisön oikeuden mukaisuuden arvioinnista;

9.  kiinnittää huomiota yhteisöjen tuomioistuimen ja useimpien jäsenvaltioiden tuomioistuinten, jotka ovat haluttomia soveltamaan yhteisön oikeuden ensisijaisuuden periaatetta, heikkoon yhteistyöasteeseen; kiinnittää lisäksi huomiota ennakkoratkaisumenettelyjen erittäin tärkeään asemaan yhteisön oikeuden asianmukaisessa soveltamisessa;

10. tukee tässä yhteydessä komission pyrkimyksiä määrittää alat, joilla kansallisten tuomarien, oikeudenkäytön ammattilaisten ja kansallisten hallintoelinten virkamiesten olisi hyvä saada yhteisön oikeuteen liittyvää lisäkoulutusta;

Toimielinten välinen yhteistyö

11. uskoo, että sopimukset yhteisön oikeuden soveltamisen valvomisesta ja tiivis yhteistyö komission, neuvoston, Euroopan oikeusasiamiehen ja asiaa käsittelevien Euroopan parlamentin valiokuntien välillä ovat ratkaisevia varmistettaessa tehokkaat toimet kaikissa tapauksissa, joissa vetoomuksen esittäjä on perustellusti valittanut yhteisön säännöstön rikkomisesta;

12. korostaa, että vaikka harvoissa vetoomuksissa (neljässä vuonna 2006) tuodaan esiin yhteisön säännöstön todellisia rikkomisia, ne ovat kuitenkin korvaamaton tietolähde unionin kansalaisten perusvaatimuksista ja niitä olisi käytettävä lainsäädännöllisten toimenpiteiden osoittimena komissiolle;

13. korostaa tarvetta antaa kansalaisille paremmin tietoja, jotta kantelijat kyettäisiin ohjaamaan sen laitoksen puoleen, joka parhaiten soveltuu käsittelemään heidän asiaansa kansallisella tai yhteisön tasolla; katsoo, että EU:n toimielimiin olisi juurrutettava hyvät hallintotavat ja palvelualttius sen varmistamiseksi, kansalaisia kohdellaan asianmukaisesti ja että he voivat täysin käyttää oikeuksiaan;

14. ehdottaa, että komissio harkitsee jatkossakin mahdollisuutta käyttää jäsenvaltioissa olevia edustustoja täytäntöönpanon havainnointiin ja valvontaan paikan päällä;

15. korostaa, että on harkittava aiemmin tarkasteltua ajatusta siitä, että kansalaisten valituksia ja yhteisön oikeuden täytäntöönpanon valvontaan liittyviä ongelmia varten perustettaisiin yhteinen palvelupiste, sillä tällä hetkellä kansalaisilla on lukuisia vaihtoehtoja (muun muassa vetoomukset, valitukset, oikeusasiamies, SOLVIT jne.), joten eräänlainen keskitetty ohjausjärjestelmä antaisi tarkempia ja nopeampia tuloksia;

16. panee tyytyväisenä merkille, että komissio täydentää yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta antamiaan vuosikertomuksia liitteillä, joissa laajennetaan kyseisissä kertomuksissa annettuja tietoja ja esitetään tärkeitä tilastoja;

17. tunnustaa, että parlamentin pysyvillä valiokunnilla olisi oltava aktiivisempi rooli yhteisön oikeuden täytäntöönpanon valvonnassa; on vakuuttunut, että valiokuntien olisi saatava riittävää hallinnollista tukea, jotta ne voisivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti; kehottaa Euroopan parlamentin uudistamista käsittelevää työryhmää, budjettivaliokuntaa ja muita asianomaisia parlamentin elimiä arvioimaan mahdollisuutta perustaa erityinen työryhmä kunkin valiokunnan sihteeristöön yhteisön oikeuden täytäntöönpanon jatkuvan ja tehokkaan valvonnan vahvistamista varten;

Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien välinen yhteistyö

18. kehottaa tiivistämään yhteistyötä Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien välillä, jotta yhteisön oikeuden soveltamista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla voidaan valvoa paremmin ja tehokkaammin; katsoo, että jäsenvaltioiden parlamenteilla on suuri merkitys yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnassa, missä yhteydessä ne osaltaan tehostavat Euroopan unionin demokraattista legitiimiyttä ja tuovat sen lähemmäksi kansaa;

19. muistuttaa, että Amsterdamin sopimuksen liitteenä olevan kansallisia parlamentteja koskevan pöytäkirjan mukaisesti kansallisten parlamenttien ja Cosacin on erityisesti osallistuttava vapauteen, turvallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvaa aluetta koskevaan politiikkaan; katsoo, että niiden on osallistuttava päätöksentekomenettelyä koskevaan alkuvaiheeseen sekä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanovaiheeseen, jotta EU:n lainsäätäjät ja kansalliset lainsäätäjät voivat hyväksyä tarpeellisia muutoksia niillä aloilla, joilla toimivalta on ja pysyy jaettuna; kehottaa näin ollen asiasta vastaavia valiokuntia, niin kansallisella kuin EU:n tasolla, aloittamaan pysyvä erityisiä lainsäädäntökysymyksiä koskeva yhteistyö ja antamaan tässä yhteydessä kaikki tarvittavat tiedot, jotka voivat olla hyödyllisiä avoimen ja tehokkaan lainsäädäntömenettelyn kannalta sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla; kannattaa EU:n lainsäätäjien välisten erityiskokousten järjestämistä, kuten kansallisten parlamenttien edustajien kanssa 6. huhtikuuta 2008 pidettyjä kokouksia terrorismin torjunnan puitepäätöksen tarkastelun yhteydessä; katsoo, että näissä kokouksissa voitiin arvioida voimassa olevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia sekä neuvoston tarkastelemien tarkistusehdotusten tarkoituksenmukaisuutta;

20. huomauttaa, että Lissabonin sopimuksen järjestelyillä toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvomiseksi annettaisiin jäsenvaltioiden parlamenteille merkittävästi vahvempi asema yhteisön lainsäädännössä;

Syrjinnän torjunta Euroopan unionissa

21. korostaa, että kansalaisuuden käsite laajentaa merkittävästi syrjimättömyyden periaatteen soveltamisalaa;

22. panee merkille EU:n kansalaisuuden käsitteeseen perustuvien ja oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen koskevien yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden määrän viimeaikaisen kasvun ja sen, että näiden mukaan jäsenvaltiot eivät voi kohdella omia kansalaisiaan, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan liikkua ja asua toisessa jäsenvaltiossa, epäedullisemmin kuin niitä, jotka eivät ole tätä oikeutta käyttäneet;

23. kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan EU:n kansalaisuudesta johtuvia oikeuksia, mukaan lukien äänioikeus ja oikeus asettua ehdokkaaksi Euroopan parlamentin vaaleissa, mikä on erittäin tärkeää vuoden 2009 vaaleja silmällä pitäen;

24. panee merkille, että parlamentti on saanut vetoomuksia, joissa valitetaan tietyissä jäsenvaltioissa tapahtuneista direktiivin 2004/38/EY rikkomisista; kiinnittää huomiota siihen, että kyseinen direktiivi on erittäin tärkeä varmistettaessa EU:n kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden alueella; korostaa, että komission on määrä antaa vuoden 2008 jälkipuoliskolla kertomus tämän direktiivin toteuttamisesta;

25. kehottaa komissiota valvomaan tarkoin direktiivien 2000/43/EY ja 2000/78/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sitä, onko jäsenvaltioiden tätä varten antama lainsäädäntö kyseisten direktiivien säännösten mukaista, ja painostamaan edelleen jäsenvaltioita rikkomis- ja jäsenvelvoitteiden noudattamatta jättämismenettelyin täyttämään velvoitteensa saattaa direktiivit mahdollisimman nopeasti täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä; uskoo, että parlamentin asiaa käsittelevän valiokunnan olisi osallistuttava näihin direktiiveihin perustuvien jäsenvaltioiden velvoitteiden käynnissä olevaan valvontaan;

26. panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyi 2. heinäkuuta 2008 vuoden 2008 toimintastrategiassa ilmoitetun ehdotuksen laaja-alaiseksi direktiiviksi jolla pannaan täytäntöön yhtäläisen kohtelun periaate muilla aloilla kuin työllisyydessä ja taataan yhtäläinen mahdollisuus saada tavaroita, palveluja, asunto, koulutusta, sosiaalista suojelua ja sosiaalietuja; ja katsoo, että tämä direktiivi edustaisi tärkeää lisäystä nykyiseen syrjinnänvastaiseen pakettiin;

27. kehottaa komissiota teettämään tarkan tutkimuksen tapauksista, joissa jäsenvaltiot soveltavat muuhun kuin kansalaisuuteen perustuvia rajoituksia muista valtioista peräisin olevien opiskelijoiden opetukseen pääsylle sen varmistamiseksi, että opiskelijat voivat liikkua vapaasti ja että heitä kohdellaan tasapuolisesti kyseisten jäsenvaltioiden korkeakoulujärjestelmissä;

28. kehottaa erityisesti vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen perusteella rakennerahastojen kannalta tukikelpoisimpia jäsenvaltioita saattamaan nopeasti ja asianmukaisesti kansallisen lainsäädäntönsä EU-normien mukaiseksi, erityisesti ympäristönsuojeluasioissa, ja perustamaan kansalaisten silmissä avoimet kilpailumenettelyt, jotta käytettävissä olevaa rakennerahoitusta käytettäisiin tehokkaasti ja voimistettaisiin sosiaalista ja taloudellista kehitystä alueellisella tasolla;

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EYVL L 225, 12.8.1986, s. 40.
• [2]  EYVL L 145, 19.6.1996, s.4.
• [3]  EYVL L 46, 17.2.1997, s. 20.
• [4]  EYVL L 180, 19. 7. 2000, s. 22.
• [5]  EYVL L 303, 2. 12. 2000, s. 16.
• [6]  EYVL L 269, 5.10.2002, s. 15.
• [7]  EUVL L 158, 30.4.2004, p. 77; oikaisu, EUVL L 229, 29.6.2004, s. 35.
• [8]  Hyväksytyt tekstit, P6­_TA(2008)0060.

PERUSTELUT

Johdanto

Tämän mietinnön tarkoituksena on arvioida komission toteuttamaa yhteisön säännöstön valvontaa vuonna 2006. Mietintö perustuu komission 24. vuosikertomukseen yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta ja sen liitteisiin, oikeudellisten asioiden valiokunnan mietintöihin ja parlamentin aiempien vuosien päätöslauselmiin, Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomukseen 2006, asiaa käsitteleviltä komission osastoilta saatuihin tietoihin ja tutkimustuloksiin. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYTI) oikeuskäytäntöä on myös tutkittu tarkoin.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan komissio huolehtii perussopimusten valvojana siitä, että jäsenvaltiot toteuttavat ja noudattavat asianmukaisesti yhteisön säännöstöä. Samaan päämäärään pyritään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklassa määrätyllä menettelyllä, jolla komissio valtuutetaan käynnistämään menettelyt sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka on jättänyt noudattamatta Euroopan unionin jäsenyydestä johtuvan velvoitteen. Komissio voi käynnistää menettelyjä omasta aloitteesta tai kansalaisen tai jäsenvaltion toimittaman kantelun, kansalaisen parlamentin vetoomusvaliokunnalle toimittaman vetoomuksen tai Euroopan oikeusasiamiehen toimen perusteella. Tällaiset menettelyt voidaan päättää sovintoratkaisuun tai jos se on mahdotonta, yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon, jossa voidaan jatkomenettelynä määrätä uhkasakko kyseiselle jäsenvaltiolle.

Kuten parlamentti on korostanut useissa yhteyksissä, mahdollisuus tehdä kanteluja komissiolle, parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle on myös tärkeä siinä mielessä, että sillä lisätään EU:n kansalaisten tietoisuutta kuulumisestaan yhteisöön, joka perustuu oikeusvaltion periaatteille. Tämä on erityisen tärkeää, kun kansalaisten pääsyä EU:n oikeusjärjestelmään on rajoitettu tiukoin hyväksymisvaatimuksin, jotka koskevat yksittäisten henkilöiden mahdollisuutta saattaa asioita EYTI:n käsiteltäväksi.

Parlamentti on samanaikaisesti ilmaissut aiemmissa yhteisön oikeuden valvontaa koskevissa päätöslauselmissaan, erityisesti 21. helmikuuta 2008 hyväksytyssä Monica Frassonin mietintöön perustuvassa päätöslauselmassa, huolestumisensa avoimuuden puutteesta kansalaisten komissiolle jättämien kantelujen rekisteröintimenettelyssä ja niiden menettelyjen kestosta, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan EYTI:n antamalla tuomiolla toteuttamaan yhteisön säännöstöä asianmukaisesti.

Edellä esitettyyn liittyen parlamentti on pannut tyytyväisenä merkille komission tiedonannon "Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen" (KOM(2007)0502) ja komission todennetun pyrkimyksen parantaa nykyisiä työmenetelmiään asettamalla ensisijalle ja vauhdittamalla käynnissä olevien menettelyjen käsittelyä ja hallintaa. Pilottihankkeesta, johon osallistuu 15 jäsenvaltiota, joka käynnistettiin 15. huhtikuuta 2008 ja jonka tarkoituksena on testata uusia työmenetelmiä, on tehtävä alustava arvio sen ensimmäisen toteuttamisvuoden loppuun mennessä.

Oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta käy ilmi, että oikeusasiamiehelle jätettyjen kantelujen määrä pysyi vuonna 2006 vakaana (3 830), samoin kuin vetoomusvaliokunnalle jätettyjen vetoomusten määrä (1 016). Molemmissa tapauksissa sellaisten kantelujen määrä, jotka eivät näyttäneet kuuluvan kyseisen toimielimen toimivaltaan, oli edelleen erittäin korkea (75 prosenttia oikeusasiamiehelle jätetyistä kanteluista ja 30 prosenttia vetoomusvaliokunnalle jätetyistä kanteluista), mikä osoittaa EU:n kansalaisten tarvitsevan yhä asianmukaisia tietoja EU:n säännöstöstä ja politiikasta sekä yksittäisten toimielinten vastuualoista.

Ottaen huomioon sekä komissiolle että parlamentille jätettyjen kanteluiden suuri määrä, näiden toimielinten toiminnan yhteensovittaminen tällä alalla on erityisen tärkeää. Koska vetoomusvaliokunta luottaa, muun muassa, komission tutkimuksiin yhteisön säännöstön mahdollisista rikkomisista, komission suositukset ovat edelleen tärkeä keino varmistaa, että vetoomuksissa esitettyihin asioihin annetut vastaukset ovat mahdollisimman tarkkoja. Näin ollen on suotavaa, että nämä vastaukset ovat seikkaperäisiä eivätkä riipu jäsenvaltioiden antamista vastauksista, ja lisäksi, että ne perustuvat esimerkiksi riippumattomien tutkimusten tuloksiin, jotta niissä näkyisi paremmin yksittäisten henkilöiden esittämien asioiden vakuuttavampi käsittely.

Koska vuonna 2006, kuten aiempinakin vuosina, 70 prosenttia oikeusasiamiehen käynnistämistä tutkimuksista koski komissiota, on erittäin tärkeää, että oikeusasiamies on yhteistyössä komission kanssa sen varmistamiseksi, että viimeksi mainittu soveltaa hyvän hallinnon perusperiaatteita ja tekee parannuksia niillä aloilla, jotka ovat useimmin oikeusasiamiehen tutkimusten kohteena.

Kertomus yhteisön lainsäädännön valvonnasta vuonna 2006

Komission käynnistämien rikkomismenettelyjen kokonaismäärä väheni hieman 2 653 tapauksesta vuonna 2005 2 518 tapaukseen vuonna 2006. 31. joulukuuta 2006 mennessä 2 518 rekisteröidystä tapauksesta 1 642 tapauksen käsittely oli vielä kesken. Myös rekisteröityjen kantelujen määrä väheni hieman 1 154 tapauksesta vuonna 2005 1 049 tapaukseen. Kantelujen osuus kaikista vuonna 2006 havaituista rikkomisista oli 41,7 prosenttia. Komission omien tutkimusten perusteella käynnistämien rikkomismenettelyjen määrä kasvoi 433 tapauksesta vuonna 2005 565 tapaukseen vuonna 2006 (ts. 24 prosenttia) 25 jäsenvaltion unionissa.

25 jäsenvaltion unionissa niiden menettelyjen määrä, joissa oli kyse direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien ilmoitusten laiminlyönnistä, laski 16 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna eli 1 079 tapauksesta 904 tapaukseen. Tähän on osaltaan kaksi syytä: sellaisten direktiivien määrän supistuminen, joiden määräaika oli kyseisenä vuotena, 123 direktiivistä vuonna 2005 108 direktiiviin ja jäsenvaltioiden joutuisampi ilmoittaminen. Kaikkien rikkomisten käsittelyyn keskimäärin käytetty aika vuosina 1999–2005, tapauksen rekisteröinnistä erityisissä aikarajoissa yhteisöjen tuomioistuimen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla ennakkoratkaisupyyntöä koskevan kirjeen lähettämiseen, oli 20,5 kuukautta, kun vastaava aika vuosina 1999–2002 oli 24 kuukautta.

Syrjinnän torjunta Euroopan unionissa

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 12 artiklassa (jossa kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä) ja 13 artiklassa (jossa kielletään sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä) annettu syrjimättömyyden periaate on Euroopan yhdentymisprosessin kulmakiviä. Se on myös suorassa yhteydessä henkilöiden, palvelujen, tavaroiden ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaan periaatteeseen.

Euroopan unionin kansalaisuus, sellaisena kuin siitä on määrätty Maastrichtin sopimuksessa (Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 17 artiklassa), takaa kansalaisille useita oikeuksia (oikeuden liikkua vapaasti jäsenvaltioiden alueella, oikeuden äänestää ja asettua ehdokkaaksi paikallisissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa, oikeuden saada diplomaattista suojelua EU:n rajojen ulkopuolella ja oikeuden olla kirjeenvaihdossa EU:n toimielinten kanssa, mihin kuuluu oikeus tehdä vetoomuksia Euroopan parlamentille), ja EU:n toimielimet ovat näiden oikeuksien takaajia,

Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntöä tarkasteltaessa voidaan havaita, että kansalaisuuden käsite laajentaa merkittävästi syrjimättömyyden periaatteen soveltamisalaa. Yhteisön oikeudessa on perinteisesti kielletty jäsenvaltioita kohtelemasta muiden jäsenvaltioiden kansalaisia epäedullisemmin kuin omia kansalaisiaan. Nyt jäsenvaltiot eivät voi kohdella omia kansalaisiaan, jotka ovat käyttäneet perustamissopimuksessa taattuja oikeuksia, epäedullisemmin kuin niitä, jotka eivät ole käyttäneet näitä oikeuksia (ks. esim. asia C-520/04, Turpeinen ja asia C-192/05, Tas-Hagen ja Tas).

Jäsenvaltioiden on taattava kansalaisilleen heille EU:n kansalaisen asemasta johtuvat oikeudet. Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä on erityisesti korostettava oikeutta osallistua kyseisiin vaaleihin.

·  EU:n kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen

Määräaika direktiivin 2004/38/EY, jolla laajennetaan vapaan liikkuvuuden periaatteen soveltaminen koskemaan jäsenvaltioiden alueella olevia EU:n kansalaisia, saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä umpeutui vuonna 2006. Toisin kuin aiemmat vapaata liikkuvuutta koskevat direktiivit, joilla oli alakohtainen soveltamisala, direktiivissä 2004/38/EY annetaan monialaiset säännökset, joita sovelletaan EU:n kansalaisiin ja heidän perheisiinsä.

Komissiolta saatujen tietojen mukaan ongelmat useissa jäsenvaltioissa ovat liittyneet niistä kansallisista toimenpiteistä ilmoittamiseen, joilla direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja näiden toimenpiteiden laatuun. Tähän mennessä useimmat jäsenvaltiot ovat täyttäneet ensin mainitun velvoitteensa. Komissio nosti 19. maaliskuuta 2008 EYTI:ssa kanteen Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan kansallisista toteuttamistoimenpiteistä ilmoittamatta jättämisestä. Komissio tutkii parhaillaan Maltan ja Italian kansallisten toimenpiteiden laatua.

Lisäksi parlamentti saa säännöllisesti vetoomuksia, joissa valitetaan jäsenvaltioiden rikkovan direktiivin säännöksiä. Esimerkiksi marraskuussa 2006 vetoomusvaliokunta sai vetoomuksen Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiselta, joka valitti maan hallituksen toimivan vastoin direktiiviä. Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset vaativat vetoomuksen esittäjän vaimoa, joka on kolmannen maan kansalainen ja jolla oli pysyvä oleskelulupa Belgiassa, hankkimaan viisumin, mikä näytti olevan vastoin direktiivin 2004/38/EY säännöksiä. Kantelu toimitettiin komissiolle, joka vaati Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselta selvitystä. Parlamentille ei ole vielä ilmoitettu tämän selvityspyynnön tuloksista.

Näin ollen komissiolla näyttää olevan hyvä syy laatia kertomus direktiivin toteuttamisesta, minkä se on ilmoittanut tekevänsä vuonna 2008.

·         rotuun perustuva syrjintä ja syrjintä työssä

Komissio sai vuonna 2006 57 uutta työhön liittyvää kantelua. Osassa kanteluita väitettiin, että sosiaaliturvaa ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen artikloja ja/tai johdetun oikeuden periaatteita (esim. asetuksia) oli sovellettu virheellisesti. Toisissa kanteluissa taas oli kyse työllisyyttä ja työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan yhteisön säännöstön rikkomisesta.

Rotujen yhdenvertaisuutta koskevassa direktiivissä (2000/43/EY) ja yhdenvertaista kohtelua työssä koskevassa direktiivissä (2000/78/EY) jäsenvaltioiden edellytetään antavan puitelainsäädännön, jolla kielletään rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä ja toteutetaan yhdenvertaisen kohtelun periaate. Direktiiveillä suojellaan kaikkia EU:ssa asuvia, myös muiden kuin EU-maiden kansalaisia, syrjinnältä työssä, ammatissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Molemmat direktiivit annettiin vuona 2000 ja ne ovat uutta luovia siinä mielessä, että niissä velvoitetaan jäsenvaltiot muun muassa perustamaan laitos, joka edistää kaikkien henkilöiden yhdenvertaista kohtelua ilman rotuun tai etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää.

Vaikka määräaika kyseisten direktiivien toteuttamiselle umpeutui vuonna 2003, tietyt jäsenvaltiot eivät vieläkään ole saattaneet direktiivien säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komissio käynnisti helmikuussa 2006 rikkomismenettelyt rotujen yhdenvertaisuutta koskevan direktiivin (2000/43/EY) täyttämättä jättämisestä kansallisessa lainsäädännössä 15 jäsenvaltion EU:n 11 jäsenvaltiota vastaan ja saman vuoden kesäkuussa 10 uutta jäsenvaltiota vastaan. Komissio käynnisti joulukuussa 2006 rikkomismenettelyt 18 jäsenvaltiota vastaan yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin (2000/78/EY) säännösten noudattamatta jättämisestä kansallisessa lainsäädännössä. Direktiivin noudattamatta jättäminen kansallisten täytäntöönpanotoimien yhteydessä koskee pääasiassa kansallisen lainsäädännön soveltamisalan henkilöihin liittyvää tai materiaalista rajoittamista verrattuna direktiiviin, direktiivin vastaisia kansallisia syrjinnän määritelmiä ja poikkeavia vahinkoa kärsineiden tahojen suojelemista koskevia säännöksiä.

·         syrjintä opetuksessa ja koulutuksessa

Useita esteitä on yhä vaikeuttamassa opiskelijoiden vapaata liikkuvuutta EU:ssa. Koska unionilla on rajoitettu toimivalta tällä alalla, monet näistä esteistä eivät riko yhteisön oikeutta.

Komissio sai vuonna 2006 15 uutta kantelua seuraavista seikoista:

§  opintosuoritusten tunnustaminen

Opintosuoritusten tunnustamisen yhteydessä EU voi vain puuttua tapauksiin, joihin liittyy kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää. Esteet ovat usein hallinnollisia, kuten tunnustamismenettelyjen pituus tai kustannukset. Vuonna 2006 käynnistettiin kaksi rikkomismenettelyä. Toisessa, jossa annettiin perusteltu lausunto, kyseinen jäsenvaltio (Kreikka) muutti lainsäädäntöään. Toisessa, joka koski Portugalia, lähetettiin vuoden 2007 alussa perusteltu lausunto.

§  opetukseen pääsy

Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän yhteydessä ilmeni vuonna 2006 uusi vaikeus, joka johtui eroista jäsenvaltioiden tavoissa järjestää opetusjärjestelmänsä. Itävallassa ja Belgiassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen lisäsi EU-opiskelijoiden määrää korkeakouluissa, kun jäsenvaltiot sovelsivat vapaata pääsyä omien kansalaistensa korkeakoulutuksessa, mutta naapurijäsenvaltiot (Saksa ja Ranska) sovelsivat tiukasti numerus claususta tietyillä oppialoilla. Tämä johti ensin mainitut valtiot ottamaan käyttöön syrjivät kiintiöjärjestelmät muiden kuin omien kansalaistensa valinnassa korkeakouluihin. Tällainen eriarvoinen kohtelu voitaisiin hyväksyä vain, jos se perustuu kyseisten henkilöiden kansalaisuudesta riippumattomiin objektiivisiin perusteisiin ja on suhteessa kansallisten säännösten perusteltuun päämäärään, mitä ei toistaiseksi ole osoitettu.

·         sukupuoleen perustuva syrjintä

Komissio käynnisti vuonna 2006 rikkomismenettelyt miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamista ammatillisissa sosiaaliturvajärjestelmissä koskevien direktiivien 86/378/ETY ja 96/97/EY sekä vanhempainlomaa koskevan direktiivin 96/34/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä annettavan ilmoituksen laiminlyönnistä.

Komissio antoi myös perustellut lausunnot, jotka liittyivät miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamista mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä työoloissa koskevaan direktiiviin 2002/73/EY. Tuolloin vain yksi jäsenvaltio – Espanja – oli saattanut direktiivin kaikki säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaikka asetettu määräaika oli marraskuu 2005. Yhdeksän jäsenvaltiota ilmoitti kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteensä komissiolle vasta hieman ennen määräajan umpeutumista, minkä vuoksi niitä vastaan käynnistettiin rikkomismenettelyt. Ainoastaan Luxemburgia ja Belgiaa vastaan käynnistetyt menettelyt ovat vielä kesken. Yhteisöjen tuomioistuin totesi 6. maaliskuuta 2008 annetussa tuomiossa, ettei Luxemburg ollut vieläkään saattanut kyseistä direktiiviä täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta laatii parhaillaan mietintöluonnosta direktiivin toteuttamisesta.

Muita yhteisön oikeuden soveltamista koskevia näkökohtia

Yhteisön säännöstön asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltaminen on usein edellytyksenä rakennerahoituksen saamiselle investointi- ja infrastruktuurihankkeisiin, jotka antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden voimistaa aluekehitystä ja parantaa kansalaistensa elämän laatua.

Komissio sai vuonna 2006 28 uutta kantelua valintamenettelyistä, joita oli sovellettu useisiin EU-ohjelmiin kuuluviin hankkeisiin, sopimusten tekemisestä tarjouskilpailumenettelyissä, EU:n ympäristölainsäädännön vaikutuksista ja julkisten varojen väärinkäytöistä huonosti harkituissa investoinneissa teihin ja muihin suuriin infrastruktuurihankkeisiin.

Esimerkkinä yhteisön säännöstön toteuttamatta jättämisestä, mikä esti jäsenvaltiota käyttämästä rakennerahoitusta, olkoon Puola, joka ei saattanut ympäristölainsäädäntöään EU:n direktiivien mukaiseksi eikä nimennyt Natura 2000 -alueita.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	9.9.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	26 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marek Aleksander Czarnecki, Bert Doorn, Monica Frassoni, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Klaus-Heiner Lehne, Katalin Lévai, Antonio Masip Hidalgo, Hans-Peter Mayer, Manuel Medina Ortega, Aloyzas Sakalas, Francesco Enrico Speroni, Daniel Strož, Rainer Wieland, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Sharon Bowles, Vicente Miguel Garcés Ramón, Jean-Paul Gauzès, Georgios Papastamkos, Gabriele Stauner, József Szájer, Jacques Toubon, Ieke van den Burg
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Victor Boştinaru, Renate Weber