MIETINTÖ maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

ulkoasiainvaliokunnaN LAUSUNTO (Toisena vaihtoehtona, joka voitaisiin yhdistää päästökauppatulojen varaamiseen, komissio tarkastelee tällä hetkellä myös maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rahoitusjärjestelmää, joka perustuu malliin lasten rokottamista varten perustetusta kansainvälisestä rahoitusvälineestä (IFFIm) sekä käsitteeseen avustusvarojen ennakkojakelusta merkittävien rahoitussummien keräämiseksi suhteellisen lyhyessä ajassa. Komission on saatava ajatukselle nopeasti kaikkien jäsenvaltioiden tuki ja käynnistettävä strategisena liikkeenä maailmanlaajuinen ilmastonmuutoksen rahoitusjärjestelmä vauhdittaakseen ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittamista ja toimintaa ennen Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidettäviä YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen neuvotteluja.11.9.2008)

budjettivaliokunnaN LAUSUNTO (16.7.2008)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (17.7.2008)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

23.9.2008 - (2008/2131(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Anders Wijkman

Menettely : 2008/2131(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0366/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0366/2008

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 21/10/2008 - 8.15
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0491

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
ulkoasiainvaliokunnaN LAUSUNTO
budjettivaliokunnaN LAUSUNTO
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille

(2008/2131(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission 18. syyskuuta 2007 antaman tiedonannon – Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luominen Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille (KOM(2007)0540),

– ottaa huomioon neuvoston 20. marraskuuta 2007 antamat päätelmät (15103/07) Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välisestä maailmanlaajuisesta ilmastonmuutosliittoumasta,

– ottaa huomioon komission 11. maaliskuuta 2003 antaman tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Ilmastonmuutos ja kehitysyhteistyö – toimintasuunnitelma 2004–2008 (KOM(2003)0085),

– ottaa huomioon Lissabonissa Euroopan kehityspäivillä 9. marraskuuta 2007 esitellyn komission ensimmäisen kaksivuotisraportin (2004–2006) ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta,

– ottaa huomioon korkean edustajan ja Euroopan komission 14. maaliskuuta 2008 Euroopan neuvostolle antaman asiakirjan nimeltä Climate Change and International Security,

– ottaa huomioon komission 29. kesäkuuta 2007 vihreän kirjan Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Euroopassa – vaihtoehdot EU:n toimille (KOM (2007)0354),

– ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: "Eurooppalainen konsensus"[1],

– ottaa huomioon korkean tason kokouksen jälkeen 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta (Pariisin julistus),

– ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus[2],

– ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) vuodelta 1992,

– ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman käynnistämän kehitysyhteistyöraportin 2007/2008 Fighting climate change: Human solidarity in a divided world,

– ottaa huomioon Malessa (Malediivien tasavalta) vuonna 2007 hyväksytyn julistuksen maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen inhimillisestä ulottuvuudesta,

– ottaa huomioon Balilla (Indonesia) joulukuussa 2007 järjestetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssissa hyväksytyn Balin etenemissuunnitelman,

– ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) työryhmän II neljännen arviointikertomuksen nimeltä Climate Change 2007: Impacts, Adaptation and Vulnerability,

– ottaa huomioon Nicholas Sternin vuonna 2006 laatiman raportin The Economics of Climate Change. The Stern Review (Sternin raportti),

– ottaa huomioon OECD:n jäsenmaiden kehitys- ja ympäristöministerien 4. huhtikuuta 2006 hyväksymän julistuksen ilmastonmuutokseen sopeutumisen sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön,

– ottaa huomioon OECD:n vuonna 2007 laatiman raportin Stocktaking of Progress on Integrating Adaptation to Climate Change into Development Co-operation Activities,

– ottaa huomioon Kobossa (Hyogo, Japani) tammikuussa 2005 järjestetyn suuronnettomuuksien vähentämistä käsitelleen kansainvälisen konferenssin hyväksymän Hyogon toimintakehyksen vuosiksi 2005–2015 (Hyogo Framework for Action 2005–2015: Building the Resilience of Nations and Communities to Disasters),

– ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) kaksivuotiskertomuksen State of the World's Forests 2007,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, budjettivaliokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot (A6‑0366/2008),

A. ottaa huomioon, että ilmastonmuutos uhkaa vakavasti köyhyyden vähentämistä, ihmisoikeuksia, rauhaa ja turvallisuutta, veden ja ruoan saatavuutta sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamista useissa kehitysmaissa,

B. ottaa huomioon, että eräissä kehitysmaissa metsiä hakataan biopolttoaineiden raaka-aineeksi,

C. ottaa huomioon, että historiallisesti vastuu ilmastonmuutoksesta lankeaa teollisuusmaille, joilla on moraalinen velvollisuus auttaa kehitysmaita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin,

D. ottaa huomioon, että kehitysmaat ovat aiheuttaneet ilmastonmuutosta vähiten, mutta kärsivät eniten sen vaikutuksista, kuten kuivuuden ja aavikoitumisen aiheuttamasta vesi- ja elintarvikepulasta, merenpinnan kohoamisesta, maatalouden uusista haasteista, uusista terveysriskeistä, poikkeuksellisista sääilmiöistä ja muuttopaineista; katsoo, että kehitysmailla on heikoimmat valmiudet selviytyä näistä vaikutuksista,

E. ottaa huomioon, että monissa teollisuusmaissa toimenpiteet ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja riskien vähentämiseksi ovat saaneet viimeaikoina merkittävästi huomiota ja että nämä samat kiireelliset tarpeet on paljolti jätetty huomiotta matalan tulotason maissa,

F. ottaa huomioon, että laittomaan ja kestämättömään hakkuuseen perustuva puun tuonti EU:hun edistää merkittävästi metsien häviämistä ja että sen arvioidaan maksavan köyhtyneille maille miljardeja euroja vuodessa,

G. ottaa huomioon, että metsien häviämisen vaikutus arvioidaan 20 prosentiksi kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, mikä aiheuttaa vuosittain arviolta 13 miljoonan trooppisen metsähehtaarin menettämisen; ottaa huomioon, että metsien häviäminen tropiikissa on vakava uhka biologiselle monimuotoisuudelle ja kyseisissä metsissä ja metsistä elävien yli yhden miljardin köyhän ihmisen toimeentulolle,

H. ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen käytännön vaikutuksia on usein käsiteltävä paikallisella tasolla paikallisten viranomaisten toimesta; ottaa huomioon, että kansainvälisen, kansallisen ja paikallisen tason poliittisen päätöksenteon asianmukaiset yhteydet ovat siten keskeinen haaste tehokkaiden strategioiden laatimisessa ilmastonmuutokseen mukautumista ja sen vaikutusten lieventämistä varten; ottaa huomioon, että on saatava aikaan laajamittaisia rakenteellisia muutoksia luopumatta yhteisöihin perustuvasta köyhien etuja ajavasta lähestymistavasta,

I. ottaa huomioon, että yhä useammin tunnustetaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat turvallisuusuhkat, mukaan lukien konfliktit niukoista luonnonvaroista, ilmastosta johtuvat luonnonkatastrofit ja laajamittaiset siirtolaisvirrat; ottaa huomioon myös sen, että kehitysstrategiat, joilla autetaan kohtaamaan ilmastoon/turvallisuuteen liittyviä haasteita tulevat olemaan erittäin tärkeitä, kun varmistetaan, että kehitysmaissa toteutetaan tehokkaita mukauttavia toimia,

J. ottaa huomioon, että vastoin kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja Pariisin julistuksen tavoitteita ilmastonmuutokseen sopeutumista ja katastrofiriskin vähentämistä koskevat kansainväliset ponnistelut ovat toistaiseksi olleet vähäisiä, hajanaisia ja huonosti koordinoituja ja kehitysmaiden on usein vaikea hyödyntää niitä,

K. ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien toimenpiteiden, katastrofiriskin vähentämisen ja kehitysvalmiuksien parantamisen on oltava läheisesti yhteydessä toisiinsa, mutta tähän mennessä ne on integroitu heikosti kehitysyhteistyöelimiin ja kansainvälisiin instituutioihin; ottaa huomioon, että yhteinen ja johdonmukainen lähestymistapa olisi ratkaisevan tärkeää maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman onnistuneelle toteuttamiselle,

L. katsoo, että on tarpeen perustaa katastrofitoiminnan johtajista, kehitysyhteistyön asiantuntijoista, suunnittelijoista ja sopeutumisen/ilmastotieteen asiantuntijoista koostuvia monialaisia työryhmiä, jotka laativat alueellista kehittämistä koskevat parhaat käytännöt,

M. ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja katastrofiriskin vähentämisessä varhaiset toimet ovat selkeästi kustannustehokas ratkaisu; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan yhdellä katastrofiriskin vähentämiseen sijoitetulla Yhdysvaltain dollarilla on mahdollista säästää jopa seitsemän dollaria katastrofivalmiudessa, mikä tukee vahvasti avustusvarojen ennakkojakelua,

N. katsoo, että tästä syystä mitään pyrkimyksiä laskea Euroopan unionin vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja UNFCCC:ssä tehtyihin sitoumuksiin annettavaa rahoitusta kahteen kertaan ei pidä hyväksyä,

O. ottaa huomioon, että kaikenlainen viivästys lujien päätösten tekemisessä tarpeellisista toimenpiteistä ilmastonmuutoksen syiden ja vaikutusten vähentämiseksi aiheuttaa paljon suurempia kustannuksia,

P. ottaa huomioon, että useimpia ympäristöongelmia, myös ilmastonmuutoksesta johtuvia, yleensä pahentaa väestön kasvu ja väestön suurempi määrä, vaikka väestödynamiikka kasvun, jakautumisen ja koostumuksen osalta, on osa kehitysprosessia ja ne molemmat vaikuttavat ympäristön muutokseen ja ympäristön muutos niihin; Ottaa myös huomioon, että vuonna 1994 pidetyssä kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa Kairossa tuotiin selvästi esiin monet edut, joita saadaan omistautuneesta, paikallisesti suuntautuneesta, ei-pakottavasta väestöpolitiikasta, vaikka väestökysymykset ovat sen jälkeen yleensä jääneet paljolti sisällyttämättä kehitystä tai sopeutumista koskevaan suunnitteluun,

Q. ottaa huomioon, että maatalous-, vesi., metsävarojen hallinta-, terveydenhuolto-, infrastruktuuri-, koulutus- ja väestöpolitiikkoihin on vastattava, jotta ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja katastrofiriskin lieventäminen otetaan tehokkaasti huomioon kehityspolitiikoissa,

R. ottaa huomioon, että korruption vähentyminen lisäisi ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sen vaikutusten lieventämistä koskevien ponnistusten tehokkuutta,

S. ottaa huomioon, että edellä mainitun, ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuonna 2007 toteutetun tarkistuksen mukaisesti ilmastonmuutoksen ottamisessa huomioon EU:n kehityspolitiikoissa ja erityisesti maakohtaisissa ja alueellisissa strategia-asiakirjoissa ei ole edistytty riittävästi ja riittävän nopeasti,

T. ottaa huomioon, että kehitysmaiden ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoituksessa on vakavia puutteita; vaikka arvioiden mukaan sopeutumisen vuotuiset kustannukset ovat 50–80 miljardia, monenvälisten rahoitusmekanismien välityksellä ohjatut varat vuoden 2007 puolivälissä olivat näistä luvuista alle 0,5 prosenttia,

U. ottaa huomioon, että vaikka Euroopan unioni on asettanut itselleen tavoitteeksi tulla johtajaksi ilmastonmuutoksen vastustamisessa, EU:n talousarvio ei kuvasta etusijaa, joka on annettu Euroopan unionin politiikoille ja toteutetuille toimenpiteille ilmastonmuutoksen vastustamiseksi,

V. ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma rahoitetaan Euroopan kehitysrahastosta ja ympäristön ja luonnonvarojen (mukaan luettuna energia) kestävään hoitoon liittyvästä temaattisesta ohjelmasta (ENRTP) (kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) 13 artiklan mukaisesti)[3],

W. ottaa huomioon, että Euroopan kehitysrahastoa käytetään pääasiassa uusien aloitteiden rahoittamiseen; ottaa huomioon, että komission olisi noudatettava lupaustaan uusien rahoituslähteiden löytämisestä, jotta voidaan säilyttää Euroopan kehitysrahasto; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta on useassa yhteydessä todennut, että Euroopan kehitysrahasto olisi sisällytettävät EU:n talousarvioon niin, että voidaan varmistaa sen käytön demokraattinen valvonta,

X. ottaa huomioon, että strategia-asiakirjojen ja monivuotisten tavoiteohjelmien hyväksymistä koskevan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen 21 artiklan ja 35 artiklan 2 kohdan mukaisesti parlamentilla on päätöksen 1999/468/EY 5 ja 8 artiklan mukainen oikeus valvoa komission toimia,

Y. ottaa huomioon, että puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) on toistaiseksi sopinut huonosti köyhimpien maiden tarpeisiin saada puhdasta teknologiaa koskevia investointeja, kun Afrikan osuus on alle kolme prosenttia kaikista CDM-hankkeista ja lähes 90 prosenttia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen sidotuista luotoista (CER) myönnetään Kiina, Intian, Korean ja Brasilian toteuttamiin hankkeisiin,

1. on tyytyväinen komission aloitteeseen käynnistää maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma, jonka tehtävänä on tunnistaa ilmastonmuutoksen vaikutukset kehitykseen; kehottaa komissiota kuitenkin selventämään maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman erityistä lisäarvoa; painottaa tässä yhteydessä, että koordinoinnin ja yhteistyön muiden päätoimijoiden kanssa on oltava erottamaton osa maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman ohjelmaa eri aloitteiden optimaalisen keskinäisen täydentävyyden varmistamiseksi;

2. katsoo, että maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma on EU:n ilmastonmuutoksen alalla harjoittaman ulkoisen toiminnan keskeinen tukipilari ja että se on UNFCCC ja Kioton pöytäkirjan osalta meneillään olevaa prosessia täydentävä ja tukeva foorumi, jolla edistetään niihin liittyvien sopimusten täytäntöönpanoa;

3. toistaa EU:n korkean edustajan ja komission Eurooppa-neuvostolle 14. maaliskuuta 2008 antamassa asiakirjassa[4] ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta esitetyt hälyttävät johtopäätökset, joissa varoitetaan, että ilmastonmuutos lisää EU:n turvallisuusriskejä, uhkaa ja ylikuormittaa jo entuudestaan haavoittuvia ja konfliktialttiita valtioita ja alueita maailmassa ja uhkaa YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

4. toteaa, että sekä kehittyneissä että kehitysmaissa ilmastonmuutoksen torjumisponnistelujen perustana on oltava poliittisen tuen ohella kansalaisyhteiskunnan osallistuminen; katsoo, että olisi käynnistettävä suurelle yleisölle suunnattuja tiedotuskampanjoita ja hyväksyttävä kouluissa ja yliopistoissa toteutettaviksi tarkoitettuja opetusohjelmia, joiden tavoitteena on antaa kansalaisille tietoa ja arvioita ilmastonmuutoksen etenemisestä sekä ehdottaa sopivia, etenkin elintapojen muutokseen liittyviä, toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi;

5. korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden välinen tehostettu koordinointi ja yhteistyö on ratkaisevan tärkeä tekijä ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevassa EU:n politiikassa; maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma tarjoaa ainutkertaisen mahdollisuuden noudattaa eurooppalaisen konsensuksen ja Pariisin julistuksen periaatteita sekä vuonna 1994 pidetyn Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelmaa; on vakuuttunut, että yksi maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman keskeisistä tehtävistä on tarjota tietojenvaihtokeskus jäsenvaltioiden aloitteille;

6. kehottaa Euroopan unionia asettamaan ilmastonmuutoksen kehitysyhteistyöpolitiikkansa ytimeen; katsoo myös, että ilmaston muutoksen torjunnassa on puututtava rakenteellisiin syihin, ja kehottaa tekemään systemaattisia ilmastonmuutoksen riskianalyyseja, jotka kattavat kaikki poliittisen suunnittelun ja päätöksenteon näkökohdat EU:ssa ja kehitysmaissa, mukaan luettuna kauppa, maatalous ja elintarviketurva;

7. painottaa, että maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman on toteutettava käytännön toimenpiteitä, joilla käsitellään yhdenmukaisuutta toisaalta ilmastonmuutoksen kehitysvaikutusten, mukaan lukien EU:n maatalous-, kauppa- ja kalatalouspolitiikat, ja toisaalta vientitukiin liittyvien ongelmien, kuten sidottu apu, velkataakka, vientiluotot ja elintarvikeavun kaupallinen käyttö, tärkeiden talouden sektorien pakkoyksityistäminen ja sääntelyn vapauttaminen, välillä;

8. huomauttaa, että koska maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman, jolla on 60 miljoonaa euroa rahoitusta vuosiksi 2008–2010, on tarkoitus olla meneillään olevaa UNFCCC-prosessia täydentävä, toimintojen päällekkäisyyttä olisi vältettävä ja varat keskitettävä toimiin, joista saadaan paras lisäarvo; katsoo, että kun vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva ilmastonmuutossopimus on saatu tehtyä, maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman tavoitteita ja rahoitusta on tarkasteltava uudelleen tulosten valossa;

9. katsoo, että ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen ulkopuolisia varoja ei voida laskea osaksi kehittyneiden maiden sitoumusten toteuttamista yleissopimuksen nojalla;

10. ottaa huomioon, että maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosliittoumalle tähän mennessä myönnetyt 60 miljoonaa euroa ovat surullisen riittämättömät; kehottaa komissiota perustamaan maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa varten pitkäaikaisen rahoitustavoitteen, joka on vuodessa vähintään 2 miljardia euroa vuoteen 2010 mennessä ja vuodessa 5–10 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä;

11. vaatii komissiota antamaan yksityiskohtaiset tiedot voimassa olevista finanssimekanismeista ilmastonmuutoksen sekä kansallisen tason ja kansainvälisen tason kehityksen varalta; vaatii komissiota näiden tietojen pohjalta suosittelemaan viipymättä millaisia keinoja on käytettävä ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n rahoituksen lisäämiseksi, jotta varmistetaan paras mahdollinen koordinointi ja täydentävyys nykyisten aloitteiden kanssa;

12. korostaa, että jos ilmastonmuutos halutaan ottaa vakavasti, on annettava käyttöön uutta rahoitusta eri budjettikohdista ja uusista rahoituslähteistä, kuten humanitaarisista rahastoista, joilla vastataan ilmastoon liittyviin katastrofeihin, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) rahastoista ja vakautusvälineestä ennaltaehkäisevän turvallisuuspolitiikan yhteydessä tai vastauksena ilmastoon liittyviin turvallisuusuhkiin tai konflikteihin, tarvittaessa muista ulkoisen toiminnan rahastoista, sekä vihreistä veroista, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista ja muista tähän tarkoitukseen varatuista innovatiivisista rahoitusmekanismeista;

13. panee kiinnostuneena merkille 19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät ja niiden vaikutukset talousarvioon; katsoo, että näihin talousarviota koskeviin vaatimuksiin voidaan vastata vain käyttämällä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä, budjettikuria ja vakaata varainhoitoa koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa[5] vahvistettuja keinoja;

14. panee tässä yhteydessä merkille, että Euroopan unionin virallinen kehitysapu on edelleen jäljessä tavoitteesta, joka on 0,56 prosenttia Euroopan unionin BKTL:sta vuoteen 2010 mennessä, ja että on vaikea kuvitella, miten Euroopan unioni pystyy täyttämään kaikki sitoumuksensa turvautumatta uusiin innovatiivisiin resursseihin;

15. kehottaa komissiota ohjaamaan maailmanlaajuiseen ilmastonmuutosliittoumaan välittömästi enemmän varoja, jotka ehkä saadaan aluksi kiireellisinä ympäristön ja luonnonvarojen (mukaan luettuna energia) kestävään hoitoon liittyvästä temaattisesta ohjelmasta (ENRTP) sekä kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta; korostaa samanaikaisesti pikaista tarvetta perustaa ilmastonmuutokseen sopeutumista varten ylimääräisiä ei-virallisia kehitysapurahastoja ja sopeuttaa sekä kehittää innovatiivisia rahoitusjärjestelmiä;

16. muistuttaa komissiota siitä, että jos maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman rahoitusta otetaan ympäristön ja luonnonvarojen (mukaan luettuna energia) kestävään hoitoon liittyvästä temaattisesta ohjelmasta (ENRTP) tai Euroopan kehitysrahastosta, niitä pitäisi kehitysrahastoina käyttää ainoastaan toimiin, jotka ovat yhteensopivia sellaisen kehitysavun kanssa, joka on OECD:n kehitysapukomitea (DAC) määritelmän mukaista; vaatii, että tämän olisi oltava ainutkertainen rahoituslähde ja että lisärajoitus on löydettävä vaihtoehtoisista lähteistä;

17. kehottaa komissiota varmistamaan, että maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman rahoitus ympäristön ja luonnonvarojen (mukaan luettuna energia) kestävään hoitoon liittyvästä temaattisesta ohjelmasta (ENRTP) ja Euroopan kehitysrahastosta ei tapahdu muiden tärkeiden kehitysyhteistyötavoitteiden, kuten koulutuksen, terveydenhuollon, sukupuolten välisen tasa-arvon tai veden saannin kustannuksella;

18. korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden on otettava suurempi vastuu maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman kehitystoimien rahoittamisesta ja koordinoinnista;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varaamaan vähintään 25 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän seuraavan päästökauppakauden odotetuista tuloista maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman ja kehitysmaiden muiden ilmastonmuutostoimien rahoittamiseen, mukaan luettuna metsien suojelu ja metsien häviämisestä ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentäminen;

20. kehottaa komissiota käyttämään EU:n talousarvion tulevaa uudistusta tilaisuutena arvioida uudelleen EU:n rahankäytön yleisiä painopisteitä ja suuntaamaan lisärahoitusta ilmastonmuutokseen ja kehitykseen yleensä sekä maailmanlaajuiseen ilmastonmuutosliittoumaan erityisesti; mukaan lukien yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) varojen uudelleenjako;

21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti ajatuksen maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rahoitusjärjestelmästä, joka perustuu lasten rokottamista varten perustetun kansainvälisen rahoitusvälineen (IFFIm) malliin sekä käsitteeseen avustusvarojen ennakkojakelusta merkittävien rahoitussummien varmistamiseksi maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittoumaa varten suhteellisen lyhyessä ajassa;

22. kehottaa komissiota pyytämään yksityistä sektoria tiivistämään kumppanuussuhdettaan maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman kanssa tunnustaen, että julkinen rahoitus voi toimia katalysaattorina kannustamalla tekemään investointeja ja tarjoamalla pääsyn markkinoille ja mahdollisuuden käyttää teknologiaa; kannustaa komissiota erityisesti sijoittamaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömallien kehittämiseen avainaloilla, kuten tarjoamaan varmuuden veden saannista ja infrastruktuurin altteimmille alueille, joiden rahoitusvaje on tällä hetkellä merkittävä, ottaen huomioon, että ympäristönmuutoksella on vaikutuksia monilla sellaisilla politiikan osa-alueilla (veden saanti, kansanterveys, energiahuolto jne.), jotka edellyttävät valtion ja paikallistason viranomaisten väliintuloa; palauttaa mieliin, että valmiuksien kehittämisen pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite näillä aloilla;

23. kehottaa komissiota aloittamaan kumppanuuden yksityisen vakuutusalan kanssa ja etsimään tapoja lisätä niin kansallisen / alueellisen kuin yksityisenkin tason vakuutuksiin vastaavia pilottivakuutusjärjestelmiä ilmastonmuutokseen sopeutumisen / katastrofiriskin vähentämisen rahoittamiseksi;

24. pahoittelee, että kehitysmaiden hallitusten, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten viranomaisten yleinen osallistuminen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman ohjelmasuunnitteluun on ollut riittämätöntä; kehottaa komissiota varmistamaan, että suunnittelu-, täytäntöönpano-, varojenjako- ja arviointiprosessien päätöksenteko tapahtuu yhteistyössä asianosaisten tahojen kanssa;

25. kehottaa komissiota käyttämään maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa kumppanimaiden toimintakyvyn tukemiseen ja vahvistamiseen ilmastonmuutoksen aiheuttamien turvallisuusriskien tunnistamisessa, hallinnassa ja lieventämisessä ja kannustaa komissiota antamaan lisää varoja tähän tarkoitukseen; kehottaa komissiota lisäksi varmistamaan, että sen ulkoasioista vastaava pääosasto on täysimääräisesti mukana maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman koko suunnittelu- ja täytäntöönpanoprosessin ajan sekä varmistamaan optimaalisen yhdenmukaisuuden kehitysyhteistyöpolitiikan, ilmastonmuutospolitiikan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan välillä;

26. kehottaa komissiota käyttämään maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa keskustelujen käynnistämiseen avunantajayhteisön ja kumppanimaiden kanssa valmiuden ja valmiussuunnittelun lisäämiseksi laajamittaista siirtolaisuutta varten tapauksissa, joissa tietyt alueet tulevat ilmastonmuutoksen vuoksi asumiskelvottomiksi;

27. vaatii, että maailmanlaajuiseen ilmastonmuutosliittoumaan liitetään tehokkaita raportointimenetelmiä, yksityiskohtaiset edistymis- ja seurantaindikaattorijärjestelmät mukaan luettuina;

28. katsoo, että maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman erityinen lisäarvo ja toimivalta voi vahvistaa yhteyttä paikallisten sopeutustoimien ja maailmanlaajuisten ilmasto- ja kehityspolitiikan välillä; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman “poliittiseen vuoropuheluun” merkittävänä askeleena köyhyyden torjuntaohjelman ja vuosituhannen kehitystavoitteiden yhdistämisessä ilmastonmuutosohjelmaan; korostaa kuitenkin, että maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma voi menestyä ainoastaan, jos se on osa EU:n yleistä strategiaa vuoden 2012 jälkeisissä neuvotteluissa, joissa voimakkaan tuen antaminen lieventämis- ja mukauttamistoimille kehitysmaissa on keskeisenä painopisteenä;

29. kannustaa komissiota käyttämään poliittista vuoropuhelua ja suunnittelemaansa EU:n, vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden yhteistä julistusta foorumina, jossa edistetään ajatusta ”globaalista sopimuksesta", jossa kehitysyhteystyö ja ilmastonmuutokseen liittyvät toimet integroidaan toisiinsa läheisesti, asettaen siinä väestökysymykset erityisen huomion kohteeksi, niin kuin aloitteessa globaalista Marshall-suunnitelmasta on hahmoteltu;

30. painottaa, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja katastrofiriskin vähentäminen sekä väestöä ja lisääntymisterveyttä koskevat toimet on otettava järjestelmällisemmin huomioon komission ja jäsenvaltioiden kehitysavussa etenkin toteutusvaiheessa sillä systeemisestä näkökulmasta katsottuna nämä alueet ovat ehdottomasti perustavanlaatuisia; jotta tässä edistyttäisiin, kehottaa komissiota hyödyntämään tulevat maakohtaisten strategia-asiakirjojen puoliväliarviot;

31. vaatii, että komissio ja maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma kehittävät edelleen liittouman jatkotoimia, jotka vastaavat tarkistettavana olevaan ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan, jossa on useita tärkeitä, säilytettäviä tekijöitä, kuten paikanpäällä sijaitsevien tietojenvaihtokeskusten luominen koordinoinnin ja tiedonsaannin parantamiseksi;

32. korostaa, että kansallisten sopeutumisohjelmien (NAPA) kehittämisessä ja toteuttamisessa Maailmanlaajuisen ympäristörahastojen alaisuudessa on ollut useita ongelmia, jotka johtuvat riittämättömästä rahoituksesta, sopeutumiskustannusten aliarvioimisesta, heikosta yhteydestä inhimilliseen kehitykseen, ylenpalttisen byrokraattisista käyttökanavista ja projektipohjaisesta taipumuksesta; kehottaa komissiota kiinnittämään tarkasti huomiota näihin puutteisiin myöntäessään maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman välityksellä lisätukea kansallisten sopeutumisohjelmien toteuttamiseen vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä saarivaltioissa; on tässä yhteydessä tyytyväinen komission aikeeseen tarkastella budjettitukea saavien hallintoelinten ohjelmapohjaista valmiuksien kehittämistä;

33. korostaa, että budjettituen onnistunut käyttö kehitysyhteistyöhön suuntautuneessa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on riippuvainen kaikkien mahdollisten käytettävissä olevien tapojen laajasta käytöstä budjettituen järjestelyjen rajoissa, poliittisia tavoitteita koskeva keskustelu, pitkän aikavälin valvonta ja budjetin laadinnan ja toteuttamisen tekninen tuki mukaan luettuina; korostaa lisäksi kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten yhteisöjen aktiivisen osallistumisen merkitystä; kehottaa komissiota olemaan valmis toteuttamaan täydentäviä toimenpiteitä, mikäli budjettituki ei ole riittävä tai kun köyhät ja altteimmat eivät hyödy siitä;

34. kehottaa komissiota varmistamaan, että maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman suunnitellussa kehitysmaiden sopeutumista koskevassa tutkimuksessa on selvästi ”alhaalta ylöspäin" etenevä näkökulma, että se on kohdistettu köyhiin ja heikoimmassa asemassa oleviin, että sitä ohjaavat paikallisten yhteisöjen tarpeet ja että se toteutetaan yhteistyössä asianomaisen väestön kanssa; painottaa, että on tärkeää, että sopeutumistutkimuksen tuloksista tiedotetaan tutkimusten kohderyhmille saatavilla olevien viestintäkanavien kautta;

35. kehottaa komissiota varaamaan huomattavat määrärahat sopeutumisen taloudellisia näkökohtia kehitysmaissa koskevaan tutkimukseen, mukaan lukien ymmärryksen lisääminen kaupan, maatalouden ja turvallisuuspolitiikan sekä instituutioiden tarvittavien rakennemuutosten tulevista kustannuksista; tunnustaa, että tiedon puute tällä alalla on este toimien tehokkaalle toteuttamiselle ja varainkäytölle sekä julkisten että yksityisten toimijoiden osalta;

36. korostaa, että on tärkeää siirtää teknistä tietämystä – katastrofiriskien pienentämiseen tarkoitettu tekniikka mukaan luettuna – GCCA:n jäsenmaille; kehottaa komissiota tässä mielessä edistämään olennaisista ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevista tiedoista koostuvan verkkopohjaista "kirjastoa" ja helpottamaan ilmastoon sopeutumisen asiantuntijoiden vaihto-ohjelmaa näiden maiden välillä;

37. toistaa, että politiikan johdonmukaisuus on tärkeää, ja kehottaa komissiota hoitamaan ilmastonmuutosnäkökohdan integroimisen köyhyyden vähentämispyrkimyksiin Euroopan unionin talousarvion kokonaistarkastelussa sekä eri kehitysvälineiden väliarvioinnin yhteydessä;

38. kehottaa komissiota kiinnittämään enemmän huomiota ilmastonmuutoksen vaikutukseen maa- ja metsätalouteen ja niiden mukauttamiseen ilmastonmuutokseen; kehottaa komissiota käyttämään maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa ympäristön kannalta kestävän maatalouspolitiikan kehittämiseen ja ihmisten elintarvikehuollon turvaamisen asettamiseen etusijalle; kehottaa komissiota myös auttamaan asianmukaisen institutionaalisen ja rahoituksellisen kehyksen luomiseksi maataloudesta elantonsa saavien maaseudun köyhän väestönosan tukemiseksi;

39. korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan ja voimakkaasti maatalouteen köyhissä kehitysmaissa, millä voi olla dramaattisia seurauksia elintarviketurvalle; kehottaa sen vuoksi komissiota käyttämään maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa sellaisen maatalouspolitiikan ja tuotantomenetelmien kehittämiseen, joilla täytetään paremmin paikallisen väestön tarpeet ja jotka ovat pitkän aikavälin ratkaisu voimakkaasti kohoaville elintarvikkeiden hinnoille; kannustaa erityisesti komissiota tukemaan innovatiivisia ratkaisuja, kuten ”vihreiden vyöhykkeiden” luomista kaupunkien ympärille, jotta voidaan vastata kehitysmaiden kaupunkiväestön tarpeeseen saada peruselintarvikkeita;

40. on tyytyväinen komission aikeeseen ehdottaa katastrofiriskin vähentämistä koskevaa EU:n strategiaa, mikä on merkittävä edistysaskel katastrofiriskin vähentämisen ja kehitysyhteistyön ja sopeutumisponnistelujen välisen kuilun umpeen kuromiseksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota selkeyttämään, miten maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma voi helpottaa tätä integraatiota käytännössä;

41. korostaa, että katastrofiriskin vähentämistä koskeva EU:n strategia voi tuottaa merkittäviä tuloksia vain, jos sillä on konkreettinen toimintasuunnitelma ja budjettimäärärahat ohjataan uudelleen, mikä takaa katastrofiriskin vähentämiselle ja ilmastonmuutokseen sopeutumiselle pitkän aikavälin rahoituksen osana tavanomaista kehitysapua, eikä muodosta nykyisen kaltaista lyhyen aikavälin ja huonosti määritettyä humanitaarista huolenaihetta;

42. painottaa, että on EuropeAidiin ja EU:n valtuuskuntiin tarvitaan kipeästi lisää inhimillisiä voimavaroja, jotta voidaan varmistaa maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman onnistunut toteuttaminen; kehottaa komissiota varaamaan huomattavat määrärahat tälle alueelle vuoden 2009 talousarviossa; laajemmin ajateltuna kehottaa komissiota myös myöntämään merkittävästi enemmän varoja henkilöstön ilmastonmuutokseen sopeutumista ja katastrofiriskin vähentämistä koskevaan koulutukseen asianosaisissa komission pääosastoissa ja valtuuskunnissa keskittyen etenkin käytännön taitojen tehostamiseen;

43. koska maailmanlaajuiseen ilmastonmuutosliittoumaan liittyy lieventämistoimia, korostaa, että vähiten kehittyneet maat ja syrjäiset saarivaltiot tarvitsevat valmiuksien kehittämistä ja teknistä tukea, jotta ne voivat tehostaa osallistumistaan puhtaan kehityksen mekanismiin; kehottaa komissiota myös osallistumaan aktiivisesti kansainvälisiin ilmastonmuutosneuvotteluihin tavoitteenaan puhtaan kehityksen mekanismin lujittaminen, täydentävyyden varmistaminen ja kehitystä ja ilmastoa koskevien tavoitteiden noudattaminen; kehottaa lisäksi komissiota kiinnittämään huomiota ylivertaisena poliittisena välineenä pidetyn puhtaan kehityksen järjestelmän lisäksi köyhimpiin maihin paremmin soveltuviin lieventämisvaihtoehtoihin ja asettamaan etusijalle maankäyttö-, maankäytön muutos- ja metsätaloustoimet (LULUCF) sekä hiilidioksidipäästöltään vähäiset teknologiat;

44. kehottaa komissiota kehittämään pikaisesti kunnianhimoisia täydentäviä poliittisia aloitteita etenkin metsien ja merien suojelun, luonnonvarojen kestävän käytön ja lieventämistekniikoiden yhteistyön aloilla, kun rahoitustarve on nykyisen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman rahoitusta selkeästi suurempi; kehottaa erityisesti EU:ta ryhtymään päättäväisiin toimiin kehitysmaille suunnattavan taloudellisen avun, teknisen tuen sekä teknologiasiirtojen ja -yhteistyön suhteen, jotta kasvihuonekaasuja vähän päästävän tekniikan ja ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien mahdollisimman varhaista käyttöönottoa voidaan helpottaa;

45. kehottaa komissiota tarkistamaan ehdotustaan biopolttoaineiden kestävyyskriteereistä, laatimaan tiukemmat vaatimukset ilmasto- ja ekosysteemihyödyille ottaen myös huomioon epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutukset ja kehitysvaikutukset paikallisiin yhteisöihin; painottaa, että kestävää kehitystä koskevista kriteereistä ei saa tulla uutta protektionistista toimenpidettä, vaan ne on suunniteltava vuoropuhelussa kehitysmaiden kanssa tunnustaen niiden suhteellisen edun biopolttoaineiden tuotannossa ja liittäen mukaan vahvistettu tuki valmiuksien kehittämiselle;

46. uskoo, että ehdotettu energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto on tässä yhteydessä merkittävä väline ja että se voisi merkittävästi edistää energiatehokkuushankkeita ja uusiutuvan energian käyttöä kehitysmaissa;

47. kehottaa komissiota kehittämään pikaisesti kokonaisvaltaisen ohjelman metsäkadon ja metsien rappeutumisen hidastamiseksi kehitysmaissa, mukaan lukien vapaaehtoiset kumppanuussopimukset metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevien ohjelmien puitteissa sekä antamaan rahoitusjärjestelmistä konkreettisia ehdotuksia, jotka esitellään Poznanissa joulukuussa 2008 järjestettävässä sopimuspuolten konferenssissa; painottaa jälleen tällaisten järjestelmien merkitystä, sillä ne tasapainottavat paitsi välteltyjä kasvihuonekaasupäästöjä, myös luonnon monimuotoisuutta ja metsien kehitysetuja;

48. pahoittelee, että komissio ei ole vielä esittänyt selkeitä, kurinalaisia ehdotuksia laittomasti hakatun puun ja puutuotteiden tuonnin kieltämiseksi EU:n markkinoille; kehottaa komissiota esittämään tällaisia ehdotuksia viivyttelemättä;

49. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
[2] EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1.
[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.)
[4] S113/08.
[5] EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

Komissio on ehdottanut EU:n ja vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat) ja pienten saarivaltioiden (SIDS) välisen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman käynnistämistä. Tavoitteena on vahvistaa ilmastonmuutoksen vaikutusten ja köyhyyden vähentämistä koskevaa EU:n ulkoista toimintaa ja edistää ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2004) täytäntöönpanoa, mikä edellyttää, että ilmastonmuutos muuttaa kehitysapua koskevaa suhtautumistapaamme.

Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman päätavoitteina on edistää EU:n ja kehitysmaiden välistä ilmastonmuutosta koskevaa poliittista vuoropuhelua ja helpottaa ilmastonmuutosta koskevien huolenaiheiden sisällyttämistä paikallisiin ja kansallisiin köyhyydentorjuntaohjelmiin.

Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman jälkimmäistä tavoitetta käsitellään yksityiskohtaisesti komission tiedonannossa, joka on jaettu viiteen toiminnan pääalaan: sopeutuminen, lieventäminen, metsäkato, katastrofiriskin vähentäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen sisällyttäminen kehitysyhteistyöhön.

Komissio on varannut kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) alaisesta ympäristön ja luonnonvarojen (mukaan luettuna energia) kestävään hoitoon liittyvästä temaattisesta ohjelmasta (ENRTP) maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa varten 60 miljoonaa euroa ajanjaksolle 2008–2010. Tarkasteltavaksi otetaan myös muut rahoituslähteet, kuten EU:n talousarvio, kymmenes Euroopan kehitysrahasto sekä jäsenvaltioiden rahoitusosuudet.

Maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman käynnistäminen on tervetullut ja ajankohtainen toimi monessa suhteessa. Liittouma saattaa käynnistää kansainväliset ilmastonmuutoskeskustelut Poznanissa vuonna 2008 ja Kööpenhaminassa vuonna 2009. Teollisuus- ja kehitysmaiden välinen epäluottamus on ollut yksi keskeisimmistä esteistä vuoden 2012 jälkeisen ilmastonmuutossopimuksen tekemiselle. EU:n ja kehitysmaiden välisen vuoropuhelufoorumin perustaminen voi olla tärkeässä asemassa uuden luottamuksen rakentamisessa edellyttäen, että EU ryhtyy kunnianhimoisen kokonaisstrategian kanssa samanaikaisesti maailmanlaajuiseksi edelläkävijäksi YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen neuvotteluissa sekä lisää merkittävästi tukeaan vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat) ja pienten saarivaltioiden (SIDS) hallitusten neuvotteluvalmiuksien tehostamiselle.

Lisäksi maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma saattaa kuroa umpeen EU:n ja kansainvälisten kehitysyhteistyöyhteisöjen välisen valtavan kuilun eli tiedon ja toiminnan välisen kuilun. Huolimatta siitä, että tietoisuus ilmastonmuutoksen ja kehitysyhteistyön välisistä yhteyksistä on lisääntynyt[1] – eikä vähiten vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeillä avainaloilla, kuten terveydenhuollon, maatalouden, metsätalouden ja katastrofiriskin vähentämisen aloilla – kehitysyhteistyön suunnittelu ja menot toteutetaan edelleen kiinnittämättä juurikaan huomiota ilmastonmuutoksen muuttamiin oloihin. Tämän vuoksi kehitysyhteistyötä ja köyhyyden vähentämistä koskevat ponnistukset ovat vaarassa epäonnistua pitkällä aikavälillä ihmishenkien, ihmisoikeuksien, hyvinvoinnin sekä rauhan ja vakauden kustannuksella.

Maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma voi innovatiivisia ja tehokkaita sopeutumisstrategioita kehittämällä ylittää rajoja ponnistuksissa ottaa ilmastonmuutos huomioon kehitysavussa. Tähän liittyen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman tärkeänä tehtävänä voisi olla nykyisten katastrofiriskin vähentämisen, ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen välisten kuilujen umpeen kurominen. Ilmastonmuutoksen seurauksena todennäköisesti tiheneviä ja voimistuvia luonnonuhkia on lähestyttävä ennakoivan riskinhallinnan, ei ensisijaisesti humanitaarisen ongelman näkökulmasta, kuten tähän saakka on tapahtunut. Alan uusia onnistuneita strategioita voitaisiin käyttää paitsi komission oman myös jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien kehitysavun mallina.

Onnistuakseen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman on vastattava seuraaviin, tällä hetkellä tehokasta kansainvälistä sopeutumistoimintaa jarruttaviin haasteisiin:

– Ilmastonmuutokseen sopeutumisen / kehitysyhteistyön aloilla on ylenpalttisesti aloitteita, mikä johtaa sekaannuksiin kehitysmaiden, byrokratian ja tehottomuuden tasolla.

– Sinänsä on myönteistä, että tullakseen tunnetuksi avunantajamaiden hallitukset kilpailevat enenevässä määrin käynnistämällä uusia aloitteita / varaamalla varoja sopeutumiseen. Usein tietoa varojen parhaista käyttötavoista ei kuitenkaan ole, mikä johtaa koordinoimattomiin ja tehottomiin ponnistuksiin.

– Aloitteiden suuresta määrästä huolimatta rahoituksessa on vakavia puutteita. Arvioiden mukaan sopeutumisen vuotuiset kustannukset ovat 50–80 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Nykyisistä rahoitusjärjestelmistä ohjatut varat ovat näistä luvuista alle prosentin.

– Käytettävissä ei vieläkään ole tehokkaita välineitä maailman sademetsien tarjoamien ilmasto-, ekosysteemi- ja kehitysetujen rahoittamiseksi, mikä johtaa laajaan metsäkatoon, joka on suuri harhauma sopeutumis- ja lieventämistavoitteista.

– Samoin käytettävissä on vain muutamia politiikan välineitä, joiden avulla voitaisiin kannustaa ja vahvistaa köyhimpien maiden sopeutumistoimia. Puhtaan kehityksen järjestelmä on osoittautunut riittämättömäksi vastaamaan köyhimpien maiden erityistarpeisiin, eikä sopeutumishuolia oteta tavanomaisissa apumuodoissa riittävästi huomioon.

Näin ollen maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma saattaa olla avainasemassa useilla aloilla. Liittouma voi

– toimia tietojenvaihtokeskuksena ja edistää yhteistyötä ja koordinointia komission ja jäsenvaltioiden tekemien sekä muiden sopeutumista ja katastrofiriskin vähentämistä koskevien aloitteiden välillä

– edistää sopeutumiseen ja katastrofiriskin vähentämiseen suunnattavaa taloudellista ja poliittista tukea välttämättömänä osana tulevaa vuoden 2012 jälkeistä ilmastonmuutosjärjestelmää

– käynnistää sopeutumiseen ja katastrofiriskin vähentämiseen suunnattavan innovatiivisen ohjelmapohjaisen tukimuodon, jossa keskitytään erityisesti vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat) ja pienten saarivaltioiden (SIDS) makrotason hallintorakenteisiin ja kansallisen tason ja paikallisten yhteisöjen välisten yhteyksien luomiseen valmiuksien kehittämisponnisteluissa

– tehostaa jäsenvaltioiden ja komission kehitysavun ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja katastrofiriskin vähentämiseen liittyvää valvontaa ja levittää tietoa alan uusista menetelmistä

– tehdä investointeja innovatiivisten julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön mallien kehittämiseen ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja katastrofiriskin vähentämisen aloilla

– tarkastella ja kehittää riskinsiirtomekanismeja, joissa tärkeänä tavoitteena on muun muassa auttaa väestöä palaamaan normaaliin elämään luonnonkatastrofien jälkeen

– auttaa köyhyyden vähentämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien ohjelmien yhdistämisessä kansainvälisellä sekä kansallisella ja paikallisella tasolla.

On tärkeää, että kaikilla hahmotelluilla aloilla maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma täydentää, ei kopioi alan muiden toimijoiden toimintaa. Poliittisesti houkuttelevan "oman identiteetin luomisen" ja jossain määrin vähemmän hohdokkaan "nykyisten aloitteiden täydentämisen ja koordinoimisen" välillä on ero. Komissio ei saa jäädä edellisen pauloihin ja unohtaa jälkimmäisen merkitystä. Maailmanlaajuisella ilmastonmuutosliittoumalla voi kuitenkin olla merkittävä asema ilmastonmuutokseen sopeutumista ja katastrofiriskin vähentämistä koskevan politiikan ja menetelmien kehittämisessä nykyisten puutteiden täyttämiseksi.

Edellä hahmoteltujen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman keskeisten toimien lisäksi komission on kehitettävä pikaisesti kunnianhimoisia täydentäviä aloitteita etenkin metsätalouden ja teknisen yhteistyön aloilla, kun rahoitustarve on nykyisen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman rahoitusta selkeästi suurempi.

On täysi syy sanoa, että maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosliittoumalle myönnetyt varat ovat surullisen riittämättömät, vaikka ne suunnattaisiin pelkästään edellä hahmotettujen tavoitteiden ajamiseen. Jotta liittouma onnistuu, komission on myönnettävä varoja huomattavasti enemmän. Vastuu rahoituksesta kuuluu myös jäsenvaltioille, joiden osuus tällä hetkellä on yhteensä vain 5,5 miljoonaa euroa. Pitkän aikavälin rahoitustavoite on ratkaisevan tärkeä maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman painopistealueiden ja merkityksen painottamiseksi.

Lisäksi on kehitettävä pikaisesi innovatiivisia rahoitusmekanismeja, jotta päästään edes lähelle sopeutumistarpeiden edellyttämiä määriä. Komission tiedonannossa ehdotetaan EU:n päästökauppatulojen varaamista yhtenä vaihtoehtona, ja se on pantava pian täytäntöön. Päästökauppatulojen arvioidaan olevan vuoteen 2020 mennessä 75 miljardia euroa vuodessa. Näistä tuloista neljänneksen varaaminen ilmastonmuutostoimiin kehitysmaissa, maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma mukaan luettuna, olisi merkittävä ja erittäin tarpeellinen rahoitusapu.

[1] Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) neljäs arviointiraportti, työryhmä II: Climate Change 2007: Climate Change Impacts, Adaptation and Vulnerability; YK:n kehitysohjelman (UNDP) kehitysyhteistyöraportti 2007/2008 Ilmastonmuutoksen torjunta: yhteisvastuu kahtia jakautuneessa maailmassa (Fighting climate change: Human solidarity in a divided world).

kehitysyhteistyövaliokunnalle

maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille
(2008/2131(INI))

Valmistelija: Ryszard Czarnecki

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta EU:n ja köyhien kehitysmaiden välille, sillä ne ovat eniten alttiina ilmastonmuutokselle ja niillä on heikoimmat edellytykset sopeutua siihen, kuten 29. kesäkuuta 2007 annetussa komission vihreässä kirjassa "Sopeutuminen ilmastonmuutokseen Euroopassa – vaihtoehdot EU:n toimille" (KOM(2007)0354) todetaan; korostaa, että tehostetulla vuoropuhelulla voi olla myönteinen vaikutus kansainvälisiin ilmastonmuutosneuvotteluihin Poznańissa vuonna 2008 ja Kööpenhaminassa vuonna 2009;

2. panee merkille, että Euroopan unioni on ollut, on tällä hetkellä ja tulee olemaan jatkossakin johtavassa asemassa maailmassa ilmastonmuutosta torjuttaessa; katsoo, että unionin kansalaisten tavattoman tärkeä tehtävä on toimia esimerkkinä muulle maailmalle siitä, miten eletään ympäristöä vahingoittamatta;

3. katsoo, että maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma on EU:n ilmastonmuutoksen alalla harjoittaman ulkoisen toiminnan keskeinen tukipilari ja että se on YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan osalta meneillään olevaa prosessia täydentävä ja tukeva foorumi, jolla edistetään puitesopimuksen ja pöytäkirjan sekä niihin liittyvien sopimusten täytäntöönpanoa;

4. toistaa EU:n korkean edustajan ja Euroopan komission Eurooppa-neuvostolle 14. maaliskuuta 2008 antamassa asiakirjassa[1] ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta esitetyt hälyttävät johtopäätökset, joissa varoitetaan, että ilmastonmuutos lisää EU:n turvallisuusriskejä, uhkaa ja ylikuormittaa jo entuudestaan haavoittuvia ja konfliktialttiita valtioita ja alueita maailmassa ja uhkaa YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

5. tähdentää, että ilmastonmuutoksesta on tulossa suurin turvallisuusuhka tämän päivän maailmassa; toteaa, kuten todettiin myös Eurooppa-neuvoston kokouksessa 13.–14. maaliskuuta 2008, että ilmastonmuutoksen pitäisi olla keskeisessä osassa EU:n ennaltaehkäisevässä turvallisuuspolitiikassa;

6. katsoo, että yhteiskunnan kaikkien sektoreiden ja jokaisen yksilön on osallistuttava, jotta ilmastonmuutoksen torjumistoimet olisivat tehokkaita;

7. toteaa, että sekä kehittyneissä että kehitysmaissa ilmastonmuutoksen torjumisponnistelujen perustana on oltava poliittisen tuen ohella kansalaisyhteiskunnan osallistuminen; katsoo, että olisi käynnistettävä suurelle yleisölle suunnattuja tiedotuskampanjoita ja hyväksyttävä kouluissa ja yliopistoissa toteutettaviksi tarkoitettuja opetusohjelmia, joiden tavoitteena on antaa kansalaisille tietoa ja arvioita ilmastonmuutoksen etenemisestä sekä ehdottaa sopivia, etenkin elintapojen muutokseen liittyviä, toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi;

8. pitää erittäin tärkeänä, että EU on vastedeskin johtoasemassa ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa maailmanlaajuisissa toimissa; vaatii EU:lta, muilta merkittäviltä kansainvälisiltä toimijoilta ja monenvälisiltä järjestöiltä tehokkaasti koordinoitua maailmanlaajuista lähestymistapaa, jotta voidaan saavuttaa Kioton pöytäkirjassa asetetut tavoitteet; tukee kaikilta osin meneillään olevia ponnisteluja, jotka koskevat monenvälisen järjestelmän luomista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoden 2012 jälkeen, ja odottaa kattavan ja tasapuolisemman ilmastonmuutosjärjestelmän luomista; korostaa tarvetta kehittää puhtaan kehityksen mekanismia sellaiseksi, että se soveltuu paremmin vähiten kehittyneiden maiden käyttöön;

9. uskoo, että ehdotettu energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto on tässä yhteydessä merkittävä väline ja että se voisi merkittävästi edistää energiatehokkuushankkeita ja uusiutuvan energian käyttöä kehitysmaissa;

10. katsoo, että on huolestuttavaa, että köyhät kehitysmaat eri puolilla maailmaa, jotka ovat aiheuttaneet ilmastonmuutosta vähiten, ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään sen vaikutuksista eniten; katsoo, että kehitysmaat tarvitsevat entistä kipeämmin kohtuuhintaista tekniikkaa ja taloudellista tukea ja että ensisijaiseksi tavoitteeksi olisi asetettava suurten teollistuneiden maiden, kuten Kiinan ja Intian, energiamarkkinoiden uudistaminen edistämällä biomassapolttoaineiden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä;

11. pitää tarpeellisena, että ilmastonmuutoksen torjunta otetaan huomioon EU:n kaikissa ulkosuhteissa; uskoo, että EU:n yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla voidaan tuntuvasti parantaa EU:n valmiuksia ehkäistä ja ratkaista ilmastonmuutoksen kärjistämiä selkkauksia, kuten rajakiistoja ja luonnonvarojen, kuten veden, käyttöön ja luonnononnettomuuksiin liittyviä jännitteitä; katsoo, että olisi tutkittava uusia tapoja yhdistää ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen lieventäminen nykyisiin ulkopoliittisiin toimiin ja rahoitusvälineisiin; kehottaa korkeaa edustajaa käsittelemään komission kanssa kansainvälistä turvallisuutta ja ilmastonmuutosta koskevaa alustavaa ehdotustaan Euroopan unionin turvallisuusstrategian tulevan päivityksen yhteydessä;

12. katsoo, että kansainvälistä yhteistyötä on voimistettava, jotta ilmastonmuutokseen liittyviä turvallisuusuhkia kyetään hillitsemään ja seuraamaan ja kehittämään valmiuksia ennaltaehkäisyä, varautumista, lievittämistä ja toimenpiteitä varten sekä edistämään alueellisten turvallisuustilanteiden kehitystä ilmastonmuutoksen eri tasoilla ja sen vaikutuksia kansainväliseen turvallisuuteen;

13. katsoo, että EU:n olisi entisestään tehostettava vuoropuheluaan naapurimaidensa ja merkittävien teollisuusmaiden kanssa, jotta ne saadaan mukaan sopeutumis- ja vähentämistoimiin; ehdottaa, että EU ottaa ilmastonmuutokseen sopeutumisen huomioon myös alueellisissa strategioissaan, erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikassa, Mustanmeren alueen strategiassa, Keski-Aasian strategiassa, Lähi-idän toimintasuunnitelmassa, EU:n Välimeren aluetta koskevassa yhteisessä strategiassa, yhteisessä Euroclima-ympäristöohjelmassa Latinalaisen Amerikan maille ja EU–Afrikka-strategiassa sekä AKT-, ASEM- ja Latinalaisen Amerikan politiikassa, Euro–Välimeri-yhteistyössä ja Cotonoun sopimuksessa, samalla kun se kiinnittää erityistä huomiota alueisiin, jotka ovat eniten alttiina ilmastonmuutokseen liittyville turvallisuusriskeille;

14. kehottaa komissiota asettamaan kehitysyhteistyössä, ja etenkin köyhyyden torjuntastrategioissa, etusijalle kestävän energiahuollon edistämisen;

15. tähdentää energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden merkitystä kehitysyhteistyössä;

16. kehottaa komissiota varmistamaan, että kehitysyhteistyöstrategiat ovat johdonmukaisia ympäristönsuojelun ja maailman luonnonvarojen kestävän hallinnan päämäärien kanssa, ottaen huomioon, että talouskasvu, energiavarmuus ja ilmastonmuutos muodostavat perustavanlaatuisia ja toisiinsa kytkeytyviä haasteita; kehottaa komissiota tutkimaan tapoja uusien rahoituslähteiden löytämiseksi, varmistamaan, että yleisen talousarviotuen ehdoissa (myös ns. vuosituhannen kehitystavoitteita koskevien sopimusten ehdoissa) otetaan yksiselitteisesti huomioon ilmastonmuutos- ja energiavarmuusnäkökohdat eri maiden yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteen mukaisesti ja lisäämään uusien ympäristöystävällisten tekniikoiden siirtämistä kehitysmaihin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

[1] S113/08.

kehitysyhteistyövaliokunnalle

maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle alttiimpien köyhien kehitysmaiden välille
(2008/2131(INI))

Valmistelija: Helga Trüpel

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. panee merkille, että ilmastonmuutosta koskevassa YK:n puitesopimuksessa (UNFCCC) arvioidaan, että vuoteen 2030 mennessä kehitysmaille pitäisi antaa vuosittain noin 100 miljardia dollaria ilmastonmuutoksen lieventämisen rahoittamiseksi ja noin 28–67 miljardia dollaria ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittamiseksi; panee huolestuneena merkille, että tarpeiden ja saatavilla olevien resurssien välillä on valtava ero;

2. katsoo, että ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen ulkopuolisia varoja ei voida laskea osaksi kehittyneiden maiden sitoumusten toteuttamista yleissopimuksen nojalla;

3. palauttaa mieliin, että ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa todetaan, että kehittyneet maat järjestävät uutta lisärahoitusta, jotta voidaan täyttää sovitut, kehitysmaaosapuolten täydet kustannukset;

4. ei hyväksy tästä syystä mitään pyrkimyksiä laskea Euroopan unionin vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja UNFCCC:ssä tehtyihin sitoumuksiin annettava rahoitus kahteen kertaan;

5. panee kiinnostuneena merkille 19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät ja niiden vaikutukset talousarvioon; katsoo, että näihin talousarviota koskeviin vaatimuksiin voidaan vastata vain käyttämällä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettuja keinoja; korostaa jälleen, että uusiin tehtäviin olisi annettava uusia määrärahoja;

6. huomauttaa, että koska maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman, jolla on 60 miljoonaa euroa rahoitusta vuosiksi 2008–2010, on tarkoitus olla meneillään olevaa UNFCCC-prosessia täydentävä, toimintojen päällekkäisyyttä olisi vältettävä ja varat keskitettävä toimiin, joista saadaan paras lisäarvo; katsoo, että kun vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva ilmastonmuutossopimus on saatu tehtyä, maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman tavoitteita ja rahoitusta on tarkasteltava uudelleen tulosten valossa;

7. panee tässä yhteydessä merkille, että Euroopan unionin virallinen kehitysapu on edelleen jäljessä tavoitteesta, joka on 0,56 prosenttia Euroopan unionin BKTL:sta vuoteen 2010 mennessä, ja että on vaikea kuvitella, miten Euroopan unioni pystyy täyttämään kaikki sitoumuksensa turvautumatta uusiin innovatiivisiin resursseihin;

8. katsoo, että vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevassa ilmastonmuutossopimuksessa on vahvistettava kysyntälähtöinen rahoitusarkkitehtuuri, johon Euroopan unionin jäsenvaltiot antavat osansa rahoituksesta;

9. toistaa, että politiikan johdonmukaisuus on tärkeää, ja kehottaa komissiota hoitamaan ilmastonmuutosnäkökohdan integroimisen köyhyyden vähentämispyrkimyksiin Euroopan unionin talousarvion kokonaistarkastelussa sekä eri kehitysvälineiden väliarvioinnin yhteydessä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	16.7.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	36 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Laima Liucija Andrikienė, Richard James Ashworth, Reimer Böge, Simon Busuttil, Valdis Dombrovskis, James Elles, Hynek Fajmon, Salvador Garriga Polledo, Ingeborg Gräßle, Ville Itälä, Alain Lamassoure, Margaritis Schinas, László Surján, Herbert Bösch, Brigitte Douay, Vicente Miguel Garcés Ramón, Louis Grech, Catherine Guy-Quint, Jutta Haug, Vladimír Maňka, Cătălin-Ioan Nechifor, Gary Titley, Ralf Walter, Daniel Dăianu, Nathalie Griesbeck, Anne E. Jensen, Jan Mulder, Kyösti Virrankoski, Helga Trüpel, , José Albino Silva Peneda, Esko Seppänen, Sergej Kozlík
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Michael Gahler, Juan Andrés Naranjo Escobar, Bárbara Dührkop Dührkop, Thijs Berman
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

kehitysyhteistyövaliokunnalle

maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille
(2008/2131(INI))

Valmistelija: Adina-Ioana Vălean

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. suhtautuu erittäin myönteisesti komission aloitteeseen perustaa maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma (GCCA); katsoo, että tämä on oikea etenemistapa, jonka mukaisesti autetaan kehittyvää maailmaa selviytymään ilmastonmuutoksesta ja samalla tarjotaan eurooppalaisille yrityksille strateginen mahdollisuus edistää ja levittää omia tekniikoitaan ja tietotaitoa;

2. tunnustaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa eniten kehitysmaihin ja erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin ja pieniin saarikehitysvaltioihin ja että niillä on samanaikaisesti heikoimmat edellytykset toimia ilmastonmuutosta vastaan;

3. korostaa, että on tärkeää siirtää teknistä tietämystä – katastrofiriskien pienentämiseen tarkoitettu tekniikka mukaan luettuna – GCCA:n jäsenmaille; kehottaa komissiota tässä mielessä edistämään olennaisista ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevista tiedoista koostuvan verkkopohjaista "kirjastoa" ja helpottamaan ilmastoon sopeutumisen asiantuntijoiden vaihto-ohjelmaa näiden maiden välillä;

4. ottaa huomioon, että maankäytön muutokset ja metsien häviäminen saavat aikaan kolmanneksen päästöistä näissä maissa; suosittelee, että puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) mukaisia "gold standard" -hankkeita, joilla tuetaan metsänistutuksia, metsittämistä, hakkuista peräisin olevien päästöjen vähentämistä ja muita kestävän metsätalouden toimia, tuetaan EU:n päästökauppajärjestelmällä;

5. kehottaa perustamaan katastrofitoiminnan johtajista, kehitysyhteistyön asiantuntijoista, suunnittelijoista ja sopeutumisen/ilmastotieteen asiantuntijoista koostuvia monialaisia työryhmiä, jotka laativat alueellista kehittämistä koskevat parhaat käytännöt;

6. pyytää pitkän aikavälin rahoitussuunnitelmaa, joka kattaa EU:n päästökauppajärjestelmän huutokaupoista saatavien tulojen käytön;

7. kehottaa komissiota laatimaan säännöksiä ja normeja, jotka koskevat unionin tulevia investointeja vähiten kehittyneissä maissa, jotta voidaan varmistaa, että unionissa sovellettavat normit ovat pakollisia myös unionin näissä maissa tekemien investointien osalta;

8. kehottaa komissiota kehittämään strategian, joka koskee GCCA:n roolia torjuttaessa ilmastonmuutosta kehitysmaissa, mukaan luettuina keskisuuren tulotason kehitysmaat kuten Kiina ja Intia, vuoden 2010 jälkeen;

9. kehottaa komissiota koordinoimaan erityisesti asianomaisten maiden yksityisten yritysten ja kansallisten hallitusten toteuttamia toimia, jotta voidaan maksimoida maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman ympäristöhyödyt ja toteuttaa myönteisten tulosten nopea siirto kaikille osanottajille;

10. kehottaa komissiota edistämään tutkimusta, joka koskee sääoloille alttiita aloja, erityisesti hydrologiaa ja maataloutta, toteuttamalla erityisohjelmia;

11. korostaa, että CDM on tärkeä väline, jolla kannustetaan EU:n yrityksiä investoimaan vähiten kehittyneisiin maihin; katsoo, että on olennaista varmistaa, että yksityinen pääomavirta saavuttaa useimmat vähiten kehittyneet maat eikä ainoastaan valikoituja maita, kuten nykyään on asian laita; korostaa kuitenkin, että mekanismin täydentävyyden periaatetta on noudatettava täysin ja että sen ohella on toteutettava todellisia päästövähennyksiä kehitysmaissa, samoin kuin sopeuduttava ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja lievennettävä niitä kehitysmaissa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Vittorio Agnoletto, Sir Robert Atkins, Christopher Beazley, Bastiaan Belder, Colm Burke, Philip Claeys, Véronique De Keyser, Giorgos Dimitrakopoulos, Michael Gahler, Jas Gawronski, Georgios Georgiou, Maciej Marian Giertych, Ana Maria Gomes, Alfred Gomolka, Klaus Hänsch, Jana Hybášková, Anna Ibrisagic, Ioannis Kasoulides, Metin Kazak, Helmut Kuhne, Vytautas Landsbergis, Johannes Lebech, Willy Meyer Pleite, Francisco José Millán Mon, Philippe Morillon, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Baroness Nicholson of Winterbourne, Cem Özdemir, Ioan Mircea Paşcu, Béatrice Patrie, Alojz Peterle, Tobias Pflüger, João de Deus Pinheiro, Samuli Pohjamo, Bernd Posselt, Raül Romeva i Rueda, Libor Rouček, Christian Rovsing, Flaviu Călin Rus, Katrin Saks, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Saryusz-Wolski, Marek Siwiec, István Szent-Iványi, Inese Vaidere, Geoffrey Van Orden, Marcello Vernola, Kristian Vigenin, Luis Yañez-Barnuevo García, Josef Zieleniec

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, Glyn Ford, Kinga Gál, Milan Horáček, Tunne Kelam, Alexander Graf Lambsdorff, Mario Mauro, Nickolay Mladenov, Rihards Pīks, Aloyzas Sakalas, Inger Segelström, Karl von Wogau

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Costas Botopoulos, Antonio Masip Hidalgo, Pierre Pribetich

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö