MIETINTÖ työehtosopimuksia koskevista haasteista EU:ssa

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO (17.9.2008)

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnaN LAUSUNTO (16.7.2008)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

30.9.2008 - (2008/2085(INI))

Työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta
Esittelijä: Jan Andersson
Valmistelija (*): Tadeusz Zwiefka, oikeudellisten asioiden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2008/2085(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0370/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0370/2008

Keskustelut :

PV 21/10/2008 - 6
CRE 21/10/2008 - 6

Äänestykset :

PV 22/10/2008 - 6.2
CRE 22/10/2008 - 6.2
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0513

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
oikeudellisten asioiden valiokunnaN LAUSUNTO
sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnaN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

työehtosopimuksia koskevista haasteista EU:ssa

(2008/2085(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan, 2 artiklan ja 3 artiklan j kohdan,

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 136, 137, 138, 139 ja 140 artiklan,

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 12, 39 ja 49 artiklan,

– ottaa huomioon 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan,

– ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen 152 artiklan, jossa tunnustetaan työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen merkitys kehityksen kannalta,

– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27, 28 ja 34 artiklan,

– ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 11 artiklan,

– ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja erityisesti sen 5, 6 ja 19 artiklan,

– ottaa huomioon siirtotyöläisten oikeudellista asemaa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen,

– ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY[1] (työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi),

– ottaa huomioon komission tiedonannon direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (SEC(2006)0439) (palveluja koskeva raportti),

– ottaa huomioon julkisia tavara- ja palveluhankintoja sekä julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY[2],

– ottaa huomioon sisämarkkinoiden toimivuudesta jäsenvaltioiden välisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta 7. joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2679/98 sisältämän "Montin lausekkeen"[3],

– ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY[4],

– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 27. maaliskuuta 1990 asiassa C‑113/89, Rush Portugesa Ltda v. Office Nationale d'Immigration[5], antamat tuomiot,

– ottaa huomioon seuraavissa asioissa annetut yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot: 9. elokuuta 1994 annettu tuomio asiassa C-43/93, Vander Elst[6], 23. marraskuuta 1999 annettu tuomio yhdistetyissä asioissa C-369/96 ja 376/96, Arblade[7], 25. lokakuuta 2001 annettu tuomio yhdistetyissä asioissa C-49/98, C-50/98, C-52/98, C-54/98, C-68/98 ja C-71/98, Finalarte[8], 7. helmikuuta 2002 annettu tuomio asiassa C-279/00, komissio v. Italia[9], 12. lokakuuta 2004 annettu tuomio asiassa C-60/03, Wolff & Müller GmbH[10], 21. lokakuuta 2004 annettu tuomio asiassa C-445/03, komissio v. Luxemburg[11], ja 19. tammikuuta 2006 annettu tuomio asiassa C-244/04, komissio v. Saksa[12],

– ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 11. joulukuuta 2007 asiassa C-438/05, International Transport Workers' Federation ja Suomen Merimies-Unioni[13] (Viking‑tapaus), antaman tuomion,

– ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 18. joulukuuta 2007 asiassa C-341/05, Laval un Partneri Ltd[14], antaman tuomion,

– ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 3. huhtikuuta 2008 asiassa C-346/06, Rüffert[15], antaman tuomion,

– ottaa huomioon seuraavat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset: työlausekkeita välikirjoissa koskeva yleissopimus n:o 94; ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskeva yleissopimus n:o 87; järjestäytymisoikeutta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskeva yleissopimus n:o 98; sosiaalipolitiikan perustavoitteita ja -vaatimuksia koskeva yleissopimus n:o 117 ja erityisesti sen IV osan sekä kollektiivisen neuvottelumenettelyn edistämistä koskeva yleissopimus n:o 154,

– ottaa huomioon 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 96/71/EY soveltamisesta[16],

– ottaa huomioon 15. tammikuuta 2004 antamansa päätöslauselman työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa[17],

– ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman[18]ihmisarvoisesta työstä kaikille,

– ottaa huomioon yhteiset joustoturvaperiaatteet, jotka Euroopan neuvosto on 12. ja 13. joulukuuta 2007 hyväksynyt, sekä 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhteisistä joustoturvaperiaatteista[19],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A6‑0370/2008),

A. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksessa tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa sekä eri kansainvälisissä sopimuksissa ja yleissopimuksissa vahvistetut perusoikeudet yhteisön lainsäädännön ja käytännön olennaiseksi perustaksi,

B. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksessa vahvistetaan useita asiaa koskevia periaatteita; ottaa huomioon että eräs yhteisön keskeisimmistä tarkoituksista on luoda sisämarkkinat, jotka perustuvat tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseen jäsenvaltioiden väliltä ja joilla on myös sosiaalinen ulottuvuus,

C. ottaa huomioon, että eräs näistä periaatteista on myöntää kansalaisille perustuslailliset oikeudet, joihin kuuluvat oikeus järjestäytyä ammattiliittoihin, lakko-oikeus ja oikeus neuvotella työehtosopimuksista,

D. ottaa huomioon, että sisämarkkinoiden perusperiaatteisiin kuuluvat työntekijöiden vapaa liikkuvuus, vapaa sijoittautuminen ja palvelujen tarjoamisen vapaus,

E. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 39 artiklassa määrätään, että työntekijöiden vapaan liikkuvuuden myötä kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä, palkkauksessa sekä muissa työehdoissa poistetaan,

F. ottaa huomioon, että perusvapauksia voidaan rajoittaa EY:n perustamissopimuksen nojalla, jos sillä pyritään perustamissopimuksen mukaisiin laillisiin tavoitteisiin, jos sitä voidaan perustella yleisen edun kannalta pakottavilla syillä, jos se sopii yhteen sillä tavoiteltujen tavoitteiden kanssa eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; ottaa huomioon samalla, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaan kaikki rajoitukset siinä mainittuihin oikeuksiin ja vapauksiin ovat mahdollisia vain, jos ne ovat suhteellisia, välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun periaatteita tai ovat tarpeellisia muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi,

G. katsoo, että yhteisöjen tuomioistuin tunnustaa oikeuden ryhtyä työtaistelutoimiin perusoikeudeksi, joka on olennainen osa yhteisön yleisiä oikeusperiaatteita, ja että tämä oikeus kirjataan Lissabonin sopimukseen, jos se ratifioidaan,

H. ottaa huomioon, että komissio on useissa yhteyksissä korostanut työlainsäädäntöä ja työehtosopimusneuvotteluja koskevien nykyisten kansallisten puitteiden merkitystä työntekijöiden oikeuksien suojelemisessa,

I. katsoo, että työmarkkinasuhteita Euroopassa koskeva komission raportti vuodelta 2006 osoittaa, että pitkälle kehittyneillä työehtosopimusneuvotteluilla voi olla positiivinen vaikutus sosiaaliseen osallisuuteen,

J. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 136 artiklan mukaan yhteisön ja jäsenvaltioiden "tavoitteena on […] elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa"; ottaa huomioon, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi EY:n perustamissopimuksen 140 artiklassa määrätään, että komissio edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sosiaalipolitiikan aloilla, erityisesti asioissa, jotka koskevat järjestäytymisoikeutta sekä työnantajien ja työntekijöiden välisiä kollektiivisia neuvotteluja,

K. katsoo, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin johdanto-osan mukaan kansainvälisten palvelujen tarjoamisen edistäminen edellyttää vapaata ja vilpitöntä kilpailua ja toimenpiteitä työntekijöiden oikeuksien varmistamiseksi kansallisen työlainsäädännön ja työmarkkinasuhteiden muodostaman oikeuskehyksen mukaisesti,

L. ottaa huomioon, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan selvästi, että "yhteisöoikeus ei estä jäsenvaltioita ulottamasta lainsäädäntönsä soveltamisalaa tai työmarkkinaosapuolten tekemiä työehtosopimuksia koskemaan kaikkia alueellaan työskenteleviä palkattuja työntekijöitä, tilapäiset mukaan lukien, vaikka työnantaja olisikin sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon" ja että "yhteisöoikeudessa ei kielletä jäsenvaltioita varmistamasta näiden sääntöjen noudattamista aiheellisin keinoin",

M. katsoo, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin tavoite – tarjota vilpittömän kilpailun ympäristö ja toimenpiteitä työntekijöiden oikeuksien varmistamiseksi – on tärkeä aikakaudella, jolla kansainvälisten palvelujen tarjoaminen lisääntyy, jotta työntekijöitä suojellaan kunnioittaen kuitenkin työoikeuden puitteita ja työmarkkinasuhteita jäsenvaltioissa,

N. katsoo, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin mukaan jäsenvaltioiden lainsäädännöt on sovitettava yhteen sellaisten vähimmäissuojaa koskevien pakottavien ydinsääntöjen säätämiseksi, joita vastaanottajavaltio noudattaa estämättä työntekijöiden kannalta suotuisampien työehtojen ja -olojen soveltamista,

O. katsoo, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 8 kohta mahdollistaa direktiivin täytäntöönpanon lain tai sellaisten työehtosopimusten avulla, jotka on julistettu yleisesti sovellettavaksi tai joita sovelletaan yleisesti kaikkiin vastaaviin yrityksiin kyseisellä alalla tai jotka edustavimmat työnantaja- ja ammattijärjestöt ovat tehneet kansallisella tasolla ja joita sovelletaan koko kansallisella alueella; katsoo, että yhteisöjen tuomioistuin vahvistaa, että koska työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin tarkoituksena ei ole yhdenmukaistaa järjestelmiä, jotka koskevat työehtojen ja -olojen vahvistamista, jäsenvaltiot voivat valita kansallisella tasolla vapaasti järjestelmän, jota ei mainita erikseen työntekijöiden lähettämistä koskevassa direktiivissä mainittujen järjestelmien joukossa,

P. katsoo, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ydinmääräykset koostuvat jäsenvaltioiden yhteisesti sopimista kansainvälisesti pakottavista säännöistä; panee merkille, että myös 3 artiklan 10 kohdassa mainitut yleiseen järjestykseen liittyvät säännökset koostuvat kansainvälisesti pakottavista säännöistä, mutta ovat kehyksiä, joten jäsenvaltiot voivat itse määritellä ne kansallisessa lainsäädännössä; panee lisäksi merkille, että 3 artiklan 10 kohdan soveltaminen on tärkeää jäsenvaltioille, koska ne voivat ottaa huomioon työmarkkinoihin ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät sekä muut kysymykset, mukaan lukien työntekijöiden suojelu, kunnioittaen samaan aikaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta,

Q. ottaa huomioon, että työntekijöiden liikkuvuus on myötävaikuttanut huomattavasti työllisyyteen, hyvinvointiin ja EU:n yhdentymiseen ja antanut kansalaisille uusia mahdollisuuksia saada tietoa ja kokemusta ja saavuttaa paremman elintason,

R. ottaa huomioon, että neuvotteluoikeus ja oikeus yhteisiin toimiin kodifioidaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa,

S. ottaa huomioon, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin säännösten yhdenmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano ovat erittäin tärkeitä sen tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti olemassa olevien jäsenmaiden työehtosopimusjärjestelyjen kunnioittamiseksi,

T. ottaa huomioon, että palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY[20] (ns. palveludirektiivi) 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetaan selvästi, ettei direktiivi korvaa työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä eikä rajoita sen soveltamista,

U. ottaa huomioon, että tavaroiden vapaan liikkuvuuden vuoksi seuraava lauseke (joka tunnetaan "Montin lausekkeena") sisällytettiin neuvoston asetukseen (EY) N:o 2679/98[21] 2 artiklana: "Tätä asetusta ei saa tulkita niin, että sillä olisi vaikutuksia perusoikeuksien, mukaan lukien lakko-oikeus, käyttämiseen sellaisina kuin ne jäsenvaltioissa tunnustetaan. Näihin oikeuksiin voi myös kuulua oikeus tai vapaus toteuttaa työelämän suhteita koskeviin jäsenvaltioiden erityisiin järjestelmiin kuuluvia muita toimia",

V. katsoo, että palveludirektiivin 1 artiklan 7 alakohdassa säädetään seuraavaa: "Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioissa ja yhteisön oikeudessa tunnustettujen perusoikeuksien harjoittamiseen. Se ei vaikuta myöskään oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia eikä oikeuteen työtaistelutoimenpiteisiin yhteisön oikeuden mukaisia kansallisia sääntöjä ja käytäntöjä noudattaen",

W. katsoo, että Euroopan neuvosto on määritellyt periaatteita hyvin turvallisten mutta myös joustavien työmarkkinamallien eli ns. joustoturvamallin luomiseksi; katsoo, että vahvat työmarkkinaosapuolet, joilla on laajat mahdollisuudet käydä työehtosopimusneuvotteluja, ovat tärkeä osa onnistunutta joustoturvamallia,

X. katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä on tulkita yhteisön oikeutta perusoikeuksiin ja -vapauksiin tukeutuen ja varmistaa, että EY:n perustamissopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia,

Y. katsoo, että kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on osoittaa tapauskohtaisesti, täyttyvätkö perusvapauksien rajoittamisen perusteet ja niiden yhdenmukaisuus yhteisön oikeuden kanssa,

Z. katsoo, että lakko-oikeus ja oikeus neuvotella työehtosopimuksista on perusoikeus, joka on erottamaton osa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita; katsoo tässä yhteydessä, että yhteisöjen tuomioistuimen ei pitäisi tukeutua neuvoston ja komission 24. syyskuuta 1996 antamaan lausuntoon, jota parlamentti toisena lainsäädäntöelimenä ei ole hyväksynyt ja joka rajaisi "yleiseen järjestykseen liittyvien säännösten" ja "kansallisten, poliittiselle järjestykselle tärkeiden määräysten" käsitteiden tulkinnan pelkästään lainsäädännössä vahvistetuiksi pakollisiksi säännöiksi,

AA. katsoo, että kilpailuoikeuden alalla annettu Albany-tuomio (C-67/96) antoi ammattiliitoille merkittävän ja laajan harkintavallan työmarkkina-asioiden osalta,

AB. ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimen sisällä sekä tuomioistuimen ja sen julkisasiamiesten kesken esiintyi eroavaisuuksia näkökulmissa ja tulkinnoissa tapauksissa, jotka liittyvät työntekijöiden lähettämistä koskevaan direktiiviin, ja erityisesti asioissa C-341/05 Laval[22] ja C-346/06 Rüffert[23]; katsoo, että kun kannat ja tulkinnat eroavat, voidaan joutua selventämään lainsäädäntöä perusoikeuksien ja -vapauksien tasapainon säilyttämiseksi,

AC. katsoo, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin oikeusperusta on valittu sen olettamuksen perusteella, että lähetetyt työntekijät eivät siirry vastaanottavan valtion työmarkkinoille; katsoo, että koska ei ole asetettu määräaikaa sille, mihin asti työntekijä katsotaan lähetetyksi, ja koska usein käytetään työntekijöiden lähettämisen laajaa käsitettä, käytännössä lähetetyt työntekijät siirtyvät kuitenkin usein vastaanottavan valtion työmarkkinoille,

1. korostaa, että palvelujen tarjoamisen vapaus on yksi Eurooppa-hankkeen kulmakivistä mutta sitä on kuitenkin punnittava suhteessa perustamissopimuksissa vahvistettuihin perusoikeuksiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin ja hallitusten ja ammattiliittojen oikeuteen varmistaa syrjimättömyys ja yhdenvertainen kohtelu ja elin- ja työolojen paraneminen; palauttaa mieliin, että oikeus työehtosopimusneuvotteluihin ja työtaistelutoimiin ovat perusoikeuksia, jotka vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ja että yhdenvertainen kohtelu on Euroopan unionin perusperiaate;

2. on sitä mieltä, että jokaisella EU:n kansalaisella pitäisi olla oikeus työskennellä missä tahansa Euroopan unionin alueella ja näin ollen oikeus nauttia yhdenvertaisesta kohtelusta; pitääkin tästä syystä valitettavana, että kyseistä oikeutta ei sovelleta yhtenäisesti kaikkialla EU:ssa; katsoo, että Euroopan komission olisi arvioitava perusteellisesti voimassa olevia siirtymäjärjestelyjä, jotta tarkasteltaisiin, ovatko ne todella tarpeen häiriöiden välttämiseksi kansallisilla työmarkkinoilla, ja katsoo, että mikäli näin ei ole, ne olisi poistettava mahdollisimman pikaisesti;

3. painottaa, että palvelujen tarjoamisen vapaus ei ole ristiriidassa työmarkkinaosapuolten sisäisen vuoropuhelun edistämistä tai työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymistä koskevan perusoikeuden kanssa tai tärkeämpi kuin tämä oikeus varsinkaan, koska tämä oikeus on turvattu usean jäsenvaltion perustuslaissa; korostaa, että "Montin lausekkeen" tarkoituksena oli suojella näitä perustuslaillisia perusoikeuksia yhtenäismarkkinoilla; muistuttaa samalla, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi neljästä perusoikeudesta sisämarkkinoilla;

4. pitää tervetulleena Lissabonin sopimusta ja sitä tosiseikkaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjasta tulee oikeudellisesti sitova; panee merkille, että tämä sisältää ammattiliittojen oikeuden neuvotella ja tehdä työehtosopimuksia asianmukaisilla tasoilla ja eturistiriitojen tapauksissa ryhtyä etujensa puolustamiseksi työtaistelutoimiin (lakko-oikeus mukaan lukien);

5. korostaa, että palvelujen tarjoamista koskeva vapaus ei ole tärkeämpi kuin Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisältämät perusoikeudet eikä varsinkaan tärkeämpi kuin ammattiliittojen oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin varsinkaan, koska tämä oikeus on turvattu usean jäsenvaltion perustuslaissa; korostaa siksi, että Rüffert-, Laval- ja Viking-asioissa annettujen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden perusteella on tarpeen selventää, että perussopimuksissa vahvistettuja taloudellisia vapauksia olisi tulkittava siten, että niillä ei rikota jäsenvaltioissa ja yhteisön lainsäädännössä tunnustettujen sosiaalisten perusoikeuksien toteuttamista, mukaan luettuna oikeus neuvotella ja tehdä työehtosopimuksia ja ryhtyä työtaistelutoimiin, ja että niillä ei rikota työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeutta näiden perusoikeuksien toteuttamisessa sosiaalisten etujen takaamiseksi ja työntekijöiden suojelemiseksi;

6. korostaa, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin nojalla viranomaiset ja työmarkkinaosapuolet voivat vahvistaa työntekijöiden kannalta suotuisampia työehtoja ja -oloja jäsenvaltioiden erilaisten perinteiden mukaisesti;

7. korostaa, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, että kyseinen direktiivi ei rajoita ammatillisten etujen puolustamiseen liittyviä työtaistelutoimia koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, kuten EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 5 kohdassa vahvistetaan;

8. korostaa siksi tarvetta varmistaa yhdenvertainen kohtelu sekä samasta työstä samalla työpaikalla maksettava sama palkka miehille ja naisille sekä vahvistaa niiden toteutumista, kuten EY:n perustamissopimuksen 39 ja 12 artiklassa määrätään; katsoo, että tarkasteltaessa palvelujen tarjoamista koskevaa vapautta tai sijoittautumisvapautta työnantajan, työntekijöiden tai lähetettyjen työntekijöiden kansallisuutta ei voida käyttää perusteena epätasa-arvoiselle kohtelulle, joka liittyy työehtoihin, palkkaan tai lakko-oikeuden kaltaisten perusoikeuksien toteuttamiseen;

9. korostaa sitä, kuinka merkittävää on, että estetään negatiiviset vaikutukset työmarkkinamalleihin, jotka jo nykyään pystyvät yhdistämään työmarkkinoiden merkittävän joustavuuden ja turvallisuuden; korostaa sen sijaan tämän lähestymistavan edistämisen merkitystä;

Yleiset vaikutukset

10. panee merkille, että EY:n perustamissopimuksen tiettyjen määräysten kaikille aloille ulottuva vaikutus perustuu siihen, että tarkat edellytykset täyttyvät, muun muassa edellytys, että määräyksillä annetaan oikeuksia yksittäiselle henkilölle, jonka intresseissä on kyseisten velvoitteiden noudattaminen; panee huolestuneena merkille, että yhteisöjen tuomioistuimen äskettäin antamien tuomioiden erityistapauksissa EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan kaikille aloille ulottuva vaikutus tunnistettiin asianmukaisesti, ja katsoo, että tämä voi johtaa uusiin oikeustapauksiin;

11. panee tyytyväisenä merkille, että monet jäsenvaltiot ovat Euroopan unionin periaatteiden ja perinteiden mukaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ottaneet käyttöön korkeita työolostandardeja, jotka parantavat kaikkien työntekijöiden hyvinvointia ja lisäävät talouden kasvua sekä kilpailukykyä;

12. katsoo, että lainsäätäjän tarkoitus työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin ja palveludirektiivin suhteen ei ole yhteensopiva sellaisten tulkintojen kanssa, jotka saattavat aiheuttaa yritysten välille vilpillistä kilpailua; panee merkille, että yrityksillä, jotka allekirjoittavat työehtosopimuksen ja noudattavat sitä, saattaa olla näistä toimista kieltäytyviin yrityksiin nähden kilpailuhaitta;

13. katsoo myös, että vapaus tarjota rajat ylittäviä palveluja sisämarkkinoilla kohentuu entisestään, kun varmistetaan, että koti- ja ulkomaisten palveluntuottajien taloudelliset ja työmarkkinaolot ovat vastaavat palvelujen tarjontapaikalla;

14. edistää aktiivisesti kilpailukykyä tiedon ja innovaatioiden pohjalta, kuten Lissabonin strategiassa on vahvistettu;

15. pitää kyseenalaisena suhteellisuusperiaatteen käyttöön ottamista liittyen oikeuteen ryhtyä työtaistelutoimiin sellaisia yrityksiä vastaan, jotka sijoittautumisoikeuteen tai rajat ylittävien palvelujen tarjoamista koskevan oikeuden käyttöön vedoten tarkoituksella alittavat työehdot ja -olot; katsoo, että ammattiliitoilla tulee kiistatta olla oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin yhdenvertaisen kohtelun toteuttamiseksi ja tyydyttävien työehtojen varmistamiseksi;

16. korostaa, että EU:n taloudellisia vapauksia ei voida tulkita niin, että yrityksille myönnetään oikeus käyttää niitä kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön ja siihen liittyvien käytäntöjen kiertämiseen tai välttämiseen eikä vilpilliseen kilpailuun palkkojen ja työolojen suhteen; katsoo siksi, että yritysten sellaisten rajat ylittävien toimien, jotka voivat heikentää työehtoja ja oloja vastaanottavassa valtiossa, on oltava suhteellisia eikä niitä voi sellaisenaan automaattisesti oikeuttaa palveluiden vapaata liikkuvuutta tai sijoittautumisvapautta koskevien perustamissopimuksen säännösten nojalla;

17. korostaa, että yhteisön lainsäädännössä on kunnioitettava syrjimättömyysperiaatetta; korostaa lisäksi, että yhteisön lainsäätäjän on varmistettava, ettei luoda mitään esteitä työehtosopimuksille, muun muassa niille sopimuksille, joilla pannaan täytäntöön sama palkka samasta työstä samalla työpaikalla -periaate työntekijöiden tai -antajien kansallisuudesta riippumatta siinä paikassa, missä palvelua tarjotaan, tai työtaistelutoimille, joilla tuetaan tällaista sopimusta, joka on kansallisten lakien tai käytäntöjen mukainen;

18. tunnustaa, että yhteisöjen tuomioistuimen päätökset asioissa Viking, Laval, Rüffert ja Luxemburg ovat aiheuttaneet suurta huolta siitä, miten yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa koskevia direktiivejä on tulkittava;

19. panee merkille, että direktiivin 2004/18/EY (julkisia hankintoja koskeva direktiivi) 26 ja 27 artiklassa mainitut sosiaaliset näkökohdat mahdollistavat sen, että jäsenvaltiot voivat luoda tasavertaiset kilpailuedellytykset säätämällä työehdoista ja ‑oloista, jotka ulottuvat vähimmäissuojaa koskevia pakottavia sääntöjä pidemmälle;

20. on sitä mieltä, että vapaata liikkuvuutta koskeva työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin rajoitettu oikeusperusta saattaa johtaa siihen, että työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi tulkitaan nimenomaisena kutsuna ryhtyä vilpilliseen kilpailuun palkkojen ja työehtojen suhteen; katsoo näin ollen, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin oikeusperustaa voitaisiin laajentaa siten, että se sisältää viittauksen työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen;

21. painottaa, että tämänhetkinen tilanne saattaa johtaa siihen, että työntekijät vastaanottavissa valtioissa kokevat painetta alhaista palkkaa koskevan kilpailun vuoksi; katsoo siksi, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin johdonmukainen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa on varmistettava;

22. muistuttaa, että yhdeksän jäsenvaltiota on ratifioinut ILO:n yleissopimuksen n:o 94, joka koskee työlausekkeita (julkiset sopimukset); pitää valitettavana sitä, että edes oikeuden päätöksissä ei oteta riittävästi huomioon tätä yleissopimusta n:o 94, ja on huolissaan siitä, että kyseisen yleissopimuksen soveltaminen asianomaisissa jäsenvaltioissa saattaa olla ristiriidassa työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin soveltamisen kanssa; kehottaa komissiota selventämään tilanteen pikimmiten ja jatkamaan yleissopimuksen ratifioinnin edistämistä, jotta voidaan edelleen kohentaa sosiaalisten lausekkeiden kehittämistä julkisia hankintoja koskevissa säädöksissä, mikä on julkisista hankinnoista annetun direktiivin tavoite;

23. huomauttaa, ettei ole tunnustettu, että ILO:n yleissopimusten n:o 87 ja 98 mukaan työtaistelutoimenpiteitä koskevan oikeuden ja perusoikeuksien rajoitukset voidaan perustella ainoastaan terveyteen tai julkiseen järjestykseen liittyvien tai muiden samankaltaisten syiden perusteella;

Vaatimukset

24. kehottaa jäsenvaltioita panemaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin asianmukaisesti täytäntöön; korostaa lisäksi, että työmarkkinalainsäädäntö ja neuvotteluja ja työehtosopimuksia koskevat säännöt kuuluvat jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten toimivaltaan; huomauttaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden tehtävänä on hyödyntää täysimääräisesti ennaltaehkäisy-, seuranta- ja valvontatoimenpiteitä ja parantaa niitä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

25. katsoo, että yhteisön nykyisessä lainsäädännössä on porsaanreikiä ja epäjohdonmukaisuuksia, mikä on johtanut työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin tulkintoihin, jotka eivät ole lainsäätäjän tarkoituksen mukaisia, koska lainsäätäjä pyrki saamaan aikaan asianmukaisen tasapainon palvelujen tarjoamisvapauden ja työntekijöiden oikeuksien suojelemisen välille; pyytää komissiota laatimaan tarvittavat lainsäädäntöesitykset, jotka auttaisivat välttämään ristiriitaisia tulkintoja tulevaisuudessa;

26. pitää näin ollen tervetulleena komission 3. huhtikuuta 2008 antamaa lausumaa, jossa komissio sitoutuu jatkamaan sellaisen kilpailun torjuntaa, joka perustuu alhaisiin sosiaalistandardeihin, ja korostaa lisäksi, että vapaus tarjota palveluja ei ole ristiriidassa lakko-oikeutta tai ammattiliittoon kuulumista koskevan perusoikeuden kanssa tai missään nimessä niitä tärkeämpi; rohkaisee panemaan täytäntöön neuvoston 9. kesäkuuta 2008 tekemät päätelmät viipymättä, jotta voidaan korjata täytäntöönpanon puutteet, estää uudet ongelma- ja riistotilanteet ja luoda toivotunlainen keskinäisen luottamuksen ilmapiiri; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään jäsenvaltioiden, kansallisten viranomaisten ja komission välistä kiinteämpää yhteistyötä, mitä tulee seurantaan ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon; katsoo, että tämä olisi tehokas keino väärinkäytösten estämiseksi;

27. panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen siitä, että se on nyt valmis tarkastelemaan uudelleen sisämarkkinoiden vaikutusta työntekijöiden oikeuksien suojeluun ja työehtosopimuksiin;

28. ehdottaa, että tässä uudelleentarkastelussa ei unohdeta työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin osittaista uudelleentarkastelua erityisesti, mitä tulee seikkoihin, jotka koskevat sovellettavia työoloja, palkkatasoja, työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta palvelujen vapaan liikkuvuuden yhteydessä, erilaisten työmallien kunnioittamista ja lähettämisen kestoa;

29. katsoo, että perusoikeuksien harjoittamista sellaisena kuin se on tunnustettu jäsenvaltioissa, ILO:n yleissopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, mukaan lukien oikeus neuvotella, laatia ja panna täytäntöön työehtosopimuksia ja oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin, ei pitäisi vaarantaa;

30. korostaa, että on tehtävä täysin selväksi, että työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi tai muut direktiivit eivät estä jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia vaatimasta suotuisampia ehtoja työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun toteutumiseksi ja että on olemassa takeita, että yhteisön lainsäädäntöä voidaan soveltaa kaikkien olemassa olevien työmarkkinamallien pohjalta;

31. kehottaa komissiota panemaan tiedonvaihtoon tarkoitettujen elektronisten järjestelmien luomista koskevat neuvoston päätökset täytäntöön pikaisesti, koska se voisi mahdollistaa väärinkäytösten tehokkaan torjumisen jäsenvaltioissa;

32. pyytää komissiota toteuttamaan toimenpiteitä väärinkäytösten torjumiseksi etenkin pöytälaatikkoyritysten toiminnan osalta, koska ne eivät aidosti toimi sijoittautumismaan liiketoiminnassa, vaan ne on perustettu joskus jopa pääurakoitsijan toimesta vastaanottavassa valtiossa ainoastaan siellä suoritettavaa liiketoimintaa varten, jotta voitaisiin kiertää vastaanottavan valtion lainsäädännön täysimääräinen soveltaminen etenkin palkkojen ja työolojen osalta; kehottaa komissiota vahvistamaan palveludirektiivin mukaisissa yritysten käytännesäännöissä selkeät säännöt pöytälaatikkoyritysten toiminnan torjumiseksi;

33. vahvistaa uudelleen, että sosiaaliset perusoikeudet eivät ole alempia kuin taloudelliset oikeudet perusoikeuksien hierarkiassa; pyytääkin, että primäärioikeuteen sisällytetään uudelleen perusoikeuksien ja taloudellisten vapauksien välinen tasapaino, jotta voitaisiin välttää sosiaalisten standardien alentamiskierre;

34. panee tyytyväisenä merkille neuvoston yhteisen kannan uudesta tilapäisiä työntekijöitä koskevasta direktiivistä, jossa säädetään syrjimättömästä kohtelusta ensimmäisestä työpäivästä alkaen, jolleivät työmarkkinaosapuolet toisin sovi;

35. kehottaa komissiota antamaan kauan odotetun valtioiden välisiä työehtosopimusneuvotteluja koskevan tiedonannon, jossa ehdotetaan lainsäädäntöpuitteiden käyttöönottoa valtioiden välisille työehtosopimuksille;

o o

36. kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

[1] EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.
[2] EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.
[3] EYVL L 337, 12.12.1998, s. 8.
[4] EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
[5] Kok. 1990 s. I-1470.
[6] Kok. 1994 s. I-3803.
[7] Kok. 1999 s. I-8453.
[8] Kok. 2001 s. I-7831.
[9] Kok. 2002 s. I-1425.
[10] Kok. 2004 s. I-9553.
[11] Kok. 2004 s. I-10191.
[12] Kok. 2006 s. I-885.
[13] EUVL C 51, 23.2.2008, s. 11.
[14] EUVL C 51, 23.2.2008, s. 9.
[15] Ei vielä julkaistu EUVL:ssa.
[16] EUVL C 313 E, 20.12.2006, s. 452.
[17] EUVL C 92 E, 16.4.2004, s. 404.
[18] Hyväksytyt tekstit, Ρ6_TA(2007)0206.
[19] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0574.
[20] EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.
[21] EYVL L 337, 12.12.1998, s. 8.
[22] Euroopan yhteisöjen 18. joulukuuta 2007 antama tuomio asiassa C-341/05 Laval un Partneri Ltd (Laval-tapaus), EUVL C 51, 23.2.2008, s. 9.
[23] Euroopan yhteisöjen 3. huhtikuuta 2008 antama tuomio asiassa C-346/06 Rüffert, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa (ks. EUVL C 128, 24.5.2008, s. 9).

Johdanto

Joulukuussa 2007 Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi kahdessa tapauksessa tuomion liittyen siihen, kuinka EU tasapainottaa perustamissopimuksen taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet. Viking-tapauksessa on kyse kollektiivisesta toimesta, joka liittyy aluksen siirtämiseen Suomen lipun alta Viron lipun alle. Laval-tapauksessa eräs ruotsalainen ammattiliitto oli kollektiivisen toimen avulla yrittänyt pakottaa latvialaisen palvelujen tarjoajan allekirjoittamaan työehtosopimuksen hänen suorittaessaan palveluja Ruotsissa.

Huhtikuussa 2008 yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomion Rüffert-tapauksessa. Asia koski julkisten viranomaisten oikeutta vaatia työsopimusten tekemisen yhteydessä, että tarjouksen tehneet yritykset sitoutuvat sellaisten palkkojen maksamiseen, jotka ovat työn suorittamispaikan työehtosopimuksessa sovittujen määrien mukaisia. Kyse oli siitä, voidaanko tämä kieltää sillä perusteella, että se rajoittaa perustamissopimuksen 49 artiklassa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta.

Mietintöluonnos keskittyy tuomioiden periaatteellisiin seuraamuksiin, eikä niinkään täytäntöönpanoa koskeviin kansallisiin ongelmiin, jotka tulisi viipymättä ratkaista kansallisella tasolla.

Periaatteet

Mietintöluonnoksen ensimmäinen osa käsittelee sisämarkkinoiden johtavia periaatteita ja palvelujen vapaan liikkuvuuden ja työntekijöiden oikeuksien välistä välttämätöntä tasapainoa.

Jokaisella tulisi olla oikeus työskennellä missä tahansa Euroopan unionin alueella, ja on valitettavaa, että kyseistä oikeutta ei sovelleta yhtenäisesti Euroopan unionissa. Sitä on kuitenkin punnittava suhteessa perusoikeuksiin ja hallitusten ja ammattiliittojen mahdollisuuteen varmistaa syrjimättömyys ja yhdenvertainen kohtelu. Emme voi ummistaa silmiämme tapauksilta, joissa siirtotyöläisille maksetaan vähemmän kuin kansallisille työntekijöille, ja siten viestittää, että kyseinen henkilö on arvoltaan vähäisempi kuin samaa työtä tekevät kansalliset työntekijät. On kaikkien edun mukaista, että työntekijöihin sovelletaan samoja ehtoja, oli kyseessä sitten kansallinen työntekijä tai siirtotyöläinen. Yhdenvertaisen kohtelun ja samasta työstä maksettavan saman palkan tulisi näin ollen aina olla keskeiset periaatteet.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden vaikutukset

Työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi (PWD)

PWD:n on perinteisesti tulkittu olevan vähimmäisdirektiivi siinä mielessä, että siinä vahvistetaan työtä koskevien vähimmäisehtojen "kova ydin", jonka toteutuminen jäsenvaltioiden on varmistettava ja joka koskee myös väliaikaisia ulkomaalaisia työntekijöitä. PWD ei kuitenkaan sulje pois järjestelmiä, jotka takaavat paremman suojan. Perustelut tälle tulkinnalle löytyvät pääasiallisesti direktiivin 3 artiklan 7 kohdasta: "Mitä 1 ja 6 kohdassa säädetään, ei estä työntekijöille suotuisampien työehtojen soveltamista".

Tämä käsitys kuitenkin muuttui Laval-tapauksessa annetun tuomion myötä, jossa tuomioistuin toteaa, että työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 7 kohtaa "ei etenkään voida tulkita siten, että vastaanottavalla jäsenvaltiolla on sen mukaan mahdollisuus edellyttää vähimmäissuojaa koskevia pakottavia sääntöjä tiukempien työehtojen ja -olojen noudattamista, jotta sen alueella saadaan tarjota palveluja". Tuomiossa todetaan myös, että PWD määrää suojan asteesta, "jonka noudattamista vastaanottavalla jäsenvaltiolla on oikeus edellyttää toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta yrityksiltä niiden sen alueelle työhön lähettämien työntekijöiden hyväksi" (oma painotus) (tuomion 80 kohta). Seuraavassa kohdassa todetaan, että "suojan taso, joka vastaanottavan jäsenvaltion alueelle työhön lähetetyille työntekijöille on taattava, on rajattu lähtökohtaisesti direktiivin 96/71 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–g alakohdassa säädettyyn suojan tasoon". Se, minkälaisia määräyksiä vastaanottava jäsenvaltio voi tehdä vierailevan yrityksen osalta, rajoittuu siten PWD:n ytimeen. Direktiivi, jota luulimme vähimmäisdirektiiviksi, onkin toisin sanoen muuttunut enimmäisdirektiiviksi.

Tämän tuomion perusteluissa tuomioistuin on käytännöllisistä syistä poistanut 3 artiklan 7 kohdan sallien suotuisammat työehdot ja -olot. Näin ollen kansalliset palkkasopimukset voidaan alittaa toiseen jäsenvaltioon lähetettyjen työntekijöiden osalta. Tätä tulkintaa kehitetään edelleen ja se selitetään Rüffert-tapauksessa. Yhteisöjen tuomioistuin toteaa 32 kohdassa, että Ala-Saksin osavaltiossa tavanomaista palkkaa "ei myöskään voida pitää direktiivin 96/71 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuna työntekijöille suotuisampana työehtona." Tuomioistuin toteaa edelleen, että "tällaisen tulkinnan johdosta mainittu direktiivi menettäisi tehokkaan vaikutuksensa (em. asia Laval un Partneri, tuomion 80 kohta)." Toisin sanoen direktiiviä ei ollut mahdollista tulkita sen sanamuodon mukaan, koska se olisi vastoin direktiivin tarkoitusta, mikä tuomioistuimen mukaan on palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttaminen, eikä työntekijöiden suojelu.

Palvelujen vapaan liikkuvuuden ja perustavanlaatuisen lakko-oikeuden välinen tasapaino

Yhteisöjen tuomioistuin ottaa Viking- ja Laval-tapauksissa käyttöön 43 ja 49 artiklan horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen, jota työnantajat ja palveluntarjoajat voivat hyödyntää työehtosopimusten ja työtaistelutoimenpiteiden riitauttamiseksi yli rajojen. Kilpailusääntöjen kollektiivisille neuvotteluille luoma autonomia ei siten ulotu vapaaseen liikkuvuuteen. Tämä aiheuttaa seuraavia riskejä: työelämän suhteet jäsenvaltioissa voidaan asettaa oikeudellisen valvonnan kohteeksi, epävarmuus työelämän suhteissa sekä oikeustapausten "virta" yhteisöjen tuomioistuimeen. Millä tahansa yrityksellä, joka on osallisena kansainvälisessä kiistassa, on mahdollisuus käyttää tätä tuomiota unionin toimia vastaan väittäen, että se on "suhteeton".

Tuomion mukaan lakko-oikeus on perusoikeus, mutta se ei ole luonteeltaan yhtä perustavanlaatuinen kuin vapaata liikkuvuutta koskevat EU:n määräykset. Tämä voi johtaa palkkakilpailuun ja tehdä yhdenvertaisen kohtelun varmistamisen vaikeaksi ammattiliitoille.

Vaatimukset

Koska nämä tuomiot ovat osoittaneet, että nykyinen lainsäädäntö ei ole riittävä tasapainon luomiseksi palvelujen tarjoamisen vapauden ja työntekijöiden oikeuksien välille, meidän on välittömästi toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että eurooppalaiseen lainsäädäntöön tehdään tarpeelliset muutokset, jotta voidaan torjua yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden mahdolliset haitalliset sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset vaikutukset.

Seuraavat muutokset tulisi ottaa harkintaan:

· PWD:n tarkistaminen.

· "Monti" -direktiivin ja palveludirektiivin sosiaalisten lausekkeiden tiivistäminen primaarioikeuden tai toimielinten välisen sopimuksen sosiaaliseksi lausekkeeksi.

· Tilapäisiä työntekijöitä koskevan direktiivin välitön hyväksyminen. Direktiivissä selvennetään, että samoja sääntöjä on välittömästi sovellettava tilapäisiin työntekijöihin, aivan kuin he olisivat suoraan yrityksen palveluksessa.

· Toimenpiteiden toteuttaminen pöytälaatikkoyritysten sekä sellaisten yritysten poistamiseksi, jotka eivät harjoita aitoa ja merkityksellistä liiketoimintaa alkuperämaassa, vaan jotka on perustettu, joskus jopa välittömästi vastaanottavan valtion pääurakoitsijan toimesta, ainoastaan palvelujen tarjoamiseksi vastaanottavalle valtiolle sen sääntöjen ja asetusten täyden soveltamisen välttämiseksi erityisesti palkan ja työehtojen osalta.

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

työehtosopimusten haasteista EU:ssa
(2008/2085(INI))

Valmistelija (*): Tadeusz Zwiefka

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta kehottaa asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa liittämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksessa tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa sekä eri kansainvälisissä sopimuksissa ja yleissopimuksissa vahvistetut perusoikeudet EU:n lainsäädännön ja käytännön olennaiseksi perustaksi,

B. ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksessa vahvistetaan useita periaatteita; ottaa huomioon että eräs yhteisön tärkeimmistä toimista liittyy sisämarkkinoihin, jotka perustuvat tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuuden esteiden poistamiseen jäsenvaltioiden väliltä, ja sosiaalisiin toimintaperiaatteisiin,

D. ottaa huomioon, että sisämarkkinoiden perusperiaatteisiin kuuluvat työntekijöiden vapaa liikkuvuus, vapaa sijoittautuminen ja palvelujen tarjoamisen vapaus,

E. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 39 artiklassa määrätään, että työntekijöiden vapaan liikkuvuuden myötä kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan,

F. ottaa huomioon, että lakko-oikeus ja oikeus neuvotella työehtosopimuksista on perusoikeus, joka on erottamaton osa yhteisön oikeuden yleisperiaatteita; katsoo tässä yhteydessä, että yhteisöjen tuomioistuimen ei pitäisi tukeutua neuvoston ja komission 24. syyskuuta 1996 tekemään päätökseen – jota parlamentti toisena lainsäädäntöelimenä ei ole hyväksynyt – yleiseen järjestykseen liittyvien säädösten ja kansallisten, poliittiselle järjestykselle tärkeiden määräysten tulkinnan tiukentamisesta pelkästään lainsäädännön pakollisiksi säännöiksi,

G. ottaa huomioon, että palveludirektiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetaan selvästi, ettei direktiivi korvaa direktiiviä 96/71/EY palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (PWD)[1] eikä rajoita sen soveltamista,

H. ottaa huomioon, että perusvapauksia voidaan rajoittaa EY:n perustamissopimuksen nojalla, jos sillä pyritään perustamissopimuksen mukaisiin laillisiin tavoitteisiin, jos sitä voidaan perustella yleisen edun kannalta pakottavilla syillä, jos se sopii yhteen sillä tavoitellun päämäärän kanssa eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi; ottaa huomioon samalla, että perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaan kaikki poikkeukset siinä mainittuihin oikeuksiin ja vapauksiin ovat mahdollisia vain, jos ne ovat suhteellisia, välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun periaatteita tai ovat tarpeellisia muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi,

I. ottaa huomioon, että yhteisön oikeuden tulkinta on yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä perusoikeuksiin ja -vapauksiin tukeutuen samoin kuin sen varmistaminen, että EY:n perustamissopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa säilytetään lainmukaisuus,

J. ottaa huomioon, että kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on osoittaa tapauskohtaisesti, ovatko perusteet perusvapauksien rajoittamiselle yhteisön oikeuden mukaiset,

K. ottaa huomioon, että PWD-direktiivin säännösten soveltaminen ja täytäntöönpano ovat erittäin tärkeitä sen tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti olemassa olevien jäsenmaiden työehtosopimusjärjestelyjen kunnioittamiseksi;

L. ottaa huomioon, että yhteisöjen tuomioistuimessa ja sen ja sen julkisasiamiesten kesken esiintyi eroavaisuuksia näkökulmissa ja tulkinnoissa edellä mainituissa tapauksissa, jotka liittyvät PWD:hen, erityisesti asioissa C-341/05 Laval[2] ja C-346/06 Rüffert[3]; katsoo, että kun tulkinnat eroavat, voidaan joutua selventämään lainsäädäntöä perusoikeuksien ja -vapauksien tasapainon säilyttämiseksi,

1. korostaa, ettei yksikään yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisista tuomioista[4] vaikuta jäsenvaltioissa mahdollisesti tehtävien työehtosopimusten sisältöön tai niiden tekemisen oikeuteen;

2. korostaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot eivät voi asettaa vähimmäisvaatimuksia muissa kuin PWD-direktiivissä säädetyissä asioissa ja että tällaisten vähimmäisvaatimusten sisältöä ei voida määritellä muuten kuin kyseisen direktiivin mukaisesti;

3. korostaa, että on syytä suojella tiettyjä työolosuhdevaatimuksia työntekijöiden liikkuessa Euroopan unionin alueella;

4. panee merkille, että kansalliset säännöt, joissa ei oteta huomioon työehtosopimuksia – riippumatta niiden sisällöstä – ja joihin yritykset, jotka vievät työntekijöitä isäntämaahan, ovat jo sidottuja sijoittautumisjäsenvaltioissaan, aiheuttavat, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, syrjintää sellaisia yrityksiä kohtaan, jos niitä näiden kansallisten sääntöjen mukaan kohdellaan samalla tavoin kuin kansallisia yrityksiä, jotka eivät ole tehneet työehtosopimusta;

5. myöntää, että kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut selvästi asioissa Laval ja Viking oikeus työtaistelutoimiin kuuluu yhteisön oikeuden, erityisesti EY:n perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklan alaan ja näitä toimia on tämän vuoksi perusteltava yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä, niiden on oltava kohtuullisia ja niissä on käytettävä asianmukaisia keinoja eikä niillä saa ylittää sitä, mikä on tarpeen; korostaa tässä yhteydessä, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden mukaan oikeus työtaistelutoimiin työntekijöiden suojelemiseksi voi olla tällainen pakottava syy;

6. panee merkille, että EY:n perustamissopimuksen tiettyjen määräysten kaikille aloille ulottuva vaikutus perustuu siihen, että tarkat edellytykset täyttyvät, muun muassa edellytys, että niillä annetaan oikeuksia yksittäiselle henkilölle, jonka intresseissä on niissä määrättyjen velvoitteiden noudattaminen; panee huolestuneena merkille, että yhteisöjen tuomioistuimen äskettäin ratkaisemien asioiden erityisoloissa EY:n perustamissopimuksen 43 artiklan kaikille aloille ulottuva vaikutus tunnistettiin asianmukaisesti ja että tämä voi johtaa uusiin oikeustapauksiin;

7. kehottaa jäsenmaita huolehtimaan PWD:n kunnollisesta täytäntöönpanosta, soveltamisesta ja voimaan saattamisesta; kehottaa komissiota ohjaamaan jäsenvaltioita asianmukaisesti kyseisen direktiivin toteuttamisessa, soveltamisessa ja voimaan saattamisessa;

8. panee tässä mielessä tyytyväisenä merkille 3. huhtikuuta 2008 annetun komission suosituksen[5] ja 9. kesäkuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät[6] tehostetusta hallinnollisesta yhteistyöstä työntekijöiden lähettämisessä työhön toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä;

9. kehottaa komissiota ryhtymään aiheellisiin toimiin niiden jäsenvaltioiden suhteen, jotka eivät noudata yhteisön oikeutta tällä alalla siten kuin yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnut.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/71/EY, annettu 16. joulukuuta 1996, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1).
[2] Asia C-341/05, Laval un Partneri Ltd (Laval-tapaus) tuomio 18.12.2007, EUVL C 51, 23.2.2008, s. 9.
[3] Asia C-346/06, Rüffert, tuomio 3.4.2008, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, EUVL C 128, 24.5.2008, s. 9.
[4] Laval- ja Rüffert-asioiden lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 11. joulukuuta 2007 asiassa C-438/05, International Transport Workers' Federation ja Suomen Merimies-Unioni (Viking-tapaus), [2007] ECR I-10779 antama tuomio.
[5] EUVL C 85, 4.4.2008, s. 1, ja EUVL C 89, 10.4.2008, s. 18.
[6] Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

työehtosopimuksia koskevista haasteista EU:ssa
(2008/2085(INI))

Valmistelija: Małgorzata Handzlik

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että oikeus turvautua yhteistoimiin on yhteisön oikeuden yleisissä periaatteissa tunnustettu perusoikeus, ja ottaa huomioon, että Euroopan yhteisön tuomioistuin on vahvistanut tämän oikeuden,

B. toteaa, että sisämarkkinoiden ytimessä olevana elementtinä palvelujen vapaata liikkuvuutta koskeva periaate, kuten myös muut unionin keskeiset tavoitteet, esimerkiksi taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhtenäisyyden vahvistaminen, ovat Euroopan unionin yhdentymisen keskeinen kysymys, ja ottaa huomioon, että tästä syystä näiden vapauksien pitäisi joka tapauksessa olla yhteensopivia työmarkkinaosapuolten työehtosopimusneuvotteluoikeuden kanssa,

1. korostaa, että on ylläpidettävä tasapainoa palvelujen vapaan tarjoamisen sekä asettautumisvapauden välillä, ja samalla on taattava säännellyt puitteet työntekijöiden suojelemiseksi;

2. korostaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen soveltaman oikeuskäytännön mukaisesti sellaisten työolosuhteiden soveltaminen muiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajien lähettämiin työntekijöihin, joita ei ole vaadittu tai sallittu Euroopan parlamentin ja neuvoston 16 päivänä joulukuuta 1996 antamassa direktiivissä 96/71/EY työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä, tai palveluntarjoajien pakottaminen neuvottelemaan sellaisista työolosuhteista ammattiliittojen kanssa, johtaa palvelujen tarjoamisen vapauden epäoikeudenmukaiseen rajoittamiseen; katsoo, että tästä syystä yhteisten toimenpiteiden tavoitteena ei pitäisi olla sellaiset työolosuhteet, jotka eivät kuulu direktiivin 96/71/EY soveltamisalaan ja jotka eivät ole riittävän tarkkoja ja selkeitä;

3. kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan työmarkkinoiden sääntöjen läpinäkyvyys ja samanarvoisuus kaikille on tärkeää, mutta myös siihen, että erilaisten poliittisten perinteiden vuoksi on mahdotonta soveltaa yhtä työmarkkinamallia; toteaa, että silloin kun asia vaikuttaa erityisesti tiettyihin jäsenvaltioihin, tuomioiden yksityiskohtainen vaikutustenarviointi pitäisi toteuttaa kansallisella tasolla neuvotellen työmarkkinaosapuolten kanssa;

4. korostaa, että ei ole tarvetta tarkistaa direktiivin 96/71/EY säännöksiä ennen kuin erimallisten työmarkkinasopimusten haasteita on analysoitu ja selvitetty kansallisella tasolla;

5. korostaa, että direktiiviin 96/71/EY sisältyvän 3 artiklan 7 kohdan nojalla lähetetyt työntekijät voivat hyötyä heidän kotimaansa edullisemmista ehdoista, kun he työskentelevät lähetettyinä työntekijöinä vastaanottavassa maassa;

6. katsoo, että direktiivin 96/71/EY säännösten asianmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano ovat oleellisia takaamaan, että direktiivin tavoitteet saavutetaan, ja että näin helpotetaan palvelujen toimittamista samalla, kun taataan työntekijöiden asianmukainen suojelu, ja lisäksi noudatetaan täysin direktiivillä 96/71/EY määriteltyjä niiden jäsenvaltioiden työehtosopimusjärjestelyjä, joihin työntekijät on lähetetty;

7. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanossa, soveltamisessa ja noudattamisessa esiintyneet puutteet, erityisesti yksinkertaistamalla hallintosääntöjä ja muodollisuuksia ja toteuttamalla parempaa yhteistyötä jäsenvaltioiden hallintoelinten välillä; kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät sovella yhteisön oikeutta tässä merkityksessä;

8. kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ja palveluntarjoajille enemmän opastusta palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä ottaen huomioon direktiivin 96/71/EY perusperiaatteet ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset, jotta vältetään muut kyseisen direktiivin tulkintaa koskevat poikkeukset;

9. kehottaa komissiota antamaan selkeän lausunnon siitä, mikä on jäsenvaltioiden oikeus ylittää työvoimaa koskevien vähimmäisstandardien niin kutsuttu kova ydin silloin, kun korkeampia standardeja sovelletaan yleisesti sillä alueella, missä työ tehdään.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marek Aleksander Czarnecki, Bert Doorn, Monica Frassoni, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Othmar Karas, Piia-Noora Kauppi, Klaus-Heiner Lehne, Katalin Lévai, Antonio Masip Hidalgo, Hans-Peter Mayer, Manuel Medina Ortega, Hartmut Nassauer, Aloyzas Sakalas, Francesco Enrico Speroni, Daniel Strož, Rainer Wieland, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Vicente Miguel Garcés Ramón, Jean-Paul Gauzès, Georgios Papastamkos, Gabriele Stauner, Jacques Toubon, Ieke van den Burg

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Renate Weber

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö