MIETINTÖ kuluttajansuojasta: luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja –tiedotuksen parantaminen

14.10.2008 - (2007/2288(INI))

Sisämarkkina– ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Iliana Malinova Iotova
Lausunnon valmistelija(*):
Jean Paul Gauzès, talous– ja raha–asioiden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2007/2288(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A6-0393/2008
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A6-0393/2008
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

ESITYS EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAKSI

kuluttajansuojasta: luotonantoa koskevan kuluttajavalistuksen ja –tiedotuksen parantaminen

(2007/2288(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon komission tiedonannon 18. joulukuuta 2007 talousvalistuksesta (KOM(2007)0808),

–    ottaa huomioon komission vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista yhtenäismarkkinoilla (KOM(2007)0226),

–    ottaa huomioon toisessa käsittelyssä esittämänsä kannan 16. tammikuuta 2008 neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta[1],

–    ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Rahoituspalvelut (2005–2010) – valkoinen kirja"[2],

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–    ottaa huomioon sisämarkkina– ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous– ja raha–asioiden valiokunnan lausunnon (A6–0393/2008),

A.  ottaa huomioon, että rahoitusmarkkinat ovat nopeasti kehittyviä, erittäin dynaamisia ja alati mutkikkaampia, kun taas toisaalta yhteiskunnallisten ja elämäntapojen muutosten johdosta omaa taloutta on hoidettava huolellisesti ja tarkistettava säännöllisesti taloudenhoidon mukauttamiseksi työ– ja perhe–elämän muutoksiin,

B.   ottaa huomioon, että kuluttajien talouslukutaidon parantamisen olisi oltava sekä jäsenvaltioiden että Euroopan päättäjien ensisijainen tavoite, sillä se on yksittäisten kansalaisten lisäksi hyödyksi myös yhteiskunnalle ja taloudelle muun muassa velkaongelmien vähentymisen, säästöjen lisääntymisen, kilpailun lisääntymisen, vakuutustuotteiden asianmukaisen käytön ja riittävän eläketurvan järjestämisen muodossa,

C.  ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan kuluttajat yliarvioivat usein tietämyksensä rahoituspalveluista ja heille on tiedotettava siitä, etteivät heidän taloudelliset valmiutensa ole niin hyvät kuin he luulevat, sekä tämän seurauksista,

D.  ottaa huomioon, että kohdennetut ja tarvittaessa mahdollisimman yksilölliset korkealaatuiset talousvalistusohjelmat voivat parantaa osaltaan talouslukutaitoa sekä auttaa kuluttajia tekemään perusteltuja valintoja, ja tehostaa siten rahoitusmarkkinoiden toimivuutta,

E.   ottaa huomioon, että rajat ylittävien rahoituspalvelujen merkitys kasvaa jatkuvasti, ja että komission olisi ryhdyttävä toimiin EU:n tasolla talousvalistusta koskevan rajat ylittävän ja tarvittaessa vertailukelpoisen tiedon edistämiseksi,

F.   ottaa huomioon, että heikossa asemassa olevien kuluttajien ja myös sellaisten nuorten kuluttajien, jotka ovat elämänmittaisiin talousnäkymiinsä vaikuttavien päätösten edessä, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota,

G.  ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan niiden henkilöiden talouslukutaito on muita parempi, jotka ovat oppineet oman talouden hoitoa koskevat perustiedot varhaisessa iässä; ottaa huomioon, että talousvalistus liittyy tiiviisti perustaitojen opetukseen (laskeminen ja lukeminen),

1.   suhtautuu myönteisesti komission kuluttajien talousvalistuksen alalla tekemiin aloitteisiin ja etenkin hiljattain perustettuun talousvalistuksen asiantuntijaryhmään sekä komission aikomukseen julkaista verkkotietokanta talousvalistusohjelmista ja –tutkimuksesta EU:ssa; katsoo, että talousvalistusta käsittelevällä asiantuntijaryhmällä olisi oltava selkeät vastuualueet ja valtuudet; ehdottaa, että asiantuntijaryhmää pyydetään pureutumaan erityisesti EU:n talousvalistuksen ja rajat ylittävien rahoituspalvelujen lisäarvoon ja parhaisiin käytäntöihin;

2.   korostaa, että kuluttajien luottoja ja rahoitusta koskevan tiedotuksen ja tietoisuuden parantamisen tavoitteena on lisätä kuluttajien tietämystä taloudellisista ja rahoituksellisista realiteeteista, jotta nämä ymmärtävät taloudellisia sitoumuksia ja välttävät tarpeettomia riskejä, ylivelkaantumista ja taloudellista syrjäytymistä; katsoo, että koulutus– ja tiedotustoimien avulla kuluttajien olisi voitava arvioida itsenäisesti oman harkintansa pohjalta rahoitustuotteita, joita heille tarjotaan tai joiden käyttämistä he suunnittelevat;

3.   toteaa, että subprime–lainojen (korkean riskin asuntoluotot) aiheuttama kriisi on osoitus lainanottajien puutteellisen tiedottamisen vaaroista, mutta myös tämän tiedon ja ymmärryksen puutteen johtamisesta siihen, että kuluttajat eivät ole riittävästi huolissaan maksukyvyttömyys– ja ylivelkaantumisriskeistään;

4.   tähdentää, että kuluttajat, joille on annettu enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja opetusta, auttavat kilpailun, laadun ja innovaation edistämistä pankki– ja rahoituspalvelujen alalla, ja muistuttaa, että koulutetut ja varmat sijoittajat voivat tarjota lisälikviditeettiä pääomamarkkinoille sijoituksiin ja kasvuun;

5.   korostaa, että on tärkeää määritellä yhdessä talouslukutaidon taso jäsenvaltioissa sekä lisäarvo, jonka EU voi tarjota, sekä erityisten yhteiskunnallisten kohderyhmien koulutustarpeet eri perusteiden kuten iän tai tulo– ja koulutustason mukaan;

6.   tunnustaa yksityisten hankkeiden, rahoituspalvelualan ja kuluttajajärjestöjen roolin sekä yhteisössä että jäsenvaltioissa kohderyhmien talousvalistukseen liittyvien erityistarpeiden määrittelyssä, nykyisten koulutusohjelmien heikkouksien ja puutteiden yksilöimisessä sekä taloudellisen tiedon antamisessa kuluttajille mukaan lukien Internet–pohjaisten taloussuunnittelun välineiden, tiedotusvälineiden ja valistuskampanjoiden jne. kautta;

7.   katsoo, että talousvalistusohjelmat ovat tehokkaimpia, jos ne räätälöidään vastaamaan eri kohderyhmien tarpeita ja jos ne ovat tarvittaessa yksilöllisiä; katsoo lisäksi, että kaikkien talousvalistusohjelmien olisi osaltaan parannettava kunkin yksilön taloudellisten mahdollisuuksien tietoista ja realistista hallintaa; olisi pohdittava sellaisten ohjelmien kehittämistä, jotka parantavat aikuisten taloudenhoitovalmiuksia, joko työpaikalla tai hyödyntämällä yksilön elämän virstanpylväitä, kuten lapsen syntymä, avioliitto, avioero tai kuolemantapaus siten, että tukena on kuluttajan etujen mukaisia itsenäisiä välineitä;

8.   kehottaa komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n tasolla oman talouden hallinnan peruskoulutusohjelmia, jotka perustuvat yhteisiin sääntöihin ja periaatteisiin ja jotka voidaan mukauttaa kaikkien jäsenvaltioiden tarpeisiin niissä sovellettaviksi; ehdottaa, että viitearvojen määrittelyssä ja parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämisessä käytetään avointa koordinointimenetelmää;

9.   korostaa, että talousvalistus voi täydentää mutta se ei voi korvata yhtenäisiä kuluttajansuojasäännöksiä rahoituspalvelulainsäädännössä eikä rahoituslaitosten sääntelyä ja tiukkaa valvontaa;

10. tunnustaa yksityisen sektorin ja etenkin rahoituslaitosten tärkeän roolin rahoituspalveluja koskevan tiedon antamisessa kuluttajille; korostaa kuitenkin, että talousvalistusta on tarjottava kuluttajan etujen mukaisesti oikeudenmukaisella, puolueettomalla ja avoimella tavalla, ja se on erotettava selvästi kaupallisesta neuvonnasta tai mainonnasta; tämän tavoitteen saavuttamiseksi kannustaa rahoituslaitoksia kehittämään ohjesääntöjä henkilöstöään varten;

11. tunnustaa, että on löydettävä tarkka tasapaino, jotta kuluttajille voitaisiin antaa tarvittavat tiedot asiantuntevien taloudellisten päätöksen tekemiseksi hukuttamatta näitä tietotulvaan; kannattaa laatua määrän sijasta, kuten esimerkiksi korkealaatuista, helposti saatavaa, konkreettista ja helposti ymmärrettävää tietoa, joka pyrkii lisäämään kuluttajien valmiuksia tehdä perusteltuja ja vastuullisia valintoja;

12. katsoo, että erityisesti rahoitustuotteiden mainonnan sisältämän tiedotuksen on oltava tehokasta, selkeää ja ymmärrettävää ja että rahoituslaitosten on annettava riittävät tiedot ennen sopimusten tekemistä sekä etenkin noudatettava tiukasti rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/39/EY[3] sekä kulutusluottosopimuksista 23. huhtikuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/48/EY[4] säädettyjä sääntöjä; kehottaa komissiota esittämään johdonmukaisella tavalla erityisiä lainsäädäntöehdotuksia kuluttajien tiedotusta ja suojelua kiinnitysluottojen alalla koskevaksi yhdenmukaistetuksi järjestelmäksi (kuten yhdenmukaistettu, yksinkertainen ja vertailukelpoinen Euroopassa standardoitu tiedote, joka sisältää yhteiset ilmoitukset todellisesta vuosikorosta jne.);

13. suosittaa keskittymään talousvalistusohjelmissa tärkeisiin elämänsuunnitteluun liittyviin näkökohtiin kuten säästöjä, velkaa, vakuutuksia ja eläkkeitä koskeviin perustietoihin;

14. pyytää komissiota jatkamaan ponnisteluja sidosryhmien välisen vuoropuhelun edistämiseksi;

15. ehdottaa, että lisätään budjettikohdan 17 02 02 määrärahoja sellaisten toimien rahoittamiseksi EU:n tasolla, joilla pyritään parantamaan kuluttajien talousvalistusta ja talouslukutaitoa; pyytää komissiota osallistumaan tietoisuuden lisäämiseen EU:n tasolla tukemalla kansallisten ja alueellisten konferenssien, seminaarien, media– ja tiedotuskampanjoiden sekä rajatylittävien valistusohjelmien, erityisesti vähittäisrahoituspalvelujen ja kotitalouksien luottojen/velkojen hallinnan aloilla, järjestämistä;

16. kehottaa komissiota kehittämään edelleen ja parantamaan Dolceta–verkkotyökalua ja tarjoamaan tämän palvelun kaikilla virallisilla kielillä; ehdottaa, että komissio liittää Dolceta–sivustolle linkin verkkotietokantaan, jonka se aikoo perustaa olemassa olevista alueellisista ja kansallisista talousvalistusohjelmista; ehdottaa, että Dolceta–sivustoon sisällytetään kansallisen jaottelun mukaisesti linkit julkisiin ja yksityisiin sivustoihin, jotka liittyvät aktiivisesti talousvalistukseen;

17.  pyytää komissiota sisällyttämään kuluttajamarkkinoiden tulostauluun talousvalistuksen saatavuutta ja laatua koskevia indikaattoreita;

18. kehottaa komissiota järjestämään tiedotuskampanjoita kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi oikeuksistaan EU:n lainsäädännön puitteissa rahoituspalvelujen tarjonnan alalla;

19. korostaa, että jäsenvaltioiden on komission tuella toteutettava säännöllisesti tutkimuksia kansalaisten talouslukutaidosta yhteistyössä jäsenvaltioiden eri yhteiskunta– ja väestöryhmien kanssa, jotta voidaan yksilöidä ensisijaiset toiminta–alueet ja siten varmistaa talousvalistusohjelmien asianmukainen, ripeä ja tehokas täytäntöönpano kansalaisten auttamiseksi;

20. kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään yhdistetyn yhteiskunta– ja talousvalistuksen perus– ja keskiasteen koulujen yleiseen opetusohjelmaan, jolla pyritään arkielämässä tarpeellisten taitojen ja tarpeellisen ymmärryksen kehittämiseen, sekä järjestämään systemaattisesti tämän alan koulutusta opettajille;

21. korostaa tarvetta molempien osapuolten eli talousalan neuvonantajien ja kuluttajien jatkuvaan kahdensuuntaiseen koulutusprosessiin, jotta varmistetaan rahoituspalvelualan viimeisimmän kehityksen mukaisten täsmällisten tietojen hankinta;

22. katsoo, että eri koulutusorganisaatioiden välisiä synergiavaikutuksia ei hyödynnetä tarpeeksi; pyytää siksi jäsenvaltioita luomaan talousvalistuksen alan verkoston, johon osallistuvat sekä julkinen että yksityinen sektori, ja kannustamaan kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua;

23.  kannustaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota eläkeläisten ja työuransa loppuvaiheessa olevien henkilöiden, joita saattaa uhata taloudellinen syrjäytyminen, koulutustarpeisiin sekä ammatillisen uransa alussa oleviin nuoriin, joilla on edessään uusien tulojensa asianmukaista käyttöä koskeva haaste;

24.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan talouden ja rahoituspalvelujen alan koulutusohjelmia sosiaalityöntekijöitä varten, sillä he ovat yhteydessä henkilöihin, joita uhkaa köyhyys tai ylivelkaantuminen;

25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

  • [1]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0011.
  • [2]  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.
  • [3]  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
  • [4]  EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.

PERUSTELUT

I          Talousvalistuksen merkitys

Talousvalistus on sekä Yhdysvaltojen että EU:n asialistalla korkealla. Syy tähän on kaksinainen. Kuluttajille tarjottavien tuotteiden ja palvelujen saatavuus ja monimutkaisuus lisääntyvät ensinnäkin jatkuvasti. Toisekseen, kuluttajatiedotus ja –neuvonta eivät pysy monimutkaisten rahoitustuotteiden vauhdissa mukana. Tämä lisää kuluttajien haavoittuvuutta rahoituskysymyksissä.

Kuluttajat tarvitsevat perustaitoja, jotka auttavat heitä tekemään valintoja ja ymmärtämään täysin saamaansa tietoa ja tarjouksia. Rahoitusvälittäjien ja kuluttajien välisen taloustiedon ja –tuntemuksen kuilun kaventaminen vähentäisi ylivelkaantumisen, maksulaiminlyöntien ja konkurssien riskiä. Se lisäisi myös lainanantajien välistä kilpailua ja siten markkinoiden yleistä toimivuutta, sillä paremmin asioista perillä olevat kuluttajat voivat erottaa toisistaan erilaiset rahoitustarjoukset ja valita tarpeitaan parhaiten vastaavan vaihtoehdon.

II        Taloustietämyksen käsite

Tutkijoiden määrittelemään taloustietämyksen käsitteeseen sisältyy kolme perustekijää:

·       Taloudelliset tiedot ja ymmärrys

On saavutettava taloustietämyksen perustaso. Kuluttajien on voitava ymmärtää talouden perustermejä sekä jossain määrin alan teknisiä, lainsäädännöllisiä ja matemaattisia prosesseja. Tiedot saadaan koulutuksen kautta mutta myös passiivisen tiedonhankinnan välityksellä eri lähteistä tai kokemuksesta.

·       Taloudelliset taidot ja valmiudet

Tietyn osaamistason saavuttamisen jälkeen kuluttajien on kehitettävä valmiudet käyttää tietoa hyväkseen. Tämä edellyttää monia erityistaitoja kuten taloudellisen tiedon kerääminen (pankkitositteet, kuitit jne.) ja kirjanpito, kerättyjen tietojen asianmukainen arviointi, eri tuotteiden vertailu ja muut talouden suunnittelua helpottavat taidot (säästäminen, rahankäyttö, budjetointi, sijoittaminen).

·       Taloudellinen vastuullisuus

Osaaminen ja taidot eivät ole riittäviä sen takaamiseksi, että kuluttajat hoitavat talouttaan asianmukaisesti. Kuluttajien on oltava valmiita ja halukkaita käyttämään omaamiaan tietoja ja taitoja. Tämä on pitkälti asennekysymys. Taloustietämys tarkoittaa muutakin kuin pelkästään oikean toimintamallin tuntemista. Samat tiedot omaavat henkilöt voivat valita erilaisen toimintamallin, sillä heidän asenteensa rahankäyttöä ja sijoittamista kohtaan ovat erilaiset. Tarvittavat tiedot ja taidot omaavat kuluttajatkin voivat kuitenkin tehdä päätöksiä, jotka eivät ole makrotaloudelliselta kannalta vastuullisia.

III  Puutteellisen taloustietämyksen aiheuttamat ongelmat

Vähäiset taloudelliset tiedot omaavien kuluttajien on vaikea valita tarpeitaan parhaiten vastaavat tuotteet ja palvelut. Saatujen neuvojen arvioiminen on hankalaa, ja kuluttajia voidaan johtaa harhaan tai he voivat joutua epärehellisten kauppamenettelyjen uhreiksi.

Rahoitustuotteiden suhteen vallitsee yleinen väärinymmärrys, etenkin niiden ollessa monimutkaisia. Tällä ongelmalla on kahdenlaisia seurauksia: osa kuluttajista jää kokonaan talouskysymysten ulkopuolelle (taloudellinen syrjäytyminen), kun taas toiset osallistuvat alan toimintaan, mutta he eivät välttämättä valitse oikeita tuotteita taikka etsi riittävän laajalti tarpeitaan parhaiten vastaavaa tuotetta, sillä tuotteiden vertailu on asiakkaista vaikeaa. Eri tutkimukset osoittavat, että asiakkaat valitsevat usein yksinkertaisesti halvimmat tuotteet tai suurten yritysten tarjoamat tuotteet, koska niitä pidetään muita luotettavimpina. Toinen ongelma on, että asiakkaat eivät seuraa tuotteiden kehitystä ostamisen jälkeen vaihtaakseen parempaan tarjoukseen. Rahoituspalveluviranomaisen (FSA) tekemän tutkimuksen mukaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa asiakkaat eivät juuri etsi rahoitustuotteita eri lähteistä, toisin kuin ostaessaan esimerkiksi vaatteita tai matkapuhelimen.

Ongelmallista on myös se, että asiakkaat eivät tiedä, kenen puoleen kääntyä. Tutkimukset osoittavat, että neuvoa kysytään ensimmäiseksi perheeltä ja ystäviltä. Syy tähän on, että ihmiset uskovat perheenjäsenten antavan heille luotettavia neuvoja. Neuvojen kysyminen pankilta voi toisaalta johtaa paineisiin rahoitustuotteiden ostamiseksi. Kuluttajille olisi annettava puolueetonta neuvontaa heidän etujensa turvaamiseksi. Vain harvoilla kuluttajilla on kuitenkin varaa käyttää henkilökohtaisen rahoitusneuvojan palveluja.

Puutteellinen talouslukutaito ja taloustietämys johtavat myös ennakkosuunnittelun puuttumiseen. Ihmisten on ymmärrettävä, että eläkkeelle siirtymistä on alettava valmistella varhaisina työvuosina.

Lopuksi, asiakkaisiin kohdistuu tänä päivänä jatkuvasti paineita ja heitä houkutellaan mainonnan välityksellä lainaamaan rahaa. Kuluttajien puutteellinen ymmärrys luotonoton ja etenkin takaisinmaksukyvyttömyyden seurauksista voi vaikuttaa negatiivisesti sekä heidän hyvinvointiinsa että yhteiskuntaan yleensäkin.

VI       Tietoisuuden lisääminen

Vaikka tutkimukset osoittavat eurooppalaisten kuluttajien taloustietämyksen olevan yleensä puutteellista, tätä tosiseikkaa ei aina ymmärretä tai tunnusteta. On parannettava kuluttajien tietoisuutta heidän taloudellisesta tuntemuksestaan ja saatava heidät ymmärtämään, että talousvalistus ja puolueeton asiantuntijaneuvonta ovat tarpeen.

Kuluttajien olisi myös oltava tietoisia toimiensa ja allekirjoittamiensa sopimusten seurauksista, ja tunnettava esimerkiksi lainanlyhennysten maksamatta jättämisen tai ennenaikaisen takaisinmaksun seuraukset. Ollessaan tietoisia näistä kysymyksistä kuluttajat voivat tehdä perusteltuja ja vastuullisia päätöksiä.

On tarpeen järjestää tiedotuskampanja yleisön kiinnostuksen lisäämiseksi taloustietämystä kohtaan. Myös kuluttajien kykyä arvioida omaa taloustietämystään olisi kehitettävä.

Kuluttajien asenteisiin talousvalistusta kohtaan on vaikutettava. Vaikka laadukkaita talousvalistusohjelmia ja asiantuntijaneuvontaa on tarjolla, kuluttajat voivat päättää sen olevan heille tarpeetonta.

V.       Talousvalistus ja taloustiedotus: eriytetty lähestymistapa

Kuluttajan taloustietämys kehittyy yksilön elämänkaaren aikana. Taloustietämyksen taso riippuu kunkin kuluttajan sen hetkisestä elämänvaiheesta, koulutus– ja tulotasosta jne. Taloudellinen tuntemus ja ymmärrys, taidot ja valmiudet sekä vastuullisuus ovat hyödyttömiä, mikäli kuluttajat eivät osaa hyödyntää niitä käytännössä. Etenkin iäkkäille kuluttajille annettavan talousvalistuksen olisi siksi oltava käytännönläheistä eikä puhtaasti teoreettista. Talousvalistusohjelmissa on huomioitava kuluttajien tarpeet, jotka riippuvat näiden iästä, tulotasosta, siviilisäädystä, koulutuksesta, asenteista, henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, ammattialasta jne.

Näiden seikkojen pohjalta voidaan määritellä talousvalistusohjelmien perusperiaatteet. Talousvalistusohjelmien on:

–         oltava kohdennettuja;

–         otettava huomioon monenlaisten eri kuluttajien erilaiset tarpeet ja intressit ja oltava tarjolla näiden omalla kielellä; kuluttajille annettavan tiedon on oltava konkreettista ja ymmärrettävää;

–         sovelluttava monille eri kuluttajille kuten lapsille, nuorille, aikuisille, eläkeikää lähestyville ja eläkeläisille; talousvalistus olisi sisällytettävä viralliseen koulutusjärjestelmään, jonka jälkeen olisi kehitettävä erityisiä tietyille sosiaalis–taloudellisille ryhmille suunnattuja talousvalistusohjelmia,

–         katettava myös kuluttajien mahdollisuudet tehdä valituksia ja hakea muutosta.

Toinen tärkeä seikka on, että vaikka kuluttajille tiedottaminen on tarpeellista, se ei kuitenkaan ole riittävää tehokasta päätöksentekoa varten. Kuluttajien saatavilla olevan tiedon lisääminen ei johda automaattisesti näiden hallitseman tiedon kasvuun. Kuluttajat tarvitsevat tietoa, mutta heidän on myös voitava ymmärtää ja vertailla saatuja tietoja. Usein kuluttajat hukkuvat tietotulvaan ja tiedon suodattaminen on heille vaikeaa. Tämä voi laskea kuluttajien ymmärryksen tasoa sekä rajoittaa heidän päätöksentekokykyään. Tietoa ei tule sekoittaa valistukseen ja neuvontaan.

Vähätuloisempien kuluttajien tiedonsaanti on yleensä heikompaa, koska he eivät käytä rahoitustuotteita säännöllisesti. Toisin kuin monet muut kuluttajat, vähätuloiset eivät käytä puolueettomien rahoitusneuvojien palveluja. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä puolueettoman ja laadukkaan neuvonnan tarjoamiseen vähätuloisille kuluttajille.

VI       Talousvalistusohjelmien laatiminen ja soveltaminen

Kaikkien toimijoiden eli valtion, kansalais– ja kuluttajajärjestöjen sekä rahoituslaitosten olisi osallistuttava talousvalistukseen. Vastuualueet on määriteltävä selkeästi. Rahoituslaitoksilla on tarvittava asiantuntemus konkreettisten ja käytännöllisten valistusohjelmien laatimiseksi, mutta ne yksin eivät voi vastata talousvalistuksen ja –neuvonnan tarjoamisesta. Muita luotettavia talousvalistuksen tarjoajia ovat puolueettomat tahot kuten kuluttajajärjestöt ja valtio. Paras ratkaisu on, että talousvalistuksesta vastaavat rahoituslaitokset ja kuluttajajärjestöt yhdessä, jolloin kuluttajien oikeuksia ja intressejä suojellaan eikä kuluttajiin kohdistu paineita rahoitustuotteiden ostamiseksi.

VII   Talousvalistus EU:n tasolla

Talousvalistusta tarjoavat eri laitokset ja organisaatiot, kuten rahoitusvalvontaviranomaiset, rahoituslaitokset, aikuisoppilaitokset, kuluttajajärjestöt jne. Yhdessätoista jäsenvaltiossa talousvalistuksesta vastaavat etupäässä kansalliset viranomaiset. Ensisijaisesti opetetaan rahankäytön perusteita ja pankkitilin käyttöä. Talousvalistusohjelmissa käsitellään myös laina– ja luotonhallintaa sekä sijoittamista, säästämistä, vakuutuksia ja riskinhallintaa. Komissio on ryhtynyt seuraaviin toimiin talousvalistuksen alalla:

·       Komissio on perustanut Internetsivuston nimeltä Dolceta, joka tarjoaa kuluttajavalistusta aikuisille. Sivusto on käännetty kaikille EU:n virallisille kielille (romaniaa ja bulgariaa lukuun ottamatta) ja mukautettu kansallisten markkinoiden tarpeisiin.

·       Komissio on päättänyt laajentaa Dolcetasivustoa kattamaan perus ja keskiasteen koulutuksen. Uusi hanke on suunnattu nuorille ja opettajille. Tavoitteena on auttaa opettajia sisällyttämään talouskysymykset oppiaiheisiin ja arvioimaan oppilaiden osaamista tällä alalla.

·       "Eurooppakalenteri" on keskiasteen opiskelijoille jaettava tiedote heidän oikeuksistaan kuluttajina. Se sisältää rahaa ja velkaa käsittelevän osion, jossa selitetään rahoituslaitosten ja –tuotteiden toimintaa ja varoitetaan liiallisen lainanoton vaaroista.

·       Maaliskuussa 2007 komissio järjesti taloustietämyksen lisäämistä käsittelevän konferenssin korostaakseen korkeatasoisen talousvalistuksen tarjonnan merkitystä ja tarjotakseen foorumin parhaiden käytäntöjen vaihtamiselle.

·       Vihreässä kirjassa vähittäisrahoituspalveluista esitettiin, että enemmän voitaisiin tehdä talousvalistuksen edistämiseksi.

·       Komission tiedonanto talousvalistuksesta (KOM(2007)0226).

VIII Toimenpiteet

–       Jäsenvaltioiden olisi oltava keskeisessä asemassa talousvalistuksessa. Unionin tasolla olisi kuitenkin laadittava talousvalistuksen perusohjelma. Ohjelmassa on määriteltävä kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat yhteiset säännöt ja periaatteet.

–       Paras keino kansalaisten taloustietämyksen lisäämiseksi on talouskysymyksiä käsittelevän oppiaineen sisällyttäminen koulujen opetusohjelmaan. Parhaiden tulosten saavuttamiseksi talousvalistus olisi aloitettava jo koulussa ja sen olisi oltava pakollista. Komission olisi kehotettava jäsenvaltioita sisällyttämään talousvalistus koulujen kansalliseen opetusohjelmaan.

–       Erityinen lähestymistapa on tarpeen eri väestöryhmien kuten peruskoululaisten ja keskiasteen opiskelijoiden, yliopisto–opiskelijoiden, aikuisten, vähätuloisten ja eläkeläisten talouslukutaidon parantamiseksi.

–       Jäsenvaltioiden olisi perustettava talousvalistuksen alan verkosto, johon osallistuisi valtiollisia ja valtiosta riippumattomia toimijoita sekä erityiskoulutuksen saaneita ohjaajia.

–       Komission olisi kannustettava jäsenvaltioita kehittämään erityistä talousvalistusta työuransa loppuvaiheessa tai jo eläkkeellä olevia kuluttajia varten. Tämä on tärkeää, koska nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien puitteissa riskin kantavat kansalaiset eikä valtio.

–       Komission olisi luotava erityinen budjettikohta talousvalistusohjelmien järjestämiseksi EU:n tasolla. On varattava varoja kampanjointiin tiedotusvälineissä, jotta voitaisiin lisätä kuluttajien tietoisuutta puutteellisen talouslukutaidon aiheuttamista ongelmista.

talous ja rahaasioiden valiokunnaN LAUSUNTO (*)  (17.9.2008)

sisämarkkina– ja kuluttajansuojavaliokunnalle

kuluttajansuojasta: kuluttajien luottoja ja rahoitusta koskevan tiedotuksen ja tietoisuuden parantaminen
(2007/2288(INI))

Valmistelija(*): Jean–Paul Gauzès

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Talous– ja raha–asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina– ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että kuluttajien luottoja ja rahoitusta koskevan tiedotuksen ja tietoisuuden parantamisen tavoitteena on lisätä kuluttajien tietämystä taloudellisista ja rahoituksellisista realiteeteista, jotta nämä ymmärtävät taloudellisia sitoumuksia ja välttävät tarpeettomia riskejä, ylivelkaantumista ja taloudellista syrjäytymistä; katsoo, että koulutus– ja tiedotustoimien avulla kuluttajien olisi voitava arvioida itsenäisesti oman harkintansa pohjalta rahoitustuotteita, joita heille tarjotaan tai joiden käyttämistä he suunnittelevat; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ja paikallisviranomaisia ottamaan käyttöön ja koordinoimaan rahoituslaitosten, muiden sidosryhmien, tiedotusvälineiden, koulutuksen ja arvioinnin ammattilaisten ja kuluttajajärjestöjen kanssa toimia ja aloitteita, joilla lisätään kansalaisten rahoitusalan tuntemusta; kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisen ohjelman rahoitusalaan perehdyttämistä varten;

2.  toteaa, että subprime–lainojen (korkean riskin asuntoluotot) aiheuttama kriisi on osoitus lainanottajien puutteellisen tiedottamisen vaaroista, mutta myös tämän tiedon ja ymmärryksen puutteen johtamisesta siihen, että kuluttajat eivät ole riittävästi huolissaan maksukyvyttömyys– ja ylivelkaantumisriskeistään;

3.  katsoo, että erityisesti rahoitustuotteiden mainonnan sisältämän tiedotuksen on oltava tehokasta, selkeää ja ymmärrettävää ja että rahoituslaitosten on annettava riittävät tiedot ennen sopimusten tekemistä sekä etenkin noudatettava tiukasti rahoitusvälineiden markkinoista 21. huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/39/EY[1] sekä kulutusluottosopimuksista 23. huhtikuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/48/EY[2] säädettyjä sääntöjä; kehottaa komissiota esittämään johdonmukaisella tavalla erityisiä lainsäädäntöehdotuksia kuluttajien tiedotusta ja suojelua kiinnitysluottojen alalla koskevaksi yhdenmukaistetuksi järjestelmäksi (kuten yhdenmukaistettu, yksinkertainen ja vertailukelpoinen Euroopassa standardoitu tiedote, joka sisältää yhteiset ilmoitukset todellisesta vuosikorosta jne.);

4.  ehdottaa, että talous– ja rahoitustietouden alkeet sisällytetään opetukseen koulutuksen eri tasoihin mukautettuina ja että opetuksessa painotetaan erityisesti kotitalouksien raha–asioiden hyvää hoitoa ja yleisimpien rahoitustuotteiden hyvää käyttöä; muistuttaa, että talousvalistusta voidaan tiedotusvälineiden ja käytettävissä olevien tietotekniikoiden avulla levittää laajalti kuluttajille ja kansalaisille;

5.  katsoo, että sosiaalityöntekijöille, jotka ovat yhteydessä ylivelkaantumisen ja taloudellisen syrjäytymisen uhkaamien perheiden kanssa, tulee antaa rahoitusalan ja luottoihin liittyvää koulutusta, jotta he pystyvät antamaan hyödyllistä neuvontaa ja varoittamaan riskeistä; kehottaa kehittämään erityisesti nuorille suunnattuja ohjelmia, joissa pyritään opastamaan heitä tulevina kuluttajina pankkituotteiden suhteen, Euroopan unioniin saapuville henkilöille suunnattuja ohjelmia, jotta lisätään heidän tietämystään eurooppalaisista rahoituskäytänteistä, ja eläkeläisille suunnattuja ohjelmia, jotta nämä voivat etsiä parempia, halvempia ja sopivampia tuotteita ja palveluja;

6.  katsoo, että hallitusten tulee tehostaa ja kannustaa erilaisten järjestöjen toimia, joiden tavoitteena on kuluttajien luottoja ja rahoitusta koskevan tiedotuksen ja tietoisuuden parantaminen;

7.  tähdentää, että kuluttajat, joille on annettu enemmän vaikutusmahdollisuuksia ja opetusta, auttavat kilpailun, laadun ja innovaation edistämistä pankki– ja rahoituspalvelujen alalla, ja muistuttaa, että koulutetut ja varmat sijoittajat voivat tarjota lisälikviditeettiä pääomamarkkinoille sijoituksiin ja kasvuun; korostaa, että kuluttajien neuvonta ja kuluttajansuoja eivät voi koskaan korvata tehokasta valvontaa mutta ne lisäävät sen tehoa, kun niitä on oikeassa suhteessa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.9.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Mariela Velichkova Baeva, Paolo Bartolozzi, Zsolt László Becsey, Pervenche Berès, Sebastian Valentin Bodu, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Manuel António dos Santos, Christian Ehler, Elisa Ferreira, José Manuel García–Margallo y Marfil, Jean–Paul Gauzès, Robert Goebbels, Donata Gottardi, Gunnar Hökmark, Karsten Friedrich Hoppenstedt, Othmar Karas, Christoph Konrad, Guntars Krasts, Kurt Joachim Lauk, Andrea Losco, Astrid Lulling, Gay Mitchell, Sirpa Pietikäinen, John Purvis, Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Heide Rühle, Eoin Ryan, Antolín Sánchez Presedo, Salvador Domingo Sanz Palacio, Olle Schmidt, Peter Skinner, Margarita Starkevičiūtė, Ieke van den Burg

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Harald Ettl, Piia–Noora Kauppi, Vladimír Maňka, Bilyana Ilieva Raeva, Margaritis Schinas

  • [1]  EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.
  • [2]  EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

7.10.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Cristian Silviu Buşoi, Charlotte Cederschiöld, Gabriela Creţu, Mia De Vits, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Hélène Goudin, Małgorzata Handzlik, Christopher Heaton–Harris, Anna Hedh, Iliana Malinova Iotova, Pierre Jonckheer, Kurt Lechner, Toine Manders, Catiuscia Marini, Arlene McCarthy, Nickolay Mladenov, Catherine Neris, Zita Pleštinská, Karin Riis–Jørgensen, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Leopold Józef Rutowicz, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Marianne Thyssen, Jacques Toubon, Barbara Weiler, Marian Zlotea

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Emmanouil Angelakas, Wolfgang Bulfon, Colm Burke, Giovanna Corda, Othmar Karas, José Ribeiro e Castro, Olle Schmidt