MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä

15.10.2008 - (KOM(2008)0124 – C6‑0128/2008 – 2008/0050(COD)) - ***I

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä

(KOM(2008)0124 – C6‑0128/2008 – 2008/0050(COD))

(Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0124),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan, 37 artiklan sekä 152 artiklan 4 kohdan b alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6‑0128/2008),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 51 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A6‑0407/2008),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä tähän ehdotukseen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Tarkistus  1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(17) BSE- ja dioksiinikriisien jälkeen vuonna 2002 otettiin käyttöön velvollisuus ilmoittaa kaikkien rehuseoksiin lisättyjen rehuaineiden painoprosentti. Samaan aikaan elintarvike- ja rehuturvallisuus on parantunut merkittävästi asetusten (EY) N:o 178/2002 ja (EY) N:o 183/2005 sekä niitä koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden ansiosta. Näitä toimenpiteitä ovat keskittyminen rehu- ja elintarvikealan toimijoiden vastuuseen, parannettu jäljitettävyysjärjestelmä, HACCP-periaatteen soveltaminen rehuyrityksissä sekä hyvän hygieniakäytännön ohjeisto rehuyrityksiä varten. Tästä myönteisestä kehityksestä on saatu näyttöä elintarvikkeita ja rehuja koskevaan nopeaan tietojenvaihtojärjestelmään tehdyistä ilmoituksista, ja sen perusteella olisi poistettava velvollisuus ilmoittaa kaikkien rehuseoksiin sekoitettujen rehuaineiden painoprosentti. Tarkat prosenttiluvut voitaisiin ilmoittaa vapaaehtoisesti.	(17) BSE- ja dioksiinikriisien jälkeen vuonna 2002 otettiin Euroopan parlamentin aloitteesta käyttöön velvollisuus ilmoittaa kaikkien rehuseoksiin lisättyjen rehuaineiden painoprosentti. Samaan aikaan elintarvike- ja rehuturvallisuus on parantunut merkittävästi asetusten (EY) N:o 178/2002 ja (EY) N:o 183/2005 sekä niitä koskevien täytäntöönpanotoimenpiteiden ansiosta. Näitä toimenpiteitä ovat keskittyminen rehu- ja elintarvikealan toimijoiden vastuuseen, parannettu jäljitettävyysjärjestelmä, HACCP-periaatteen soveltaminen rehuyrityksissä sekä hyvän hygieniakäytännön ohjeisto rehuyrityksiä varten. Tästä myönteisestä kehityksestä on saatu näyttöä elintarvikkeita ja rehuja koskevaan nopeaan tietojenvaihtojärjestelmään tehdyistä ilmoituksista, ja sen perusteella olisi poistettava velvollisuus ilmoittaa kaikkien rehuseoksiin sekoitettujen rehuaineiden painoprosentti. Tarkat prosenttiluvut voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti, mutta niiden on oltava viranomaisten tiedossa ja pyydettäessä myös asiasta kiinnostuneiden kuluttajien saatavilla.
Perustelu
Rehuaineiden avoin ilmoittaminen on taattava siten, että tietojen saatavuus varmistetaan, vaikka niiden ilmoittaminen etiketissä on vapaaehtoista.
Tarkistus  2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(19) Tietyillä aloilla, joilla tuottajalla ei ole velvollisuutta merkitä tietoja, asiakkaalla olisi oltava mahdollisuus pyytää lisätietoja. Rehuseokseen sisältyvien rehuaineiden ilmoittaminen alenevassa painojärjestyksessä antaa joka tapauksessa hyödyllistä tietoa koostumuksesta. Kun otetaan huomioon yhteisön lainsäädännön viimeaikainen kehitys, joka takaa paremman turvallisuuden erityisesti HACCP-periaatteen, jäljitettävyyden, tiukkojen hygieniasääntöjen ja hyvää hygieniakäytäntöä koskevan yhteisön ohjeiston kehittämisen myötä, valmistajalle olisi annettava mahdollisuus kieltäytyä mainitusta pyynnöstä, jos tämä katsoo pyydettyjen tietojen antamisen loukkaavan teollis- ja tekijänoikeuksiaan. Tämä ei heikentäisi elintarvike- ja rehuturvallisuutta, sillä toimivaltaisilla viranomaisilla on aina oikeus saada tietoonsa kaikkien rehuaineiden täsmälliset painoprosentit.	(19) Tietyillä aloilla, joilla tuottajalla ei ole velvollisuutta merkitä tietoja, asiakkaalla olisi oltava mahdollisuus pyytää lisätietoja. On suojeltava valmistajien teollis- ja tekijänoikeuksia; siten olisi sallittava +/- 15 prosentin marginaali ilmoitetusta arvosta. Rehuseokseen sisältyvien rehuaineiden ilmoittaminen alenevassa painojärjestyksessä antaa joka tapauksessa hyödyllistä tietoa koostumuksesta.
Perustelu
Rehuseosten määrälliseen koostumukseen sovellettava +/- 15 prosentin toleranssi vastaa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamaa rehuseosten merkintöjä koskevaa tuomiota, ja sillä otetaan riittävästi huomioon valmistajien edut. Asetusehdotuksessa kaavailtu tietojen antamisesta kieltäytymistä kaupalliseen arkaluonteisuuteen tai teollis- ja tekijänoikeuksiin vedoten koskeva oikeus tekisi kuitenkin tästä säännöksestä tarkoituksettoman.
Tarkistus  3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	(19 a) Kun ihmisravinnoksi soveltuvien eläinten teurasjätteistä peräisin olevaa, asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisesti luokkaan 3 kuuluvaa lihaluujauhoa voidaan käyttää tiettyjen, asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 ja asetuksessa (EY) N:o 999/2001 vahvistettujen edellytysten mukaisesti muille kuin märehtijöille tarkoitettuna rehuaineena, on varmistettava, että rehuseoksissa käytettävä lihaluujauho merkitään yksiselitteisesti.
Perustelu
Komissio on ilmoittanut asetuksen (EY) N:o 999/2001 muuttamisesta, joka saattaisi johtaa siihen, että luokkaan 3 kuuluvaa lihaluujauhoa voitaisiin käyttää tietyissä muille kuin märehtijöille tarkoitetuissa rehuissa. Tällaisissa tapauksissa on varmistettava, että rehuseoksissa oleva lihaluujauho merkitään selvästi – sen ohella, että käytetyt rehuaineet luetteloidaan 17 artiklan mukaisesti.
Tarkistus  4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 20 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(20) Haitallisista aineista eläinten rehuissa 7 päivänä toukokuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/32/EY ei anneta sääntöjä liian suuria määriä haitallista ainetta sisältävien rehujen merkitsemisestä. Näin ollen asiasta olisi annettava riittävät säännökset.	(20) Haitallisista aineista eläinten rehuissa 7 päivänä toukokuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/32/EY ei anneta sääntöjä liian suuria määriä haitallista ainetta sisältävien rehujen merkitsemisestä. Näin ollen asiasta olisi annettava riittävät säännökset, joilla varmistetaan direktiivin 2002/32/EY 5 artiklan mukaisen laimentamiskiellon noudattaminen ja estetään detoksikaatioon tai loppukäsittelyyn lähetettyjen erien päätyminen markkinoille.
Perustelu
Pilaantunut rehu ei saa päätyä ravintoketjuun.
Tarkistus  5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 25 kappale
Komission teksti	Tarkistus
(25) Nykyisillä pakkausmerkinnöillä tuetaan kilpailuun perustuvaa markkinaympäristöä, jossa aktiiviset, tehokkaat ja innovatiiviset toimijat voivat käyttää merkintöjä hyvin hyödykseen tuotteidensa myynnissä. Sekä karjan rehun kauppaan liittyvissä yritysten välisissä suhteissa että lemmikkieläinten ruuan valmistajien ja ostajien välisissä suhteissa voitaisiin saavuttaa nykyisille pakkausmerkinnöille asetetut tavoitteet antamalla kyseisiä kahta alaa koskevat hyvän merkitsemisen ohjeet. Ohjeissa voitaisiin selventää vapaaehtoisia merkintöjä koskevia säännöksiä.	(25) Nykyisillä pakkausmerkinnöillä tuetaan kilpailuun perustuvaa markkinaympäristöä, jossa aktiiviset, tehokkaat ja innovatiiviset toimijat voivat käyttää merkintöjä hyvin hyödykseen tuotteidensa myynnissä. Sekä karjan rehun kauppaan liittyvissä yritysten välisissä suhteissa että lemmikkieläinten ruuan valmistajien ja ostajien välisissä suhteissa voitaisiin saavuttaa nykyisille pakkausmerkinnöille asetetut tavoitteet antamalla kyseisiä kahta alaa koskevat hyvän merkitsemisen ohjeet. Ohjeet ovat tarkoituksenmukainen väline, joka auttaa yrityksiä noudattamaan rehujen merkintöjä koskevia säännöksiä.
Perustelu
Olisi korostettava, että suuntaviivat ja ohjeet edistävät säännösten täytäntöönpanoa. Niiden avulla voidaan helpottaa lainsäädännössä suodun liikkumavaran tulkintaa, mutta ne eivät ole joustamiseen tähtäävä väline.
Tarkistus  6 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
a) direktiivi 90/167/ETY;	a) direktiivi 90/167/ETY; lääkkeitä sisältävien rehujen valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevista vaatimuksista yhteisössä;
Perustelu
Selvennys.
Tarkistus  7 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
b) direktiivi 2002/32/EY;	b) direktiivi 2002/32/EY; haitallisista aineista eläinten rehuissa;
Perustelu
Selvennys.
Tarkistus  8 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 2 kohta – f a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	f a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1831/2003 annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista;
Perustelu
Tätä asetusta olisi sovellettava rajoittamatta eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista annetun asetuksen N:o 1831/2003 soveltamista. Tällä asetuksella luotavat edellytykset eivät etenkään saa haitata kyseisellä asetuksella luotuja, lisäaineiden markkinoille saattamista koskevia erityisedellytyksiä tai aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta.
Tarkistus  9 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 2 kohta – f b alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	f b) neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä1.
	1 EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.
Perustelu
Tässä asetuksessa olevat rehujen markkinoille saattamista koskevat säännökset eivät saa olla ristiriidassa muiden, lisäaineiden markkinoille saattamista koskevien säädösten kanssa eivätkä ne saa aiheuttaa epävarmuutta niissä olevien säännösten suhteen.
Tarkistus  10 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Tätä asetusta ei sovelleta veteen riippumatta siitä, onko kyseessä eläinten juoma vesi vai rehuun tarkoituksellisesti lisätty vesi.	3. Tätä asetusta ei sovelleta veteen riippumatta siitä, onko kyseessä eläinten juoma vesi vai rehuun tarkoituksellisesti lisätty vesi. Sitä sovelletaan kuitenkin rehuihin, jotka on tarkoitettu annettaviksi veden kera.
Perustelu
Vaikka asetusta ei sovelleta veteen, useat rehut annetaan eläimille veden kera. Kyseessä on kiistatta rehujen käyttö, joka olisi ehdottomasti sisällytettävä käsiteltävänä olevan asetuksen soveltamisalaan.
Tarkistus  11 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – -a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	-a) 'eläinten ruokkiminen suun kautta': rehujen toimittaminen suitse eläimen mahaan ja suolistoon sen ravintotarpeiden tyydyttämiseksi ja/tai terveen eläimen tuottavuuden säilyttämiseksi;
Perustelu
Nykyaikainen eläintenkasvatus ei rajoitu siihen, että eläimille annettaisiin vain perinteisiä rehuja, vaan siihen kuuluu myös erilaisten ravinteiden passiivinen ja aktiivinen käyttö eläimen optimaalisen fyysisen tilan ja terveydentilan edistämiseksi. Eläinten ruokkiminen suun kautta kattaa nämä eri menetelmät, joten se kuuluu asetuksen soveltamisalaan.
Tarkistus  12 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – f alakohta
Komission teksti	Tarkistus
f) ’rehuseos’: rehuaineiden seos, joka on tarkoitettu eläinten ruokintaan täysrehuna tai täydennysrehuna ja riippumatta siitä, sisältääkö se lisäaineita;	f) ’rehuseos’: vähintään kahdesta rehuaineesta koostuva seos, joka on tarkoitettu eläinten ruokintaan täysrehuna tai täydennysrehuna ja riippumatta siitä, sisältääkö se lisäaineita;
Tarkistus  13 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – g alakohta
Komission teksti	Tarkistus
g) ’täysrehu’: rehuseos, joka koostumuksensa puolesta on riittävä päiväannokseksi;	g) ’täysrehu’: rehuseos, joka koostumuksensa puolesta on riittävä päiväannokseksi, sellaisena kuin se on määritettynä eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen1 2 artiklan 2 kohdan f alakohdassa;
	1 EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.
Perustelu
Määritelmää olisi muutettava, jotta varmistetaan, että kaikki rehun ravintoarvoon liittyvät ainesosat mainitaan. Tämä voidaan tehdä viittaamalla "päiväannoksen" olemassa olevaan määritelmään, joka on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 2 artiklan 2 kohdan f alakohdassa, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista: "päiväannoksella" tarkoitetaan kosteuspitoisuudeltaan 12 prosenttia olevan rehun kokonaismäärää, jonka kunkin eläinlajin tietyn ikäinen ja tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu yksilö tarvitsee keskimäärin tyydyttääkseen koko päivittäisen ravinnontarpeensa.
Tarkistus  14 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – h alakohta
Komission teksti	Tarkistus
h) ’täydennysrehu’: rehuseos, joka sisältää vähintään yhtä sellaista rehuainetta, jossa on korkeita pitoisuuksia tiettyjä ravintoaineita, mutta joka koostumuksensa puolesta on riittävä päiväannokseksi vain, jos sitä käytetään yhdessä muiden rehujen kanssa;	h) ’täydennysrehu’: rehuseos, jossa on korkeita pitoisuuksia tiettyjä ravintoaineita, mutta joka koostumuksensa puolesta on riittävä päiväannokseksi vain, jos sitä käytetään yhdessä muiden rehujen kanssa;
Perustelu
Koska "rehuseos" on määritelty "rehuaineiden seokseksi", ei rehuseokseksi määriteltävässä täydennysrehussa voi olla ainoastaan yhtä rehuainetta.
Tarkistus  15 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – h a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	h a) 'lisärehu': rehu, jossa on seoksena lisäaineita mistä tahansa luokasta lukuun ottamatta asetuksen (EY) N:o 183/2005 liitteessä IV olevaan 3 lukuun kuuluvia lisäaineita; siihen voi olla lisäksi sekoitettuna rehuaineita, mutta koostumuksensa puolesta se ei riitä päiväannokseksi; lisärehun tarkoituksena on eläimen tilapäisen, lisääntyneen tai erityisen ravintotarpeen tyydyttäminen; lisärehu annetaan päiväannoksen kera, siitä erillään taikka veden kera;
Tarkistus  16 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – k alakohta
Komission teksti	Tarkistus
k) ’kantaja-aine’: aine, jota käytetään rehun lisäaineen liuottamiseen, laimentamiseen, sekoittamiseen tai muuhun fysikaaliseen muuttamiseen sen käsittelyn, annostelun tai käytön helpottamiseksi muuttamatta sen teknologista vaikutusta ja jolla ei itsessään ole teknologista vaikutusta;	k) ’kantaja-aine’: aine, jota käytetään rehun lisäaineen liuottamiseen, laimentamiseen, sekoittamiseen tai muuhun fysikaaliseen muuttamiseen sen käsittelyn, annostelun tai käytön helpottamiseksi;
Perustelu
Tarkistus yksinkertaistaa tekstiä ja sen avulla vältetään tulkintavirheet.
Tarkistus  17 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – o alakohta
Komission teksti	Tarkistus
o) ’erä’: yksittäisessä laitoksessa samoja tuotanto-olosuhteita käyttäen tuotettu tuotannon määrä tai useita tällaisia määriä, jos ne on tuotettu yhtäjaksoisesti ja yhteisvarastoitu. Erä koostuu tunnistettavissa olevasta rehumäärästä ja määritetään siten, että sillä on yhteisiä ominaisuuksia kuten alkuperä, lajike, pakkaustapa, pakkaaja, lähettäjä tai pakkausmerkinnät;	o) ’erä’: tunnistettavissa oleva rehumäärä, jolla on yhteisiä ominaisuuksia kuten alkuperä, lajike, pakkaustapa, pakkaaja, lähettäjä tai pakkausmerkinnät;
Tarkistus  18 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – p alakohta
Komission teksti	Tarkistus
p) ’pakkausmerkinnät’: rehuun liittyvät ja siihen viittaavat tai sen mukana olevat maininnat, tiedot, tavaramerkit, tuotenimet, kuvat tai tunnukset kyseisen rehun pakkauksessa, säiliössä, tiedotteessa, etiketissä, asiakirjassa, vyötteessä tai kauluksessa taikka internetissä;	p) ’pakkausmerkinnät’: rehuun viittaavat maininnat, tiedot, tavaramerkit, tuotenimet, kuvat tai tunnukset, jotka on esitetty kyseisen rehun pakkauksessa, asiakirjassa, säiliössä, tiedotteessa, etiketissä, vyötteessä tai kauluksessa taikka internetissä;
Perustelu
Ehdotettu merkinnän määritelmä voisi johtaa tahattomasti liian laajaan merkintävelvoitteeseen, joka ei vastaisi enää merkinnän varsinaista tarkoitusta (kuluttajan valinnan mahdollistavien tietojen antaminen tuotteesta).
Tarkistus  19 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – q alakohta
Komission teksti	Tarkistus
q) ’etiketti’: mikä tahansa rehun säiliöön kirjoitettu, painettu, kaavaimella tehty, leimattu, kohokuvioitu, kuvioitu tai liitetty lappu, merkki, kuva tai muu kuvaus;	q) ’etiketti’: mikä tahansa rehun säiliöön kirjoitettu, painettu, kaavaimella tehty, leimattu, kohokuvioitu, kuvioitu tai liitetty lappu, merkki, kuva tai muu kuvaus taikka mikä tahansa muu kyseiseen rehuun viittaava tai sen mukana oleva tiedote;
Perustelu
Asetuksessa annettavassa etiketin käsitteessä otetaan huomioon, että rehupakkauksen etiketissä on vain osa niistä tiedoista, jotka toimittajat antavat asiakkaille. Tiedonkulun parantamiseksi ja merkintää lukevan kohdennetuksi tiedottamiseksi tarvitaan muita tapoja. Etiketin määritelmä on saatettava yhdenmukaiseksi merkinnän määritelmän kanssa.
Tarkistus  20 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta – r a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	r a) 'ensimmäinen markkinoille saattaminen': rehun saattaminen markkinoille ensimmäisen kerran sen valmistuksen tai maahantuonnin jälkeen;
Perustelu
Ensimmäinen markkinoille saattaminen: Tämä periaate kirjattiin alunperin lisäaineita koskevaan asetukseen N:o 1831/2003, ja se on osoittautunut tehokkaaksi rehu- ja eläintuotannon keskinäisen verkoston vastuukysymyksiä ja lakisääteisiä velvollisuuksia käsiteltäessä. Määritelmä on sisällytettävä tekstiin, jotta rehualan yrittäjien vastuualat voidaan määrittää selvästi.
Tarkistus  21 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
a) se on virheetöntä, aitoa, käyttökelpoista ja kauppalaatuista;	(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Perustelu
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus  22 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Rehun valmistajien on asetettava virallisen valvonnan suorittamisesta vastaavien viranomaisten saataville kaikki markkinoille saattamansa rehun koostumusta tai väitettyjä ominaisuuksia koskevat tiedot, joiden perusteella voidaan tarkastaa pakkausmerkintöjen sisältämien tietojen oikeellisuus.	2. Ensimmäisestä markkinoille saattamisesta vastaavan henkilön on asetettava virallisen valvonnan suorittamisesta vastaavien viranomaisten saataville kaikki markkinoille saattamansa rehun koostumusta tai väitettyjä ominaisuuksia koskevat tiedot, joiden perusteella voidaan tarkastaa pakkausmerkintöjen sisältämien tietojen oikeellisuus.
Perustelu
Tässä on osuvampaa käyttää markkinoille saattamista eikä pelkästään rehun valmistajia, sillä asetuksen (EY) N:o 178/2002 17, 18 ja 20 artiklan säännösten täytäntöönpanosta ei vastaa rehun valmistaja vaan maahantuoja.
Tarkistus  23 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Toimivaltaiset viranomaiset voivat toimittaa edelleen 2 kohdan mukaisesti annetut tiedot kuluttajille, jos ne katsovat valmistajien ja kuluttajien perusteltuja etuja harkittuaan, että tietojen edelleen toimittaminen on perusteltua. Viranomaiset voivat tarvittaessa edellyttää salassapitolupauksen allekirjoittamista tietojen edelleen toimittamisen ehtona.
Perustelu
Tarkistusta 11 muutettiin valiokunnassa käytyjen keskustelujen jälkeen.
Rehuaineita koskeva avoin ilmoitus on taattava siten, että tiedot ovat perustelluissa tapauksissa saatavilla, vaikka niiden ilmoittaminen etiketissä on vapaaehtoista.
Tarkistus  24 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – otsikko
Komission teksti	Tarkistus
Kieltäminen	Kielletyt aineet
Tarkistus  25 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Komissio vahvistaa luettelon aineista, joiden markkinoille saattaminen tai käyttö eläinten ruokintaan on kielletty, ottaen huomioon etenkin tieteellisen näytön, teknologian kehityksen, elintarvikkeita ja rehuja koskevaan nopeaan tietojenvaihtojärjestelmään tehdyt ilmoitukset sekä asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisen virallisen valvonnan tulokset.	2. Komissio vahvistaa liitteessä II a olevan luettelon aineista, joiden markkinoille saattaminen tai käyttö eläinten ruokintaan on kielletty, ottaen huomioon etenkin tieteellisen näytön, teknologian kehityksen, elintarvikkeita ja rehuja koskevaan nopeaan tietojenvaihtojärjestelmään tehdyt ilmoitukset sekä asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisen virallisen valvonnan tulokset.
Perustelu
Kiellettyjen aineiden luettelo on julkaistava käyttökelpoisten aineiden luettelon tapaan asetuksen liitteessä eikä erillisenä tekstinä (nykyisin päätös 2004/217).
Tarkistus  26 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 2 kohta – 2 a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Jos kyse on erittäin kiireellisestä tapauksesta, komissio voi käyttää 29 artiklan 4 a kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi.
Perustelu
Komission olisi kuluttajansuojan vuoksi voitava langettaa välittömästi kielto tietyille rehuissa oleville aineille. Tällaisissa tapauksissa olisi sovellettava kiireellistä menettelyä.
Tarkistus  27 Ehdotus asetukseksi 7 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Komissio voi 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen antaa ohjeita, joilla selvennetään rehuaineiden, rehun lisäaineiden ja eläinlääkkeiden välistä eroa.	Komissio voi 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen antaa ohjeita, joilla selvennetään rehuaineiden, rehun lisäaineiden ja eläinlääkkeiden välistä eroa.
Perustelu
Koska soveltamisalan täsmentäminen on laajakantoisia ja sen tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia muun muassa täydentämällä niitä, siitä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.
Tarkistus  28 Ehdotus asetukseksi 8 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Rajoittamatta käyttöedellytyksiä, joista säädetään kunkin rehun lisäaineen hyväksymisestä annetussa asetuksessa, täydennysrehu saa sisältää siihen sekoitettuja lisäaineita enintään 100-kertaisen määrän ja kokkidiostaattien ja histomonostaattien tapauksessa viisinkertaisen määrän verrattuna lisäaineen vahvistettuun enimmäispitoisuuteen täysrehussa.	Rajoittamatta käyttöedellytyksiä, joista säädetään kunkin rehun lisäaineen hyväksymisestä annetussa asetuksessa, täydennysrehu, kuten kivennäisaineita sisältävä nuoluämpäri, saa sisältää siihen sekoitettuja lisäaineita enintään 100-kertaisen määrän ja kokkidiostaattien ja histomonostaattien tapauksessa viisinkertaisen määrän verrattuna lisäaineen vahvistettuun enimmäispitoisuuteen täysrehussa.
Tarkistus  29 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 4 kohta
Komission teksti	Tarkistus
4. Jos komissiolla on käytettävissä olevan tieteellisen ja teknisen tiedon perustella syytä uskoa, että tietyn rehun käyttö ei ehkä täytä aiottua erityistä ravitsemuksellista tarkoitusta tai että se saattaa vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen, ympäristöön tai eläinten hyvinvointiin, komissio lähettää asiakirja-aineiston ja arviointipyynnön Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’viranomainen’, kolmen kuukauden kuluessa. Viranomainen antaa lausunnon kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa pidennetään, jos viranomainen pyytää hakijalta lisätietoja.	4. Jos 29 artiklassa määritetyllä komitealla on käytettävissä olevan tieteellisen ja teknisen tiedon perustella syytä uskoa, että tietyn rehun käyttö ei ehkä täytä aiottua erityistä ravitsemuksellista tarkoitusta tai että se saattaa vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen, ympäristöön tai eläinten hyvinvointiin, komissio lähettää 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti asiakirja-aineiston ja arviointipyynnön Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’viranomainen’, kolmen kuukauden kuluessa. Viranomainen antaa lausunnon kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa pidennetään, jos viranomainen pyytää hakijalta lisätietoja.
Perustelu
Esittelijän tarkistuksella 16 pyritään siihen, että kullakin jäsenvaltiolla on oikeus lähettää asiakirja-aineistoa tietystä ravitsemustarkoituksesta.
EU:n laajuisen yhdenmukaistamisen ja sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat vuoropuheluun ennen kuin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen käsittelee aineistoa, jäsenvaltioiden olisi voitava antaa suositus asian jättämisestä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen käsiteltäväksi. Lopullinen päätös asian jättämisestä kuulukoon kuitenkin elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevälle pysyvälle komitealle.
Tarkistus  30 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Kun rehua tarjotaan myyntiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/7/EY tarkoitetuilla etäviestintävälineillä, tässä asetuksessa vaadittujen pakollisten merkintätietojen on oltava nähtävissä etäkauppaan liittyvässä aineistossa.	3. Kun rehua tarjotaan myyntiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/7/EY tarkoitetuilla etäviestintävälineillä, tässä asetuksessa vaadittujen pakollisten merkintätietojen on oltava nähtävissä etäkauppaan liittyvässä tietoaineistossa tai niiden on oltava saatavilla muussa soveltuvassa välineessä. Jäljempänä 15 artiklan d, e ja f alakohdassa ja 17 artiklan d ja e alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat joka tapauksessa sitovia vasta rehun toimittamisen jälkeen.
Perustelu
Kun kyse on etäkaupan erityistilanteesta, rehu myydään useimmiten ennen valmistusta, mikä merkitsee, etteivät kaikki merkintätiedot ole saatavilla tilaushetkellä. Tämä koskee erityisesti erän numeroa, nettomäärää ja vähimmäissäilytysaikaa. Lisäksi on mahdotonta ilmoittaa tarkkaa koostumusta sitovan tilauksen tai oston hetkellä, sillä rehuseoksia optimoidaan jatkuvasti, joten niiden koostumus säännöllisesti.
Tarkistus  31 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Rehun valmistaja vastaa merkintätiedoista ja varmistaa niiden esittämisen ja sisällön paikkansapitävyyden.	1. Ensimmäisestä markkinoille saattamisesta vastaava henkilö vastaa merkintätiedoista ja varmistaa niiden esittämisen ja sisällön paikkansapitävyyden.
Perustelu
Ensimmäisen markkinoille saattamisen periaate on tässä soveltuvampi, koska se pätee myös maahantuotuihin rehuihin, joista on elintarvikkeita koskevan perusasetuksen (asetus (EY) N:o 178/2002) 17, 18 ja 20 artiklan nojalla vastuussa maahantuoja eikä valmistaja.
Tarkistus  32 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 5 kohta
Komission teksti	Tarkistus
5. Rehualan toimijan on varmistettava hallinnassaan olevassa yrityksessä, että pakolliset merkintätiedot voidaan siirtää läpi koko elintarvikeketjun niin, että lopullinen käyttäjä saa tiedot tämän asetuksen mukaisesti.	5. Rehualan toimijan on varmistettava hallinnassaan olevassa yrityksessä, että pakolliset merkintätiedot siirretään läpi koko elintarvikeketjun niin, että lopullinen käyttäjä saa tiedot tämän asetuksen mukaisesti.
Perustelu
Tietojen siirtyminen elintarvikeketjussa on eräs asetuksen (EY) N:o 178/2002 mukaisen jäljitettävyyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden pääedellytyksistä.
Tarkistus  33 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
(b) pakkausmerkinnöistä vastuussa oleva henkilö toimittaa pyydettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle tieteellisen vahvistuksen väittämän todenperäisyydestä joko julkisesti saatavilla olevan tieteellisen näytön tai yrityksen dokumentoidun tutkimuksen avulla. Tieteellisen vahvistuksen on oltava saatavilla silloin, kun rehu asetetaan markkinoille.	(b) pakkausmerkinnöistä vastuussa oleva henkilö toimittaa pyydettäessä toimivaltaiselle viranomaiselle tieteellisen vahvistuksen väittämän todenperäisyydestä joko julkisesti saatavilla olevan tieteellisen näytön tai yrityksen dokumentoidun tutkimuksen, jonka tieteellinen todenperäisyys on tarkastettava, avulla Tieteellisen vahvistuksen on oltava saatavilla silloin, kun rehu asetetaan markkinoille. Tämän ajankohdan jälkeen kuluttajilla on oikeus saada toimivaltaiselta viranomaiselta yhteenveto perusteluista taikka jos heillä on perusteltua syytä epäillä, että väittämä on harhaanjohtava, pyytää viranomaista hankkimaan valmistajalta perustelut väittämälle. Komissio laatii asianmukaisen tieteellisen laadun ja yhtenäisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ohjeet tieteellistä vahvistusta ja sen dokumentointia varten. Ohjeissa on käsiteltävä myös menettelyä, jota toimivaltaiset valvontaviranomaiset soveltavat arvioidessaan tieteellistä vahvistusta, kun ne harjoittavat valvontaa. Ohjeet laaditaan 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä soveltaen.
Perustelu
Komission olisi avoimuuden lisäämiseksi laadittava ehdottomasti ohjeet, joissa vahvistetaan, mihin rehuainetta koskevat väittämät voivat tukeutua. Yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta olisi erittäin epätarkoituksenmukaista, että tieteellisen vahvistuksen tulkinta ja käsittely jätettäisiin pelkästään jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille (jotka ovat usein alue- tai paikallisviranomaisia).
Tarkistus  34 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	b a) Jos väittämä tukeutuu tai voi tukeutua asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteessä I tarkoitettujen funktionaalisten ryhmien mukaiseen lisäaineen toimintaan, lisäaineen esiintyminen vaikuttavassa pitoisuudessa katsotaan riittäväksi perusteluksi väittämän todenperäisyydelle. Jos toimintaa koskeva väite perustuu johonkin muuhun tekijään kuin lisäaineeseen, väittämän tieteellinen vahvistus arvioidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hakemusten laadinnan ja esittämisen sekä rehun lisäaineiden arvioinnin ja hyväksymisen osalta 25 päivänä huhtikuuta annetun komission asetuksen (EY) N:o 429/20081 mukaisesti.
	1 EUVL L 133, 22.5.2008, s. 1.
Perustelu
Lisäaineita koskevat ja rehuaineeseen tukeutuvat väittämät olisi sallittava ainoastaan siinä tapauksessa, että ne – sekä turvallisuutta ja vaikuttavuutta koskevat tiedot – perustellaan siten kuin lisäaineiden yhteydessä edellytetään. Jos väittämä tukeutuu lisäaineeseen, jota on soveltuvana pitoisuutena kyseisessä rehussa, väitteelle ei tarvita muuta tieteellistä vahvistusta.
Tarkistus  35 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Ravinnonsaannin optimointia ja fysiologisen tilan tukemista tai turvaamista koskevat väittämät ovat sallittuja, jos ne eivät perustu farmakologiseen tai immunologiseen vaikutukseen.	2. Ravinnonsaannin optimointia ja fysiologisen tilan tukemista tai turvaamista koskevat väittämät ovat sallittuja, jos ne eivät perustu farmakologiseen tai erityiseen immunologiseen vaikutukseen.
Perustelu
Yleisiä immunologisia vaikutuksia koskevia lausumia on periaatteessa voitava esittää, kunhan ne ovat todennettavissa 1 kohdan mukaisesti. Tämä koskee pelkästään yleisluontoisia väittämiä, kuten "vahvistaa immuunijärjestelmää", ei kuitenkaan sairauden ehkäisemistä, hoitamista tai parantamista (kuten rokotteiden yhteydessä) koskevia väittämiä, sillä ne on kielletty erikseen 3 kohdassa.
Tarkistus  36 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Pakolliset merkintätiedot kokonaisuudessaan on esitettävä näkyvästi, selvästi ja pysyvästi helposti havaittavassa paikassa pakkauksessa tai säiliössä tai siihen kiinnitetyssä etiketissä vähintään yhdellä sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa rehu saatetaan markkinoille.	1. Kun rehualan yritys myy rehua, pakolliset merkintätiedot on toimitettava asiakkaalle parhaiten soveltuvalla tavalla. Tällaiset tiedot on esitettävä selvästi ja helppotajuisesti vähintään yhdellä sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa rehu saatetaan markkinoille.
Perustelu
Toisaalta vaikuttaa perustellulta vaatia tietojen esittämistä pakkauksessa siinä tapauksessa, että rehua ei myydä rehualan toimijoille (vaan esim. yksityishenkilölle). Toisaalta tämä ei kuitenkaan välttämättä koske tukkukauppiaita (rehualan yrittäjiä), joille tiedot on toimitettava sopivimmalla mahdollisella tavalla.
Tarkistus  37 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Pakollisten merkintätietojen on oltava helposti tunnistettavissa eivätkä muut tiedot saa peittää niitä. Niiden on oltava väriltään, tekstityypiltään ja kooltaan sellaiset, että mikään osa tiedoista ei jää piiloon tai korostu, ellei tällaisella vaihtelulla haluta kiinnittää huomiota turvalausekkeisiin.	2. Kun rehua myydään jollekin muulle taholle kuin rehualan yritykselle, pakolliset merkintätiedot kokonaisuudessaan on esitettävä näkyvästi, selvästi ja pysyvästi helposti havaittavassa paikassa pakkauksessa tai säiliössä tai siihen kiinnitetyssä etiketissä tai erillisenä liitteenä sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa rehu saatetaan markkinoille. Pakollisten merkintätietojen on oltava helposti tunnistettavissa eivätkä muut tiedot saa peittää niitä. Niiden on oltava väriltään, tekstityypiltään ja kooltaan sellaiset, että mikään osa tiedoista ei jää piiloon tai korostu, ellei tällaisella vaihtelulla haluta kiinnittää huomiota turvalausekkeisiin.
Perustelu
Katso 14 artiklan 1 kohtaan tehty perustelu.
Tarkistus  38 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Tarkempia ohjeita 1 ja 2 kohdassa säädetyistä vaatimuksista voidaan antaa 26 artiklassa tarkoitetuissa yhteisön ohjeissa.	3. Tarkempia ohjeita 1 ja 2 kohdassa säädetyistä vaatimuksista voidaan antaa 26 artiklassa tarkoitetuissa yhteisön ohjeissa. Ohjeissa on ilmoitettava konkreettisesti, millaisessa muodossa etiketissä ilmoitettavat tiedot on annettava.
Perustelu
Komission on hyväksyttävä hyviä merkintäkäytänteitä koskevat ohjeet 29 artiklan mukaisesti.
Tarkistus  39 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – c alakohta
Komission teksti	Tarkistus
c) asetuksen (EY) N:o 1774/2002 17 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 183/2005 10 artiklan mukaisesti myönnetty laitoksen hyväksyntänumero (jos käytettävissä). Jos valmistajalla on useita numeroita, sen on käytettävä sitä, joka on myönnetty asetuksen 183/2005 nojalla;	c) asetuksen (EY) N:o 1774/2002 17 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 183/2005 10 artiklan mukaisesti myönnetty laitoksen hyväksyntänumero. Jos valmistajalla on useita numeroita, sen on käytettävä sitä, joka on myönnetty asetuksen 183/2005 nojalla. Toimivaltainen viranomainen antaa valmistajan pyynnöstä asetuksen (EY) N:o 183/2005 mukaisesti rekisteröidylle laitokselle tunnistenumeron, jonka rakenne on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 183/2005 liitteessä V olevassa II luvussa.
Perustelu
Laitosten hyväksyntä- ja tunnistenumerot olisi ilmoitettava yhtenäisessä muodossa, kuten asiasta on säädetty direktiiveissä 95/69/EY ja 98/51/EY. Rehuhygieniaa koskevan asetuksen (EY) N:o 183/2005 mukaiset tunnistenumerot ilmoitetaan yhtenäisessä muodossa, mutta niitä ei jaeta (lemmikkieläinten ruokaa käsitteleville) laitoksille, joille ei tarvita tämän asetuksen mukaista hyväksyntää. Tällainen numero olisi kuitenkin annettava asianosaisen valmistajan pyynnöstä, jotta yhtenäinen merkintä ja tuotteiden jäljitettävyys voidaan varmistaa.
Tarkistus  40 Ehdotus asetukseksi 16 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Jos rehuaineesta käytetty nimi on sama kuin jokin 25 artiklassa tarkoitettuun yhteisön luetteloon sisältyvä nimi, mutta pakkausmerkinnöistä vastaava henkilö ei sovella luettelon säännöksiä, asiasta on ilmoitettava selkeästi etiketissä.	3. Jos rehuaineesta käytetty nimi on sama kuin jokin 25 artiklassa tarkoitettuun yhteisön luetteloon sisältyvä nimi, mutta pakkausmerkinnöistä vastaava henkilö ei sovella luettelon säännöksiä tai tuote ei vastaa luettelossa vahvistettuja perusteita, asiasta on ilmoitettava selkeästi etiketissä.
Perustelu
Luettelossa vahvistetaan laatuperusteet tietyille rehuaineille (esimerkiksi vehnäleseiden proteiinipitoisuus). Jos valmistaja käyttää luettelon käsitteistöä, mutta laadun tunnusmerkistö ei täyty, asia on esitettävä selvästi (esimerkiksi vehnäleseet: "tärkkelyspitoisuus alle x prosenttia).
Tarkistus  41 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 2 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
b) jos elintarviketuotantoeläimille tarkoitettuun rehuseokseen lisättyjen rehuaineiden painoprosentteja ei ilmoiteta etiketissä, valmistajan on pyynnöstä annettava määrällistä koostumusta koskevat tiedot +/- 15 prosentin tarkkuudella rehun valmistuskaavan mukaiseen arvoon nähden, ellei valmistaja katso kyseisten tietojen olevan kaupallisesti arkaluonteisia, minkä vuoksi tietojen luovuttaminen loukkaisi sen teollis- ja tekijänoikeuksia;	b) jos elintarviketuotantoeläimille tarkoitettuun rehuseokseen lisättyjen rehuaineiden painoprosentteja ei ilmoiteta etiketissä, valmistajan on pyynnöstä annettava ostajalle määrällistä koostumusta koskevat tiedot +/- 15 prosentin tarkkuudella rehun valmistuskaavan mukaiseen arvoon nähden;
Perustelu
Ehdotettu säännös antaa ostajalle oikeuden tietoihin ja myyjä saa – +/- 15 prosentin tarkkuuden ansiosta – asianmukaisen suojan liikesalaisuuksilleen rehun koostumuksen ja merkintöjen yhteydessä. Ostajan oikeuksia ei pidä kuitenkaan rajoittaa enempää. Tietojen antamisen ei pitäisi olla pelkästään myyjän harkinnassa. Siksi virkkeen loppu olisi poistettava.
Tarkistus  42 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa 2 kohdan b alakohdan mukaiset määrällistä koostumusta koskevat tiedot pyynnöstä kuluttajille, jotka ovat perustelleet pyyntönsä, jos viranomaiset katsovat valmistajien ja kuluttajien perusteltuja etuja harkittuaan, että tietojen edelleen toimittaminen on oikein. Viranomaiset voivat tarvittaessa edellyttää salassapitolupauksen allekirjoittamista tietojen edelleen toimittamisen ehtona.
Perustelu
Tarkistuksella täsmennetään tekstiä ja se perustuu valiokunnassa ja komission kanssa käytyihin keskusteluihin.
Rehuaineita koskeva avoin ilmoitus on varmistettava siten, että tietojen on oltava saatavilla kun epäilyyn on aihetta.
Tarkistus  43 Ehdotus asetukseksi 19 artikla – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
19 artikla	19 artikla
Lemmikkieläinten ruuan etiketissä on ilmoitettava maksuton puhelinnumero, josta asiakas saa seuraavat pakollisiin merkintöihin kuulumattomat tiedot:	Lemmikkieläinten ruuan etiketissä on ilmoitettava merkinnöistä vastaavaan henkilöön tehtävää yhteydenottoa varten maksuttomia tietolähteitä (esimerkiksi puhelinnumero, sähköpostiosoite, internetosoite), jotta asiakas voi käyttää oikeuttaan saada seuraavat pakollisiin merkintöihin kuulumattomat tiedot:
Perustelu
Maksutonta puhelinnumeroa on pidettävä yhtenä lisämahdollisuutena, jonka avulla kuluttaja voi saada lisätietoja tuotteen koostumuksesta. Etenkään pk-yritykset eivät kykene tarjoamaan tällaista lisäpalvelua 23 virallisella kielellä, eli järjestämään puhelinpäivystystä, josta saa tietoja kovinkin yksityiskohtaisista aiheista. Siksi merkinnöistä vastaavan henkilön on voitava valita ilmoittamistapa, esimerkiksi, puhelin, posti tai internet.
Tarkistus  44 Ehdotus asetukseksi 19 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Jäljempänä a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta olla antamatta tietoja, jotka ovat taloudellisesti arkaluonteisia tai joiden ilmoittaminen saattaisi loukata teollis- ja tekijänoikeuksia.
Perustelu
On mukautettava esittelijän tarkistusta 23 siten, että mainitaan esimerkkejä siitä, millä tavoin vastuussa olevaan voidaan olla yhteydessä ja viitataan teollis- ja tekijänoikeuksiin.
Lisäksi tekstiin olisi sisällytettävä teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva määräys.
Tarkistus  45 Ehdotus asetukseksi 20 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Jos haitallisten aineiden pitoisuus rehussa ylittää direktiivin 2002/32/EY mukaisesti sallitut määrät, rehun merkintöihin on sisällyttävä 15, 16, 17 ja 18 artiklassa vaadittujen tietojen lisäksi maininta ”rehu sisältää … (haitallisen aineen nimi / haitallisten aineiden nimet direktiivin 2002/32/EY liitteen I mukaisesti) yli sallitun enimmäismäärän – ainoastaan hyväksyttyjä puhdistuskäsittelylaitoksia varten”. Kyseisten laitosten on oltava asetuksen (EY) N:o 183/2005 10 artiklan 2 tai 3 kohdan perusteella hyväksyttyjä.	1. Sellaisen rehun, jota varten ei ole liitteessä VI a tarkoitettua lakisääteistä eurooppalaista eritelmää, merkintöihin on sisällyttävä 15, 16, 17 ja 18 artiklassa vaadittujen tietojen lisäksi merkintä, joka vastaa tässä liitteessä vahvistettuja vaatimuksia.
Perustelu
Jotta rehuja koskevia turvallisuusstandardeja noudatettaisiin normaalitapauksissa, on syytä huolehtia, että kaikki rehuiksi katsottavat tuotteet täyttävät rehuista annetut säännökset. Asetuksen 20 artiklan soveltamisalan rajaaminen tuotteisiin, jotka ylittävät direktiivissä 2002/32/EY määritellyn haitallisen aineen enimmäispitoisuuden, voi johtaa siihen, että säännökseen ei sisällytetä tulevia rehuja koskevia turvallisuusstandardeja, joiden oikeusperustana on joku muu säädös kuin direktiivi 2002/32/EY.
Tarkistus  46 Ehdotus asetukseksi 20 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Silloin, kun saastumista on tarkoitus vähentää tai se on tarkoitus poistaa puhdistamalla, saastuneen rehun merkintänä on oltava ”rehu sisältää … (haitallisen aineen nimi / haitallisten aineiden nimet direktiivin 2002/32/EY liitteen I mukaisesti) yli sallitun enimmäismäärän – voidaan käyttää rehuna ainoastaan asianmukaisesti puhdistettuna”.	2. Komissio voi muuttaa liitettä VI a mukauttaakseen sitä lakisääteisten vaatimusten uusien standardien kehittymiseen.
Perustelu
Jotta rehuja koskevia turvallisuusstandardeja noudatettaisiin normaalitapauksissa, on syytä huolehtia, että kaikki rehuiksi katsottavat tuotteet täyttävät rehuista annetut säännökset. Asetuksen 20 artiklan soveltamisalan rajaaminen tuotteisiin, jotka ylittävät direktiivissä 2002/32/EY määritellyn haitallisen aineen enimmäispitoisuuden, voi johtaa siihen, että säännökseen ei sisällytetä tulevia rehuja koskevia turvallisuusstandardeja, joiden oikeusperustana on joku muu säädös kuin direktiivi 2002/32/EY.
Tarkistus  47 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Edellä 15 artiklan c–e kohdassa ja 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei vaadita, jos ostaja on ennen kutakin ostotapahtumaa kirjallisesti ilmoittanut, ettei hän vaadi näitä tietoja. Ostotapahtuma voi käsittää useita lähetyksiä.	1. Edellä 15 artiklan c ja d kohdassa ja 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei vaadita, jos ostaja on ennen kutakin ostotapahtumaa kirjallisesti ilmoittanut, ettei hän vaadi näitä tietoja. Ostotapahtuma voi käsittää useita lähetyksiä.
Perustelu
Poikkeussääntelyä ei pitäisi soveltaa 15 artiklan e kohtaan, sillä rehujen käyttäjät tarvitsevat kiinteiden tuotteiden yhteydessä tietoja massayksiköinä ilmoitettavasta nettomassasta ja nestemäisten tuotteiden yhteydessä tietoja nettomassasta tai nettotilavuudesta.
Tarkistus  48 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Tämän asetuksen 15 artiklan c–e alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen ilmoittaminen ei ole pakollista sellaisten rehuaineiden osalta, jotka eivät säilöntäaineita tai säilörehun lisäaineita lukuun ottamatta sisällä rehun lisäaineita ja joita rehualan toimija valmistaa ja toimittaa käyttäjälle käytettäväksi rehun alkutuotannossa tämän omalla tilalla asetuksen (EY) N:o 183/2005 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 183/2005 liitteen I soveltamista.	3. Tämän asetuksen 15 artiklan c ja d alakohdassa ja 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen ilmoittaminen ei ole pakollista sellaisten rehuaineiden osalta, jotka eivät säilöntäaineita tai säilörehun lisäaineita lukuun ottamatta sisällä rehun lisäaineita ja joita rehualan toimija valmistaa ja toimittaa käyttäjälle käytettäväksi rehun alkutuotannossa tämän omalla tilalla asetuksen (EY) N:o 183/2005 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 183/2005 liitteen I soveltamista.
Perustelu
Poikkeussääntelyä ei pitäisi soveltaa 15 artiklan e kohtaan, sillä rehujen käyttäjät tarvitsevat kiinteiden tuotteiden yhteydessä tietoja massayksiköinä ilmoitettavasta nettomassasta ja nestemäisten tuotteiden yhteydessä tietoja nettomassasta tai nettotilavuudesta.
Tarkistus  49 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 7 kohta
Komission teksti	Tarkistus
7. Kun on kyse enintään kunkin eläinlajin päiväannoksen suuruisista määristä lemmikkieläinten ruokaa, joka myydään useita säiliöitä käsittävissä pakkauksissa, 15 artiklan b, c ja f alakohdassa ja 17 artiklan 1 kohdan c, e ja f alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan merkitä jokaisen säiliön sijasta pelkästään pakkaukseen.	7. Kun on kyse lemmikkieläinten ruoasta, joka myydään useita säiliöitä käsittävissä pakkauksissa, 15 artiklan b, c ja f alakohdassa ja 17 artiklan 1 kohdan b, c, e ja f alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan merkitä jokaisen säiliön sijasta pelkästään uloimpaan pakkaukseen.
Perustelu
On selvennettävä esittelijän tarkistusta 24, jotta yksittäisiin annoksiin sisällytetään tietyt asiakastiedot (täys-/täydentävä rehu; lajit, joille rehu on tarkoitettu; sarja-/eränumero; nettomäärä; vähimmäissäilytysaika), mutta ei sovelleta kaikkia pakollisia merkintävaatimuksia.
Riittää, että uloimmassa pakkauksessa on ilmoitettu käyttöohjeet (17 artiklan 1 kohdan b alakohta, esim. ruokintaohjeet), sillä ainoastaan sellaiset lemmikkieläimen omistajat ostavat monipakkauksia, jotka ovat jo kokeilleet yksittäispakattua tuotetta.
Tarkistus  50 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 8 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	8 a. Edellä 15 artiklan e, f ja g alakohdan ja 16 artiklan 1 ja 2 kohdan tietoja ei tarvita, jos maatalousteollisuuden jalostuksessa saatavien kasvi- tai eläinperäisten sivutuotteiden kosteusprosentti on yli 50.
Perustelu
Nykyisessä direktiivissä 96/25/EY vapautetaan hyvin vesipitoiset rehut merkinnöistä (6 artiklan 3 kohdan b alakohta) (niitä ovat esimerkiksi juurikkaista saatavat sivutuotteet, märät mäskit ja hiivat ja perunasta saatavat sivutuotteet).
Tällaisissa vesipitoisissa rehuissa käynnistyisi heikkenemisprosessi ja ne pilaantuisivat ennen kuin analyysin tulokset olisivat valmistuneet. Näillä rehuilla on hyvä kysyntä. Siksi rehun lajin ja kauppanimen ohella ei tarvita muita yksityiskohtia.
Tarkistus  51 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Rehuseosten pakkausmerkintöihin voi sisältyä vaadittujen pakollisten merkintöjen lisäksi myös vapaaehtoisia merkintätietoja edellyttäen, että noudatetaan 11 artiklassa vahvistettuja yleisiä periaatteita.	1. Rehuaineiden ja rehuseosten pakkausmerkintöihin voi 14 artiklassa vaadittujen pakollisten tietojen yhteydessä sisältyä vaadittujen pakollisten merkintöjen lisäksi myös vapaaehtoisia merkintätietoja edellyttäen, että noudatetaan 11 artiklassa vahvistettuja yleisiä periaatteita.
Perustelu
Tällä tarkistuksella halutaan tarkentaa, että pakollisia merkintätietoja koskevat määräykset eivät estä valmistajaa merkitsemästä toiseen, vähemmän näkyvään paikkaan lisätietoja tuotteesta, kuten myyntiä edistäviä tietoja, tietoja uusista valmistustavoista, tietoja uusista tai erilaisista pakkaustavoista tai kuluttajatestien tuloksia. Ellei tätä muutosta tehdä, 22 artiklalla voidaan tahtomatta rajoittaa vapaaehtoisten tuotetietojen ilmoittamista.
Tarkistus  52 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – 2 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
2. Vapaaehtoiset lisämerkinnät voivat sisältää ainoastaan seuraavat tiedot:	2. Vapaaehtoiset lisämerkinnät voivat sisältää erityisesti seuraavat tiedot:
Perustelu
Vapaaehtoisten merkintöjen luettelon ei pidä olla lopullinen. Sellaisetkin merkinnät, jotka eivät kuulu tähän luetteloon, on sallittava kunhan ne eivät ole vastoin harhaanjohtamiskieltoa (22 artiklan 1 kohta ja 11 artikla).
Tarkistus  53 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	d a) tärkkelyksen sulavuus ja raakavalkuainen;
Perustelu
Valmistaja voi antaa nämä tärkeät tiedot käyttäjille.
Tarkistus  54 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – 2 kohta – h a alakohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	h a) ilmoitus siitä, onko tuotteessa tiettyä ainetta vai ei;
Tarkistus  55 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Luetteloon toistaiseksi kuulumattoman rehuaineen markkinoille saattamisesta vastuussa olevan henkilön on viipymättä ilmoitettava sen käytöstä ja pyydettävä sen sisällyttämistä luetteloon 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Perustelu
Tarkistusta 25 muutettiin komission kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen.
Luettelo ei ole virallisesti hyväksytty sallittujen aineiden luettelo, vaan ala pitää sitä yllä omalla vastuullaan. Valmistajan käyttöön ottama uudentyyppinen rehuaine on kuitenkin sisällytettävä luetteloon markkinoilla toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten sopimuksesta.
Tarkistus  56 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Komissio kannustaa laatimaan kahdet erilliset hyvää merkitsemiskäytäntöä koskevat yhteisön ohjeet, jäljempänä ’ohjeet’, toiset lemmikkieläinten ruokaa ja toiset elintarviketuotantoeläinten rehua varten. Niiden on koskettava 22 artiklassa säädettyjä vapaaehtoisia merkintöjä ja edistettävä pakkausmerkintöjen parempaa tarkoituksenmukaisuutta.	1. Komissio kannustaa laatimaan kahdet erilliset hyvää merkitsemiskäytäntöä koskevat yhteisön ohjeet, jäljempänä ’ohjeet’, toiset lemmikkieläinten ruokaa ja toiset elintarviketuotantoeläinten rehua varten. Niiden on autettava valmistajia panemaan täytäntöön merkintöjä koskevat säännökset ja selvitettävä 22 artiklassa säädettyjä vapaaehtoisia merkintöjä koskevia järjestelyjä.
Perustelu
Olisi korostettava, että suuntaviivat ja ohjeet edistävät säännösten täytäntöönpanoa. Niiden avulla voidaan helpottaa lainsäädännössä suodun liikkumavaran tulkintaa, mutta niitä ei pidä mieltää joustamiseen tähtääväksi välineeksi.
Tarkistus  57 Ehdotus asetukseksi 29 artikla – 4 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	4 a. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.
Perustelu
Otetaan käyttöön kiireellinen menettely, jotta komissio voi antaa välittömästi voimaan tulevia kieltoja 6 artiklan mukaisesti.
Tarkistus  58 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – johdantokappale (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Muutetaan asetusta (EY) N:o 1831/2003 seuraavasti:
Tarkistus  59 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – -1 kohta (uusi) Asetus (EY) N:o 1831/2003 2 artikla – 2 kohta
Komission teksti Tarkistus   (-1) Lisätään 2 artiklan 2 kohtaan alakohdat seuraavasti:   o) ’pakkausmerkinnät’: rehuun liittyvät ja siihen viittaavat tai sen mukana olevat maininnat, tiedot, tavaramerkit, tuotenimet, kuvat tai tunnukset kyseisen rehun pakkauksessa, säiliössä, tiedotteessa, etiketissä, asiakirjassa, vyötteessä tai kauluksessa taikka internetissä;   p) ’etiketti’: mikä tahansa rehun säiliöön kirjoitettu, painettu, kaavaimella tehty, leimattu, kohokuvioitu, kuvioitu tai liitetty lappu, merkki, kuva tai muu kuvaus taikka mikä tahansa muu kyseiseen rehuun viittaava tai sen mukana oleva tiedote;
Perustelu
On syytä yhtenäistää asetuksen N:o 1831/2003 merkintämääräyksiä tämän asetuksen mukaisten merkintätietoja koskevien käsitteiden kanssa, jotta ne ovat yhdenmukaisia. Tämä yhdenmukaistaminen toteutuu sisällyttämällä asetukseen N:o 1831/2003 "merkintää" ja "etikettiä" koskevat määritelmät.
Tarkistus  60 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 1 kohta Asetus (EY) N:o 1831/2003 16 artikla – 1 kohta
Komission teksti Tarkistus Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1831/2003 16 artikla seuraavasti: Muutetaan 16 artikla seuraavasti: (1) Muutetaan 1 kohta seuraavasti: (1) Muutetaan 1 kohta seuraavasti:   -a) Korvataan johdantolause seuraavasti:   " 1. Rehun lisäainetta tai lisäaineiden esiseosta ei saa saattaa markkinoille, ellei yhteisöön sijoittautunut tuottaja, pakkaaja, tuoja, myyjä tai jakelija ole tehnyt seuraavia merkintöjä:" a) Korvataan d alakohta seuraavasti: a) Korvataan d alakohta seuraavasti: „d) tarvittaessa rehun lisäainetta tai esiseosta valmistavalle tai sitä markkinoille saattavalle laitokselle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005* 10 artiklan mukaisesti annetun hyväksynnän numero; „d) "tarvittaessa rehun lisäainetta tai esiseosta markkinoille saattavalle ja merkinnöistä vastuussa olevalle laitokselle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005* 10 artiklan mukaisesti annetun hyväksynnän numero; ______________ *             EUVL L 35, 8.2.2005, s. 1.”; ______________ * EUVL L 35, 8.2.2005, s. 1.”; b) Lisätään alakohta seuraavasti: b) Lisätään alakohta seuraavasti: ”Esiseoksiin lisättyihin rehun lisäaineisiin ei sovelleta b, d, e ja g alakohtaa.” ”B, d, e ja g alakohtaa sovelletaan ainoastaan esiseoksiin eikä jokaiseen lisättyyn rehun lisäaineeseen.”
Perustelu
On tarkoituksenmukaista mukauttaa asetuksen N:o 1831/2003 merkintäsäännökset tässä asetuksessa edellytettyyn merkinnöillä tiedottamiseen, koska ne ovat yhteydessä toisiinsa.
Tarkistus  61 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 2 kohta Asetus (EY) N:o 1831/2003 16 artikla – 3 kohta
Komission teksti Tarkistus ”3. Edellä 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi sellaisen lisäaineen, joka kuuluu johonkin liitteessä III mainittuun funktionaaliseen ryhmään, tai sellaisen esiseoksen, joka sisältää johonkin liitteessä III mainittuun funktionaaliseen ryhmään kuuluvaa lisäainetta, pakkaukseen tai säiliöön on merkittävä näkyvästi, selvästi ja pysyvästi mainitun liitteen mukaiset tiedot.” "3. Edellä 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi sellaisen lisäaineen, joka kuuluu johonkin liitteessä III mainittuun funktionaaliseen ryhmään, tai sellaisen esiseoksen, joka sisältää johonkin liitteessä III mainittuun funktionaaliseen ryhmään kuuluvaa lisäainetta, yhteydessä on annettava tuotteen hankkivalle rehualan yrityksen käyttöön pakkausmerkinnät mainitun liitteen mukaisesti."   Lisäaineiden ja esiseosten yhteydessä voidaan pakollisten pakkausmerkintöjen ohella käyttää myös vapaaehtoisia merkintöjä edellyttäen, että noudatetaan [rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o .../... 11 ja 13 artiklassa vahvistettuja yleisiä periaatteita.   Funktionaalisen ryhmän nimen asemesta voidaan käyttää lyhennettä."
Perustelu
On tarkoituksenmukaista mukauttaa asetuksen N:o 1831/2003 merkintäsäännökset tässä asetuksessa edellytettyyn merkinnöillä tiedottamiseen, koska ne ovat yhteydessä toisiinsa.
Tarkistus  62 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 3 kohta Asetus (EY) N:o 1831/2003 16 artikla – 4 kohta
Komission teksti Tarkistus ”4. Esiseosten etiketissä on oltava selvästi näkyvillä sana ”esiseos” isoilla kirjaimilla kirjoitettuna, ja rehuaineiden osalta on ilmoitettava kantaja-aineet [rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/…* 17 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti. "4. Esiseosten etiketissä on oltava selvästi näkyvillä sana ”esiseos” isoilla kirjaimilla kirjoitettuna, ja on ilmoitettava kantaja-aineet [rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o …/…* 17 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti.
Perustelu
On tarkoituksenmukaista mukauttaa asetuksen N:o 1831/2003 merkintäsäännökset tässä asetuksessa edellytettyyn merkinnöillä tiedottamiseen, koska ne ovat yhteydessä toisiinsa.
Tarkistus  63 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 3 a kohta (uusi) Asetus (EY) N:o 1831/2003 16 artikla – 4 a kohta (uusi)
Komission teksti Tarkistus   (3 a) Lisätään 4 a kohta seuraavasti:   "Komissio käynnistää hyviä merkintäkäytänteitä koskevien yhteisön ohjeiden laatimisen. Ohjeet koskevat merkintöjen soveltamisalaa kokonaisuudessaan. Ne tukevat merkintöjen asianmukaisuuden parantamista markkinoille saattamisen kaikissa vaiheissa.   Ohjeet laaditaan ja niihin tehdään mahdolliset muutokset 16 a artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen."
Perustelu
On tarkoituksenmukaista mukauttaa asetuksen N:o 1831/2003 merkintäsäännökset tässä asetuksessa edellytettyyn merkinnöillä tiedottamiseen, koska ne ovat yhteydessä toisiinsa.
Tarkistus  64 Ehdotus asetukseksi 30 artikla – 1 a kohta (uusi) Asetus (EY) N:o 1831/2003 16 a artikla (uusi)
Komission teksti Tarkistus   (1 a) Lisätään 16 a artikla seuraavasti:   "16 a artikla   Yhteisön luettelon ja ohjeiden laatiminen   1. Komissio varmistaa, että ohjeet laaditaan ja että niitä muutetaan tarvittaessa:   a) eurooppalaisten rehualojen ja muiden asianomaisten osapuolten, kuten kuluttajaryhmien kaikkia edustajia kuullen;   (b) yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa viranomaisen kanssa;   (c) ottaen huomioon asiaan liittyvän kokemuksen viranomaisen antamista lausunnoista ja tieteellisessä tai teknisessä tietämyksessä tapahtuneen kehityksen.   2. Komissio hyväksyy yhteisön luettelon ja ohjeluonnokset sekä niiden muutosluonnokset 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen edellyttäen, että seuraavat ehdot täyttyvät:   (a) ne on laadittu 1 kohdan mukaisesti;   (b) niiden sisältöä voidaan soveltaa koko yhteisössä aloilla, joita ne koskevat;   (c) ne sopivat asetettujen tavoitteiden täyttämiseen.   3. Komissio julkaisee yhteisön luettelon ja ohjeiden otsakkeet ja viittaukset Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa."
Perustelu
Muiden 30 artiklaan tehtyjen tarkistusten mukaisesti olisi siirrettävä käsiteltävänä olevan asetuksen hyviä merkintäkäytäntöjä koskevat säännökset asetukseen N:o 1831/2003. Tämä vaikuttaa olevan paras keino ratkaista alan ja asiasta vastaavien viranomaisten täytäntöönpano-ongelmat, jotka on tuotu esiin johdanto-osan kappaleissa.
Tarkistus  65 Ehdotus asetukseksi 33 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Siirtymätoimenpiteistä säädetään 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.	Siirtymätoimenpiteistä, joilla muutetaan tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, esimerkiksi täydentämällä sitä, säädetään 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen
Tarkistus  66 Ehdotus asetukseksi 34 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
Sen soveltaminen alkaa kahdentoista kuukauden kuluttua julkaisemisesta.	Sen soveltaminen alkaa kahdentoista kuukauden kuluttua voimaan tulosta; muuhun kuin elintarviketuotantoon käytettäville eläimille tarkoitettuihin rehuihin, jotka saatetaan markkinoille ensimmäistä kertaa vasta kolmenkymmenenkuuden kuukauden kuluessa julkaisemisesta, sovelletaan 17 artiklan 3 kohdan mukaisia toimia.
Perustelu
Lemmikkieläimille tarkoitetun ruuan pitkä säilytysaika (esimerkiksi noin 24 kuukautta yksittäispakatuilla elintarvikkeilla ja jopa viisi vuotta kaloille tarkoitetuilla elintarvikkeilla) ei mahdollista soveltamisen aloittamista kahdentoista kuukauden kuluttua julkaisemisesta.
Lemmikkieläimille tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistajat ostavat etikettejä ja pusseja suurissa erissä hyötyäkseen määrän kasvaessa laskevasta hinnasta. Lyhyet siirtymäajat aiheuttaisivat tarpeetonta etikettien tai pussien sekä jo pakattujen elintarvikkeiden tuhlausta, joka on ympäristönsuojelun nimissä estettävä.
Tarkistus  67 Ehdotus asetukseksi 34 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Ensimmäistä kertaa markkinoille saatettuihin, muuhun kuin elintarviketuotantoon käytettäville eläimille tarkoitettuihin rehuihin sovelletaan kolmenkymmenen kuukauden julkaisemisesta 17 artiklan 3 kohdan mukaisia toimia.
Perustelu
Lemmikkieläimille tarkoitetun ruuan pitkän säilytysajan vuoksi (esim. purkissa oleva lemmikkieläimen ruoka noin 24 kuukautta ja kalanruoka jopa viisi vuotta) ei soveltamisen aloittaminen 12 kuukauden kuluttua julkaisemisesta ole mahdollista.
Lemmikkieläimille tarkoitetun ruuan valmistajat ostavat etikettejä/pusseja suuria määriä taloudellisista syistä, ja lyhyet siirtymäajat aiheuttaisivat tarpeetonta etikettien/pussien ja jo pakattujen lemmikkieläinruokien tuhlausta, joka on ympäristösyistä vältettävä.
Tarkistus  68 Ehdotus asetukseksi Liite I – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Rehuaineissa ei asetuksessa (EY) N:o 183/2005 vahvistettujen hyvien tuotantotapojen mukaisesti saa olla niiden valmistusprosessista ja valmistuksen apuaineista johtuvia kemiallisia epäpuhtauksia, ellei niille ole vahvistettu erityistä enimmäispitoisuutta 25 artiklassa tarkoitetussa yhteisön luettelossa.	1. Rehuaineissa ei, mikäli se on asetuksessa (EY) N:o 183/2005 vahvistettujen hyvien tuotantotapojen mukaisesti mahdollista, saa olla niiden valmistusprosessista ja valmistuksen apuaineista johtuvia kemiallisia epäpuhtauksia, ellei niille ole vahvistettu erityistä enimmäispitoisuutta 25 artiklassa tarkoitetussa yhteisön luettelossa.
Perustelu
Epäpuhtauksia koskevien teknisten määräysten olisi oltava yhdenmukaisia asetuksessa 1831/2003 annetun valmistuksen apuaineen määritelmän kanssa. Käytännössä on mahdotonta taata, että näitä aineita ei ole rehuaineissa.
Tämä menee selvästi nykyisen direktiivin 96/25/EY vaatimuksia pidemmälle.
Tarkistus  69 Ehdotus asetukseksi Liite I – 6 kohta – 4 luetelmakohta
Komission teksti	Tarkistus
– yli 14 % muussa rehussa.	– yli 14 % muussa rehuseoksessa.
Perustelu
Kosteuspitoisuus on relevanttia rehuseosten eikä rehujen kannalta. Jos rehussa pitää ilmoittaa yli 14 prosentin kosteuspitoisuus, maanviljelijöiden olisi hankala asettaa käyttöön tietoja korjatuista maataloustuotteista (kokonaiset jyvät, viljat, vihannekset tai rapsin siemenet). Tämä ei ole teknisesti mahdollista. Ehdotetussa tarkistuksessa käytetään sanamuotoa, joka on nykyisin rehuseosten pitämisestä kaupan 2. huhtikuuta 1979 annetun direktiivin 79/373 liitteessä olevan A osan 2 kohdan viimeisessä luetelmakohdassa.
Tarkistus  70 Ehdotus asetukseksi Liite II a (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	Liite II a
	Luettelo 6 artiklan 2 kohdan mukaisista materiaaleista, joiden markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi on kielletty.
	Seuraavien materiaalien markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi on kielletty:
	(1) Ulosteet, virtsa sekä ruoansulatuskanavan sisältö, joka on saatu ruoansulatuskanavan tyhjennyksen tai poiston yhteydessä sille suoritetusta käsittelystä tai sekoittamisesta riippumatta;
	(2) parkkiaineilla käsitellyt vuodat ja niiden jätteet;
	(3) siemenet ja muu kasvien lisäysaineisto, jotka on sadonkorjuun jälkeen käsitelty kasvinsuojeluaineilla aiottua tarkoitusta (lisäystä) varten, sekä niistä peräisin olevat sivutuotteet;
	(4) puu mukaan lukien sahanpuru ja muut puusta peräisin olevat tuotteet, jotka on käsitelty puunsuoja-aineilla, jotka määritellään biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY(1) liitteessä V;
	(5) yhdyskunta-, talous- ja teollisuusjätevesien, sellaisina kuin ne on määritelty yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21 päivänä toukokuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY(2) 2 artiklassa, käsittelyn kaikki eri vaiheissa muodostuvat jätteet, riippumatta niiden jatkokäsittelystä tai jätevesien alkuperästä;
	(6) kiinteät yhdyskuntajätteet, kuten kotitalousjätteet;
	(7) maatalouselintarviketeollisuuden tuotteiden käytöstä peräisin olevat pakkaukset ja pakkausten osat.
	_______________
	1 EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1. 2 EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40.
Perustelu
Katso 6 artiklan 2 kohtaan tehty tarkistus. Luettelo vastaa nykyistä kiellettyjen ainesten luetteloa, joka on päätöksessä 2004/217.
Tarkistus  71 Ehdotus asetukseksi Liite V – 1 luku – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Seuraavien lisäaineiden osalta on merkittävä nimi, lisätty määrä, tunnistenumero sekä asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteen I mukainen funktionaalisen ryhmän nimi tai ”kokkidiostaattien ja histomonostaattien” luokka:	1. Seuraavien lisäaineiden osalta on merkittävä nimi tai tunnistenumero, lisätty määrä sekä asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteen I mukainen funktionaalisen ryhmän nimi tai ”kokkidiostaattien ja histomonostaattien” luokka:
Perustelu
Lisäaine voidaan ilman muuta tutkia, jos sen nimi tai tunnistenumero ilmoitetaan. Etiketissä ei siis tarvitse ilmoittaa kumpaakin ja näin säästyy tilaa.
Tarkistus  72 Ehdotus asetukseksi Liite V – I luku – 1 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	1 a. Edellä 1 kohdasta poiketen voidaan rehun lisäaineiden yhteydessä korvata lisäaineen nimi tehoaineen nimellä.
Perustelu
Kun on kyse rehujen lisäaineista, maanviljelijät tarvitsevat pikemminkin tehoaineen nimen (esimerkiksi kupari tai D-vitamiini) kuin lisäaineen nimen (esimerkiksi aminohappojen kuparikelaattihydraatti tai hydroksikolekalsiferoli). Näin juuri siksi, että komission ehdotuksella pyritään mielekkääseen kuluttajille tiedottamiseen.
Tarkistus  73 Ehdotus asetukseksi Liite V – I luku – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Rehua markkinoille saattavan rehualan toimijan on ilmoitettava 1 kohtaan sisältymättömien rehun lisäaineiden nimet asiakkaalle tämän sitä pyytäessä.	3. Rehua markkinoille saattavan rehualan toimijan on ilmoitettava 1 kohtaan sisältymättömien rehun lisäaineiden nimet ja muut 1 kohdan mukaiset tiedot asiakkaalle tämän sitä pyytäessä.
Perustelu
Asetuksen 17 artiklassa taattu rehujen koostumusta koskevien tietojen periaatteellinen saatavuus olisi ulotettava pyynnöstä myös rehun lisäaineisiin, vaikka näitä tietoja ei tarvitse esittää etiketissä.
Tarkistus  74 Ehdotus asetukseksi Liite VI – I luku – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Seuraavien lisäaineiden osalta on merkittävä nimi ja/tai tunnistenumero, lisätty määrä sekä asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteen I mukainen funktionaalisen ryhmän nimi tai ”kokkidiostaattien ja histomonostaattien” luokka:	1. Lisäaineet, jotka kuuluvat toiminnalliseen ryhmään "säilöntäaineet", "väriaineet", "hapettumisenestoaineet", "vitamiinit, provitamiinit ja kemiallisesti tarkkaan määritellyt aineet, joilla on samankaltainen vaikutus" tai "hivenaineyhdisteet" asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteen I mukaisesti, on merkittävä seuraavasti: "sisältää EU:ssa hyväksyttyä säilöntäainetta, väriainetta, hapettumisenestoainetta, vitamiineja ja hivenaineita", jos tämä on tarpeen.
(a) lisäaineet, joille on vahvistettu enimmäispitoisuus,
(b) lisäaineet, jotka kuuluvat luokkiin ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” ja “kokkidiostaatit ja histomonostaatit”,
(c) lisäaineet, jotka asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteen I mukaisesti kuuluvat luokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet” sisältyvään funktionaaliseen ryhmään ”urea ja sen johdannaiset”.
2. Niiden rehun lisäaineiden osalta, joita ei mainita 1 kohdassa, voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti joko kaikki tiedot tai osa niistä.	2. Edellä 1 kohtaan kuulumattomien rehun lisäaineiden toiminnallisten ryhmien ilmoittaminen on vapaaehtoista.
3. Jos asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteessä I tarkoitettu rehun lisäaine merkitään vapaaehtoisesti, lisätty määrä on ilmoitettava.	3. Jos etiketissä viitataan erityisesti yhteen tai useampaan lisäaineeseen, sisältö on ilmoitettava tämän asetuksen 26 artiklassa tarkoitettujen hyvää merkitsemiskäytäntöä koskevien ohjeiden mukaisesti.
4. Jos jokin lisäaine kuuluu useampaan kuin yhteen funktionaaliseen ryhmään, on ilmoitettava se ryhmä, joka vastaa lisäaineen ensisijaista tehtävää kyseisessä rehussa.	4. Muut rehussa olevat lisäaineet on ilmoitettava kuluttajille pyynnöstä tämän asetuksen 19 artiklan mukaisesti.
	4 a. Pakkausmerkinnöistä vastaavan henkilön on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä annettava viipymättä kaikki tiedot jokaisesta lemmikkieläimen rehussa olevasta lisäaineesta.
Perustelu
Tämänhetkisen EU-lainsäädännön mukaan säilöntäaineet, väriaineet ja antioksidantit on merkittävä ehdotetun tarkistuksen mukaisesti. Näin ollen lemmikkieläimen omistaja voi varmistua kyseisten aineiden olemassaolosta (kuluttajan yleisen edun mukainen tieto) ja pyytää valmistajalta lisätietoja. Tämä olisi ulotettava myös vitamiineihin ja hivenaineisiin, jotka kiinnostavat yhtä lailla useimpia lemmikkieläinten omistajia.
Tarkistus  75 Ehdotus asetukseksi Liite VI – I luku – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Rehua markkinoille saattavan rehualan toimijan on ilmoitettava 1 kohtaan sisältymättömien rehun lisäaineiden nimet ja muut 1 kohdan mukaiset tiedot asiakkaalle tämän sitä pyytäessä.
Perustelu
Asetuksen 17 artiklassa taattu rehujen koostumusta koskevien tietojen periaatteellinen saatavuus olisi ulotettava pyynnöstä myös rehun lisäaineisiin, vaikka näitä tietoja ei tarvitse esittää etiketissä.
Tarkistus  76 Ehdotus asetukseksi Liite VI a (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	LIITE VI a
	Erityismääräykset sellaisten rehujen merkinnöistä, joka ei vastaa turvallisuusvaatimuksia eikä markkinoille saattamista koskevia vaatimuksia
	1. Rehut, joissa on haitallisia aineita yli direktiivissä 2002/32/EY sallitun enimmäismäärän, merkitään seuraavasti: "Rehu sisältää … (haitallisen aineen nimi / haitallisten aineiden nimet direktiivin 2002/32/EY liitteen I mukaisesti) yli sallitun enimmäismäärän – ainoastaan hyväksyttyjä puhdistuskäsittelylaitoksia varten”. Nämä laitokset on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 183/2005 10 artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla.
	2. Silloin, kun saastumista on tarkoitus vähentää tai se on tarkoitus poistaa puhdistamalla, saastuneen rehun merkintänä on oltava ”rehu sisältää … (haitallisen aineen nimi / haitallisten aineiden nimet direktiivin 2002/32/EY liitteen I mukaisesti) yli sallitun enimmäismäärän – voidaan käyttää rehuna ainoastaan asianmukaisesti puhdistettuna”.
Perustelu
Jos halutaan taata eläinten rehuun sovellettavien turvallisuusnormien yhtenäisyys ja niiden noudattaminen, on välttämätöntä, että nämä tuotteet luokitellaan eläinten rehuksi ja että niihin näin ollen sovelletaan aihetta koskevaa lainsäädäntöä.
Jos 20 artiklan soveltamisala kuitenkin rajoitetaan vain tuotteisiin, joiden haitallisten aineiden pitoisuus ylittää direktiivissä 2002/32/EY asetetut enimmäisrajat, se ei ehkä käsitä tulevaisuudessa käyttöönotettavia elintarviketurvallisuusnormeja.

PERUSTELU

Komission ehdotuksella muokataan rehuja koskevaa eurooppalaista lainsäädäntöä. Kyse on sekä rehuja koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta että sen lähentämisestä elintarvikkeita koskeviin säännöksiin.

Lainsäädäntöehdotuksen ydin muodostuu jäljempänä yksityiskohtaisesti kuvatuista elementeistä.

1.  Rehuaineiden avoin ilmoittaminen

Rehuseoksen muodostavien rehuaineiden tarkan määrän ilmoittaminen (avoin ilmoitus) sisältyi BSE-kriisin jälkeen ja BSE-tutkimusvaliokunnan komissiolle esittämien vaatimusten yhteydessä Euroopan parlamentin esittämiin olennaisiin vaatimuksiin (ks. väliaikaisen BSE-tutkimusvaliokunnan päätelmistä 19. helmikuuta 1997 annettu päätös).

Parlamentti piti erittäin tärkeänä sitä, että kuluttajia ei pelkästään suojella parhaalla mahdollisella tavalla, vaan että he voivat selvien ja avointen merkintöjen perusteella itse päättää, mitä ja mistä peräisin olevia elintarvikkeita he haluavat valita pohtiessaan turvallisuus- ja terveyskysymyksiä. Tämä koskee myös maanviljelijöitä, jotka rehuseoksia ostaessaan joutuvat tekemään valinnan pakkausmerkintöjen perusteella.

Komissio ehdotti rehuseosten liikkuvuudesta annettavaa direktiiviä 2002/2/EY, jonka mukaan rehujen sisältämät ainesosat olisi lueteltava ja niistä olisi annettava tarkat painoprosentit. Euroopan parlamentti tuki näitä toimenpiteitä ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä, mutta neuvosto sen sijaan vastusti voimakkaasti avointa ilmoitusta. Tämän jälkeen neuvosto ja parlamentti pääsivät sovittelukomiteassa sopimukseen siitä, että rehuaineista on ilmoitettava etiketissä tai pakkausselosteessa painoprosentti, joskin ilmoitetulla arvolla on +/- 15 prosentin toleranssi (direktiivin 2002/2/EY) 1 artiklan 4 kohta). Kuluttajalla on puolestaan oikeus saada pyynnöstä tietoja rehuseoksen tarkasta koostumuksesta. (direktiivin 2002/2/EY 1 artiklan 1 kohta)[1].

Talouden toimijat ja useampi jäsenvaltio ovat sittemmin kiistauttaneet tämän säännöksen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. Tuomioistuin vahvisti kuitenkin 6. joulukuuta 2005 antamassaan tuomiossa direktiivin laillisuuden yksiselitteisesti ja hylkäsi suuren osan kantajien esittämistä väitteistä. Vain yhdessä kohdassa tuomioistuin hyväksyi kantajien väitteet ja moitti, että 1 artiklan 1 kohdan sisältämä velvoite tarkkojen tietojen esittämisestä asiakkaan pyynnöstä ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen arvioitaessa direktiiville asetettua tavoitetta (terveyden suojelu). Tuomioistuin harkitsi asiaa tarkkojen tietojen toimittamisesta terveyden suojeluun syntyvän lisäarvon ja valmistajille tästä aiheutuvan rasituksen kannalta..

Parlamentti ja neuvosto sopivat kyseiseen tuomioon perustuvassa, direktiivin 2002/2/EY muuttamista koskevassa lainsäädäntömenettelyssä[2], että koska rehulainsäädännöstä aiottiin antaa kattavia uudistusehdotuksia, ne eivät pyri tekemään perussäädökseen tuomioistuimen antamaa tuomiota pidemmälle meneviä muutoksia, sillä "ne odottavat, että tässä yhteydessä arvioidaan täysin uudelleen myös ainesosia koskevaa avointa ilmoitusta, ja toivovat komissiolta asiasta uusia ehdotuksia, joiden avulla otetaan huomioon sekä viljelijöiden etu saada täsmällisiä ja yksityiskohtaisia tietoja rehujen sisältämistä aineista että teollisuuden etu varmistaa, että liikesalaisuuksia suojataan riittävästi"[3].

Tällainen siis on käsiteltävänä olevan lainsäädäntöehdotuksen tausta. Siinä säädetään rehuaineita koskevien tietojen ilmoittamisesta alenevassa järjestyksessä siten, että painoprosenttien ilmoittaminen on vapaaehtoista. Ostaja voi 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti saada pyynnöstä valmistajalta koostumusta koskevat tiedot. Valmistaja voi kuitenkin komission ehdotuksen mukaan kieltäytyä tästä, jos se katsoo, että "tietojen luovuttaminen loukkaisi sen teollis- ja tekijänoikeuksia".

Esittelijä katsoo, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion vuoksi on huolehdittava siitä, että huomioon otetaan sekä ostajan oikeus saada tietoja että valmistajan oikeus turvata teollis- ja tekijänoikeutensa. Asiakkaan pyyntöön suostumista koskevaa päätöstä ei kuitenkaan pidä jättää pelkästään valmistajan harkintavaltaan.

Avoimen ilmoituksen periaatetta on tulkittava tuomioistuimen antaman tuomion ja käsiteltävänä olevan lainsäädäntöehdotuksen yhteydessä siten, että tarvittaessa perustellun tiedustelun esittävä ostaja voi lainsäädännössä vahvistetun menettelyn mukaisesti periaatteessa saada tiedot.

Mietintöluonnoksen tarkistuksissa edellytetään yhdessä komission ehdotuksen kanssa seuraavia vaiheita:

1.  Rehuaineista on ilmoitettava alenevassa järjestyksessä, painoprosenttien ilmoittaminen on vapaaehtoista lukuun ottamatta 17 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tapauksia.

2.  Ostajalla on oikeus vaatia painoprosentteja koskevia tietoja valmistajalta. Tietojen on oltava täsmällisiä, koska +/- 15 prosentin poikkeama ei vaikuta tuotantoprosessin jälkeen (a posteriori) tarkoituksenmukaiselta.

3.  Valmistaja voi kieltäytyä tietojen antamisesta, jos hän voi osoittaa perustellusti, että se loukkaisi hänen teollis- ja tekijänoikeuksiaan, eli hän voi osoittaa, että hänellä on joko itse tekemänsä tai ostamansa tutkimuksen nojalla suojeltavia teollis- tai tekijänoikeuksia. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan sovelleta rehuseosten ainesosiin, joiden painoprosenttiosuus on yli 2 prosenttia, koska alalla ollaan sitä mieltä, että tällöin ei voida vedota teollis- ja tekijänoikeuksiin.

4.  Jos valmistaja käyttää oikeuttaan olla antamatta tietoja ainesosista, joiden painoprosentti on alle kahden, ostaja voi kääntyä toimivaltaisten viranomaisten puoleen. Viranomaisilla on aina oikeus saada tietoja rehuseoksen tarkasta koostumuksesta, ja ne voivat tarkistaa, onko teollis- ja tekijänoikeuksiin vetoaminen perusteltua. Viranomaiset voivat valmistajan teollis- ja tekijänoikeuksiin vetoamisen tarkastettuaan todeta, että tarkkaa koostumusta koskevat tiedot annetaan vasta kirjallisen salassapitolupauksen saamisen jälkeen.

Komission hyväksymä teksti noudattaa olennaisilta osiltaan tätä lähestymistapaa. Siinä määrätään kuitenkin, että valmistajan tai tukkukauppiaan on pyynnöstä kyettävä antamaan määrällistä koostumusta koskevat tiedot +/- 15 prosentin tarkkuudella rehun valmistuskaavan mukaiseen arvoon nähden.

Koska valmistajan teollis- ja tekijänoikeudet on näin ollen turvattu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-421/06 antaman tuomion mukaisesti, ei kieltäytymistä tietojen antamisesta koskeva lauseke ole enää perusteltu kyseisten oikeuksien suojelun vuoksi.

2.  Rehujen lisäaineita koskevat merkinnät

Komissio ehdottaa pakollista merkintää lisäaineille, joiden hyväksyntä riippuu raja-arvosta tai jotka vaikuttavat eläintuotantoon tai joilla torjutaan tiettyjä loisia. Muita lisäaineita koskevat merkinnät ovat vapaaehtoisia. Lisäksi asiakas voi saada pyynnöstä tietoja lisäaineiden käytöstä. Esittelijä ehdottaa säännöksen täsmentämistä.

3.  Ohjeisiin tai suuntaviivoihin perustuva itsesääntely

Elintarvikehygieniaa (asetukset (EY) N:o 852/2003 ja N:o 853/2003) ja rehuhygieniaa (asetus (EY) N:o 183/2005) koskevasta lainsäädännöstä saadut kokemukset osoittavat, että alan laatimat suuntaviivat ja ohjeet saattavat edistää tarkoituksenmukaisesti säännösten täytäntöönpanoa. Suuntaviivat saattavat olla hyvinkin hyödyllisiä myös rehuja koskevien merkintöjen yhteydessä. Lainsäädäntötekstissä on korostettava yksiselitteisesti, että suuntaviivat tai ohjeet eivät ole luonteeltaan lähes lainsäädännöllisiä. Niillä on ainoastaan tarkoitus helpottaa asetuksen täytäntöönpanoa ja antaa tarvittaessa tulkinta asetuksessa suodusta liikkumavarasta, mutta niitä ei pidä käyttää väärin säännösten kiertämiseen.

4.  Pilaantuneet rehuaineet

Aiemmin on käynyt ilmi, että pilaantuneista aineista on usein pyritty rikollisesti pääsemään eroon käyttämällä niitä rehuissa, joten pilaantuneita rehuaineita koskevat säännökset on laadittava hyvin selkeästi. Yhteisön oikeudellinen tilanne on kohentunut tuntuvasti, kun direktiivi 2002/32/EY hyväksyttiin dioksiiniskandaalin seurauksena. Etenkin sen 5 artiklaan kirjattu laimennuskielto lopetti epäsuotavan, mutta tuolloin laajalle levinneen käytännön: pilaantunutta erää jatketaan pilaantumattomalla aineksella, kunnes raja-arvot alittuvat jälleen.

Direktiivissä 2002/32/EY säädetään, että rehuissa ei saa käyttää pilaantuneita aineita. Epäselväksi kuitenkin jää, mitä näille aineille tapahtuu kun ne on vedetty markkinoilta. Jäsenvaltiot voivat 8 artiklan nojalla soveltaa pilaantuneisiin rehuaineisiin tiettyjä detoksikaatiomenetelmiä (esimerkiksi kalaöljyn aktiivihiilisuodatus dioksiinipitoisuuden alentamiseksi tai ammoniakkikäsittely aflatoksiinien neutraloimiseksi).

Siksi komissio ehdottaa, että pilaantuneista rehuista tai rehuaineista on tehtävä yksiselitteinen merkintä (ks. 20 artikla). Merkintöjä koskevien säännösten ohella on kuitenkin varmistettava, että pilaantuneita aineita ei käytetä laittomasti ja että laimennuskieltoa noudatetaan.

5.  Täytäntöönpanomääräykset (komiteamenettely)

Neuvoston päätöksessä N:o 1999/468/EY todetaan, että kun on kyse yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttävästä perussäädöksestä, yleiset toimenpiteet, joilla muutetaan kyseisen säädöksen muita kuin keskeisiä osia – joidenkin tällaisten säännösten poistaminen tai lisääminen mukaan lukien – hyväksytään valvonnan käsittävällä sääntelymenettelyllä. Siksi esittelijä ehdottaa, että epäpuhtauksia ja valmistuksen apuaineita koskevia raja-arvoja vahvistettaessa (6 a artiklan mukaisesti), soveltamisalaa täsmentäviä suuntaviivoja hyväksyttäessä (7 artiklan mukaisesti) ja luetteloa ja ohjeita hyväksyttäessä (27 artiklan mukaisesti) sovelletaan valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä.

Kaikki nämä toimet ovat laajakantoisia ja täyttävät päätöksessä N:o 1999/468/EY vahvistetut kyseisen menetelmän soveltamista koskevat kriteerit.

Kiellettyjä aineita koskevan luettelon laajentamiseen (6 artikla) on kuitenkin syytä soveltaa kiireellistä menettelyä, jotta komissio voi langettaa välittömästi voimaan tulevia kieltoja tietyille rehuissa oleville aineille.

• [1]  Ks. mietinnöt A5-0233/2000, A5-0079/2001 ja A5-0421/2001
• [2]  Ks. yksityiskohdat mietinnöstä A6-0411/2006.
• [3]  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 623/2007/EY, tehty 23 päivänä toukokuuta 2007, rehuseosten liikkuvuudesta annetun neuvoston direktiivin 79/373/ETY muuttamisesta annetun direktiivin 2002/2/EY muuttamisesta, EUVL L 154, 14.6.2007.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Rehun markkinoille saattaminen ja käyttö
Viiteasiakirjat	KOM(2008)0124 – C6-0128/2008 – 2008/0050(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	3.3.2008
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	AGRI 24.4.2008
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	ENVI 24.4.2008
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa        Päätös tehty (pvä)	ENVI 28.5.2008
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf 1.4.2008
Valiokuntakäsittely	6.5.2008		14.7.2008		10.9.2008		7.10.2008
Hyväksytty (pvä)	7.10.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Vincenzo Aita, Peter Baco, Niels Busk, Luis Manuel Capoulas Santos, Giovanna Corda, Albert Deß, Gintaras Didžiokas, Konstantinos Droutsas, Constantin Dumitriu, Michl Ebner, Carmen Fraga Estévez, Duarte Freitas, Ioannis Gklavakis, Lutz Goepel, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Esther Herranz García, Lily Jacobs, Elisabeth Jeggle, Heinz Kindermann, Stéphane Le Foll, Véronique Mathieu, Mairead McGuinness, Rosa Miguélez Ramos, James Nicholson, Neil Parish, María Isabel Salinas García, Agnes Schierhuber, Czesław Adam Siekierski, Alyn Smith, Petya Stavreva, Donato Tommaso Veraldi
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Katerina Batzeli, Jan Mulder, Zdzisław Zbigniew Podkański, Struan Stevenson
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Bernard Wojciechowski