Menettely : 2008/2298(IMM)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0422/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0422/2008

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 18/11/2008 - 7.11
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0538

MIETINTÖ     
PDF 150kWORD 64k
6.11.2008
PE 414.929v03-00 A6-0422/2008

Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2008/2298(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta

Esittelijä: Klaus-Heiner Lehne

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS
 PERUSTELUT
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2008/2298(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Milanon syyttäjänviraston 30. toukokuuta 2008 esittämän pyynnön, joka koski Massimo D'Aleman parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 16. kesäkuuta 2008,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 10 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964 ja 10. heinäkuuta 1986 antamat tuomiot(1),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A6-0422/2008),

1.  päättää olla sallimatta kyseisten salakuunneltujen puhelinkeskustelujen käyttöä ja olla pidättämättä Massimo D'Aleman koskemattomuutta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan toimivaltaisille viranomaisille.

(1)

Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964 suomenkielinen erityispainos I, s. 203, ja asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986 suomenkielinen erityispainos VIII, s. 729.


PERUSTELUT

I. TOSISEIKAT

Milanon syyttäjänvirasto pyysi 28. toukokuuta 2008 päivätyssä, Euroopan parlamentin puhemiehelle Hans-Gert Pötteringille osoitetussa kirjeessä lupaa käyttää rikosoikeudenkäynnissä "epäsuorasti" salakuunneltuja puhelinkeskusteluja tutkinnan kohteena olevan henkilön ja entisen Euroopan parlamentin jäsenen Massimo D'Aleman välillä.

Kyse on oikeusmenettelystä 19195/2005, joka koskee Banca Nazionale del Lavoro -pankin valtausyritystä. Kyseisessä tapauksessa tutkittiin ja asetettiin syytteeseen joukko henkilöitä, joiden epäiltiin rikkoneen Italian lainsäädäntöä koskien markkinoiden manipulaatioon ja sisäpiirikauppoihin liittyviä rikoksia, asetuksen n:o 58/1998 (rahoituslainsäädäntö) 185 ja 184 artiklan perusteella.

Esitutkinnan yhteydessä harjoitettiin puhelujen salakuuntelua Italian rikoslain säännösten mukaisesti.

Salakuunneltujen puhelujen joukossa on myös tutkinnan kohteena olevien henkilöiden ja joidenkin kansallisten parlamentin jäsenten – muun muassa Massimo D'Aleman, joka kyseisenä ajankohtana oli Euroopan parlamentin jäsen – välisiä keskusteluja. Kyseessä on näin ollen säännönmukaisesti salakuunneltujen henkilöiden kanssa keskustelleiden parlamentin jäsenten epäsuora salakuuntelu.

Lain 140/2003 4 artiklassa säädetään, että kansallisen parlamentin jäsenen suoraan salakuunteluun vaaditaan Italian parlamentin etukäteen myöntämä lupa. Mitä tulee epäsuoraan salakuunteluun, lain 140/2003 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitutkintaa johtava tuomarin on – myös kyseisen osapuolen tai parlamentin jäsenen pyynnöstä – määrättävä tuhottaviksi ne puhelinkeskustelut, joita pitää merkityksettöminä oikeusmenettelyn kannalta. Siinä tapauksessa, että tuomari kuitenkin oikeusmenettelyn yhden osapuolen pyynnöstä katsoo niiden käytön olevan tarpeen ja merkityksellistä, hän pyytää lupaa käyttää niitä siltä parlamentin huoneelta, johon jäsen kuuluu tai on kuulunut edellä mainitun 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Esitutkintatuomari Clementina Forleo pyysi 20. heinäkuuta 2007 edustajainhuoneelta (jäsenten D'Alema, Fassino ja Cicu osalta) ja senaatilta (senaattorien La Torre ja Comincioli osalta) lupaa käyttää edellä mainittuja salakuunneltuja keskusteluja. Lokakuussa 2007 edustajainhuone totesi, että sillä ei ollut valtuuksia Massimo D'Aleman suhteen, koska tämä oli ollut kyseisenä ajankohtana Euroopan parlamentin jäsen.

Tämän edustajainhuoneen päätöksen perusteella Milanon syyttäjänvirasto kääntyi siis Euroopan parlamentin puoleen pyytääkseen luvan käyttää Massimo D'Aleman epäsuorasti salakuunneltuja keskusteluja.

II. EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSENTEN KOSKEMATTOMUUTTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ JA YLEISIÄ HUOMIOITA

Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan(1) 9 ja 10 artikla kuuluvat seuraavasti:

" 9 artikla

Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

10 artikla

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b) toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta. "

2. Menettelyistä Euroopan parlamentissa määrätään työjärjestyksen 6 ja 7 artikloissa. Asiaa koskevat määräykset kuuluvat seuraavasti:

" 6 artikla – Koskemattomuuden pidättäminen

1. Erioikeuksia ja vapauksia koskevaa toimivaltaa käyttäessään parlamentti pyrkii ensisijaisesti säilyttämään täysivaltaisuutensa demokraattisena lainsäädäntöelimenä ja varmistamaan jäsentensä riippumattomuuden heidän hoitaessaan tehtäviänsä.

(...)

3. Jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

(...)

7 artikla – Koskemattomuutta koskevat menettelyt

1. Asiasta vastaava valiokunta käsittelee koskemattomuuden pidättämistä sekä koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevat pyynnöt viipymättä niiden saapumisjärjestyksessä.

2. Valiokunta antaa päätösehdotuksen, jossa on vain suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

3. Valiokunta voi pyytää asianomaiselta viranomaiselta ne lisätiedot tai selvitykset, jotka valiokunta katsoo tarpeellisiksi voidakseen muodostaa mielipiteensä koskemattomuuden pidättämisestä tai puolustamisesta. Jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi. Hänellä on oikeus esittää kaikki tässä yhteydessä aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet. Toinen jäsen voi toimia hänen edustajanaan.

4. Jos pyynnössä esitetään koskemattomuuden pidättämistä useiden syytöskohtien perusteella, jokaisesta kohdasta voidaan tehdä erillinen päätös. Valiokunnan mietinnössä voidaan poikkeuksellisesti ehdottaa, että koskemattomuuden pidättäminen koskisi ainoastaan syytteen käsittelyä ja että ennen lopullista tuomiota jäsentä ei saisi pidättää tai vangita eikä hän saisi joutua sellaisten toimenpiteiden kohteeksi, jotka estäisivät häntä hoitamasta edustajantoimeensa kuuluvia tehtäviä.

(...)

6. Erioikeuden tai vapauden puolustamista koskevissa tapauksissa valiokunta toteaa, muodostavatko olosuhteet hallinnollisen tai muun esteen parlamentin kokouspaikkaan matkustavien tai sieltä palaavien jäsenten vapaalle liikkumiselle, mielipiteen ilmaisemiselle tai äänestyskäyttäytymiselle heidän hoitaessaan edustajantoimeensa kuuluvia tehtäviä tai kuuluvatko kyseiset olosuhteet erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 10 artiklassa tarkoitettuihin asioihin, jotka eivät kuulu kansallisen oikeuden alaan, ja tekee ehdotuksen, jossa kehotetaan asianomaista viranomaista tekemään tarvittavat johtopäätökset.

7. Valiokunta voi antaa perustellun lausunnon kyseisen viranomaisen toimivallasta asiassa ja pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, mutta se ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko jäsenen syyksi väitetyt lausumat tai toimet syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista.

(...)"

Italian perustuslain 68 artiklan 1 ja 2 alakohta kuuluvat seuraavasti:

" 68 artikla

Parlamentin jäseniä ei voi asettaa vastuuseen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemistaan mielipiteistä tai suorittamistaan äänestyksistä.

Parlamentin jäsen ei voida ilman sen parlamentin huoneen lupaa, johon hän kuuluu, joutua ruumiintarkastuksen tai kotietsinnän kohteeksi eikä häntä voida pidättää tai vangita taikka hänen liikkumisvapauttaan rajoittaa, paitsi jos kyseessä on lopullinen oikeuden tuomio tai jos jäsen tavataan itse teosta, kun kyseessä on rikos, josta on säädetty välitön pidättäminen.

Vastaava lupa vaaditaan myös jäsenten keskustelujen tai viestinnän salakuuntelemiseksi missä tahansa muodossa ja kirjeenvaihdon takavarikoimiseksi."

20. kesäkuuta 2003 annettu laki n:o 140

(julkaistu virallisessa lehdessä n:o 142, 21. kesäkuuta 2003)

PERUSTUSLAIN 68 ARTIKLAN TÄYTÄNTÖÖNPANOMÄÄRÄYKSET RIKOSOIKEUDENKÄYNTIEN ALALLA VALTION PALVELUKSESSA OLEVIEN KORKEA-ARVOISTEN HENKILÖIDEN SUHTEEN

4 artikla

1. Kun parlamentin jäseneen halutaan kohdistaa kotietsintöjä, ruumiintarkastuksia, keskustelujen tai viestinnän salakuuntelua missä tahansa muodossa, kirjeenvaihdon takavarikointia tai viestintätietojen hankkimista tai hänet aiotaan pidättää tai kohdistaa häneen pakkokeinoja tai rajoittavia keinoja, luonteeltaan henkilökohtaisia turva- tai ehkäiseviä keinoja ja muita keinoja, jotka rajoittavat hänen henkilökohtaista vapauttaan, toimivaltainen viranomainen pyytää tähän lupaa suoraan siltä parlamentin huoneelta, johon kyseinen jäsen kuuluu.

2.  Lupaa pyytää viranomainen, joka on antanut toimenpidettä koskevan määräyksen. Lupaa odotettaessa määräyksen toteuttaminen keskeytetään.

3. Lupaa ei edellytetä, jos parlamentin jäsen saadaan kiinni itse teosta, kun kyseessä on rikos, josta on säädetty välitön pidättäminen, tai kun kyseessä on lopullisen tuomion täytäntöönpano.

4. Jos se parlamentin huone, johon jäsen kuuluu, hajotetaan, lupapyyntö lakkaa olemasta voimassa seuraavan vaalikauden alusta ja se voidaan uusia ja esittää toimivaltaiselle parlamentin huoneelle uuden vaalikauden alussa.

6 artikla

1. Edellä 4 artiklassa mainitun lisäksi, esitutkintatuomari – myös kyseisen osapuolen tai parlamentin jäsenen pyynnöstä – siinä tapauksessa, että hän pitää oikeusmenettelyn kannalta osittain tai kokonaan merkityksettöminä missä tahansa muodossa olevia, salakuunnellut keskustelut ja viestinnän sisältäviä asiakirjoja ja äänityksiä, jotka liittyvät kolmansia henkilöitä koskeviin oikeusmenettelyihin ja joihin parlamentin jäsen on osallistunut, tai näiden menettelyjen yhteydessä hankittuja viestintätietoja, osapuolia luottamuksellisesti kuultuaan päättää suljetuin ovin pidettävässä istunnossa näiden tietojen tuhoamisesta merkityksettömiltä osin tai kokonaan rikosoikeudenkäyntiä koskevien säännösten 269 artiklan 2 ja 3 mukaisesti.

2. Siinä tapauksessa, että esitutkintatuomari katsoo välttämättömäksi käyttää 1 kohdassa tarkoitettuja keskusteluja tai tietoja, hän tekee oikeudenkäynnin osapuolen pyynnöstä ja kuultuaan muita osapuolia rikosoikeudenkäyntiä koskevien säännösten 268 artiklan mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa asiaa koskevan päätöksen ja pyytää kymmenen päivän kuluessa lupaa siltä parlamentin huoneelta, johon kyseinen jäsen kuuluu tai kuului sinä ajankohtana, kun keskusteluja tai viestejä salakuunneltiin.

3.  Lupaa koskeva pyyntö toimitetaan suoraan kyseiselle parlamentin huoneelle. Tässä pyynnössä esitutkintatuomari ilmoittaa syyn, minkä vuoksi oikeusmenettely on käynnistetty, säädökset, joita oletetaan rikotun, ja elementit, joille pyyntö perustuu, sekä liittää pyyntöön kopion kaikista asiakirjoista, äänityksistä ja viestintätiedoista.

4. Jos se parlamentin huone, johon jäsen kuuluu, hajotetaan, pyyntö lakkaa olemasta voimassa seuraavan vaalikauden alusta ja se voidaan uusia ja esittää toimivaltaiselle parlamentin huoneelle uuden vaalikauden alussa.

5. Jos lupa evätään, salakuunteluasiakirjat tuhotaan välittömästi, kuitenkin viimeistään kymmenen päivän kuluessa siitä, kun tieto epäämisestä on saatu.

6. Tuomarin on kiellettävä kaikkien asiakirjojen, äänitysten ja viestintätietojen käyttäminen, jotka on hankittu tämän artiklan vastaisesti, kaikissa oikeusmenettelyn vaiheissa.

III.      EHDOTETUN PÄÄTÖKSEN PERUSTELUT

1) Ensinnä on tarkasteltava Euroopan parlamentin toimivaltaa Milanon syyttäjänviraston pyynnön valossa.

Parlamentin jäsenen epäsuoran salakuuntelun ollessa kyseessä Italian lain 140/2003 6 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavasti: "siinä tapauksessa, että esitutkintatuomari katsoo välttämättömäksi käyttää 1 kohdassa tarkoitettuja keskusteluja tai tietoja, hän tekee oikeudenkäynnin osapuolen pyynnöstä ja kuultuaan muita osapuolia rikosoikeudenkäyntiä koskevien säännösten 268 artiklan mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa asiaa koskevan päätöksen ja pyytää kymmenen päivän kuluessa lupaa siltä parlamentin huoneelta, johon kyseinen jäsen kuuluu tai kuului sinä ajankohtana, kun keskusteluja tai viestejä salakuunneltiin".

On muistettava, että Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 10 artiklassa säädetään muun muassa, että "Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;".

Näiden säännösten ja sen seikan perusteella, että Massimo D'Alema oli kyseisten tapahtumien ajankohtana Euroopan parlamentin jäsen, Euroopan parlamentti on asiassa toimivaltainen.

2) Lain 140/2003 6 artiklan perusteella – näin olemme sen tulkinneet – pyynnön olisi koskettava lupaa oletettujen todistuskappaleiden käyttöön mutta esitutkintatuomarin tekemän päätöksen mukaan todistuskappaleet ovat jo "riittävät tukemaan syytettä tutkinnan kohteina olevia henkilöitä vastaan" – eli siis kyseisiä salakuunneltuja henkilöitä – jotka on jo siis asetettu syytteeseen ja joiden oikeusmenettely on edennyt pitkälle.

Näin ollen Milanon syyttäjänviraston pyyntö on tästä näkökulmasta katsottuna aiheeton.

3) Siinä tapauksessa, että Milanon syyttäjänviraston pyynnön katsotaan koskevan lupaa nostaa oikeusmenettely Massimo D'Alemaa vastaan, korostamme, että tämä juridinen menettely ei ole ollut voimassa Italian oikeusjärjestyksessä vuoden 1993 jälkeen, ja näin ollen pyyntö on aiheeton.

IV.      JOHTOPÄÄTÖKSET

Edellä mainittujen seikkojen perusteella oikeudellisten asioiden valiokunta päättää olla sallimatta mainittujen salakuunneltujen puhelinkeskustelujen käyttöä ja olla pidättämättä Massimo D'Aleman koskemattomuutta.

(1)

Perussopimuksiin liitetyt pöytäkirjat muodostavat osan yhteisön primaarioikeutta, ja niillä on sama oikeusasema kuin itse perussopimuksilla. Asiassa, joka koski yhteisön viranomaisten kiinteistöveroon liittyvää vastuuta, annetusta tuomiosta käy selvästi ilmi, että pöytäkirjan määräysten rikkominen merkitsee perussopimuksista johtuvien velvoitteiden rikkomista (tuomio asiassa 260/88, komissio v. Belgia, 24.2.1988, Kok. 86, s. 966).


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

3.11.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

11

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Monica Frassoni, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Klaus-Heiner Lehne, Manuel Medina Ortega, Aloyzas Sakalas, Francesco Enrico Speroni, Diana Wallis, Jaroslav Zvěřina, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Renate Weber

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö