MIETINTÖ EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä

11.11.2008 - (2008/2157(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Javier Moreno Sánchez

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä

(2008/2157(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon, jossa käsitellään EU:n rajaturvallisuusviraston arviointia ja jatkokehitystä (KOM(2008)0067),

–   ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) luomisesta (KOM(2008)0068),

–   ottaa huomioon 13. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelusta (KOM(2008)0069),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta 26. lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004[1],

–   ottaa huomioon 27 jäsenvaltion 7. heinäkuuta 2008 hyväksymän ja Eurooppa-neuvoston 15.–16. lokakuuta 2008 vahvistaman Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen,

–   ottaa huomioon 15. ja 16. joulukuuta 2005 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät aiheesta "Maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa: Afrikkaa ja Välimeren aluetta koskevat ensisijaiset toimet", jotka esiintyvät myös 14. ja 15. joulukuuta 2006 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmissä,

–   ottaa huomioon nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta mainitun mekanismin sekä vierailevien virkamiesten tehtävien ja toimivallan osalta 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007[2],

–   ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa[3],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A6-0437/2008),

A. katsoo, että laittoman maahanmuuton torjunnalla ja eritoten Euroopan unionin kaikkien rajojen yhdentyneellä valvonnalla on oltava paikkansa maahanmuuttoon liittyvien ilmiöiden kokonaisvaltaisen ja harmonisoidun lähestymistavan puitteissa ja että tähän kuuluvat laillisen maahanmuuton järjestäminen, laillisten maahanmuuttajien kotouttaminen ja yhteistyö alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa,

B.  katsoo, että laiton maahanmuutto on Euroopan yhteinen haaste ja edellyttää sen vuoksi yhteistä politiikkaa,

C. katsoo, että näitä maahanmuuttoon liittyviä ilmiöitä on olemassa niin kauan kuin maailman eri alueiden välillä on eroja kehityksessä ja että tämän vuoksi olisi järjestettävä maahanmuuttovirtojen valvonta niin, että se toimii synergiassa kolmansien maiden kanssa harjoitettavan kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa,

D. varoittaa pitämästä Frontexia ihmelääkkeenä kaikkiin laittoman maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin,

E.  katsoo, että unionin ulkorajojen valvonta on dynaaminen osa ensinnäkin laittoman maahanmuuton torjuntaa, minkä lisäksi on otettava käyttöön täydentäviä ehkäiseviä toimia sen alkulähteen tyrehdyttämiseksi, kuten laittoman työskentelyn torjunta, muun muassa hyväksymällä direktiivi seuraamusten säätämisestä laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajille, ja toiseksi rikollisjärjestöihin kuuluvien kauppiasverkostojen vastustamista,

F.  toteaa, että laittomaan maahanmuuttoon liittyy korkea kuolleisuus ja että tarvitaan lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa järjestettäviä tiedotuskampanjoita laittoman maahanmuuton vaaroista ja kohtalokkaista seurauksista,

G. katsoo, että vaikka kunkin jäsenvaltion on huolehdittava omien rajojensa valvonnasta, maahanmuuttopaineet Euroopan unionin itä- ja etelärajoilla edellyttävät, että kehitetään ja järjestetään pakollinen yhteisvastuun ja solidaarisuuden henki jäsenvaltioiden välillä, niin että helpotetaan sekä aineellisten että henkilöstövoimavarojen antamista yhteiseen käyttöön tämän ilmiön torjumiseksi,

H. katsoo, että kaikkien näiden välineiden (Frontex, Eurosur, sähköinen matkustuslupajärjestelmä (ESTA), maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä, "Fast track") pitkän aikavälin tavoitteena on luoda vähitellen kokonaisvaltainen yhteisön rajavalvontajärjestelmä,

I.   panee tyytyväisenä merkille rajaturvallisuusviraston ensimmäiset mitattavissa olevat tulokset sen toiminnan käynnistämisen jälkeen lokakuussa 2005 ja sen kehityksen tässä vaiheessa välttämättömän keskipitkän ja pitkän aikavälin strategian määrittelyn,

J.   toteaa, että Frontex on yhteisön ensimmäisen pilarin elin, johon sovelletaan täysimääräisen demokraattisen valvonnan ja avoimuuden periaatteita ja joka on siksi velvollinen kunnioittamaan ja edistämään EU:n perusarvoja,

K. toteaa, että koordinoituihin tiedustelutietoihin perustuvat Frontex-operaatiot nojautuvat riskianalyysiin ja uhkien arviointiin, joita koskee salassapitosääntö,

L.  katsoo, että Frontexin kehittämistä koskevan strategian yhteydessä olisi nimenomaan käytettävä hyväksi tilaisuus testata jäsenvaltioiden välisen "pakollisen yhteisvastuun" periaatteen (johon vedottiin jo asetuksessa (EY) N:o 863/2007 nopeiden interventiojoukkojen perustamista koskevasta mekanismista, jolla koordinoidaan unionin nopean toiminnan valmiuksia hätätilanteissa) käyttökelpoisuutta, jotta voidaan valita sopiva toimintatapa, jolla taataan rajaturvallisuusviraston tehokkaaseen toimintaan tarvittavien sekä aineellisten (joita koskevat tiedot on kerätty teknisten välineiden keskitettyyn rekisteriin (Centralised Record of Available Technical Equipment, CRATE)) että henkilöstövoimavarojen saatavuus ilman ehtoja,

M. toteaa, että parlamentti on tukenut virastoa johdonmukaisesti ja kannattanut sen talousarvion vahvistamista huomattavasti, jotta sillä olisi riittävät taloudelliset resurssit selviytyä tehtävistään,

N. toteaa, että virasto on toteuttanut eteläisten jäsenvaltioiden rannikoiden edustalla merioperaatioita vaihtelevalla menestyksellä aina sen mukaan, miten maahanmuuttajien lähtömaina olleet kolmannet maat ovat tehneet yhteistyötä viraston kanssa; katsoo, että Kanariansaarten edustalla toteutettu Hera-operaatio on onnistunut, sillä tulijoiden määrä on sen ansiosta vähentynyt merkittävästi, mutta että keskisellä Välimerellä toteutettu Nautilus-operaatio ei ole vielä toiminut halutulla tavalla, koska tulijoiden määrä on pikemminkin kasvanut entisestään,

O. katsoo, että eteläisillä merialueilla olevat muuttoliikkeen solmukohdat edellyttävät jatkuvaa ja pysyvää partiointia merellä,

P.  katsoo, että kaiken rajaturvallisuusviraston kehittämän toiminnan on kaikissa tilanteissa oltava kansainvälisen oikeuden normien mukaista, erityisesti merioikeutta ja ihmisoikeuksia, henkilöiden ihmisarvoa ja pakolaisia, erityisesti turvapaikkaoikeutta ja palauttamiskiellon periaatetta koskevien normien mukaista,

Q. katsoo, että rajaturvallisuusviraston olisi sisällytettävä kaikkeen toimintaansa tarve ryhtyä tarvittaviin varokeinoihin heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden, naisten ja lasten ja erityisesti raskaana olevien naisten, ilman huoltajaa olevien alaikäisten, vanhusten ja vammaisten tai vakavasti sairaiden henkilöiden huomioon ottamiseksi,

R.  katsoo, että rajaturvallisuusviraston toiminnan inhimillistä ulottuvuutta on vahvistettava mahdollisimman suurella oikeusvarmuudella sekä pelastusoperaatioissa, joita se joutuu suorittamaan, että yhteisissä palautusoperaatioissa, joihin sen on osallistuttava,

S.  katsoo, että rajaturvallisuusviraston toimintaan osallistuvan erikoishenkilöstön koulutusoperaatioita olisi niiden suosion perusteella jatkettava mutta ennen kaikkea ne olisi laajennettava koskemaan kolmansien maiden henkilöstöä, joka joutuu tekemään päivittäin yhteistyötä rajaturvallisuusviraston kanssa, jotta tätä henkilöstöä voidaan kouluttaa meripelastusoperaatioihin ja haaksirikoissa menehtyneiden etsintöihin,

T.  katsoo, että rajavalvonnassa ei keskitytä pelkästään laittoman rajanylityksen valvontaan, vaan myös rajatylittävään rikollisuuteen, kuten ihmiskauppaan, huumeiden salakuljetukseen ja laittomaan asekauppaan, mikä auttaa parantamaan sisäistä turvallisuutta kokonaisvaltaisesti,

U. katsoo, että rajaturvallisuusviraston toiminta voi olla tehokasta vain yhdessä yhteisön rajavalvontapolitiikan kanssa, joka kattaa ehdotetut uudet rajavalvontajärjestelmät, kuten sähköinen matkustuslupajärjestelmä (ESTA), maahantulo- ja maastapoistumisjärjestelmä ja "Fast track",

1.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan maahanmuuton haastetta kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta, jolla edistetään samalla unionin rajavalvonnan tehostamista, laittoman maahanmuuton torjuntaa ja laittomasti maassa oleskelevien ulkomaalaisten palauttamista alkuperämaahan, laittoman työskentelyn ja ihmiskaupan torjuntaa sekä lisäksi laillisen maahanmuuton järjestämistä ja laillisten maahanmuuttajien kotouttamista edistäviä toimia, siirtolaisuuden ja kehityksen myönteistä yhteyttä edistävän kattavan kumppanuuden vahvistamista kolmansien maiden kanssa sekä yhtenäisen turvapaikkapolitiikan perustamista yhteisön tasolla;

2.  katsoo, että rajaturvallisuusvirasto on tärkeä väline maahanmuuttoa koskevassa EU:n kokonaisstrategiassa, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia viraston tehtävien tarkistamisesta, jotta voidaan lujittaa viraston roolia ja tehostaa sen toimintaa;

3.  vaatii sen tiedostamista, että rajaturvallisuusviraston on ehdottomasti voitava luottaa sekä kertaluonteisten yhteisten operaatioiden koordinoinnissa että pitkäkestoisissa operaatioissa jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamien resurssien, erityisesti Crate-kaluston, saatavuuteen; pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot eivät ole toistaiseksi osoittaneet riittävää valmiutta antaa rajaturvallisuusvirastolle sen tarvitsemia resursseja, ja kehottaa niitä korjaamaan asian;

4.  pitää myönteisenä, että neuvosto on hyväksynyt Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen ja kehottanut vahvistamaan virastoa;

5.   korostaa, että rajaturvallisuusviraston olisi osallistuttava myös ihmiskaupan torjuntaan erityisesti EU:n ulkorajoilla;

6.  kehottaa jäsenvaltiota tätä tarkoitusta varten virallistamaan – kunkin osallistuvan maan valmiuksien ja erityistarpeiden mukaan – mahdollisimman nopeasti "pakollisen ja peruuttamattoman yhteisvastuun" järjestelmän, joka mahdollistaa sen, että rajaturvallisuusvirasto operaatioitaan valmistellessaan ja suorittaessaan tietää tarkalleen, millaiset välineet sillä on tarpeen tullen käytettävissään;

7.   pyytää, että perustettaisiin yhteisiä pysyviä seurantapartioita, jotka olisivat toimintavalmiudessa ympäri vuoden kaikilla suuren kuolemanriskin alueilla ja etenkin merialueiden rajoilla, koska oikeus elämään on ensimmäinen loukkaamattomista perusoikeuksista;

8.   korostaa, että yhteisön oikeuden on oltava sopusoinnussa alalla sovellettavan kansainvälisen oikeuden kanssa, jotta EU voi myötävaikuttaa tehokkaasti toimiin, joita tarvitaan hädänalaisten pakolaisten auttamiseksi;

9.   kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan mahdollisimman varhain tekemään tästä yhteisvastuuperiaatteesta konkreettisen ja lisäämään eritoten välineistöä, erityisesti pintakalustoa, jonka ne antavat rajaturvallisuusviraston käyttöön ja takaamaan käytännön tasolla, että ne saadaan varmasti ja ajoissa käyttöön;

10. kehottaa rajaturvallisuusvirastoa toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa yksilöidään muun muassa CRATE-rekisteriin kirjatun välineistön todellinen käyttö ja saatavuus, ja nostamaan esille tarvittaessa esiin tulleet vaikeudet sekä antamaan täydelliset tiedot siitä, mitkä jäsenvaltiot toimittavat välineistöä ja mitkä eivät;

11. kehottaa jäsenvaltioita, jos varoja ei jatkossakaan ole riittävästi käytettävissä, säätämään nopeasti rajaturvallisuusviraston talousarvion koon muuttamisesta, jotta virasto voi hoitaa tehtäviään, ja tarkastelemaan tarvittaessa juridiselta kannalta mahdollisuutta jatkossa vuokrata ja/tai ostaa välineistöä;

12. muistuttaa, että Euroopan parlamentti budjettivallan käyttäjänä on jo kasvattanut rajaturvallisuusviraston talousarviota sen perustamisen jälkeen ja aikoo valvoa sen asianmukaista täytäntöönpanoa sekä sen mukauttamista rajaturvallisuusviraston tehtävien kehitykseen;

13. pitää myönteisinä huomattavia yhteistyöponnisteluja, joita melkein kaikki kolmannet maat ovat toteuttaneet, joiden kanssa rajaturvallisuusvirasto työskentelee päivittäin, ja jotka ovat johtaneet erittäin myönteisiin tuloksiin, esimerkkinä Kanariansaarilla saavutetut tulokset; pitää kuitenkin valitettavana, että yhteistyö maahanmuuttoasioissa kangertelee esimerkiksi Turkin ja Libyan tapauksessa;

14. kehottaa unionia huomioimaan kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa tarpeen tehostaa kolmansien maiden kanssa tehtävää maahanmuuttoasioiden yhteistyötä ja kehottaa niitä kolmansia maita, joiden yhteistyö on riittämätöntä – jopa olematonta – tekemään parhaansa helpottaakseen rajaturvallisuusviraston työtä ja muun muassa takaamaan tehokkaamman yhteistyön torjunnan alalla toimivien yksikköjensä kanssa;

15. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan huomattavasti ponnistelujaan kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön parantamiseksi erityisesti takaisinottosopimusten avulla; katsoo, että maahanmuuttokysymysten olisi kuuluttava kaikkiin sopimusneuvotteluihin, joita käydään lähtömaina tai kauttakulkumaina olevien kolmansien maiden kanssa;

16. korostaa, että rajaturvallisuusviraston on kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä otettava aiheellisesti huomioon niiden jäsenvaltioiden mielipiteet, joilla on eniten kokemusta kyseisiä maita koskevan laittoman maahanmuuton torjunnasta; korostaa lisäksi, että kolmannen valtion osallistumiselle Frontexin koordinoimiin jäsenvaltioiden yhteisoperaatioihin on saatava operaatiota johtavan jäsenvaltion hyväksyntä;

17. kehottaa sisällyttämään rajaturvallisuusviraston toimenkuvaan nimenomaisen velvollisuuden noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja ja auttaa turvapaikanhakijoita avomerellä toteutettavissa pelastusoperaatioissa sekä virallistamaan toimenkuvauksessa yhteistyön YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja relevanttien kansalaisjärjestöjen kanssa;

18. on huolissaan siitä, että kolmansien maiden kansalaisilta voi puuttua keinoja valvoa, onko heistä EU:n "järjestelmien järjestelmässä" kootut henkilötiedot käsitelty EU:ssa sovellettavan tietosuojalain periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota selventämään, missä määrin henkilötietoja annetaan kolmannen maan hallinnon saataville;

19. kehottaa lisäämään Frontexin toimivaltuuksia niin, että se voi toteuttaa hankkeita ja toimia kolmansissa maissa, jotta voidaan muun muassa parantaa sopimusten toimivuutta ja tunnistaa tarpeet, jotka liittyvät kolmansien maiden rajavalvontavalmiuksien kehittämiseen;

20. kehottaa rajaturvallisuusvirastoa lujittamaan keskeistä rooliaan yhteisten palautusoperaatioiden ja kaikkiin niihin liittyvien toimien tukemisessa; kehottaa jäsenvaltioita yhteisvastuun nimissä ottamaan viraston mukaan toimintaan, jossa suunnitellaan ja järjestetään yhteisiä palautuslentoja ja määritetään yhteisten palautusten tarve;

21. kehottaa jäsenvaltioita sallimaan rajaturvallisuusviraston toimivaltuuksien tarkistamisen, jotta saadaan poistettua oikeudelliset tyhjiöt, jotka voivat haitata sen toimintaa, ja sisällyttämään niihin muun muassa täsmälliset oikeudelliset edellytykset sen meripelastusoperaatioille ja osallistumiselle palautusoperaatioihin sekä kolmansille maille mahdollisuuden käyttää sen välineistöä esimerkiksi kyseisiä maita hyödyttävien pilottihankkeiden kautta;

22.  kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti rajaturvallisuusviraston toimintaa sen suhteen, miten se vaikuttaa perusvapauksiin ja -oikeuksiin ja velvollisuuteen suojella ihmisiä;

23. kehottaa antamaan henkilöstölle koulutusta sukupuolinäkökohdista, jotka on otettava huomioon viraston toimissa;

24. katsoo, että rajaturvallisuusviraston täten laajentuneilla toimivaltuuksilla ja sen juurtumisella osaksi jokapäiväistä laittoman maahanmuuton torjuntaa voitaisiin perustella sen logististen ja hallinnollisten valmiuksien rakenteellista kehittämistä suhteellisuusperiaatetta noudattaen;

25. katsoo, että vaikka toiminnan rytmi ja toteutetut toimet eivät vielä riitä perusteeksi hajautettujen virastojen lisäämiselle, jo nyt voitaisiin harkita kahden erillistoimipisteen perustamista, joista yksi koordinoisi toimintaa maarajoilla ja toinen merellä toteutettavia operaatioita; muistuttaa, että itärajalla olevat maareitit muodostuvat jatkossa yhä suuremmaksi haasteeksi ja ansaitsisivat enemmän huomiota ja voimavaroja;

26. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan, olisiko Euroopan rajavartiolaitos toteuttamiskelpoinen;

27. vaatii, että rajaturvallisuusviraston operaatioihin osallistuvan henkilöstön koulutustoimia jatketaan – esimerkiksi merioikeuden, turvapaikkaoikeuden ja perusoikeuksien alalla – ja ne suunnataan myös asianosaisten kolmansien maiden henkilöstölle, sen jälkeen kun viraston toimivaltuuksia on laajennettu; kannustaa rajaturvallisuusvirastoa tekemään tähän liittyen yhteistyötä muiden elinten, kuten Kansainvälisen siirtolaisjärjestön, perusoikeusviraston, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston, merioikeudesta vastaavan YK:n elimen, kansalaisjärjestöjen ja muiden alan kokemusta ja tietämystä omaavien järjestöjen kanssa;

28. kehottaa komissiota järjestämään jäsenvaltioiden parhaisiin käytäntöihin nojautuen tiedotuskampanjoita laittoman maahanmuuton vaaroista;

29. on tyytyväinen rajavalvontajärjestelmän perustamisen tarkasteluun neuvostossa kaikkien valvontamenetelmien optimaalisen käytön takaamiseksi etupäässä laajentamalla niiden alaa, joka kattaa nykyään vain osan alueista, joilla operaatioita on toteutettava;

30. vaatii siis, että aloitetaan viipymättä kansallisten valvontajärjestelmien parantaminen ja niiden liittäminen yhteen verkostoksi ja että yhdenmukaisuuden vuoksi rajaturvallisuusvirastolle annetaan tehtäväksi käytettävissä olevien välineiden kokoaminen yhteen, muun muassa maahanmuuton hallinnasta vastaaville jäsenvaltioiden viranomaisille tarkoitetun internetiin liitetyn suojatun tietoverkoston (ICONET) hallinta ja rajanylitys- ja maahanmuuttoasioiden tiedotus-, tarkastelu- ja tietojenvaihtokeskuksen (CIREFI) toiminnan jatkaminen;

31. vaatii kehittämään edelleen yhteistyötä, jota rajaturvallisuusvirasto tekee muiden yhteisön virastojen sekä muiden kansainvälisten elinten ja kolmansien maiden rajavalvontaviranomaisten kanssa riskianalyysiasioissa ja erityisesti kansainvälisten ihmiskaupparenkaiden paljastamisessa ja laittomien maahanmuuttajien kauppaan syyllistyneiden saattamisessa oikeuden eteen; pitää myös tärkeänä mekanismia, jonka välityksellä Frontex voi siirtää tiedustelutietoja niille, joilla on niille parhaiten käyttöä;

32. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että rajavalvontaviranomaisten konkreettiset tarpeet otetaan erityisesti huomioon tutkimustoiminnassa;

33. pitää aidon EU:n yhdennetyn rajavalvonnan tavoitetta oikeutettuna ja pitää tärkeänä, että EU:n yhteistä rajavalvontapolitiikkaa kehitetään ja vahvistetaan jatkuvasti; korostaa kuitenkin, että nykyisiä ja valmisteilla olevia järjestelmiä on arvioitava ennen kuin niitä ruvetaan kehittämään edelleen, kuten komissio on todennut tiedonannossaan "Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien toimien valmistelu" (KOM(2008)0069); edellyttää lisäksi kattavaa yleissuunnitelmaa, jossa luodaan EU:n rajastrategian yleisrakenteet ja annetaan yksityiskohtaisia tietoja siitä, kuinka kaikkien ohjelmien ja järjestelmien on määrä toimia yhdessä ja kuinka eri ohjelmien väliset suhteet voidaan optimoida;

34. kehottaa rajaturvallisuusvirastoa tekemään aloitteen yhteisen tietojenvaihtoympäristön luomiseksi asianomaisten kansallisten viranomaisten välillä, jotta voidaan optimoida arkaluonteisten tietojen kerääminen, analysointi ja jakelu; pyytää Euroopan turvallisuustutkimus- ja -innovaatiofoorumia (ESRIF) osallistumaan tämän tavoitteen toteuttamiseen ja antamaan työssään etusijan yhteisille sovelluksille, jotka koskevat valvontavälineiden kehittämistä ja niitä koskevaa innovointia;

35. vaatii Euroopan parlamentin harjoittaman rajaseutuviraston demokraattisen valvonnan tehostamista ja kehottaa virastoa tiedottamaan parlamentille kolmansien maiden kanssa tehdyistä sopimuksista, esittämään taktiset arvioinnit, joissa keskitytään erityisiin raja-alueisiin, ja julkaisemaan arviointikertomukset yhteisistä operaatioista ja muista yhteen sovitetuista tehtävistä, riskianalyysit, toteutettavuustutkimukset ja siirtolaissuuntauksia koskevat tilastot; huomauttaa, että rajavalvontaviraston toiminnan demokraattinen valvonta antaa myös itse virastolle suuremman legitimiteetin; katsoo, että julkistettavat raportit eivät kuitenkaan saisi sisältää luottamuksellista tietoa, joka voi vaikuttaa meneillään oleviin operaatioihin;

36. kehottaa komissiota selventämään, millaista rajavalvonnan logistista tukea on aiottu antaa rajanaapureina oleville kolmansille maille, kuten Eurosurin ensimmäisen vaiheen 3. toimessa on mainittu;

37. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle ja Kansainväliselle siirtolaisjärjestölle.

• [1]  EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1.
• [2]  EUVL L 199, 31.7.2007, s. 30.
• [3]  EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 223.

PERUSTELUT

I. Johdanto

« Je voudrais sourire car je me sens une force de titan. J’ai sauté sur l’Europe. J’ai enjambé des mers et sauté par-dessus des montagnes.

(Haluaisin hymyillä, sillä tunnen omaavani jättiläisen voimat. Olen ponnistanut Eurooppaan. Olen hypännyt merten ja vuorien yli.)

…

Massambalo. Il se souvenait du récit qu’il avait entendu la veille. C’était bien ce même nom, celui du dieu des émigrés qui se lance à travers le continent des ombres pour veiller sur les peuples en souffrance. 

(Massambalo. Hän muisti eilen kuulemansa tarinan. Tämä oli se nimi, siirtolaisten jumalan nimi, jumalan, joka heittäytyy varjojen mantereen läpi suojellakseen kärsiviä kansoja.)»

L’Eldorado, Laurent Gaudé, julk. Acte du Sud

Ei Laurent Gaudén suurenmoisessa romaanissa mainittu afrikkalainen jumala eivätkä muutkaan jumalat voi suojella tätä yhä suurempaa ihmisjoukkoa, joka pakenee kurjuutta ja "hyppää merten ja vuorien yli" saavuttaakseen eurooppalaisen unelman. Tästä meitä muistuttavat jatkuvasti merellä hukkuneiden määrä ja kuvat huonokuntoisista aluksista, joita jatkuvasti rantautuu EU:n eteläisille rannikoille.

Jumalat eivät voi suojella kaikkia näitä epätoivoisia ihmisiä kuolemanvaaroilta, joita he kohtaavat toivojen tiellä, eivät rikollisjärjestöiltä ja laittomilla maahanmuuttajilla kauppaa käyviltä verkostoilta eivätkä häikäilemättömiltä työnantajilta, jotka käyttävät heitä hyväkseen sen jälkeen kun he ovat saapuneet Eurooppaan.

On meidän eurooppalaisten tehtävä katkaista tämä tie helvettiin ja lopettaa laiton maahanmuutto. Meidän on siis päästävä siihen, että ainoastaan laillisia teitä käyttävät maahanmuuttajat pääsevät Euroopan unionin alueelle ja että kaikki mahdollinen tehdään sen jälkeen heidän kotouttamisekseen yhteiskuntaamme.

On meidän eurooppalaisten tehtävä perustaa alkuperämaiden kanssa yhteistyömuotoja, joiden avulla siirtolaisuudesta tulee kehittävä tekijä näille maille, vastaanottajamaille ja ennen kaikkea siirtolaisille itselleen.

Tähän kattavaan eurooppalaiseen ratkaisuun maahanmuuton haasteeseen kuuluu epäkiitollinen mutta välttämätön tehtävä valvoa kaikkia unionin ulkorajoja.

Se on vain yksi osa kattavaa politiikkaa, jota Euroopan unionin on kehitettävä ja jonka tärkeimmät osat on esitetty Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa.

Näihin puitteisiin asettuu tämän valiokunta-aloitteisen mietintöluonnoksen tavoite. Mietintöluonnoksessa hahmotellaan ehdotus rajaturvallisuusviraston ja rajavalvontajärjestelmän arvioinnista ja tulevasta kehittämisestä vastauksena komission aihetta käsittelevään tiedonantoon.

Esittelijä on pyrkinyt hyödyntämään eri keskusteluja, joita on käyty 30. kesäkuuta 2008 järjestetyn julkisen kuulemisen sekä LIBE-valiokunnan kokousten yhteydessä, komission ja neuvoston ja kansalaisjärjestöjen edustajien sekä rajavalvontaviraston vastuuhenkilöiden, muun muassa pääjohtajan ja varapääjohtajan, kanssa. Eri poliittisten ryhmien tarkistukset tulevat rikastamaan tätä keskustelua ja mietintöä.

Jotta yhdennetystä rajaturvallisuudesta saadaan kokonaiskuva, tätä mietintöä on käsiteltävä samanaikaisesti Euroopan unionin rajaturvallisuuteen liittyvien tulevien toimien valmistelusta annettua komission tiedonantoa koskevan parlamentin mietinnön kanssa.

II. arviointi 2005/2007

Rajavalvontavirasto toimii ennen kaikkea jäsenvaltioiden välisen ulkorajavalvonnan alalla tehtävän operatiivisen yhteistyön koordinoinnin puitteissa.

Sen tavoitteena on parantaa jäsenvaltioiden ulkorajojen yhdennettyä rajavalvontaa ja torjua laitonta maahanmuuttoa ja rikollisten kauppiaiden verkostoja siten, että samalla kunnioitetaan kaikin tavoin maahanmuuttajien ihmisarvoa ja perusoikeuksia, ennen kaikkea heidän oikeuttaan elämään. Tähän liittyen Euroopan parlamentin tulisi pyytää, että rajavalvontaviraston toimivaltuuksia muutetaan ja meripelastukseen liittyviä oikeudellisia edellytyksiä täsmennetään. Rajaturvallisuusviraston on myös varauduttava tarvittavin keinoin siihen, että heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä, naisia ja lapsia ja erityisesti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja vammaisia henkilöitä kohdellaan ihmisarvoisesti ja ihmisoikeuksia kunnioittaen.

Vuosina 2006 ja 2007 se suoritti jo 28 yhteisoperaatiota – 9 merirajoilla, 12 maarajoilla ja 7 ilmarajoilla – minkä lisäksi näitä operaatioita on täydennetty 10 pilottihankkeella.

Näistä operaatioista syntyy hyödyllistä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tietojenvaihtoa ja ne tehostavat päivittäistä yhteistyötä kansallisten rajavalvontaviranomaisten välillä. Kahdessa vuodessa yli 53 000 henkilöä on otettu kiinni tai heiltä on evätty maahanpääsy rajalla. Lisäksi on löydetty yli 2 900 väärää tai väärennettyä matkustusasiakirjaa ja 58 laitonta maahanmuuttoa edesauttanutta henkilöä on pidätetty.

Jäsenvaltioiden osallistuminen on vaihdellut: merirajaoperaatioihin on osallistunut keskimäärin 7, maarajaoperaatioihin keskimäärin 9 ja ilmarajaoperaatioihin keskimäärin 11 jäsenvaltiota. Parlamentin olisi vaadittava kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan sitoumuksiaan ja antamaan rajaturvallisuusviraston käyttöön tehokkaisiin toimiin tarvittavat aineelliset ja henkilöresurssit muun muassa RABIT-asetuksessa tarkoitetun "pakollisen yhteisvastuun" periaatteen mukaisesti. Jos resursseja jatkossakin on liian vähän, olisi tutkittava mahdollisuutta mukauttaa rajavalvontaviraston budjettia, jotta se voisi hankkia tai vuokrata oman kalustonsa.

Muita tärkeitä aloitteita ovat asianomaisten jäsenvaltioiden rannikoiden lähistöllä partioivan eurooppalaisen rannikkovartioverkoston perustaminen (toukokuussa 2007) sekä keskitetyn luettelon jäsenvaltioille kuuluvasta ulkorajatarkastuksiin ja -valvontaan käytettävästä teknisestä kalustosta (ns. Crate-luettelo) perustaminen.

Strategisella tasolla kokemusten perusteella etusijalla on laittoman maahanmuuton vastaisten toimien koordinointi eteläisillä merirajoilla. Niinpä Euroopan parlamentin olisi pyydettävä, että tutkitaan mahdollisuutta perustaa rajavalvontaviraston alueellisia erityistoimipisteitä jäsenvaltioihin, joihin kohdistuu jatkuvasti laittoman maahanmuuton painetta, ja että pysyvien operaatioiden käytöstä tulee suuren riskin alueilla systemaattista.

Rajavalvontavirasto voi myös avustaa jäsenvaltioita olosuhteissa, joissa ulkorajoilla tarvitaan teknistä ja operatiivista lisäapua sekä nopeiden rajainterventioryhmien käyttöä.

20. elokuuta 2007 voimaan tullut ja Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä Rabit-asetus tarjoaa valmiudet reagoida nopeasti, kun vaikeuksissa oleva jäsenvaltio tarvitsee lisää henkilöresursseja. Tätä varten luotuihin nopeisiin rajainterventiojoukkoihin kuuluu 500–600 rajavartijaa, ja syksyllä 2007 järjestettiin harjoitukset.

Rajavalvontaviraston olisi harkittava oman kaluston – jota nopeat rajainterventiojoukot käyttäisivät – hankkimista, jotta taataan niiden saatavuus hätätilanteissa mahdollisimman nopeasti.

Toisaalta rajavalvontavirasto avustaa jäsenvaltioita kansallisten rajavartijoiden kouluttamisessa, mukaan luettuna yhteisten koulutusvaatimusten laatiminen.

Rajavalvontaviraston 97 koulutustoimesta on hyötynyt 1 341 henkilöä. Heidän tavoitteenaan on yhtenäistää rajavartijoiden koulutusta kaikkialla Euroopassa.

Tämä lähestymistapa on osoittautunut hyvin hedelmälliseksi ja sitä olisi näin ollen laajennettava Schengenin säännöstöä kunnioittaen (ja sen mukaisesti). Koulutusta olisi annettava eritoten rajavalvontaviraston kanssa yhteistyötä tekevien kolmansien maiden henkilöstölle. On myös kehitettävä yhteistyötä kansainvälisten instituutioiden, kuten Kansainvälisen merenkulkujärjestön tai YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun viraston, kanssa.

On korostettava lisäksi, että rajavalvontavirasto tekee itse riskianalyyseja, joilla on suuri merkitys kaikessa sen toiminnassa: niinpä toisen vuosittaisen arvioinnin puitteissa (helmikuu 2007) rajavalvontavirasto osallistui järjestäytyneen rikollisuuden uhkaa koskevan arviointikertomuksen laatimiseen ja teki yhdessä Europolin kanssa selvityksen reiteistä, joilla laittoman maahanmuuton riski on suurin Länsi-Balkanilla.

Vuonna 2007 rajavalvontavirasto liittyi tätä varten ICONet-verkostoon – joka on mahdollistanut vuodesta 2006 alkaen asianomaisten yksikköjen tietojenvaihdon laittomien maahanmuuttajien virroista – jotta se voi vaihtaa tietoja jäsenvaltioiden kanssa riskianalyyseistä, yhteisten operaatioiden valmistelusta ja palauttamistoimenpiteistä. Se osallistuu lisäksi rajojen yli liikkumista ja maahanmuuttoa koskevien asioiden tiedotus-, tarkastelu- ja tietojenvaihtokeskuksen (Cirefi) kokouksiin.

Jotta voidaan hyödyntää yhteisvaikutuksen etuja ja saada aikaan huomattavia säästöjä, rajavalvontaviraston olisi hallinnoitava käytössä olevia eri välineitä ja elimiä.

Rajavalvontavirasto osallistuu ulkorajatarkastuksiin ja -valvontaan liittyvien alojen tutkimukseen: tämä on jo konkretisoitunut tutkimus- ja kehitystyölle omistetun kuuden hankkeen ja seitsemän ateljeen/seminaarin järjestämisellä, mikä on edistänyt maahantulo- ja maastalähtöjärjestelmän (mm. BIOPASS) ja Euroopan ulkorajavalvontajärjestelmän laatimista ja määrittelyä. Rajavalvontavirasto osallistuu kuitenkin ennen kaikkea aktiivisesti uuden Euroopan turvallisuustutkimus- ja innovaatiofoorumin työskentelyyn. Foorumin alaisuuteen on jo perustettu erillinen ulkorajojen turvallisuutta tarkasteleva työryhmä.

Olisi varmistettava, että rajavalvontaviranomaisten konkreettiset tarpeet otetaan erityisesti huomioon tutkimustoiminnassa.

Valvonta- ja tarkastustoimien lisäksi rajavalvontavirasto voi antaa jäsenvaltioille tarvittavaa tukea yhteisten palauttamisoperaatioiden järjestämisessä. Vaikka se on jo osallistunut yhdeksän tällaisen operaation järjestämiseen, sen asema ja oikeudelliset edellytykset ovat edelleenkin epäselvät ja ne olisi täten määriteltävä selkeästi.

III. pitkän aikavälin näkymät

Rajavalvontavirastolla on olennainen, jopa keskeinen asema Euroopan unionin yhdennetyn rajavalvontastrategian pitkäaikaisessa kehittämisessä. Asteittaisen lähestymistavan ja sen valmiuksien vähittäisen vahvistamisen avulla se voi tuoda todellista lisäarvoa koko Schengen-järjestelmän hyväksi eritoten kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön puitteissa varmistamalla toimiensa ja ulkopolitiikan yleisten puitteiden johdonmukaisuuden.

Venäjän, Ukrainan ja Sveitsin viranomaisten kanssa on jo luotu eri yhteistyömuotoja ja niistä on saatu erinomaisia tuloksia. Useista muista neuvotellaan parhaillaan.

Mitä tulee rajalla toteutettaviin toimiin, rajavalvontavirastossa pohditaan parhaillaan "yhden luukun" periaatetta, jossa tulliviranomaiset ja rajavalvontaviranomaiset toimisivat yhdessä, samalla kun siellä kootaan parhaita toimintatapoja toimivaltaisten elinten yhteistyön alalla tai onnistuneimpien pilottihankkeiden puitteissa.

Tärkeä osa rajavalvontaviraston panosta on sen osallistuminen rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) (josta neuvosto päätti 14. ja 15. joulukuuta 2006) laadintaan, joka toimii EU:n eteläisillä ja itäisillä ulkorajoilla ja jonka tärkeimmän painopistealueen on oltava merenkulun valvontajärjestelmien yhdistäminen, jotta se voi parhaiten täyttää sille asetetut tehtävät: EU:n alueelle saapuvien laittomien maahanmuuttajien määrän vähentäminen, sisäisen turvallisuuden parantaminen kokonaisuudessaan osallistumalla rajatylittävän rikollisuuden torjuntaan ja hävittämiseen ja etsintä- ja pelastusvalmiuksien tehostaminen useampien ihmishenkien pelastamiseksi (näissä kaikissa Eurosurin onnistuminen edellyttää kyseisten maiden täyttä osallistumista, eritoten Välimeren eteläpuolella sijaitsevien maiden, joista suurin osa Euroopan unioniin kohdistuvasta maahanmuuttopaineesta on peräisin).

Suurin haaste on itse asiassa olemassa olevien valvontainfrastruktuurien parempi koordinointi ja niiden kattavuuden laajentaminen, sillä nykyään ne kattavat vain osan alueista, joilla operaatioita on toteutettava, jotta tilanteesta ollaan jatkuvasti ajan tasalla ja voidaan lisätä lainvalvontaviranomaisten tai avustusyksiköiden reaktiokykyä. Euroopan parlamentin olisi pyydettävä aloittamaan välittömästi kansallisten valvontajärjestelmien parantaminen ja niiden verkostointi. Tutkimuksen ja kehityksen alalla olisi annettava etusija yhteisille sovelluksille valvontavälineiden kehittämisen ja niitä koskevan innovoinnin alalla.

Olisi myös määritettävä, kenelle uskotaan yhteisen tietojenvaihtoympäristön luominen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä, jotta voidaan optimoida arkaluonteisten tietojen kerääminen, analysointi ja jakelu.

Vaikuttaa siltä, että rajavalvontavirasto ja Eurosur tuovat esiin välttämättömän yhteisvastuullisen toiminnan jäsenvaltioiden välillä ja niiden aktiivinen toiminta mahdollistaa resurssien kanavoinnin niille ulkorajoille, joilla niitä tarvitaan eniten.

Mitä tulee itsenäisen Euroopan rajavartiolaitoksen perustamiseen, sitä voidaan pohtia vasta sen jälkeen kun on saatu ensimmäiset kokemukset rajavalvontaviraston toiminnasta. Vaikka kysymykset resurssien jakamista kyseisille osa-alueille koskevan nykyisen järjestelmän parantamisesta ja huoli nykyisten mekanismien kannattavuuden parantamisesta ovat oikeutettuja, ei tule kuitenkaan unohtaa, että jäsenvaltioilla on jo 450 000 rajavartijaa – puhumattakaan siitä, että kyseessä on erittäin poliittinen kysymys.

LIITE

Gérard Deprez

puheenjohtaja

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Asia:                LIBE-valiokunnan mietintö EU:n rajaturvallisuusviraston (Frontex) ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja jatkokehityksestä – esittelijä: Javier Moreno Sánchez

Arvoisa puheenjohtaja,

Haluaisin esittää budjettivaliokunnan puolesta eräitä huomautuksia edellä mainitusta mietinnöstä.

Budjettivaliokunta on täysin tietoinen rajavalvontaviraston toiminnan merkityksestä unionin rajavalvonnassa ja laitonta maahanmuuttoa torjuttaessa, ja se tukee viraston kapasiteetin vahventamista, mikä näkyy viraston määrärahojen tuntuvan lisäämisen tukemisena viime vuosina. Valiokuntamme puolsi äskettäin vuoden 2009 talousarviomenettelyn ensimmäisessä käsittelyssä rajavalvontaviraston määrärahojen lisäämistä tavalla, joka vastaa hyvin pitkälti Teidän valiokuntanne tekemää ehdotusta.

Määräraha on erityisesti tarkoitettu rajavalvontaviraston yhteisten tehtävien ja etenkin unionin etelärajoilla hoidettavien tehtävien (Hera, Nautilus, Poseidon) hoitamiseen ympäri vuoden. Osa lisäyksestä on siirretty varaukseen kunnes viraston pääjohtaja toimittaa suunnitelmat siitä, kuinka näistä operaatioista tehdään pysyviä.

Tässä yhteydessä lienee hyödyllistä, että valiokuntanne mietinnössä – jonka 4 kohdassa myös edellytetään yhteisiä pysyviä tehtäviä – muistutetaan tästä lisäyksestä ja tarpeesta toteuttaa hallinnollisia toimia sen vaikuttavuuden varmistamiseksi. Lisäksi voitaisiin korostaa uudelleen, että varojen käytettävissä olemisen lisäksi on varmistettava, että yhteisten tehtävien pysyviksi muuttamisen oikeudelliset edellytykset täyttyvät – tarvittaessa oikeusperustaa laajentamalla.

Sallittakoon vielä eräitä pohdintoja mietintöluonnoksen 7 kohdasta, jossa viitataan oman välineistön hankkimiseen operaatioiden toteuttamista varten. Puuttumatta siihen kysymykseen, miten pitkälti virasto voi korvat jäsenvaltioiden toimintaa tällä alalla – virastolla on oikeus hankkia vain teknistä välineistöä – valiokuntamme katsoo, että jäsenvaltiot päättävät viraston käytettäväksi asetettavista materiaalista ja henkilöresursseista. Sallikaa minun lisäksi muistuttaa, että rajavalvontaviraston talousarvion laajuuden mahdollinen muuttaminen ei ole pelkästään jäsenvaltioille kuuluva asia, vaan se kuuluu budjettivallan käyttäjän ja siten myös Euroopan parlamentin toimivaltaan.

Haluaisin lopuksi todeta mietintöluonnoksen 13 kohdassa käsitellystä mahdollisesta hajautettujen virastojen lisäämisestä – vaikkakin kyse lienee hypoteettisesta pohdiskelusta – että budjettivaliokunta on ilmoittanut toimielinten välisissä neuvotteluissa toistuvasti, ettei hajautettuja virastoja pitäisi lisätä ennen kuin niiden asemaa on arvioitu läpikotaisin. Komissio ja neuvosto ovat taipuneet tälle kannalle, kuten viime budjettineuvotteluissa 18. heinäkuuta annettu julkilausuma osoittaa, ja arvioinnista vastaavan toimielinten välisen ryhmän kokoon kutsumisesta päästiin yhteisymmärrykseen.

Rajavalvontaviraston oikeusperustassa tietenkin sallitaan viraston "erityistoimipisteiden" perustaminen jäsenvaltioihin yhteisymmärryksessä niiden kanssa, jos viraston hallintoneuvosto pitää sitä tarpeellisena. Valiokuntamme katsoo kuitenkin, että mahdollisia tulevia erityistoimipisteitä perustettaessa on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon jäsenvaltioiden nykyinen kapasiteetti ja niihin kohdistuva erityisrasitus, jotta tarpeettomat päällekkäisyydet voidaan välttää.

Toivon, että valiokuntanne ottaa nämä seikat huomioon lopullista mietintöä hyväksyessään.

Kunnioittavasti

Reimer Böge

Budjettivaliokunnan puheenjohtaja

kehitysyhteistyövaliokunnan lausunto (7.10.2008)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Frontexin ja Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) arvioinnista ja tulevasta kehittämisestä
(2008/2157(INI))

Valmistelija: Gabriele Zimmer

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   tähdentää, että Frontexin tehtävänä on koordinoida ulkorajojen turvallisuuteen liittyvää jäsenvaltioiden välistä operatiivista yhteistyötä ja että se tuo erityistä lisäarvoa jäsenvaltioiden kansallisiin rajaturvallisuusjärjestelmiin;

2.   muistuttaa EY:n perustamissopimuksen 178 artiklan mukaisesta EU:n sitoumuksesta kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuteen ja 5.–6. kesäkuuta 2008 kokoontuneen oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmistä, jotka liittyvät maahanmuuttoa koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, erityisesti maahanmuuttajien ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, vuoden 1951 Geneven yleissopimukseen ja turvapaikanhakuprosessin asianmukaiseen saatavuuteen EU:n maahanmuuttopolitiikan ja pakolaisten suojelupolitiikan perustana;

3.   vaatii, että kaikkien EU:n virastojen, Frontex mukaan luettuna, on kunnioitettava kaikessa toiminnassaan EU:n perusarvoja ja että Euroopan parlamentin olisi valvottava Frontexia;

4.   painottaa, että EU:n ulkorajojen turvallisuus on kaikkien jäsenvaltioiden vastuulla ja että rajavalvontaa on toteutettava vastuun jakamisen ja yhteisvastuullisuuden hengessä; kehottaa siksi neuvostoa asettamaan kaikille jäsenvaltioille pakon noudattaa vastuun jakamisen periaatetta;

5.   on vakuuttunut, että perusvapauksien ja -oikeuksien ylläpitämistä ja edistämistä, mukaan lukien turvapaikan hakemista koskevaa oikeutta ja oikeudellisen avun saatavuutta suojaa hakeville henkilöille, olisi pidettävä olennaisena osana mitä tahansa kattavaa yhdennettyä rajaturvallisuusjärjestelmää ja erottamattomana osana Frontexin mandaattia ja toimintaa;

6.   varoittaa pitämästä Frontexia ihmelääkkeenä kaikkiin laittoman maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin;

7.   pitää tervetulleena komission ehdotusta sisällyttää Frontexin koulutustoimintaan turvapaikka- ja ihmisoikeuslainsäädäntöä koskevia erityiskursseja ja kannustaa kehittämään edelleen tätä lähestymistapaa; ehdottaa, että Frontex lujittaa läheistä yhteistyötään UNCHR:n kanssa, myös koulutustoiminnassa;

8.   kehottaa komissiota esittämään viipymättä ehdotuksen Frontexin mandaatin tarkistamisesta, jotta siihen sisällytettäisiin meripelastus;

9.   on huolissaan, että laillisen maahanmuuton avustamista koskevalle EU:n toiminnalle kehitysmaissa annetaan vähemmän merkitystä kuin laittoman maahanmuuton torjunnalle;

10. varoittaa, että EU:n alueen ulkopuolella toteutettavat Frontex-operaatiot saattavat viedä pakolaisilta oikeuden hakea turvapaikkaa ja saada oikeudellista apua suojaa hakeville henkilöille;

11. on syvästi huolissaan, että Frontexin koordinoimien merioperaatioiden lisääntyminen voi johtaa kuolemien lisääntymiseen jopa vielä vaarallisimmilla merireiteillä; huomauttaa, että maahanmuuttovirtojen realistisessa analyysissä on käytettävä maailmanlaajuista lähestymistapaa, koska analyysin rajoittaminen yksittäisiin reitteihin antaisi väärän kuvan suuntauksista;

12. korostaa, että suojelua tai turvapaikkaa hakeville henkilöille kohdistetuissa pelastus- ja tukitoimissa on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilöihin, joilla on erityistarpeita, kuten lapsiin ja naisiin, ja katsoo siksi, että erityistarpeisiin vastaaminen olisi otettava osaksi Frontexin kurssien sisältöä;

13. kehottaa komissiota selventämään, missä määrin niin sanotun rajanylityksiä edeltävän tiedustelutoiminnan kautta kerätyt tiedot jaetaan afrikkalaisten ja muiden hallitusten kanssa;

14. on huolissaan siitä, että kolmansien maiden kansalaisilta voi puuttua keinoja valvoa, onko heistä EU:n "järjestelmien järjestelmässä" kootut henkilötiedot käsitelty EU:ssa sovellettavan tietosuojalain periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota selventämään, missä määrin henkilötietoja annetaan kolmannen maan hallinnon saataville;

15. kehottaa komissiota selventämään, millaista rajavalvonnan logistista tukea on aiottu antaa rajanaapureina oleville kolmansille maille, kuten Eurosurin 1. vaiheen 3. toimessa on mainittu.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	7.10.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	26 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alessandro Battilocchio, Thijs Berman, Josep Borrell Fontelles, Danutė Budreikaitė, Nirj Deva, Alexandra Dobolyi, Beniamino Donnici, Fernando Fernández Martín, Juan Fraile Cantón, Alain Hutchinson, Romana Jordan Cizelj, Filip Kaczmarek, Glenys Kinnock, Maria Martens, José Javier Pomés Ruiz, Toomas Savi, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Fiona Hall, Miguel Angel Martínez Martínez, Manolis Mavrommatis, Anne Van Lancker, Renate Weber, Gabriele Zimmer
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Catherine Boursier

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.11.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	40 2 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alexander Alvaro, Catherine Boursier, Emine Bozkurt, Philip Bradbourn, Mihael Brejc, Kathalijne Maria Buitenweg, Maddalena Calia, Giusto Catania, Jean-Marie Cavada, Carlos Coelho, Gérard Deprez, Bárbara Dührkop Dührkop, Armando França, Urszula Gacek, Kinga Gál, Patrick Gaubert, Roland Gewalt, Jeanine Hennis-Plasschaert, Lívia Járóka, Ewa Klamt, Magda Kósáné Kovács, Henrik Lax, Roselyne Lefrançois, Baroness Sarah Ludford, Viktória Mohácsi, Javier Moreno Sánchez, Rareş-Lucian Niculescu, Athanasios Pafilis, Maria Grazia Pagano, Martine Roure, Sebastiano Sanzarello, Inger Segelström, Csaba Sógor, Søren Bo Søndergaard, Vladimir Urutchev, Ioannis Varvitsiotis, Manfred Weber, Renate Weber, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Marco Cappato, Genowefa Grabowska, Ona Juknevičienė, Jean Lambert, Marian-Jean Marinescu, Antonio Masip Hidalgo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Fernand Le Rachinel