MIETINTÖ rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnAN LAUSUNTO (*) (8.10.2008)

ulkoasiainvaliokunnaN LAUSUNTO (13.10.2008)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

12.11.2008 - (2008/2097(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Nirj Deva
Valmistelija(t) (*):
Luisa Morgantini, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2008/2097(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0445/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0445/2008

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 18/12/2008 - 6.24
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0639

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnAN LAUSUNTO (*)
ulkoasiainvaliokunnaN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä

(2008/2097(INI))

Euroopan parlamentti, joka

- ottaa huomioon vuoden 1907 Haagin ohjesäännön, Geneven neljä yleissopimusta vuodelta 1949 ja niiden vuoden 1977 lisäpöytäkirjat,

- ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

- ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset ja niihin liitetyt valinnaiset pöytäkirjat,

- ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kaksi siihen liitettyä valinnaista pöytäkirjaa,

- ottaa huomioon YK:n peruskirjan ja erityisesti sen 1 ja 25 artiklan sekä VII luvun 39 ja 41 artiklan,

- ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat,

– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun YK:n vuosituhatjulistuksen, jossa vuosituhannen kehitystavoitteet esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti määritteleminä edellytyksinä köyhyyden poistamiselle,

– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 24. lokakuuta 2005 antaman päätöslauselman 60/1 vuoden 2005 maailmankokouksen tuloksista ja erityisesti päätöslauselman 138‑140 kohdan velvollisuudesta suojella väestöä joukkotuhonnalta, sotarikoksilta, etniseltä puhdistukselta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan,

- ottaa huomioon YK:n rauhanturva- ja rauhanpalauttamisoperaatiot Kongossa (1962), Namibiassa (1988), El Salvadorissa (1992), Kambodžassa (1992), Somaliassa (1992), Jugoslaviassa – Serbiassa, Kroatiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa (1992–2002), Haitissa (1994), Itä-Slavoniassa (1995–1998), Kosovossa (1999), Sierra Leonessa (1999) ja Itä-Timorissa (1999) sekä Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan johtaman operaation Irakissa ja Naton/ISAF:n johtamat operaatiot Afganistanissa (2001),

– ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-valtioiden) ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoittaman kumppanuussopimuksen[1], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna AKT–EY-ministerineuvoston päätöksellä N:o 1/2006[2] (Cotonoun sopimus),

- ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta "Eurooppalainen konsensus", joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005[3], ja erityisesti sen 3.3 kohdassa luetellut monialaiset asiat: demokratia, hyvä hallintotapa, ihmisoikeudet, lasten oikeudet, alkuperäiskansojen oikeudet, ympäristön kestävyys, sukupuolten tasa-arvo ja HI-viruksen/aidsin torjunta,

- ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman "Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus"[4],

– ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006[5] (kehitysyhteistyöväline),

– ottaa huomioon EU:n ja Afrikan strategisen kumppanuuden: EU:n ja Afrikan huippukokouksessa joulukuussa 2007 hyväksytty yhteinen EU–Afrikka-strategia,

– ottaa huomioon 19. marraskuuta 2007 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät Länsi-Balkanista,

– ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2008 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevista EU:n suuntaviivoista,

- ottaa huomioon 13. ja 14. marraskuuta 2006 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon ja sen valtavirtaistamisen edistämisestä kriisinhallinnassa,

– ottaa huomioon 21. ja 22. marraskuuta 2005 kokoontuneen yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston päätelmät Afrikkaa koskevasta EU:n strategiasta,

– ottaa huomioon Afrikan unionin (AU) jäsenvaltioiden Banjulin huippukokouksessa 25. kesäkuuta–2. heinäkuuta 2006 hyväksymän Afrikan unionin konfliktinjälkeisen jälleenrakennus- ja kehityspolitiikan,

– ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean (DAC) epävakaita valtioita käsittelevän ryhmän laatimat kymmenen periaatetta, jotka koskevat hyviä toimintatapoja epävakaissa valtioissa ja tilanteissa ja jotka hyväksyttiin DAC:n korkean tason kokouksessa Pariisissa 3.–4. huhtikuuta 2007,

– ottaa huomioon turvallisuusalan uudistusta ja hallintoa koskevat OECD:n kehitysapukomitean suuntaviivat,

- ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston Brysselissä 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian,

- ottaa huomioon siirtymäkauden oikeusjärjestelyn määritelmän YK:n pääsihteerin vuoden 2004 raportissa oikeusvaltiosta ja siirtymäkauden oikeusjärjestelystä yhteiskunnissa konfliktien aikana ja niiden jälkeen (The rule of law and transitional justice in conflict and post-conflict societies)[6],

- ottaa huomioon komission Euroopan vakautusvälineen puitteissa vahvistaman 12 miljoonan euron rahoitusmahdollisuuden avun myöntämiseksi erityistuomioistuimille ja siirtymäkauden oikeusjärjestelyaloitteille kaikkialla maailmassa,

– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 annetun komission tiedonannon "EU:n toimet epävakaissa tilanteissa – kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa edistävät toimet vaikeissa olosuhteissa" (KOM(2007)0643),

– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n toimista kehitysmaiden epävakaissa tilanteissa[7],

- ottaa huomioon komission tiedonannon konfliktien ehkäisemisestä (KOM(2001)0211) ja Eurooppa-neuvoston Göteborgissa kesäkuussa 2001 hyväksymän Euroopan unionin ohjelman väkivaltaisten konfliktien estämiseksi,

- ottaa huomioon EU:n puheenjohtajavaltion 6. lokakuuta 2004 antaman julkilausuman oikeusvaltiosta ja siirtymäkauden oikeusjärjestelystä yhteiskunnissa konfliktien aikana ja niiden jälkeen,

– ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston 11. joulukuuta 2006 hyväksymän EU:n toimintamallin aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen (DDR-toiminta) tukemiseksi,

- ottaa huomioon komission tiedonannon "Hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisen arviointia" (KOM(2001)0153),

– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n ja Afrikan suhteiden nykytilasta[8],

- ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen päätöslauselman 3937/07 ja sen poliittisten asioiden valiokunnan heinäkuussa 2007 laatiman mietinnön hyvästä hallintotavasta, avoimuudesta ja vastuusta AKT-maiden luonnonvarojen hyväksikäytössä[9],

– ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 naisista, rauhasta ja turvallisuudesta ja päätöslauselman 1820 siviiliväestöön kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta konfliktitilanteissa,

– ottaa huomioon luonnoksen yhteiseksi EU–Afrikka-strategiaksi siinä muodossa kuin EU–Afrikka-ministeritroikka sen hyväksyi Brysselissä 15. toukokuuta 2007 pitämässään kahdeksannessa kokouksessa,

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 177–181 artiklan,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan lausunnot (A6-0445/2008),

A. ottaa huomioon, että puolet konflikteista selvinneistä maista ajautuu viiden vuoden sisällä uuteen konfliktitilanteeseen ja että 340 miljoonan äärimmäisessä köyhyydessä elävistä arvioidaan elävän epävakaissa valtioissa sekä että vihollisuuksien puuttuminen ei johda automaattisesti syvään juurtuneeseen ja kestävään vakauteen sekä kestävään kehitykseen,

B. ottaa huomioon, että vuosituhannen kehitystavoitteissa on asetettu johdonmukaisia ja aikataulutettuja tavoitteita köyhyyden kitkemiseksi pitkällä aikavälillä ja että puolet maailman köyhimmistä ihmisistä saattaa vuoteen 2010 mennessä elää valtioissa, joissa vallitsee tai joita uhkaa väkivaltainen selkkaus[10],

C. katsoo, että vakaiden ja kestävien valtiorakenteiden kehittäminen edellyttää ansioihin perustuvan ja vastuullisen sekä poliittisesta väliintulosta ja lahjonnasta vapaan julkishallinnon perustamista,

D. katsoo, että avoin, vastuullinen ja asiantunteva turvallisuusala on keskeinen tekijä rauhaa ja kehitystä edistävien olojen luomisessa,

E. katsoo, että turvallisuusalan uudistuksessa olisi keskityttävä tuottamaan tehokasta ja laillista julkista palvelua, joka on avointa ja vastuussa siviiliviranomaisille ja joka vastaa yleisön tarpeita,

F. toteaa, että pienaseiden ja kevyiden aseiden leviäminen ruokkii konflikteja ja rikollisuutta; toteaa, että vuonna 2006 kolme neljäsosaa maamiinojen aiheuttamien onnettomuuksien uhreista oli siviiliväestöä[11],

G. ottaa huomioon, että väkivaltaiset selkkaukset karkottavat ulkomaisia investointeja ja hidastavat merkittävästi kasvua karkottaen investointeja talouteen ja peruspalveluihin sen lisäksi, että niillä on traagisia vaikutuksia kehitykseen ja ihmisoikeuksiin (viimeaikaisen raportin[12] mukaan aseellisen selkkauksen on osoitettu pienentävän afrikkalaisen valtion taloutta 15 prosenttia); katsoo, että terve yksityinen sektori voi aikanaan luoda pohjan laillisen hallituksen kestävälle tulopohjalle,

H. katsoo, että pitkäkestoinen vakaus voidaan saavuttaa vain sisällyttämällä rauhanrakentamiseen, kansalliseen sovinnontekoon ja valtiorakenteiden kehittämiseen kaikki osapuolet, myös naiset ja vähemmistöt,

I. katsoo, että totuus- ja sovintokomissiot voivat auttaa yhteiskuntia kohtaamaan menneisyyden joukkovääryydet, helpottaa yhteisöjen ja konfliktin osapuolten välistä vuoropuhelua ja edistää oikeudellisia, korjaavia ja uudistustoimenpiteitä, joilla vähennetään konfliktin todennäköisyyttä tulevaisuudessa,

J. toteaa, että yhdistymis- ja sananvapaus sekä lain suojaa nauttiva vapaa tiedonvälitys luovat perustan kansalaisyhteiskunnan kehittymisen mahdollistaville institutionaalisille puitteille,

K. ottaa huomioon, että kestävä ja hyvin toimiva valtio edellyttää myös vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ihmisten suojelemiseksi vallan väärinkäytöltä ja että vapaat tiedotusvälineet hillitsevät kaikkivaltiaan johdon toimia,

L. katsoo, että epävakaassa tilanteessa olevia valtioita olisi kannustettava sallimaan valtiosta riippumattomien järjestöjen vapaa toiminta ilman tarpeettomia byrokraattisia rekisteröintilakeja ja -prosesseja, jotka estävät todella toimivan kansalaisyhteiskunnan kehittymisen,

M. ottaa huomioon, että kehitysmaahan tehdään vuosittain keskimäärin 260 vierailua avunantajamaista ja että vuonna 2006 kaikille kehitysmaille annettiin yhteensä 70 000 avustusta ja keskimääräinen hankekoko oli vain 1,7 miljoonaa dollaria,

N. panee merkille, että OECD:n kehitysapukomitean vuoden 2007 vertaisarviossa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta todetaan, että EU:n olisi analysoitava konflikteja järjestelmällisemmin osana maakohtaisia ohjelmia ja hankkeita, tehostettava ohjelmien ja hankkeiden vaikutuksia sekä varmistettava, ettei niistä ole haittaa,

O. toteaa, että komission on vastauksena tiedonantoon EU:n toimista epävakaissa tilanteissa sekä neuvoston siitä esittämiin päätelmiin ja parlamentin siitä antamaan päätöslauselmaan laadittava vuonna 2009 täytäntöönpanosuunnitelma, jossa otetaan huomioon pilottitapausten avulla hankitut kokemukset ja tiedot ja jonka avulla voidaan arvioida EU:n eri välineiden tehokkuutta ja optimoida niiden käyttö turvallisuus- ja kehitysyhteistyöasioissa,

P. ottaa huomioon, että kuuden pilottimaan (Burundi, Guinea-Bissau, Haiti, Sierra Leone, Itä-Timor ja Jemen) nimeämisen lisäksi komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin sekä kansalaisyhteiskunnan väliset keskustelut edellä mainitusta EU:n toimia epävakaissa tilanteissa koskevasta tiedonannosta eivät ole vielä mahdollistaneet käytännön toimia paikan päällä,

Q. ottaa huomioon, että eurooppalaiset yritykset ovat läsnä ja niillä on intressejä konfliktialueilla,

1. tukee YK:n vahvistamaa suojeluvelvollisuutta ja korostaa, että se sitoo EU:ta ja sen jäsenvaltioita; korostaa, että suojeluvelvollisuutta olisi pidettävä keinona edistää turvallisuutta; korostaa, että päävastuu joukkotuhonnan, sotarikosten, etnisen puhdistuksen ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ehkäisemisestä on valtiolla itsellään, ja vahvistaa kunkin hallituksen vastuuta suojella omia kansalaisiaan;

2. pyytää panemaan täytäntöön YK:n pääsihteerin Kofi Annanin raportissa vuoden 2000 yleiskokoukselle antaman julistuksen, jonka mukaan valtion suvereniteetti tarkoittaa vastuuta ja päävastuu kansan suojelemisesta on valtiolla itsellään, ja kun kansa kärsii sisällissodan, kapinan tai valtion heikkouden vuoksi ja kun kyseisellä valtiolla ei ole halua tai kykyä lopettaa tai torjua sitä, sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaate väistyy kansainvälisen suojeluvelvollisuuden tieltä;

3. katsoo, että rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä on kaksi vaihetta: vakautusvaihe, jossa pääpaino on turvallisuudella, yleisellä järjestyksellä ja peruspalvelujen tuottamisella, ja valtiorakenteiden kehittämisen toinen vaihe, jossa keskitytään hallintoon ja siihen liittyviin instituutioihin, sillä ehdolla, että

a) toinen vaihe koittaa vasta sen jälkeen kun maa on vakaa, sillä ennen vakautusta perustetut instituutiot heijastavat konfliktin luonnetta eivätkä sitä, mitä maa tarvitsee vakaaseen ja kestävään rauhaan päästääkseen,

b) valtiorakenteiden kehittämisvaiheessa on tärkeää tehdä kompromisseja kyseisen maan kansalaisten odotuksiin ja normeihin sopeutumiseksi eikä operaation toteuttajien ihanteiden toteuttamiseksi,

c) kun valtiorakenteiden kehittäminen etenee, operaation toteuttajien on luovutettava yksittäiset instituutiot kyseisen maan viranomaisten haltuun; tällöin voi myös tulla mahdollisia takaiskuja ja ne on hyväksyttävä, kunhan ne eivät aiheuta perustavaa laatua olevaa haittaa maan kehitykselle;

4. korostaa, että on tärkeää puuttua konfliktien perimmäisiin syihin EU:n poliittisessa vuoropuhelussa kolmansien maiden kanssa sekä kehitysyhteistyöohjelmissa, jotta voidaan kehittää menetelmiä, joilla voidaan varoittaa ajoissa valtioiden heikkenemisestä tutkimalla mahdollisia ennusmerkkejä tai indikaattoreita sisäisestä väkivallasta, kuten historiallisesta jaosta, etnisistä ja heimojen välisistä ongelmista, uskonnollisista konflikteista, epäoikeudenmukaisuudesta ja köyhyydestä; korostaa tässä yhteydessä erityisesti tarvetta myöntää uutta rahoitusta sopeutumiseen ja ympäristönsuojeluun, jotta ehkäistään ilmastoon ja ympäristöön liittyvien konfliktien synty;

5. kehottaa komissiota nimittämään konfliktien ennaltaehkäisyn monialaiseksi kehitysyhteistyöteemaksi ja integroimaan konfliktiherkkyyden ja konfliktianalyysin olemassa oleviin ja uusiin toimintalinjoihin, maa- ja aluekohtaisiin strategia-asiakirjoihin sekä ulkoisen yhteistyön asianmukaisiin rahoitusvälineisiin;

6. muistuttaa, että pelkkä sodan poissaolo ei merkitse rauhaa, että ei ole rauhaa ilman oikeutta ja lisäksi että vihamielisyyksien päättyminen ei välttämättä johda miehille ja naisille turvalliseen ympäristöön; muistuttaa vielä naisten tärkeästä roolista konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa sekä rauhanrakentamisessa ja korostaa, että on olennaisen tärkeää taata naisten tasa-arvoinen osallistuminen ja täysi osallisuus kaikissa ponnisteluissa rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi ja edistämiseksi;

7. uskoo vakaasti, että on tehtävä kaikki mahdollinen peruspalvelujen, erityisesti elintarvikkeiden, puhtaan veden ja hygieenisten olojen, lääkkeiden, terveydenhoidon (myös lisääntymisterveydenhoidon) ja henkilökohtaisen turvallisuuden, vähimmäisvaatimusten takaamiseksi selkkauksien koettelemille ihmisille; katsoo, että lyhyellä aikavälillä kestävyyttä koskevien huolenaiheiden on oltava toissijaisia perustarvikkeiden ja -palvelujen tuottamiseen nähden;

8. katsoo, että konfliktin jälkeisissä tilanteissa olisi koordinoitava keskenään rauhanrakentamistoimet, humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä koskevien strategisten puitteiden mukaisesti ja varmistettava johdonmukaisuus turvallisuuden ja kehityksen yhteydessä;

9. katsoo, että sukupuolinäkökulma on tarpeen ottaa huomioon, kun toimitaan pakolaisten ja maan sisällä siirrettyjen henkilöiden kanssa, mukaan luettuna pakolaisleirien suunnittelu;

10. korostaa tarvetta painottaa siviili-sotilaskoordinointia; katsoo, että konfliktin jälkeisissä tilanteissa on siirryttävä mahdollisimman pian sotilaallisista turvallisuuspalveluista siviiliturvallisuuspalveluihin ja että kansainvälisiä joukkoja olisi vähitellen täydennettävä ja ne olisi korvattava ammattikoulutuksen saaneilla kansallisilla ja paikallisilla poliisivoimilla siten, että varmistetaan, että tärkeälle sijalle nostetaan oikeusvaltioperiaatteen ja hallintomenettelyjen tasapuolinen soveltaminen kaikkiin konfliktin osapuolina olleisiin ryhmiin;

12. kehottaa edistämään ihmisoikeuksia tukemalla armeijalle ja poliiseille annettavaa ihmisoikeuskoulutusta (ihmis- ja kansalaisoikeuskampanjat kyseisille väestönosille mukaan luettuina), mahdollistamalla kansainvälisiä poliisi- ja sotilaspoliisistandardeja käsittelevä henkilöstökoulutus, luomalla ohjesäännöt turvahenkilöstölle, erottamalla poliisin ja armeijan vastuualueet, luomalla ihmisoikeusasiamiehen virkoja ja ihmisoikeuskomiteoita sekä antamalla ihmisoikeuskoulutusta alueviranomaisille ja virkamiehille;

13. korostaa, että on välttämätöntä kehittää edelleen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETTP) sotilaallisia voimavaroja, jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat entistä paremmin edistää konfliktista toipuvien yhteiskuntien vakauttamista ja kehitystä;

14. pitää erittäin tärkeänä, että epävakauden syihin ja konfliktista toipuvien yhteiskuntien ongelmiin puututaan toteuttamalla sekä siviili- että sotilasalan toimenpiteitä; huomauttaa, ettei vakaiden olojen olennainen edellytys konfliktin runtelemissa yhteiskunnissa (henkilöiden ja heidän omaisuutensa turvallisuus) voi yleensä täyttyä ilman rauhanturvajoukkojen turvatakeita paikan päällä;

15. korostaa turvallisuusalan uudistuksen ja aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevien prosessien merkitystä avaintekijöinä pitkäkestoisen rauhan ja kestävän kehityksen varmistamisessa; kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan nopeammin täytäntöön turvallisuusalan uudistuksen EU:n toimintapuitteet ja aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen tukemista koskevan EU:n toimintamallin, jotta voidaan lisätä EU:n toimien merkitystä, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta näillä aloilla; kehottaa lisäämään yhteisön rahoitusta turvallisuusalan uudistukselle ja aseistariisunnalle, demobilisaatiolle ja yhteiskuntaan sopeuttamiselle eritoten niissä maissa, joissa EU on jo toteuttanut ETPP-operaatioita; kehottaa harkitsemaan yhteisön rahoittamia turvallisuusalan uudistukseen tai aseistariisuntaan, demobilisaatioon ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen liittyviä toimia, joilla tuetaan ETPP-operaatioita konflikteissa tai konfliktien jälkeisissä tilanteissa, niin pian kuin mahdollista operaatioita suunniteltaessa eli tiedonkeruuvaiheessa tai kriisinhallinnan toimintaperiaatteita tai operaation toiminta-ajatusta kehitettäessä;

16. korostaa, että turvallisuusalan uudistus voi olla tehokas väline diplomatian ja puolustuksen vahvistamiseksi samalla, kun se vähentää pitkän aikavälin turvallisuusuhkia auttamalla rakentamaan vakaita, vauraita ja rauhantahtoisia yhteiskuntia; katsoo, että uudistukseen on sisällytettävä sellaisten instituutioiden ja ministeriöiden avainpaikkojen uudelleen määrittely tai uudistaminen, joiden kautta ylläpidetään ja seurataan isäntämaan ja sen kansan turvallisuutta;

17. pyytää, että EU sisällyttäisi konfliktista toipuvien maiden turvallisuusalan uudistuksia koskeviin tukiinsa sukupuolinäkökulman tarjoamalla sukupuolinäkökulmia koskevaa koulutusta sekä asiantuntemusta perustuslakia, vaaleja, poliisilaitosta ja oikeuslaitosta koskevissa asioissa;

18. katsoo, että entisten sotilasjohtajien on ehdottomasti luovuttava väkivallasta ennen asettumistaan virallisiin institutionaalisiin rakenteisiin, joilla kannustetaan jakamaan valtaa, ja samalla olisi varmistettava, että yleisö ja kaikki asianomaiset sidosryhmät pidetään aktiivisesti ajan tasalla ja mukana vallanjakojärjestelyjä koskevissa keskusteluissa;

19. painottaa, että perustuslaillisen naisten oikeuksien turvaamisen tehostamiseksi on tärkeää, että sukupuolinäkökulma otetaan mukaan rauhansopimusten neuvotteluun ja täytäntöönpanoon;

20. kehottaa neuvostoa ja komissiota pikaisesti noudattamaan yhteisöjen tuomioistuimen 20. toukokuuta 2008 tekemää päätöstä yhteisön toimivallasta pienaseiden ja kevyiden aseiden leviämisen torjunnassa nopeuttamalla pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi laaditun EU:n strategian täytäntöönpanoa ja tehostamalla siihen liittyviin ohjelmiin paikan päällä käytettävän EU:n rahoituksen, erityisesti Euroopan kehitysrahaston ja vakautusvälineen, suunnittelua, sillä enemmistö aseellisten selkkausten uhreista surmataan pienaseilla ja kevyillä aseilla; pyytää, että monenväliset ja alueelliset rahoituslaitokset ryhtyvät tarpeen vaatiessa toimiin pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumista koskevien ohjelmien laatimiseksi jälleenrakennus- ja elvytystoimien sekä hallinnon lujittamisen yhteydessä konfliktista toipuvilla alueilla, jotta voidaan lujittaa lainsäädäntöä ja parantaa lainvalvontavirastojen toimintakykyä kyseisten ohjelmien yhteydessä; kehottaa neuvostoa ja komissiota edelleen edistämään kansainvälisen, oikeudellisesti sitovan asekauppasopimuksen luomista, jota noudatettaisiin kaikissa kahdenvälisissä ja monenvälisissä yhteyksissä;

21. katsoo, että pakolaisten ja maiden sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten vapaaehtoinen paluu on ensisijainen asia, jossa on varmistettava näille ihmisille turvallinen ja elinkelpoinen elämä huolehtimalla toimivista terveys- ja koulutuspalveluista (naisille suunnatut luku- ja kirjoitustaitokampanjat mukaan luettuina) ja työllistymisen mahdollisuuksista; katsoo, että asiassa on huolehdittava ryhmien välisestä vuoropuhelusta, rauhankasvatuksesta, kansainvälisestä tuesta, ennakkoluulojen vähentämisestä ja erilaisuuden opettamisesta, entisten sotilaiden yhteisön osallistumisesta prosessiin sekä menettelyistä, joilla käsitellään aluevaatimuksia ja traumojen parantamista; katsoo, että etnisen ja uskonnollisen profiilin salliessa maan sisällä siirtymään joutuneet ihmiset olisi hajautettava ympäri maata ja sijoitettava uudelleen alkuperäkyliinsä tai ‑kaupunkeihinsa eikä keskitettävä suurina ryhminä, jolloin saattaa syntyä konflikteja ja väkivaltaa;

22. korostaa, että on välttämätöntä, että naiset täydentävät ja jatkavat opintojaan ja ammattiopintojaan konfliktin päätyttyä; katsoo, että tältä osin on aktiivisesti edistettävä opetuksen uudelleen aloittamista valtiorakenteiden kehittämisen yhteydessä;

23. painottaa tarvetta konsultoida ja tukea paikallisia naisjärjestöjä ja kansainvälisiä naisten rauhanverkostoja; suosittaa poliittisen ja rahallisen tuen, koulutuksen ja teknisen tuen järjestämistä sekä valmiuksien kehittämistä, myös rauhanneuvotteluissa ja väkivallattoman konfliktien ratkaisemisen yhteydessä;

24. katsoo, että jäsenvaltioilla on moraalinen velvollisuus suojella konfliktialueilta pakenevia pakolaisia; uskoo, että kyseinen velvollisuus voidaan täyttää vain jäsenvaltioiden välisen kustannusten jakamisen perusteella; uskoo edelleen, että jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti avustettava pakolaisia, jotka väkivaltaisen konfliktin päätyttyä haluavat palata alkuperämaahansa;

25. korostaa, että on erittäin tärkeää harjoittaa oikeudenmukaista maahanmuuttopolitiikkaa kehitysmaita kohtaan; toteaa, että maahanmuutosta voidaan tehdä myönteinen voimavara kehitysprosessissa, erityisesti unionissa asuvien maahanmuuttajien lähettämien rahalähetysten kautta sekä hillitsemällä aivovuotoa, helpottamalla paluumuuttoa ja estämällä ihmiskauppa;

26. korostaa, että on toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään perheiden yhdistämistä ja aseellisissa selkkauksissa kärsineiden lasten uudelleenkotoutumista ja varmistetaan mahdollisuus osallistua koulutus- ja ammattikoulutusohjelmiin ja saada psykologista tukea ottaen huomioon tyttöjen erityistarpeet;

27. kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön entisten sotilaiden aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevan komission ehdotuksen, mukaan luettuina sotilaiden sopeuttaminen siviiliyhteiskuntaan tarjoamalla heille ruokaa, telttoja, peitteitä, terveydenhuoltoa ja siviilivaatteita, entisten sotilaiden kuljetus alkuperäyhteisöihinsä tai valintansa mukaisiin kohteisiin, eläketukiohjelmat poliittisille tai sotilaallisille vastuuhenkilöille, entisten sotilaiden uudelleenasuttaminen sekä palkkatukijärjestelmät, kansalaiskasvatusta ja psykologista tukea entisille sotilaille tarjoavat ohjelmat sekä lisävarat erityisesti työllisyysjärjestelyihin ja työpaikkojen luomiseen tarkoitettuihin ohjelmiin;

28. huomauttaa, että aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevien ohjelmien pitäisi sisältää entisiä naistaistelijoita koskevia erillisehtoja;

29. korostaa, että lapsisotilaita ja armeijaan värvättyjä ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjä tyttöjä koskevan ilmiön torjunta liittyy läheisesti niiden naisten jokapäiväisen elämän parantamiseen, jotka asuvat rauhanrakennusvaiheessa ja konfliktinjälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa olevilla alueilla;

30. katsoo, että aseistariisunnalla, demobilisaatiolla ja yhteiskuntaan sopeuttamisella olisi edistettävä myös sosioekonomista kehitystä ja tuettava taloudellisesti ohjelmia, jotka on tarkoitettu vastaamaan välittömiin tarpeisiin;

31. katsoo, että paikallinen vastuu rauhanrakentamisprosessista on tärkeä pitkän aikavälin vakauden varmistamisessa;

32. katsoo, että kansainvälisten avunantajien on otettava huomioon alueelliset ja paikalliset olot kehitettäessä vakautta ja demokratiaa edistävää jälleenrakentamispolitiikkaa siten, että lähtökohdaksi otetaan talouskehityksen edistämisestä konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa saadut kokemukset;

33. tähdentää, että asianmukaisessa sovintostrategiassa on otettava huomioon naisten osuus rauhanrakentamisessa; korostaa, että sovinto-ohjelmiin on sisällytettävä aseellisen selkkauksen uhreiksi joutuneiden lasten erityistarpeet;

34. katsoo, että valtion legitimiteetti voidaan rakentaa ainoastaan hyvän ja tehokkaan hallinnon avulla; korostaa, että instituutioiden, vaalijärjestelmien, äänestäjien rekisteröinnin ja vaaliluetteloiden, äänestäjien tunnistamisen ja korruption torjuntamekanismien on oltava mahdollisimman avoimia ja vastuullisia, koska ne ovat oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien, demokraattisten instituutioiden ja väestön ihmisarvon kunnioittamisen sekä taloudellisen kehityksen, investointien ja kaupan onnistumisen perusedellytyksiä;

35. katsoo, että sellaiset tekijät kuin oikeusvaltio, toimiva valuutta, vapaat markkinat, tehokas ja osaava virkamieskunta, riippumaton oikeuslaitos sekä lahjomattomat lainsäädäntö- ja täytäntöönpanoelimet muodostavat järjestelmän, jonka kautta yksilöt ja yhteisöt voivat ahkeruutensa ja aloitteellisuutensa avulla todella lisätä kansakuntiensa vaurautta;

36. kehottaa luomaan keskitettyjä palvelupisteitä investoijille sellaisten ensisijaisten alojen edistämiseksi, joille voidaan houkutella suoria ulkomaisia investointeja ja joiden avulla luodaan työpaikkoja perinteisten maatalousalojen ulkopuolelle siten, että tuetaan vapaiden investointisääntöjen ja verovapaiden teollisuusalueiden kehitystä;

37. kehottaa komissiota luomaan sääntelynpurkuyksikön, joka voi neuvoa konfliktin jälkeisessä tilassa olevia maita siinä, millä tavoin ne voivat kehittää taloudellista infrastruktuuriaan pois byrokraattisesta valvonnasta, joka estää tai viivästyttää pienten yritysten luomista, pankkitilien avaamista sekä maan ja yritysten rekisteröintiä; katsoo, että on hillittävä riskisijoituspääomaa mahdollisuuksien mukaan sekä otettava käyttöön verokannustimia yritysten luomiseksi erityisten talousarviotukiohjelmien avulla;

38. katsoo olevan tärkeää, että konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa naiset otetaan mukaan taloudelliseen toimintaan, jotta heidän asemaansa yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa asioissa ja heidän kykyään yrittäjyyteen voidaan parantaa, ja painottaa mikroluoton myönteistä vaikutusta;

39. uskoo vakaasti, että paikallista vastuuta EU:n kehitysyhteistyöstä voidaan lujittaa ottamalla mukaan kansalliset parlamentit, mukaan luettuna Euroopan parlamentin ja kumppanimaiden parlamenttien keskinäinen vuorovaikutus ja valmiuksien kehittäminen sekä tieto- ja viestintätekniikan tukijärjestelmät, tekniset valmiudet hyvien äänestäjäluetteloiden luomiseksi ja henkilökorttien tarjoaminen siellä, missä ei ole saatavilla vastasyntyneiden rekisteröintiä tai muita kansalaisuutta tukevia todistuksia;

40. korostaa, että paikallisia viranomaisia on autettava tarjoamalla asianmukaista koulutusta ja vaihtamalla kokemuksia; palauttaa tältä osin mieliin Euroopan parlamentin sitoutumisen parlamentaarisen demokratian periaatteisiin ja käytäntöihin;

41. painottaa, että pidettäessä vaaleja konfliktista toipuvissa maissa naisten osallistumista pitäisi tukea kaikilla tasoilla erityisten ohjelmien ja kiintiöiden kautta;

42. korostaa, että resurssien käytön avoimuuden ja vastuun riippumaton seuranta on tärkeää, koska sillä voi olla merkittävä tehtävä konfliktin jälkeisissä tilanteissa, jos se näkyy valtiorakenteiden kehittämisessä; korostaa myös, että on tärkeää torjua riittävien korruptiontorjuntamenetelmien avulla kaikenlaista haaskausta, petoksia ja lahjontaa kansalaisyhteiskunnan valppaan tuen avulla;

43. korostaa, että on tärkeää edetä korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanossa, jotta estetään konfliktin ruokkiminen laittomien rahoituslähteiden avulla ja vakauden vaarantaminen konfliktin jälkeisissä tilanteissa, sillä korruptio tekee instituutioista tehottomia, lisää sosiaalista syrjäytymistä, vääristää päätöksentekoa ja jarruttaa peruspalvelujen saantia;

44. korostaa, että paikallisyhteisöille, perheille, kansalaisyhteiskunnan järjestöille, naisjärjestöt mukaan luettuina, mikroluottojärjestöille ja paikallisille verkostoille annettava tuki on menestyksekkään kehityspolitiikan perusedellytys; kehottaa tästä syystä komissiota ja jäsenvaltioita antamaan poliittista ja taloudellista tukea paikallisille toimijoille rauhan ja ihmisoikeuksien aloilla, kriisiajat mukaan luettuina, erityisesti EU:n vakautusvälineen ja sen kriisinhallintavälineen avulla;

45. korostaa, että konfliktin jälkeisissä tilanteissa maanomistusoikeuksien rekisteröinti ja maanomistuksen sääntely on toteutettava kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti, jotta estetään hallituksia, yksityisyrityksiä tai johtavaa eliittiä anastamasta laittomasti maata usein kaikkein köyhimpien ja haavoittuvimpien kustannuksella, paluumuuttajat ja maiden sisällä siirtymään joutuneet ihmiset mukaan luettuina; korostaa edelleen, että on toteutettava toimia tuomioistuinten vahvistamiseksi, jotta ne voivat entistä paremmin valvoa varallisuus- ja kauppaoikeuden täytäntöönpanoa erityisesti niissä maissa, joissa naisilla on muita heikompi oikeudellinen asema tai heiltä on evätty perusluonteiset omistusoikeudet;

46. toistaa olevansa sitoutunut suojelemaan naisten ja lasten oikeuksia konfliktin jälkeen siten, että perimmäisenä tavoitteena on toteuttaa tarvittavat toimenpiteet naisten vaikutusvallan lisäämiseksi, sillä se on kestävän rauhan ja vakauden saavuttamisessa ehdoton vaatimus;

47. katsoo, että monissa kehitysmaissa on niiden kehityksen kannalta olennaisia luonnonvaroja, mutta luonnonvarojen, kuten öljyn, veden, puutavaran ja timanttien, huono hallinta ja niihin liittyvät lahjontakäytännöt voivat ajaa maita takaisin konfliktikierteeseen; pahoittelee eri toimijoiden (paikallisten, alueellisten, kansainvälisten ja monikansallisten) osuutta luonnonvarojen väärinkäytössä ja hyödyntämisessä; kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan kaikkien luonnonvarojen hyvää hallintoa sekä ryhtymään toimiin luonnonvarojen hyödyntämistä ja niillä käytävää kauppaa vastaan erityisesti tapauksissa, joissa se edistää aseellisen konfliktin syntyä, kiihtymistä tai jatkumista;

48. antaa tunnustusta Kimberleyn prosessin, kaivosteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen (EITI) sekä metsähallinnon ja puukaupan toimintasuunnitelman (FLEGT) saavutuksille ja kehottaa tehostamaan niitä ja niiden täytäntöönpanoa ja valvontaa;

49. toistaa EU:n korkean edustajan ja Euroopan komission Eurooppa-neuvostolle 14. maaliskuuta 2008 antamassa asiakirjassa ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta esitetyt johtopäätökset, joissa varoitetaan, että ilmastonmuutos uhkaa ylikuormittaa sellaisia maailman valtioita ja alueita, jotka ovat jo epävakaita ja konfliktialttiita, synnyttää uusia maahanmuuttovirtoja ja lisää EU:n turvallisuusriskejä; kehottaa komissiota ottamaan ilmastonmuutosta koskevat näkökohdat huomioon rauhanrakentamiseen tähtäävässä toiminnassa;

50. katsoo, että konfliktien uhrien on saatava oikeutta ja että kansalliset tuomioistuimet voivat, niin kauan kuin on olemassa toimiva, riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos, kansainvälisiä sotarikostuomioistuimia paremmin varmistaa oman vastuun ottamisen kansallisten oikeusprosessien toteutuksesta ja rikoksentekijöiden rankaisemisesta; ehdottaa tässä yhteydessä, että tutkitaan mahdollisuutta kartoittaa konfliktin aikana tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset;

51. kehottaa lujittamaan oikeusjärjestelmiä kouluttamalla tuomareita ja yleisiä syyttäjiä, järjestämällä oikeuslaitoksen uudistusta käsitteleviä konferensseja, varmistamalla oikeuslaitoksen virkamiesnimityksiä koskevat riippumattomat järjestelmät, maksamalla kunnollista palkkaa oikeuslaitoksen henkilökunnalle, toimittamalla välineistöä tuomioistuimille, parantamalla tuomioistuinten hallintoa, tietojen säilyttämistä, varainhoitoa ja henkilöstöhallintoa sekä hankkimalla nykyaikaista tekniikkaa, kuten tietokoneita käsiteltävien tapausten seuraamiseksi;

52. vaatii oikeusapua haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, etnisille vähemmistöille, maattomille viljelijöille ja muille syrjäytyneille ryhmille sekä puolioikeudellista koulutusta, jotta lisätään mahdollisuuksia saada apua kokeneiden kansalaisjärjestöjen tarjoamista oikeusjärjestelmistä;

53. katsoo olevan erittäin tärkeää lopettaa sukupuoleen liittyvien väkivaltarikosten rankaisematta jättäminen ja, kun mahdollista, jättää kyseiset rikokset armahdustoimenpiteen ulkopuolelle sekä taata, että kaikkia seksuaaliväkivallan uhreja, eritoten naisia ja tyttöjä, suojellaan yhtäläisesti lainsäädännöllä ja että kaikilla on sama oikeus oikeudenkäyntiin; katsoo, että koska naisilla ja lapsilla on useissa yhteiskunnissa heikot mahdollisuudet saada oikeutta, on tarpeen vaatiessa luotava erityisjärjestelyjä;

54. painottaa seksuaalisesta väkivallasta kärsineiden naisten tarvetta päästä osalliseksi seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluista ja tietoisuudenedistämisohjelmista, joiden avulla he voivat pyrkiä eroon leimautumisestaan;

55. pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1820 hyväksymistä, erityisesti sen tunnustusta siitä, että seksuaalinen väkivalta on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle;

56. korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon lasten ja erityisesti tyttöjen erityistarpeet konfliktin jälkeisissä tilanteissa eritoten koulutuksen osalta;

57. pitää myönteisenä EU:n ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) vuorovaikutusta; korostaa, että EU:n tuki on tärkeä seikka ICC:n tehtävien toteutuksessa; pitää välttämättömänä, että kaikki valtiot allekirjoittavat ja ratifioivat Rooman perussäännön, jotta ICC-järjestelmä saadaan toimivaksi ja johdonmukaiseksi; kehottaa EU:n ja Afrikan unionin (AU) jäsenvaltioita käsittelemään ICC:n antamien pidätysmääräysten täytäntöönpanoa johdonmukaisesti ja välittömästi kaikissa konfliktitilanteissa;

58. kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan rankaisematta jättämisen poistamiseksi, koska näin voidaan tehokkaimmin estää ihmisoikeusloukkauksia, kun tuetaan kansainvälisten tuomioistuinten toimintaa;

59. korostaa, että kestävä rauha on monin tavoin riippuvainen yhteisöjen osallistumisesta rauhanprosessiin ja niiden siitä ottamasta vastuusta, koska prosessi voi olla legitiimi ja onnistua vain, jos siihen saavat osallistua myös naiset, jotka ovat tärkeässä yhteiskunnallisessa tehtävässä ja ratkaisevassa roolissa elintarvikkeiden tuotannossa ja perheistä huolehtimisessa eritoten kehitysmaissa; vaatii, että naisia on erityisesti tuettava ja että heille on annettava merkittävä rooli rauhan ja vakauden edistämisessä, kun otetaan huomioon, että naiset ja lapset muodostavat yhdessä 80 prosenttia pakolaisista; korostaa, että kansainvälisen yhteisön tuki kansalaisyhteiskunnan verkostoille, joissa yhdistyvät paikalliset, kansalliset ja kansainväliset aloitteet, on rauhanprosessin kannalta elintärkeä;

60. kehottaa luomaan pysyviä rauhankomissioita, joissa on mukana kaikkien sotivien osapuolten vaikutusvaltaisia jäseniä, jotta ennaltaehkäistään laajojen väkivaltaisuuksien puhkeaminen;

61. katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat toimia konfliktien osapuolina olevien ryhmien vuoropuhelun edistäjinä, kun niihin yhdistetään koulutusta väkivallattomassa konfliktinratkaisussa ja rauhankasvatuksessa; tukee vuoropuhelumahdollisuuksien luomista järjestämällä kansallisia kokouksia ja pyöreän pöydän keskusteluja sotivien osapuolten välillä, pieniä ruohonjuuritason tapaamisia sekä sovittelukoulusta paikallisille kansalaisjärjestöille ja yhteisöjen vanhimmille sekä perinteisten elinten johtajille;

62. kehottaa jäsenvaltioita kehityshankkeissaan nimeämään ensin keskuudestaan johtavan kumppanin, jotta tehostetaan raportointimenetelmiä (vaikka hankkeen varat tulisivatkin eri jäsenvaltiolta), jolloin voidaan koordinoida ja johdonmukaistaa avunantoa; katsoo, että olisi luotava myös kirjanpitostandardeja, jotta voidaan noudattaa tietojen luovuttamista kansallisille parlamenteille, paikallisviranomaisille ja kansainvälisille järjestöille koskevia vaatimuksia;

63. katsoo, että on kannustettava naisten suurempaan osallistumiseen ja näkyvyyteen tiedotusvälineissä ja kaikilla julkisilla foorumeilla, joiden kautta he voivat tuoda esille mielipiteensä;

64. palauttaa mieliin, että vastasyntyneiden rekisteröinti on perustavaa laatua oleva ihmis- ja kansalaisoikeus; korostaa, että syntymärekisterit ovat erittäin tärkeitä varsinkin aseellisten konfliktien aikana ja niiden jälkimainingeissa, koska ne auttavat suojelemaan lapsia heidän oikeuksiensa loukkauksilta, ja että ne on katsottava keskeisiksi kehitysyhteistyökysymyksiksi;

65. korostaa konfliktinäkökohtien huomioon ottamista kehitysohjelmien koko suunnittelu-, täytäntöönpano-, seuranta- ja arviointisyklissä, jotta voidaan maksimoida niiden myönteiset vaikutukset ja minimoida niiden kielteiset vaikutukset konfliktidynamiikkaan; korostaa, että on tärkeää analysoida järjestelmällisesti konflikteja ja ymmärtää niiden tärkeimmät taustatekijät; katsoo, että vertailuanalyysien käyttöönotto on käyttökelpoinen väline kehitysyhteistyötoimien vaikutusten arvioinnissa;

66. kehottaa ottamaan konfliktialueen naapurivaltiot aktiivisesti mukaan konfliktin jälkeiseen kehitys- ja jälleenrakennussuunnitelmaan yhdessä kansainvälisen yhteisön kanssa;

67. pyytää neuvostoa ja komissiota omaksumaan alueellisen lähestymistavan kunkin maan tilanteeseen;

68. aikoo edelleen osallistua aktiivisesti komission järjestämään työhön osana edellä mainitun EU:n toimista epävakaissa tilanteissa annetun tiedonannon seurantaa; kiinnittää neuvoston ja komission huomion siihen, että on pikaisesti huolehdittava siitä, että tämä liian hidas työ voisi nopeasti johtaa paikan päällä toteutettaviin käytännön toimiin sellaisilla tärkeillä aloilla kuin terveys ja koulutus, ja kehottaa komissiota pitämään Euroopan parlamentin ajan tasalla toteutetuista lisätoimista maakohtaisista tapaustutkimuksista tehtyjen johtopäätösten ja erityisesti sen osalta, miten havaintoja käytetään jatkotoimien tunnistamiseen ja suunnitteluun;

69. katsoo olevan tarpeellista, että kaikki kolmansissa maissa sijaitsevat komission lähetystöt omaksuvat sukupuolinäkökulman ja siihen liittyvät asianmukaiset valtuudet, taidot ja resurssit;

70. korostaa, että on pikaisesti huolehdittava siitä, että epävakaiden maiden väestö voi todeta tilanteensa ja maansa myönteisen kehityksen, ja kehottaa neuvostoa ja komissiota olemaan laiminlyömättä paikan päällä toteutettujen toimien näkyvyyttä;

71. tukee väkivaltaisten konfliktien estämistä koskevaa EU:n ohjelmaa ja vuotta 2009 koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa ehdotettuja turvallisuus- ja kehitystoimenpiteitä sekä kehottaa komissiota asettamaan etusijalle rauhanrakentamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttamisen;

72. korostaa, että on tärkeää kehittää komission henkilöstön valmiuksia panna täytäntöön konfliktiriskin huomioon ottavia ohjelmia ja antaa sille erityiskoulutusta laatimalla asianomaiselle henkilöstölle konfliktiherkkyyttä käsittelevä lyhyt räätälöity opas, joka perustuu rauhan ja konfliktin vaikutusten arviointijärjestelmiin ja konfliktiherkkyyttä käsittelevään resurssipakettiin;

73. katsoo, että konfliktin jälkeisen siirtymän tehokkaan onnistumisen varmistamiseksi toimien on oltava oikea-aikaisia, joustavia ja ennustettavia;

74. painottaa, että kaikissa EU:n operaatioissa (sovittelu- ja neuvotteluryhmät sekä poliisi- ja rauhanturvajoukot mukaan luettuina) pitäisi olla sukupuolinäkökohtien neuvonantajia ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa koulutusta antavia henkilöitä sekä vähintään 40 prosenttia naisia kaikilla tasoilla, ylimmät tasot mukaan luettuina;

75. kehottaa komissiota tekemään tutkimusta sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkoisissa operaatioissa;

76. huomauttaa tarpeesta valtavirtaistaa sukupuolinäkökulma osaksi rauhantutkimusta, konfliktien ehkäisemistä ja selvittämistä, rauhanturvaoperaatioita, konfliktin jälkeistä rauhanrakentamista ja jälleenrakentamista, rahoitusvälineiden toimintaa, maa- ja aluekohtaisia strategia-asiakirjoja sekä kaikkien ulkoisten interventioiden suunnittelua;

77. tukee EU:n erityisedustajan toimistoa EU:n tärkeimpänä välineenä, jonka avulla sovitellaan poliittisia ratkaisuja ja edistetään kestävää poliittista vakautta konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa;

78. kannustaa EU:ta kehittämään parhaita käytäntöjä kysymyksissä, jotka edellyttävät poliittisten, sotilaallisten, humanitaaristen ja kehitysyhteistyön toimijoiden laajaa yhteistyötä konfliktien ehkäisemisen, sovittelun, rauhanturvaamisen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltion, humanitaarisen avun sekä pitkän aikavälin jälleenrakentamisen ja kehityksen alalla;

79. kehottaa laatimaan EU:n toimintasuunnitelman YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanemiseksi ja pyytää komissiota kehottamaan kumppanimaita ja EU:n jäsenvaltioita kehittämään kansallisia toimintasuunnitelmia; ehdottaa ihmisoikeuksien puolustusta ja ETPP-operaatioita koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistamista niiden yhteensopivuuden varmistamiseksi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 kanssa;

80. korostaa, että komissiolla on velvoite tukea kumppanimaiden pyrkimyksiä kehittää omia demokraattisia vastuuvalmiuksia (parlamentaarista valvontaa ja tilintarkastusvalmiuksia), kun yhteisön apua tarjotaan talousarviotuen muodossa; kehottaa komissiota täyttämään tämän velvoitteen entistä päättäväisemmin ja johdonmukaisemmin; korostaa, että valtuutetut parlamentaariset valvontayksiköt ja tarkastuselimet ovat merkittävä tekijä, jotta voidaan saavuttaa EU:n talousarviotuen kestävät vaikutukset; kehottaa kehittämään kansalaisyhteiskunnan valvontamekanismeja, jotta niiden avulla voidaan valvoa EU:n talousarviotuen käyttöä ja vaikutusta;

81. kehottaa investointipankkeja, Euroopan investointipankki mukaan luettuna, varmistamaan, että niiden lainat ja investoinnit konfliktista toipuvissa maissa, erityisesti resursseiltaan vauraissa maissa, ovat ihmisoikeus- ja ympäristövaatimusten mukaisia eivätkä ruoki jännitteitä;

82. arvostaa äskettäin perustetun YK:n rauhanrakennuskomission työtä; huomauttaa, että kansainvälisten kumppanien – varsinkin YK:n – kanssa on tehtävä yhteistyötä apuun liittyvissä kysymyksissä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että YK:n järjestelmällä on riittävästi resursseja ja että se on tilintekovelvollinen tuesta, jota se myöntää kansallisiin prosesseihin, joissa on mukana YK:n rauhanrakennuskomissio ja muita YK:n elimiä;

83. korostaa, että kehitysapu on erittäin tärkeä osa rauhanrakentamista ja konfliktien ehkäisyä epävakaissa valtioissa, mutta kehitysapu ja konfliktinratkaisuun tarkoitettu apu eivät saa sisältää sotilaallisia resursseja tai osia;

84. suosittaa konfliktista toipuvilla alueilla työskentelevän YK:n henkilökunnan ohjesääntöjen vahvistamista ja vaatii nollatoleranssia rauhanturvaajien tai kansalaisjärjestöjen henkilökunnan harjoittaman seksuaalisen väkivallan osalta;

85. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n rauhanrakennuskomissiolle, Afrikan unionin komissiolle ja toimeenpanevalle neuvostolle, yleisafrikkalaiselle parlamentille ja AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

[1] EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
[2] EUVL L 247, 9.9.2006, s. 22.
[3] EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
[4] EUVL C 25, 30.1.2008, s. 1–12.
[5] EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.
[6] (S/2004/616).
[7] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0540.
[8] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0483.
[9] AKT–EU 3937/07/lopull.
[10] Department for International Development calculations based on World Bank estimates in Global Economic Prospects 2006: Economic implications of Remittances.
and Migration, World Bank, Washington 14.11.2005.
[11] Landmine Monitor Report 2007: Toward a Mine-Free World.
[12] Safer World, Oxfam, IANSA-raportti, lokakuu 2007 – Africa's Missing Billions.

JOHDANTO

Tämä on yksi vuoden tärkeimmistä mietinnöistä. Mietintö on laadittu pitäen mielessä maailman tila, jonka vuoksi YK:n rauhanrakennuskomission perustaminen vuoden 2005 huippukokouksessa katsottiin välttämättömyydeksi, ja sen ensisijainen tarkoitus on seuraavan tosiasian tiedostaminen: puolet konflikteista selvinneistä maista joutuu viiden vuoden sisällä takaisin konfliktitilanteeseen. Tällä hetkellä eri puolilla maailmaa on käynnissä 42 konfliktia.

Valtiorakenteiden kehittämisessä on kaksi pääasiallista toimijaa. Ensimmäinen ja kaikkein tärkein on itse epävakaassa tilanteessa oleva maa. Ilman vahvaa halua selviytyä konfliktista ja suuntautua kohti pysyvää rauhaa konfliktiin palaaminen on lähes väistämätöntä. Toinen tärkeä tekijä on kansainvälinen yhteisö, jonka tehtävänä on tukea ja avustaa konfliktista toipuvaa maata tarjoamalla sille taloudellista ja tiedollista pääomaa sekä omakohtaista kokemusta siitä, miten valtiorakenteiden kehittämisessä kannattaa menetellä ja miten ei.

Marshallin suunnitelma on erinomainen esimerkki siitä, miten Yhdysvallat, yksittäisenä valtiona, kannusti koko Länsi-Eurooppaa torjumaan sotaa ja ryhtymään pysyvään rauhaan.

Tavoiteltu tie rauhaan on helppo määritellä. Tien seuraaminen käytännössä on kuitenkin vaikeampaa. Periaatteessa tie kulkee sodasta rauhaan, josta se jatkuu jälleenrakennuksen kautta menestykseen. Oikea menettelytapa tämän tien kulkemiselle on tämän mietinnön aiheena. Mietinnössä korostetaan erityisesti jälleenrakentamisen tärkeyttä valtiorakenteiden kehittämisessä.

KONFLIKTIN JÄLKEISEN RAUHANRAKENTAMISEN KEHITYSNÄKYMÄT

Välittömät prioriteetit

· Turvataan alue, jolla toimitaan.

· Taataan puhdas vesi sekä huolehditaan vainajien siirtämisestä ja hautaamisesta paikallisia tapoja kunnioittaen silloin, kun se on mahdollista.

· Taataan elintarvikkeet, lämmitys (sääolosuhteiden mukaan), sähkö ja hygieeniset olot sekä välttämättömät lääkkeet.

· Varmistetaan tehokkaiden lainvalvojien (poliisin) näkyvä läsnäolo, jotta voidaan ylläpitää jonkinlaista yleistä järjestystä ja ehkäistä ryöstelyä. Rakennetaan myös paikallisten tiedustelijoiden verkosto.

· Kannustetaan paikallisia johtajia jakamaan valtaa ja ottamaan paikalliset viranomaiset mukaan palvelujen tarjoamiseen (terveydenhoito ja koulutus).

Myöhemmät prioriteetit:

Seuraavia asioita on toteutettava yhtä aikaa, ja ne ovat kaikki välttämättömiä kestävän rauhan rakentamiselle. Tässä on tärkeää tuoda esille, että tarkka toteutusjärjestys riippuu kyseessä olevasta tilanteesta ja sitä on sovellettava sen mukaisesti.

1. Aseistariisunta, demobilisaatio ja yhteiskuntaan sopeuttaminen (DDR-toiminta)

Kuten jo todettiin, puolet kaikista konflikteista selvinneistä maista joutuu viiden vuoden sisällä takaisin konfliktitilanteeseen. Tämän takia "alueen turvaaminen" on perusedellytys kaikelle tulevalle kehitykselle – talouden kehitykselle, sijoitustoiminnalle ja kaupalle sekä väestön vapauksien ja ihmisarvon puolustamiselle.

2. Vallanjako (sotapäälliköistä poliittisiin johtajiin)

Sotilasjohtajia on kannustettava luopumaan väkivallasta ja osallistumaan vallanjakojärjestelyihin institutionaalisten rakenteiden kautta.

Kansalaisten aktiivisuutta ja valveutuneisuutta on samanaikaisesti lisättävä, ja heidät on otettava mukaan vallanjakoon. Eri vallankäytön vaiheiden on oltava avoimia. Kaikkia osapuolia on kuultava, ja sen lisäksi on myös osoitettava selvästi, että kaikkia osapuolia kuullaan.

3. Oikeusvaltio

Osasyy siihen, miksi niin monet epävakaat valtiot joutuvat uudestaan konfliktiin, on se, että vakaan yhteiskunnan runko – yhteiskunnalliset rakenteet – eivät ole tarpeeksi vahvoja rajoittamaan houkutusta palata välittömimpiin tapoihin vaikuttaa asioiden hoitoon. Joskus yhteiskunnan rakenteet voivat jopa haitata vakautta. Yhteiskunnan rakenteiden kehittämisessä olennaista on oikeusvaltion säilyttäminen.

Lisäksi oikeusvaltiota on tässä vaiheessa ohjattava takaamaan se, että keskusta pysyy kasassa. Yhteiskunnan rakenteiden on toimittava keskihakuisena, ei keskipakoisena voimana. Niiden on siis liitettävä vastakkaisia voimia yhteistyöhön, ei työnnettävä vastakkaisten aatteiden kannattajia kauemmas toisistaan.

Valtiorakenteiden kehittämisessä on tärkeää kehittää yhteiskunnan rakenteita: kansallisia parlamentteja, demokratisoitumista ja vaalijärjestelmiä, korruption vastaisia toimia, avoimuutta ja vastuullisuutta. Ratkaiseva väline tämän saavuttamisessa on paikallinen vastuu prosessista.

4. Talous

Väkivaltaiset konfliktit karkottavat ulkomaisia sijoittajia ja voivat vähentää maan talouskasvua keskimäärin 2 prosenttia. Sellaisen ympäristön luominen, joka lisää yksityistä taloudellista aloitteellisuutta, on tehokas väline kehitysmaiden ihmisten taloudellisen tilanteen parantamiseen. Yksityinen aloitteellisuus toimii liikkeelle panevana voimana, sillä tällöin on tarve keskittyä yksilöiden vaikutusvallan lisäämiseen, jotta he voivat täysin hyödyntää mahdollisuuksiaan, mikä tuo erityisesti asuinseudultaan siirtymään joutuneet ihmiset osaksi taloutta.

Länsi-Saksan liittokanslerina 1960-luvulla toiminut Ludwig Erhard muotoili vakaan talouden edellytykset seuraavasti: kilpailun tuottama vauraus, alhainen verotus, minimaalinen sääntely, vakaa valuutta.

Perulaisen taloustieteilijän Hernando De Soton arvioiden mukaan kehitysmaissa on jopa 9 biljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta kiinteistöomaisuutta, jolla ei ole rekisteröityä omistajaa. Niin kauan kuin kiinteistöjä omistetaan "epävirallisesti", esimerkiksi kiinnitysluottoja ei voida muuttaa rahaksi.

Omistusoikeuksien puolustaminen on elintärkeää kehitykselle. Kehityspolitiikan onnistumiseksi olisi siis erittäin tärkeää perustaa ja parantaa kiinteistörekistereitä, ohjata varoja maa-alan kartoittamiseen sekä maaomaisuuden ja teollis- ja tekijänoikeuksien rekisteröimiseen ja varata resursseja tuomioistuimille varallisuusoikeuden täytäntöönpanemiseksi. Markkinat eivät toimi ilman tehokasta oikeusjärjestelmää, joka valvoo omistusoikeuksien ja sopimusvelvoitteiden tunnustamista ja täytäntöönpanemista kohtuullisen ennustettavasti ja nopeasti.

Teollis- ja tekijänoikeuksien turvaaminen suojelee ja kannustaa luovuutta ja yrittäjyyttä.

5. Poliisi (mukaan luettuna turvallisuus- ja tiedustelupalvelu)

Avoin, vastuullinen ja asiantunteva turvallisuusala on keskeinen tekijä kehitystä edistävien olojen luomisessa. Liian usein kehitysmaissa ja erityisesti konfliktista toipuvissa maissa turvallisuusjoukot eivät pysty suojelemaan tai eivät halua suojella kansalaisia. Jos turvallisuusala on toiminut sorron välineenä, on elintärkeää, että paikalliset yhteisöt otetaan mukaan turvallisuusalan uudistukseen, jotteivät ne katso asiakseen ottaa oikeutta omiin käsiinsä. On ehdottoman tärkeää, että sotilaallisista turvallisuuspalvelusta siirrytään mahdollisimman pian siviiliturvallisuuspalveluihin.

Turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden takaaminen jokaiselle kuuluu siis köyhyyden vähentämisen ja rauhanrakentamisen prioriteetteihin. Paikallinen siviilipoliisi täytyy perustaa lainvalvonnasta aikaisemmin vastuussa olleiden kansainvälisten joukkojen tilalle.

6. Miinojen raivaus ja pienaseiden ja kevyiden aseiden hävittäminen

Miinojen raivaus ja pienaseiden ja kevyiden aseiden leviäminen ruokkivat konflikteja ja rikollisuutta. Turvallisuuden parantamiseen kehityksen nopeuttamiseksi on täten pyrittävä edistämällä toimia, joilla puututaan vastuuttomaan aseiden vientiin ja pienaseiden leviämiseen yhteiskunnissa.

7. Kansalaisyhteiskunta

On edistettävä demokratian periaatteita, vapaata tiedonvälitystä sekä oikeutta saada paikkansapitäviä tietoja. Yhdistymisvapaus ja sananvapaus ovat olennainen osa kansalaisyhteiskunnan ylläpitämistä.

Tärkeimmän periaatteen, jota on noudatettava kaikessa rauhanrakennustoiminnassa, tulee perustua ihmisarvon, vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion, oikeuden ja tasa-arvon kunnioittamiseen sekä siihen, että hallitus on vastuussa kansalle. Paikallisten avunsaajien näkökulma on otettava huomioon kaikessa rauhanrakentamiseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen tähtäävässä toiminnassa.

8. Sovinto ja anteeksianto

Tämä siirtymäkauden oikeusjärjestely sisältää eri väestökerrosten välisen sovinnon, entisten sotilaiden ja maan sisällä siirrettyjen henkilöiden sopeuttamisen yhteiskuntaan, konfliktin eri osapuolten välisen vuoropuhelun (traumojen parantaminen ja rauhankasvatus), totuus- ja sovintokomissioiden perustamisen sekä väkivallattomien riidanratkaisujärjestelmien parantamisen.

9. Sotarikokset

Joukkotuhonnasta on langetettava näkyvästi rangaistuksia. Sotarikostuomioistuimia on perustettava tarpeen mukaan. On parempi, että suurimmat rikoksentekijät tuomitaan kansallisissa tuomioistuimissa kuin kansainvälisissä tuomioistuimissa.

10. Vuosituhannen kehitystavoitteet ja jokaiselle kuuluvat peruspalvelut

Terveys on juomaveden ja viemäröinnin ohella kehityksen elinehto. Elintarviketurvan on myös oltava etusijalla. Samoin koulutus on tärkeä tekijä köyhyyden vähentämisessä.

Suurimmassa osassa maita, joissa on korkein lapsi- ja imeväiskuolleisuus, on ollut konflikti viime vuosina. Turvaton ympäristö tarjoaa kasvualustan myös järjestäytyneelle rikollisuudelle. Terveen ja koulutetun työväestön vauhdittama kehitysmaiden tuotantokyky on asetettava etusijalle, sillä se on tärkeä tekijä köyhyyden hävittämisessä.

11. Sukupuolten tasa-arvo

Naiset ovat tärkeitä toimijoita rauhanrakennusprosesseissa ja valtiorakenteiden kehittämisprosesseissa. Ponnistelut tasa-arvoisen yhteiskunnan toteuttamiseksi voivat olla kestäviä vain, jos naisille taataan täysimääräinen oikeus osallistua rauhanneuvotteluihin sekä mahdollisuus osallistua täysipainoisesti poliittiseen elämään, talouselämään ja kansalaisyhteiskunnan kaikkeen toimintaan.

12. Kestävien luonnonvarojen tasapuolinen jako

Kestävän kehityksen sekä ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen torjunnan takaamiseksi on välttämätöntä käyttää luonnonvaroja kestävällä ja ympäristöä suosivalla tavalla sekä varmistaa niiden tasapuolinen jako. Somalia on hyvä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, jos yllämainittuja periaatteita ei noudateta.

13. Konfliktinäkökohtien huomioonottaminen

Avulla ei välttämättä ole tarkoitettuja myönteisiä vaikutuksia, jos kehitysyhteistyön toimijat eivät tunnista konfliktiin liittyviä ongelmia tai välttävät puuttumasta niihin. Avunanto ilman, että kiinnitetään huomiota käynnissä olevien konfliktien ympäristö- ja turvallisuusvaikutuksiin, tai avunanto tiettyjä etnisiä ryhmiä syrjivissä valtioissa voi myös vaikuttaa konfliktin alkamiseen tai jatkumiseen. Konfliktien arviointia olisi pidettävä olennaisena osana kehitysyhteistyöohjelmien suunnittelua ja päätöksentekoa.

Konfliktinäkökohtia arvioitaessa on myös päätettävä esimerkiksi, annetaanko talousarviotukea maalle vai tietylle alalle, annetaanko suurin osa avusta valtion kautta ja miten taataan, että keskeiset koulutus- ja terveysohjelmat sekä muut kehitysyhteistyöohjelmat vaikuttavat myönteisesti konfliktin perimmäisiin syihin. Arviointien tulisi perustua kokemukseen aiemmista konfliktien arvioinneista sekä muihin sosiaalisiin analyyseihin, erityisesti epätasa-arvoon ja sosiaaliseen syrjäytymiseen keskittyviin selvityksiin. Pitäisi pyrkiä ymmärtämään ja selittämään, miten ehdotetut avustussuhteet ja kehitysyhteistyöohjelmat paneutuvat konfliktin sekä köyhyyden perimmäisiin syihin.

14. Kansainvälisten instituutioiden tehtävä (kansainvälisen yhteisön johdonmukaisuus ja yhtenäisyys)

YK:n rauhanrakennuskomissio perustettiin, jotta voitaisiin parantaa konflikteista toipuvien maiden kansainvälistä avustustyötä. Rauhanrakennuskomissiolle pitäisi tarjota poliittista tukea sekä tarkoituksenmukaisia voimavaroja, jotta se voi toimia tehokkaasti ja saavuttaa tavoitteensa paikan päällä.

Monet kansainväliset toimijat puhuvat paremman toiminnan yhteensovittamisen puolesta konfliktista toipuvissa maissa, kuten Kongon demokraattisessa tasavallassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa. Joitakin parannuksia lukuun ottamatta niiden toiminnassa esiintyy kuitenkin usein epäjohdonmukaisuutta ja kilpailua. OECD:n kehitysapukomitea (DAC) arvioi ajoittain jäsentensä kehitysavun tehokkuutta. Näiden arviointien kriteerejä tulisi laajentaa koskemaan maiden käytäntöjä konfliktin jälkeisissä tilanteissa.

kehitysyhteistyövaliokunnalle

rauhanrakentamista ja kansakunnan lujittamista konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä
(2008/2097(INI))

Valmistelija (*): Luisa Morgantini

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. muistuttaa, että pelkkä sodan poissaolo ei merkitse rauhaa ja että ei ole rauhaa ilman oikeutta ja lisäksi että vihamielisyyksien päättyminen ei välttämättä johda miehille ja naisille turvalliseen ympäristöön; muistuttaa vielä naisten tärkeästä roolista konfliktien ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa sekä rauhanrakentamisessa ja korostaa, että on olennaisen tärkeää taata naisten tasa-arvoinen osallistuminen ja täysi osallisuus kaikissa ponnisteluissa rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi ja edistämiseksi;

2. kehottaa eurooppalaisen toimintasuunnitelman laatimista Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanemiseksi ja pyytää Euroopan komissiota kehottamaan sen kumppanuusmaita ja Euroopan unionin jäsenvaltioita kehittämään kansallisia toimintasuunnitelmia; ehdottaa ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen tarkistamista niiden yhteensopivuuden varmistamiseksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 kanssa;

3. pitää myönteisenä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1820 hyväksymistä, erityisesti sen tunnustusta siitä, että seksuaalinen väkivalta on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle;

4. painottaa, että kaikissa EU:n operaatioissa (sovittelu- ja neuvotteluryhmät sekä poliisi- ja rauhanturvajoukot mukaan luettuina) pitäisi olla sukupuolinäkökohtien neuvonantajia ja tasa-arvon valtavirtaistamista koskevaa koulutusta antavia henkilöitä sekä vähintään 40 prosenttia naisia kaikilla tasoilla, mukaan lukien ylimmät tasot;

5. huomauttaa tarpeesta valtavirtaistaa sukupuolinäkökulma osaksi rauhantutkimusta, konfliktien ehkäisemistä ja selvittämistä, rauhanturvaoperaatioita, konfliktin jälkeistä rauhanrakentamista ja jälleenrakentamista, rahoitusvälineiden toimintaa, maa- ja aluekohtaisia strategia-asiakirjoja sekä kaikkien ulkoisten interventioiden suunnittelua;

6. kehottaa komissiota tekemään tutkimusta sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamisesta EU:n ulkoisissa operaatioissa;

7. katsoo olevan tarpeellista, että kaikki kolmansissa maissa sijaitsevat EY:n edustustot omaksuvat sukupuoliasioihin liittyvän painopisteen ja siihen liittyvät asianmukaiset valtuudet, taidot ja resurssit;

8. painottaa tarvetta konsultoida ja tukea paikallisia naisjärjestöjä ja kansainvälisiä naisten rauhanverkostoja; suosittaa poliittisen ja rahallisen tuen, koulutuksen ja teknisen tuen järjestämistä sekä valmiuksien kehittämistä, myös rauhanneuvotteluissa ja väkivallattoman konfliktien ratkaisemisen yhteydessä;

9. korostaa, että on välttämätöntä, että naiset täydentävät ja jatkavat opintojaan ja ammattiopintojaan konfliktin päätyttyä; katsoo tähän liittyen, että on edistettävä aktiivisesti opetuksen uudelleen aloittamista maan jälleenrakennuksen yhteydessä;

10. painottaa, että perustuslaillisen naisten oikeuksien turvaamisen tehostamiseksi on tärkeää, että sukupuolinäkökulma otetaan mukaan rauhansopimusten neuvotteluun ja täytäntöönpanoon;

11. katsoo olevan erittäin tärkeää lopettaa sukupuoleen liittyvien väkivaltarikosten rankaisematta jättäminen ja, kun mahdollista, jättää kyseiset rikokset armahdustoimenpiteen ulkopuolelle sekä taata, että kaikkia seksuaaliväkivallan uhreja, eritoten naisia ja tyttöjä, suojellaan yhtäläisesti lainsäädännöllä ja että kaikilla on sama oikeus oikeudenkäyntiin;

12. korostaa, että lapsisotilaita ja armeijaan värvättyjä ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjä tyttöjä koskevan ilmiön torjunta liittyy läheisesti ponnisteluihin niiden naisten jokapäiväisen elämän parantamiseen, jotka asuvat rauhanrakennusvaiheessa ja konfliktinjälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa olevilla alueilla;

13. huomauttaa, että aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevien ohjelmien pitäisi sisältää entisiä naistaistelijoita koskevia erillisehtoja;

14. pyytää, että EU sisällyttäisi konfliktista toipuvien maiden turvallisuusalan uudistuksia koskeviin tukiinsa sukupuolinäkökulman tarjoamalla sukupuolinäkökulmia koskevaa koulutusta sekä asiantuntemusta perustuslakia, vaaleja, poliisilaitosta ja oikeuslaitosta koskevissa asioissa;

15. painottaa, että pidettäessä vaaleja konfliktista toipuvissa maissa naisten osallistumista pitäisi tukea kaikilla tasoilla erityisten ohjelmien ja kiintiöiden kautta;

16. katsoo olevan tärkeää, että konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa naiset otetaan mukaan taloudelliseen toimintaan, jotta heidän asemaa yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa asioissa ja heidän kykyään yrittäjyyteen voidaan parantaa, ja painottaa mikroluoton myönteistä vaikutusta;

17. painottaa seksuaalisesta väkivallasta kärsineiden naisten tarvetta päästä osalliseksi seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluista ja tietoisuudenedistämisohjelmista, joiden avulla he voivat pyrkiä eroon leimautumisestaan;

18. suosittaa YK:n konfliktista toipuvilla alueilla työskentelevän henkilökunnan ohjesääntöjen vahvistamista ja vaatii nollatoleranssia rauhanturvaajien tai kansalaisjärjestöjen henkilökunnan tekemän seksuaalisen väkivallan suhteen;

19. katsoo, että sukupuolinäkökulma on tarpeen ottaa huomioon, kun toimitaan pakolaisten ja maan sisällä siirrettyjen henkilöiden kanssa, mukaan lukien pakolaisleirin suunnittelu.

20. katsoo, että on kannustettava naisten suurempaan osallistumiseen ja näkyvyyteen tiedotusvälineissä ja kaikilla julkisilla foorumeilla, joiden kautta he voivat tuoda esille mielipiteensä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

kehitysyhteistyövaliokunnalle

rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä
(2008/2097(INI))

Valmistelija: Willy Meyer Pleite

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. toteaa, että rauha ja vakaus saavat aikaan kehitystä ja että konfliktin jälkeisille tilanteille tyypillinen vihollisuuksien puuttuminen ei aina johda syvään juurtuneeseen ja kestävään vakauteen; korostaa sen vuoksi, että rauha, turvallisuus ja kestävä vakaus ovat kansallisen jälleenrakentamisen olennaisia perusedellytyksiä konfliktin jälkeen;

2. korostaa, että on tärkeää puuttua epävakauden perimmäisiin syihin toteuttamalla vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaista kehityspolitiikkaa sekä muita sosioekonomisia, poliittisia ja sivistyksellisiä toimenpiteitä, joilla voidaan luoda konfliktin toistumisen estämiseksi tarvittavat olot ja joiden tavoitteena on poistaa köyhyys, edesauttaa taloudellista, sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä, luoda institutionaalisia ja hallinnollisia valmiuksia, parantaa väestön elämänlaatua ja vakiinnuttaa oikeusvaltio; painottaa tältä osin erityisesti nuorten ja naisten koulutuksen merkitystä, koska se edistää suoraan vakauden aikaansaamista; pitää valitettavana, että vuosituhattavoitteissa vahvistettuja sitoumuksia on mahdotonta täyttää ja että monessa niistä on jopa menty taaksepäin, etenkin koulutukseen ja terveyteen liittyvissä sitoumuksissa (malaria, HI-virus sekä lapsi- ja äitiyskuolleisuus);

3. huomauttaa myös, että on tarpeen toteuttaa köyhyyden poistamiseen ja taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen tähtääviä sosiaalisia ja taloudellisia toimenpiteitä, joilla voidaan luoda konfliktin toistumisen estämiseksi tarvittavat olot;

4. toteaa, että on erittäin tärkeää, että kansainvälinen yhteisö ottaa merkittävän vastuun tuettaessa jälleenrakennettavien maiden viranomaisia, kun ne pyrkivät vakiinnuttamaan oikeusvaltion; korostaa, että tällainen tuki on olennaisen tärkeää kansallisen valtiosääntöjärjestelmän ja poliittisen järjestelmän rakentamisessa;

5. korostaa, että on tärkeää käsitellä konfliktista toipuvien yhteiskuntien poliittisia rakenteita koskevia kysymyksiä, erityisesti vallanjakojärjestelyjä konfliktin osapuolina aiemmin olleiden erilaisten ryhmittymien välillä; tukee EU:n erityisedustajan toimistoa EU:n tärkeimpänä välineenä, jonka avulla sovitellaan poliittisia ratkaisuja ja edistetään kestävää poliittista vakautta konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa;

6. korostaa alueiden välistä yhteistyötä monialaisissa ja poliittiset rajat ylittävissä kysymyksissä; pyytää komissiota ja neuvostoa omaksumaan alueellisen lähestymistavan kunkin maan tilanteeseen;

7. pitää erittäin tärkeänä, että epävakauden syihin ja konfliktista toipuvien yhteiskuntien ongelmiin puututaan toteuttamalla sekä siviili- että sotilasalan toimenpiteitä; huomauttaa, ettei vakauden olennainen edellytys konfliktin runtelemissa yhteiskunnissa (henkilöiden ja heidän omaisuutensa turvallisuus) voi yleensä täyttyä ilman rauhanturvajoukkojen turvatakeita paikan päällä;

8. kannustaa EU:ta kehittämään parhaita käytäntöjä kysymyksissä, jotka edellyttävät poliittisten, sotilaallisten, humanitaaristen ja kehitysyhteistyön toimijoiden laajaa yhteistyötä konfliktien ehkäisemisen, sovittelun, rauhanturvaamisen, ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeusvaltion, humanitaarisen avun sekä pitkän aikavälin jälleenrakentamisen ja kehityksen alalla;

9. toteaa, että demokratisoituminen, demilitarisointi ja konfliktin osapuolina olleiden ryhmittymien aseistariisunta ovat olennaisen tärkeitä ja että niiden olisi oltava keskeisiä painopisteitä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä;

10. huomauttaa, että konfliktista toipuville yhteiskunnille annettava apu on yleensä tehokasta vain silloin, kun sitä annetaan sellaisen sotilaallisen tuen ohella, jolla luodaan konfliktin jälkeisen talouskehityksen perusedellytykset sekä estetään avun päätyminen sotapäälliköiden ja rikollisverkostojen käsiin; katsoo, että ulkomaisten avunantajien on kehitystoimissaan otettava huomioon paikalliset olot ja näkemykset; toteaa kuitenkin, että tällaisen avun on myös perustuttava talouskehityksen edistämistä konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa koskeviin kansainvälisiin parhaisiin käytäntöihin;

11. korostaa, että on tarpeen löytää tasapaino kehitysavun siviili- ja sotilasosien välillä, jotta voidaan taata perusinfrastruktuuripalvelujen ja julkishallinnon palvelujen toiminta jälleenrakentamisen, kuntoutuksen sekä demokratia- ja talouskehityksen elvyttämistä koskevia vaatimuksia sivuuttamatta; arvostaa äskettäin perustetun Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanrakennuskomission työtä; huomauttaa, että kansainvälisten kumppanien, varsinkin Yhdistyneiden Kansakuntien, kanssa on tehtävä yhteistyötä apuun liittyvissä kysymyksissä;

12. korostaa, että on välttämätöntä kehittää edelleen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETTP) sotilaallisia voimavaroja, jotta EU ja sen jäsenvaltiot voivat entistä paremmin edistää konfliktista toipuvien yhteiskuntien vakauttamista ja kehitystä;

13. pahoittelee, että käsiaseet ovat syynä huomattavaan määrään kehitysmaiden aseellisista selkkauksista johtuvia kuolemantapauksia; katsoo, että tavanomaisten aseiden laittoman kaupan ehkäisyä ja torjumista koskevan EU:n politiikan on oltava avointa, yhdenmukaistettua, yhä selkeämpää ja entistä tehokkaampaa aseiden vientiä koskevien unionin käytännesääntöjen perusteella ja että käytännesääntöjen on oltava oikeudellisesti sitovia; katsoo, että aseiden vientiä koskevan yhteisen kannan hyväksyminen voisi edesauttaa tässä; painottaa miinanraivauksen, demilitarisoinnin, demobilisaation, kuntoutuksen ja yhteiskuntaan sopeuttamisen sekä turvallisuusalan uudistuksen merkitystä konfliktin jälkeen;

14. huomauttaa, että oikeusvaltion vakiinnuttaminen on kestävän vakauden ja talouskehityksen olennainen edellytys; tukee oikeusvaltion lujittamiseen keskittyvien ETTP-operaatioiden toteuttamista konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa (esimerkiksi EUPOL Afganistan, EULEX Kosovo ja EUJUST LEX Irakissa); korostaa riippumattomien sotatuomioistuinten perustamisen merkitystä, jotta sotarikolliset eivät jää rankaisematta ja jotta voidaan edistää konfliktin jälkeistä sovintoa;

15. toistaa EU:n korkean edustajan ja Euroopan komission Eurooppa-neuvostolle maaliskuussa 2008 antamassa asiakirjassa[1] ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta esitetyt johtopäätökset, joissa varoitetaan, että ilmastonmuutos uhkaa ylikuormittaa sellaisia maailman valtioita ja alueita, jotka ovat jo epävakaita ja konfliktialttiita, synnyttää uusia maahanmuuttovirtoja ja lisää EU:n turvallisuusriskejä; kehottaa komissiota ottamaan ilmastonmuutosta koskevat näkökohdat huomioon rauhanrakentamiseen tähtäävässä toiminnassa;

16. toteaa, että monissa kehitysmaissa on niiden kehityksen kannalta tarvittavat perusluonteiset energialähteet, luonnonvarat ja inhimilliset voimavarat; korostaa kuitenkin, että kaivosteollisuuden avoimuutta ja tehokkuutta on lisättävä, jotta nämä maat voivat kehittyä; on tyytyväinen Kimberleyn prosessin ja kaivosteollisuuden avoimuutta edistävän aloitteen (Extractive Industries Transparency Initiative) kaltaisiin aloitteisiin, joissa edistetään keinoja suurten konfliktien vaaran välttämiseksi; korostaa koulutuksen merkitystä kehityksen edistämisessä;

17. korostaa, että on erittäin tärkeää harjoittaa oikeudenmukaista maahanmuuttopolitiikkaa kehitysmaita kohtaan; toteaa, että maahanmuutosta voidaan tehdä myönteinen voimavara kehitysprosessissa, erityisesti EU:ssa asuvien maahanmuuttajien lähettämien rahalähetysten kautta sekä hillitsemällä aivovuotoa, helpottamalla paluumuuttoa ja estämällä ihmiskauppa;

18. katsoo, että jäsenvaltioilla on moraalinen velvollisuus suojella konfliktialueilta pakenevia pakolaisia; uskoo, että kyseinen velvollisuus voidaan täyttää vain jäsenvaltioiden välisen kustannusten jakamisen perusteella; uskoo edelleen, että jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti avustettava pakolaisia, jotka väkivaltaisen konfliktin päätyttyä haluavat palata alkuperämaahansa;

19. tähdentää, että asianmukaisessa sovintostrategiassa on otettava huomioon naisten osuus rauhanrakentamisessa; korostaa, että sovinto-ohjelmiin on sisällytettävä aseellisen selkkauksen uhreiksi joutuneiden lasten erityistarpeet;

20. toistaa olevansa sitoutunut suojelemaan naisten ja lasten oikeuksia konfliktin jälkeen siten, että perimmäisenä tavoitteena on toteuttaa tarvittavat toimenpiteet naisten vaikutusvallan lisäämiseksi, sillä se on kestävän rauhan ja vakauden saavuttamisessa ehdoton vaatimus;

21. katsoo, että kansainvälisten avunantajien on otettava huomioon alueelliset ja paikalliset olot kehitettäessä vakautta ja demokratiaa edistävää jälleenrakentamispolitiikkaa siten, että lähtökohdaksi otetaan talouskehityksen edistämisestä konfliktista toipuvissa yhteiskunnissa saadut kokemukset;

22. korostaa, että paikallisia viranomaisia on autettava tarjoamalla asianmukaista koulutusta ja vaihtamalla kokemuksia; palauttaa tältä osin mieliin parlamentin sitoutumisen parlamentaarisen demokratian periaatteisiin ja käytäntöihin;

23. tukee väkivaltaisten konfliktien estämistä koskevaa EU:n ohjelmaa ja vuotta 2009 koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa ehdotettuja turvallisuus- ja kehitystoimenpiteitä sekä kehottaa komissiota asettamaan etusijalle rauhanrakentamiseen liittyvien toimenpiteiden toteuttamisen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

[1] S113/08, 14.3.2008.

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Emine Bozkurt, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Claire Gibault, Lissy Gröner, Zita Gurmai, Esther Herranz García, Anneli Jäätteenmäki, Lívia Járóka, Piia-Noora Kauppi, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Roselyne Lefrançois, Siiri Oviir, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Zita Pleštinská, Christa Prets, Teresa Riera Madurell, Raül Romeva i Rueda, Eva-Britt Svensson, Britta Thomsen, Anne Van Lancker, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Mary Honeyball, Marusya Ivanova Lyubcheva, Maria Petre, Petya Stavreva

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö