Menettely : 2008/2126(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0446/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0446/2008

Keskustelut :

PV 15/12/2008 - 22
CRE 15/12/2008 - 22

Äänestykset :

PV 16/12/2008 - 3.25
CRE 16/12/2008 - 3.25
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0608

MIETINTÖ     
PDF 161kWORD 129k
13.11.2008
PE 408.026v02-00 A6-0446/2008

yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavia käytäntöjä koskevasta selvityksestä (mm. vetoomukset nro 0045/2006, 1476/2006, 0079/2003, 0819/2003, 1010/2005, 0052/2007, 0306/2007, 0444/2007 ja 0562/2007)

(2008/2126(INI))

Vetoomusvaliokunta

Esittelijä: Simon Busuttil

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavia käytäntöjä koskevasta selvityksestä (mm. vetoomukset nro 0045/2006, 1476/2006, 0079/2003, 0819/2003, 1010/2005, 0052/2007, 0306/2007, 0444/2007 ja 0562/2007)

(2008/2126(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon mm. vetoomukset nro 0045/2006, 1476/2006, 0079/2003, 0819/2003, 1010/2005, 0052/2007, 0306/2007, 0444/2007 ja 0562/2007,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan aiemmin käsittelemän vetoomuksen 45/2006 ja muita vetoomuksia,

–   ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (kodifioitu toisinto)(1), joka korvaa direktiivin 84/450/ETY(2) sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/55/EY(3),

–   ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä ("sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi")(4),

–   ottaa huomioon 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ("asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä")(5),

–   ottaa huomioon 19. toukokuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/27/EY kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista(6),

–   ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämän tutkimuksen yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavista käytännöistä kuluttajien ja pk-yritysten suojaamista koskevan nykyisen ja tulevan sisämarkkinalainsäädännön yhteydessä (IP/A/IMCO/FWC/2006 058/LOT4/C1/SC6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 192 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A6‑0446/2008),

A. ottaa huomioon, että parlamentti on vastaanottanut yli 400 vetoomusta pienyrityksiltä (mikä edustaa vain murto-osaa niiden määrästä), jotka ovat kertoneet joutuneensa yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavan mainonnan uhreiksi, kärsineensä psyykkisestä stressistä, syyllisyyden- ja häpeäntunteista ja turhautumisesta sekä menettäneensä rahaa,

B.  katsoo, että nämä valitukset ilmentävät laajalle levinnyttä suunnitelmallista sopimattoman liiketoiminnan toimintatapaa, jota eräät yrityshakemistoyhtiöt harjoittavat ja jolla on merkittävä taloudellinen vaikutus tuhansiin yrityksiin, jotka rajat ylittävän organisaationsa vuoksi toimivat ainakin kahdessa jäsenvaltiossa Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella, ja katsoo, että kansallisilla lainvalvojilla ei ole käytettävissään mitään hallinnollista mekanismia tai oikeudellista instrumenttia, jonka avulla ne voisivat tehdä yhteistyötä rajojen yli tehokkaasti ja vaikuttavasti,

C. katsoo, että näiden käytäntöjen harhaanjohtava luonne on erityisen ilmeinen silloin, kun ne on toteutettu sähköisesti ja niitä levitetään internetin välityksellä (ks. vetoomus nro 0079/2003),

D. ottaa huomioon, että yleensä valituksen aiheena olevassa toiminnassa yrityshakemistoyhtiö lähestyy tavallisesti postitse yrityksiä ja pyytää niitä antamaan tai päivittämään yrityksen nimi- ja yhteystiedot samalla kun antavat valheellisesti ymmärtää, että tiedot laitetaan ilmaiseksi yrityshakemistoon, vaikka myöhemmin käykin ilmi, että yritykset ovat tahtomattaan allekirjoittaneet sopimuksen, jolla ne sitoutuvat noin 1 000 euron vuosimaksusta olemaan mukana yrityshakemistossa vähintään kolmen vuoden ajan,

E.  ottaa huomioon, että tällaisissa menettelyissä käytetyt lomakkeet ovat yleensä epämääräisiä ja vaikeaselkoisia, mikä lisää ilmoituksen maksuttomuutta koskevan väärinymmärryksen mahdollisuutta, ja tosiasiassa houkuttelee yritykset epätoivottuun sopimukseen ilmoituksesta yrityshakemistossa,

F.  ottaa huomioon, että sen enempää EU:n kuin jäsenvaltioidenkaan lainsäädännössä ei ole säädetty yrityshakemistoyhtiöiden toiminnasta yritysten välisissä suhteissa, ja että jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan ottaa käyttöön laajempaa ja kauaskantoisempaa lainsäädäntöä,

G. ottaa huomioon, että direktiiviä 2006/114/EY sovelletaan myös yritysten välisiin liiketoimiin ja että siinä "harhaanjohtavalla mainonnalla" tarkoitetaan "kaikkea mainontaa, joka tavalla tai toisella, esitystapa mukaan lukien, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan niitä henkilöitä, joille se on osoitettu tai jotka se tavoittaa, ja joka harhauttavan ominaisuutensa takia on omiaan vaikuttamaan heidän taloudelliseen käyttäytymiseensä taikka aiheuttaa tai on omiaan aiheuttamaan vahinkoa kilpailijalle"; katsoo kuitenkin, että eri tulkinnat siitä, mikä on "harhaanjohtavaa", näyttävät olevan merkittävä käytännön este yrityshakemistoyhtiöiden mainittujen käytäntöjen torjumiselle yritysten välisissä suhteissa,

H. ottaa huomioon, että direktiivi 2005/29/EY kieltää "laskun tai vastaavan maksua koskevan asiakirjan sisällyttämisen markkinointiaineistoon siten, että kuluttajalle annetaan perätön vaikutelma, että hän on jo tilannut markkinoidun tuotteen"; ottaa kuitenkin huomioon, että mainittua direktiiviä ei sovelleta yritysten välisiin sopimattomiin menettelyihin, eikä sitä siksi voida nykymuodossaan käyttää vetoomuksen esittäjien auttamiseen; katsoo kuitenkin, että direktiivi ei poissulje sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa kansallista sääntelyä, jota sovelletaan yhtäläisesti kaikissa olosuhteissa kuluttajiin ja yrityksiin,

I.   ottaa huomioon, että direktiivi 2005/29/EY ei estä jäsenvaltioita laajentamasta sen soveltamista myös yrityksiin kansallisella lainsäädännöllä; katsoo, kuitenkin, että edellä mainittu johtaa niiden yritysten eritasoiseen suojeluun, jotka ovat yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavien kaupallisten käytäntöjen kohteina eri jäsenvaltioissa,

J.   ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 "yhteisön sisällä tapahtuvalla rikkomuksella" tarkoitetaan "kuluttajien etuja suojaavien lakien vastaisia toimia tai laiminlyöntejä, jotka vahingoittavat tai ovat omiaan vahingoittamaan sellaisten kuluttajien yhteisiä etuja, joiden asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa tai muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa toimi suoritetaan tai laiminlyönti tapahtuu tai johon asiasta vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut tai josta löydetään toimeen tai laiminlyöntiin liittyviä todisteita tai varoja", ottaa kuitenkin huomioon, että direktiiviä ei sovelleta yritysten välisiin sopimattomiin menettelyihin, eikä sitä siksi voida nykymuodossaan käyttää vetoomuksen esittäjien auttamiseen,

K. ottaa huomioon, että useimmat vetoomukset ovat koskeneet European City Guide -yrityshakemistoa (jonka toiminta on ollut oikeudellisten ja hallinnollisten toimien kohteina), mutta myös "Construct Data Verlag", "Deutscher Adressdienst GmbH" ja "NovaChannel" ‑yrityshakemistot on mainittu; ottaa kuitenkin huomioon, että on myös yrityshakemistoyhtiöitä, jotka toimivat lainmukaisten menettelyjen mukaisesti,

L.  ottaa huomioon, että näiden harhaanjohtavien menettelyjen kohteena ovat yleensä pienyritykset, mutta myös elinkeinonharjoittajat ja jopa voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kuten kansalaisjärjestöt, hyväntekeväisyysjärjestöt, koulut ja kirjastot sekä musiikkiyhdistykset ja muut paikallisyhdistykset,

M. ottaa huomioon, että yrityshakemistoyhtiöt toimivat usein muussa kuin uhrinsa kotimaassa, mikä vaikeuttaa uhrien mahdollisuutta hakea suojelua kansallisilta viranomaisilta, koska jäsenvaltioissa on erilaisia tulkintoja siitä, mikä katsotaan harhaanjohtavaksi; ottaa myös huomioon, että uhrien on usein mahdotonta saada hyvitystä kansallisen lainsäädännön tai kuluttajansuojeluviranomaisten kautta, koska heille kerrotaan, että lain tarkoituksena on suojella kuluttajia eikä yrityksiä; ottaa huomioon, että uhrina ovat useimmiten pienyritykset, joilla ei ole resursseja hakea korjausta asiaan tehokkaasti oikeusteitse, ja koska hakemistoyhtiöiden itsesäätelymekanismeilla tuskin on merkitystä, koska harhaanjohtavaan mainontaan syyllistyvät jättävät ne vaille huomiota,

N. ottaa huomioon, että yrityshakemistoyhtiöt tai jopa niiden palkkaamat perintätoimistot painostavat tehokkaasti näiden menettelyjen uhreja maksamaan laskunsa; ottaa huomioon, että uhrit valittavat näiden yhteydenottojen olevan uhkaavia ja ahdistavia, ja monet maksavatkin vastahakoisesti saadakseen ahdistelun loppumaan,

O. ottaa huomioon, että laskun maksamatta jättäneitä uhreja ei juuri ole haastettu oikeuteen, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta,

P.  ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erityisesti kohteeksi mahdollisesti joutuvien yritysten valistukseen perustuvia toimia ongelman selvittämiseksi, kuten tietojenvaihto, neuvonta, valtion lainvalvontaviranomaisten tietoon saattaminen ja joissakin tapauksissa valitusrekisterin ylläpitäminen,

Q. ottaa huomioon, että Itävalta on vuoden 2000 jälkeen muuttanut sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa lakiaan, ja että sen 28 a artiklassa todetaan nyt, että liiketoiminnan puitteissa ja kilpailutarkoituksessa on kiellettyä mainostaa rekisteröitymistä hakemistoihin, esimerkiksi keltaisiin sivuihin, puhelinluetteloon ja vastaaviin luetteloihin, maksulomakkeilla, laskuilla, oikaisutarjouksilla tai vastaavilla tavoilla, tai tarjota kyseisiä rekisteröitymisiä suoraan ilman, että yksiselitteisesti ja selkeästi osoitetaan, että tällainen mainos on itse asiassa sopimustarjous,

R.  ottaa huomioon, että tällaisia menettelyjä on sovellettu useita vuosia, minkä seurauksena uhreja on paljon ja toiminta on vahingoittanut ja vääristänyt sisämarkkinoita merkittävästi,

1.  ilmaisee huolestumisensa vetoomuksen esittäjien esille nostamasta ongelmasta, joka on ilmeisesti laajalle levinnyt, luonteeltaan rajat ylittävä ja taloudellisilta seurauksiltaan merkittävä, etenkin pienyritysten kannalta;

2.  katsoo, että ongelman rajat ylittävä luonne asettaa yhteisön toimielimille selkeän velvollisuuden huolehtia siitä, että uhreilla on käytettävissään asianmukainen oikeuskeino, jonka avulla harhaanjohtavan mainonnan perusteella tehdyt sopimukset voidaan riitauttaa, kumota tai lakkauttaa ja uhrit voivat saada korvausta sopimusten perusteella maksetuista summista;

3.  kehottaa huijausten uhreja ilmoittamaan asiasta kansallisille viranomaisille, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on taitotietoa, jota ne tarvitsevat voidakseen valittaa valtionhallinnon ja muille viranomaisille, varmistamalla tiedotuskanavien avoimuuden ja että uhrit ovat tietoisia saatavilla olevasta neuvonnasta ja voivat näin hakea tarvitsemaansa ohjausta ennen harhaanjohtavasti toimivien yrityshakemistoyhtiöiden vaatimien laskujen maksamista; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan keskitetyn tietokannan luomisesta ja ylläpitämisestä näitä valituksia varten;

4.  pahoittelee, että näiden harhaanjohtavien menettelyjen levinneisyydestä huolimatta EU:n ja kansallisen tason lainsäädäntö ei näytä tarjoavan riittävää suojaa ja tehokkaita oikeuskeinoja, tai niiden täytäntöönpanoa ei valvota riittävästi kansallisella tasolla; pahoittelee, että kansalliset viranomaiset eivät kykene huolehtimaan oikeuskeinojen saatavuudesta;

5.  pitää myönteisenä elinkeinoelämän järjestöjen Euroopan laajuisesti ja kansallisella tasolla toteuttamia pyrkimyksiä lisätä tietoisuutta ongelmasta jäsenistönsä keskuudessa ja kehottaa niitä tehostamaan pyrkimyksiään yhteistyössä ruohonjuuritason toimijoiden kanssa, jotta yhä harvemmat ihmiset joutuisivat yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavien käytäntöjen uhreiksi; ilmaisee huolestumisensa siitä, että jotkut mainituista järjestöistä, jotka tiedotustoiminnassaan ovat nimenneet harhaanjohtavien yrityshakemistojen julkaisijoita, ovat joutuneet viimeksi mainittujen oikeustoimien kohteiksi syytettynä kunnianloukkauksesta tai muusta vastaavasta;

6.  pitää myönteisenä joidenkin jäsenvaltioiden, kuten Italian, Espanjan, Alankomaiden, Belgian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja erityisesti Itävallan, toimia yritysten harhaanjohtavien menettelyjen estämiseksi; pitää kuitenkin näitä toimia riittämättöminä ja katsoo, että valvontaa on edelleen koordinoitava kansainvälisellä tasolla;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan yhteistoiminnassa elinkeinoelämän kansallisten ja Euroopan tason järjestöjen kanssa ongelman saattamiseksi yleiseen tietoisuuteen, jotta useammat ihmiset tietäisivät asiasta ja voisivat välttää harhaanjohtavan mainonnan, joka voi houkutella heidät epätoivottujen sopimusten tekemiseen;

8.  kehottaa komissiota käsittelemään yrityshuijausten ongelmaa eurooppalaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevan aloitteensa yhteydessä, jota se on ehdottanut tiedonannossaan 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinoista, ja toimimaan yhteistyössä Yrittäjyyden Eurooppa ‑verkoston, SOLVIT-verkoston ja asiasta vastaavan pääosaston portaalin kanssa lisäkeinona antaa tietoa näistä ongelmista ja apua niissä;

9.  pahoittelee, että direktiivi 2006/114/EY, jota sovelletaan liikeyritysten välisiin liiketoimiin, kuten tässä tapauksessa, ei ilmeisestikään ole riittävän tehokas hyvien oikeuskeinojen tarjoamisessa tai jäsenvaltiot eivät valvo riittävästi sen täytäntöönpanoa; pyytää, että komissio raportoi viimeistään joulukuussa 2009, onko direktiiviä 2006/114/EY mahdollista muuttaa siten, että siihen sisällytetään harhaanjohtavina pidettyjen menettelyjen "musta" tai "harmaa lista ja mitä seurauksia tällä mahdollisesti olisi;

10. palauttaa mieliin, että vaikka komissiolla ei olekaan valtaa käyttää direktiiviä 2006/114/EY suoraan yksityishenkilöitä tai yrityksiä vastaan, sillä on kuitenkin perussopimusten valvojana velvollisuus varmistaa, että direktiivi pannaan jäsenvaltioissa tehokkaasti täytäntöön asianmukaisella tavalla; kehottaa sen vuoksi komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot saattavat direktiivin 2005/29/EY asianmukaisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöään sen antaman suojan takaamiseksi kaikissa jäsenvaltiossa, ja vaikuttamaan käytettävissä olevien oikeudellisten ja menettelyllisten välineiden muotoon kuten direktiivin 84/450/EY yhteydessä, millä komissio varmisti mainittujen välineiden toteuttamisen Itävallassa, Espanjassa ja Alankomaissa täyttäen siten velvollisuutensa perussopimusten valvojana yritysten suojelun osalta samalla varmistaen sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen oikeuden loukkaamattomuuden;

11. kehottaa komissiota tehostamaan direktiivin 2006/114/EY täytäntöönpanon seurantaa erityisesti jäsenvaltioissa, joihin harhaanjohtavasti toimivien yrityshakemistoyhtiöiden tiedetään sijoittautuneen, mutta ennen kaikkea Espanjassa, jossa on vetoomusten esittäjien useimmiten mainitseman yrityshakemistoyhtiön kotipaikka, sekä Tšekin tasavallassa ja Slovakiassa, jossa tuomioistuin on äskettäin antanut uhrien kannalta kielteisen tuomion tavalla, joka asettaa kyseenalaiseksi direktiivin 2006/114/EY täytäntöönpanon näissä maissa; kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille selville saamistaan seikoista;  

12. pahoittelee, että direktiivi 2005/29/EY ei kata yritysten välisiä liiketoimia ja että jäsenvaltiot vaikuttavat vastahakoisilta laajentamaan sen soveltamisalaa; toteaa kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat yksipuolisella päätöksellä laajentaa kansallisen kuluttajalainsäädäntönsä soveltamisalaa yritysten välisiin liiketoimiin; ja kehottaa aktiivisesti niitä tekemään näin ja myös huolehtimaan asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 säädetyllä tavalla jäsenvaltioiden viranomaisten yhteistyöstä, jotta olisi mahdollista jäljittää EU:hun tai kolmanteen maahan sijoittautuneen yrityshakemistoyhtiön tällainen rajat ylittävä toiminta; pyytää, että komissio raportoi viimeistään joulukuussa 2009, onko mahdollista laajentaa direktiivin 2005/29/EY soveltamisalaa koskemaan yritysten välisiä sopimuksia erityisesti sen liitteessä I olevan 21 kohdan osalta sekä mitä seurauksia laajentamisella mahdollisesti olisi;

13. pitää myönteisenä Itävallan tarjoamaa esimerkkiä, jonka mukaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti kielletään harhaanjohtavat yrityshakemistot, ja kehottaa ongelman rajat ylittävän luonteen vuoksi Euroopan komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä direktiivin 2005/29/EY soveltamisalan laajentamiseksi Itävallan mallin pohjalta siten, että yrityshakemistomainonta kielletään, ellei mahdollisille asiakkaille yksiselitteisesti ja selkeästi osoiteta, että kyseessä on vain maksullinen sopimustarjous;

14. panee merkille, että kansallinen lainsäädäntö tarjoaa usein riittämättömät mahdollisuudet käyttää oikeuskeinoja toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yrityshakemistoyhtiöitä vastaan, ja kehottaa siksi komissiota edistämään kansallisten viranomaisten yhteistyötä rajojen yli, jotta ne voivat tarjota tehokkaampia oikeuskeinoja uhreille;

15. pahoittelee, että asetusta (EY) N:o 2006/2004 ei voida soveltaa yritysten välisiin liiketoimiin, minkä vuoksi sitä ei voida käyttää hyväksi harhaanjohtavien yrityshakemistojen torjumiseksi; kehottaa komissiota antamaan mainitun direktiivin soveltamisalan laajentamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen;

16. pitää myönteisenä Belgian esimerkkiä, jossa kaikki sopimattomasta menettelystä kärsimään joutuneet voivat ryhtyä oikeustoimiin asuinmaassaan;

17. toteaa Itävallan esimerkin osoittavan, että uhrien oikeus ryhtyä kollektiivisiin oikeustoimiin yrityshakemistoyhtiöitä vastaan ammattiosuuskuntien tai niitä vastaavien toimijoiden välityksellä näyttää olevan tehokas oikeuskeino, joka voitaisiin sisällyttää aloitteisiin, joita komission kilpailun pääosasto parhaillaan valmistelee EY:n kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuvista vahingonkorvauksista ja joita terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto valmistelee ryhmäkanteista;

18. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että harhaanjohtavan mainonnan uhriksi joutuneita yrityksiä varten on olemassa selkeästi määritelty kansallinen viranomainen, jolle ne voivat valittaa ja hakea muutosta tilanteeseen silloinkin, kun harhaanjohtavan mainonnan uhrit ovat yrityksiä;

19. kehottaa komissiota kehittämään kansallisten lainvalvontaviranomaisten käyttöön ohjeita parhaista käytännöistä, joita voidaan noudattaa, kun harhaanjohtavaa mainontaa koskevia tapauksia tulee viranomaisten tietoon;

20. kehottaa komissiota jatkamaan kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotta kolmansien maiden harhaanjohtavasti toimivat yrityshakemistoyhtiöt eivät aiheuttaisi haittaa Euroopan unionin yrityksille;

21. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.

(2)

Neuvoston 10. syyskuuta 1984 annettu direktiivi 84/450/ETY harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 250, 19.9.1984, s. 17).

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston 6. lokakuuta 1997 annettu direktiivi 97/55/EY harhaanjohtavaa mainontaa koskevan direktiivin 84/450/ETY muuttamisesta sisällyttämällä siihen vertaileva mainonta (EYVL L 290, 23.10.1997, s. 18).

(4)

EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(5)

EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.

(6)

EYVL L 166, 11.6.1998, s. 51.


PERUSTELUT

Johdanto

Monet varsinkin pienet yritykset joutuvat harhaanjohtavan mainonnan avulla toteutettujen huijausten uhreiksi. Yhdessä yleisimmistä tapauksista yritys suostutellaan sijoittamaan ilmoitus yrityshakemistoon, ja väitetään ettei siitä aiheudu mitään kustannuksia.

Yleensä harhaanjohtavat yrityshakemistoyhtiöt lähettävät yrityksille lomakkeita, joihin näiden pitää täydentää, korjata tai ajanmukaistaa liiketoimintaansa koskevia yksityiskohtia. Yrityksille kerrotaan usein, että tietojen täydentäminen on maksutonta, mikä saa monet täyttämään lomakkeen ja lähettämään sen. Yritykset eivät kuitenkaan ymmärrä, että lomakkeen allekirjoittamisella ne sitoutuvat asettamaan ilmoituksen yrityshakemistoon vähintään kolmen vuoden ajaksi noin 1 000 euron vuosimaksun kera. Uhrit tajuavat joutuneensa huijatuiksi siinä vaiheessa, kun yrityshakemistoyhtiö lähettää kirjeen, jossa kerrotaan ilmoituksen olevan luettelossa ja pyydetään maksamaan lasku. Ne, jotka eivät maksa, joutuvat usein ahdistelun kohteeksi, ja yrityshakemistoyhtiö tai sen perintäyhtiö uhkaavat usein oikeustoimilla. Monet antavat periksi ja maksavat saadakseen ahdistelun loppumaan.

Tämä on vaikuttanut tuhansiin yrityksiin eri puolilla Euroopan unionia. Kun otetaan huomioon, että sopimuksen vuosimaksu on noin 1 000 euroa ja vähimmäiskesto kolme vuotta, niin ongelman rahallisia vaikutuksia voidaan pitää huomattavina Euroopan tasolla.

Vaikka on selvää, että kyseessä on osittain harhaanjohtava liiketoiminta, mikä on yleensä lainvastaista, ei voida pitää ilmeisenä, että asia on ratkaistavissa EU:n tason lainsäädännöllä tai että eri jäsenvaltiot valvoisivat sen täytäntöönpanoa riittävän tehokkaasti. Täten harhaanjohtavat yrityshakemistoyhtiöt käyttävät usein hyväkseen lainsäädännön harmaita alueita tai kansallisen tason täytäntöönpanon valvonnan heikkoutta huijaustensa tekemiseen. Yhteisenä tekijänä näissä tapauksissa on se, että harhaanjohtavat yrityshakemistot ilmestyvät tavallisesti muualla kuin uhrin kotimaassa. Tällöin uhrien on vaikea käyttää kansallista lainsäädäntöä ja viranomaisia puolustamaan oikeuksiaan toisessa jäsenvaltiossa. Lisäksi yritykset havaitsevat usein, että kansalliset kuluttajaviranomaiset eivät piittaa yritysten ongelmista, koska kuluttajalainsäädäntöä sovelletaan kuluttajiin eikä liike-elämään. Yritykset jäävät tällöin ilman tehokasta valituskeinoa, ja tällaiset laittomat yrityshuijaukset voivat jatkua.

Kaikki yrityshakemistot eivät kuitenkaan perustu harhaanjohtavaan mainontaan, ja monet alan yhtiöt ovat täysin kunniallisia. Yritysluetteloyrityksillä on jopa hyvän toiminnan säännöstö, jonka mukaan tilausten pitää olla selvästi sellaisiksi tunnistettavia ja että ilmaista mainontaa ei saa sekoittaa maksulliseen mainontaan. Tästä huolimatta eräät yrityshakemistot toimivat harhaanjohtavalla tavalla. Useimmat Euroopan parlamentille tulleet valitukset ovat koskeneet Valenciassa (Espanja) toimivaa European City Guide -yrityshakemistoa, mutta myös "Construct Data Verlag", "Deutscher Adressdienst GmbH" ja "NovaChannel" ‑yrityshakemistoista on valitettu. Eräät harhaanjohtavat yrityshakemistot toimivat myös internetissä. European City Guiden edustajien mukaan jo tämä kyseinen yhtiö lähettää vuodessa noin 6,5 miljoonaa lomaketta.

Mietinnön tavoitteet

Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunta vastaanotti yli 400 vetoomusta pienyrityksiltä Euroopan unionin eri osista ja myös kolmansista maista. Vetoomuksissa yritykset kertoivat joutuneensa huijatuiksi. Lisäksi monet Euroopan parlamentin jäsenet ovat ottaneet yhteyttä Euroopan komissioon näiden valitusten johdosta, ja he ovat esittäneet lukuisia kirjallisia ja suullisia kysymyksiä asiasta. Omalta osaltaan Euroopan parlamentti valtuutti laatimaan tämän mietinnön ja tutkimaan ongelmaa edelleen ratkaisumahdollisuuksien etsimiseksi. Esittelijä haluaakin tällä mietinnöllä saada aikaan seuraavia asioita:

o         lisätä tietoisuutta tästä asiasta, jotta harvemmat yritykset joutuisivat huijauksen kohteeksi;

o         vaatia EU-maita kiristämään kansallista lainsäädäntöään ja varmistaa, että harhaanjohtavaa mainontaa ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa valvotaan riittävällä tavalla;

o         vaatia komissiota tehostamaan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon seurantaa ja kiristämään lainsäädäntöä, jos sillä ei ole riittävästi tehoa huijausten lopettamiseksi, ja

o         myöntää tukea ja neuvontaa huijauksen kohteeksi jo joutuneille yrityksille.

Yhteisön lainsäädäntö

Yhteisön tasolla asiaan liittyvät eniten seuraavat kolme säädöstä:

o         Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta, joka korvasi direktiivin 84/450/ETY(1) sellaisena kuin se oli muutettuna direktiivillä 97/55/EC(2);

o         Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi);

o         Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2006/2004 kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ("asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä");

Ennen mietinnön laatimista tapahtuneet kuulemiset

Esittelijä järjesti useita kuulemistapaamisia ennen tämän mietinnön laatimista. Hän kuuli esimerkiksi kuluttaja-asioista vastaavaa Euroopan komission jäsentä Meglena Kunevaa ja useita asiasta kiinnostuneita parlamentin jäseniä, jotka olivat saaneet useita valituksia vaalipiiriensä asukkailta. Esittelijä kuuli lisäksi liike-elämän järjestöjen edustajia, erityisesti Euroopan pienyrityksiä edustavien Eurochambres'n ja UEAPME:n kaltaisia järjestöjä sekä Euroopan yrityshakemistojen etujärjestöä ja tietenkin myös huijausten uhreja.

Vetoomusvaliokunta järjesti torstaina 11. syyskuuta 2008 Euroopan parlamentissa julkisen seminaarin harhaanjohtavien yrityshakemistojen torjumisesta "Stop the Scam: Combating Misleading Business Directories". Parlamentin jäsenillä oli tällöin tilaisuus kuulla vetoomusten esittäjiä, etujärjestöjä, komission edustajia sekä myös vetoomusten esittäjien eniten nimeämän yrityksen, European City Guiden edustajia.

Mietinnöstä ilmenevät seikat

Esittelijä katsoo, että vetoomusten esittäjät nostivat esiin vakavan ongelman, joka näyttää olevan levinnyt laajalle, luonteeltaan kansainvälistä ja jolla on huomattavia taloudellisia seurauksia etenkin pienyrityksille. Lisäksi esittelijä toteaa, että ongelman kansainvälisyys asettaa yhteisön toimielimille selkeän velvollisuuden auttaa uhreja sopivan muutoksenhakukeinon löytämisessä. Tämä muutoksenhakukeino antaisi kuluttajille mahdollisuuden kiistää harhaanjohtavan mainonnan avulla tehtyjen sopimusten oikeellisuus ja antaa uhreille myös mahdollisuus saada korvauksia harhaanjohtavien käytäntöjen perusteella maksetuista rahoista.

Mietinnössä pahoitellaan, että nykymuodossaan kansalliset viranomaiset eivät näytä kykenevän tarjoamaan uhreille riittäviä muutoksenhakukeinoja ja katsotaan, että näiden harhaanjohtavien liiketoimintakäytäntöjen levinneisyydestä huolimatta EU:n ja kansallisen tason lainsäädäntö ei myöskään näytä tarjoavan riittäviä muutoksenhakukeinoja, tai sitä ei panna täytäntöön asianmukaisesti.

Uhrien neuvonta

Mietinnössä huijausten uhreja kehotetaan ilmoittamaan niistä kansallisille viranomaisille ja hakemaan asianmukaisia neuvoja ennen yrityshakemistoyhtiöiden vaatimien laskujen maksamista. Uhrien pitäisi lisäksi tuoda asiansa elinkeinoelämän järjestöjen ja kuluttajajärjestöjen sekä Euroopan parlamentissa olevan edustajansa tietoon, jotta Euroopan tasolla voidaan lujittaa harhaanjohtavien yrityshakemistojen vastaisia toimia.

Ongelman saattaminen yleiseen tietoisuuteen

Mietinnössä pidetään myönteisenä elinkeinoelämän järjestöjen Euroopan laajuisesti ja kansallisella tasolla toteuttamia pyrkimyksiä saattaa ongelmaa jäsenistönsä tietoisuuteen ja kehotetaan niitä tehostamaan pyrkimyksiään, jotta yhä harvemmat ihmiset joutuisivat harhaanjohtavien yrityshakemistojen uhreiksi. Mietinnössä pidetään myönteisenä myös Italian, Espanjan, Alankomaiden, Belgian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja erityisesti Itävallan kaltaisten jäsenvaltioiden toimia yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavien menettelyjen estämiseksi. Mietinnössä todetaan kuitenkin, että nämä toimet ovat riittämättömiä.

Mietinnössä kehotetaan Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan yhteistoiminnassa elinkeinoelämän kansallisten ja Euroopan tason järjestöjen kanssa ongelman saattamiseksi yleiseen tietoisuuteen, jotta useammat ihmiset tietäisivät asiasta ja voisivat välttää harhaanjohtavan mainonnan, joka voi houkutella heidät epätoivottujen sopimusten tekemiseen.

Mietinnössä kehotetaan myös Euroopan komissiota käsittelemään tätä valitusta pienyritysten lainsäädäntöä koskevan aloitteensa yhteydessä.

Direktiivi 2006/114/EY(3) harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta

Mietinnössä todetaan, että direktiiviä 2006/114/EC(4) harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta sovelletaan yritysten välisiin liiketoimiin ja siten myös harhaanjohtavien yrityshakemistojen uhrien ongelmaan. Tämä direktiivi on saatettu osaksi kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, ja siihen sisältyy mahdollisuus käyttää maksujen lakkautusmääräyksiä ja muita oikeuskeinoja jatkuvan harhaanjohtavan mainonnan kieltämiseksi. Se ei ilmeisesti kuitenkaan tarjoa riittävän tehokasta muutoksenhakukeinoa, tai jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimet eivät ole riittäviä.

Mietinnössä kehotetaan siksi Euroopan komissiota tehostamaan direktiivin 2006/114/EC(5) täytäntöönpanon seurantaa. Tämä pitäisi toteuttaa erityisesti jäsenvaltioissa, joihin harhaanjohtavien yrityshakemistojen tiedetään sijoittautuneen, mutta ennen kaikkea Espanjassa, jossa on vetoomusten esittäjien eniten mainitseman yrityshakemistoyhtiön kotipaikka. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös Tšekin tasavaltaan, jossa tuomioistuin on äskettäin antanut uhrien kannalta kielteisen tuomion tavalla, joka herättää kysymyksiä direktiivin täytäntöönpanon tehokkuudessa kyseisessä maassa.

Mietinnössä kehotetaan komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille selville saamistaan seikoista.

Direktiivi 2005/29/EC(6) sopimattomista menettelyistä

Mietinnössä todetaan valittaen, että direktiivi 2005/29/EC(7) sopimattomista menettelyistä ei kata yritysten välisiä liiketoimia ja että jäsenvaltiot vaikuttavat vastahakoisilta laajentamaan sen soveltamisalaa. Jäsenvaltiot voivat toisaalta yksipuolisella päätöksellä laajentaa kansallisen kuluttajalainsäädäntönsä soveltamisalaa yritysten välisiin liiketoimiin, jolloin ne, jotka haluavat suojatoimia kansallisessa lainsäädännössä, voivat vapaasti toteuttaa niitä jäämättä odottamaan, että komissio tekee lainsäädäntöaloitteen EU:n lainsäädännön muuttamiseksi.

Parhaan mallin harhaanjohtavien yrityshakemistojen torjumisessa tarjoaa ilmeisesti Itävalta, joka vuonna 2000 muutti sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa lainsäädäntöään. Kyseisen säädöksen 28 a artiklassa todetaan, että liiketoiminnan puitteissa ja kilpailutarkoituksessa on kiellettyä mainostaa rekisteröitymistä luetteloihin, esimerkiksi keltaisiin sivuihin, puhelinluetteloon ja vastaaviin luetteloihin, maksulomakkeilla, laskuilla, oikaisutarjouksilla tai vastaavilla tavoilla, tai tarjota kyseisiä rekisteröitymisiä suoraan ilman, että yksiselitteisesti ja selkeästi osoitetaan, että tällainen ilmoitus on itse asiassa sopimustarjous.

Esittelijän mielestä Itävallan malli on hyvänä esimerkkinä ja seuraamisen arvoinen. Asian kansainvälisen luonteen vuoksi mietinnössä kehotetaankin Euroopan komissiota harkitsemaan uuden lainsäädäntöaloitteen tekemistä Itävallan mallin pohjalta siten, että ilmoitukset yrityshakemistoissa kielletään, ellei mahdollisille asiakkaille yksiselitteisesti ja selkeästi osoiteta, että tällainen ilmoitus on vain maksullinen sopimustarjous.

Asetus N:o 2006/2004(8) kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä

Mietinnössä todetaan myös, että kansallinen lainsäädäntö on usein riittämätön muutoksenhakukeinojen löytämiseksi toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yrityshakemistoyhtiöiden toimintaan ja että siksi komission olisi helpotettava kansallisten viranomaisten yhteistyötä rajojen yli, jotta ne voivat tarjota tehokkaampaa apua uhreille.

Esimerkiksi Belgiassa kaikki sopimattomista menettelyistä kärsineet tahot voivat nostaa kanteen asuinmaassaan, ja yhden harhaanjohtavan yrityshakemiston uhrit ovat itse asiassa voittaneet oikeusjuttunsa (yrityshakemistoyhtiö sai sakkoja), vaikka tällä hetkellä kyseinen asia on vielä vetoomustuomioistuimen käsittelyssä.

Itävallassa on saatu näyttöä siitä, että uhrit ovat nostaneet menestyksekkäitä kanteita yrityshakemistoyhtiöitä vastaan.

Toisaalta, Tšekin tasavallassa uhrit ovat ilmeisesti hävinneet yrityshakemistoyhtiön heitä vastaan nostaman oikeusjutun, mikä herättää kysymyksiä direktiivin 2006/114/EC(9) täytäntöönpanon tehokkuudessa Tšekin tasavallassa.

Espanjassa Katalonian hallitus Generalitat de Cataluna määräsi kolme sakkorangaistusta ja vuoden kestävän toimintakiellon Barcelonassa toimineelle The European City Guide ‑yritykselle, joka on yksi eniten mainituista yrityshakemistoyhtiöistä. Se muutti sittemmin Valenciaan, jossa se jatkaa toimintaansa hieman tiukentuneiden ehtojen puitteissa. Nyt uhreille kerrotaan esimerkiksi, että he voivat perua tilauksensa seitsemän päivän kuluessa. Yleensä he kuitenkin ymmärtävät mihin ovat lupautuneet vasta kyseisen ajanjakson päätyttyä. Yritys nimitti lisäksi erityisen asiakasvaltuutetun ("Defensor del cliente") vastaanottamaan asiakkailta tulevia valituksia. Tämä toimihenkilö ei kuitenkaan vaikuta olevan riippumaton yrityshakemistoyhtiöstä, eikä siten herätä suurempaa luottamusta. Esittelijä katsoo siksi, että yrityshakemistoyhtiö ei ole tehnyt tarpeeksi varmistaakseen, että mahdollisia asiakkaita ei johdeta harhaan epätoivotun ilmoitussopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä.

Lisäksi ei ole havaittavissa mitään näyttöä siitä, että toisten jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset olisivat pyrkineet muutoksenhakukeinoihin Valencian tuomioistuimissa kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004(10) perusteella.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa kauppaa valvova viranomainen (the Office of Fair Trading (OFT)) on ilmeisesti käyttänyt kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004(11) määräyksiä. OFT, joka on vastuussa myös kuluttajien suojelusta, on ilmeisesti käyttänyt asetusta menestyksellä kieltokanteiden nostamiseen sellaisia belgialaisia ja hollantilaisia yrityksiä vastaan, jotka ovat lähettäneet epätoivottuja ja harhaanjohtavia tarjouksia brittiläisille kuluttajille. Vaikka tämä tapaus oli myönteinen askel oikeaan suuntaan, se ei koskenut harhaanjohtavia yrityshakemistoita.

Muita näyttöjä asetuksen (EY) N:o 2006/2004(12) käyttämisestä menestyksekkäästi kansallisten viranomaisten tarpeisiin ei ole tapauksissa, joissa toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneeseen liiketoimeen haetaan muutosta esimerkiksi kieltokanteen kautta. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että oikeuskäsittely on kallis, monimutkainen ja pitkäaikainen ja että kieltokanteen soveltamisala on rajoitettu.

Kansallisten viranomaisten lujittaminen

Mietinnössä vaaditaan, että jäsenvaltiot varmistavat, että harhaanjohtavan mainonnan uhriksi joutuneita yrityksiä varten on olemassa selkeästi määritelty kansallinen viranomainen, jolle ne voivat valittaa ja hakea muutosta tilanteeseen. Nykyisin asiat eivät ole useinkaan näin, sillä kuluttajaviranomaiset eivät juurikaan käsittele yritysten tekemiä valituksia, vaan keskittyvät kuluttajien valituksiin. Mietinnössä kehotetaan myös Euroopan komissiota kehittämään parhaiden käytäntöjen suuntaviivoja kansallisille täytäntöönpanovirastoille. Näitä suuntaviivoja voidaan seurata, kun harhaanjohtavaa mainontaa koskevia tapauksia tulee viranomaisten tietoon.

Harhaanjohtavat yrityshakemistot kolmansissa maissa

Lopuksi, mietinnössä kehotetaan komissiota jatkamaan kansainvälistä yhteistyötä kolmansien maiden ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotta kolmansien maiden harhaanjohtavat yrityshakemistot eivät aiheuttaisi haittaa Euroopan unionin yrityksille.

(1)

EYVL L 250, 19.9.1984, s. 17–20.

(2)

EYVL L 290, 23.10.1997, s. 18–23.

(3)

EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21–27.

(4)

EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21–27.

(5)

EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21–27.

(6)

EUVL L 149, 11.06.2005, s. 22–39.

(7)

EUVL L 149, 11.06.2005, s. 22–39.

(8)

EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1–11.

(9)

EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21–27.

(10)

EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1–11.

(11)

EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1–11.

(12)

EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1–11.


sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan LAUSUNTO (7.10.2008)

vetoomusvaliokunnalle

harhaanjohtavia luetteloyrityksiä koskevasta raportista (vetoomus nro 45/2006)

(2008/2126(INI))

Valmistelija: Diana Wallis

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa vetoomusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

-   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen säännökset, jotka koskevat sisämarkkinoiden toteuttamista ja joilla taataan yrityksille palvelujen tarjoamisen vapaus toisissa jäsenvaltioissa,

-   ottaa huomioon Tampereella 15.–16. lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, jotka koskevat vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomista Euroopan unioniin ja joissa todetaan, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien eroavuudet tai niiden monimutkaisuus eivät saa estää yksityishenkilöitä ja yrityksiä käyttämästä oikeuksiaan,

-   ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan harhaanjohtavista luetteloyrityksistä 24 jäsenvaltiosta vastaanottamat 393 vetoomusta ja kolmannesta maasta vastaanottamat 19 vetoomusta,

A.  ottaa huomioon, että European City Guides -yrityksen (ECG) ja muiden vastaavien yritysten epäilyttävä toiminta on jatkunut jo monen vuosikymmenen ajan, että ajan mittaan nämä yritykset ovat vaihtaneet sijoittautumispaikkaansa toimintansa jatkamisen varmistamiseksi ja rangaistusten välttämiseksi ja että monet yritykset ovat saaneet kärsiä,

B.   ottaa huomioon, että ECG:n toimintaan on kohdistettu oikeudellisia ja hallinnollisia toimenpiteitä, kuten korkeimman oikeuden ja Katalonian aluehallituksen (Espanja) toimet, jotka johtivat yrityksen toiminnan väliaikaiseen keskeyttämiseen ja taloudelliseen sanktioon,

C.  katsoo, että silloin kun tällainen petos on organisoitu rajojen ylitse ja käsittää toiminnan kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, ei kansallisilla lainvalvontavirastoilla ole mekanismia toimia yhdessä rajojen molemmin puolin – eikä varoja tai edes puhelinluetteloa poliisiyhteyksien löytämiseksi rajan toisella puolen tai toisessa jäsenvaltiossa – ja näin ollen kansalliset viranomaiset ymmärrettävästi menettävät kiinnostuksensa petoksentekijöiden jahtaamiseen, koska ne ovat niin hyvin järjestäytyneitä rajojen, joita kansalliset viranomaiset eivät itse pysty ylittämään, ylitse,

1.  pitää valitettavana, että vaikka sisämarkkinat tuovat uusia mahdollisuuksia kaupallisille toimille, jotka on toteutettu vilpittömässä mielessä, se voi tuoda ei-toivottuja mahdollisuuksia niille, jotka haluavat huijata pieniä ja keskisuuria yrityksiä; pyytää EU:lta ja jäsenvaltioilta toimia tämän estämiseksi ja rajoittamiseksi;

2.   ehdottaa, että komissio ja neuvosto varmistavat, että 10. syyskuuta 1984 annettu harhaanjohtavaa ja vertailevaa mainontaa koskeva neuvoston direktiivi 84/450/ETY(1) (harhaanjohtavaa mainontaa koskeva direktiivi) sekä sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY(2) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) pannaan täytäntöön kaikilta osin harhaanjohtavien luetteloyritysten menettelyjen lopettamiseksi;

3.   painottaa parhaana käytäntönä sopimattomien kaupallisten menettelyjen vastaista Itävallan säädöstä (UWG) vuodelta 1984, jossa kielletään harhaanjohtavien luetteloyritysten käytännöt; vaatii jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vastaavia säännöksiä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisessa, millä vältetään kuluttajille ja pienille yrityksille aiheutuvia haittoja ja varmistetaan kilpailun asianmukainen toiminta legitiimien kilpailijoiden taloudellisia etuja heikentämättä;

4.  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntansa teettämän tutkimuksen luetteloyritysten harhaanjohtavista menettelyistä, josta käyvät ilmi mahdollisina oikeudellisina vaihtoehtoina harhaanjohtavien luetteloyritysten ongelman selvittämisessä Euroopan parlamentin ja neuvoston 12. joulukuuta 2006 harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta antaman direktiivin 2006/114/EY(3) muuttaminen siten, että siihen lisätään "musta lista" harhaanjohtavista menettelyistä, ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisalan laajentaminen siten, että se kattaa B2B-sopimukset viitaten erityisesti sen liitteessä I olevaan 21 kohtaan, ja pyytää komissiota raportoimaan joulukuuhun 2009 mennessä tällaisen muutoksen tai laajentamisen toteutettavuudesta ja mahdollisista seurauksista;

5.  kehottaa komissiota harkitsemaan pk-yritysten erityisasemaa, kun se määrittelee "kuluttajan" kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön säännöstöä tarkistettaessa; pyytää, että tämä olisi osa sopimusoikeuden yhteisiä puitteita koskevaa työtä, jotta pk-yritykset hyötyisivät vahvemmasta suojajärjestelmästä sopimusasioita koskevassa yhteisön lainsäädännössä;

6.  pitää tervetulleena pyyntöä pienyrityksiä koskevasta ehdotuksesta jäsenvaltioille Solvit-verkoston vahvistamiseksi ja neuvontapalvelujen tarjoamiseksi pk-yrityksille ja tukea, joka koskee niiden suojautumista vastoin sopimattomia kaupallisia menettelyjä; kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti yhteistyöhön ja avunantoon henkilöille, jotka ovat joutuneet harhaanjohtavien luetteloyritysten toimijoiden uhreiksi; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä tällaisia harhaanjohtavia menettelyjä koskevissa valistuskampanjoissa käyttämällä laajasti välineitä, joita Internet pystyy tarjoamaan ja yhdessä pk-yritysten ja kuluttajajärjestöjen, myös Yrittäjyyden Eurooppa -verkoston ja Euroopan kuluttajakeskustan, kanssa; suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan sähköisen oikeuden portaaliin lisäkeinona antaa tietoa näistä ongelmista ja apua niissä;

7.  pitää valitettavana, että vaikka eurooppalainen maksamismääräysmenettely parantaa oikeuden saatavuutta rajojen yli, häikäilemättömät perintätoimistot voivat käyttää sitä pk-yritysten ja yksityishenkilöiden ahdisteluun; neuvoo, että olisi harkittava perintätoimistoja koskevaa EU:n laajuista käytännesäännöstöä;

8.  pyytää jäsenvaltioita tekemään aktiivisesti yhteistyötä harhaanjohtavien luetteloyritysten menettelyjen ja vastaavien toimintojen lopettamiseksi;

9.  panee merkille, että jos jäsenvaltiot eivät halua tai eivät osaa toimia, olisi luotava mekanismeja, jotta yksittäiset uhrit voivat hakea korvausta tuomioistuimissa rajatylittävissä tapauksissa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota harkitsemaan sellaisen johdonmukaisen järjestelmän käyttöönottoa, jossa rajatylittävissä valituksissa voidaan hakea kollektiivista ratkaisua, joka perustuu sekä laajaan tutkimukseen kaikkialta maailmasta saaduista kokemuksista ja nykyisten ongelmien läpikotaiseen tutkimukseen sekä kuluttajille nähtäviin hyötyihin, ja käsittelemään selvästi tällaisen välineen asianmukaista oikeusperustaa koskevaa kysymystä EU-tasolla;

10. pitää valitettavana, että tällaisten toimintojen havaitsemisen vaikeus häiritsee sisämarkkinoita ja muuttaa kilpailua;

11. vaatii jäsenvaltioita ryhtymään toimiin ECG:n ja muiden vastaavien yritysten petollisia toimintoja vastaan keskeyttämällä viime kädessä niiden toiminnan kuluttajille ja yrityksille aiheutuvien haittojen estämiseksi;

12.  kehottaa jäsenvaltioiden valvontaelimiä – maan kansallisessa lainsäädännössä ja EU-lainsäädännössä niille annettujen valtuuksien ja velvollisuuksien mukaisesti, erityisesti 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ("asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä")(4) mukaisesti – toteuttamaan yhteisiä toimia luetteloyritysten harhaanjohtavien menettelyjen leviämisen estämiseksi ja ottamaan käyttöön tehokkaita toimenpiteitä, joilla luetteloyritysten liiketoiminta lopetetaan ja mahdollistetaan niiden rankaiseminen, jotka harjoittavat tätä toimintaa;

13. katsoo, että luetteloyritysten menettelyt sellaisina kuin ne on kuvattu eivät ole ainoastaan vastoin moitteetonta toimintaa ja reilun kaupankäynnin standardeja vaan ne myös täyttävät useimmiten petoksen ja muun rikollisen toiminnan tunnusmerkit, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioiden asianmukaisia valvontaelimiä, poliisivoimia ja yleisen syyttäjän virastoja – sekä myös Europolia ja Eurojustia – tutkimaan yksityiskohtaisesti toimijoiden menettelyjä siten, että se johtaa mahdollisesti syyllisten asettamiseen syytteeseen EU:n alueella; kehottaa komissiota tilanteessa, jossa syylliset tulevat kolmansista maista, tekemään kaikkensa kansainvälisten sopimusten tekemiseksi kyseisten maiden kanssa asetuksen (EY) N:o 2006/2004 18 artiklan mukaisesti;

14. kehottaa komissiota – luetteloyritysten harhaanjohtavien menettelyjen laittomiksi julistamista varten – harkitsemaan huolellisesti seuraavia toimenpiteitä:

-   tilauksen pakollinen osuus on standardoitava niin, että varmistetaan sen sisältävän sopimuksia, jotka ovat moitteettoman käytöksen mukaisia ja joissa avoimesti määritellään oikeudelliset perussuhteet (mukaan lukien hinnan selkeä ilmoittaminen); osuuden sisältö voisi olla jäsenvaltioiden asianmukaisten elinten (kuten kaupankäyntistandardien valvontaelimen tai henkilötietojen suojaamisesta vastuussa olevien elinten) varmistettavissa;

-   malliin perustuvia sopimuksia tai tilauksia, joissa sopimuksen heikompi osapuoli ei pysty muuttamaan sitä ja voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä sen, pitäisi koskea samanlaiset säännöt kuin epäreiluun kauppakäytäntöön sovellettavat, vaikka sopimuksen heikompi osapuoli ei ole kuluttaja;

-   malliin perustuviin sopimuksiin tai tilauksiin olisi sovellettava "keskivertokuluttajan" testiä, joka vastaa sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin sovellettavaa testiä, vaikka sopimuksen heikompi osapuoli ei olisi kuluttaja;

-   periaate olisi otettava käyttöön silloin, kun huomattavaa määrää henkilöitä johdetaan harhaan malliin perustuvan sopimuksen tai tilauksen tekstillä, todistustaakka vaihdettaisiin ja luetteloyrityksen olisi todistettava, että malliin perustuva sopimus tai tilaus ei johtaisi harhaan "järkevää talousjohtajaa";

15. huomauttaa komissiolle, että tällaiset luetteloyritysten harhaanjohtavat menettelyt on kohdistettu paitsi yrittäjiin myös luonnollisiin henkilöihin (mukaan lukien politiikan toimijat), jotka eivät osallistu liiketoimintaan mutta jotka saavat tarjouksia kuvitteellisesta osallistumisesta elämäkerrallisiin julkaisuihin (kuten "Kuka kukin on", vuoden henkilö tietyllä alalla jne.) ja perustuvat samaan epärehellisyyteen, joten tulevissa toimenpiteissä on julistettava laittomiksi myös tällaiset menettelyt.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

7.10.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Cristian Silviu Buşoi, Charlotte Cederschiöld, Gabriela Creţu, Mia De Vits, Janelly Fourtou, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Christopher Heaton-Harris, Anna Hedh, Iliana Malinova Iotova, Pierre Jonckheer, Kurt Lechner, Toine Manders, Catiuscia Marini, Arlene McCarthy, Nickolay Mladenov, Catherine Neris, Zita Pleštinská, Karin Riis-Jørgensen, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Leopold Józef Rutowicz, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Marianne Thyssen, Jacques Toubon, Barbara Weiler, Marian Zlotea

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Emmanouil Angelakas, Wolfgang Bulfon, Colm Burke, Giovanna Corda, José Ribeiro e Castro, Olle Schmidt, Diana Wallis

(1)

EYVL L 250, 19.9.1984, s. 17.

(2)

EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(3)

EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.

(4)

EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.11.2008

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Sir Robert Atkins, Inés Ayala Sender, Simon Busuttil, Michael Cashman, Alexandra Dobolyi, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, David Hammerstein, Marian Harkin, Marcin Libicki, Manolis Mavrommatis, Kathy Sinnott

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marie-Hélène Descamps, Roger Helmer, Yiannakis Matsis, Juan Andrés Naranjo Escobar, Tatjana Ždanoka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Richard Corbett, Luis de Grandes Pascual, Salvador Garriga Polledo

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö