MIETINTÖ näkymistä kehittää Lissabonin sopimuksen mukaista kansalaisvuoropuhelua

4.12.2008 - (2008/2067(INI))

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta
Esittelijä: Genowefa Grabowska

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

näkymistä kehittää Lissabonin sopimuksen mukaista kansalaisvuoropuhelua (2008/2067(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Lissabonissa 13. joulukuuta 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta[1],

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

–   ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Lissabonin sopimuksesta[2],

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin kuluvalla vaalikaudella kansalaisyhteiskunnasta antamat eri päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin workshop-kokoontumisen kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustajien kanssa 3. kesäkuuta 2008,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A6‑0475/2008),

A. ottaa huomioon, että jotta Euroopan unioni voi olla demokraattinen ja lähellä kansalaisia, sen toimielinten ja jäsenvaltioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa unionin ja jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistasolla,

B.  ottaa huomioon, että unionin toimielinten sekä jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten avoin suhtautuminen vuoropuheluun ja yhteistyöhön kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa on perusedellytys näiden osallistumiselle lainsäädäntään ja hallintoon kaikilla tasoilla,

C. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus lisää Euroopan kansalaisten unioniin liittyviä oikeuksia helpottamalla heidän ja edustavien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista keskusteluihin "kansalaisten Euroopasta",

D. ottaa huomioon, että myös Lissabonin sopimukseen sisältyvät voimassa olevat säännökset luovat oikeudellisen kehyksen, joka on välttämätön unionin tasolla käytävän kansalaiskeskustelun kehittämisen kannalta, mutta toteaa, ettei säännösten käytännön täytäntöönpano ole aina tyydyttävää,

E.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunta on 27 jäsenvaltiossa eri kehitysvaiheissa ja osallistuvaa demokratiaa harjoitetaan, lainsäädäntäprosessiin osallistutaan ja vuoropuhelua jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa käydään eri mittakaavassa,

F.  ottaa huomioon, että termi "kansalaisyhteiskunta" viittaa lukuisiin kansalaisten omasta aloitteestaan perustamiin hallituksista riippumattomiin ja voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin, jotka osallistuvat julkiseen elämään ja valvovat jäsentensä tai muiden henkilöiden etuja sekä tuovat esiin heidän ajatuksiaan ja eettisiin, kulttuurisiin, poliittisiin, tieteellisiin, uskonnollisiin tai filantrooppisiin arvoihin perustuvia ideologioitaan,

G. toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustuksellisuus on hyvin kiistanalainen kysymys, ja että joidenkin järjestöjen toiminta ja tehokkuus näkemystensä läpiviennissä ei aina vastaa niiden edustuksellisuutta,

H. ottaa huomioon, että unionin toimielimet suhtautuvat eri tavoin sosiaaliseen vuoropuheluun,

1.  pitää myönteisenä Euroopan unionin osuutta kansalaisvuoropuhelun kehittämisessä sekä unionin tasolla että jäsenvaltioiden kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

2.  painottaa, että kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli Euroopan yhdentymisprosessissa, koska se välittää kansalaisten näkemykset ja vaatimukset unionin toimielimille; painottaa kansalaisyhteiskunnan unionin toimielimille tarjoaman asiantuntemuksen merkitystä ja korostaa kansalaisvuoropuhelusta tiedottamisen painoarvoa ja merkitystä, erityisesti kun pyritään edistämään unionin toimintaa ja tavoitteita, luomaan eurooppalaisia yhteistyöverkostoja sekä lujittamaan eurooppalaista identiteettiä ja kansalaisyhteiskunnan samastumista unioniin;

3.  tähdentää, että jos unioni aikoo saavuttaa poliittiset päämääränsä ja tavoitteensa, on laajennettava julkista keskustelua, parannettava kansalaiskeskustelua ja lisättävä poliittista tietoisuutta;

4.  korostaa erityistä sitoutumistaan kansalaisvuoropuheluun sekä tälle vuoropuhelulle annettua merkitystä Lissabonin sopimuksessa, jonka mukaan kyseessä on kaikkia unionin toiminta-aloja koskeva yleisperiaate;

5.  pitää myönteisenä edustuksellisen ja osallistuvan demokratian lujittamista, joka on peräisin Lissabonin sopimuksessa käyttöönotetusta niin kutsutusta kansalaisaloitteesta, jonka avulla miljoona eri jäsenvaltioiden kansalaista voi kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen;

6.  kehottaa unionin toimielimiä sekä jäsenvaltioiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia hyödyntämään mahdollisimman suuressa määrin voimassa olevia oikeusnormeja ja parhaita käytäntöjä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa käytävän vuoropuhelun kehittämiseksi; katsoo erityisesti, että jäsenvaltioissa sijaitsevien Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen olisi pyrittävä aktiivisesti edistämään, organisoimaan ja johtamaan vähintään vuosittain järjestettäviä Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välisiä tapaamisia jäsenvaltioissa ja korostaa, että on tärkeää, että sekä kyseisestä jäsenvaltiosta että muista jäsenvaltioista tulevat parlamentin jäsenet osallistuvat näihin tapaamisiin;

7.  kehottaa unionin toimielimiä ottamaan kansalaisvuoropuheluun mukaan kaikki kansalaisyhteiskunnan asiasta kiinnostuneet edustajat; pitää tässä yhteydessä tärkeänä saada kuuluviin nuorten Euroopan kansalaisten ääni, sillä he ovat rakentamassa "Huomisen Euroopan unionia" ja ovat vastuussa siitä;

8.  kehottaa unionin toimielimiä huolehtimaan, että kaikki unionin kansalaiset – miehet, naiset, vanhukset ja nuoret, kaupunkilaiset ja maaseutuväestö – voivat aktiivisesti ja syrjimättä osallistua samoin oikeuksin kansalaisvuoropuheluun ja erityisesti, että kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat osallistua keskusteluun äidinkielellään; katsoo, että tässä yhteydessä unionin toiminnan olisi osaltaan edistettävä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja toimittava esimerkkinä tässä asiassa sekä jäsenvaltioissa että unionin ulkopuolella;

9.  pyytää unionin toimielimiä päättämään toimielinten välisellä sopimuksella sitovista suuntaviivoista kansalaisyhteiskunnan edustajien nimittämiseksi sekä menetelmistä kuulemisten järjestämiseksi ja niiden rahoittamiseksi konsultointiprosessiin sovellettavien yleisten periaatteiden ja vähimmäisvaatimusten[3] mukaisesti; toteaa, että kaikkien unionin toimielinten olisi siksi ylläpidettävä ajantasaisia rekistereitä kaikista merkityksellisistä kansalaisjärjestöistä, riippumatta siitä toimivatko ne jäsenvaltioissa ja/vai keskittyvätkö ne toiminnassaan unionin toimielimiin;

10. kehottaa unionin toimielimiä tekemään kansalaisvuoropuhelusta kaikkien komission pääosastojen, kaikkien ministerineuvoston työryhmien ja kaikkien Euroopan parlamentin valiokuntien monialaisen tehtävän noudattaen avoimia menettelytapoja ja säilyttäen aidon tasapainon julkisen ja yksityisen sektorin välillä;

11. kehottaa unionin toimielimiä tiiviimpään yhteistyöhön kansalaisvuoropuhelun kehittämisessä ja tietoisesti eurooppalaisen ajattelutavan edistämisessä unionin kansalaisten keskuudessa, jotta voidaan varmistaa viestinnän, tiedonkulun ja toiminnan parempi koordinointi julkisten kuulemisten yhteydessä; toteaa, että unionin ja sen kansalaisten välisen kuilun kaventamiseksi olisi toivottavaa, että jäsenvaltioiden keskustelufoorumeilla järjestetään kansalaisyhteiskunnan ja komission jäsenten välisiä säännöllisiä tapaamisia;

12. kehottaa neuvostoa helpottamaan ja yksinkertaistamaan työskentelyynsä tutustumista, sillä se on perusedellytys todellisen vuoropuhelun aloittamiseksi kansalaisyhteiskunnan kanssa;

13. korostaa, että on tärkeää kehittää eurooppalaista viestintäpolitiikkaa tarjoamalla uusia välineitä ja keinoja, joiden avulla voidaan viestiä unionin kansalaisten kanssa (Internetin, sähköisten teknologioiden ja nykyaikaisen audiovisuaalitekniikan avulla);

14. kehottaa jatkamaan jo hyväksi havaittuja unionin aloitteita, joiden avulla pyritään lisäämään kansalaisyhteiskunnan osallistumista Euroopan yhdentymisprosessiin, kuten Europe by Satellite -tietojärjestelmä, Agora-kansalaisfoorumi, temaattiset kansalaisfoorumit (esim. Sinun Eurooppasi ‑palvelu), keskustelut Internetissä jne.;

15. korostaa, että on erityisen tärkeää järjestää ammattimaisesti toteutettuja mielipidetiedusteluja Euroopassa, jotta voidaan yksilöidä unionin toimintaan liittyvät Euroopan kansalaisten tarpeet ja odotukset sekä ymmärtää niitä paremmin; vaatii sekä unionin toimielimiä että jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskuntia ottamaan nämä odotukset huomioon vuorovaikutuksessaan ja keskusteluissaan;

16. kehottaa jäsenvaltioiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia tukemaan kansalaisvuoropuhelua erityisesti maissa ja alueilla, joissa se ei ole täysin kehittynyttä tai joissa se on riittämätöntä; vaatii lisäksi näitä viranomaisia edistämään aktiivisesti eri jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnan alueellisen vuorovaikutuksen kehittämistä sekä rajat ylittäviä aloitteita; katsoo, että olisi myös tutkittava, voitaisiinko jäsenvaltioryhmittymien perustamista käyttää ajatusten ja kokemusten vaihdon edistämiseen unionissa;

17. kehottaa eurooppalaisen yhteiskunnan edustajia osallistumaan aktiivisesti kansalaisvuoropuheluun sekä unionin ohjelmien ja toimintalinjojen laatimiseen ja tätä kautta vaikuttamaan päätöksentekoprosesseihin;

18. rohkaisee unionin kansalaisia ottamaan laajemmin osaa unionissa järjestettyihin keskusteluihin sekä äänestämään seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa;

19. pyytää vuoropuhelun sidosryhmiä ja siitä vastaavia varmistamaan riittävän rahoituksen, sillä kansalaisten Euroopan laajuisen, kansallisen, alueellisen ja paikallisen vuoropuhelun edistäminen edellyttää asiaankuuluvaa rahoitusta;

20. korostaa, että kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun lisäksi unionin on käytävä avointa, läpinäkyvää ja säännöllistä vuoropuhelua kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien kanssa, kuten Lissabonin sopimuksessa määrätään;

21. suosittaa, että unionin toimielimet asettavat yhdessä saataville tietoja eurooppalaisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustuksellisuudesta ja toiminta-aloista esimerkiksi julkiseen ja helppokäyttöiseen tietokantaan;

22. kehottaa komissiota esittämään uuden eurooppalaisia yhdistyksiä koskevan ehdotuksen, jotta eurooppalaiset kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat tukeutua yhteiseen oikeusperustaan;

23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman jäsenvaltioiden parlamenteille, neuvostolle, komissiolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

• [1]  EUVL C 306, 17.12.2007, s. 1.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0055.
• [3]  Ks. komission 11. joulukuuta 2002 päivätty tiedonanto "Neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistäminen – Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset" KOM(2002)0704.

PERUSTELUT

"Yhdistämme ihmisiä, emme valtioita"

Jean Monnet

"Ei mitään meitä koskevaa ilman meitä" – tätä odottavat Euroopan unionilta ja sen toimielimiltä unionin kansalaiset. Eri laajennusten seurauksena kasvaa paitsi unionin jäsenvaltioiden, myös sen kansalaisten – yhteisön oikeussubjektien – määrä. Vaikka unioni on järjestelmällisesti muuttuva hanke, sen ja kansalaisten välinen viestintä ei ole pysynyt perässä. Vähitellen on syntynyt viestintäkuilu, jota ranskalaisten ja hollantilaisten "ei" perustuslakisopimukselle ja irlantilaisten "ei" Lissabonin sopimukselle osaltaan ilmentävät. Kuilu näyttäisi olevan kaventumassa unionin toimielinten aloitteiden ja hankkeiden ansiosta. Tämä toiminta osoittaa selvästi, että on mahdollista vaikuttaa tietoisesti osallistuvan demokratian kehitykseen unionia koskevissa asioissa paikallis-, alue-, kansallisella ja ylikansallisella tasolla.

Euroopan yhteisön toimielimet ovat 1990-luvulta alkaen avautuneet hitaasti mutta varmasti kansalaisille, kansalaisyhteiskunnan rooli tunnustetaan yhä selkeämmin ja sitä kuullaan yhä useammin. Unionin toimielinten ja kansalaisjärjestöjen kehittämää vuoropuhelua, jota käydään laajalti eri politiikan aloilla, kutsutaan tätä nykyä "kansalaisvuoropuheluksi".

Viestinnän ja erityisesti kansalaisvuoropuhelun alalla unionilla on kuitenkin vielä paljon kiinni kurottavaa. On selvää, ettei unionia voida kehittää ilman kansalaisia ja että jos demokratiasta halutaan toimiva, heidän kanssaan on keskusteltava. Toisaalta, jotta kansalaiset saadaan kiinnostumaan unionista ja tukemaan sitä, heille on tiedotettava kaikesta, heidän kanssaan on aloitettava vilkas ja avoin keskustelu ja heidät on saatava osallistumaan aktiivisesti unionia koskeviin asioihin noudattaen periaatetta, jonka mukaan "Kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa. Päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia" (EU:sta tehdyn sopimuksen 10 artikla sellaisena kuin se on Lissabonin sopimuksessa).

Tämän mietinnön päätavoitteena on korostaa kansalaisvuoropuhelun ratkaisevaa tehtävää ja merkitystä Euroopan unionissa, etenkin Lissabonin sopimuksen puitteissa, ja tuoda ilmi sen uusia ilmenemismuotoja, sen tarjoamia mahdollisuuksia sekä tarve laatia vuoropuheluun Euroopan tasolla sovellettavat selkeät ja avoimet periaatteet.

Lissabonin sopimuksessa kansalaisvuoropuhelu nostettiin ylätason periaatteen asemaan, joka yhdistää unionin eri alojen politiikka ja eri toiminta-alueita (EU:sta tehdyn sopimuksen II osasto "Määräykset demokratian periaatteista" ja erityisesti 11 artikla). Koska ei voida puhua kansalaisvuoropuhelusta ottamatta mukaan kansalaisyhteiskuntaa, esittelijä järjesti Euroopan parlamentissa kesäkuussa 2008 seminaarin, jossa käsiteltiin kansalaisvuoropuhelun kehitysnäkymiä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Seminaari, johon osallistui laajalti kansalaisyhteiskunnan edustajia, oli menestys ja sen mielenkiintoisia päätelmiä hyödynnettiin tämänkin mietinnön laadinnassa.

Kansalaisvuoropuhelulle ei ole Euroopan unionin lainsäädännössä eikä käytännössä yhtä ainoaa yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Lukuun ottamatta joitain komission asiakirjoja konsultoinnista ja viestintäpolitiikasta unionissa[1], kansalaisvuoropuhelun rakenteelle, puitteille tai menetelmille ei ole erityisiä sääntöjä. Käsitys siitä, mitä kansalaisvuoropuhelu on, lisää vielä unionin toimielinten asiassa soveltamien lähestymistapojen eroja. Suurella varauksella on suhtauduttu vuoropuhelun osapuoliksi kutsuttujen kansalaisjärjestöjen edustavuuteen, neuvoston toiminnan vaikeaselkoisuuteen kansalaisten silmissä tai (etenkin komission) liialliseen vapauteen johdatella vuoropuhelua.

Esittelijä pitää ratkaisevan tärkeänä määritellä unionin tasolla käytävän kansalaisvuoropuhelun käsite (tai kuvailla sitä) ja vahvistaa säännöt vuoropuheluun osallistuvien kansalaisyhteiskunnan edustajien edustavuudelle.

Jotta kansalaisyhteiskunnan edustavuuden periaatteesta tulisi totta, vuoropuheluun olisi otettava mukaan järjestöt, joihin kansalaiset samaistuvat ja jotka parhaiten – täydellisimmin ja pätevimmin – edustavat heidän etujaan. Kansalaisvuoropuhelun menestyksekkyys tulee riippumaan nimenomaan edustavuudesta eli siitä, missä määrin siihen osallistuvat kaikki tärkeimmät kumppanit (osapuolet), joita keskustelun kohteena oleva asia kiinnostaa (tässä tapauksessa unionin toimielimet, jäsenvaltioiden kansalliset, alue- ja paikallisviranomaiset, Euroopan tason poliittiset puolueet, valtioista riippumattomat järjestöt sekä muut kansalaisyhteiskunnan edustajat).

Kansalaisvuoropuhelu on perusluonteeltaan kahdenvälistä ja vastavuoroista. Siksi ei riitä, että kansalaisille tiedotetaan unionin toiminnasta, vaan on myös varattava aikaa kuunnella heitä. Heidän on myös saatava varmuus siitä, että unionin toimielimet suhtautuvat vakavasti ja ottavat huomioon heidän ilmaisemansa ajatukset ja pelot. Vastavuoroisuuden periaate edellyttää, että kumppanit saavat palautetta, että heidät toisin sanoen pidetään ajan tasalla vuoropuhelun aikana tehtyjen ehdotusten jatkokäsittelystä. Eikö työmarkkinaosapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa unionin päätöksiin olisikin syytä lujittaa?

Kumppaneita valittaessa on lisäksi tärkeää varmistaa yksityisen ja julkisen sektorin tasapaino ja turvata sosiaalialan järjestöjen edustajien ja asiantuntijoiden yhtäläinen kohtelu.

Avoimuuden periaate. Unionin toimielinten olisi valittava vuoropuhelun osanottajat mahdollisimman avoimesti. Sen tähden esittelijä ehdottaa muun muassa, että luettelot kuulemiseen osallistuneista ja näkemyksiä ja ehdotuksia esittäneistä järjestöistä julkaistaan järjestelmällisesti. Heti kuulemisen tai vuoropuhelun alkaessa unionin olisi nimettävä henkilö, joka vastaa suhteista kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustajiin.

Unionin politiikkaan liittyvissä päätöksissä sekä Euroopan että kansallisen tason kansalaisjärjestöjen olisi ilmoitettava selvästi ja avoimesti, mitä henkilöryhmiä ja etuja ne edustavat. Tämä helpottaisi etujärjestöjen erottamista todellisista kansalaisyhteiskunnan edustajista.

Kansalaisvuoropuhelun periaatteet

On syytä palauttaa mieliin komission tiedonanto neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistämisestä (2002), jossa määritellään komission konsultointiprosessin pääperiaatteet. Siinä painotetaan, että kaikkia kohderyhmiä olisi kuultava, että heille on annettava kaikki tarpeelliset tiedot, jotta he voivat muodostaa kantansa asiakirjoihin tai hankkeisiin, joista heitä kuullaan, ja että heille olisi lisäksi aina annettava vahvistus siitä, että heidän kantansa on välitetty sitä pyytäneelle. Vaikka mainitut periaatteet koskevat pääasiassa kuulemis- ja vuoropuheluprosessin laatua, niissä ei täsmennetä prosessin puitteita ja sovellettavia menettelyjä. Siksi esittelijä toivoo, että komissio tarkistaa periaatteita ja mukauttaa ne nykytarpeisiin, jotta kaikki toimielimet voisivat käyttää niitä.

On täysin selvää, että kansalliset, alue- ja paikallisviranomaiset ovat tärkeimmässä asemassa kansalaisvuoropuhelun tukemisessa ja kansalaisten saamisessa osallistumaan vuoropuheluun. Kansalaisia on kuultava mainituilla kolmella tasolla ja heidän mielipiteensä, varsinkin kun on kyse Eurooppa-asioista, on välitettävä unionin toimielimille. Tämän vuoksi esittelijä ehdottaa, että kansalliset, alue- ja paikallisviranomaiset velvoitetaan edistämään kansalaisvuoropuhelun menetelmää ja käyttämään sitä mahdollisimman usein. Osallistuessaan vuoropuheluun unionin kansalaiset oppivat käytännössä, mitä osallistuva demokratia on, ja voivat todella harjoittaa oikeuksiaan.

Mitä tulee Lissabonin sopimuksen voimaantuloon, on erityisesti painotettava kansalaisten mahdollisuutta tehdä aloite, josta miljoonan kansalaisen allekirjoittamana tulee lainsäädäntöehdotus komissiolle. Tämän aloitteen ansiosta kaikki unionin demokratian toimijat (kansalaiset ja kansalaisjärjestöt) voivat ilmaista unionille selvästi ja virallista tietä, mitä ne siltä odottavat.

Esittelijä haluaa myös kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin, jotka liittyvät kansalaisvuoropuhelun tehostamiseen:

1.   Euroopan unionin neuvoston avoimuus: neuvoston asiakirjojen saatavuuden helpottamista pidetään perusedellytyksenä tehokkaan vuoropuhelun luomiseksi kansalaisyhteiskunnan kanssa. Lisäksi erityisten työryhmien työskentelyä koskevien tietojen olisi oltava helpommin Euroopan parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan saatavissa.

2.   Unionin toimielinten yhteistyön tehostaminen ja tiivistäminen kansalaisyhteiskunnan kuulemisen yhteydessä: erityisesti olisi luotava yhteinen foorumi Euroopan parlamentin ja komission yhteistyölle, johon Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea osallistuvat.

3.   Uusien kanavien, menetelmien ja mahdollisuuksien luominen kansalaisviestintää varten ja yhteistyön kehittäminen viestinten kanssa: uusien tiedotuskanavien luomisessa on kehitettävä ja hyödynnettävä uutta teknologiaa, erityisesti digitaalitekniikkaa ja Internetiä. Suhteista viestimiin esittelijä haluaa todeta, että alalla on edistytty huomattavasti, mistä muun muassa Europe by Satellite -palvelu todistaa.

Jotta julkisen mielipiteen reaktioita voidaan ennakoida ja ymmärtää (koska julkinen mielipide heijastaa kansallisia näkökulmia ja poliittisia valintoja, se on perusluonteeltaan kompleksinen), on myös kehitettävä mekanismeja (esimerkiksi eurooppalaisia ajatushautomoita), joiden avulla unionissa vallitsevia odotuksia ja unionin kansalaisten peilaamia suuntauksia voidaan analysoida.

4.   Rahoituskysymykset: aidon vuoropuhelun aloittaminen kansalaisten kanssa edellyttää riittävästi varoja. Esittelijä kiinnittää huomiota Euroopan tason poliittisista puolueista ja säätiöistä annettuun yhteisön asetukseen, joka on tulosta nk. K-suunnitelman ensivaiheesta ja jonka on määrä osaltaan saada kansalaiset mukaan jatkuvaan, todelliseen ja hyvin dokumentoituun vuoropuheluun.

Erityisesti vuoden 2009 vaalikampanjassa on otettava huomioon Eurooppa-asiat. Unionin kansalaisten on vakuututtava siitä, että heidän vaaliosallistumisensa varmistaa heille (valittujen edustajien välityksellä) merkittävät vaikutusmahdollisuudet Euroopan tasolla tehtyihin päätöksiin ja eritoten heidän jokapäiväisen elämänsä kannalta merkittäviin päätöksiin. Heidän on myös voitava olla vakuuttuneita – tai jopa varmoja – siitä, että heitä koskevissa asioissa unionin toimielimet eivät tee päätöksiä kuulematta heitä, toisin sanoen käynnistämättä kansalaisvuoropuhelua. Siksi on kiistatta selvää, että vuoden 2009 vaaleihin sijoitetut yhteisön varat ovat erinomainen panos osallistuvan demokratian kehittämiseen.

Kansallisesta kontekstista riippuen (perinteet, kokemus ja järjestelykyky) kaikki rahoitustuki, myös vähäinen, kansallisella tasolla toimiville valtioista riippumattomille järjestöille voi huomattavasti lujittaa kansalaisvuoropuhelun mekanismeja.

Lopuksi esittelijä haluaa kannustaa myöntämään laajan tuen kansalaisvuoropuheluun liittyville aloitteille, jotka ovat osoittautuneet tuloksekkaiksi ja ovat nivoutuneet hyvin osaksi unionin toimintaympäristöä (esimerkiksi Agora, kansalaisten ja Euroopan parlamentin yhteinen foorumi), sekä edistämään sellaisten uusien, toimielinten yhteisten hankkeiden ja toimien täytäntöönpanoa, jotka liittyvät unionin viestintäpolitiikkaan.

• [1]  Ks. komission asiakirjat: valkoinen kirja eurooppalaisesta viestintäpolitiikasta KOM(2006)0035; "K‑suunnitelma": kansanvalta, kuunteleminen ja keskustelu" KOM(2005)0494; komission toimintasuunnitelma Eurooppa-asioista tiedottamisen tehostamiseksi SEC(2005)0985; ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi vuosina 2007–2013 toteutettavasta "Kansalaisten Eurooppa" -ohjelmasta unionin aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi KOM(2005)0116; komission tiedonanto ”Neuvottelu- ja keskustelukulttuurin edistäminen – Komission konsultointiprosessiin sovellettavat yleiset periaatteet ja vähimmäisvaatimukset” KOM(2002)0704; valkoinen kirja eurooppalaisesta hallintotavasta 2001.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	2.12.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	10 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jim Allister, Richard Corbett, Andrew Duff, Maria da Assunção Esteves, Anneli Jäätteenmäki, Aurelio Juri, Íñigo Méndez de Vigo, Johannes Voggenhuber, Andrzej Wielowieyski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Georgios Papastamkos, Jacek Protasiewicz, György Schöpflin