MIETINTÖ sukupuoleen perustuvasta syrjimättömyydestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

9.12.2008 - (2008/2118(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Anna Záborská

Menettely : 2008/2118(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0492/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0492/2008

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 03/02/2009 - 6.8
CRE 03/02/2009 - 6.8
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0039

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

sukupuoleen perustuvasta syrjimättömyydestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta

(2008/2118(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) inhimillisen kehityksen raportin "Sukupuolten välisen tasa-arvon vallankumous"[1] vuodelta 1995,

– ottaa huomioon naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta työ- ja perhe-elämään 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden työ- ja sosiaaliministerien päätöslauselman,

– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta "Kaikenikäisten Eurooppaan – Hyvinvoinnin ja sukupolvien solidaarisuuden puolesta"[2],

– ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon "Euroopan vastaus maailman väestön ikääntymiseen – Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen ikääntyvässä maailmassa – Euroopan komission panos ikääntymisen toiseen maailmankokoukseen" (KOM(2002)0143),

– ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa päätöslauselman työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta[3],

– ottaa huomioon 22. ja 23. maaliskuuta 2005 Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymän eurooppalaisen nuorisosopimuksen,

– ottaa huomioon komission 16. maaliskuuta 2005 julkaiseman vihreän kirjan "Kohti väestörakenteen muutoksia – uusi solidaarisuus sukupolvien välillä" (KOM(2005)0094),

– ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutokseen vastaamisesta ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta[4],

– ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin" (KOM(2006)0571),

– ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa[5],

– ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen" (KOM(2007)0244),

– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta "Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen"[6],

– ottaa huomioon 27. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa[7],

– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Euroopan väestönkehitys faktoina ja lukuina" (SEC(2007)0638),

– ottaa huomioon 21. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan väestökehityksestä[8],

– ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta – 2008[9],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A6-0492/2008),

Tärkeimmät jokapäiväistä elämää koskevat huomiot

A. ottaa huomioon, että Lissabonin strategian tavoitteena on saada 60 prosenttia työkykyisistä naisista työmarkkinoille; ottaa huomioon, että väestömuutoksiin liittyviin haasteisiin pyritään vastaamaan lisäämällä syntyvyyttä tulevaisuuden vaatimusten huomioon ottamiseksi; ottaa huomioon, että miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet ja työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on keskeisessä asemassa demografisesta muutoksesta käytävässä keskustelussa, jossa tunnustetaan 2000-luvun perhemallien moninaisuus, ottaa huomioon, että nämä molemmat politiikat kohdistuvat samaan keskeiseen naispuoliseen väestönosaan: 18–49-vuotiaisiin naisiin sekä työntekijöinä että hoivan tarjoajina, eli äiteinä, jotka tuottavat elämää, synnyttävät maailmaan lapsia ja kasvattavat nämä pääasiassa lasten isien kanssa, mutta myös lapsina, joiden on ehkä huolehdittava vanhuksista tai muiden avusta riippuvaisista tai vammaisista henkilöistä; toteaa, että eri politiikat olisi jatkossa liitettävä toisiinsa työntekijöiden ammatillisen tuloksen näkökulman lisäksi työntekijöiden sosiaalisen roolin ja heidän paikkansa perheyksikössä kannalta,

B. katsoo, että Lissabonin strategian määrälliset ja laadulliset tavoitteet ja uudet kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat – varsinkin kyseen ollessa naisten ja yleensäkin aikuisten työllisyydestä – ovat määräytyneet siitä oivalluksesta, että kestävyyden näkökulmasta on suvaitsematonta antaa kyseisten resurssien ja niiden potentiaalin mennä hukkaan ja että eläke- ja sosiaalijärjestelmien vakaus on vaarassa,

C. ottaa huomioon, että naisten ja miesten väliset kuilut pysyvät sitkeästi kaikissa työn laadun näkökulmissa, esimerkiksi työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa, ja ottaa huomioon, että naisten, joilla on huollettavia lapsia, työllisyysaste on vain 62,4 prosenttia verrattuna miesten 91,4 prosenttiin; ottaa huomioon, että 76,5 prosenttia osa-aikatyöntekijöistä on naisia,

D. ottaa huomioon, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia ihmisarvon, oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta,

E. ottaa huomioon, että 12. lokakuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa mainitut luvut osoittavat, että mailla ja alueilla, joilla naisten työllisyys on korkeampi ja joilla on sosiaaliturvajärjestelmät, on myös korkeampi syntyvyysaste,

F. ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun periaate merkitsee, että minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa sukupuoleen, varsinkaan äitiyteen, perhevelvollisuuksien hoitamiseen tai siviilisäätyyn, perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä,

G. ottaa huomioon, että naisille vuosisatoja kuulunutta hoitovastuutta ei vieläkään aina pidetä "oikeana" työnä; katsoo, että sen status on yhä epäselvä ja että yleisesti tunnustettu määritelmä puuttuu vieläkin;

H. ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhtäläisen kohtelun periaate on oikeusjärjestelmän perusta ja sellaisena sisällytettävä lainsäädäntöön ja huomioitava lainsäädäntöä tulkittaessa ja sovellettaessa,

I. ottaa huomioon, että Euroopan unionin kohtaamat kolme päähaastetta – demografiset muutokset, globalisaatio ja ilmastonmuutos – edellyttävät sukupolvien välistä solidaarisuutta, joka perustuu laajamittaiseen sopimukseen ei ainoastaan sukupolvien vaan myös sukupuolten ja ihmisten välillä siten, että näiden on katsottava tulevaisuuteen uudella luottamuksella,

J. katsoo, että tällainen sopimus on luontaisesti kollektiivinen, sitä sovelletaan laaja-alaisesti ja se perustuu yksilön valinnanvapauteen, erityisesti naisten, joilla pitää olla oikeus synnyttää niin monta lasta kuin haluavat, samalla kun heillä on oikeus pyrkiä haluamiinsa toimintoihin elämänsä eri vaiheissa, ja heidän pitää voida myös muuttaa mielensä joutumatta syrjityiksi, koska yhdessä kaikki nämä seikat ovat kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia,

K. katsoo, että sukupuolten, sukupolvien ja ihmisten välinen sopimus on rakennettava yksilöiden mahdollisuudelle järjestää työ- ja yksityiselämänsä ja yhteensovittaa ammatillisen elämän taloudelliset ja tuotannolliset vaatimukset mahdollisuuteen valita, millaisiin tehtäviin ja milloin he ryhtyvät lainsäädännössä ja sopimuksessa asetettujen oikeuksien ja velvollisuuksien puitteissa,

L. katsoo, että sukupolvien välinen vastuu edellyttää, että julkiset viranomaiset omaksuvat aktiivisen lähestymistavan ja että kaikki sosiaaliset toimijat osallistuvat, jotta taattaisiin yleisen edun mukaisten palveluiden korkeat standardit ja turvattaisiin tarpeellinen hyvinvointi ja riittävä sosiaaliturvajärjestelmä,

M. katsoo, että naisten osallistuminen työmarkkinoille on kytköksissä kulttuurisiin muutoksiin ja uudistuksiin, jotka on suunniteltu panemaan täytäntöön toimintalinjat, jotka on suunnattu työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen ja roolien uudelleen jakaantumiseen; katsoo, että tällaiset toimintalinjat kattavat monia olennaisesti keskenään sidoksissa olevia erilaisia alueita, joita ovat väliaikaisesti lyhyemmät työajat ja henkilökohtaiset hoitopalvelut, työsopimusten muuttaminen osa-aikaisiksi ja turvautuminen lomajärjestelyihin (äitiys-, isyys-, vanhempain- ja perhelomat),

N. katsoo, että lapsille, vanhuksille, henkilöille, jotka eivät pysty itse huolehtimaan itsestään, ja sairaille suunnatut henkilökohtaiset hoitopalvelut voivat olla joko kollektiivisia (julkisia, yksityisiä tai niiden yhdistelmiä) tai yksilöllisiä (kotiapu, lastenhoitajat, hoitajat jne.),

O. katsoo, että demografisilla muutoksilla on merkittävä vaikutus ihmisten yksityis- ja työelämään; katsoo, että riittämättömät palvelut, alhainen palkkataso, viiveet työmarkkinoille pääsyssä, peräkkäiset määräaikaiset sopimukset ja riittämättömät kannustimet nuorille pareille ovat niiden syiden joukossa, joiden vuoksi nuoret siirtävät perheen perustamista ja lasten hankkimista myöhemmäksi; katsoo, että tiukat työhön liittyvät järjestelyt ja vaikeus palata työhön hoitoajanjakson jälkeen vaikeuttavat vapaata päätöstä siitä, pyrkiäkö työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen vaiko niiden vuorotteluun,

P. katsoo, että perheen sisäisen solidaarisuuden eri mallit, joiden kustannukset eivät ole laskettavissa ja jotka koskevat perheeseen liittyvää vastuuta, ja kaikenlaiset tähän liittyvät, ennen kaikkea velvoite valita yksi vaihtoehto kahdesta, joita ei tunnusteta samanarvoisiksi taloudellisesti, haittaavat sellaisen todellisen politiikan täytäntöönpanoa, jonka pitäisi luoda yhteyksiä ammattiauttajien, vapaaehtoistyöntekijöiden ja perheiden välillä,

Q. muistuttaa, että syrjimätön kohtelu sukupuolesta riippumatta koskee ennen kaikkea ja yleensä naisten/äitien lisäksi myös miehiä/isiä; toteaa, että tätä alaa koskevan toiminnan ei tulisi enää keskittyä pelkästään naisiin ja että unionin ja jäsenvaltioiden politiikoissa olisi jatkossa otettava huomioon miesten/isien tarpeet ja kyvyt tällä alalla,

R. katsoo, että on ryhdyttävä keskittymään hoitovelvollisuuteen liittyvän syrjinnän käsitteeseen, joka on yhteydessä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja perheloman ottoon, jolloin tavoitteena on oltava määritellä, merkitseekö syrjintä tällaisissa tilanteissa sukupuoleen perustuvaa syrjintää; katsoo, että on sovittava Euroopan unionin laajuisesta määritelmästä, joka koskee moniperustaista syrjintää,

S. muistuttaa, että sukupolvien välinen solidaarisuus ei rajoitu pelkästään lasten hoitamiseen vaan koskee myös vastuun ottamista iäkkäistä ja muiden avusta riippuvaisista henkilöistä, millä tuetaan ihmisarvon kunnioittamista ja sen edistämistä tulevien sukupolvien parissa,

T. toteaa, että Euroopan väestössä on eräänlainen välisukupolvi keski-ikäisiä naisia, joilla on sekä äidin että tyttären rooli ja siihen liittyvä vastuu ikääntyneistä ja muiden avusta riippuvaisista vanhemmistaan ja jotka ovat lisäksi ansiotyöntekijöiden roolissa työmarkkinoilla,

U. ottaa huomioon taloustieteilijöiden ja väestötieteilijöiden tutkimustyön, jossa he tuovat esille taloudellisten ja matemaattisten mallien avulla pääasiassa naisten kotona tekemän tuotannon taloudellisen arvon, eritoten mitä tulee kotitöihin, lasten kasvatukseen, muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoitamiseen iästä tai riippuvuuden asteesta riippumatta tai sukupolvien välisten yhteisvastuuverkostojen vetämiseen,

V. ottaa huomioon taloustieteilijöiden ja väestötieteilijöiden pitkäaikaisen tutkimustyön, jonka mukaan naisten panos BKT:hen olisi vielä korkeampi, jos heidän korvauksetta tekemä työnsä laskettaisiin siihen,

W. ottaa huomioon, että taloustieteissä annetaan nykyään yhä suurempi merkitys kotitalouksille kansallisen vaurauden luomisessa,

X. katsoo, että kotona hoitotyötä tekeviä syrjitään yhä, koska heidän tekemiään työvuosia ei lasketa eläkkeisiin ja muihin oikeuksiin,

Y. katsoo, että suuri köyhyys ei saa olla syrjivä tekijä sukupolvien välisen solidaarisuuden alalla, koska köyhimmillä perheillä on myös yhteyksiä ja toimintaa, jotka ovat solidaarisuuden ilmaisu sukupolvien parissa,

Z. muistuttaa, että naisten/äitien ja miesten/isien moninainen syrjintä heidän tekemänsä epävirallisen työn virallisessa tunnustamisessa liittyy oikeudellisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin, jotka menevät samasta työstä sama palkka -periaatetta pidemmälle, ja että syrjintää on nimenomaan se, että naisten/äitien tai miesten/isien on valittava virallinen työ siitä yksinkertaisesta syystä, että kotityötä ei tunnusteta, vaikka virallisessa työssä voi uhata palkkakuilu ja se voi vaarantaa perhehankkeen toteuttamisen ja ammatillisten tavoitteiden välisen tasapainon,

AA. katsoo, että iäkkäistä henkilöistä on välitettävä realistinen kuva yhteiskunnan aktiivisina jäseninä, jotta vältettäisiin kielteiset stereotypiat,

AB. ottaa huomioon, että naiset edustavat suurta enemmistöä ikääntyvästä väestöstä ja että miesten ja naisten välinen palkkakuilu heidän aktiivisen työelämänsä aikana heijastuu kielteisin seurauksin heidän eläkkeisiinsä,

Virallisten työmarkkinoilla ulkopuolella tehdyn työn tunnustaminen

AC. katsoo, että yhteiskunnan olisi tunnustettava henkilö, joka uhraa aikansa ja kykynsä lasten hoitamiselle ja kasvattamiselle tai vanhuksista huolehtimiselle, ja että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa antamalla tällaiselle henkilölle erityisoikeuksia muun muassa sosiaaliturvan ja eläketurvan suhteen,

AD. katsoo, että vanhempien kasvatuksellinen rooli suhteessa lapsiin ja lasten rooli suhteessa iäkkäisiin ja muiden avusta riippuvaisiin henkilöihin sekä naisten ja miesten rooli hoivan tarjoajina iäkkäille ja muiden avusta riippuvaisille henkilöille on olennaista yhteisen hyvän lisäämisessä ja se olisi tunnustettava eri alojen politiikoissa, myös niiden naisten ja miesten osalta, jotka vapaaehtoisesti käyttävät tähän aikansa osittain tai kokonaan,

"Nuorten eläkeläisten" erityinen asema

AE. katsoo, että yli viisikymmentävuotiaiden ammatillisia valmiuksia ei tunnusteta, minkä vuoksi tämän väestönosan piirissä työttömyysaste on korkeampi,

AF. katsoo, että monissa jäsenvaltioissa toteutetut varhaiseläkejärjestelyt ovat synnyttäneet uuden henkilöluokan, "nuoret eläkeläiset", jotka omaavat usein – siitä huolimatta, että he ovat virallisten työmarkkinoiden ulkopuolella – viisautta, kykyjä ja tietoa, jotka ovat tarpeen yhteiskunnan kehitykselle, ja heidän osallistumisensa olisi siksi varmistettava tätä ryhmää koskevien erityistoimien avulla,

AG. muistuttaa, että sukupolvien välisestä solidaarisuudesta on tultava ennen kaikkea sosiaalinen linkki kaikkien eduksi siten, että kaikilla sukupolvilla on jotain tarjottavaa toiselle,

AH. katsoo, että äitiys ja se, että työtä tekevät ihmiset käyttävät lomaoikeuksiaan, ovat valitettavasti yhä toistuva ja laajalle levinnyt syrjinnän lähde, jota ei voida hyväksyä,

AI. ottaa huomioon, että komissio on käynyt lokakuusta 2003 lähtien keskusteluja työmarkkinaosapuolten kanssa työ- ja yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta; ottaa huomioon, että nämä toiseen vaiheeseen edenneet keskustelut ovat perustuneet tarpeeseen löytää toimintalinjoja ja välineitä, joilla mahdollistetaan laadukkaat työpaikat, jotka sopivat yhteen naisten ja miesten hoitovelvollisuuksien kanssa,

AJ. katsoo, että työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen – osa-aikatyöstä lomiin ja palveluihin – tähtäävät toimintalinjat ja keinot on pikemminkin melkein yksinomaan suunnattu naisille kuin vastuun jakamiseen tasapuolisesti,

AK. katsoo, että komissio on esittänyt ehdotuksia, joilla pyritään parantamaan äitiyslomaa ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien äitien suojelua,

AL. katsoo eliniän pidentyminen huomioon ottaen ja sen mahdollistamiseksi, että nuoret eläkeläiset voivat halutessaan säilyttää sosiaalisen osallistumisensa ja taloudellisen riippumattomuutensa perheistään, että komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä toimintalinjoja, joiden avulla vanhempien henkilöiden on mahdollista pitää työpaikkansa tai palata työmarkkinoille, mukaan lukien sellaisten toimien kautta, jotka on suunnattu yhdistämään työ ja eläke,

Miehiin/isiin liittyvä erityinen vastuu

AM. ottaa huomioon miesten tärkeän roolin todellisen tasa-arvon toteuttamisessa,

AN. ottaa huomioon, kuinka tärkeää on korostaa isien roolia vaimon/äidin positiivisen kuvan välittämisessä,

AO. tukee neuvoston puheenjohtajavaltiona toimineen Itävallan Wienissä 15.–16. syyskuuta 2004 ensimmäisen eurooppalaisen isiä koskevan konferenssin päätelmiä,

Hyvien edellytysten luominen vapaalle valinnalle, joka johtaa perhesuunnitelmien ja ammatillisten tavoitteiden tasapainoon

AP. ottaa huomioon, että naisia varten sovellettavat joustoturvaperiaatteet asetettiin parlamentin marraskuussa 2007 antamassa päätöslauselmassa, ja ottaa huomioon, että suurimmassa osassa Eurooppaa työaikajärjestelyt eivät juurikaan auta henkilöitä, joilla on lapsia, ja että työntekijöillä, joilla on lapsia, on vähemmän mahdollisuuksia tehdä työtä, jossa työajat ovat joustavat, kuin niillä, joilla ei ole lapsia[10],

AQ. katsoo, että perhesuunnitelmat, yksityiselämä ja ammatilliset tavoitteet voidaan yhdistää harmonisesti vain, jos kyseiset henkilöt ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti tosiasiallisesti vapaita valitsemaan ja heitä tuetaan Euroopan unionin ja kansallisen tason poliittisilla ja taloudellisilla päätöksillä, niin että he eivät joudu kärsimään valinnastaan, ja jos tarvittava infrastruktuuri on käytettävissä,

AR. katsoo, että on olemassa pakollisen osa-aikatyön riski eritoten naisille/äideille ja että he joutuvat usein valitsemaan näin kohtuuhintaisten lastenhoitomahdollisuuksien puuttuessa, ja että on olemassa myös vaara, että vaihto kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön ei ole ehkä sallittua, minkä vuoksi on vaikeaa tai jopa mahdotonta yhteensovittaa työ-, yksityis- ja perhe-elämä,

Kansallisen vaurauden näkymätön luominen näkyväksi

1. kehottaa jäsenvaltioiden tilastolaitoksia arvioimaan mahdollisuutta sisällyttää kansallisen tilinpitojärjestelmään sukupolvien välisen yhteisvastuun alalla tehdyn näkymättömän työn arvo sukupuolen mukaan painotettuna ja sen osuus BKT:sta;

2. pitää tervetulleena 12. lokakuuta 2006 annettua komission tiedonantoa ja sen johtopäätöksiä, jotka on suunnattu parantamaan kaikkien elämänlaatua ja helpottamaan perhesuunnittelun vapaampaa toteuttamista korostamalla miesten ja naisten tasa-arvoa Lissabonin tavoitteiden puitteissa;

3. katsoo, että perheillä on merkittävä panos annettavana yhteiskunnalle ja sen vuoksi niitä on tuettava, jotta varmistettaisiin, että yksittäisten kotitalouksien ei tarvitse kantaa nykyisten haasteiden ja muutosten ikävintä taakkaa ja että ne ovat tärkein sosiaalinen puskuri työttömyyden, sairauden, vammaisuuden ja väkivallan edessä;

4. korostaa, että on löydettävä soveliaita keskipitkän ja pitkän aikavälin ratkaisuja sen estämiseksi, että nuorilta ja naisilta evätään riittävä eläke ja että näin ollen heidän köyhyysriskinsä on suurempi;

5. panee merkille, että kotitalouksien määrä on asteittaisessa nousussa eri EU-maissa mutta niiden koko on pienenemässä (yksinhuoltajaperheet), että yhä useammat lapset elävät uusioperheissä ja että lasten adoptointi muualta kuin Euroopasta on lisääntymässä ja maahanmuutto luo uutta ja erilaista perhekulttuuria;

6. kehottaa tekemään huolellisen analyysin tutkimuksista, joissa kehotetaan korvaamaan työsopimus toimintasopimuksella, liikkuvuuden, vuorottelun, elämänkaaren ja uran keskeytysten huomioon ottamiseksi työssä, itsenäisenä ammatinharjoittajana toimittaessa, koulutuksessa ja kotona tehtävässä työssä;

7. kehottaa tutkimuslaitoksia ja -instituutteja sijoittamaan enemmän resursseja sellaisten tuotteiden parantamiseen ekologisesti, jotka on suunnattu lapsille tai henkilöille, jotka eivät pysty itse huolehtimaan itsestään, tai yleensäkin kotitalouksille;

8. kehottaa löytämään keinoja estää, ettei työmarkkinoiden naispuoliselle työvoimalle aiheudu haittaa toimista, joilla tuetaan kotona tehtävää työtä, parannetaan sen asemaa tai asetetaan sille hinta, kiinnittäen erityistä huomiota tilanteeseen maissa, joissa epävirallinen työ sekä pimeä talous ja työ ovat jo hyvin yleisiä; kehottaa siksi arvioimaan, miten yhteiskuntaan ja naispuoliseen työvoimaan voisivat vaikuttaa toimet, joilla tunnustetaan kotona tehtävä työ, myös laskemalla eläkkeen määrä;

9. vaatii Eurostatia arvioimaan mahdollisuutta kehittää toimia, joiden avulla voidaan nostaa esille sukupolvien välisen yhteisvastuun alalla tehdyn näkymättömän työn arvo ja sen osuus Euroopan unionin BKT:sta, ja tekemään tätä varten läheistä yhteistyötä Maailmanpankin, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja Kansainvälisen työtoimiston kanssa;

10. kehottaa komissiota esittämään konkreettisia aloitteita kasvatustehtävien harjoittamisesta ja muiden avusta riippuvaisten ihmisten ja kotitöiden hoidosta saatujen pätevyyksien virallistamiseksi, niin että ne voitaisiin ottaa huomioon työmarkkinoille palattaessa; huomauttaa, että poikittaisten pätevyyksien arviointi on olennainen osa niin sanottua pätevyystasetta, joka on laadittava jäsenvaltioiden parhaiden kokemusten mukaisesti työn tarjonnan ja kysynnän yhteensovittamista koskevia järjestelmiä varten;

11. kehottaa komissiota toteuttamaan tiedotuskampanjan ja käynnistämään pilottihankkeita, jotta helpotetaan naisten ja miesten tasapainoista osallistumista työhön ja perhe-elämään;

12. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan vanhemmille (vapaavalintaisesti) joustavia työaikoja ja lastentarhoille joustavia aukioloaikoja, jotta sekä naiset ja miehet voivat onnistuneemmin yhdistää työ- ja perhe-elämän;

13. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin naisten/äitien, miesten/isien ja hoivan tarjoajien sukupolvien välisen yhteisvastuun alalla tekemän näkymättömän epävirallisen työn tunnustamiseksi oikeudellisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti (eritoten sosiaaliturvan, ammatillisen aseman, tulojen ja sukupuolten välisen tasa-arvon alalla);

14. kehottaa yhteiskunta- ja taloustieteiden sekä oikeustieteiden asiantuntijoita mutta myös filosofian, antropologian, neurotieteen, lapsen kehityksen ja geriatrian/gerontologian asiantuntijoita laatimaan selkeämmän määritelmän eri nimityksistä, jotta helpotetaan niiden ymmärtämistä ja rajoitetaan mahdollista väärinkäyttöä; suosittaa käynnistämään Euroopan laajuisen monialaisen tutkimusohjelman, jonka tarkoituksena on tutkia vielä tunnustamattomaan, epäviralliseen korvauksetta tehtävään työhön osallistumisen sisäisiä motiiveja, intensiteettiä ja muotoja sukupolvien välisten yhteyksien luomisessa, sekä myöntämään tätä varten rahoitusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tutkimusohjelman tuloksia parempien toimintalinjojen laatimiseksi tässä suhteessa;

15. kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioissa parhaiden käytäntöjen vaihdon kautta yleispalvelujen työllistämissetelin mallia, joka on tarkoitettu helpottamaan ihmisten avustuspalveluja ja joka on tällä hetkellä yksi parhaista parhaiden käytäntöjen esimerkeistä, jota olisi levitettävä ja kannustettava kaikissa jäsenvaltioissa;

16. pyytää komissiota seuraamaan jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä hoitajien osalta ja tiedottamaan näistä parhaista käytännöistä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta osoitetaan, että hoitajilla on keskeinen rooli sukupolvien välisen solidaarisuuden alalla ja kannustetaan hoitajia koskevan strategian täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

17. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon nuorten eläkeläisten poikkeuksellisen potentiaalin sekä sosiaalisesta että taloudellisesta näkökulmasta ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kaikkia toimintalinjoja, jotka liittyvät sukupolvien väliseen solidaarisuuteen ja jotka on suunnattu vapaaehtoistyöhön, ottamalla iäkkäät henkilöt mukaan yhdistyksiin ja kansalaisjärjestöihin,

Tasapainon edistäminen perheeseen liittyvien suunnitelmien ja ammatillisten tavoitteiden välillä

18. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään komission eurooppalaisen perheallianssin nimissä käynnistämiä toimintaohjelmia; pyytää komissiota tehostamaan välineiden kehittämistä parhaiden käytänteiden vaihdon ja alan tutkimuksen systematisoimiseksi;

19. kehottaa julkista valtaa ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta työssäkäyviä äitejä ja isiä tuetaan toimintalinjoilla, jotka on suunnattu työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämiseen, ja jotta tähän liittyvät välineet ovat heidän saatavillaan;

20. pyytää jäsenvaltioita kehittämään toimintalinjoja, joilla edistetään monen sukupolven välistä toimintaa, kuten "sukupolvien välinen silta" -keskuksia, joissa iäkkäille henkilöille maksetaan lastenhoidosta;

21. kehottaa jäsenvaltioita antamaan etusijan vapaajärjestelmille (vanhempainloma, adoptioloma, hoitovapaa), joita käyttävät henkilöt, jotka haluavat katkaista ammatillisen toimintansa muiden avusta riippuvaisen henkilön hoitamiseksi;

22. rohkaisee jäsenvaltioita järjestämään kansalliset toimintalinjansa niin, että käyttöön otetaan vuoden mittainen äitiysloma, jotta äidit voivat halutessaan edistää tärkeää suhdetta lastensa kanssa;

23. uskoo, että on toteutettava toimia ei ainoastaan äitiysloman vaan myös isyys- ja vanhempainloman parantamiseksi, ottaen erityisesti huomioon työssäkäyvien isien ottaman loman, sillä kaikissa jäsenvaltioissa vain pieni osuus miehistä käyttää lomaoikeuksiaan;

24. vaatii, että jokaisen henkilön, joka haluaa luopua virallisesta työelämästä tai vähentää toimintaansa siellä panostaakseen sukupolvien väliseen yhteisvastuuseen, tulisi voida tehdä joustavaa työaikaa; pyytää näin ollen pk-yrityksiä aktiivisempaan yhteistyöhön ja julkista valtaa suurempaan taloudelliseen joustoon valtionavustusten budjettinäkymissä;

25. kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolien kanssa tarkistamaan työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevia toimintalinjoja, erityisesti

– takaamalla, että äitiys ei ole kustannus pelkästään työnantajalle vaan myös julkiselle sektorille, jotta poistettaisiin syrjivä käytös yrityksistä ja tuettaisiin demografista elpymistä,

– parantamalla avusta riippuvaisille ihmisille (lapset, vammaiset ja vanhukset) tarkoitetun hoidon ja avustuspalvelujen saatavuutta ja näiden palvelujen joustavuutta sukupolvien välisen solidaarisuuden puitteissa määrittelemällä vähimmäismäärä öisin avoinna olevia palveluita, jotta sekä työn että yksityiselämän vaatimukset voitaisiin täyttää;

26. pitää tervetulleena ehdotusta sisällyttää työajan järjestämistä koskevaan direktiiviin artikla työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta ja toteaa, että se on otettava huomioon säädettäessä työviikkoa ja päivystysaikaa koskevista järjestelyistä;

27. pyytää jäsenvaltioita valvomaan, että henkilöt, jotka ovat väliaikaisesti siirtyneet syrjään työelämästä kasvattaakseen lapsia tai hoitaakseen vanhuksia tai muita hoitoa tarvitsevia, voivat palata työmarkkinoille ja säilyttävät oikeuden palata entiseen työpaikkaansa ja uralla etenemiseen;

28. huomauttaa, että naisten tulot ovat edelleen avain heidän taloudelliseen riippumattomuuteensa ja suurempaan tasa-arvoon naisten ja miesten välillä koko yhteiskunnassa;

29. katsoo, että vanhempiimme kohdistuvan solidaarisuuden on vahvistuttava, mutta korostaa, että sen on oltava myös vastavuoroista solidaarisuutta lapsia ja nuoria kohtaan; katsoo, että vanhempien ihmisten välittäessä viisautta, tietoa ja kokemusta nuorempi sukupolvi tarjoaa energiaa, dynamismia, elämäniloa ja toivoa;

30. uskoo, että sukupolvien välistä solidaarisuutta olisi edistettävä järkevillä veropolitiikoilla (varojensiirron, vähennysten ja hyvitysten muodossa), aktiivista ikääntymistä edistävillä toimilla, taitojen kehittämisellä ja lapsille, vanhuksille, vammaisille ja muiden avusta riippuvaisille ihmisille suunnatuilla integroiduilla palveluverkostoilla samalla arvioiden, miten ne helpottavat tai haittaavat henkilökohtaisia valintoja ja työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

31. muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita, että on toteutettava positiivisia toimia naisten ja miesten hyväksi, jotta helpotetaan heidän paluutaan työhön perhevelvollisuuksien hoitoon (lasten kasvattaminen ja/tai sairaan tai vammaisen perheenjäsenen hoitaminen) käytetyn ajanjakson jälkeen edistämällä (uudelleen) integroitumista työmarkkinoille, jotta heidän olisi mahdollista tulla uudelleen taloudellisesti riippumattomiksi;

32. huomauttaa, että jäsenvaltioiden eläkejärjestelmät jättävät yhä monille naisille vain johdetut oikeudet, jotka perustuvat heidän aviomiestensä työuraan, minkä vuoksi suurin osa köyhyydessä elävistä vanhuksista on naisia;

33. kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan rakenteellisiin tekijöihin, jotka tukevat eläkejärjestelmien epätasa-arvoa, mukaan lukien hoidon järjestäminen ja perhe- ja työelämän yhdistäminen, eriarvoisuudet työmarkkinoilla, sukupuolten välinen palkkakuilu ja suora syrjintä toisen ja kolmannen pilarin alaan kuuluvissa eläkkeissä;

34. kehottaa jäsenvaltioita edistämään veropolitiikkaa, jossa otetaan huomioon kotitalouksien taloudelliset velvoitteet ja muun muassa lastenhoidon, vanhustenhoidon ja muiden hoitoa tarvitsevien kustannukset verojärjestelyin tai veronkevennyksin;

35. kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan verojärjestelmiään ja asettamaan veroasteet, jotka perustuvat yksilöllisille oikeuksille, ja vaatii näin ollen eläkeoikeuksien ja sosiaaliturvajärjestelmään liittyvien oikeuksien räätälöimistä;

36. kehottaa toimielimiä ja jäsenvaltioita naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen toteutumiseksi ryhtymään erityisiin toimiin naisten hyväksi, jotta ilmeiset eriarvoisuudet miehiin nähden korjattaisiin; katsoo, että tällaisten toimien, joita olisi sovellettava niin pitkään kuin eriarvoisuus jatkuu, on oltava joka tapauksessa kohtuullisia ja suhteellisia pyrittyyn tavoitteeseen nähden;

37. pyytää kansallisia ja paikallisia viranomaisia kehittämään ohjelmia, jotka on suunnattu nuorille ja joissa otetaan mukaan sukupolvien välinen ulottuvuus, jotta nuorempi sukupolvi ymmärtää, että nykyinen vauraus ja hyvinvointi ovat peräisin aikaisempien sukupolvien ponnisteluista ja vaikeuksista;

38. kehottaa toimielimiä ja kaikkia julkisia viranomaisia ottamaan naisten ja miesten tasa-arvoperiaatteen aktiivisesti huomioon hyväksyessään ja pannessaan täytäntöön normeja, laatiessaan julkisia toimintalinjoja ja toteuttaessaan kaikkia tehtäviään;

39. pyytää mediaa antamaan positiivista ja johdonmukaista huomiota sukupolvien välisille suhteille antamalla näkyvyyttä sukupolvien välisille kysymyksille, keskusteluille eri ikäryhmien kesken ja yleisemmin myönteiselle kuvalle vanhempien sukupolvien myötävaikutuksesta yhteiskuntaan;

40. toteaa, että yhtäläisen kohtelun ja mahdollisuuksien periaatteen sisällyttäminen talous-, työ-, ja sosiaalipolitiikkoihin on tärkeää, jotta vältettäisiin työmarkkinoiden jakautuminen ja eliminoitaisiin palkkaerot sekä vahvistettaisiin naisyrittäjyyttä ja naisten työn arvoa, mukaan lukien kotityö;

41. katsoo, että perhemallin muutoksien ja naisten asteittaisen työmarkkinoille tulon vuoksi on välttämätöntä uudistaa perinteinen muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoitojärjestelmä; suosittelee, että jäsenvaltiot laajentavat ja täydentävät sosiaalipalvelujensa tarjoamaa turvaa, jotta taattaisiin tasa-arvo käytettäessä oikeutta henkilökohtaiseen riippumattomuuteen ja muiden avusta riippuvaisten henkilöiden hoito;

0 0

42. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja kansallisille tilastolaitoksille, Kansainväliselle työtoimistolle, OECD:lle ja UNDP:lle.

[1] http://hdr.undp.org/en/reports/global/hdr1995/chapters ja eritoten sen 4 luku;
[2] EYVL C 232, 17.8.2001, s. 381.
[3] EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 492.
[4] EUVL C 292 E, 1.12.2006, s. 131.
[5] EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 112.
[6] EYVL C 120, 16.5.2008, s. 66.
[7] EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 324.
[8] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0066.
[9] Hyväksytyt tekstit, P6_TA-PROV(2008)0399.
[10] Eurostat, The life of women and men in Europe, 2008, s. 89.

1. "Työn" käsitettä ei ole määritelty riittävästi Lissabonin strategian puitteissa ja sillä tarkoitetaan ainoastaan virallista ansiotyötä. Niinpä huomattavaa osaa yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta lisäarvon luonnista ei tunnusteta EU:n jäsenvaltioissa.

Erilaiset käsitykset "työn" käsitteestä olisi mukautettava eurooppalaisen työllisyyspolitiikan uusiin vaatimuksiin. Riippuu yhteiskunnallisista olosuhteista, joiden puitteissa toiminta tapahtuu, voidaanko sitä pitää "virallisena ansiotyönä".

Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteinen mietintö omistetaan sen toiminnan oikeutetulle yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle tunnustamiselle, jota sekä naiset että miehet harjoittavat ja jota ei pidetä "virallisena ansiotyönä".

Esittelijä vaatii, että perinteisen virallisen ansiotyön ohella tunnustettaisiin myös muun kuin ansiotyön lukuisat muodot, joita naiset ja miehet harjoittavat ennen kaikkea vapaaehtoistyössä, kotona ja perhepiirissä, ja että ne sisällytetään jäsenvaltioiden kansantalouden tilinpitoon.

2. Muun kuin ansiotyön tunnustamisessa on kyse oikeudenmukaisuudesta

"Se joka kasvattaa sikoja, on yhteiskunnan tuottava jäsen, se, joka kasvattaa ihmisiä, ei ole." Näin totesi saksalainen kansantaloustieteilijä Friedrich List 150 vuotta sitten. Jos naiset ja miehet muutoin kuin ansiotyönä tekevät lastenkasvatukseen, vanhusten kotihoitoon, sukupolvien väliseen yhteisvastuuseen ja yhteiseen hyvään liittyvää työtä 2000-luvun alussa, sitä ei edelleenkään pidetä tuottavana työnä.

Kyseessä on syrjintä, kun naiset tai miehet päättävät vapaasti oman henkilökohtaisen kehittymisensä nimissä panostaa tulevien sukupolvien inhimillisten valmiuksien kehittämiseen, hoitoa tarvitsevista ihmisistä (näiden iästä ja hoidon tarpeesta riippumatta) huolehtimiseen tai sukupolvien välisten yhteisvastuuverkostojen tukemiseen[1]. Tämä panostus ei tule esille missään kansallisen tilinpidon tilastoissa, vaikka sitä ei voida olla näkemättä. Tilastotieteilijät, jotka kuvaavat tekijää "työ", eivät ota sitä huomioon. Jos naisten tekemä epävirallinen työ ei näy tilastoissa, sitä ei tunnusteta, vaikka kaikki olisivatkin yksimielisiä sen olemassaolosta jokapäiväisessä elämässä.

Yhdistyneiden Kansakuntien inhimillisen kehityksen raportti vuodelta 1995, joka on omistettu teemalle "Sukupuolten välisen tasa-arvon vallankumous"[2], alkaa seuraavalla toteamuksella: "Naisten työmarkkinoiden ulkopuolella tekemän työn mittaamisessa rahassa on kyse muustakin kuin oikeudenmukaisuudesta. (...) Jos ihmisten toiminta nähtäisiin laajemminkin kauppatavarana, jota arvioitaisiin voimassa olevien palkkojen mukaisesti, päädyttäisiin valtaviin rahasummiin."[3]

3. Nobel-palkinnon saajan Gary Beckerin taloustieteellinen panos

Kotitalouksien tuotanto on tärkeä osa kaikkien maiden taloudellista tuotantoa. Mutta kun lasketaan yhteen tuotteita ja palveluita, joista BKT muodostuu, kotona tehtävää työtä ei tunnusteta. Tämä johtaa naisten aliarvostukseen, sillä he vastaavat suurimmasta osasta kotitalouksien tuotantoa. Perheet ja muut kotitaloudet ovat käytännössä pieniä yrityksiä, jotka myös kehittyneimmissä maissa tuottavat paljon arvokkaita tuotteita ja palveluita. Ne kasvattavat lapset, valmistavat aterioita ja tarjoavat turvaa. Ne huolehtivat sairaista jäsenistään, vanhustenhoidosta ja muusta avusta vanhuksille ja hoitavat monia muita hyödyllisiä tehtäviä. Naiset uhraavat yli 70 prosenttia ajastaan tälle toiminnalle – jopa tasa-arvoisissa maissa, kuten Ruotsissa. ... Jotkut naisasianaiset ovat vakuuttuneita, että kotitöiden ottaminen huomioon BKT:ssa lisäisi naisten omanarvontuntoa, erityisesti vähemmän kehittyneissä maissa. ... Toiset taas eivät halua, että kotirouvien tuotanto lasketaan mukaan, sillä se olisi heidän tavoitteensa vastaista, joka on saada naiset hellan äärestä työpaikoille. ... On aika tunnustaa, että kotityöt ovat osa BKT:n muodostavia tuotteita ja palveluita. Kotityön parissa vietettävät pitkät työpäivät vievät siihen johtopäätökseen, että kotitalouksien tuotanto on huomattava osa maan kokonaistuotantoa. Tämä työhän otetaan huomioon BKT:a laskettaessa siinä tapauksessa, että perhe palkkaa jonkun hoitamaan lapsia, siivoamaan tai laittamaan ruokaa. Jos jompikumpi vanhemmista tekee nämä työt, näin ei ole. On useita tapoja laskea ja mitata kotitalouksien tuotantoa. ... Kotityön arvo voidaan siis mitata kustannuksilla, jotka aiheutuvat, kun vanhempien tekemä työ korvataan ostamalla se palveluina. ... Kotityön ottaminen huomioon BKT:a laskettaessa kohottaisi niiden naisten ja miesten omanarvontuntoa, jotka jäävät kotiin huolehtiakseen lapsista ja vanhuksista ja tehdäkseen muita kotitöitä. Se antaisi myös tarkemman kuvan BKT:sta ja talouskasvusta ja voisi johtaa erilaiseen tulkintaan valtion politiikasta, joka vaikuttaa jakoon kotityön ja ansiotyön välillä[4].

4. Tilastojen nykyaikaistaminen ja kansallisen tilinpidon mukauttaminen: työn käsitteen päivittäminen tulevaisuutta varten ja naisten ja miesten sukupolvien välisen yhteisvastuun nimissä korvauksetta tekemän työn tunnustaminen

On tarpeen määritellä työ uudestaan kansallisen tilinpidon puitteissa, jotta myös korvauksetta tehtävä työ otetaan huomioon. Tilastojen luotettavuutta voitaisiin parantaa ymmärtämällä paremmin naisten tehtäviä ja heidän käyttäytymistään työmarkkinoilla. Mahdollisimman tarkka vertaileva tutkimus, joka perustuisi poliittisesti neutraaleihin kyselyihin naisten ja miesten asenteista työtä kohtaan, toisi esiin tilastojen vahvuudet ja heikkoudet ja antaisi viitteitä siitä, missä on parannettavaa ja miten parannukset onnistuttaisiin toteuttamaan.

Tällaiselle vertailulle olisi muitakin perusteita. Toisaalta tilastojen käyttäjät, kuten markkina-analyytikot ja poliittiset päättäjät, saisivat käyttöönsä huomattavasti tarkempia tietoja. Tämä on tärkeää, koska miehillä ja naisilla on usein hyvin erilainen työ, eivätkä muutokset työmarkkinoilla kosketa heitä samalla tavalla. Toisaalta tilastojen käyttäjillä olisi mahdollisuus ymmärtää ja analysoida työssä käyvien naisten erityisasemaa sekä hankaluuksia, joita heidän tilanteeseensa liittyy miesten tilanteeseen verrattuna. Näin saataisiin vankempia perusteita sukupuolten tasa-arvolle työmarkkinoilla. Naisten merkitystä aliarvioidaan ja vääristellään järjestelmällisesti, mikä ylläpitää vääränlaista kuvaa yksittäisen maan taloudesta ja inhimillisistä voimavaroista. Kyse on miesten ja naisten eriarvoisuuden noidankehästä, jota kehnot politiikat ja ohjelmat vielä pahentavat. Olennaista on määritellä, mitä työtilastojen on sisällettävä, jotta niistä kävisivät ilmi kaikki yhtäläisyydet ja erot, joita miesten ja naisten tilanteissa työmarkkinoilla on. Tavoitteena on tarjota naisille heidän kulloisenkin ikänsä ja elämänvaiheensa mukainen todellinen syrjimätön valinnanvapaus, mahdollisuus parhaiten toteuttaa itseään, mistä on yleistä hyötyä yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

5. Edistetään oikeutta toimia ja valinnanvapautta

Moninainen syrjintä epävirallista työtä korvauksetta tehdessä juontaa juurensa siihen, että markkinoihin ja ihmisluontoon eivät päde samat lait. Talousnäkökohtiin perustuvan markkinalogiikan mukaisesti jokaisen lisääntymisikäisen kansalaisen paikka on työmarkkinoilla. Ihmisluonto kuitenkin määrää sen, että jokainen vastasyntynyt yksinkertaisesti tarvitsee äitiä ja isää jotta inhimillisten kykyjen kehitys pääsee alkuun[5]. Eurooppalaisia politiikkoja ei ole merkittävästi mukautettu näihin inhimillisiin tarpeisiin. Työelämää ja perhe-elämää pidetään edelleen erillisinä osa-alueina, eikä niihin liittyviä ajankäytön malleja tarkastella yhdessä kokonaisvaltaisesti. Naiset ja miehet ovat päässeet mukaan työelämään, mutta yritysten toimintaa ei ole vastaavasti mukautettu.

Kuitenkin eri vaihtoehdoilla, joihin valinta varsinaisen työpaikan ja epävirallisen palkattoman työn välillä niveltyy, on varsin erilaiset seuraukset. Siinä vaiheessa kun naiset ja miehet haluavat valita joko virallisen työnteon, josta yleisesti käytetään nimitystä "ammatillinen ura", tai epävirallisen korvauksetta tehtävän työn ja etenkin "inhimillisten kykyjen kehittämisen ja sukupolvien välisen yhteisvastuun edistämisen" välillä, toteutuu moninainen mutta piilevä syrjintä velvoitteena valita kahdesta vaihtoehdosta, joita ei talouden kannalta tunnusteta samanarvoisiksi[6].

Yhteiskunnan tehtävänä on tällaisessa tilanteessa mahdollistaa se, että naiset voivat vapaasti valita kahdesta eri logiikasta, joista kummallakin on oikeutuksensa tarkasteltaessa asiaa markkinoiden toimintaa laajemmasta näkökulmasta. Tämä edellyttää sitä, että ei tyydytä vapaisiin markkinoihin perustuvaan taloudelliseen ajatteluun, vaan edistetään yhteistä hyvää ja sellaista yhteiskuntaa, jossa ihmisen etu asetetaan keskeiselle sijalle. Itse asiassa jäsenvaltioiden SNA tai BKT eivät kerro mitään ihmisten onnellisuudesta tai heidän elämänlaadustaan ja ihmissuhteistaan. Kansantuotteen kasvu ei välttämättä johda yleiseen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Ei ole sattumaa, että yhteiskunta- ja taloustieteellisissä tiedeyhteisöissä on viime aikoina pyritty määrittelemään indeksi, joka ottaisi huomioon ihmisten hyvinvoinnin maakohtaisesti[7].

[1] ARN, Christoph, Hausarbeitsethik: Strukturelle Probleme und Handlungsmöglichkeiten rund um die Haus- und Familienarbeit in sozialethischer Perspektive, Verlag Ruegger, Chur/Zürich, 2000; KREBS, Angelika, Arbeit und Liebe. Die philosophischen Grundlagen sozialer Gerechtigkeit, Frankfurt/Main: Suhrkamp, 2002.
[2] http://hdr.undp.org/en/reports/global/hdr1995/chapters; notamment chapitre 4.
[3] http://hdr.undp.org/en/media/hdr_1995_fr_ensemble.pdf , p. 6.
[4] Becker, Gary : Hausarbeit - Das fehlende Stück am ökonomischen Kuchen (veröffentlicht am16.10.1995), in: Die Ökonomik des Alltags. Tübingen: Mohr Siebeck, 1998. (Original: The economics of life. From baseball to affirmative action to immigration law, how real-world issues affect our everyday life, New York :McGraw-Hill, 1997; Einheitssacht.: The economics of life).
[5] Verwiesen sei auf die Arbeit von Donald W. Winnicott. Vgl. DAVIS, Madeleine et WALLBRIDGE, David: Boundary and Space. An introduction to the work of D.W. Winnicott, Brunner/Mazel (New York) and H. Karnac (London), 1981; Französische Übersetzung: Winnicott, Introduction à son oeuvre, Paris: PUF, 1992; Eine zeitgenössische Betrachtung: LIMINSKI, Jürgen und LIMINSKI Martine, Abenteuer Familie: Erfolgreich erziehen: Liebe und was sonst noch nötig ist, Augsburg: Sankt Ulrich, 2002; LIMINSKI, Jürgen, Die verratene Familie. Politik ohne Zukunft, Augsburg: Sankt Ulrich, 2007.
[6] NUSSBAUM, Martha, Women and Human development, The capabilities approach, Cambridge University Press, 2000, Französische Übersetzung: Femmes et développement humain: L'approche des capabilités, Paris: Des femmes - Antoinette Fouque, 2008.
[7] Siehe die jüngsten Arbeiten der Statistiker der Internationalen Arbeitsorganisation und der Weltbank. Im Internet findet sich eine verständlich aufbereitete Website, auf der das statistische Prinzip erklärt wird: http://swz.salary.com/momsalarywizard/htmls/mswl_momcenter.html

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Ilda Figueiredo, Věra Flasarová, Claire Gibault, Lissy Gröner, Urszula Krupa, Pia Elda Locatelli, Astrid Lulling, Siiri Oviir, Zita Pleštinská, Anni Podimata, Teresa Riera Madurell, Raül Romeva i Rueda, Anne Van Lancker, Corien Wortmann-Kool, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Donata Gottardi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

Juan Andrés Naranjo Escobar

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö