MIETINTÖ yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kestävästä tulevaisuudesta

12.12.2008 - (2008/2134(INI))

Liikenne- ja matkailuvaliokunta
Esittelijä: Luís Queiró

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kestävästä tulevaisuudesta

(2008/2134(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 11. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kestävästä tulevaisuudesta (KOM(2007)0869),

–   ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 esitetyn ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi (KOM(2008)0388),

–   ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 esitetyn ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä neuvoston direktiivin 2006/23/ETY kumoamisesta (KOM(2008)0390),

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 esitetyn ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailualan toimintojen sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (KOM(2006)0818),

–   ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004[1], lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004[2] ja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004[3],

–   ottaa huomioon yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta 20 päivänä helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008[4] (EASA-asetus),

–   ottaa huomioon lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä 18 päivänä tammikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 95/93[5],

–   ottaa huomioon 30 päivänä maaliskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 375/2007 ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 1702/2003 muuttamisesta[6],

–   ottaa huomioon 30 päivänä maaliskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 376/2007 lentokelpoisuuden ja ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden ylläpidosta, ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä annetun komission asetuksen (EY) N:o 2042/2003 muuttamisesta[7],

–   ottaa huomioon yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi 27 päivänä helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 219/2007[8],

–   ottaa huomioon tutkimuksen ja teknologian kehittämisen kuudennesta puiteohjelmasta rahoitetun hankkeen Cost Effective Small Aircraft (CESAR),

–   ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 esitetyn komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II: kohti kestävämpää ja suorituskykyisempää ilmailua" (KOM(2008)0389),

–   ottaa huomioon 24. tammikuuta 2007 esitetyn komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma" (KOM(2006)0819),

–   ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2008 esitetyn komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 95/93 soveltaminen” (KOM(2008)0227),

–   ottaa huomioon 2 päivänä maaliskuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämishankkeen edistyminen” (KOM(2007)0103),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A6‑0501/2008),

A. ottaa huomioon, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alaan kuuluu useita ilmailualan toimintoja, ottaa huomioon, että kyseinen termi kattaa "kaikki siviili-ilma-alukset, joilla ei harjoiteta kaupallista lentoliikennettä" sekä "tilauksesta ja korvausta vastaan harjoitettavat siviili-ilmakuljetukset",

B.  ottaa huomioon, että alaan kuuluu myös korkean lisäarvon tuottavia erikoistuneita toimintoja, kuten erityiset lentotyöt (lentokartoitus, maatalouslennot, palontorjunta, liikenteen seuranta), lentokoulutus ja harrasteilmailu,

C. toteaa, että yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta ei nykyisin ole tietoja eikä tilastoja,

D. ottaa huomioon, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta ovat nopeimmin kasvavia siviili-ilmailun aloja Euroopassa, ottaa huomioon, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta täydentävät kaupallisten lentoyhtiöiden harjoittamaa säännöllistä lentoliikennettä ja tarjoavat siten erityisiä yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja esimerkiksi lisäämällä kansalaisten liikkuvuutta, liiketoiminnan tuottavuutta ja alueellista yhteenkuuluvuutta,

E.  toteaa yleisilmailun ja liikelentotoiminnan taloudellisen merkityksen kasvavan erityisesti Euroopan valmistusteollisuudelle, joka on jatkuvasti lisännyt maailmanmarkkinaosuuttaan ja jolla on edelleen huomattavaa kasvupotentiaalia,

F.  katsoo, että EU:n ilmailupolitiikassa on perinteisesti keskitytty ansiolentotoimintaan eikä siinä ole otettu huomioon sen yhä suurempia vaikutuksia yleisilmailuun ja liikelentotoimintaan,

G. katsoo, että erittäin vaativan ansiolentotoiminnan harjoittamiseen tarkoitetut säännöt saattavat merkitä suhteetonta taloudellista ja sääntelyyn liittyvää taakkaa pienille yksityislentotoiminnan harjoittajille, katsoo, että siksi tietyissä yhteyksissä "yksi ratkaisumalli sopii kaikkiin tilanteisiin" -lähestymistavan käyttö ja yhdenmukainen sääntöjen soveltaminen eri ilmailun aloihin on osoittautunut epäasianmukaiseksi,

H. katsoo, että pääsy ilmatilaan ja lentopaikoille on yleisilmailun ja liikelentotoiminnan avainkysymyksiä, koska kysynnän ja kapasiteetin välillä on yhä suurempi kuilu; katsoo, että yleisilmailu ja liikelentotoiminta kilpailevat entistä useammin muun lentoliikenteen kanssa pääsystä ilmatilaan ja lentopaikoille,

1.  suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti yleisilmailua ja liikelentotoimintaa koskevaan komission tiedonantoon, koska siinä esitetään vankka analyysi ilmailualaa koskevista kysymyksistä ja yksilöidään useita soveltuvia lähestymistapoja alan erityistarpeisiin vastaamiseksi kaikkien eturyhmien välisen pysyvän vuoropuhelun avulla;

Suhteellinen sääntely ja toissijaisuus

2.  painottaa tarvetta ottaa huomioon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan etunäkökohdat ja erityispiirteet tulevien lentoliikennepolitiikkaa koskevien aloitteiden kehittämisessä lentoliikenteen kilpailukyvyn vahvistamiseksi; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaate otetaan huomioon sekä olemassa olevan että tulevan lainsäädännön laatimisessa ja täytäntöönpanossa;

3.  muistuttaa komissiota tarpeesta toteuttaa järjestelmällisesti alakohtaisia vaikutusarviointeja, jotta voidaan tarvittaessa ja turvallisuutta vaarantamatta ottaa käyttöön eri sääntöjä eri yrityskategorioita ja ilmatilan käyttäjiä varten;

4.  kehottaa komissiota lentoturvallisuutta koskevia täytäntöönpanosääntöjä hyväksyessään varmistamaan, että ne ovat oikeasuhteisia ja vastaavat asianomaisen ilma-alus ja toimintakategorian vaativuutta;

5.  on tyytyväinen äskettäiseen muuhun kuin ansiolentotoimintaan käytettyjä ilma-aluksia ja erityisesti muita kuin "vaativia moottorikäyttöisiä ilma-aluksia" koskevien kunnossapitostandardien mukauttamiseen;

6.  katsoo, että yleisilmailun ollessa kyseessä tietynasteinen joustavuus täytäntöönpanossa on toivottavaa; katsoo, että tähän voidaan päästä delegoimalla tiettyä valvontavaltaa urheilu- ja harrasteilmailualan yhdistyksille ja järjestöille asiasta vastaavan ilmailuviranomaisen asianmukaisessa valvonnassa ja edellyttäen, että asiaan ei liity eturistiriitoja;

7.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön liikelentomatkustajiin sovellettavat yksinkertaistetut turvatarkastukset ja seulontamenettelyt vaarantamatta mitenkään heidän turvallisuuttaan;

8.  ehdottaa, että komissio helpottaisi turvatoimia koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa pienillä ja keskisuurilla lentokentillä;

Lentoasemien ja ilmatilan kapasiteetti

9.  painottaa, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan harjoittajien on entistä vaikeampaa päästä suurille ja alueellisille lentokentille, koska kasvava kysyntä ansiolentotoiminnan harjoittajien taholta vaikeuttaa tulo- ja lähtöaikojen ja pysäköintipaikkojen saatavuutta;

10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään näitä ongelmia lentokenttäviranomaistensa välityksellä panemalla täytäntöön toimia olemassa olevan kapasiteetin optimaaliseksi käyttämiseksi paremman suunnittelun ja uuden tekniikan käytön avulla Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskevan komission toimintasuunnitelman (jäljempänä "komission toimintasuunnitelma") mukaisesti;

11. odottaa uudelta yhteisön lentoasemakapasiteetin seurantakeskukselta neuvoja toimien kehittämisestä Euroopan lentokenttäverkoston kapasiteetin parantamiseksi ja odottaa, että seurantakeskus ottaa merkittävän roolin komission toimintasuunnitelman toteuttamisessa;

12. katsoo, että helikopterit voivat olla tärkeä väline lentokenttien välisillä lyhyillä matkoilla ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään ne kapasiteetin lisäämistä koskeviin strategioihinsa;

13. rohkaisee jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia investoimaan yleisilmailulle ja liikelentotoiminnalle erittäin tärkeiden pienten ja keskisuurten lentokenttien uudenaikaistamiseen ja niiden perustamiseen;

14. rohkaisee jäsenvaltioita investoimaan yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alalla ilma‑alusten toimintaan ja säilyttämiseen lentokentillä tarvittavaan erityiseen infrastruktuuriin;

15. kannustaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan kaikki asiaan liittyvät osapuolet mukaan kuulemisprosesseihin, jotta on mahdollista ottaa tarvittaessa mahdollisia tai olemassa olevia lentokenttiä nimenomaan yleisilmailun ja liikelentotoiminnan käyttöön; katsoo, että kun kyseessä ovat käytöstä poistetut sotilaslentokentät, olisi kuultava sotilasviranomaisia;

16. pitää ehdottoman tärkeänä, että pienten ja keskisuurten lentokenttien ympärillä ilmatilan vyöhykkeet soveltuvat yleisilmailuun ja liikelentotoimintaan ja että käyttäjiä kuullaan ennen vyöhykkeisiin mahdollisesti tehtäviä muutoksia;

17. korostaa, että liikelentotoiminnan harjoittajille olisi annettava mahdollisuuksien mukaan riittävä pääsy suurille lentokentille, jotta ne voivat huolehtia yhteyksistä Euroopan alueiden ja niiden talouskeskusten välillä, ja pyytää komissiota tarkastelemaan ja laatimaan parlamentille kertomuksen vuoden 2009 loppuun mennessä siitä, onko tarpeellista mukauttaa asianomaisia säännöksiä nykyisessä lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevassa asetuksessa;

18. painottaa tarvetta kehittää Euroopan laajuinen yhdenmukaistettu lähestymistapa lentokenttien lähtö- ja saapumisaikojen ja lentosuunnitelmien välisen johdonmukaisuuden takaamiseksi ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen asianmukaisista toimista ja kannustaa Euroopan lentokenttien koordinaattoreita osallistumaan tähän asiaan;

19. odottaa, että viimeisintä alan kehitystä ja innovatiivista tekniikkaa käyttävän ilmaliikenteen hallintajärjestelmän käyttöönotto SESAR-yhteisyrityksen puitteissa estäisi osaltaan eurooppalaisen ilmatilan pirstomista ja sen ennustettua ruuhkautumista ja lisäisi huomattavasti ilmatilan kapasiteettia, mikä hyödyttää kaikkia ilmatilan käyttäjiä, myös yleisilmailua ja liikelentotoimintaa;

20. korostaa kuitenkin, että SESAR-ohjelmassa on otettava täysin huomioon yleisilmailun ja liikelentotoiminnan erityispiirteet ja että sen on tuotettava todellisia etuja alalle sitä liikaa kuormittamatta;

21. katsoo, että yhtenä tavoitteena pitäisi olla, että näkölentosääntöjen käyttäjillä on pääsy lento-, sää- ja ilmailutietoihin käyttäjäystävällisellä ja kustannustehokkaalla tavalla;

22. vaatii, ettei yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva lainsäädäntö eikä SESAR-hanke johda näkölentosääntöjen perusteella toimivia pieniä ilma-aluksia koskeviin suhteettomiin ja ylettömän kalliisiin varustusvaatimuksiin, mutta myöntää, että kaikissa valvottua ilmatilaa käyttävissä ilma-aluksissa on oltava riittävän turvallisuustason tarjoavat varusteet, kuten paikannuslaitteet;

Ympäristön kestävyys

23. katsoo, että ansiolentotoimintaan verrattuna yleisilmailulla ja liikelentotoiminnalla on vähäisiä ympäristövaikutuksia, jotka liittyvät hiilidioksidipäästöihin ja meluun;

24. pitää kuitenkin välttämättömänä vähentää päästöjä edistämällä edelleen pienten ilma-alusten ympäristöystävällisyyttä puhtaampien polttoaineiden käytön sekä tutkimuksen, teknisen kehityksen ja innovaation edistämisen avulla; painottaa tässä yhteydessä Clean Sky ja CESAR -aloitteiden merkitystä;

25. panee merkille, että suurin osa yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta jää kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän laajentamista ilmailuun koskevan komission ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle;

26. katsoo, että meluun liittyvät kysymykset olisi käsiteltävä kansallisella tai paikallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja pitää melukartoitusta yhtenä monista välineistä, joka tarjoaa tasapainoisen menetelmän lentokentän kehittämisen varmistamiseksi aiheuttamatta paikallisille asukkaille merkittävää melusaastetta;

Muut kysymykset

27. katsoo, että päättäjillä on oltava käytössään riittävästi tietoja ja tilastoja yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta, jotta he voivat täysin ymmärtää ilmailualaa ja siten säännellä sitä asianmukaisesti; kehottaa siksi komissiota ja Eurostatia kehittämään ja ottamaan käyttöön kansainvälisen ja eurooppalaisen tiedon keruuta ja levittämistä koskevan järjestelmällisen lähestymistavan;

28. on tyytyväinen lainsäädännöllisiä määritelmiä koskevaan komission täsmennykseen, myös jaettua omistusta koskevaan määritelmään, ja muistuttaa, että asiaa käsitellään tarkistetun EASA- asetuksen ja siihen liittyvien parhaillaan laadittavina olevien täytäntöönpanosääntöjen yhteydessä;

29. kehottaa komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla helpotetaan EU:n yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alan valmistusteollisuuden pääsyä maailman markkinoille;

30. katsoo, että yleisilmailun ja liikelentotoiminnan edut on myös otettava huomioon EU:n ulkoisen ilmailupolitiikan ja erityisesti Atlantin ylityslentojen kehittämisessä;

31. kehottaa komissiota tehostamaan ilmailualan tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota koskevaa tukea erityisesti pk-yrityksissä, jotka kehittävät ja rakentavat yleisilmailussa ja liikelentotoiminnassa käytettäviä ilma-aluksia;

32. pitää olennaisen tärkeänä harraste- ja urheiluilmailun sekä eurooppalaisten ilmailukerhojen toiminnan edistämistä koko ilmailualalle merkittävinä ammattitaidon lähteinä;

33. kehottaa komissiota ottamaan huomioon merkittävän roolin, joka tällä ilmailun alalla on ja voi olla tulevaisuudessakin lentäjien ammattikoulutuksen kehittämisessä;

34. kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuoden 2009 loppuun mennessä kertomuksen tässä mietinnössä yksilöidyissä kysymyksissä saavutetusta edistyksestä.

o

o                   o

35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.
• [2]  EUVL L 96, 31.3.2004, s. 10.
• [3]  EUVL L 96, 31.3.2004, s. 20.
• [4]  EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1.
• [5]  EYVL L 14, 22.1.1993, s. 1.
• [6]  EUVL L 94, 4.4.2007, s. 3.
• [7]  EUVL L 94, 4.4.2007, s. 18.
• [8]  EUVL L 64, 2.3.2007, s. 1.

PERUSTELUT

Taustaa

On olemassa monenlaista ansiolentotoimintaan kuulumatonta siviili-ilmailutoimintaa. Niihin kuuluvat harrasteilmailu, henkilökohtaiset kuljetukset ja liikelennot. Toimintamuodot ovat hyvin erilaisia, ja ne ulottuvat harrasteilmailusta moottorittomilla ilma-aluksilla aina vaativaan toimintaan suorituskykyisillä liikesuihkukoneilla ja erikoistuneisiin lentotyön muotoihin. Komission tiedonannossa näistä toiminnoista käytetään ilmausta ”yleisilmailu ja liikelentotoiminta”. Se kattaa siten "kaikki siviili-ilma-alukset, joilla ei harjoiteta kaupallista lentoliikennettä" sekä "tilauksesta ja korvausta vastaan harjoitettavat siviili-ilmakuljetukset".

Tätä alaa ei ole käsitelty erityisesti yhteisön tasolla ennen, sillä EU:n ilmailualan sisämarkkinat ovat keskittyneet ansiolentotoimintaan; Kuitenkin yhteisön toimivallan laajentamisella ilmailun turvallisuuden ja turvaamisen, ilmaliikenteen hallintajärjestelmän ja ympäristökysymysten alalle on yhä suurempi merkitys yleisilmailulle ja liikelentotoiminnalle. Samaan aikaan kyseisen ilmailualan volyymi ja taloudellinen merkitys kasvavat nopeasti.

Yleisilmailun ja liikelentotoiminnan merkitys

Yleisilmailu ja liikelentotoiminta ovat nopeimmin kasvavia siviili-ilmailun aloja Euroopassa. Nykyään on olemassa 30 000–50 000 yleisilmailuun käytettävää moottoroitua ilma-alusta. Liikelentotoimintaan liittyen Eurocontrol arvioi liikesuihkukoneiden (mukaan lukien hyvien kevyiden suihkukoneiden) määrän kasvavan 3 500:een vuoteen 2017 mennessä. Vuonna 2006 kaikista Eurocontrolin rekisteröimistä lennoista 9 prosenttia kuului yleisilmailun ja liikelentotoiminnan piiriin, ja tällaisten lentojen määrä on lisääntynyt lähes kaksi kertaa niin nopeasti kuin muun liikenteen määrä.

On tunnustettava, että Euroopan yleisilmailu ja liikelentotoiminta tuottavat erityisiä sosiaalisia ja taloudellisia etuja. Tarjoamalla joustavia ja suoria lentoyhteyksiä, myös sellaisille kentille, jonne lentoyhtiöt eivät lennä, yleisilmailu ja liikelentotoiminta lisäävät kansalaisten liikkuvuutta, liiketoiminnan tuottavuutta ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Lisäksi lentotyö tarjoaa olennaisen tärkeitä palveluja maatalouden, rakentamisen, valokuvauksen sekä etsintä- ja pelastusoperaatioiden alalla. Harraste- ja urheiluilmailu edistävät myös alalle tärkeitä ilmailutaitoja.

Sitä paitsi alan taloudellista merkitystä ja sen kasvupotentiaalia olisi arvostettava. Tämä pätee erityisesti Euroopan valmistusteollisuuteen, sillä noin 75 prosenttia kaikista lentoturvallisuusviraston myöntämistä tyyppihyväksyntätodistuksista annetaan yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alalla. Euroopan valmistusteollisuus on jatkuvasti lisännyt yleisilmailun ja liikelentotoiminnan maailmanmarkkinaosuuttaan, joka on nyt lähes 16 prosenttia.

Yleisilmailua ja liikelentotoimintaa koskeva EU:n politiikka

Komission tiedonannossa painotetaan tarvetta käsitellä yleisilmailun ja liikelentotoiminnan erityispiirteitä ja siinä yksilöidään useita asiaan liittyviä avainkysymyksiä. Esittelijä on samaa mieltä niiden aihealueiden valinnasta, jotka vaativat lisätarkastelua, ja haluaa kommentoida yksityiskohtaisemmin seuraavia kohtia.

Tiedonkeruu

On selvää, että yleisilmailuun ja liikelentotoimintaan liittyvien tietojen, myös turvallisuutta koskevien tietojen on oltava Euroopan poliittisten päättäjien saatavissa. Esittelijä on samaa mieltä siitä, ettei nykyään ole riittävästi tilastotietoa saatavilla ja kannattaa siksi tiedonkeruuta ja -levittämistä koskevan järjestelmällisemmän lähestymistavan käyttöönottoa, jotta lisättäisiin tämän alan tunnettuutta yhteisössä.

Suhteellinen sääntely

EU on lisännyt viime vuosina sääntelytoimintaansa ilmailun alalla, jolloin on havaittu saman ratkaisumallin käytön kaikkiin tilanteisiin ja yhdenmukaisen sääntöjen soveltamisen eri ilmailun aloihin tuomat rajoitukset. Esimerkiksi vaativan ansiolentotoiminnan harjoittamiseen tarkoitetut säännöt saattavat merkitä suhteetonta taloudellista tai sääntelyyn liittyvää taakkaa yksinkertaisella yksimoottorisella ilma-aluksella yksityistä lentotoimintaa harjoittavalle. Yleisilmailu ja liikelentotoiminta Euroopassa koostuu pääasiassa yksityisomisteisista lentokoneista ja pk-yrityksistä, joilla on rajalliset resurssit pysyä ajan tasalla määräysten muuttuessa jatkuvasti.

Esittelijä kannattaa siksi voimakkaasti komission aikomusta valvoa tiukasti, että suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatetta noudatetaan sekä politiikkojen että sääntöjen luomisessa samoin kuin ilmailualaa koskevan lainsäädännön varsinaisessa täytäntöönpanossa. Tähän liittyy muun muassa tarve toteuttaa järjestelmällisesti alakohtaisia vaikutusarviointeja, jotta voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön eri yrityskategorioita ja ilmatilan käyttäjiä koskevia eri sääntöjä Komission olisi siksi otettava käyttöön menettely, jossa arvioidaan järjestelmällisesti olemassa olevan ja kaavaillun EU-lainsäädännön vaikutusta yleisilmailun ja liikelentotoiminnan eri osa-alueisiin. Samalla on kuitenkin varmistettava, ettei "suhteellisella sääntelyllä" vaaranneta yleisön turvallisuutta.

Ratkaiseva kysymys yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alalle on, kuinka suhteellisuusperiaate pannaan toimeen käytännössä. Yleisesti ottaen Euroopan lentoturvallisuusvirastoa koskeva perusasetus ja komission ehdotus sen muuttamiseksi antaa mahdollisuuden hyväksyä erilaisia toimintoja ja ilma-aluksia koskevat joustavat ja oikeasuhtaiset täytäntöönpanosäännöt. Tässä yhteydessä olisi harkittava tiettyihin toimintakategorioihin sovellettavien poikkeusten tai erityiskriteereiden käyttöönottoa sertifioinnista vapauttamiseen silloin kun kyseinen menettely ei ole perusteltu minkään turvallisuus- tai yleistä etua koskevien syiden nojalla.

Esittelijä on tyytyväinen äskettäisten toimien hyväksymiseen lentokelpoisuutta koskevien sääntöjen[1] mukauttamiseksi EASAn toteuttaman vaikutusten arvioinnin seurauksena. EASA tuli siihen johtopäätökseen, että kyseiset säännöt olivat liian tiukkoja alalle. Näiden vaatimusten mukauttaminen on hyvä esimerkki suhteellisesta sääntelystä turvallisuutta vaarantamatta.

Liikelentotoimintaa koskevia turvallisuussääntöihin liittyviä vaatimuksia on ehkä mukautettava. Toisin kuin suuret lentoyhtiöt liikelentotoiminnan harjoittaja tuntee tavallisesti kaikki matkustajansa. Siksi voi olla syytä määritellä yksinkertaistetut turvatarkastukset ja seulontamenettelyt, jotka ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia eivätkä vaaranna matkustajien turvallisuutta.

Lentoasemien ja ilmatilan kapasiteetti

Pääsy ilmatilaan ja lentopaikoille on yleisilmailun ja liikelentotoiminnan avainkysymyksiä. Kuten komission tiedonannossa korostetaan Euroopalla on edessään entisestään kasvava kuilu kapasiteetin ja kysynnän välillä, koska liikenteen volyymi kasvaa edelleen. Yleisilmailu ja liikelentotoiminta kilpailevat siten entistä useammin muun lentoliikenteen kanssa pääsystä ilmatilaan ja infrastruktuureihin,

a)        Lentoasemat ja lentopaikat

Yleisilmailun ja liikelentotoiminnan harjoittajien on usein hyvin vaikea päästä suurille lentokentille. Valtaosa yleisilmailun ja liikelentotoiminnan harjoittajista käyttää siksi pääasiassa alueellisia lentoasemia (sivulentoasemia). Tilannetta on helpottanut useita Euroopan alueita yhdistävän yli 80 000 kaupunkiparin verkoston luominen. Yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alalla ollaan entistä huolestuneempia vaikeutuneesta pääsystä suurille kansainvälisille lentokentille, mutta myös entistä vaikeammasta pääsystä alueellisille lentokentille, koska kasvava kysyntä ansiolentotoiminnan alan taholta vaikeuttaa muiden kuin säännöllisen liikenteen harjoittajien mahdollisuuksia saada lähtö- ja saapumisaikoja sekä ilma-alusten pysäköintipaikkoja. Näin ollen yleisilmailua ja liikelentotoimintaa harjoittavilla ilma-aluksille on entistä vaikeampi saada mieleisiään lähtö- ja saapumisaikoja, vaikka niiden lennot voisivat olla tärkeitä asianomaista lentokenttää ympäröivälle alueelle.

Esittelijä on tyytyväinen komission pyrkimyksiin vastata näihin haasteisiin Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassaan[2]. Esittelijä on samaa mieltä erityisesti siitä, että on välttämätöntä optimoida olemassa olevan kapasiteetin käyttö, mukaan lukien varatun infrastruktuurin käyttö, jotta on mahdollista vastata yleisilmailun ja liikelentotoiminnan tarpeisiin. Nykyaikainen tekniikka, kuten automaattiset säätietojärjestelmät, miehittämättömät ilmaliikennepalvelut ja satelliittinavigointijärjestelmien sisällyttäminen ilmaliikenteen hallintamenetelmiin voivat myös osoittautua hyödyllisiksi.

Ottaen huomioon pienten ja keskisuurten lentokenttien keskeisen merkityksen yleisilmailulle ja liikelentotoiminnalle, niiden uudenaikaistamista ja perustamista olisi edistettävä ja jäsenvaltioita olisi rohkaistava investoimaan tähän alaan. Esittelijä pitää kuitenkin tärkeänä, että liikelentotoiminnan harjoittajille annetaan riittävä pääsy suurille lentokentille, jotta ne voivat huolehtia yhteyksistä Euroopan alueiden ja niiden talouskeskusten välillä. Tässä yhteydessä komission olisi tarkasteltava, mahdollistaako nykyinen lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskeva asetus[3] muille kun säännöllistä lentoliikennettä harjoittaville oikeudenmukaisen, oikeasuhteisen ja tasa-arvoisen pääsyn EU:n lentokentille. Saattaa olla hyödyllistä kehittää ja luoda Euroopan laajuiset yhdenmukaiset säännöt ja menettelyt lentokenttien lähtö- ja saapumisaikojen ja lentosuunnitelmien välisen johdonmukaisuuden takaamiseksi.

b)        Ilmatila

Ilmatilan kapasiteetti on yhtä lailla tärkeä kysymys yleisilmailulle ja liikelentotoiminnalle. Tässä yhteydessä esittelijä painottaa institutionaalisten ja teknisten uudistusten merkitystä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ja SESAR-yhteisyrityksen puitteissa, koska niiden odotetaan tuovan turvallisuutta, kustannustehokkaita etuja kaikille ilmatilan käyttäjille, myös yleisilmailun ja liikelentotoiminnan harjoittajille. SESAR pyrkii muun muassa kolminkertaistamaan kapasiteetin lennonjohtojärjestelmän parantamisella.

Pääasiassa harraste- ja urheiluilmailun eräät eturyhmät ovat ilmaisseet olevansa jossain määrin huolissaan valvotun ilmatilan laajenemisesta sellaisen valvomattoman ilmatilan kustannuksella, jossa harjoitetaan huomattavissa määrin yleisilmailua ja liikelentotoimintaa. Lisäksi painotetaan sitä, ettei SESAR-hankkeen saisi johtaa pieniin ilma-aluksiin kohdistuviin suhteettomiin varustusvaatimuksiin, koska monet niistä luottavat ”näe ja väistä” ‑periaatteeseen. Useissa tapauksissa tarjolla on yksinkertaisia vaihtoehtoja, jotka perustuvat huomattavasti parempaan kustannustehokkuuteen.

Esittelijän mielestä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ja SESAR-hankkeen olisi täysin tunnustettava yleisilmailun ja liikelentotoiminnan alan erityispiirteet ja vastattava näihin huolenaiheisiin. Lisäksi olisi varmistettava, että kyseinen ala todella hyötyy näistä toimista kuormittamatta sitä liikaa. Esimerkiksi on tarpeen varmistaa, että käyttäjillä on pääsy perussää-, lento- ja ilmailutietopalveluihin käyttäjäystävällisellä ja kustannustehokkaalla tavalla;

Ympäristön kestävyys

Edellä kuvatut yleisilmailun ja liikelentotoiminnan etujen on oltava suurempia suhteessa niiden ympäristövaikutuksiin, erityisesti kun on kyse ilmastonmuutosta pahentavista päästöistä ja melusta. Samalla on kuitenkin myönnettävä, että pienet ilma-alukset tuottavat hiilidioksidipäästöjä ja melua huomattavasti vähemmän kuin ansiolentotoimintaa harjoittavat ilma-alukset.

Ilmailun vaikutusta ilmastonmuutokseen käsitellään osittain päästökauppajärjestelmän laajentamista ilmailuun koskevassa komission ehdotuksessa. Valtaosa yleisilmailusta ja liikelentotoiminnasta jää kuitenkin ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle Järjestelmän piiriin kuuluville (esim. rajallinen määrä liikelentotoiminnan harjoittajia) järjestelmä olisi suunniteltava tavalla, jossa ensiksi minimoidaan hallinnolliset kustannukset ja toiseksi torjutaan niiden ja muuta ansiolentoliikennettä harjoittavien välisen kilpailun vääristyminen. Esittelijän mielestä meluun liittyvä asia olisi käsiteltävä kansallisella tai paikallisella tasolla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Esittelijä korostaa, että viime vuosikymmeninä tapahtuneista suurista parannuksista (hiilidioksidipäästöt ja melu) huolimatta pienten ilma-alusten ympäristöystävällisyyttä olisi parannettava. Siksi on välttämätöntä edistää tutkimusta ja teknistä kehitystä "Clean Sky" ja CESAR -aloitteiden avulla. Myös SESAR-aloitteen odotetaan edistävän ilmailun ympäristöystävällisyyttä. Sen kunnianhimoisena tavoitteena on vähentää lentokohtaisten ympäristövaikutusten määrää noin 10 prosentilla uuden teknologian ja tarkistettujen ilmaliikenteen hallintamenetelmien ansiosta.

• [1]  Asetusten (EY) N:o 1702/2003 ja 2042/2003 tarkistaminen.
• [2]  KOM(2006)0819.
• [3]  Asetus (ETY) N:o 95/93.

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (5.11.2008)

liikenne- ja matkailuvaliokunnalle

yleisilmailun ja liikelentotoiminnan kestävästä tulevaisuudesta
(2008/2134(INI))

Valmistelija: Daniel Caspary

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa liikenne- ja matkailuvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  myöntää, että yleisilmailua ja liikelentotoimintaa varten tarvitaan yksilöllisesti suunniteltua lähestymistapaa, koska ne eroavat kaupallisesta ilmailualasta; pitää tervetulleena komission tiedonantoa, jossa annetaan järjestelmällinen katsaus alasta;

2.  korostaa sellaisen suhteellisen sääntelyä koskevan lähestymistavan tärkeyttä, jossa otetaan huomioon alalla toimivien pienten ja keskisuurten yritysten tarpeet;

3.  vaatii komissiota selventämään yleisilmailun ja liikelentotoiminnan rakenteellisten tekijöiden määritelmiä ja yhdenmukaistamaan kansainvälisiin, yhteisön ja kansallisiin säännöksiin sisältyvien sitovien määritelmien tulkinnan;

4.  korostaa, että seitsemännen puiteohjelman yhteydessä on tutkittava enemmän uudentyyppisiä lentokoneita, jotka ovat energiatehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä; korostaa edelleen tarvetta tutkia melua vaimentavia teknologioita sekä ilmaliikenteen hallintaa;

5.  panee merkille, että pienempiä lentokoneita ei ole otettu mukaan tulevaan kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmään, mutta että ala kehittää vapaaehtoista hiilensitomismekanismia; pahoittelee, että päästökauppajärjestelmän suunnittelussa syrjitään liikelentotoimintaa osoittamalla ilmaisia päästöoikeuksia kaupallisille lentoyhtiöille, sillä käytännössä liikelentotoiminnan harjoittajat pakotetaan ostamaan lähes sata prosenttia päästöoikeuksista, joita ne järjestelmän nojalla tarvitsevat markkinoilla;

6.  vaatii komissiota varmistamaan, että tuleva sääntely on yhteensopiva EU:n pääkauppakumppaneiden sääntöjen kanssa; kehottaa komissiota myös pyrkimään voimakkaasti parempaan markkinoillepääsyyn kolmansissa maissa, mikä mahdollistaa EU:n yhtiöiden maailmanlaajuisen markkinaosuuden lisäämisen ja EU:n teollisuustuotannon piristymisen;

7.  korostaa, että liikelentotoiminnan harjoittajien on tärkeää saada oikeudenmukaisesti käyttöönsä lentokenttäinfrastruktuuri ja ilmatila; palauttaa mieliin, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomisella on kiire, jotta operaattorit ja matkustajat saisivat sen ympäristöedut ja tehokkuushyödyt;

8.  korostaa, että kapasiteetin lisääntyminen suurilla lentokentillä rajoittaa ilmatilan käyttäjiä tällä alalla, ja vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita löytämään asianmukaiset keinot alueellisten ja paikallisten lentokenttien kapasiteetin optimoimiseksi ja lisäämiseksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	4.11.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	41 2 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jerzy Buzek, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Den Dover, Lena Ek, Nicole Fontaine, Adam Gierek, David Hammerstein, Rebecca Harms, Mary Honeyball, Romana Jordan Cizelj, Pia Elda Locatelli, Eugenijus Maldeikis, Eluned Morgan, Reino Paasilinna, Atanas Paparizov, Aldo Patriciello, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Anni Podimata, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Herbert Reul, Amalia Sartori, Andres Tarand, Patrizia Toia, Nikolaos Vakalis, Adina-Ioana Vălean, Dominique Vlasto
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Pilar Ayuso, Etelka Barsi-Pataky, Ivo Belet, Daniel Caspary, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Juan Fraile Cantón, Neena Gill, Robert Goebbels, Cristina Gutiérrez-Cortines, Gunnar Hökmark, Pierre Pribetich, Esko Seppänen, Silvia-Adriana Ţicău, Vladimir Urutchev, Lambert van Nistelrooij

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	2.12.2008
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	28 4 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gabriele Albertini, Etelka Barsi-Pataky, Paolo Costa, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Arūnas Degutis, Petr Duchoň, Saïd El Khadraoui, Robert Evans, Emanuel Jardim Fernandes, Francesco Ferrari, Brigitte Fouré, Mathieu Grosch, Georg Jarzembowski, Stanisław Jałowiecki, Dieter-Lebrecht Koch, Sepp Kusstatscher, Jörg Leichtfried, Eva Lichtenberger, Marian-Jean Marinescu, Erik Meijer, Seán Ó Neachtain, Luís Queiró, Reinhard Rack, Ulrike Rodust, Brian Simpson, Ulrich Stockmann, Michel Teychenné, Silvia-Adriana Ţicău, Lars Wohlin
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Luigi Cocilovo, Jas Gawronski, Lily Jacobs