MIETINTÖ yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

kehitysyhteistyövaliokunnaN LAUSUNTO (*) (6.11.2008)

ulkoasiainvaliokunnan LAUSUNTO (2.12.2008)

kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO (13.11.2008)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (3.12.2008)

LIITE

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

15.12.2008 - (2008/2153(INI))

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Mairead McGuinness
Valmistelija(*):
Manolis Mavrommatis, kehitysyhteistyövaliokunta
(*) valiokuntien yhteistyömenettely - työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2008/2153(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0505/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0505/2008

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 13/01/2009 - 6.6
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0006

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
kehitysyhteistyövaliokunnaN LAUSUNTO (*)
ulkoasiainvaliokunnan LAUSUNTO
kansainvälisen kaupan valiokunnaN LAUSUNTO
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO
LIITE
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta

(2008/2153(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 33 artiklan,

– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman rehujen ja elintarvikkeiden hintojen noususta[1] sekä 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa[2],

– ottaa huomioon 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Afrikan maatalouden edistämisestä - Ehdotus maatalouden kehittämisestä ja elintarviketurvasta Afrikassa[3],

– ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa (KOM(2008)0450),

– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – Suunta EU:n toimille" KOM(2008)0321),

– ottaa huomioon vuonna 1996 järjestetyn maailman elintarvikehuippukokouksen päätelmät ja tavoitteen puolittaa nälästä kärsivien ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä,

– ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) julkaiseman Maatalouden näkymät 2008–2017,

– ottaa huomioon kansainvälisen maataloustutkimusfoorumin IAASTD:n (The International Assessment of Agricultural Knowledge, Science and Technology for Development) suositukset,

– ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen tulokset,

– ottaa huomioon käynnissä olevat Maailman kauppajärjestön Dohan kehityskierroksen neuvottelut,

– ottaa huomioon Pariisin julistuksen avun tehokkuudesta,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot, (A6‑0505/2008),

A. katsoo, että ensimmäistä kertaa 1970-luvun jälkeen maailmassa on akuutti elintarvikekriisi, jota määrittävät sekä rakenteelliset, pitkän aikavälin tekijät että muut tekijät, maissin hinnan kolminkertaistuttua vuodesta 2006 ja vehnän maailmanhinnan noustua yli 180 prosenttia kahden vuoden aikajaksolla ja elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen noustua noin 83 prosenttia,

B. toteaa, että huomattava, ennalta arvaamaton hinnannousu on tapahtunut melko lyhyessä ajassa, syyskuun 2006 ja helmikuun 2008 välisenä aikana, ja lisäksi, että muiden elintarvikkeiden maailmanhinnat ovat kaksinkertaistuneet viimeisen kahden vuoden aikana ja niiden odotetaan pysyvän korkeina, vaikka eri viljakasvien hinnoissa on nyt havaittu laskua, kuten futuurimarkkinat osoittavat,

C. ottaa huomioon, että rehuhintojen nousu vaikuttaa tuotantokustannuksiin ja saattaa vähentää sellaisten tuotteiden tuotantoa, joiden kysyntä kasvaa tai tulee kasvamaan erityisesti kehittyvissä talouksissa,

D. toteaa, että FAO ja OECD ennustavat, että hyödykkeiden hintojen mahdollisesti laskiessa menneen vuoden korkeammalta tasolta niiden ei kuitenkaan odoteta palaavan takaisin vuotta 2006 edeltävälle tasolle; katsoo kuitenkin, että hyödykkeiden hintojen voimakkaat vaihtelut voivat olla maailmanmarkkinoiden entistä tunnistettavampi ja pysyvämpi piirre, kun taas elintarvikkeiden korkeammat hinnat eivät automaattisesti merkitse korkeampia maataloustuloja johtuen pääasiassa nopeudesta, jolla maatilan tuotantopanoskustannukset kasvavat, mutta myös entistä suuremmista eroista tuotantokustannusten ja kuluttajahintojen välillä,

E. katsoo, että maailman elintarvikevarastot ovat laskeneet kriittisen matalalle tasolle toisen maailmansodan jälkeen varastossa olleista vuodeksi riittävistä elintarvikkeista 57 päivän varastoon vuonna 2007 ja ainoastaan 40 päivään vuonna 2008,

F. katsoo, että näillä ja muilla seikoilla on ollut välitön ja vakava vaikutus huomattavaan ihmismäärään ja että maailmanlaajuisesti elintarvikkeiden hintakriisi on ajanut miljoonia ihmisiä yhä enemmän köyhyyteen ja nälkään; palauttaa mieliin, että tämä kehitys on aiheuttanut mellakoita ja levottomuutta ympäri maailmaa lisäten epävakautta eri maissa ja alueilla maailmanlaajuisesti ja että jopa EU:n varastot on siinä määrin loppuun kulutettu, että elintarvikehätäapuohjelmassa ei ole tällä hetkellä jaettavia elintarvikkeita,

G. ottaa huomioon, että maailman nälkäänäkevien auttamiseen keskittyvien organisaatioiden nykyisten arvioiden mukaan viidesosa kehitysmaiden ihmisistä on tällä hetkellä aliravittuja ja kärsii jatkuvasta nälästä ja että joka päivä yli 30 000 lasta kuolee maailmassa nälkään ja köyhyyteen,

H. ottaa huomioon, että maatalous tarjoaa työtä ja elannon yli 70 prosentille kehitysmaiden työvoimasta ja yli 80 prosentille monien Afrikan maiden työvoimasta ja että tämän johdosta maaseudun kehittämispolitiikat ovat välttämättömiä, jotta köyhyyteen ja nälkään voitaisiin puuttua tehokkaasti,

I. ottaa huomioon, että kehitysmaissa naiset tuottavat 60–80 prosenttia elintarvikkeista ja vastaavat puolesta koko maailman elintarviketuotannosta; ottaa huomioon, että naisilla on erittäin tärkeä rooli perheiden elättämisessä ja että naisten on huomattavasti vaikeampaa saada maata ja tuotantovälineitä kuin miesten, minkä vuoksi naisia on tuettava ja autettava asianmukaisesti,

J. katsoo, että nykyinen kriisi vaikuttaa eniten pienituloisiin talouksiin sekä Euroopan unionissa että kehitysmaissa, missä ravintoon käytetty osuus kotitalouden kokonaistuloista on 60–80 prosenttia verrattuna Euroopan unionin alle 20 prosentin keskiarvoon,

K. katsoo, että parlamentti ja neuvosto ovat jatkuvasti vaatineet tehokasta puuttumista maailmanlaajuiseen ongelmaan tarjoten erityisesti tarpeellista rahoitusta maatalouden tuotantopanoskustannuksiin ja apua markkinaperusteisten ohjausvälineiden käyttöön,

L. palauttaa mieliin, että Euroopan unioni on huomattava elintarvikkeiden tuottaja, joka vastaa 17 prosentista maailman vehnäntuotannosta, 25 prosentista maailman maidontuotannosta, 20 prosentista maailman sianlihan tuotannosta ja 30 prosentista maailman naudanlihan tuotannosta, mutta että se on myös suuri maataloustuotteiden tuoja ja sen varastojen määrä on huomattavasti pienempi kuin mitä monien perusmaataloustuotteiden omavaraisuusaste edellyttäisi,

M. katsoo, että Euroopan unioni näyttää tietä elintarviketuotantostandardien asettamisessa korkeimmalle tasolle keskittyen maatilalta ruokapöytään jäljitettävyyden järjestelmään ja taaten Euroopan unionissa tuotettujen elintarvikkeiden turvallisuuden,

N. katsoo, että Euroopan unioni on johtoasemassa myös ympäristönsuojelualoitteissa, joilla pyritään suojelemaan luonnonvaroja, mutta jotka aiheuttavat myös lisäkustannuksia Euroopan unionin maanviljelijöille,

O. katsoo, että Euroopan unioni on johtava maailmanlaajuinen kehitys- ja humanitaarisen avun antaja, mutta kansainvälisellä tasolla maatalouteen osoitettu tuki, erityisesti Euroopan unionin myöntämä tuki, on vain vähentynyt vuodesta 1980 lähtien erityisesti unionin tasolla,

P. huomauttaa, että Euroopan unioni perinteisesti rahoittaa noin 10 prosenttia maailmanlaajuisesta kehitysyhteistyöstä jäsenvaltioiden avustusosuuksien lisäksi; toteaa, että tämän vahvistaa nykyinen yhteisön välineillä annettu apu (noin 1,8 miljardia euroa ja 1 miljardi uuden rahoitusvälineen avulla elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa ja loput olemassa olevien kehitys- ja humanitaarisen avun välineiden kautta),

Q. palauttaa mieliin, että luonnonvarojen rajallisuus huomioiden maailmanlaajuisen elintarvikekysynnän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä ja että maailmanlaajuisen elintarviketuotannon on lisäännyttävä,

R. ottaa huomioon, että FAO:n mukaan 30 miljardin euron vuosi-investoinnit riittäisivät varmistamaan elintarviketurvan maapallon väestölle, jonka määrä kasvaa vuonna 2050 9 miljardiin,

S. katsoo, että olemassa olevat kansainväliset ja alueelliset sopimukset ovat osoittautuneet riittämättömiksi markkinoiden toimitusten ja kaupan sääntelyä varten ja viimeaikaisen elintarvikkeiden hinnannousun olisi herätettävä valtiot maailmanlaajuisesti huomaamaan, että maataloustuotanto ei ole itsestäänselvyys,

1. vahvistaa, että maailmanlaajuinen elintarviketurva on ehdottoman tärkeä kysymys Euroopan unionille ja elintarviketurvan varmistaminen Euroopan unionin kansalaisille ja maailmanlaajuisella tasolla vaatii välitöntä ja jatkuvaa toimintaa; ottaa huomioon, että on tärkeää korostaa maailman kaikkien maatalous- ja elintarvikekulttuurien arvoa kaikkialla maailmassa; korostaa, että elintarvikkeita olisi oltava saatavilla kohtuullisin kuluttajahinnoin samalla kun maanviljelijöiden riittävä elintaso olisi turvattava;

2. korostaa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tärkeyttä elintarviketuotannon varmistamisessa Euroopan unionissa; katsoo, että YMP on tarjonnut EU kansalaisille turvatun elintarvikkeiden saannin sen voimaantulosta vuonna 1962 lähtien ja lisäksi se on turvannut ja parantanut maaseutuympäristöä ja EU:n elintarviketuotannon standardeja, jotka ovat maailman korkeimmat; korostaa, että yhteisön maataloudelle on annettava tulevaisuudessakin tämä tehtävä;

3. toteaa kuitenkin, että viimeisen 25 vuoden aikana lukuisien YMP:n uudistusten tulos on ollut yhtäältä menojen ja toisaalta maataloustuotannon ja varastojen väheneminen Euroopan unionissa, painopisteen siirtyessä massatuotannosta markkinavetoiseen korkealaatuiseen tuotantoon; uskoo, että tämä toimintatapamuutos on aiheuttanut Euroopan unionin tuottajien potentiaalisten markkinamahdollisuuksien vähenemistä ja johtanut lisääntyneeseen turvautumiseen EU:n ulkopuolelta tuotuihin elintarvikkeisiin, jotka on tuotettu hyvin erilaisin tuotantostandardein, mistä johtuen EU:n maataloustuotteiden kilpailuolosuhteet ovat muodostuneet epätasa-arvoisiksi;

Tilanne ja syyt

4. huomauttaa, että ennen viimeisintä elintarvikkeiden hintojen nousua yli 860 miljoona ihmistä maailmanlaajuisesti kärsi kroonisesti nälästä; panee merkille Maailmanpankin arvioivan, että elintarvikkeiden hintojen nousu voi saattaa 100 miljoonaa ihmistä lisää syvempään köyhyyteen;

5. tunnustaa FAO:n näkemyksen, että elintarvikkeiden nousevat hinnat vaikuttavat eniten elintarvikkeiden nettotuojamaihin ja että useat näistä maista ovat maailman vähiten kehittyneitä; vahvistaa, että köyhyys ja riippuvuus elintarvikkeiden tuonnista ovat pääasiallisia syitä elintarviketurvan vaarantumiselle; huomioi, että ainoastaan pieni prosenttiosuus maailman elintarviketuotannosta on varsinaisesti kaupan kansainvälisillä markkinoilla, yhä enenevässä määrin pieneltä määrältä vientimailta;

6. toteaa, että viljasadot vuosina 2007 ja 2008 ovat olleet hyviä; huomauttaa, että välitön ongelma elintarviketurvan vaarantumisesta vuonna 2007 johtui tarjonnan vähenemisestä ja perushyödykkeiden hinnannoususta; on syvästi huolestunut alhaisesta tasosta maailman elintarvikevarastoissa, joissa on tällä hetkellä riittävästi viljaa koko maailmalle ainoastaan alle 40 päiväksi;

7. korostaa, että ihmisten perustarpeiden, kuten ruoan ja veden saannin, tyydyttäminen voi usein olla konfliktien aihe; toteaa, että maailman väestön kasvu – väestön odotetaan lisääntyvän kolmella miljardilla vuoteen 2050 mennessä – kiristää näitä jännitteitä entisestään kaikkialla maailmassa; vaatii siksi, että tämä geostrateginen ulottuvuus otetaan huomioon tulevan maatalouspolitiikan laatimisessa;

8. panee huolestuneena merkille maatilojen kasvavat tuotantopanoskulut (lannoitteiden hinnannousut, kylvösiemenet jne.), jotka ovat johtaneet kasvaviin kustannuksiin, joita ei ole korvattu samalla tavoin kaikille maanviljelijöille (erityisesti kasvattajille) ja jotka ovat merkittävästi vähentäneet korkeampien hyödyke- ja elintarvikehintojen aiheuttamaa potentiaalista maatilatulon kasvua täten vähentäen kannustinta tuotannon lisäämiseen; on huolissaan, että tuotantopanoskulujen jyrkkä kasvu voi johtaa alhaisempaan käyttöasteeseen ja mahdollisesti alentuneeseen tuotantomäärään, mikä pahentaisi Euroopan ja maailman elintarvikekriisiä entisestään;

9. panee merkille, että hyödykemarkkinoilla on nähty huomattava hintojen lasku nykyisellä satokaudella, mikä on johtanut tuottajien huolestuneisuuteen ja viljelijöiden heikentyneeseen luottamukseen;

10. korostaa elintarvikkeiden hinnannousua koskevan kattavan analyysin tärkeyttä lopullisten kuluttajien maksettaviksi tulevien kohoavien energian hintojen, voimakkaampien sääilmiöiden ja maailmanlaajuisesta väestönkasvusta johtuvan energian lisääntyneen kysynnän vuoksi ja pyytää komissiota tutkimaan tarkemmin korkeiden elintarvikkeiden hintojen ja kohoavien energian, erityisesti polttoaineen, hintojen välillä mahdollisesti olevaa yhteyttä; korostaa lisäksi, että on toteutettava toimia, joilla vähennetään maatalouden riippuvuutta fossiilisista energialähteistä ja edistetään energiatehokkuutta ja energiaa säästävien maataloustuotantomenetelmien kehittämistä;

11. vaatii ohjauskeinoja, joiden tarkoituksena on välttää mainitut jyrkät ja vahingolliset hinnanvaihtelut ja joilla tiedostetaan tarve tarjota tuottajille kohtuullinen elintaso; uskoo, että tilatukijärjestelmä antaa maanviljelijöille mahdollisuuden muuttaa tuotantoa markkinoiden tarpeen mukaan, mutta se voi olla riittämätön markkinahintojen jyrkistä vaihteluista selviämiseksi;

12. kiinnittää huomiota viimeaikaiseen maataloustuotteiden hinnannousuun vaikuttaviin pitkäaikaisiin rakenteellisiin syihin, mukaan lukien tasaisesti kasvava maailmanlaajuinen kysyntä ja jatkuva maataloustuotannon investointien vähentäminen; toteaa, että näiden seikkojen joukosta energian hinnannousulla ja etenkin öljyn hinnannousulla on ollut olennainen vaikutus maailmanlaajuiseen maataloustuotantoon (lisäämällä maatilatuotannon ja elintarvikkeiden jakelukuluja) sekä elintarvikekriisien puhkeamiseen köyhissä maissa (maan sisäisten elintarvikekuljetusten kustannusten nousun vuoksi);

13. toteaa, että 2 prosenttia Euroopan unionin viljan tuotannosta suunnattiin biopolttoaineisiin vuonna 2007 verrattuna 25 prosenttiin Yhdysvaltojen maissintuotannosta, mikä käytettiin etanolin valmistukseen samana vuonna; vaatii tämän trendin ja sen vaikutuksen elintarvikkeiden hintoihin maailmanlaajuista arviointia ja politiikan maailmanlaajuista yhdenmukaistamista sen varmistamiseksi, että elintarvikkeiden saanti ei vaarannu uusiutuvan energian tuotannon vuoksi; kehottaa lisäksi lisäämään kansainvälisiin ja alueellisiin sopimuksiin velvoitteita, joiden perusteella biopolttoaineiden tuotantoon osoitetut tuet eivät vaarantaisi elintarviketurvaa maailmanlaajuisesti, ja kehottaa noudattamaan niissä sääntöjä, ettei kauppakumppaneiden välinen kilpailu häiriintyisi; kehottaa Euroopan unionia kuitenkin sitoutumaan selvästi toisen sukupolven biopolttoaineiden edistämiseen;

14. korostaa tarvetta päästä tasapainoon yhtäältä biopolttoaineiden ja bioenergian tuotannossa ja toisaalta maailmanlaajuisesti välttämättömien elintarvikevarastojen osalta; toteaa, että biopolttoaineiden ja bioenergian tuotannon lisäämisellä voi olla myönteinen vaikutus maatalousalaan, joka tällä hetkellä kärsii siitä, että jalostusteollisuuden välttämättömien raaka-aineiden, kuten lannoitteiden ja dieselöljyn, hintataso on korkealla; katsoo, että siten uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on toteutettavissa oleva taloudellinen ja sosiaalinen vaihtoehto maaseudun kehittämiselle ja samalla kestävää kehitystä edistävä toimenpide ympäristönsuojelun kannalta, ottaen etenkin huomioon uusiutuvaa energiaa koskevat Euroopan unionin tavoitteet vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että samaan aikaan on kuitenkin toteutettava toimia, joilla vastataan niihin kielteisiin vaikutuksiin, joita energiakasvien tuotannon lisääminen voi aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle, elintarvikkeiden hinnoille ja maankäyttötapoihin;

15. panee merkille, että Euroopan unioni on osallistunut merkittävällä tavalla maataloushyödykkeiden tarjonnan lisäämiseen poistamalla kesannointijärjestelmänsä;

16. kiinnittää huomiota kuluttajien nopeasti muuttuviin ruokailutapoihin, erityisesti nopean talouskasvun maissa, joissa on siirrytty kohti suurempaa lihan ja proteiinin kulutusta, mikä vaatii enemmän viljaa; huomaa myös tervetulleen reaalitulon kasvun maissa kuten Kiina ja Intia, jotka ohjaavat maataloustuotteiden ja valmisruokien kysyntää;

17. uskoo, että lisääntynyttä markkinoiden keskittymistä elintarvikkeiden jälleenmyyntialalla on tarkkailtava, ettei ajauduttaisi monopolitilanteisiin, koska suurien jälleenmyyjien toimet eivät ehkä aina ole tuottajien, jalostajien tai kuluttajien etujen mukaisia;

18. toivoo, että hyväksytään vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka saattaisivat pientuottajat jälleen tasa-arvoiseen asemaan, koska tällä hetkellä ne eivät pysty neuvottelemaan suurten jälleenmyyjien kanssa; katsoo, että vaikka yhteisön lainsäädäntö kieltää monopolit, jotta suuret tuottajat eivät voisi käyttää hyväkseen määräävää markkina-asemaansa Euroopan unionissa, ei ole vielä olemassa erityistä sääntelyä, jolla voitaisiin torjua super- tai hypermarket-tyyppisten suurten tavaratalojen harjoittamia monopolistisia käytäntöjä;

Euroopan unionin toiminta

19. uskoo, että YMP:n olisi pysyttävä EU:n elintarviketurvan kulmakivenä nyt ja vuoden 2013 jälkeen; katsoo, että toimiva ekologinen järjestelmä, hedelmällinen maaperä, vakaat vesivarannot ja monimuotoinen maaseutu ovat välttämättömiä tekijöitä pitkän ajanjakson elintarviketurvan kannalta; katsoo myös, että on välttämätöntä, että YMP:tä käytetään muiden yhteisöpolitiikkojen ohella enemmän maailman elintarviketasapainon edistämiseen;

20. uskoo kuitenkin vahvasti, että YMP:tä olisi sovellettava yhä enemmän vastaamaan huoliin elintarviketurvasta; on pettynyt, että toukokuussa 2008 tekemissään terveystarkastusehdotuksissa komissio ei täysin vastannut haasteeseen; vastustaa markkinoita ohjaavien toimenpiteiden lisäpurkamista ja maanviljelijöiden tukimaksujen leikkauksia;

21. kehottaa 2008–2009 budjettitarkistuksen valossa YMP:ssä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden rahoituksen vakaaseen ja jatkuvaan tasoon, mikä takaa riittävän tulon maanviljelijöille; muistuttaa, että maanviljelijät tarvitsevat vakaan poliittisen ympäristön suunnitellakseen tulevaisuutta; korostaa, että tällaisen politiikan on ennen kaikkea perustuttava tuloja koskevan turvaverkon kehittämiseen vakavista luonnonilmiöistä tai markkinoiden vääristymistä taikka hintojen epätavallisen laajamittaisesta ja -kestoisesta laskusta aiheutuvien uhkatilanteiden ja kriisien varalle; huomauttaa tässä yhteydessä, että maatalous tuo merkittävää lisäarvoa kansallisiin ja Euroopan talouksiin;

22. huomauttaa, että markkinat yksin eivät voi turvata tuottajille tuloja, jotka he tarvitsevat jatkaakseen maataloutta johtuen EU:n elintarviketuotannon, elintarviketurvallisuuden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin standardien noudattamisesta aiheutuvista korkeista kustannuksista; toivottaa kuitenkin tervetulleeksi YMP:n lisääntyneen markkinasuuntautuneisuuden; pahoittelee toisaalta, että vuoden 2003 uudistusten tavoitteet tarjota viljelijöille korkeampia markkinahintoja ja vähemmän byrokratiaa eivät ole täysin toteutuneet;

23. katsoo, että lukuisat täydentäviä ehtoja koskevat säännöt vähentävät tuottajien kiinnostusta ja että näistä säännöistä olisi mahdollisuuksien mukaan tehtävä vähemmän monimutkaisia; panee tältä osin tyytyväisenä merkille komission yksinkertaistamisaloitteet;

24. toteaa huolestuneena, että ehdotetulla yhteisön lainsäädännöllä (esimerkiksi kasviensuojelutuotteiden osalta) voi olla dramaattisia vaikutuksia ja se voi vähentää maanviljelijöiden käytössä olevia keinoja satojen maksimoimiseksi ja johtaa Euroopan unionin maatalouden jyrkkään tuotannon laskuun; kehottaa kaikkien ehdotettujen keinojen yksityiskohtaiseen vaikutusarviointiin erityisesti elintarviketurvallisuuden osalta;

25. kehottaa komissiota tarkastelemaan ilmastonmuutoksen lieventämisaloitteiden vaikutuksia maatalouteen: katsoo, että maatalousalan on osallistuttava ilmastonmuutoksen torjuntaan, mutta sille on myös annettava keinot torjua ilmastonmuutoksen vaikutuksia – onhan se yksi taloussektoreista, joihin ilmasto eniten vaikuttaa – niin että nämä aloitteet eivät vähennä Euroopan unionin maataloustuotantoa ja aiheuta sen korvaamista tuontituotannolla;

26. uskoo, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on tarkistettava tuotantojärjestelmiään ja markkinoiden seurantajärjestelmiään tarjotakseen nopeamman hälytysmekanismin tuotannon trendien määrittämiselle; uskoo, että maailmanlaajuiselle elintarvikkeiden inventaariojärjestelmälle ja maailmanlaajuiselle elintarvikevarastojärjestelmälle on tarvetta ja että Euroopan unionin olisi johdettava sanotun järjestelmän toteuttamista; kehottaa komissiota toimimaan kansainvälisten kumppaneiden kanssa ja tekemään ehdotuksen asiassa;

27. vaatii ottamaan käyttöön tehokkaita vakuutusjärjestelyjä, jotka suojaavat massiivisilta hinta- ja tuloheittelyiltä sekä säähän liittyviltä tuotantovaikutuksilta;

28. kehottaa komissiota suunnittelemaan tehokkaan eurooppalaisen markkinoiden seurantajärjestelmän, jonka avulla pystytään arvioimaan maataloustuotteiden hintojen ja tuotantopanosten kustannusten kehitystä ja suuntauksia; korostaa, että tämän järjestelmän on oltava avoin ja sen on annettava mahdollisuus vertailuun eri maiden vastaavien tuotteiden välillä;

29. katsoo, että FAO:n yhteyteen on perustettava kansainvälinen maataloustuotteiden, tuotantopanosten ja elintarvikehintojen tarkkailuelin, jotta näitä tietoja voitaisiin valvoa kansainvälisesti;

30. huomauttaa, että YMP:n perättäisten uudistusten kautta on käsitelty Euroopan unionin maatalouspolitiikan kaupankäyntiä vääristäviä elementtejä, joilla on negatiivinen vaikutus kehitysmaiden maanviljelijöihin, mutta kauppasuhteet ovat edelleen epätasa-arvoisia ja tasa-arvoisemman järjestelmän luominen edellyttää vielä toimia;

31. huomauttaa kuitenkin, että Euroopan unionin politiikan uudistaminen vastaamaan WTO:n vaatimuksia on johtanut YMP:n tukien uudelleenjärjestelyyn pois tuotantoriippuvaisista maksuista, markkinoita ohjaavien toimenpiteiden purkamiseen ja markkinoiden avautumiseen jättäen kuluttajat ja tuottajat yhä enemmän alttiiksi maailmanmarkkinoiden epävakaudelle; kehottaa sisällyttämään YMP:hen elintarviketurvaan liittyviä määräyksiä ja kauppasopimuksiin kumppaneille asetettavia, markkinasääntelyn mukaisia velvoitteita, jotka eivät vaaranna maapallon elintarviketurvaa; kehottaa komissiota ajamaan aktiivisesti WTO-neuvotteluissa ajatusta ehdollisesta markkinoille pääsystä unionin maatalouden ympäristöllisesti korkealaatuisten normien varmistamiseksi ja kunkin valtion elintarviketurvaa koskevien oikeuksien suojaamiseksi halpatuonnilta;

32. toteaa, että Euroopan unioni pyrkii poistamaan kaikki vientituet vuoteen 2013 mennessä ja että YMP:n terveystarkastuksen kautta tavoitellaan markkinoiden tukitoimenpiteiden lisäuudistuksia WTO:n sopimusten mukaisesti;

33. katsoo, että rahoitusväline elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa on välttämätön ensimmäinen askel välittömien tarpeiden turvaamiseksi niille, joihin elintarvikekriisi eniten vaikuttaa; painottaa, että tämä väline on kertaluonteinen toimenpide, jolla kohdistetaan varoja Euroopan unionin talousarvion otsakkeesta 4 pienviljelyyn maissa, joihin kriisi eniten vaikuttaa, ja jota on vahvistettava lisäinvestoinnein; katsoo, että komission olisi valvottava varojen käyttöä ja varmistettava, että ne käytetään kestävästi aloilla, joilla tarpeet ovat suurimmat, sekä että parlamentille olisi raportoitava säännöllisesti; lisäksi pyytää, että parlamentti valvoisi täytäntöönpanoa säännöllisesti valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn puitteissa;

34. kehottaa komissiota vahvistamaan nykyisiä ohjelmia elintarviketurvan takaamiseksi Euroopassa ja ympäri maailmaa; kehottaa vahvistamaan Elintarviketurvan temaattista ohjelmaa (2007–2010), johon on tällä hetkellä myönnetty 925 miljoonaa euroa koko ohjelmakaudeksi; pitää myönteisenä komission 17. syyskuuta 2008 tekemää ehdotusta budjettimäärärahojen lisäämisestä elintarvikkeiden jakeluohjelmalle yhteisön heikoimmassa asemassa olevalle väestölle (MDP); kehottaa komissiota hyväksymään elintarviketurvaa koskevan kokonaisvaltaisen strategian, joka johdonmukaistaa kaikkia unionin toimintalinjoja;

35. on huolestunut nykyisestä maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä, joka voi johtaa maataloudelle tarjolla olevan rahoituksen alenemiseen; kehottaa komissiota analysoimaan finanssikriisin vaikutukset maatalouteen ja harkitsemaan ehdotuksia alan vakauttamisen takaamiseksi, myös lainansaannin ja luottotakausten osalta;

36. viittaa tutkimukseen, joka osoittaa, että kuluttajat eivät pääsääntöisesti ole tietoisia YMP:n tarjoamista keskeisistä eduista, kuten elintarviketurva ja kohtuuhintaiset elintarvikkeet[4]; vaatii kansalaisille tiedottamispolitiikkaa ja uusittua sitoutumista asioiden yksinkertaistamiseen, jotka lisäisivät tietoisuutta YMP:n välineistä ja eduista; ehdottaa, että kansalaisille tehdään selkoa kustannuksista, joita heille koituisi ilman YMP:tä;

37. katsoo, että YMP:llä olisi oltava tärkeä asema Euroopan unionin ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikassa, erityisesti ulkoisen elintarviketurvapolitiikan suhteen; katsoo, että Euroopan unionin elintarviketuotannon varmistamisen lisäksi YMP voi osaltaan auttaa vastaamaan lisääntyneeseen elintarvikkeiden kysyntään maailmanlaajuisesti;

38. panee merkille, että aseelliset konfliktit vaikuttavat hyvin kielteisesti elintarvikkeiden tuotantoon ja saatavuuteen; ilmaisee huolensa vakavista seurauksista, joita konfliktialttiudella on elintarviketurvalle esimerkiksi massiivisen maahanmuuton, maataloustuotannon lamaantumisen ja elintärkeään infrastruktuuriin kohdistuvan haitallisen vaikutuksen kautta;

39. pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että vältetään niukoista elintarvikevaroista käytävä häiritsevä kilpailu; vaatii sen vuoksi Euroopan unionia entistä tehokkaampaan koordinointiin valtiosta riippumattomien järjestöjen, FAO:n ja muiden kansainvälisten virastojen kanssa teknisellä tasolla sekä YK:n kanssa poliittisella tasolla, jotta edistetään maailmanlaajuisten elintarvikevarojen oikeudenmukaista saatavuutta ja lisätään elintarviketuotantoa tärkeimmissä kehitysmaissa ottaen johdonmukaisesti huomioon luonnon monimuotoisuuden ja kestävän kehityksen kriteerit;

40. kehottaa Euroopan unionia auttamaan konfliktivaarassa olevia maita kehittämään omia vakuuttavia maatalouspolitiikkoja, jotka perustuvat raaka-aineiden helppoon saatavuuteen, laadukkaaseen koulutukseen ja riittävään rahoitukseen sekä luotettavaan infrastruktuuriin; katsoo, että Euroopan unionin tuen olisi kohdistuttava elintarvikeomavaraisuuden parantamiseen vastaanottavissa kehitysmaissa, minkä seurauksena alueellinen elintarviketurva ja elintarvikkeiden saatavuus paranevat yhteiskunnan köyhimmissä osissa;

41. panee merkille, että jotkut kasvavat taloudet saattavat suunnitella vuokraavansa viljelytarkoituksiin suuria maa-alueita Afrikan ja Aasian köyhemmistä osista ja kuljettavansa sadon markkinoilleen oman elintarviketurvansa parantamiseksi; katsoo, että Euroopan unionin on yhdessä FAO:n kanssa suhtauduttava vakavasti tähän ilmiöön huomattavana uhkana elintarviketurvalle ja tehokkaalle maatalouspolitiikalle isäntämaissa;

Maatalous kehitysmaissa

42. korostaa, että elintarvikkeisiin liittyvät nykyiset haasteet edellyttävät elintarviketuotannon lisäämistä kysynnän kasvuun vastaamiseksi ja samalla laadukkaampien tuotteiden tuottamista halvemmalla ja kestävämmällä tavalla; katsoo, että tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on välttämätöntä tarkistaa julkista politiikkaa tuotantomenetelmien, varastojen hallintamenetelmien ja maailmanmarkkinoiden sääntelyn parantamiseksi;

43. painottaa keskipitkän ja pitkän aikavälin toiminnan lisätarvetta maatalouden ja elintarviketuotannon kehittämiseksi kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa, ottaen huomioon YK:n asiantuntijoiden (IAASTD) suositukset; katsoo, että maatalouden kehitys voi tarjota lähtökohdan maan laajemmalle taloudelliselle kehitykselle;

44. uskoo että Euroopan kehitysrahaston olisi keskityttävä enemmän maatalouteen, ja etenkin pienviljelyyn ja tuotteiden paikalliseen jalostukseen, koska suuri enemmistö maailman köyhistä asuu maaseutualueilla, jotka ovat erittäin riippuvaisia maataloustuotannosta; katsoo lisäksi, että olisi pyrittävä laatimaan maatalouskaupalle säännöt, jotka takaavat elintarvikehuollon kaikissa maissa; katsoo, että kehitysmaille olisi myönnettävä kauppaetuja, jotka tukevat kansallisen tuotannon vahvistamista, kehottaa komissiota ottamaan nämä näkökohdat huomioon WTO-neuvotteluissa sekä neuvoteltaessa talouskumppanuussopimuksista kehitysmaiden kanssa;

45. katsoo, että vakava este lisääntyneelle maataloustuotannolle kehitysmaissa on se, että pienviljelijöille ei ole saatavilla lainoja ja mikroluottoja parempiin kylvösiemeniin, lannoitteisiin ja kastelujärjestelmiin tehtäviä investointeja varten; painottaa lisäksi lainatakuita, joita ei ole useimmissa tapauksissa saatavilla; kehottaa Euroopan investointipankkia tarkastelemaan toimenpiteitä, joilla voitaisiin järjestää paikallisille elintarvikkeiden tuottajille kehitysmaissa ohjelmia, joihin sisältyy luottojen ja mikroluottojen saantia tukevat lainatakuut;

46. vahvistaa näkemyksensä, että alueellisesti integroidut maatalousmarkkinat ovat tarpeen; kehottaa komissiota tukemaan alueellista yhteistyötä ja integraatiota; muistuttaa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioita maatalouden integraation menestyksestä Euroopassa ja vakaudesta, jota se on tuonut yli 50 vuoden ajan; kannustaa sen tähden AKT-maiden alueellisia talousyhteisöjä lisäämään toimintaansa maatalousalalla ja kehottaa kehitysmaita vähentämään keskinäisiä kaupan esteitään;

47. korostaa lisäksi, että maatalous on muunnettava omavaraisviljelyjärjestelmästä työpaikkoja luovaksi maaseudun elinkeinoksi; katsoo myös, että maatalouden muotojen vahvistamiseksi olisi korostettava erityisesti toimia, joilla tuetaan nuoria viljelijöitä kehitysmaissa; katsoo, että Euroopan unionin pitäisi lisätä yhteistyötä ja tukiponnisteluja kehitysmaiden ravintoketjujen modernisoimiseksi ja tekemään niistä tehokkaampia; katsoo myös, että Euroopan unionin pitäisi tukea sellaisia aloitteita, kuten Afrikan unionin ja sen kansallisten ja alueellisten kumppanien aloittama yhteissiemenohjelma;

48. katsoo, että kehitysmaiden tehokkaan kehityspolitiikan kannalta on välttämätöntä, että mailla on käytössään kansallinen tai alueellinen yhteinen maatalouden kehittämisstrategia, johon liittyy tarkkaan määriteltyjä tukitoimia tuottajille ja tuotteille; arvioi tässä yhteydessä, että Euroopan unionin antama kehitysapu ei ole hajanaista, vaan se on osa kansallista tai alueellista yhteistä maatalouden kehitysstrategiaa, jota rahoitetaan yhteisrahoituksella;

49. vaatii, että perustetaan pysyvä elintarviketurvarahasto tukemaan maailman köyhimpiä Euroopan unionin yleisen talousarvion otsakkeen 4 mukaisesti täydentämään muita Euroopan unionin rahoittamia kehitystoimenpiteitä;

50. toivottaa tervetulleeksi maailmanlaajuiset aloitteet, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien maailmanlaajuista elintarvikekriisiä käsittelevä korkean tason työryhmän, ja toteaa, että Euroopan unionin olisi koordinoitava pyrkimyksensä työryhmän kanssa; korostaa FAO:n jäsenvaltioiden hyväksymien, ihmisten oikeutta ravintoon koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen tärkeyttä; ehdottaa lisäksi, että elintarvikkeiden saannin varmistamiseksi perustettaisiin maailmanlaajuinen varastonpitovelvoiteohjelma, kuten myös parempi perusvarastointijärjestelmä keskeisille tuotantopanoksen ainesosille (proteiini, lannoitteet, kylvösiemen, torjunta-aineet), ja että sen olisi mieluiten nojattava yksityisen sektorin toimijoihin, osuuskunnat mukaan lukien;

51. ottaa huomioon Euroopan unionin sitoumukset kehitysmaille ja nykyiset ja tulevat WTO‑velvoitteet; pyytää, että Euroopan unionin tukitoimenpiteillä edistettäisiin Afrikan valtioiden Maputon julistuksessa vuonna 2002 mainittuja tavoitteita; kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan sitoumuksiaan YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti antamaan 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysapuun; on kuitenkin sitä mieltä, että kehitysavun laatu on tärkeämpi kuin siihen käytetyt summat;

52. pahoittelee maatalouden ja maaseudun kehittämiseen tarkoitetun kehitysavun määrän laskemista, sillä sen osuus oli 17 prosenttia vuonna 1980 ja ainoastaan 3 prosenttia vuonna 2006; kehottaa komissiota ohjaamaan ja valvomaan Euroopan taloudellisen tuen osuutta maatalousvetoisen kasvun saavuttamiseksi ja tekemään kaikkensa varmistaakseen, että hallitukset käyttävät 10 prosenttia kansallisesta talousarviostaan maatalouteen sitoumustensa mukaisesti (vahvistamalla esimerkiksi kansalliseen maatalouspolitiikkaan kohdennetut tavoitteet);

53. toteaa, että AKT-valtioiden ryhmässä maatalousala on muita aloja kykenevämpi luomaan kasvua maaseudun köyhille ja edesauttaa siten konkreettisesti ensimmäisen vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteen saavuttamista eli äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamista, ja korostaa, että on ratkaisevan tärkeää toimia välittömästi ja edistää maatalouden ja maaseudun kehittämiseen kohdistuvien investointien lisäämistä;

54. korostaa, että maatalouden kehityksen on ensisijaisesti pohjauduttava oikeuteen ruokaan ja oikeuteen tuottaa ruokaa, joiden myötä kaikilla on oikeus turvalliseen, ravitsevaan ja kulttuuriinsa soveltuvaan ruokaan, joka tuotetaan ekologisesti järkevällä ja kestävällä tavalla itsenäisen maatalousrakenteen avulla;

55. vaatii Euroopan unionia tunnustamaan kehitysmaiden oikeuden elintarvikeomavaraisuuteen ja tukemaan näitä maita kohdennetuilla toimilla, joiden yhteydessä on ensisijaisesti hyödynnettävä ja kehitettävä jo olemassa olevia rakenteita ja resursseja, kuten siemeniä, lannoitteita ja tuotantovälineitä, sekä tuettava alueellista integroitumista;

56. kehottaa Euroopan unionia palauttamaan maatalouden keskeiseen asemaan kehitysohjelmassaan ja pitämään erityisen ensisijaisina maatalouden kehitysohjelmia, joihin sisältyy selkeät päämäärät köyhyyden vähentämiseksi ja saavutettavissa olevat tavoitteet sekä erityisesti toimia, joilla tuetaan pienviljelyä ja elintarvikkeiden tuotantoa paikallisille markkinoille omaa lajien monimuotoisuutta hyödyntämällä niin, että keskitytään erityisesti pienviljelijöiden sekä naisten valmiuksien lisäämiseen;

57. kehottaa Euroopan unionia toimimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden, AKT-valtioiden hallitusten, kansainvälisten organisaatioiden, aluekehityspankkien, yksityisten säätiöiden, kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten kanssa, jotta alueellisiin ohjelmiin voitaisiin tehokkaammin sisällyttää hankkeita ja ohjelmia, jotka lievittävät korkeiksi kohonneiden elintarvikkeiden hintojen vaikutuksia;

58. vaatii toimia koulutuksen parantamiseksi, jotta nuoret voivat osallistua maatalousalan korkeakouluopetukseen, sekä koulutusta siitä, miten terveyttä ja kasvinsuojelua koskevat EU:n normit voidaan täyttää, ja vaatii lisäksi luomaan maatalousalalta valmistuneille työtilaisuuksia köyhyyden vähentämiseksi sekä maaseudulta kaupunkialueille ja kehitysmaista kehittyneisiin maihin suuntautuvan muuttoliikkeen hillitsemiseksi siten, että voidaan välttää aivovuoto;

59. viittaa elintarvikekriisien ehkäisemisverkoston vuonna 2008 esittämiin elintarvikekriisien ehkäisemistä ja hallintaa koskeviin menettelysääntöihin ja vaatii noudattamaan näitä menettelysääntöjä ja ottamaan ne huomioon yhteisessä maatalouspolitiikassa; tukee ja vaatii lisäksi kansalaisyhteiskunnan ottamista mukaan ja naisten, pienviljelyosuuskuntien sekä tuottajayhteisöjen etujen edistämistä, jotta voitaisiin varmistaa elintarviketurvallisuus ja elintarvikeomavaraisuus;

60. on erittäin huolestunut siitä, että monissa tapauksissa sotilas- ja puolustusbudjetit ovat suurempia kuin maatalous- ja elintarvikebudjetit;

61. uskoo, että pienviljelijät ovat maatalouskehityksen kulmakiviä; painottaa joitain pienviljelijöiden vakavimpia ongelmia kehitysmaissa, kuten markkinoille pääsy, maan hankinta, koulutus, rahoitus, tuotantopanokset ja teknologia; vahvistaa, että on tärkeää kehittää maaseudun infrastruktuuria, pienviljelyyn sijoittamista ja perinteisen, paikallisiin olosuhteisiin sopivan matalan tuotantopanoksen tuotannon toimintatapoja;

62. katsoo, että merkittävä tekijä maailmanlaajuisessa elintarviketuotannossa on elintarvikkeiden kaupan puute ja panee merkille, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan maailmanlaajuinen riisin tuotanto lisääntyi vuonna 2007, vaikka riisillä käytävä kauppa väheni samana vuonna;

63. uskoo, että maataloustuotteiden kaupan lisääntyvä ja sääntelemätön vapauttaminen johtaisi yhä jyrkempään elintarvikkeiden hinnan nousuun ja vielä suurempaan hintojen vaihteluun; painottaa, että eniten kärsisivät kaikkein herkimmät taloudet eli elintarvikkeita tuovat kehitysmaat; korostaa lisäksi, että maailmakauppaa koskevien sääntöjen ei pitäisi missään tapauksessa estää maiden tai alueiden oikeutta tukea maatalouttaan väestönsä elintarviketurvan varmistamiseksi;

64. uskoo, että maataloustuotteiden markkinoiden avaamispolitiikka WTO:n ja kahdenvälisten vapaakauppasopimusten puitteissa on merkittävästi vaikuttanut elintarviketurvan heikkenemiseen monissa kehitysmaissa ja meneillään olevan maailmanlaajuisen elintarvikkeiden saantia koskevan kriisin yhteydessä; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen maataloustuotteiden kauppaa koskevaa vapaisiin markkinoihin perustuvaa lähestymistapaansa asian edellyttämällä tavalla;

65. kehottaa suuria elintarvikkeiden viejiä (mm. Brasilia, Argentiina ja Thaimaa) toimimaan luotettavina peruselintarvikkeiden toimittajina ja välttämään viennin rajoituksia, joilla voisi olla tuhoisia seurauksia erityisesti köyhille elintarvikkeita tuoville kehitysmaille;

66. on huolestunut nykyisestä maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä, joka voi johtaa julkiselle kehitysavulle tarjolla olevan rahoituksen vähenemiseen; kehottaa komissiota arvioimaan rahoituskriisin vaikutuksia kehitysapuun ja jatkamaan sellaisten ehdotusten suunnittelua, joilla pyritään tukemaan köyhimpien maiden maataloutta;

67. kiinnittää huomiota siihen, että maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on suuri uhka rauhalle ja turvallisuudelle maailmassa; pitää siksi myönteisinä komission viimeaikaisia ponnisteluita keinojen löytämiseksi maailmanlaajuisen elintarviketurvaa koskevan ongelman ratkaisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tämänkaltaisia aloitteita kansallisella ja paikallisella tasolla;

Tutkimus ja kehitys

68. vahvistaa sitoumuksensa sijoittaa maatalouden ja maataloustuotannon teknologiaan ja innovaatioihin;

69. pitää tärkeänä julkisin varoin rahoitettua tutkimusta, joka palvelee elintarviketurvaa eikä ainoastaan alan intressejä; vaatii investointeja uusia erityisiä teknologioita koskevan tutkimuksen lisäksi myös maatalouden globaaleihin tuotantojärjestelmiin, mikä on elintarviketurvan pitkän aikavälin tavoitteiden mukaista; korostaa tässä mielessä esimerkiksi Euroopan unionin teknologiayhteisön mahdollista edelläkävijän roolia ekologisen maatalouden tutkimuksen kannustamisessa;

70. painottaa tutkimuksen tärkeyttä mutta myös tutkimuksen kautta saadun tiedon siirtoa maatilan tasolle tehokkaan maatalouden neuvontapalvelun kautta, erityisesti kehitysmaissa; kehottaa maataloustutkimuksen ja tietosukupolven vahvistamiseen;

71. on huolissaan, että Euroopan unionin täydentävien ehtojen painotus voi olla maataloustuotannon tutkimukselle ja neuvonannolle haitallista; korostaa tarvetta molempiin;

72. vaatii nopeutettua tutkimus- ja kehitysohjelmaa kestävän maatalouden alalla paikallisiin ja taloudellisiin energiaolosuhteisiin mukautettuna; rohkaisee jäsenvaltioita tukemaan tuottavuutta lisäävää tutkimusta maatalouden sovelluksissa; ottaa huomioon EU:n kuluttajien huolenaiheet;

Kestävä maailman maatalous

73. on huolestunut ilmastonmuutoksen aiheuttamista sääolosuhteiden muutoksista, joiden ennustetaan aiheuttavan kuivuuksien ja tulvien yleistymistä ja vaikuttavan siten kielteisesti satojen tuottoihin ja maailman maataloustuotannon ennustettavuuteen;

74. on huolestunut, että kasvihuonekaasujen vähentämisehdotusten täytäntöönpano Euroopan unionissa voi vaikuttaa kielteisesti Euroopan elintarviketuotantoon, erityisesti karjankasvatukseen;

75. myöntää, että on välttämätöntä parantaa energiatehokkuutta maataloudessa, jonka osuus kokonaishiilidioksidipäästöistä on huomattava;

76. toteaa, että biopolttoaineiden ja bioenergian tuotannon lisääminen voisi vaikuttaa myönteisesti maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen, jotka kärsivät tuotannontekijöiden, kuten lannoitteiden, torjunta-aineiden ja dieselin, korkeista hinnoista sekä kuljetus- ja jalostuskustannusten noususta;

77. myöntää, että maatalous tarjoaa elannon suurimmalle osalle väestöä monissa kehittyvissä maissa; kannustaa siksi näitä maita kehittämään vakaan ja avoimen maatalouspoliittisen mekanismin, joka mahdollistaa pitkän aikavälin suunnittelun ja kestävän kehityksen;

78. kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti, miten bioenergian tuotannon lisääminen vaikuttaa maankäyttöön, elintarvikkeiden hintoihin ja elintarvikkeiden saatavuuteen Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa;

79. toteaa jälleen, ettei energiakasvien kestävän viljelyn kannustaminen saa vaarantaa elintarviketuotantoa;

80. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja siihen sopeutumisen helpottamiseksi edistämään tutkimus- ja kehitystyötä, joka kattaa muun muassa seuraavan sukupolven biopolttoaineisiin liittyvän tutkimuksen, etenkin suurisatoisten energiakasvien käytön, mahdollisimman tehokkaat ympäristöystävälliset lannoitteet, uudet maanviljelytekniikat, joilla on mahdollisimman vähän kielteisiä vaikutuksia maankäyttöön, uusien, ilmastossa tapahtuvia muutoksia ja niihin liittyviä tauteja kestävien kasvityyppien kehittämisen ja jätteiden maanviljelykäytön tutkimisen;

81. katsoo, että maatalouden alalla tarvitaan edelleen tutkimusta maatilojen kestävän tuottavuuden lisäämiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään varauksetta hyväkseen seitsemännen puiteohjelman tutkimukseen ja tekniseen kehitykseen tarjoamia mahdollisuuksia ja toteuttamaan toimenpiteitä, jotka lisäävät maatalouden tuotantoa kestävällä ja energiatehokkaalla tavalla;

82. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EUVL C 263E, 16.10.2008, s. 621.
[2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0229.
[3] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2007)0577.
[4] Irlannissa, elokuussa 2008 tehty Agri Aware TNS/Mrbi -tutkimus "Hatunnosto YMP:lle"

Elintarviketurva – riittävän, turvallisen ja ravitsevan ruuan saanti – on nyt keskeinen poliittinen prioriteetti sekä EU:n että maailmanlaajuisella tasolla.

Kuitenkin jo ennen nykyisiä elintarvikehintakriisin aiheuttamia ongelmia yli 860 miljoona ihmistä maailmanlaajuisesti kärsi kroonisesti nälästä ja aliravitsemuksesta. Tilannetta on pahentanut entuudestaan tuntematon ja arvaamaton yleismaailmallinen elintarvikehyödykkeiden hintojen jyrkkä nousu vuonna 2006, mikä on ajanut 100 miljoonaa ihmistä lisää krooniseen nälkään ja köyhyyteen.

Elintarvikkeiden hinnannousu seuraa vuosikymmeniä laskeneita elintarvikkeiden reaalihintoja. Samalla kun yleismaailmalliset hyödykkeiden hinnat ovat jonkin verran alentuneet, asiantuntijat arvioivat elintarvikkeiden hintojen pysyvän suhteellisesti korkeammalla tasolla kuin aikaisemmin ja että tarvitaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintaa yleismaailmallisen elintarviketuotannon takaamiseksi, jotta voidaan auttaa kaikkein haavoittuvimpia elintarviketurvan perustarpeen täyttämisessä;

Syyskuun 2006 ja helmikuun 2008 välisenä aikana maailman maataloustuotteiden hinnat nousivat 70 prosenttia dollareissa laskettuna.

Maailmanlaajuisesti elintarvikevarastot ovat myös kriittisen matalalla tasolla. Toisen maailmansodan jälkeen varastossa oli riittävästi elintarvikkeita vuodeksi; vuoteen 2003 mennessä määrä oli laskenut 133 päivään ja ainoastaan 40 päivään vuonna 2008.

Samalla kun asiantuntijat ennustavat, että aiemmin laskevat maatalouden maailmanmarkkinahinnat – niin sanottu maatalouden oravanpyörä – on päättynyt, maatalouden maailmanmarkkinahintojen vaihtelut ovat todennäköisesti suurempia. Nämä hinnanvaihtelut johtavat jyrkkiin heilahteluihin elintarvikkeiden hinnoissa ja maataloustuloissa, vähentäen pyrkimyksiä mahdollistaa vakaa elintarviketarjonta kohtuullisin hinnoin.

Keskeinen haaste politiikan tekijöille on suunnitella maatalous- ja elintarvikepolitiikat vastaamaan maailman kasvavan väestön tarpeisiin, väestömäärän odotetaan kasvavan 40 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja maailmanlaajuisen elintarvikekysynnän odotetaan kaksinkertaistuvan siihen mennessä.

Välittömämpänä kohteena pitäisikin olla miten pystytään lieventämään nousevien elintarvikehintojen vaikutuksia maailman köyhimpään väestöön. EU:n komission esittämä Miljardin euron rahasto, jolla autetaan köyhiä kehitysmaita ostamaan kylvösiemeniä ja lannoitteita on osa lyhyen aikavälin toimintaa. Tarvitaan kuitenkin enemmän keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintaa elintarviketurvan hoitamiseksi, erityisesti kehitysmaissa. Tämä vaatii maatalouden kehityksen, tutkimuksen ja neuvontapalveluiden uudelleenfokusoinnin näissä maissa, keskittyen keinoihin edistää maataloustuotantoa alueilla, joissa tuotanto on mahdollista.

Asiassa on poliittinen pakko toimia, ottaen huomioon, että useissa kehitysmaissa elintarvikkeiden korkeammat hinnat ovat johtaneet elintarvikekapinoihin ja poliittiseen levottomuuteen.

YK on arvioinut, että elintarvikehintojen trendi hidastaa usealla vuodella vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista nälästä ja aliravitsemuksesta kärsivien ihmisten määrän puolittamisessa vuoteen 2015 mennessä.

Lisäksi, on olemassa vaara, että yleismaailmallinen rahoitus- ja pankkikriisi voi johtaa siihen, että teollisuusmaat peruvat avustussitoumuksensa kehitysmaille. Esittelijä pitää tätä valitettavana.

Elintarvikkeiden korkeammat hinnat ovat asettaneet kyseenalaisiksi elintarvikeavustusbudjetit, joihin tarvitaan merkittävää lisärahoitusta hätäapuelintarvikkeiden hankkimiseksi.

Hyödykkeiden korkeampien hintojen vaikutus on vähentynyt, koska elintarvikkeiden vientimaat ovat asettaneet vientiveroja ja rajoituksia vientielintarvikkeille yrityksenä vastata sisäisiin elintarviketurvan huoliin.

Lisäksi on huomattava, että kehitysmaat eivät ole lähelläkään taatakseen elintarvikkeiden saannin nopeasti kasvavalle väestölleen kansallisella tuotannollaan, siksi kehitysmaiden lisääntyvään elintarvikkeiden tuontitarpeeseen pystytään vastaamaan ainoastaan, jos teollisuusmaat tuottavat ja vievät enemmän elintarvikkeita.

Tämä vaatii maatalouden tuottavuuden parannuksia, jotka ovat vaikeasti saavutettavissa. 1960 ja 1970 -lukujen vihreästä vallankumouksesta lähtien maatalouden tuottavuuden kasvu on vähentynyt.

Elintarvikkeiden hinnannousun laajuus ja sen aiheuttanut elintarvikkeiden kysynnän ja tarjonnan tasapaino oli suurelta osin ennalta arvaamaton. Tämä osoittaa maailmanlaajuisten tietojärjestelmien tarpeellisuuden tuotannon, kulutuksen ja varastotasojen valvomiseen ja riittävien ennakkovaroitusten antamiseen jyrkistä muutoksista elintarvikevarastotasoissa.

EU on suurin avunantaja maailmassa maksaessaan 60 prosenttia kaikesta kehitysavusta. Sillä on erityinen asema vaikuttaa nykyiseen kriisiin yhdenmukaistamalla enemmän kauppaansa, maatalouttaan ja kehityspolitiikkaansa ja toimimalla johtajana yleismaailmallisella tasolla käsiteltäessä elintarviketurvakriisin perustalla olleita syitä. 1980-luvulla reilu 17 prosenttia kehitysavusta ohjattiin maataloudelle, vuonna 2006 tämä oli laskenut ainoastaan 3 prosenttiin.

EU:n elintarvikepolitiikkaa käsitellään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 33 (39) artiklassa, missä vahvistetaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) sisäiset tavoitteet:

● maatalouden tuottavuuden lisääminen edistämällä teknistä kehitystä sekä varmistamalla, että tuotannontekijöitä, varsinkin työvoimaa, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla;

● kohtuullisen elintason takaaminen viljelijöille;

● markkinoiden vakauttaminen;

● tarvikkeiden saatavuuden varmistaminen;

● kohtuullisten kuluttajahintojen takaaminen.

Esittelijä pyrkii käsittelemään maatalouspolitiikan roolia takaamassa kansalaisten elintarviketurvaa, erityisesti sitä, miten yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) vastaa EU:n elintarviketurvatarpeeseen ja miten se vaikuttaa yleismaailmallisiin elintarviketurvapolitiikkoihin.

Raportti tutkii sitä, miten YMP:n perättäiset uudistukset ovat siirtäneet EU:n maatalouden painopistettä massatuotannosta korkealaatuiseen tuotantoon, ja miten tämä sopii yhteen uusien yleismaailmallisten elintarviketurvaa koskevien huolien kanssa.

YMP:n terveystarkastus tiedostaa uuden tilanteen poistamalla kesannointivelvoitteen ja palauttamalla maata takaisin tuotantoon. Toimet maidontuotannon rajoitusten vähentämiseksi matkalla kiintiöjärjestelmän poistamiseen ovat vähemmän kunnianhimoisia. Elintarviketurvan uutta realiteettia ei ole riittävästi käsitelty terveystarkastuksessa ja tämän uuden poliittisen realiteetin on oltava terävästi fokuksessa kaikissa vuoden 2013 jälkeisissä YMP:n muutoksissa. Painotuksen on oltava EU:n elintarviketuotantopohjan turvaamisessa ja elintarvikkeiden maailmanlaajuiseen lisääntyneeseen kysyntään vastaamisessa.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamaa haastetta käsitellään ja maatalouden on vaadittu suorittavan oman osansa lieventämistoimenpiteistä. On ironista, että pyrkimykset lisätä maapinta-alaa maailmanlaajuisesti maataloustuotantoa varten johtavat metsän hävittämiseen, mikä taas huomattavasti lisää ilmastonmuutoksen ongelmia. Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa kielteisesti maailman elintarviketuotantoon pitkällä aikavälillä.

Raportti tutkii myös maankäytön kiistakysymystä ja ristiriitaisia politiikkatavoitteita. Pystyykö maailma vastaamaan vaihtoehtoisten, uusiutuvien energialähteiden kehittämisen tarpeeseen vaikuttamatta yleismaailmallisiin elintarvikehintoihin? Saavutetaanko elintarvikkeiden, rehun ja polttoaineen tuotantojen välille tasapaino. Bioenergia on pääasiallinen syy EU:n lisääntyneelle viljan ja öljykasvien kysynnälle.

EU:n nykyinen ja suunnitteilla oleva ympäristölainsäädäntö vaikuttaa maataloustuotantoon ja esittelijä ehdottaa, että kaikki elintarviketurvaa koskevat ehdotukset uudeksi lainsäädännöksi arvioitaisiin.

Kyetäksemme vastaamaan elintarviketurvan asettamiin haasteisiin maataloustutkimuksen ja ‑kehityksen painopisteet on uudistettava. Erityisesti tutkimuksessa olisi käsiteltävä monitahoisia asioita, jotka koskevat vähäisiä luonnonvaroja mukaan lukien vesi ja maa, ympäristön rasitusta, ilmastonmuutosta ja ehtyviä fossiilisia polttoaineita, joista maatalous on erittäin riippuvainen.

Raportti pyrkii ennen kaikkea korostamaan maatalouden laiminlyöntiä perättäisissä kehitysapubudjettiohjelmissa ja kehottaa maatalouspolitiikan ja -ohjelmien kohdentamiseen kehitysmaiden tarpeisiin.

EU:n sisällä on myös tarve varmistaa, että sijoitusta maatalouden tutkimukseen ja kehitykseen ylläpidetään ja lisätään, jotta alue voisi kohdata uusia haasteita ja parantaa tuottavuutta.

Keskeinen asia politiikan luojille on laatia politiikkoja, joilla varmistetaan että maanviljelijät sekä kehitysmaissa että teollisuusmaissa ansaitsevat kohtuullisen tulon elintarviketuotannolla.

Tämän on keskeistä elintarviketuotannon turvaamiseksi, ja mikäli markkinat eivät pysty sitä toteuttamaan, politiikkojen on tehtävä se.

Samalla kun korkeammat hyödykkeiden hinnat kannustavat tuotantoon viime aikoina hyödykkeiden kohonneita hintoja vastaavasti maatalouden tuotantopanoskustannukset ovat kasvaneet huomattavasti.

Yhteistä maatalouspolitiikkaa on tarkoitus jälleen uudistaa vuoden 2013 jälkeen. Siirtyminen tuotantomääristä täysin riippumattomiin tukiin jatkuu. Lisäksi EU:n vuoden 2009 talousarvion tarkistamisessa tutkitaan koko EU:n varainkäyttö ja kuitit. On melko varmaa, että YMP:n budjetti tarkistetaan huolellisesti. Tämän analyysin on otettava huomioon elintarviketurva-asia ja tarve kehittää elintarviketurvaa parantavia politiikkoja.

On myös syytä todeta, että epäonnistuneet WTO neuvottelut käynnistetään uudelleen jossain vaiheessa. Kun tämä tapahtuu, elintarviketurva-asiaa on käsiteltävä riittävästi, ottaen huomioon, että neuvottelut epäonnistuivat, koska Intia ja Kiina olivat huolissaan lisääntyneen tuonnin vaikutuksista maiden maaseutuväestöihin.

Oma roolinsa on WTO:n sopimuksella, jolla määrätään tasapuolisista kauppasäännöistä ottaen samalla huomioon kunkin maan huolen kansallisesta elintarviketurvastaan.

Elintarviketurvan asettaminen keskeiseksi seikaksi tulevassa WTO:n sopimuksessa voi auttaa sopimuksen aikaansaamisessa.

Kaiken kaikkiaan, korkeiden elintarvikehintojen vaikutus on ollut erittäin vakava maailman melkein miljardille köyhälle, nälkäiselle ja aliravitulle ihmiselle. Toisaalta se on voinut myös antaa tarvittavan kimmokkeen toiminnalle, millä ongelmaa voitaisiin helpottaa aloittaen maataloustuotannon ja tuottavuuden selkeämmästä fokusoinnista.

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

yhteisestä maatalouspolitiikasta ja yleisestä elintarviketurvasta
(2008/2153(INI))

Valmistelija (*): Manolis Mavrommatis

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että maailman nälkäänäkevien auttamiseen keskittyvien organisaatioiden nykyisten arvioiden mukaan viidesosa kehitysmaiden ihmisistä on tällä hetkellä aliravittuja ja kärsii jatkuvasta nälästä ja että joka päivä yli 30 000 lasta kuolee maailmassa nälkään ja köyhyyteen,

B. ottaa huomioon, että maatalous tarjoaa työtä ja elannon yli 70 prosentille kehitysmaiden työvoimasta ja yli 80 prosentille monien Afrikan maiden työvoimasta ja että tämän johdosta maaseudun kehittämispolitiikat ovat välttämättömiä, jotta köyhyyteen ja nälkään voitaisiin puuttua tehokkaasti,

C. ottaa huomioon, että kehitysmaissa naiset tuottavat 60–80 prosenttia elintarvikkeista ja vastaavat puolesta koko maailman elintarviketuotannosta; ottaa huomioon, että naisilla on erittäin tärkeä rooli perheiden elättämisessä ja että naisten on huomattavasti vaikeampaa saada maata ja tuotantovälineitä kuin miesten, minkä vuoksi naisia on tuettava ja autettava asianmukaisesti,

1. vahvistaa, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-valtioiden) ryhmässä maatalousala on muita aloja kykenevämpi luomaan kasvua maaseudun köyhille ja edesauttaa siten konkreettisesti ensimmäisen vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteen saavuttamista eli äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamista, ja korostaa, että on ratkaisevan tärkeää toimia välittömästi ja edistää maatalouden ja maaseudun kehittämiseen kohdistuvien investointien lisäämistä;

2. korostaa, että maatalouden kehityksen on ensisijaisesti pohjauduttava oikeuteen ruokaan ja oikeuteen tuottaa ruokaa, joiden myötä kaikilla on oikeus turvalliseen, ravitsevaan ja kulttuuriinsa soveltuvaan ruokaan, joka tuotetaan ekologisesti järkevällä ja kestävällä tavalla itsenäisen maatalousrakenteen avulla;

3. vaatii Euroopan unionia tunnustamaan kehitysmaiden oikeuden elintarvikeomavaraisuuteen ja tukemaan näitä maita kohdennetuilla toimilla, joiden yhteydessä on ensisijaisesti hyödynnettävä ja kehitettävä jo olemassa olevia rakenteita ja resursseja, kuten siemeniä, lannoitteita ja tuotantovälineitä, sekä tuettava alueellista integroitumista;

4. kehottaa Euroopan unionia palauttamaan maatalouden keskeiseen asemaan kehitysohjelmassaan ja pitämään erityisen ensisijaisina maatalouden kehitysohjelmia, joihin sisältyy selkeät päämäärät köyhyyden vähentämiseksi ja saavutettavissa olevat tavoitteet sekä erityisesti toimia, joilla tuetaan pienviljelyä ja elintarvikkeiden tuotantoa paikallisille markkinoille omaa lajien monimuotoisuutta hyödyntämällä niin, että keskitytään erityisesti pienviljelijöiden sekä naisten kapasiteetin lisäämiseen;

5. kehottaa AKT-valtioiden hallituksia sisällyttämään maatalousalan ensisijaisiin poliittisiin tavoitteisiinsa, jotta Maputon julistuksessa vuonna 2003 asetettu tavoite osoittaa vähintään 10 prosenttia julkisista varoista maataloudelle saavuttaisiin; pyytää komissiota kannustamaan AKT-valtioita toimimaan näin etenkin kymmenennen EKR:n rahoituspöytäkirjan väliarvioinnin yhteydessä;

6. pyytää erityisesti välitöntä lisärahoitusta elintarvike- ja humanitaariselle avulle, joka kohdistuu tulotasoltaan alhaisimmille ja lyhyellä aikavälillä eniten tarpeessa oleville kehitysmaille; pitää siksi myönteisenä miljardin euron hanketta, jolla vastataan nopeasti kehitysmaissa voimakkaasti kohoaviin elintarvikkeiden hintoihin; kehottaa kuitenkin tekemään tästä elintarvikehankkeesta ja lyhyen aikavälin ruoka-avusta osan maatalousinvestointeja koskevaa laajempaa pitkän aikavälin politiikkaa;

7. kehottaa Euroopan unionia toimimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden, AKT-valtioiden hallitusten, kansainvälisten organisaatioiden, aluekehityspankkien, yksityisten säätiöiden, kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten kanssa, jotta alueellisiin ohjelmiin voitaisiin tehokkaammin sisällyttää hankkeita ja ohjelmia, jotka lievittävät korkeiksi kohonneiden elintarvikkeiden hintojen vaikutuksia;

8. kannustaa AKT-valtioita edistämään hallitusten, paikallisviranomaisten ja niin kansallisten kuin alueellistenkin parlamenttien toiminnassa parempaa koordinaatiota ja merkittävämpää osallistumista maatalouspolitiikkaan ja elintarviketurvaan liittyviin päätöksentekoprosesseihin sekä tukemaan kansalaisyhteiskunnan ja maanviljelijäjärjestöjen laajempaa osallistumista;

9. vaatii toimia koulutuksen parantamiseksi, jotta nuoret voivat osallistua maatalousalan korkeakouluopetukseen, sekä koulutusta siitä, miten terveyttä ja kasvinsuojelua koskevat EU:n normit voidaan täyttää, ja vaatii lisäksi luomaan maatalousalalta valmistuneille työtilaisuuksia köyhyyden vähentämiseksi sekä maaseudulta kaupunkialueille ja kehitysmaista kehittyneisiin maihin suuntautuvan muuttoliikkeen hillitsemiseksi siten, että voidaan välttää aivovuoto;

10. pyytää neuvostoa ja komissiota asettamaan AKT-valtioita kuullen etusijalle kysymyksen Euroopan unionin maataloustuotteiden viennille myönnettävien Euroopan unionin tukien vaikutuksesta AKT-valtioihin ja antamaan täsmällisiä ja kestäviä vastauksia, joilla voidaan välttää polkumyynti tällä alalla annettujen sitoumusten mukaisesti;

11. viittaa elintarvikekriisien ehkäisemisverkoston vuonna 2008 esittämiin elintarvikekriisien ehkäisemistä ja hallintaa koskeviin menettelysääntöihin ja vaatii noudattamaan näitä menettelysääntöjä ja ottamaan ne huomioon yhteisessä maatalouspolitiikassa; tukee ja vaatii lisäksi kansalaisyhteiskunnan ottamista mukaan ja naisten, pienviljelyosuuskuntien sekä tuottajayhteisöjen etujen edistämistä, jotta voitaisiin varmistaa elintarviketurvallisuus ja elintarvikeomavaraisuus;

12. muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että biopolttoaineet ovat vain yksi osittainen ja väliaikainen vastaus ongelmaan, joka koskee liikenteen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen ja öljylähteiden ehtymiseen, ja pyytää niitä siksi olemaan myöntämättä lupaa biopolttoaineiden tuottamiseen unionissa muulloin kuin silloin, kun ne täyttävät tiukat kestävyyteen liittyvät ehdot eivätkä kilpaile elintarvikkeiden kanssa;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailmanlaajuisesta elintarviketurvasta
(2008/2153(INI))

Valmistelija: Bastiaan Belder

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. pitää elintarviketurvaa ensisijaisena maailmanlaajuisena prioriteettina; katsoo, että maataloustuotanto on elintarviketurvan perusta;

2. katsoo, että YMP on tärkeä osa maailmanlaajuista elintarviketurvapolitiikkaa;

3. katsoo, että YMP:llä olisi oltava tärkeä asema Euroopan unionin ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikassa, erityisesti ulkoisen elintarviketurvapolitiikan suhteen; katsoo, että Euroopan unionin elintarviketuotannon varmistamisen lisäksi YMP voi osaltaan auttaa vastaamaan lisääntyneeseen elintarvikkeiden kysyntään maailmanlaajuisesti;

4. panee merkille, että aseelliset konfliktit vaikuttavat hyvin kielteisesti elintarvikkeiden tuotantoon ja saatavuuteen; ilmaisee huolensa vakavista seurauksista, joita konfliktialttiudella on elintarviketurvalle esimerkiksi massiivisen maahanmuuton, maataloustuotannon lamaantumisen ja elintärkeään infrastruktuuriin kohdistuvan haitallisen vaikutuksen kautta;

5. pitää ratkaisevan tärkeänä sitä, että vältetään niukoista elintarvikevaroista käytävä häiritsevä kilpailu; vaatii sen vuoksi EU:ta koordinoimaan entistä tehokkaammin valtiosta riippumattomia järjestöjä, elintarvike- ja maatalousjärjestöä (FAO) ja muita kansainvälisiä virastoja teknisellä tasolla sekä YK:ta poliittisella tasolla, jotta edistetään maailmanlaajuisten elintarvikevarojen oikeudenmukaista saatavuutta ja lisätään elintarviketuotantoa tärkeimmissä kehitysmaissa ottaen johdonmukaisesti huomioon luonnon monimuotoisuuden ja kestävän kehityksen kriteerit;

6. kehottaa EU:ta auttamaan konfliktivaarassa olevia maita kehittämään omia vakuuttavia maatalouspolitiikkoja, jotka perustuvat raaka-aineiden helppoon saatavuuteen, laadukkaaseen koulutukseen ja riittävään rahoitukseen sekä luotettavaan infrastruktuuriin; katsoo, että EU:n tuen olisi kohdistuttava elintarvikeomavaraisuuden parantamiseen vastaanottavissa kehitysmaissa, minkä seurauksena alueellinen elintarviketurva ja elintarvikkeiden saatavuus paranevat yhteiskunnan köyhimmissä osissa;

7. panee merkille, että jotkut kasvavat taloudet saattavat suunnitella vuokraavansa viljelytarkoituksiin suuria maa-alueita Afrikan ja Aasian köyhemmistä osista ja kuljettavansa sadon markkinoilleen oman elintarviketurvansa parantamiseksi; katsoo, että EU:n on yhdessä FAO:n kanssa suhtauduttava vakavasti tähän ilmiöön huomattavana uhkana elintarviketurvalle ja tehokkaalle maatalouspolitiikalle isäntämaissa;

8. katsoo, että elintarvikkeiden hintojen nousu ja bioteknologian kiihtyvä kehitys eivät saa johtaa ympäristön kannalta varomattomampaan suhtautumiseen muuntogeenisten elintarvikkeiden käyttöön.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

yhteisestä maatalouspolitiikasta ja yleisestä elintarviketurvasta
(2008/2153(INI))

Valmistelija: Béla Glattfelder

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. katsoo, että 30 vuotta kestäneen elintarvikkeiden reaalihintojen laskun jälkeen maataloustuotteiden hintojen suuri epävakaus, joka ilmeni äskettäin jyrkkänä hintojen nousuna, uhkaa yhä enenevässä määrin Euroopan ja maailman elintarviketurvaa; painottaa, että eniten kärsivät niin kehitysmaiden kuin teollisuusmaiden köyhimmät väestönosat;

2. arvioi, että viimeaikainen äkillinen hinnannousu selittyy pääasiassa maailmanlaajuisen maataloustuotteiden kysynnän rakenteellisella kasvulla – mikä liittyy väestönkasvuun, ruokatottumusten muutoksiin ja maatalouspolttoaineiden tuotannon voimakkaaseen lisääntymiseen – ja epäsuotuisilla suhdanteilla, kuten huonoilla sadoilla ja maailmanmarkkinoilla tapahtuvalla keinottelulla, ja että tämä aiheuttaa huomattavia ongelmia köyhemmille väestöryhmille Euroopassa ja vielä suuremmassa määrin maailman köyhissä maissa; painottaa, että kriisi ei siis ole ohimenevä ja että sen ratkaisemiseen tarvitaan maailmanlaajuista ja kauaskantoista lähestymistapaa;

3. korostaa, että ihmisten perustarpeiden, kuten ruoan ja veden saannin, tyydyttäminen voi usein olla konfliktien aihe; toteaa, että maailman väestön kasvu – väestön odotetaan lisääntyvän kolmella miljardilla vuoteen 2050 mennessä – kiristää näitä jännitteitä entisestään kaikkialla maailmassa; vaatii siksi, että tämä geostrateginen ulottuvuus otetaan huomioon tulevan maatalouspolitiikan laatimisessa;

4. korostaa, että elintarvikkeisiin liittyvät nykyiset haasteet edellyttävät elintarviketuotannon lisäämistä kysynnän kasvuun vastaamiseksi tuottaen samalla laadukkaampia tuotteita, halvemmalla ja kestävämmällä tavalla; katsoo, että tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on välttämätöntä tarkistaa julkista politiikkaa tuotantomenetelmien, varastojen hallintamenetelmien ja maailmanmarkkinoiden sääntelyn parantamiseksi;

5. katsoo, että merkittävä tekijä maailmanlaajuisessa elintarviketuotannossa on elintarvikkeiden kaupan puute ja panee merkille, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön mukaan maailmanlaajuinen riisin tuotanto lisääntyi vuonna 2007, vaikka riisin kauppa laski samana vuonna;

6. uskoo, että maataloustuotteiden kaupan lisääntyvä ja sääntelemätön vapauttaminen johtaisi yhä jyrkempään elintarvikkeiden hinnan nousuun ja vielä suurempaan hintojen vaihteluun; painottaa, että eniten kärsisivät kaikkein herkimmät taloudet eli elintarvikkeita tuovat kehitysmaat; korostaa lisäksi, että maailmakauppaa koskevien sääntöjen ei pitäisi missään tapauksessa estää maiden tai alueiden oikeutta tukea maatalouttaan väestönsä elintarviketurvan varmistamiseksi;

7. uskoo, että maataloustuotteiden markkinoiden avaamispolitiikka WTO:n ja kahdenvälisten vapaakauppasopimusten puitteissa on merkittävästi vaikuttanut elintarviketurvan menettämiseen monissa kehitysmaissa ja meneillään olevan maailmanlaajuisen elintarvikkeiden saantia koskevan kriisin yhteydessä; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen maataloustuotteiden kauppaa koskevaa vapaisiin markkinoihin perustuvaa lähestymistapaansa asian edellyttämällä tavalla;

8. kehottaa suuria elintarvikkeiden viejiä (mm. Brasilia, Argentiina ja Thaimaa) toimimaan luotettavina peruselintarvikkeiden toimittajina ja välttämään viennin rajoituksia, joilla voisi olla tuhoisia seurauksia erityisesti köyhille elintarvikkeita tuoville kehitysmaille;

9. vaatii, että Euroopan unionin on osaltaan ponnisteltava sen eteen, että elintarvikkeiden saatavuus saadaan vastaamaan kysyntää maailmanlaajuisesti, minkä onnistumiseksi mukana on oltava kaikkien maatalouden muotojen; katsoo lisäksi, että Euroopan unionin on varmistettava elintarviketurva alueellaan säilyttämällä yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) perusperiaatteet ja ‑tavoitteet, joita ovat hintojen kohtuullisuus, tarvikkeiden saatavuuden varmistaminen, markkinoiden vakauttaminen, kohtuullisen elintason turvaaminen ja tuottavuuden kasvattaminen edistyneen teknologian ja runsaampien satojen avulla sekä turvaverkostojen luominen nykyisenlaisiin kriiseihin vastaamiseksi;

10. pahoittelee, ettei komission ehdottamissa yhteisen maatalouspolitiikan ”terveystarkastukseen” sisältyvissä uusissa toimissa oteta riittävästi huomioon tämänhetkisen elintarvikekriisin opetuksia;

11. pyytää komissiota ohjaamaan maatalouspolttoaineiden tuotantoa toisen sukupolven teknologian käyttöön, jotta voidaan välttää elintarvikevarastojen väheneminen ja uudistaa ja mukauttaa maatalouspolttoaineiden tuotannon tavoitteita selkeästi määriteltyjen taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöllisten kriteereiden mukaisesti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailmanlaajuisesta elintarviketurvasta
(2008/2153(INI))

Valmistelija: Silvia-Adriana Ţicău

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. korostaa elintarvikkeiden hinnannousua koskevan kattavan analyysin tärkeyttä lopullisten kuluttajien maksettaviksi tulevien kohoavien energian hintojen, voimakkaampien sääilmiöiden ja maailmanlaajuisesta väestönkasvusta johtuvan energian lisääntyneen kysynnän vuoksi ja pyytää komissiota tutkimaan tarkemmin korkeiden elintarvikkeiden hintojen ja kohoavien energian, erityisesti polttoaineen, hintojen välillä mahdollisesti olevaa yhteyttä;

2. kiinnittää huomiota siihen, että maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on suuri uhka rauhalle ja turvallisuudelle maailmassa; pitää siksi myönteisinä komission viimeaikaisia ponnisteluita keinojen löytämiseksi maailmanlaajuisen elintarviketurvaa koskevan ongelman ratkaisemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tämänkaltaisia aloitteita kansallisella ja paikallisella tasolla;

3. myöntää, että on välttämätöntä parantaa energiatehokkuutta maataloudessa, jonka osuus kokonaishiilidioksidipäästöistä on huomattava;

4. toteaa, että biopolttoaineiden ja bioenergian tuotannon lisääminen voisi vaikuttaa myönteisesti maatalouteen ja elintarviketeollisuuteen, jotka kärsivät tuotannontekijöiden, kuten lannoitteiden, torjunta-aineiden ja dieselin, korkeista hinnoista sekä kuljetus- ja jalostuskustannusten noususta;

5. myöntää, että maatalous tarjoaa elannon suurimmalle osalle väestöä monissa kehittyvissä maissa, kannustaa siksi näitä maita kehittämään vakaan ja avoimen maatalouspoliittisen mekanismin, joka mahdollistaa pitkän aikavälin suunnittelun ja kestävän kehityksen;

6. kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti, miten bioenergian tuotannon lisääminen vaikuttaa maankäyttöön, elintarvikkeiden hintoihin ja elintarvikkeiden saatavuuteen EU:ssa ja kolmansissa maissa;

7. toteaa jälleen, ettei energiakasvien kestävän viljelyn kannustaminen saa vaarantaa elintarviketuotantoa;

8. tähdentää, että biopolttoaineille on löydettävä tasapainoiset kestävyyskriteerit, joiden avulla voidaan välttää bioenergian tuotannon lisäämisen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, elintarvikkeiden hintoihin ja maankäyttömalleihin, mutta jotka eivät heikennä mahdollisuuksia saavuttaa uusiutuvia energialähteitä koskevat vuodelle 2020 asetetut tavoitteet;

9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja siihen sopeutumisen helpottamiseksi edistämään tutkimus- ja kehitystyötä, joka kattaa muun muassa seuraavan sukupolven biopolttoaineisiin liittyvän tutkimuksen, etenkin suurisatoisten energiakasvien käytön, mahdollisimman tehokkaat ympäristöystävälliset lannoitteet, uudet maanviljelytekniikat, joilla on mahdollisimman vähän kielteisiä vaikutuksia maankäyttöön, uusien, ilmastossa tapahtuvia muutoksia ja niihin liittyviä tauteja kestävien kasvityyppien kehittämisen ja jätteiden maanviljelykäytön tutkimisen;

10. katsoo, että maatalouden alalla tarvitaan edelleen tutkimusta maatilojen kestävän tuottavuuden lisäämiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita käyttämään varauksetta hyväkseen seitsemännen puiteohjelman tutkimukseen ja tekniseen kehitykseen tarjoamia mahdollisuuksia ja toteuttamaan toimenpiteitä, jotka lisäävät maatalouden tuotantoa kestävällä ja energiatehokkaalla tavalla.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

D(2008) 64227

Neil Parish

Puheenjohtaja

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

Asia: AGRI-valiokunnan mietintöluonnos yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta 2008/2153(INI) (esittelijä: Mairead McGuiness)

Arvoisa puheenjohtaja

Edellä mainittu mietintö on herättänyt suurta mielenkiintoa budjettivaliokunnassa. Monia budjettinäkökohtia on käsitelty Gay Mitchellin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta jokin aika sitten rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa laatiman mietinnön puitteissa, ja 21. marraskuuta käydyissä talousarvioneuvotteluissa päästiin ratkaisuun elintarvikerahoitusvälineestä. Niinpä virallisen lausunnon sijaa välitämme kommenttimme kirjeitse.

Tuemme täysin suurinta osaa McGuinessin mietintöluonnoksen toteamuksista, erityisesti kaikkien vientitukien poistamista vuoteen 2013 mennessä ja muiden WTO-sopimusten mukaisten uudistusten jatkamista. Haluaisin vain muistuttaa joistakin asiaan liittyvistä budjettinäkökohdista:

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat rahoittavansa "elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa kehitysmaissa" (elintarvikerahoitusväline) kolmen vuoden ajan monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeen 4 (“EU maailmanlaajuisena toimijana ”) puitteissa 1 miljardin euron summalla. Tämä rahoitus jaetaan eri vuosille seuraavasti: 262 miljoonaa euroa vuonna 2008, 568 miljoonaa euroa vuonna 2009 ja 170 miljoonaa euroa vuonna 2010, ja varat siirretään pääosin vakautusvälineestä, joustovälineestä ja hätäapua koskevasta varauksesta. Tätä varten vuonna 2008 hätäapua koskeviin sitoumuksiin lisätään ylimääräiset 240 miljoonaa euroa ja luodaan elintarvikerahoitusvälinettä koskeva budjettikohta. Vuonna 2009 talousarvioon lisätään elintarvikerahoitusvälinettä varten 490 miljoonaa euroa sitoumuksina ja 450 miljoonaa maksumäärärahoina.

Elintarvikerahoitusvälinettä koskevan aikataulun otaksutaan olevan seuraava: 450 miljoonaa euroa vuonna 2009, 350 miljoonaa euroa vuonna 2010 ja 200 miljoonaa euroa vuonna 2011 ja sitä seuraavina vuosina edellyttäen, että budjettivallan käyttäjä hyväksyy tämän kussakin vuotuisessa talousarviomenettelyssä.

2. Samassa yhteydessä komissiota pyydettiin varmistamaan elintarvikerahoitusvälineen yhdenmukaisuus ja täydentävyys EKR:n kanssa.

3. Yhdenmukaisuuteen olisi pyrittävä myös, mitä tulee EU:n maksuosuuksiin Maailman elintarvikeohjelmassa ja muissa maataloutta ja elintarviketurvaa tukevissa YK:n ohjelmissa. Neuvottelujen aikana sovitussa yhteisessä julkilausumassa korostettiin yhteisön avun näkyvyyden parantamista yleisesti.

4. Mitä tulee McGuinessin mietintöluonnoksen 28 kohtaan, muistutan, että budjettivaliokunnan 24.9.2008 hyväksymä lausunto kehitysyhteistyövaliokunnalle sisälsi tarkistuksen kriisistä kärsivien kehitysmaiden pienviljelijöille tarkoitettujen mikroluottojärjestelyjen merkityksestä. Näitä mikroluottojärjestelyjä olisi kehitettävä yhdessä nykyisten välineiden kanssa (kehitysyhteistyön rahoitusväline ja Euroopan kehitysrahasto (EKR)), ja niillä olisi pyrittävä lisäämään tuotantoa.

Kunnioittavasti

R. Böge

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Josep Borrell Fontelles, Danutė Budreikaitė, Marie-Arlette Carlotti, Corina Creţu, Nirj Deva, Alexandra Dobolyi, Beniamino Donnici, Fernando Fernández Martín, Juan Fraile Cantón, Alain Hutchinson, Romana Jordan Cizelj, Filip Kaczmarek, Glenys Kinnock, Maria Martens, Gay Mitchell, Toomas Savi, Pierre Schapira, Frithjof Schmidt, Jürgen Schröder, Feleknas Uca, Johan Van Hecke, Anna Záborská, Jan Zahradil, Mauro Zani

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Miguel Angel Martínez Martínez, Manolis Mavrommatis, Csaba Őry, Renate Weber, Gabriele Zimmer

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö