MIETINTÖ esikaupallisista hankinnoista: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

LAUSUNTO teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalta (5.11.2008)

LAUSUNTO oikeudellisten asioiden valiokunnalta (5.11.2008)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

26.1.2009 - (2008/2139(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Malcolm Harbour

Menettely : 2008/2139(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0018/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0018/2009

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 03/02/2009 - 6.6
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0037

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
LAUSUNTO teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalta
LAUSUNTO oikeudellisten asioiden valiokunnalta
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

esikaupallisista hankinnoista: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa

(2007/2139(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa" (KOM(2007)0799) (jäljempänä komission tiedonanto),

– ottaa huomioon julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY[1],

– ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY[2],

– ottaa huomioon komission selittävän tiedonannon julkisia hankintoja ja käyttöoikeutta koskevan yhteisön oikeuden soveltamisesta julkisen ja yksityisen sektorin rakenteellisiin kumppanuuksiin[3],

– ottaa huomioon kaikki valtiontukea ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat sovellettavat kilpailusäännökset,

– ottaa huomioon komission 21 päivänä joulukuuta 2007 tehdyn aloitteen edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan (KOM(2007)0860) ja komission kuulemismenettelyn tätä aloitetta tukevien julkisten hankintaverkostojen perustamisesta,

– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ""Pienet ensin" – eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act)" (KOM(2008)0394) ja 25. kesäkuuta 2008 annetun komission valmisteluasiakirjan "European code of Best practices facilitating access by SMEs to public procurement contracts" (SEC(2008)2193),

– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2006 annetun komission tiedonannon "Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle" (KOM(2006)0502) ja Euroopan parlamentin 24. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman[4],

– ottaa huomioon 23. helmikuuta 2007 annetun komission valmisteluasiakirjan "Guide on dealing with innovative solutions in public procurement: 10 elements of good practice" (SEC(2007)0280),

– ottaa huomioon tutkimus- ja kehitystyötä sekä innovointia käsitelleen riippumattoman asiantuntijaryhmän raportin "Innovatiivisen Euroopan luominen" (Ahon raportti),

– ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon aiheesta "Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa[5],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0018/2009),

A. palauttaa mieliin, että Lissabonin strategia edellyttää, että jäsenvaltiot sijoittavat kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä on tärkeä sitoumus vahvistettaessa innovointia ja tehostettaessa osaamistaloutta,

B. palauttaa mieliin, että Ahon raportissa todettiin, että julkiset hankinnat ovat yksi tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvittava strateginen keino,

C. katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on kehitettävä tarvittava asiantuntemus, jotta komission tiedonannon suosituksia voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin,

D. katsoo, että komissiolla ei tällä hetkellä ole käytettävissä keinoja, joilla voidaan edistää esikaupallisten hankintojen pilottihankkeita, ja vain jäsenvaltiot ovat asiassa aktiivisia,

1. on tyytyväinen komission tiedonantoon ja tukee ehdotettua hyödyt ja riskit jakavaa esikaupallisten hankintojen mallia yhtenä innovaatioiden moottoreista;

2. hyväksyy Ahon raportin ja etenkin näkemyksen siitä, että jäsenvaltioiden tulisi käyttää julkisia hankintoja innovatiivisten tuotteiden kysynnän moottoreina ja samalla parantaa julkisten palveluiden laatua ja saatavuutta;

3. panee merkille, että lukuisista eurooppalaisista tutkimusohjelmista huolimatta julkiset viranomaiset eivät ole vielä hyödyntäneet niiden tuloksia julkisten hankintojen kautta;

4. panee merkille esikaupallisiin hankintoihin jo kiinnitetyn huomion etenkin Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Japanissa; näissä maissa mahdollisuuksia hyödynnetään aktiivisesti useiden poliittisten instrumenttien avulla esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusalan hankintojen suorituksen arviointihankkeessa (DAPA);

5. katsoo, että esikaupallinen hankinta on innovaatiokeskeisen kasvun alihyödynnetty moottori EU:ssa, että se tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia laadukkaiden julkisten palvelujen hankkimiseen ja niiden saatavuuden parantamiseen esimerkiksi terveydenhoidon ja kuljetuksen alalla sekä ilmastonmuutokseen, kestävään energiaan ja ikääntyvään väestöön liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyyn;

6. pahoittelee, että monet julkiset viranomaiset eivät ole tietoisia esikaupallisten hankintojen mahdollisuuksia eivätkä vielä toimi "älykkäinä asiakkaina";

7. katsoo, että tämän aloitteen parhaat mahdolliset edut toteutuvat vain, jos hankintaviranomaiset ottavat innovaation yhdeksi hankintaohjelmansa tavoitteista;

8. panee merkille, että esikaupallista hankintaa voidaan hyödyntää direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY nykyisissä oikeudellisissa puitteissa, ja että tutkimus- ja kehityspalvelut eivät kuulu näiden direktiivien soveltamisalaan[6], ellei hankintaviranomainen korvaa palveluita ja saa niistä syntyviä hyötyjä kokonaan yksin;

9. kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan kansallista lainsäädäntöään sen varmistamiseksi, etteivät edellä mainittujen poikkeuksien puuttuva, virheellinen tai tarpeettoman monimutkainen täytäntöönpano jäsenvaltion lainsäädännössä tai tarpeettoman kehittyneet kansalliset tarjouskilpailuja koskevat vaatimukset ja hankintamallit estä julkisten viranomaisten esikaupallisia hankintoja;

10. panee merkille, että esikaupallisiin hankintoihin sovellettavasta erityisestä lähestymistavasta huolimatta olisi aina silti noudatettava julkisia hankintoja koskevia hyviä periaatteita eli avoimuutta ja kilpailuttamista, jotta voidaan varmistaa, että integroidut lopputuotteet vastaavat asiakkaiden tarpeita;

11. tukee komission tiedonantoa, joka sisältää käsitteellisen perustan, jolla voidaan säännellä esikaupallisia hankintoja ja niiden toteuttamista, vaikka katsookin, että ehdotetun menettelyn konkreettisessa soveltamisessa paikallisella ja alueellisella tasolla on joitakin puutteita;

12. katsoo, että paikallisten ja alueellisten viranomaisten osalta esikaupallisten hankintojen hyödyntämisen toteuttamisen esteistä ei ole vielä riittävästi tietoa todella innovatiivisten ja väestölle hyödyllisten ratkaisujen edistämiseksi esikaupallisten hankintojen avulla;

13. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyöhön, jotta voidaan varmistaa, että paikallisten, alueellisten ja muiden keskushallinnosta irrotettujen viranomaisten hankintaviranomaiset kehittävät tarvittavan asiantuntemuksen innovatiivisten hankintojen toteuttamiseen;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan paikallisten ja alueellisten hankintaviranomaisten käyttöön esikaupallisten hankintojen hyödyntämistä tuotekehitysalalla koskevia suuntaviivoja ja koulutusvälineitä;

15. on tästä syystä tyytyväinen komission aloitteeseen rahoittaa esikaupallisia hankintoja koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa ja koulutusta seitsemännen puiteohjelman vuoden 2009 työohjelmasta;

16. kiittää edellä mainittua komission valmisteluasiakirjaa, joka sisältää julkisten hankintojen innovatiivisten ratkaisujen hyvien käytäntöjen kymmenen elementtiä, ja on tyytyväinen Pro Inno Europe -foorumin laajempiin innovaatiota tukeviin toimiin; pyytää komissiota laatimaan myös esikaupallisia hankintoja varten vastaavan hyvien käytäntöjen oppaan;

17. katsoo, että esikaupallisilla hankinnoilla on erittäin suuret mahdollisuudet seuraavana vaiheena kohti innovatiivisten hankintojen huomioon ottamista, mutta tunnustaa erityisten hankintataitojen tarpeen ja jäsenvaltioiden tarpeen tukea yhdessä yritysten, yliopistojen ja koulutuskeskusten kanssa hallintatyökalujen kehittämiseen tähtääviä koulutustoimia;

18. kehottaa toimivaltaisia komission pääosastoja tekemään yhteistyötä keskenään ja laatimaan kattavan, helppolukuisen, mutta oikeudellisesti yksiselitteisen käsikirjan kaikilla virallisilla kielillä erityisesti pk-yritysten sekä hankintaviranomaisten käyttöön sisällyttäen siihen esimerkkejä käytännön tapauksista, jotka osoittavat, miten asiaan vaikuttavia oikeudellisia periaatteita voidaan panna täytäntöön oikein;

19. kehottaa komissiota esittämään käsikirjassa erityisesti käytännön esimerkkejä riskien ja hyötyjen jakamisesta markkinaolosuhteiden mukaisesti; katsoo lisäksi, että teollis- ja tekijänoikeuksiin on panostettava esikaupallisiin hankintoihin osallistuvissa yrityksissä, kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa, jotka toimivat tämän mallin pohjalta, koska se kannustaa lukuisia yrityksiä osallistumaan esikaupallisia hankintoja koskeviin menettelyihin;

20. panee erityisesti merkille onnistuneiden esikaupallisten hankintojen merkityksen riskien ja hyötyjen jakamiseksi ja osallistuvien yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien varmistamisen tärkeyden;

21. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tunnistamaan innovaatiopolitiikassaan keskipitkän ja pitkän aikavälin haasteet, jotka ratkaistaan esikaupallisilla hankinnoilla kehitettyjen teknisten ratkaisujen avulla; katsoo, että tällaisia ratkaisuja voivat olla myös suunnittelukilpailut ja Yhdysvaltojen Driverless Vehicle Challengen kaltaiset haasterahastot;

22. katsoo, että osaamisen siirtäminen teknologisesti innovatiivisten yliopistojen, tutkimuskeskusten ja hankintaviranomaisten välillä on olennainen osa onnistuneita esikaupallisia hankintoja;

23. panee merkille, että eurooppalaiset innovaatioelimet, kuten VINNOVA Ruotsissa, Tekes Suomessa, Senternovem Alankomaissa ja Innovation Norway Norjassa, osallistuvat aktiivisesti potentiaalisten asiakkaiden ja tutkijoiden väliseen osaamisen siirtoon, sillä ne lisäävät esikaupallisten hankintojen käyttöä edistämällä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa mukana olevien osapuolten välistä yhteistyötä; kannustaa tämän vuoksi jäsenvaltioita tarkastelemaan näiden elinten toimintaa ja vertaamaan omia toimiaan siihen;

24. panee merkille EU:n teknologiayhteisöjen merkityksen kehyksen tarjoamisessa tutkimuksen ja kehityksen ensisijaisten tavoitteiden määrittelemiseksi sekä käyttövalmiiden innovaatioiden ja potentiaalisten asiakkaiden tarpeiden yhdistämisessä; panee lisäksi merkille, että teknologiayhteisöjen avulla voidaan suunnata uuden teknologian varhaista markkinakehitystä julkisten viranomaisten tarpeiden mukaisesti; pyytää tämän vuoksi komissiota varmistamaan, että teknologiayhteisöt otetaan entistä paremmin mukaan esikaupallisiin hankintoihin;

25. on tyytyväinen komission edelläkävijämarkkinoita (LMI) koskevaan aloitteeseen, joka vauhdittaa voimakkaasti esikaupallisten hankintojen käyttöä innovaation tukena tärkeimpiin suuriin markkinoihin keskittyen, ja panee erityisesti merkille aloitteen LMI:a tukevien julkisten hankintaverkostojen perustamiseksi;

26. on tyytyväinen komission työhön pk-yritysten julkisiin hankintoihin osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi pk-yrityksiä tukevan aloitteen parhaiden käytäntöjen avulla;

27. on tyytyväinen komission selvennykseen, jonka mukaan hankintaviranomaiset voivat tehdä esikaupallisia hankintoja uuden tuotteen tai palvelun kehityksen ja käyttöönoton kaikissa vaiheissa eikä pelkästään perustutkimusvaiheessa; panee merkille, että kattava suhtautumistapa kannustaa pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin;

28. kiittää komission ehdotusta julkisten viranomaisten aseman selkeyttämisestä julkisten hankintojen avulla tapahtuvassa tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin edistämisessä; korostaa, etteivät jäsenvaltioiden hankintapolitiikat saisi olla liian määräileviä, koska esikaupalliset hankinnat voidaan käytännössä järjestää monin eri tavoin eri hankkeiden ja tarpeiden mukaisesti noudattaen samalla yhteisön sääntöjä;

29. pitää ajatusta esikaupallisista hankinnoista tärkeänä, mutta pelkää sen epäonnistuvan pk-yritysten mukaan saamisessa, ellei selkeästi ymmärretä, miten esikaupallisten hankintojen on määrä toimia, erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa; huomauttaa, että esikaupallisten hankintojen keskeinen periaate – että julkinen viranomainen ei saa kaikkea hyötyä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, vaan että kukin yritys säilyttää omistusoikeudet luomiinsa uusiin ideoihin – takaa oikeusvarmuuden ja osallistuvien yritysten ideoiden suojelun;

30. tunnustaa, että pk-yritykset voivat hyötyä esikaupallisista hankinnoista tutkimus- ja kehitysprosessin kaikissa vaiheissa riskien jakamisen (kun otetaan huomioon niiden rajallisemmat investointimahdollisuudet), asteittaisen kasvun (sekä koon että kokemuksen osalta) sekä perinteistä hankintaa yksinkertaisemman tarjousmenettelyn ansiosta;

31. pyytää komissiota vahvistamaan nämä strategiat yhdeksi julkisia hankintoja koskevaksi politiikaksi, jonka tarkoituksena on innovaatioiden kannustaminen julkisten hankintojen, esikaupallisten hankintojen, johtavien markkinoiden ja pk-yritysten julkisiin hankintoihin perustuvan kasvun avulla;

32. katsoo, että julkiset kampanjat johtaisivat hankintaviranomaisille myönteisempään ilmapiiriin sijoittaa enemmän innovaatiota kehittäviin toimintoihin, joissa sijoitukselle saadaan tuottoa vasta pidemmällä aikavälillä, ja että tämän pitäisi olla osa yhtenäistä strategiaa, jolla edistetään innovaatiota esikaupallisten hankintojen avulla; tukee tältä osin paikallisten, alueellisten ja kansallisten julkisten viranomaisten verkottumismahdollisuuksia esikaupallisiin hankintoihin liittyvissä asioissa;

33. katsoo, että esikaupallinen hankinta on tehokkainta, jos on riittävästi kannusteita, joiden ansiosta julkiset viranomaiset hyödyntävät tutkimuksen ja kehityksen markkinoita ja toimittajat osallistuvat valtion hankkeisiin; panee tämän vuoksi merkille, että esikaupallisiin hankintoihin liittyvät taloudelliset kannusteet ovat erittäin tärkeitä esikaupallisten hankintojen käytön kannalta ja että niitä on jo käytössä joissakin jäsenvaltioissa; näissä menetelmissä keskusviranomainen voi korvata huomattavan osan ensimmäisen esikaupallisen hankinnan kustannuksista;

34. katsoo, että yhteisön innovaatiota kannustavissa ohjelmissa tulisi harkita sellaisten taloudellisten kannusteiden käyttöä, joiden avulla koko EU:n julkiset viranomaiset voisivat toteuttaa innovatiivisen tekniikan esikaupallisia hankintoja johtavilla markkinoilla ja muilla Euroopan yhteiseen etuun liittyvillä aloilla;

35. panee merkille, että tällaisille yhteisön pilottihankkeille olisi hyötyä automaattisesta komission arvioinnista ja käytännön kokeiden ja sopimuslausekkeiden laajasta julkaisemisesta onnistuneisiin edeltäjiin viitaten; niitä voitaisiin käyttää myös parhaita käytäntöjä koskevana oppaana;

36. tunnistaa tarpeen eurooppalaiselle pilottihankkeelle esikaupallisten hankintojen yhteydessä, jotta voitaisiin tarjota esimerkki täytäntöönpanosta, joka takaa mahdollisimman suuren oikeusvarmuuden ja suojelun yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, jotka perusasetelmaltaan ovat heikompia osapuolia verrattuna hankintaviranomaisiin sekä suurimittaisiin hankkeisiin, joita julkisiin hankintoihin yleensä liittyy;

37. panee merkille, että esikaupallisten hankintojen vahvistaminen on monille jäsenvaltioille edelleen keino nostaa osuuttaan innovaatiosta ja tutkimuksesta; pyytää tämän vuoksi jäsenvaltioita edistämään innovaatiota sitouttamalla mukaan kaikki eturyhmät, yliopistot, tutkimuslaitokset ja muut taloudellisen kehityksen edistämiseen osallistuvat toimielimet mukaan lukien, jotta julkiset viranomaiset saadaan paremmin osallistumaan innovatiivisiin yrityksiin; katsoo, että tämä sitouttaminen olisi sisällytettävä tutkimusta ja innovaatiota koskevaan johdonmukaiseen strategiaan;

38. suosittelee komissiolle ja jäsenvaltioille, että kilpailun voimistamisen tavoitetta silmällä pitäen edistettäisiin sähköisten hankintajärjestelmien ja dynaamisten menettelyjen käyttöä esikaupallisia hankintoja koskevan prosessin helpottamiseksi.

39. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.
[2] EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1.
[3] EYVL C 91, 12.4.2008, s. 4.
[4] EYVL C 102 E, 24.4.2008, s. 455.
[5] EYVL C 325, 19.12.08, s. 44.
[6] Direktiivin 2004/18/EY 16 artiklan f kohta ja direktiivin 2004/17/EY 24 artiklan e kohta.

Johdanto

Esikaupallinen hankinta on erityinen julkisen sektorin keino tutkimus- ja tuotekehitystyön toteuttamiseksi. Sen tavoitteena on kannustaa innovaatiota kestävien, laadukkaiden julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa. Lähestymistapaa on tarkasteltava osana EU:n laajempaa innovaatiostrategiaa, jossa korostetaan julkisten hankintojen merkitystä unionin innovaatiomahdollisuuksien lujittamisessa ja Euroopan kansalaisten julkisten palvelujen kehittämisessä.

Euroopalla on edessä yhteiskunnallisia haasteita, jotka liittyvät terveyteen, kestävyyteen, ikääntymiseen ja turvallisuuteen. Jotkin tarvittavista parannuksista ovat teknisesti niin vaativia, ettei kaupallisesti vakaita ratkaisuja vielä ole saatavana tai että kaupallisissa ratkaisuissa on puutteita, jotka edellyttävät uusia tutkimukseen ja tuotekehitykseen liittyviä ratkaisuja. Julkisissa palveluissa tarvitaan uusia välineitä lääketieteen huippututkimuksen tekemiseen, julkisten rakennusten energiankulutuksen vähentämiseen ja kansalaisten suojelemiseen turvallisuuteen liittyviltä uhilta ilman, että heidän yksityisyyttään joudutaan loukkaamaan. Esikaupalliset hankinnat voivat osaltaan pienentää tätä tarjonnan ja kysynnän välistä aukkoa julkisella sektorilla.

Tutkimus- ja tuotekehityspalvelujen hankinnan avulla on saatu aikaan muun muassa seuraavat elämää muuttaneet, innovatiiviset ratkaisut: IP-protokolla, GPS-järjestelmä ja merkittävät puolijohdetekniikan innovaatiot. Yhdysvalloissa julkiset viranomaiset ovat tutkimuksen ja tuotekehityksen julkisten hankintojen avulla pystyneet luomaan uusia markkinoita biotekniikan ja nanotekniikan sovelluksille. Yhdysvaltojen julkinen sektori käyttää tutkimuksen ja tuotekehityksen hankintoihin vuosittain 50 miljoonaa dollaria eli 20 kertaa enemmän kuin Eurooppa. Summa vastaa noin puolta koko Yhdysvaltojen ja Euroopan t&k-investointien erosta. Tästä syystä esikaupalliset hankinnat on tunnistettu yhdeksi olennaisen tärkeäksi politiikan välineeksi, jonka avulla Euroopan julkinen sektori voi käsitellä merkittäviä julkisia haasteita. Samalla se antaa EU:lle merkittävän mahdollisuuden edistää innovatiivista perustaa.

Komission tiedonanto sisältää ohjeita siitä, miten EU:n sääntöjen avulla voidaan kannustaa julkisten hankintojen innovaatioita Euroopan t&k-sektorilla. Siinä käsitellään muun muassa, miten voidaan laatia uusia säännöksiä, jotka edistävät kilpailukykyistä t&k-hankintapolitiikkaa, mutta eivät kuitenkaan johda valtiontukeen; kuinka teollis- ja tekijänoikeudet voivat parhaiten hyödyntää esikaupallista hankintaa ja miten voidaan hyödyntää t&k-palvelujen hankintaa, johon liittyy riskien jakamista.

Aiemmin on ollut huomattavaa puutetta tiedoista, miten EU:n tutkimuksen ja tuotekehityksen hankintaa voidaan optimoida. EU:n nykyinen käytäntö on seurausta poissulkevasta kehittämisestä, jossa julkinen ostaja voi varata kaikki tuotekehitystyön tulokset ja hyödyt pelkästään omaan käyttöönsä. Tällöin yritykset, jotka ovat kehittäneet tuotteen tai palvelun julkista toimielintä varten, eivät pysty käyttämään tuloksia muiden mahdollisten asiakkaiden eduksi. Seurauksena on ollut markkinoiden pirstaloituminen, kilpailevien kehityshankkeiden ostamiseen liittyviä taloudellisia esteitä ja innovatiivisiin hankintoihin liittyvän kannusteen puuttuminen julkisilta viranomaisilta. Esikaupallinen hankinta sen sijaan on t&k-hankinnan lähestymistapa, johon liittyy riskien ja hyötyjen jakaminen ilman, että sitä pidetään välttämättä valtiontukena. Sillä voidaan myös kehittää innovatiivisia ratkaisuja kustannustehokkaasti. Komission esikaupallisia hankintoja koskeva tiedonanto onkin hyvä esimerkki siitä, miten julkiset viranomaiset voivat tehdä hankintoja innovatiivisesti hankintadirektiivien ja valtiontukea koskevien säännösten mukaisesti ja luoda sekä yrityksille että julkisille viranomaisille merkittäviä kannusteita innovatiiviseen hankintaan.

EU:ssa ei ole pakollista t&k-hankintojen budjettia: seitsemännen puiteohjelman mukaan komissio ei voi tukea t&k-hankkeiden toteuttamista tarjouskilpailujen avulla, ja kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelman mukaan komissio ei voi rahoittaa sellaisia hankintoja, joihin osallistuu useita jäsenvaltioita t&k-vaiheen kehittämistyössä. Näin ollen kummastakaan ohjelmasta ei voida käynnistää esikaupallisen hankinnan pilottihankkeita. Esittelijä pyrkiikin korostamaan tätä ja pyytää komissiota selvittämään seuraavalle ohjelmakaudelle uusia poliittisia toimia esikaupallisen hankinnan tukemiseksi.

Esikaupallista hankintaa koskevia yleisiä huomautuksia

Euroopan parlamentin kesäkuussa 2007 antama päätöslauselma, joka koski julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön ottamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa, kannusti lisäämään esikaupallisten hankintojen käyttöä EU:ssa. Esittelijä on iloinen komission esikaupallista hankintaa koskevasta tiedonannosta ja uskoo, että tämä lähestymistapa auttaa julkisia viranomaisia vastaamaan merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin sekä kehittämään Euroopan innovaatioperustaa.

Esittelijä katsoo, että esikaupallinen hankinta tarjoaa pk-yrityksille merkittäviä mahdollisuuksia sekä julkisten hankintojen että yleisen kehittämisen ja kokemuksen kerryttämisen osalta. Esikaupallinen hankinta on automaattisesti helpommin pk-yritysten käytettävissä kuin suuret, kaupalliset hankintasopimukset. Esikaupalliset hankintasopimukset, jotka kuuluvat hankintadirektiivien poikkeusten soveltamisalaan, hyödyttävät pienempiä yrityksiä, jotka eivät yleensä täytä tavanomaisten, kaupallisten hankintasopimusten ehtoja. Esikaupallisen hankinnan asteittain etenevästä toteutuksesta seuraa myös, että tehtävät ja budjetit pystyvät kasvamaan pienten, laajenevien yritysten koon ja kokemuksen myötä. Myös riskien ja hyötyjen jakaminen, jossa kaupalliseen käyttöön liittyvät oikeudet jäävät osallistujayrityksille eivätkä siirry julkisille viranomaisille, antaa pk-yrityksille mahdollisuuden myydä tuotteitaan muille asiakkaille esikaupallisen hankinnan päätyttyä. Näin ollen on tunnustettava, että esikaupallinen hankinta perustuu "pienet ensin" -periaatteeseen ja täydentää sitä.

Esittelijä kiinnittää huomiota myös tarpeeseen kouluttaa hankkijoita toimimaan julkisissa hankinnoissa innovaatioon liittyvissä asioissa. Esikaupallinen hankinta on erittäin paljon ammattitaitoa vaativa tehtävä, johon tarvitaan hyvin koulutettuja ihmisiä. Kaupallisesti valmiita tuotteita hankittaessa näitä tietoja voidaan kerryttää yleisen kokemuksen avulla. Kun tavarat ja palvelut perustuvat uusiin, innovatiivisiin tuotteisiin, tarvitaan kuitenkin teknistä tietämystä, jotta osapuolet pystyvät saattamaan esikaupallisen hankinnan päätökseen. Tästä syystä esikaupallisen hankinnan käytännön toteutuksen yhteydessä on arvioitava käytettävissä olevia taitoja ja kokemusta.

Komission tiedonannossa tunnustetaan myös, että esikaupallinen hankinta sopii luontevasti valtioiden suurille toimialoille, kuten terveys- ja puolustusaloille. Jos paikalliset ja alueelliset viranomaiset haluavat käyttää esikaupallista hankintaa, Euroopan laajuinen verkottuminen on tärkeää. Jäsenvaltioiden kesken tulisikin muodostaa yhteyksiä kokemusten ja resurssien jakamiseksi, jotta paikalliset viranomaiset pystyvät hyötymään esikaupallisesta hankinnasta mahdollisimman hyvin.

Esikaupallinen hankinta tarjoaa julkisille viranomaisille tärkeän mahdollisuuden parantaa palvelujaan. Lisäksi koko EU:lla on mahdollisuus kehittää innovaatioperustaansa. Euroopan täytyy kehittää vaativia ratkaisuja, joilla voidaan käsitellä EU:n tulevia haastavia ongelmia. Esikaupallinen hankinta on näin ollen tunnustettava yhdeksi politiikan keinoksi, jonka avulla tähän haasteeseen voidaan vastata.

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

esikaupallisista hankinnoista: innovoinnin edistämisestä kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa
(2008/2139(INI))

Valmistelija: Anni Podimata

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon; uskoo, että esikaupallisilla hankinnoilla on mahdollista vaikuttaa erittäin suotuisasti innovointiin sekä tarjota päivitettyjä ja korkealaatuisia julkisia palveluja Euroopan unionissa;

2. panee merkille, että lukuisista eurooppalaisista tutkimusohjelmista huolimatta julkiset viranomaiset eivät ole vielä hyödyntäneet niiden tuloksia julkisten hankintojen kautta;

3. kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat tai antamaan lisäselvityksiä eräistä menettelyn näkökohdista, myös valtiontukea ja immateriaalioikeuksia koskevista määräyksistä, jotta julkisille viranomaisille ja yrityksille voitaisiin luoda avoin ja vakaa toimintaympäristö;

4. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumustaan sijoittaa kolme prosenttia bruttokansantuotteesta tutkimus- ja kehittämistoimintaan, josta kaksi prosenttia on tultava yksityiseltä sektorilta; tämä on keskeinen tekijä vahvistettaessa EU:n innovointia ja tehostettaessa osaamistaloutta;

5. katsoo, että esikaupallisilla hankinnoilla voi tulevaisuudessa olla erityisasema käsiteltäessä keskeisiä sosiaalis-taloudellisia haasteita, joihin Euroopan unionin on valmisteltava strateginen lähestymistapa, kuten siirtyminen kestävään, energiaa säästävään, vähäpäästöiseen yhteiskuntaan, koska se voisi toimia arvokkaana välineenä auttaen sekä hallituksia että teollisuutta saavuttamaan ilmastonmuutostavoitteet;

6. kehottaa komissiota tutkimaan politiikan vaihtoehtoja unionin tasolla, myös taloudellisia kannustimia, jotka voisivat kannustaa julkisia viranomaisia koko Euroopan unionissa yhdessä ryhtymään esikaupallisiin hankintoihin yhteistä etua koskevilla aloilla;

7. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään pk-yritysten osallistumista esikaupallisia hankintoja koskeviin menettelyihin;

8. kiinnittää huomiota tärkeään asemaan, joka yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla on tutkimus- ja kehittämistoiminnassa; suhtautuisi siksi myönteisesti niiden osallistumiseen esikaupallisiin hankintoihin;

9. suosittelee komissiolle ja jäsenvaltioille, että kilpailun voimistamisen tavoitetta silmällä pitäen edistettäisiin sähköisten hankintajärjestelmien ja dynaamisen menettelyn käyttöä esikaupallisia hankintoja koskevan prosessin helpottamiseksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle

esikaupallisista hankinnoista: innovoinnin edistämisestä kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa
(2008/2139(INI))

Valmistelija: Aloyzas Sakalas

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. pitää ajatusta esikaupallisista hankinnoista tärkeänä, mutta pelkää sen epäonnistuvan pk-yritysten mukaan saamisessa, ellei selkeästi ymmärretä, miten esikaupallisten hankintojen on määrä toimia erityisesti rajat ylittävissä tapauksissa; huomauttaa, että esikaupallisten hankintojen keskeinen periaate – että julkinen viranomainen ei saa kaikkea hyötyä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta, vaan että kukin yritys säilyttää omistusoikeudet luomiinsa uusiin ideoihin – takaa oikeusvarmuuden ja osallistuvien yritysten ideoiden suojelun;

2. tunnistaa tarpeen eurooppalaiselle pilottihankkeelle esikaupallisten hankintojen yhteydessä, jotta voitaisiin tarjota esimerkki täytäntöönpanosta, joka takaa mahdollisimman suuren oikeusvarmuuden ja suojelun yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille, jotka perusasetelmaltaan ovat heikompia osapuolia verrattuna hankintaviranomaisiin sekä suuriin yrityksiin, joita julkisiin hankintoihin yleensä liittyy;

3. kehottaa toimivaltaisia komission pääosastoja tekemään yhteistyötä keskenään ja laatimaan kattavan, helppolukuisen, mutta oikeudellisesti yksiselitteisen käsikirjan kaikilla virallisilla kielillä erityisesti pk-yritysten sekä hankintaviranomaisten käyttöön sisällyttäen siihen esimerkkejä käytännön tapauksista, jotka osoittavat, miten kyseisiä oikeudellisia periaatteita voidaan panna täytäntöön oikein;

4. kehottaa komissiota esittämään käsikirjassa erityisesti käytännön esimerkkejä riskien ja hyötyjen jakamisesta markkinaolosuhteiden mukaisesti; katsoo lisäksi, että teollis- ja tekijänoikeuksiin on panostettava esikaupallisiin hankintoihin osallistuvissa yrityksissä, kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa, jotka toimivat tämän mallin pohjalta, koska se kannustaa lukuisia yrityksiä osallistumaan esikaupallisia hankintoja koskeviin menettelyihin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jerzy Buzek, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Den Dover, Lena Ek, Nicole Fontaine, Adam Gierek, David Hammerstein, Rebecca Harms, Erna Hennicot-Schoepges, Mary Honeyball, Romana Jordan Cizelj, Pia Elda Locatelli, Eugenijus Maldeikis, Reino Paasilinna, Atanas Paparizov, Aldo Patriciello, Francisca Pleguezuelos Aguilar, Anni Podimata, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Herbert Reul, Amalia Sartori, Andres Tarand, Patrizia Toia, Nikolaos Vakalis, Adina-Ioana Vălean, Dominique Vlasto

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ivo Belet, Daniel Caspary, Zdzisław Kazimierz Chmielewski, Juan Fraile Cantón, Robert Goebbels, Gunnar Hökmark, Eija-Riitta Korhola, Pierre Pribetich, Esko Seppänen, Silvia-Adriana Ţicău, Vladimir Urutchev

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö