MIETINTÖ kansainvälisestä kaupasta ja internetistä

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO (5.12.2008)

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnaN LAUSUNTO (8.12.2008)

27.1.2009 - (2008/2204(INI))

Kansainvälisen kaupan valiokunta
Esittelijä: Georgios Papastamkos

Menettely : 2008/2204(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0020/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0020/2009

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 05/02/2009 - 5.4
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0049

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnaN LAUSUNTO
kulttuuri- ja koulutusvaliokunnaN LAUSUNTO

kansainvälisestä kaupasta ja internetistä

(2008/2204(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) ensimmäisessä ministerikokouksessa 13. joulukuuta 1996 annetun Singaporen ministerikokouksen julistuksen 18 kohdan informaatioteknologiatuotteiden kauppaa koskevasta sopimuksesta (tunnetaan myös nimellä informaatioteknologiasopimus),

– ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) toisessa ministerikokouksessa 20. toukokuuta 1998 annetun maailmanlaajuista sähköistä kaupankäyntiä koskevan Geneven ministerikokouksen julistuksen,

– ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen Maailman kauppajärjestölle (WTO) 9. toukokuuta 2003 esittämän "sähköisen kaupankäynnin luokitteluun liittyviä kysymyksiä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevan työohjelman",

– ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) kuudennessa ministerikokouksessa 18. joulukuuta 2005 annetun Dohan työohjelmaa koskevan Hongkongin ministerikokouksen julistuksen 46 kohdan sähköisestä kaupankäynnistä,

- ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 2002/38/EY muuttamisesta radio- ja televisiolähetyspalveluihin ja tiettyihin sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen soveltamisajan osalta ja komission kertomuksen neuvostolle neuvoston direktiivistä 2002/38/EY, joka annettiin 7 päivänä toukokuuta 2002 direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta radio- ja televisiolähetyspalveluihin ja tiettyihin sähköisesti suoritettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta (KOM(2006)0210),

– ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)[1],

- ottaa huomioon 7 päivänä toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 792/2002 hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla annetun asetuksen (ETY) N:o 218/92 väliaikaisesta muuttamisesta sähköistä kaupankäyntiä koskevien lisätoimenpiteiden osalta[2],

- ottaa huomioon 15 päivänä tammikuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EY) N:o 70/2008 paperittomasta tullin ja kaupan toimintaympäristöstä[3],

– ottaa huomioon 24. syyskuuta antamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY muuttamisesta, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla[4] 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY[5] sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004(asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä)[6],

- ottaa huomioon 14. toukokuuta 1998 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle eurooppalaisesta elektronisen kaupankäynnin aloitteesta[7],

- ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön[8],

- ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A6-0020/2009),

A. ottaa huomioon, että yli puolella EU:n kansalaisista ja lähes 1,5 miljardilla ihmisellä maailmassa on mahdollisuus käyttää internetiä; ottaa huomioon, että yksi kolmesta EU:n kansalaisesta tekee hankintoja verkossa, mutta vain 30 miljoonaa ihmistä tekee rajat ylittäviä ostoksia EU:ssa,

B. ottaa huomioon, että WTO on määritellyt verkkokaupan "televerkkojen kautta tapahtuvaksi tuotteiden tuottamiseksi, mainostamiseksi, myynniksi ja jakeluksi",

C. ottaa huomioon, että voidaan tehdä jako sisältöön, joka toimitetaan fyysisten tietovälineiden kautta, ja digitaalisesti koodattuun sisältöön, joka välitetään sähköisesti internetin kautta ja siten fyysisistä tietovälineistä riippumatta, kiinteiden ja langattomien verkkojen avulla,

D. ottaa huomioon, että sähköistä kauppaa voidaan käydä joko yritysten välisenä tai yritysten ja kuluttajien välisenä taikka kuluttajien välisenä liiketoimintana; ottaa huomioon, että internet-pohjainen kaupankäynti on muuttanut merkittävästi tapaa, jolla ihmiset käyvät kauppaa tavaroista ja palveluista, ja luonut uusia mahdollisuuksia erityisesti pk-yrityksille tavoittaa uusia asiakkaita rajojen yli,

E. katsoo, että internetin avoimuuden säilyttäminen on sekä sen että yleisen talouden ja maailmanlaajuisen kaupan jatkuvan kasvun edellytys, sillä ne "toimivat" yhä enemmän internet-pohjaisten tekniikoiden avulla,

F. katsoo, että erityisesti pk-yritykset voivat hyödyntää verkkokauppaa päästäkseen ulkomaiden markkinoille, mutta näiden uusien sähköisten kaupallisten käytäntöjen täysimittaisen hyödyntämisen tiellä on yhä erilaisia käytännön soveltamiseen liittyviä esteitä,

G. ottaa huomioon, että tietovirran esteettömyys on tärkeää verkkokaupan helpottamisen kannalta ja että avoin ja turvallinen verkko, joka mahdollistaa internetin tietojen leviämisen ja käytön, on perusta, jolle 2000-luvun maailmanlaajuista taloutta rakennetaan,

H. ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikka on läsnä kaikkialla talouselämässä ja uusia käyttöympäristöjä ja verkkoja kehitetään ja otetaan käyttöön; katsoo, että tarvitaan avoimia standardeja, jotka ovat tärkeitä innovoinnille, kilpailulle ja kuluttajien tehokkaille valinnoille,

I. katsoo, että uuden "digitalisoidun" kaupankäyntiympäristön jatkokehitys tarjoaa nyt ja vastaisuudessa uusia mahdollisuuksia perinteistä ja nykyaikaista liiketoimintaa varten, se parantaa kuluttajan asemaa kaupankäyntiketjussa ja johtaa täysin uusiin liiketoimintamalleihin kuluttajan ja tuottajan välisissä suhteissa,

J. katsoo, että internet tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä laadun ja valikoiman suhteen parempia valintoja perinteisiin hankintakeinoihin verrattuna ja että verkkomainonnasta on tullut tärkeä väline helpotettaessa kaikenkokoisten yritysten rajat ylittävää kauppaa, mutta erityisesti siitä on hyötyä pienille ja keskisuurille yrityksille uusien asiakkaiden saavuttamisessa,

K. katsoo, että internetin kasvava käyttö kaupankäyntiin tuo huomattavia mahdollisuuksia mutta myös tiettyjä haasteita,

L. katsoo, että sisältöpalveluja tuottavia yrityksiä pitäisi kannustaa käyttämään uusia ja innovatiivisia liiketoimintamalleja, joissa hyödynnetään internetin ja verkkokaupan tarjoamat mahdollisuudet,

M. katsoo, että teknologia ja talous sanelee oikeudellisia ratkaisuja, koska nykyinen oikeudellisten kehysten kudelma on selvästi riittämätön,

N. katsoo, että verkkokauppa yleisesti ottaen on riippuvaista henkisen omaisuuden suojelusta ja että henkisen omaisuuden suojelua koskevaa turvallista ja ennustettavissa olevaa oikeudellista ympäristöä sekä poikkeuksia ja rajoituksia tarvitaan edistämään teknologisia innovaatioita sekä teknologian siirtoa ja levittämistä,

O. ottaa huomioon havainnon, että merkittävien EU:n kauppakumppaneiden kansallisen lainsäädännön mukaan televiestintään on ensin hankittava lupa, jotta verkkokauppapalveluja voitaisiin tarjota; katsoo, että tämä luo tarpeettoman velvoitteen erityisesti kyseisten lupien myöntämiseen liittyvien monimutkaisten menettelyjen takia,

P. katsoo, että verkkokaupan merkitys WTO:n jäsenvaltioissa on voimistunut nopeasti esimerkiksi pankkitoiminnassa, televiestintäalalla, tietokonealalla, mainosalalla, jakelussa ja pikapostipalveluissa; ottaa huomioon, että niiden maiden määrä, jotka eivät rajoita rajat ylittäviä käyttömahdollisuuksia tällaisilla aloilla, on jo huomattava; ottaa huomioon, että on kulunut jo 10 vuotta verkkokauppaa koskevan WTO:n työohjelman käynnistämisestä,

Q. katsoo, että WTO:n perusperiaatteita eli syrjimättömyyttä, avoimuutta ja asteittaista vapauttamista on sovellettava tavalla, jossa otetaan huomioon internetin nopeus ja interaktiivisuus, sähköisten maksujen menetelmät, toiminta ilman välikäsiä, liiketoiminnan osa-alueiden yleistyvä integrointi sähköiseen järjestelmään, entistä joustavammat yritysorganisaatiot ja yritysten kasvava pirstoutuminen,

1. korostaa internetin myönteisiä vaikutuksia tavaroiden ja palvelujen rajat ylittävän ja kansainvälisen kaupan eri tekijöihin ja vaiheisiin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana; korostaa, että verkkokaupan luontainen kansainvälisyys edellyttää yleistä yhteisymmärrystä ja yhteistyötä;

2. myöntää, että verkkokaupan innovaatiot ja luovuus edistävät uusien kaupparakenteiden kehittymistä, kuten kuluttajien välistä kauppaa; huomauttaa, että verkkokauppapaikat toimivat uusina välittäjinä kanssakäymisen helpottamiseksi, tiedonsaannin lisäämiseksi hyvin vähäisin kustannuksin ja yleisesti yritysten välisten suhteiden laajentamiseksi;

3. uskoo, että pienet ja keskisuuret yritykset ja nuoret yrittäjät, jotka harjoittavat osittain tai yksinomaan verkkokauppaa, ovat löytäneet hallinnollisilta ja kaupallisilta kustannuksiltaan verraten edullisen välineen, jonka avulla ne voivat mainostaa yksilöityä verkkomainontaa hyödyntäen ja myydä tavaroitaan ja palvelujaan yleisesti laajenevalle asiakaskunnalle ohittaen siten vanhentuneet kaupan esteet ja päästen aiemmin etäisille ja suljetuille markkinoille;

4. myöntää, että verkkokauppaan liittyy ongelmia tuotteiden laatua ja turvallisuutta koskevan takuun osalta, koska tavalliset valvontakäytännöt puuttuvat jakeluvaiheesta; katsoo, että tätä varten on kehitettävä uusia menetelmiä, kuten kuluttajien myyjistä laatimia arvosteluja ja kuluttajien välisiä vertaisarviointeja;

5. peräänkuuluttaa yksityiskohtaisen analyysin laatimista verkkokaupan vaikutuksesta perinteisiin kaupan toimintamalleihin ja toimintoihin, jotta mahdolliset haittavaikutukset tiedostettaisiin ja niitä voitaisiin välttää;

6. on huolissaan, että usein tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäviä kuluttajia ja myyjiä syrjitään verrattuna verkon ulkopuolisilla markkinoilla toimiviin kuluttajiin ja myyjiin;

7. panee tyytyväisenä merkille, että kuluttajat hyötyvät mahdollisuudesta hyödyntää lähes rajatonta valikoimaa tavaroita ja palveluja, mikä johtuu maantieteellisten, etäisyyden aiheuttamien ja tilaan liittyvien rajoitusten poistumisesta samoin kuin mahdollisuudesta avoimeen ja puolueettomaan tietoon, hintojen vertailuun, yksilöidyn verkkomainonnan saatavuuteen ja verkossa 24 tuntia vuorokaudessa tarjolla olevaan mukavaan "etsi ja osta" -mahdollisuuteen kaikille, joilla on internet-yhteys kotona, työpaikalla tai muualla;

8. toteaa, että kehittyvät aineettomien hyödykkeiden ja palvelujen digitaaliset markkinat ovat jo suuremmat kuin perinteinen kauppa ja hankinnat ja että ne ovat jo luoneet joukon uusia kaupallisia käsitteitä ja taloudellisia arvoja, kuten digitaaliset kiinteistöt (verkkotunnukset) ja tiedonsaanti (hakukoneet);

9. ehdottaa, että laitonta toimintaa, kuten väärennöksiä, piratismia, petoksia, liiketoiminnan turvallisuuden rikkomista ja kansalaisten yksityisyyden loukkauksia ei tulisi pitää tämän toiminnan luonteesta johtuvana, vaan ne tulisi käsittää laittoman kaupallisen toiminnan osa-alueiksi, joita esiintyi jo aiemmin fyysisessä maailmassa ja jotka helpottuvat ja lisääntyvät uusien teknisten mahdollisuuksien takia ja niitä esiintyy pääasiassa silloin, kun toiminnassa ei pyritä noudattamaan sovellettavaa lainsäädäntöä mukautetun vastuujärjestelmän hyödyntämiseksi; toistaa, että on luotava mekanismeja, joiden avulla voidaan – kansainvälisen verkkokaupan kehitystä vaarantamatta – hyväksyä ja tiukentaa tarvittavia ja asianmukaisia valvontatoimenpiteitä ja tehostaa koordinointia, jolla voidaan torjua ja kitkeä nykyistä laitonta verkossa tapahtuvaa kaupallista toimintaa kiinnittäen erityistä huomiota tapauksiin, jotka voivat aiheuttaa vakavia riskejä kansanterveydelle, kuten väärennettyjen lääkkeiden myymiseen internetin kautta;

10. tukee valtioiden ja kansojen julkisen moraalin ja etiikan ehdotonta kunnioittamista, mutta pahoittelee yleistyvää väärää turvautumista verkkopalveluihin ja tuotteisiin kohdistettuun sensuuriin, joka toimii naamioituna kaupan esteenä;

11. tunnistaa tarpeen avoimille normeille ja niiden merkityksen innovoinnille, kilpailulle ja kuluttajien tehokkaille valinnoille; ehdottaa, että EU:n allekirjoittamissa kauppasopimuksissa edistetään internetin laajaa ja avointa käyttöä verkkokaupassa, edellyttäen, että kuluttajien pitäisi saada käyttää haluamiaan palveluja ja digitaalisia tuotteita, ellei kansallinen lainsäädäntö niitä kiellä;

12. katsoo, että rajat ylittävän liiketoiminnan valtava kasvu, liiketoiminnan luonteen, alkuperän ja päämäärän yksilöinnin vaikeus ja kirjausketjujen ja vaikutusvallan puute kyseenalaistaa verojärjestelmien alueellisen luonteen; huomauttaa, että on olemassa mahdollisuuksia virtaviivaistaa verohallintoa, korvata paperityötä sähköisellä tietojenvaihdolla, täyttää veroilmoitukset sähköisesti sekä automatisoida verojen perimisprosessi;

13. korostaa, että kuluttajia ja yrityksiä on tarpeen kouluttaa ja että on tarpeellista järjestää tiedotuskampanjoita kehitysnäkymistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka koskevat kaikkia osapuolia, jotka osallistuvat kansainväliseen kauppaan internetissä;

14. pahoittelee sekä henkilötietoihin että rahaan verkossa kohdistuvien petosten ja varkauksien yleistymistä; uskoo, että luottamuspula liiketoiminnan ja maksujen turvallisuuteen on suurin uhka verkkokaupan tulevaisuudelle; kehottaa komissiota tutkimaan syitä ja pyrkimään nykyistä tehokkaammin laatimaan järjestelmiä, joilla lisätään luottamusta yritysten ja yksityishenkilöiden välisiin kansainvälisiin sähköisiin maksuihin, sekä luomaan asianmukaisia riidanratkaisujärjestelmiä laittomia kaupallisia käytäntöjä silmälläpitäen;

15. korostaa, että verkossa tarjottavia kulttuurihyödykkeitä ja -palveluita koskevien liiketoimien turvallisuus ja uskottavuus ovat olennaisia;

16. toteaa, että luottamus ei riipu ainoastaan yksinkertaisista, luotettavista ja turvallisista tavoista käyttää internetiä, vaan myös mm. tavaroiden ja palvelujen laadusta ja tarvittavien suojakeinojen saavutettavuudesta;

17. korostaa, että kansainvälisen verkkokaupan täysimittainen kasvu edellyttää kansainvälistä yhteistyötä sääntelyn laatimiseksi; katsoo, että verkkokaupan ongelmakohtia koskeva uusi, nykyaikainen lähestymistapa on tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat hyötyvät yksityisyytensä suojelusta ja internetin mukanaan tuomista kustannussäästöistä ja uusista kaupallisista mahdollisuuksista;

18. katsoo, että maailmanlaajuisen verkkokaupan nykyisistä ja tulevista haasteista olisi keskusteltava vastavuoroisesti kannustavissa ja jäsennellyissä yhteistyöpuitteissa, jotka perustuvat toisistaan riippuvaisia toimijoita koskevaan vakiinnutettuun sääntöjärjestelmään, joka mahdollistaa nykyaikaisen ja kattavan useiden sidosryhmien hallintoprosessin, jota internetin hallintofoorumi ilmentää; toteaa, että nykymuotoiselle internet-hallinnolle on leimaa-antavaa sen sekamuotoinen luonne, josta puuttuvat toiminnalliset ja säädökselliset hierarkkiset ohjausvälineet;

19. pahoittelee, että WTO-neuvotteluissa ei ole edistytty niin sanottujen digitoitujen tuotteiden luokittelun tärkeässä kysymyksessä, että Dohan kehitysagendassa ei anneta toimivaltuuksia verkkokauppaa koskevia erityisneuvotteluja varten ja että sähköisiä siirtoja koskevan WTO:n tullimaksujen pysyvän moratorion käyttöönoton suhteen ei ole saavutettu edistymistä; toteaa, että digitaalisten tuotteiden todelliset tullausarvot ovat edelleen epäselviä, eikä ole sovittu, mitä sääntöjä ja velvoitteita (tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus, palvelukaupan yleissopimus vai teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvät näkökohdat) digitaalisesti toimitettuihin tuotteisiin olisi sovellettava;

20. panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen WTO:lle informaatioteknologiatuotteiden kauppaa koskevan ministerijulistuksen (ITA), päivittämisestä ja laajentamisesta, jossa asetetaan lyhyt määräaika ja jonka tarkoituksena on antaa lisäpontta näiden tuotteiden kaupalle, houkutella uusia sopimuspuolia, käsitellä tullien ulkopuolisia esteitä ja käsitellä teknologisen kehityksen ja lähentymisen kasvavia haasteita; pahoittelee kuitenkin, että informaatioteknologiasopimuksen sopimuspuolet tulkitsevat sopimusta eri tavoin ja kehottaa komissiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön nykyisen ITA:n hengen ja kirjaimen ja tukemaan ajantasaista ja realistista lähestymistapaa tuleviin sopimuksiin tullivapauden soveltamista yhä useampiin informaatioteknologiatuotteisiin koskevan vaatimuksen mukaisesti;

21. toivottaa tervetulleeksi GATS-sopimuksen, WIPO:n internet-sopimusten, UNCITRAL:in lakimallin, OECD:n tekemän laajan työn ja OECD:n Soulin ministerikokouksessa 2008 hyväksytyn laajamittaisen toimintasuunnitelman ja tietoyhteiskuntaa käsittelevän huippukokouksen puitteissa jo saavutetun edistyksen;

22. tunnustaa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan Unescon yleissopimuksen merkityksen olennaisena välineenä, jolla varmistetaan, että kulttuurialaa koskeva poikkeus säilyy kulttuuriin ja luovaan toimintaan liittyvien hyödykkeiden ja palveluiden kansainvälisessä kaupassa WTO:n puitteissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan yleissopimuksen pikaisesti täytäntöön Euroopan unionin sisä- ja ulkopolitiikoissa;

23. painottaa, että kahdenväliset ja alueelliset vapaakauppasopimukset eivät voi tarjota tyhjentäviä vastauksia markkinoille pääsyyn pitkällä aikavälillä; kehottaa kuitenkin EU:ta sisällyttämään järjestelmällisesti kahdenvälisiin ja alueellisiin kauppasopimuksiinsa täsmällisiä ehtoja, jotka kattavat tavaroiden, palvelujen ja tietovirtojen laajan ja avoimen verkkokaupan, vaatimalla osapuolia pidättymään tarpeettomien esteiden asettamisesta rajat ylittävälle tietovirralle tai niiden säilyttämisestä sekä soveltamalla internetissä tapahtuvaan liiketoimintaan syrjimättömyyden, avoimuuden ja vähiten kauppaa rajoittavan sääntelyn periaatteita; tukee siksi EU:n ponnisteluja sääntelykysymyksiin liittyvien yhteistyötä koskevien vuoropuhelujen käynnistämiseksi osana sen ja kauppakumppaneina olevien kolmansien maiden kahdenvälisiä sopimuksia; kehottaa asiaankuuluvia EU:n toimielimiä ja EU:n jäsenvaltioita olemaan valmiina myötävaikuttamaan kyseisiin yhteistyötä koskeviin vuoropuheluihin, kun näihin sopimuksiin on päästy;

24. kehottaa komissiota tarkastelemaan kauppaan liittyvien välineiden käyttökelpoisuutta taajuuksien käytön yhdenmukaistamiseksi ja avaamiseksi, jotta edistettäisiin innovointia, kasvua ja kilpailua vauhdittavaa internet-palvelujen langatonta käyttömahdollisuutta;

25. korostaa, että on kiinnitettävä huomiota sellaisten verkkopalvelujen, verkkokauppa mukaan lukien, tarjoamiseen, joihin ei liity tarpeettomia kotimaisia toimilupamenettelyjä, sekä EU:ssa että sen kauppakumppaneiden maissa, jotka voisivat käytännössä asettaa esteen kyseisten palvelujen tarjoamiselle;

26. katsoo, että kansainvälisissä julkisissa hankinnoissa, joissa uuden teknologian ansiosta voidaan harjoittaa rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä, uudenlaisilla toimintamalleilla, esimerkiksi pk-yritysten ryhmittymien yhteisillä huutokaupoilla ja tarjouskilpailuiden julkaisemisella ja mainonnalla verkossa voidaan lisätä huomattavasti julkisten hankintojen kauppaa sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti ja näin kannustaa rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä;

27. muistuttaa, että väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen tekemisen myötä on löydettävä tasapaino teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaan täytäntöönpanon ja kuluttajien perusoikeuksien suojelun välillä ja edistettävä innovointia, vapaata tietovirtaa ja laillisten verkkokauppapalvelujen käyttöä;

28. kehottaa komissiota käynnistämään tieto- ja koulutuskampanjoita, joissa käytetään perinteisiä ja internetiin pohjautuvia välineitä, jotta voidaan lisätä kuluttajien tietoja oikeuksistaan ja siten heidän luottamuksensa sähköiseen kaupankäyntiin vahvistuu;

29. pahoittelee EU:n sähköisen kaupankäynnin pirstoutuneisuutta, joka johtuu maantieteellisen markkinajaon sallivasta tai sitä edellyttävästä sääntelystä, tavaroiden tai palvelujen verkkokaupan estävistä tai sitä haittaavasta sääntelystä, jakelijoiden sopimuksellisista rajoituksista, oikeudellisesta epävarmuudesta, maksujärjestelmien turvallisuutta koskevasta kuluttajien luottamuspulasta, internet-liittymien kalliista käyttömaksuista ja toimitusvaihtoehtojen saatavuutta koskevista rajoituksista;

30. kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja kuluttajille kuluttajien oikeuksia internetin välityksellä tapahtuvassa kansainvälisessä kaupankäynnissä koskevan oppaan, jossa keskitytään erityisesti sopimuksiin liittyviin kysymyksiin, kuluttajien suojeluun vilpillisiltä kaupan käytännöiltä, yksityisyyteen ja tekijänoikeuteen;

31. uskoo, että EU:n verkkokauppaa koskevan sääntelyn puutteet haittaavat vakaan ja vahvan eurooppalaisen sähköisen teollisuus- ja kauppaympäristön kehittymistä, joka johtaa siihen, että eurooppalaiset kuluttajat hyödyntävät liian vähän liiketoimintaa EU:ssa ja kansainvälisessä kaupassa ja haittaa kaupallisen toiminnan luovuutta ja innovaatioita; pahoittelee, että EU:ssa toimivien yksinomaan sähköisiä palveluja tarjoavien yritysten määrä erittäin pieni;

32. pitää myönteisenä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajan oikeuksista (KOM(2008)0614), jonka avulla voidaan toivottavasti lisätä oikeusvarmuutta, avoimuutta ja niiden kuluttajien suojaa, jotka tekevät ostoksia internetin välityksellä ja joiden määrä kasvaa, erityisesti tavaroiden toimitusten, riskinsiirron, sopimusten noudattamisen ja kaupallisten takuiden suhteen;

33. muistuttaa, että luottamus, erityisesti kuluttajien ja pk-yritysten, on elintärkeää, jotta internetin välityksellä tapahtuvan kaupankäynnin kaikkia mahdollisuuksia voidaan täysin hyödyntää, kuten 21. kesäkuuta 2007 annetussa päätöslauselmassa korostetaan;

34. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyödykseen kaikki tilaisuudet vahvistaa luottamusta toimimalla asiaa koskevilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten Maailman kauppajärjestössä, ja ryhtymään toimiin sellaisten standardien ja normien saavuttamiseksi, joissa otetaan huomioon eurooppalaiset parhaat käytännöt;

35. kehottaa komissiota parantamaan internet-palvelujen oikeudellista yhteentoimivuutta kehittämällä mallitoimilupia ja muita oikeudellisia ratkaisuja, jotka pätevät myös lainkäyttöalueilla, joilla yksityisoikeutta ei ole yhdenmukaistettu, erityisesti kansainvälisiä verkkonormeja koskevan vapaaehtoisen patenttikorvauksen saamiseksi, sekä levittämään oikeudellista yhteentoimivuutta koskevia olemassa olevia eurooppalaisia välineitä keinona verkkopalvelujen tarjoajien liiketoimista aiheutuvien kustannusten ja oikeudellisen epävarmuuden vähentämiseksi;

36. pyytää komissiota toteuttamaan tarvittaessa yhteistyössä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kanssa yksityiskohtaisen tutkimuksen kansainvälisestä verkkokaupasta ja sisällyttämään sitä koskevat tiedot tilastoihin;

37. kehottaa komissiota laatimaan kattavan strategian sellaisten yhä olemassa olevien esteiden poistamiseksi, jotka estävät pk-yrityksiä hyödyntämästä sähköistä kauppaa (kuten tieto- ja viestintätekniikan saatavuus, verkkokaupan järjestelmien kehittämis- ja ylläpitokustannukset, luottamuksen puute, tiedonpuute ja oikeudellinen epävarmuus rajat ylittävissä riita-asioissa), ja politiikkaa koskevia suosituksia, mukaan lukien pk-yrityksille tarjottavia kannustimia osallistua aiempaa tehokkaammin tuotteiden ja palveluiden verkkokauppaan; kannustaa tässä yhteydessä luomaan tietokannan, joka on suunniteltu tarjoamaan tiedollista tukea ja hallinnon ohjausta verkkokaupan uusille ja kokemattomille osapuolille ja pk-yritysten verkkokaupasta ja -mainonnasta saamia etuja koskevan vertailevan taloudellisen analyysin sekä menestyneistä verkkokauppaa käyvistä EU:n pk-yrityksistä tehtyjä tapaustutkimuksia;

38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä 'menemään verkkoon' sekä järjestämään tiedon jakamiseen ja hyvien käytäntöjen vaihtoon tarvittavia foorumeja sekä suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot edistävät sähköisesti suoritettavia julkisia hankintoja, huolehtimalla tarkasti siitä, että varmistetaan tietoyhteiskunnan esteettömyys;

39. panee tyytyväisenä merkille komission aloitteen käynnistää julkinen vuoropuhelu julkaisemalla valmisteluasiakirja "Tavaroiden ja palvelujen verkkokaupan mahdollisuudet" ja perustamalla neuvoa-antavan ryhmä, joka toimii yhteistyössä tähän liittyviä kysymyksiä koskevan raportin laatimiseksi;

40. tähdentää, että internet on muodostanut uuden tuotantoa, kulutusta sekä kulttuurihyödykkeitä ja -palveluita koskevan lähestymistavan, jolla voidaan edistää kulttuurien välistä ymmärrystä vapaan ja oikeudenmukaisen uusien tieto- ja viestintätekniikkojen käyttöoikeuden sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden perusteella;

41. korostaa, että taide- ja kulttuurituotteilla ja -palveluilla on sekä taloudellinen että kulttuurinen arvo ja että on tärkeätä säilyttää tämä yhteisymmärrys kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa ja -sopimuksissa sekä maailmanlaajuisissa verkostoissa panemalla Unescon yleissopimus täytäntöön oikeudellisesti sitovalla tavalla;

42. kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että eurooppalainen kulttuuriteollisuus voi hyödyntää täysimääräisesti uusia mahdollisuuksia, joita sähköinen kaupankäynti on saanut aikaan erityisesti audiovisuaali-, musiikki- ja julkaisualoilla, ja että samalla ne tarjoavat tehokkaan suojan laitonta kaupankäyntiä ja piratismia vastaan; katsoo, että tämä ei saa kuitenkaan vaikuttaa Euroopan yhteisön politiikkaan, jonka mukaan pidättäydytään, kuten neuvotteluvaltuuksissa selvästi todettiin, tekemästä tarjouksia tai hyväksymästä vapauttamista koskevia vaatimuksia audiovisuaali- ja kulttuurialalla;

43. katsoo, että internetistä on tulossa tehokkain väline pohjoisen ja etelän välisen kauppakuilun umpeen kuromista varten; katsoo, että internet avaa uusia kaupallisia kanavia, jotka yhdistävät vähiten kehittyneet ja muut kehitysmaat edistyneisiin ja kaupallisiin keskusjärjestelmiin, mikä lisää niiden vientivirtoja ja ohittaa perinteisten kaupallisten käytäntöjen haitat;

44. uskoo, että vähiten kehittyneiden ja muiden kehitysmaiden osallistumista kansainväliseen kauppaan internetin kautta on tuettava lisäämällä investointeja etupäässä perusinfrastruktuuriin, kuten televerkkoihin ja verkkoon pääsyyn mahdollistaviin laitteisiin; korostaa, että on tarjottava kohtuuhintaisia ja laadukkaampia internet-palveluja; tunnustaa, että televiestinnän vapauttaminen on johtanut infrastruktuuriin kohdistuvien investointien lisääntymiseen, palvelujen parantumiseen ja innovointiin;

45. toteaa, että useissa maissa käyttäjät pääsevät internetiin mobiililaitteiden avulla;

46. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille;

[1] EYVL L 178, 17.07.2000, s. 1.
[2] EYVL L 128, 15.05.2002, s. 1.
[3] EYVL L 23, 26.01.2008, s. 21.
[4] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0449.
[5] EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
[6] EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.
[7] EUVL C 167, 1. 6. 1998, s. 203.
[8] EYVL C 146 E, 12.6.2008, s. 370.

Tämän mietinnön tarkoituksena on tuoda esiin niitä kansainvälisen kaupan alueita, joilla internet on toiminut katalysaattorina luomalla uusia olosuhteita kaupankäynnin kehittymiselle koko maailmassa.

Mietinnössä keskitytään etupäässä seuraaviin aloihin: tapaan, jolla internet on helpottanut perinteisiä liiketoiminnan harjoittamismenetelmiä, internetin ominaisluonteen ja teknologisen kehityksen luomiin uusiin mahdollisuuksiin ja uusiin markkinoihin ("rajattomat markkinat"), kansainvälisen kaupan kohtaamiin ongelmiin ja vaaroihin, verkkokaupan institutionaaliseen ja sääntelykehykseen, sähköisen kaupankäynnin toimintaan EU:ssa ja suuressa mittakaavassa maailmanlaajuisesti sekä kehitysmaiden kohtaamiin haasteisiin.

Kansainvälinen kauppa ja internet vaikuttavat toisiinsa huomattavalla tavalla. Internet on kehittymässä tehokkaimmaksi ja yhä suositummaksi tavaksi käydä kauppaa, ja liiketoiminta muodostaa huomattavan osan internetin kokonaiskäytöstä. Internet on luontaisesti kansainvälinen viestintäkanava, ja kansainvälinen kauppa ja internet ovat prosesseina kiinteästi sidoksissa toisiinsa ja tukevat toisiaan. Sähköisen liiketoiminnan turvallisuuden, käytettävyyden, laillisuuden, verokohtelun ja luotettavuuden kaltaiset kysymykset kuitenkin edellyttävät kansainvälisiä neuvotteluja ja kuulemisia, koska internetiä eivät koske tavanomaiset maantieteelliset rajat.

Tämä väline on luonut uusia markkinoita ja tarjoaa pääsyn markkinoille, jotka olivat aiemmin suljettuja, se on vilkastuttanut kauppaa enemmän kuin mikään muu väline aiemmin ja se on lähes automatisoinut tiettyjen tavaroiden ja palvelujen toimitukset. Merkittäviä muutoksia on tapahtunut kaikissa liiketoiminnan vaiheissa, etenkin tavaroiden ja palvelujen välityksessä ja toimituksissa, koska samaa sisältöä voidaan nyt toimittaa joko perinteisin välinein (esimerkiksi tietokoneohjelmistot tai CD:t) tai digitaalisesti ladattavina.

Internet on vaikuttanut peruuttamattomasti tavaroiden ja palvelujen kauppaan, mutta muutokset määrällisesti ja laadullisesti mitattuina vaihtelevat aloittain. Tavaroiden osalta internet on mahdollistanut maailmanmarkkinoiden kehittymisen alkuperästä ja erikoisalasta riippumatta. Palvelujen osalta televerkkojen kautta tapahtuvien tiedonsiirtojen nopeuden dramaattinen kasvu on vaikuttanut katalysaattorin tavoin muun muassa liiketoiminnan, vapaiden ammattien ja kulttuuriteollisuuden muotoon ja sisältöön.

Internet lyhentää etäisyyttä, alentaa mainos- ja tiedotuskustannuksia, tehostaa maailmanlaajuista kilpailua, tekee tuotteen tai palvelun lopullisesta hinnasta houkuttelevamman ja poistaa rajallisen varastotilan, perinteisen jakeluverkoston ja maantieteellisten rajojen fyysiset esteet. Perinteiset kaupalliset intressit eivät kykene valvomaan markkinoita rajoitettuun jakeluun ja maantieteelliseen markkinajakoon perustuvan järjestelmän avulla. Kuluttajat voivat nyt myydä tavaroita ja palveluja toisille kuluttajille internetin kautta.

Pienten ja keskisuurten yritysten ehdot ovat erityisen suotuisia, koska niillä on paljon enemmän mahdollisuuksia päästä osallistumaan vakiintuneisiin kaupallisiin järjestelmiin kuin vielä vuosikymmen sitten. Lisäksi kaupankäyntiketjuun pääsyn kustannukset ovat laskemassa ja tavaroiden ja palvelujen siirtämisen oikeudelliset, tekniset ja institutionaaliset esteet ovat poistumassa. Yritykset voivat perustaa internet-myyntipisteitään helposti, nopeasti ja edullisesti, jonka myötä niiden kilpailukyky paranee ja ne pääsevät mahdollisimman tehokkaasti perinteisille markkinoille.

Tärkeimmät kuluttajille koituvat hyödyt, niin kansallisella ja EU:n tasolla kuin maailmanlaajuisestikin, ovat tavaroiden ja palvelujen erittäin suuri valikoima, kilpailukykyiset hinnat, alhaisemmat elinkustannukset ja parempi elämänlaatu. Kuluttajat voivat nyt vertailla paremmin tuotteita ja palveluja, koska he saavat enemmän tietoa. Internetiin pääsee kaikkina vuorokaudenaikoina, kotoa tai työpaikalta.

Internetistä tehtävät hankinnat luovat uusia haasteita kansalaisten ja kuluttajien yksityisyyden suojelulle. Internetin käyttäjien kuluttajatottumuksia ja hankintoja tarkkaillaan internetissä "näkymättömin" silmin. Pahaa-aavistamattomia käyttäjiä johdetaan usein harhaan ja he joutuvat petoksen uhreiksi. Sähköiset rahan ja luottokorttitunnusten varkaudet sekä vilpillinen tunkeutuminen pankkitileille ovat yleisimpiä internet-rikoksia. Kaikki nämä ilmiöt ovat horjuttaneet käyttäjien luottamusta verkkokauppaan.

Laiton kauppa on löytänyt uusia väyliä, joiden kautta se voi levitä esteettä. Esittelijän mielestä kaupallisten tuotemerkkien väärentäminen, henkisen omaisuuden varkaudet ja musiikki-, elokuva- ja audiovisuaaliteosten laiton valmistaminen ovat ilmiöitä, jotka vaikuttavat myös verkkokauppaan, vaikka ne olivat olemassa jo fyysisessäkin maailmassa.

Vedoten korkean moraalin periaatteita uhkaaviin haasteisiin valtiot määräävät suoraa tai epäsuoraa sensuuria, joka ovat kuitenkin verhotussa muodossa olevia kaupan esteitä.

Nykyiset internetin hallintarakenteille ovat luonteenomaisia riittämättömät toiminnalliset ja säädökselliset hierarkkiset ohjausvälineet. Sekamuotoisen luonteensa vuoksi maailmanlaajuisen verkkokaupan nykyisiä ja tulevia haasteita olisi käsiteltävä vastavuoroisesti kannustavissa ja jäsennellyissä yhteistyöpuitteissa, jotka perustuvat vakiinnutettuun sääntöjärjestelmään.

Verkkokauppaa koskevissa WTO-neuvotteluissa, joissa on keskitytty digitaalisesti toimitettujen sisältötuotteiden kysymyksiin, erityisesti niiden oikeudelliseen luokitteluun ja alistamiseen GATT- tai GATS-järjestelmään, ei ole saavutettu tuloksia. Myöskään verojärjestelmän kysymystä ei ole voitu ratkaista, koska ei ole olemassa verkkokaupan verotukseen sovellettavaa kansainvälistä järjestelmää tai sopimusta.

Monenvälisiin, alueidenvälisiin ja kahdenvälisiin kauppasopimuksiin on sisällytettävä verkkokauppaa helpottavia lausekkeita (EU:n kaupallisten kilpailijoiden jo noudattama käytäntö). Reaktiot väärentämisenvastaiseen kauppasopimukseen (ACTA, Anti-Counterfeiting Trade Agreement) ovat olleet vaihtelevia.

Yli 50 prosenttia EU:n kansalaisista on hyötynyt ainakin jossain määrin internetin pienille, keskisuurille ja suurille markkinoille tarjoamista eduista. EU:ssa on voimassa verkkokaupan kattava sääntelykehys. Parhaillaan käsitellään televiestintäkehyksen uudistamista ja EU ottaa voimakkaasti kantaa WTO-neuvotteluissa verkkokaupan määrittämiseksi ja luokittelemiseksi erillisten WTO-sopimusten mukaisesti. EU etsii koko maailmassa kumppaneita varmistaakseen, että kansainvälisen kaupan internet-ulottuvuuteen sovelletaan periaatteita ja sääntöjä, joiden perustavoitteena on vapauttaa ja kehittää tervettä kilpailua ja maailmankaupan turvallisuutta.

EU:ssa esiintyy kuitenkin luontaisia sähköiseen kaupankäyntiin vaikuttavia ongelmia, kuten maantieteellinen markkinajako, sopimusrajoitteiden soveltaminen jakeluverkostoon, yhteisen verotusjärjestelmän puuttuminen ja perinteisiä jakelukäytäntöjä suosivat sääntelykehykset. EU:n verkkokaupan riittämättömän toiminnallisen koordinoinnin vuoksi EU ei ole pystynyt saavuttamaan maailmanlaajuisesti huomattavaa asemaa, joka vastaisi sen todellista kaupallista mahtia. Mainittakoon, että vain pienellä osalla internet-yrityksistä on toimipaikka EU:ssa.

Internet voisi toimia välineenä pohjoisen ja etelän välisen kauppakuilun umpeen kuromisessa, avata uusia kanavia, jotka yhdistävät kehitysmaat edistyneisiin kaupallisiin järjestelmiin, lisätä niiden vientivirtoja ja ohittaa perinteisten kaupallisten käytäntöjen haitat. Kehitysmaat, joilla ei ole suoraa pääsyä perinteisiin kaupparakenteisiin, saattavat hyötyä huomattavasti Internetin käytöstä. Tarvitaan lisää investointeja materiaaliseen ja tekniseen infrastruktuuriin (tietokoneet, ohjelmistot ja televerkot) ja toimia, joilla vastataan sisäisiin heikkouksiin (esimerkiksi televiestintämonopolit, jotka johtavat heikkolaatuisiin mutta kalliisiin palveluihin, digitaaliseen lukutaidottomuuteen ja puutteelliseen pääsyyn kansainvälisiin verkkokaupan kanaviin), jotta helpotetaan kehitysmaiden harmonista sisällyttämistä maailmankauppajärjestelmään.

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

kansainvälisestä kaupasta ja internetistä
(2008/2204(INI))

Valmistelija: Silvia-Adriana Ţicău

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. toivottaa tervetulleeksi GATS-sopimuksen, WIPO:n internet-sopimusten, UNCITRAL:in lakimallin, OECD:n tekemän laajan työn ja OECD:n Soulin ministerikokouksessa 2008 hyväksytyn laajamittaisen toimintasuunnitelman ja tietoyhteiskuntaa käsittelevän huippukokouksen puitteissa jo saavutetun edistyksen;

2. muistuttaa tieto- ja viestintäteknologian tarjoamista mahdollisuuksista helpottaa tavaroiden ja palveluiden kauppaa ja vaikuttaa uusien sähköisten palveluiden kehittymiseen;

3. muistuttaa, että internet on synnyttänyt valtavia mahdollisuuksia sekä kuluttajille (valikoimien runsauden ja alhaisempien hintojen muodossa) että yrityksille (uusien maailmanlaajuisten markkinoillepääsykanavien muodossa);

4. korostaa, että internet tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia pienille ja suurille, sekä maaseudulla että kaupungeissa toimiville yrityksille myydä tuotteitaan verkossa; huomauttaa myös, että nykyisiä palveluita voidaan yhä enemmän tarjota verkossa ja että erityisesti kohtuuhintaisten ja laadukkaiden ääni- ja videoyhteyksien ansiosta ihmiset voivat viestiä helposti olinpaikasta riippumatta ja jopa ottaa vastaan maksuja palveluista, jotka on tarjottu vain "etäpalveluina";

5. korostaa, että internetin avulla voidaan järjestää aineettomien hyödykkeiden jakelu innovatiivisella tavalla;

6. vahvistaa, että tieto- ja viestintätekniikka on läsnä kaikkialla talouselämässä; ja uusia käyttöympäristöjä ja verkkoja kehitetään ja otetaan käyttöön; tunnustaa avointen standardien tarpeen ja niiden merkityksen innovoinnille, kilpailulle ja kuluttajien todellisille valinnanmahdollisuuksille;

7. muistuttaa, että internetin huikea menestystarina perustuu vapaan verkon ideaan, jossa yksityisyyden suoja ja tiedon vapaa kulku ovat avainasemassa, internet tulisi säilyttää luovana tilana, jossa uudet liiketoimintamallit voivat kukoistaa;

8. korostaa, että internetin avoimuuden ja neutraaliuden säilyttäminen Euroopassa ja sen ulkopuolella on sen itsensä samoin kuin laajemmin koko talouden ja maailmankaupan jatkuvan kasvun ennakkoedellytys, sillä ne toimivat entistä enemmän internet-teknologian varassa;

9. korostaa, että luottavaiset kuluttajat ja liikekumppanit ovat avainasemassa sähköisen kaupankäynnin jatkokehityksessä; ja että verkkojen tietoturva, petosten torjunta ja yksityisyyden, henkilötietojen ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen ovat olennaisia luottamuksen herättämisessä;

10. on huolissaan, että usein tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäviä kuluttajia ja myyjiä syrjitään verrattuna verkon ulkopuolisilla markkinoilla toimiviin kuluttajiin ja myyjiin;

11. katsoo, että pienten ja keskisuurten yritysten sähköiseen kaupankäyntiin liittyviä mahdollisuuksia ei vielä ole täysimittaisesti hyödynnetty ja että tarvitaan vielä paljon työtä ennen kuin saavutetaan yhtenäiset eurooppalaiset tavaroiden ja palveluiden sähköiset markkinat, joissa pk-yritykset voivat olla johtavassa asemassa Euroopan markkinoiden integroimisessa entistä paremmin; korostaa, että sähköisen kaupankäynnin, sähköisen viestinnän ja koko tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia ei vielä ole täysimittaisesti hyödynnetty erityisesti pk-yrityksissä, ja että tällainen kehitys tarjoaa valtavia mahdollisuuksia heikommassa asemassa oleville yhteisöille poistamalla perinteiset rajat ja välimatkat;

12. katsoo, että kansainvälisissä julkisissa hankinnoissa, joissa uuden teknologian ansiosta voidaan harjoittaa rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä, uudenlaisilla toimintamalleilla, esimerkiksi pk-yritysten ryhmittymien yhteisillä huutokaupoilla ja tarjouskilpailuiden julkaisemisella ja mainonnalla verkossa voidaan lisätä huomattavasti julkisten hankintojen kauppaa sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti ja näin kannustaa rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä;

13. katsoo, että suuri osa Euroopan unionin tulevasta kaupasta ja tulevista vientimarkkinoista on hyvinvointipalveluissa, kuten tietyissä terveydenhuoltopalveluissa ja koulutuksessa, joita voidaan yhä enemmän tarjota internetissä ja jotka ovat riippuvaisia kansainvälisen kaupan johdonmukaisista ja selkeistä puitteista ja sopimuksista;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan työtä koordinoidun poliittisen lähestymistavan sekä kansainvälisen tason oikeudellisten puitteiden edistämiseksi, joilla puututaan aikansa eläneisiin sääntelyesteisiin, jotka estävät internetin mahdollisuuksien täysipainoisen hyödyntämisen ja jotka tukevat digitaalisia liiketoimia ja joita hallitsevat yli kansainvälisten rajojen ulottuvat yhtenäiset periaatteet kiinnittäen erityishuomiota sähköisten maksujen ja kaupankäynnin oikeudellisiin puitteisiin;

15. kehottaa sisällöntuotantoyrityksiä hyödyntämään täysipainoisesti internetin tarjoamia mahdollisuuksia ja osallistumaan mahdollisuuksien mukaan innovatiivisiin liiketoimintamalleihin;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että uudet digitaalisen kaupan esteet (fyysinen infrastruktuuri, inhimilliset valmiudet ja oikeudelliset edellytykset, muut kuin kauppaan liittyvät esteet, kuten sensuuri ja tiedonsaannin vapauden rajoitukset) ennakoidaan ja niihin vastataan olemassa olevilla ja uusilla sitoumuksilla; tässä yhteydessä tulee myös etsiä ratkaisuja yhteentoimivuuteen, yhteenliitettävyyteen ja internetin hallinnointiin liittyviin kysymyksiin; lisäksi kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että toimet kaupan piiloesteiden vähentämiseksi aloitetaan mahdollisimman pian saattamalla sähköisten viestintäpalvelujen ja digitaalisten sisältöjen yhtenäismarkkinat päätökseen ja vahvistamalla audiovisuaalisten palveluiden sähköistä kaupankäyntiä kuluttajien ja Euroopan elinkeinoelämän kilpailukyvyn hyväksi;

17. suosittaa, että turvallisuustarpeiden pitää olla tasapainossa perusvapauksien kunnioittamisen ja luovuuden kannustamisen sekä tiedon levittämisen kanssa;

18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rohkaisemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä 'menemään verkkoon' sekä järjestämään tiedon jakamiseen ja hyvien käytäntöjen vaihtoon tarvittavia foorumeja sekä suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot edistävät sähköisesti suoritettavia julkisia hankintoja, huolehtimalla tarkasti siitä, että varmistetaan tietoyhteiskunnan esteettömyys;

19. kehottaa komissiota tarkistamaan ja tutkimaan valmisteilla, toiminnassa tai neuvoteltavina olevia monenkeskisiä ja kahdenvälisiä kauppasopimuksia, jotta saadaan aikaan selkeä linja siitä, mitä pitää kannustaa ja mitä välttää tulevissa kauppasopimusneuvotteluissa ja kehityskuluissa. Tämän prosessin pitäisi olla avoin ja läpinäkyvä ja siinä olisi varmistettava mahdollisimman monen sidosryhmän mukanaolo.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

3.12.2008

sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnaN LAUSUNTO

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

kansainvälisestä kaupasta ja internetistä

(2008/2204(INI))

Valmistelija: Marian Zlotea

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. toteaa, että Euroopan kansalaisten mahdollisuutta käydä kauppaa tavaroilla ja palveluilla kansainvälisesti internetiä käyttäen olisi tuettava, sillä se lisää kuluttajien valinnanvaraa, parantaa kilpailua ja johtaa tavaroiden ja palvelujen laadun paranemiseen sekä tarjoaa uusia markkinamahdollisuuksia;

2. panee merkille 8. lokakuuta 2008 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kuluttajan oikeuksista (KOM(2008)0614), jonka avulla voidaan toivottavasti lisätä oikeusvarmuutta, avoimuutta ja niiden kuluttajien suojaa, jotka tekevät ostoksia internetin välityksellä ja joiden määrä kasvaa, erityisesti tavaroiden toimitusten, riskinsiirron, sopimusten noudattamisen ja kaupallisten takuiden suhteen;

3. muistuttaa, että luottamus, erityisesti kuluttajien ja pk-yritysten, on elintärkeää, jotta internetin välityksellä tapahtuvan kaupankäynnin kaikkia mahdollisuuksia voidaan täysin hyödyntää, kuten 21. kesäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön[1] korostetaan;

4. huomauttaa, että kolmansista maista peräisin olevat ja internetin kautta myytävät huonolaatuiset tavarat, myös immateriaalioikeuksien suojaamien tuotteiden kopiot ja väärennetyt lääkkeet, lisääntyvät ja että asiassa on syytä ryhtyä tehokkaisiin toimiin myös yhteistyössä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa;

5. toteaa, että rajat ylittävässä sähköisessä kaupankäynnissä on suuria esteitä, jotka koskevat erityisesti sopimuksiin liittyvää ja oikeusvarmuutta rajat ylittävän myynnin yhteydessä sekä tekijänoikeuksien ja lupien suojaa;

6. huomauttaa, että internet tarjoaa pk-yrityksille laajat mahdollisuudet kehittää kaupallista toimintaansa osallistumalla kansainvälisille markkinoille erittäin pienin kustannuksin verrattuna tavanomaisiin menetelmiin; katsoo näin ollen, että komission ja jäsenvaltioiden olisi laadittava sääntelypuitteet esteiden poistamiseksi siten, että kuluttajansuojan korkea taso säilyy;

7. toteaa, että kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004[2] ("asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä") 18 artiklan mukaan komissio voi tehdä kolmansien maiden kanssa sopimuksia yhteistyöjärjestelyistä kuluttajien oikeuksien parantamiseksi, mutta tällä hetkellä tällaista sopimusta ei ole tehty minkään maan kanssa; kehottaa sen vuoksi komissiota aloittamaan neuvottelut ja tekemään tällaiset sopimukset mahdollisimman pian varsinkin OECD:n jäsenvaltioiden ja EU:n keskeisten kauppakumppanien kanssa, koska siten voidaan edistää kuluttajien oikeuksien toteutumista;

8. toteaa, että luottamus ei riipu ainoastaan yksinkertaisista, luotettavista ja turvallisista tavoista käyttää internetiä, vaan myös mm. tavaroiden ja palvelujen laadusta ja tarvittavien suojakeinojen saavutettavuudesta;

9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyödykseen kaikki tilaisuudet vahvistaa luottamusta toimimalla asiaa koskevilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten Maailman kauppajärjestössä, ja ryhtymään toimiin sellaisten standardien ja normien saavuttamiseksi, joissa otetaan huomioon eurooppalaiset parhaat käytännöt;

10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan immateriaalioikeuksien noudattamisen internetin välityksellä tapahtuvassa kansainvälisessä kaupankäynnissä sekä tulli- ja verosäännösten asianmukaisen noudattamisen;

11. huomauttaa, että sähköistä kaupankäyntiä koskevien kansallisten sääntöjen erot, puutteet tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY[3] ("direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä") täytäntöönpanossa ja soveltamisessa mukaan luettuna, vaikuttavat kyseisen kaupankäynnin kehittymiseen EU:ssa ja toisaalta heikentävät EU:n esiintymistä kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota tarkkailemaan mahdollisia kansallisista vaatimuksista johtuvia sisäisten markkinoiden toimimisen esteitä, jotka varoittavat kolmansien maiden toimittajia tarjoamasta tavaroita ja palveluja internetin kautta näissä jäsenvaltioissa;

12. kehottaa komissiota pyrkimään saavuttamaan mahdollisimman hyvän kuluttajansuojan internetin kautta tapahtuvassa kansainvälisessä kaupankäynnissä ja ottamaan samalla huomioon, että kuluttajansuoja vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen ja että korkeaa kuluttajansuojaa ei pitäisi katsoa sisämarkkinoiden toiminnan esteeksi;

13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tietoutta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista yhteisön säännöistä, myös sovellettavista standardeista ja CE-merkinnöistä;

14. kehottaa jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä komission kanssa, jotta voidaan kehittää ja panna täytäntöön kansainvälisiä yhteistyöohjelmia markkinoiden valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä;

15. kehottaa komissiota käynnistämään tieto- ja koulutuskampanjoita, joissa käytetään perinteisiä ja internetiin pohjautuvia välineitä, jotta voidaan lisätä kuluttajien tietoja oikeuksistaan ja siten heidän luottamuksensa sähköiseen kaupankäyntiin vahvistuu;

16. kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja kuluttajille kuluttajien oikeuksia internetin välityksellä tapahtuvassa kansainvälisessä kaupankäynnissä koskevan oppaan, jossa keskitytään erityisesti sopimuksiin liittyviin kysymyksiin, kuluttajien suojeluun vilpillisiltä kaupan käytännöiltä, yksityisyyteen ja tekijänoikeuteen.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

[1] EUVL C 146 E, 12.6.2008, s. 370.
[2] EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.
[3] EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Šarūnas Birutis, Jan Březina, Jerzy Buzek, Jorgo Chatzimarkakis, Giles Chichester, Dragoş Florin David, Den Dover, Nicole Fontaine, Adam Gierek, Norbert Glante, David Hammerstein, Erna Hennicot-Schoepges, Mary Honeyball, Ján Hudacký, Werner Langen, Anne Laperrouze, Pia Elda Locatelli, Eluned Morgan, Antonio Mussa, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Aldo Patriciello, Miloslav Ransdorf, Vladimír Remek, Teresa Riera Madurell, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Britta Thomsen, Patrizia Toia, Claude Turmes, Nikolaos Vakalis, Adina-Ioana Vălean

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Gabriele Albertini, Alexander Alvaro, Pierre Pribetich, John Purvis, Silvia-Adriana Ţicău, Vladimir Urutchev

kansainvälisen kaupan valiokunnalle

kansainvälisestä kaupasta ja internetistä
(2008/2204(INI))

Valmistelija: Maria Badia i Cutchet

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansainvälisen kaupan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. myöntää, että kehittämällä kulttuuriteollisuutta ja luovaa teollisuutta erityisesti kehitysmaissa internetistä voi tulla kulttuureita ja kieliä edistävä väline edellyttäen, että kulttuurista monimuotoisuutta suojellaan sisältöä koskevan sovitun alakohtaisen kansainvälisen oikeusperustan avulla; korostaa kuitenkin, että on tärkeää edistää tieto- ja viestintätekniikoiden yhdenvertaista käyttöoikeutta osallistavan tietoyhteiskunnan mahdollistamiseksi ja poistaa erilaiset olemassa olevat esteet mitä tulee riittämättömiin infrastruktuureihin ja koulutukseen, jotta mahdollistetaan potentiaalinen kauppa ja varmistetaan täydet kansalaisen oikeudet;

2. tähdentää, että internet on muodostanut uuden tuotantoa, kulutusta sekä kulttuurihyödykkeitä ja -palveluita koskevan lähestymistavan, jolla voidaan edistää kulttuurien välistä ymmärrystä vapaan ja oikeudenmukaisen uusien tieto- ja viestintätekniikkojen käyttöoikeuden sekä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden perusteella;

3. korostaa, että verkossa tarjottavia kulttuurihyödykkeitä ja -palveluita koskevien liiketoimien turvallisuus ja uskottavuus ovat olennaisia;

4. tunnustaa kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan Unescon yleissopimuksen merkityksen olennaisena välineenä, jolla varmistetaan, että kulttuurialaa koskeva poikkeus säilyy kulttuuriin ja luovaan toimintaan liittyvien hyödykkeiden ja palveluiden kansainvälisessä kaupassa WTO:n puitteissa; kehottaa neuvostoa ja komissiota panemaan yleissopimuksen pikaisesti täytäntöön Euroopan unionin sisä- ja ulkopolitiikoissa;

5. korostaa, että taide- ja kulttuurituotteet ja -palvelut ovat luonteeltaan sekä taloudellisia että kulttuurisia ja että on tärkeätä säilyttää tämä yhteisymmärrys kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa ja -sopimuksissa sekä maailmanlaajuisissa verkostoissa panemalla Unescon yleissopimus täytäntöön oikeudellisesti sitovalla tavalla;

6. katsoo, että internetillä ja uusilla tieto- ja viestintätekniikoilla on tärkeä asema eurooppalaisen elinikäisen oppimisen politiikan puitteissa toteutettavan verkkoa tai internetiä hyödyntävän koulutuksen eurooppalaisen strategian (e-learning) kannalta, joka on erityisen tärkeä, kun käyttöä laajennetaan yleensä koulutukseen Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi;

7. kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että eurooppalainen kulttuuriteollisuus voi hyödyntää täysimääräisesti uusia mahdollisuuksia, joita sähköinen kaupankäynti on saanut aikaan erityisesti audiovisuaali-, musiikki- ja julkaisualoilla, ja että samalla ne tarjoavat tehokkaan suojan laitonta kaupankäyntiä ja piratismia vastaan; katsoo, että tämä ei saa kuitenkaan vaikuttaa Euroopan yhteisön politiikkaan, jonka mukaan pidättäydytään, kuten neuvotteluvaltuuksissa selvästi todettiin, tekemästä tarjouksia tai hyväksymästä vapauttamista koskevia vaatimuksia audiovisuaali- ja kulttuurialalla;

8. korostaa, että kuluttajia ja yrityksiä on tarpeen kouluttaa ja että on tarpeellista järjestää tiedotuskampanjoita kehitysnäkymistä, oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka koskevat kaikkia osapuolia, jotka osallistuvat kansainväliseen kauppaan internetissä;

9. katsoo, että mikään nykyinen tai potentiaalinen tuleva tiedonsiirtopalvelujen vapauttaminen ei saa vaikuttaa sisältöön liittyviä sääntöjä koskevaan komission kantaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö