MIETINTÖ mielenterveydestä

28.1.2009 - (2008/2209(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Evangelia Tzampazi

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

mielenterveydestä

(2008/2209(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Brysselissä 12.–13. kesäkuuta 2008 järjestetyn EU:n korkean tason konferenssin, jonka aiheena oli "Yhdessä mielenterveyden ja hyvinvoinnin puolesta" ja jossa tehtiin mielenterveyttä ja hyvinvointia koskeva eurooppalainen sopimus,

–   ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Väestön mielenterveyden parantaminen – Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia" (KOM(2005)0484),

–   ottaa huomioon 6. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman aiheesta "Väestön mielenterveyden parantaminen – Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia"[1],

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2005 pidetyn Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan alueen ministerikokouksen julistuksen mielenterveyden haasteisiin vastaamisesta Euroopassa ja ratkaisujen löytämisestä,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19.–20. kesäkuuta 2008 antamat päätelmät, joissa korostettiin, että on tärkeää kuroa umpeen jäsenvaltioiden väliset ja sisäiset erot terveydessä ja elinajanodotteessa, ja painotettiin ehkäisytoimien tärkeyttä keskeisten kroonisten tarttumattomien tautien kohdalla,

–   ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012[2],

–   ottaa huomioon vammaisten oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleissopimuksen,

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2, 13 ja 152 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6‑0034/2009),

Α. ottaa huomioon, että mielenterveys ja hyvinvointi ovat keskeisiä ihmisten ja yhteiskunnan elämänlaadun kannalta ja avaintekijä niiden tavoitteiden kannalta, joita EU on asettanut Lissabonin strategian ja uudistetun kestävän kehityksen strategian puitteissa, ja että mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisy, aikainen havaitseminen, niihin puuttuminen ja niiden hoitaminen vähentävät huomattavasti niistä aiheutuvia henkilökohtaisia, taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia,

B.  ottaa huomioon, että monissa EU:n strategia-asiakirjoissa on tuotu esiin mielenterveyden merkitystä näiden tavoitteiden toteuttamisen kannalta, ja näiden asiakirjojen pohjalta on syytä ryhtyä käytännön toimiin,

C. ottaa huomioon, että yhteisön mielenterveysstrategia tuo lisäarvoa ennen kaikkea ennaltaehkäisyn alalla sekä mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden ihmis- ja kansalaisoikeuksien edistämisessä,

D. ottaa huomioon, että mielenterveysongelmat ovat yleistyneet Euroopassa, että joka neljäs henkilö ilmoittaa kärsivänsä mielenterveysongelmista ainakin kerran elämänsä aikana ja että nämä ongelmat vaikuttavat välillisesti huomattavasti useampiin sekä ottaa huomioon, että mielenterveyspalvelujen normeissa on huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä, erityisesti vanhojen ja joidenkin uusien jäsenvaltioiden välillä,

E.  katsoo, että sukupuolinäkökohdat olisi otettava huomioon, kun käsitellään mielenterveysasioita, ja että mielenterveyshäiriöistä kärsivät useammat naiset kuin miehet, mutta useammat miehet tekevät itsemurhan,

F.  ottaa huomioon, että itsemurhat ovat edelleen ennenaikaisen kuoleman tärkeä syy Euroopassa, sillä itsemurhat aiheuttavat vuosittain yli 50 000 kuolemantapausta Euroopan unionissa, ja että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä itsemurhaa edeltää mielenterveyshäiriöiden, usein masennuksen, ilmaantuminen; ottaa lisäksi huomioon, että itsemurhien ja itsemurhayritysten osuus on korkeampi vankilassa tai tutkintavankeudessa olevien henkilöiden kuin valtaväestön keskuudessa,

G. ottaa huomioon, että sellaisten menettelytapojen suunnittelulla, joiden avulla vähennetään masennustapauksia ja itsemurhia, on läheinen yhteys ihmisarvon suojeluun;

H. ottaa huomioon, että vaikka masennus kuuluu yleisimpiin ja vakavimpiin mielenterveyden häiriöihin, sen torjuminen on yhä usein riittämätöntä ja että vain harvat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet sitä koskevia ehkäisyohjelmia,

I. ottaa kuitenkin huomioon, että mielenterveyden edistämisen ja sen häiriöiden ennaltaehkäisemisen alalla esiintyy vielä ymmärtämyksen ja investointien puutetta, eikä lääketieteellistä tutkimusta ja mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä tueta riittävästi,

J.   ottaa huomioon, että psyykkisen pahoinvoinnin yhteiskunnalle aiheuttamien taloudellisten kustannusten arvioidaan olevan 3–4 prosenttia jäsenvaltioiden BKT:sta, että vuonna 2006 psyykkisten sairauksien EU:lle aiheuttamat kustannukset olivat 436 miljardia euroa ja että suurin osa näistä menoista on terveysalan ulkopuolisia, aiheutuen pääasiassa toistuvista poissaoloista työpaikalta, työkyvyttömyydestä ja varhaisesta eläkkeelle jäämisestä, ja että arvioituihin kustannuksiin eivät monissakaan tapauksissa sisälly taloudelliset lisärasitteet, joita syntyy sairauksien yhteisesiintymisien yhteydessä, jotka todennäköisimmin koskevat mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä,

K. ottaa huomioon, että sosiaalis-taloudellinen eriarvoisuus voi lisätä mielenterveysongelmia ja että psyykkisestä pahoinvoinnista johtuvien mielenterveysongelmien suhteellinen määrä on korkeampi haavoittuvassa asemassa olevissa ja syrjäytyneissä ryhmissä, kuten työttömät, maahanmuuttajat, (entiset) vangit, psykotrooppisten aineiden käyttäjät, vammaiset ja pitkäaikaissairaat, ja että erityistoimet ja –toimintalinjat ovat välttämättömiä, jotta voitaisiin auttaa heidän integroitumistaan ja parantaa heidän sosiaalista osallisuuttaan,

L.  ottaa huomioon, että mielenterveyden alalla esiintyy merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä ja sisällä, muun muassa mielenterveyshoidossa ja sosiaalisessa osallistamisessa,

M. ottaa huomioon, että mielenterveysongelmista kärsivillä henkilöillä on muuta väestöä suurempi riski sairastua fyysisesti ja heillä on heikommat mahdollisuudet saada hoitoa fyysisiin sairauksiin,

N. ottaa huomioon, että vaikka fyysinen terveys ja mielenterveys ovat yhtä tärkeitä ja vaikuttavat toisiinsa, mielenterveyden tila jää usein diagnosoimatta tai sitä väheksytään ja sen ongelmiin annetaan riittämätöntä hoitoa,

O. ottaa huomioon, että useimmissa jäsenvaltioissa on siirrytty pitkäaikaisesta laitoshoidosta kohti tuettua yhteisössä elämistä, ja ettei tätä kuitenkaan ole toteutettu asianmukaisen suunnittelun ja varojen käyttöön asettamisen kautta, eikä valvontamekanismeja ole luotu, ja usein on toteutettu budjettileikkauksia, joiden seurauksena tuhannet mielenterveyspotilaat uhkaavat joutua takaisin laitoshoitoon,

P.  ottaa huomioon, että Euroopan mielenterveyden ja fyysisen terveyden foorumi perustettiin vuonna 2008 ja että siihen kokoontui korkean tason edustajia keskeisistä järjestöistä;

Q. ottaa huomioon, että hyvän elinikäisen mielenterveyden perusta luodaan ensimmäisten elinvuosien aikana ja että mielenterveysongelmat ovat yleisiä nuorilla henkilöillä, joiden kannalta aikainen diagnoosi ja hoito ovat äärimmäisen tärkeitä,

R.  ottaa huomioon, että EU:n väestön ikääntymiseen liittyy hermoston rappeutumissairauksien yleistyminen,

S.  ottaa huomioon, että mielenterveysongelmaisten ja heidän perheidensä kokema syrjintä ja sosiaalinen syrjäytyminen eivät ole ainoastaan mielenterveysongelmien vaan myös heidän kokemansa häpeän, hylkäämisen ja sosiaalisen syrjinnän seurauksia, ja ne ovat vaaratekijöitä, jotka asettavat esteitä avun ja hoidon hakemiselle,

T.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on nimennyt vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi,

U. ottaa huomioon, että tutkimus tuo uutta tietoa mielenterveyden lääketieteellisistä ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista ja että tietämyksessä on kuitenkin vielä merkittäviä aukkoja, joten tästä näkökulmasta katsottuna ei ole syytä hankaloittaa lääketieteellisen tutkimuksen (julkisen tai yksityisen) ponnisteluja kasaamalla hallinnollisia esteitä, jotka usein ovat hyvin raskaita, eikä rajoittamalla liikaa asiaankuuluvien mallien käyttöä varmojen ja tehokkaiden lääkkeiden kehityksessä,

V. ottaa huomioon, että oppimisvaikeuksiin (kehitysvamma) liittyy monia samoja piirteitä kuin mielenterveyshäiriöihin ja ne aiheuttavat samoja tarpeita,

W. ottaa huomioon, että mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä kohtaavien lääketieteen ammattilaisten, mukaan lukien niin ammatin harjoittajat kuin oikeusjärjestelmän edustajatkin, koulutusta on parannettava tuntuvasti,

X. ottaa huomioon, että mielenterveyshäiriöt ovat ihmisten sairauksista yleisimpiä,

1.  pitää myönteisenä mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevaa eurooppalaista sopimusta sekä sitä, että mielenterveys ja hyvinvointi on tunnustettu keskeiseksi toiminnan prioriteetiksi;

2.  puoltaa voimakkaasti kehotusta EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten sekä työmarkkinaosapuolten väliseen yhteistyöhön ja toimintaan viidellä painopistealalla väestön, mukaan luettuina kaikki ikäryhmät ja sukupuoleltaan, etniseltä taustaltaan ja sosioekonomiselta taustaltaan erilaiset ryhmät, mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, leimautumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, ehkäisy- ja itseaputoimien tukemiseksi ja tuen sekä riittävän hoidon tarjoamiseksi henkilöille, joilla on mielenterveysongelmia, sekä heidän perheilleen ja hoitajilleen; painottaa, että kaikenlaisen yhteistyön on kaikilta osin oltava toissijaisuusperiaatteen mukaista;

3.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään hyvän mielenterveyden merkityksen tiedostamista, erityisesti terveysalan ammateissa, mutta myös sellaisissa kohderyhmissä kuten vanhemmat, opettajat, kouluttajat, sosiaalipalvelujen ja oikeudellisten palvelujen tarjoajat, työnantajat, hoitajat ja ennen kaikkea laaja yleisö;

4.  kehottaa jäsenvaltioita yhteistyössä komission ja Eurostatin kanssa parantamaan tietämystään, mitä tulee mielenterveyteen sekä sen ja terveiden elinvuosien väliseen yhteyteen, ottamalla käyttöön mekanismeja, joiden avulla tietoja voidaan vaihtaa ja levittää selkeällä, helposti käytettävissä olevalla ja ymmärrettävällä tavalla;

5.  kehottaa komissiota ehdottamaan yhteisiä indikaattoreita tietojen vertailtavuuden parantamiseksi, helpottamaan parhaiden käytänteiden vaihtamista ja mielenterveyden edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä tehtävää yhteistyötä;

6.  katsoo, että on painotettava psyykkisen pahoinvoinnin ehkäisemistä sosiaalisten toimien avulla, ottaen erityisesti huomioon haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät; painottaa, että tapauksissa, joissa ennaltaehkäisy on riittämätöntä, olisi rohkaistava ja helpotettava syrjimätöntä pääsyä lääkärinhoitoon ja että innovatiivisia hoitomuotoja koskevan tiedon olisi oltava täysin niiden ihmisten saatavilla, joilla on mielenterveysongelmia;

7.  kehottaa EU:ta käyttämään 7. puiteohjelman yhteydessä tarjolla olevia rahoitusmahdollisuuksia mielenterveyden ja hyvinvoinnin alalla tehtävän sekä psyykkisten ja fyysisten terveysongelmien välisiin yhteyksiin liittyvän tutkimuksen lisäämiseen; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan Euroopan sosiaalirahastossa ja Euroopan aluekehitysrahastossa mielenterveysaloitteita varten tarjolla olevia rahoitusmahdollisuuksia;

8.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään käytettävissä olevia yhteisön välineitä ja kansallisia välineitä parhaalla mahdollisella tavalla mielenterveysasioiden edistämiseksi ja valistus- ja koulutuskampanjoiden järjestämiseksi kaikille henkilöille, jotka ovat avainasemassa varhaisen diagnosoinnin, välittömiin toimiin ryhtymisen ja mielenterveysongelmien oikean käsittelyn edistämisen kannalta;

9.  kehottaa komissiota toteuttamaan ja julkaisemaan tutkimuksen mielenterveyspalveluista ja mielenterveyden edistämistoimista kaikkialla Euroopan unionissa;

10. kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään mielisairaiden suojelua ja mielenterveyspalvelujen parantamista käsittelevän YK:n päätöslauselman 46/119, jonka Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeustoimikunta laati ja jonka YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 1991;

11. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan mielenterveysongelmista kärsiville henkilöille tasapuolisen, täysimääräisen ja asianmukaisen pääsyn koulutukseen ja työhön elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaisesti sekä varmistamaan, että he saavat riittävästi tukea tarpeisiinsa nähden;

12. korostaa, että tarvitaan selkeää ja pitkäaikaista suunnittelua korkealaatuisten, tehokkaiden, ja helposti saatavien yleisten, yhteisöllisten ja sairaalahoidon yhteydessä annettavien mielenterveyspalvelujen tarjoamiseksi sekä riippumattomien tahojen harjoittaman valvonnan kriteerien asettamista; pyytää perusterveydenhoidon ja mielenterveyden ammattilaisten välisen yhteistyön ja yhteydenpidon parantamista, jotta mielenterveyden ja fyysisen terveyden ongelmat hoidettaisiin tehokkaammin, rohkaisten kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamista, jonka yhteydessä otetaan huomioon yksilöiden kokonaisuus fyysisen terveyden ja mielenterveyden näkökulmasta;

13. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mielenterveysongelmien seulonnan yleisissä terveydenhuoltopalveluissa ja fyysisten terveysongelmien seulonnan mielenterveyspalveluissa; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi laatimaan kattavan hoitomallin;

14. kehottaa komissiota keräämään ja kirjaamaan ylös potilaiden kokemukset lääkityksen sivuvaikutuksista Euroopan lääkeviraston ohjeiden mukaisesti;

15. kehottaa komissiota laajentamaan tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen (ECDC) toimivaltuudet käsittämään myös mielenterveyden;

16. kehottaa komissiota tiedottamaan eurooppalaisen sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi järjestettävien aihekohtaisten konferenssien tulokset ja ehdottamaan "kansalaisten mielenterveyttä ja hyvinvointia ja lääketieteellistä tutkimusta koskevaa eurooppalaista toimintasuunnitelmaa";

17. kannustaa perustamaan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi mielenterveyttä ja hyvinvointia käsittelevän Euroopan unionin tason foorumin, joka koostuu komission, neuvoston puheenjohtajavaltion, parlamentin, WHO:n, palveluiden käyttäjien ja mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden, perheiden, hoitajien, kansalaisjärjestöjen, lääketeollisuuden, akateemisten asiantuntijoiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien edustajista, mutta pitää valitettavana sitä, ettei Euroopan unionin tasolla ole annettu direktiiviä niin kuin edellä mainitussa, komission vihreästä kirjasta "Väestön mielenterveyden parantaminen" annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kehotettiin tekemään;

18. kehottaa komissiota pitämään ehdotusta mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevasta eurooppalaisesta strategiasta pitkän aikavälin tavoitteenaan;

19. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ajan tasalla olevaa mielenterveyslainsäädäntöä, joka on ihmisoikeuksia – tasa-arvo ja syrjinnän kitkeminen, yksityiselämän loukkaamattomuus, itsenäisyys, kehon koskemattomuus, tiedonsaanti- ja osallistumisoikeus – koskevien kansainvälisten velvoitteiden mukaista ja jossa vakiinnutetaan ja taataan mielenterveyttä koskevien menettelytapojen perusperiaatteet, -arvot ja -tavoitteet;

20. pyytää antamaan yhteiset eurooppalaiset ohjeet, joissa vammaisuus määritetään Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen määräysten mukaisesti;

Masennuksen ja itsemurhien ehkäisy

21. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan itsemurhien ehkäisemistä koskevia monialaisia ohjelmia erityisesti nuorten ja teini-ikäisten keskuudessa edistäen terveellisiä elämäntapoja, vähentäen vaaratekijöitä, kuten lääkkeiden, huumeiden ja haitallisten kemiallisten aineiden helppoa saantia ja alkoholin liikakäyttöä; katsoo, että erityisesti on taattava hoidon tarjoaminen sellaisille henkilöille, jotka ovat yrittäneet tehdä itsemurhan, sekä psykoterapian tarjoaminen itsemurhan tehneiden henkilöiden perheille;

22. kehottaa jäsenvaltioita luomaan terveysalan ammattilaisten, palvelujen käyttäjien ja mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden, heidän perheidensä, oppilaitostensa ja työpaikkojensa sekä paikallisten toimijoiden ja yleisön välisiä alueellisia tiedotusverkkoja masennuksen ja itsemurhakäyttäytymisen vähentämiseksi;

23. pyytää lisäämään tiedottamista yhteisestä eurooppalaisesta hätänumerosta 112, johon voidaan soittaa hätätapauksissa, kuten itsemurhayrityksen tai psyykkisten kriisien yhteydessä, jotta nopeat toimenpiteet ja kiireellisen lääkärinavun saanti olisi mahdollista;

24. kehottaa jäsenvaltioita järjestämään masennuksen ennaltaehkäisyä ja hoitoa sekä itsemurhariskin tunnistamista ja hallintaa käsitteleviä erityiskoulutuskursseja yleislääkäreille ja psykiatristen palveluiden henkilökunnalle, mukaan lukien lääkärit, psykologit ja sairaanhoitajat;

Nuorten mielenterveys ja mielenterveys koulutuksessa

25. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tukea koulujen henkilöstölle terveen ilmapiirin kehittämiseksi ja koulun, vanhempien, terveyspalvelujen tarjoajien ja yhteisön välisten suhteiden rakentamiseksi, jotta vahvistetaan nuorten sosiaalista osallisuutta;

26. kehottaa jäsenvaltioita järjestämään vanhemmille tukiohjelmia, erityisesti epäsuotuisassa asemassa olevien perheiden kohdalla, ja edistämään koulupsykologin virkojen perustamista kaikkiin keskiasteen kouluihin, jotta voitaisiin tarjota apua nuorten sosiaaliseen elämään ja tunne-elämään liittyviin tarpeisiin, ja keskittyä erityisesti ennalta ehkäiseviin, esimerkiksi itseluottamuksen parantamista ja kriisien hallintaa koskeviin, ohjelmiin;

27. korostaa tarvetta suunnitella terveydenhuoltojärjestelmiä, joilla vastataan erityisten mielenterveyspalvelujen tarjoamista lapsille ja nuorille koskevaan vaatimukseen, ottaen huomioon siirtymisen pitkäaikaisesta laitoshoidosta kohti tuettua yhteisössä elämistä;

28. korostaa tarvetta havaita ja hoitaa haavoittuvissa ryhmissä esiintyvät mielenterveysongelmat varhaisessa vaiheessa, kiinnittäen erityistä huomiota alaikäisiin;

29. ehdottaa, että mielenterveys sisällytettäisiin kaikkien terveysalan ammattilaisten opinto-ohjelmiin ja että tällä alalla tarjottaisiin jatkuvaa koulutusta;

30. kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan unionia tekemään yhteistyötä sen hyväksi, että lisätään tietoisuutta maasta muuttaneiden henkilöiden lasten mielenterveystilanteen heikkenemisestä, ja laatimaan koulutusohjelmia, joiden avulla autetaan kyseisiä nuoria käsittelemään psyykkisiä ongelmia, jotka liittyvät siihen, etteivät heidän vanhempansa ole läsnä;

Mielenterveys työpaikoilla,

31. toteaa, että työpaikoilla on keskeinen rooli mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden sosiaalisessa osallistamisessa, ja pyytää tukemaan heidän työhönottoaan, pitämistään työssä, kuntouttamistaan ja integroimistaan takaisin työelämään, painottaen haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien osallistamista, etniset vähemmistöyhteisöt mukaan lukien;

32. kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan sellaisten työskentelyolosuhteiden tutkimusta, jotka saattavat lisätä mielisairaustapauksia, erityisesti naisten keskuudessa;

33. kehottaa jäsenvaltioita edistämään ja järjestämään mielenterveysongelmista kärsiville henkilöille ammatillista koulutusta tarjoavia erityiskursseja, joissa otetaan huomioon kyseisten henkilöiden taidot ja mahdollisuudet oppia, jotta helpotetaan heidän integroitumistaan työmarkkinoille, sekä kehittämään työhön palaamista koskevia integrointiohjelmia; painottaa myös työnantajien ja työntekijöiden asianmukaisen koulutuksen tarvetta, jotta nämä pystyisivät käsittelemään mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten erityistarpeita;

34. kehottaa työnantajia edistämään tervettä työilmapiiriä, kiinnittäen huomiota työstressin vähentämiseen, mielenterveyden häiriöiden työpaikalla ilmenemisen taustalla vaikuttaviin syihin sekä niiden torjumiseen;

35. kehottaa komissiota vaatimaan yrityksiä ja julkisyhteisöjä laatimaan vuosittain kertomuksen työntekijöidensä mielenterveyttä koskevasta toimintalinjasta ja työstä työterveydestä ja työturvallisuudesta laatimiensa kertomusten tavoin;

36. kannustaa työnantajia ottamaan työterveys- ja työturvallisuusstrategioidensa yhteydessä käyttöön ohjelmia, joilla edistetään työntekijöiden tunne-elämän ja mielen terveyttä, tarjoamaan luottamuksellisia tukivaihtoehtoja, jotka eivät ole leimaavia, sekä ottamaan käyttöön kiusaamista torjuvia toimintalinjoja; kehottaa komissiota julkaisemaan nämä strategiat internetissä myönteisten mallien levittämiseksi;

37. pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että mielenterveyden ongelmien vuoksi sairaus- tai työkyvyttömyyskorvauksiin oikeutetuilta henkilöiltä ei viedä heidän oikeuttaan päästä työhön ja etteivät he menetä työkyvyttömyyteensä/sairauteensa liittyviä etuuksia heti uuden työpaikan löydettyään;

38. pyytää jäsenvaltioilta yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY[3] täysimittaista ja tehokasta täytäntöönpanoa;

Ikääntyvien mielenterveys

39. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sopivat keinot parantaakseen ja pitääkseen yllä ikääntyvien korkeaa elämänlaatua sekä edistämään tervettä ja aktiivista ikääntymistä yhteiskuntaelämään osallistumisen kautta, mukaan lukien joustavien eläkejärjestelmien kehittäminen;

40. muistuttaa tarpeesta edistää hermoston rappeutumissairauksien ja muiden ikään liittyvien mielenterveysongelmien ehkäisemistä ja hoitoa koskevaa tutkimusta; kehottaa komission tulevien toimien tai ehdotusten yhteydessä painokkaasti erottamaan Alzheimerin taudin ja samankaltaiset hermostoa rappeuttavat sairaudet muista mielisairauksista;

41. kannattaa tutkimuksen ja politiikan välisen yhteistoiminnan kehittämistä mielenterveyden ja hyvinvoinnin alalla;

42. toteaa, että on tarpeen arvioida sairauksien yhteisesiintymistä ikääntyneillä ja tarvetta kouluttaa terveydenhuoltohenkilöstöä mielenterveysongelmista kärsivien ikääntyneiden tarpeita koskevan tietämyksen lisäämiseksi;

43. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita – sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenettelyn puitteissa – ryhtymään toimenpiteisiin hoitajien tukemiseksi, kehittämään suuntaviivoja terveydenhuollolle ja pitkäaikaishoidolle edistäen siten ikääntyneiden huonon kohtelun ehkäisemistä ja antaen heille mahdollisuuden elää arvokkaasti asianmukaisessa ympäristössä;

Leimautumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta

44. pyytää toteuttamaan julkisia tiedotus- ja valistustoimia tiedotusvälineiden, internetin, koulujen ja työpaikkojen kautta, jotta edistettäisiin mielenterveyttä, lisättäisiin tietämystä masennuksen ja itsemurhataipumuksen yleisimmistä oireista, torjuttaisiin mielenterveyden häiriöiden aiheuttamaa leimautumista, rohkaistaisiin ihmisiä hakemaan parasta ja tehokkainta apua ja edistettäisiin mielenterveyden ongelmista kärsivien henkilöiden aktiivista integrointia;

45. korostaa tiedotusvälineiden ratkaisevaa roolia mielenterveysongelmia koskevien käsitysten muuttamisessa ja pyytää laatimaan eurooppalaiset suuntaviivat mielenterveyden käsittelemiselle vastuullisella tavalla tiedotusvälineissä;

46. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä ja heidän hoitajiaan edustavien organisaatioiden vaikutusvallan lisäämistä, jotta helpotettaisiin niiden osallistumista menettelyihin, joilla toimintalinjoja laaditaan ja pannaan täytäntöön sekä mielenterveyttä koskevan tutkimuksen kaikkiin vaiheisiin;

47. katsoo, että mielenterveysongelmien aiheuttaman leimautumisen torjuminen edellyttää luopumista loukkaavista ja epäinhimillisistä käytännöistä sekä holhoukseen perustuvista käytännöistä,

48. katsoo, että on välttämätöntä tukea ja edistää psykologista ja sosiaalista kuntoutustoimintaa, jota järjestävät pienet julkiset, yksityiset tai julkisen ja yksityisen alan yhdessä ylläpitämät asuntolat, jotka tarjoavat päivähoitopalveluja tai jatkuvaa hoitoa, ovat samankaltaisia kooltaan ja luonteeltaan kuin perheyksiköt ja sijaitsevat kaupunkiympäristössä, jotta asukkaiden integroitumista edistetään hoito- ja kuntoutusprosessin kaikissa vaiheissa;

49. panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen uudeksi direktiiviksi, jossa torjutaan uskontoon tai vakaumukseen, vammaan, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä työelämän ulkopuolellakin, ja kehottaa hyväksymään kyseisen direktiivin välittömästi, jotta voitaisiin tehokkaasti suojella mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä syrjäytymiseltä;

50. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita viipymättä ratifioimaan aikuisten suojelusta annetun Haagin yleissopimuksen (2000);

51. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä WHO:n Euroopan aluetoimistolle.

• [1]  EUVL C 305 E, 14.12.2006, s. 148.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0009.
• [3]  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

PERUSTELUT

Mielenterveys vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme ja edistää hyvinvointia, solidaarisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Sitä vastoin psyykkinen pahoinvointi heikentää siitä kärsivien henkilöiden ja heidän perheidensä elämänlaatua ja aiheuttaa menoja, jotka kuormittavat terveydenhuoltoalaa ja myös sosiaalista ja taloudellista järjestelmää sekä koulutus-, vakuutus-, rikos- ja oikeusjärjestelmää.

Nykyään tiedostetaan yhä suuremmassa määrin, ettei terveyttä ole ilman mielenterveyttä. Riittää, kun otamme huomioon, että:

Ø joka neljäs henkilö kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä ainakin kerran elämänsä aikana,

Ø masennus kuuluu useimmin esiintyviin mielenterveyden häiriöihin – joka kuudes nainen Euroopassa joutuu sen kokemaan – ja arvioidaan, että vuoteen 2020 mennessä siitä tulee kehittyneen maailman yleisin sairaus ja toiseksi tärkein työkyvyttömyyden syy,

Ø  EU:ssa tehdään vuosittain noin 59 000 itsemurhaa, joista 90 prosenttia johtuu mielenterveyden häiriöistä,

Ø haavoittuvassa asemassa olevilla ja syrjäytyneillä ryhmillä kuten työttömillä, maahanmuuttajilla, vammaisilla, kaltoinkohdelluilla henkilöillä ja psykoaktiivisten aineiden käyttäjillä on suuremmat mahdollisuudet joutua kokemaan mielenterveyden ongelmia,

Ø ikääntyvässä Euroopassa hermoston rappeutumissairauksia ilmenee yhä useammin.

Niinpä mielenterveyden asettamien haasteiden yhteinen selvittäminen on tarpeen ja koskee meitä kaikkia. Kuitenkin voidaan todeta, ettei mielenterveysongelmiin suhtauduta samalla vakavuudella kuin fyysisen terveyden ongelmiin.

Vaikka haasteiden, rakenteiden ja omaksuttujen toimintalinjojen suhteen esiintyy merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä, useimmat niistä ovat siirtäneet painotuksen mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden laitoksiin sulkemisesta ja suojelusta heihin kohdistettuun huolenpitoon ja hoitoon. Kuitenkin monissa tapauksissa tämä siirtymä on tapahtunut ilman suunnittelua, asettamatta riittävästi varoja käytettäviksi ja ilman valvontamekanismeja, ja usein on toteutettu budjettileikkauksia.

Vaikka hoidon valintamahdollisuudet ovat parantuneet ja vaikka mielenterveyshoito on kehittynyt, mielenterveysongelmista kärsivät henkilöt ja heidän perheensä syrjäytyvät yhä yhteiskunnasta ja joutuvat syrjinnän kohteiksi.

Hyvän mielenterveyden edistämisen tarve on ilmeinen, jotta sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja taloudellisen kehityksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa tavalla, joka on pitkällä aikavälillä kestävä. EU:n tasolla tämä on tunnustettu toimintaohjelmien puitteissa, eikä ainoastaan kansanterveyden osalta, vaan myös tutkimuksen, syrjimättömän kohtelun, työllisyyden ja koulutuksen yhteydessä.

Vuosi 2005 merkitsi mielenterveysasioiden kannalta käännekohtaa. Mielenterveyttä käsitelleen WHO:n Euroopan alueen ministerikokouksen jälkeen Euroopan komissio julkaisi vihreän kirjan "Väestön mielenterveyden parantaminen – Tavoitteena Euroopan unionin mielenterveysstrategia" ja käynnisti kuulemiset, jotka koskivat keinoja mielenterveyshäiriöiden hoitamisen parantamiseksi ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Väestön mielenterveyden parantamista koskevassa, vuonna 2006 hyväksytyssä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti ilmaisi puoltavansa sitä, että mielenterveys nostettaisiin prioriteetiksi ja että luotaisiin tilaisuuksia haasteiden selvittämiseen yhteistoimin.

Brysselissä 12.–13. kesäkuuta 2008 järjestetty EU:n korkean tason konferenssi, jonka aiheena oli "Yhdessä mielenterveyden ja hyvinvoinnin puolesta" ja jossa tehtiin mielenterveyttä ja hyvinvointia koskeva eurooppalainen sopimus, toi ilmi jäsenvaltioiden päättäväisyyden väestön mielenterveyden parantamistoimia koskevien päätösten tekemisessä monialaisen strategian puitteissa, joka tulee kattamaan terveydenhuoltoalaa laajemman kentän ja pyrkimään yleisemmin korkeatasoisen sosiaalisen suojelun sekä psyykkisen hyvinvoinnin turvaamiseen koulutuksen ja työn alalla.

Erityisesti sopimuksessa ehdotetaan tietojen ja hyvien käytäntöjen keräämistä, jotta voidaan kehittää yhteisesti hyväksyttyjä suosituksia toimien toteuttamiseksi yhteiskunta- ja talouselämän keskeisillä aloilla. Sopimuksen täytäntöönpanon tehokkuuden vahvistamiseksi on suunniteltu joukko aihekohtaisia konferensseja, ja laadittu myös viisi yhteisymmärrysasiakirjaa yhteistyössä kansallisten ministeriöiden, tieteilijöiden ja tutkijoiden kanssa.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö

Käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta voi tulla hyödyllinen työkalu, jonka avulla pystymme toteuttamaan mielenterveyden alalla tarvitsemamme muutokset.

Mietintö käsittää joukon yleisiä suosituksia väestön mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, leimautumisen, syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, ehkäisy- ja itseaputoimien tukemiseksi ja tuen sekä riittävän hoidon tarjoamiseksi henkilöille, joilla on mielenterveysongelmia, ja heidän perheilleen ja hoitajilleen, sekä erityisiä suosituksia eurooppalaisen sopimuksen viiden painopistealan puitteissa.

Nämä alat ovat seuraavat:

Ø itsemurhien ja masennuksen ehkäisy,

Ø nuorten mielenterveys ja mielenterveys koulutuksessa,

Ø mielenterveys työpaikoilla,

Ø ikääntyvien mielenterveys,

Ø leimautumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta.

Itsemurhien ja masennuksen ehkäisy

Esittelijä uskoo, että masennuksen ja itsemurhien ehkäiseminen edellyttää sellaisten monialaisten ohjelmien toteuttamista, jotka kohdennetaan terveellisten elämäntapojen edistämiseen, vaaratekijöiden – joita ovat esimerkiksi lääkkeiden ja huumeiden helppo saatavuus sekä alkoholin väärinkäyttö – vähentämiseen ja tuen ja seurannan tarjoamiseen henkilöille, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa, sekä itsemurhan tehneiden henkilöiden perheille, tehden selväksi, että masennus on hoidettavissa oleva ongelma ja että itsemurha on ehkäistävissä oleva teko. Esittelijä pitää tässä yhteydessä tärkeänä tietojen tarjoamista ja itseavun tukemista palvelevien verkkojen luomista paikallisella tasolla.

Nuorten mielenterveys ja mielenterveys koulutuksessa

Nuorison osallistumista kestävään kehitykseen koskevat tavoitteet pystytään saavuttamaan ainoastaan, mikäli nuoret ovat fyysisesti ja psyykkisesti terveitä ja heillä on korkeatasoisen koulutuksen kautta hankitut asianmukaiset tiedot ja taidot.

Esittelijä puoltaa sellaisten toimien toteuttamista, jotka koskevat yhteensovitettuja ja -koottuja palveluja, jotka on jäsennelty nuorten, heidän perheidensä, työmarkkinaosapuolten sekä koulutus- ja terveydenhuoltolaitosten mukaan kutakin ikäkautta vastaavasti. Esittelijä kehottaa näin ollen jäsenvaltioita järjestämään tukiohjelmia vanhemmille ja tarjoamaan tukea koulujen henkilöstölle terveen kouluilmapiirin luomiseksi. Esittelijä myös korostaa tarvetta tarjota erityisiä mielenterveyspalveluja lapsille ja nuorille ja ehdottaa mielenterveyden sisällyttämistä kaikkien terveydenhuoltoalan ammattilaisten opinto-ohjelmiin.

Mielenterveys työpaikoilla,

Työolosuhteilla on suuri merkitys väestön mielenterveyden kannalta. Sellaiset olosuhteet kuten kielteinen johtamistapa, puutteellinen kommunikointi, häirintä, melu, työmäärä, puutteellinen työturvallisuus voivat lisätä stressiä, edistää mielenterveyden häiriöiden ilmenemistä ja ajaa työntekijät ennenaikaiselle eläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle.

Samanaikaisesti työttömyys ja toimeentuloturvan puuttuminen lisäävät mielenterveyden häiriöiden ilmaantumisen vaaraa ja toisaalta rajoittavat mahdollisuuksia saada perusterveydenhoitoa mielenterveyden alalla.

Mielenterveyden edistämiseksi työpaikoilla ja EU:n taloudellisen suorituskyvyn vahvistamiseksi esittelijä pyytää työnantajia toteuttamaan hyvää mielenterveyttä työpaikoilla edistäviä käytäntöjä "parempien" työpaikkojen tarjoamiseksi. Pyytää myös syventämään ja laajentamaan aloitteita, jotka koskevat mielenterveysongelmista työpaikoilla kärsivien henkilöiden osallistamista sitä kautta, että heidät otetaan työhön, pidetään työssä, kuntoutetaan ja otetaan takaisin työmarkkinoille syrjimättömin ehdoin; Esittelijä pitää erityisen tärkeänä, että Euroopan komissio tarjoaa mahdollisuuden työnantajien työntekijöiden tunne-elämän ja psyykkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi toteuttamien toimien julkaisemiseen ja päivittämiseen.

Ikääntyvien mielenterveys

Tiettyjen mielenterveyden häiriöiden ilmenemisen vaara kasvaa iän myötä ja Alzheimerin taudin lisäksi muitakin ongelmia esiintyy usein, esimerkiksi masennusta, stressiä, psykoottisia häiriöitä. Näin ollen ikääntyviin on suhtauduttava yhtenä psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen keskeisenä kohderyhmänä. Huolehtiessamme ikääntyvistä suojelemme sekä heidän oikeuttaan ihmisarvoiseen ja aktiiviseen ikääntymiseen että yhteisön yhteenkuuluvuutta. Esittelijä puoltaa ryhtymistä toimiin ikääntyvien henkilöiden elämänlaadun parantamiseksi. Esittelijä katsoo, että erityistä painoarvoa on annettava hermoston rappeutumissairauksien ja muiden mielenterveysongelmien mekanismien ja syiden tutkimiselle, samoin myös niiden ehkäisemiselle ja hoidolle. On myös syytä panna merkille tarve arvioida sairauksien yhteisesiintymistä ja tätä koskevaa terveydenhuoltohenkilöstön koulutusta, sillä ajatuksella, että psyykkiseen pahoinvointiin liittyvien ongelmien yhteisesiintymisen monitieteinen käsittely tuottaa merkittävää lisäarvoa.

Leimautumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta

Esittelijä katsoo, että mielenterveyden edistämistä koskevan eurooppalaisen strategian laatimisen on tapahduttava tietoyhteiskunnan ehdoin. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että eurooppalaisten yhteiskuntien on muodostettava selvä käsitys mielenterveyteen liittyvistä käsitteistä, tiedostettava tarkasti ongelman laajuus sellaisena kuin se on näkyvissä tällä hetkellä ja myös sen sisällään pitämät kehitysnäkymät sekä käsitettävä, kuinka tärkeää niiden on osallistua integroitujen ratkaisuvalintojen kehittämiseen;

Vakuuttuneena siitä, että tiedotuksen on lähdettävä kouluista ja laajennuttava kaikkialle, esittelijä ehdottaa sellaisten tiedotustoimien organisoimista, jotka myötävaikuttavat leimautumisen ja syrjinnän vähentämiseen, mielenterveyden häiriöiden parempaan hoitamiseen ajoissa tapahtuvan diagnosoinnin ja hoitotoimiin ryhtymisen sekä tehokkaan hallinnoinnin kautta sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden välisen kuilun kaventamiseen. Samalla esittelijä korostaa sitä, että palvelujen käyttäjien ja heidän perheidensä on tarpeen osallistua toimintalinjojen kehittämiseen ja toteuttamiseen, jotta palvelut sovitettaisiin paremmin tarpeisiin ja jotta ne olisivat käyttäjäystävällisempiä.

Toimien toteuttamisen painopistealat eurooppalaisella ja kansallisella tasolla

Esittelijän näkemyksen mukaan väestön mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi:

Ø edellytetään EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden, alueellisten ja paikallisten toimijoiden sekä työmarkkinaosapuolten välistä yhteistyötä eurooppalaisessa sopimuksessa mainituilla viidellä painopistealalla,

Ø ehdotetaan neuvoa-antavan foorumin perustamista eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien toimien seurantaa ja koordinointia varten ja pyydetään Euroopan komissiota esittämään sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä järjestettävien konferenssien päätelmät,

Ø pannaan merkille "kansalaisten mielenterveyttä ja hyvinvointia koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman" tarve sekä tarve kehittää sopivia mielenterveyden indikaattoreita, tarkoituksena parantaa tarpeiden arviointia kansallisella ja Euroopan tasolla,

Ø pyydetään, että saatavilla olevia yhteisön ja kansallisia välineitä, jotka on tarkoitettu mielenterveyden edistämiseen, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla ehkäisemistä koskevien tutkimustoimien rahoittamisen, mielenterveyden ongelmista kärsivien henkilöiden ihmisarvoista hoitoa ja tehokasta terapiaa varten luotavien uusien rakenteiden sekä työmarkkinoille integroimista koskevien ohjelmien kautta,

Ø korostetaan tarvetta tarjota korkealaatuisia, helposti saatavia ja tehokkaita yleisiä mielenterveyspalveluita,

Ø pyydetään painottamaan kaikkien mielenterveyden kannalta avainasemassa olevien henkilöiden kouluttamista,

Ø pyydetään turvaamaan mielenterveyden ongelmista kärsivien henkilöiden pääsy sopivaan koulutukseen ja työhön sekä luomaan heille tukea antava ja suotuisa ympäristö koko elämän ajaksi, erityisesti painottaen haavoittuvimmassa asemassa olevia ryhmiä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	22.1.2009
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	56 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Liam Aylward, Maria Berger, Johannes Blokland, John Bowis, Frieda Brepoels, Hiltrud Breyer, Martin Callanan, Dorette Corbey, Chris Davies, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Jill Evans, Anne Ferreira, Elisabetta Gardini, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jens Holm, Marie Anne Isler Béguin, Caroline Jackson, Christa Klaß, Holger Krahmer, Urszula Krupa, Marios Matsakis, Linda McAvan, Riitta Myller, Vladko Todorov Panayotov, Dimitrios Papadimoulis, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Guido Sacconi, Daciana Octavia Sârbu, Amalia Sartori, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Kathy Sinnott, María Sornosa Martínez, Evangelia Tzampazi, Thomas Ulmer, Anja Weisgerber, Glenis Willmott
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews, Christofer Fjellner, Milan Gaľa, Jutta Haug, Erna Hennicot-Schoepges, Johannes Lebech, Bart Staes, Robert Sturdy, Andres Tarand
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Daniel Cohn-Bendit, Constanze Angela Krehl, Bernhard Rapkay