MIETINTÖ Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

PERUSTELUT

budjettivaliokunnan LAUSUNTO (*) (10.2.2009)

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

17.2.2009 - (2008/2334(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Elisa Ferreira
Valmistelija (*):
Salvador Garriga Polledo, budjettivaliokunta
* Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

Menettely : 2008/2334(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A6-0063/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0063/2009

Keskustelut :

PV 11/03/2009 - 3
CRE 11/03/2009 - 3

Äänestykset :

PV 11/03/2009 - 5.23
CRE 11/03/2009 - 5.23
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0123

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
budjettivaliokunnan LAUSUNTO (*)
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta

(2008/2334(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2008 antaman tiedonannon Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (KOM(2008)0800),

– ottaa huomioon komission 29. lokakuuta 2008 antaman tiedonannon aiheesta "Finanssikriisistä talouden elpymiseen: eurooppalainen toimintakehys" (KOM(2008)0706),

– ottaa huomioon komission [...] antamat maakohtaiset suositukset (KOM(2009)[...]),

– ottaa huomioon komission 17. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon tilapäisistä puitteista valtion tukitoimille, joilla tuetaan rahoituksen saantia nykyisen rahoitus- ja talouskriisin aikana,

– ottaa huomioon komission 16. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon "Yhteisön Lissabon-ohjelman (2008–2010) täytäntöönpanokertomus" (KOM(2008)0881),

– ottaa huomioon komission 16. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon "Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen" (KOM(2008)0876),

– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Single Market Review: one year on (SEC(2008)3064),

– ottaa huomioon komission 16. joulukuuta 2008 antaman tiedonannon "Kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin sopimuksen ulkoisesta ulottuvuudesta: Markkinoille pääsystä raportoiminen ja puitteiden laatiminen tehokkaammalle kansainväliselle sääntely-yhteistyölle" (KOM(2008)0874),

– ottaa huomioon komission 16. joulukuuta antaman ehdotuksen asetukseksi Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1927/2008 muuttamisesta (KOM(2008)0867),

– ottaa huomioon komission 11. joulukuuta 2007 antaman tiedonannon kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä suuntaviivoista (2008–2010), johon sisältyy komission suositus jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoiksi suuntaviivoiksi (EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan nojalla) ja ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla),

– ottaa huomioon komission 7. toukokuuta 2008 antaman tiedonannon EMU@10:stä: Euroopan talous- ja rahaliiton saavutukset ja haasteet ensimmäisen kymmenen vuoden jälkeen (KOM(2008)0238),

– ottaa huomioon jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmat ja päivitetyt kansalliset uudistusohjelmat kaudeksi 2008–2010,

– ottaa huomioon Jacques de Larosièren johtaman EU:n rahoitusvalvonnan korkean tason asiantuntijaryhmän kokoonpanon ja sen, että ryhmä laatii komissiolle kertomuksen kevään 2009 Eurooppa-neuvostoa varten,

– ottaa huomioon 11. ja 12. joulukuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät talous- ja rahoituskysymyksistä,

– ottaa huomioon 12. lokakuuta 2008 pidetyn euroryhmän valtionpäämiesten ja pääministerien kokouksen, jonka tavoitteena oli hyväksyä koordinoitu pelastussuunnitelma talouskriisin vuoksi,

– ottaa huomioon 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät kasvua ja työllisyyttä koskevan uudistetun Lissabonin strategian (2008–2010) uuden syklin käynnistämisen suhteen,

– ottaa huomioon 7. lokakuuta 2008 annetut talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmät taloudelliseen myllerrykseen kohdistettavista välittömistä vastatoimista,

– ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 kokoontuneen talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmät taloudellisesta tilanteesta, rahoituskriisiin vuoksi toteutettavista toimenpiteistä ja kriisiä koskevan kansainvälisen huippukokouksen valmistelusta,

– ottaa huomioon 2. joulukuuta 2008 annetun talous- ja rahoitusasioiden neuvoston tuen 11. ja 12. joulukuuta pidetyn Eurooppa-neuvoston toimille,

– ottaa huomioon Euroopan unionin rahoitustarkastusviranomaisten, keskuspankkien ja valtionvarainministeriöiden välisen 1. kesäkuuta 2008 tehdyn yhteistoimintapöytäkirjan rajatylittävästä rahoitusalan vakaudesta,

– ottaa huomioon 15. ja 16. lokakuuta 2008 pidetystä Eurooppa-neuvoston kokouksesta 22. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman[1],

– ottaa huomioon 20. helmikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kasvua ja työllisyyttä koskevista yhdennetyistä poliittisista suuntaviivoista (osa: jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajat suuntaviivat): uuden syklin käynnistäminen (2008–2010)[2],

– ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan eduista: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen[3], (päätöslauselma EMU@10),

– ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista[4],

– ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista ja tulevasta valvontarakenteesta[5],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0000/2009),

A. katsoo, että kansainvälinen talous ja maailmanlaajuiset markkinat ovat viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana kasvaneet ennennäkemättömällä ja historiallisesti ainutlaatuisella tavalla, kun tuotantokapasiteetti on mahdollistanut entistä useamman ihmisen vaurastumisen, mutta nyt kapasiteettia on mukautettava kysynnän vähenemisestä aiheutuvan talouden hidastumisen johdosta,

B. katsoo, että kansainvälisen ja eurooppalaisen talouden taantuman torjumisen päähaasteita ovat nyt rahoitus- ja pääomamarkkinoilla vallitseva luottamuksen puute sekä kasvava työttömyys,

C. katsoo, että meneillään olevan rahoituskriisin ennennäkemättömän laajuuden ja sitä seuranneen taantuman syvyyden vuoksi rahoitusmarkkinoiden sääntely- ja hallintokehystä on uudistettava EU:n tasolla ja kansallisella tasolla, jotta estetään kansainvälisen talouden tulevat ongelmat ja vastaavien ongelmien syntyminen rahoitusmarkkinoilla sekä lujitetaan EU:n taloutta kestämään paremmin muutoksia,

D. ottaa huomioon, että keskeisten rahoituslaitosten romahtaminen heikentää luottomarkkinoita, estää pääomavirtoja, investointeja ja kauppaa sekä alentaa hintoja ja arvostuksia, mikä rapauttaa vakautta ja pääomia, joita rahoituslaitokset tarvitsevat lainaukseen ja yritykset turvatakseen oman rahoituksensa,

E. katsoo, että meneillään olevan rahoituskriisin syiksi ovat osoittautuneet löyhät rahapolitiikat ja poliittisista syistä tapahtunut asuntoluottojen lisääminen sekä makrotaloudellinen epätasapaino, joka vallitsi ensisijaisesti Yhdysvaltojen sekä Kiinan kaltaisten kehittyvien talouksien välillä; korostaa tarvetta kehittää EU:n kilpailukykyä ja investointeja entisestään infrastruktuurien ja tutkimuksen sekä uusien yritysten ja markkinoiden luomisen alalla,

F. ottaa huomioon, että EU:n politiikan laatijoiden päätavoitteena olisi taloudellisen elpymisen turvaamisen yhteydessä oltava rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toiminnan palauttaminen sekä työllisyyden turvaaminen, jolloin annetaan mahdollisuus auttaa EU:n taloutta palaamaan kasvun, investointien ja uusien työpaikkojen uralle,

G. ottaa huomioon, että taloudellisen elpymisen turvaaminen edellyttää koordinoituja toimia EU:n kilpailulainsäädännön ja valtion tukia koskevan lainsäädännön puitteissa sekä rahoitus- ja työmarkkinoiden vakautta siten, että samalla ei vääristetä yritysten välistä kilpailua tai luoda epätasapainoa jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan turvata EU:n talouden vakaus ja kilpailukyky,

H. ottaa huomioon, että rahoituskriisin vaikutukset reaalitalouteen ovat johtaneet poikkeuksellisiin taloudellisiin oloihin, jotka edellyttävät nopeita, kohdennettuja, väliaikaisia ja suhteellisia toimenpiteitä ja päätöksiä, joilla pyritään löytämään ratkaisuja ennennäkemättömään maailmanlaajuiseen talous- ja työllisyystilanteeseen, ja katsoo, että vaikka julkinen interventio on välttämätön, se vääristää yksityisen ja julkisen sektorin asianmukaisia rooleja normaalitilanteessa,

I. toteaa, että parlamentti on jo käsitellyt rahoitusalan nykyisen sääntelykehyksen puutteita lainsäädäntöehdotuksiin liittyvissä kannanotoissaan ja antamissaan päätöslauselmissa,

J. ottaa huomioon, että yhteisön tuoreimmat tiedot vuodelle 2009 ennakoivat taloudellisten olojen nopeaa heikkenemistä kaikkialla Euroopan unionissa, ja katsoo, että Euroopan unionilla ja jäsenvaltioilla on nyt viime kädessä vastuu makrotalouden vakauden, kestävän kasvun ja työllisyyden turvaamisesta;

K. ottaa huomioon, että rahoituskriisi on paljastanut ongelman, joka aiheutuu siitä, että talouspolitiikan sääntelyä koskeva kysymys on yhtäältä ratkaistava EU:n tasolla, ja siitä, että taloudelliset elvytyssuunnitelmat kuuluvat toisaalta jäsenvaltioiden viranomaisten toimivallan piiriin,

L. katsoo, että yksittäisten jäsenvaltioiden aloittamat lyhyen aikavälin toimet vaativat kattavaa EU:n koordinointia, jotta varmistetaan toisaalta yhteiset kerrannaisvaikutukset ja jotta toisaalta vältetään heijastusvaikutukset, markkinoiden vääristyminen ja turhat päällekkäisyydet,

M. katsoo, että lyhyen aikavälin toimien on oltava yhteensopivia pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa ja tuettava niitä, jotta Euroopan unionista voidaan tehdä kilpailukykyisin tietopohjainen talous siten, että ei heikennetä tulevaa luottamusta ja turvataan makrotaloudellinen vakaus,

N. katsoo, että jäsenvaltioiden erilaiset valmiudet osallistua elvytysohjelmiin olisi tunnustettava; katsoo, että olisi kehitettävä laaja täydentävä EU:n lähestymistapa, jossa keskitytään toisiaan tukevien talous-, työllisyys-, ympäristö- ja sosiaalipolitiikkojen yhdistelmään,

O. katsoo, että euroalueen jäsenyys on lisännyt taloudellista vakautta kyseisissä jäsenvaltioissa; katsoo, että taloudellisen taantuman torjumiseen tähtäävien vastuullisten hallitusten toimien lisäksi kansalaiset odottavat tällaisen taantuman aikana vahvaa Euroopan unionin sääntelyä sekä sosiaalista ja alueellista koheesiota samalla kun turvataan säännöt ja periaatteet, jotka takaavat vahvan ja vakaan valuutan,

P. katsoo, että on olennaisen tärkeää palauttaa luottamus, jotta rahoitusmarkkinat pystyvät toimimaan asianmukaisesti, jolloin lievennetään reaalitaloudelle aiheutuvia seurauksia,

Q. katsoo, että valuuttakeinottelu, pääomapako ja kansainvälisten luottomarkkinoiden jäädyttäminen vaikuttavat vakavasti Euroopan unioniin hiljattain liittyneisiin jäsenvaltioihin, jotka eivät kuulu euroalueeseen,

Yleistä

1. suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen käynnistää Euroopan talouden elvytyssuunnitelma vallitsevan vakavan taantuman vastatoimena; panee merkille, että yhteisön osuus tästä ehdotuksesta muodostaa 15 prosenttia elvytysohjelman talousarviosta, joka on pantava täytäntöön viipymättä;

2. korostaa, että elvytyssuunnitelman ensisijaisena tavoitteena on oltava Euroopan unionin talouden ja kilpailukyvyn stimulointi, jotta voidaan turvata kansalaisten mahdollisuudet ja turvallisuus ja välttää työttömyyden kasvu; katsoo, että elvytyssuunnitelmalla on käännettävä taloudellisen taantuman suunta mahdollistamalla rahoitusmarkkinoiden palautuminen normaaleiksi, helpotettava investointeja ja parannettava kasvun ja työllisyyden mahdollisuuksia samalla kun vahvistetaan EU:n taloutta ja työmarkkinoita sekä parannetaan kasvun ja työpaikkojen luomisen edellytyksiä;

3. vaatii, että kaiken taloudellisen tuen on oltava nopeaa, kohdennettua ja väliaikaista; varoittaa EU:n kilpailupolitiikan mahdollisesta syrjäytymisestä ja vesittymisestä; kehottaa mahdollisimman pian palaamaan oikeudenmukaisiin kilpailtuihin markkinoihin perustamissopimuksissa määritellyllä tavalla; vaatii lisäksi, että palataan mahdollisimman pian terveeseen valtiolliseen rahoitustilanteeseen tarkistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätyllä tavalla, jotta vältetään liiallisen taakan sälyttäminen tuleville sukupolville;

4. korostaa, että elvytyssuunnitelmalla on pyrittävä oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen kansainväliseen sopimukseen, joka seuraa Kioton pöytäkirjaa vuonna 2012, ja että tällaisessa sopimuksessa on muun muassa annettava köyhemmille valtioille tilaisuus päästä köyhyydestä eroon edistämättä maapallon lämpenemistä siten, että niitä autetaan investoimaan laaja-alaisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja uusiutuvaan energiaan;

5. panee huolestuneena merkille julkisen velan ja budjettivajeen nopean kasvun; on huolestunut siitä, että julkinen velka voi muodostua tulevien sukupolvien kannalta liialliseksi taakaksi;

6. myöntää, että tarve mukautua maailmanlaajuiseen kilpailuympäristöön ja kääntää Euroopan talous takaisin kasvu-uralle ovat hyvin tärkeitä yhteisiä tavoitteita, mutta kehottaa samalla Euroopan unionia tehostamaan investointejaan ammattitaitoon, koulutukseen ja kestävien työpaikkojen luomiseen, työpaikkojen turvaamiseen ja joukkotyöttömyyden estämiseen siten, että varmistetaan rakentavat veropolitiikat, joiden olisi autettava määrittelemään elvytyssuunnitelman laajuus ja osatekijät;

7. suosittelee tehokkuutta koskevana olennaisena edellytyksenä, että kansallisten elvytyssuunnitelmien koordinoinnin avulla tehdään mahdolliseksi, että kukin ohjelma voidaan laatia kunkin maan erityistarpeiden mukaiseksi yhteinen etu, ilmastonmuutoksen torjumiseksi määritellyt yhteiset strategiat ja erityisesti työllisyyteen kohdistuva mahdollisimman voimakas kerrannaisvaikutus huomioon ottaen;

8. kehottaa laatimaan uusia horisontaalisia aloitteita EU:n tasolla, koska erilaiset kansalliset valmiudet ja talousarviota koskeva liikkumavara voivat synnyttää hyvin epäsymmetrisiä tuloksia kaikkialla Euroopassa; muistuttaa kuitenkin, että jokainen jäsenvaltio vastaa julkisen talouden kurinalaisuudesta ja rakenneuudistuksista;

9. kehottaa voimakkaasti välttämään vaaraa, että toteutetuista ratkaisuista tulee joukko kansallisia politiikkoja, mikä voi aiheuttaa konflikteja ja kustannuksia, heikentää yhtenäismarkkinoita, talous- ja rahaliittoa sekä Euroopan unionia maailmanlaajuisena toimijana;

10. kannattaa komission sitoutumista tarkistettuun vakaus- ja kasvusopimukseen ja panee merkille komission halukkuuden hyödyntää kaikkea sopimuksessa tarkoitettua joustavuutta, jotta jäsenvaltiot pystyvät reagoimaan asianmukaisesti talouskriisiin ja erityisesti arvioida, ovatko lyhyen aikavälin investointipäätökset yhteensopivia keskipitkän aikavälin budjettitavoitteiden kanssa ja johtavatko ne kestävään kasvuun ja pitkän aikavälin Lissabonin tavoitteisiin;

11. painottaa, että jäsenvaltioiden on ehdottomasti edelleen noudatettava tarkistettua vakaus- ja kasvusopimusta, jotta voidaan yhtäältä ratkaista tehokkaasti tämänhetkinen poikkeuksellinen tilanne ja toisaalta varmistaa luja sitoutuminen siihen, että normaali budjettikuri saadaan palautettua heti kun talous elpyy, samalla kun vahvistetaan sopimuksen suhdanteita tasoittavia ominaisuuksia;

Rahoitusmarkkinat: kriisinhallinnasta tulevaisuuden terveisiin markkinoihin

Rahoitusalaa koskevan luottamuksen palauttaminen

12. pitää tervetulleina lyhyen aikavälin toimenpiteitä rahoitusjärjestelmää kohtaan tunnetun luottamuksen palauttamiseksi; muistuttaa, että kriisin ytimessä olevien perusongelmien eli äärimmäisen riskinoton, lainarahalla keinottelun ja lyhytnäköisyyden palkitsemisen torjumiseksi kyseiset hätätoimenpiteet ovat riittämättömiä; muistuttaa, että on tarkasteltava palkkiojärjestelmiä rahoitusalan epävarmuuden mahdollisina lähteinä;

13. kehottaa jäsenvaltioita koordinoituihin toimiin, joilla mahdollistetaan yleiset ja selkeät kansalliset pankkitakuut, jotka kattavat vastuut mutta jättävät osakepääoman ulkopuolelle, jotta voidaan lieventää luottomarkkinoilla vallitsevaa epävarmuutta ja helpotetaan niiden toimintaa;

14. toteaa jälleen, että yksityishenkilöiden ja yritysten, pk-yritykset mukaan luettuina, säästöjen ja luotonannon turvaaminen on tärkein peruste sille, että rahoitusjärjestelmään puututaan tämänhetkisin poikkeuksellisin julkisin toimin; muistuttaa jäsenvaltioiden hallituksia niiden vastuusta ja siitä, että ne ovat vastuuvelvollisia parlamenteille käytettäessä julkisia varoja pelastamissuunnitelmiin, ja suosittelee voimakkaasti, että EU:n tasolla otetaan käyttöön ja koordinoidaan riittävät valvontakeinot ja tarvittaessa seuraamukset, joilla varmistetaan tällaisten tavoitteiden saavuttaminen;

15. korostaa, että on tärkeää varmistaa, että keskuspankkien koronalennukset siirretään luotonsaajille;

16. muistuttaa, että lainsäätäjien ja jäsenvaltioiden kyseisten viranomaisten on tutkittava perusteellisesti pankkien ja pankkiirien viime kuukausien toimet ja määriteltävä, onko pankkitoiminnan romahdukseen osaltaan vaikuttanut paheksuttava tai jopa rikollinen käyttäytyminen, sekä varmistettava, että julkisen intervention ja korkokantoja koskevien rahapoliittisten päätösten avulla on voitu lieventää luottokriisiä;

17. katsoo, että rahoituslaitosten pelastuspakettien täytäntöönpanoa on valvottava tarkasti, jotta varmistetaan yhdenvertaiset toimintaedellytykset, mukaan luettuina vakavaraisuustaso, odotetut hyödyt, pankkien välisten markkinoiden likviditeetti, henkilöstöresurssien kehitys ja asiakkaiden luottamus riippumatta siitä, ovatko kyseessä yksityisasiakkaat vai yrittäjät;

18. katsoo, että pankkisektorin pelastussuunnitelmiin olisi liitettävä ehtoja, jotka koskevat rahallisia kannustimia, luottojen myöntämistä, lainaehtoja, alan rakennejärjestelyjä ja sosiaalipolitiikan ehtojen suojelua;

19. katsoo, että mikroluottojen, joita pidetään tehokkaina välineinä ja joilla on voimakas kerrannaisvaikutus, kehittämistä olisi kannustettava erityisesti siten, että ne asetetaan julkista tukea saaneiden kaupallisten pankkien toimintaedellytykseksi;

20. vaatii, että uutta sääntely-ympäristöä harkittaessa etusijalle on asetettava se, että pankit palaavat normaalille luotonannon tasolle, erityisesti jotta voidaan elvyttää arvopaperistamisprosessia, joka on olennaisen tärkeä kiinnelainarahoituksen, autolainojen ja luottokorttirahoituksen toipumisen kannalta;

21. kehottaa komissiota laatimaan selkeän analyysin pelastuspaketin vaikutuksesta rahoitusalan kilpailukykyyn ja pankkien välisten markkinoiden toimintaan; kehottaa komissiota perustamaan monialaisia ryhmiä, joihin kuuluu asiantuntijoita komission kilpailun pääosastosta, talouden ja rahoituksen pääosastosta sekä sisämarkkinoiden ja palvelujen pääosastosta, kolme tason 3 valvojaa sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän edustajia tiedon keräämiseksi ja sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioissa tehdään tasapuolisia, korkealaatuisia ja oikea-aikaisia päätöksiä;

Entistä tehokkaammat sääntely- ja valvontarakenteet

22. katsoo, että vaikka Euroopan keskuspankilla (EKP) ei ole virallista valvontavaltuutusta, sen roolia on vahvistettava euroalueen rahoitusalan vakauden valvonnassa ja erityisesti EU:n laajuisen pankkialan valvonnassa; suosittelee siksi, että EKP:n olisi osallistuttava systeemisesti tärkeiden rahoituslaitosten EU:n laajuiseen makrotason vakavaraisuuden valvontaan perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan pohjalta;

23. pahoittelee, että ei ole olemassa selkeitä EU:n välineitä ja politiikkoja, joilla käsiteltäisiin perusteellisesti ja ajoissa rahoituskriisin epäsymmetrisiä vaikutuksia euroalueeseen kuuluvissa ja sen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa;

24. kehottaa uudelleen komissiota analysoimaan niiden pankkien toimintaa, jotka siirsivät varoja hiljattain yhteisöön liittyneistä jäsenvaltioista muiden jäsenvaltioiden hyväksyttyä pelastussuunnitelmat, ja tarkastelemaan huolellisesti hiljattain yhteisöön liittyneiden jäsenvaltioiden valuutoilla keinottelua (lyhyeksi myynti); kehottaa komissiota ilmoittamaan kyseisten analyysien tuloksista de Larosièren ryhmälle ja parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle;

25. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan pikaisesti pankkitakuisiin liittyvän ongelman, jotta samalla tavalla suunnitelluilla järjestelmillä estettäisiin EU:ssa pankkeja joutumasta vararikkoon, jolloin elvytetään pankkien välistä lainanantoa, mikä on olennainen edellytys sille, että pankkikriisi saadaan loppumaan ja herätetään luottamusta reaalitaloutta kohtaan, lisätään investointeja ja kulutusta sekä pyritään siten selviämään talouskriisistä;

26. kehottaa ponnekkaasti Larosièren ryhmää käsittelemään parlamentin aikaisemmissa päätöslauselmissaan esittämiä rahoitusmarkkinoiden valvontaan liittyviä suosituksia; kehottaa komissiota hyväksymään parlamentin ehdotukset, jotta voidaan luoda vakaat ja tehokkaat sääntely- ja valvontarakenteet, joilla voidaan ehkäistä tai rajoittaa tulevien kriisien kielteisiä vaikutuksia; kehottaa neuvostoa ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin suhtautumisen näihin päätelmiin ennen kuin se ilmoittaa hyväksyvänsä ne;

27. vahvistaa, että entistä suurempi avoimuus ja parempi riskienhallinta sekä koordinoitu valvonta tarjoavat eniten ratkaisuja kriisien ehkäisyyn jatkossa ja että sääntelyn uudistamisen on oltava kattavaa ja vaikutettava kaikkiin rahoitusmarkkinoiden toimijoihin ja liiketoimiin; huomauttaa, että rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuinen luonne edellyttää uudistusten kansainvälistä koordinointia; korostaa, että sääntelyaloitteiden tavoitteena on oltava avoimuuden, kestävyyden ja vastuullisuuden edistäminen markkinoilla; muistuttaa komissiota sen velvollisuudesta vastata parlamentin pyyntöihin, jotka koskevat vipurahastoja ja private equity -sijoituksia;

28. katsoo, että luottoluokituslaitosten olisi korjattava tietoaukot ja paljastettava epävarmuustekijät sekä eturistiriidat;

29. korostaa tarvetta tarkistaa ja parantaa kirjanpitopolitiikkaa;

30. kehottaa huolellisesti arvioimaan, voivatko tulevat toimet, joilla pyritään rahoitusalan moitteettomaan sääntelyyn, ja erityisesti sääntelykehyksen makrotason vakavaraisuuden valvonta, vaikeuttaa taloudellista elpymistä ja rahoitustuotteiden alan innovaatiota tai tehdä sen mahdottomaksi ja vähentää EU:n rahoitusmarkkinoiden houkuttelevuutta, mikä ohjaa rahavirrat ja yritykset kolmansien maiden markkinoille; toistaa, että se aikoo parhaansa mukaan säilyttää johtoasemansa maailman rahoitusmarkkinoilla;

Reaalitalous: kriisi tilaisuutena saavuttaa kestävä kasvu

Työllisyyden turvaaminen ja kysynnän lisääminen

31. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja eurooppalaisten yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseksi, jotta on mahdollista edistää työpaikkojen luomista ja lujittaa eurooppalaisten sijoittajien, työnantajien, työntekijöiden ja kuluttajien luottamusta;

32. suosittelee voimakkaasti, että riittävä, kohtuuhintainen ja järkevällä tavalla turvallinen luototus varmistetaan pikaisesti kaikkialla Euroopan unionissa pk-yrityksille, kansalaisille ja niille aloille, joilla kestävä tulevaisuus on vaarassa kriisin ja erityisesti luottojen saannin vaikeuden vuoksi; kehottaa komissiota varmistamaan tätä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihdon;

33. korostaa, että nykyisessä tilanteessa, jossa pk-yritykset kärsivät vakavista kassavirtaongelmista ja luotonsaannin vaikeuksista, viranomaisten ja yksityisasiakkaiden olisi noudatettava pk-yritysten korkeintaan 30 päivän maksuaikaa; vaatii komissiota käsittelemään asiaa tarkistettaessa maksuviivästysdirektiiviä[6];

34. kehottaa panemaan sekä EU:n että kansallisella tasolla täysimääräisesti ja nopeutetusti täytäntöön parlamentin suositukset, jotka liittyvät komission tiedonantoon "'Pienet ensin' Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite" (KOM(2008)0394);

35. kehottaa käynnistämään kattavan eurooppalaisen työllisyysaloitteen yhtäältä takaamalla, että yrityksen perustaminen on mahdollista missä tahansa Euroopan unionissa maksutta kolmen päivän kuluessa ja että ensimmäisten työntekijöiden palkkaamista koskevat muodollisuudet voidaan hoitaa yhden pisteen kautta, ja toisaalta vahvistamalla erityisesti vähän koulutusta saaneiden aktivointijärjestelyjä henkilökohtaisella neuvonnalla, intensiivisellä koulutuksella tai uudelleenkoulutuksella sekä ammattitaidon parantamisella, oppisopimuksilla, tuetuilla työpaikoilla sekä itsenäisille ammatinharjoittajille ja yrityksille tarjottavalla starttirahalla; tukee lisäksi sitä, että komissio voi osoittaa Euroopan sosiaalirahaston varoja taitojen kehittämiseen ja yhteensovittamiseen;

36. suosittelee voimakkaasti, että EU:n työllisyysaloitteeseen sisällytetään varhaisvaiheen interventio tilanteessa, jossa työpaikkoja ei vielä ole menetetty, jotta voidaan vähentää työmarkkinoilta syrjäytymisen vaaraa; katsoo, että tällaiset interventiot edellyttävät merkittäviä investointeja koulutukseen, mukaan luettuna koulutuksen tarjoajien lisääminen siten, että samalla keskitytään koulutusohjelmien ja työhön palaamiseen tähtäävien ohjelmien parempaan koordinointiin, eikä niitä pitäisi käyttää ainoastaan lyhyen aikavälin toimenpiteinä vaan niillä olisi myös pyrittävä nostamaan pätevyystaso mahdollisimman korkealle, jotta voidaan nostaa yleistä taitotasoa Euroopan unionissa ja vastata nykyisen talouden muuttuviin tarpeisiin;

37. pitää myönteisinä komission ehdotuksia Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan globalisaatiorahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta annettujen asetusten muuttamisesta, mukaan lukien menettelyjen yksinkertaistaminen ja tukikelpoisten kustannusten laajentaminen palvelemaan työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden päämääriä vielä tehokkaammin ja siten, että jatketaan keskeisten talouden alojen työllisyyden tukemista ja varmistetaan, että tällaista apua annettaessa painopisteenä säilyy sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, jotta vältetään epäsymmetrinen kehitys Euroopan unionissa; toivoo työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen määrärahojen myöntämisen nopeuttamista ja yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tukemiseen tarkoitettujen EU:n ohjelmien suuntaamista uudelleen, mukaan lukien ohjelmat, joilla taataan kaikille asianmukaiset elinolot ja korkealaatuisten yleispalvelujen saatavuus;

38. kehottaa jäsenvaltioita investoimaan sosiaaliseen talouteen, joka voi osaltaan edistää kasvua, koska sillä on huomattavaa potentiaalia luoda korkealaatuisia työpaikkoja ja vahvistaa sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

39. korostaa, että on syytä noudattaa yhteisiä joustoturvan periaatteita ja turvata samalla kaikille riittävä sosiaalinen suojelu, etenkin sosiaaliturvajärjestelmä, joka tarjoaa asianmukaisen suojan kansallisia perinteitä kunnioittaen;

40. kehottaa komissiota seuraamaan edelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n työmarkkinoiden tilanteen kehittymistä ja kriisin vaikutusta näihin markkinoihin sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin käynnistääkseen Euroopan unionin kansantalouksissa kestävän kasvun;

41. korostaa tarvetta varmistaa riittävä elintaso kaikille unionin kansalaisille ja kehottaa toteuttamaan riittäviä hätätoimenpiteitä; kehottaa mukauttamaan sosiaalipolitiikkoja taantumasta selviytymiseksi tukemalla aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja sosiaalista osallisuutta sekä kiinnittämällä erityistä huomiota yhteiskunnan haavoittuvimpiin jäseniin;

42. kehottaa komissiota pikaisesti arvioimaan laman riskejä, jotka vaikuttavat teollisuuden aloihin kaikkialla Euroopassa, jotta tarvittaessa voidaan puuttua asioihin EU:n tasolla; korostaa kuitenkin, että jotkut EU:n teollisuuden ongelmista eivät välttämättä aiheudu ainoastaan rahoituskriisistä; katsoo siksi, että valtiontuet olisi kohdistettava huolellisesti, jottei edetä rahoituskriisien vaikutuksien tasoittamista pidemmälle, ja valtiontukiin on yhdistettävä mahdollisimman tiukat rakenneuudistusta, innovaatioinvestointeja ja kestävyyttä koskevat ehdot;

43. varoittaa EU:n kilpailusääntöjen liiallisesta höllentämisestä, koska se voisi heikentää sisämarkkinoita; on huolestunut siitä, että kansalliset reaktiot talouden taantumaan saattavat aiheuttaa protektionismia ja kilpailun vääristymistä, mikä horjuttaisi pitkällä aikavälillä vakavasti unionin kansalaisten taloudellista vaurautta;

44. kehottaa arvioimaan kansallisiin pelastussuunnitelmiin sisältyviä toimia siltä kannalta, miten ne vaikuttavat suoraan ostovoimaan;

45. kehottaa neuvostoa hyväksymään ehdotuksen, jonka mukaan kaikki jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa alennettua alv-kantaa pitkälti työvoimavaltaisiin ja paikallisesti tuotettuihin palveluihin, kun otetaan huomioon niiden mahdollinen työllisyyttä ja kysyntää kohentava vaikutus;

46. kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta alentaa pienituloisempien työn verotusta, jotta lisätään ostovoimaa ja kannustetaan vähittäiskaupan tuotteiden kysyntää;

Entistä suurempi yhteenkuuluvuus ja pienempi taloudellinen eriarvoisuus

47. korostaa alueellisen koheesion tavoitteiden tärkeyttä ehdotettujen elvytysjärjestelyjen yhteydessä, kun otetaan huomioon kriisin selkeästi epäsymmetriset vaikutukset Euroopan alueella;

48. kehottaa komissiota käsittelemään erityisesti tämän kriisin valossa asianmukaisella tavalla horisontaalisten politiikkojen vaikutusta poikkeavaan alueelliseen suorituskykyyn euroalueella, kuten sen EMU@10-tiedonannossa korostettiin;

49. kehottaa kehittämään riittävät mekanismit, joilla varmistetaan, että vähemmän dynaamisten alueiden lähentymisen nopeuttaminen rakentuu strategisille tavoitteille, kuten talouden vihreyttäminen ja asianmukainen osallistuminen Lissabonin ohjelmaan erityisesti tukemalla innovaatiota, pk-yrityksiä ja mikrotason aloitteita;

50. suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin, joilla yksinkertaistetaan ja vauhditetaan nykyisten koheesiovälineiden käyttöä ja hankkeiden toteuttamista etenkin myöntämällä varoja ennakkoon, kasvattamalla väliaikaisesti yhteisön tuen osuutta ja parantamalla teknistä tukea sekä nopeuttamalla maksumenettelyitä;

Älykkäät ja kestävät rakenneuudistukset ja investoinnit

51. kehottaa kehittämään sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla elvytysvälineitä ja ‑politiikkoja, joilla pystytään lisäämään kysyntää ja luottamusta kaikkialla Euroopan unionissa noudattaen Lissabonin strategian yhteisiä tavoitteita, joita ovat koulutus-, tutkimus- ja kehitysinvestoinnit, taidot ja elinikäinen oppiminen, energiatehokkuus ja vihreä teknologia, laajakaistaverkot, kaupunkiliikenne, luovat teollisuus ja palvelut, terveyspalvelut sekä palvelut lapsille ja iäkkäille ihmisille;

52. korostaa, että vallitsevan hyvin vakavan tilanteen vuoksi EU:hun hiljattain liittyneiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole euroalueen jäseniä, saataville on asetettava Euroopan unionin määrärahoja; katsoo, että ne tarjoaisivat vaadittua talousarviotukea sellaisille valtioille, joilla ei ole samaa liikkumavaraa kuin euroalueen jäsenvaltioilla tai joiden talousarvio ja vaihtotase ovat vahvasti alijäämäisiä;

53. kehottaa komissiota pohtimaan mahdollisia toimia energian toimitusvarmuuden takaamiseksi Euroopan unionin sisäisen kaasunsiirtoverkon nopeamman kehittämisen myötä;

54. uskoo, että taloudellisen taantuman torjumiseksi on erittäin tärkeää noudattaa vahvaa julkisten investointien politiikkaa, jonka tavoitteena on luoda "vähähiilinen talous";

55. kehottaa tässä suhteessa jäsenvaltioita uudistamaan verojärjestelmiään sen varmistamiseksi, että maatalouden, liikenteen ja energian kaltaisilla aloilla, jotka vaikuttavat merkittävästi ympäristöön, toimitaan kestävän kehityksen mukaisesti;

56. tukee voimakkaasti sellaisia kaupunkipolitiikkoja, joissa yhdistetään liikenteen ja rakennusten energiatehokkuus työpaikkojen luomiseen;

57. korostaa, että tarvitaan ennenäkemättömiä koordinoituja ponnistuksia, jotta energian, ympäristön ja infrastruktuurin aloilla voidaan tehdä laajoja investointeja kestävän kehityksen tukemiseksi, korkealuokkaisten työpaikkojen luomisen edistämiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi; katsoo siksi, että kansalaiset hyväksyvät vaadittavat ponnistukset paremmin, jos niitä pidetään toisaalta oikeudenmukaisina ja jos niiden katsotaan toisaalta turvaavan työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden;

58. kehottaa EU:ta tekemään koulutuksen alan aloitteita sekä riskipääoman, lainojen ja mikroluottojen saatavuutta koskevia aloitteita kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämiseksi kaikkialla Euroopan unionissa;

59. korostaa tarvetta keventää yksityisten yritysten osarahoittamien investointihankkeiden byrokraattista taakkaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita siksi toteuttamaan toimenpiteitä investointien nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi;

60. korostaa, että ratkaistaessa talouskriisistä johtuvia vakavia ongelmia ei pidä unohtaa pitkän aikavälin strategiaa ja mahdollisuutta saavuttaa joitakin jo myöhässä olevia tavoitteita, erityisesti:

– tehostamalla palvelujen tarjoamisen vapauden esteiden poistamista palveludirektiivissä[7] säädetyllä tavalla,

– tehostamalla postipalveludirektiivin[8] täytäntöönpanoa,

– saattamalla päätökseen energia-alan sisämarkkinat,

– lisäämällä kiireesti T&K-investointeja,

– saattamalla kiireesti päätökseen EU:n patenttijärjestelmä,

– poistamalla työntekijöiden liikkumisen vapauden jäljellä olevat esteet;

Euroopan talouden välineet: yhtenäisesti toimiva Euroopan unioni

Talouden koordinointi

61. kehottaa tehostamaan yhdenmukaisuutta jäsenvaltioiden tasolla toteutettavan elvytyssuunnitelman, Lissabonin strategian tavoitteiden ja painopisteiden, yhdenmukaistettujen politiikan suuntaviivojen sekä kansallisten uudistusohjelmien välillä sekä tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen nojalla myönnettyjen joustomahdollisuuksien käytössä;

62. kehottaa komissiota antamaan kansallisia uudistusohjelmia koskevia neuvoja komission kasvuennusteet huomioon ottaen;

63. kehottaa komissiota kehittämään sopivat yksityiskohtaiset kriteerit ja standardit elvytyssuunnitelmien tiiviille valvonnalle ja niiden tehokkuuden jatkuvalle uudelleenarvioinnille erityisesti ilmoitettujen investointien todenperäisyyden osalta, kun muistetaan, että kriisin koko laajuutta ei voida vielä täysin arvioida;

64. kehottaa kaikkia osapuolia – parlamenttia, neuvostoa ja komissiota sekä EU:n ja kansallisen tason työmarkkinaosapuolia – työskentelemään yhdessä seuraavien ehdotusten pohjalta kevään Eurooppa-neuvostossa maaliskuussa 2009:

- kehitetään vakauteen ja kasvuun tähtäävän makrotalouspolitiikan vastavuoroista vahvistamista ottamalla tasapainoinen politiikka ja investoinnit yhteiseksi ja vastavuoroista tukea tarjoavaksi asiaksi;

- laaditaan jäsenvaltioita koskevat sitovat puitteet, joiden mukaisesti ne voivat kuulla toisiaan ja komissiota ennen kuin ne tekevät huomattavia poliittisia päätöksiä, jotka perustuvat ongelmien, painopisteiden ja tarvittavien sekä asianmukaisten ratkaisukeinojen yhteiseen ymmärtämiseen;

- hyväksytään kunnianhimoiset ja räätälöidyt kansalliset elvytyssuunnitelmat sekä päivitetyt vakaus- ja lähentymisohjelmat ja tarkistetaan kansallisia talousarvioita siten, että reagoidaan viimeisimpiin taloudellisiin ennusteisiin, sekä sitoudutaan niiden pikaiseen täytäntöönpanoon;

- laaditaan lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä koskeva yhdenmukainen EU:n strategia yhteisten painopisteiden ja tavoitteiden pohjalta;

- lujitetaan euroalueen taloushallintoa parlamentin EMU@10-päätöslauselmassa vahvistamien suositusten mukaisesti;

Euroopan investointipankki

65. katsoo, että Euroopan investointipankin (EIP) mukanaolo on ratkaisevan tärkeää ja että suuri osa elvytyssuunnitelmassa mainitusta lainoituksesta kuuluu sen toimivaltuuksiin; suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden sopimukseen EIP:n pääoman lisäämisestä; muistuttaa, että jotkut EIP:n toimista vaativat myös EU:n talousarvion tukea mutta että tätä ei tällä hetkellä anneta elvytyssuunnitelmissa; katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa joko avustusten ja lainojen yhdistelmällä tai oman pääoman muodossa tai yhteisillä riskienjaon välineillä, kuten riskinjakorahoitusväline (RSFF) ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen lainavakuusväline (LGTT); katsoo, että viimeksi mainitussa tapauksessa EIP:tä voitaisiin pyytää osallistumaan omilla varauksillaan, mikä moninkertaistaisi vipuvaikutuksen; korostaa EIP:n tehtävää pk-yritysten ja liikepankkien jälleenrahoituksessa nykyiset julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet mukaan luettuina; muistuttaa tältä osin, että on kehitettävä ympäristöystävälliset rahoituskriteerit;

EU:n talousarvio

66. muistuttaa, että komission 28. tammikuuta 2009 ehdottamaan talouden elvytyssuunnitelmaan ja myöhemmin ehdotettuihin toimiin kuuluu arviolta 30 000 000 000 euron suuruinen yhteisön osuus, joka jakautuu aloittain seuraavasti: 5 000 000 000 euroa energian liitäntäverkkoja ja nopeita internet-yhteyksiä koskevien hankkeiden tukemiseen kauden 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä sekä yhteisen maatalouspolitiikan tarkistamista koskeviin toimiin; rakenne- ja koheesiorahastojen mukaisiin ennakkomaksuihin; useisiin tutkimus- ja innonvointialoitteisiin, kuten vähäpäästöisiä ajoneuvoja, tulevaisuuden tehtaita ja energiatehokkaita rakennuksia koskeviin aloitteisiin; Euroopan laajuisen liikenneverkon edistyneimpien hankkeiden ennakkorahoituksen lisäämiseen, pk-yrityksiä suosiviin hankkeisiin tai yhteisön innovaatio-ohjelmaan ja rahoitukseen, jonka EIP on jo taannut nykyisillä tai uusilla lainoilla ja varoilla;

67. huomauttaa, että jotkut elvytyssuunnitelmassa ehdotetut elementit on muotoiltu liian epäselvästi; pyytää komissiota toimittamaan viipymättä molemmille budjettivallan käyttäjille kaikki tarvittavat lisätiedot päätöksentekoa varten; korostaa lisäksi, että useat elvytyssuunnitelmaan sisältyvät elementit edellyttävät nykyisten monivuotisten ohjelmien muuttamista; kehottaa tältä osin toteuttamaan kyseiset muutokset siten, että Euroopan parlamentin toimivaltuuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

68. huomauttaa, että tämän johdosta komission ehdottaman elvytyssuunnitelman toteuttaminen saattaa kestää huomattavan kauan, ja kehottaa asianomaisia toimielimiä tekemään tarvittavat päätökset mahdollisimman nopeasti, kun otetaan huomioon Euroopan unionissa vallitseva erittäin vaikea taloudellinen tilanne;

69. huomauttaa, että suurin osa komission ehdottamista yhteisön toimenpiteistä toteutetaan kohdentamalla uudelleen jo suunnitelmiin sisältyviä määrärahoja sen sijaan, että myönnettäisiin uusia määrärahoja; pyytää komissiota tekemään tarvittavat johtopäätökset erittäin huonoista talousnäkymistä, jotka se julkaisi tammikuussa 2009, ja arvioimaan uudelleen talousarvioehdotuksensa kyseisten uusien näkymien perusteella;

70. pitää elvytyssuunnitelmaa sekä siihen liittyviä aloitteita myönteisinä ja muistuttaa, että kaikki uudet menot, joita ei ole ennakoitu vuoden 2009 talousarviossa, on rahoitettava uusin varoin, jotta ei vaaranneta budjettivallan käyttäjien sopimaa nykyistä monivuotista rahoituskehystä; muistuttaa tässä yhteydessä mahdollisuuksista, joita 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen määräykset ja erityisesti sen 21–23 kohta tarjoavat;

71. korostaa, että elvytyssuunnitelmassa ehdotetaan monikerroksista koordinoitua toimintaa Euroopan talouksien vahvistamiseksi; toistaa parlamentin olevan valmis neuvottelemaan neuvoston kanssa komission ehdottamasta 5 miljardin tarkistuksesta monivuotiseen rahoituskehykseen 2007–2013 ja välineisiin mahdollisesti tehtävistä muista muutoksista, joilla olisi vaikutusta talousarvioon; katsoo, että neuvotteluissa olisi keskityttävä laajentamaan talousarvion tarkistuksella tuettavien hankkeiden alaa jäsenvaltioiden painopisteitä vastaavasti;

72. tunnustaa, että EIP:llä ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankilla (EJKP) on merkittävä asema rahoitettaessa investointeja ja parannettaessa yritysten ja erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta; huomauttaa, että kun EU:n talousarviovaroja käytetään EIP:n interventioihin, voidaan mahdollisesti saada aikaan merkittävä vipuvaikutus investointeihin, ja haluaa tutkia, kuinka EU:n talousarviovaroilla voitaisiin edistää edelleen tällaisia vaikutuksia, ja katsoo, että niiden yhteydessä olisi joka tapauksessa laadittava komission, neuvoston, Euroopan parlamentin ja EIP:n välinen yhteisymmärryspöytäkirja investointien painopisteistä, jotta voidaan taata sijoitusten kohdentaminen varmasti kestäviin hankkeisiin; on huolissaan siitä, että neuvosto ja komissio pyrkivät antamaan EIP:lle ja EJKP:lle yhä enemmän lisätehtäviä tarjoamatta ensin tarpeellisia taloudellisia ja rahoituksellisia takeita siitä, että EIP ja EJKP pystyvät suoriutumaan tehtävistään menestyksekkäästi; toteaa, että komissio ehdottaa EIP:n käyttämien rahoitusvälineiden lisäämistä kauden 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti; pyytää komissiota esittämään alustavan arvion tässä yhteydessä jo toteutetuista toimista sekä ehdottamaan ratkaisuja budjetti- ja sääntelyongelmiin, joita ilmenee esimerkiksi Jasmine‑, Jaspers- ja Jeremie-toimintojen toteuttamisen yhteydessä;

73. odottaa komission täsmentävän aikeitaan, jotka liittyvät tuleviin toimiin ja erityisesti EU:n talousarviosta näiden välineiden tehostamiseksi mahdollisesti maksettavaan osuuteen; kehottaa komissiota ilmoittamaan molemmille budjettivallan käyttäjille, missä laajuudessa EIP:n käyttöön uusia aloitteita varten tulevat uudet välineet edellyttävät rahoitusta EU:n talousarviosta; toteaa lisäksi, että EIP:n ja EJKP:n tehtävien lisääminen nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä rahoitusta saavien hankkeiden demokraattisesta valvonnasta, kun kyseessä ovat EU:n talousarviosta otettavat varat;

74. pahoittelee, että Euroopan laajuisia energian liitäntäverkkoja ja laajakaistainfrastruktuuria koskeviin hankkeisiin tehtäviä investointeja koskeva komission ehdotus on turha, koska neuvostossa ei päästy asiasta sopimukseen, vaikka Eurooppa-neuvosto sitä joulukuussa 2008 toivoi; katsoo, että EU:n talousarviovaroja olisi kohdennettava talouskriisin ratkaisemiseen asianmukaisilla välineillä 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti, ja kehottaa neuvostoa keskustelemaan parlamentin kanssa mahdollisimman pian; katsoo, että ainoastaan vahvistettua liikkumavaraa voidaan käyttää ja että käyttö ei voi perustua tulevien varainhoitovuosien arvioituihin tarpeisiin; muistuttaa, että uudelleen kohdentaminen saattaa haitata nykyisiä politiikan aloja; katsoo, että väliarviointi tarjoaa viimeisen ja myöhässä olevan tilaisuuden reagoida talouskriisiin; korostaa, että mikäli elvytyssuunnitelma hyväksytään, sillä on merkittävä vaikutus vuoden 2009 talousarvioon; muistuttaa komissiota siitä, että sen ehdotus on suuntaa-antava ja että se riippuu lainsäädäntövallan käyttäjältä saatavasta hyväksynnästä; pyytää nopean toteuttamisen takaamiseksi lisää yksityiskohtaisia tietoja kunkin hankkeen edistymisestä sekä arviota niiden lyhyen aikavälin vaikutuksista työllisyyteen ja koko EU:n talouskasvuun, ja edellyttää konkreettisia lukuja toteuttamisesta ja erityisesti rahoituksen ohjelmoinnista; huomauttaa, että energiahankkeisiin käytettävät EU:n varat, jotka ovat nykyisen EU:n rahoituskehyksen puitteissa väistämättä hyvin rajalliset, olisi kohdennettava sellaisiin hankkeisiin, jotka voidaan käynnistää pikaisesti ja jotka auttavat saavuttamaan EU:n ilmastopoliittiset tavoitteet vuodelle 2020, erityisesti energian säästämistä ja energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin sekä uusiutuvan energian verkostoihin tehtäviin investointeihin;

75. muistuttaa 21. marraskuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa sovitusta koheesiopolitiikan toteuttamista koskevasta yhteisestä lausumasta, jossa painotetaan rakenne- ja koheesiorahastojen ohjelmien täytäntöönpanon nopeuttamisen hyötyjä taloudelle, sekä maksumäärärahoja koskevasta lausumasta, jossa tuetaan etenkin talouskriisiin liittyvien uusien aloitteiden rahoitusta; panee merkille, että vuodeksi 2009 ennakoitujen lisäennakkomaksujen määrä on ESR:n, EAKR:n ja koheesiorahaston varainhoitoa koskevan komission ehdotuksen perusteella 6 300 000 000 euroa ja että muut ehdotetut muutokset rahastojen varainhoitoon saattavat nopeuttaa välimaksujen suorittamista;

76. kehottaa komissiota pitämään budjettivallan käyttäjän ajan tasalla ja selventämään, onko rahastojen hallinnon puitteissa tapahtuva maksujen ennakoiminen budjettivallan käyttäjän vuodelle 2009 ennakoiman maksuaikataulun mukaista eli riittääkö parlamentin ja neuvoston sopima maksujen taso nykyisten tai tulevien aloitteiden rahoittamiseen;

77. muistuttaa, että komission mahdollisesti ehdottamat muutokset maksujen tasoon on sisällytettävä lisätalousarvioon, jonka molemmat budjettivallan käyttäjät hyväksyvät;

78. korostaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ohjelma antaa lisäarvoa Lissabonin strategian ja Euroopan unionin ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa ja sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä, ja samalla se tukee sopivasti kokonaiskysynnän ylläpitämistä Euroopassa; pitää siksi myönteisenä komission ehdotusta, joka koskee 500 000 000 euron siirtämistä vuoden 2010 määrärahoista vuoden 2009 liikennealan infrastruktuureiden sijoituksiin;

79. pyytää, että kun komissio esittää luettelon hankkeista, joille haetaan EU:n talousarviosta myönnettävää rahoitusta, se ottaa Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2008 pyytämällä tavalla huomioon tarpeen parantaa EU:n talouden kilpailukykyä pitkällä aikavälillä sekä edistää infrastruktuurihankkeita, joista on jo tehty päätökset ja suunnitelmat;

Euroopan unioni ja globaali hallinto

80. kehottaa voimakkaasti Euroopan unionia toimimaan johtavassa roolissa kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti kansainvälisessä vakausfoorumissa (FSF), Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) ja tulevissa G20-kokouksissa; katsoo, että on erityisen tärkeää vahvistaa valuutta-alueiden monenkeskistä valvontaa ja rahoitusmarkkinoita; muistuttaa, että maailmanlaajuisten vapaiden pääomavirtojen aikana lähentyminen on keskeisen tärkeää todella yhdenvertaisten kilpailuedellytysten sekä kattavan sääntely- ja valvontakehyksen kannalta;

81. muistuttaa Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidettävän seuraavan G20-huippukokouksen merkityksestä, kun lausuntojen odotetaan muuttuvan päätöksiksi; vaatii, että rahoitusasioiden käsittelemisen lisäksi valtionpäämiesten ja pääministerien olisi pohdittava, miten korjataan maailmanlaajuinen epätasapaino, ja sovittava hiljattain hyväksyttyjen elvytyssuunnitelmien koordinoimisesta; kehottaa neuvostoa ja komissiota kuulemaan parlamentin kantaa, ennen kuin sovitaan huippukokouksessa noudatettavasta neuvottelukannasta;

82. suosittelee voimakkaasti, että kansainvälisten liiketoimien vaikutuksia reaalitalouteen kaikkialla Euroopan unionissa ja erityisesti kauppaan, ilmastonmuutokseen sekä rahoitukseen arvioidaan asianmukaisesti; tukee tehostettua kansainvälistä vuoropuhelua tärkeimpien valuutta-alueiden kanssa, jotta vältetään valuutan manipuloinnin ja vaihtelun vaikutukset reaalitalouteen;

83. kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään Euroopan unionin kauppakumppaneiden kuulemista ja edistämään yhteistyötä niiden kanssa sekä erityisesti Yhdysvaltain vastanimitetyn hallinnon kanssa;

84. katsoo, että nykyinen kriisi ei saa heikentää Euroopan unionin velvollisuuksia kansainvälisen kehityksen ja maailman köyhyyden torjumisen suhteen; muistuttaa, että protektionistiseen politiikkaan palaamiseen liittyvää riskiä on vältettävä; korostaa, että maailmanlaajuisia elvytysponnisteluja voitaisiin suuresti tehostaa saattamalla Dohan kierroksen kauppaneuvottelut ajoissa päätökseen;

° °

85. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan investointipankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä euroryhmän puheenjohtajalle.

[1] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0506.
[2] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0058.
[3] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0543.
[4] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0425.
[5] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0476.
[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/35/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35).
[7] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).
[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/6/EY, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, direktiivin 97/67/EY muuttamisesta yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisen toteuttamisen osalta (EUVL L 52, 27.2.2008, s. 3).

Euroopan talouden elvytyssuunnitelma

Tämän mietinnön kirjoittamisen aikaan Euroopan talouskasvun on laajalti ennustettu jäävän 0 prosentin tuntumaan vuonna 2008 ja keskipitkällä aikavälillä negatiiviseksi siten, että viimeisimmät arviot vuodeksi 2009 ovat -1 prosentin tasolla tai sen alapuolella. Euroopan unioni on keskellä yhtä pahimmista koskaan kohtaamistaan vakavista taantumista ja ensimmäisessä taantumassa sitten euron käyttöönoton. Kauppakumppanimme elävät vastaavanlaisia vaikeita taloudellisia aikoja.

Aikaisemmat maailmanlaajuiset lamat, etenkin öljyn hintašokki 70-luvulla, ovat lähteneet liikkeelle maailmantalouteen kohdistuneen yhteisen ja todellisen iskun käynnistäminä. Tämänhetkinen taantuma on päinvastoin ensimmäinen, jossa yleinen rahoitusta ja luototusta koskeva vaikutus on levinnyt ensin kehittyneisiin talouksiin ja sitten lisääntyvässä määrin kehittyviin ja kasvaviin talouksiin ja siitä on tullut järjestelmän kriisi.

Rahoituspalveluala on viime vuosina ollut pääasiallisin kasvun lähde. Markkinoille on kuitenkin tuotu entistä monimutkaisempia rahoitustuotteita, jotka mahdollistavat korkeat tuotot lyhyellä aikavälillä ja keinottelun, vaikka markkinat eivät olleet riittävän valmiita hallitsemaan niihin liittyviä riskejä. Tällaisten riskien vähättely aiheutti laajamittaisia tappioita ja laukaisi systeemisiä vaikutuksia maailmanlaajuisessa rahoitusjärjestelmässä pysäyttäen yritysten ja kansalaisten luototuksen ja pakottaen hallitukset pelastamaan rahoitusalan kaikkialla Euroopassa.

Tästä johtuvat äärimmäisen kielteiset vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen antavat aiheen mittavaan talouden elvytyssuunnitelmaan Euroopassa sekä muiden tärkeiden kauppakumppanien keskuudessa (erityisesti USA ja Kiina). Euroopan parlamentti kiittää Euroopan komissiota tästä elvytyspakettia koskevasta aloitteesta ja kehottaa voimakkaasti hyväksymään sen siten, että parlamentin kanta otetaan asianmukaisesti huomioon.

1. Tämänhetkisen talous- ja rahoituskriisin perimmäisistä syistä saatu oppi

Tämänhetkinen talouden taantuma on todisteena siitä, että rahoitusmarkkinoiden häiriöillä on merkittäviä ja kielteisiä heijastusvaikutuksia reaalitalouteen.

Yksikään tarkkailija, markkinatoimija tai lainsäädäntöelin ei voi uskottavasti väittää tietäneensä ennakolta tämän kriisin mittasuhteita. Koko rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouteen kohdistuneiden seurausvaikutusten syvyyttä ja laajuutta on ollut mahdotonta ennakoida. Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä tosiasiaa, että nykyistä rahoituksen sääntely- ja valvonta-arkkitehtuurin puutteita oli aikaisemmin havaittu tai käsitelty.

Nykyinen Euroopan unionin rahoitusvalvontarakenne hakee innoituksensa, kuten tiedetään, Alexander Lamfalussyn johtaman arvopaperimarkkinoiden sääntelyä vuonna 2001 käsitelleen asiantuntijakomitean päätelmistä. Tuohon aikaan korostettiin, että [rahoitusmarkkinoiden] entistä parempi tehokkuus ei välttämättä kulje käsi kädessä suuremman vakauden kanssa. Tämä tärkeä oivallus on ollut esillä viime kuukausina.

Vaikka Euroopan unionin talouden yhdentymisprosessi on itse asiassa tapahtunut suhteellisen vaivattomasti, useita rahoituksen sääntelyn puutteita on käsitelty erityisesti Euroopan parlamentin mietinnöissä, nimittäin 1) sääntelykehys, jolla luodaan valvontakollegio ja joka sisältää tarkat säännöt tehtävien delegoinnista, tietojen vaihdosta ja määräenemmistöllä tehtävistä päätöksistä, 2) kolmen Lamfalussyn prosessin kolmannen tason komiteoiden vahvistaminen siten, että hyväksytään selvät säännöt, joiden nojalla niille annetaan valvonnan yhdenmukaisuuden edistäjän rooli ja ne toimivat tärkeinä EKP:n kumppaneina rahoituksen vakauden valvonnan alalla, 3) EU:n tasoista rahoituksen vakauden valvontaa koskevien järjestelyiden luominen, mukaan luettuina EU:n valvontaelimet ja keskuspankit, 4) kilpailutilanteen sekä markkinoiden luottokelpoisuusluokituksia ja investointipankkitoimintaa koskevien mahdollisten eturistiriitojen tutkiminen ja 5) hedge-rahastojen ja private equity ‑alan sääntelypuitteet.

Esittelijä kehottaa, että nykyinen rahoitusmarkkinoiden sääntelyä koskeva paketti, johon sisältyy vakavaraisuusdirektiivin tarkistaminen, vakuutuslaitosten vakavaraisuusjärjestelyt sekä luottokelpoisuuslaitoksia koskeva ehdotus, saadaan valmiiksi ja siirrettyä osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pian.

Lyhyellä aikavälillä tällä yhteisellä ponnistuksella on pyrittävä kiireellisimmin perheiden ja yritysten (erityisesti pk-yritykset, koska ne Euroopan talouden kulmakivi) lainansaantiprosessin uudelleen aktivointiin (riittävät, huokeat ja järkevät lainaehdot). Tämä tavoite yhdessä kansalaisten säästöjen turvaamista koskevan tavoitteen kanssa on ollut peruste, jonka mukaan julkisia varoja käytetään pelastussuunnitelmiin pääomarakenteen muuttamisen ja talletusturvajärjestelyiden avulla. Euroopan parlamentti toistaa painokkaasti kantansa, että lainamahdollisuuksien tehokas ja nopea palauttaminen on varmistettava kiireellisesti.

2. Yleiskatsaus Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan

Mitä tulee sovitun elvytyssuunnitelman sisältöön, on esitettävä joitakin alustavia havaintoja.

· Ensimmäinen havainto liittyy siihen, että suunnitelmassa ei ole selkeitä tavoitteita erityisesti kestävien työpaikkojen luomisen/säilyttämisen alalla. Kaikkein haavoittuvimpien kansalaisten, talouden alojen ja alueiden suojeleminen kriisin tuhoisilta vaikutuksilta on myös tarpeen tässä hätätilanteessa. Tällaisten tavoitteiden olisi oltava ratkaisevia määriteltäessä Euroopan talouden elvytyssuunnitelman soveltamisalaa, mikä vaatii myös sellaisten valvontavälineiden käyttöönottoa, joilla voidaan korjata hyväksyttyjä politiikkoja ja välineitä ja panna ne lopulta täytäntöön.

Esittelijä on sitä mieltä, että koordinoitu eurooppalainen kanta on nyt ratkaisevampi kuin koskaan, jotta ehkäistään se, että kriisiin vastataan erilaisilla kansallisilla suunnitelmilla, jotka koskevat taloudellista vakautta tai talouden elvyttämistä, mikä voi aiheuttaa konflikteja ja kustannuksia, heikentää yhtenäismarkkinoita, talous- ja rahaliittoa sekä EU:ta maailmanlaajuisena toimijana.

Koska eri jäsenvaltioilla on täysin erilaiset välineet ja toimintamahdollisuudet tämän kriisin torjumiseksi, elvytyssuunnitelman olisi sisällettävä yhteisön vahva ja täydentävä ulottuvuus. Itse asiassa ehdotettu Euroopan talouden elvytyssuunnitelman yhteisöulottuvuus on ainoastaan 30 miljardia euroa, mikä on hieman yli 0,2 prosenttia Euroopan BKT:stä. Jäljelle jäävät 170 miljardia euroa jätetään jäsenvaltioille ja tästä johtuen epäsymmetrisille kriisintorjuntavalmiuksille.

Ei pidä unohtaa, että sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus on vahvistettu perustamissopimuksissa unionin kulmakiveksi. Tämä solidaarisuuden periaate saa uutta poliittista merkitystä syvän kriisin aikana, jolloin vaaditaan ajoissa toteutettavia vastatoimia käytännön tasolla ja tarvitaan uusia ja entistä sopivampia EU:n edistämiä toimenpiteitä, joilla edistetään entistä suurempaa yhteenkuuluvuutta.

On ratkaisevaa, että yhteisön todellisen elvytyssuunnitelman takia kansallisten suunnitelmien ja yhteisön tason täytäntöönpanoa koskevan tehostetun yhteistyön kahta ulottuvuutta tehostetaan.

· Kunkin maan tasolla toteutettavia elvytysponnisteluita sitovat vakaus- ja kasvusopimuksen määräykset. Tarkistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään mahdollisuudesta tilapäiseen poikkeamiseen 3 prosentin kynnysarvosta, "jos se johtuu epätavallisesta tapahtumasta, joka ei ole kyseisen jäsenvaltion hallittavissa ja jolla on suuri vaikutus julkisyhteisöjen rahoitusasemaan"[1]. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että tämä ehto täyttyy.

On tärkeätä, että komissio selventää tämän "jouston" tulkintaa entisestään ja antaa jäsenvaltioiden suunnata julkiset menot ja verorakenteet uudelleen Lissabonin painopisteiden mukaisesti edellyttäen, että kestävää kasvua edistämällä ne tukevat julkisen taloutensa lujittamista keskipitkällä aikavälillä.

Lisäksi tehostettu koordinointi ja yhdenmukaisuus on tervetullutta sellaisten välineiden keskuudessa kuten Lissabonin strategian mukaiset kansalliset toimintasuunnitelmat ja lähentymisohjelmat, laajat talouspolitiikan suuntaviivat ja kansalliset rakennerahastojen käyttöä koskevat viiteohjelmat, joilla mahdollistetaan kansallisten strategioiden lähentyminen Euroopan yleiseen kasvuohjelmaan.

· Euroopan talousarvion kokoa koskeva pitkäaikainen keskustelu saa nyt uutta merkitystä, kun yhteisön tukitoimien rajoituksista tulee ilmeisiä. Lyhyellä aikavälillä kuitenkin kaikki käytettävissä olevat rahoitusmenetelmät on asetettava talouden elpymisen käyttöön erityisesti haavoittuvimpien kansalaisten ja alueiden keskuudessa. Kaikkia aloitteita, joilla rakennerahastoja edistetään nykyisen budjettikehyksen puitteissa ja yksinkertaistetaan menettelyitä täytäntöönpanon nopeuttamiseksi, on pidettävä tervetulleina. Tervetullutta on myös Euroopan globalisaatiorahaston soveltamisalan laajentaminen kattamaan ennalta ehkäisevät toimet. On äärimmäisen tärkeätä käyttää kaikkia mahdollisuuksia, jotka liittyvät Euroopan investointipankin roolin kasvattamiseen entisestään.

· Erityisen olennaista nykyisessä tilanteessa on Euroopan keskuspankin rooli euroalueen elvyttämiseksi erityisesti korkopolitiikan alalla.

· Esittelijä on sitä mieltä, että tällä hetkellä euro-obligaatioista muodostuva väline voi osoittautua erityisen tärkeäksi. Esittelijä kehottaa Eurooppa-neuvostoa arvioimaan näiden liikkeelle laskun toteuttamiskelpoisuutta. Yhteistä eurooppalaista etua ajavien hankkeiden ylimääräinen rahoitus, hallitusten rahoituskulujen vähentäminen ja säästöjen kanavoiminen ovat muutamia syitä, jotka tukevat tällaista aloitetta.

· Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisen kestävien työpaikkojen luomisen ja kasvun on oltava keskeisellä sijalla elvytysohjelmassa, jossa määritellään investointivalintojen tärkeyskriteerit sekä verohelpotusta koskevat välineet. Verotuksellisten välineiden osalta esittelijä kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään energiatehokkaiden tuotteiden ja työvoimavaltaisten palveluiden alv-kantojen alentamisen niiden työllistämispotentiaalin ja kysyntää lisäävien vaikutusten vuoksi. EU-pohjaiset horisontaaliset aloitteet ja Euroopan laajuiset julkiset ja yksityiset kumppanuudet sekä koulutuksen, tutkimuksen ja innovaation alan koordinoidut toimenpiteet tehostavat kasvua ja lähentymistä, kun ne tukevat julkisten ja yksityisten verkostojen toimijoita kaikkialla EU:ssa edistäen ympäristö- ja työllisyysohjelmaa sekä tukien pieniä ja keskisuuria yrityksiä Small Business Act -säädöksen puitteissa.

· Tämänhetkinen vakava taantuma syvenee viikko viikolta, mikä vaatii selviä ja pikaisia Euroopan tason toimia jäsenneltyjen ja tehostettujen kansallisten toimien ohella. Elvytyksen laajuutta sekä sen välineitä on valvottava tiiviisti. Kansainvälistä kilpailutaustaa vasten EU:n elvytyssuunnitelman on myös näyttävä EU:n tärkeimpiä kauppakumppaneita eli USA:ta ja Kiinaa koskevien tämänhetkisten ponnisteluiden yhteydessä. Esittelijä kehottaa Euroopan johtajia osoittamaan selvästi kunnianhimonsa ja poliittisen sitoutumisensa todelliseen Euroopan elvytyssuunnitelmaan siten, että tätä aloitetta voidaan tarvittaessa lujittaa ja laajentaa.

3. Joitakin pitkän aikavälin opetuksia

· Tämänhetkinen maailmanlaajuinen kriisi, jolla on ollut hyvin merkittävä vaikutus reaalitalouteen, osoittaa, kuinka huomattavan haavoittuvia nykyiset rahoitusmarkkinoiden rakenteet ovat. Maailmanlaajuisesti toteutetuilla koordinoiduilla ponnisteluilla on varmistettava, että julkinen valta voi harjoittaa asianmukaista valvontaa. Globaaleilla markkinoilla tarvitaan koordinoitua lähestymistapaa. Esittelijä peräänkuuluttaa erityisesti Euroopan johtavaa roolia laadittaessa uudet maailmanlaajuiset rahoituksen sääntelyä koskevat puitteet etenkin tulevien G20-neuvotteluiden yhteydessä sekä kansainvälisessä vakausfoorumissa (FSF) ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF). On ryhdyttävä selkeisiin toimiin, joilla suljetaan asteittain sääntelyä koskevat porsaanreiät ja taistellaan yhteistyöhön suostumattomia veroviranomaisia eli veroparatiiseja vastaan.

· EU:n tasolla esittelijä rohkaisee Euroopan komissiota käsittelemään näiden hätätoimenpiteiden kilpailuvaikutuksia sekä omaksumaan uuden valppaan ja päättäväisen asenteen, jotta voidaan luoda vakaa ja tehokas valvonta- ja sääntelyrakenne, jolla voidaan tehostaa ennalta ehkäisevää ulottuvuutta, joka Euroopan läsnäololla on rahoitusmarkkinoilla.

· Tämänhetkinen taantuma muistuttaa meitä siitä, että työpaikkojen luomisen ja reaalitalouden on saatava uudelleen keskeinen aseman yhteisön politiikoissa. Uusia kasvun lähteitä, jotka EU on jo tunnistanut, on olemassa, ja ne olisi hyväksyttävä toiminnan prioriteeteiksi. Energiatehokkuuden ja ilmastonmuutoksen torjumisen olisi oltava uuden talouspolitiikan suuntauksen ytimessä. Tässä suhteessa komission ja jäsenvaltioiden reaalitaloutta koskevien hätätoimenpiteiden, jotka koskevat etenkin teollisuutta ja kestävien työpaikkojen luomista, on sisällettävä nämä tavoitteet. Pk-yritysten on oltava tämän pitkän aikavälin kestävän strategian painopisteenä.

On korostettava, että vaikka meneillään olevia tilapäisiä julkisia interventioita ei voida välttää tietyillä aloilla, kuten autoteollisuudessa, olisi jatkuvasti pyrittävä soveltamaan tiukempaa strategista lähestymistapaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn täysin Euroopan unionin ilmastonmuutostavoitteiden mukaisesti.

Lisäksi nämä tavoitteet on otettava riittävästi huomioon käytäessä kansainvälisiä neuvotteluita kaupan, ympäristön ja ilmastonmuutoksen alalla.

· Euroopan unionin laajentumista ja syventämistä koskevassa prosessissa on komission äskeisen EMU@10-kertomuksen mukaisesti korostettu yhteisten horisontaalisten politiikkojen epäsymmetrisiä vaikutuksia kaikkiin yhteiskunnallisiin ja alueellisiin todellisiin tilanteisiin. Globaalissa ja voimakkaasti kilpaillussa maailmassa näiden seikkojen on mahdollistettava tietyt poliittiset vastatoimet sopivalla horisontaalisella tasolla.

Yhteinen valuuttakurssipolitiikka on erityisen merkittävä tekijä, joka vaikuttaa alueellisiin tuottoihin ja tappioihin Euroopan unionissa. Vaikka euroaluetta on vähitellen laajennettu jäsenvaltioihin, jotka ovat taloudellisessa kehityksessä eri tasoilla, samassa yhteydessä ei ole parannettu rahaliiton hallinnointia. Todellisen vaihtokurssin strategiset vaikutukset puuttuvat selvästi.

· On perusteltua esittää uusi tulkinta siitä, mitä kansallisten politiikkojen koordinointi merkitsee maailmanlaajuisessa taloudellisen kehityksen strategiassa. Esittelijä kehottaa ponnekkaasti Eurooppa-neuvostoa käsittelemään asianmukaisesti kansallisten aloitteiden niveltämistä ja tukemista koskevaa kysymystä, joka on äärimmäisen tärkeä, jos halutaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelman onnistuvan.

· Nykyistä taustaa vasten entistä rakenteellisemmat kysymykset, kuten EKP:n valtuuksien tulkinta ja EU:n talousarvion koko, saavat erityisen merkityksen ja ansaitsevat entistä huolellisemman käsittelyn.

· Kansainvälisellä tasolla on äärimmäisen tärkeätä, että tämä aloite ei poista EU:n velvollisuuksia vuosituhattavoitteiden saavuttamisen eikä ympäristö- ja ilmasto-ohjelmien suhteen. Erityisesti protektionismiin palaavan politiikan riskiä on vältettävä aktiivisesti. Nykyiset kauppaneuvottelukierrokset on saatettava päätökseen ajoissa, mikä palvelisi myös kehitysmaiden etuja. Tämänhetkiset taloudelliset vastoinkäymiset eivät myöskään saa vähentää EU:n vastuuntuntoa asianmukaisen kehitysyhteistyöohjelman suhteen.

[1] Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen 1056/2005 2 artiklan 1 kohta.

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta
(2008/2334(INI))

Valmistelija (*): Salvador Garriga Polledo

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

– ottaa huomioon kaasukriisin yhä vakavammat vaikutukset rahoitus- ja talousprosessien kehitykseen jäsenvaltioissa,

1. muistuttaa, että komission 28. tammikuuta 2009 ehdottamaan talouden elvytyssuunnitelmaan ja myöhemmin ehdotettuihin toimiin kuuluu arviolta 30 000 000 000 euron suuruinen yhteisön osuus, joka jakautuu aloittain seuraavasti: 5 000 000 000 euroa energian liitäntäverkkoja ja nopeita internet-yhteyksiä koskevien hankkeiden tukemiseen kauden 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamisen yhteydessä sekä yhteisen maatalouspolitiikan tarkistamista koskeviin toimiin; rakenne- ja koheesiorahastojen mukaisiin ennakkomaksuihin; useisiin tutkimus- ja innonvointialoitteisiin, kuten vähäpäästöisiä ajoneuvoja, tulevaisuuden tehtaita ja energiatehokkaita rakennuksia koskeviin aloitteisiin; Euroopan laajuisen liikenneverkon edistyneimpien hankkeiden ennakkorahoituksen lisäämiseen, pk-yrityksiä suosiviin hankkeisiin tai yhteisön innovaatio-ohjelmaan ja rahoitukseen, jonka EIP on jo taannut nykyisillä tai uusilla lainoilla ja rahastoilla;

2. korostaa, että joitakin elvytyssuunnitelmassa ehdotettuja kohtia ei ole ilmaistu riittävän tarkasti; pyytää komissiota toimittamaan viipymättä molemmille budjettivallan käyttäjille kaikki tarvittavat lisätiedot päätöksentekoa varten; korostaa lisäksi, että useiden elvytyssuunnitelman kohtien osalta on muutettava nykyisiä monivuotisia ohjelmia; muistuttaa tässä yhteydessä, että kyseiset muutokset on toteutettava siten, että Euroopan parlamentin toimivaltuuksia kunnioitetaan täysimääräisesti;

3. korostaa, että näin ollen komission ehdottaman elvytyssuunnitelman toteuttaminen käytännössä saattaa kestää jonkin aikaa, ja kehottaa asianomaisia toimielimiä tekemään tarvittavat päätökset mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon Euroopan unionin erittäin vaikean taloudellisen tilanteen;

4. huomauttaa, että suurin osa komission ehdottamista yhteisön toimenpiteistä toteutetaan kohdentamalla uudelleen jo suunnitelmiin sisältyviä määrärahoja sen sijaan, että myönnettäisiin uusia määrärahoja; pyytää komissiota tekemään tarvittavat johtopäätökset erittäin huonoista talousnäkymistä, jotka se julkaisi tammikuussa 2009, ja arvioimaan uudelleen talousarvioehdotuksensa kyseisten uusien näkymien perusteella;

5. pitää komission Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa sekä siihen liittyviä aloitteita myönteisinä ja muistuttaa, että kaikki uudet menot, joita ei ole ennakoitu vuoden 2009 talousarviossa, on rahoitettava uusin varoin, jotta ei vaaranneta budjettivallan käyttäjien sopimaa nykyistä monivuotista rahoituskehystä; palauttaa siksi mieliin 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen määräysten, muun muassa 21–23 kohdan, tarjoamat mahdollisuudet;

6. korostaa, että elvytyssuunnitelmassa ehdotetaan monikerroksista koordinoitua toimintaa Euroopan talouksien vahvistamiseksi; toistaa parlamentin olevan valmis ryhtymään neuvotteluihin neuvoston kanssa komission ehdottamasta monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 5 000 000 000 euron tarkistuksesta ja välineisiin mahdollisesti tehtävistä muista muutoksista, joilla olisi vaikutusta talousarvioon; katsoo, että neuvotteluissa olisi keskityttävä laajentamaan tämän talousarvion tarkistuksen yhteydessä tuettujen hankkeiden alaa jäsenvaltioiden tavoitteiden mukaisesti;

7. tunnustaa Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EJKP) hallitsevan aseman investointien rahoittamisessa ja rahoituksen saatavuuden parantamisessa yritystoiminnalle (pk-yritykset ja keskisuuret osakeyhtiöt); huomauttaa, että kun EU:n talousarviovaroja käytetään EIP:n interventioihin, voidaan mahdollisesti saada aikaan merkittävä vipuvaikutus sijoituksiin, ja haluaa tutkia, kuinka EU:n talousarviovaroilla voitaisiin edistää edelleen tällaisia vaikutuksia ja että joka tapauksessa lisäksi laaditaan komission, neuvoston, Euroopan parlamentin ja EIP:n välinen yhteisymmärryspöytäkirja sijoittamisen tärkeimmistä tavoitteista, jotta voidaan taata sijoitusten kohdentaminen varmasti kestäviin hankkeisiin; on huolissaan siitä, että neuvosto ja komissio antavat Euroopan investointipankille ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille yhä enemmän lisätehtäviä ilman, että talous- ja rahoitusaloilla on etukäteen pystytty täysin varmistumaan EIP:n ja EJKP:n valmiuksista suoriutua tehtävistään menestyksekkäästi; toteaa, että komissio ehdottaa EIP:n käyttöön ottamien rahoitusvälineiden lisäämistä kauden 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti; pyytää komissiota välittämään ensimmäisen arvion tässä yhteydessä jo toteutetuista toimista ja ehdottamaan ratkaisuja määrärahoihin ja sääntelyyn liittyviin vaikeuksiin, joita ilmenee esimerkiksi Jasmine-, Jaspers- ja Jeremie-toiminnan toteuttamisen yhteydessä;

8. odottaa komission täsmentävän tulevia toimia koskevia aikeitaan ja erityisesti EU:n talousarviosta näiden välineiden tehostamiseksi mahdollisesti maksettavan osuuden suhteen; pyytää komissiota ilmoittamaan molemmille budjettivallan käyttäjille, kuinka paljon kyseisiä EIP:n tulevia aloitteita varten käyttöön ottamia uusia välineitä on rahoitettava Euroopan unionin talousarviovaroista; toteaa lisäksi, että EIP:n ja EJKP:n tehtävien lisääminen nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä rahoitusta saavien hankkeiden demokraattisesta valvonnasta Euroopan unionin talousarviovarojen osalta;

9. muistuttaa, että jotkut EIP:n toimista vaativat myös EU:n talousarvion tukea mutta että tätä ei tällä hetkellä anneta elvytyssuunnitelmassa;

10. pitää valitettavana, että komission ehdotus Euroopan laajuisia energian liitäntäverkkoja ja laajakaistainfrastruktuuria koskeviin hankkeisiin tehtävistä investoinneista jää turhaksi, koska neuvostossa ei päästy sopimukseen Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 ilmaiseman toivomuksen vastaisesti; katsoo, että EU:n talousarviota olisi käytettävä talouskriisistä selviämiseen hyödyntäen 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisia soveltuvia välineitä, ja pyytää neuvostoa keskustelemaan asiasta mahdollisimman pian parlamentin kanssa; katsoo, että ainoastaan vahvistettua liikkumavaraa voidaan käyttää ja että käyttö ei voi perustua tulevien varainhoitovuosien arvioituihin tarpeisiin; muistuttaa, että uudelleen kohdentaminen saattaa haitata nykyisiä politiikan aloja; katsoo, että väliarviointi tarjoaa lopullisen ja myöhässä olevan tilaisuuden reagoida talouskriisiin; korostaa, että mikäli suunnitelma hyväksytään, sillä on merkittävä vaikutus vuoden 2009 talousarvioon; muistuttaa komissiolle, että sen ehdotus on viitteellinen ja että se riippuu lainsäädäntövallan käyttäjältä saatavasta hyväksynnästä; pyytää nopean toteuttamisen takaamiseksi lisää yksityiskohtaisia tietoja kunkin hankkeen kehittymisvaiheesta ja arviota niiden lyhyen aikavälin vaikutuksista työllisyyteen ja koko EU:n talouskasvuun, ja edellyttää konkreettisia lukuja toteuttamisen ja erityisesti rahoitusohjelmien suhteen; huomauttaa, että energiahankkeisiin käytettävät EU:n varat, joiden on nykyisen EU:n rahoituskehyksen puitteissa oltava hyvin rajalliset, olisi kohdennettava sellaisiin hankkeisiin, jotka voidaan käynnistää pikaisesti ja jotka edistävät ilmastonmuutosta koskevien EU:n toimenpiteiden tavoitteita vuodelle 2020, erityisesti energian säästämistä ja energiatehokkuutta koskevia hankkeita ja sijoituksia uusiutuviin energialähteisiin perustuviin verkostoihin;

11. muistuttaa 21. marraskuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa sovitusta koheesiopolitiikan toteuttamista koskevasta yhteisestä lausumasta, jossa painotetaan rakenne- ja koheesiorahastojen ohjelmien täytäntöönpanon nopeuttamisen hyötyjä taloudelle, sekä maksumäärärahoja koskevasta lausumasta, jossa tuetaan etenkin talouskriisiin liittyvien uusien aloitteiden rahoitusta; panee merkille, että vuodeksi 2009 ennakoitujen lisäennakkomaksujen määrä on ESR:n, EAKR:n ja koheesiorahaston varainhoitoa koskevan komission ehdotuksen perusteella 6 300 000 000 euroa ja että muut ehdotetut muutokset rahastojen varainhoitoon saattavat nopeuttaa välimaksujen suorittamista;

12. pyytää komissiota pitämään budjettivallan käyttäjän ajan tasalla ja selventämään, onko maksujen ennakoiminen rahastojen varainhoitoon liittyen budjettivallan käyttäjän vuodelle 2009 ennakoiman maksuaikataulun mukaista eli riittääkö parlamentin ja neuvoston sopima maksujen taso nykyisten tai tulevien aloitteiden rahoittamiseen;

13. muistuttaa, että komission mahdollisesti ehdottamat muutokset maksujen tasoon on sisällytettävä lisätalousarvioon, jonka molemmat budjettivallan käyttäjät hyväksyvät;

14. korostaa, että Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ohjelma antaa lisäarvoa Lissabonin strategian ja Euroopan unionin ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa ja sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja samalla se tukee sopivasti kokonaiskysynnän ylläpitämistä Euroopassa; pitää siksi myönteisenä komission ehdotusta, joka koskee 500 000 000 euron siirtämistä vuoden 2010 määrärahoista vuoden 2009 liikennealan infrastruktuureiden sijoituksiin.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	10.2.2009
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	32
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Richard James Ashworth, Reimer Böge, Costas Botopoulos, Simon Busuttil, Paulo Casaca, Vasilica Viorica Dăncilă, Valdis Dombrovskis, Göran Färm, Hynek Fajmon, Vicente Miguel Garcés Ramón, Salvador Garriga Polledo, Ingeborg Gräßle, Nathalie Griesbeck, Jutta Haug, Anne E. Jensen, Wiesław Stefan Kuc, Janusz Lewandowski, Vladimír Maňka, Jan Mulder, Alexandru Nazare, Gianni Pittella, Margaritis Schinas, Theodor Dumitru Stolojan, László Surján, Gary Titley, Kyösti Virrankoski, Ralf Walter
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Paul Rübig, Margarita Starkevičiūtė, Peter Šťastný, Gianluca Susta, Tomáš Zatloukal
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)

10.2.2009

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnaN LAUSUNTO

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta

(2008/2334(INI))

Valmistelija: Elisabeth Morin

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. katsoo, että talouskriisi aiheuttaa ennennäkemättömiä haasteita Euroopan unionin reaalitaloudelle; on huolestunut siitä, että kriisi on jo vaikuttanut huomattavan kielteisesti Euroopan työmarkkinoihin ja vaarantaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden;

2. pitää Euroopan talouden elvytyssuunnitelman laatimista myönteisenä ja korostaa, että Euroopan unionin on syytä reagoida koordinoidusti ja siten, että otetaan huomioon Euroopan sosiaalinen malli; panee merkille jäsenvaltioiden sitoutumisen toimiensa koordinointiin Euroopan kansantalouksien elvyttämiseksi;

3. pitää kuitenkin Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa riittämättömänä ja kehottaa jäsenvaltioita, etenkin euroalueeseen kuuluvia, tarkastelemaan mahdollisuutta suureen eurooppalaiseen lainaan, jonka jäsenvaltiot takaisivat yhdessä;

4. kehottaa ryhtymään useisiin toimiin osana Lissabonin strategiaa, erityisesti sosiaaliasioiden ja työllisyyden aloilla, koska niitä on koordinoitava ja lujitettava lähentämällä niitä raha- ja talousarviopolitiikkaan ja koska EU on sitoutunut köyhyyden vähentämiseen ja korkealuokkaisten työpaikkojen kehittämiseen; korostaa, että työllisyys- ja sosiaalialan toimintalinjojen on oltava aktiivinen osa vastausta kriisiin;

5. on erittäin huolestunut tulevien kuukausien synkkien näkymien vuoksi katoavien työpaikkojen määrästä Euroopan unionissa ja huomauttaa, että niitä katoaa kaikilta pätevyystasoilta ja että vaikutus tulee tietyillä aloilla todennäköisesti olemaan merkittävässä määrin sukupuoliriippuvainen, ja korostaa tarvetta jatkaa toimia työttömyyden vähentämiseksi, tukea sosiaalista yhteenkuuluvuutta työllisyyden avulla ja suojella eurooppalaisia työntekijöitä kriisin haitallisilta seurauksilta; pitää näiden tavoitteiden saavuttamiseksi olennaisen tärkeänä, että asetetaan selvät päämäärät työpaikkojen kestävää luomista ja säilyttämistä ajatellen;

6. korostaa tavanomaista tiiviimmän koordinoinnin tarvetta suurten investointien tekemiseksi energian, ympäristön ja infrastruktuurin aloihin kestävän kehityksen tukemiseksi, korkealuokkaisten työpaikkojen luomisen edistämiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi; uskoo, että kansalaisilta vaadittavat ponnistelut hyväksytään paremmin, jos niitä pidetään oikeudenmukaisina ja niiden katsotaan turvaavan työelämään siirtymisen ja yhteiskuntaan integroitumisen;

7. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja eurooppalaisten yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, tukemiseksi, jotta voidaan edistää työpaikkojen luomista ja lujittaa eurooppalaisten sijoittajien, työnantajien, työntekijöiden ja kuluttajien luottamusta;

8. pyytää panemaan alulle kattavan eurooppalaisen työllisyysaloitteen takaamalla, että yritys voidaan perustaa minne tahansa Euroopan unioniin maksutta kolmen päivän kuluessa ja että ensimmäisten työntekijöiden palkkaamista koskevat muodollisuudet voidaan hoitaa yhden palvelupisteen kautta, ja toisaalta vahvistamalla erityisesti vähäisen ammattitaidon omaaville suunnattuja aktivointijärjestelyjä, joihin sisältyy henkilökohtaista neuvontaa, intensiivistä koulutusta tai uudelleenkoulutusta ja ammattitaidon parantamista, oppisopimusohjelmia ja tuettuja työpaikkoja sekä toiminnan aloittamiseen tarkoitettuja lainoja itsenäisille ammatinharjoittajille ja yrityksille;

9. suosittaa painokkaasti, että eurooppalaiseen työllisyysaloitteeseen sisällytetään mahdollisuus puuttua varhaisessa vaiheessa tilanteeseen, jossa työpaikkoja todella häviää, eikä vähiten siksi, että pyritään vähentämään ihmisten riskiä jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle; katsoo, että mainitunkaltaiset toimet edellyttävät merkittävää investointia koulutukseen, koulutuksen tarjoajien lukumäärän lisääminen mukaan lukien, ja että on keskityttävä koulutusta ja työelämään uudelleen sopeuttamista koskevien ohjelmien parempaan koordinointiin, eikä niissä pidä käyttää pelkästään lyhyen aikavälin toimenpiteitä vaan olisi myös pyrittävä tekemään korkean tason ammattitaidon hankkiminen mahdolliseksi, jotta voidaan nostaa yleistä pätevyystasoa EU:ssa ja vastata nykyisen talouden muuttuviin tarpeisiin;

10. korostaa, että on hyvin tärkeää ottaa mukaan ryhmät, jotka ovat jo nyt heikossa asemassa työmarkkinoilla, ja jatkaa pyrkimyksiä pitää heidät mukana erityisesti kriisiaikoina;

11. on tyytyväinen siihen, että joissakin jäsenvaltioissa osa kuluttajista on ollut halukkaita siirtämään asiakkuutensa rahoituslaitoksiin, jotka perustuvat vastavuoroisiin ja eettisiin kriteereihin;

12. pitää myönteisinä komission ehdotuksia ja kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan globalisaatiorahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta annettujen asetusten uusia säännöksiä, mukaan lukien menettelyjen yksinkertaistaminen ja tukikelpoisten kustannusten laajentaminen palvelemaan työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden päämääriä vielä tehokkaammin, jatkamaan keskeisten talouden alojen työllisyyden tukemista sekä varmistamaan, että tällaista tukea tarjottaessa sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus pysyvät ensisijaisina epäsymmetrisen kehityksen välttämiseksi unionissa; toivoo työllisyyden tukemiseen tarkoitettujen määrärahojen myöntämisen nopeuttamista ja yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tukemiseen tarkoitettujen yhteisön ohjelmien suuntaamista uudelleen, mukaan lukien ohjelmat, joilla taataan kaikille asianmukaiset elinolot ja laadukkaiden yleishyödyllisten palvelujen saatavuus;

13. tukee pyrkimyksiä kohti työllisyyttä Euroopan talouden avainaloilla etenkin Euroopan globalisaatiorahaston avulla, myös parantamalla ja nopeuttamalla sen menettelyjä niin, että voidaan toimia mahdollisimman nopeasti strategisilla sektoreilla, joilla työpaikkoja katoaa;

14. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kriisin vaikutusten lieventämiseksi lyhyellä aikavälillä toteutettaviin toimiin liittyy lisätoimia rakenneuudistusten toteuttamiseksi osana Lissabonin strategiaa erityisesti pk-yritysten tukemisen, työllisyyden edistämisen, innovoinnin, tutkimuksen, opetuksen ja koulutuksen aloilla;

15. kehottaa jäsenvaltioita investoimaan sosiaalitalouden alalle, mikä voi myötävaikuttaa kasvuun, koska sillä on huomattavaa potentiaalia korkealuokkaisten työpaikkojen luomiseen sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen;

16. korostaa, että on syytä noudattaa yhteisiä joustoturvan periaatteita ja turvata samalla kaikille riittävä sosiaalinen suojelu, etenkin sosiaaliturvajärjestelmät, jotka antavat perusturvan kaikille kansallisia perinteitä kunnioittaen;

17. kehottaa komissiota seuraamaan edelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan työmarkkinoiden tilanteen kehittymistä ja kriisin vaikutusta niihin työmarkkinoihin sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin käynnistääkseen Euroopan unionin kansantalouksissa kestävän kasvun.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jan Andersson, Philip Bushill-Matthews, Alejandro Cercas, Jean Louis Cottigny, Jan Cremers, Harald Ettl, Richard Falbr, Carlo Fatuzzo, Stephen Hughes, Karin Jöns, Jean Lambert, Bernard Lehideux, Elizabeth Lynne, Thomas Mann, Maria Matsouka, Elisabeth Morin, Juan Andrés Naranjo Escobar, Marie Panayotopoulos-Cassiotou, Pier Antonio Panzeri, Rovana Plumb, José Albino Silva Peneda, Jean Spautz, Gabriele Stauner, Ewa Tomaszewska, Anne Van Lancker

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jean Marie Beaupuy, Udo Bullmann, Françoise Castex, Rumiana Jeleva, Magda Kósáné Kovács, Lasse Lehtinen, Adrian Manole, Ria Oomen-Ruijten, Csaba Sógor, Patrizia Toia

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö