SUOSITUS TOISEEN KÄSITTELYYN neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta

18.2.2009 - (14288/2/2008 – C6‑0484/2008 – 2005/0236(COD)) - ***II

Liikenne- ja matkailuvaliokunta
Esittelijä: Emanuel Jardim Fernandes

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta

(14288/2/2008 – C6‑0484/2008 – 2005/0236(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14288/2/2008 – C6-0484/2008)[1],

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkilausuman meriturvallisuudesta (15859/2008),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan[2] komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0586),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6‑0069/2009),

1.  hyväksyy yhteisen kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL C 330 E, 30.12.2008, s. 13.
• [2]  EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 140.

PERUSTELUT

24. helmikuuta 2006: Komission ehdotus

Komissio esitti yhtenä kolmanteen meriturvallisuuspakettiin Erika III:een kuuluvista ehdotuksista ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta.

Lippuvaltioilla, toisin sanoen valtioilla, jotka antavat aluksille oikeuden lippunsa käyttöön, on velvollisuus Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) jäseninä noudattaa järjestön yleissopimuksia, joiden sopimuspuolia ne ovat. Niiden on huolehdittava siitä, että niiden lipun alle rekisteröidyt alukset täyttävät yleissopimuksissa vahvistetut vaatimukset, joiden tarkoituksena on edistää ihmishengen turvallisuutta merellä ja meriympäristön suojelua. Keskeisimmät lippuvaltioiden velvoitteet on esitetty marraskuussa 2005 annetussa IMO:n velvoittavien asiakirjojen täytäntöönpanoa koskevassa säännöstössä. Velvoitteiden täyttämistä seurataan IMO:n jäsenvaltioita koskevalla auditointijärjestelmällä, joka on myöskin annettu marraskuussa 2005. Auditointijärjestelmään osallistuminen on kuitenkin vapaaehtoista. Sitä paitsi IMO:lla ei ole valtaa määrätä seuraamuksia valtio-osapuolille, jotka eivät pane täytäntöön yleissopimuksen vaatimuksia tai valvo niiden täytäntöönpanoa lippunsa alla purjehtivilla aluksilla.

Komission ehdotuksella on tarkoitus varmistaa, että jäsenvaltiot täyttävät tosiasiallisesti ja yhdenmukaisesti velvollisuutensa lippuvaltioina Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemistä koskevien yleissopimusten mukaisesti. Tätä varten ehdotuksessa esitetään, että kaikki jäsenvaltiot liittyvät IMO:n yleissopimuksiin ja soveltavat täysimääräisesti niiden lippuvaltioita koskevia pakollisia määräyksiä, ja että osa IMO:n velvoittavien välineiden täytäntöönpanoa koskevasta säännöstöstä (lippuvaltiota koskeva säännöstö) sekä IMO:n jäsenvaltioiden vapaaehtoinen auditointijärjestelmä tulisivat pakollisiksi yhteisön tasolla.

IMO:n velvoitteiden saattaminen osaksi yhteisön oikeutta on tarpeen kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että kansainvälisestä merioikeudesta puuttuvat sekä valvontamenettelyt että seuraamukset, ja toisaalta siksi, että eurooppalaisten lippuvaltioiden välillä on havaittu runsaasti laatueroja.

Komission ehdotuksella pyritään käytännössä saamaan aikaan parannusta kahteen tekijään, jotka ovat IMO:n järjestelmän pääheikkouksia (sen lisäksi, että järjestöltä puuttuu valta valvoa vahvistamiensa sääntöjen soveltamista):

–         sopimuspuolille annettavaan laajaan harkintavaltaan, jonka turvin ne voivat saada vapautuksia tai poiketa yleissopimusten perussäännöistä;

–         sellaisiin IMO:n päätöslauselman muodossa hyväksyttyihin liitännäistoimenpiteisiin, jotka ovat luonteeltaan ei-velvoittavia mutta joita voidaan pitää olennaisen tärkeinä lippuvaltioiden velvollisuuksien käytännön soveltamisen kannalta.

29. maaliskuuta 2007: Euroopan parlamentti äänesti lausunnostaan ensimmäisessä käsittelyssä

Parlamentti pyysi laajaa tukea komission ehdotukselle ja hyväksyi joukon tarkistuksia, joilla pyritään vielä vahvistamaan ehdotettua lainsäädäntöä. Yleisperiaate on, että yhteisön merenkulun ja aluksia käyttävien matkustajien ja liikennettä harjoittavien toimijoiden turvallisuus sekä ympäristön suojelu olisi taattava kaikkina aikoina. Euroopan parlamentti katsoo ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymässään kannassa, että kunkin jäsenvaltion olisi huolehdittava lippuvaltion katsastajien ja tutkijoiden koulutuksesta sekä luotava valmiudet alusten rakentamista ja varustamista koskevien suunnitelmien katselmuksia, hyväksyntää ja valtuutusta varten. Parlamentti on esittänyt vaatimuksen, että rekisteröitäessä alusta ensimmäisen kerran jäsenvaltion rekisteriin asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että kyseinen alus on sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja määräysten mukainen ja että sillä on tarvittavat asiakirjat tämän todistamiseksi. Silloin kun alus ei ole uusi, jäsenvaltion on oltava yhteydessä aiempaan lippuvaltioon ja pyydettävä sitä toimittamaan tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Euroopan parlamentti haluaa lisäksi jäsenvaltioiden luovan lippunsa alla purjehtivia aluksia koskevat alustietokannat, joissa on tärkeimmät tekniset tiedot kustakin aluksesta, ja ylläpitävän näitä tietokantoja. Tietokantoihin olisi sisällytettävä runsaasti tietoa, kuten luokitukseen ja todistuskirjojen antamiseen liittyvät tiedot, tiedot satamavaltioiden suorittamaan valvontaan liittyvien tarkastusten tuloksista, onnettomuuksista ja IMO:n säännösten rikkomisista, erityisesti alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta.

7. huhtikuuta 2008–1. syyskuuta 2008

Kahden vuoden "hiljaisuuden" jälkeen EU:n liikenneneuvosto kävi 7. huhtikuuta 2008 ehdotuksesta julkisen poliittisen keskustelun. Valtaosa jäsenvaltioista katsoi, että yhteisön tason säädösehdotus ei olisi oikea väline tämän meriturvallisuusnäkökohdan säätelyyn. Jotkut valtuuskunnista ilmaisivat vakavan huolestuneisuutensa direktiiviin sisältyvästä pakollisesta IMO:n yleissopimusten ratifioinnista. Myös säännökset lippuvaltiota koskevan säännöstön pakollisesta soveltamisesta yhteisön tasolla osoittautuivat hyvin vaikeiksi. Yleisesti ottaen jäsenvaltioiden suuri enemmistö suosi ei-sitoviin määräyksiin perustuvaa lähestymistapaa ("soft law") pyrittäessä varmistamaan, että lippuvaltiot noudattavat kansainvälisiä velvoitteitaan.

Vaikka tilanne ajautuikin pattitilanteeseen neuvoston puolelta, esittelijä onnistui pääsemään yksimielisyyteen muiden Erika III -paketin esittelijöiden ja ylipäätänsä liikenne- ja matkailuvaliokunnan kanssa siitä, että ehdotus direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta on olennainen ja välttämätön osa koko pakettia ja siten perustavanlaatuinen meriturvallisuuden vahvistamispäämäärän saavuttamisen kannalta. Siksi päätettiin, että tästä ehdotuksesta sisällytetään keskeinen osa tarkistuksina paketin toista osaa koskevaan parlamentin kantaan toisessa käsittelyssä, nimittäin osaan, joka koskee alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevia yhteisiä sääntöjä ja standardeja (direktiivin 94/57/EY kumoaminen). Tämä menettely sai neuvoston käynnistämään uudelleen asiaa koskevat neuvottelut EU:n liikenneneuvoston epävirallisessa kokouksessa La Rochellessa 1. syyskuuta 2008.

9. joulukuuta 2008: Neuvoston yhteinen kanta

Laajojen neuvottelujen sekä EU:n puheenjohtajavaltio Slovenian ja sen jälkeen etenkin puheenjohtajavaltio Ranskan ponnistelujen tuloksena tekstistä päästiin alustavaan poliittiseen yhteisymmärrykseen 9. lokakuuta 2008, ja neuvosto on yksimielisesti vahvistanut yhteisen kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta.

Neuvosto katsoi tarpeelliseksi poistaa säädösosasta joitakin tärkeitä säännöksiä, muun muassa kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) lippuvaltiota koskevan säännöstön pakollista soveltamista yhteisössä koskevat säännökset. Näin ollen neuvoston yhteisessä kannassa on keskitytty erityisesti seuraaviin:

–         niin kauan kuin IMO:n tarkastusjärjestelmä ei ole vielä pakollinen, jäsenvaltioiden on tehtävä merenkulkuviranomaisistaan tarkastus, ja tulokset on julkistettava;

–         jäsenvaltioiden on perustettava merenkulkuviranomaisten laadunhallintajärjestelmä, joka sertifioidaan kansainvälisten standardien mukaisesti;

–         ennen kuin jäsenvaltio antaa alukselle oikeuden lippunsa käyttöön, sen on tarkastettava, että alus noudattaa kansainvälisiä sääntöjä;

–         jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden lipun alla purjehtivat alukset, jotka on pysäytetty satamavaltion tekemässä tarkastuksessa, saatetaan IMO:n asiaa koskevissa yleissopimuksissa vaadittuun kuntoon;

–         jäsenvaltioiden, joiden lippu on mustalla listalla tai on ollut kaksi vuotta peräkkäin satamavaltion suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan harmaalla listalla, on annettava komissiolle selvitys puutteellisen toimintansa syistä.

Tästä lähestymistavasta johtuen yhteisessä kannassa muutetaan suurelta osin komission alkuperäistä ehdotusta ja varmistetaan johdonmukainen meriturvallisuusalan toimenpidekokonaisuus, mikä on merkittävä edistysaskel pyrittäessä siihen, ettei Erikan tai Prestigen tyyppisiä onnettomuuksia enää koskaan pääsisi tapahtumaan.

Samanaikaisesti yhteisen kannan kanssa Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien julkilausumassa vahvistetaan niiden sitoumus:

–         ratifioida 1. tammikuuta 2012 mennessä tärkeimmät meriturvallisuutta koskevat kansainväliset yleissopimukset,

–         soveltaa IMO:n lippuvaltiota koskevaa säännöstöä ja siihen liittyvää merenkulkuviranomaisten tarkastusjärjestelmää,

–         kehottaa IMO:a tekemään näistä kahdesta oikeudellisesta välineestä pakollisia koko maailmassa.

Suositus

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta – josta ei kahteen vuoteen käyty edes keskustelua neuvostossa – julistettiin "kuolleeksi" EU:n liikenneneuvostossa huhtikuussa 2008 käydyn julkisen poliittisen keskustelun jälkeen. Euroopan parlamentin itsepintaisuus sen suhteen, että Erika III -paketti on käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena, on vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että yhteinen kanta vihdoin syntyi. Siksi esittelijä tukee yhteistä kantaa. Se tuo lisäarvoa, joka näkyy eurooppalaisten lippuvaltioiden laadun todellisena paranemisena ja sellaisina kilpailuolosuhteina yhteisössä, jotka varmistavat, ettei lippuvaltiota valita vähäisimpien vaatimusten perusteella. Esittelijä ehdottaa, että yhteinen kanta hyväksytään ilman tarkistuksia.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Lippuvaltioiden velvoitteiden noudattaminen
Viiteasiakirjat	14288/2/2008 – C6-0484/2008 – 2005/0236(COD)
EP:n 1. käsittely (pvä) – P-numero	29.3.2007               T6-0093/2007
Komission ehdotus	KOM(2005)0586 - C6-0062/2006
Yhteisestä kannasta ilmoitettu täysistunnossa (pvä)	18.12.2008
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	TRAN 18.12.2008
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Emanuel Jardim Fernandes 10.12.2008
Valiokuntakäsittely	22.1.2009		17.2.2009
Hyväksytty (pvä)	17.2.2009
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	36 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Gabriele Albertini, Paolo Costa, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Arūnas Degutis, Petr Duchoň, Saïd El Khadraoui, Emanuel Jardim Fernandes, Francesco Ferrari, Georg Jarzembowski, Stanisław Jałowiecki, Timothy Kirkhope, Jaromír Kohlíček, Sepp Kusstatscher, Jörg Leichtfried, Bogusław Liberadzki, Eva Lichtenberger, Marian-Jean Marinescu, Erik Meijer, Reinhard Rack, Ulrike Rodust, Luca Romagnoli, Brian Simpson, Renate Sommer, Dirk Sterckx, Ulrich Stockmann, Michel Teychenné, Silvia-Adriana Ţicău
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Johannes Blokland, Philip Bradbourn, Luigi Cocilovo, Jas Gawronski, Pedro Guerreiro, Lily Jacobs, Rosa Miguélez Ramos, Corien Wortmann-Kool
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	18.2.2009