Menettely : 2005/0242(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0072/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0072/2009

Keskustelut :

PV 10/03/2009 - 12
CRE 10/03/2009 - 12

Äänestykset :

PV 11/03/2009 - 5.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0111

SUOSITUS TOISEEN KÄSITTELYYN     ***II
PDF 136kWORD 72k
17.2.2009
PE 416.644v02-00 A6-0072/2009

neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista

(14287/2008 – C6‑0483/2008 – 2005/0242(COD))

Liikenne- ja matkailuvaliokunta

Esittelijä: Gilles Savary

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 PERUSTELUT
 ASIAN KÄSITTELY

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista

(14287/2008 – C6‑0483/2008 – 2005/0242(COD))

(Yhteispäätösmenettely: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (14287/2008 – C6‑0483/2008)(1),

–   ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan(2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2005)0593),

–   ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (KOM(2007)0674),

–   ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

–   ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6‑0072/2008),

1.  hyväksyy yhteisen kannan;

2.  toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

3.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

4.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL C 330 E, 30.12.2008, s. 7.

(2)

EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 166.


PERUSTELUT

1.        Menettelyn taustaa ja huomioita

Komissio esitti 10. tammikuuta 2006 Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista(1). Ehdotus kuuluu kolmanteen meriturvallisuuspakettiin, jota kutsutaan myös nimellä ERIKA III, johon on kerätty seitsemän lainsäädäntöehdotusta.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea hyväksyivät lausuntonsa komission ehdotuksesta 15. kesäkuuta ja 13. syyskuuta 2006.

Euroopan parlamentti hyväksyi istunnossaan 29. maaliskuuta 2007 ensimmäisessä käsittelyssä hyvin suurella enemmistöllä lainsäädäntöpäätöslauselman, johon liittyi 25 tarkistusta(2). Tarkistuksilla parlamentti pyrki pääasiassa vahvistamaan siviilioikeudellista vastuuta ja merikuljetuksiin liittyvien vahinkojen korvaamista kolmansille osapuolille koskevia kansainvälisiä järjestelmiä (LLMC 1996(3)), joiden pitäisi olla soveltamiskelpoisia Euroopan unionissa. Parlamentti ehdotti myös, että jäsenvaltioita pyydetään ratifioimaan HNS-yleissopimus (kemialliset riskit) siinä määräajassa, jonka kuluessa direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja mahdollistamaan sen integrointi yhteisön oikeuteen. Lisäksi parlamentti toivoi anteeksiantamattoman virheen käsitteen laajaa tulkintaa, jotta tuomarilla on mahdollisuus poistaa vastuun rajoittamisen enimmäismäärä, kun vastuussa olevien olisi pitänyt olla tietoisia vahingon todennäköisyydestä, jos nämä olisivat toimineet ammattimaisesti.

Komissio esitti 24. lokakuuta 2007 muutetun ehdotuksen perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan nojalla. Komissio sisällytti ehdotukseen melkein kokonaan parlamentin esittämät 23 tarkistusta, lukuun ottamatta sellaisen yhteisön viraston perustamista, joka vastaisi rahavakuuksia koskevia todistuksia koskevan rekisterin ylläpidosta.(4)

Neuvosto kävi 7. huhtikuuta 2008 suuntaa-antavan keskustelun tästä ehdotuksesta ja direktiiviehdotuksesta, joka koskee lippuvaltioiden velvollisuuksien noudattamista. Keskustelussa suurin osa jäsenvaltioista vastusti näitä tekstejä, ja ne päätettiin erottaa ERIKA III -paketista ja olla antamatta yhteistä kantaa.

Esittelijä vetosi tuolloin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 24. kesäkuuta 2008 antamaan tuomioon asiassa "Mesquerin kunta" (asia C-188/07) uutena merkittävänä seikkana, jonka vuoksi yhteistä kantaa voidaan muuttaa toisessa käsittelyssä Euroopan parlamentin työjärjestyksen 62 artiklan nojalla. Esittelijä sai muilta yhteisten kantojen kohteena olleen paketin tekstien esittelijöiltä luvan sisällyttää siviilioikeudellista vastuuta koskevaan direktiiviluonnokseen olennainen osa ja viitata kyseiseen direktiiviin. Nämä tarkistukset hyväksyttiin parlamentin toisessa käsittelyssä ja lisättiin kahteen muuhun meriturvallisuuspaketin direktiiviin, jotka ovat direktiivi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta ja direktiivi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta. Tällä ennennäkemättömällä menettelyllä, jolla pyrittiin sisällyttämään neuvoston hylkäämä direktiiviluonnos lainsäädäntämenettelyssä olevaan direktiiviin, pakotettiin neuvosto antamaan kanta kyseisestä tekstistä.

Syyskuussa 2008 La Rochellessa pidetyn epävirallisen liikenneministerien kokouksen jälkeen puheenjohtajavaltio Ranska antoi jäsenvaltioille tarkistetun version ehdotuksesta.

Huolimatta hyvin voimakkaasta vastustuksesta neuvostossa jäsenvaltiot saivat aikaan sopimuksen sitovasta säädöksestä, koska kyseessä on direktiivi, joka rajoittuu velvollisuuteen ottaa vakuutus. Lisäksi jäsenvaltiot sitoutuivat muotoilemaan julkilausuman IMO:n sellaisten suurien kansainvälisten yleissopimusten ratifioinnista, jotka koskevat siviilioikeudellista vastuuta ja vahingonkorvauksia(5). Saatuaan poliittisen suostumuksen 9. lokakuuta 2008 pidetyssä kokouksessa neuvosto antoi 9. joulukuuta 2008 yksimielisesti yhteisen kannan perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan nojalla.

Euroopan komissio julkaisi tiedoksiannon, jolla tiedotettiin asiasta parlamentille 251 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla. Päätelmissään se totesi, että neuvoston hyväksymä teksti toi lisäarvoa(6).

2.        Neuvoston yhteisen kannan arviointi ja huomautukset

Vaikka yhteinen kanta direktiivistä, jonka otsikko on nyt direktiivi alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten, on hyvin kaukana komission alkuperäisestä ehdotuksesta ja parlamentin kannasta ensimmäisessä käsittelyssä, siihen sisältyy tärkeitä kohtia ja huomattavaa edistymistä.

– Direktiivissä säilytetään velvollisuus ottaa vakuutus kaikille jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden lipun alla purjehtiville aluksille heti, kun ne saapuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle merialueelle (4 artikla).

– Pakollisen vakuutuksen määrä vahvistetaan vuoden 1996 LLMC-yleissopimuksessa määrättyjen enimmäismäärien mukaisesti. Sen etuna on, että siinä asetetaan vastuun enimmäismäärät riittävän korkealle tasolle, jotta uhrit voivat useimmissa tapauksissa saada asianmukaiset korvaukset (lastit, joita HNS-yleissopimus ei kata, kontit jne.).

– Vakuutuksenottovelvollisuuden noudattaminen todistetaan aluksella säilytettävällä todistuksella (6 artikla). Tämä koskee kaikkia jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluville vesille tulevien alusten omistajia. Satamavaltio tarkastaa tarkastuskäynnillä, että vakuutustodistus on aluksella, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin säännösten ja menettelyjen mukaisesti.

– Uusi asia on, että yhteisessä kannassa säädetään sanktioista, jos aluksella ei ole todistusta. Näin ollen alus voidaan joko pysäyttää satamaan satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetussa direktiivissä säädetyn menettelyn mukaisesti tai toimivaltainen viranomainen voi karkottaa sen. Karkottamispäätöksen seurauksena kaikkien jäsenvaltioiden on kieltäydyttävä päästämästä alusta satamiinsa, kunnes aluksen omistaja toimittaa vakuutustodistuksen (5 artikla).

– Neuvoston yhteisessä kannassa myös toistetaan parlamentin alkuperäinen ehdotus ottaa käyttöön sanktiot tapauksissa, joissa direktiivin säännöksiä rikotaan (7 artikla).

Lisäksi jäsenvaltiot sitoutuivat meriturvallisuutta koskevassa julistuksessaan ratifioimaan viimeistään 1. tammikuuta 2012 suuria kansainvälisiä yleissopimuksia, joista mainittakoon seuraavat:

– vuoden 1992 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta

– vuoden 1992 kansainvälinen yleissopimus öljyn aiheuttamien pilaantumisvahinkojen kansainvälisen korvausrahaston perustamisesta

– vuoden 1996 pöytäkirja vuoden 1976 yleissopimuksesta merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta

– vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellista vastuusta (bunkkeriöljy-yleissopimus).

Samassa julistuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat pääsemään IMOssa sopimukseen vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (HNS-yleissopimus).

3.        Suosituksen sisältö

Esittelijä haluaa korostaa neuvoston ilmeisiä ponnisteluja sellaisen tekstin hyväksymiseksi, jonka se oli ensimmäisellä kerralla hylännyt.

Ottaen huomioon

–  kiistämättömän edistyksen suurten kansainvälisten yleissopimusten ratifioimisessa mutta myös vakuutusvelvollisuuden luomisessa ja

–  neuvoston ja parlamentin sovittelussa 8. joulukuuta 2008 aikaansaadun sopimuksen meriturvallisuuspaketista, johon tämä direktiiviluonnos alun perin kuului,

esittelijä pyytää teitä olemaan tekemättä muutoksia neuvoston yhteiseen kantaan ja hyväksymään suositusluonnoksen, josta äänestetään.

(1)

KOM(2005) 593 lopull. – 2005/0242 (COD).

(2)

P6_TA(2007)0094.

(3)

Convention on the "Limitation of Liability for Maritime Claims"; suomeksi "yleissopimus merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta".

(4)

KOM(2007)0674 lopullinen.

(5)

9. lokakuuta annettu julkilausuma, joka merkittiin 9. joulukuuta pidetyn neuvoston istunnon pöytäkirjaan.

(6)

KOM(2008)0846 lopullinen.


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Alusten omistajien vakuutus merioikeudellisia vaateita varten

Viiteasiakirjat

14287/2/2008 – C6-0483/2008 – 2005/0242(COD)

EP:n 1. käsittely (pvä) – P-numero

29.3.2007                     T6-0094/2007

Komission ehdotus

KOM(2005)0593 – C6-0039/2006

Komission muutettu ehdotus

KOM(2007)0674

Yhteisestä kannasta ilmoitettu täysistunnossa (pvä)

18.12.2008

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

TRAN

18.12.2008

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Gilles Savary

8.12.2008

 

 

Valiokuntakäsittely

22.1.2009

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

17.2.2009

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

37

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gabriele Albertini, Paolo Costa, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Arūnas Degutis, Petr Duchoň, Saïd El Khadraoui, Emanuel Jardim Fernandes, Francesco Ferrari, Georg Jarzembowski, Stanisław Jałowiecki, Timothy Kirkhope, Jaromír Kohlíček, Sepp Kusstatscher, Jörg Leichtfried, Bogusław Liberadzki, Eva Lichtenberger, Marian-Jean Marinescu, Erik Meijer, Josu Ortuondo Larrea, Reinhard Rack, Ulrike Rodust, Luca Romagnoli, Brian Simpson, Renate Sommer, Dirk Sterckx, Ulrich Stockmann, Michel Teychenné, Silvia-Adriana Ţicău

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Johannes Blokland, Philip Bradbourn, Luigi Cocilovo, Jas Gawronski, Pedro Guerreiro, Lily Jacobs, Rosa Miguélez Ramos, Corien Wortmann-Kool

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

18.2.2009

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö