MIETINTÖ EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuva haaste: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus

23.2.2009 - (2008/2219(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Vincenzo Aita
Valmistelija (*):
Inès Ayala Sender, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuva haaste: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus – (2008/2219(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi ja yleissopimuksen biologisesta monimuotoisuudesta,

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2007 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta[1],

–   ottaa huomioon 9. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaamisesta Euroopan unionissa[2],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A6-0086/2009),

A. katsoo, että maataloustoiminta on luonnonilmiöistä erittäin riippuvainen talouden ala mutta tarjoaa samalla huomattavia vaikutusmahdollisuuksia,

B.  pitää maataloutta parhaana keinona välttää maaperän köyhtyminen, mikä edellyttää maatalouselinkeinon säilyttämistä tukevaa perusteltua strategiaa,

C. korostaa Euroopan viljelijäväestön tehtävää aavikoitumisen estämisessä ja eurooppalaisten tuottajien ratkaisevaa roolia kasvipeitteen säilyttämisessä alueilla, jotka kärsivät sitkeästä kuivuudesta; korostaa erityisesti monivuotisten viljelmien, niittyjen ja laidunten sekä metsänviljelyn lisäävän maaperän vedenpidätyskykyä,

D. toteaa, että erityisesti Etelä-Euroopan, mutta myös unionin jäsenvaltioiden muiden seutujen maatalousmaa on keskeisessä asemassa ympäristön tilan huonontumisprosessissa, joka johtuu ihmisen toimien ja ilmaston muutosten kielteisestä vuorovaikutuksesta,

E.  huomauttaa, että myös tehoviljely voi aiheuttaa maaperän eroosiota ja köyhtymistä,

F.  toteaa, että aavikoitumista pidetään nykyään yhtenä vakavimmista Välimeren maiden maaperää uhkaavista tekijöistä,

G. toteaa, että maaperä on ihmisravinnon, rehun, tekstiilien ja polttoaineiden tuotannon perusta ja että sillä on tärkeä rooli hiilidioksidin talteenotossa; toteaa kuitenkin, että tuuli- ja pintakerroseroosio, saastuminen, suolapitoisuuden lisääntyminen, maaperän sulkeminen rakentamisella, orgaanisten ainesten yhä pienemmät pitoisuudet sekä maaperän biologisen monimuotoisuuden väheneminen aiheuttavat maaperälle yhä enemmän peruuttamattomia vaurioita,

H. huomauttaa, että todetut kielteiset vaikutukset ilmenevät hydrogeologisen tilan huonontumisena, meriveden työntymisenä rannikon pohjavesiin, maaperän suolaantumisena, maatalousmaan häviämisenä, biologisen monimuotoisuuden vähenemisenä, paloherkkyyden sekä kasvi- ja eläintautien lisääntymisenä,

I.   katsoo, että näillä muutoksilla yhtäältä luonnonympäristön ja ihmisen ympäristön ja toisaalta tuotantoympäristön välisessä vuorovaikutuksessa on huomattava vaikutus kasvien- ja eläintentuotannon järjestelmiin, maaperän tuotannolliseen suuntaamiseen ja elintarvikkeiden tarjontaan, millä puolestaan on ilmeinen vaikutus elintarvikkeiden turvallisuuteen ja – tuotannosta luopumisen vuoksi – muutoksista kärsivien alueiden sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kenttään, ja lisäksi sillä on hydrogeologisia vaikutuksia,

J.   muistuttaa, että keinokastelu auttaa myös säilyttämään maaperän kosteuden ja täydentämään pohjavesivaroja, ja kehottaa ottamaan nämä tekijät huomioon yhteistä maatalouspolitiikkaa suunniteltaessa,

K. ottaa huomioon, että veden niukkuuden ja kuivuuden vuoksi maatalouden raaka-aineiden hinnat nousevat entisestään mutta samanaikaisesti on turvattava kaikille ihmisille elintarvikehuolto,

L.  katsoo, että maa- ja metsätalousjärjestelmien hallinnointi tarjoaa mahdollisuuksia vaikuttaa yleiseen hiilitasapainoon ja samalla voidaan edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä,

M. palauttaa mieliin aavikoitumisen estämiseksi vakavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisesta kärsivissä maissa, erityisesti Afrikassa, vuonna 1994 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, jonka tavoitteena on torjua viljelymaan köyhtymistä ja kuivuutta, sekä Euroopan parlamentin tuen yleissopimukselle,

N. tunnustaa yhteisön vesipolitiikan puitedirektiivissä (direktiivi 2000/60/EY) luodun sääntelykehyksen ja sen merkityksen maaperän suojelun perusvälineenä, jolla edistetään alueiden välistä yhteistyötä, veden kestävää käyttöä ja käytettävissä olevien vesivarojen suojelua sekä lievennetään samalla tulvien ja kuivuuden vaikutuksia,

O. katsoo, että tarvitaan yhtenäistä ja monitieteistä lähestymistapaa, jottei tarvitsisi turvautua hätäratkaisuihin, jotka saattavat aiheuttaa lisää kielteisiä vaikutuksia ja haitallisia ketjureaktioita,

P.  pitää aiheellisena tarkkailla nykyilmiöiden kehittymistä ja uusien riskitilanteiden syntymistä erikoistumalla satelliitin välityksellä toimivien havainnointijärjestelmien ja maaperämallien (kartoituksen) käyttöön,

Q. toteaa sellaisten meteorologisten ääriolosuhteiden esiintymistiheyden lisääntyneen, joissa vuorottelevat kuivat kaudet ja voimakkaat sateet, jotka puolestaan kiihdyttävät litosfäärin heikentymisprosesseja erityisesti Pohjois- ja Etelä-Euroopan alueilla, joilla maaperä on rakenteellisesti haavoittuvampi,

R.  panee merkille, että elintarvikkeiden kysyntä on kasvanut ja hinnat nousseet maailmanlaajuisesti,

1.  pitää välttämättömänä nimenomaisesti sisällyttää yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) suuntaviivoihin ja hallinnointimenetelmiin periaatteita ja välineitä, joilla suojellaan yleisesti ilmastoa ja rajoitetaan erityisesti maaperän köyhtymisestä johtuvia vahinkoja;

2.  kehottaa vahvistamaan parametreja, jotka liittyvät ympäristöehtoihin ja niiden soveltamiseen kaikkialla Euroopan unionissa erityisesti suhteessa biologiseen monimuotoisuuteen ja maaperän orgaaniseen ainekseen, sekä ulottamaan ne vesien suojeluun;

3.  korostaa, että yhteisön rahoituksessa toimenpiteille maatalousalan mukauttamiseksi ilmastonmuutokseen on noudatettava alueellista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon unionin alueiden haavoittuvuuden aste; muistuttaa, että kansainvälisten ja eurooppalaisten laitosten esittämien luotettavien arvioiden mukaan Etelä-Euroopan maatalousmaat ovat muita alueita haavoittuvampia ilmastonmuutoksen vaikutuksille;

4.  pahoittelee jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiesten lyhytnäköisyyttä, kun he päättivät leikata maaseudun kehittämiseen varattuja määrärahoja, ja toteaa, että toisessa pilarissa on varattu liian vähän varoja ilmastonmuutokseen liittyviin uusiin haasteisiin vastaamiseksi; ehdottaa komissiolle, että se tutkisi mahdollisuutta perustaa ennalta ehkäisevien toimenpiteiden rahoittamiseen tarkoitettu rahasto kaikkien asianomaisten toimialojen, myös maatalouden, tukemiseksi;

5.  katsoo, että nykyiset ongelmat, kuten elintarvikepula, vesipula, lämpötilojen nousu, kokonaishaihdunnan lisääntyminen ja maaperän köyhtymisen riski, edellyttävät Välimeren ilmasto-oloihin soveltuvia uusia, kokonaisvaltaisia, tieteellisiä maatalouden toimintalinjoja; katsoo, että yhteisön toimielinten ja kansallisten instituutioiden tuella toimintalinjojen on heijastettava uusiin ympäristöhaasteisiin, mukaan luettuna veden säästäminen, soveltuvien viljelykasvien tutkimusta ja kehittämistä mutta tarjottava samalla viljelijöille riittävät tulot eurooppalaisen elintason ylläpitämiseksi;

6.  katsoo, että hyviä maatalous- ja ympäristöolosuhteita koskevien YMP:n periaatteiden on maaperän säilyttämistä koskevassa strategiassa edistettävä etenkin olemassa olevien salaojitusjärjestelmien toimivuuden ja ekologisen kestävyyden tutkimiseen ja parantamiseen tähtääviä toimia, joissa laaditaan ekologisesti kestäviä, paikallisiin olosuhteisin sopivia vesienhoitosuunnitelmia ja kannustetaan kuivuudelle alttiille maille sijoittautuneita viljelijöitä paikallisiin olosuhteisiin sopivien, vähällä vedellä menestyvien kasvien viljelemiseen;

7.  kehottaa unionia tukemaan entistä vahvemmin vesienhoidon parantamista maatalousmailla, mikä edellyttää, että kannustetaan ottamaan käyttöön aiempaa tehokkaampia, eri viljelykasvien tarpeita vastaavia kastelujärjestelmiä, edistetään asiaan liittyvää tutkimusta ja biotekniikan kehityksen hyödyntämistä;

8.  pitää välttämättömänä luoda ja hoitaa osuuskuntien välityksellä kastelua ja tulipalojen torjuntaa varten pieniä tekoaltaita (vuoristojen tekojärviä), jotka sijoitetaan luonnollisen putoamisen vuoksi kastelua edellyttäville alueille, huolehtien mahdollisimman alhaisista käyttökustannuksista ja käyttäen myös kasvi- tai allastekniikoilla puhdistettuja jätevesiä;

9.  korostaa pengerviljelyn merkitystä eroosion torjunnassa ja maan vedenpidätyskyvyn parantamisessa ja katsoo, että on ryhdyttävä toimiin pengermien säilyttämiseksi ja palauttamiseksi ennalleen sekä uusien pengermien rakentamiseksi;

10. katsoo, että maa- ja metsätalouden järjestelmiin on sisällytettävä toisarvoisten ja/tai saastuneiden maatalousmaiden metsitysohjelmia, koska pensaiden juuret auttavat kiinnittämään ylemmän epävakaan kerroksen alla olevaan kallioon, joka toimii puhdistusalustana;

11. katsoo, että on perustettava yhteisön metsäpolitiikka, jonka päätavoitteena on ilmastomuutoksen torjunta;

12. pitää myös aiheellisena kannustaa kasvillisuuspeitteen säilyttämiseen tähtääviin viljelytoimiin, joilla pyritään estämään eroosion aiheuttama joenuomien suolaantuminen;

13. panee merkille, että monien Välimeren maiden pensaslajien tulenkestävyys on hyvä ja palautumiskyky erinomainen, minkä vuoksi niitä olisi hyödynnettävä, varsinkin kun niiden juuriston ominaisuudet ovat sellaiset, että ne kestävät maaperän eroosiota;

14. pitää siksi aiheellisena harkita vähällä vedellä toimeen tulevien lajien viljelyä tai tietyissä tapauksissa jopa korvata kevätkauden viljelykasvit talvikauden viljelykasveilla, jotka eivät vaadi yhtä paljon kastelua, suojaavat tehokkaasti maaperää ja auttavat luomallaan kasvipeitteellä ehkäisemään eroosiota kriittisen talvikauden aikana;

15. katsoo, että paikallisella ravintokasvien tuotannolla voidaan saada aikaan ympäristöön paremmin sopeutuneita ekotyyppejä, minkä vuoksi sitä olisi tuettava erityistoimenpitein;

16. kehottaa tukemaan pensasaitojen säilyttämistä ja istuttamista erityisesti alueilla, joilla niitä on viime vuosina hävitetty;

17. tunnustaa kasvigeenivarojen suuren merkityksen viljelytoiminnan mukauttamisessa muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ohjelmia, joilla kannustetaan pelto- ja puutarhaviljelijöitä sekä pieniä ja keskisuuria puutarha-alan yrityksiä kasvigeenivarojen säilyttämiseen ja kehittämiseen;

18. muistuttaa kesantojen tärkeydestä maatalousmaiden elpymisen ja vedenpidätyskyvyn kannalta; pyytää komissiota sekä niitä jäsenvaltioita, joita asia koskee, kannustamaan välimerellisten ekosysteemien maaperään soveltuvia maatalousjärjestelmiä;

19. katsoo, että hyviä maatalous- ja ympäristöolosuhteita koskevien YMP:n periaatteiden on maaperän orgaanisen aineksen säilyttämisperusteissa kannustettava hiilen absorptio- ja sitomisjärjestelmiä optimoimalla kuivien alueiden viljelytekniikoiden (mahdollisimman vähäinen pintakäsittely, vuoroviljely, ympäristöön sopeutuneet genotyypit, kokonaishaihdunnan valvonta, kohdennettu lannoitus, yhtenäistetty torjunta jne.) käyttö;

20. kehottaa alueen toimivaltaisia elimiä laatimaan kasteluveden käyttöön liittyviä hallinnointisuunnitelmia ja tekniikoita ympäristön muuttuneiden vaatimusten ja olosuhteiden mukaisesti, määräämään vesivarojen kohdennetusta ja laatuun suhteutetusta käytöstä, puuttumaan kasteluvesien hallinnosta vastaavien elinten toimiin käytettävissä olevien vesivarojen hallinnoinnin optimoimiseksi ottaen huomioon, että varojen tuhlausta jakelujärjestelmässä on vähennettävä;

21. suosittaa, että perustetaan Euroopan kuivuudenseurantakeskus ja tehostetaan unionin koordinoidun palontorjunnan valmiuksia, koska kuivuus ja tulipalot edistävät huomattavasti aavikoitumista ja maatalousmaan köyhtymistä etenkin Välimeren alueella;

22. korostaa tarvetta parantaa jäsenvaltioiden välittämien tietojen tehokkuutta sekä jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

23. kehottaa kehittämään järjestelmän, joka mahdollistaa nopeat hälytykset ja maaperän tilan jatkuvan valvonnan, jotta voidaan ajoissa torjua eroosiota ja orgaanisen aineksen häviämistä, joka lisää kasvihuonekaasupäästöjä, sekä torjua viljelykelpoisen maa-alan ja biologisen monimuotoisuuden vähenemistä;

24. pyytää siis komissiota pitämään uutta vuoristo- ja saaristoalueiden ja muiden luonnonhaitoista kärsivien alueiden määritelmää koskevassa ehdotuksessaan, joka on määrä antaa vuonna 2009, ensisijaisina arviointiperusteina seurannan kohteena olevien alueiden maaperän köyhtymisen ja aavikoitumisen uhan suuruutta;

25. pitää tarpeellisena lisätä tutkimusta, kehitystä ja innovointia siten, että kiinnitetään erityistä huomiota alueisiin, joihin vesipula ja kuivuus vaikuttavat eniten, ja otetaan huomioon biotekniikan kehitys;

26. kehottaa samoin tutkimaan seitsemännen puiteohjelman vuonna 2009 suoritettavan välitarkastelun yhteydessä, miten tukea tehokkaammin ja useammissa jäsenvaltioissa tutkimus- ja kehittämisohjelmia, joiden tavoitteena on lisätä maaperän ja alueiden, joilla köyhtymistä esiintyy, entistä kestävämmän hallinnon tuntemusta;

27. kehottaa komissiota tutkimaan, onko perustettava rahoitusväline, jota voitaisiin käyttää ilmastonmuutoksen syiden ja vaikutusten, etenkin maaperän köyhtymisen, torjumiseen;

28. katsoo, että sekä alan työntekijöille että yleisölle on tarjottava sopivia koulutus- ja uudistusohjelmia, jotta voidaan yhtäältä tunnistaa erityisiä ratkaisuja ja toisaalta saada käyttäjät tiedostamaan jaettu vastuunsa alueen luonnonvarojen käytöstä;

29. vaatii unionia tarjoamaan etenkin nuorille viljelijöille suunnattuja tiedotus- ja koulutustoimia, joilla edistetään maaperän suojeluun suotuisasti vaikuttavien maatalouskäytänteiden käyttöönottoa ja jotka koskevat varsinkin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja maataloustuotannon vaikutusta ilmastoon;

30. toistaa 5. kesäkuuta 2008 nuorten viljelijöiden tulevaisuudesta meneillään olevan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen jälkeen antamassaan päätöslauselmassa esitetyn vaatimuksen, että hankerahoitusta on myönnettävä ensisijaisesti toimille, joilla voidaan edistää nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista;

31. pitää välttämättömänä, että unioni tehostaa ja edistää riippumattomuutta elintarvike- ja rehuntuonnista ja omavaraisuutta, eritoten suojelemalla tehokkaammin maatalousmaata ja sen tuottavuuden turvaavia ominaisuuksia sekä edistämällä erityisesti laidunmaiden kestävää käyttöä karjanhoidossa (muun muassa laiduntavan lihakarjan lihan kulutukseen kannustavien ohjelmien tai luonnonmukaisesta laidunmaan hoidosta annettavien palkkioiden avulla), jotta päästään suurempaan omavaraisuuteen rehuntuonnin suhteen; katsoo, että jos maatalouspolitiikan tarkoituksena on edistää elintarviketurvaa ja globaalia kestävää kehitystä, siinä on pyrittävä kasvituotannon, kotieläintuotannon ja energiantuotannon tasapainottamiseen unionin maataloudessa;

32. kehottaa kannustamaan maailmanlaajuisen hiilidioksidikaupan puitteissa metsien säilyttämistä ja elvyttämistä pääasiallisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat menettäneet luonnonmetsänsä, ja korostaa tarvetta toteuttaa unionissa metsien yhdennetty ja kestävä hallinta.

33. korostaa metsien roolia veden kierrossa sekä metsien, niittyjen ja laidunten sekä viljelysmaiden tasapainoisen yhdistelmän merkitystä kestävän vesienhoidon kannalta; korostaa erityisesti runsaasti orgaanista ainesta sisältävän maaperän ja sopivan viljelykierron tehtävää; varoittaa, että maaperän kasvava hyödyntäminen on uhka maataloudelle, elintarviketurvalle ja kestävälle vesienhoidolle;

34. vaatii, että pysyvien niittyjen ja laidunmaiden tai metsien säilyttämiseen liittyvissä maataloustoimissa olisi mahdollista asettaa vihreiden sertifikaattien antamisen ehdoksi julkisten hyödykkeiden tuotanto (hiilidioksidin sitominen, biologinen monimuotoisuus ja maaperän säilyttäminen);

35. pyytää jäsenvaltioita käyttämään YMP:n toista pilaria palkkioiden antamiseen pysyvien niittyjen ja laidunmaiden tai metsien säilyttämiseen liittyvistä maataloustoimista ja siten edistämään julkisten hyödykkeiden tuotantoa (hiilidioksidin sitomista, biologista monimuotoisuutta ja maaperän säilyttämistä); kehottaa komissiota asettamaan painopisteeksi kesantomaiden säilyttämisen;

36. kehottaa painokkaasti neuvostoa vahvistamaan yhteisen kannan ehdotukseen maaperän suojelun puitteista annettavaksi direktiiviksi (KOM(2006)0232), jotta voidaan perustaa yhteisön väline, jolla torjua kyseisiä uhkia;

37. kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan köyhtyneen maaperän elvyttämisstrategioita, jotka perustuisivat maaperän köyhtymistä ehkäiseviin kannustimiin;

38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 281.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0473.

PERUSTELUT

Johdanto

Maatalousmaa määritellään lähinnä elintarviketalouteen tarkoitettujen hyödykkeiden viljelyn ja jalostuksen mahdollistavaksi litosfäärin osaksi. Maatalousmaalla on elintarvikkeiden tuotannon lisäksi monia merkittäviä tehtäviä:

– ilmakehän, vesivarojen ja geologis-litologisten järjestelmien välisen yhteyden luominen

– erilaisten veteen liuenneiden aineiden suodattaminen ja ilmakehään varastoitujen hiukkasten kerääminen

– hiilinieluna toimiminen, sillä viljelmät pystyvät sitomaan ilmakehän hiilidioksidia klorofyllin fotosynteesiprosessilla ja varastoimaan sitä maaperään ritosfäärin tasolla

– sademäärien säänteleminen

– ilmaston kanssa vuorovaikutuksessa toimiminen ja mahdollisen viljelytyypin määrääminen

– maiseman muotoon ja ominaisuuksiin vaikuttaminen

– eri elinympäristöjen ja biologisen monimuotoisuuden tukeminen sekä veden ja ravinteiden toimittaminen

– edellytysten luominen siementen säilyttämistä sekä mikro- ja makro-organismien elämää varten

– tärkeiden yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvien tehtävien suorittaminen.

Maatalousmaan, veden ja ilman välinen vuorovaikutus määrittää selvästi yhtenäisen järjestelmän toiminnan, jossa ensisijaisena tavoitteena on oltava sellaisen kestävän maatalouden kehittäminen, jolla voidaan vähentää ympäristön saastumista ja köyhtymistä, tarjota ympäristöpalveluja ja -hyödykkeitä ja samalla kuitenkin säilyttää myös tuotantokyky. Muut tuotantojärjestelmät vaikuttavat maatalouteen, mutta maatalous vastaa tämän tärkeän ja uusiutumattoman luonnonvaran asianmukaisesta hoidosta.

Nykytilanne

Useilla tasoilla saatujen tietojen ja tehtyjen tutkimusten perusteella näyttää siltä, että maatalousmaat ovat entistä suurempien ympäristöpaineiden alla, mistä on seurauksena jo todettuja kielteisiä vaikutuksia, kuten hydrogeologisen tilan huonontuminen, merenpinnan nouseminen ja maaperän suolaantuminen, maatalousmaan häviäminen, biologisen monimuotoisuuden väheneminen, tulipaloista johtuvien kielteisten vaikutusten sekä kasvi- ja eläintautien lisääntyminen. Näillä muutoksilla on huomattava vaikutus viljelyn suuntautumiseen, maaperän tuottavuuteen ja erityisesti elintarvikkeiden turvallisuuteen. Vaikka yhteisön säännöstössä on maaperän suojelemista koskevia säännöksiä, ei tällä hetkellä ole erityistä yhteisön lainsäädäntöä, jolla vastattaisiin alan muuttuneisiin vaatimuksiin. Koska tavoitteet ovat laajoja ja soveltamisalat moninaisia ja maatalouden alan poliittiset toimet koskevat usein myös muita ympäristön osia, voimassa olevalla sääntelyjärjestelmällä ja sen säännöksillä on tehostettava toiminnan laajuutta ja tyyppejä ja sen on oltava kansainvälistä. Jos esimerkiksi tietyn alueen maaperän köyhtymisellä olisi myös hyvin kaukaisissa paikoissa tuntuvia seurauksia, voisi olla oikeutettua, että kustannukset tavanomaisen tilanteen palauttamiseksi toteutettavista toimenpiteistä lankeaisivat muun maan kuin vahinkoja aiheuttaneen jäsenvaltion maksettaviksi. Tämän vuoksi on toimittava yhtenäistetyssä ja monitieteisessä kehyksessä mahdollisimman laajan ympäristön tilaa huonontavien ilmiöiden seuranta- ja arviointiohjelman pohjalta ja pidettävä tavoitteena satelliittihavaintoihin ja kartoitukseen perustuvia järjestelmiä.

Mietinnön tavoite

Nykytilannetta onkin alettu tarkastella ja arvioida kiinnittämällä erityistä huomiota Etelä-Euroopan tuotantoalueisiin, joilla maaperän köyhtymiseen liittyvät ilmiöt ovat jo selvästi havaittavissa. On tutkittu maataloustoiminnan mahdollisuuksia torjua maatalousmaan köyhtymistä ja varmistaa samanaikaiseksi litosfäärin uudistuminen sekä kestävä käyttö ja hallinnointi. Euroopan parlamentti järjesti julkisen kuulemistilaisuuden vuoropuhelun syventämiseksi lukuisista keskusteltavana olevista aiheista, ja tämä tarjosi esittelijälle tilaisuuden havaita, mitkä ehdotukset olivat parhaiten analysoituja ja pisimmälle kehitettyjä. Mietinnön tavoitteena on tarjota lähtökohtia, pohdintoja ja konkreettisia ehdotuksia, jotka voidaan tarvittaessa ottaa huomioon maatalousmaahan kohdistuvien toimenpiteiden hyödyntämiseen, säilyttämiseen ja tehostamiseen liittyvän yhteisen strategian laatimisessa. Yhtenä ensisijaisena tavoitteena näyttää olevan myös yhteisen varautumissuunnitelman laatiminen erityisesti maatalousmaan köyhtymisen estämiseen ja suojelemiseen tarkoitetulla ohjelmasuunnittelulla. Tätä taustaa vasten morfologisten ja maaperän tutkimukseen liittyvien ominaisuuksien vuoksi Etelä-Euroopan maat ilmentävät ja antavat esimakua tilanteesta, johon myös Pohjois-Euroopan tuotannolliset elinympäristöt saattavat joutua; koska etelän alueet saattavat aavikoitua asteittain ja pohjoisen alueiden sademäärä saattaa huomattavasti vähentyä, meidän on muutettava vuosisataisia tapojamme hyödyntää pohjavesivaroja.

Toimintavaihtoehdot

On ilmeistä, että maaperän käyttöön ja sen hoitomenettelyihin liittyy pääperiaatteita, joilla edistetään osaltaan muiden muassa "uusiin haasteisiin" (ilmastonmuutos, uusiutuvat energialähteet, vesipula ja biologinen monimuotoisuus) vastaamista; käytettävissä olevat oikeudelliset välineet ja mahdolliset maatalouden liitännäistoimet olisikin otettava huomioon uusien näkymien valossa YMP:n suuntaviivoissa ja hallinnointimenetelmissä.

Euroopan parlamentti on osoittanut ottaneensa huomioon elintarviketurvan ongelmat, joihin esittelijä haluaa lisätä tuotannon omavaraisuuden, josta seuraa, että käytössä on oltava sellainen määrä tuotantopanoksia, että viljelijät voivat tehdä yritystoimintaan liittyvät valinnat vapaammassa ympäristössä.

Maaperän köyhtymisen torjuntaa koskeviin aiheisiin on ehdottomasti sisällytettävä maaperän säilyttämisstrategia, jossa kiinnitetään entistä enemmän huomiota maatalouden vesitalouteen ja sen ylläpitoon; tilanteen kehityksen vuoksi on erityisen tärkeää panna merkille, että erityisesti kasteluveden varastointi- ja johtamisjärjestelmillä olisi vastattava kasvaviin käyttökustannuksiin; on siis välttämätöntä sopeuttaa ja/tai ottaa käyttöön vähemmän vettä vaativia kastelutekniikoita ja optimoitava erotettava pohjavesimäärä. Erityisen kiireellistä on vähentää kasteluvesijohtojen vuotoja.

Maaperän ekosysteemin suojelussa ja sen heikentymisen torjunnassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota metsitysohjelmiin ja otettava huomioon, että Välimeren tyypin pensaspuiden valinnalla Etelä-Euroopan aluetta koskevissa toimissa voidaan osaltaan edistää tehokkaasti eroosion torjuntaa ja ratkaista paloihin liittyvä ongelma. Tarkoitusta varten olisi perustettava osuuskuntien hoitamia pieniä kastelukäyttöön tarkoitettuja tekoaltaita ja -järviä, jotka keräävät yhtäältä sadevettä ja mahdollistavat makean veden käytön tulipalojen sammuttamisessa ja toisaalta jätevesiä keruu- ja kierrätysaltaina puhdistaen ne kasvi- tai allastekniikalla sisämaa-alueilla, joilla puhdistuslaitteiden käyttö ei ole aina taloudellisesti kannattavaa.

Erityisen tärkeitä ovat kuivien alueiden viljelytekniikat, kuten vähäinen pintakäsittely kapillaariveden nousun keskeyttämisen mahdollistamiseksi, maanparannukseen ja/tai kasvitautien torjuntaan tähtäävä vuoroviljely, muihinkin kuin kaupallisiin tarpeisiin ja viljely-ympäristöön paremmin soveltuvien genotyyppien valinta, menetelmät, joilla valvotaan kokonaishaihtumista, jonka välityksellä maaperästä haihtuu joskus huomattavasti vettä, ja joissa käytetään järjestelmällisesti maanparannusaineita (maan rakenteen optimointi) tai kasvipeitettä.

Hyödyllinen tilanteen ja sen kehittymisen arviointiväline voi olla GIS-järjestelmä (geogaphical integrated system). Siksi olisikin standardoitava biogeokemiallisten mallien käytön ja leikkauksen avulla tulkittavat havaintotiedot.

Vaikuttaa välttämättömältä, että kun komissio tekee ehdotuksen vuoristoalueiden ja muiden luonnonhaitoista kärsivien alueiden uudeksi määritelmäksi, ensisijaisina arviointiperusteina on maaperän säilyttäminen ja aavikoitumisuhan suuruus. Vastaavasti seitsemännen puiteohjelman välitarkastelun yhteydessä olisi välttämätöntä tukea tehokkaammin maaperän köyhtymisen torjuntaan tähtäävää tutkimusta. Tavoitteena on saattaa tuotantotekniikat vastaamaan muuttuneita vaatimuksia, hakea uusia ratkaisuja, joissa etusijalle asetetaan veden säästö ja joilla voidaan näin ollen vähentää elintarvikkeiden tuotantoon tarvittavan energian kysyntää.

Koulutuksen ja jatkokoulutuksen osalta korostetaan, että ohjelmat on saatettava koskemaan ammattikuntaan kuuluvien henkilöiden lisäksi myös yleisöä, jolloin kahtalaisena tavoitteena on löytää erityisiä ratkaisuja ja saattaa käyttäjät osavastuuseen luonnonvarojen ja alueen, jota kohtaan on nykyisiä ja tulevia velvollisuuksia, entistä kestävämmästä käytöstä laajimmassa merkityksessä käsitettynä.

Maatalousyhteisön uudistamista ja maatalousalalla toimivien yrittäjien dynaamisuuden lisäämisen tarvetta koskevan periaatteen mukaisesti maatalousmaan uudistamis- ja hallinnointihankkeiden rahoitus olisi myönnettävä ensisijaisesti nuorten viljelijöiden tiloille.

Koska maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on koskenut miljoonia henkilöitä ja sen välittömänä seurauksena on ollut elintarviketuotannon ohjelmasuunnittelun ja hallinnoinnin mahdollisuuden menettäminen, on tarpeen korostaa, että maaperää suojelemalla voidaan säilyttää tuotantokapasiteetti, jolla on strategista ja poliittista arvoa, varmistaa tuonnin ja viennin välinen tasapaino ja taata riippumattomuus ja neuvottelumahdollisuudet monenvälisissä yhteyksissä.

Koska maataloustoimintaan ja erityisesti metsiin ja laidunmaihin liittyvään talouteen voidaan vaikuttaa niin, että vaikutukset tuntuvat koko ekosysteemissä, näihin toimiin voitaisiin yhdistää vihreiden sertifikaattien antaminen, jolla koko maatalousalan toimille annetaan mahdollisuus tuottaa yleishyödyllisiä hyödykkeitä; myös tässä tapauksessa olisi mahdollista saavuttaa kolmenlainen vaikutus: tuotannon tukeminen käyttämään tehokkaammin kestäviä tekniikoita ja luomaan vihreisiin sertifikaatteihin perustuva vaihtokauppa, joka ei maksa mitään yhteisön veronmaksajille.

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnaN LAUSUNTO (*) (5.2.2009)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

EU:n ja erityisesti Etelä-Euroopan maatalousmaan heikentymisestä johtuvahaaste: EU:n maatalouspolitiikan välineiden tarjoama vastaus
(2008/2219(INI))

Valmistelija(*): Inés Ayala Sender

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 47 artikla

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   ottaa huomioon, että maaperä on ihmisten ravinnon, rehun, tekstiilien ja polttoaineiden tuotannon perusta ja että sillä on tärkeä osa hiilidioksidin talteenotossa; ottaa huomioon, että tuuli- ja pintakerroseroosio, saastuminen, suolapitoisuuden lisääntyminen, maaperän päällystäminen, orgaanisten aineiden yhä pienemmät pitoisuudet sekä maaperän biologisen monimuotoisuuden väheneminen aiheuttavat maaperälle nykyisin yhä enemmän peruuttamattomia vaurioita;

2.   katsoo, että maatalous on paras väline, jolla voidaan väittää maaperän heikentyminen, ja kehottaa luomaan maatalouden säilyttämistä tukevan perustellun strategian;

3.   kehottaa painokkaasti neuvostoa hyväksymään yhteisen kannan maaperänsuojelua koskevasta puitedirektiivistä sellaisen yhteisön välineen perustamiseksi, jonka avulla voidaan torjua kyseisiä uhkia;

4.   muistuttaa, että keinokastelu auttaa myös säilyttämään maaperän kosteuden ja auttaa täydentämään vesivaroja, ja kehottaa ottamaan nämä tekijät huomioon yhteistä maatalouspolitiikkaa suunniteltaessa;

5.   katsoo olevan tärkeää parantaa maanviljelijöiden ja erityisesti nuorten maanviljelijöiden koulutusta varsinkin ilmastonmuutosta ja maataloustuotannon vaikutusta ilmastoon koskevissa asioissa;

6.   kannattaa Euroopan unionin suurempaa tukea vesien hallinnan parantamiseksi maatalousmailla ja karjanhoidossa siten, että kannustetaan kastelulaitteiden ja -järjestelmien vesitehokkuutta sekä kuivuutta kestävien viljelykasvien kehittämistä;

7.   katsoo, että nykyiset ongelmat, mukaan luettuna elintarvikepula, veden niukkuus, lämpötilojen nousu ja kokonaishaihtumisen lisääntyminen sekä maaperän heikkenemisen riski edellyttävät, että Välimeren ilmasto-oloihin sovelletaan uutta, kokonaisvaltaista ja tieteellistä maatalouspolitiikkaa; katsoo, että yhteisön toimielinten ja kansallisten instituutioiden avulla näiden politiikkojen on heijasteltava paikallisesti uusiin ilmastohaasteisiin mukautettavien satokasvien tutkimusta ja kehitystä joillakin aloilla (mukaan luettuna veden säästäminen) sekä siten, että samalla tarjotaan viljelijöille riittävät tulot eurooppalaisen elintason ylläpitämiseksi;

8.  katsoo, että maatalouden vesivarojen yhdennettyyn hallintaan on sisällyttävä strategioita vedenkäytön ja -hallinnan uudenaikaistamiseksi ja parantamiseksi sekä vedenkulutuksen järkeistämiseksi ja rajoittamiseksi;

9.   kehottaa kehittämään järjestelmän, joka mahdollistaa nopeat hälytykset ja maaperän tilan jatkuvan valvonnan, jotta voidaan ajoissa torjua eroosiota ja orgaanisen aineen köyhtymistä, joka lisää kuivuutta aiheuttavien kaasujen päästöjä, sekä torjua viljelykelpoisen maa-alan ja elämän monimuotoisuuden supistumista;

10. pitää tarpeellisena vahvistaa tutkimusta, kehitystä ja innovaatiota siten, että kiinnitetään erityistä huomiota alueisiin, joihin veden puute ja kuivuus vaikuttavat eniten, ja otetaan huomioon bioteknologinen edistyminen;

11. kehottaa tukemaan pensasaitojen säilyttämistä ja istuttamista erityisesti alueilla, joilla näitä on viime vuosina hävitetty;

12. muistuttaa kesantojen tärkeydestä maatalousmaiden elpymisen ja veden pidättämisen kannalta; kehottaa komissiota ja kyseisiä jäsenvaltioita kannustamaan maatalousjärjestelmiä, jotka on mukautettu välimerellisten ekosysteemien maaperää varten, sekä toimenpiteitä, joilla pyritään veden tehokkaaseen käyttöön;

13. kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan heikentyneen maaperän elvyttämisstrategioita alkaen kannustavista toimenpiteistä, joilla rajoitetaan maaperän heikkenemistä;

14. odottaa innolla eurooppalaisen kuivuuden seurantakeskuksen ja varhaisvaroitusjärjestelmän perustamista, ja korostaa tarvetta parantaa jäsenvaltioiden välittämien tietojen tehokkuutta sekä jäsenvaltioiden välistä koordinointia;

15. muistuttaa aavikoitumisen estämiseksi vakavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisesta kärsivissä maissa, erityisesti Afrikassa, vuonna 1994 hyväksytystä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksesta, jonka tavoitteena on torjua viljelymaan heikkenemistä ja kuivuutta, sekä parlamentin tuesta tälle yleissopimukselle;

16. tunnustaa yhteisön vesipolitiikan puitedirektiivin (direktiivi 2000/60/EY) merkityksen maaperän suojelun perusvälineenä, jolla edistetään alueiden välistä yhteistyötä, veden kestävää käyttöä ja käytettävissä olevien vesivarojen suojelua sekä lievennetään samalla osaltaan tulvien ja kuivuuden vaikutuksia;

17. kehottaa kannustamaan maailmanlaajuisen hiilidioksidikaupan puitteissa metsien säilyttämistä ja elvyttämistä sekä sekametsitystä pääasiallisesti niiden jäsenvaltioiden tapauksessa, jotka ovat menettäneet luonnonmetsäpääomansa, ja korostaa tarvetta toteuttaa Euroopan unionissa metsien yhdennetty ja kestävä hallinta;

18. kehottaa vahvistamaan parametreja, jotka liittyvät ekologisiin vaatimuksiin ja niiden soveltamiseen kaikkialla Euroopan unionissa erityisesti suhteessa elämän monimuotoisuuteen ja maaperän orgaaniseen aineeseen, sekä ulottamaan ne vesien suojeluun;

19. korostaa Euroopan maaseutuväestöllä olevaa tehtävää maaperän eroosion ja aavikoitumisen torjumisessa, ja kehottaa tunnustamaan tämän eurooppalaisten tuottajien kriittisen roolin kasvipeitteen säilyttämisessä alueilla, jotka kärsivät sitkeästä kuivuudesta tai joita tuulen tuoma hiekka uhkaa; korostaa erityisesti pysyvistä viljelykasveista, hedelmäpuista ja viiniköynnöksistä, niityistä ja laitumista sekä metsänviljelystä veden pidättämiselle koituvaa etua;

20. korostaa metsien roolia veden kierrossa sekä metsien, niittyjen ja laidunten sekä viljelysmaiden tasapainoisen yhdistelmän merkitystä kestävän vesien hallinnan kannalta; korostaa erityisesti runsaasti orgaanista ainetta sisältävän maaperän ja sopivan viljelykierron tehtävää; varoittaa, että maaperän kasvava hyödyntäminen muodostaa uhan maataloudelle, elintarvikevarmuudelle ja kestävälle vesien hallinnalle.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	22.1.2009
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	42 4 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Adamos Adamou, Georgs Andrejevs, Liam Aylward, Maria Berger, John Bowis, Frieda Brepoels, Martin Callanan, Dorette Corbey, Magor Imre Csibi, Chris Davies, Avril Doyle, Mojca Drčar Murko, Edite Estrela, Jill Evans, Anne Ferreira, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jens Holm, Marie Anne Isler Béguin, Caroline Jackson, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Urszula Krupa, Marie-Noëlle Lienemann, Peter Liese, Jules Maaten, Linda McAvan, Riitta Myller, Miroslav Ouzký, Vladko Todorov Panayotov, Dimitrios Papadimoulis, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Guido Sacconi, Daciana Octavia Sârbu, Amalia Sartori, Richard Seeber, Bogusław Sonik, María Sornosa Martínez, Thomas Ulmer, Anja Weisgerber, Glenis Willmott
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Inés Ayala Sender, Iles Braghetto, Philip Bushill-Matthews

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	17.2.2009
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23 6 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Niels Busk, Luis Manuel Capoulas Santos, Giovanna Corda, Albert Deß, Constantin Dumitriu, Michl Ebner, Carmen Fraga Estévez, Lutz Goepel, Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Esther Herranz García, Lily Jacobs, Elisabeth Jeggle, Heinz Kindermann, Vincenzo Lavarra, Stéphane Le Foll, Véronique Mathieu, Mairead McGuinness, Rosa Miguélez Ramos, María Isabel Salinas García, Sebastiano Sanzarello, Agnes Schierhuber, Willem Schuth, Czesław Adam Siekierski, Alyn Smith, Petya Stavreva, Donato Tommaso Veraldi
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Béla Glattfelder, Wiesław Stefan Kuc, Astrid Lulling, Maria Petre, Markus Pieper, Struan Stevenson, Vladimír Železný
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (178 art. 2 kohta)	Hélène Goudin, Ewa Tomaszewska, Peter Šťastný